Data Structures And Algorithms Annotated

Reference With Examples Granville Barnett

download

https://ebookbell.com/product/data-structures-and-algorithms-
annotated-reference-with-examples-granville-barnett-54633802

Explore and download more ebooks at ebookbell.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.

Data Structures And Algorithms With Javascript Michael Mcmillan

https://ebookbell.com/product/data-structures-and-algorithms-with-
javascript-michael-mcmillan-47308410

Data Structures And Algorithms In C 4th Edition Adam Drozdek

https://ebookbell.com/product/data-structures-and-algorithms-in-c-4th-
edition-adam-drozdek-48951104

Data Structures And Algorithms In Swift Implement Stacks Queues

Dictionaries And Lists In Your Apps 1st Edition Elshad Karimov

https://ebookbell.com/product/data-structures-and-algorithms-in-swift-
implement-stacks-queues-dictionaries-and-lists-in-your-apps-1st-
edition-elshad-karimov-50195754

Data Structures And Algorithms Analysis Data Structures Based On

Linear Relations Xingni Zhou Zhiyuan Ren Yanzhuo Ma Kai Fan Xiang Ji

https://ebookbell.com/product/data-structures-and-algorithms-analysis-
data-structures-based-on-linear-relations-xingni-zhou-zhiyuan-ren-
yanzhuo-ma-kai-fan-xiang-ji-51127738
Data Structures And Algorithms In Java Michael T Goodrich Roberto
Tamassia

https://ebookbell.com/product/data-structures-and-algorithms-in-java-
michael-t-goodrich-roberto-tamassia-53645826

Data Structures And Algorithms In C Michael T Goodrich Roberto

Tamassia

https://ebookbell.com/product/data-structures-and-algorithms-in-c-
michael-t-goodrich-roberto-tamassia-53683882

Data Structures And Algorithms Implementation Through C Dr Brijesh

Bakariya

https://ebookbell.com/product/data-structures-and-algorithms-
implementation-through-c-dr-brijesh-bakariya-54459320

Data Structures And Algorithms With Python 100 Coding Qa Code Of Code
Converted Yasin Cakal

https://ebookbell.com/product/data-structures-and-algorithms-with-
python-100-coding-qa-code-of-code-converted-yasin-cakal-54845986

Data Structures And Algorithms With The C Stl A Guide For Modern C
Practitioners 1 Converted John Farrier

https://ebookbell.com/product/data-structures-and-algorithms-with-the-
c-stl-a-guide-for-modern-c-practitioners-1-converted-john-
farrier-55889290
 Data Structures and Algorithms

DSA
Annotated Reference with Examples

Granville Barne! Luca Del Tongo

www.dbooks.org
 Data Structures and Algorithms:
Annotated Reference with Examples
First Edition
c Granville Barnett, and Luca Del Tongo 2008.
Copyright °
Contents

1 Introduction 1
1.1 What this book is, and what it isn’t . . . . . . . . . . . . . . . . 1
1.2 Assumed knowledge . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1
1.2.1 Big Oh notation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1
1.2.2 Imperative programming language . . . . . . . . . . . . . 3
1.2.3 Object oriented concepts . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4
1.3 Pseudocode . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4
1.4 Tips for working through the examples . . . . . . . . . . . . . . . 6
1.5 Book outline . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6
1.6 Testing . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7
1.7 Where can I get the code? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7
1.8 Final messages . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7

I Data Structures 8
2 Linked Lists 9
2.1 Singly Linked List . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9
2.1.1 Insertion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10
2.1.2 Searching . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10
2.1.3 Deletion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11
2.1.4 Traversing the list . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12
2.1.5 Traversing the list in reverse order . . . . . . . . . . . . . 13
2.2 Doubly Linked List . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13
2.2.1 Insertion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 15
2.2.2 Deletion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 15
2.2.3 Reverse Traversal . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16
2.3 Summary . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 17

3 Binary Search Tree 19

3.1 Insertion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20
3.2 Searching . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21
3.3 Deletion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22
3.4 Finding the parent of a given node . . . . . . . . . . . . . . . . . 24
3.5 Attaining a reference to a node . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 24
3.6 Finding the smallest and largest values in the binary search tree 25
3.7 Tree Traversals . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26
3.7.1 Preorder . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26

www.dbooks.org
 3.7.2 Postorder . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26
3.7.3 Inorder . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 29
3.7.4 Breadth First . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30
3.8 Summary . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 31

4 Heap 32
4.1 Insertion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 33
4.2 Deletion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 37
4.3 Searching . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 38
4.4 Traversal . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 41
4.5 Summary . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 42

5 Sets 44
5.1 Unordered . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 46
5.1.1 Insertion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 46
5.2 Ordered . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 47
5.3 Summary . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 47

6 Queues 48
6.1 A standard queue . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 49
6.2 Priority Queue . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 49
6.3 Double Ended Queue . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 49
6.4 Summary . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 53

7 AVL Tree 54
7.1 Tree Rotations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 56
7.2 Tree Rebalancing . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 57
7.3 Insertion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 58
7.4 Deletion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 59
7.5 Summary . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 61

II Algorithms 62
8 Sorting 63
8.1 Bubble Sort . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 63
8.2 Merge Sort . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 63
8.3 Quick Sort . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 65
8.4 Insertion Sort . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 67
8.5 Shell Sort . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 68
8.6 Radix Sort . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 68
8.7 Summary . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 70

9 Numeric 72
9.1 Primality Test . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 72
9.2 Base conversions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 72
9.3 Attaining the greatest common denominator of two numbers . . 73
9.4 Computing the maximum value for a number of a specific base
consisting of N digits . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 74
9.5 Factorial of a number . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 74
9.6 Summary . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 75

II
10 Searching 76
10.1 Sequential Search . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 76
10.2 Probability Search . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 76
10.3 Summary . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 77

11 Strings 79
11.1 Reversing the order of words in a sentence . . . . . . . . . . . . . 79
11.2 Detecting a palindrome . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 80
11.3 Counting the number of words in a string . . . . . . . . . . . . . 81
11.4 Determining the number of repeated words within a string . . . . 83
11.5 Determining the first matching character between two strings . . 84
11.6 Summary . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 85

A Algorithm Walkthrough 86
A.1 Iterative algorithms . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 86
A.2 Recursive Algorithms . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 88
A.3 Summary . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 90

B Translation Walkthrough 91
B.1 Summary . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 92

C Recursive Vs. Iterative Solutions 93

C.1 Activation Records . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 94
C.2 Some problems are recursive in nature . . . . . . . . . . . . . . . 95
C.3 Summary . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 95

D Testing 97
D.1 What constitutes a unit test? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 97
D.2 When should I write my tests? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 98
D.3 How seriously should I view my test suite? . . . . . . . . . . . . . 99
D.4 The three A’s . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 99
D.5 The structuring of tests . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 99
D.6 Code Coverage . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 100
D.7 Summary . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 100

E Symbol Definitions 101

III

www.dbooks.org
Preface

Every book has a story as to how it came about and this one is no different,
although we would be lying if we said its development had not been somewhat
impromptu. Put simply this book is the result of a series of emails sent back
and forth between the two authors during the development of a library for
the .NET framework of the same name (with the omission of the subtitle of
course!). The conversation started off something like, “Why don’t we create
a more aesthetically pleasing way to present our pseudocode?” After a few
weeks this new presentation style had in fact grown into pseudocode listings
with chunks of text describing how the data structure or algorithm in question
works and various other things about it. At this point we thought, “What the
heck, let’s make this thing into a book!” And so, in the summer of 2008 we
began work on this book side by side with the actual library implementation.
When we started writing this book the only things that we were sure about
with respect to how the book should be structured were:
1. always make explanations as simple as possible while maintaining a moder-
ately fine degree of precision to keep the more eager minded reader happy;
and

2. inject diagrams to demystify problems that are even moderatly challenging

to visualise (. . . and so we could remember how our own algorithms worked
when looking back at them!); and finally
3. present concise and self-explanatory pseudocode listings that can be ported
easily to most mainstream imperative programming languages like C++,
C#, and Java.
A key factor of this book and its associated implementations is that all
algorithms (unless otherwise stated) were designed by us, using the theory of
the algorithm in question as a guideline (for which we are eternally grateful to
their original creators). Therefore they may sometimes turn out to be worse
than the “normal” implementations—and sometimes not. We are two fellows
of the opinion that choice is a great thing. Read our book, read several others
on the same subject and use what you see fit from each (if anything) when
implementing your own version of the algorithms in question.
Through this book we hope that you will see the absolute necessity of under-
standing which data structure or algorithm to use for a certain scenario. In all
projects, especially those that are concerned with performance (here we apply
an even greater emphasis on real-time systems) the selection of the wrong data
structure or algorithm can be the cause of a great deal of performance pain.

IV
 V

Therefore it is absolutely key that you think about the run time complexity and
space requirements of your selected approach. In this book we only explain the
theoretical implications to consider, but this is for a good reason: compilers are
very different in how they work. One C++ compiler may have some amazing
optimisation phases specifically targeted at recursion, another may not, for ex-
ample. Of course this is just an example but you would be surprised by how
many subtle differences there are between compilers. These differences which
may make a fast algorithm slow, and vice versa. We could also factor in the
same concerns about languages that target virtual machines, leaving all the
actual various implementation issues to you given that you will know your lan-
guage’s compiler much better than us...well in most cases. This has resulted in
a more concise book that focuses on what we think are the key issues.
One final note: never take the words of others as gospel; verify all that can
be feasibly verified and make up your own mind.
We hope you enjoy reading this book as much as we have enjoyed writing it.

Granville Barnett
Luca Del Tongo

www.dbooks.org
Acknowledgements

Writing this short book has been a fun and rewarding experience. We would
like to thank, in no particular order the following people who have helped us
during the writing of this book.
Sonu Kapoor generously hosted our book which when we released the first
draft received over thirteen thousand downloads, without his generosity this
book would not have been able to reach so many people. Jon Skeet provided us
with an alarming number of suggestions throughout for which we are eternally
grateful. Jon also edited this book as well.
We would also like to thank those who provided the odd suggestion via email
to us. All feedback was listened to and you will no doubt see some content
influenced by your suggestions.
A special thank you also goes out to those who helped publicise this book
from Microsoft’s Channel 9 weekly show (thanks Dan!) to the many bloggers
who helped spread the word. You gave us an audience and for that we are
extremely grateful.
Thank you to all who contributed in some way to this book. The program-
ming community never ceases to amaze us in how willing its constituents are to
give time to projects such as this one. Thank you.

VI
About the Authors

Granville Barnett
Granville is currently a Ph.D candidate at Queensland University of Technology
(QUT) working on parallelism at the Microsoft QUT eResearch Centre1 . He also
holds a degree in Computer Science, and is a Microsoft MVP. His main interests
are in programming languages and compilers. Granville can be contacted via
one of two places: either his personal website (http://gbarnett.org) or his
blog (http://msmvps.com/blogs/gbarnett).

Luca Del Tongo

Luca is currently studying for his masters degree in Computer Science at Flo-
rence. His main interests vary from web development to research fields such as
data mining and computer vision. Luca also maintains an Italian blog which
can be found at http://blogs.ugidotnet.org/wetblog/.

1 http://www.mquter.qut.edu.au/

VII

www.dbooks.org
Page intentionally left blank.
Chapter 1

Introduction

1.1 What this book is, and what it isn’t

This book provides implementations of common and uncommon algorithms in
pseudocode which is language independent and provides for easy porting to most
imperative programming languages. It is not a definitive book on the theory of
data structures and algorithms.
For the most part this book presents implementations devised by the authors
themselves based on the concepts by which the respective algorithms are based
upon so it is more than possible that our implementations differ from those
considered the norm.
You should use this book alongside another on the same subject, but one
that contains formal proofs of the algorithms in question. In this book we use
the abstract big Oh notation to depict the run time complexity of algorithms
so that the book appeals to a larger audience.

1.2 Assumed knowledge

We have written this book with few assumptions of the reader, but some have
been necessary in order to keep the book as concise and approachable as possible.
We assume that the reader is familiar with the following:

1. Big Oh notation

2. An imperative programming language

3. Object oriented concepts

1.2.1 Big Oh notation

For run time complexity analysis we use big Oh notation extensively so it is vital
that you are familiar with the general concepts to determine which is the best
algorithm for you in certain scenarios. We have chosen to use big Oh notation
for a few reasons, the most important of which is that it provides an abstract
measurement by which we can judge the performance of algorithms without
using mathematical proofs.

www.dbooks.org
 CHAPTER 1. INTRODUCTION 2

Figure 1.1: Algorithmic run time expansion

Figure 1.1 shows some of the run times to demonstrate how important it is to
choose an efficient algorithm. For the sanity of our graph we have omitted cubic
O(n3 ), and exponential O(2n ) run times. Cubic and exponential algorithms
should only ever be used for very small problems (if ever!); avoid them if feasibly
possible.
The following list explains some of the most common big Oh notations:

O(1) constant: the operation doesn’t depend on the size of its input, e.g. adding
a node to the tail of a linked list where we always maintain a pointer to
the tail node.
O(n) linear: the run time complexity is proportionate to the size of n.
O(log n) logarithmic: normally associated with algorithms that break the problem
into smaller chunks per each invocation, e.g. searching a binary search
tree.
O(n log n) just n log n: usually associated with an algorithm that breaks the problem
into smaller chunks per each invocation, and then takes the results of these
smaller chunks and stitches them back together, e.g. quick sort.
O(n2 ) quadratic: e.g. bubble sort.
O(n3 ) cubic: very rare.
O(2n ) exponential: incredibly rare.

If you encounter either of the latter two items (cubic and exponential) this is
really a signal for you to review the design of your algorithm. While prototyp-
ing algorithm designs you may just have the intention of solving the problem
irrespective of how fast it works. We would strongly advise that you always
review your algorithm design and optimise where possible—particularly loops
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
The Project Gutenberg eBook of Tietoja
maailman kansoista, heidän tavoista,
uskonnoista ja vaiheista
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Tietoja maailman kansoista, heidän tavoista, uskonnoista ja

vaiheista

Author: Jaakko Forsman

Release date: September 14, 2016 [eBook #53050]

Language: Finnish

Credits: E-text prepared by Jari Koivisto

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TIETOJA

MAAILMAN KANSOISTA, HEIDÄN TAVOISTA, USKONNOISTA JA
VAIHEISTA ***
 E-text prepared by Jari Koivisto

TIETOJA MAAILMAN
KANSOISTA, HEIDÄN
TAVOISTA, USKONNOISTA JA
VAIHEISTA
Saksasta mukailtu

[J. O. Forsman]

Turussa, Frenckellin kirjapainossa, 1860.

J. W. Lilljan & C:o kustannuksella.

Imprimatur: L. Heimbürger.
SISÄLLYS:

Ihmiskunta yleensä

1. Kaukasolainen ihmisluokka 2. Mongolilainen 3. Aitiopilainen 4.

Amerikkalainen 5. Malajilainen

Ensimäinen Osake. Kristuksen edelliset kansat.

1. Heprealaiset eli Juutalaiset 2. Intialaiset 3. Ekyptiläiset 4.

Babylonilaiset ja Assyrialaiset 5. Phoinikilaiset 6. Persialaiset 7.
Skythiläiset 8. Hellenat eli Kreikkalaiset 9. Roomalaiset

Toinen Osake. Kristuksen jälkiset kansakunnat.

Germanilaiset (Saksalaiset)
Frankilaisten valta
Britannian saarten asukkaat
Normannilaiset ei Skandinavilaiset
Slavilaiset
Suomalaiset
Arapilaiset
Japanesit
Neekerit

Kolmas Osake. Uutten maanpiirin-osain kansat.

Amerikan alkukansat
 Ihmiskunta yleensä.

Sekä uskontomme pyhät alku-tiedot, että muutkin kansojen

vanhimmat muistojutut viittaavat siihen, että ihmis-kunnan alku-perä
on ollut Keski-aasiassa. Siellä on luontokin niin runsaasti jakanut
kauneuttansa, että nämät paikkakunnat Moseksen kirjoissa täydellä
oikeudella kutsutaan "Paratiisiksi" eli "Jumalan puutarhaksi". Pyhä
Raamattu, joka on uskottavista historiallis-tiedoista vanhin, kertoo,
niinkuin tiedämme, että ihmiset ovat lähteneet yhdestä paris-
kunnasta, Aatamista ja Eevasta. Mutta ihmiskunta hävitettiin pian
pahuutensa tähden; ainoastaan Noa perheenensä jätettiin elämään.
Kolme poikansa Sem, Ham ja Japhetti tulivat nyt uuden ihmissuvun
esi-isiksi. Sittemmin ovat myöskin maanpallon kansat näistä Noan
pojista saaneet nimitystä, kun ovat jakauneet kolmeen isoon
lahkoon: Semilaiset, Hamilaiset ja Japhettilaiset.

Koska nyt aikojen kuluessa ihmiset yhä levisivät leviämistänsä

maan päällä, muuttuivat he vähitellen ulko-muotonsa puolesta
toisistansa eriäväisiksi. Tähän oli monta vaikuttavaa syytä, milloin eri
ilma-ala ja muu asuntopaikan eroovaisuus, milloin eri sivistyksen- ja
elatuksen tila. — Sentähden hajosivatkin ihmiset eri kansoihin;
kansa, näet, on yksi yhteiselämään liitetty väen-paljous, joka kieleltä
tahi ulko-muodolta, tavoilta, uskonnolta ja hallitus-muodoltansa
taidetaan muista kansoista erittää. Mutta muutamat kansat pysyivät
likemmässä sukulaisuudessa toisillensa, toiset taas vallankin
vieraantuivat ja sillä tavoin on syntynyt koko maanpiirissä viisi eri
ihmislajia eli luokkaa, jotka kuitenkin kaikki, — kun ovat yhdestä
pariskunnasta saaneet alkunsa, — ovat itsestänsä yhtä pätevät,
vaikka monenlaiset seikat ovatkin estäneet heitä samaan kuntoon
pääsemästä.
 Nämät ihmisluokat ovat:

1. Kaukasolainen ihmisluokka, johon kuuluvat kaikki

Eurooppalaiset, paitsi suomalaista kansan-lahkoa, Länsi-aasialaiset ja
Pohjois-ahrikkalaiset. Tämä luokka, joka on Kaukason vuori-
selänteen mukaan nimitetty, on kaikista etevimpänä pidettävä. Sillä
tämä on se ainoa, johon sivistys on oikein päässyt juurtumaan ja
josta se sitten on levinnyt toisille kansakunnille. Sentähden
voimmekin sen sanoa ihmiskunnan johdattajaksi. Hänen jalo
kutsumuksensa näyttää olevan sivistyttää vielä raakuudessa eläviä
veljiänsä. Myöskin ihmiskunnan historia kertoilee melkein ainoastaan
tähän kuuluvien kansojen vehkeistä ja edistymisestä, — vaalea iho,
pitkät ja pehmeät hiukset ynnä kaunis ja soma kasvojen muoto ovat
Kaukason ihmis-luokan tunnus-merkit.

2. Mongolilainen ihmisluokka; siihen kuuluu isoin osa Aasian

asukkaita, jos Länsi-aasialaiset eroitamme, vieläpä Suomalaiset
kansat Euroopassa ynnä Eskimot Pohjois-amerikassa. Siihen
kuuluvilla kansoilla on enimmitten vaalean-keltainen iho, karheat
hiukset, silmän-nurkat vinossa ja poskipäät (sasupäät) pystyssä.
Suomalaiset ovat tässä luokassa melkein ainoat, jotka ovat päässeet
korkeampaan sivistykseen.

3. Aitiopilainen ihmisluokka; tämä sisältää kaikki Ahrikkalaiset,

jotka eivät kuulu Kaukasolaiseen ihmisluokkaan. Tunto-merkkinsä
ovat: musta iho, villavat käherä-hiukset, paksut huulet ja nykärä
nenä. Se kutsutaan tavallisesti Neekeriksi.

4. Amerikkalainen ihmisluokka; tähän kuuluvat kaikki Amerikan

kotoperäiset kansat eli alku-asukkaat. Nämät tunnetaan vasken-
karvaisesta ihosta, ohuesta mustatukasta ja leveästä naamastansa.
 5. Malajilainen ihmisluokka; tähän kuuluu osa Intian itä-saarennon
asukkaita ynnä Etelä-meren saaristolaiset. Malajilaiseen
kansakuntaan kuuluvilla on ruosteen-karvainen iho, leveä nenä, pitkä
suu, mustat, paksut käherä-hiukset.

Näistä ihmisluokkain tunnus-merkeistä havaitsemme, ihon, tukan

ja pääkallon rakennuksen paraiten osoittavan, mihin luokkaan kukin
kansa on luettava. Kaukasolaisessa ihmisluokassa tunnetaan
Eurooppalaisen pää kohta pitkällisestä raivastaan, joka tavallisesti on
munanmuotoinen, myöskin kauniista otsan kuvusta ja suorasta
nenän-roustosta, joka on joksikin esiin pistävä. Itäindialaiset ovat
merkittävät pääkallonsa suipukasta kuvusta, lyhyestä taka-raivasta ja
varsin lujista leukapielistänsä. Aitiopilaisen ihmisluokan Ahrikkalaisilla
taas on kaita taka-raiva ja lyhyt nenän-rousto, mutta Tartarilaisilla ja
Kalmukilla Kaspian meren tienoilla on suippo pääkallo, alhainen otsa,
syvät silmänkolot ja aivan lyhyt nenän-rousto.

Näin helposti ei käy ko'on ja vartalon puolesta ihmisluokat

toisistansa eroittaa. Lyhyimmät ihmiset asuvat pohjois- ja etelä-
navan likellä. He harvoin ovat enemmän kuin neljän jalan korkuiset.
Syy tähän matelevaisuuteen on kylmä ilma, joka myöskin kutistaa
kasvut ja estää heidät sitten kurjuudestansa kohoomasta. Pää-syy
kansojen erinäisyyteen on ilmanala, jolla ymmärretään jonkun maan
kylmyys, lämpimyys ja säät. Mimmoinen ilmanala maassa on, rippuu
varsinkin siitä, onko maa päiväntasaajaa likellä vai siitä kaukana.
Mitä likempänä päiväntasaajata maa onpi, sitä lämpösempi; mitä
kaukaisempana siitä, sitä kylmempi. Myöskin monta muuta seikkaa
kosee ilman-alaan. Niin voivat meren likeisyys, maan sisällinen
luonne, jos se esimerkiksi on suoperäinen tahi ei, ja korkeat vuoret,
jotka maan rajoittavat ja suojelevat, tehdä ilmanalan joksikin
toisemmoiseksi, kuin päivä-tasaajan kaukaisuudesta arvaten päättää
sopisi.

Kun nyt Kaukasolainen ihmisluokka, joka on kaikista vanhimpana

pidettävä, yhä levisi maan päällä, niin oli tästä välttämätön seuraus,
että ne ihmiset, jotka Aasiasta muuttivat majansa tuohon
kuumempaan Ahrikkaan, tulivat monen muutoksen alaisiksi. Niinpä
muuttui ihonsa ihan mustaksi. Mutta ilmanala ei kose ainoastaan
ruumiin kuntoon ja muotoon, vaan myös ihmisten hengelliseenkin
vireyteen. Myöskin elatusaineista ja muista ihmiseen koskevista
asioista voimme saman sanoa. On esimerkiksi havaittu, että ihmiset,
jotka vuorimaissa asuvat, ovat vireät, ahkerat, innokkaat ja vapautta
rakastavaiset, mutta nevaisten paikkakuntien asukkaat
synkkämieliset ja jotensakin tylsäpäiset. Tästä yleisestä
luonnonla'ista on kuitenkin monta poikkeusta.

Kansakuntien erityisiin ihoihin nähden, on vielä seuraava seikka

muistettavana. Ihmisen ruumiilla on oikeastansa kaksi peitettä,
toinen ulkopuolinen tahi päällysnahka ja toinen sisällinen, joka
nimitetään varsinaiseksi nahaksi. Näitten peiteitten välillä on
mahdottoman hieno liivainen aine, joka leviää yli koko ihmisruumiin.
Tämä aine tekee semmoisen ihojen erinäisyyden mahdolliseksi;
Neekerillä on se musta ja Malajilaisilla ruosteen-karvainen. Tämä
liiva, näet, hiiluu kuulakan eli läpi-näyttävän päällysnahan läpi ja
antaa siis ruumiille värinsä. Mutta tämän liiva-aineen väriin kosee
myös ilman-ala paljon.

Koska nyt olemme tarkastelleet tämän ihmiskunnan jakaamisen

viiteen pää-luokkaan, niin käykäämme katsastelemaan ihmisten ensi-
oloja ja alku-seikkoja.
 Paremmin ja selkeämmin kuin uskontomme alku-tiedoissa, ei ole
missään ihmiskunnan ensi-olot kuvattuina. Ensimäisestä
pariskunnasta syntyi perhe. Tästä taas syntyi toisia perheitä, jotka
yhdistyivät isoon perhe-kuntaan, jonka luonnollinen esimies vanhin
perheen-isä oli. Luemme Moseksen kirjoissa, että Aaprahamin suku
jo kolmannessa sukupolvessa, Jaakopin isännöidessä, sisälsi
seitsemänkymmentä henkeä. Tämä seitsemän-kymmenen hengen
lukuinen perhekunta läksi Ekyptiin. Kolmensadan vuoden kuluttua oli
tästä Jaakopin perhekunnasta jo paisunut kansa, johon kuului monta
sataa tuhatta henkeä. Samatekkuin Heprealainen eli Juutalainen
kansa, ovat myöskin muut kansat vähitellen syntyneet.

Aivan ihmeteltävä on, kuinka ihminen niillä hengellisillä lahjoilla ja

voimilla, jotka Jumala hänelle lahjoitukseksi oikeasta kodistansa
antoi, vähitellen halvasta olostansa on voinut päästä sille korkealle
sivistyksen kannalle, sekä tiedetten että taidetten puolesta, jolla se
nyt on.

Puute oli nähtävästi ihmisen ensimäinen opettaja, ja tuo ihmisen

keksintö-voima toinen. Kuvitelkaamme mielehemme ensimäiset
ihmiset, kuinka alastomina hääräsivät maan päällä. Nyt teki
kuumuus tahi kylmyys jotakin suojelusta heille tarpeelliseksi. Silloin
näki ihminen eläimet, kuinka he juoskentelivat suojelevissa
peitoissansa, jotka itse Luoja oli heille antanut. Eipä siis ihmettä
ollutkaan, että ihminen tappoi eläimet ja heidän lämpöisistä taljoista
teki itsellensä puvun. Semmoisista vähäpäätöisistä aluista syntyivät
kaikki keksinnöt, jotka sittemmin ihmisten kautta tapahtuivat.
Ensimäiset puitten lehdistä ja eläinten taljoista säitä vastaan
suojelukseksi tehdyt peitot olivat pian toisiin soveliaampiin ja
mukavampiin vaatteisin vaihetettavat. Värin koreus, josta itä-maissa
eläinten taljat välkkyvät, yllytti myöskin ihmistä pitämään ulko-
näöstänsä ja vaatteistansa enemmän huolta. Sittenpä keksittiin
kutominen ja pianpa reipasteltiin kudotuissa kankaissa, jotka
sittemmin opittiin monenmoisilla värillä koristamaan. Yhtä halpa alku
oli myöskin rakennustaidon. Ihmisten tarve suojella itsensä
kylmästä, lämpimästä ja sateista pakoitti heitä itsellensä majoja
tekemään, jotka alussa eivät olleet muista rakennusaineista, kuin
lehdityksistä, mutta sittemmin tulivat yhä muhkeammiksi, kunnes
viimein opittiin kiviä yhteen liittämään ja muuria rakentamaan.

Kuinka kielet ovat ihmisille syntyneet, taidamme vieläkin joka hetki

pienissä lapsissa havaita. Lapsi, kun ei vielä muulla keinolla voi
tahtoansa ja mieltänsä selittää, käyttää aina ensiksi viittaus-puhetta;
sittemmin vasta oppii muutamia sanoja lausumaan ja pieniä lauseita
sommittelemaan. Moninaisista syistä näyttää se meille aivan
todenmukaiselta, että ensimäiset ihmiset ovat samaa keinoa
käyttäneet ymmärtääksensä toinen toistansa. Äänellisestä puheesta
syntyi myöhemmin kuva-kirjoitus, jolla ymmärretään taito määrätyt
mielimykset ja ajatukset silmille esitellä ja muistossa pitää. Jos
esimerkiksi voiman mielimys tahdottiin oikein nähtäväksi tehdä, niin
kuvailtiin Jalopeura eli joku muu elävä, jolla tiedetään olevan paljon
voimia. Tällä kuva-kirjoituksella täytyi ihmisten kauvan tulla aikaan,
kunnes viimeinkin puustavi-kirjoitus keksittiin. Tultiin, näet,
ajattelemaan, että olisi mahdollinen yksityisille kieliäänille merkkiä
mukailla ja niinpä sitten päästiin kirjainten keksintöön. Tämä
puustavi-kirjoituksen keksintö, jonka kautta me kuinka hyvänsä
voimme toisille ajatuksemme ja tuntomme ilmoittaa, osoittaa
täydellisesti, millä erinomaisilla lahjoilla ihmisen henki on varustettu.
Sekä kirjainten keksinnön että myöskin kirjapainon kautta, joka
paljoa myöhemmin keksittiin, on ihmiskunnan sivistys tukevalle
pohjalle iäksi-päiväksi perustettu.
 Yhdestä kielestä, joka ensi-aikoina oli koko ihmiskunnalla yhteinen,
syntyivät ilmanalan ja muitten ulkonaisten seikkojen vaikutuksesta
monet erilaiset kielen-murteet. Näistä murteista ovat sittemmin eri
kielet saaneet alkunsa. Mutta näillä on kuitenkin muutamia yhteisiä
lakiloita, josta meidän sopii arvata heidän kaikkien yhdestä
alkukielestä lähteneen. Aivan kummallisiin päätöksiin tulemme
kielten toisiinsa vertaamisella. Niin esimerkiksi näemme Saksan ja
Persian kielissä, jos heitä toisiinsa vertaamme, paljon yhtäläisyyttä,
vaikka Saksalaiset ja Persialaiset asuvat kovin kaukana toinen
toisestansa. Tämä näyttää todeksi, että Saksalaisten esi-isät ennen
muinoin ovat Aasiassa asustelleet.

Kielten muodostumiseen kosee myöskin paljon kunkin kansan

sivistys ja viljelys. Sivistynyt ihminen puhuu äidin-kieltänsä varsin
toisella tavalla, kuin sivistymätön. Useinkin on hänen vaikea
ymmärtää sitä puhetta, millä luonnon kasvattama ihminen koettaa
ajatuksiansa selitellä. Mitä tässä on puhuttu erinäisistä ihmisistä, se
myöskin sopii kokonaisiin kansoihin.

Myöskin elatus-keinot ovat aikojen kuluessa ihmisissä paljon

edistyneet. Alussa elettiin ainoastansa puitten hedelmistä, joka
ihmiskunnan ensimäisessä asunto-paikassa, tuossa satoisassa ja
lämpöisessä Aasiassa oli vallankin sopiva. Vasta sittemmin opittiin
maan-hedelmistä elatusaineita hankkimaan. Taas kun huomattiin,
että muutamat eläimet hankkivat itsellensä ruokaa toisien elävien
lihasta, tässäpä se ajatus, eikös olisi myöskin ihmisillen tuosta
jotakin ruuan-puolta. Mutta kun tämä joksikin karvaalta ja kitkerältä
maistui, raa'alta syödä, juohtui jonkun mieleen, eikö sitä voisi
kuinkaan ma'ustaa. Tästäpä sitten ruvettiin keittämisen ja
paistamisen keinoa viljelemään. — Tarve myöskin pakoitti ihmiset
maanviljelykseen ryhtymään. Kun ihmiset yhä karttuivat
karttumistansa, ei riittänyt enään ihmisten tarpeesen tuo vilja, joka
itsestänsä nousi maan povesta. No, sitten ei muuta neuvoa ollut, kun
koetella, millä keinolla saataisiin viljasato enenemään. Tästäpä
keksittiin tuo ihmiskunnan sivistykselle aivan tärkeä maan-viljelys,
joka vieroitti kansat kolkasta kierto-elämästä ja tuimasta
metsästämisestä, kiinnittäen heidät vakinaisiin asunto-sioihin.
Ihmiskunnan viimeiset keksinnöt olivat tieteet ja taiteet. Ensimäinen
tiede, joka oli ihmisille tuttu, oli tähtitiede. Karja-kansat, jotka öisin
oleskelivat ulkona itä-maitten kirkkaan ja lämpimän taivaan alla,
tottuivat pian tähtien säännöllistä juoksua tarkastelemaan, aina
nähdessänsä heitä kimaltavaisella taivaalla. He koettivat tämän
järjestyksen ijankaikkisia lakiloita tiedustella ja oppivatkin pian sekä
heille tuttujen tähtein että myöskin auringon ja kuun juoksua
luvunlaskulla määräämään. Ruoko-putki, johon paimen
sattumuksesta puhalsi, antoi ääntä jonkunmoista ja niinpä oli
ensimäinen askel soittokalujen keksintöön otettuna. Vedenpinnalla
uiskenteleva vesilintu kiihoitti ihmistä koettamaan, eikö olisi myöskin
hänen mahdollista vesiä kuljeskella. Muutamat yhteen liitetyt hirret
eli ontaksi koverrettu ranka (kuten Suomalaisten haapiot) olivat
ensimäiset alukset. Nämät tulivat pian yhä täydellisemmiksi,
sittenkun niihin liitettiin airot ja purjeet. Tämmöinen oli alus-
rakennuksen alku. — Tämmöisistä pienistä alkuseikoista
synnyttyänsä, ovat vuosisatojen kuluessa tieteet ja taiteet
edistyneet, kunnes ovat päässeet siihen isoon kuntoon, jossa meidän
aikoina ovat.

Jos luomme silmät maankarttaan, joka esittelee koko maanpallon

pintaa, näyttää se meille melkein mahdottomalta, että ihmiset
yhdestä ainoasta paikasta olisivat voineet levitä kaikkiin maanpallon
osiin. Kysyttäneen, kuinka ovat ihmiset voineet päästä Amerikkaan
eli Etelämeren saariin siihen aikaan, jona merenkulku tapahtui
ainoastaan pienillä ja heikoilla aluksilla. Tähän voimme ehkä vastata,
että maan erityiset osat ennen vedenpaisumista, ja milt'ei jälkeenkin
päin, olivat useammissa kohden toisiinsa yhdistettyinä ja että
Amerikka siis oli Aasian tahi Ahrikan kanssa jonkunmoisessa
yhdistyksessä. Alku-kansan siirtyminen toisiin maanosiin tapahtui
silloin, kuin se karttui niin lukuiseksi, ett'ei enään mahtunut yhteen
asunto-paikkaan. Osa siitä läksi joko omalla ehdolla tahi muitten
pakoittamisesta vanhasta asunto-siastaan vaeltamaan. Ensimäiset
matkustukset ihmiskunnan alku-kodista näyttävät kääntäytyneen
itäänpäin auringon nousua kohden. Näin tulivat Kiina ja Intia ensiksi
kansoitetuiksi; vasta myöhemmin Etelä-aasia ja Ahrikka; viimeiseksi
on kaiketi Eurooppa saanut asukkaansa.

Näitä tarkastellessamme, emme taida olla ihmettelemättä Jumalan

viisautta, joka niin on varustanut ihmisruumiin, että ihminen voi
asuskella missä osassa hyvänsä maanpalloa ja nauttia kaikki sen
syötävät tuotteet. Monta eläimen ja kasvun lajia lakastuu ja
kuolentuu, jos heitä kauaksi alkuperäisestä kotopaikastansa
muutetaan.

Vieläkin luokaamme silmämme itse maanpalloon, tuohon isoon

näytelmä-paikkaan, jossa kansakunnat hääräävät.

Kuinka maanpallo on saanut nykyisen muotonsa selittelee meille

Pyhä Raamattu. Maanpallon muodostuminen ynnä eläin- ja kasvu-
kunnan luominen tapahtui aika-kausissa, joitten pituus rippui siitä,
kuinka pian yli-ympärin paisuva vesi oli voinut siaa jättää. Kun nyt
tuo ääretön veden-paljous oli juossut maanpallon syviin koloihin,
syntyivät meret, ja veden-pintaa ylemmäksi nousivat erityiset maan-
osat vuorinensa, jotka olivat ikäänkuin maanpallon luut. Tuimat virrat
raivosivat itsellensä tien ja tekivät laaksoja. Kasvukunta syntyi
koristaen maanpintaa. Tähän loi Jumala sitten eläimet ja ihmisen.

Se maanpiirin osa, jossa ihmisillä ensiksi oli asunto-siansa, oli

Aasia. Sitten mainitsee historia Ekyptiläiset Ahrikassa ja viimeiseksi
kansakunnat Euroopassa, joka sittemmin viljelyksensä puolesta tuli
maanpallon etevimmäksi osaksi.

Mimmoisessa tilaisuudessa Amerikan ja Australian asukkaat olivat,

ennenkuin nämät maanpiirin osat 15:nnen vuosisadan lopulla
löydettiin, emme ollenkaan tiedä, koska kirjoitustaito oli näille
kansoille ihan outo ja he eivät siis ole voineet mitään kirjallisia
jäännöksiä jättää.

Lähtekäämme nyt erinäisten kansojen historiaa tarkastelemaan.

Ensimäinen Osake.

Kristuksen edelliset kansat.

1. Heprealaiset eli Juutalaiset.

Heprealaiset, jotka Roomalaiset sittemmin nimittivät Juutalaisiksi,

tämä "Jumalan kansa", on oikeutta myöden kaikista kansoista
etevimpänä pidettävä.
 Juudan kansan historiaan, joka alkaa Moseksen kanssa noin 1500
vuotta ennen Kristuksen syntymistä, kuuluu myöskin kertomus
Patriarkoista, Aaprahamista, Iisakista ja Jaakopista, jotka olivat
Juudan kansan esi-isät. Tämä kertomus sisältää kauniin ja suloisen
kuvaileman noista suorista vanhoista tavoista, jotka löytyivät
itämaitten kansoissa.

Joseph, Jaakopin poika, oli kummallisten elämänvaihetten jälkeen

päässyt Ekyptin maaherraksi. Hänen kutsumuksesta läksi Jaakoppi
Ekyptiin koko perhekuntanensa, johon kuului yksitoista poikaa ynnä
heidän perheensä. Täällä nyt pian karttuivat isoksi kansaksi, joka
muutamien vuosi-satojen kuluttua tuli niin lukuiseksi, että varsinaiset
asukkaat rupesivat heitä pelkäämään. Pharaonit eli Ekyptin
kuninkaat koettivat ankaralla rasituksella heitä lisäytymästä estää.
Kun eivät näillä hankeilla voineet pyrkimistensä päähän päästä,
antoivat käskyn tappaa kaikki äsken-syntyneet poikalapset Juudan
kansasta. Mutta Jumala vihdoin antoi miehen syntyä, joka kansansa
hädästä pelasti. Tämä oli Moses, joka nimi selitettynä on "vedestä
tuotu". Merkillisestä onnen sattumuksesta pelastettiin hän lapsena
uhkaavasta kuolemasta ja kasvatettiin sitten Pharaonin tyttären
käskystä kuninkaan hovissa, jossa hän oppi Ekyptiläisten viisautta ja
tieteitä tuntemaan. Näin sai hän semmoisen sivistyksen, ett'ei
kansalaistensa seassa monta ollut. Mutta kun ei tainnut olla
kansaansa säälimättä, tuli hän viimeinkin semmoiseen hätään, että
täytyi Ekyptistä paeta. Arapiassa sai hän turva-paikkaa erään Emirin
luona, (s.o. pappi ja hallitsija), nimeltä Jethro. Moses nai sitten
Jethron tyttären, ja kartutti paljon taitoansa tämän miehen seurassa.
Jo oli hän päättänyt, hiljaisuudessa elää koko elin-aikansa
paimenena, kun Jumala käski hänen jällensä lähteä Ekyptin maahan
ja sieltä viedä Heprean kansan takasin isiensä-maalle Kanaaniin.
Jumalan avulla tämä myös hänelle onnistui.
 Nyt Moses vei Ekyptistä tämän orjuudessa paatuneen, pelokkaan
ja raa'an kansan. Ennenkuin hän ryhtyi Kanaanin valloittamiseen,
koetti hän ensiksi kansaa jaloon kutsumukseensa kasvattaa. Hän
antoi Jumalan avulla kansalle uskonopillisen ja valtiollisen hallitus-
muodon. Tämän mukaan oli ainoa Jumala Heprean kansan
näkymätön hallitsija. Ylimmäisen papin ja muitten pappien oli siitä
huolta pitäminen, että Jumalan antamat la'it ja käskyt pidettiin
täydessä kunnossa. Näin Moses siis oli kansansa laki-laatija ja
kasvattaja. Lakinsa, kun olivat suorastaan Jumalalta lähteneet,
tulivat pääosastansa Kristin-opin alustaksi.

Koko Moseksen la'in säätämisen sydän oli usko ainoaan Jumalaan.

Tämän uskon kautta erisi Heprealaiset kaiken maailman kansoista,
jotka kaikki palvelivat useampia Jumalia. Heprean kansa piti itsensä
Jumalan omana, joka oli heidät Ekyptin orjuudesta pelastanut.
Samoiten piti se Kanaanin maakunnan Jumalan omaisuutena ja
itsensä vaan tämän maan holhojana.

Kun nyt Moses oli laki-laatimuksensa täyttänyt ja Jumalan

palveluksen pyhillä juhlilla ja käytöksillä järjestänyt ja myöskin kaikki
kansakunnalliset laitokset asettanut, päätti hän, Kanaanin maan
valloittamiseen ruveta. Eipä aikaakaan, ennenkuin tuo orjuudesta
raa'entunut kansa teki perivastoin Jumalan Moseksen kautta antamia
sääntöjä. Sentähden näki Moses tarpeelliseksi, ensiksi kasvattaa
kansaa kuuliaisuuteen, ennenkuin hän sen Kanaanin vei. Noin
Neljäkymmentä vuotta vaelsi Moses Heprealaisten kanssa niissä
autio-paikoissa Punasen meren liki tienoilla, jotka "korveksi"
kutsutaan. Mutta ei itse Moseskaan saanut uutta isänmaata nähdä;
hän kuoli valittuansa Josuan jälkeiseksensä. Tämä sitten vei "Israelin
lapset" Jordan'in raja-virran yli ja alkoi Kanaanin maata
valloittamaan. Mooses oli antanut käskyn Israelin lapsille, että heidän
piti kaikki Kanaan'in pakanalliset asukkaat maasta ajaman, ett'eivät
nämät saisi heitä epä-jumalien palvelukseen vietellä. Ehkä Josua,
tätä käskyä totellen pakoittikin pakanat maata jättämään, koettivat
nämät kuitenkin sittemmin alinomaa maahan tunkeutua. Tämä oli
syy ehtimiseen tapahtuviin sotiin. Kanaanin valloitettua, jaettin maa
Israelin kansan kahdentoista suvun välillä. Kun tulevina aikoina joku
vihollisista naapuri-kansoista hätyytti Juutalaisia, niin syntyi heidän
seassansa joku urhoollinen mies, joka asettiikse heidän
päällysmieheksi, vieden heitä vihollisia vastaan. Tämmöiset miehet
kutsuttiin Sophetoiksi, sankariksi, myöskin kansan tuomariksi.
Tämmöisiä oli Gideon, Abimelek, Jephta ynnä muita.

Näin kului Moseksen kuoleman jälkeen muutamia vuosisatoja,

kunnes Heprean kansa pyysi Samuelin, ylimmäisen pappinsa valita
heille kuninkaan ja itämaallisen tavan mukaan voidella häntä, että
muka Juutalaisilla, yhtä hyvin kuin muillakin kansoilla, olisi näkyvä
hallitsija, joka voisi olla heidän johdattajansa sodassa. Samuelin
täytyi myöntymän kansan tahtoon ja valitsi siis Saulin Israelin kansan
ensimäiseksi kuninkaaksi. Tämä vapautti voimallisella kädellä kansaa
vihollisistansa, Philisteista, mutta sai vielä eläessänsä nähdä, kuinka
Samuel ilmoitti hänen menettäneen oikeutensa kuninkaan arvoon ja
valitsi Davidia kuninkaaksi. Tämän täytyi kuitenkin Saulilta paljon
vainoa kärsiä, ennenkuin pääsi kuninkaan-istuimelle. Davidin
hallitessa nousi valtakunta korkeimmillensa sekä mahtavaisuutensa
että rikkautensakin puolesta. Hän voitti kaikki vastustajansa ja
valloitti Jebon eli Jerusalem'in kaupungin Zionin lujan linnan kanssa.
Nyt David muutti asuntonsa Jerusalemiin, joka tämän kautta tuleviksi
aioiksi tuli maan pääkaupungiksi. Kun nyt David vihdoin viimeinkin
voitti pysyvätä rauhaa, niin koetti hän tehdä Jumalanpalveluksen
juhlallisemmaksi ja somemmaksi. Itse hän sepitteli joukon hurskaita
veisuja, jotka meidän aikoina "Psalmien" nimellä ovat tunnetut.
Hänen kuoltua pääsi poikansa Salomoni kuninkaaksi (vuodesta 1015
aina vuoteen 975 saakka ennen Kristuksen syntymää). Tämä sai
sittemmin liikanimeksi: viisas. Kansa nautti hänen hallitessansa niitä
etuja, jotka olivat Davidin sotavoitoista lähteneet; "jokainen asuskeli
viina-köynnöksen ja viikunapuunsa varjossa; ihmiset olivat
lukemattomat, niinkuin sannan-hiekat meressä, söivät, joivat ja
olivat iloiset" — niinkuin Pyhä Raamattu kuvailee meille tätä
onnellista aikaa. Salomonin tärkein toimitus hallituksensa aikana oli
templin rakentaminen, jossa sitten Jumalanpalvelus vietettiin.
Niinkuin tiedämme kuului tähän Jumalanpalvelukseen myöskin uhria,
niinkuin Mooses oli määrännyt. Templi oli kaikista tämän aian
rakennuksista etevin sekä jaloutensa että loistavaisuutensa puolesta.
Salomonin hallitessa rupesi myöskin kaupan-liike edistymään;
laivansa kulkivat pitkin meriä ja toivat maahan kultaa ja hopeata.

Valitettavasti ei saanut tämä Juudan kansan onnellinen olo kauan

kestää. Salomoni poikkesi monissa seikoissa Moseksen säännöistä ja
isien tavoista ja noudatti pakanallisten kuningasten esimerkkiä.
Kansa kävi tytymättömäksi, niin että kuninkaan kuoltua kymmenen
sukukuntaa luopui Davidin huoneesta ja Salomonin poiasta ja
perintöruhtinaasta Rehabeamista ja valitsi Jerobeamin
kuninkaaksensa. Rehabeam pääsi kahden sukukunnan, Judan ja
Benjamin, kuninkaaksi.

Näin oli tuo onneton hajotus tapahtunut, joka oli syy Juudan
kansan häviöön. Siis oli jälkeen Salomonin kuoleman kaksi
valtakuntaa: 1 Juudan valtakunta, jolla oli Salomonin poika
Rehabeam kuninkaana; ja 2 Israelin valtakunta, Jerobeam
kuninkaanansa. Molempien valtakuntien historia ei sisällä muuta kuin
jumalattomuutta ja kurjuutta.
 Jerobeam, Israelin valtakunnan kuningas, teki Sichem'in
pääkaupungiksensa. Kun tahtoi peräti hävittää sen arvon, joka
Jerusalemilla templinsä vuoksi oli, kielsi hän alamaisensa templiin
menemästä ja asetti maassansa kaksi epäjumalan-kuvaa. Nyt kansa
lankesi epäjumalien palvelukseen, vaikka ennostuneet Propheetat
voimiensa mukaan varoittivatkin sitä tämmöiseen ilkeyteen
rupeemasta. Pakanalliset kuninkaat sotivat voimakkaasti Israelin
valtaa vastaan ja sen viimeisen kuninkaan, Hosean hallitessa tuli
Assyrialainen kuningas Salmanassar ja valloitti koko valtakunnan.
Itse Hosea kuningas ynnä iso osa asukkaita vietiin Assyriaan
vankeuteen, v. 722 e.Kr. Maahan jääneet kansoittivat sittemmin
Samarian ja kutsuttiin Samariiteiksi. Mutta Juutalaiset eivät koskaan
lukeneet näitä kansalaisiksensa.

Yhtäläinen onnen kohtaus kohtasi sittemmin myöskin Juudan

valtakuntaa. Onnettomat taistelukset pakanallisten muukalais-
kansojen kanssa heikonti sen voimia, niin että viimeinkin tuli
Assyrian kuningasten veron-alaiseksi. Hiskia kuninkaan hallitessa
kukoisti valtakunta vielä kerran; sillä Hiskia oli hurskas ja jumalinen;
hän asetti rappiolle jääneen templin-palveluksen vanhaan kuntoonsa,
varusti ja linnoitti Jerusalemia ja lakkasi maksamasta pakanalliselle
Assyrian kuninkaalle häpeällisen veron. Mutta eipä aikaakaan, niin
huononi jälkeistensä hallitessa valtakunnan olo huononemistansa.
Juudan valtion viimeinen kuningas Zedekia kohosi sotimaan
Babylonin kuningasta Nebukadnezaria vastaan. Mutta tämä lähestyi
Jerusalemia ison sotajoukon kanssa ja alkoi kaupunkia piirittämään.
Tämä hänelle onnistui niin, että valloitti kaupungin ja antoi hävittää
kaikkia, myöskin tuon komean templin ja Davidin linnan, ja viedä
isoimman osan valtakunnan asukkaita Babyloniin, v. 588 e.Kr.
Turhaan oli Propheetta Jeremias varoittanut Nebukadnezaria tästä
siirtämisestä; ennustuksensa olivat käyneet täyteen toteen ja hänen
täytyi nyt kaupungin raunioilla itkein valitella:

"Kuinka se kaupunki niin yksinäinen on, joka täynnänsä kansaa

oli? Hän on niinkuin leski; joka ylimmäinen oli pakanoitten seassa ja
vallan päällä maakunnissa, sen täytyy nyt veron alaisena olla. Zionin
tiet ovat autioina, kun ei kukaan juhlalle tule. Kaikki portit seisovat
avoinna ja hänen pappinsa huokaavat."

Näin tapahtui Juudan valtion surullinen häviö. Juudan kansan

vankeus Babylonissa kesti aina v. 536:teen saakka. Sinä vuonna
saivat Juutalaiset Persian kuninkaalta, Kyrokselta, joka oli Assyrian
valtaa kukistanut, luvan isänmaalle palataksensa. Kotiin palanneitten
ensimäinen työ oli uudesta rakentaa Jerusalemin hävitetyn templin.
Tästä aiasta alkaen oli Juudan kansassa kaikki halu epäjumalien
palvelukseen tauonnut. He olisivat kernaammin elämänsä ynnä
kaikki omansa heittäneet, kuin luopuneet isiensä uskonnosta. Mutta
valtiolliseen itsenäisyyteen eivät koskaan enään päässeet; ikipäiviksi
jäivät vierasten hallitsijoitten alamaisiksi. Vähän aian kuluttua jälkeen
templin rakentamisen, tuli taas uusi joukko kotiin pyrkiviä Juutalaisia,
joitten päämies oli Esra. Nyt rakettiin Jerusalemin kaupunki uudesta
ja Jumalanpalvelus asetettiin vanhalle kannalle. Mutta tämä
rauhallinen olo ei kauan kestänyt. V. 320 e.Kr. valloitti Ekyptin
kuningas Ptolomaio Palästinan, jonka nimen Kanaanin maa nyt oli
saanut. Mutta v. 197 e.Kr. täytyi Ekyptin kuninkaan jättää Palästinan
Syrialaisten haltuun. Nyt alkoi Juutalaisille kova aika, joka kesti,
kunnes Makkabeain sankarisuku pelasti heitä vieraasta orjuudesta.
Nyt saivat taas jonkunmoisen vapauden ja ominaisen hallituksen.
Ylimmäiset papit tulivat nyt hallituksen toimeen. Jesuksen Kristuksen
syntymä-aikana oli kyllä Juutalaisilla oma kuninkaansa, mutta olivat
Roomalaisten käskyn-alaisina. Kun ehtimiseen koettivat tästä valta-
herruudesta päästä, niin täytyi Rooman Keisari Titon vihdoin
viimeinkin, v. 70 jälkeen Kristuksen syntymän, kokonansa hävittää
Jerusalemin kaupungin. Tästä aiasta alkaen rupesivat Juutalaiset
pitkin maailmaa kulkemaan ja jo ensimäisen jälkeen Kristuksen
nousevan vuosisadan lopussa oli kummallinen eikä milloinkaan
ennen nähty näytelmä maailmalle tarjona: iso ja lukuinen kansa,
jolla ei ollut isänmaata. Sitten ovat Juutalaiset, sinne tänne
hajonneina, oleskelleet ilman vakinaisetta kotomaatta. He ovat
kiinteästi pysyneet uskonnossansa ja muutenkin tavoissansa. Keski-
aian[1] raakoina aikoina täytyi Juutalaisten usein kristillisissä
valtakunnissa paljon vainoa ja ahdistusta kärsiä ja meidänkin aikoina
ovat he harvoissa maissa päässeet samoihin oikeuksiin, kuin kristityt
samassa maassa.

Semmoinen on tuon merkillisen ja melkein kummallisen Juudan

kansan historia. Tämän haltuun jätettiin Jumalan ensimäiset
ilmestykset, tässä kansassa saivat ne ikäänkuin leposian maanpäällä,
kunnes oli aika heidät kaikille maailman kansoille julistaa. Ja Juudan
kansa, joka asui itämaan epäjumalallisten kansojen keskellä,
säilyttikin Jumalan hänelle antamat ilmestykset kalliimpana
tavaranansa. Kun kaikissa sen aikaisissa kansoissa epäusko ja
hirvittävä tapojenturmelus oli valloille päässyt, niin pysyi vielä
Heprean pienessä kansakunnassa usko yhteen Jumalaan vakaana.
Perheelliset avut, jotka voimme sanoa ihmiskunnan kaunihimmiksi,
kukoistivat myöskin Juudan kansassa. Juutalaisissa oli myöskin hyvin
varhain oikea Jumalan säätämä olo vanhempien ja lapsien välille
päässyt juurtumaan. Vanhoista aioista olivat he myöskin viljelleet
nuot muinaisuudessa aina yhdistetyt ihannetaiteet, soitto, laulu ja
tanssi. Davidin aikana olivat he tottuneet itämaalliseen ylellisyyteen;
hyvänhajuiset pihat tuoksuivat vaatteista ja huoneista. Naisihmiset
elivät kohtuullisesti ja enemmiten yksinäisyydessä, viettäen aikansa
kutomisella, jota olivat jo Ekyptissä oppineet. Kertomus Salomonin
templistä Pyhässä Raamatussa (1 Kuningasten Kirja 6 luku) näyttää
meille selvästi, että Heprealaiset jo siihen aikaan olivat useihin
koneisiin pystyneet. Davidin hallitessa yltyi vaateitten ylellisyys
yltymistänsä, niin että tämä kuningas yhdessä virressänsä (45
Psalmi) taisi huuhdahtaa:

"Ilo on kuninkaan tyttären loisto

Hän on kultaisissa vaatteissa puetettu".

2. Intialaiset.

Kansojen vanhin historia on tiheään pimeyteen kätketty. Samaan

aikaan, kuin Heprealaisten vanhin historia alkaa, levisi myöskin toisia
kansakuntia muille maan äärille. Niin tiedämme jo Aaprahamista,
että hän oli tullut monien ulkomaanlaisten ruhtinasten tutuksi;
Josephin historiasta havaitsemme, että Ekyptissä jo siihen aikaan
laadullinen kuninkaanvalta oli päässyt toimeen. — Vanhan aian
merkillisempiä kansoja on myöskin Intialaiset. Tiedot Intian
historiasta ovat hyvin vähäiset. Mutta sen selvästi havaitsemme, että
Intialaiset, niinkuin myöskin Kiinalaiset vuosituhansien kuluessa ovat
jääneet melkein samalle sivistyksen kannalle. Intia, Itä-intiaksi
kutsuttu eroitukseksi Länsi-intiasta, on ääretön iso maa täynnä
kaikkia, mitä ihana luonto ikänä voi tuottaa. Kirjotetuita tieto-lähteitä
maan vanhimmasta historiasta meillä ei ole; kaikki historiallinen tieto
on saduista tuotava. Kansan sisällisestä olosta on kuitenkin joksikin
tarkat tiedot, kun se meidän aikoina on melkein samallainen, kuin
kansan muinais-aikana. Intialaiset ovat jakauneet toisistansa tarkasti
eroitettuihin säätykuntiin, jotka kiinnittävät poian samaan
elatuskeinoon ja virkaan, jossa isä oli ollut. Semmoisia säätykuntia
on Intialaisilla neljä. Niihin kuuluvat ovat:

1. Braminit eli Papit. Kaikki taidot ja tiedot ovat näitten hallussa.

He ovat lääkäriä ja tuomaria ja johdattavat kaikki asiat. Tämä
säätykunta on kaikista sivistynein. 2. Kschetrit eli sotijat. 3. Vaisyat
eli ammattimiehet. 4. Sudrat eli palvelijat. Kansan alhaisin sääty on
Pariain, jotka ovat kaikista muista säätykunnista suljetut ja
kovimman ylenkatseen alaiset. Kaikki yhteisyys näitten onnettomien
kanssa on kovasti kieltty.

Että Intialaiset ennen ovat seisoneet jotensakin korkean

sivistyksen kannalla, todistavat vielä olevat tiedeitten ja taideitten
muistomerkit, jotka ovat muinaisista aioista säilyneet. Parhaamman
todistuksen Intian entisestä sivistyksestä antaa meille kansan jalot
runo-teokset, jotka ovat kirjoitetut tuolla pyhällä Sanskriti-kielellä,
joka jo aikaa sitten on kansan huulista kadonnut. Myöskin on
muinaisista aioista jäänyt jäljelle rakennuksia, joitten suuruus ja
jalous on kummastuttanut kaikkia nousevia sukupolvia. On, näet,
templiä, rotkoja ja pyramidia, joista muutamat ovat maan allekin
raketut. Näistä ovat merkillisimmät kallioon hakatut templit
Elephanten ja Salsetten saareilla. — Vedas nimiset pyhät kirjat ovat
Intialaisten uskonopin alkutiedot. Näissä on oppi yhdestä
kaikkivaltiaasta Jumalasta ja sielunvaelluksesta pääkappaleina.
Uskotaan, näet, sielun, ihmisen kuoltua, muuttavan toisiin ruumiisin,
myöskin eläimiin. — Kansan ominainen luonne on pysynyt jotensakin
muuttumatonna. Velttous ja hehkuvaisuus on ylinnä. Vierasten
käskyjä noudattavat Intialaiset useinkin omaan tahtoonsa melkein
katsomatta.
 3. Ekyptiläiset.

Ekyptin kansa on ensimäinen, josta sivistys ja viljelys on päässyt

muille maille leviämään. Kun Patriarkka Jakoppi vielä karjan-
hoitajana eleli päiviänsä, oli Ekyptissä jo täydellinen valtakunnallinen
olo muodostunut. Mutta kuin tämän maan luonto on niin
erinomainen ja on kansan edistymiseen ja sivistykseen meidän
aikoihin asti paljon kossut, niin on meidän ensiksi tämän
kummallisen maan luontoa tarkasteleminen.

Ekyptin on Pohjois-ahrikassa ainoa maa, jonka läpitse iso virta

melkoiselta pituudelta juoksee. Maan viljelys ja satoisuus on
kokonaan tämän Nil nimisen virran vaikuttama. Sillä tämä
voimallinen kymi tulvaa joka vuosi kesä-aikana yli reunojensa ja
peittää maan veteen. Silloin täytyy asukasten paeta vuorien
kukkuloille ja muille paikoille, joihin tulvavesi ei pääse. Siellä sitten
pysyvät, kunnes virta taas vetäytyy takasin alaansa. Mutta tämä
jättää mennessänsä viljamaille erinomaisen höystävän lietteen, joka
tekee pellot niin hedelmällisiksi, että, muuta höystöä ja työtä
kaipaamatta, antavat kylväjälle ihmeellisen runsaan sadon. Tämä Nil-
virran kastama alankomaa, joka myöskin kutsutaan Nilin laaksoksi,
on vanhastaan ollut oikea viljelyksen pesä. Viljelys on, näet, virran
juoksua seuraten, käynyt etelästä pohjaseen, niinkuin vanhat
muistomerkit vielä kylliksi osoittavat. Missä Ekyptiä eteläisempänä
Nilin molemmat haarat toisiinsa yhdistyessänsä tekevät ison saaren,
oli tuo ikivanha Meroe niminen pappein valtakunta. Tämän valtion
olivat ennen muinoin papit asettaneet ja, saatuansa kaiken
hallituksen käsiinsä, ruvenneet kaupankäynnillä kaukaisilla mailla
maata rikastuttamaan. Täällä sitten pääsi viljelys melkoiseen
kukoistukseen ja täältä sai myöskin Ekypti sivistyksensä
alkusiemenet. Ensi-alussa Ekypti ei ollut yhtä ainoata suurta
valtakuntaa, vaan oli moniin pienempiin jaettu, jotka sitten aikojen
kuluessa yhdistettyinä tulivat yhdeksi suureksi valtioksi, jonka
pääkaupunki oli tuo mainio Täbai, joka jo 1000 vuotta e.Kr. kutsuttiin
"sataporttiseksi". Näissä muinaisissa aioissa kukoisti tässä
kaupungissa korkein sivistys, mikä silloin maailmassa oli.

Näitten aikojen kuuluisimpia hallitsijoita Ekyptissa oli Sesostris

(1500 e.Kr.), joka valloitti Aasian kansat.

Pappien säätykunta oli muinaisista aioista Ekyptissä suuressa

arvossa. Tähän kuuluvat suvut olivat etevimmät ja rikkaimmat koko
maassa. Heidän omina oli myöskin kaikki laveimmat ja parhaimmat
alustat. Kaikki virat ja toimitukset, joissa tieteellistä oppia tarvitaan,
olivat heidän hallussa. Niin olivat he lääkäriä, tuomaria,
rakentamisen johdattajia j.n.e. Heiltä sai Moseskin kaiken oppinsa.
Myös otettiin heidän säätykunnasta kuninkaalliset neuvonantajat.
Tällä lailla pääsivät hallituksenkin asioissa perää pitämään. Pappien
säätykuntaa likinnä arvossa oli sotijain, joitten luku silloin, kuin
valtakunta oli hyvissä voimissa, meni aina puolen-miljonaan. Palkaksi
saivat nämät alusmaita nautittavaksi. Elatuskeinot eli ammatit olivat
kolmannen lukuisimman säätykunnan huostaan jätetty. Tähän kuului
käsi-työläiset, taiturit ja kauppiaat. — Ekyptissä näemme siis olevan
melkein samat kansalliset laitokset kuin Intialaisillakin. Ekyptiläisillä
oli aikaisemmin kuin muilla kansoilla viisaat ja säveät la'it ja he
antoivat siis muille seurattavan esikuvan. Heidän uskontonsa oli
epäjumalien Osiris'in ja Isis'in palvelukseen perustettu. Näitten kuvat
palveltiin yli koko Ekyptin maan. Osiris kunnioitettiin sankarina ja
maanviljelyksen perustajana. Myöskin oli hän kuvauksena niistä
luonnon voimista, jotka tekivät maan hedelmälliseksi. Isis taas oli
kuun kuva. Aivan kummallinen tapa vanhoilla Ekyptiläisillä oli
muutamien eläinten kunnioitettaminen. Oli, näet, monta lajia eläviä,
jotka sen hyödyn vuoksi, joka ihmisillä heistä oli, pidettiin pyhinä.
Semmoisia oli kissat, käärmeet ja koirat y.m. Joka tahdollansa
jonkun näistä elävistä tappoi, rangaistiin kuolemalla. Mutta
erinomaisessa arvossa pidettiin kaksi sonnia, Apis Memphin ja
Mnevis Heliopolin kaupungissa. Myöskin epäjumalille uhrattiin
sonnia. — Ehkä tämmöinen ilkeä epäusko oli päässyt Ekyptiläisiin
juurtumaan, uskovat he kuitenkin, ihmisen elämän jatkautuvan
kuoleman jälkeen. Tämän elämän pysyväisyydestä eivät paljon väliä
pitäneet, mutta sitä enemmin pitivät kuoleman jälkeiset olot arvossa.
Sitä vasten olikin heillä iso huollenpito kuolleista ja haudoista.
Kuolleitten ruumiit balsamoittiin ja ovat semmoisinaan, jolloin niitä
kutsuttiin muumioiksi, säilyneet vuosi-sadat läpitsensä meidän
aikoihin asti. Balsamoittu ruumis käärittiin hienoon kankaasen ja
kasvot peitettiin naamarilla, johon kasvojen muoto oli kuvattu. Näin
verhottu pantiin muumia arkkuun kalliista puu-aineesta ja laskettiin
sitten hautaan. Haudat taas olivat isot maanalaiset luolat, jotka
tavallisesti olivat maakunnan läpi kulkevien vuori-selänneitten
juurella. He olivatkin haudoiksi hyvin sopivat. Nämät kuolleitten
lepokammiot ovat vielä meidänkin aikoihin asti säilyneet, kun elävien
asunnot jo aikaa ovat hävinneet.

Jo aikasin rupesivat Ekyptiläiset tähti-oppiin pystymään. He olivat

ensimäiset, jotka määräsivät auringon vuoden 365 1/4 päiväksi.
Myöskin on mittaus-oppi heidän keksimänsä ja lääkkiys-oppi pääsi
heidän kautta parempaan kuntoon. Heistä sai tuo kuvakirjoitus, josta
nykyään kaikki Ekyptin muistopatsaat ovat täynnä, alkunsa. Myöskin
syntyi heistä ylempi rakennus-taide, ehkä heidän synkeä
mielenlaatunsa ja rakkaus muinaisuuteen estikin heidät siinä
taiteessa paljon edistymästä. Rakennukset ovat hirvittävästä
suuruudestaan kuuluisat. Maailman mainiot ovat Pyramidit ja
Obeliskit, nuot Ekyptiläisten jalot muinaisuuden muistot. Obeliskit
olivat nelikulmaiset, silitetyt patsaat, jotka usein ulottuivat 200 jalan
korkeaksi. Tämän kiven-paljouden kuljettamiseksi ja asettamiseksi oli
summattoman paljon työväkeä tarpeella. Sentähden täytyi kansan
rasittavilla päivätöillä Pyramidin ja kuningasten hautojen
rakennettaessa, menettää aikansa ja voimansa. Niin puhutaan
eräästä Keops-nimisestä kuninkaasta hänen yhtä päätä pitäneen
100,000 ihmistä työssä rakentaaksensa pyramidin; ja ilman
tämmöstä väen-paljoutta ei olisikkaan semmoisia ihmetöitä voinut
syntyä.

Paitsi näitä rakennuksia löytyy myöskin maanalaisia teko-luolia,

jotka käytettiin asuin-huoneiksi tahi haudoiksi joko kansalle tahi
kuninkaille. Semmoisia katakombi-nimisiä hautoja oli kullakin
kaupungilla ainakin yksi, mutta toisinaan useatkin.

Tämä osuus Ekyptin historiasta, jonka nyt olemme kuvailleet,

loppuu 8:teen vuosisataan e.Kr. Sen jälkeen valloittivat Etiopilaiset
Ekyptin maan, joka jo ennen oli jakaunut useampiin pienempiin
valtakuntiin. Ekyptiläiset kyllä loivat vieraan ikeen päältänsä, mutta
entinen kukoistus oli jo mennyt palaamattomiin. Tällä aialla tapahtuu
vielä tuon mainion Labyrintin rakentaminen. Tähän kuuluisaan
rakennukseen kuului kaksitoista peitettyä pihaa, puolentoista tuhatta
maan päällä olevata kammiota ja yhtä monta maan alle rakettua.

Muutamien vuosisatojen kuluttua noin v. 650 e.Kr. onnistui

Psammetikolle, päästä Ekyptiläisten itsevaltiaaksi. Nyt alkoi uusi
aikakausi Ekyptin historiassa. Muukalaiset, jotka ennen olivat olleet
maasta suljetut, pääsivät nyt vapaasti maassa liikkumaan.
Kauppahalu heräsi yht'äkkiä kansassa. Mutta eipä paljon aikaa suotu
tälle uudelle vireydelle, synnyttääksensä uusia voimia Ekyptin maalle.
Jo v. 525 saivat Persialaiset koko maan haltuunsa. Ekyptin kansa,
joka tähän asti oli ollut kaikista maailman kansoista etevin, muuttui
nyt yhä vähäpätöisemmäksi. Kuninkaat olivat Persian läänitys
miehet, kunnekka Makedonian kuningas Aleksanteri Suuri v. 332
e.Kr. valloitti Ekyptin maan. Mutta eipä aikaakaan, niin hajosi tuo iso
Makedonialainen valta, perustajansa kuoltua v. 323. Silloin otti
Ptolemaio, joka oli ollut Aleksanterin sotapäälliköitä, Ekyptin maan
hallitaksensa. Siis oli Ekypti taas päässyt itsenäiseksi valtakunnaksi,
jommoisena se pysyi, kunnes joutui Rooman käskyn-alaisiksi.
Kuitenkin sai kansa pitää omia kuninkaitansa aina vuoteen 31
saakka, jolloin maa tehtiin roomalaiseksi maakunnaksi. Tästä aiasta
alkaen hävisi tämä ihmeellinen maa historian muistosta. Kansain-
vaellusten aikoina, joista vasta tulemme puhumaan, oli Ekypti milloin
yhden milloin toisen kansan rääkättävänä, kunnes yhdistettiin Turkin
valtakuntaan, jonka alusmaana se tähän asti on pysynyt. Viimeisellä
vuosikymmenisellä ovat tieteet ja taiteet Ekyptin maassa taasen
syntyneet uuteen vireyteen ja voimaan.

4. Babylonilaiset ja Assyrialaiset.

Nuot Tigrin ja Euphratin virtain ympäriset maakunnat Aasiassa

olivat jo ikivanhoista aioista olleet viljelyksen hallussa. Tähän viittaa
myös tuo Pyhän Raamatun kertomus Babelin tornin rakentamisesta;
Babel eli Babyloni liki Euphratin virtaa, oli muinais-aian kuuluisampia
kaupunkia. — Näiltä tienoilta lähtivät useat niistä valloittajista, jotka
kauhistuttivat koko Aasiata ja pakoittivat sen kansat valtansa alle.
Moseksen kertomukset mainitsevat Nimrod nimisen sankarin olleen
Babylonin valtakunnan perustaja. Tämän sanotaan ensiksi
Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.

More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge

connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.

Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and

personal growth every day!

ebookbell.com