Test Bank for Starting Out with Java From

Control Structures through Objects 5th Edition

Gaddis 0132855836 9780132855839 download pdf

http://testbankpack.com/download/test-bank-for-starting-out-with-java-
from-control-structures-through-objects-5th-edition-
gaddis-0132855836-9780132855839/

Visit testbankpack.com to explore and download the complete

collection of test banks or solution manuals!
Here are some suggested products you might be interested in.
Click the link to download

Solution Manual for Starting Out with Java From Control

Structures through Objects 5th Edition Gaddis 0132855836
9780132855839
https://testbankpack.com/download/solution-manual-for-starting-out-
with-java-from-control-structures-through-objects-5th-edition-
gaddis-0132855836-9780132855839/

Test Bank for Starting Out with Java From Control

Structures through Objects 6th Edition Gaddis 0133957055
9780133957051
https://testbankpack.com/download/test-bank-for-starting-out-with-
java-from-control-structures-through-objects-6th-edition-
gaddis-0133957055-9780133957051/

Test Bank for Starting Out with C++ From Control

Structures through Objects Brief Version 8th Edition
Gaddis 0134037324 9780134037325
https://testbankpack.com/download/test-bank-for-starting-out-with-c-
from-control-structures-through-objects-brief-version-8th-edition-
gaddis-0134037324-9780134037325/

Test Bank for Starting Out with Java From Control

Structures through Data Structures 3rd Edition 0134038177
9780134038179
https://testbankpack.com/download/test-bank-for-starting-out-with-
java-from-control-structures-through-data-structures-3rd-
edition-0134038177-9780134038179/
Solution Manual for Starting Out with C++ from Control
Structures to Objects 8th Edition Gaddis 0133769399
9780133769395
https://testbankpack.com/download/solution-manual-for-starting-out-
with-c-from-control-structures-to-objects-8th-edition-
gaddis-0133769399-9780133769395/

Test Bank for Starting Out with C++ Early Objects 9th
Edition Gaddis Walters Muganda 0134400240 9780134400242

https://testbankpack.com/download/test-bank-for-starting-out-with-c-
early-objects-9th-edition-gaddis-walters-
muganda-0134400240-9780134400242/

Test Bank for Starting Out with Python 3rd Edition Gaddis
0133582736 9780133582734

https://testbankpack.com/download/test-bank-for-starting-out-with-
python-3rd-edition-gaddis-0133582736-9780133582734/

Test Bank for Starting out with Visual C# 4th Edition

Gaddis 0134382609 9780134382609

https://testbankpack.com/download/test-bank-for-starting-out-with-
visual-c-4th-edition-gaddis-0134382609-9780134382609/

Test Bank for Starting Out with Alice 3rd Edition Tony
Gaddis 0133129748 9780133129748

https://testbankpack.com/download/test-bank-for-starting-out-with-
alice-3rd-edition-tony-gaddis-0133129748-9780133129748/
 Gaddis: Starting Out with Java: From Control Structures through Objects, 5/e © 2012 Pearson Education

Test Bank for Starting Out with Java From Control Structures
through Objects 5th Edition 0132855836 9780132855839
Full link download
Solution Manual
https://testbankpack.com/p/solution-manual-for-starting-out-with-java-from-
control-structures-through-objects-5th-edition-gaddis-0132855836-
9780132855839/

Test Bank
https://testbankpack.com/p/test-bank-for-starting-out-with-java-from-
control-structures-through-objects-5th-edition-gaddis-0132855836-
9780132855839/

Chapter 2

MULTIPLE CHOICE

1. Which one of the following would contain the translated Java byte code for a program named Demo?
a. Demo.java
b. Demo.code
c. Demo.class
d. Demo.byte

ANS: C

2. To compile a program named First, use the following command:

a. java First.java
b. javac First
c. javac First.java
d. compile First.javac

ANS: C

3. A Java program must have at least one of these:

a. Class definition
b. Variable
c. Comment
d. System.out.println(); statement

ANS: A

4. In Java, the beginning of a comment is marked with:

a. //
b. ""
c. ;
d. #

ANS: A
 Gaddis: Starting Out with Java: From Control Structures through Objects, 5/e © 2012 Pearson Education

5. The term typically refers to the device that displays console output.
a. Standard output device
b. Central processing unit
c. Secondary storage device
d. Liquid crystal display

ANS: A

6. In Java, must be declared before they can be used.

a. Variables
b. Literals
c. Key words
d. Comments

ANS: A

7. If the following Java statements are executed, what will be displayed?

System.out.println("The top three winners are\n");

System.out.print("Jody, the Giant\n");
System.out.print("Buffy, the Barbarian");
System.out.println("Adelle, the Alligator");
a. The top three winners are
Jody, the Giant
Buffy, the Barbarian
Adelle, the Alligator
b. The top three winners are
Jody, the Giant\nBuffy, the BarbarianAdelle, the Alligator
c. The top three winners are Jody, the Giant\nBuffy, the BarbarianAdelle, and the Albino
d. The top three winners are
Jody, the Giant
Buffy, the BarbarianAdelle, the Alligator

ANS: D

8. This is a value that is written into the code of a program.

a. literal
b. assignment statement
c. variable
d. operator

ANS: A

9. When the + operator is used with strings, it is known as the:

a. Assignment operator
b. String concatenation operator
c. Addition operator
d. Combined assignment operator

ANS: B
 Gaddis: Starting Out with Java: From Control Structures through Objects, 5/e © 2012 Pearson Education

10. What would be printed out as a result of the following code?

System.out.println("The quick brown fox" +

"jumped over the \n"
"slow moving hen.");
a. The quick brown fox jumped over the \nslow moving hen.
b. The quick brown fox jumped over the
slow moving hen.
c. The quick brown fox
jumped over the
slow moving hen.
d. Nothing. This is an error.

ANS: D

11. Which of the following is not a rule that must be followed when naming identifiers?
a. The first character must be one of the letters a-z, A-Z, and underscore or a dollar sign.
b. Identifiers can contain spaces.
c. Uppercase and lowercase characters are distinct.
d. After the first character, you may use the letters a-z, A-Z, the underscore, a dollar sign, or digits 0-
9.

ANS: B

12. Which of the following cannot be used as identifiers in Java?

a. Variable names
b. Class names
c. Key words
d. All of the above
e. None of the above

ANS: C

13. In Java, it is standard practice to capitalize the first letter of:

a. Class names
b. Variable names
c. Key words
d. Literals

ANS: A

14. Which of the following is not a primitive data type?

a. short
b. long
c. float
d. String

ANS: D

15. Which of the following is valid?

a. float y;
y = 54.9;
 Gaddis: Starting Out with Java: From Control Structures through Objects, 5/e © 2012 Pearson Education

b. float y;
double z;
z = 934.21;
y = z;

c. float w;
w = 1.0f;

d. float v;
v = 1.0;

ANS: C

16. The boolean data type may contain values in the following range of values
a. true or false
b. -128 to + 127
c. - 2,147,483,648 to +2,147,483,647
d. - 32,768 to +32,767

ANS: A

17. Character literals are enclosed in ; string literals are enclosed in .

a. single quotes; single quotes
b. double quotes; double quotes
c. single quotes; double quotes
d. double quotes; single quotes

ANS: C

18. What is the result of the following expression?

10 + 5 * 3 - 20

a. -5
b. 5
c. 25
d. -50

ANS: B

19. What is the result of the following expression?

25 / 4 + 4 * 10 % 3

a. 19
b. 5.25
c. 3
d. 7

ANS: D
 Gaddis: Starting Out with Java: From Control Structures through Objects, 5/e © 2012 Pearson Education

20. What will be displayed as a result of executing the following code?

int x = 5, y = 20;
x += 32;
y /= 4;
System.out.println("x = " + x + ", y = " + y);

a. x = 32, y = 4
b. x = 9, y = 52
c. x = 37, y = 5
d. x = 160, y = 80

ANS: C

21. What will be the value of z as a result of executing the following code?

int x = 5, y = 28;
float z;
z = (float) (y / x);

a. 5.60
b. 5.6
c. 3.0
d. 5.0

ANS: D

22. What will be the displayed when the following code is executed?

final int x = 22, y = 4;

y += x;
System.out.println("x = " + x +
", y = " + y);

a. x = 22, y = 4
b. x = 22, y = 26
c. x = 22, y = 88
d. Nothing, this is an error

ANS: D

23. In the following Java statement what value is stored in the variable name?

String name = "John Doe";

a. John Doe
b. The memory address where "John Doe" is located
c. name
d. The memory address where name is located

ANS: B

24. What will be displayed as a result of executing the following code?

 Gaddis: Starting Out with Java: From Control Structures through Objects, 5/e © 2012 Pearson Education

int x = 6;
String msg = "I am enjoying this class.";
String msg1 = msg.toUpperCase();
String msg2 = msg.toLowerCase();
char ltr = msg.charAt(x);
int strSize = msg.length();
System.out.println(msg);
System.out.println(msg1);
System.out.println(msg2);
System.out.println("Character at index x = " +
ltr);
System.out.println("msg has " + strSize +
"characters.");

a. I am enjoying this class.

I AM ENJOYING THIS CLASS.
i am enjoying this class.
Character at index x = e
msg has 24 characters.

b. I am enjoying this class.

I AM ENJOYING THIS CLASS.
i am enjoying this class.
Character at index x = e
msg has 25 characters.

c. I am enjoying this class.

I AM ENJOYING THIS CLASS.
i am enjoying this class.
Character at index x = n
msg has 24 characters.

d. I am enjoying this class.

I AM ENJOYING THIS CLASS.
i am enjoying this class.
Character at index x = n
msg has 25characters.

ANS: D

25. What will be displayed as a result of executing the following code?

public class test

{
public static void main(String[] args)
{
int value1 = 9;
System.out.println(value1);
int value2 = 45;
System.out.println(value2);
System.out.println(value3);
value = 16;
}
}
 Gaddis: Starting Out with Java: From Control Structures through Objects, 5/e © 2012 Pearson Education

a. 9
45
16
b. 94516
c. 9 45 16
d. Nothing, this is an error

ANS: D

26. Which of the following is not a valid comment statement?

a. // comment 1
b. /* comment 2 */
c. */ comment 3 /*
d. /** comment 4 */

ANS: C

27. When saving a Java source file, save it with an extension of

a. .javac
b. .class
c. .src
d. .java

ANS: D

28. Every Java application program must have

a. a class named MAIN
b. a method named main
c. comments
d. integer variables

ANS: B

29. To print "Hello, world" on the monitor, use the following Java statement
a. SystemOutPrintln("Hello, world");
b. System.out.println{"Hello, world"}
c. System.out.println("Hello, world");
d. Print "Hello, world";

ANS: C

30. To display the output on the next line, you can use the println method or use this escape sequence in the
print method.

a. \n
b. \r
c. \t
d. \b

ANS: A
 Gaddis: Starting Out with Java: From Control Structures through Objects, 5/e © 2012 Pearson Education

31. This is a named storage location in the computer's memory.

a. Literal
b. Constant
c. Variable
d. Operator

ANS: C

32. What would be displayed as a result of the following code?

int x = 578;
System.out.print("There are " +
x + 5 + "\n" +
"hens in the hen house.");

a. There are 583 hens in the hen house.

b. There are 5785 hens in the hen house.
c. There are x5\nhens in the hen house.
d. There are 5785
hens in the hen house.

ANS: D

33. Variables are classified according to their

a. value
b. data type
c. names
d. location in the program

ANS: B

34. The primitive data types only allow a(n) to hold a single value.
a. variable
b. object
c. class
d. literal

ANS: A

35. If x has been declared an int, which of the following statements is invalid?
a. x = 0;
b. x = -58932;
c. x = 1,000;
d. x = 592;

ANS: C

36. Given the declaration double r;, which of the following statements is invalid?
a. r = 326.75;
b. r = 9.4632e15;
c. r = 9.4632E15;
d. r = 2.9X106;
 Gaddis: Starting Out with Java: From Control Structures through Objects, 5/e © 2012 Pearson Education

ANS: D

37. Variables of the boolean data type are useful for

a. working with small integers
b. evaluating true/false conditions
c. working with very large integers
d. evaluating scientific notation

ANS: B

38. What is the result of the following expression?

25 - 7 * 3 + 12 / 3

a. 6
b. 8
c. 10
d. 12

ANS: B

39. What is the result of the following expression?

17 % 3 * 2 - 12 + 15

a. 7
b. 8
c. 12
d. 105

ANS: A

40. What will be displayed after the following statements have been executed?

int x = 15, y = 20, z = 32;

x += 12;
y /= 6;
z -= 14;
System.out.println("x = " + x +
", y = " + y +
", z = " +z);

a. x = 27, y = 3.333, z = 18
b. x = 27, y = 2, z = 18
c. x = 27, y = 3, z = 18
d. x = 37, y = 14, z = 4

ANS: C

41. What will be the value of z after the following statements have been executed?
 Gaddis: Starting Out with Java: From Control Structures through Objects, 5/e © 2012 Pearson Education

int x = 4, y = 33;
double z;
z = (double) (y / x);

a. 8.25
b. 4
c. 8
d. 8.0

ANS: D

42. This is a variable whose content is read only and cannot be changed during the program's execution.

a. operator
b. literal
c. named constant
d. reserved word

ANS: C

43. What will be displayed after the following statements have been executed?

final double x;
x = 54.3;
System.out.println("x = " + x );

a. x = 54.3
b. x
c. x = 108.6
d. Nothing, this is an error.

ANS: D

44. Which of the following is a valid Java statement?

a. String str = 'John Doe';
b. string str = "John Doe";
c. string str = 'John Doe';
d. String str = "John Doe";

ANS: D

45. What will be displayed as a result of executing the following code?

int x = 8;
String msg = "I am enjoying java.";
String msg1 = msg.toUpperCase();
String msg2 = msg.toLowerCase();
char ltr = msg.charAt(x);
int strSize = msg.length();
System.out.println(msg);
System.out.println(msg1);
System.out.println(msg2);
System.out.println("Character at index x = " +
 Gaddis: Starting Out with Java: From Control Structures through Objects, 5/e © 2012 Pearson Education

ltr);
System.out.println("msg has " + strSize +
" characters.");

a. I am enjoying java.
I AM ENJOYING JAVA.
i am enjoying java.
Character at index x = j
msg has 20 characters.

b. I am enjoying java.
I AM ENJOYING JAVA.
i am enjoying java.
Character at index x = o
msg has 20 characters.

c. I am enjoying java.
I AM ENJOYING JAVA.
i am enjoying java.
Character at index x = o
msg has 19 characters.

d. I am enjoying java.
I AM ENJOYING JAVA.
i am enjoying java.
Character at index x = y
msg has 19 characters.

ANS: C

46. Which of the following does not describe a valid comment in Java?
a. Single line comments, two forward slashes - //
b. Multi-line comments, start with /* and end with */
c. Multi-line comments, start with */ and end with /*
d. Documentation comments, any comments starting with /** and ending with */

ANS: C

47. Which of the following statements correctly creates a Scanner object for keyboard input?

a. Scanner kbd = new Scanner(System.keyboard);

b. Scanner keyboard(System.in);

c. Scanner keyboard = new Scanner(System.in);

d. Keyboard scanner = new Keyboard(System.in);

ANS: C

48. Which Scanner class method reads an int?

a. readInt() c. getInt()
b. nextInt() d. read_int()
 Gaddis: Starting Out with Java: From Control Structures through Objects, 5/e © 2012 Pearson Education

ANS: B

49. Which Scanner class method reads a String?

a. readString() c. getString()
b. nextString() d. nextLine()

ANS: D

50. Which one of the following methods would you use to convert a string to a double?

a. Byte.ParseByte c. Integer.ParseInt
b. Long.ParseLong d. Double.ParseDouble

ANS: D

TRUE/FALSE

1. A Java program will not compile unless it contains the correct line numbers.

ANS: F

2. All Java statements end with semicolons.

ANS: F

3. Java is a case-insensitive language.

ANS: F

4. Although the dollar sign is a legal identifier character, you should not use it because it is normally used for
special purposes.

ANS: T

5. Assuming that pay has been declared a double, the following statement is valid.
pay = 2,583.44;

ANS: F

6. Named constants are initialized with a value, that value cannot be changed during the execution of the program.

ANS: T

7. A variable's scope is the part of the program that has access to the variable.

ANS: T

8. In Java the variable named total is the same as the variable named Total.

ANS: F

9. Class names and key words are examples of variables.

 Gaddis: Starting Out with Java: From Control Structures through Objects, 5/e © 2012 Pearson Education

ANS: F

10. Both character literals and string literals can be assigned to a char variable.

ANS: F

11. If the compiler encounters a statement that uses a variable before the variable is declared, an error will result.

ANS: T

12. Programming style includes techniques for consistently putting spaces and indentation in a program so visual
cues are created.

ANS: T
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
Haolanderin kronikka kertoo… Macerinuksesta Mazariniin oli
päätelmä houkutteleva. Macerinus vähennysmuotona merkitsee
laihanläntää. Voi, teidän kunnianarvoisuutenne, Mazarini kelpaa nyt
varsin hyvin vahvistusmuotona merkitsemään laihaa kuin Latsarus.
Katsokaa!" Ja hän näytti näivettyneitä käsivarsiaan ja kuumeen
kuihduttamia raajojansa.

"Jos olettekin syntyisin kalastajaperheestä", virkkoi teatiinimunkki,

"niin en näe siinä teille mitään kiusallista… sillä olihan Pyhä Pietarikin
kalastaja, ja vaikka te olette kirkkoruhtinas, monseigneur, on hän
ollut kirkon ylimmäinen. Siirtykäämme edelleen, jos suvaitsette."

"Niin, no, olenhan toki uhannut Bastiljilla erästä Bounetia,

avignonilaista pappia, joka tahtoi julkaista Casa Mazarinista aivan
liian ihmeellisen sukuselvityksen."

"Jotta se olisi ollut todennäköinen?" huomautti munkki.

"Oi, minua kyllä houkutteli silloin ylpeyden pahe, teidän

kunnianarvoisuutenne… toinen synti."

"Se oli mielen ailahdusta, eikä sellaisista erheistä voi ketään

nuhdella. Edelleen, edelleen."

"Olin siis ylpeydessä… Nähkääs, teidän kunnianarvoisuutenne,

minä koetan jakaa tunnustukseni pääsyntien mukaan."

"Hyvin tehty, jako on kyllä minullekin mieleen."

"Se ilahduttaa minua. Teidän tulee nyt tietää, että vuonna 1630…
voi, siitäkin on jo yksineljättä vuotta!"

"Te olitte silloin yhdeksänkolmatta vanha, monseigneur."

 "Kuohuvassa iässä. Minä näyttelin soturia, heittäytyen Casalin
luona muskettituleen, osoittaakseni kykeneväni istumaan ratsailla
yhtä hyvin kuin yksikään upseeri. On kyllä totta, että sain silloin
rauhan solmituksi Espanjan ja Ranskan kesken. Se hiukan
lieventänee syntiäni."

"En näe mitään syntiä siinä, että mies näyttää osaavansa

ratsastaa", huomautti ripittäjä; "se on aivan soveliasta esiintymistä ja
tuottaa kunniaa papinkauhtanalle. Kristittynä minun täytyy hyväksyä,
että te olette ehkäissyt verenvuodatuksen; munkkina olen hyvilläni
säätyveljen osoittamasta urheudesta."

Mazarin taivutti nöyrästi päätänsä.

"Niin", sanoi hän, "mutta seuraukset!"

"Mitkä seuraukset?"

"No, tuolla kirotulla ylpeyden synnillä on syvät juuret… Sitten kun

olin siten heittäytynyt kahden armeijan väliin, — kun olin haistanut
ruutia ja hyörinyt rintamalla, — sitten minä hiukan väheksyin
kenraaleja."

"Ahaa!"

"Siinä paha… enkä ole sen koommin havainnut ainoatakaan

siedettävää sotapäällikköä."

"On tosiasia", virkkoi teatiinimunkki, "että meikäläiset kenraalit

eivät ole paljonkaan kunnostautuneet."

"Oh, onhan herra prinssi!" huudahti Mazarin; "häntä olen pahoin

kiusannut, olen tosiaan!"
 "Häntä ei tarvitse surkutella, hän on koonnut kylliksi kultaa ja
kunniaa."

"Vaikka nyt niinkin… mutta esimerkiksi herra de Beaufort, jolle

toimitin niin paljon kärsimyksiä Vincennesin tyrmässä?"

"Kah, hänhän oli kapinallinen, ja valtion turvallisuus vaati sitä

uhrausta… Siirtykäämme seuraavaan kohtaan.

"Lienenkin jo esittänyt loppuun ylpeyden. Tulee toinen synti, jonka

määrittelemistä arastelen…"

"Kyllä minä sen määrittelen… puhukaa vain asia."

"Se on hyvin suuri synti, teidän kunnianarvoisuutenne."

"Saa nähdä, monseigneur."

"Teidän on täytynyt kuulla erityisistä väleistä, joita minulla on

ollut… hänen majesteettiinsa leskikuningattareen… Pahansuopaiset
ihmiset…"

"He ovat tyhmiä, monseigneur! Eikö ollut valtion edun ja nuoren

kuninkaan menestyksen kannalta välttämätöntä, että te olitte hyvän
ymmärtämyksen kannalla kuningattaren kanssa? Siirtykäämme vain
edelleen."

"Voin vakuuttaa teille", sanoi Mazarin, "että te kevennätte

sielultani raskaan taakan."

"Vähäpätöisyyksiä kaikki!… Ryhtykäämme vakaviin seikkoihin."

"Onhan niitä kunnianhimo, teidän kunnianarvoisuutenne .."

 "Se raivaa tietä suuriin saavutuksiin, monseigneur."

"Tiarankin tavoittelu?…"

"Paavius on kristillisyyden etummainen sija — miksette olisi sitä

asemaa saanut haluta?"

"On julkisuudessa väitetty, että minä siinä pyrkimyksessä myin

Cambrain espanjalaisille."

"Te olette kenties itse sallinut painattaa sellaisia lentolehtisiä,

hätyyttelemättä niiden kirjoittajia?"

"Niin, teidän kunnianarvoisuutenne, sikäli on sydämeni tosiaan

puhdas.
Nyt en enää tiedäkään muuta kuin pikku hairahduksia tunnollani."

"Ilmaiskaa."

"Pelaaminen."

"Se kyllä on maallista, mutta oikeastaan teitä on asemannekin

velvoittanut järjestämään seuraelämää kotiinne."

"Pidin voittamisesta…"

"Ei ole pelaajaa, joka tahtoo hävitä."

"Puijasinkin hiukan…"

"Käytitte tavallista tilaisuutta. Siirtykäämme seuraavaan."

"No, ei nyt enää mikään raskauta tuntoani, teidän

kunnianarvoisuutenne. Antakaa minulle synninpäästö, jotta sieluni
Jumalan kutsuessa voi esteettömästi nousta Hänen valtaistuimensa
juurelle asti."

Rippi-isä ei liikuttanut käsivarsiansa eikä huuliaan.

"Mitä odotatte, teidän kunnianarvoisuutenne?" kysyi Mazarin.

"Odotan ripityksen loppua, monseigneur."

"Mutta minä olen jo valmis."

"Oh, ei! Teidän ylhäisyytenne erehtyy."

"En tietääkseni."

"Miettikää tarkoin."

"Olen miettinyt mahdollisimman perusteellisesti."

"Sitten minä autan muistianne."

"Katsotaan."

Munkki köhi muutaman kerran.

"Ette ole puhunut minulle ahneudesta, joka on pääsyntejä sekin,

ettekä miljoonistanne", huomautti hän sitten.

"Miljoonistaniko? Hyvä isä, minkätähden ottaisin puheeksi

omaisuuteni?"

"Olemme siinä kohden eri mieltä, katsokaas. Te sanotte sitä

summaa omaksenne, mutta minä luulen, että rahat ovat
oikeammiten muille kuuluvia."
 Mazarin siirsi kylmän kätensä hiestyvälle otsalleen.

"Kuinka niin?" hän änkkäsi.

"No, teidän ylhäisyytenne on koonnut suuret varat kuninkaan

palveluksessa…"

"Hm, suuretko… ei liikaa."

"Se sikseen, mutta mistä se varallisuus on lähtöisin?"

"Valtiolta."

"Valtio merkitsee kuningasta."

"Ja mikä siitä tulee päätelmäksenne?" kysyi Mazarin alkaen

vapista.

"En voi sitä harkita ilman omaisuusluetteloanne. Laskekaamme

hiukan, jos sallitte: Teillä on Metzin hiippakunta?"

"Niin."

"Saint-Clementin, Saint-Arnoudin ja Saint-Vincentin apottikunnat

siihen liitettyinä?"

"Niin."

"Ranskassa teillä on Saint-Denisin apottikunta, tuottoisa lääni."

"Kyllä, teidän kunnianarvoisuutenne."

"Teillä on myös Clunyn apottikunta, hyvin runsastuloinen!"

"On vielä sekin."

 "Ja Saint-Médardin luostarikunta Soissonsin piirissä, —
sadantuhannen livren vuositulot sieltä!"

"En sitä kiellä."

"Samoin Saint-Victorin luostarikunta Marseillen piirissä, etelän

parhaita!"

"Niin, hyvä isä."

"Hyvinkin miljoona vuotuista tuottoa kaikkiaan. Kardinaalin ja

ministerin tulot mukaan luettuina pääsemme kenties kahteen
miljoonaan vuodessa. Kymmenessä vuodessa kaksikymmentä
miljoonaa, jotka viidentoista korolla asteittain tuottavat toiset
kaksikymmentä miljoonaa kymmenessä vuodessa kasvua."

"Onpa teissä laskumiestä pyhäksi isäksi!"

"Sen jälkeen kun teidän ylhäisyytenne on sijoittanut

teatiiniveljeskuntamme siihen luostariin, joka meillä on Saint-
Germain-des-Presin lähellä, olen nyt jo kuusitoista vuotta laatinut
järjestön tilit."

"Ja nähdäkseni minunkin, teidän kunnianarvoisuutenne."

"Pitää tietää hiukan kaikkea, monseigneur."

"No, mikä tästä tulee päätökseksi?"

"Että kuorma on liian iso teidän mahtuaksenne paratiisin portista."

"Olisinko kadotettu?"

"Varmasti, ellette luovuta takaisin."

 Mazarin parahti surkeasti.

"Luovuta takaisin! Mutta kelle, hyvä Jumala?"

"Rahojen oikealle isännälle, kuninkaalle!"

"Mutta kuninkaaltahan olen kaikki saanut!…"

"Suokaa anteeksi, kuningas ei kirjoittele sellaisia

maksumääräyksiä!"

Mazarinin huokaukset voimistuivat voihkinaksi. "Synninpäästö!"

ähkäisi hän.

"Mahdotonta, monseigneur… Palauttakaa, palauttakaa", vastasi

munkki.

"Mutta olettehan ollut suopea kaikille synneilleni, — miksette

tällekin?"

"Syystä että sen jättäminen silleen olisi kuningasta vastaan

rikkomus, jota hän ei koskaan antaisi anteeksi minulle,
monseigneur", vastasi ripittäjä.

Sitten hän poistui katuvaisen luota syvää sääliä ilmaisevin kasvoin,

astuen kuitenkin ulos ovesta yhtä jäntevänä ryhdiltään kuin oli
tullutkin.

"Hohoi! armias taivas!" valitti kardinaali. "Tulkaa tänne, Colbert;

tunnen itseni kovin sairaaksi, hyvä ystävä!"
 46.

Lahjoituskirja.

Colbert ilmestyi jälleen uudinten takaa.

"Oletteko kuullut?" kysyi Mazarin.

"Valitettavasti, monseigneur!"

"Onko hän oikeassa? Ovatko kaikki nuo rahat väärin hankittua

omaisuutta?"

"Teatiinimunkki on huono tuomari raha-asioissa, monseigneur",

vastasi Colbert kylmäkiskoisesti. "Mahdollisesti teidän ylhäisyytenne
kuitenkin on joissakin kohdin väärässä hänen jumaluusopillisten
käsitystensä mukaan. Niitä heikkouksiahan aina ilmenee… kuoleman
lähetessä."

"Pahin heikkous on itse kuoleminen, Colbert."

"Totta kyllä, monseigneur. Mutta ketä kohtaan nyt munkki

havaitseekaan tehdyksi vääryyttä? Kuningasta kohtaan!"

Mazarin kohautti olkapäitänsä.

"Niinkuin minä en olisi pelastanut hänen valtakuntaansa ja

taloudellista asemaansa!"

"Sitä ei käy kumoaminen, monseigneur."

"Eikö totta? Olen siis täysin laillisesti ansainnut palkkaa, rippi-isän

kannasta huolimatta?"
 "Aivan epäilemättä."

"Ja voisin siis puutteenalaisille omaisilleni varata kunnollisen

osan… tai kaikkikin, mitä olen saanut kokoon."

"En näe mitään estettä, monseigneur."

"Olinkin varma siitä, Colbert, että teidän käsitystänne

kuulustaessani saisin viisaan neuvon", kiitti Mazarin ilahtuneena.

Colbert suipisti huuliaan totisena ja huomautti:

"Olisi kuitenkin hyvä tietää, monseigneur, eikö munkki sanoillaan

vain virittänyt ansaa."

"Mitä ihmettä! Ansaa… miksi? Hän on vakaa hengenmies!"

"Hän uskoi teidän ylhäisyytenne olevan kuolemanajatuksissa,

koska kutsuitte hänet ripittämään. Sanoistaan päättäen hän tahtoi
saada teidät eroittamaan kuninkaan antamat varat niistä, jotka olitte
itse hankkinut, määrätäkseen sitten palautettavaksi kuninkaalle
ainakin sen verran kuin lopulta itse katsoisitte kohtuulliseksi. Mutta
sellaisella puolinaisella mukautumisella voisi olla omat vaaransa,
monseigneur. Tältä kannalta katsoen saattaisi olla parasta…"

"Luovuttaa kaikkiko?" huudahti Mazarin kiihtyneenä. "Ettehän toki

ajattele sitä… Nyt puhutte kuten munkki."

"Hän tahtoi johtaa teidän ylhäisyyttänne etevänä valtiomiehenä

huomaamaan jakamisenkin hankalaksi. Te tiedätte, että kuninkaalla
ei nykyhetkellä ole sataaviittäkymmentätuhattakaan livreä
kirstuissaan."
 "Se ei ole minun asiani", sanoi Mazarin voitokkaasti; "siitä vastaa
yli-intendentti Fouquet, jonka kaikki tilit olen viime kuukausina
jättänyt tarkastettaviksenne."

Colbert puristi huulensa yhteen pelkästä Fouquetin nimen

mainitsemisesta.

"Hänen majesteetillaan", hän virkkoi hampaittensa välitse, "ei ole

muita varoja kuin mitä herra Fouquet saa kokoon; teidän aarteenne,
monseigneur, tuntunee hänestä viekoittelevalta."

"En missään tapauksessa ole kuninkaan raha-asiain isännöitsijä;

minulla on oma kukkaroni… Mutta miksen voisi hänen majesteettinsa
menestykseksi määrätä… joitakin jälkisäädöksiä… mahdotontahan
minun vain on syrjäyttää omaisiani…"

"Osittainen testamenttaus häpäisisi teitä ja loukkaisi kuningasta.

Jonkun erän osoittaminen hänen majesteetilleen käsitettäisiin
tunnustukseksi, että tämä on herättänyt teissä epäilyksiä saantinne
laillisuudesta."

"Herra Colbert!…"

"Käsitin teidän ylhäisyytenne kunnioittaneen minua neuvon

kysymisellä."

"Niin, mutta te ette tiedä kysymyksen tärkeimpiä yksityiskohtia."

"En ole tietämätön ainoastakaan tähän kuuluvasta seikasta,

monseigneur. Jo kymmenen vuotta olen yleissummina tarkkaillut
kaikkea Ranskassa syntyvää tilastoa, ja jos olen vaivalla opetellut
ulkoa sarekkeiden tulemat, ovat ne nyt juuttuneet päähäni niin
hyvin, että säästeliään herran Letellierin virkatoimista tuhlaavaisen
herra Fouquetin salaisiin pikku maksumääräyksiin saakka voisin
numero numerolta kerrata kaikki Marseillesta Cherbourgiin asti
käytetyt viralliset tulot."

"Te siis tahtoisitte, että minä syytäisin kaikki rahani kuninkaan

kirstuihin!" huudahti Mazarin ivallisesti, samalla kun nivelsärky
kuitenkin kiristi häneltä tuskallisia ähkäyksiä. "Eipä sitä kuningas
tosiaan panisi pahakseen, mutta kuluttaessaan miljooniani hän
laskettelisi minusta pilkkapuheita, ja syystä kyllä."

"Teidän ylhäisyytenne ei ole käsittänyt minua. En ole ollenkaan

tarkoittanut, että kuningas saisi käytellä teidän rahojanne."

"Minusta tuntuu, että sanotte sen selvästi, neuvoessanne minua

lahjoittamaan ne hänelle."

"Ah, teidän ylhäisyytenne ei taudin rasittamana ota huomioon

hänen majesteettinsa luonnetta", vastasi Colbert.

"Kuinka niin?"

"Hänen luonteensa, jos rohkenen niin lausua, luullakseni

muistuttaa samaa mielenlaatua kuin teidän ylhäisyytenne äsken
tunnusti viakseen ripissä…"

"Puhukaa vain suoraan; mitä siitä on mainittavaa?"

"Ylpeys, — ei, pyydän anteeksi, monseigneur, piti sanomani

ylväys.
Kuninkaissa ei ole ylpeyttä: se on inhimillinen intohimo."

"Ylpeys, niin, sitä hänessä tosiaan on. No?"

 "No niin, monseigneur, jos olen osannut oikeaan, niin teidän
ylhäisyytenne tulee vain heti lahjoittaa kaikki omaisuutenne
kuninkaalle, sillä kuningas ei ota sitä vastaan."

"Oh, nuori mies, joka on vailla varoja ja kunnianhimon jäytämä, —

joka haluaa kuolemaani…"

"Monseigneur…"

"Periäkseen, niin, Colbert; niin, hän haluaa kuolemaani perinnön

takia.
Minua kolminkertaista tyhmyriä! — sitenhän minä ehättäisin edelle!"

"Juuri niin. Jos lahjoitus tapahtuu erityisessä muodossa, niin hän

kieltäytyy siitä."

"Näinköhän sentään!"

"Varmasti. Nuori mies, joka ei ole mitään tehnyt, — joka

hehkuvasti kaipaa mainetta ja itsenäisyyttä, ei ota valmiiksi
rakennettua, vaan tahtoo itse luoda valtansa perustan. Tämä
ruhtinas, monseigneur, ei tyydy Palais-Royaliin, jonka herra de
Richelieu hänelle testamenttasi, eikä Mazarin-palatsiin, jonka te
olette niin uhkeaksi rakennuttanut, ei Louvreen, jossa hänen esi-
isänsä ovat asuneet, eikä Saint-Germainiin, missä hän on syntynyt.
Hän ei välitä mistään, mikä ei ole hänestä itsestään lähtöisin, sen
ennustan."

"Ja te takaatte, että jos lahjoitan kuninkaalle neljäkymmentä

miljoonaa…"

"Lausuen samalla eräitä seikkoja, niin hän kieltäytyy."

 "Mihin tapaan lausuisin, mielestänne?"

"Olen valmis sommittelemaan kirjelmän, jos monseigneur johtelee

sanelua."

"Mutta mitä etua siitä lopultakaan on minulle?"

"Varsin suurta. Kukaan ei sitten enää voi syyttää teidän

ylhäisyyttänne siitä kohtuuttomasta ahneudesta, josta lentolehtisten
kyhääjät ovat herjanneet vuosisadan loistavinta neroa."

"Olette oikeassa, Colbert, olette oikeassa; käykää tapaamassa

kuningasta minun puolestani ja viekää hänelle testamenttini."

"Lahjoituskirja, monseigneur."

"Mutta jos hän ottaakin vastaan! Jos hän vain kiittää?"

"Silloin teidän suvullenne kuitenkin jäivät haitattomasti ne

kolmetoista miljoonaa, ja se on aimo summa."

"Mutta teidän laskelmanne olisi silloin ollut petosta tai tyhmyyttä!"

"Se ei osoittaudu kumpaiseksikaan, monseigneur… Minun

mielestäni te liiaksi pelkäätte, että kuningas ottaa vastaan, — teidän
sijassanne katsoisin hankalaksi totuudeksi, että hän kieltäytyy."

"Jos hän tosiaan kieltäytyy, niin silloinpa testamenttaan hänelle ne

erikseen varatut kolmetoista miljoonaa… niin, sen teen… muistakaa
tahtoni… Mutta nyt tulee taas tuskankohtaus, — käyn heikoksi… olen
kovin sairas, Colbert, loppuni on ehdottomasti lähellä…"

Colbert hätkähti. Kardinaalin tila oli tosiaan arveluttava: tuskanhiki

helmeili hänen kalmankalpeilla kasvoillaan suurina karpaloina ja esitti
potilaan niin surkeana, että karaistuneinkaan lääkäri ei olisi voinut
olla säälittelemättä näkyä. Colbert oli epäilemättä hyvin järkkynyt,
sillä hän poistui huoneesta kutsuen Bernouinin kuolevan luokse ja
siirtyen käytävään.

Siellä kävellessään edes takaisin — kasvoillaan mietiskelevä ilme,

joka antoi melkein ylevyyttä hänen karkeille piirteilleen, olkapäät
kumarassa, kaula ojolla, huulet raollaan äännellen katkonaisten
ajatustensa murenia, — hän rohkaisi mielensä menettelyyn, jota
aikoi yrittää, sillaikaa kun seinän takana kymmenen askeleen päässä
hänen herransa kiemurteli ja voivotteli kovissa tuskissa,
ajattelematta enää maallisia aarteita tai taivaallisia riemuja, mutta
kylläkin kaikkia kadotuksen kauhuja.

Sillaikaa kun kuumat kääreet, huumausaineet, lievikkeet ja

kardinaalin luokse hälytetty Guénaud toimivat yhä suuremmalla
kiireellä, Colbert paineli käsillään isoa päätänsä hillitäkseen
aivoissaan pyörivien suunnitelmien kuumetta ja pohti sen
lahjoituskirjan sanamuotoa, jonka aikoi kirjoituttaa Mazarinilla heti
kun sairaus soisi tälle ensimmäisen lepotovin. Kardinaalin
voihkaukset ja kuoleman lähestymiseen oireet menneisyyden
edustajan ympärillä tuntuivat elähdyttävän nerokasta ajattelua tässä
miehessä, joka tuuheita kulmakarvojansa rypistellen jo kääntyi
uudestisyntyvän yhteiskunnan uutta päivännousua kohti.

Colbert palasi Mazarinin luo sairaan kylliksi toinnuttua ja sai hänet

sanelemaan näin kuuluvan lahjoituskirjan:

'Ennen kuin joudun Korkeimman eteen, pyydän kuningasta,

herraani maan päällä, ottamaan takaisin sen omaisuuden,
jonka hänen hyvyytensä on minulle suonut; ilomielin näkee
sukuni sen siirtyvän niin maineikkaihin käsiin. Kaikesta
 omistamastani laadittu tarkka luettelo toimitetaan hänen
majesteetilleen heti kun hän sitä haluaa tai hänen uskollisen
palvelijansa huokaistua viimeisen henkäyksensä.

Jules, kardinaali de Mazarin.'

Kardinaali piirsi huoaten allekirjoituksensa; Colbert sinetöitsi

kirjeen ja vei sen heti Louvreen, jonne kuningas oli juuri saapunut.
Sitten hän palasi asuntoonsa hykerrellen kämmeniään kuten ainakin
mies, joka on käyttänyt päivänsä hyvin.

47.

Itävallan Anna antaa Ludvig XIV:lle neuvon ja herra Fouquet

toisen.

Tieto kardinaalin tilan äkillisestä huonontumisesta oli jo levinnyt ja

keräsi Louvreen ainakin yhtä runsaasti väkeä kuin samaan aikaan
julkaistu virallinen vahvistus kuninkaan veljen päätetystä avioliitosta.

Tuskin oli Ludvig XIV astunut huoneisiinsa, vielä mietteissään

kaikesta illan mittaan näkemästänsä ja kuulemastaan, kun
palatsinvartija ilmoitti saman hovilaisjoukon, joka oli aamulla
kiirehtinyt saapuville hänen heräämishetkekseen, nyt uudestaan
esittäytyneen makuullemenon toimituksessa mukanaolevaksi. Tämä
huomaavaisuus oli erityistä suosiollisuutta, jota mielistelyssään
hyvinkin huoleton hovi oli kardinaalin valtaanpääsystä saakka
osoittanut pääministerille, suurestikaan pelkäämättä kuninkaan
pahastuvan.
 Mutta nyt oli ministeri saanut arveluttavan taudinkohtauksen, ja
liehittelyn hyöky tulvi valtaistuinta kohti. Hovimiehet osaavat
ihmeellisesti vainuta ennakolta kaikkia tapauksia; heillä on
ylimmäinen tietämys: he ovat valtiomiehiä vaikeiden selkkausten
lopullisen ratkaisun oivaltamiseen, heissä on sotapäällikköä
taisteluiden tuloksien arvaamiseen, lääketieteellisellä aprikoimisellaan
he päättävät sairaitten kohtalosta. Ludvig XIV, jolle hänen äitinsä oli
valaissut tätä tosiasiaa monien muiden opetusten ohella, käsitti siis,
että hänen ylhäisyytensä kardinaali Mazarin oli pahasti sairaana.

Itävallan Anna oli juuri vienyt nuoren kuningattaren hänen

huoneisiinsa ja keventänyt hänen otsaltaan hovisäännön määräämän
hiuslaitteen painon, kun hän sitten palatessaan tapasi poikansa
vetäytyneenä työhuoneeseen. Siellä tämä yksinään, apeana ja
karvain sydämin purki itseänsä vasta ikäänkuin tahtonsa
harjaannuttamiseksi tuollaista yrmeän ja peloittavan vimmastuksen
kohtausta, jotka kuninkailla puhjetessaan luovat muistettavia
tapauksia. Ludvig kykenikin niin voimakkaasti hillitsemään
luontoansa, että hänen kiukustumisestaan syntyi vain lieviä
myrskyjä; niinpä hänen rajuin esiintymisensä, jota Saint-Simon
mainitsee kuninkaan ainoana ja hämmästyttävänä raivostuksena, oli
se kuuluisa kuohahdus, joka viisikymmentä vuotta myöhemmin
johtui Mainen herttuan lymyilystä ja purkausi kelpo kepitykseksi
eräälle lakeija paralle leivoksen näpistämisestä.

No niin, nuori kuningas oli nyt joutunut tuskallisen ärtymyksen

valtaan ja jupisi katsellen itseänsä kuvastimesta: "Oi kuningas!…
nimivaltias ilman valtaa… varjokuva!… tarmoton patsas, jolla ei ole
muuta mahtia kuin hoviväen kumarteluttaminen, — milloin
kykenetkään kohottamaan samettisen käsivartesi, puristamaan
nyrkkiin silkkikätesi? Milloin pystyt muuhunkin kuin huokailemaan tai
myhäilemään huulillasi, jotka ovat tuomitut salaamaan ajatuksiasi
kuin taidegalleriasi marmoriveistokset sieluttomassa
järkkymättömyydessään?"

Pyyhkäisten otsaansa ja tavoittaen ilmaa hän lähestyi ikkunaa ja

näki alhaalla muutamia keskenään juttelevia ratsumiehiä ja moniaita
aran uteliaita katselijoita. Ratsumiehet olivat pikku osa vartiota,
utelias ryhmä edusti niitä kansan tyhjänpäiväisimpiä yksilöitä, joille
kuningas on aina ihmeellinen ilmiö niinkuin virtahepo, krokotiili tai
jättiläiskäärme. Hän löi otsaansa kämmenellään ja huudahti:
"Ranskan kuningas! on sekin arvo! Ranskan kansa! mikä
luontokappaleiden lauma! Näin minä palaan Louvreen, — vasta
päästettyinä valjaista hevoseni vielä höyryävät, ja minä olen tämän
aikaa herättänyt sen verran harrastusta, että juuri kaksikymmentä
ihmistä töllistelee kulkuani… Kaksikymmentä… mitä sanonkaan! ei, ei
ole kahtakymmentäkään henkilöä, jotka välittäisivät mitään Ranskan
kuninkaasta, eikä edes kymmentä jousimiestä ole taloani
vartioimassa: jousimiehet, kansan, kaartilaiset, kaikki vetää Palais-
Royal puoleensa. Minkätähden, hyvä Jumala? Eikö minulla,
kuninkaalla, ole oikeutta kysyä tätä?"

"Syystä että Palais-Royalissa on kaikki kulta, hallitusvallan väline",

vastasi ääni työhuoneen oviverhon takaa.

Ludvig käännähti päin, hätkähti nähdessään äitinsä ja sanoi

lähestyen:

"Toivoakseni ei teidän majesteettinne anna mitään merkitystä

joutavalle lausunnalle, jollaista kuninkaille tuttu kyllästyminen ja
yksinäisyys johtaa onnellisimmankin osan saaneita luonteita
keksimään ajankulukseen?"
 "En kiinnittänyt huomiota muuhun kuin että te napisette, poikani."

"Minäkö? En suinkaan", vakuutti Ludvig XIV; "en millään muotoa,

— te erehdytte, madame."

"Mitä siis puhelittekaan itseksenne, sire?"

"Olin olevinani professorini kovistuksella kehittämässä laajenteluksi

sanottua puhetaidon muotoa."

"Poikani", sanoi Itävallan Anna päätänsä pudistaen, "teette väärin

siinä, ettette suo minulle luottamustanne ettekä usko sanaani. Tulee
päivä, kenties piankin, jolloin teidän tarvitsee muistaa se totuus, että
kulta on kaikkivaltius ja että todellisia kuninkaita ovat ainoastaan ne,
jotka ovat kaikkivaltiaita."

"Tarkoituksenanne ei kuitenkaan liene moittia vuosisatamme

rikkaita?" virkkoi kuningas.

"Ei", vastasi Itävallan Anna vilkkaasti, "ei, sire; ne, jotka meidän
aikanamme — teidän hallituskautenanne — ovat rikkaita, heillä on
varallisuutensa syystä että te olette niin suvainnut, ja minä en tunne
heitä kohtaan pahastusta tai kateutta; he ovat epäilemättä palvelleet
teidän majesteettianne niin hyvin, että teidän majesteettinne on
pätevillä pesteillä sallinut heidän hankkia hyvityksensä. Tätä minä
tarkoitan huomautuksella, josta tunnutte nuhtelevan minua."

"Jumala varjelkoon, madame, että minä mistään nuhtelisin

äitiäni!"

"Sitäpaitsi", pitkitti Itävallan Anna, "Luoja antaa maallista hyvyyttä

vain joksikin aikaa; kunnian ja kullan vastapainoksi on Luoja
asettanut kärsimykset, sairauden, kuoleman, ja yksikään", lisäsi
leskikuningatar surumielisesti hymyillen, mikä osoitti hänen tässä
ajattelevan omaakin kohtaansa, "ei vie varallisuuttaan tai
suuruuttansa mukanaan hautaan. Niinpä nuoret korjaavat
vanhuksien valmistamasta runsaasta sadosta hedelmät."

Ludvig kuunteli yhä tarkkaavaisemmin näitä sanoja, joihin

Itävallan
Anna ilmeisesti sovitti rohkaisevaa sävyä.

"Madame", sanoi hän katsellen äitiänsä kiinteästi, "teillä tosiaan

luulisi olevan jotakin erityistä ilmoitettavaa minulle?"

"Ei mitään suoranaista, poikani; olettehan vain huomannut tänä

iltana, että herra kardinaali on kovin sairaana?"

Ludvig tähysti äitiänsä, tavoittaen hänen äänestään liikutuksen

sointua, kasvoistaan murheen ilmettä. Itävallan Annan
ulkomuodossa näkyikin lievä muutos, mutta se saattoi johtua siitä,
että hän itse jo poti alkavaa syöpää.

"Niin, madame", myönsi kuningas, "herra de Mazarinin vointi on

huono."

"Ja olisi suuri vahinko valtakunnalle, jos Herra nyt kutsuisi täältä
hänen ylhäisyytensä. Eikö se ole teidän mielipiteenne kuten
minunkin, poikani?" kysyi Itävallan Anna.

"Kyllä, madame, kyllä tietysti, — se olisi suuri tappio maalle",

myönsi Ludvig punehtuen; "mutta vaara ei minusta tunnu varsin
uhkaavalta, ja kardinaali on vielä parhaassa iässäkin."

Samassa palatsinvartija kohotti oviverhoa ja seisoi suorana

paperilappunen kädessä, odottaen kuninkaan kysymystä.
 "Mikä asiana?" tiedusti kuningas.

"Sanoma herra de Mazarinilta", vastasi palatsinvartija.

"Antakaa tänne", sanoi kuningas, ja hän otti kirjelmän. Mutta juuri

kun hän aikoi avata sen, kuului suurta hälinää yhtaikaa lehteriltä,
eteishuoneista ja pihalta.

"Ah, ah", virkahti Ludvig XIV nähtävästi tuntien tämän kolminaisen

hälinän, "väärinpä äsken sanoin, että Ranskassa toinen mies on
todellinen kuningas: niitä onkin kaksi!"

Ovi avautui, ja raha-asiain yli-intendentti Fouquet ilmestyi Ludvigin

eteen. Hän se seurueineen oli aiheuttanut hälinän lehterillä; hänen
palveluskuntansa kuhisi odotussuojissa; hänen saattueensa ratsut
tömistelivät pihalla. Ulkopuolelta kuului yleisön sorinaa vielä kauan
sen jälkeen kun hän oli saapunut palatsiin, — sitä sorinaa, jota
Ludvig XIV niin kiihkeästi kaipasi oman esiintymisensä säestykseksi.

"Tuo ei ole mikään kuningas siinä mielessä kuin te luulette",

huomautti
Itävallan Anna pojalleen; "hän on ylettömän rikas mies, siinä kaikki."

Kuningattaren sitä sanoessa nostatti katkeramielisyys hänen

kasvoilleen kiivaan pahastuksen ilmeen; mutta Ludvigin otsa pysyi
selkeänä, itsehillinnän estäessä ainoatakaan rypistystä
ilmaantumasta silmäkulmiin. Hän nyökkäsi huolettomasti Fouquetille
ja käänsi auki kirjettä, jonka oli palatsinvartijalta saanut. Fouquet
huomasi hallitsijallaan olevan tehtävää ja lähestyi leskikuningatarta
sekä luontevan ryhdikkäästi että kunnioittavana sävyltään,
antaakseen kuninkaan olla häiriintymättömänä.
 Ludvig oli levittänyt auki kirjeen, mutta hän ei kuitenkaan lukenut,
vaan kuunteli rahaministerin siroja mielistelylauseita Itävallan Annan
hienosta kätösestä ja sievistä käsivarsista. Leskikuningattaren kasvot
silisivät ja melkein jo myhäilivätkin. Fouquet havaitsi, että kuningas
ei ryhtynytkään lukemaan, vaan katseli ja kuunteli häntä; hän
kääntyi puolittain, ja Itävallan Annalle tavallaan yhä seuraakin pitäen
hän palautti huomaavaisuutensa kuninkaaseen.

"Kai tiedätte, herra Fouquet", virkkoi kuningas silloin, "että hänen

ylhäisyytensä on pahasti sairaana?"

"Kyllä, sire, sen kuulin", vastasi Fouquet; "olin maatilallani

Vauxissa, kun sain sanoman niin huolestuttavana, että jätin kaikki
silleen."

"Tänäkö iltanako läksitte Vauxista, monsieur?"

"Niin, puolitoista tuntia sitten, teidän majesteettinne", vastasi

Fouquet silmäten timanteilla koristettua kelloaan.

"Puolitoista tuntiako!" huudahti kuningas kykenemättä

hallitsemaan kummastustaan yhtä hyvin kuin äkäännystänsä.

"Käsitän hyvin, sire, että teidän majesteetillanne on aihetta epäillä

sanaani; ihme onkin, että tulin sellaisella vauhdilla. Seikka on se,
että minulle oli lähetetty Englannista kolme parivaljakkoa, joita
vakuutettiin erinomaisiksi juoksijoiksi; olin asetuttanut ne neljän
lieuen välimatkojen päähän, ja tänä iltana sitten koettelin niitä.
Suositus todella piti paikkansa"

Leskikuningatar hymyili salaisen kateellisesti. Fouquet kuitenkin

tajusi hänen ajatuksensa ja kiirehti lisäämään:
 "Sellaiset ratsut, madame, eivät olekaan alamaisia varten, vaan
kuninkaille kuuluvia, sillä hallitsijain ei sovi koskaan jäädä missään
jäljellepäin kenestäkään. Ne hevoset odottavat vain hänen
majesteettinsa merkkiä, siirtyäkseen Louvren talleihin; rohkenin
ensimmäisenä koetella niitä ainoastaan pelosta, että tarjoisin
kuninkaalle jotakin, mikä ei ollut aivan verratonta."

Kuningas oli rajusti punastunut.

"Teidän täytyy tietää, herra Fouquet", sanoi kuningatar, "ettei

Ranskan hovitapa salli alamaisen tarjota lahjoja kuninkaalle."

Ludvig liikahti kärsimättömästi.

"Minä toivoin, madame", lausui Fouquet kiihtyneesti, "että hänen

majesteettiansa kohtaan tuntemani rakkaus ja ainainen haluni olla
hänelle mieliksi kelpaisi syrjäyttämään tuon etikettiperusteen. En
sitäpaitsi ottanutkaan vapaudekseni tarjota lahjaa, vaan tahdoin
suorittaa veroani."

"Kiitän teitä hyvästä tarkoituksestanne, herra Fouquet", virkkoi

kuningas kohteliaasti, "ja minä tosiaan pidänkin uljaista ratsuista.
Mutta te tiedätte, että minulla on hyvin niukasti varoja; raha-
asioitteni ylivalvojana te tiedätte sen paremmin kuin kukaan. En
senvuoksi voisi ostaakaan noin kallista valjakkoa, jos tahtoisinkin."

Fouquet loi ylpeän silmäyksen leskikuningattareen, joka näytti

riemuitsevan ministerin kierosta asemasta, ja vastasi: "Ylellisyys on
kuninkaitten avu, sire; ylellisyys heidät ulkonaisesti kohottaa muiden
ihmisten yläpuolelle. Ylellisyydellä kuningas elättää alamaisiaan ja
osoittaa heille kunniaa. Kuninkaitten ylellisyyden loisteisessa
lämmössä elpyy yksityisten avokätisyys, joka tuottaa vaurautta
kansalle. Vastaanottamalla lahjaksi kuusi verratonta ratsua olisi
teidän majesteettinne kiihoittanut meidän maamme hevosmiesten
itsetuntoa; Limousinin, Perchen ja Normandian virkistyvä
hevosjalostus olisi aiheuttanut kaikille hyödyllistä kilvoittelua… Mutta
kuningas vaikenee, ja niin ollen puhun turhaan."

Sillaikaa oli Ludvig XIV hypistellyt Mazarinin kirjettä käsissään,

mutta tuli viimein luoneeksi silmäyksen sen sisältöönkin.
Ensimmäiset rivit saivat hänet äännähtämään hämmästyksestä.

"Mitä nyt, poikani?" kysyi Itävallan Anna astuen nopeasti

kuninkaan luo. "Onko kardinaalin tila vielä huonontunut?"

"Lukekaa", sai kuningas sanotuksi, ojentaen paperin äidilleen

ikäänkuin arvellen, että tämä ainoastaan omilla silmillään voisi
vakuuttua niin ihmeellisestä seikasta kuin kirjeen viestinä oli.

Itävallan Anna luki vuorostaan. Hänen silmänsä säihkyivät

riemastuksesta, jota hän turhaan koetti salata Fouquetin katseilta.

"Voi, todellinen lahjoituskirja!" virkahti hän.

"Lahjoitus?" kertasi Fouquet.

"Niin", selitti kuningas rahaministeriin kääntyen, "aavistellen

kuolemaansa on herra kardinaali siirtänyt minulle kaiken
omaisuutensa."

"Neljäkymmentä miljoonaa!" ihasteli kuningatar. "Voi, poikani,

siinäpä ilmenee herra kardinaalista kaunis piirre, joka suuresti
vähentää ilkimielisten puheiden vaikutusta; neljäkymmentä aikojen
kuluessa koottua miljoonaa yhdellä kertaa palautettuina
kuninkaalliseen rahastoon — siinä on uskollisen alamaisen ja totisen
kristityn teko!"

Ja tarkastettuaan asiakirjaa vielä kerran hän antoi sen takaisin

pojalleen, jonka sydän oli alkanut pamppailla noin tavattoman
summan maininnasta. Fouquet oli vetäytynyt muutaman askeleen
taaksepäin ja seisoi ääneti. Kuningas katsoi ministeriinsä ja ojensi
asiakirjan hänellekin. Yli-intendentti vain pikimmältään vilkaisi siihen
ylväästi ja virkkoi kumartaen:

"Niin, sire, lahjoituskirja se näkyy olevan."

"Siihen pitää vastata, poikani", huudahti Itävallan Anni "siihen

pitää heti vastata."

"Ja millä tavoin, madame?"

"Käynnillä kardinaalin luona."

"Mutta vasta äskenhän läksinkin hänen ylhäisyytensä seurasta",

esteli kuningas.

"Kirjoittakaa siis, sire."

"Kirjoittaisinko!" virkahti nuori kuningas vastahakoisena.

"Minun nähdäkseni", sanoi Itävallan Anna, "tällaisen lahjoituksen

tekijällä on toki oikeus odottaa, että häntä kiitetään jokseenkin
kiireisesti." Ja yli-intendenttiin kääntyen hän lisäsi: "Eikö se ole
teidänkin mielipiteenne, herra Fouquet?"

"Lahja on kyllä kiitoksen arvoinen, madame", vastasi yli-

intendentti, mutta hänen kasvoillaan oli ylevä ilme, joka ei välttänyt
kuninkaan huomiota.

"Ilmoittakaa siis ottaneenne sen kiitollisesti vastaan", kehoitteli

Itävallan Anna.

"Mitä herra Fouquet sanoo?" kysyi Ludvig XIV.

"Teidän majesteettinne tahtoo kuulla ajatukseni?"

"Niin."

"Kiittäkää, sire…"

"Oikein!" tokaisi kuningatar.

"Kieltäytyen", täydensi Fouquet.

"Mutta minkätähden?" oudoksui Itävallan Anna.

"Senhän olette jo itse sanonut, madame", vastasi Fouquet, "koska

kuninkaiden ei sovi ottaa vastaan lahjoja alamaisiltaan."

Kuningas kuunteli vastakkaisia mielipiteitä äänettömänä.

"Mutta neljäkymmentä miljoonaa!" sanoi Itävallan Anna samalla

äänenpainolla kuin kovaonninen Maria Antoinette sittemmin: "Te
puhutte minulle siitä niin paljon!"

"Niin", huomautti Fouquet, "kyllähän neljäkymmentä miljoonaa on

kaunis summa, joka voisi houkutella kuninkaallistakin omaatuntoa."

"Mutta, monsieur", haastoi kuningatar kiusaantuneena, "sen sijaan

että käännätte kuninkaan mieltä hylkimään tätä lahjoitusta,
huomauttakaa siis hänen majesteetilleen virka-asemanne mukaisesti,
että nämä miljoonat tuovat hänelle kokonaisen omaisuuden."

"Juuri tästä syystä sanon kuninkaalle: 'Sire, ellei ole soveliasta,

että kuningas vastaanottaa alamaiselta kahdenkymmenentuhannen
livren arvoisen kuusivaljakon, niin on alentavaa, että hän saisi
kokonaisesta omaisuudesta kiittää toista alamaista, jonka
menettelystä tämän summan kokoamisessa ei ole tiedossa täysin
kunnioitettavia takeita.'"

"Teidän tuskin sopii lausua tuollaista ojennusta kuninkaalle,

monsieur", sanoi Itävallan Anna; "hankkikaa hänelle mieluummin
neljäkymmentä miljoonaa hyvitykseksi niistä, jotka tahdotte saada
hänet menettämään."

"Kuningas saa ne milloin vain haluaa", vastasi rahaministeri

kumartaen.

"Niin, pusertamalla kansalta", pisti leskikuningatar.

"Eikö noita tuon asiakirjan tarjoamia miljoonia ole saatu samalla

tavoin?" vastasi Fouquet. "Hänen majesteettinsa muuten kysyi
mielipidettäni, ja olen vain lausunut sen; pyytäköön hänen
majesteettinsa myötävaikutustani, niin tietysti katson kunniakseni
ryhtyä järjestämään asiaa."

"No, ilmoittakaa nyt toki, että otatte vastaan tämän suurenmoisen

lahjoituksen, poikani", suostutteli Itävallan Anna; "te olette kaikkien
puheiden ja väärien selitysten yläpuolella."

"Kieltäytykää, sire", kehoitti Fouquet. "Kuninkaalla ei elämänsä

aikana ole mitään muuta ojennusnuoraa kuin omatuntonsa eikä
muuta tuomaria kuin harkintansa; mutta kuoltuaan hän saa
jälkimaailman kiittäjäkseen tai syyttäjäkseen."

"Kiitän, äitini", sanoi kuningas kunnioittavasti kumartaen

leskikuningattarelle. "Kiitän, herra Fouquet", hän virkkoi yli-
intendentille, suopealla viittauksella ilmaisten puhuttelun
päättyneeksi.

"Otatteko vastaan?" kysyi vielä Itävallan Anna.

"Mietin asiaa", vastasi kuningas katsoen rahaministeriin.

48.

Tuskassa.

Heti lahjoituskirjan teetettyään oli kardinaali siirrättänyt itsensä

Vincennesiin, jonne kuningas ja hovi sitten seurasivat häntä. Tuon
soihdun viimeiset liehahdukset loivat vielä kylliksi loistetta
ympäristöön, yhdistääkseen sen kaikki muut valot piiriinsä. Nuori
Ludvig XIV sitäpaitsi — alun pitäin ministerinsä kiertotähtenä — vain
kulki painolain määräämää rataansa viimeiseen hetkeen asti.

Tauti oli pahentunut, niinkuin Guénaud oli ennustanut; se ei enää

ollut nivelsäryn kohtausta, vaan kuoleman kovaa kouraisua, ja
potilaan tilan teki yhä arveluttavammaksi se mielentuska, jota
hänessä herätti lahjoituskirjansa lähettäminen kuninkaalle, kun tämä
ei kieltäytyen palauttanutkaan sitä kardinaalille, kuten Colbert oli
taannut. Kardinaali oli lopulta lujasti luottanut rahastonhoitajan
käsitykseen, mutta summa oli suuri, ja Colbertin älykkyydenkin
myöntäen kardinaali nyt ehtimiseen ajatteli itsekseen, että kenties
teatiinimunkkikin erehtyi, joten hänellä oli ollut ainakin yhtä suuri
mahdollisuus pelastua kadotuksesta kuin nyt saada miljooniansa
takaisin kuninkaalta. Ja mitä pitempään lahjoituksen palautus viipyi,
sitä selvemmin Mazarin tunsi, että neljänkymmenen miljoonan
vuoksi olisi kannattanut vaarantaa jotakin ja erityisesti niin
epämääräistä kuin sielunsa, — sillä kardinaalina ja pääministerinä oli
Mazarin kehittynyt uskon asioissa horjuvalle kannalle, taipuen
aineelliseen maailmankatsomukseen.

Joka kerta kun ovi avautui hän siis kiihkeästi kääntyi päin,
odottaen onnettoman lahjoituskirjansa ilmestyvän jälleen esille;
toiveessaan pettyneenä hän sitten huoaten ojentausi makuulle ja
tunsi kipunsa sitä tuimemmaksi, kun oli ne hetkiseksi unohtanut.

Leskikuningatarkin oli saattanut kardinaalia, ja vaikka ikä oli

juurruttanut hänen sydämeensä itsekkyyttä, ei hän voinut kieltäytyä
osoittamasta kuolevalle murhetta, johon toiset arvelivat hänet
velvolliseksi naisena ja toiset hallitsijattarena.

Hän oli jotenkuten omaksunut suruasun ennakolta kasvoilleen,

koko hovi otti sen käytäntöön hänen esimerkkinsä mukaan.
Estääkseen kasvojansa ilmaisemasta, mitä hänen sielussaan liikkui,
pysytteli Ludvig itsepintaisesti huoneissaan, seuranaan ainoastaan
vanha imettäjänsä; mitä enemmän hän luuli lähenevänsä
vapautumista kaikesta holhouksesta, sitä nöyremmäksi ja
kärsivällisemmäksi hän tyynnytti mieltänsä, vetäytyen itseensä kuten
kaikki voimakkaat luonteet erityistä suunnitelmaa valmistellessaan,
saadaksensa parempaa pontta toiminnan hetkeksi.

Viimeinen voitelu oli jo salaa annettu kardinaalille, joka

teeskentelytapoihinsa piintyneenä taisteli todennäköisyyden ja
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

testbankpack.com