(Ebook) Programming JavaScript Applications: Robust

Web Architecture with Node, HTML5, and Modern JS

Libraries by Eric Elliott ISBN 9781491950296,
1491950293 download pdf

https://ebooknice.com/product/programming-javascript-applications-
robust-web-architecture-with-node-html5-and-modern-js-libraries-4952508

Visit ebooknice.com today to download the complete set of

ebook or textbook
Programming JavaScript
Applications

Eric Elliott
Programming JavaScript Applications
by Eric Elliott
Copyright © 2014 Eric Elliott. All rights reserved.
Printed in the United States of America.
Published by O’Reilly Media, Inc., 1005 Gravenstein Highway North, Sebastopol, CA 95472.
O’Reilly books may be purchased for educational, business, or sales promotional use. Online editions are
also available for most titles (http://my.safaribooksonline.com). For more information, contact our corporate/
institutional sales department: 800-998-9938 or [email protected].
Editors: Simon St. Laurent and Meghan Blanchette Indexer: Lucie Haskins
Production Editor: Kara Ebrahim Cover Designer: Randy Comer
Copyeditor: Eliahu Sussman Interior Designer: David Futato
Proofreader: Amanda Kersey Illustrator: Rebecca Demarest

July 2014: First Edition

Revision History for the First Edition:

2014-06-25: First release

See http://oreilly.com/catalog/errata.csp?isbn=9781491950296 for release details.

Nutshell Handbook, the Nutshell Handbook logo, and the O’Reilly logo are registered trademarks of O’Reilly
Media, Inc. Programming JavaScript Applications, the image of an argali, and related trade dress are trade‐
marks of O’Reilly Media, Inc.
Many of the designations used by manufacturers and sellers to distinguish their products are claimed as
trademarks. Where those designations appear in this book, and O’Reilly Media, Inc. was aware of a trademark
claim, the designations have been printed in caps or initial caps.
While every precaution has been taken in the preparation of this book, the publisher and author assume no
responsibility for errors or omissions, or for damages resulting from the use of the information contained
herein.

ISBN: 978-1-491-95029-6
[LSI]
 Table of Contents

Preface. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . vii

1. The JavaScript Revolution. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1

Advantages of JavaScript 2
Performance 2
Objects 2
Syntax 3
First-Class Functions 3
Events 3
Reusability 4
The Net Result 4
Anatomy of a Typical Modern JavaScript App 4
Infrastructure 4
JSON: Data Storage and Communication 5
NoSQL Data Stores 6
RESTful JSON Web Services 6

2. Functions. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9
Minimize Side Effects 10
Function Definition 12
Named Function Expressions 14
Lambdas 16
Immediately Invoked Function Expressions 18
Method Context 20
Function Scope 22
Hoisting 22
Closures 25
Method Design 27
Named Parameters 28

iii
 Function Polymorphism 29
Generics and Collection Polymorphism 32
Method Chaining and Fluent APIs 35
Functional Programming 36
Stateless Functions (aka Pure Functions) 38
Partial Application and Currying 40
Asynchronous Operations 41
Callbacks 41
Promises and Deferreds 42
Conclusion 44

3. Objects. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 47
Classical Inheritance Is Obsolete 48
Fluent-Style JavaScript 51
Prototypes 53
Delegate Prototypes 53
Prototype Cloning 56
The Flyweight Pattern 57
Object Creation 59
Factories 61
Prototypal Inheritance with Stamps 64
Conclusion 69

4. Modules. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 71
Principles of Modularity 72
Interfaces 73
The Module Pattern 77
Asynchronous Module Definition 79
Plug-Ins 81
Node-Style Modules 82
npm 84
ES6 Modules 86
Building Client-Side Code with CommonJS, npm, Grunt, and Browserify 87
Defining the App 87
Feature Implementation 90
Bundling and Deployment 93
Conclusion 98

5. Separation of Concerns. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 99
Client-Side Concerns 100
Module Management 101
Events 106

iv | Table of Contents
 Model View Controller/MV* 114
Presentation and DOM Manipulation 117
Server-Side Concerns 125
Getting Started with Node and Express 125
Conclusion 134

6. Access Control. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 137

Authentication 137
Passwords 137
Credential 141
Multifactor Authentication 143
Federated and Delegated Authentication 145
Authorization 147
Authorizing Applications 148
OAuth 2.0 149
Conclusion 150

7. Logging. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 151
Debugging 151
Server Operations 153
Security 153
Auditing 154
Business Analytics 154
Viral Factor 155
Logging Checklist 155
Logging Requests 156
Logging Errors 160
Sample Log Output 162
Logging Service Alerts 165
Logging Goals 166
Profiling and Instrumentation 166
Logging Client-Side Events 167
Deciphering Data 168
Conclusion 169

8. Building RESTful APIs. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 171

Usable 172
Focus 172
Consistency 174
Self-Describing: Hypermedia 182
Affordances 182
HATEOAS 183

Table of Contents | v
 HTML as an API Media Type 185
Jade 185
Jiron 187
Responsive APIs 189
Optimizing for Speed 191
Conclusion 192

9. Feature Toggle. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 193

Organizing Features 193
Scale of a Feature 193
Feature Groups 194
Lifespan of a Feature 195
Development 195
Staging 195
Production Testing 195
Feature Rollout 195
Default Activation 196
Full Integration 196
Implementation 196
Conclusion 200

10. Internationalization. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 203

Conclusion 205

A. JavaScript Style Guide. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 207

Index. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 229

vi | Table of Contents
 Preface

Introduction
There are many books on the web technologies covered in this publication. However,
there are precious few on JavaScript that can be recommended to somebody who wants
to learn how to build a complete JavaScript application from the ground up. Meanwhile,
almost every new tech startup needs knowledgeable JavaScript application developers
on staff. This book exists for one purpose: to help you gain the knowledge you need to
build complete JavaScript applications that are easy to extend and maintain.
This book is not intended to teach you the basics of JavaScript. Instead, it’s designed to
build on your existing knowledge and discuss JavaScript features and techniques that
will make your code easier to work with over time. Normally, as an application grows,
it becomes increasingly difficult to add new features and fix bugs. Your code becomes
too rigid and fragile, and even a small change could necessitate a lengthy refactor. If you
follow the patterns outlined in this book, your code will remain flexible and resilient.
Changes to one piece of code won’t negatively impact another.
This book will focus primarily on client-side architecture, although it will also cover
server-side topics, such as basic RESTful APIs and Node. The trend is that a great deal
of the application logic is getting pushed to the client. It was once the case that the server
environment would handle things like templating and communication with vendor
services. Now, it’s common to deal with both of those jobs inside the browser.
In fact, a modern JavaScript application does almost everything a traditional desktop
app would do completely in the browser. Of course, servers are still handy. Server roles
frequently include serving static content and dynamically loaded modules, data persis‐
tence, action logging, and interfacing with third-party APIs.

vii
We’ll cover:

• JavaScript features and best practices for application developers

• Code organization, modularity, and reuse
• Separation of concerns on the client side (MVC, etc.)
• Communicating with servers and APIs
• Designing and programming RESTful APIs with Node.js
• Building, testing, collaboration, deployment, and scaling
• Expanding reach via internationalization

Who This Book Is For

You have some experience with JavaScript; at least a year or two working frequently with
the language, but you want to learn more about how you can apply it specifically to
developing robust web-scale or enterprise applications.
You know a thing or two about programming, but you have an insatiable thirst to learn
more. In particular, you’d like to learn more about how to apply the powerful features
that distinguish JavaScript from other languages, such as closures, functional program‐
ming, and prototypal inheritance (even if this is the first you’ve heard of them).
Perhaps you’d also like to learn about how to apply test-driven development (TDD)
techniques to your next JavaScript challenge. This book uses tests throughout the code
examples. By the time you reach the end, you should be in the habit of thinking about
how you’ll test the code you write.

Who This Book Is Not For

This book covers a lot of ground quickly. It was not written with the beginner in mind,
but if you need clarification, you might find it in JavaScript: The Good Parts, by Douglas
Crockford (O’Reilly, 2008), JavaScript: The Definitive Guide, by David Flannagan
(O’Reilly, 2011), or for help with software design patterns, the famous Gang of Four
book (GoF), Design Patterns: Elements of Reusable Object-Oriented Software, by Erich
Gamma, Richard Helm, Ralph Johnson, and John Vlissides (Addison-Wesley, 1994).
Google and Wikipedia can be handy guides to help you through, as well. Wikipedia is
a fairly good reference for software design patterns.
If this is your first exposure to JavaScript, you would do well to study some introductory
texts and tutorials before you attempt to tackle this book. My favorite is Eloquent Java‐
Script by Marijn Haverbeke (No Starch Press, 2011). Be sure to follow that up with

viii | Preface
JavaScript: The Good Parts, and pay special attention to Appendix A so that you can
learn from the mistakes made by more experienced JavaScript developers.

Unit Testing
It’s difficult to overstate the importance of unit testing. Unit tests are used throughout
this book. By the time you reach the end, you should be accustomed to seeing and writing
them. As you practice the concepts you read about, start by writing the tests first. You’ll
get a better understanding of the problem domain, and you’ll be forced to think through
the design for your solution and the interface you create for it. Designing for unit tests
also forces you to keep your code decoupled. The discipline of writing testable, decou‐
pled code will serve you well your entire career.
For a reference on unit tests and code style, see Appendix A.

Conventions Used in This Book

The following typographical conventions are used in this book:
Italic
Indicates new terms, URLs, email addresses, filenames, and file extensions.
Constant width
Used for program listings, as well as within paragraphs to refer to program elements
such as variable or function names, databases, datatypes, environment variables,
statements, and keywords.
Constant width bold
Shows commands or other text that should be typed literally by the user.
Constant width italic
Shows text that should be replaced with user-supplied values or by values deter‐
mined by context.

This icon signifies a tip, suggestion, or general note.

This icon indicates a warning or caution.

Preface | ix
Safari® Books Online
Safari Books Online is an on-demand digital library that lets
you easily search over 7,500 technology and creative refer‐
ence books and videos to find the answers you need quickly.
With a subscription, you can read any page and watch any video from our library online.
Read books on your cell phone and mobile devices. Access new titles before they are
available for print, and get exclusive access to manuscripts in development and post
feedback for the authors. Copy and paste code samples, organize your favorites, down‐
load chapters, bookmark key sections, create notes, print out pages, and benefit from
tons of other time-saving features.
O’Reilly Media has uploaded this book to the Safari Books Online service. To have full
digital access to this book and others on similar topics from O’Reilly and other pub‐
lishers, sign up for free at http://my.safaribooksonline.com.

How to Contact Us
Please address comments and questions concerning this book to the publisher:

O’Reilly Media, Inc.

1005 Gravenstein Highway North
Sebastopol, CA 95472
800-998-9938 (in the United States or Canada)
707-829-0515 (international or local)
707-829-0104 (fax)

We have a web page for this book, where we list errata, examples, and any additional
information. You can access this page at:

http://bit.ly/programming-jsa

To comment or ask technical questions about this book, send email to:

[email protected]

For more information about our books, courses, conferences, and news, see our website
at http://www.oreilly.com.
Find us on Facebook: http://facebook.com/oreilly
Follow us on Twitter: http://twitter.com/oreillymedia
Watch us on YouTube: http://www.youtube.com/oreillymedia

x | Preface
Thanks
Thanks @JS_Cheerleader for encouragement and lots of great JavaScript links.
Thanks to Brendan Eich for his tireless work to drive JavaScript and the web forward.
Thanks to the team at O’Reilly. To Simon St. Laurent, who immediately recognized the
value of the book and provided a lot of encouragement along the way. To Brian McDo‐
nald, whose valuable feedback made this a much better book. To Meghan Blanchette
for keeping the momentum alive. Thanks to the following individuals for their great
technical feedback:

• César Andreu
• James Halliday (Substack)
• Hugh Jackson
• Ramsey Lawson
• Shelley Powers
• Kyle Simpson
• Kevin Western

A special thank you to the people who have contributed to the open source projects
written for this book, and to all of the open source contributors who make programming
JavaScript applications a much better experience every single day. As software devel‐
opers, we are all standing on the shoulders of giants.

Preface | xi
 CHAPTER 1
The JavaScript Revolution

JavaScript is arguably the most important programming language on earth. Once

thought of as a toy, JavaScript is now the most widely deployed programming language
in history. Almost everyone with a computer or a smartphone has all the tools they need
to execute JavaScript programs and to create their own. All you need is a browser and
a text editor.
JavaScript, HTML, and CSS have become so prevalent that many operating systems have
adopted the open web standards as the presentation layer for native apps, including
Windows 8, Firefox OS, Gnome, and Google’s Chrome OS. Additionally, the iPhone
and Android mobile devices support web views that allow them to incorporate Java‐
Script and HTML5 functionality into native applications.
JavaScript is also moving into the hardware world. Projects like Arduino, Tessel, Es‐
pruino, and NodeBots foreshadow a time in the near future where JavaScript could be
a common language for embedded systems and robotics.
Creating a JavaScript program is as simple as editing a text file and opening it in the
browser. There are no complex development environments to download and install,
and no complex IDE to learn. JavaScript is easy to learn, too. The basic syntax is im‐
mediately familiar to any programmer who has been exposed to the C family syntax.
No other language can boast a barrier to entry as low as JavaScript’s.
That low barrier to entry is probably the main reason that JavaScript was once widely
(perhaps rightly) shunned as a toy. It was mainly used to create UI effects in the browser.
That situation has changed.
For a long time, there was no way to save data with JavaScript. If you wanted data to
persist, you had to submit a form to a web server and wait for a page refresh. That
hindered the process of creating responsive and dynamic web applications. However,
in 2000, Microsoft started shipping Ajax technology in Internet Explorer. Soon after,
other browsers added support for the XMLHttpRequest object.

1
In 2004, Google launched Gmail. Initially applauded because it promised users nearly
infinite storage for their email, Gmail also brought a major revolution. Gone were the
page refreshes. Under the hood, Gmail was taking advantage of the new Ajax technology,
creating a single-page, fast, and responsive web application that would forever change
the way that web applications are designed.
Since that time, web developers have produced nearly every type of application, in‐
cluding full-blown, cloud-based office suites (see Zoho.com), social APIs like Facebook’s
JavaScript SDK, and even graphically intensive video games.
All of this is serving to prove Atwood’s Law: “Any application that can be written in
JavaScript, will eventually be written in JavaScript.”

Advantages of JavaScript
JavaScript didn’t just luck into its position as the dominant client-side language on the
Web. It is actually very well suited to be the language that took over the world. It is one
of the most advanced and expressive programming languages developed to date. The
following sections outline some of the features you may or may not be familiar with.

Performance
Just-in-time compiling: in modern browsers, most JavaScript is compiled, highly opti‐
mized, and executed like native code, so runtime performance is close to that of software
written in C or C++. Of course, there is still the overhead of garbage collection and
dynamic binding, so it is possible to do certain things faster; however, the difference is
generally not worth sweating over until you’ve optimized everything else. With Node.js
(a high-performance, evented, server-side JavaScript environment built on Google’s
highly optimized V8 JavaScript engine), JavaScript apps are event driven and non‐
blocking, which generally more than makes up for the code execution difference be‐
tween JavaScript and less dynamic languages.

Objects
JavaScript has very rich object-oriented (OO) features. The JSON (JavaScript Object
Notation) standard used in nearly all modern web applications for both communication
and data persistence is a subset of JavaScript’s excellent object-literal notation.
JavaScript uses a prototypal inheritance model. Instead of classes, you have object pro‐
totypes. New objects automatically inherit methods and attributes of their parent object
through the prototype chain. It’s possible to modify an object’s prototype at any time,
making JavaScript a very flexible, dynamic language.

2 | Chapter 1: The JavaScript Revolution

Prototypal OO is so much more flexible than classical inheritance that it’s possible to
mimic Java’s class-based OO and inheritance models in JavaScript virtually feature for
feature, and in most cases, with less code. The reverse is not true.
Contrary to common belief, JavaScript supports features like encapsulation, polymor‐
phism, multiple inheritance, and composition. You’ll learn more about these topics in
Chapter 3.

Syntax
The JavaScript syntax should be immediately familiar to anybody who has experience
with C-family languages, such as C++, Java, C#, and PHP. Part of JavaScript’s popularity
is due to its familiarity, though it’s important to understand that JavaScript behaves very
differently from all of these under the hood.
JavaScript’s object-literal syntax is so simple, flexible, and concise, it was adapted to
become the dominant standard for client/server communication in the form of JSON,
which is more compact and flexible than the XML that it replaced.

First-Class Functions
In JavaScript, objects are not a tacked-on afterthought. Nearly everything in JavaScript
is an object, including functions. Because of that feature, functions can be used anywhere
you might use a variable, including the parameters in function calls. That feature is often
used to define anonymous callback functions for asynchronous operations, or to create
higher order functions (functions that take other functions as parameters, return a func‐
tion, or both). Higher-order functions are used in the functional programming style to
abstract away commonly repeated coding patterns, such as iteration loops or other in‐
struction sets that differ mostly in the variables or data they consume.
Good examples of functional programing include functions like .map(), .reduce(),
and .forEach(). The Underscore.js library contains many useful functional utilities.
For simplicity, we’ll be making use of Underscore.js in this book.

Events
Inside the browser, everything runs in an event loop. JavaScript coders quickly learn to
think in terms of event handlers, and as a result, code from experienced JavaScript
developers tends to be well organized and efficient. Operations that might block pro‐
cessing in other languages happen concurrently in JavaScript.
If you click something, you want something to happen instantly. That impatience has
led to wonderful advancements in UI design, such as Google Instant and the ground‐
breaking address lookup on The Wilderness Downtown. (“The Wilderness Downtown”
is an interactive short film by Chris Milk set to the Arcade Fire song, “We Used To Wait.”

Advantages of JavaScript | 3
It was built entirely with the latest open web technologies.) Such functionality is powered
by Ajax calls that do their thing in the background without slowing down the UI.

Reusability
JavaScript code, by virtue of its ubiquity, is the most portable, reusable code around.
What other language lets you write the same code that runs natively on both the client
and the server? (See “Getting Started with Node and Express” on page 125 to learn about
an event-driven JavaScript environment that is revolutionizing server-side
development.)
JavaScript can be modular and encapsulated, and it is common to see scripts written by
six different teams of developers who have never communicated working in harmony
on the same page.

The Net Result

JavaScript developers are at the heart of what may be the single biggest revolution in the
history of computing: the dawn of the realtime web. Messages pass back and forth across
the net, in some cases with each keystroke, or every move of the mouse. We’re writing
applications that put desktop application UI’s to shame. Modern JavaScript applications
are the most responsive, most socially engaging applications ever written—and if you
don’t know JavaScript yet, you’re missing the boat. It’s time to get on board, before you
get left behind.

Anatomy of a Typical Modern JavaScript App

While every app is unique, most share some common concerns, such as hosting infra‐
structure, resource management, presentation, and UI behaviors. This section covers
where these various elements typically live in the application and the common mech‐
anisms that allow them to communicate.

Infrastructure
Infrastructure can come in many flavors and have lots of different caching mechanisms.
Generally, it consists of (back to front):

• A data store
• A virtual private network (VPN) or firewall (to protect the data store from unau‐
thorized access)
• A black box JSON RESTful Web Service Layer
• Various third-party APIs

4 | Chapter 1: The JavaScript Revolution

 • An app server/content management system (CMS) to route requests and deliver
pages to the client
• A static content deliver network (CDN) for cached files (like images, JavaScript,
CSS, and client-side templates)
• The client (browser)

To see how these generally fit together, see Figure 1-1.

Figure 1-1. Infrastructure

Most of these components are self explanatory, but there are some important points that
you should be aware of concerning the storage and communication of application data.
The data store is just like it sounds: a place to store your application data. This is com‐
monly a relational database management system (RDBMS) with a Structured Query
Language (SQL) API, but the popularity of NoSQL solutions is on the rise. In the future,
it’s likely that many applications will use a combination of both.

JSON: Data Storage and Communication

JavaScript Object Notation (JSON) is an open standard developed by Douglas Crock‐
ford that specifies a subset of the native JavaScript object-literal syntax for use in data
representation, communication, and storage.
Prior to the JSON specification, most client-server communications were being deliv‐
ered in much more verbose XML snippets. JavaScript developers often work with JSON
web services and frequently define internal data using JSON syntax.

Anatomy of a Typical Modern JavaScript App | 5

Take this example message, describing a collection of books:
[
{
"title" : "JavaScript: The Good Parts",
"author" : "Douglas Crockford",
"ISBN" : "0596517742"
},
{
"title" : "JavaScript Patterns",
"author" : "Stoyan Stefanov",
"ISBN" : "0596806752"
}
]

As you can see, this format is nearly identical to JavaScript’s object-literal syntax, with
a couple important differences:

• All attributes names and string values must be enclosed in double quotes. Other
values may appear in their literal form.
• JSON records cannot contain circular references.
• JSON cannot contain functions.

NoSQL Data Stores

Prior to the advent of Extensible Markup Language (XML) and JSON data stores, nearly
all web services were backed by RDBMS. An RDBMS stores discrete data points in tables
and groups data output using table lookups in response to SQL queries.
NoSQL data stores, in contrast, store entire records in documents or document snippets
without resorting to table-based structured storage. Document-oriented data stores
commonly store data in XML format, while object-oriented data stores commonly em‐
ploy the JSON format. The latter are particularly well suited to web application devel‐
opment, because JSON is the format you use to communicate natively in JavaScript.
Examples of popular JSON-based NoSQL data stores include MongoDB and
CouchDB. Despite the recent popularity of NoSQL, it is still common to find modern
JavaScript applications backed by MySQL and similar RDBMSs.

RESTful JSON Web Services

Representational State Transfer (REST) is a client-server communication architecture
that creates a separation of concerns between data resources and user interfaces (or
other data resource consumers, such as data analysis tools and aggregators). Services
that implement REST are referred to as RESTful. The server manages data resources
(such as user records). It does not implement the user interface (look and feel). Clients

6 | Chapter 1: The JavaScript Revolution

Other documents randomly have
different content
Mutta jos olosuhteet kävisivät epäedullisiksi, niin tulisi yhtiö kyllä
kärsimään siitä, eikä silloin lainkaan olisi syytä kerskailla yhtiön
rikkaudella, sillä kalliit laitokset, jotka tuottavat alhaisen nettovoiton,
eivät ole rikkautta, vaan päinvastoin huokeahintaiset laitokset, jotka
antavat korkean voiton. Ei kukaan voi tietää, onko yhtiö v. 1906 rikas
vai köyhä. Mitä yhtiön nykyiseen rikkauteen tulee, niin ei se ole sen
suurempi kuin, että yhtiön täytyisi lainata koko kauppasumma. V.
1906 tiedetään, mitä nyt on mahdoton tietää, ja silloin voidaan
toimia sen mukaan mitä silloin tiedetään, samoin kuin nykyään on
toimittava sen perustuksella, mitä tiedetään ja ei tiedetä."

"Siinä myönteiset ja kielteiset syyt. Minä puolestani tunnen itseni

tyynemmäksi, kun kuvittelen ostoasian hyljätyksi. Minä en voi ruveta
kaitselmuksen virkaan, huolehtimaan huomispäivästä, vaan tahdon
minä tehdä mitä hetki vaatii, ja hetki, nykyinen hetki käskee
olemaan rakentamatta mitään v:n 1906 mahdolliselle voitolle, joka
saattaa muuttua parantumattomaksi tappioksi."

Näin Kihlman mietiskeli, ja vaikka voidaankin väittää, että

tehtaantontin hinta nykyään olisi yhtä monta miljoonaa kuin silloin
sataatuhatta, niin ei sillä ole todistettu, että hän oli väärässä — ei,
jollei samalla tunnusteta, että varovaisuus ei ole liikemiehelle
ansioksi luettava. Kihlman oli kokenut sekä varomattomuuden että
varovaisuuden seurauksia. Kenties oli hän vanhana liiankin
varovainen, mutta hän tiesi myöskin, että varovaisuudella hän oli
voittonsa saavuttanut eikä rohkeudella. Ettei hän sentään epäillyt
laajentaa Tampereen yhtiön toimintaa, todistaa ylimääräisessä
yhtiökokouksessa 1891 esitetty johtokunnan ehdotus erinäisistä
pellava- ja konetehtaiden laajennuksista, joista kustannukset
laskettiin nousevan lähelle 800,000 mk. Yksi seuraus näistä
laajennuksista oli muun muassa se, että yötyö melkein kokonaan
lakkautettiin. —

Tietenkin oli Kihlman tyytymätön yllämainittuun yhtiökokouksen

menoon. Sitä enemmän, kun johtokunnan poistuttua siksi ajaksi,
jolloin vastuuvapauskysymystä käsiteltiin, kokous oli suostunut
siihen, että pöytäkirjaan pantiin muistutus siitä, ettei tuotantoa oltu
vähennetty, vaikka menekki oli alentunut, ilman että johtokunnalle
oli annettu tilaisuutta puolustaa itseään. Kihlman vaikeni — pelosta
että hän mielenliikutuksessaan lausuisi liian ankaran sanan kaikkea
oikeutta loukkaavasta menettelystä; mutta Oswaldille hän kirjoitti
(10/6): "nuorukaiset (muutamat nuoret osakkaat ehdottivat sekä
muistutuksen että tontin oston vastoin johtokunnan mielipidettä)
luulevat kykenevänsä paremmin arvostelemaan asioita kuin heidän
isänsä. Täällä näyttää viikinkihenki tulevan valtaan."

*****

V:lta 1892, johon päätämme tämän luvun, on lyhyesti mainittava

muutamia seikkoja:

Vuoden lopulla valittiin Kihlman N. L. Arppes Arfvingar OY:n

johtokunnan jäseneksi ja suostui hän siihen syystä, että katsoi
olevansa kiitollisuudenvelassa Ludvig eno vainajalle, joka tietenkään
ei ollut aavistanut, että sukulainen, jota hän muinoin oli arvostellut
kehnoksi liikemieheksi, tulisi hänen perustamansa liikkeen, Värtsilän
tehtaiden johtoon. Tuskin tarvitsee sanoakaan, että Kihlman tässäkin
toimessa teki parastaan vastatakseen hänelle osoitettuun
luottamukseen, mutta eripuraisuus osakkaiden välillä ja siitä johtuvat
selkkaukset aiheuttivat, että hän jo kahden vuoden päästä
vapaaehtoisesti ilmoitti eroavansa.
 Odottamatonta työtä talvikaudeksi 1892-93 sai Kihlman, kun
hänelle "sattui onnettomuus", että hallitus valitsi hänet
puheenjohtajaksi komiteaan, jonka tuli laatia ehdotus asetukseksi
leimasuostuntaverosta. Kokoukset alkoivat 21 p:nä lokak. 1892, eikä
työ ollut valmis ennenkuin maaliskuulla 1893.

"Finland" lehti, jonka hartaita kannattajia Kihlman oli ollut, lakkasi

ilmestymästä 1892 v:n ummetessa eikä enää saanut varsinaista
seuraajaa. Kumminkin alkoi v:n 1893 alusta eräs vaatimaton, kerran
viikossa ilmestyvä lehti, joka hengeltään oli sille sukua, nimittäin
kristillinen ja isänmaallinen "Veckobladet". Sen toimittaja oli Vöyrillä
1859 syntynyt ja Uudenkaarlepyyn seminaarin (1875-79) suorittanut,
Helsingissä toimiva kansakoulunopettaja Mathias Forss. Oliko
Kihlman myötävaikuttanut lehden syntyyn, sitä ei lähteistämme
huomaa, mutta paljon on todistuksia siitä, että hän heti myöhemmin
uuden vuosisadan alkuun saakka oli Forssin hartaimpia avustajia,
niin henkisesti kuin aineellisesti. Lukuisat kirjeet, joissa Forss ja
hänen vaimonsa (s. Rancken) täydestä sydämestään kiittivät
"isällistä ystäväänsä", osoittavat, että Kihlmanilla oli tapana tuntuvilla
lisillä (200-400 mk vuodessa) kannattaa lehteä ja vieläpä jouluksi
lähettää perheelle runsaita lahjoja, vaatteita lapsille y.m. Milloin
lehden ja perheen toimeentulo näytti epätoivoiselta ja mieli sen
vuoksi oli masennuksissa, riitti käynti Kihlmanin luona herättämään
Forssissa uutta luottamusta ja toimintahalua. Rouva Forsgårdin
kautta Kihlman vuosittain lähetti useita kappaleita "Veckobladetia"
Kruununkylään. "Minun mielestäni on Veckobladet erittäin hyvä
kansanlehti, paras mikä meillä on ruotsinkielellä." Forss kuoli
marraskuulla 1903 ja rouva Forss toimitti lehteä seuraavana vuonna,
jonka jälkeen eräs yhtiö otti sen huostaansa.
 Vihdoin on muistiin pantava, että aika oli sekä valtiollisesti (josta
enemmän alempana) että muutoinkin huolestuttava. Vuodentulo oli
huono, joten puute monessa osassa maatamme oli suuri. Niin oli
laita varsinkin sen vuoksi, että taloudellista ahdinkoa seurasi työnkin
puute. Sitä vastoin maamme pelastui kolerasta, joka tänä vuonna oli
levinnyt laajalle Venäjälle ja paikoittain ilmaantunut Länsi-
Euroopassakin. Tarmokkaita varokeinoja on kiittäminen siitä, että
satunnaiset ulkoa tuodut sairauskohtaukset jäivät yksityisiksi
ilmiöiksi. Kumminkin vaikutti vaaran uhka, että koulut syksyllä
avattiin vasta 16 p:nä syyskuuta jota vastoin kevätlukukautta
jatkettiin 15 p:ään kesäk. 1893.
V.

REHTORI, LIIKE- JA VALTIOPÄIVÄMIES 1893-1897.

Säännöllistä päiväkirjaa Kihlman ei ollut pitänyt muulloin kuin

ensimmäisellä ulkomaanmatkallaan ja säätykokousten aikana, mutta
nyt kun kirjeenvaihto oli pieneksi supistunut, hän siihen ryhtyi. "Mitä
minä tein?" (Hvad gjorde jag?) oli päiväkirjan nimi, ja 8 p:stä
marrask. 1893 aina kuolinvuoteensa asti hän siihen merkitsi, mitä
hän kunakin päivänä oli toimittanut, mitä lukenut, kuka oli käynyt
hänen luonaan, missä hän itse oli ollut j.n.e. Enimmäkseen ovat
muistiinpanot aivan lyhyitä, katkonaisia, mutta usein on hän liittänyt
niihin myöskin jonkun arvostelevan sanan, jonkun selittävän lauseen,
jonkun mietteen taikka laajemminkin selostanut huomattavan
keskustelun tai tapahtuman.

Mielenkiintoisinta tässä päiväkirjassa on nähdä, mitä ja kuinka

paljon Kihlman näinä vuosina luki. "Minä lueskelen (studerar)
ahkerasti enkä väsy oppimaan (werde nicht müde zu lernen) ja minä
ajattelen, miksi antaa Jumala minun elää, jollei sentähden, että
elämäni hyödyttäisi minua itseäni ja samalla muitakin", oli hän 19/10
1893 kirjoittanut Essenille, ja päiväkirja todistaa, että tuskin
päivääkään kului, ilman että hän käytti monta tuntia lukemiseen.
Päivällä muut puuhat tavallisesti estivät uhraamasta siihen enempää
kuin tunnin tai pari, mutta iltaisin hän luki 3-6 tuntia, sillä hänen
tapansa oli mennä levolle vasta keskiyön jälkeen ja sammuttaa
lamppunsa k:lo 1-2 taikka sitäkin myöhemmin.

Mitä kaikkea Kihlman luki ja tutki, ei ole helposti sanottu. Siihen

voimme vain viitata. Tänä aikana hän näyttää erittäin koettaneen
perehtyä sosialiseen kysymykseen. "Vapaita hetkiäni tänä kesänä",
kirjoitti hän jo 18/8 1892 Oswaldille, "olen enimmäkseen käyttänyt
sosialisen kysymyksen, aikamme pääkysymyksen, tutkimiseen. Jos
suurin osa kansakuntaa on pakotettu elämään taloudellisissa
olosuhteissa, jotka tekevät inhimillisen olotilan mahdottomaksi, ja
sen johdosta tässä suuremmassa osassa syntyy viha
onnellisemmissa oloissa elävää pienempää osaa kohtaan, niin ei
semmoinen tilanne voi kauan kestää. Toivoton tila, jota seuraa
täydellinen uskonnollinen epäusko, vie ennemmin tai myöhemmin
vallankumoukseen ja anarkiaan, jollei ajoissa yritetä rauhallisesti
selvittää kysymystä. Luen parast'aikaa laajaa teosta tilanteesta
Englannissa, missä nähtävästi on päästy onnelliseen alkuun pulman
suorittamisessa. Saksassa ovat asiat pahemmalla kannalla: siellä
vallankumouksellinen sosialismi edistyy edistymistään. Niistä, jotka
ovat käsitelleet tätä kysymystä, ansaitsee Carlyle suurta huomiota.
Oxfordin ja Cambridgen yliopistot ovat suurenmoisesti toimineet
sosialisen rauhan rakentamiseksi. Kenen tulee auttaa hairahtuneita,
jollei niiden, joilla on tietoja, kenen köyhiä, jollei rikkaiden?" — Sen
jälkeen Kihlman oli jatkanut saman kysymyksen tutkimista, ja sinä
päivänä, jolloin hän aloitti päiväkirjansa, hän panee muistiin:
"Lukenut loppuun prof. Zieglerin Die soziale Frage eine sittliche
Frage; se sisältää paljon lukemisen ja ajattelemisen arvoista. 'Maa
kuuluu sosialiselle hengelle; tälle kuuluu voitto. Ainoastaan se voi
olla osallinen voitosta, joka asettuu sen lipun alle.' Olla siveellinen
merkitsee: kovassa työssä harrastaa kokonaisuuden menestystä ja,
jos tarpeen on, voida luopua omasta mielihyvästään, luovuttaa osia
omasta onnestaan. Mutta siinä taas ei ilmaannu mikään muu kuin
sosialinen henki itse." — Aikakauskirjasta "Grenzboten" Kihlman
seurasi sosialisten ja valtiollisten asiain kehitystä.

Ennen kaikkea Kihlman kuitenkin luki ja seurasi saksalaista

teologista kirjallisuutta. Yhtä säännöllisesti kuin hän joka sunnuntai
kävi kirkossa — tavallisesti Helsingin saksalaisessa — ja perheessään
luki ääneen jonkun saarnan, yhtä säännöllisesti hän joka päivä luki
jonkun kirjoituksen jostakin teologisesta aikakauskirjasta taikka
jotakin muuta samanlaatuista teosta. Hänellä itsellään oli tilattuna
toht. Martin Raden toimittama aikakauskirja Die Christliche Welt sekä
siihen liittyvä Chronik, mutta sen ohella hän luki toisiakin niinkuin
prof. Johannes Gottschickin toimittamaa Zeitschrift für Theologie und
Kirche [Goctschickin aikakauskirja oli puhtaasti tieteellinen; Raden
kansantajuisempi: "für Gebildete aller Stände."], Theologische
Litteratur Zeitung y.m. Kuinka hän luki, huomaa taas siitä, että
hänellä oli tapana lukea pari kertaa ja useamminkin kirjoituksia,
jotka erittäin olivat kiinnittäneet hänen mieltään. Niin hän esim. 9/10
1893 mainitsee 3:nnen kerran lukeneensa Julius Kaftanin
kirjoittaman: "Was ist Schriftgemäss" (Z. f. Th. u. K. 2 vihko 1893).
Usein hän tietysti valitsi luettavansa silmällä pitäen tulevaa
oppituntia. Niin esim. kun hän k:lo 8-9 viime mainittuna päivänä luki
rovasti Kiers'in (7/7 1891) pitämän esitelmän: "Bedarf es einer
besonderen Inspirationslehre" valmistuakseen tunnille, jolloin oli
puhuttava inspiratiosta eli innoituksesta, taikka kun hän kahtena
päivänä 13/11 ja 14/11 luki Ranken Paavalin historiasta Tridentin
kokouksesta valmistuakseen tunnille, jolla siitä oli puhuttava.
 Ymmärrettävää on, että Kihlmanin alituinen lukeminen ei ollut
vaikuttamatta hänen sisälliseen kehitykseensä. Päinvastoin juuri
tunto siitä, että kehitys oli käynnissä, ajoi hänet yhä lukemaan,
oppimaan, luettua mietiskelemään, uutta valoa ja totuutta etsimään.
Se mitä hän koulupuheessaan syksyllä 1892 lausui elämän
tehtävästä ja sen suorittamisesta, nimittäin että se on
jumalanpalvelusta, ei ollut enää "beckiläisyyttä", ja siitä voidaan
arvata hänen juuri näihin aikoihin olleen kehittymässä uudelle
kannalle. Vähän myöhemmältä onkin todistuksia olemassa, että
semmoinen kehitys todella tapahtui, mutta tunnustuksia sisältävien
kirjeiden puutteessa ei aika ole tarkemmin määrättävissä. Vielä
mainittakoon, että päiväkirjaan on merkitty, miten Kihlman vietti
verraten harvat illat, jotka eivät kuluneet kotona kirjojen ääressä tai
perheen seurassa. Paitsi suomalaisen puolueen johtomiesten
valtiollisissa kokouksissa, joita niinkuin ennen on sanottu
enimmäkseen pidettiin valtiopäivien edellä ja aikana, hän
säännöllisesti kävi Helsingin pappien konferensseissa. Semmoisia oli
pidetty jo 1870- ja -80-luvuilla ja luultavaa on, että Kihlman oli
myötävaikuttanut niiden syntyynkin, sillä tiedämmehän, että hän
oltuaan sellaisissa keskustelukokouksissa Stuttgartissa ehdotti
Essenille samanlaisten konferenssien toimeenpanemista Suomessa.
Lähempiä tietoja Helsingin pappien konferensseista on meillä
kuitenkin vasta 1890-luvulta, jolloin Kihlman, prof. Råberghin
jälkeen, valittiin puheenjohtajaksi. Sanotaan, että konferensseissa
silloin paraasta päästä käsiteltiin teoreettisia kysymyksiä ja että
Kihlman toisinaan oli selostanut jonkun lukemansa kirjan (esim.
Gottschickin tutkielman: "Mitä pitää saarnattaman?" Lakia vai
evankeliumia? Vastaus: evankeliumia, sillä siihen kuuluvat myöskin
Jeesuksen käskyt siveellisestä elämästä.) Puheenjohtajana Kihlman
koetti tarkoin rajoittaa keskustelua esillä olevaan kysymykseen.
Muutoin hän pyysi antaa konferensseille jonkinlaisen pedagogisen
tarkoituksen, harrastaen nuorten teologien käsitteiden selvittämistä.
— Edelleen Kihlmanilla oli tapana käydä Kansantaloudellisen
yhdistyksen ja Suomalaisen klubin kokouksissa, varsinkin milloin joku
mielenkiintoinen keskusteluaine oli käsiteltävänä, Tiedeseuran
vuosikokouksissa, yliopiston "inskriptsioneissa" y.m., missä
arvokkaita esitelmiä oli tarjona. Vihdoin huomautettakoon tässä
yhteydessä, että Kihlman, niinkuin entisestä tiedämme, ei
laiminlyönyt ottaa osaa yleisiin isänmaallisiin juhliin (Pohjalaisten
Porthanin-juhlassa oli hän säännöllisesti kunniavieraana). N.s.
huveista mainitaan verraten usein konsertteja, joista hän aina
suuresti nautti.

*****

Kesältä 1893 mainitsemme vain pari seikkaa. Ensiksi että Kihlman

19-22 p:nä kesäk. otti osaa 4:nteen yleiseen koulunopettajain
kokoukseen, missä hän m.m. lausui hylkäävän tuomion koulujen
vuositutkinnoista. Ne olivat hänen mielestään ilman todellista
merkitystä ja sen vuoksi, niinkuin kaikki näennäinen, enemmän
haitaksi kuin hyödyksi. — Toiseksi että Kihlmanin vanha tuttu ja
Hannan hoitaja Kruununkylän ja Pietarsaaren ajoilta, "täti" Emma
Candelin, 74-vuotiaana kuoli diakonissalaitoksessa, johon hän oli
kuulunut v:sta 1886. Hautajaisten edellä (17 p:nä elok.) pidettiin
hartaushetki, jossa Kihlman puhui Jeesuksen sanojen johdosta:
"Antakaa hänen olla. Hän teki, minkä voi." Sovittaen sanat vainajaan
— tyypilliseen menneen ajan henkilöön — Kihlman kuvasi hänen
elämänsä seuraavin sanoin: "Ilman suurempia lahjoja, ilman
korkeampaa kouluoppia ja ilman omaisuutta seisoi hän
vanhempainsa kuoltua elämänuransa alussa ja hänen tuli nyt astua
eteenpäin maailmassa. — — Hän teki, minkä voi. Hän ei voinut
ryhtyä oppineisiin teologisiin kysymyksiin, hän ei voinut puhua
valtiollisista asioista, eikä kirjallisuudesta eikä taiteesta, hän ei voinut
voidella Jeesusta kalliilla nardusvoiteella, mutta hän voi uskollisesti
hoitaa, mitä hänelle uskottiin, hän voi lyhyessä ajassa kiinnittää
itseensä lasten sydämet, hän voi säästäväisesti ja huolellisesti pitää
taloutta, hän voi tehdä kaikenlaista, mitä perhe-elämässä tarvitaan,
hän voi hoitaa sairaita, sanalla sanoen hän voi monella tavalla
palvella; mutta minkä hän voi, oli hän myöskin aina valmis
tekemään. Milloin vain joku tarve ilmaantui niissä perheissä, jotka
hän tunsi, heti oli täti Emma valmis täyttämään aukon, ja hän teki
sen mielellään ja ilolla. Hän olikin senvuoksi kaikkialla niinkuin
kotona ja kaikkialla tervetullut." [Puhe, joka herätti suurta suosiota
ja mieltymystä asianomaisessa piirissä, on painettu sekä
alkukielisenä että suomennettuna: Från Diakonisshuset i Helsingfors
1894 s. 29. — Diakonissalaitoksesta Helsingissä 1894 s. 33.]

*****

Syksyllä 1893 toimitettiin taas valtiopäivämiesvaalit, ja Porvoon

hiippakunnan koulunopettajat valitsivat niinkuin kolme vuotta ennen
Kihlmanin ja Bonsdorffin. Itsessään ei tulos ollut odottamaton, mutta
odottamatonta oli, että edellinen valittiin yksimielisesti. Kertoessaan
(toht. Hj. Appelqvistille 1/1 1894) tämän "uskomattoman" seikan
Kihlman kirjoittaa kuitenkin suoraan ilmoittaneensa, ettei hän
toivonut tulevansa enää valituksi. Epäilemättä hän sentään
mielihyvällä vastaanotti tällaisen tunnustuksen, joka m.m. todisti,
että hän huolimatta hajaannuksesta normaalilyseon opettajain
kesken oli arvossa ja kunniassa pidetty. Sittemmin sai Kihlman kyllä
tietää, että Lindeqvist oli kutsunut muutamia tovereitaan
neuvottelemaan toisesta ehdokkaasta, mutta oli hänen yrityksensä
ollut turha, ja itsekin hän lopulta oli äänestänyt Kihlmania. —
Tälläkin kertaa tuli Mellberg rehtorin sijaiseksi, sillä Lindeqvist, joka
oli vararehtori, oli pyytänyt vapautusta toivoen, että hänet nytkin,
niinkuin ennen useilla valtiopäivillä, valittaisiin pappissäädyn
sihteeriksi. Kumminkin kävi niin, että neljästä hakijasta sai A.
Almberg (Jalava) useimmat äänet ja tuli hän säädyn sihteeriksi.
Tästä syytti Lindeqvist Kihlmania mennen häikäilemättömyydessään
niin pitkälle, että hän kirjallisesti (6/1) vaati häntä korvaamaan
kärsimänsä tappion lainaamalla hänelle epämääräiseksi ajaksi 4000
mk! Itse asiassa oli Lindeqvist jo aikoja ennen herättänyt
tyytymättömyyttä suuressa osassa säätyä, joten hänen oli
vastoinkäymisestä syyttäminen itseänsä.

Valtiopäivillä 1894 Kihlman yhdessä muiden koulunopettajain

kanssa allekirjoitti neljä anomusehdotusta. Niistä olivat toisia
huomattavammat: että suostuntavaroista myönnettäisiin 15-20,000
mk vuosittain kansanopistojen avustamiseksi ja että lukukausimaksut
tyttökouluissa alennettaisiin samaan määrään kuin poikakouluissa.
Nämä ehdotukset, jotka molemmat saavuttivat säätyjen
hyväksymisen, todistavat, että Kihlman nytkin niinkuin 1860-luvun
loppupuolella oli kansanopistojen suosija ja että hän harrasti
naissivistyksen asiaa, joskin vain niissä rajoissa, jotka hänen
vakaumuksestaan naisen erikoinen luonto ja yhteiskunnan menestys
määräsivät.

Jos edelliset valtiopäivät olivat alkaneet huolestuttavien

olosuhteiden vallitessa, niin olivat olot sen jälkeen muuttuneet kahta
arveluttavammiksi. Totta kyllä oli hallitsija edellisen säätykokouksen
aikana rauhoittaakseen mieliä vakuuttanut aikovansa säilyttää
Suomenmaan oikeudet muuttumattomina, mutta siitä huolimatta oli
sittemmin esiintynyt ehdotuksia, jotka ilmeisesti tarkoittivat Suomen
perustuslakien kumoamista ja sen itsenäisyyden hävittämistä
sisällisten asiaimme hoidossa, jonka hallitsijat olivat maallemme
vahvistaneet. Uskonnollisen vakaumuksensa pohjalla oli Kihlman
näihin valtiollisiin uhkauksiin nähden sangen optimistinen.
"Onnellista on", oli hän 6/3 1892 kirjoittanut Hallonbladille, "että
totuuden ja oikeuden kuitenkin lopulta täytyy voittaa. Siinä kohden
on epäileminen turhaa. Peräsimessä istuu se, joka sekä tahtoo että
voi auttaa oikeuden voittoon. On mahdollista, että voitto viipyy ja
että tiet ovat ihmeellisiä, mutta lopputuloksesta voimme olla
varmat." Kumminkin hän suurella mielenkiinnolla otti osaa
suomalaiseen puolueeseen kuuluvien valtiopäivämiesten yksityisiin
neuvotteluihin, joissa m.m. keskusteltiin siitä, mitä oli tekeminen
uhkaavan vaaran johdosta, ja erityiseen "siniseen kirjaseen" hän teki
muistiinpanoja kaikista näistä kokouksista. Päätös oli että säätyjen
tulisi hallitsijalle lähettää adressi, missä julkilausuttaisiin vakaa
luottamus siihen, että hän antamansa reskriptin mukaan ehkäisisi
semmoiset puuhat, joiden päämääränä oli Suomen perustuslakien
järkyttäminen. Ruotsinmieliset olivat tahollaan tulleet
samansuuntaiseen päätökseen, ja säätykokouksen alussa se
pantiinkin toimeen salaisissa istunnoissa. Adressin valmistamista
varten oli asetettuna erityinen valitusvaliokunta, ja siinä oli m.m.
Kihlman pappissäädyn edustajana.

Paitsi sitä että Kihlman valittiin toimitusvaliokunnan

puheenjohtajaksi, vaikka hän oli pyytänyt siitä päästä, on
säätykokouksen alkuajoilta kerrottava huomiota herättänyt juttu
valtiovaliokunnan puheenjohtajan vaalista. Kun vaali (2/2) oli
tapahtuva, huomautti Kihlman pappis- ja talonpoikaissäätyjen
valitsemien jäsenten puolesta, että senaattori L. Mechelin suuren
asiantuntemuksensa, työkykynsä ja kärsivällisyytensä vuoksi
kieltämättä olisi paras puheenjohtaja, mutta oli syytä epäillä, oliko
hän jäävitön. Valtiovaliokunta tulisi näet käsittelemään ja
tarkastamaan hallituksen toimia ja laskuja myöskin v:lta 1890, jolloin
Mechelin vielä oli ollut hallituksen jäsenenä, ja V. J. 31 §:n mukaan
näytti selvältä, että hän ei voinut olla siinä osallisena. [Mechelinin
erohakemus, jonka hän kenraalikuvernöörin kehoituksesta teki,
hyväksyttiin 20/6 1890. — V. J:n § 31 kuuluu: Älköön Senaatin jäsen
olko valiokunnan jäsenenä, älköönkä ketään muutakaan valittako
semmoiseen valiokuntaan, jossa tilinteko hänen virkatoimistansa
voipi tarkastettavaksi tulla.] Että toinenkin käsitys oli mahdollinen,
näkyi siitä, ettei Mechelin itse ollut ilmoittanut olevansa jäävi, ja että
ritaristo ja aateli oli valinnut hänet valtiovaliokuntaan, mutta silti oli
puhujankin esittämä kanta oikeutettu. Edelleen oli tietty, että
Mechelin ei ollut kenraalikuvernöörin suosima, ja arvattavaa on, että
tältä taholta hänen toimintaansa valtiopäivillä pidettäisiin silmällä;
kun hyvin luultavaa oli, että toinen tai toinen huomauttaisi
kenraalikuvernöörille, mitä 31 § sisältää, annettaisiin tälle ase
käteen, jota hän kyllä ei epäilisi käyttää. Hän voisi syyttää säätyjä
siitä, etteivät nämä suuresti välittäneet perustuslaeista, kun kyseessä
oli suosittu henkilö. Tämän suoran tunnustuksen oli puhuja tehnyt,
jotta tiettäisiin, miksi eivät kaikki voineet valita niinkuin mieluimmin
tahtoisivat. — Syystä, että Mechelin toivoi saavansa mietintöaikaa,
vaali lykättiin toiseen kokoukseen, jossa hän koetti kirjallisesti
todistaa jäävittömyyttään. Kun sitten käytiin vaaliin, sai Donner 7 ja
Mechelin 7 ääntä, mutta arpa ratkaisi asian Donnerin eduksi. Mitä
Mechelin piti tästä, sai Kihlman kuulla "keisarintanssiaisissa" (6/2)
Hän kertoo näet päiväkirjassaan: "Mechelin nuhteli minua, sanoen
että olin mitä pahimmin loukannut häntä, kun olin voinut olettaa,
että hän (entinen) valtio-oikeuden professori joko ei ymmärtäisi
kirjoitettua lakia taikka että hän, vaikka ymmärsikin, kuitenkin toimisi
lakia vastaan ja tahtoisi istua valtiovaliokunnassa olematta siihen
laillisesti oikeutettu. Takana oli (muka) Wald. Enebergin
toimeenpanema vehkeily häntä vastaan, johon minä, kenties
kokonaan viattomasti, olin vedetty. Jo pari päivää ennen oli
senaatissa tietty, että M(echelin) olisi 'prikattava' ja Donner valittava
puheenjohtajaksi. M(echelin) piti asiaa iskuna vasten silmiä, jota hän
ei voisi unohtaa, jollemme tunnustaisi erehdystämme (erkände vårt
fel). Kuuntelin tyynesti M(echelin)in sanoja ja muistutin, että me
nimenomaan olimme myöntäneet, että toinen käsitys täytyi olla
mahdollinen, koska M(echelin) itse ei ollut ilmoittanut olevansa jäävi.
Käsityksemme saattaa olla väärä, vaikka laicus ei helposti voi
käsittää 31 §:ää toisin kuin me. Mutta meidän täytyy noudattaa
vakaumustamme, kun meillä semmoinen on. Vehkeilystä en ole
mitään tiennyt. — Tanssiaisissa puhuin senaattori Sohlmanin kanssa
ja pyysin kuulla hänen ajatustaan, joka oli, että hänen mielestään
M(echelin) ei ollut vaalikelpoinen valtiovaliokuntaan 1894. Ainakin oli
hän jäävi tarkastamaan suostuntavarojen käyttämistä. —
Tanssiaisissa ei minulla ollut tilaisuutta nähdä isäntää,
kenraalikuvernööriä." Ettei erimielisyys puheenjohtajan vaalista
synnyttänyt pitempää epäsopua, huomaa siitä, että valtiopäivien
lopulla valiokunta Mechelinin ehdotuksesta piti puheenjohtajalleen
kekkerit, joissa J. R. Danielson esitti erityisen maljan Mechelinille.

Näillekin valtiopäiville oli hallitus jättänyt esityksen maatilojen

osittamisesta, syystä ettei oltu hyväksytty niitä muutoksia, jotka
edellisillä valtiopäivillä oli tehty silloin käsiteltyyn samanaiheiseen
esitykseen. Nytkään ei laki- ja talousvaliokunta voinut olla muutoksia
ehdottamatta ja erittäinkin vaatimatta, että osittamisen vapautta ei
rajoitettaisi. Mutta Kihlman puolestaan oli samalla kannalla kuin
viimeinkin, nimittäin että esitys oli hyväksyttävä muutoksitta, jotta se
varmasti tulisi laiksi vahvistetuksi. "Meidän aikanamme", lausui hän
m.m., "on olemassa kysymys, joka ei ole kysymys muiden
kysymysten rinnalla, vaan kysymys mitä tärkein (kat'eksokhén),
kysymys, johon meidän aikamme tulee vastata, joka ehdottomasti
vaatii vastausta, ja jota senvuoksi ei saa panna pöydälle eikä lykätä,
jollei tahdota antaa aseita sen historiallisen yhteiskuntajärjestyksen
vihollisille, johon me kehityksen tiellä olemme tulleet. Tämä polttava
kysymys on sosialinen kysymys. Koska kyseessäoleva lakiehdotus
osaltaan tarkoittaa vaikuttaa suuren sosialisen kysymyksen
ratkaisuna, niin on tältä näkökannalta arvostellen äärettömän
tärkeää, että laki, jonka päämääränä on köyhän etu, tulee toimeen,
ja sentähden minä nyt, samoin kuin viime valtiopäivilläkin, puolustan
esityksen hyväksymistä. Olen varma siitä, että me silloin saamme
lain, yhtä varma kuin olen siitä, ettemme saa mitään lakia, jos
hyväksymme valiokunnan mietinnön. — — Minä käännyn senvuoksi
säädyn puoleen samalla kehoituksella kuin viime valtiopäivillä, että
kaikki rajattoman maanosittamisen ystävät 'mieluummin tyytykööt
vähempään hyvään, joka varmuudella on saatavissa, kuin pitävät
kiinni heidän mielestään suuremmasta hyvästä, koska on
todennäköistä, että he sen kautta menettävät vähemmänkin'."
Äänestyksessä hyväksyttiinkin esitys 26 äänellä 8 ääntä vastaan.

Toisenkin kerran Kihlman näillä valtiopäivillä puhui vähäväkisten

puolesta. Talonpoikaissäädyssä oli esitetty kaksi anomusehdotusta,
jotka tarkoittivat lainaus- ja säästörahastojen perustamista sekä
muita toimenpiteitä pientilallisten aseman parantamiseksi, mutta
talousvaliokunnan mietintö päättyi kielteiseen ponteen, että nimittäin
ehdotukset eivät aiheuttaneet toimenpidettä. Anomusehdotusten
tekijät tarkoittivat etupäässä Itä-Suomen oloja, missä kansa
paikoittain oli joutunut koronkiskurien kynsiin. Pahan olemassaolo
tunnustettiin sekä valiokunnassa että säädyssä, mutta tarpeellisista
toimenpiteistä kävivät ajatukset hajalle. Kihlman ei tässä kohden
pyytänyt olla muita viisaampi, mutta silti hän ei tahtonut, että asia
jätettäisiin sikseen. Hän käytti kolme kertaa puheenvuoroa, ja
varsinkin viimeinen lausunto oli häntä kuvaava: "Jos voisin sanoa,
mitä tässä asiassa on tekeminen, niin minä myöskin sanoisin sen ja
ilmaisisin sen päätelmässä. Kun en kumminkaan tiedä sitä, niin en
voi sitä sanoa. Mutta silti voin jotain tehdä. Minä voin ainakin pyytää,
että hallitus tehköön, mitä tehdä voidaan, enkä minä voi jäädä
kokonaan passiiviseksi tähän kysymykseen nähden. Tämä Itä-
Suomen asujamisto on ikäänkuin rosvojen käsissä, ja se muistuttaa
minulle tuota miestä, joka vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon ja tällä
matkalla kohtasi rosvoja, jotka riisuivat hänet alasti ja jättivät hänet
puolikuolleeksi. Silloin tapahtui, että eräs pappi vaelsi samaa tietä,
näki hänet, mutta meni ohitse. Hän ajatteli: ei aiheuta mitään
toimenpidettä. Silloin tuli eräs leviittakin samalle paikalle. Hänkin
näki haavoittuneen tilan, mutta ajatteli: ei aiheuta mitään
toimenpidettä minun puoleltani ja meni ohitse. Mutta sitten tuli sinne
eräs samarialainenkin. Kun hän näki, miten oli laita, niin hän ei
mennytkään ohitse, vaan armahti lyötyä ja meni hänen luokseen ja
ryhtyi toimenpiteeseen: hän teki minkä voi. Minun mielestäni
pappissäädyn pitäisi seurata samarialaisen esimerkkiä, eikä papin:
meidän tulee tehdä minkä me voimme. Ainoastaan tätä olen
tahtonut ja saan sen vuoksi kunnioittavasti ehdottaa, että
valiokunnan ponsi hyljätään ja että edellä oleva anomusehdotus
aiheuttaa toimenpiteen säätyjen puolelta." Sääty hyväksyi
kumminkin (21 äänellä 9 vastaan) valiokunnan ponnen.

Niinkuin useilla edellisillä esiintyi näilläkin valtiopäivillä sekä nais-

että juutalaiskysymys, ja Kihlman otti jälleen osaa kummankin
käsittelyyn. Porvarissäädyssä oli tehty kaksi anomusehdotusta
valtioavun antamisesta yhteiskouluille, ja kun pappissäädyssä
keskusteltiin yleisen valitusvaliokunnan ehdotuksia puoltavasta
mietinnöstä, esitti Kihlman pitkässä lausunnossa entistä
täydellisemmin mielipiteensä sekä naiskysymyksestä yleensä että
yhteiskoulusta. — Naiskysymys oli uusi ja suuri ajankysymys, joka
koski toista puolta ihmiskuntaa ja tuli vuosi vuodelta tärkeämmäksi
sivistysmaissa — siihen tapaan Kihlman alkoi. Niinkuin tavallista,
milloin uusi kysymys esiintyy, olivat naiskysymyksenkin puolustajat
menneet liiallisuuksiin, mutta silti ei saanut kieltää heidän
oikeutettuja vaatimuksiaan. Vaatimus, että nainen toiminta-alaan
nähden oli pidettävä miehen arvoisena, ei voinut olla oikeutettu, sillä
se oli luonnoton — heillä kun on erilaiset luontaiset taipumukset —
yhtä luonnoton kuin vaatimus, että mies toiminta-alaan nähden olisi
pidettävä naisen vertaisena. Tämä vaatimus oli puhujan mielestä
naiskysymyksen heikko kohta, joka liiallisuutena oli siitä erotettava.
Kun edelleen väitettiin, että molempien sukupuolten yhteinen opetus
oli tarkoituksenmukaisin nousevan nuorison kasvatustapa, niin
lähdettiin väärästä edellytyksestä, että sielullista eroavaisuutta
miehen ja naisen välillä ei ollut olemassa. Jo tämän vuoksi täytyi
puhujan periaatteellisesti hyljätä yhteiskouluaate. Mutta hän hylkäsi
sen myöskin pedagogisista syistä — nimittäin mikäli kyseessä oli 13
à 14 vuotta vanhemmat oppilaat. Tunnollinen opettaja huomaisi
pian, ettei tyttöjä ja poikia käynyt opettaa aivan samalla tavalla
(esim. 6 käskyä käsitellessä). Yksistään lukujärjestyksen laatiminen
yhteiskoululle — varsinkin meidän maassa (monien kielten tähden,
joita kaikkia tytöt eivät tarvitse) — oli kovin vaikea tehtävä. Useissa
aineissa (esim. matematiikassa) voisivat tytöt, ilman että naissivistys
siitä kärsisi, päästä vähemmällä. "Jos nyt ensyklopedinen opetus
poikakouluissamme on valitettava paha ja jos se aiheuttaa ruumiille
ja sielulle vahingollista liikarasitusta, niin pitäisi kai, jos harrastaa
naisen todellista parasta, katsoa tärkeäksi asiaksi, että naisnuoriso
säästetään tästä pahasta. Mutta yhteiskoulussa tämä paha ei ole
vältettävissä. Siinä ei saa silmällä pitää tyttöjen erikoisia tarpeita.
Tyttöjen täytyy lukea samoja aineita kuin pojat. Tämä ei ole naisen
kunnioittamista, vaan väkivallan tekemistä hänen luonnolleen."
Kurinpitoonkin nähden vaativat pojat ja tytöt erilaista kohtelua, mikä
myöskään ei ole mahdollinen yhteiskoulussa. Todistaakseen vihdoin,
miten turmiollisesti yhteiskoulu ja yleensä pitkällinen koulunkäynti
vaikuttaa nuoriin naisiin, puhuja siteerasi amerikkalaisen lääkärin,
toht. Clarken, ja prof. Pippingsköldin lausuntoja asiasta.

Mutta, päätti puhuja, ennenmainittu heikko kohta

naiskysymyksessä oli samalla sen vahva kohta. Taloudelliset ja
sosialiset olosuhteet tekevät välttämättömäksi, että naiselle
valmistetaan entistä laajempi työala. Naimattomillakin naisilla täytyy
olla tehtävänsä elämässä — ainoastaan niin menettelemällä, että
heillä on toiminta, joka vastaa heidän luonnollisia taipumuksiansa, oli
naiskysymys onnellisesti ratkaistava. Siihen oli siis harrastus
kohdistettava. "Ei mikään ihminen voi olla onnellinen, jollei hän
tiedä, että hänellä on tehtävänsä elämässä, jollei hän voi olla
hyödyllisesti toimelias. Jos tapaamme vanhahkon naimattoman
naisen, joka tekee meihin hyvän vaikutuksen, niin on se varmaan
nainen, joka huolimatta siitä, että hän on naimaton, on tietänyt, että
hänellä on ollut tehtävä elämässä, ja joka on löytänyt onnensa
harrastuksessaan suorittaa tätä tehtävää." Syystä ettei puhuja voinut
pitää yhteiskouluja oikeutettuina, hän ei myöskään katsonut
oikeaksi, että hallitus oli antanut taikka vastedes antaisi avustusta
yhteiskouluille.

Tämän lyhyesti selostamamme lausunnon perustuksella ei meistä

suinkaan ole oikeutettua syyttää Kihlmania vanhoillisuudesta
naiskysymykseen nähden, niinkuin kumminkin on tapahtunut. Hän ei
lainkaan kieltänyt, että kysymys on "taloudellisten ja sosialisten
olosuhteiden" aiheuttama ja että sen päävaatimus, että naiselle on
hankittava entistä laajempi toiminta-ala, ehdottomasti oli
tyydytettävä. Mutta hän oli sitä mieltä, että meillä pyritään tähän
päämäärään sellaista tietä, joka ajan pitkään enemmän vahingoittaa
kuin hyödyttää naista. Ehkä erehdymme, mutta meistä tuntuu siltä
kuin olisi yleinen mielipide vähitellen kääntymässä Kihlmanin
käsitystapaan päin. Myönnetäänhän nykyään että monen
yhteiskoulun synty aikoinaan johtui kokonaan muista tarkoituksista
kuin halusta selvittää naiskysymys, eikä myöskään naisten
tulvaamista yliopistoon enää pidetä minään ihailtavana
sivistyksellisenä voittona.

Juutalaiskysymys tuli käsittelyn alaiseksi vasta säätykokouksen

viimeisenä päivänä. Kahden ritaristossa ja aatelissa sekä
porvarissäädyssä tehdyn anomusehdotuksen johdosta, jotka koskivat
maassa oleskelevien juutalaisten oikeudellisen aseman järjestämistä,
oli lakivaliokunta ehdottanut, että hallitukselta anottaisiin esitystä ja
sen ohella ehdotusta laiksi, joka oikeuttaisi Suomessa syntyneet sekä
pitemmän aikaa täällä asuneet juutalaiset vaimoineen ja lapsineen,
noudattamalla sopivia säännöksiä, jäämään maahan ja täällä
harjoittamaan elinkeinoa. Kihlman olisi tahtonut, ettei asiaa
ollenkaan olisi otettu käsiteltäväksi, koska aika ei myöntänyt
seikkaperäistä keskustelua, mutta kun sääty ei siihen suostunut,
hänkin lausui mielipiteensä. Hän ei kannattanut valiokunnan
mietintöä senvuoksi, että laki, jota pyydettiin, olisi jotain puolinaista,
joka ei tyydyttäisi vaatimuksia, vaan lyhyessä ajassa veisi täysien
kansalaisoikeuksien myöntämiseen sekä samalla rajojemme
avaamiseen muillekin juutalaisille — "logiikka oli taipumaton".
Sitävastoin olisi hän — jollei valtiopäivien päättyminen olisi estänyt
— ehdottanut, että kullekin Suomessa olevalle juutalaiselle,
kaikkiaan noin 1000 hengelle, annettaisiin 1000 markkaa avustusta,
jotta he muuttaisivat pois johonkin toiseen maahan, missä
juutalaisilla on kansalaisoikeudet. Hänen luullakseen koituisi
Suomelle "loistavaksi liikeyritykseksi" (briljant affär), jos kansamme
siten vapautettaisiin arvaamattomasta vaarasta. — Sääty hyväksyi
kuitenkin mietinnön 19 äänellä 16 vastaan.

Kysymys yleisestä opetusvelvollisuudesta, joka jo oli ollut esillä

1891 vuoden valtiopäivillä ja näilläkin tuli käsiteltäväksi E. G.
Palménin tekemän esitysehdotuksen johdosta, oli myöskin niitä, joita
Kihlman ei voinut kannattaa. Eräässä Orihveden rovastille E. F.
Reiniukselle lähettämässään kirjeessä (18/2) hän lyhyesti julkilausuu
mielipiteensä: "Kansakoulukysymyksessä olen aivan samaa mieltä
kuin Sinä. Uskotaan ehdottomasti kansakoulun kykyyn pienellä
annoksella laskuoppia ja maantietoa kehittää luonteita ja yhtä
ehdottomasti Suomen kansan kykyyn ottaa kantaakseen uusia
verotaakkoja. Molemmissa suhteissa olen heikko uskossa ja täytyy
minun sentähden toimia heikkouskoisen tapaan. Toivon myöskin,
että minulla on monta heikkouskoista vertaista ja ettei
hyväätarkoittava ehdotus saavuta enemmistöä säädyssä." — Tämän
asian käsittely päättyi kuitenkin niin, että säädyt anoivat, että hallitus
antaisi esityksen seuraavalle säätykokoukselle; mutta todellisuudessa
kysymys vieläkin odottaa ratkaisuansa.

Vielä mainittakoon, että näillä valtiopäivillä hyväksyttiin uusi

ulosotto-laki. Kihlman mainitsi "sydämellisellä ilolla" huomanneensa,
että valiokunta mietinnössään puolusti samaa armahtavaisuutta
velallista kohtaan, jota hän kahdessa säätykokouksessa oli puoltanut
anomusehdotuksissa, jotka ajan puutteesta olivat jääneet
käsittelemättä. Hän myöntää, että toiselta puolen oli tehty
oikeutettuja muistutuksia sitä vastaan, että velallinen saisi pitää
työkalunsa y.m. "Mutta kun minun tulee valita joko säännös
varallisen velkojan hyväksi taikka säännös köyhän velallisen hyväksi,
niin en epäile kumman valitsen. Mieluummin kärsiköön varakas
jotain, kuin että köyhä saatetaan epätoivoon ja asemaan, joka estää
häntä siitä, mihin joka ihmisellä on oikeus, nimittäin oikeudesta
tehdä työtä." —

Valtiopäivät päättyivät kesäk. 2 p:nä. "Valtaistuinpuhe: sävy

ystävällinen. Gott lob! mutta ei mitään vastausta, ei mitään
viittaustakaan adressiin", luemme päiväkirjasta. Pappissääty päätti
tämän päivän päivällisillä, joihin Jaakko Forsman, Otto Donner ja
Kihlman olivat kutsuneet sen jäsenet sekä muitakin vieraita muista
säädyistä ja säätykokouksen ulkopuolelta. "Mieliala oli erittäin
taipuisa (disponerad) herttaiseen seurusteluun." —

*****

Vaikka valtiopäivät olivat päättyneet, eli Kihlman koko tämän

vuoden niin sanoaksemme valtiopäivien merkeissä. Hän kun oli
valittu toimitusvaliokunnan puheenjohtajaksi, lepäsi koko huoli
hänen niskoillaan. Hän pyysi ja saikin ensin syyslukukaudeksi ja
sittemmin lukuvuoden loppuajaksikin vapautta rehtorinvirasta, ja
valiokunta antoi hänelle työtä uuteen vuoteen asti. Viimeinen
valiokunnan kokous (122:nen järjestyksessä) oli kyllä jo marrask. 3
p:nä, mutta puheenjohtajalla oli puuhaa kauan sen jälkeenkin.

Muutoin on vuodelta 1894 merkittävä kuolemantapauksia ja

muitakin tapahtumia, jotka läheltä koskivat Kihlmania.

Helmik. 3 p:nä kuoli 88-vuotiaana Kihlmanin "anoppi", "vanha

isoäiti", rouva Sofie von Essen Hattulassa. Hautajaisiin hän oli estetty
lähtemästä, mutta "appi-isälleen" hän kirjoitti lämpimän kirjeen. —
Lähes kolme viikkoa myöhemmin, helmik. 22 p:nä, kuoli Sortavalassa
valtioneuvos Herman Hallonblad, johon Kihlman jo 1860-luvulla oli
lähemmin tutustunut Tampereen yhtiön asioiden johdosta. Kirjeistä
päättäen kehittyi heidän välillään luottamuksellinen ystävyys.
[Herman Hallonblad (s. 5/6 1825), ei kuukauttakaan Kihlmania
nuorempi, oli tavallaan sukuakin, sillä hän oli N. L. Arppen ja Sofie
Fabritius von Essenin serkku.] Hallonblad on, niinkuin tiedetään,
suurella Suomen taideyhdistykselle tekemällään lahjoituksella
pysyvästi kiinnittänyt nimensä kulttuurihistoriaamme.

Syyskuulla menetti Kihlman toisella tavalla toisen arvossa

pitämänsä ystävän, toht. von Rohdenin, joka muutti pois maasta.
Paitsi että Kihlman säännöllisesti oli käynyt hänen kirkossaan, olivat
he läheisesti seurustelleetkin, ja heidän kirjeenvaihdostaan, joka nyt
alkoi, ja josta alempana on enemmän sanottavaa, näkyy, että heidän
uskonnollinen kantansa oli pääasiassa sama. Syysk. 11 p:nä olivat
Helsingin papit kutsuneet poislähtevän päivällisille, 16 p:nä piti von
Rohden hyvästijättösaarnansa, ja 22 p:nä Kihlman seurasi ystävää
Linné-laivalle, käytyään edellisenä päivänä viimeisen kerran hänen
luonaan, "v. Rohdenin meno on hyvin suuri tappio Helsingille", on
päiväkirjaan merkitty. Mutta seuraajassa, toht. Johannes
Glöcknerissä tuli korvaus. Tämä saarnasi ensi kerran lokak. 14 p:nä,
ja Kihlmanin arvostelu kuului näin: "Hyviä ajatuksia täydellisessä
muodossa, suuri kyky, esittämistapa kevyt, täsmällinen. Voi kunpa
meillä olisi sellaisia kykyjä Suomen papistossa!" Ja myöhemmistä
kiitoslauseista näkee, että Glöckner hänen mielestään oli kerrassaan
etevä, jopa ihailtava saarnaaja sekä sisällykseen että muotoon
nähden. Tietenkin alkoivat he pian seurustellakin. "Meillä oli paljon
puhuttavaa toistemme kanssa", sanoo Kihlman, kun Glöckner 16
p:nä jouluk. oli käynyt hänen luonaan.

Jouluk. 8 p:nä kuoli "luonnonlääkärinä" tunnettu toht. Friedrich

Ewerth, joka v:sta 1870 oli ollut Kihlmanin perheen lääkäri. "Hän on
tehnyt meille paljon ja suuria palveluksia. Hänen poismenonsa on
meille suuri tappio." Siinä Kihlmanin arvostelu lääkäristä, joka 1860-
luvulta alkaen oli saavuttanut paljon ystäviä ja tunnustusta
maassamme. Kihlmanin tietämättä oli vainaja jälkisäädöksessään
määrännyt hänet ja varatuomari John Svanljungin testamentin
toimeenpanijoiksi. Se tuotti edelliselle muun puuhan ohella pitkällistä
kirjeenvaihtoa Ewerthin Preussin Prenzlaussa asuvien sukulaisten
kanssa. Vasta v. 1900 oli tehtävä loppuun suoritettu. [Friedrich
Wilhelm Ewerth, synt. 15 p. heinäk. 1823 Sternhagenissa bei
Prenzlau, Brandenburgissa, oli sikäläisen pastori J. F. W. Ewerthin 8:s
poika. Kasvoista päättäen hän oli semiittiläistä alkuperää, mutta oli
uskonnoltaan luterilainen. Muutti 1862 Suomeen, missä toimi
vesiparannuslääkärinä ja sai paljon potilaita. Hänen erikoisalansa
olivat vatsa- ja kuumetaudit. Syystä, ettei ollut laillistettu lääkäri,
täkäläiset viranomaiset häntä ahdistivat. Ammatissaan hän oli
tunnollinen ja osaaottavainen; saattoi kyllä olla väsyttävän
monisanainen, mutta oli myöskin väsymätön harrastaessaan potilaan
hyvää. Praktiikkansa ohella Ewerth on vaikuttanut pysyväisesti
kehittämällä vesikylpyhoitoa monipuolisemmaksi ja
järkiperäisemmäksi sekä kasvattamalla taitavia ammattikylvettäjiä. —
Kihlmanin perheessä ei epäilty, että Ewerth tarkalla hoidollaan pelasti
sekä nuorimman pojan, Lennartin, hengen, että myöskin aikaansai
äidin parantumisen vaarallisesta vatsahaavassa, joten hän sen
jälkeen eli vielä 25 vuotta. — Ewerth oli naimaton ja jätti jälkeensä
talon Vuorikadun varrella ynnä muuta omaisuutta, joka rahaksi
muutettuna (yhteensä n. 84,000 mk) lähetettiin perillisille Saksaan.]

Tässä yhteydessä merkittäköön vielä, että tänä vuonna tapahtui

Venäjän valtakunnan hallitsijan muutos. Lyhyistä muistiinpanoista
huomaa, millä ahdistuksella Kihlman odotti tietoja keisarin sairauden
kulusta. Torstaina marrask. 1 p:nä hän kirjoittaa: "k:lo 9 aikaan (i.p.)
saapui virallinen sanoma, että Keisari Suuriruhtinas Aleksanteri III on
kuollut tänään k:lo 2.15. Niin lyhyeksi tuli siis tämän ruumiillisesti
voimakkaan ruhtinaan hallitusaika. Kuka olisi uskonut sitä vuoden
alussa? Hänen tunteensa Suomea kohtaan olivat ystävällisiä. Hän soi
meille varmaan hyvää? Sen hän on osoittanut useamminkin. Mutta
hän ei voinut kaikkea, mitä tahtoi. Epäilemättä joko sen vuoksi, ettei
hän pystynyt oikein käsittämään asemaansa perustuslaillisena
hallitsijana, taikka sen vuoksi, ettei hän uskaltanut loukata eräitä
voimakkaita mielipiteitä Venäjällä. Hän koetti välittää. Niin varsinkin
kirjelmässään säädyille 1891. Mutta tähän välittelyyn yhtyi nyt
niinkuin aina selviämättömiä ristiriitoja. Kumminkin on hän
noudattanut cunctatorin politiikkaa, joka on ollut meille hyödyksi. Se,
joka voittaa aikaa, voittaa paljon, kenties kaikki. Se on meidän
politiikkamme, ja siinä hän oli puolellamme. Jumalalle kiitos siitä.
Mitä tulee nyt? Onko uusi Keisari edeltäjän tapaan allekirjoittava
valtavakuutuksen? Se on ensimmäinen koetus." — Sunnuntaina
marrask. 11 p:nä "tuli tieto, että keisari Nikolai jo tiistaina oli
muuttamatta allekirjoittanut valtavakuutuksensa Suomelle. Kivi on
pudonnut Suomen kansan sydämeltä, sillä jollei hän olisi
allekirjoittanut, mikä aihe epäilyksiin y.m.!" — Seuraavana päivänä
oli "päivälliset (Seurahuoneen) 35:nnessä valtavakuutuksen
johdosta, joka tänään on julistettu. Meurman esitti H. M:nsä Nikolai
II:n maljan toivottaen hänelle voimia hallita ja toimia suuren
valtakuntansa ja sen pienen osan, Suomen, onneksi. Eläköön!
Y(rjö)K(oskinen) piti puheen, missä hän muistutti, miten meille
suomalaisille oli välttämätöntä käyttää menestyksen hetkeä
maltillisuudella ja viisaalla varovaisuudella, olla ylvästelemättä, olla
esittämättä vaatimuksia, olla pyytämättä pikaisia muutoksia, ja
ainoastaan hiljaisesti ja kärsivällisesti odottaa aikaamme! Eläköön
Suomi! Donner esitti ministerivaltiosihteeri Daehnin maljan. Eläköön!
Siitä oli hänelle tieto annettava, ei sähköteitse, niinkuin joku ehdotti,
vaan yksityisesti Yrjö-Koskisen kautta." —

*****

Vapaus rehtorintoimesta oli Kihlmanista mieluisa helpotus hänen

jokapäiväisessä ahertelussaan. Huolimatta siitä että hänellä vielä oli
yliopettajan virkaan kuuluvat tehtävät koulussa sekä kaikenlaiset
liikemiespuuhansa hoidettavinaan, sai hän kuitenkin nyt käyttää
entistä enemmän aikaa lukemiseen. Oli kuin hänelle taas olisi
koittanut uusi opintoaika. Vai mitä sanoa miehestä, joka 6-9 tuntia
päivässä tutkii dogmatiikkaa y.m. samanlaatuista äärimmäistä
tarkkaavaisuutta vaativaa kirjallisuutta?

Päiväkirjasta ei huomaa, että hänellä näihin aikoihin olisi

Helsingissä ollut uskottua ystävää, jonka kanssa hän olisi voinut
keskustella siitä mitä oli lukenut y.m. sisäisestä; toht. Glöckner oli
todennäköisesti ainoa. Sen vuoksi ei ole ihme, että hän
kiirastorstaina (11/4) varta vasten lähti Hattulaan tapaamaan
Esseniä. "Iltapäivällä taikka illalla", on hän merkinnyt päiväkirjaansa,
"tärkeä keskustelu Essenin kanssa: jälkikatsaus menneeseen
elämään ja arvostelu siitä; 'ei tulisko autuaaks, jos kuolis tänä iltana',
[Nämä sanat on alkuperäisestikin kirjoitettu suomeksi.] vaan
uskotko, että Jumala on isäsi, voitko sanoa: Abba, rakas isä?" —
Pitkänä perjantaina jatkettiin keskustelua, ja Kihlman on pannut
muistiin: "otin vastatakseni kysymykseen, miksi tuli Kristuksen
kuolla?" — Illalla hän lähti kotiin, kysyen itsekseen: "Näinkö Essenin
viimeisen kerran?" —

Tuskin onkaan mainittu, että Kihlman v:sta 1884 oli Helsingin

seurakunnan kirkkoneuvoston jäsen. Lyhyistä pöytäkirjoista tulee
hänen osansa neuvoston toimissa ja päätöksissä ainoastaan
poikkeukselta näkyviin. Tältä keväältä voi merkitä, että hän neljän
papin kanssa jäi vähemmistöön, kun päätettiin (7:llä äänellä) olla
ilmoittamatta vastalausetta prostitutsionia vastaan, sekä että hän,
kun maistraatti oli pyytänyt lausuntoa adventistain lahkosta, kirjoitti
sen kirkkoneuvoston puolesta. Lahko oli syksyllä 1892 alkanut
levittää oppiansa Suomessa. Alkuaan amerikkalaisen oppisuunnan
edustaja ja saarnaaja täällä oli ruotsalainen talollinen Johnsson.
Toimittuaan kolmatta vuotta oli hän seurakuntaansa vastaanottanut
30 uskovaista; 12 kolportöörin avulla oli kirjoja myyty 30,000 mk:sta,
mutta liike oli tuottanut 15,466 mk:n tappion, joka oli korvattu
pohjoismaiden osaston avulla. Menestys oli siis ollut huononlainen.
Kihlmanin kerrassaan objektiivinen lausunto, jota varten hän oli
käynyt adventistain kokouksissa, keskustellut heidän johtajansa
kanssa ja lukenut eri teoksia, päättyi siihen, että lahkon leviäminen
kieltämättä saattaisi herättää häiriötä m.m. sentähden, että se pitää
lauantaipäivää sapattina eikä anna arvoa lapsenkasteelle, vaan vaatii
että uskovaiset kastetaan uudestaan.

Vihdoin mainittakoon tältä ajalta eräs seikka, joka osoittaa, kuinka

valmis Kihlman oli uskomaan hyvää ihmisistä ja kuinka avulias hän
saattoi olla, kun hän luuli voivansa luottaa avunpyytäjään. Keväällä
1895 esittäytyi hänelle eräs satulaseppä M. W. Pirskanen aloittelijana
liikealalla ja saavutti hänen luottamuksensa, vaikka hän ennestään
oli kokonaan tuntematon, ulkonäöltään jotenkin vastenmielinen ja
niinkuin sitten näyttäytyi todellisuudessa kelvoton mies. Joku vanha
tuttava suomalaisessa puolueessa kuuluu tähän vaikuttaneen
suosittamalla Pirskasta Kihlmanille. Ensiksi tämä myönsi
satulasepälle 1000 mk:n "lainan" hänen liikkeeseensä, ja kun siihen
tarvittiin enemmän, kääntyi Pirskanen jonkun ajan päästä uudestaan
suosijansa puoleen pyytäen enemmän. Kihlman ei tutkinut asiaa
tarkemmin, vaan antoi antamistaan lainoja, niin että hänen
saatavansa keväällä 1897 nousi yli 38,000 mk:aa. Näillä rahoilla oli
Pirskanen totta kyllä perustanut oman liikkeen rautatientorin varrelle,
mutta suurin osa oli käytetty kukaties mihinkä tarpeisiin. Tämä oli
tapahtunut Kihlmanin perheen tietämättä. Oswald tiesi vain, että isä
oli joskus vähin auttanut Pirskasta, kun hän sattumalta sai tietää,
mikä mies tämä oikeastaan oli, niin ilmoitti siitä isälleen. Ovela
liikemies pantiin silloin konkurssiin, mutta lainoista, jotka oli annettu
ilman takausta, saatiin ainoastaan 5181 mk.

Tänä vuonna täytti Kihlman 70 vuotta. Hänen ystävänsä olivat

päättäneet viettää merkkipäivää, toukok. 13:ta, juhlapäivällisillä, ja
käytiin häntä kutsumassa kaksi päivää ennen. Edellinen päivä oli
sunnuntai. Silloin Kihlman, käytyään saksalaisessa kirkossa, luki
Hiltyn "Stufen des Lebens" (Elämän ikäkaudet) ja Leixnerin saarnan
"Jubileum-Seuche und Festbummelei" (Riemujuhlatauti ja juhlailu).
Hän siis varta vasten valmistautui juhlaan, mutta ei lainkaan
ilomielin. "Koko päivän huolissani huomispäivän kärsimyksistä", hän
näet lisää, "ja siitä kuinka kunnianosoituksia on kestettävä
loukkaamatta asianomaisia ja omaatuntoa ja kuinka vastattava on
ilman teeskenneltyä nöyryyttä, mutta myöskin juhlijan arvoisesti?"

Itse juhlapäivän hän kuvaa seuraavin sanoin: "K:lo 7-1 eri

oppilaitosten lähetystöjä toivottamassa minulle onnea 70 vuodeksi.
Lähetystöt pitivät puheita, joihin täytyi vastata. En ole koskaan
pitänyt niin monta puhetta samana päivänä. K:lo 1-2 tunti VII
luokalla. 2-4 levähtänyt ja ajatellut, mitä oli sanottava ja mitä ei
sanottava päivällisillä. 4-12 juhlapäivälliset. Kovin huolestuneena olin
odottanut tätä päivää. Astuessani 35:een oli sali täynnä ihmisiä, ja
soittokunta alkoi soittaa. Ah, kysyin itsekseni: enkö ole kadehdittava!
E. G. P(almén) piti juhlapuheen maltillisesti ja asiallisesti. Minä
vastasin kertomalla elämäni tarinan. Todellinen tarina (saga)! Miten
paljon satumaista siinä onkaan ja kuitenkin sulinta todellisuutta!
Ihmeelliset ovat tiesi, Herra. Myöhemmin kerroin sadun 'korulauseen'
(fras) synnystä, jonka juuri olin lukenut Leixnerin kirjasta, ja luulin
vapauttaneeni tämän seuranpidon korulauseen vallasta, mutta sulku
murtui, ja korulause syöksyi esiin ankaralla voimalla, erittäin ystäväni
H:n edustamana. Ja minun poloisen täytyi istua siinä, kun minua
valeltiin silmät korvat täyteen mitä ylöllisimmillä kiitoslauseilla, ja
toinen valelu seurasi toista, aivan niinkuin istumakylvyssä. Mikä ajaa
ihmisiä väsyttävään samojen asiain toistamiseen ja märehtimiseen?
Heistä kai on kuin eivät olisi täyttäneet velvollisuuttaan, jollei kukin
vuorostaan ole antanut lisäänsä kylpyyn."

Kihlmanin pitkästä, pikakirjoituksella muistiin pannusta puheesta

annamme tässä lyhyen selostuksen. Ryhtyessään kuvaamaan
elämäänsä lausui puhuja: "Pidän itseäni erikoisena onnen poikana,
onnen poikana siinä, että elämäni on sattunut aikaan, jossa olen
elänyt ja joka on ollut merkillinen ajanjakso kansallemme, onnen
poikana siinäkin, että minulle on ollut suotuna ottaa osaa moneen
maallemme tärkeään kysymykseen; vihdoin myös onnen poikana
siinä, että minulla on ollut onni kokea onnettomuuksia, mitkä,
niinkuin tiedämme, ovat omiansa terästämään luonnetta, jos näet
pystyy voittamaan niitä." Sen jälkeen seurasi kertomus, miten hän
lukiolaisena liittyi herännäisiin ja tuli papiksi, miten hän vaimonsa
kuoltua — "ensimmäinen suuri onnettomuuteni" — matkusti
ulkomaille parantaakseen terveyttään ja jatkaakseen opintojaan,
miten hän palattuansa kotimaahan, jota ulkomailla oli oppinut
rakastamaan ja arvossa pitämään enemmän kuin ennen oli
ymmärtänyt, ensin oli arkkipiispan apulaisena ja sitten tuli saksan
kielen opettajaksi Vaasan lukioon. "Minä hain virkaa, en sen vuoksi
että minulla olisi ollut erityinen mieltymys opettajauraan taikka että
minulla olisi ollut vakaumus erikoisesta sopivaisuudestani siihen, hain
sitä syystä, etten kelvannut papiksi." — "Menestykseni pedagogisella
alalla on ollut satumainen", nyt vaaditaan filosofinen arvo tullakseen
kollegaksi, ja lehtoriksi pääsee vaivoin olematta tohtori; "mutta
normaalilyseon yliopettaja ja rehtori on suorittanut ainoastaan
papintutkinnon." — Sitten puhuja kertoi, miten hän joutui toimimaan
liikealalla, ensiksi Tampereen Pellava- ja Rautateollisuusyhtiön
puolesta — jonka tarkoitusta, se kun harrasti kotimaisen raaka-
aineen käyttämistä, katsottiin isänmaalliseksi (patriotisk) — ja sitten
myöskin pankkialalla. Kaikki oli tapahtunut ilman edeltä päin tehtyä
suunnitelmaa. "En ole koskaan voinut uneksia taikka aavistaa, että
minusta tulisi sitä, miksi olen tullut, taikka että toimintani tulisi
semmoiseksi, miksi se on tullut." —

"Nämä eri toimintalajit", jatkoi puhuja, "ovat tuottaneet minulle

laajanlaista elämänkokemusta. Perehtymällä eri toiminta-aloihin olen
oppinut tuntemaan niiden oikeutuksen ja merkityksen nykyajan
kulttuurielämässä ja vapautunut ennakkoluuloista, joita tavataan
monessa, jolle nämä alat ovat vieraita. Siinä on erilaisen toiminnan
etu, mutta on siitä haittaakin: kun ihmisen aika ja voimat ovat
rajoitettuja, on hänen mahdotonta tulla ammattimieheksi (fackman)
useimmilla aloilla, vaan jää hän enemmän tai vähemmän
dilettantiksi. Siitä seuraa voimien hajaannus, hajaannus, joka estää
häntä aikaansaamasta jotain arvoltaan pysyvää." Arvattavasti olisi
ollut parempi rajoittua yhteen ainoaan toiminta-alaan ja koettaa siinä
tehdä parastaan. "Mutta minä olen olosuhteiden lapsi, ja arvatenkin
täytyy semmoisiakin olla olemassa. Eikä siihen nähden ainakaan
enää ole mitään tehtävänä." Monipuolisten velvollisuuksien
tunnollinen täyttäminen vaatii työtä ja aikaa. "Minä opin säästämään
(hushålla med) aikaa, en ainoastaan päiviä, vaan minuuttejakin.
Minä opin tekemään työtä ja huomasin, että voi tehdä työtä paljon
enemmän kuin uskookaan. Minä opin rakastamaan työtä ja
tuntemaan sen siunausta ja ennen kaikkea: jokapäiväisellä
harjoituksella minä opin velvollisuuden täyttämistä, minä opin
antamaan oikean arvon sille nautinnolle, jonka ihminen voi hankkia
itselleen, kun hän päätettyänsä päivän työn menee levolle tietäen,
että on koettanut täyttää velvollisuutensa. Tämän yhteydessä tahdon
myöskin mainita lisätodistuksena, että olen ollut onnen poika:
minulla on ollut onni voida nukkua. Kun panen maata, niin vaivun
(heti) uneen ja nukun yhtä mittaa siihen kellonlyöntiin, jolloin on
tapanani herätä. Tämä onni on tehnyt minulle mahdolliseksi
suorittaa työni." Elämänsä läpikäyvänä lankana mainitsi puhuja sen
jälkeen uskalluksensa koettaa päästä varmaan vakaumukseen, ei
monessa, vaan muutamissa kysymyksissä, ja rohkeutensa julkilausua
ja noudattaa vakaumustaan. Sen johdosta oli hän ollut pakotettu
rikkomaan suhteensa ennen läheisiin henkilöihin. Niin ensiksi
ulkomaalla saamansa vakaumuksen tähden uskonnollisella, alalla;
mutta myöskin pedagogisella ja valtiollisella alalla hän oli taistellut.
Erittäin puhuja viipyi asevelvollisuuskysymyksessä, johon nähden
hän oli ollut kielteisellä kannalla, ensiksi uskonnollisista syistä,
toiseksi sen vuoksi että hänestä hyvän armeijan edellytys oli, ettei
ketään pakotettu astumaan sen riveihin. Cromwellin maailmankuulu
vapaista kansalaisista muodostettu armeija oli siinä kohden ollut
hänen esikuvansa. —

Mutta vaikka puhuja oli uskaltanut muodostaa itselleen

vakaumuksen ja noudattaa sitä, ei hän kuitenkaan koskaan ollut
pitänyt sitä lopullisena, vaan ainoastaan väliaikaisena ja hyvänä,
kunnes oli saanut paremman. "Elämäni ei sentähden koskaan ole
ollut johdonmukaista. Ei olisi ollenkaan vaikeaa osoittaa minun
esiintuoneen ristiriitaisia lausuntoja. Syy on se, etten minä ole ollut
liikkumatta. Ja omituista on, että kautta elämäni olen ollut näin
keskeneräinen (ofärdig), jopa on keskeneräisyyteni enentynyt eikä
vähentynyt, niin että minä seisoen tässä 70-vuotiaana vielä olen
kokonaan keskeneräinen, niin, minä olen tietämättömämpi kuin olen
ollutkaan. Elämäni lopputulos on siis, että minä 70-vuotiaana en
ainoastaan ole koulurehtori, vaan koulupoikakin, jolla prima principia
eivät ole selvillä. Mutta en minä valita sitä: keskeneräisyys on kyllä
puute, mutta perusteeton taikka ennenaikainen valmius on pahempi
ja vaarallisempi puute, sillä se estää kehittymästä." —

Loppusanoista otamme vielä seuraavat lauseet: "Ihminen voi ja

hänen tulee elää niin, että hän elämänsä lopulla saattaa ilolla,
joskaan ei pelkällä ilolla katsella taakseen menneeseen aikaan. Ei
ihmisen elämä todellakaan olisi elämisen arvoista, jos tulema siitä
olisi oleva ainoastaan kielteinen. — — Elämän tehtävä voidaan
suorittaa ja on suoritettava. Ainoastaan usko tähän mahdollisuuteen
antaa rohkeutta harrastamaan sen suoritusta. Kuka viitsisi puuhata
suorittamattomassa tehtävässä! — Luin joku päivä sitten, niinkuin
sanottiin, erään kiinalaisen filosoofin mietelmän: Hän jakaa ihmiset
kolmeen luokkaan. Ensi luokan ihmisiä ovat ne, jotka oppivat
viisautta lyhyessä ajassa, nimittäin nerot, ylimykset, parhaimmat;
toisen luokan ihmisiä ovat ne, jotka myöskin oppivat viisautta, mutta
tarvitsevat sitä varten pitkän elämän; kolmanteen luokkaan kuuluvat
ne, jotka, eläkööt kuinka kauan tahansa, ovat ja pysyvät tyhminä
oppimatta muuta kuin sanoja, muotoja, korulauseita. Ajattelen, että
minä ehkä saanen jonkun sijan toisessa luokassa, koska Jumala on
sallinut minun elää niin kauan; olen etsinyt viisautta, mutta olen
tarvinnut 70 vuotta, ja vielä on paljon opittavaa. — — Suvaitkaa
minun, 70-vuotiaan, toivottaa Teille, että kukin kohdaltaan, kun
elämän ilta saapuu, voi lausua: 'Minä olen taistellut hyvän taistelun.'"

K:lo 12 yöllä Kihlman lähti juhlasta ja seuraavana aamuna hän

kirjoitti päiväkirjaansa: "Reipas, Jumalan kiitos, niinkuin ei mitään
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebooknice.com