Aukland Compsci 111 Practical Computing

Reference Manual Itebooks download

https://ebookbell.com/product/aukland-compsci-111-practical-
computing-reference-manual-itebooks-23836050

Explore and download more ebooks at ebookbell.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.

Aukland Compsci 210 Computer System 1 Lecture Notes Itebooks

https://ebookbell.com/product/aukland-compsci-210-computer-
system-1-lecture-notes-itebooks-23836094

Aukland Compsci 220 Introduction To Algorithms Data Structures Formal

Languages 4e Itebooks

https://ebookbell.com/product/aukland-compsci-220-introduction-to-
algorithms-data-structures-formal-languages-4e-itebooks-23836102

From Tamakimakaurau To Auckland A History Of Auckland Russell Stone

https://ebookbell.com/product/from-tamakimakaurau-to-auckland-a-
history-of-auckland-russell-stone-5733964

The Auckland University Press Anthology Of New Zealand Literature 1st

Jane Stafford

https://ebookbell.com/product/the-auckland-university-press-anthology-
of-new-zealand-literature-1st-jane-stafford-5735162
A Press Achieved The Emergence Of Auckland University Press 19271972
Dennis Mceldowney

https://ebookbell.com/product/a-press-achieved-the-emergence-of-
auckland-university-press-19271972-dennis-mceldowney-5853060

Auckland The Bay Of Islands Road Trips 1st Edition Brett Atkinson

https://ebookbell.com/product/auckland-the-bay-of-islands-road-
trips-1st-edition-brett-atkinson-7004384

From Tamakimakauraurau To Auckland Russell Stone

https://ebookbell.com/product/from-tamakimakauraurau-to-auckland-
russell-stone-44875752

Volcanoes Of Auckland A Field Guide Bruce W Hayward

https://ebookbell.com/product/volcanoes-of-auckland-a-field-guide-
bruce-w-hayward-46191444

Carried Away Auckland Museum

https://ebookbell.com/product/carried-away-auckland-museum-46387344
ii
 COMPSCI 111/111G
An Introduction to Practical Computing

Reference Manual
June 10, 2016

Andrew Luxton-Reilly
Copyright c 2008
Copyright Notice

This coursebook may be used only for the University’s educational purposes. It in-
cludes extracts of copyright works copied under copyright licences. You may not copy
or distribute any part of this coursebook to any other person. Where this coursebook is
provided to you in electronic format you may only print from it for your own use. You may
not make a further copy for any other purpose. Failure to comply with the terms of this
warning may expose you to legal action for copyright infringement and/or disciplinary
action by the University.

Acknowledgements

Thanks to everyone who contributed to the development of this resource. Particular

thanks go to Ann Cameron for extensive feedback and endless proofreading.

Feedback

We welcome any and all feedback on the coursebook. Please send all corrections,
comments and other feedback on this coursebook to [email protected]

iv
Contents

Learning Outcomes xv

1 Digital information 1
1.1 Analogue vs. Digital Systems . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1
1.1.1 Analogue Systems . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1
1.1.2 Digits . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1
1.1.3 Digital Systems . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2
1.2 Encoding Information Digitally . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3
1.2.1 Encoding Images . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3
1.2.2 Encoding Sounds . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3
1.3 Binary Numbers . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4
1.3.1 Storing Decimal Numbers in a Machine . . . . . . . . . . . . 4
1.3.2 Bits . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5
1.3.3 Converting Binary to Decimal Numbers . . . . . . . . . . . . 5
1.3.4 Bytes . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6
1.4 Recommended Reading . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6
1.5 Self-Test Questions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7

2 Computer Systems 9
2.1 Introduction . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9
2.2 Processing hardware . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10
2.2.1 Inside a CPU — Advanced, not examinable . . . . . . . . . . 11
2.3 Storage components . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14
2.3.1 Primary memory . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14
2.3.2 Mass storage (Secondary storage) . . . . . . . . . . . . . . . . 15
2.4 Input components . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 15
2.5 Output components . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16

3 Online Publishing 17
3.1 Introduction . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 17
3.2 The World-Wide Web as a media source . . . . . . . . . . . . . . . . 17
3.3 Blog . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18
3.4 Wiki . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18
3.5 Recommended Reading . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18

4 Wiki 19
4.1 Introduction - What is a wiki? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19
4.2 The stage one wiki . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19
4.2.1 Teaching and learning . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20

v
CONTENTS CONTENTS

4.2.2 Expectations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20
4.3 Using MediaWiki . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21
4.3.1 Logging in . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21
4.3.2 Tabs . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25
4.3.3 Article tab . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25
4.3.4 Discussion tab . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25
4.3.5 Edit tab . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25
4.3.6 Editing conflicts . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28
4.3.7 History tab . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30
4.3.8 Move tab . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30
4.3.9 Watch tab . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 31
4.4 Markup . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 31
4.4.1 Headings . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 31
4.4.2 New lines . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 34
4.4.3 Lists . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 34
4.4.4 Indentation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 37
4.4.5 Pre-formatted text . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 37
4.4.6 Horizontal lines . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 38
4.4.7 Adding the author’s name . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 39
4.4.8 Links . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 39
4.4.9 Character formatting . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 41
4.5 Creating a new page . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 42
4.5.1 Following a link . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 43
4.5.2 Creating a new link . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 43
4.6 References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 43

5 HTML 45
5.0.1 Versions of HTML and XHTML . . . . . . . . . . . . . . . . 45
5.0.2 Document Type Definition . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 46
5.0.3 Encoding standards . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 46
5.1 Hypertext Markup Language (HTML) . . . . . . . . . . . . . . . . . 46
5.2 Tags . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 47
5.2.1 Nested tags . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 48
5.2.2 Attributes of tags . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 48
5.3 Essential HTML tags . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 49
5.3.1 <html> . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 49
5.3.2 <head> . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 50
5.3.3 <title> . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 50
5.3.4 <body> . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 51
5.3.5 A simple example . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 51
5.4 Block-level tags . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 52
5.4.1 <h1> to <h6> . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 53
5.4.2 <p> . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 53
5.4.3 <hr> . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 54
5.4.4 <pre> . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 55
5.4.5 Tables . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 56
5.4.6 Lists . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 58
5.5 Inline tags . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 60
5.5.1 <br> . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 61
5.5.2 <img> . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 62

vi
CONTENTS CONTENTS

5.5.3 <a> . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 65
5.6 Uniform Resource Locator . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 67
5.6.1 Protocol . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 67
5.6.2 Host Name . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 67
5.6.3 Path . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 67
5.6.4 Resource Name . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 67
5.6.5 Examples . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 67
5.7 Comments . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 68
5.8 HTML5 Semantic Elements . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 69
5.9 Videos in HTML . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 71
5.10 Validating your pages . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 72
5.11 Quick Reference List . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 74
5.12 References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 75

6 CSS 77
6.1 Introduction . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 77
6.2 Style definitions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 77
6.2.1 Changing multiple properties for a selector . . . . . . . . . . . 78
6.2.2 Defining a style that has multiple selectors . . . . . . . . . . . 78
6.2.3 The class selector . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 79
6.2.4 The id selector . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 80
6.2.5 Other selectors . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 80
6.3 Location of styles . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 82
6.3.1 An external style sheet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 82
6.3.2 An internal style sheet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 82
6.3.3 An inline style . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 83
6.3.4 Applying styles in order . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 83
6.4 <div> and <span> . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 83
6.5 Properties . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 84
6.5.1 Font . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 85
6.5.2 Background . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 86
6.5.3 Text . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 87
6.5.4 Borders . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 87
6.5.5 Table Borders . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 88
6.5.6 Lengths . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 88
6.5.7 Colours . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 88
6.6 Advanced CSS (not examinable) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 90
6.6.1 Box model . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 90
6.6.2 Padding . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 91
6.6.3 Margins . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 91
6.6.4 Positioning . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 92
6.6.5 Dimension . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 92
6.7 References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 92

7 PowerPoint 95
7.1 Overview . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 95
7.2 Getting started . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 95
7.2.1 Views . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 97
7.2.2 Options . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 98
7.3 Adding content . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 99

vii
CONTENTS CONTENTS

7.3.1 Title slide . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 99

7.3.2 Adding a new slide . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 99
7.3.3 Bullet Points . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 100
7.3.4 Headers and Footers . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 100
7.3.5 Drawing tools . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 101
7.3.6 Pictures . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 103
7.4 Making beautiful slides . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 105
7.4.1 Formatting text . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 105
7.4.2 Background and Font colour . . . . . . . . . . . . . . . . . . 105
7.4.3 Design Theme . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 106
7.4.4 Colour scheme . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 107
7.4.5 Design layout . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 107
7.4.6 Using Masters . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 108
7.5 Interactivity — animation and multimedia . . . . . . . . . . . . . . . 109
7.5.1 Slide transitions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 109
7.5.2 Linking to external resources . . . . . . . . . . . . . . . . . . 110
7.5.3 Custom animation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 111
7.5.4 Package for CD . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 113
7.6 Presentation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 114
7.6.1 Rehearsing a presentation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 114
7.6.2 Navigating during a presentation . . . . . . . . . . . . . . . . 115
7.6.3 Annotating a presentation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 115
7.7 Design and presentation advice . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 116
7.7.1 Printing the presentation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 116
7.8 Advice on slide design . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 117
7.8.1 Your slides support you, not replace you! . . . . . . . . . . . . 117
7.8.2 Aim for consistency . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 117
7.8.3 Keep it simple . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 117
7.8.4 Limit bullet points and text . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 117
7.8.5 Limit animation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 118
7.8.6 Limit sound and keep it professional . . . . . . . . . . . . . . 118
7.8.7 Use high-quality visuals . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 118
7.8.8 Design your own templates . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 118
7.8.9 Make good use of colour . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 118
7.8.10 Don’t do too much in a single slide . . . . . . . . . . . . . . . 118
7.8.11 Choose fonts well . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 118
7.8.12 Tell a story . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 119
7.9 References and further reading . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 119

8 Spreadsheets 121
8.1 Visicalc . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 121
8.2 Introduction . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 122
8.2.1 Menus and Toolbars . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 123
8.3 Adding data . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 124
8.3.1 Entering data . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 124
8.3.2 Selecting a range of cells . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 125
8.3.3 Selecting an entire row or column . . . . . . . . . . . . . . . . 125
8.3.4 Copying and pasting . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 126
8.3.5 Filling data . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 127
8.3.6 Insert/delete rows and columns . . . . . . . . . . . . . . . . . 128

viii
CONTENTS CONTENTS

8.4 Formula . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 129

8.4.1 Relative references . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 129
8.4.2 Absolute references . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 131
8.4.3 Good spreadsheet design . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 132
8.4.4 Defining names . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 134
8.5 Functions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 135
8.5.1 Inserting functions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 136
8.5.2 Common mathematical and statistical functions . . . . . . . . 137
8.5.3 Counting functions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 137
8.5.4 Conditional Functions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 138
8.5.5 Information functions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 139
8.5.6 Lookup functions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 140
8.5.7 VLOOKUP Examples . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 141
8.6 Sorting, filtering and removing duplicates . . . . . . . . . . . . . . . . 143
8.6.1 Sorting . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 144
8.6.2 Filtering . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 145
8.6.3 Remove duplicates . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 146
8.7 Freezing, locking and hiding cells . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 146
8.7.1 Freezing cells . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 146
8.7.2 Splitting panes . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 147
8.7.3 Hide and display cells . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 148
8.8 Cell Formatting . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 149
8.8.1 Font formatting . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 149
8.8.2 Alignment . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 149
8.8.3 Number formatting . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 150
8.8.4 Cell Formatting . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 151
8.8.5 Example . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 152
8.9 Charts . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 153
8.10 Annotating data using the drawing tools . . . . . . . . . . . . . . . . . 154
8.10.1 Shapes . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 154
8.10.2 Grid . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 155
8.11 Adding comments to cells . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 156
8.12 Multiple worksheets . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 156
8.13 Printing . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 157

9 Databases 159
9.1 Introduction . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 159
9.1.1 Databases and Database Management Systems . . . . . . . . . 159
9.2 Elements of a database . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 160
9.2.1 Table . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 160
9.2.2 Record . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 160
9.2.3 Fields . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 160
9.2.4 Relationships between tables . . . . . . . . . . . . . . . . . . 161
9.2.5 What can we do with a database? . . . . . . . . . . . . . . . . 161
9.2.6 What are some advantages of databases? . . . . . . . . . . . . 162
9.3 Creating your own database . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 162
9.3.1 Working with database objects . . . . . . . . . . . . . . . . . 163
9.4 Tables . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 163
9.4.1 Design view . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 164
9.4.2 Defining fields . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 164

ix
CONTENTS CONTENTS

9.4.3 Field descriptions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 165

9.4.4 Field properties . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 165
9.4.5 Primary keys . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 168
9.4.6 Foreign key . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 168
9.4.7 Entering data . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 169
9.4.8 Creating more than one table . . . . . . . . . . . . . . . . . . 169
9.4.9 Lookup fields . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 169
9.4.10 Formatting datasheets . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 170
9.5 Forms . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 170
9.5.1 Form tool . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 170
9.5.2 Form wizard . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 171
9.5.3 Navigating through forms . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 172
9.5.4 Changing the layout . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 172
9.6 Queries . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 173
9.6.1 Filtering results . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 173
9.6.2 Query Design view . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 174
9.7 Reports . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 174
9.7.1 Report tool . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 175
9.7.2 Report wizard . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 175
9.7.3 Design View . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 178
9.8 Structured Query Language (SQL) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 178
9.8.1 SELECT . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 178
9.8.2 ORDER BY . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 179
9.8.3 WHERE . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 179

10 Python 181
10.1 Computer programming . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 181
10.2 Using IDLE to program in Python . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 181
10.2.1 Using an interactive interpreter . . . . . . . . . . . . . . . . . 182
10.2.2 Writing a Python program . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 182
10.3 Statements . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 183
10.4 Comments . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 183
10.5 A first program . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 183
10.6 Printing . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 184
10.7 Strings . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 185
10.8 Numbers . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 185
10.8.1 Printing numbers . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 186
10.9 Mathematical operations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 186
10.9.1 Order of precedence . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 187
10.10 String operations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 188
10.11 Variables . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 189
10.11.1 Assigning a value to a variable . . . . . . . . . . . . . . . . . 190
10.11.2 Using the value stored in a variable . . . . . . . . . . . . . . . 190
10.11.3 Assignment happens last . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 190
10.12 Reading input from the user . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 191
10.13 Making Decisions: if, elif, and else statements . . . . . . . . . . . . . 192
10.13.1 If. . .Else Statement . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 193
10.13.2 If. . .Elif. . .Else Statement . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 194
10.13.3 Comparison operators . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 195
10.13.4 Logical operators . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 195

x
CONTENTS CONTENTS

10.13.5 Example . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 196

10.14 While loops . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 197
10.14.1 Example . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 199
10.15 Turtle Graphics . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 200
10.15.1 Importing Python Modules . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 200
10.15.2 Basic Turtle Commands . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 201
10.15.3 Example - Drawing A Square . . . . . . . . . . . . . . . . . . 203
10.15.4 Example - Using A While Loop For Drawing . . . . . . . . . 203

11 LATEX 205
11.1 Introduction . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 205
11.1.1 Why would we use LATEX? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 206
11.2 Overview of the language elements . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 206
11.2.1 Comments . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 206
11.2.2 Whitespace . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 207
11.2.3 Commands . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 207
11.2.4 Environments . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 208
11.2.5 Special characters . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 209
11.2.6 Paragraphs and line breaks . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 209
11.3 Document class . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 210
11.3.1 Classes of document . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 211
11.3.2 Preamble . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 212
11.3.3 A simple LATEX document . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 212
11.4 Titles . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 212
11.5 Structuring a document . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 213
11.5.1 Parts . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 214
11.5.2 Chapters . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 214
11.5.3 Sections and subsections . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 214
11.6 Table of contents . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 216
11.7 Footnotes . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 217
11.8 Symbols used in text . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 218
11.8.1 Quote marks . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 218
11.8.2 Special symbols . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 218
11.8.3 Dashes . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 219
11.8.4 Ellipsis . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 220
11.8.5 Spaces . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 220
11.9 Text styles . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 221
11.9.1 Emphasis . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 222
11.9.2 Font styles . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 222
11.9.3 Font size . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 222
11.10 Alignment environments . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 223
11.10.1 Left aligned text . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 223
11.10.2 Right aligned text . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 224
11.10.3 Centred text . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 225
11.11 List environments . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 225
11.11.1 Unordered lists . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 225
11.11.2 Ordered lists . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 226
11.11.3 Description lists . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 226
11.12 Quote and quotation environments . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 227
11.12.1 Quote . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 227

xi
CONTENTS CONTENTS

11.12.2 Quotation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 228

11.13 Verbatim environment . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 229
11.14 Mathematics mode . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 230
11.14.1 Inline mathematics . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 230
11.14.2 Display mathematics . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 230
11.14.3 Equation environment . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 231
11.15 Mathematics . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 231
11.15.1 Greek letters . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 232
11.15.2 Exponents and subscripts . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 232
11.15.3 Square roots . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 232
11.15.4 Fractions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 232
11.15.5 Other common operators . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 233
11.16 Adding functionality with packages . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 233
11.16.1 Graphicx package . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 234
11.17 References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 234

12 History 239
12.1 Early history . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 239
12.1.1 Abacus (1000–500BC) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 239
12.1.2 Arabic numerals . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 240
12.1.3 Wilhelm Schickard (1592–1635) . . . . . . . . . . . . . . . . 240
12.1.4 Blaise Pascal (1623–1662) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 240
12.1.5 Gottfried Wilhelm von Leibniz (1646 - 1716) . . . . . . . . . 241
12.1.6 Joseph Jacquard (1752 - 1834) . . . . . . . . . . . . . . . . . 241
12.1.7 Charles Babbage (1791 - 1871) . . . . . . . . . . . . . . . . . 242
12.1.8 Ada Augusta Lovelace (1816 - 1852) . . . . . . . . . . . . . . 243
12.2 The electronic computer . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 244
12.2.1 Dr. Herman Hollerith (1860 - 1929) . . . . . . . . . . . . . . 244
12.2.2 Atanasoff-Berry Computer (ABC) . . . . . . . . . . . . . . . 244
12.2.3 Z3 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 245
12.2.4 Colossus Mark I . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 245
12.2.5 Harvard Mark I . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 245
12.2.6 ENIAC . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 246
12.2.7 John von Neumann (1903 - 1957) . . . . . . . . . . . . . . . . 247
12.3 Commercialisation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 247
12.4 The personal computer industry . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 248
12.4.1 Mainframes . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 248
12.4.2 Xerox . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 248
12.4.3 Intel . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 249
12.5 The first personal computer—Altair 8800 . . . . . . . . . . . . . . . . 249
12.5.1 Microsoft . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 249
12.5.2 Homebrew Computer Club . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 250
12.6 Apple . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 251
12.6.1 VisiCalc . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 251
12.7 IBM PC . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 252
12.7.1 CPM . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 252
12.7.2 Microsoft DOS . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 253
12.7.3 Clones . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 253
12.7.4 Compaq 386 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 253
12.8 Apple Macintosh . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 254

xii
CONTENTS CONTENTS

12.8.1 Adobe . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 254

12.9 Microsoft Windows . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 255
12.10 Conclusion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 255
12.11 References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 255

xiii
CONTENTS CONTENTS

xiv
 Learning Outcomes

Bits, bytes and binary numbers

Students will be familiar with the binary representation of numbers and the prefixes
commonly used with binary numbers.

Students should be able to:

• define the terms “bit” and “byte”.

• use the decimal SI units (kilo, mega, giga, and tera) appropriately.

• compare and contrast the binary SI units (kibi, mebi, gibi, tebi) with the corre-
sponding decimal SI units.

• state the biggest decimal number that can be represented using a given number
of binary digits.

• state the number of binary digits required to represent a given decimal number.

Standards

Students will have an appreciation of how numbers can be used to represent different
kinds of information (such as text and images). Students will understand the importance
of standard methods of encoding.

Students should be able to:

• describe how numbers can be used to encode text and images.

• compare and contrast open standards with proprietary standards, giving exam-
ples of each.

xv
 LEARNING OUTCOMES

Hardware

Students will understand the purpose of the major components of a computer system,
and will be able to identify those components visually.

Students should be able to:

• assign common hardware to one of the categories “Input”, “Output”, “Processing”,

“Storage” and “Communication”.

• identify the major components of a computer system.

• explain the purpose of each of the hardware components found in a typical desk-
top computer.

• state Moore’s Law and discuss the implications for computing.

• compare and contrast primary memory with mass storage devices.
• describe the major factors influencing the performance of a computer, and explain
the different ways that computer performance is measured.

• read an advertisement for a computer system and explain what it means.

Software

Students will be aware of some major software companies. Students will have an un-
derstanding of different software licences, and the purpose of common system and
application software.

Students should be able to:

• distinguish between software and hardware.

• identify some major software companies and the products that they create.
• distinguish between application software and system software.
• describe the different categories of software licences.

Operating systems

Students will be aware of the major operating systems available today, will be able to
explain the purpose of an operating system and will be able to use a standard operating
system comfortably.

Students should be able to:

• identify common file extensions and the applications they correspond to.
• give examples of different operating systems.
• discuss the purpose of an operating system.

xvi
LEARNING OUTCOMES

User interfaces

Students will understand the purpose of a user interface and will be aware of the differ-
ences between command line interfaces and graphical user interfaces.

Students should be able to:

• explain the meaning of the acronyms GUI and CLI.

• compare and contrast a GUI with a CLI.
• use the correct terminology to identify parts of a graphical user interface.

Internet

Students will have a basic understanding of the development of the Internet, and will be
familiar with simple networking terminology.

Students should be able to:

• explain the meaning and purpose of TCP/IP.

• put a series of Internet related events into chronological order.
• describe some of the design features of the Internet and explain why it was de-
signed the way it was.

• state the purpose of the DNS and describe how it works.

• describe the purpose of networking components required for a home network —
network card, modem, router.

• describe,in simple terms, how information is transferred through the Internet.

WWW

Students will be familiar with the development of the WWW, its relationship to the Inter-
net and how to effectively use the WWW.

Students should be able to:

• put a series of events related to the WWW into chronological order.

• describe the difference between the WWW and the Internet.
• describe the underlying process that occurs when a user looks at a web page.
• describe the way that web page access is logged.
• discuss how search engines rank pages
• discuss the implications arising from our use of search engines to access the
WWW.

• describe some of the copyright issues that relate to the use of search engines.

xvii
 LEARNING OUTCOMES

• define the following terms/acronyms: www, http, hypertext, hypermedia, url.

• use a search engine to find information on the WWW.

Electronic communication — Email, IM, Forums

Students will be familiar with different tools used to communicate online.

Students should be able to:

• explain the purpose of the common header fields — To, From, Reply-to, CC, BCC,
Subject.

• compare and contrast IMAP and POP3.

• describe how an email message is transferred from the sender to the receiver.
• discuss issues around the privacy of email and the use of email in the workplace.
• state some of the benefits and dangers present in electronic communication.
• compare and contrast different forms of communication — Email, IM, Forums.
• give examples of good and bad netiquette.
• explain what spam is and why it is undesirable.
• describe some of the tools that are typically included with an email system —
address books, filters.

• define (with examples) common terminology used with electronic communication

systems — threads, moderators, flames, quotes, emoticons, acronymns.

• use webmail to send and receive email messages.

• create and use address book entries.
• read and post messages to an electronic forum.

Online community tools — Blogs, Wikis

Students will have an appreciation of the tools that are commonly used by online com-
munities.

Students should be able to:

• describe what a blog is.

• discuss the social implications of blogs.
• compare and contrast the different tools used to publish information online —
Forums, Blogs, Wikis.

• describe what a wiki is.

• discuss the accuracy of information on a wiki.

xviii
LEARNING OUTCOMES

• explain how a community can effectively maintain a wiki.

• describe the common tools that are used within a wiki.
• create a blog.
• add a new posting to a blog.
• use wiki markup to create a wiki page.
• contribute to an existing wiki.

Word processing

Students will be familiar with the idea of encoding text, and the importance of standards.
Students will gain experience using a word processor to format documents.

Students should be able to:

• describe the meaning of the acronym “ASCII” and explain why ASCII is important.
• use ASCII to encode or decode text.
• explain the difference between a text editor and a word processor.
• distinguish between examples of surface formatting and examples of structural
formatting.

• describe the advantages of structural formatting over surface formatting.

• use common formatting commands to format a document.
• create, modify and apply user-defined styles within a document.
• use EndNote to create citations.

Digital images

Students will have an appreciation of different methods of encoding digital images.

Students should be able to:

• describe how a bitmap is used to represent an image.

• describe how vector graphics are used to represent an image.
• compare and contrast bitmaps and vector graphics.
• calculate the size (in bytes) of a given bitmap image.
• compare and contrast jpeg and gif compression methods.
• use common drawing tools to create a diagram within a word processing docu-
ment.

xix
 LEARNING OUTCOMES

HTML5

Students will understand how web pages are created using a recent standard (HTML5),
and will be able to create their own web pages using this standard.

Students should be able to:

• discuss the importance of using published standards.

• state what a Document Type Definition is used for.

• state the meaning of the acronym HTML.

• use HTML tags to create a web page that adheres to the HTML5 standard.

• validate web pages using an online validation tool.

CSS

Students will understand the advantages of using Cascading Style Sheets, and will be
able to create a web page that uses both HTML5 and CSS.

Students should be able to:

• state the meaning of the acronym CSS.

• compare and contrast the different locations that styles can be defined.

• distinguish between <div> and <span>.

• distinguish between class and id selectors.

• write a style sheet that will produce a specified appearance (given a table of
attributes).

• use style sheets to create a standard appearance for a web site that includes at
least three web pages.

Web page design

Student will gain an appreciation of simple aspects of web page design.

Students should be able to:

• describe design that will aid navigation.

• discuss design decisions that arise with hypertext links.

• discuss the use of fonts, colour and backgrounds in web pages.

xx
LEARNING OUTCOMES

PowerPoint

Students will understand the functions and limitations of PowerPoint software, and will
be able to use PowerPoint to create a presentation.

Students should be able to:

• state some of the criticisms of PowerPoint.

• identify aspects of good and bad presentation design.
• describe good use of structure and appearance (colour, backgrounds, font).
• use design templates, master slides, and animation to create a short presenta-
tion.

Spreadsheet

Students will understand how to create spreadsheets using cell references and simple
functions.

Students should be able to:

• distinguish between absolute references and relative references.

• write formulae that calculate results based on the contents of other cells.
• write formulae that use common mathematical functions.
• evaluate boolean expressions.
• use IF, VLOOKUP and HLOOKUP functions.

Database

Students will understand what a relational database is, how to create and how to use a
relational database.

Students should be able to:

• explain the difference between a database and a database management system.

• identify a field, record and table in a relational database.
• define and identify primary and foreign keys.
• use a relationship diagram to identify the relationships between different fields.
• create a simple relational database.
• compare and contrast QBE with SQL
• use QBE to create simple queries and run them on an existing database.
• write simple SQL queries that use SELECT, FROM, WHERE, ORDER BY and
GROUP BY

xxi
 LEARNING OUTCOMES

Programming/Python

Students will understand simple programming concepts and be able to write very simple
programs.

Students should be able to:

• compare and contrast interpreters with compilers.

• identify and use comments.
• distinguish between different types of information (strings, integers and floating
point numbers).

• create expressions using standard mathematical operators.

• use the print statement to generate output.
• identify and use variables to store and recall values.
• read and store input from the user.
• write simple programs that read input, perform a calculation and produce output.
• evaluate boolean expressions that include comparison operators and logical op-
erators.

• use an if statement.
• use a while loop to perform repetitive tasks.
• read a simple program and determine the output that would be produced.
• write simple programs that contain a while loop and/or if statements.

LATEX

Students will be able to use LATEX to typeset a document, including the typesetting of
mathematical formulae.

Students should be able to:

• compare and contrast LATEX with MS-Word.

• distinguish between the preamble and the document body.
• identify and use comments.
• use environments and simple commands
• distinguish between the three commonly used math modes.
• use math commands to typeset a complex mathematical formula.
• typeset a document that includes titles, columns, sections, footnotes, images and
mathematical formulae.

xxii
LEARNING OUTCOMES

History

Students will have a basic understanding of the history of the personal computer, the
major companies and the people involved in that history.

Students should be able to:

• put a list of historically important events into chronological order.

• match the names of people with their accomplishments.
• explain why IBM failed to dominate the personal computer industry.
• explain how VISICALC and Apple are related.
• explain the relationship between Microsoft, MS-DOS, IBM and PC clones.

Social issues

Students will have an appreciation of some of the complex social issues that result from
the Internet.

Students should be able to:

• explain how anonymous the Internet is.

• discuss advantages and disadvantages of anonymity.
• discuss issues of cultural dominance.
• describe the complexity of Internet censorship.
• discuss methods of protecting children from undesirable content on the Internet.
• compare and contrast different forms of malware — viruses, worms, trojans and
logic bombs.

Acronyms

Students will be able to state the meaning of the following acronyms:

• CPU
• HDD, FDD
• RAM, ROM
• AGP
• ASCII
• GUI, CLI
• WYSIWYG
• OS

xxiii
 LEARNING OUTCOMES

• TCP/IP, HTTP, FTP, SMTP, IMAP, POP3

• ISP
• DNS, WWW, URL
• JPEG, GIF, PNG, SVG
• HTML/XHTML, CSS
• DBMS, SQL, QBE

xxiv
 CHAPTER 1

Digital information

1.1 Analogue vs. Digital Systems

1.1.1 Analogue Systems

In an analogue system, information changes in a continuous manner. That is, values

can change gradually in infinitely small steps. Examples for analogue systems are
mechanic scales, tape measures, vinyl records and the brake and accelerator pedals of
a car.

Figure 1.1: Both the tape measure and the dial are analogue devices

1.1.2 Digits

Digits are the building blocks of numbers. They are symbols such as “0”, “1”, “2” etc.
which can be combined to express a quantity. If we combine the digits “1”, “0” and “3”

1
1.1 Analogue vs. Digital Systems DIGITAL INFORMATION

Figure 1.2: An analogue signal is continuous, i.e. it changes in infinitely small steps.

we get the number “one hundred and three”. The more digits we combine, the higher
are the numbers that we can represent with them.

1.1.3 Digital Systems

In a digital system, information can only change within a fixed number of predefined,
discrete steps. That is, only a certain number of values are actually possible. There
are no in-between values as in the analogue systems, which have a continuous value
range as described before. As a result, we can represent digital information precisely
by using digits, hence the term “digital”. Examples for digital systems are computers,
CD players, electronic scales and calculators.

Figure 1.3: A digital system that has only 3 digits cannot represent numbers more
precisely than .001.

How many values a digital system can process depends on the maximum number of
digits it can use. For example, most modern calculators have space to display around
10 different digits on the screen. The biggest number that could be displayed using
these 10 digits is 9 999 999 999. The smallest number that could be represented using
10 digits is .000 000 000 1.

2
DIGITAL INFORMATION 1.2 Encoding Information Digitally

1.2 Encoding Information Digitally

Any information can be encoded using numbers. We just have to decide what encoding
system to use. If we have analogue information and want to store it digitally, then we
need to do something called sampling: sampling means that we divide the analogue
information with its infinitely small changes into discrete blocks (samples) that can each
be described by one value of a predefined set of values. In the following, let us consider
how this works for images and sounds.

1.2.1 Encoding Images

In the real world, images consist of colours and shapes which change in infinitely small
steps. That is, they are a type of analogue information and therefore change continu-
ously. Devices that store images digitally, such as digital cameras, cannot cope with all
these infinitely many colors and shapes. So they reduce an image to a finite number
of building blocks called pixels (short for picture element). A pixel is a rectangular area
that has a single colour. Each colour is encoded as a number using a certain number of
digits. The reduction from the real image to the set of pixels is an example for sampling.
As we can see in the figure below, the pixels are arranged in a matrix so that they look
like the original image (although they do not contain all the infinitely small steps of the
original anymore).

When magnifying the digital image on the left, we can see its pixels (middle), which are
represented as a matrix of numbers (right).

1.2.2 Encoding Sounds

In the real world, sounds such as noises or music consist of vibrations in the air that
make our eardrums vibrate as well. Since those vibrations are analogue information,
they change continuously and in infinitely small steps. The vibrations can be described
as a waveform over time, that is, as a description of how much our eardrum is stretched
at each point in time. Such a waveform is shown on the left side of the figure below:
time flows from left to right, and the zigzag deviations up and down signify the vibrations
in the air. In order to make it possible to store sound on a digital device, such as an
MP3 player, we need to break the waveform down into discrete steps that can each be
described digitally with a number – another example of sampling. On the left side of
the figure we see the magnified waveform and how the waveform is broken down into
discrete steps by sampling. Each of the small boxes has the same width, i.e. we break

3
1.3 Binary Numbers DIGITAL INFORMATION

down the time into equal units (usually around 1/44000 of a second), and the height
of each approximates the degree to which our eardrum is stretched at that time. The
boxes are simply called samples and are represented as a sequence of numbers, each
number describing the height of one box.

Sound is recorded as a sequence of samples, each of which can be represented by a

number.

When a sound is played by a digital device, the device goes through the samples in
order and generates an electrical voltage with a strength proportional to the respective
number. The electrical voltage is sent to a loudspeaker, and the membrane of the
loudspeaker starts vibrating just as expressed by the samples. The membrane makes
the air vibrate, which in turn makes our eardrums vibrate. Modern digital music players
use clever tricks to store music with as little numbers as possible. The main idea behind
music compression formats such as MP3 is that the human ear cannot hear all the
samples anyway, so they do not store them all.

1.3 Binary Numbers

The way we usually represent our numbers is called the decimal representation. “Deci-
mal” comes from the Latin word for “ten” and means that we use ten digits: “0”, “1”, “2”,
“3”, “4”, “5”, “6”, “7”, “8” and “9”. The reason why we use ten digits is that we have ten
fingers, which can be very convenient for counting. In fact, the word “digit” is also Latin
and means “finger”. Computers store numbers using a different number representation,
the binary representation. In the following we will learn how the binary representation
of numbers works.

1.3.1 Storing Decimal Numbers in a Machine

Before learning how to use binary numbers, let us first consider how we would store
decimal numbers in a machine such as a computer. For each of the decimal digits, we
would need some sort of a dial that can be set to ten different states. Of course, in a
computer we would not have mechanical dials but some sort of electronic storage units.

If we want to represent, say, decimal number with three digits (from 0 to 999) then

4
DIGITAL INFORMATION 1.3 Binary Numbers

we need three such dials. The leftmost dial would store how many 100’s there are in
our number, the middle dial would store how many 10’s there are, and the rightmost
dial would store how many 1’s there are. If we have a single dial, we could represent
101 = 10 different values, with two dial we could represent 102 = 100, with three dials
103 = 1000 etc. In the general case, if we have n dials, we can represent 10n different
values.

1.3.2 Bits

Digital systems do not use decimal numbers because they are usually electronic sys-
tems, and in order to represent the ten different values of a decimal digit they would
need to deal with ten different electric voltages. Technically this would be very difficult.
As a consequence, digital systems use binary digits which have only two possible val-
ues: 0 and 1. The word “binary” comes from the Latin word for “two”. This is technically
much easier because the systems need to deal with only two different voltages: a very
low voltage for 0, and a much higher voltage for 1. This is similar to a light switch: either
the light is switched off (0) and no electric current is flowing, or it is on (1) and the elec-
tric current can flow and power the light. A binary digit is called a bit (short for binary
digit).

If we want to store bits, we could do so with switches. A switch has two different states,
on and off, which correspond to the binary values 0 and 1. Of course, in an electronic
system the switches would not be mechanical but some sort of electronic switching
units. For each bit that we want to store, we install a switch. With a single switch, we
could represent 21 = 2 different values. With two switches we could represent twice
as many values, that is 22 = 4: for each of the two states of the first switch the second
switch could assume two different states. If we add a third switch, the number of possible
values again doubles to 23 = 8 etc. Note that this is just like the aforementioned dials
we used to explain storage of decimal numbers, only that the binary system is based on
the number 2, so that with n bits (or switches) we can represent 2n different values.

1.3.3 Converting Binary to Decimal Numbers

When we read numbers, we go through the digits and because we know the quantity
each digit represents we can understand what quantity is represented by the number as
a whole. In this regard, binary numbers are just the same as decimal numbers. Let us
first have a look at how we actually understand the quantity represented by a decimal
number:
135 = 1 × 100 + 3 × 10 + 5×1
= 1 × 102 + 3 × 101 + 5 × 100
The number “one hundred and thirty-five” is made up of one 100, three 10s and five
1s. Going through the decimal digits from right to left, the rightmost digit always refers
to the 1s, i.e. the quantity 100 = 1. The next digit refers to the 10s, i.e. 101 = 10.
In general, the ith digit from the right refers to the quantity 10i−1 . The value of the
whole number can always be calculated arithmetically by multiplying each digit with the
quantity it refers to, and then adding up all these products.
Let us now consider how we can calculate the decimal value of a binary number. The
key is to know which quantity (as a decimal number) each of the bits in the binary

5
1.4 Recommended Reading DIGITAL INFORMATION

number represents. Let us consider the binary number 10101b (note that in the following
equation we add the suffix b to all binary numbers to distinguish them clearly from the
decimal numbers):

10101b = 1 × 16 + 0 × 8 + 1×4 + 0×2 + 1×1

= 1 × 24 + 0 × 23 + 1 × 22 + 0 × 21 + 1 × 20
= 21

Going through the bits from right to left, the rightmost bit always refers to the 1s, i.e. the
quantity 20 = 1. The next bit refers to the 2s, i.e. 21 = 2. The bit after that refers to the
4s, i.e. 22 = 4, etc. In general, the ith bit from the right refers to the quantity 2i−1 . Just
as for the decimal numbers, the decimal value of the whole binary number can always
be calculated arithmetically by multiplying each digit with the decimal quantity it refers
to, and then adding up all these products.

1.3.4 Bytes

A single bit can only represent two different values, which is not much. In order to
store information such as text or images it makes sense to combine the bits into groups,
so that more values can be represented. A group of eight bits is called a byte. From
the previous sections we know that a byte can be used to represent 28 = 256 different
values.

A common use of a byte is to store a single character. A common way of encoding

characters in a single byte is called ASCII (pronounced “ask-ee”, short for American
Standard Code for Information Interchange). ASCII simply defines a mapping between
each of the numbers of a byte from 0 to 255 to a character. For example, the character
“a” has the number 97.

When describing the size of data, we usually use bytes as a unit. For example, if we
have a text document on our computer that contains 50 characters in ASCII encod-
ing, then the size of this document would be 50 B (“B” is the common abbreviation for
“bytes”). Many types of data are thousands, millions or even billions of bytes big. As a
result, we use prefixes in front of the B that express that we mean thousands, millions
or billions etc. of bytes. The prefixes are the same as the ones used for meters, e.g.
thousand meters are one kilometer (1000m = 1km) and thousand bytes are one kilobyte
(1000B = 1kB). The following table lists the most important prefixes, and also points
out what types of data usually require numbers of bytes in the order of a prefix.
Prefix pronounced as is equal to used for
kB kilobyte 1,000 B text documents
small and medium sized images
MB megabyte 1,000,000 B large images
music files (e.g. MP3 files)
GB gigabyte 1,000,000,000 B movies (e.g. on a DVD)

1.4 Recommended Reading

• Digital systems

6
DIGITAL INFORMATION 1.5 Self-Test Questions

– http://en.wikipedia.org/wiki/Digital
• Binary
– http://en.wikipedia.org/wiki/Binary_numeral_system
• Bits
– http://en.wikipedia.org/wiki/Bit
• Bytes
– http://en.wikipedia.org/wiki/Byte
• Standard decimal prefixes
– http://en.wikipedia.org/wiki/SI_prefix
• Binary Prefixes
– http://en.wikipedia.org/wiki/Binary_prefix

1.5 Self-Test Questions

1. What is the main difference between a digital and an analogue system?

2. What is sampling? Give a definition and an example.

3. How can we encode the colours in a picture?

4. How many different values can we represent with 7 bits?

5. Which decimal number corresponds to the binary number 10111?

7
1.5 Self-Test Questions DIGITAL INFORMATION

8
 CHAPTER 2

Computer Systems

A computer system consists of both hardware and software. Computer hardware is

the physical equipment that makes up a computer system. Some people call this “the
stuff you can kick”. In this chapter, we will discuss what the most important pieces of
hardware do.

2.1 Introduction

A computer is an electronic machine that can automatically execute simple instructions.

Many of the instructions tell the computer to manipulate data, or move them from one
place in the computer to another. For example, a computer can add, subtract, multiply
and divide numbers. It can also compare them and make simple decisions based on
comparisons such as “number x is equal to zero” or “number x is greater than number
y”. Usually computers can receive new data from users, e.g. through a keyboard, and
they can also show their data to users, e.g. on a screen.

The main part of a computer is called the central processing unit (CPU), which is the part
that executes the instructions given to the computer. However, a number of additional
components are required so that we can use computer systems effectively. These com-
ponents perform jobs such as translating information between humans and computers
(input and output), storing information, and transferring information between different
computers.

9
2.2 Processing hardware COMPUTER SYSTEMS

Components of a typical computer system

2.2 Processing hardware

The most important part of any computer system is the Central Processing Unit (CPU). It
reads and follows the instructions that make up a program. It also does any calculations
required, and controls the rest of the computer system.
Analogy: It might help to think of a CPU as the “brain” of the computer. Like
a brain, the CPU receives input from input devices, processes and makes deci-
sions based on that data, and sends commands to output devices. In the case
of a computer, common input devices are the keyboard and the mouse, and
common output devices are a screen, speakers or a printer. The “input devices”
of our brain are our sensory organs, i.e. our eyes, ears etc. The brain’s “out-
put devices” include our voice and the skeletal muscles that allow us to move
freely. However, keep in mind that computers are not intelligent, in contrast to
us human beings. CPUs are very good at performing exact operations such as
adding or comparing numbers, but if we do not tell them exactly what to do they
are completely useless. They cannot “think” by themselves.

The performance of a CPU is commonly measured in operations per second. How many
operations a CPU can perform in a second depends on several factors. One factor is the
CPU’s clock speed, i.e. the frequency with which electrical impulses are sent through

10
COMPUTER SYSTEMS 2.2 Processing hardware

the CPU. The more electrical impulses per second we send through a CPU, the more
operations it will be able to perform.

It is worth noting that while the CPU can follow instructions extremely rapidly, it is limited
by the speed of the other components. If a job requires a lot of calculations, then the
speed of the CPU will be the most significant factor. However, if the job relies heavily on
other parts of the computer, the speed of the CPU may not be important because the
other parts may act like bottlenecks that slow down the whole process.

Analogy: For example, you might take an hour to make a decision about the
colour to paint a room in your house. It will take substantially longer to actually
paint the room, perhaps as long as a week. In this case, making the decision
twice as fast will not make any real difference to the time it takes for the room to
be painted.

However, if you were buying a car then it might take an entire week to decide
exactly what model of car you wanted. Paying for the car would only take a
few minutes. In this case, making the decision twice as fast makes a significant
different to the time it takes to buy a car.

2.2.1 Inside a CPU — Advanced, not examinable

Although there are many different designs of CPU, they all have some common features.
These are discussed below:

Main Control Unit

The main control unit is the part of a CPU that controls everything. The main control
unit follows a repetitive cycle where it

• asks for the next instruction

• decodes that instruction (figures out what needs to be done), and
• executes the instruction (tells the other parts of the system what to do so that the
instruction is followed).

The fetch-decode-execute cycle of a main control unit

11
2.2 Processing hardware COMPUTER SYSTEMS

Analogy: It may help to think of the main control unit as the manager of the
CPU. It is responsible for figuring out what to do next and ensuring that it actually
gets done. If we think of the CPU as being a large building, then the main control
unit would be the manager in charge of that building.

Arithmetic and Logic Unit

The arithmetic and logic unit is designed specifically to do calculations. The circuits in
this unit can perform simple arithmetic on numbers. It holds the logic circuits that allow
the computer to compare numbers to see if they are equal to, greater than, or less than
one another. It can also apply logical operators such as AND, OR and NOT.

Analogy: It might help to think of the ALU as a mathematician that sits in an

office doing calculations all day. People bring numbers to the door and ask the
mathematician to do something with them (add, subtract, multiple, divide). The
mathematician can quickly do the calculation and pass the result back.

Registers

The CPU needs a place that it can hold the numbers that it is currently working on.
The registers provide this temporary storage location. Each register can hold a single
number. Each CPU has a very small number of registers (typically less than 100).

For example, if an instruction tell the computer to add together the numbers 7 and 8,
then the CPU needs to remember the number 7, the number 8 and also the result of
adding the numbers together, the number 15.

Analogy: If we think of a mathematician in an office being the ALU, it might be

useful to think of the registers as being boxes that sit on the shelf of the office.
The mathematician can quickly do many complicated calculations by getting
numbers from the boxes and putting any answers into other boxes.

12
COMPUTER SYSTEMS 2.2 Processing hardware

Cache

Accessing the information in a register is extremely rapid, but there are very few regis-
ters available. Getting any information from outside the CPU takes a long time, since
the information has to travel a long way to get from the primary memory to the CPU.
Most modern CPUs have a small amount of additional memory that is included inside
the CPU itself and therefore is able to be accessed fairly rapidly (although not as fast as
the registers). This is called the cache.

Analogy: Returning to our mathematician, the cache would be like having a set
of storage lockers located in the same building as the mathematician. We might
have thousands of storage lockers in the basement. It is reasonably fast to get
information out of those lockers, but if were working on the numbers regularly,
we would prefer that they were stored in the registers. However, we only have a
small number of registers, so numbers that we don’t need as often would have
to be put into the lockers in the basement.

Bus

A bus is an electronic pathway that is used to transfer information. It carries information

from one part of the computer to another. There are normally a few different buses
inside a CPU. The size of the bus determines how much information can be transferred
at any one time.

13
2.3 Storage components COMPUTER SYSTEMS

Analogy: We return again to our mathematician in their office. Imagine that

they have a small lift that runs through the floor, down into the basement where
the lockers are stored. When the manager (CPU) gets an instruction telling
them to multiply the number stored inside locker 7829 by the number stored
inside locker 998, then they would send send a request out for the numbers to
be delivered. A person in the basement would open up the right lockers and get
out the right numbers. They would ride up in the lift and put the numbers in the
correct boxes in the mathematician’s office. We can think of the lift as being the
bus.

2.3 Storage components

Computers store a lot of information. This information can be stored in different ways,
using different pieces of hardware. The devices that store information for long-term use
are generally very cheap, but slow. We call these devices mass storage or secondary
storage devices. Information that needs to be accessed very rapidly has to be stored in
more expensive components known as primary memory.

2.3.1 Primary memory

The form of primary memory that we are most concerned with is the Random Access
Memory (RAM). This is the memory that stores any programs that we are currently
executing, and the data that we are working on.

Because the CPU can follow instructions very rapidly, it has to be able to retrieve the
next instruction from memory as fast as possible. When we want to run a program (i.e. a
series of instructions), we copy those instructions from a mass storage device (such as
a hard drive) into the RAM. When the CPU asks for the next instruction, it is loaded from
the RAM into the CPU where it can be decoded and executed. Any data that is required
by the CPU is also shifted from the mass storage device into the RAM. That way, when
the CPU needs to read some data, or make changes to the data, it will happen very
rapidly.

RAM consists of electronic circuits that store an electrical charge. These circuits are
normally printed onto silicon chips. Memory of this type is extremely fast to access,
since it only requires an electrical charge to be sent from one location to another. Man-
ufacturing memory of this type is fairly expensive (usually about 100 times as expensive
as mass storage devices). Although the RAM is extremely fast to access and modify,
when the power is turned off, the information is lost. This kind of memory is known as
volatile memory.

14
COMPUTER SYSTEMS 2.4 Input components

Analogy: Think of the CPU as a building filled with people doing paperwork.
The instructions that specify the jobs that need to be done are located at a
nearby warehouse. An instruction is fetched from the warehouse and brought
back to the CPU building where it is executed. Once the instruction has been
completed, the next instruction is fetched from the warehouse. These instruc-
tions are very simple, so they might say something like “Add the number located
in locker number 77445 to the number stored in locker number 982 and put the
answer into locker 14528”.
In this analogy, the warehouse plays the role of the RAM.

The physical RAM is divided up into a set of discrete boxes, each of which can hold a
single byte (a number between 0 and 255). The number of boxes in a normal RAM chip
is huge. A RAM chip that holds 1 GB of memory will have space to store 1,000,000,000
different numbers.

2.3.2 Mass storage (Secondary storage)

Devices used for mass storage are capable of storing information over a long period
of time while the computer is switched off. Accessing this information is much slower
than accessing RAM (thousands of times slower). It is much cheaper to store infor-
mation using a mass storage device than it is to store it on RAM (hundreds of times
cheaper). When we compare mass storage devices with primary memory, we see that
mass storage devices are:

• cheaper
• slower
• and store information when the power is turned off (non-volatile).
The most commonly used forms of mass storage are: hard disk, solid-state drive (SSD),
optical disk (CD-ROM / DVD). Magnetic tape is still used for backup as it is very cost
effective. However, access is very slow compared to the other storage devices.

2.4 Input components

Input devices are those components that are used by humans to provide information to
the computer. These devices are used to put data into the computer, hence the term
“input”. This type of equipment often acts as a translator, converting signals which are
used and understood by humans into an electronic form which can be processed by a
computer. The most common device of this type is a keyboard, which allows a user to

15
2.5 Output components COMPUTER SYSTEMS

perform almost any task. Other input devices are typically used for more specialised
tasks.

A graphical user interface often requires a device to control a pointer, and the most
common device for this task is the mouse. However, other devices such as the light-pen,
tablet, and track-ball provide more flexibility for specialised applications. Today, touch
screens are becoming more common in publicly accessible terminals where another
form of pointing device is likely to be damaged.
Direct input is required where the data is too complex (or it is inconvenient) to be entered
using a keyboard or pointing device. An image scanner or fax machine is used to input
entire images into the computer, and bar-code readers and magnetic stripe readers
provide a quick (and private) method to enter specific information. Optical recognition
systems are used by banks to read cheque numbers (using magnetic-ink character
recognition), and by other organisations to read pen or pencil marks in allocated spaces
(e.g. lotto sheets, or multi-choice examinations). More recently, the development of
software has encouraged voice input (using a microphone) as a method of dictation or
control of computer systems.

2.5 Output components

Output devices are the complement to input devices. Equipment used for output acts as
a translator, converting the digital signals a computer uses into a form which is readily
understood by humans. The monitor or screen is the most common example of an
output device. Any device that produces something understandable (to humans) from
the computer is classified as an output device. Common examples include screens
(monitor), speakers, printers and plotters.

16
 CHAPTER 3

Online Publishing

3.1 Introduction

The Internet is a communication medium that we can use to publish information and
distribute our ideas. There are commonly available tools that provide a way for us to
easily publish information alone, or work collaboratively with others.

3.2 The World-Wide Web as a media source

The World-Wide Web has provided the opportunity for anyone to publish anything. How-
ever, although it is possible for anyone to publish, a certain amount of technical expertise
is required to create and maintain a web site. The difficulty in authoring and hosting a
web site is a barrier to most people.

It is also difficult to contribute to a community through the publication of web sites since
each web site exists independently. It is easy to author a site which links to other
content, but getting reciprocal links to form a network of related information can be
difficult or impossible.

The benefits are that you own and control the content on your own web site and can
express any opinion you have. The costs are that each web site is independent, rather
than part of an existing network of pages. It can be technically difficult, financially costly,
impossible to integrate into an existing community. Few people may ever find or read
the web site.

Most content on the web is produced by individuals, or by small teams of people who
know each other. A single person will typically write the content. This content will often
be reviewed and edited before it is published. Small teams of people are sometimes

17
3.3 Blog ONLINE PUBLISHING

given the responsibility of writing or maintaining content about a particular topic. These
individuals or teams that publish content are frequently normal members of the public
without any official affiliation with a traditional media organisation.

3.3 Blog

The word “blog” was shortened from the term “weblog”. A weblog is a web page which
consists of a series of posted messages. These messages normally appear in reverse
chronological order (i.e. with the newest message appearing at the top of the page).
Blogs are frequently used to maintain online journals. The content published in blogs is
often the opinion of an individual (similar to the editorial in a newspaper).

3.4 Wiki

A Wiki is a piece of server software that allows users to freely create and edit Web page
content using any Web browser. Wiki supports hyperlinks and has a simple text syntax
for creating new pages and crosslinks between internal pages on the fly.

The content stored by a wiki is produced collaboratively by the users of the system.

The wiki system is claimed to work because:

• Everybody feels that they have a sense of responsibility because anybody can
contribute.
• Any information can be changed or deleted by anyone. Wiki pages represent
consensus because it’s much easier to delete insults than to indulge them. The
content that remains is naturally meaningful.
• Anyone can play. This sounds like a recipe for disaster, but to make an impact
on a Wiki, you need to generate real content. Anything else will be removed. So
anyone can play, but only good players remain.

• There’s usually a strong commitment from the wiki community to keep the wiki
clean and nice. Everyone uses it, so they all try to maintain it in a usable state.

• A wiki is not like online chat. It doesn’t work in real time. People take time to think,
sometimes days or weeks, before they follow up some edit. So what people write
is generally well-considered.

3.5 Recommended Reading

• Blogs
– http://en.wikipedia.org/wiki/Blog
• Wikis
– http://en.wikipedia.org/wiki/Wiki

18
 CHAPTER 4

Wiki

4.1 Introduction - What is a wiki?

A wiki is a system that allows a user to easily create and edit web pages. However,
unlike traditional web pages, the content in a wiki is able to be edited by anyone. Anyone
using the system can freely edit the content of the pages, add hyperlinks and rearrange
the structure of the pages as they wish. Since a wiki is designed to be extremely easy
to use and freely accessible to everyone, it provides a real opportunity for anyone who
wants to contribute. This “open-editing” approach encourages the democratic use of the
web and promotes the development of content by non-technical users.

4.2 The stage one wiki

We have set up a wiki for stage one students in Computer Science. Everyone enrolled in
a stage one Computer Science course will have an account set up for them so that they
can log in and start contributing. Note that the Computer Science wiki uses the same
software as the Wikipedia, i.e. the MediaWiki system, but looks a bit different because
it was changed to fit better into the Computer Science website. The screenshots and
descriptions in this chapter refer to the standard MediaWiki user interface, so they will
differ a bit from the Computer Science wiki. However, the underlying software is the
same, therefore you will find the same functions in the Computer Science wiki, although
possibly at slightly different locations in the user interface. The figure below shows a
Wikipedia page (left) and a CS Wiki page (right). In both wikis, the main document area
works just the same. But while the Wikipedia arranges the links for the functions (e.g.
“discussion”, “preferences” and “search”) at the top and left border of each wiki page,
the CS wiki arranges those links at the right border. Some of the links are different, too:

19
4.2 The stage one wiki WIKI

for example, only the Wikipedia offers a link “Donate to Wikipedia” and the possibility to
change between different languages.

4.2.1 Teaching and learning

Students learn best when they are involved in activities. The process of actually doing
something engages more attention and promotes deeper understanding of the material.
Research has shown that one of the best ways to learn something is to try and teach it
to someone else. This applies to students of all ages, from primary school through to
post-graduate students.

In order to explain a topic to somebody, information must be arranged so that it is easy

to understand. The act of structuring the material requires the teacher to really think
carefully about the topic, and they almost always learn something from the process.
Because students learn so much when they try and teach, a really good learning envi-
ronment will provide the opportunity for students to teach others. Using a wiki will help
us achieve this goal.

4.2.2 Expectations

Everyone involved in the course is expected to contribute regularly to the Computer

Science stage one wiki. The more that a wiki is used, the more useful it becomes.
Everyone can contribute something, and anything that is contributed is likely to be edited
and improved over time. Some of the ways you might be able to contribute are:

• Writing a new page about a topic

• Improving an existing page
• Correcting spelling and grammar
• Rearranging the structure of the information (reorganising within a page, or reor-
ganising the pages themselves

• Creating a Frequently Asked Questions list (FAQ)

• Asking questions

20
WIKI 4.3 Using MediaWiki

• Answering questions on a Frequently Asked Questions list (FAQ)

• Maintaining a table of contents or index of important topics
• Creating or adding to a set of links to other helpful resources
• Contributing to a discussion about one of the pages
If you want a page on a particular topic, then write one yourself (or at least make a
start). Once a page is created then other students will probably start to add content and
improve the page. Always remember that a wiki is designed to be a tool that allows a
community of people to work together to create content.

4.3 Using MediaWiki

MediaWiki is the product used to create Wikipedia. It is one of many wiki systems
currently available. MediaWiki is distributed under the GNU General Public Licence,
so that means that it is free and open-source. It is reasonably easy to use and has a
professional looking interface. We will be using MediaWiki throughout the course. When
you arrive at the main page of a MediaWiki site, it will look something like the following:

At the very top of the page, we see a link that allows us to “Create an account or log in”.

4.3.1 Logging in

MediaWiki has the ability to protect pages and restrict access. Anyone can read the
wiki, but it can be set up to ensure that only some people can edit the pages. We have
set up MediaWiki so that only students enrolled in the course can make changes. Before
we can start contributing to the wiki, we must first log in. We use our normal NetLogin
username and password here.

21
4.3 Using MediaWiki WIKI

Once we are logged in, we can return to the main page and explore the system.

At the very top of the page, we now see a variety of links. They are (in order):

• User (alux001 in the screenshot above)

• my talk
• preferences
• my watchlist
• my contributions
• log out

user

The first link shows the name of the user. Each user of a wiki is given their own personal
home page. Clicking on the name of the user will lead to the user’s home page (within
the wiki). Initially this will be empty, but each user should endeavour to include some
simple details about themselves on their home page.

22
WIKI 4.3 Using MediaWiki

my talk

The second link leads to a discussion page about the user. Any discussion or personal
messages directed towards an individual user should be posted in their discussion page.

preferences

The third link allows a user to customise the way the wiki displays information. Users
are welcome to change these preferences.

23
4.3 Using MediaWiki WIKI

my watchlist

The fourth link leads to a page containing the watchlist of a user. This is a list of all the
pages that a user has specified that they are interested in watching. The pages on the
watchlist are listed in the order that they were last modified. Any pages that have been
modified since the user last looked at them are highlighted. This makes it very easy to
keep track of specific articles or pages that the user finds interesting. See section 4.3.9
for details about how to add a page to the watchlist.

my contributions

The fifth link displays a list of all the contributions the user has made to the content of
the wiki.

24
WIKI 4.3 Using MediaWiki

log out

When we have finished with the wiki, then we should log out.

4.3.2 Tabs

Along the top of the page we can see a number of tabs. These are article ,
discussion , edit , history , move and watch/unwatch .

4.3.3 Article tab

The article tab contains the main content on this topic. Most users are interested in
the articles that are contributed to a wiki. Anyone can read the articles contained in the
wiki, even if they are not logged in.

4.3.4 Discussion tab

The discussion tab will display a page containing a discussion about the article. This is
an area where users can make comments, suggest improvements, argue and generally
discuss the topic in question. When a new article is created, there will be no actual
comments on the discussion section. Whenever we have any questions or comments
about a given article, then the discussion page is the ideal place to post them.

When a question or comment is posted in a discussion page, it is conventional to state

who is making the comment or question. We should always include our name when we
contribute to a discussion. See section 4.4.7 for more information about adding your
name to a contribution. Note that you must be logged in to edit a discussion page.

4.3.5 Edit tab

The edit tab allows a user to edit the article shown on this page. We have set up the
MediaWiki so that you must be logged in before you can edit a page. Not all wikis have
this restriction. In fact, most wikis allow anonymous users to edit pages without logging
in to anything.

Editing a page

To edit a page we simply need to click on the edit tab which appears at the top of the
page. This will allow us to immediately start making changes to the content.

25
4.3 Using MediaWiki WIKI

One of the advantages of using a wiki is that it is easy to edit pages. If we change a
page and then realise we made a mistake, then we can easily edit the same page and
correct the mistake.

Preview and save

 
When we are happy with the changes we have made, the Show preview button will
 
allow us to check how it looks.

It is always a good idea to preview the changes and just verify that the page
 is correct
before we commit to saving the page. We must remember to click the Save page
 
button when we are finished.

26
Other documents randomly have
different content
 "Minä en käy kauppaa sellaisella tavaralla, minä", ärjäisee Gösta,
"mutta jos mitä haluat, niin ota Forsin vanha Sintram, hän on ihan
valmis, siitä olen varma."

"Kas, kas, kas, sepä jo jotakin", sanoo musta herra silmiänsä

räpäyttämättä. "Kavaljeerit tai Sintram, ne voivat vastata toisiansa.
Nyt tulee hyvä vuosi."

Ja sitten kirjoitetaan sopimus, Gösta Berlingin pikkusormen verellä

paholaisen mustalle paperille hänen hanhensulallaan.

Mutta kun se on tehty, riemuitsevat kavaljeerit. Nyt on kaiken

maailman kunnia vuoden ajan heidän ja keksineepähän sitten aina
jotakin neuvoa.

He siirtävät tuolit pois tieltä, käyvät piiriin brylåkattilan ympärille,

joka seisoo keskellä mustaa lattiaa, ja heiskuvat hurjassa
piirihypyssä. Keskimmäisenä piirissä tanssii paholainen korkealle
loikkien, ja viimein hän kaatuu lattialle pitkin pituuttaan kattilan
viereen, kallistaa sitä ja juo.

Silloin heittäytyy Beerencreutz hänen viereensä, ja samoin Gösta

Berling, ja sitä tehden laskeutuvat kaikki muutkin piiriin kattilan
ympärille, jota kallistellaan suusta suulle. Viimein kaatuu se
sysäyksestä kumoon, ja kuuma, tahmainen juoma heilahtaa loikojain
niskaan.

Kun he kiroillen nousevat jaloilleen, on paholainen kadonnut,

mutta hänen kultaiset lupauksensa väikkyvät kuin loistavat kruunut
kavaljeerien päitten päällä.
 Kolmas luku

JOULUPÄIVÄLLISET

Joulupäivänä pitää majurinrouva Samzelius suuret päivälliskemut

Ekebyssä.

Hän istuu silloin itse emäntänä pöydässä, joka on katettu

viidellekymmenelle vieraalle. Hän istuu siinä kaikessa loistossaan ja
mahdissaan, eikä hänellä nyt olekaan lyhyttä nahkaturkkia, raidallista
villahametta eikä savipiippua. Hän kahisee silkissä, kulta painaa
hänen paljaita käsivarsiaan, helmet viilentävät hänen valkoista
kaulaansa.

Missä ovat sitten kavaljeerit, missä ovat nyt ne, jotka pajan
mustalla lattialla joivat kirkkaaksi kiilloitetusta kuparikattilasta
Ekebyn uusien isäntien maljan?

Kaakeliuunin nurkassa istuvat kavaljeerit omassa pöydässä; tänä

päivänä ei ole heille sijaa suuressa pöydässä. Sinne nurkkaan tulee
ruoka myöhään, viini säästeliäästi, sinne ei lähetetä kauniiden
naisten silmäyksiä, siellä ei kuuntele kukaan Göstan leikkipuheita.

Mutta kavaljeerit ovat kuin taltutettuja varsoja, kuin kylläisiä

petoja. Vain tunnin unen antoi heille yö, sitten he lähtivät
joulukirkkoon, pikisoihtujen ja tähtien valossa. He näkivät
joulukynttilät, he kuulivat jouluvirret, heidän kasvonsa loistivat taas
kuin hymyilevien lasten. He unohtivat jouluyön pajassa, niinkuin
unohdetaan ilkeä uni.

Suuri ja mahtava on Ekebyn rouva. Ken tohtii kohottaa kätensä

lyödäkseen häntä, ken päästää kielensä lausumaan syytöksiä häntä
vastaan? Totisesti eivät köyhät kavaljeerit, jotka ovat monta vuotta
syöneet hänen leipäänsä ja nukkuneet hänen kattonsa alla. Hän
pistää heidät minne tahtoo, hän voi sulkea ovensa heiltä milloin
tahtoo, ja he eivät kykene edes pakenemaan hänen pakkovallastaan.
Jumala armahtakoon heidän sielujaan! Ekebystä loitolla he eivät voi
elää.

Suuressa pöydässä riemuitaan: siellä säteilevät Marianne

Sinclairen kauniit silmät, siellä soi iloisen kreivitär Dohnan vieno
nauru.

Mutta kavaljeerien pöydässä vallitsee synkeys. Eikö olisi

kohtuullista, että nämä, jotka majurinrouvan vuoksi syöstään
kadotuksen kuiluun, saisivat edes istua samassa pöydässä kuin
hänen muut vieraansa? Miten häpeällistä on istua tässä pöydässä,
kaakeliuunin nurkassa? Ikäänkuin kavaljeerit eivät olisi kyllin hienoja
seurustelemaan parempien ihmisten karissa!

Majurinrouva istua rehentelee Borgin kreivin ja Bron rovastin

välissä. Kavaljeerit kyyröttävät allapäin kuin hyljätyt lapset. Ja siinä
heräävät heidän mielessään viimeöiset ajatukset.

Kuin arat vieraat tulevat nuo hupaiset päähänpistot, hullut valheet

siihen uuninnurkkapöytään. Siellä nurkassa samoavat yön viha ja
yön lupaukset heidän aivoihinsa. Kyllä uskottelee Julius-patruuna
vahvalle kapteenille, Kristian Berghille, etteivät ne paistetut pyyt,
joita parhaillaan kannetaan suuren pöydän vieraille, voi riittää kaikille
heille, mutta se ei ollenkaan ilahduta heitä.

"Ne eivät voi riittää", hän sanoo. "Minä tiedän, kuinka monta niitä
on. Mutta he eivät ole silti olleet neuvottomia, kapteeni Kristian, he
ovat paistaneet variksia meille, tänne pikkupöytään."
 Mutta eversti Beerencreutzin huulet tuimain viiksien alla vääntyvät
vain heikkoon hymyyn, ja Gösta näyttää koko ajan siltä kuin aikoisi
lyödä jonkun kuoliaaksi.

"Eiköpä sitten mikä ruoka tahansa olisi liiankin hyvää

kavaljeereille?" kysyy hän.

Ja sitten tulee vihdoinkin kukkurainen vati pulskia pyitä

pikkupöytään.

Mutta Kristian-kapteeni on vihainen. Eikö hän siis olekaan vihannut

koko ikäänsä variksia, noita joutavia, raakkuvia lentoräähkiä?

Niin katkerasti hän niitä vihasi, että hän syksyisin puki yllensä
akkain laahaavat hameet ja sitaisi päähänsä huivin ja alentui kaiken
maailman pilkan uhriksi päästäkseen vain ampumamatkan päähän
niitä, kun ne söivät jyviä pelloilla.

Hän vaani variksia niiden lemmentansseissa kevään paljailla

kedoilla ja tappoi ne. Hän etsi niiden pesät kesällä ja pudotti niiden
huutavat, höyhenettömät poikaset puusta tai musersi munat kesken
hautomisen.

Nyt tempaisee hän pyyvadin käsiinsä.

"Luuletko sinä, etten minä näitä tunne", karjaisee hän palvelijalle.

"Pitäisikö minun kuulla niiden raakkuvan, ne tunteakseni? Hyi
perhana, tarjota Kristian Berghille variksia! Hyi perhana!"

Ja hän ottaa pyyn toisensa jälkeen ja paiskaa ne seinään.

"Hyi perhana", hän huutaa mätkiessään niin että sali tärisee,

"tarjota
Kristian Berghille variksia! Hyi perhana!"

Ja niinkuin hän muulloin sinkosi avuttomia variksenpoikia

kallioihin, niin sinkauttaa hän nytkin pyyn toisensa perästä seinään.

Kastike ja rasva räiskyvät hänen korvilleen, murskatut linnut

pomppivat pitkin permantoa.

Ja kavaljeerijoukko riemuitsee.

Silloin kajahtaa majurinrouvan vihainen ääni kavaljeerien korviin.

"Ajakaa hänet ulos!" huutaa hän pikenteille.

Mutta he eivät uskalla käydä hänen kimppuunsa, hän on kuin

onkin
Kristian Bergh, vahva kapteeni.

"Ajakaa hänet ulos!"

Hän kuulee huudon, ja hirmuisena vihassaan hän kääntyy nyt

majurinrouvaan päin kuten karhu kaadetusta vihollisesta kääntyy
uuden ahdistajan puoleen. Hän astuu hevosenkengän muotoisen
pöydän luo. Raskaina kumisevat lattialla tuon valtavan askeleet. Hän
pysähtyy aivan vastapäätä majurinrouvaa, vain pöytä on heidän
välillään.

"Ajakaa hänet ulos!" kiljahtaa majurinrouva vielä kerran.

Mutta Kristian on raivoissaan, kauhua nostaa hänen rypistetty

otsansa, hänen nyrkkinsä, karkea kätensä. Hän on suuri kuin
jättiläinen, vahva kuin jättiläinen. Vieraat ja palvelijat vapisevat
eivätkä uskalla koskea häneen. Kuka tohtii koskea häneen nyt, kun
viha on vienyt häneltä järjen?

Hän seisoo aivan majurinrouvan edessä ja pui nyrkkiä hänelle:

"Minä otin variksen ja paiskasin seinään. Enkö tehnyt niinkuin piti,

mitä?"

"Mene ulos, kapteeni!"

"Huuti akka! Tarjota Kristian Berghille variksia! Jos oikein tekisin,

niin ottaisin sinutkin niine seitsemän helvetin…"

"Tuhannen pirulaista, Kristian Bergh, älä kiroa! Täällä ei kiroa

kukaan muu kuin minä."

"Luuletko, että minä pelkään sinua, noita-akka? Luuletko, etten

minä tiedä, miten sinä sait ne seitsemän ruukkiasi?"

"Vaiti, kapteeni!"

"Kun Altringer kuoli, hän antoi ne sinun miehellesi siitä hyvästä,

että olit ollut hänen hentukkansa."

"Tukitko suusi!"

"Siksi, että sinä olit ollut niin uskollinen vaimo, Margareta

Samzelius. Ja majuri otti ne seitsemän ruukkia ja antoi sinun hallita
niitä, eikä ollut tietääkseen. Ja saatana on ollut koko pelin takana,
mutta nyt tuleekin sinusta loppu."

Majurinrouva istuu paikalleen, hän on kalpea ja vapisee. Sitten

hän vahvistaa matalalla, oudolla äänellä: "Niin, nyt tulee loppu
minusta, ja se on sinun työtäsi, Kristian Bergh."
 Sellaisen äänen kuullessaan vavahtaa Kristian-kapteeni, hänen
kasvonsa vääristyvät, ja kauhun kyyneleet tulevat hänen silmiinsä.

"Minä olen humalassa", huutaa hän, "en tiedä, mitä sanon, minä
en ole mitään sanonut. Hänen koiransa ja orjansa, minä olen ollut
koira ja orja, enkä mitään muuta, jo neljäkymmentä vuotta. Hän on
Margareta Celsing, jota olen palvellut koko ikäni. Minä en sano
mitään pahaa hänestä. Sanoisinko mitä kauniista Margareta
Celsingistä! Minä olen koira, joka vartioin hänen oveansa, orja, joka
kannan hänen kuormaansa. Hän potkaiskoon minua, hän lyököön
minua! Näettehän nyt, että minä vaikenen ja masennun. Minä olen
rakastanut häntä neljäkymmentä vuotta. Miten voisin minä sanoa
mitään pahaa hänestä?"

Ja merkillinen on näky, kun hän heittäytyy polvilleen ja pyytää

anteeksi. Ja koska majurinrouva istuu pöydän toisella puolella, hän
ryömii polvillaan pöydän ympäri, kunnes tulee hänen luokseen;
silloin hän kumartuu maahan ja suutelee hänen hameensa lievettä,
ja lattia kastuu hänen kyynelistään.

Mutta jotenkin lähellä majurinrouvaa istuu pieni, vahva mies.

Hänellä on pörröinen tukka, pienet, viistot silmät ja ulkoneva leuka.
Hän on kuin karhu. Harvasanainen mies hän on ja kulkee
mieluimmin omia hiljaisia teitään antaen maailman mennä menoaan.
Hän on majuri Samzelius.

Hän nousee kuullessaan Kristian-kapteenin syyttävät sanat, ja

majurinrouva nousee ja kaikki viisikymmentä vierasta nousevat.
Naiset itkevät pelosta, mitä nyt tuleman pitää, ja miehet seisovat
hämillään, ja majurinrouvan jaloissa makaa Kristian-kapteeni
suudellen hänen hameensa lievettä, kastellen lattiaa kyynelillään.
 Majurin leveät, karvaiset kädet puristuvat hitaasti nyrkkiin, hänen
kätensä kohoaa.

Mutta nainen puhuu ensin. Hänen äänessään on kumea sointi, jota

siinä ei tavallisesti ollut.

"Sinä varastit minut", huudahti hän. "Sinä tulit kuin ryöväri ja otit
minut. Ne pakottivat minut kotona lyönneillä ja iskuilla, nälällä ja
pahoilla sanoilla sinun vaimoksesi. Minä olen ollut sinulle sellainen
kuin olet ansainnutkin."

Majurin leveä nyrkki on puristunut. Majurinrouva peräytyy pari

askelta.
Sitten hän puhuu taas:

"Elävä ankerias kiemurtelee veitsen alla, pakotettu vaimo ottaa

rakastajan. Lyötkö sinä nyt minua siitä, mikä tapahtui
kaksikymmentä vuotta sitten? Miksi et lyönyt silloin? Etkö sinä
muista, miten hän asui Ekebyssä, me Sjössä? Etkö sinä muista,
miten hän auttoi meitä köyhyydessämme? Me ajoimme hänen
vaunuissaan, me joimme hänen viiniään. Salasimmeko mitään
sinulta? Eivätkö hänen palvelijansa olleet sinun palvelijoitasi? Eikö
hänen kultansa painanut sinun taskussasi? Etkö sinä huolinut näitä
seitsemää tehdasta? Silloin sinä vaikenit ja otit vastaan, olisit silloin,
sinä Berndt Samzelius, olisit silloin lyönyt."

Mies kääntyy hänestä ja katsoo läsnäoleviin. Hän lukee heidän

kasvoistaan, että he myöntävät majurinrouvan olevan oikeassa, että
he kaikki ovat uskoneet hänen ottaneen tilukset ja lahjat
vaiteliaisuutensa palkaksi.

"Minä en tiennyt sitä", sanoo hän ja polkee jalkaansa lattiaan.

 "Hyvä, että sen nyt tiedät", sekaantuu rouva kimakalla äänellä
puheeseen. "Pelkäsinkin sinun kuolevan, saamatta sitä tietää. Hyvä,
kun sen tiedät nyt, että voin puhua vapaasti kanssasi, sinun, joka
olet ollut minun herrani ja vanginvartijani; tiedä siis nyt, että minä
kuitenkin tulin hänen omakseen, jolta sinä minut varastit. Tietäkööt
sen nyt kaikki, jotka ovat panetelleet minua!"

Vanha rakkaus se riemuitsee hänen äänessään ja loistaa hänen

silmistään, Hänen miehensä on hänen edessään nyrkki koholla.
Kauhun ja halveksinnan hän näkee viidenkymmenen kasvoilla
edessään. Hän tuntee valtansa viimeisen hetken lyöneen. Mutta hän
ei voi olla riemuitsematta, kun saa nyt vapaasti puhua elämänsä
suloisimmasta muistosta.

"Hän oli mies, mainio mies. Mikä olit sinä asettuaksesi meidän
väliimme? Koskaan en ole minä nähnyt hänen vertaistaan. Onnen
hän antoi minulle, kultaa hän antoi minulle. Siunattu olkoon hänen
muistonsa!"

Silloin laskeutuu majurin kohotettu käsi lyömättä — nyt hän tietää,

kuinka hän häntä rankaisee.

"Ulos", karjaisee hän, "ulos minun talostani."

Majurinrouva seisoo paikallaan.

Mutta kavaljeerit tuijottavat kalpein kasvoin toisiinsa. Nythän oli se

kaikki menemäisillään täytäntöön, jota musta herra oli ennustanut.
Nyt he näkivät mitä seurasi kun majurinrouvan sopimusta ei ollut
uudistettu. Jos nyt tämä on totta, niin on myös totta se, että tuo
nainen on kolmattakymmentä vuotta passittanut kavaljeereja
helvettiin ja että heidätkin oli määrätty samaan reissuun. Oh, sitä
noita-akkaa!

"Mene ulos!" jatkoi majuri. "Kerjää leipäsi maantieltä! Sinulla ei

pidä oleman iloa hänen rahoistaan, sinä et asu hänen tiloillaan. Nyt
tuli Ekebyn majurinrouvan loppu. Sinä päivänä, jona sinä astut
jalkasi minun kynnykseni yli, minä tapan sinut."

"Ajatko sinä minut pois minun omasta kodistani?"

"Sinulla ei ole kotia. Ekeby on minun."

Majurinrouvan valtaa voimattomuuden henki. Hän väistyy aina

ovelle, ja majuri seuraa hänen kintereillään.

"Sinä, joka olet ollut minun elämäni onnettomuus", valittaa rouva,

"onko sinulla nyt valta tehdä minulle tämäkin?"

"Ulos, ulos!"

Rouva nojaa ovenpieleen, panee kätensä ristiin ja painaa ne

kasvoilleen. Hän ajattelee äitiänsä ja mutisee itsekseen:

"Kiellettäköön sinut, niinkuin minut kielsit, olkoon maantie kotisi,

olkikupo vuoteesi! Niin se vain käy. Niin käy."

Mutta Bron hyvä vanha rovasti ja Munkerudin laamanni, ne tulivat

nyt majuri Samzeliuksen luo ja koettivat rauhoittaa häntä. He
sanoivat hänelle, että hänen on parasta unohtaa kaikki nuo vanhat
jutut, antaa kaiken olla sillänsä, unohtaa ja antaa anteeksi.

Majuri pudistaa lempeät kädet pois olkapäältänsä. Häntä on

hirmuista lähestyä, niinkuin Kristian Berghiä äsken.
 "Se ei ole suinkaan vanha juttu", huutaa hän. "Minä en ole tiennyt
siitä mitään ennen kuin tänään. Minä en ole ennen voinut rangaista
avionrikkojaa."

Sen kuullessaan kohottaa majurinrouva päänsä ja saa entisen

rohkeutensa.

"Ennen marssit sinä itse ulos kuin minä. Luuletko sinä, että minä
väistyn sinua", sanoo hän. Ja hän astuu ovelta peremmälle.

Majuri ei vastaa, mutta hän vartioi vaimonsa jokaista liikettä,

ollakseen valmis iskemään, jos ei muuten pääsisi hänestä erilleen.

"Auttakaa minua, hyvät herrat", huutaa rouva, "että saan tuon

miehen köysiin ja ulos, kunnes hänen järkensä jälleen selviää!
Muistakaa, kuka minä olen ja kuka hän on! Ajatelkaa sitä, ennen
kuin minun täytyy väistyä häntä. Minä hoidan kaikki Ekebyn asiat, ja
hän istuu päivät päästään syöttämässä karhuja luolassa. Auttakaa
minua, hyvät ystävät ja naapurit! Täällä joudutaan loputtomaan
kurjuuteen, jos minua ei täällä ole. Talonpoika elää minun metsieni
hakkuulla ja minun takkirautani vedolla. Hiilenpolttaja saa
toimeentulonsa hankkimalla hiiliä minulle, lauttamies uittamalla
hirsiäni. Minä se jakelen kaiken rikkautta tuottavan työn. Sepät,
käsityöläiset ja tukkimiehet elävät minua palvelemalla. Uskotteko te,
että tuo voi jatkaa minun työtäni? Minä sanon teille: jos te ajatte
minut ulos, niin laskette nälänhädän sisään."

Taas nostetaan joukko käsiä auttamaan majurinrouvaa, taas

lasketaan lempeitä käsiä sovittelevasti majurin olkapäille.

"Ei", sanoo hän, "pois te siitä! Kuka tahtoo puolustaa

avioliitonrikkojaa? Minä sanon teille, minä, että jollei hän lähde
mielihyvällä, otan minä hänet ja kannan karhujeni ruoaksi."

Niin laskeutuvat taas kohotetut kädet.

Silloin, suurimmassa hädässä, kääntyy majurinrouva kavaljeerien

puoleen.

"Sallitteko tekin, kavaljeerit, että minut ajetaan pois omasta

kodistani? Olenko minä antanut teidän paleltua ulkona lumessa
talvella, olenko minä kieltänyt teiltä muikeaa olutta ja makeata
viinaa? Pyysinkö minä palkintoa, kun annoin teille ruokaa ja
vaatteita? Ettekö te ole leikkineet minun jaloissani, turvallisina kuin
lapset äidin helmoissa? Eikö tanssi ole teiskunut saleissani? Eikö hupi
ja nauru ole olleet teidän jokapäiväinen leipänne? Älkää antako
tämän miehen, joka on ollut minun elämäni onnettomuus, ajaa
minua pois omasta kodistani, kavaljeerit! Älkää antako minun joutua
mieron kiertäjäksi!"

Ne sanat kuullessaan oli Gösta Berling hiipinyt erään kauniin,

tummatukkaisen tytön luo, joka oli istunut suuressa pöydässä.

"Sinä olit viisi vuotta sitten paljon Borgin kartanossa, Anna", hän
sanoo. "Tiedätkö sinä, majurinrouvako se sanoi Ebba Dohnalle, että
minä olin virkaheitto pappi?"

"Auta majurinrouvaa, Gösta!" on tytön ainoa vastaus.

"Sinä ymmärrät, että minä tahdon ensin tietää, onko hän tehnyt
minusta murhaajan."

"Oh, Gösta, mitä ajatuksia nuo ovat? Auta häntä, Gösta!"

 "Sinä et tahdo vastata, huomaan minä. Siis on Sintram puhunut
totta." Ja Gösta menee takaisin kavaljeerien joukkoon. Hän ei nosta
sormeansakaan auttaakseen majurinrouvaa.

Oi, miksi pisti majurinrouva kavaljeerit eri pöytään, kaakeliuunin

nurkkaan! Nyt ovat yön ajatukset heränneet heidän aivoissaan, nyt
leimuaa heidän kasvoillaan viha, joka ei ole pienempi kuin
majurinkaan.

Armottoman kovina he vaikenevat hänen rukoillessaan.

Eikö kaikki, mitä he näkevät, vahvista vain yön näkyjä?

"Kyllä huomaa, ettei hän ole saanut sopimustaan uudistetuksi",

mutisee yksi.

"Mene helvettiin, noita-akka!" huutaa toinen. "Oikeuden mukaan

pitäisi juuri meidän ajaa sinut ovesta."

"Naudat", huutaa kavaljeereille vanha, heikko Eberhard-setä,

"ettekö te ymmärrä, että sehän oli Sintram?"

"Tietysti ymmärrämme, tietysti tiedämme", vastaa Julius, "mutta

entäpä sitten? Eikö se voi olla totta kuitenkin kaikitenkin? Eikö
Sintram käy paholaisen asioilla? Eikö heillä ole läheiset välit?"

"Mene sinä, Eberhard, mene ja auta häntä", he pilkkaavat. "Sinä

et usko helvettiin, sinä. Mene sinä."

Ja Gösta Berling seisoo hiljaa, sanatonna, liikkumatta.

Ei, tältä uhkaavalta, mutisevalta, riitelevältä kavaljeerijoukolta ei

majurinrouva saa apua.
 Silloin hän peräytyy taas ovelle ja nostaa kasvoilleen kätensä,
jotka ovat ristissä.

"Kiellettäköön sinut niinkuin minut kielsit", hän huutaa itsekseen

katkerassa surussaan. "Olkoon maantie kotisi, olkikupo vuoteesi!"

Sitten hän laskee toisen kätensä ovenripaan, mutta toisen

kohottaa korkeutta kohti.

"Huomatkaa se, te, jotka nyt annatte minun suistua! Huomatkaa

se, että teidän hetkenne pian tulee! Te hajoatte, ja teidän paikkanne
on jäävä autioksi. Kuinka te voitte seistä, kun minä en tue teitä?
Sinä, Melchior Sinclaire, jolla on raskas käsi ja joka annat vaimosi
tuntea sitä, varo itseäsi! Sinä, Brobyn pappi, nyt tulee rangaistus!
Kapteeninrouva Uggla, varo kotiasi, köyhyys tulee! Te nuoret kauniit
naiset, Elisabet Dohna, Marianne Sinclaire, Anna Stjärnhök, älkää
luulko, että minä olen ainoa, jonka täytyy paeta kodistaan. Ja
kavahtakaa itseänne, kavaljeerit, nyt tulee myrsky maahan. Teidät
lakaistaan pois maasta, nyt on teidän päivänne laskenut, nyt se on
totisesti laskenut! Minä en valita itseäni, vaan teitä, sillä myrsky
lentää ympäri korvienne, ja kuka voi seistä, kun minä olen kaatunut?
Ja minun sydämeni vaikeroi köyhän kansan tähden. Kuka antaa sille
työtä, kun minä olen poissa?"

Nyt avaa majurinrouva oven, mutta silloin kohottaa kapteeni

Kristian päänsä ja kysyy:

"Kuinka kauan täytyy minun maata tässä sinun jaloissasi,

Margareta Celsing? Etkö tahdo antaa minulle anteeksi, jotta minä
saan nousta ja sotia sinun puolestasi?"
 Silloin käy majurinrouva ankaran sisäisen taistelun; mutta hän
tietää, että jos hän antaa Kristian Berghille anteeksi, silloin tämä
nousee ja sotii hänen miehensä kanssa, ja silloin tulee miehestä,
joka on rakastanut häntä uskollisesti neljäkymmentä vuotta,
murhaaja.

"Pitääkö minun vielä antaa anteeksi?" sanoo hän. "Etkö sinä ole
syypää kaikkeen onnettomuuteeni, Kristian Bergh? Mene
kavaljeerien joukkoon ja iloitse työstäsi!"

Niin meni majurinrouva. Hän meni tyynenä, jättäen jälkeensä

kauhun. Hän suistui, mutta suuruutta oli hänen alennuksessaankin.
Hän ei vaipunut hentomieliseen suruun, vaan vielä vanhuudessaan
hän riemuitsi nuoruutensa rakkaudesta. Hän ei vaipunut valituksiin ja
surkeaan itkuun jättäessään kaiken, hän ei pelännyt lähteä
kerjuupussi ja ryhmysauva kädessä kiertämään maailmanrantaa.
Hän sääli ainoastaan köyhiä talonpoikia ja iloisia, huolettomia
Lövenin rantain asukkaita, köyhiä kavaljeereja, kaikkia, joita hän oli
suojellut ja pitänyt pystyssä.

Hän oli kaikkien hylkäämä, ja silti oli hänellä voimaa karkottaa

luotaan viimeinen ystävänsä, ettei tekisi hänestä murhaajaa.

Hän oli merkillinen nainen, suuri voimassa ja toiminnanhalussa.

Me emme niinkään heti näe hänen vertaistansa.

Seuraavana päivänä lähti majuri Samzelius pois Ekebystä ja muutti

omaan kartanoonsa Sjöhön, joka on aivan lähellä suurta tehdasta.

Altringerin testamentissa, jolla majuri sai tehtaat, oli selvästi

määrätty, ettei yhtään niistä saanut myydä tai lahjoittaa, vaan että
majurin kuoltua kaiken piti joutua perinnöksi hänen vaimolleen tahi
tämän perillisille. Kun majuri siis ei voinut hajoittaa tuota vihattua
perintöä, hän asetti kavaljeerit sitä hallitsemaan, uskoen sillä tavoin
tuottavansa Ekebylle ja kuudelle muulle tehtaalle suurimman
vahingon.

Kun nyt ei kukaan maassa epäillyt, että ilkeä Sintram kävi

paholaisen asioilla, ja kun kaikki, mitä hän oli luvannut heille, nyt
loistavasti toteutui, niin olivat kavaljeerit ihka varmoja siitä, että
sopimus menee tuiki täsmällensä täytäntöön. Ja vahvasti he olivat
päättäneet, etteivät sen vuoden kuluessa tee mitään järkevää tai
hyödyllistä ja akkamaista; aivan vakuuttuneita he olivat myös, että
majurinrouva oli paha noita, joka oli tahtonut heidän turmiotansa.

Vanha Eberhard-setä, filosofi, ivasi heidän luulojaan, mutta kuka

välitti hänenlaisestaan, joka oli epäuskossaan niin itsepäinen, että
jos hän olisi maannut vaikka keskellä kadotuksen liekkejä ja nähnyt
kaikkien pirujen ympärillään irvistelevän, hän olisi väittänyt, ettei
piruja ole olemassa, koska niitä ei voi olla, sillä Eberhard-setä oli
suuri filosofi.

Gösta Berling ei sanonut kenellekään, mitä hän uskoi. Varmasti

hän tunsi olevansa majurinrouvalle varsin vähässä kiitollisuuden
velassa siitä, että rouva oli tehnyt hänestä Ekebyn kavaljeerin;
parempi olisi hänestä nyt ollut maata maan povessa kuin kantaa
tunnollansa tietoa, että oli syypää Ebba Dohnan itsemurhaan. Hän ei
kohottanut kättänsä kostaakseen majurinrouvalle, mutta ei myös
auttaakseen häntä. Hän ei voinut sitä tehdä. Mutta kavaljeerit olivat
nyt päässeet suureen valtaan ja kunniaan. Joulu oli parhaillaan
juhlineen ja huveineen, kavaljeerien sydämet olivat riemua täynnä,
ja jos suru lie painanut Gösta Berlingin mieltä, ei hän kantanut sitä
kasvoillaan eikä huulillaan.
 Neljäs luku

GÖSTA BERLING, RUNOILIJA

Joulu oli, ja tanssiaiset piti pantaman toimeen Borgin kartanossa.

Siihen aikaan, ja siitä on nyt kai lähes kuusikymmentä vuotta, asui

Borgissa eräs nuori kreivi Dohna; vastanainut hän oli, ja nuori,
kaunis kreivitär hänellä oli. Olipa varmasti oleva hauskaa vanhassa
kreivinkartanossa.

Kutsu oli tullut myöskin Ekebyhyn, mutta siellä huomattiin, että

kaikista, jotka sinä vuonna viettivät joulua siellä, oli Gösta Berling,
runoilijaksi kutsuttu, ainoa, joka halusi mennä.

Borg ja Ekeby ovat molemmat pitkän Lövenin rannalla, mutta

toinen toisella puolen, toinen toisella. Borg oli Svartsjön pitäjässä,
Ekeby Bron. Kun järveä ei voi kulkea, on Ekebystä Borgiin parin
peninkulman matka.

Köyhä Gösta Berling — siihen juhlaan varustivat vanhat herrat

hänet aivan kuin hän olisi ollut kuninkaanpoika ja kuin hänen olisi
tullut kantaa kuningaskunnan kunniaa.

Hännystakki välkkyvine nappeineen oli uusi, röyhelys kankea, ja

kiiltonahkaiset kengät hohtivat. Hänellä oli hienonhieno
majavannahkaturkki ja sopulinnahkainen lakki vaaleilla, kiharaisilla
hiuksillaan. He käskivät levittää hopeakyntisen karhunnahan hänen
kilpa-ajorekeensä ja antoivat hänen ajettavakseen mustan Don
Juanin, tallin ylpeyden.
 Hän vihelsi valkoista Tankrediansa ja tarttui punottuihin ohjaksiin.
Riemuiten hän lähti rikkauden ja komeuden loistoissa Borgiin, hän
joka jo loisti kyllin ruumiinsa kauneutta ja henkensä leikkivää neroa.

Hän lähti aikaisin aamupäivällä. Oli sunnuntai, ja hän kuuli

virrenveisuuta Bron kirkosta ajaessaan sen ohi. Sitten hän ajoi
kolkkoa metsätietä Bergaan, jossa kapteeni Uggla siihen aikaan asui.
Siellä hän aikoi viipyä päivällisillä.

Berga ei ollut suinkaan rikkaan miehen koti. Nälkä tunsi tien

kapteenin turvekattoiseen virkataloon, mutta se otettiin vastaan
pilalla, sitä huvitettiin laululla ja leikillä kuten muitakin vieraita, ja se
meni pois yhtä vastahakoisesti kuin nämäkin.

Vanha mamseli Ulrika Dillner, hän joka hoiti kotitoimia ja kutoi

kankaita Bergan talossa, seisoi rappusilla ja toivotti Gösta Berlingin
tervetulleeksi. Neiti lyykisti hänelle, ja irtokiharat, jotka riippuivat
hänen ruskeiden, tuhatryppyisten kasvojensa ohimoilla, tanssivat
ilosta. Saliin hän vei Gösta Berlingin, ja sitten hän alkoi kertoa
talonväestä ja heidän moninaisista vaiheistansa.

Huoli odotti oven takana, sanoi hän, tuimat ajat oli Bergan
kartanossa.
Heillä ei ollut edes piparjuurta suolaiseen päivällislihaan, vaan
Ferdinand ja tytöt olivat valjastaneet Disan reen eteen ja lähteneet
sitä lainaamaan Munkerudista.

Kapteeni oli metsällä taasen ja tuo kai sieltä sitkeän jäniksen,

johon saa valmistaessa tuhrata enemmän voita kuin koko otus
maksaa. Moista sanoi kapteeni ruoan hankkimiseksi taloon. Ja
menisihän sekin mukiinsa, kun hän vain ei toisi kettua, kelvotonta,
kurjinta elukkaa, minkä Herramme on luonut, hyödytön sekä
kuolleena että elävänä.

Ja kapteeninrouva, niin, hän ei ollut vielä noussut vuoteesta. Hän

loikoi yhä lukien romaania, kuten hän päivät päästään teki. Ei häntä
ollut luotu työhön, sitä Herran enkeliä.

Ei, työtä sai tehdä se, joka oli näin vanha ja harmaa kuin Ulrika
Dillner. Yöt ja päivät hän sai puurtaa pitääkseen talorähjää pystyssä.
Eikä se ollut aina liioin helppoa, sillä, toden tunnustaen, kerran ei
heillä ollut talossa koko talvena muuta liharuokaa kuin
karhunkinkkua. Eikä hän suurta palkkaa odottanut, pennin
pyöreääkään hän ei ollut vielä nähnyt, mutta eiväthän ne nakanne
häntä maantiellekään sitten kun hän ei enää jaksa ruokansa edestä
ahertaa. Ne, talonväki, pitivät seuramamseliakin ihmisenä, ja kyllä ne
saattavat kerran vanhan Ulrikan kunnialla hautaan, jos heillä on millä
arkun ostaa.

"Sillä kuka tietää, kuinka tässä käy!" puhkeaa hän sanomaan ja

pyyhkii silmiänsä, jotka aina olivat niin kerkeät kyyneltymään. "Me
olemme velkaa ilkeälle ruukinpatruuna Sintramille, ja hän ottaa ehkä
meiltä kaikki. Tosin on Ferdinand nyt kihloissa rikkaan Anna
Stjärnhökin kanssa, mutta se Anna, se väsyy, se väsyy häneen. Ja
mihin me sitten joudumme, me, joilla on kolme lehmää ja yhdeksän
hevosta, ja nuo meidän iloiset nuoret neidit, jotka tahtovat lentää
tanssiaisista tanssiaisiin; me, kuivine peltoinemme, jotka eivät
mitään kasva, ja meidän kiltti Ferdinandimme, josta ei koskaan tule
oikeata miestä! Mikä perii koko tämän siunatun talon, jossa viihtyy
kaikki muu mutta ei työ?"

Mutta päivällisen aika läheni ja talonväki kokoontui. Kiltti

Ferdinand, talon lauhkea poika, ja iloiset tyttäret tulivat kotiin ja
toivat lainaamansa piparjuuret. Kapteeni tuli järveltä päin,
avantokylvyn ja metsänjuoksun vahvistamana. Hän paiskasi ikkunan
auki saadakseen raitista ilmaa ja pudisti Göstan kättä miehen
voimalla. Ja kapteeninrouva tuli, kahisten silkissä, ja leveät pitsit
ulottuivat aina hänen valkoisten kättensä sormille, joita Gösta sai
suudella.

Kaikki tervehtivät iloiten Göstaa, leikkipuhe lensi seuraan, iloisesti

he kyselivät häneltä:

"Kuinka te voitte siellä Ekebyssä, kuinka voitte siellä luvatussa

maassa?"

"Maito ja hunaja siellä vuotavat", hän vastasi silloin. "Me

tyhjennämme vuoret raudasta ja täytämme kellarit viinillä. Pelto
kantaa kultaa, jolla me silaamme elämän kurjuudet, ja metsä
hakataan kumoon ja rakennetaan siitä keiliratoja ja huvihuoneita."

Mutta kapteeninrouva huokasi ja hymyili vastauksen kuullessaan ja

hänen huuliltansa tunkihe yksi ainoa sana:

"Runoilija!"

"Monta syntiä on minun tunnollani", vastasi Gösta, "mutta koskaan

en ole kirjoittanut runon pätkää."

"Sinä olet sittenkin runoilija, Gösta, sen lisänimen saat pitää. Sinä
olet elänyt useampia runoja kuin meidän runoilijamme ovat
kirjoittaneet."

Sitten puhui kapteeninrouva, lempeästi kuin äiti, Göstan turhaan

kulutetusta elämästä. "Minä tahdon elää nähdäkseni sinusta tulevan
miehen", sanoi hän. Ja Göstasta tuntui suloiselta, että häntä kiihoitti
eloon tuo hellä nainen, joka oli niin uskollinen ystävä ja jonka
voimakas, haaveileva sydän hehkui suurten tekojen rakkautta.

Mutta kun he olivat nousseet hauskalta aterialta ja nauttineet

piparjuurilihaa ja kaalia ja tippaleipiä ja jouluolutta ja Gösta oli
saanut heidät hymyilemään ja kyynelöimään kertomalla majurista ja
majurinrouvasta ja Brobyn papista, kuului pihalta kulkusten kilinää,
ja heti kohta astui heidän keskeensä ilkeä Sintram.

Hän loisti tyytyväisyyttä kaljusta kiireestä aina pitkiin, latuskaisiin

jalkoihinsa asti. Hän keikutti pitkiä käsiään ja väänteli naamaansa.
Huomasi helposti hänen tuovan huonoja uutisia.

"Oletteko kuulleet", kysyi tuo ilkeä, "oletteko kuulleet, että tänä

päivänä on ensi kertaa kuulutettu Anna Stjärnhök ja rikas Dahlberg
Svartsjön kirkossa? Anna Stjärnhök mahtoi unohtaa, että oli kihloissa
Ferdinandin kanssa."

He eivät olleet siitä sanaakaan kuulleet. He hämmästyivät ja

surivat.

Jo kuvittelivat he mielessään kotinsa hävitettynä tuon ilkiön velan

suoritukseksi: rakkaat hevoset myydään ja samoin kuluneet
huonekalut, jotka oli peritty kapteeninrouvan kotoa. He näkivät
iloisen elämän loppuvan juhlinensa ja matkoinensa tanssiaisista
tanssiaisiin. Karhunkinkku oli joutuva taas pöydälle, ja nuorten
täytyisi hajota kotoa vieraita palvelemaan.

Kapteeninrouva hyväili poikaansa ja antoi hänen tuntea iäti

pysyvän rakkauden lohdutusta.
 Mutta — istuihan Gösta Berling heidän joukossaan, ja tuo
voittamaton hautoi tuhatta suunnitelmaa päässään.

"Kuulkaa", huusi hän, "vielä ei ole aika vaikerrella. Svartsjön

papinrouva se on tämän tempun tehnyt. Hän on saanut Annan
valtaansa, kun Anna nyt meni asumaan pappilaan. Hän se on saanut
Annan hylkäämään Ferdinandin ja ottamaan vanhan Dahlbergin,
mutta vielä he eivät ole vihityt, eivätkä mene vihille. Minä puhun
hänen kanssaan, minä riistän hänet papin väeltä ja sulhaselta. Minä
tuon hänet tänne, tullessani ensi yönä. Sitten ei vanha Dahlberg
hyödy hänestä enää mitään."

Niin päätettiin. Gösta lähti yksin Borgiin, saamatta kyyditä

ainoatakaan noista iloisista neidoista, mutta lämpimin
onnentoivotuksin ajattelivat kotiinjäävät hänen matkaansa. Ja
Sintram, joka jo riemuitsi, että nyt tulee vanha Dahlberg peijatuksi,
päätti jäädä Bergaan nähdäkseen, miten Gösta palaa ja tuo
uskottoman tullessaan. Kääripä hän suopeuden puuskassa Göstan
ympärille viheriäisen matkavyönsäkin, jonka itse mamseli Ulrika oli
hänelle lahjoittanut.

Mutta kapteeninrouva tuli rappusille, kädessään kolme pientä,

punasiteistä kirjaa.

"Ota nämä", sanoi hän Göstalle, joka jo istui reessä, "ota nämä,
jollet onnistu! Se on 'Corinne', madame Staëlin 'Corinne'. En tahdo,
että ne menevät huutokaupassa."

"Kyllä onnistun."

"Oi, Gösta, Gösta", sanoi kapteeninrouva ja silitti kädellään hänen

päätänsä, "vahvoin ja heikoin ihmisistä. Pitkänkö aikaa muistat, että
muutamien köyhäin raukkojen onni on sinun kädessäsi."

Taas kiiti Gösta pitkin maantietä, musta Don Juan edessä, valkea
Tankred perässä, ja seikkailun riemu täytti hänen sydämensä. Nuori
valloittaja hän tunsi olevansa: innon henki hehkui hänessä.

Tie vei hänet Svartsjön pappilan ohi. Hän kiepahutti sinne ja kysyi,
eikö hän saisi viedä Anna Stjärnhökiä tanssiaisiin. Ja hän sai.
Kauniin, itsepäisen tytön hän sai rekeensä. Kuka ei tahtoisi kiitää
mustan Don Juanin reessä!

Nuoret olivat ensin ääneti, mutta sitten alkoi Anna Stjärnhök

keskustelun, uhkapäisenä kuin itse ylimielisyys.

"Onko Gösta kuullut, mitä pappi kuulutti tänään kirkossa?"

"Kuuluttiko, että sinä olet kaunein tyttö Lövenin ja Klara-joen

mailla?"

"Gösta on tuhma, mutta senhän ihmiset tietävät. — Hän kuulutti

minua ja ukko Dahlbergia."

"Totta tosiaan, olisinko antanut sinun istua rekeen ja itse istunut

tänne taakse, jos tuon olisin tiennyt! Totta tosiaan, olisinko sinua
tanssiaisiin vienyt."

Ja ylpeä perijätär vastasi:

"Olisin minä päässyt perille ilman Gösta Berlingiäkin."

"Onpa kuitenkin sääli sinua, Anna", sanoi Gösta miettivästi,

"etteivät isäsi ja äitisi ole elossa. Nyt olet sellainen kuin olet, eikä
kukaan voi vakavasti sinuun luottaa."
 "Vielä suurempi sääli, ettet sanonut tuota ennemmin, niin olisi
joku toinen saanut viedä minut tanssiaisiin."

"Papinrouva ajattelee niinkuin minäkin, että sinä tarvitset

isänsijaisen, muutoin ei hän olisi pannut sinua aisapariksi noin
vanhalle kaakille."

"Ei se papinrouva sitä ole määrännyt."

"Oh, Herra varjele, itsekö sinä valitsit niin pulskan miehen."

"Hän ei ota minua rahojen tähden."

"Ei, ne vanhat juoksevat vain sinisten silmäin ja punaisten poskien

tähden, ja ne ovat kauhean suloisia, kun niin tekevät."

"Oh, Gösta, ettet häpeä!"

"Mutta muista ja tiedä se, että tästä lähin et enää saa leikkiä
nuorten miesten kanssa. Nyt loppui tanssi ja leikit. Sinun paikkasi on
sohvan nurkassa — tai ehkäpä aiot lyödä viiraa[6] ukko Dahlbergin
kanssa?"

He vaikenivat sitten, kunnes nousivat Borgin jyrkkiä mäkiä.

"Kiitos kyydistä! Taitaapa aikaa mennä, ennen kuin vasta ajan

Gösta
Berlingin kanssa."

"Kiitos luvasta! Monta tunnen, jotka ovat katuneet päivää, jolloin

ajoivat kemuihin sinun kanssasi."

Ei ollut kovin lauhkea seudun uhkamielinen kaunotar, kun hän nyt

astui tanssisaliin ja silmäsi kokoutuneita vieraita.
 Ennen muita hän näki pienen, kaljupäisen Dahlbergin ja hänen
vieressään pitkän, solakan vaaleakiharaisen Gösta Berlingin. Hän olisi
tahtonut ajaa heidät molemmat salista ulos.

Hänen sulhasensa tuli pyytämään häntä tanssiin, mutta Anna otti

hänet vastaan musertavan hämmästyneenä.

"Tanssiiko hän? Eihän se ole hänen tapaistaan!"

Ja tytöt tulivat onnittelemaan häntä.

"Älkää teeskennelkö, tytöt! Ei teidän tarvitse luulla, että kukaan

ukko Dahlbergiin rakastuu. Mutta hän on rikas, ja minä olen rikas, ja
se lyö hyvin yksiin."

Vanhat rouvat tulivat hänen luoksensa, puristivat hänen valkoista

kättänsä ja puhuivat elämän suurimmasta onnesta.

"Onnitelkaa pastorinrouvaa", sanoi hän silloin. "Hän iloitsee

enemmän kuin minä."

Mutta tuossa seisoi Gösta Berling, tuo iloinen kavaljeeri, jota

tervehdittiin riemulla hänen raikkaan hymynsä ja kauniiden
sanojensa vuoksi, sanojen jotka seuloivat kultahietaa elämän
harmaalle kankaalle. Ei koskaan ennen ollut Anna Stjärnhök nähnyt
häntä sellaisena kuin tänä iltana. Ei ollut hän suinkaan ulos nakattu,
hyljätty, koditon kujeveikko, ei: kuningas miesten joukossa hän oli,
syntyisin kuningas.

Gösta ja muut nuoret miehet liittoutuivat Annaa vastaan. Hänen

tuli saada huomata, kuinka pahoin hän teki, kun antoi itsensä ja
kauniit kasvonsa ja suuret rikkautensa vanhalle ukolle. Ja he
istuttivat häntä kymmenen tanssin ajan. Hän kiehui kiukusta.
 Yhdenteentoista tanssiin tuli pyytämään eräs kaikkein halvimmista,
raukka, jonka kanssa kukaan muu ei tahtonut tanssia.

"Leipä loppui, palttu pöydälle", sanoi Anna.

Leikittiin panttisilla. Vaaleakiharaiset tytöt panivat päänsä yhteen

ja tuomitsivat hänet suutelemaan miestä, josta hän enin piti. Ja
ilkkuvin huulin he odottivat näkevänsä, että tuo ylpeä kaunotar
suutelisi ukko Dahlbergia.

Mutta hän suoristihe, uhkeana vihassaan, ja sanoi:

"Enkö saa yhtä hyvin antaa korvapuustia sille, josta pidän

vähimmin?"

Silmänräpäyksessä tulistui Göstan poski hänen lujan kätensä

iskusta. Gösta lensi hehkuvanpunaiseksi, mutta hillitsi itsensä, tarttui
hänen käteensä, piti sitä sekunnin kiinni ja kuiskasi:

"Tule puolen tunnin päästä alakertaan punaiseen vieraskamariin!"

Hänen siniset silmänsä säteilivät Annalle ja kietoivat hänet kuin

taikakahlein. Anna tunsi, että hänen täytyi totella.

Siellä punaisessa huoneessa hän kohteli Göstaa ylpeästi ja kovin

sanoin.

"Mitä se Gösta Berlingiin kuuluu, kenen kanssa minä menen

naimisiin?"

Göstalla ei vielä ollut lempeät sanat huulillaan, eikä hänestä ollut

viisasta heti puhua Ferdinandista.
 "Minusta ei se rangaistus ollut liian ankara, että sait istua
kymmenen tanssia. Mutta sinun mielestäsi on luvallista
rankaisematta rikkoa valoja ja lupauksia. Jos parempi mies kuin minä
olisi ottanut rangaistuksen huolekseen, olisi hän ehkä toimittanut sen
ankarammin."

"Mitä minä sitten olen tehnyt sinulle ja teille muille, kun ette anna
minun olla rauhassa? Rahojeni tähden te minua vainoatte. Löveniin
minä ne viskaan, haratkoon sitten kuka tahtoo ne sieltä."

Hän pani kädet kasvoillensa ja itki kiukusta.

Silloin heltyi runoilijan sydän. Hän häpesi ankaruuttaan. Hän puhui

hyväilevällä äänellä.

"Ah, lapsi, anna minulle anteeksi! Anna anteeksi kurjalle Gösta

Berlingille! Ei kukaan välitä siitä, mitä sellainen raukka sanoo tai
tekee, sen sinä kyllä tiedät. Ei kukaan itke hänen vihaansa, yhtä
hyvin voisi itkeä itikan puremaa. Se oli hulluutta, mutta minä tahdoin
estää meidän kauneimman ja rikkaimman tyttömme menemästä
tuolle vanhalle. Ja nyt olen minä tuottanut vain surua sinulle."

Hän istahti sohvalle Annan viereen. Hiljaa hän laski kätensä Annan
vyötäreille tukeakseen häntä ja sovittaakseen hyväilevän hellästi.

Anna ei väistynyt. Hän painautui hänen puoleensa, kietoi kätensä

hänen kaulaansa ja itki nojaten kaunista päätänsä hänen olkaansa
vasten.

Oi runoilija, sinä vahvin ja heikoin ihmisistä, eipä näiden käsien

pitänyt levätä sinun kaulallasi.
 "Jos minä olisin tämän tiennyt", kuiskasi Anna, "silloin en koskaan
olisi ottanut tuota ukkoa. Minä olen katsellut sinua tänä iltana,
kukaan ei ole sellainen kuin sinä."

Mutta kelmeiden huuliensa välistä sai Gösta puristetuksi:

"Ferdinand."

Anna vaiensi hänet suudelmalla.

"Hän ei ole mitään, ei kukaan ole enempi sinua. Sinulle olen

uskollinen."

"Minä olen Gösta Berling", sanoi Gösta synkästi, "minun kanssasi

et sinä voi mennä naimisiin."

"Sinua minä rakastan, ylhäisin miehistä olet sinä. Ei mitään

tarvitse sinun tehdä, ei mitään tarvitse sinun olla. Sinä olet syntynyt
kuninkaaksi."

Silloin kiehui runoilijan veri. Anna oli kaunis ja suloinen

rakkaudessaan. Gösta sulki hänet syliinsä.

"Jos tahdot tulla omakseni, et voi jäädä enää pappilaan. Anna

minun viedä sinut jo tänä yönä Ekebyhyn, siellä minä tiedän suojella
sinua, kunnes voimme viettää häät."

*****

Siitä tuli huimaava matka sinä yönä. Totellen rakkautensa käskyä

he antoivat Don Juanin kiidättää itseänsä. Tuntui kuin jalaksien kitinä
olisi ollut hyljättyjen valitusta. Mitä huolivat he siitä? Anna riippui
Göstan kaulassa, ja Gösta seisoi kumarassa ja kuiskasi hänen
korvaansa:

"Voiko autuutta mitään verrata varkain saadun riemun suloon!"

Mitä merkitsi kuuluttaminen? He rakastivat. Ja ihmisten viha!

Gösta Berling uskoi kohtaloon, kohtalo oli pakottanut heitä: kohtaloa
vastaan ei kukaan voi taistella.

Vaikka tähdet olisivat olleet hääkynttilöitä, jotka oli sytytetty Annan

häiksi, ja Don Juanin kulkuset kirkonkellot, jotka nyt kutsuivat
kansaa katsomaan Annan ja ukko Dahlbergin vihkimistä, niin olisi
hänen kumminkin täytynyt paeta Gösta Berlingin kanssa. Niin
mahtava on kohtalo.

He olivat onnellisesti sivuuttaneet pappilan ja Munkerudin. Heillä

oli nyt ensin kaksi neljännestä Bergaan ja sieltä sitten kaksi
neljännestä Ekebyhyn. Tie kulki metsänreunaa; heidän oikealla
puolellaan oli tummia vuoria, vasemmalla pitkä, valkea laakso.

Silloin ryntäsi Tankred reen luo. Se laukkasi niin että vatsa maata
viisti. Kauhusta ulvoen se hyppäsi rekeen ja ryömi Annan jalkoihin.

Don Juan vavahti ja lähti laukkaan.

"Susia!" sanoi Gösta Berling.

He näkivät pitkän, harmaan jonon viilettävän aidan vartta. Siellä

oli ainakin tusina niitä.

Anna ei pelännyt. Päivä oli ollut siunatun seikkailurikas, ja yöstä

uhkasi tulla yhtäläinen. Se oli elämää — kiitää yli kiteilevän lumen,
uhmaten petoja ja ihmisiä.
 Gösta noitui, kumartui eteenpäin ja antoi Don Juanille piiskalla
aimo läiskyn.

"Pelkäätkö?" kysyi hän.

"Ne aikovat oikaista tuonne eteemme, jossa tie tekee mutkan."

Don Juan juoksi, kiitäen kilpaa metsän villipetojen kanssa, ja

Tankred ulvoi raivosta ja pelosta. He ehtivät tienmutkaan samassa
kuin sudetkin, ja Gösta karkotti ensimmäisen piiskalla.

"Ah, Don Juan, poikani, kuinka helposti jättäisit kaksitoista sutta

kintereillesi, jos sinulla ei olisi meitä ihmisiä vedettävänä."

He sitoivat viheriän matkavyön reen perään. Sudet pelkäsivät sitä

ja pysyivät hetkisen kauempana. Mutta kun ne pääsivät pelostaan,
hyökkäsi yksi niistä läähättäen, riippuvin kielin ja kita auki reen luo.
Silloin otti Gösta madame Staëlin 'Corinnen' ja nakkasi sen suden
kitaan.

Taas he saivat hetkiseksi hengenrauhan, pedot repivät saalista, ja

sitten he tunsivat taaskin tempauksia, kun sudet kiskoivat viheriätä
matkavyötä, ja kuulivat niiden läähätyksen. He tiesivät, ettei ole
yhtään ihmisasuntoa ennen Bergaa, mutta kuolemaa pahemmalta
tuntui Göstasta nähdä noita pettämiänsä. Hän aavisti myöskin, että
hevonen pian väsyy, ja mikä silloin heidät perii?

Silloin he näkivät Bergan talon metsänreunassa. Kynttilät paloivat

ikkunoissa. Gösta kyllä tiesi, kenen vuoksi.

Kuitenkin — nyt sudet pakenivat, peljäten ihmisten läheisyyttä, ja

Gösta ajoi Bergan ohi. Hän ei päässyt kumminkaan kauemmaksi kuin
paikalle, missä tie taaskin sukeltaa metsään, kun hän näki tumman
rykelmän edessään — sudet odottivat häntä.

"Käännytään takaisin pappilaan ja sanotaan, että oltiin huviajelulla

tähtivalossa. Tämä ei onnistu."

He käänsivät hevosen, mutta samassa silmänräpäyksessä kihisivät

sudet reen ympärillä. Harmaat hahmot huhkivat heidän ohitsensa,
valkoiset hampaat välkkyivät ammottavista kidoista ja hehkuvat
silmät hohtivat. Ne ulvoivat nälästä ja verenhimosta. Välkkyvät
hampaat olivat valmiit iskemään pehmeään ihmislihaan. Sudet
hyppäsivät Don Juanin kimppuun ja riippuivat silavöistä. Anna
ajatteli, söisivätköhän ne heidät kokonaan, vai jättäisivätkö mitään
jäljelle, joten ihmiset huomisaamuna löytäisivät rikkirevittyjä jäseniä
tallatulta, veriseltä hangelta.

"Nyt ollaan hengenvaarassa", sanoi Anna, kumartui ja tarttui

Tankredia niskaan.

"Anna olla, se ei auta! Koiran tähden eivät hukat tänä yönä ole
liikkeellä."

Niin sanoi Gösta ja käänsi Bergan pihaan, mutta sudet ajoivat

häntä aina rappusille asti. Hänen täytyi puolustautua piiskalla.

"Anna", sanoi hän, kun he pysähtyivät rappujen eteen, "Jumala ei

sitä tahtonut. Ole nyt reippaalla mielin; jos olet se nainen, jona sinua
pidän, niin ole reippaalla mielin!"

Sisältä kuultiin kulkusten ääni ja tultiin ulos.

"Hän toi hänet", huusivat he, "hän toi Annan. Eläköön Gösta
Berling!"
Ja tulleita riistettiin sylistä syliin.

Monta kysymystä ei tehty. Yö oli pitkälle kulunut, matkaajat olivat

vielä tyrmistyneet vaarallisesta matkastaan ja tarvitsivat lepoa. Riitti
jo, että Anna oli tullut.

Kaikki oli hyvin. Ainoastaan 'Corinne' ja viheriä matkavyö, mamselli

Ulrikan arvokas lahja, olivat hukassa.

*****

Koko talo nukkui. Silloin nousi Gösta, pukeutui ja hiipi ulos. Hän
otti aivan hiljaa Don Juanin tallista, vei sen reen eteen ja aikoi
lähteä. Silloin tuli Anna Stjärnhök pihalle.

"Minä kuulin sinun menevän", sanoi hän. "Silloin nousin minäkin.

Olen valmis lähtemään kanssasi."

Gösta meni hänen luoksensa ja otti häntä kädestä.

"Etkö sinä sitä vielä ymmärrä? Se ei saa tapahtua. Jumala ei sitä

tahdo. Kuule nyt ja koeta ymmärtää. Minä olin täällä päivällisillä ja
näin heidän tuskansa sinun uskottomuutesi tähden. Silloin minä
lähdin Borgiin tuomaan sinua takaisin Ferdinandille. Mutta minä olen
aina ollut raukka enkä koskaan muuksi muutu. Minä petin hänet ja
otin sinut itselleni. Täällä elää vanha nainen, joka uskoo, että
minusta tulee mies. Minä petin hänet. Ja toinen vanha raukka tahtoo
täällä paleltua ja nähdä nälkää saadakseen vain kuolla ystäviensä
parissa; mutta minä olin valmis antamaan ilkeän Sintramin anastaa
hänen kotinsa. Sinä olit kaunis, ja synti suloinen. Gösta Berlingiä on
niin helppo vietellä. Voi, mikä raukka minä olen! — Minä tiedän,
miten he rakastavat kotiansa, nuo tuolla, mutta kumminkin olin
Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.

More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge

connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.

Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and

personal growth every day!

ebookbell.com