(eBook PDF) Critical Thinking, Reading and

Writing 9th Edition download

https://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-critical-thinking-
reading-and-writing-9th-edition/

Download full version ebook from https://ebooksecure.com

We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit ebooksecure.com
to discover even more!

(eBook PDF) Pathways: Reading, Writing, and Critical

Thinking 2 2nd Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-pathways-reading-
writing-and-critical-thinking-2-2nd-edition/

(eBook PDF) Pathways: Reading, Writing, and Critical

Thinking 3 2nd Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-pathways-reading-
writing-and-critical-thinking-3-2nd-edition/

(eBook PDF) Critical Thinking: An Introduction to

Analytical Reading and Reasoning 2nd Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-critical-thinking-an-
introduction-to-analytical-reading-and-reasoning-2nd-edition/

(eBook PDF) Rereading America: Cultural Contexts for

Critical Thinking and Writing 11th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-rereading-america-
cultural-contexts-for-critical-thinking-and-writing-11th-edition/
(eBook PDF) Portable Literature: Reading, Reacting,
Writing 9th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-portable-literature-
reading-reacting-writing-9th-edition/

(eBook PDF) Critical Thinking and American Government

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-critical-thinking-and-
american-government/

(eBook PDF) Critical Thinking 13th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-critical-thinking-13th-
edition/

COMPACT Literature: Reading, Reacting, Writing, 2016

MLA Update 9th Edition (eBook PDF)

http://ebooksecure.com/product/compact-literature-reading-
reacting-writing-2016-mla-update-9th-edition-ebook-pdf/

(eBook PDF) COMPACT Literature: Reading, Reacting,

Writing, 2016 MLA Update 9th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-compact-literature-
reading-reacting-writing-2016-mla-update-9th-edition/
Critical Thinking, Reading, and
Writing
this page left intentionally blank
Critical Thinking, Reading, and
Writing
A Brief Guide to Argument

NINTH EDITION

SYLVAN BARNET
Professor of English, Late of Tufts University

HUGO BEDAU
Professor of Philosophy, Late of Tufts University

JOHN O’HARA
Associate Professor of Critical Thinking, Reading, and Writing, Stockton
University
For Bedford/St. Martin’s
Vice President, Editorial, Macmillan Learning Humanities: Edwin Hill
Editorial Director, English: Karen S. Henry
Senior Publisher for Composition, Business and Technical Writing,
Developmental Writing: Leasa Burton
Executive Editor: John E. Sullivan III
Developmental Editor: Alicia Young
Senior Production Editor: Jessica Gould
Media Producers: Allison Hart and Rand Thomas
Production Supervisor: Victoria Anzalone
Marketing Manager: Joy Fisher Williams
Copy Editor: Alice Vigliani
Photo Editor: Martha Friedman
Photo Researcher: Jen Simmons
Permissions Editor: Elaine Kosta
Senior Art Director: Anna Palchik
Text Design: Laura Shaw Feit
Cover Design: John Callahan
Cover Photo: Martin Hardman/Getty Images
Composition: Jouve
Printing and Binding: LSC Communications

Copyright © 2017, 2014, 2011, 2008 by Bedford/St. Martin’s.

All rights reserved. No part of this book may be reproduced, stored in a

retrieval system, or transmitted in any form or by any means, electronic,
mechanical, photocopying, recording, or otherwise, except as may be
expressly permitted by the applicable copyright statutes or in writing by
the Publisher.

Manufactured in the United States of America.

1 0 9 8 7 6
f e d c b a

For information, write: Bedford/St. Martin’s, 75 Arlington Street,

Boston, MA 02116
(617-399-4000)
ISBN 978-1-319-03545-7

Acknowledgments
Text acknowledgments and copyrights appear at the back of the book on
page 477, which constitutes an extension of the copyright page. Art
acknowledgments and copyrights appear on the same page as the art
selections they cover.
this page left intentionally blank
this page left intentionally blank
Preface
This book is a text — a book about reading other people’s arguments and
writing your own arguments — and it is also an anthology — a
collection of dozens of selections, ranging from Plato to the present, with
a strong emphasis on contemporary arguments and, in this edition, the
first in full color, new modes of argument. Before we describe these
selections further, we’d like to describe our chief assumptions about the
aims of a course that might use Critical Thinking, Reading, and Writing:
A Brief Guide to Argument.
Probably most students and instructors would agree that, as critical
readers, students should be able to

summarize accurately an argument they have read;

locate the thesis (the claim) of an argument;
locate the assumptions, stated and unstated, of an argument;
analyze and evaluate the strength of the evidence and the
soundness of the reasoning offered in support of the thesis; and
analyze, evaluate, and account for discrepancies among various
readings on a topic (for example, explain why certain facts are
used, why probable consequences of a proposed action are
examined or are ignored, or why two sources might interpret the
same facts differently).

Probably, too, students and instructors would agree that, as thoughtful

writers, students should be able to

imagine an audience and write effectively for it (for instance, by

using the appropriate tone and providing the appropriate amount of
detail);
present information in an orderly and coherent way;
be aware of their own assumptions;
locate sources and incorporate them into their own writing, not
simply by quoting extensively or by paraphrasing but also by
having digested material so that they can present it in their own
words;
 properly document all borrowings — not merely quotations and
paraphrases but also borrowed ideas; and
do all these things in the course of developing a thoughtful
argument of their own.

In the first edition of this book we quoted Edmund Burke and John
Stuart Mill. Burke said,

He that wrestles with us strengthens our nerves, and sharpens our

skill.
Our antagonist is our helper.

Mill said,

He who knows only his own side of the cause knows little.

These two quotations continue to reflect the view of argument that

underlies this text: In writing an essay one is engaging in a serious effort
to know what one’s own ideas are and, having found them, to contribute
to a multisided conversation. One is not setting out to trounce an
opponent, and that is partly why such expressions as “marshaling
evidence,” “attacking an opponent,” and “defending a thesis” are
misleading. True, on television talk shows we see right-wingers and left-
wingers who have made up their minds and who are concerned only with
pushing their own views and brushing aside all others. But in an
academic community, and indeed in our daily lives, we learn by listening
to others and also by listening to ourselves.
We draft a response to something we have read, and in the very act of
drafting we may find — if we think critically about the words we are
putting down on paper — we are changing (perhaps slightly, perhaps
radically) our own position. In short, one reason that we write is so that
we can improve our ideas. And even if we do not drastically change our
views, we and our readers at least come to a better understanding of why
we hold the views we do.
Features

THE TEXT
Part One: Critical Thinking and Reading (Chapters 1–4) and Part Two:
Critical Writing (Chapters 5–7) together offer a short course in methods
of thinking about and writing arguments. By “thinking,” we mean
serious analytic thought, including analysis of one’s own assumptions
(Chapter 1); by “writing” we mean the use of effective, respectable
techniques, not gimmicks (such as the notorious note a politician
scribbled in the margin of the text of his speech: “Argument weak; shout
here”). For a delightfully wry account of the use of gimmicks, we
recommend that you consult “The Art of Controversy” in The Will to
Live by the nineteenth-century German philosopher Arthur
Schopenhauer. Schopenhauer reminds readers that a Greek or Latin
quotation (however irrelevant) can be impressive to the uninformed and
that one can knock down almost any proposition by loftily saying,
“That’s all very well in theory, but it won’t do in practice.”
We offer lots of advice about how to set forth an argument, but we do
not offer instruction in one-upmanship. Rather, we discuss responsible
ways of arguing persuasively. We know, however, that before one can
write a persuasive argument, one must clarify one’s own ideas — a
process that includes arguing with oneself — to find out what one really
thinks about a problem. Therefore, we devote Chapter 1 to critical
thinking; Chapters 2, 3, and 4 to critical reading (Chapter 4 is about
reading images); and Chapters 5, 6, and 7 to critical writing.
Parts One and Two together contain thirty readings (seven are student
papers) for analysis and discussion. Some of these essays originated as
op-ed newspaper pieces, and we reprint some of the letters to the editor
that they generated, so students can easily see several sides to a given
issue. In this way students can, in their own responses, join the
conversation, so to speak. (We have found, by the way, that using the
format of a letter helps students to frame their ideas, and therefore in
later chapters we occasionally suggest writing assignments in the form of
a letter to the editor.)
 All of the essays in the book are accompanied by a list of Topics for
Critical Thinking and Writing.1 This is not surprising, given the
emphasis we place on asking questions in order to come up with ideas
for writing. Among the chief questions that writers should ask, we
suggest, are “What is X?” and “What is the value of X?” (pp. 226–27).
By asking such questions — for instance (to look only at these two types
of questions), “Is the fetus a person?” or “Is Arthur Miller a better
playwright than Tennessee Williams?” — a writer probably will find
ideas coming, at least after a few moments of head scratching. The
device of developing an argument by identifying issues is, of course,
nothing new. Indeed, it goes back to an ancient method of argument used
by classical rhetoricians, who identified a stasis (an issue) and then asked
questions about it: Did X do such and such? If so, was the action bad? If
bad, how bad? (Finding an issue or stasis — a position where one stands
— by asking questions is discussed in Chapter 6.)
In keeping with our emphasis on writing as well as reading, we raise
issues not only of what can roughly be called the “content” of the essays
but also of what can (equally roughly) be called the “style” — that is, the
ways in which the arguments are set forth. Content and style, of course,
cannot finally be kept apart. As Cardinal Newman said, “Thought and
meaning are inseparable from each other. . . . Style is thinking out into
language.” In our Topics for Critical Thinking and Writing, we
sometimes ask the student

to evaluate the effectiveness of an essay’s opening paragraph,

to explain a shift in tone from one paragraph to the next, or
to characterize the persona of the author as revealed in the whole
essay.

In short, the book is not designed as an introduction to some powerful

ideas (though in fact it is that, too); it is designed as an aid to writing
thoughtful, effective arguments on important political, social, scientific,
ethical, legal, and religious issues.
The essays reprinted in this book also illustrate different styles of
argument that arise, at least in part, from the different disciplinary
backgrounds of the various authors. Essays by journalists, lawyers,
judges, social scientists, policy analysts, philosophers, critics, activists,
and other writers — including first-year undergraduates — will be found
in these pages. The authors develop and present their views in arguments
that have distinctive features reflecting their special training and
concerns. The differences in argumentative styles found in these essays
foreshadow the differences students will encounter in the readings
assigned in many of their other courses.
Parts One and Two, then, offer a preliminary (but we hope
substantial) discussion of such topics as

identifying assumptions;
getting ideas by means of invention strategies;
finding, evaluating, and citing printed and electronic sources;
interpreting visual sources;
evaluating kinds of evidence; and
organizing material as well as an introduction to some ways of
thinking.

Part Three: Further Views on Argument consists of Chapters 8 through

12.

Chapter 8, A Philosopher’s View: The Toulmin Model, is a

summary of the philosopher Stephen Toulmin’s method for
analyzing arguments, covering claims, grounds, warrants, backing,
modal qualifiers, and rebuttals. This summary will assist those
who wish to apply Toulmin’s methods to the readings in our book.
Chapter 9, A Logician’s View: Deduction, Induction, Fallacies,
offers a more rigorous analysis of these topics than is usually
found in composition courses and reexamines from a logician’s
point of view material already treated briefly in Chapter 3.
Chapter 10, A Psychologist’s View: Rogerian Argument, with an
essay by psychotherapist Carl R. Rogers and an essay by a student,
complements the discussion of audience, organization, and tone in
Chapter 6.
Chapter 11, A Literary Critic’s View: Arguing about Literature,
should help students to see the things literary critics argue about
and how they argue. Students can apply what they learn not only to
the literary readings that appear in the chapter (poems by Robert
Frost and Andrew Marvell and a story by Kate Chopin) but also to
the readings that appear in Part Four, A Casebook on the State and
the Individual. Part Three concludes with
 Chapter 12, A Debater’s View: Individual Oral Presentations and
Debate, which introduces students to standard presentation
strategies and debate format.

Finally, Part Four: A Casebook on the State and the Individual

consists of Chapter 13, which asks the question, How Free Is the Will of
the Individual within Society? Nine authors explore this enduring
question through essays, letters, poems, and a play.
What’s New in the Ninth Edition
This ninth edition brings highly significant changes. The authors of the
previous eight editions established a firm foundation for the book: Hugo
Bedau, professor of philosophy, brought analytical rigor to the
instruction in argumentation. and Sylvan Barnet, professor of English,
contributed expertise in writing instruction. They have now turned the
project over to John O’Hara, professor of critical thinking, to contribute
a third dimension, augmenting and enriching the material on critical
thinking throughout, especially in the early chapters. Other changes have
been made to ensure practical instruction and current topics.
Fresh and timely new readings. One-third are new, as are topics
such as genetically engineered foods, protection of religious rights in
prison, and marijuana regulation.
A revised casebook in Part Four. Chapter 13 offers selections from
Plato, George Orwell, Walter T. Stace, Martin Luther King Jr., Peter
Cave, Thomas Hardy, T. S. Eliot, Susan Glaspell, and Mitsuye Yamada
that explore a question both timeless and current: How Free Is the Will
of the Individual within Society?
A vibrant new design. A new full-color layout makes the book more
engaging and easier for students to navigate, and an expanded trim size
allows more space for students to annotate and take notes. Over fifty new
visuals, including ads, cartoons, photographs, and Web pages, provide
occasions for critical inquiry.
Expanded coverage of critical thinking in Part One. Part One has
been heavily revised to help better show students how effective reading,
analysis, and writing all begin with critical thinking. Enhancements
include an expanded vocabulary for critical thinking, instruction on
writing critical summaries, guidance on confronting unfamiliar issues in
reading and writing, new strategies for generating essay topics, and
extended critical reading approaches.
New “Thinking Critically” activities. Throughout the text, new
interactive exercises test students’ ability to apply critical thinking,
reading, and writing concepts. Students can also complete these
exercises online in LaunchPad.
Expanded discussion of developing thesis statements in Chapter 6.
This updated section helps better illustrate for students what the
difference is between taking a truly critical position versus resting on
their laurels in argumentative essays.
Updated coverage of visual rhetoric in Chapter 4. The “Visual
Rhetoric” chapter has been expanded to include discussion of how to
analyze images rhetorically, including how to recognize and resist the
meanings of images, how to identify visual emotional appeals, and what
the difference is exactly between seeing passively and truly looking
critically.
LaunchPad for Critical Thinking, Reading, and Writing. This
edition of Critical Thinking, Reading, and Writing includes access to
LaunchPad — an interactive platform that brings together the resources
students need to prepare for class, working with the textbook. Features
include interactive questions and exercises and quizzes on all of the
readings and instructional content, allowing instructors to quickly get a
sense of what students understand and what they need help with. You and
your students can access LaunchPad at
macmillanhighered.com/barnetbedauohara. Students receive access
automatically with the purchase of a new book. Students can purchase
standalone access at macmillanhighered.com/barnetbedauohara. To
get instructor access, register as an instructor at this site.
Acknowledgments
Finally, the authors would like to thank those who have strengthened this
book by their comments and advice on the ninth edition: Stacia Bensyl,
Missouri Western State University; Christine Brooks, Community
College of Vermont; Syble Davis, Houston Community College –
Central; Africa Fine, Palm Beach State College; Erin Fujinami, Clovis
Center Community College; Deanna Gabrielson, Morehead State
University; Melinda Mejia, Houston Community College – Central;
Veronica Reyes, California State University Los Angeles; Daniel Sabol,
Mercy College; Rachel Savorelli, University of Pittsburgh; Kay Siebler,
Missouri Western State University; Celeste Sonnier, Morton College;
Jim Wilkins-Luton, Clark College; and our anonymous reviewers from
Los Angeles Mission College, Mission College, and Palm Beach State
College. We would also like to thank Kalina Ingham, Elaine Kosta,
Martha Friedman, Angela Boehler, and Jen Simmons, who adeptly
managed art research and text permissions.
We are also deeply indebted to the people at Bedford/St. Martin’s,
especially to our editor, Alicia Young, who is wise, patient, supportive,
and unfailingly helpful. Steve Scipione, Maura Shea, John Sullivan, and
Adam Whitehurst, our editors for all of the preceding editions, have left
a lasting impression on us and on the book; without their work on the
first eight editions, there probably would not be a ninth. Others at
Bedford/St. Martin’s to whom we are deeply indebted include Edwin
Hill, Leasa Burton, Karen Henry, Joy Fisher Williams, Jennifer Prince,
Elise Kaiser, and Jessica Gould, all of whom have offered countless
valuable (and invaluable) suggestions. Intelligent, informed, firm yet
courteous, persuasive — all of these folks know how to think and how to
argue.
Get the Most Out of Your Course with
Critical Thinking, Reading, and Writing
Bedford/St. Martin’s offers resources and format choices that help you
and your students get even more out of your book and course. To learn
more about or to order any of the following products, contact your
Macmillan sales representative, e-mail sales support
([email protected]), or visit the Web site at
macmillanhighered.com/criticalthinking9e/catalog.

LAUNCHPAD FOR CRITICAL THINKING,

READING, AND WRITING: WHERE STUDENTS
LEARN
LaunchPad provides engaging content and new ways to get the most out
of your book. Get an interactive e-book combined with useful, highly
relevant materials in a fully customizable course space; then assign and
mix our resources with yours.

Auto-graded reading quizzes, comprehension quizzes on

argument topics, and interactive writing templates help students
to engage actively with the material you assign.
Pre-built units — including readings, videos, quizzes, discussion
groups, and more — are easy to adapt and assign by adding your
own materials and mixing them with our high-quality multimedia
content and ready-made assessment options, such as
LearningCurve adaptive quizzing. LearningCurve now includes
argument modules focusing on topic, purpose, and audience,
arguable claims, reasoning and logical fallacies, and persuasive
appeals (logos, pathos, and ethos).
LaunchPad also provides access to a Gradebook that provides a
clear window on the performance of your whole class, individual
students, and even results of individual assignments.
 A streamlined interface helps students focus on what’s due, and
social commenting tools let them engage, make connections, and
learn from each other. Use LaunchPad on its own or integrate it
with your school’s learning management system so that your class
is always on the same page.

To get the most out of your book, order LaunchPad for Critical Thinking,
Reading, and Writing packaged with the print book. (LaunchPad for
Critical Thinking, Reading, and Writing can also be purchased on its
own.) An activation code is required. To order LaunchPad for Critical
Thinking, Reading, and Writing with the print book, use ISBN 978-1-
319-10223-4.

CHOOSE FROM ALTERNATIVE FORMATS OF

CRITICAL THINKING, READING, AND
WRITING
Critical Thinking, Reading, and Writing is available in a variety of e-
book formats. For details about our e-book partners, visit
macmillanlearning.com/ebooks.

SELECT VALUE PACKAGES

Add value to your text by packaging one of the following resources with
Critical Thinking, Reading, and Writing. To learn more about package
options for any of the following products, contact your Bedford/St.
Martin’s sales representative or visit
macmillanhighered.com/criticalthinking9e/catalog.
Writer’s Help 2.0 is a powerful online writing resource that helps
students find answers whether they are searching for writing advice on
their own or as part of an assignment.

Smart search: Built on research with more than 1,600 student

writers, the smart search in Writer’s Help 2.0 provides reliable
results even when students use novice terms, such as flow and
unstuck.
 Trusted content from our best-selling handbooks: Choose
Writer’s Help 2.0, Hacker Version or Writer’s Help 2.0, Lunsford
Version and ensure that students have clear advice and examples
for all of their writing questions.
Adaptive exercises that engage students: Writer’s Help 2.0
includes LearningCurve, game-like online quizzing that adapts to
what students already know and helps them focus on what they
need to learn.

Student access is packaged with Critical Thinking, Reading, and

Writing at a significant discount. Order ISBN 978-1-319-10221-0 for
Writer’s Help 2.0, Hacker Version or ISBN 978-1-319-10220-3 for
Writer’s Help 2.0, Lunsford Version to ensure your students have easy
access to online writing support. Students who rent a book or buy a used
book can purchase access to Writer’s Help 2.0 at
macmillanhighered.com/writershelp2.
Instructors may request free access by registering as an instructor at
macmillanhighered.com/writershelp2.
For technical support, visit macmillanhighered.com/getsupport.
Portfolio Keeping, Third Edition, by Nedra Reynolds and
Elizabeth Davis, provides all the information students need to use the
portfolio method successfully in a writing course. Portfolio Teaching, a
companion guide for instructors, provides the practical information
instructors and writing program administrators need to use the portfolio
method successfully in a writing course. To order Portfolio Keeping
packaged with this text, contact your sale representative for a package
ISBN.

INSTRUCTOR RESOURCES
macmillanhighered.com/criticalthinking9e/catalog

You have a lot to do in your course. Bedford/St. Martin’s wants to make

it easy for you to find the support you need — and to get it quickly.
Resources for Teaching Critical Thinking, Reading, and Writing is
available as a PDF that can be downloaded from the Bedford/St. Martin’s
online catalog at the URL above. In addition to chapter overviews and
teaching tips, the instructor’s manual includes a sample syllabus and
suggested classroom activities.
 Join Our Community! The Macmillan English Community is now
Bedford/St. Martin’s home for professional resources, featuring Bedford
Bits, our popular blog site offering new ideas for the composition
classroom and composition teachers. Connect and converse with a
growing team of Bedford authors and top scholars who blog on Bits:
Andrea Lunsford, Nancy Sommers, Steve Bernhardt, Traci Gardner,
Barclay Barrios, Jack Solomon, Susan Bernstein, Elizabeth Wardle,
Doug Downs, Liz Losh, Jonathan Alexander, and Donna Winchell.
In addition, you’ll find an expanding collection of additional
resources that support your teaching:

Sign up for webinars.

Download resources from our professional resource series that
support your teaching.
Start a discussion.
Ask a question.
Follow your favorite members.
Review projects in the pipeline.

Visit community.macmillan.com to join the conversation with your

fellow teachers.
Another Random Scribd Document
with Unrelated Content
kenties tapahtui siitä syystä, että Mihiei Mihieitsh syödessään otti
toisenkin ryypyn viinaa. Korttia jaettaessa hän sanoi jo edeltäpäin
tietävänsä, että kaikki ässät ja valtit joutuvat Onufrij'ille, hänellä kun
on sellaiset näpistelijän kädet, jotka aina ovat valmiit sekoittamaan
väärin ja anastamaan parhaat kortit. Mutta tehtyään hänen kanssaan
korttilietteen, Mihiei Mihieitsh muuttui kokonaan ja alkoi häntä
kehua.

— No tietysti sinä olet, sano mitä tahansa, koko hylky mieheksesi,

— puheli hän hänelle: mutta minä pidän sinusta, jumal'avita, pidän
kun pidänkin; sentähden, ensinnäkin, että minulla on sellainen
luonto, ja toiseksi, jos asiaa tarkemmin harkitsee, niin on niitä
suurempiakin heittiöitä kuin sinä, täytyypä vielä sanoa, että sinä
sentään olet laadussasi koko mukiinmenevä mies.

— Siinä oli perää siinä puheessa, minkä nyt arvoisilta huuliltanne

kuulin, Mihiei Mihieitsh, — vastasi Onufrij Ilitsh, joka tunsi kuin
nousevansa noista sanoista: — ihan perujen perää oli siinä;
tietenkin, vaan vainoamista…

— Ja'a kortit, ja'a kortit, — keskeytti hänet Mihiei Mihieitsh: —

ettäkö vainoamista? mitä vainoamista? Kiitä Jumalaasi, ett'et istu
tällä hetkellä Pugatshovin [Kuuluisa kasakkapäällikkö,
kapinanjohtaja, joka m.m. esiintyy henkilönä Pushkinin "Kapteenin
tyttäressä." Suoment. muist.] tornissa, kahleisiin kytkettynä… Ja'a
kortit.

Ja Onufrij Ilitsh alkoi jakaa, vilkuttaen silmiään ja kastaen kiireesti

oikean käden sormea pitkän, kapean kielensä päähän.

Mutta Stepan Petrovitsh yhä kulki edes takaisin, ja Boris Andrejitsh

pysytteli Veeran läheisyydessä. Heidän keskustelunsa oli katkonaista
(Veera kävi ehtimiseen ulkona) ja niin vähäpätöistä, että olisi vaikea
ruveta sitä kuvaamaan. Boris Andrejitsh kysyi häneltä, ketä
naapureita heillä on, matkustaako hän usein pois kotoaan,
rakastaako hän taloutta. Kysymykseen, mitä hän lukee, hän vastasi:
"lukisin, mutt'ei ole aikaa!" Ja kun keskustelun kestäessä poika tuli
ilmoittamaan, että hevoset olivat valjaissa, oli hänestä ikävä lähteä,
ikävä heretä katselemasta noita hyviä silmiä, tuota kirkasta hymyilyä.
Jospa Stepan Petrovitshin mieleen olisi juolahtanut pyytää heitä
jäämään, olisi hän varmasti suostunut. Mutta Stepan Petrovitsh ei
pyytänyt, ei siksi, ett'ei hän olisi iloinnut uudesta vieraastaan, vaan
siksi, että hänellä oli sellainen tapa: joka tahtoi yöpyä, hän sai
kursailematta tilata itselleen vuoteen. Niin tekivät Mihiei Mihieitsh ja
Onufrij Ilitsh, jopa asettuivat makaamaan samaan huoneeseen ja
pakisivat kauan yli puolenyön; heidän äänensä kuuluivat kumeina
seinän läpi; enemmän puhui Onufrij Ilitsh, tai ehkä oikeammin kertoi
jotakin, vakuutteli jotakin, mutta hänen toverinsa vaan äännähti
puheen väliin, milloin epäilevästi, milloin rohkaisevasti "hm!"
Seuraavana aamuna he läksivät ajamaan Mihiei Mihieitshin kylään, ja
sieltä kaupunkiin, sinnekin yhdessä.

Paluumatkallaan Pietari Vasiljitsh ja Boris Andrejitsh kauan istuivat

ääneti. Pietari Vasiljitsh nukahti aisakellon yksitoikkoiseen
nalkutukseen ja reen tasaiseen, tuudittavaan kulkuun.

— Pietari Vasiljitsh! — sanoi Boris Andrejitsh vihdoin.

Mitä? — kysyi Pietari Vasiljitsh kuin unesta.

— Miksi ette kysele minulta mitään?

— Mitä tässä nyt olisi kysellä?

 — Samaa kuin aina ennenkin — näillä matkoillamme?

— Veerotshkastako nyt?

— Niin!

— Siinä nyt oli! Pitäisikö minun kysyä, kun tiedän, että hän ei teille
kelpaa.

— Turhaan te sellaista luulette. Hän miellyttää minua paljon

enemmän, kuin kaikki teidän Emerentsianne ja Sofia Kirillovnanne.

— Mitä te nyt?

— Sen sanon teille.

— Pyydän, olkaahan nyt! — onhan hän aivan yksinkertainen

neitonen. Hyvä emäntä hän kyllä saattaa olla, — se on selvä; mutta
tarvitsetteko te sellaista?

— No, miksen? Ehkäpä minä etsinkin juuri sellaista.

— Mutta, Boris Andrejitsh, malttakaa! eihän hän puhu

ranskaakaan?

Pietari Vasiljitsh vaikeni.

— Minä en odottanut teiltä sellaista… teiltä, sanon minä…

varmaankin te laskette leikkiä.

— En ensinkään.

— Jumala teidät sitten yksin tuntenee! Minä olen aina pitänyt

häntä vaan meikäläiselle miehelle sopivana. Mutta muuten, hän on
neitonen, joka pystyy mihin tahansa.

Ja Pietari Vasiljitsh korjasi lakkiansa, painoi päänsä tyynyyn ja

nukahti. Boris Andrejitshin ajatukset vaan yhä asustivat Veerotshkan
luona. Hänen edessään väikkyi hänen hymyilynsä ja silmiensä iloinen
lempeys. Yö oli kirkas ja kylmä, lumi välkkyi kuin timanttinen
hohtovaippa; taivaalla olivat tähdet syttyneet tuikkimaan, pakkanen
paukkui ja kitisi jalasten alla; puiden oksissa kimalteli jäinen kuura.
Sellaisina hetkinä mielikuvitus nousee siivilleen. Vjasovnin sai kokea
sen. Mitä kaikkea hän lieneekään mietiskellyt. Reki viimein pysähtyi
portaiden eteen. Mutta Veerotshkan kuva ei häipynyt vielä silloinkaan
hänen mielestään, vaan salaa seurasi häntä unen helmoihin.

Pietari Vasiljitsh, kuten sanottu, oli ihmeissään siitä vaikutuksesta,

jonka Veerotshka oli Boris Andrejitshiin tehnyt, mutta hän ihmetteli
vielä enemmän, kun Boris Andrejitsh parin päivän kuluttua ilmestyi
hänen luoksensa kertoen välttämättä haluavansa lähteä Barsukoviin,
ja lupasi lähteä yksin, ell'ei Pietari Vasiljitsh tulisi mukaan. Pietari
Vasiljitsh tietysti oli iloinen ja valmis tulemaan, ja niin ystävykset
taaskin lähtivät ja viipyivät perillä kokonaisen päivän. Kuten ensi
kerralla, oli nytkin Barsukovin luona muutamia vieraita joita Veera
kestitsi kahvilla ja kahvin jälkeen hillolla; mutta Vjasovnin puheli
hänen kanssaan enemmän kuin edellisellä kerralla, ja nimenomaan
juuri hänelle. Hän kertoi hänelle entisyydestään, Pietarista,
matkoistaan, — sanalla sanoen kaikesta, mikä hänen mieleensä
juolahti. Hän kuunteli häntä rauhallisesti ja tarkkaavasti milloin
hymyillen katsellen häntä, mutta hetkeksikään unohtamatta
emännäntoimia, heti hän nousi, kun huomasi vieraiden jotain
tarvitsevan, ja läksi itse asiaa toimittamaan. Hänen poistuessaan
Vjasovnin yhä pysyi liikkumatta paikallaan, ja palattuaan Veera istui
käsitöineen hänen vierelleen jatkaakseen keskustelua. Stepan
Petrovitsh, joka kulki huoneessa edestakaisin, seisahtui toisinaan
heidän eteensä, kuunteli Vjasovnin puheita ja sanoi: "brau, brau!" —
ja niin aika kului. Tällä kertaa Vjasovnin ja Pietari Vasiljitsh jäivät
yöksi ja lähtivät paluumatkalle vasta seuraavan päivän illalla…
Hyvästellessään Vjasovnin puristi Veerotshkan kättä. Veerotshka
punastui. Ei kukaan mies ennen sitä päivää ollut puristanut hänen
kättänsä, mutta hän ajatteli, että niin mahtaa Pietarissa olla tapana.

Molemmat ystävät alkoivat usein käydä Stepan Petrovitshin luona,

erittäinkin Boris Andrejitsh tunsi jo olevansa siellä melkein kuin
kotonaan. Hän tunsi alituista vetovoimaa sinne. Muutaman kerran
hän kävi siellä yksinkin. Veerotshka alkoi miellyttää häntä yhä
enemmän; heidän välilleen syntyi ystävyys. Pietari Vasiljitsh ei enää
puhunut hänelle Veerasta niinkuin ennen… Mutta eräänä aamuna
kun Pietari Vasiljitsh oli katsellut häntä jonkun aikaa äänettömänä,
sanoi hän:

— Boris Andrejitsh!

— Mitä? — vastasi Boris Andrejitsh ja punastui hieman itsekään

tietämättä miksi.

— Mitäkö minä aioin teille sanoa, Boris Andrejitsh… Te katsotte…

sitä… mutta ei ole hyvä, ja, esimerkiksi, jotain…

— Mitä te oikeastaan tarkoitatte, vastasi Boris Andrejitsh: — en

ymmärrä teitä.

— Niin, tarkoitin Veerotshkaa…

— Veerotshkaako?

Ja Boris Andrejitsh punastui vielä enemmän.

 — Niin. Suokaa anteeksi, jos olen suora; mutta katson
velvollisuudekseni ystäväni…

— Mistä te olette tuollaisia keksineet Pietari Vasiljitsh? — keskeytti

hänet Boris Andrejitsh. — Veerotshka — on nainen, hieno ja ankara
itseään kohtaan, ja meidän välillämme ei ole ollut ystävyyttä
enempää.

— No, joutavia, Boris Andrejitsh, — puheli, vuorostaan Pietari

Vasiljitsh: — Kuinka sivistyneenä maailmanmiehenä voitte olla ystävä
vaatimattoman maalaistytön kanssa?

— Taas te sitä samaa! — Keskeytti toistamiseen Boris Andrejitsh.

—
Miksi te sekoitatte sivistystä tähän asiaan? Sitä minä en ymmärrä?

Boris Andrejitsh hieman suuttui.

— Mutta kuulkaa, — jatkoi Pietari Vasiljitsh kärsimättömästi, jos se

on sopimatonta, tahdon vaan sanoa, että teillä kyllä on oikeus salata
minulta mitä tahdotte, mutta jos aiotte pettää, sanon: minua ette
petä. Onhan minullakin silmät. Eilinen päivä (he olivat olleet yhdessä
Stepan Petrovitshin luona) paljasti minulle paljon…

— Mutta, mitä se paljasti juuri teille.

— Sen se minulle paljasti, että te rakastatte häntä. Olettepa

mustankipeäkin hänen tähtensä.

Vjasovnin vilkasi Pietari Vasiljitshiin.

— No, mutta rakastaako hän minua?

 — Sitä en osaa sanoa, mutta olisipa kumma, jos hän ei teitä
rakastaisi.

— Sentähden, että olen sivistynyt, aioitte kait sanoa?

— Sentähden, ja sentähden, että teillä on hyvä taloudellinen

asema. No, ja teidän ulkomuotonne on myös miellyttävä. Mutta
pääasia on — varallisuus.

Vjasovnin nousi ja meni ikkunan luo.

— Mistä te päätätte, että olin mustasukkainen? — kysyi hän äkkiä

kääntyen Pietari Vasiljitsh päin.

— Siitä, että te eilen ette olleet tapaisenne, ennenkuin tuo

tyhjäntoimittaja Karantjev oli matkustanut tiehensä.

Vjasovnin ei vastannut mitään, mutta tunsi ystävänsä puhuvan

totta. Tämä Karantjev oli huoleton ylioppilas, iloinen kaunosielu, ei
älytön, mutta toivottomuuteen vajonnut, sortunut. Intohimot olivat
jo nuorena jäytäneet hänen voimansa, hän jäi liian varhain hoivaa
vaille. Hänellä oli mustalaisen hurjat kasvot, ja muutenkin hän oli
mustalaisen näköinen, lauloi ja tanssi kuin mustalainen. Hän rakastui
kaikkiin naisiin. Veerotshka miellytti häntä suuresti. Boris Andrejitsh
tutustui häneen Barsukovin luona ja aluksi mieltyi häneen; mutta
huomattuaan millä kasvojenilmeillä Veerotshka kuunteli häntä,
alkoivat hänen ajatuksensa Karantjevista muuttua.

— Pietari Vasiljitsh, — sanoi Boris Andrejitsh, lähestyessään

ystäväänsä ja asettuen seisomaan hänen eteensä: — minun täytyy
tunnustaa, minusta tuntuu kuin olisitte oikeassa. Olen kyllä sellaista
kauankin tuntenut, mutta te avasitte lopullisesti silmäni. Minä en,
tosiaankaan, ole välinpitämätön Veerotshkasta; mutta mitäpä siitä
sitten. Kuulkaahan, Pietari Vasiljitsh, emmehän kumpikaan, ei hän
enkä minä, halua mitään kunniatonta, sitä paitsi, sanoinhan sen jo
teille, en ole huomannut hänen puoleltaan mitään
myötätuntoisuuden oireita minua kohtaan.

— Yhä samaa, — vastasi Pietari Vasiljitsh: — viekkaudessa väkevä.

Boris Andrejitsh vaikeni.

— Mitä minun on tehtävä, Pietari Vasiljitsh?

— Mitäkö? Lakata kulkemasta.

— Niinkö arvelette?

— Tietysti… Ettehän aio naida häntä! Vjasovnin vaikeni taaskin.

— Niin, miksi ei voisi vaikkapa naidakin? — huudahti hän vihdoin.

— Siksi, Boris Andrejitsh, johan sen sanoin: hän ei ole teidän

vertaisenne.

— Sitä en saata huomata.

— Mutta, jos ette näe, niin tehkää kuin tahdotte. Sittepähän

näette.
Minä en ole teidän holhoojanne.

Ja Pietari Vasiljitsh alkoi täyttää piippuaan. Boris Andrejitsh istui

ikkunan luo ja vaipui ajatuksiinsa.

Pietari Vasiljitsh ei häirinnyt häntä, vaan rauhallisesti puhalteli

savupilviä ilmaan. Vihdoin Boris Andrejitsh nousi ja tavallista
kiihtyneempänä käski valjastamaan hevoset.

— Mihin sinä nyt? — kysyi Pietari Vasiljitsh.

— Barsukoviin, — vastasi Boris Andrejitsh lyhyesti.

Pietari Vasiljitsh hämmästyi.

— Tulenko mukaan, vai kuinka?

— Ei, Pietari Vasiljitsh; tahtoisin tänään lähteä yksin. Tahdon

selvittää välini Veeran kanssa.

— Kuten tahdotte.

— Kas niin, — sanoi hän itselleen, saatettuaan Boris Andrejitshin

ovelle, — kuten sanottu, leikistä tuli tosi… Mutta kaikki on sulaa
hullutusta, — lisäsi hän, asettuen mukavasti sohvalle.

Saman päivän iltana Pietari Vasiljitsh odottamatta ystävänsä

palaamista oli juuri rupeamaisillaan makuulle, kun ovi yht'äkkiä
aukeni ja huoneeseen syöksyi lumisena Boris Andrejitsh heittäytyen
ystävänsä kaulaan.

— Ystäväni, Pietari Vasiljitsh, onnittele minua! — huudahti hän,

sinutellen ystäväänsä ensi kertaa: — hän on suostunut ja ukko
myöskin… Kaikki on jo suoritettu!

— Kuinka, mitä? — mörähti hämmästyneenä Pietari Vasiljitsh.

— Minä menen naimisiin!

— Veerotshkan kanssa.
 — Hänen… Kaikki on päätetty ja sovittu.

— Se on mahdotonta!

— No, mikä mies sinä olet!… Et usko, kun selvästi sanotaan.

Pietari Vasiljitsh pani kiireesti tohvelit paljaaseen jalkaansa, heitti

hartioilleen viitan ja huudahti:

— Makedonia, teetä! — lisäten: — Koska asia jo on päätetty, ei se

enää puhumisesta parane. Antakoon Jumala teille onnea ja
menestystä! Mutta kerro minulle, ole hyvä, kuinka se tapahtui?

Ja juuri siitä hetkestä aikain molemmat ystävät alkoivat sinutella

toisiaan, mikä ei milloinkaan ennen ollut tapahtunut.

— Aivan mielelläni, — vastasi Vjasovnin ja alkoi kertoa.

Ja todellakin, katsokaamme, kuinka kaikki tämä tapahtui.

Kun Boris Andrejitsh tuli Stepan Petrovitshin luo, ei tämän luona,

vastoin tavallisuutta, ollut ainoatakaan vierasta, eikä hän itse
kulkenut edestakaisin, vaan istui voltaire-tuolissaan: hän voi pahoin.
Hän ei puhunut senvuoksi sanaakaan, mutta nyökkäsi ystävällisesti
päätään Vjasovninille, kun tämä astui huoneeseen, osoitti pöytää,
jolla oli viinaa ja sakuskaa, sitten Veeraa ja sulki silmänsä. Vjasovnin
ei muuta halunnutkaan; hän istui Veerotshkan luo ja alkoi hänen
kanssaan puoliääneen puhella. Puhuivat Stepan Petrovitshin
terveydestä.

— Minua aina kammoksuttaa, kun hän tulee pahoinvoivaksi, —

sanoi Veerotshka. Hän on sellainen: ei valita, ei pyydä mitään, ei
sanaakaan sano. Ei sano, vaikka tuntee sairastuvansa.
 — Ja te rakastatte häntä suuresti? — kysyi Vjasovnin.

— Ketä? Isääkö? Niin, yli kaiken koko maailmassa. Jumala

varjelkoon, jos hänelle jotain tapahtuisi. Minä, varmaankin, kuolisin.

— Siis, ette voi mitenkään hänestä erota?

— Erota? Miksi erota?

Boris Andrejitsh katsoi häneen.

— Neitonen ei saa koko ikäänsä elää vanhempainsa talossa.

— Kah! Mikä teille nyt pälkähti päähän… No, siihen nähden voin
olla levollinen… Kuka minusta huolisi?…

— "Minä!" oli Boris Andrejitsh vähällä vastata, mutta hillitsi

kielensä.

— Mitä te nyt kävitte noin miettimään? — kysyi hän katsoen Boris

Andrejitshiin lempeästi hymyillen, kuten tavallisesti.

— Minä mietin, — vastasi hän, minä mietin… että… — Mutta sitten

hän yht'äkkiä muutti äänensä ja kysyi, oliko Veera kauan ollut tuttu
Karantjevin kanssa.

— Minä en todellakaan muista… Niitä on aina kulkenut niin paljon

isän luona. Muistaakseni hän tuli meille ensi kerran viime vuonna.

— Sanokaa: pidättekö hänestä?

— En, — vastasi Veerotshka mietittyään hetkisen.

— Miksi ei?
 — Hän on niin likainen, — vastasi Veera suoraan. — Muuten hän
kyllä saattaa olla hyvä ihminen, ja laulaa kauniisti… sydän ihan
lämpenee, kun hän laulaa.

— Niinkö? sanoi Vjasovnin ja, vaiettuaan hetken lisäsi: — kenestä

te sitten pidätte?

— Monestakin, — esimerkiksi teistä.

— Mehän olemmekin ystäviä, sehän on tunnettu asia. Mutta

ettekö pidä kestään enemmän kuin minusta.

— Kylläpä te olette utelias.

— Mutta te olette kovin kylmä.

— Kuinka niin? kysyi Veerotshka, naivisti.

— Kuulkaa… — alkoi Vjasovnin sanoa. Mutta samassa Stepan

Petrovitsh kääntyi, nojatuolissaan.

— Kuulkaa, — jatkoi hän tuskin kuuluvasti, ja tunsi valtimon

tykyttävän: — minulla on teille jotain hyvin tärkeää sanottavana…
mutta ei täällä.

— Missä sitten?

— Vaikkapa viereisessä huoneessa.

— Mitä kummia? — kysyi Veerotshka: — varmaankin joku

salaisuus.

— Niin, salaisuus.
 — Salaisuusko, — ihmetteli Veerotshka uudelleen ja läksi
viereiseen huoneeseen.

Vjasovnin seurasi häntä kuin kuumeessa.

— No, mitä sitten? — kysyi Veera uteliaana.

Boris Andrejitsh olisi tahtonut puhua asiaa etäältä; mutta kun hän
katsoi noihin nuoriin kasvoihin, joilla väikkyi tuttu, rakas hymyily, kun
hän katsoi noihin kirkkaisiin silmiin, joista häntä kohtasi lempeä,
suora hyvyys, ei hän osannut muuta kuin aivan koruttomasti kysyä:

— Veera Stepanova, tahdotteko tulla vaimokseni?

— Mitä? — kysyi Veerotshka, kuin säikähtyen ja punastui korviaan

myöten.

— Tahdotteko te tulla minun vaimokseni? — toisti Vjasovnin

konemaisesti.

— Minäkö… minä, en tiedä todellakaan, en odottanut… se tuli

niin… — tapaili Veera, etsien tukea ikkunanlaudasta, sillä hän tunsi
kuin kaatuvansa, — sitten hän yht'äkkiä syöksyi ulos ja kiiruhti
omaan makuusuojaansa.

Boris Andrejitsh seisoi hetken aikaa paikallaan ja kokonaan

hämillään palasi takaisin huoneeseensa. Pöydällä oli numero
"Moskovan sanomia". Hän otti sen ja istui katselemaan sen rivejä
vähääkään ajattelematta mitä luki ja ymmärtämättä, mitä hänelle oli
tapahtunut. Neljännestunti kului häneltä siinä mielentilassa. Mutta
sitten kuului takaa kevyttä kahinaa, ja katsomatta taakseen hän
tunsi Veeran lähestyvän.
 Kului vielä hetkinen. Hän katsoi hieman syrjään lehdestään. Veera
istui akkunan luona selin, hän näytti kalpealta. Viimein Boris
Andrejitsh rohkaisi mielensä, nousi, meni hänen luoksensa ja istui
tuolille hänen vierelleen…

Stepan Petrovitsh istui liikkumatta nojatuolissaan pää selkäimen

varassa.

— Suokaa anteeksi, Veera Stepanova, — alkoi Vjasovnin hieman

vaivalloisesti, — tein väärin alkaissani niin odottamatta… ja sitäpaitsi
— aiheettomasti…

Veerotshka ei vastannut mitään.

— Mutta kun se nyt kerran niin tapahtui, — jatkoi Boris Andrejitsh:

— niin tahtoisin tietää minkä vastauksen…

Veera loi silmänsä alas; hänen poskensa punottivat.

— Veera Stepanova, yksi sana.

— Minä, todellakaan, en tiedä, — alkoi hän: Boris Andrejitsh… Se

riippuu isästä…

— Etkö ole terve? — kuului äkkiä Stepan Petrovitshin ääni.

Veerotshka vavahti ja nosti äkkiä päänsä. Stepan Petrovitshin

silmät alkoivat tuijottaa ja ilmaista levottomuutta. Veera meni hänen
luokseen.

— Te kysyitte jotain minulta, isä? Stepan Petrovitsh katsoi häneen

tiukasti.

— Olethan terve? — kysyi hän vielä kerran.

 — Tietysti, kuinka te voitte?

— Brau, brau, — puhui hän hiljaa sulkien taas silmänsä.

Veerotshka lähti ovelle päin, Boris Andrejitsh pidätti hänet.

— Sanokaa minulle ainakin, saanko puhua isänne kanssa?

— Kuten suvaitsette, — kuiskasi hän: — mutta, Boris Andrejitsh,

minusta tuntuu, etten ole teidän vertaisenne.

Boris Andrejitsh olisi tahtonut ottaa häntä kädestä; mutta hän

väisti ja meni ulos.

"Kummallista! — ajatteli hän: — hän haastaa aivan samaa kuin

Krupitsyn."

Jäätyään kahdenkesken Stepan Petrovitshin kanssa, Boris

Andrejitsh päätti vakaasti keskustella hänen kanssaan
äänekkäämmin, ja, mahdollisuuden mukaan, valmistaa häntä
odottamattomaan ehdotukseensa; mutta aikeen toteuttaminen näytti
tällä kertaa vaikeammalta, kuin Veeran kanssa. Stepan Petrovitsh oli
hiukan kuumeessa. Hän näytti milloin vaipuvan mietteisiinsä milloin
uinailevan, ja epämielellään vastasi kysymyksiin ja huomautuksiin,
joiden avulla Boris Andrejitsh toivoi kauttarantain pääsevänsä
keskustelun ydinkysymykseen… Toisin sanoen, kun Boris Andrejitsh
huomasi että kaikki hänen yrityksensä raukenevat tyhjiin, päätti hän
käydä suoraan asiaan.

Muutaman kerran hän kokosi voimansa, valmistautuakseen

puhumaan, mutta pysähtyi, eikä saanut sanaakaan sanotuksi.
 — Stepan Petrovitsh, — alkoi hän vihdoin: — aion tehdä teille
ehdotuksen, joka tulee suuresti teitä hämmästyttämään.

— Brau, brau, — sanoi Stepan Petrovitsh rauhallisesti.

— Sellaisen ehdotuksen, joka on teille aivan odottamaton.

Stepan Petrovitsh aukasi silmänsä.

— Mutta älkää vaan suuttuko minuun, pyydän…

Stepan Petrovitshin silmät aukenivat vielä suuremmiksi.

— Minä… minä aion pyytää teidän tyttärenne, Veera Stepanovnan

kättä…

Stepan Petrovitsh kohosi voltaire-tuolissaan korkeammalle…

— Mitä? kysyi hänkin ja hänen kasvonsa saivat aivan saman

ilmeen kuin Veeran äsken.

Boris Andrejitshin oli pakko uudistaa esityksensä.

Stepan Petrovitsh kiinnitti silmänsä Vjasovniniin ja katseli häntä

kauan ääneti, niin että Vjasovninista lopulta alkoi tuntua tukalalta.

— Tietääkö Veera? — kysäsi Stepan Petrovitsh.

— Minä puhuin asian Veera Stepanovnalle, ja hän salli minun

kääntyä teidän puoleenne.

— Juuri äskenkö puhuitte?

— Niin, juuri nyt.

 — Odottakaa, — pyysi Stepan Petrovitsh ja meni ulos.

Boris Andrejitsh jäi yksin ukon huoneeseen. Jäykistyneenä katsoi

hän milloin seiniin, milloin lattiaan, kunnes vihdoin kuului
kavionkopsetta ulkoa, portaiden luota, eteisen oveen kolkutettiin, ja
jykeä ääni kysyi: "Kotonako?" Kuului askeleita, ja huoneeseen astui
tuttavamme Mihiej Mihieitsh.

Boris Andrejitsh oli aivan pyörtyä harmista.

— Kylläpä täällä on kuuma! — huudahti Mihiej Mihieitsh ja istua

mäiskäytti sohvaan. - Ahaa, päivää! Mutta missä on Stepan
Petrovitsh?

— Hän meni ulos, kohta tulee.

— Kova pakkanen tänään, — huomautti Mihiej Mihieitsh, ja kaasi

viinaa lasiin. Minä tulen taaskin kaupungista.

— Kaupungistako? — vastasi Vjasovnin, vaivoin hilliten

mielenkuohuaan.

— Kaupungista tietysti, — toisti Mihiej Mihieitsh: — ja yhä saman

roiston, Onufreij'in tähden. Voitteko ajatella? Sanon teille sen, hän
on roisto, roisto joka tapauksessa. Ei tässä jouda muuta kuin
kuleksimaan hänen kanssaan maita mantereita. En tosiaan ymmärrä,
mitä poliisi odottaa. Viimein saa hänen tähtensä kulkea maailman
ympäri, Jumala nähköön!

Stepan Petrovitsh tuli huoneeseen.

Mihiej Mihieitsh alkoi kertoa hänelle retkistään Onufreij'n kanssa.

 — Miks'ei kukaan kurista häntä, — huudahti hän.

— Kuristako, — matki Stepan Petrovitsh ja oli aivan menehtyä

nauruunsa.

Mihiej Mihieitshiäkin alkoi naurattaa katsellessaan Stepan

Petrovitshiä, ja hän sanoi toistamiseen: "tosiaankin, hänet sietäisi
kuristaa hengiltä", mutta kun Stepan Petrovitsh viimein kellistyi
sohvalle suonenvetoiseen naurunkohtaukseen, niin Mihiej Mihieitsh
kääntyi Boris Andrejitshiin ja sanoi levitellen käsiään:

— Katsokaas, hän on aina sellainen: naurahtaa yht'äkkiä, mille,

sen tietää Jumala. Sellainen on hänen julkea tapansa.

Veerotshka tuli huoneeseen kuin ahdistettuna, silmät punaisina.

— Isä ei ole tänään oikein terve, — huomautti hän puoliääneen

Mihiej Mihieitshille.

Mihiej Mihieitsh nyökkäsi päällään ja pani suuhunsa palasen

juustoa. Lopulta Stepan Petrovitsh vaikeni, nousi huokaisten ja alkoi
kävellä huoneessa edestakaisin. Boris Andrejitsh väitteli hänen
katseitaan ja istui kuin neuloilla. Mihiej Mihieitsh alkoi taas panetella
Onufrij Ilitshiä.

Istuttiin pöytään. Pöydässäkin oli Mihiej Mihieitsh koko ajan yksin

äänessä. Vihdoin, kun ilta jo alkoi käydä myöhäiseksi, otti Stepan
Petrovitsh Boris Andrejitshiä kädestä ja vei hänet vaieten toiseen
huoneeseen.

— Oletteko te hyvä ihminen? — kysyi hän, katsoen häntä silmiin.

 — Olen rehellinen ihminen, Stepan Petrovitsh, — vastasi Boris
Andrejitsh: — sen voin vannoa, — ja rakastan teidän tytärtänne.

— Rakastatteko? oikeinko?

— Rakastan ja tahdon ansaita hänen rakkautensa.

— Etteköhän kyllästy? — kysyi taaskin Stepan Petrovitsh.

— En milloinkaan!

Stepan Petrovitshin kasvoilla värähteli tuskallinen ilme, ne aivan

kuin kutistuivat kokoon.

— No, katsokaa… Jos rakastatte… niin suostun.

Boris Andrejitsh aikoi syleillä häntä, mutta hän sanoi:

— Myöhemmin… hyvä.

Hän kääntyi seinään päin. Boris saattoi huomata, että hän itki.

Stepan Petrovitsh hieroi silmiään, seisoen yhä selin, sitten hän

meni työhuoneeseensa Boris Andrejitshin ohi ja katsomatta häntä
kasvoihin, — puhui hymyten kuten tavallisesti:

— Olkaa hyvä, tänään ei enää tarvitse… huomenna… kaikki… mitä

tarvitaan…

— Hyvä, hyvä, — vastasi Boris Andrejitsh, ja, mennessään hänen

jälessään huoneeseen, vaihtoi ymmärtävän silmäyksen Veeran
kanssa.
 Hän oli iloisten, mutta samalla sekavien tunteiden vallassa. Hän ei
malttanut enää viipyä kauan Stepan Petrovitshin luona, Mihiej
Mihieitshin seurassa; hänen täytyi välttämättä päästä lähtemään, —
ja sitä paitsi tunsi hän nyt tarvitsevansa Pietari Vasiljitshiä. Hän lähti,
luvattuaan seuraavana päivänä uudistaa käyntinsä. Hyvästellessään
Veerotshkan kanssa eteisessä hän suuteli hänen kättänsä. Veera
katsoi häntä silmiin.

— Hyvästi huomiseen, — sanoi Boris Andrejitsh.

— Hyvästi, — vastasi neitonen hiljaa.

— Arvaappas, Pietari Vasiljitsh, — puheli Boris Andrejitsh,

lopetettuaan kertomuksensa ja astuessaan edestakaisin hänen
makuusuojansa lattiaa: — mikä ajatus on pälkähtänyt päähäni:
minkä tähden nuori mies ei useinkaan mene naimisiin? Sentähden,
ett'ei hän tahdo orjuuttaa elämäänsä; hän ajattelee: mikäpä kiire
minulla on? vielähän tässä on aikaa, ehkä tulee parempiakin
tilaisuuksia; mutta asia päättyy, tavallisesti, joko niin, että hän tulee
liian vanhaksi, tai nai ensimäisen, jonka tapaa, se on kaikki seuraus
itserakkaudesta ja ylpeydestä. Jos Jumala on lähettänyt tiellesi
armaan ja hyvän neitosen, niin älä päästä tilaisuutta käsistäsi, vaan
tule onnelliseksi äläkä turhia oikuttele. Veerotshkaa parempaa
vaimoa en löydä; ja jos häneltä puuttuu jotain kasvatukseen nähden,
niin on minun asiani korjata se. Hän on hieman flegmaattinen
esiintymiseltään, mutta se ei ole onnettomuus — päinvastoin! Kas
siitä näet, miksi minä tein kiirettä. Sinähän minua yllytit naimaan. Ja
jos minä olen erehtynyt, — lisäsi hän, seisahtuen ja arveltuaan
hiukan, jatkoi: — onnettomuus ei ole suuri sittenkään! minun
elämästäni ei kuitenkaan enää mitään tule.
 Pietari Vasiljitsh kuunteli ystäväänsä äänettömänä unohtamatta
särpiä lasistaan huonoa teetä, jota uuttera Makedonia oli parhaansa
mukaan keittänyt.

— Miksi istut tuppisuuna? — kysyi vihdoin Boris Andrejitsh,

seisahtuen hänen eteensä. — Enkö puhu totta? Vai mitä sanot?

— Olet jo asian esittänyt, — vastasi Pietari Vasiljitsh kangertaen:

— isä on antanut siunauksensa, tytär ei ole vastustanut, mitä siitä
siis enää maksaa puhua. Ehkäpä on kaikki onneksi. Nyt on aika
ajatella häitä, eikä viisastella; ja aamu on iltaa viisaampi… Puhutaan
huomenna, niinkuin asiat vaativat.

— Syleile minua, onnittele, — vastasi Boris Andrejitsh: — ka, mikä

oletkaan!

— Syleilenpä vielä syleiltyänikin, varsin kernaasti.

Ja Pietari Vasiljitsh syleili Boris Andrejitshiä.

— Antakoon Jumala sinulle kaikkea tämän maailman hyvyyttä!

Ystävät erosivat.

"Kaikki vaan sentähden, — sanoi Pietari Vasiljitsh itselleen ääneen

maattuaan jonkun aikaa vuoteellaan ja kääntyen toiselle kyljelle, —
kaikki tämä on vaan siitä, ettei jäänyt palvelemaan sotaväkeen! On
tottunut elämään oman päänsä mukaan mistään muusta
välittämättä."

*****
 Kuukauden kuluttua Vjasovnin ja Veerotshka menivät naimisiin.
Vjasovnin nimenomaan vaati, että häitä ei enää siirrettäisi. Pietari
Vasiljitsh oli hänen sulhaspoikanaan. Koko ensi kuun kuluessa
Vjasovnin joka päivä kävi Stepan Petrovitshiä tervehtimässä; hänen
ja Veerotshkan suhteessa ei tapahtunut mitään muutosta:
Veerotshka kävi ujommaksi hänen seurassaan, siinä kaikki. Hän toi
Veerotshkalle "Jurij Miloslavskij'n" ja itse luki hänelle muutamia
lukuja. Tämä Sjakoskinin romaani miellytti häntä; mutta lopetettuaan
sen hän ei pyytänyt toista. Karantjev kävi jonkun kerran katsomassa
Veerotshkaa, joka nyt oli toisen morsian, ja, täytyy tunnustaa, tuli
juoneena, katseli häntä aivan kuin olisi tahtonut jotain sanoa, mutta
jätti sanomatta. Häntä pyydettiin laulamaan ja hän lauloi erään
alakuloisen laulun, sitten vielä toisen reippaan, heitti kitaran
sohvalle, sanoi hyvästit kaikille, istui rekeen ja asettui suulleen
heinille maata alkaen itkeä uikuttaa, kunnes nukkui sikeään uneen.

Häitten edellisenä päivänä Veerotshka oli surullinen, ja Stepan

Petrovitshin mieli oli masentunut. Hän toivoi Boris Andrejitshin
suostuvan muuttamaan heille asumaan, mutta tämä ei maininnut
sanaakaan siitä, päinvastoin hän ehdotti, että Stepan Petrovitsh
asettuisi joksikin ajaksi hänen luokseen. Ukko kieltäytyi: hän oli
tottunut omaan huoneeseensa. Veerotshka lupasi käydä häntä
tervehtimässä ainakin kerran viikossa, johon lupaukseen vanhus
vastasi surullisesti: "brau brau!"

Ja niin Boris Andrejitsh alkoi elää naineena miehenä. Ensi aikoina

kaikki sujui mainiosti. Veerotshka, erinomaisena emäntänä pani koko
talon hyvään kuntoon. Boris Andrejitsh ihaili hänen tyyntä, mutta
huolellista toimeliaisuuttaan, rakasti katsella, kuinka selvästi ja
hellävaroen hän kaikkia kohteli ja opasteli. Hän kutsui Veerotshkaa
"pieneksi hollantilaisekseen" eikä väsynyt yhä uudelleen kertomasta
Pietari Vasiljitshille onnestaan Huomattakoon samalla, että Pietari
Vasiljitsh hääpäivästä alkain ei käynyt lainkaan niin usein Boris
Andrejitshin luona, kuin ennen, eikä istunut enää niin kauan kuin
ennen, vaikka Boris Andrejitsh, vastaanotti hänet aivan yhtä
ystävällisesti kuin nuorenamiehenä ja vaikka Veerotshka hänestä
paljon piti.

— Sinun elämäsi ei ole enää sama, — puheli hän Vjasovninille,

joka ystävällisesti nuhteli häntä aiheettomasta kylläytymisestä: —
sinä olet nainut, minä naimaton. Minä voin häiritä.

Ensimmältä Vjasovnin ei vastustanut häntä; mutta vähitellen hän

huomasi kotoisen elämänsä käyvän ikäväksi ilman Krupitsyniä. Boris
Andrejitsh ei syyttänyt siitä vaimoansa, sillä hänestä ei ollut mitään
vaivaa; päinvastoin, hän toisinaan sai kokonaan jäädä omiin
hoteisiinsa, jopa kului monta aamukautta perätysten niin, ett'ei
sanaakaan vaihdettu, vaikka Boris Andrejitsh lähettikin hänelle
alituiseen tyytyväisiä, helliä silmäyksiä, ja joka kerta kun Veerotshka
kulki hänen ohitsensa kevyttä, notkuvaa käyntiään, sieppasi kiinni ja
suuteli kättä saaden aina vastineeksi hellän hymyilyn. Tämä hymyily
oli sama, joka aina oli hänen rakkautensa uudeksi virittänyt; mutta
riittikö se yksin siihen?

Heidän välillään oli liian vähän yhteistä, ja hän alkoi sitä aavistaa
ja aprikoida.

"Ei siitä pääse mihinkään, minun vaimollani on kovin vähän

edellytyksiä", — arveli Boris Andrejitsh kerran itsekseen sohvalla
kädet ristissä istuessaan.

Nyt kaikuivat hänen sielussaan entistä selvemmin Veerotshkan

kosimispäivänä lausumat sanat: "Minä en ole teidän vertaisenne!"
Welcome to Our Bookstore - The Ultimate Destination for Book Lovers
Are you passionate about testbank and eager to explore new worlds of
knowledge? At our website, we offer a vast collection of books that
cater to every interest and age group. From classic literature to
specialized publications, self-help books, and children’s stories, we
have it all! Each book is a gateway to new adventures, helping you
expand your knowledge and nourish your soul
Experience Convenient and Enjoyable Book Shopping Our website is more
than just an online bookstore—it’s a bridge connecting readers to the
timeless values of culture and wisdom. With a sleek and user-friendly
interface and a smart search system, you can find your favorite books
quickly and easily. Enjoy special promotions, fast home delivery, and
a seamless shopping experience that saves you time and enhances your
love for reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!

ebooksecure.com