Heinäkuun alussa vuonna 1916 Yhdysvaltojen New Jerseyssä levisi paniikki. Atlantin rannikolla sijaitsevan osavaltion uimarannoilta raportoitiin haiden harvinaisista hyökkäyksistä. Niissä menehtyi useita uimareita. Kauhua lietsovat lehtiotsikot raportoivat meren ”ahneista ihmissyöjistä”, ja pelko valtasi alaa.
Politiikan tutkijat huomasivat, että tapauksilla oli yllättävä seuraus: alueen äänestäjät rankaisivat haihyökkäyksistä presidentti Woodrow Wilsonia saman vuoden presidentinvaaleissa. Vaikka Wilson valittiin kyllä lopulta täpärästi jatkokaudelle, hänen kannatuksensa heikkeni merkittävästi juuri haihyökkäysten rantakaupungeissa.
Äänestyspäätöksen takana voi olla aivan muuta kuin äänestäjän tarpeet tai järkiperäinen etu.
Tapaus osoittaa, miten kummallisia äänestyspäätöksen taustalla olevat tekijät voivat olla – jotain aivan muuta kuin äänestäjän tarpeet tai järkiperäinen etu antaisivat olettaa. Vaikka Wilson ei ollut mitenkään vastuussa haiden hyökkäyksistä, hän maksoi niistä poliittista hintaa.
Tutkimuksissa on kerta toisensa jälkeen havaittu, että äänestäjät rankaisevat päättäjiä, jos vaalien alla tapahtuu jotain hyvin kielteistä. Ei väliä, vaikka kyseessä olisi poliittisen päätöksenteon ulottumattomissa oleva ilmiö.
Kansalaismielipiteen häilyvyys on yksi peruste sille, että monet politiikan teoreetikot ovat vuosisatojen ajan suhtautuneet koko kansanvaltaan epäilevästi. Ranskalaisen filosofin Jacques Rancièren mukaan demokratiaan on suhtauduttu suorastaan vihamielisesti aina sen syntyajoista lähtien.
1900-luvulla käytiin vilkasta keskustelua demokratiasta ja sen kyvystä kanavoida kansalaisten intressejä poliittiseen päätöksentekoon. Yksi tuon ajan tunnetuimpia demokratiakriitikoita oli itävaltalainen taloustieteilijä Joseph Schumpeter. Hänen mielestään kansalaisten irrationaaliset näkemykset eivät voi olla yhteiskunnallisen päätöksenteon perusta.
Jos vaalitulos ei kerran heijastele etujamme, mikä äänestämistä sitten ohjaa?
Schumpeter piti eliittidemokratiaa ainoana oikeana hallintomuotona – monet teoreetikot pitivät sitä yksinkertaisesti vain vääjäämättömänä. Esimerkiksi italialainen sosiologi Robert Michels kehitti laajalti kiinnostaneen teorian oligarkian rautaisesta laista. Sen mukaan demokraattiset organisaatiot ajautuvat kasvaessaan aina kohti harvainvaltaa.
Kansalaisten äänestyskäyttäytyminen vaaleista toiseen herättää tärkeän kysymyksen: jos vaalitulos ei kerran heijastele pelkästään järkiperäisiä etujamme ja tarpeita, mikä äänestämistä sitten ohjaa? Tutkijoiden mukaan katse pitää suunnata ryhmään kuulumisen tarpeeseen.
On tavallista olettaa, että kansalainen samaistuu tiettyyn ryhmään poliittisten etujensa perusteella: suurta perintöä odottava kannattaa perintöveron poistamista ajavaa ryhmää tai polttomoottoriautolla ajava bensaveron alentamista ajavaa ryhmää.
Mutta ryhmäidentiteetin merkitystä korostavat tutkijat painottavat, että tiettyyn ryhmään samaistuminen muokkaa poliittisia mieltymyksiämme jopa omia tarpeitamme vahvemmin. Toisin sanoen omaksumme sen ryhmän arvot ja mieltymykset, johon samaistumme tai haluamme kuulua.
Yhteinen vastustaja on hyvin tehokas tapa luoda tällaista yhteenkuuluvuuden tunnetta. Vastustaja voi olla jotain niinkin epämääräistä ja vaikeasti määriteltävää kuten woke-ideologia tai valtion byrokratia.
Ryhmään samaistuminen muokkaa poliittisia mieltymyksiämme jopa omia tarpeitamme vahvemmin.
Meidän onkin syytä tarkkailla, millaisia ryhmäidentiteettejä vaalien alla aktivoituu ja aktivoidaan. Kuinka vaalien ehdokkaat pyrkivät esiintymään tällaisten ryhmien edustajana?
Haihyökkäyksen kaltainen yllättävä ja tunteita herättävä tapahtuma vaalien alla voi synnyttää uusia ryhmäidentiteettejä. Ne vaikuttavat äänestämiseen, ja siksi vaalituloksia ei pidä analysoida liian pitkälle menevillä tulkinnoilla kansalaisten poliittisista eduista ja tarpeista.
Tämä on hyvä muistaa nyt, kunta- ja aluevaalien aattona. Suomi koostuu lukuisista paikallistason ryhmäidentiteeteistä. Niitä voi ymmärtää, kun tunnistaa paikallisten tunnekokemusten kirjon, mutta se ei onnistu pelkästään järjen ohjaamaa käyttäytymistä tarkastelemalla.
Äänestämiseen vaikuttavat myös jaetut tunnekokemukset ja samaistuminen tiettyyn ryhmään.
Johanna Vuorelma
Kirjoittaja on Helsingin yliopistossa työskentelevä politiikan tutkija, joka seuraa kevään kunta- ja aluevaaleissa erityisesti paikallistason poliittisia kiistoja.
Etsi ehdokkaasi alue- ja kuntavaaleihin Ylen vaalikoneesta.