Bluetooth For Java 1st Edition Ranjith Antony

download

https://ebookultra.com/download/bluetooth-for-java-1st-edition-
ranjith-antony/

Explore and download more ebooks or textbooks

at ebookultra.com
Here are some recommended products for you. Click the link to
download, or explore more at ebookultra.com

Bluetooth For Java 1st Edition Bruce Hopkins

https://ebookultra.com/download/bluetooth-for-java-1st-edition-bruce-
hopkins/

Bluetooth Application Programming with the Java APIs The

Morgan Kaufmann Series in Networking 1st Edition C Bala
Kumar
https://ebookultra.com/download/bluetooth-application-programming-
with-the-java-apis-the-morgan-kaufmann-series-in-networking-1st-
edition-c-bala-kumar/

Bluetooth connect without cables Bluetooth 1 1 s dramatic

improvements in interoperability and reliability includes
thoroughly revised coverage of Bluetooth security and
power conservation new Bluetooth profiles including the
https://ebookultra.com/download/bluetooth-connect-without-cables-
long awaited Persona 2nd ed Edition Sturman
bluetooth-1-1-s-dramatic-improvements-in-interoperability-and-
reliability-includes-thoroughly-revised-coverage-of-bluetooth-
security-and-power-conservation-new-bluetoo/

C for Java Developers 1st Edition Allen Jones

https://ebookultra.com/download/c-for-java-developers-1st-edition-
allen-jones/
IoT Projects with Bluetooth Low Energy 1st Edition Madhur
Bhargava

https://ebookultra.com/download/iot-projects-with-bluetooth-low-
energy-1st-edition-madhur-bhargava/

Java For Dummies 4th Edition Barry Burd

https://ebookultra.com/download/java-for-dummies-4th-edition-barry-
burd/

Getting Started with Bluetooth Low Energy Tools and

Techniques for Low Power Networking 1st Edition Kevin
Townsend
https://ebookultra.com/download/getting-started-with-bluetooth-low-
energy-tools-and-techniques-for-low-power-networking-1st-edition-
kevin-townsend/

Java EE 7 for Beginners 1st Edition Sharanam Shah

https://ebookultra.com/download/java-ee-7-for-beginners-1st-edition-
sharanam-shah/

Java For Dummies Quick Reference 1st Edition Doug Lowe

https://ebookultra.com/download/java-for-dummies-quick-reference-1st-
edition-doug-lowe/
Bluetooth For Java 1st Edition Ranjith Antony Digital
Instant Download
Author(s): Ranjith Antony; Bruce Hopkins
ISBN(s): 9781430207634, 1430207639
Edition: 1
File Details: PDF, 22.84 MB
Year: 2008
Language: english
Bluetooth for Java
BRUCE HOPKINS AND RANJITH ANTONY

APress Media, LLC

Bluetooth for Java
Copyright © 2003 by Apress
Originally published by Apress in 2003

All rights reserved. No part of this work may be reproduced or transmitted in any form or by any
means, electronic or mechanical, including photocopying, recording, or by any information
storage or retrieval system, without the prior written permission of the copyright owner and the
publisher.
ISBN 978-1-59059-078-2 ISBN 978-1-4302-0763-4 (eBook)
DOI 10.1007/978-1-4302-0763-4

Irademarked names may appear in this book. Rather than use a trademark symbol with every
occurrence of a trademarked name, we use the names only in an editorial fashion and to the
benefit of the trademark owner, with no intention of infringement of the trademark.

Technical Reviewer: Andrew Stringer

Editorial Directors: Dan Appleman, Gary Cornell, Simon Hayes, Karen Watterson, John Zukowski
Assistant Publisher: Grace Wong
Project Manager and Development Editor: Tracy Brown Collins
Copy Editor: Ami Knox
Compositor: Impressions Book and Journal Services, Inc.
Artist and Cover Designer: Kurt Krames
Indexer: Valerie Robbins
Production Manager: Kari Brooks
Manufacturing Manager: Tom Debolski

Distributed to the book trade in the United States by Springer-Verlag New York, Inc., 175 Fifth
Avenue, New York, NY, 10010 and outside the United States by Springer-Verlag GmbH & Co. KG,
Tiergartenstr. 17,69112 Heidelberg, Germany.

In the United States, phone 1-800-SPRINGER, email [email protected], or visit

http://www.springer-ny. com.
Outside the United States, fax +49 6221345229, email [email protected], or visit
http://www.springer.de.

For information on translations, please contact Apress directiy at 2560 9th Street, Suite 219,
Berkeley, CA 94710. Phone 510-549-5930, fax: 510-549-5939, email [email protected], or visit
http://www.apress.com.

The information in this book is distributed on an "as is" basis, without warranty. Although every
precaution has been taken in the preparation of this work, neither the author nor Apress shall
have any liability to any person or entity with respect to any loss or damage caused or alleged to
be caused direcdy or indirectly by the information contained in this work.

The source code for this book is available to readers at http: //www. apress. com in the Downloads
section.
First and foremost, I dedicate this book to the Lord Jesus Christ, without whom
I could not have written this book. I also dedicate this book to my loving wife,
Schrell, and my two wonderful children, Lydia and Bruce Jr.
-Bruce Hopkins

Dedicated to my parents, Prof. Antony Mampilly and Prof. Kochurani Mampilly.

-Ranjith Antony
 Contents at a Glance
About the Authors ................................................. .xm
About the Technical Reviewer .................................... .xiv
Acknowledgments .................................................... .xv
Introduction ....................................................... .xvii
Chapter 1 Introducing Bluetooth .................................. 1
Chapter 2 Bluetooth 1.1 ........................................... 11
Chapter 3 Before You Get Started ................................33
Chapter 4 Understanding the Java Bluetooth API .............. .45
Chapter 5 Bluetooth with J2ME MIDP .............................. 75
Chapter 6 Creating a Bluetooth Print Server
with JPS API ............................................ 97
Chapter 7 Java and OBEX ......................................... 115
Chapter 8 Using a Bluetooth Simulator .......................... 137
Chapter 9 Bluetooth Security .................................... 155
Chapter 10 Wireless Embedded Systems with
the Micro BlueTarget .................................. 179
Chapter 11 Enterprise Bluetooth Applications with
the Ericsson BlipNet ..................................225
Chapter 12 Bluetooth and Jini ....................................241

v
Contents at a Glance

Appendix A javax. bluetooth ........................................259

Appendix B javax.obex ..............................................265
Appendix C Java Bluetooth Development on
the PalmOS Platform ..................................269
Appendix D BlipNet 1.1 API ........................................273
Index .................................................................315

vi
 Contents
About the Authors ................................................. .xzn
About the Technical Reviewer .................................... .xiv
Acknowledgments .................................................... .xv
Introduction ....................................................... .xvii

Chapter 1 Introducing Bluetooth ........................... 1

Bluetooth vs. Infrared .............................................. 1
Bluetooth vs. 802.11b ............................................... 1
Bluetooth Devices on the Market Today ............................3
Devices of the Future ............................................... 8
Summary .............................................................. .10

Chapter 2 Bluetooth 1.1 ..................................... 11

A Brief History of Bluetooth ...................................... 11
The Radio Spectrum .................................................. 12
The Bluetooth Protocol Stack ...................................... 17
Profiles .............................................................23
Profile Interdependencies .........................................28
Personal Area Networks: Piconets and Scatternets ............. .30
The Bluetooth Qualification Process .............................. 31
Summary ...............................................................32

Chapter 3 Before You Get Started ........................33

When NOT to Use Bluetooth and Java ...............................33
Understanding the JCP ..............................................34
The Benefits of the Java Bluetooth API ..........................38
What You Need to Get Started ..................................... .40
Summary ............................................................... 43

vii
 Contents

Chapter 4 Understanding the Java

Bluetooth API .................................... .45
The Basic Components of a Bluetooth Application .............. .45
Summary ............................................................... 73

Chapter 5 Bluetooth with J2ME MIDP ..................... 75

J2ME Overview ........................................................ 75
The Mobile Information Device Profile ........................... 76
Stealth Mode Example ............................................... 81
Piconet Browser Example ............................................ 88
Summary ............................................................... 96

Chapter 6 Creating a Bluetooth Print Server

with JPS API ....................................... 97
JPS Overview ......................................................... 98
A Step-by-Step JPS Application ................................. .100
A Complete JPS Application: JPSPrint .......................... .102
Integrating JPS and Bluetooth ................................... .104
Summary .............................................................. 113

Chapter 7 Java and OBEX .................................... 115

What Is OBEX? ....................................................... 115
The OBEX APIs in the JSR-82 ...................................... 121
File Transfer Example ............................................. 127
Summary .............................................................. 136

Chapter 8 Using a Bluetooth Simulator ................. 137

The Pros and Cons of Using a Simulator ......................... 138
Impronto Simulator from Rococo .................................. 139
Summary .............................................................. 153

viii
 Contents

Chapter 9 Bluetooth Security ............................. 155

Bluetooth Security Measures ...................................... 155
Security Example ................................................... 163
Summary .............................................................. 177

Chapter 10 Wireless Embedded Systems with

the Micro BlueTarget ......................... 179
What Is the Micro BlueTarget7 .................................... 179
The Micro BlueTarget Hardware Configuration .................... 182
The Micro BlueTarget Software Configuration .................... 185
Application Development on the Micro BlueTarget Platform .... 187
Summary ..............................................................224

Chapter 11 Enterprise Bluetooth Applications

with the Ericsson BlipNet .................225
The Ericsson BlipNet ..............................................226
BlipNet API Overview ..............................................232
The Bluetooth Device Tracker .....................................233
Summary .......................................................... ; .. .240

Chapter 12 Bluetooth and Jini ...........................241

What Is Jini Network Technology? .................................242
How Jini Works .....................................................245
Integrating Jini and Bluetooth ..................................251
A Jini-Bluetooth-Enabled Device: The PsiNaptic PsiNode ......254
The Benefits of Bluetooth and Jini ..............................255
Summary ..............................................................256

Appendix A javax. bluetooth .................................259

Class BluetoothConnectionException ..............................259
Class BluetoothStateException ....................................259
Class DataElement ................................................. .260

ix
Contents

Class DeviceClass ..................................................261

Class DiscoveryAgent ..............................................261
Interface DiscoveryListener ......................................261
Interface L2CAPConnection ........................................262
Interface L2CAPConnectionNotifier ...............................262
Class LocalDevice ..................................................262
Class RemoteDevice .................................................263
Interface ServiceRecord ...........................................263
Class ServiceRegistrationException ..............................263
Class UUID ..........................................................264

Appendix B javax.obex .......................................265

Interface Authenticator ...........................................265
Interface ClientSession ...........................................265
Interface HeaderSet ...............................................265
Interface Operation ...............................................266
Class PasswordAuthentication .....................................266
Class ResponseCodes ................................................267
Class ServerRequestHandler ........................................268
Interface SessionNotifier .........................................268

Appendix C Java Bluetooth Development on

the PalmOS Platform ..........................269
Supported Bluetooth Protocols ....................................269
System Requirements .............................................. .270
Included Software ..................................................271
Installation ........................................................272

Appendix D BlipNet 1.1 API ................................273

Class BlipNetIcons .................................................273
Interface BlipNode .................................................274
Interface BlipNodeCause ...........................................275
Interface BlipNodeEvent ...........................................277
Interface BlipNodeHandle .........................................277
Class BlipNodeHandleInUseException ............................. .280
Class BlipNodeHandleReleasedException ..........................281

x
 Contents

Class BlipNodeNotConnectedException ............................281

Class BlipServer ...................................................281
Class BlipServerAccessException .................................282
Interface BlipServerConnection ..................................282
Class BlipServerConnectionException ............................284
Class BlipServerEventAdapter .....................................284
Class BlipServerEventFilter ......................................285
Interface BlipServerEventListener ...............................286
Class BlipServerException ........................................287
Class BluetoothAddress ............................................287
Class ClassOfDevice ...............................................288
Interface Connection Event ........................................292
Class EricssonMelody ..............................................293
Interface Event ....................................................294
Interface InquiryResultEvent .....................................297
Interface link .....................................................298
Class NoSuchSessionException .....................................299
Interface Obex Event ...............................................299
Class ObexFile .................................................... .300
Class ObexGenericObject .......................................... .301
Interface ObexProgressEvent ..................................... .302
Interface ObexProgresslistener ................................. .303
Interface ObexPushObject ........................................ .303
Class ObexServerHostedFile ...................................... .304
Interface PageData ................................................ .304
Interface RemoteBlipServerEventListener ....................... .305
Interface RemoteObexProgresslistener .......................... .305
Class ScanMode .................................................... .305
Class Session ...................................................... .307
Class ShortUuid ................................................... .308
Class TerminalNotConnectedException ........................... .310
Class WapServiceIndication ...................................... .310
Class WapServiceloading ...........................................312

Index ..............................................................315

xi
 About the Authors
Bruce Hopkins is a 6-year Java veteran with experience in dis-
tributed computing and wireless networking. He has an
electrical and computer engineering degree from Wayne State
University in Detroit and has interest in robotics, microcom-
~~"Ji::::.>L'o4I
puting, and electronics. He has worked in Java since JDK l.Oa,
:::al!:~I~• • and his research studies include distributed computing, clus-
tering, encryption, and pervasive computing. He currently works as an
independent consultant in the Metro Detroit area.

. . - - - - - - , Ranjith Antony earned his bachelor of technology degree in

computer engineering from the College of Engineering,
Chengannur, Kerala, India, an institute affiliated with Cochin
University of Science and Technology. He became a lecturer in
the Department of Computer Engineering of the Government
Model Engineering College, an institute affiliated with Co chin
University of Science and Technology. In June 1998, he joined Atinav as a soft-
ware engineer. Presently, he is working as a senior technical manager and is
managing the Bluetooth -related Java products from Atinav.

xiii
 About the Technical
Reviewer
Andrew Stringer was educated at the Dublin Institute of Technology in computer
science and software engineering, receiving a bachelor of science degree. Andrew
joined Rococo Software in 2001 as a trainer and consultant in the field of wireless
software development. Andrew has great experience in developing and delivering
courses with J2ME and also with Java APIs for Bluetooth Wrreless Technology
(JABWT). Andrew lives in Dublin, Ireland.

xiv
 Acknowledgments
I PERSONAUYWANT TO 11IANK all the people who helped me in writing the book that
you're holding. Never in a million years would I have thought that I would be
working with Gary Cornell and John Zukowski, both of whom are very respected
Java authors. I'm very grateful that Gary and John accepted my proposal way
back in January of 2002. For that matter, I want to thank the rest of the team at
Apress including Tracy Brown, Ami Knox, Kari Brooks, and Wanshun Tam. More
honor, however, goes to Tracy. Many thanks to Andrew Stringer from Rococo for
tech reviewing this book; I never knew that I could have been wrong so many
times. It's good to have an expert at your disposal.
Bluetooth equipment isn't cheap, so I also want to acknowledge all the great
companies around the world Oiterally) that gave Ranjith and me hardware loans
and technical assistance. For instance, Jeff Day and the rest of the team at 3Com
(including Ken Morley, Brent Nixon, and Randy Rollins) were very helpful in pro-
viding us with Bluetooth adapters and tech support. Mahendra Tailor from TDK
Systems in the UK was very helpful in providing us with equipment as well.
Rococo was very kind to allow us to have an extended evaluation period in order
to write the chapter on Bluetooth simulation. Thanks to Geraldine, Karl, and the
rest of the team in Ireland. Urn Siong Huat from Mobiwave in Singapore was
very helpful in allowing us to use their protocol analyzer for the security chapter.
Peter Duchemin from Smart Network Devices in Germany was very helpful in
getting me the inside scoop on their Micro BlueTarget. I also want to thank
Niels-Christian Gjerrild from Ericsson in Sweden for hardware and documen-
tation on the Ericsson BlipNet system. North of the border, in Canada, I also
received assistance from Dr. Steven Knudsen regarding the integration of Jini and
Bluetooth.
This is my first book, so I definitely have to thank all the wonderful teachers
at Grant, Cass Tech, and WSU who helped me to get here. You'll never forget
a good teacher, and I've had many in my lifetime. I want to thank personally
Mrs. Smith, Mrs. Parent, Mr. Walker, and Mrs. Cowan from Grant School. At
Cass Tech, I had the pleasure to study under Mr. Miller, Mr. Raymond, and
Mrs. Ashford. Dr. Steve Kahn was a little disappointed that I didn't finish my
degree with the Mathematics Department after I joined the Emerging Scholars
Program, but he deserves to be mentioned. I also want to thank Dr. Chaudhary
for giving me the opportunity to study and research with him in the Parallel and
Distributed Computing Lab at Wayne State. Very few students were eligible to
work in the undergraduate research program, and I'm grateful to Bill Hill for
allowing me to be a part of it.

xv
Acknowledgments

I wouldn't be the person that I am today without the spiritual guidance of my

pastors at Bethlehem Temple Church. Many thanks to the late Bishop Jackson,
the late Bishop Porter, Elder Clark, and the whole church family.
I'm the youngest of seven children, so each one of my siblings played a role
in shaping my life and career. Thanks to Theresa, Valerie, Darlene, Barbara, Mark,
and Tyrone. I definitely have to give special thanks to Mom and Dad, because
they've dealt with me for 26 years of my life. They did an excellent job raising all
seven children with college educations. Thanks to Thaddeus Johnson for being
a good friend. In order to stay smart, you have to hang around smart people.
Finally, I want to thank my wonderfully sweet wife, Schrell. She was very
patient and understanding while I wrote this book. She is truly a virtuous
woman.
-Bruce Hopkins

Numerous people have provided assistance, advice, and encouragement

during the preparation of this book. Major contributors of material, ideas,
insights, solutions, and explanations that have found their way into this
book include James Jose, Salman Ali, Rajesh Rabindranath, Sudhin Latheef,
Vaishali Patil, and Sajith M Nair. Besides them, my teammates at Atinav, especially
George Mathew, Cipson Jose, and Dinkar Raj, have contributed suggestions, fixed
program bugs, and made imperceptible contributions too numerous to mention.
I am also grateful to Mr. Lim Siong Huat and his colleagues at Mobiwave for
extending their support by providing timely advice and necessary equipment.
Without him, the chapter on Bluetooth security would not have materialized.
-Ranjith Antony

xvi
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
merimiesten auttamista on alusta alkaen pidetty myös maissa
olevain hengellisistä tarpeista huolta.

New Yorkissa ovat vaikuttaneet suomalaiset merimiespapit Emil

Panelius, J. Korhonen, W. K. Durchman ja A. Hukkanen. Olot ovat
vuosi vuodelta kehittyneet. Alussa oli siirtolaisten kannatus hyvin
vähäinen, mutta nyt on toimessa suurehko lähetysseurakunta. San
Franciscon asemalla ovat toimineet järjestyksessään suomalaiset
papit M. Tarkkanen, Rob. Hemberg ja A. Renvall. Sielläkin on
päivänpaiste päässyt pilkistämään karussa henkisessä korvessa, olot
ovat paljon järjestyneet. Työ näillä molemmilla asemilla on niin
suureksi paisunut, että papeille on täytynyt lähettää apulaiset.
Assistenttina New Yorkin asemalla on kesäkuukausina toiminut K. M.
Hellin, joka aina talvisin on ollut hoitamassa Lähetyksen kolmatta
Amerikan asemaa Pensacolassa, Floridan valtiossa. San Franciscon
asemalla on assistenttina J. H. Heimonen.

Merimieslähetyksen päätös ruveta toimimaan myös

siirtolaislähetyksenä on erittäin kiitettävä katsoen Amerikan
suomalaisten hengellisiin tarpeisiin. Lähetys toimittaa New Yorkiin
siirtolaissaarnaajan, joka on auttamassa aina siellä olevia
siirtolaismatkustajia ja toimittamassa heille jumalanpalveluksia.
Myöskin sama seura kustantaa matkustavan papin, joka kiertelee
palvelemassa jumalansanalla ja kirkollisilla toimituksilla kansalaisia
eri osissa maata. Vielä on Lähetyksen aikomus olla avullisena
siirtolaisseurakunnille heidän koettaessaan saada pappeja Suomesta.

Kaikki nämä toimet, kun ne käytännössä vaikuttavat, tulevat

epäilemättä olemaan suuresta arvosta siirtolaiskansallemme. Ne ovat
apuna Amerikan suomalaisten seurakuntain järjestämisessä ja
säännölliseen toimintaan alkamisessa. Ne ovat paras lahja, mitä
Suomessa vielä tähän saakka on puuhattu siirtokansalle.

Syytä on toivoa, että tulevaisuudessa kirkolliset järjestysriidat

(oppiriitoja siellä on ollut tuskin ollenkaan) loppuvat ja kirkollinen
kehitys, jota auttaa suuren siirtolaiskansaosan hyvä halu, pääsee
kukoistukseensa.

Kouluharrastukset.

Yhtenä todistuksena siitä, että Amerikan suomalaisten henkiset

riennot kansallisen tulevaisuuden säilyttämiseksi ovat vasta aivan
pienellä alulla, on koulujen vähälukuisuus. Siirtolaiskansain ainoa
keino kansallisen elämänsä turvaamiseksi Amerikassa on
omakielisissä kouluissa. Ilman niitä jo toinen sukupolvi on
alkuperäiseltä kansallisuudeltaan kuollutta. Suomalainenkin
kansallisuus ilman omakielisiä kouluja voi kyllä säilyä Amerikassa niin
kauvan kun siirtolaisuutta jatkuu, mutta kun se loppuu, jo
seuraavassa sukupolvessa on suomalaisuus hävinnyttä. Suomalainen
aines on kieleltäänkin sulanut amerikkalaisuuteen.

On väärin luulla, että suomalainen kansa Amerikassa ei voi tehdä

tehtäväänsä tasarintaisesti muitten amerikkalaisten kanssa
hävittämättä kieltään. Amerikan kansallisuus ei ole perustettu kielen,
mutta vapaitten laitosten yhteisyyteen. Totta on kyllä, että
englanninkieli on virallinen kieli Amerikassa ja sitä tulee edistystä
haluavan siirtolaisen osata, mutta yhtä totta on että
siirtolaiskansallisuus saapi ja häviöttä voipi säilyttää kielensä
maankielen rinnalla, kun vaan on halua ja kansallista itsetietoisuutta
siihen.

Suomalaisilla on Amerikassa aivan liian vähän omakielisiä kouluja,

ja kansallisuuteen nähden olisi tärkeintä, että niitä enemmän
perustetaan ja kannatetaan. Siinä suhteessa ainakin täytyisi kaiken
puoluesodan kansallisuutemme kesken laata ja pitäisi ruveta täydellä
todella yhteisvoimin yhteistyöhön.

Ei pidä luulla, että suomalaiset lapset Amerikassa ovat ilman

koulunkäyntiä ja opinsaantia. Jokainen kouluijässä oleva lapsi käypi
koulua, sillä onhan jokaisen lapsen velvollisuus Amerikassa sitä
tehdä. Paikoin on valtion puolesta oikein "koulupoliisit" katsomassa,
ettei lapsi ilman laillista syytä saa olla poissa koulusta. Nuo koulut
ovat englanninkielisiä kansakouluja ja valtio niitä niin auliisti
kustantaa, ettei kenellekään vanhemmalle käy vaikeaksi koulussa
lastansa käyttäminen.

Noissa kouluissa herätetään myös amerikkalaisuuden rakkaus

siirtolaislapsiin. Ne ovat siirtolaisiin nähden hyvin vaikuttavia
amerikkalaistuttamislaitoksia. Ei ole harvinaista, että lapsi, joka on
käynyt niissä kouluissa, rupeaa halveksimaan omaa
siirtolaiskansallisuuttaan ja äidinkieltään. Lapset eivät enää
vanhempiensakaan kanssa tahdo puhua omaa siirtolaiskieltä.

Kun tuollaista sulattavaa vaikutusta vastaan täytyy toimia oman

kansallisuuden säilyttämisen nimessä, tarvitaan suomalaisia kouluja.
Suuri osa lasten vanhempia ei pysty kotonaankaan säilyttämään
suomalaisuutta. Kotikielenä koetetaan pitää englanninkieltä ja
vanhemmat yrittävät lapsiltaan oppia tuota kieltä! Niin vähäinen on
vielä kansallisuuden säilyttämisen halu suuressa osassa suomalaista
siirtolaiskansaa. Moni vanhempi äänettömänä kuuntelee lapsensa
halveksivaa puhetta siirtolaiskansallisuudesta.

Näin ollen varsinkin kaupungeissa ja suuremmissa työpaikoissa

uhkaa suomalaisuus kokonaan hävitä, ellei sen säilyttämisestä ruveta
suurempaa huolta pitämään. Maanviljelysseuduilla ei vaara ole niin
suuri. Jos kansallistunto siirtolaisissa jo Suomesta lähtiessä olisi
eläväksi noussut, silloin ei olisi niinkään paljo pelkoon syytä, mutta
suuri osa siirtyvistä on itse kokonaan tajuamaton kansallisuuden
merkityksestä. Moni kumminkin Amerikassa herää elävämpään
kansallistuntoon. Ja sitä mukaa kun valistus nousee siirtolaiskansan
keskuudessa, tulee kansallisuudenkin säilyminen varmemmaksi.
Siihen on selviä todistuksia näkyvissä muista siirtolaiskansoista.

Amerikassa ovat suomalaiset ruvenneet jo entistä innokkaammin

puuhaamaan suomalaisia kouluja, mutta suurempaa innostusta vielä
tarvittaisiin.

Erittäinkin pyhäkoulutyö on papiston vaikutuksella ilahduttavasti

versonut. Jokaisessa paremmin järjestetyssä seurakunnassa on
toimessa pyhäkouluja, muutamissa oikein useita. Pyhäkoulujen
merkitys Amerikan suomalaisten keskuudessa onkin hyvin suuri,
kenties vielä suurempi kun kotimaassa. Ensiksikin Amerikan
kansakouluissa ei opeteta uskontoa, ja lasten vanhemmat useinkin
ovat aineellisissa puuhissaan niin kiinnitetyt, etteivät jouda antamaan
lapsilleen uskonnon opetusta. Toiseksi, oikein järjestettyinä voivat
pyhäkoulut puhtaasti kansallisellakin alalla paljon vaikuttaa. Käyhän
opetus niissä äidinkielellä; tokihan kalliimpain asiain opetus tuolla
kielellä herättää vähitellen kunnioitusta itse kieltäkin kohtaan.
Muutamilla seuduilla on pyhäkouluissa ruvettu opettamaan
suomenkielen sisälukuakin. Tämä on hyvin hyvä asia ja toivottavasti
esimerkkiä yleisemmin aletaan seurata. Lapset, jotka arkisin ovat
englanninkielisissä kouluissa, ehtivät kyllä sunnuntaina käydä
suomalaista pyhäkoulua.

Suomalaisen kansakoulun pito Amerikassa ei ole oikein ottanut

menestyäkseen. Paljon ei ole yrityksiä tähän suuntaan ollutkaan.
Lapset, jotka käyvät englanninkielistä koulua, eivät tähän oikein
ehdi, ja vanhemmat kumminkin suureksi osaksi haluavat mielellään
lapsiaan englanninkielisissä kouluissa pitää, kun koulumatkat yleensä
hyvin sopivat ja kun suomalaisen koulun on vaikea opetuksella ja
opetusvälineillä englanninkielisen valtiokoulun kanssa kilpailla.
Kumminkin suomalaista kansakoulua on menestyksellä pidetty
Calumetissa. Opetusta on hoitanut kansakouluopettaja Suomesta.

Paremmin ovat onnistuneet n.s. kesäkoulut, suomalaiset pienten

lasten koulut kesän aikana, jolloin englanninkielisistä kouluista on
ollut loma. Tällaisissa kouluissa Calumetissa, Hancockissa ja
muuallakin on ollut lukuisasti oppilaita.

Enimmän kumminkin toivotaan, ja on syytäkin toivoa,

suomalaisten suurimmasta koulupuuhasta Amerikassa,
Suomisynoodin alkuunpanemasta ja johtamasta Suomiopistosta.

Jo kun Suomisynoodi perustettiin pantiin sen yhdeksi

tarkoitusperäksi koettaa saada suomalainen korkeakoulu toimeen. Ja
alusta pitäen on se sitä puuhannut, vaikka, ajan kuluessa
puoluetaistelussa, on puuha vaan hiljalleen edistynyt.

Suurin osa Amerikan yliopistoista ja kolledsheista kuuluu

kirkkokunnille. Unioonilla ja eri valtioilla on vaan muutama oma
yliopisto. Hallitus ei raha-avuillakaan kannata noita yksityisiä
oppilaitoksia. Esimerkin vuoksi mainitsen, että lukuvuodella 1895—
96 oli Yhdysvalloissa olevilla yliopistoilla ja kolledsheilla tuloja
kaikkiaan lähes 18 miljoonaa dollaria, josta Unioonin eri valtioiden ja
kaupunkikuntain antama osa teki vaan vähän päälle 3 1/2 miljoonaa
dollaria. Yleensä nuo oppilaitokset kannatetaan lahjavaroilla ja
pääasiallisesti kirkkokuntain toiminnalla.

Amerikan luterilaisten opistoista mainitsen vaan ruotsalaisen

Augustanasynoodin oppilaitoksen Augustanakolledshin, joka on Rock
Islandissa Illinoisissa. Hyvin pienellä alulla tämä perustettiin 1860-
luvulla ja tuli täydelliseksi kolledshiksi (lyseoksi) v. 1876. Nyt on siinä
yli puolentuhatta oppilasta ja kolmattakymmentä opettajaa. Siinä on
nyt paitsi valmistavaa osastoa: 1) liikemiesosasto, jossa opetetaan
kaikellaisille liikealoille; 2) musiikkiosasto, jossa valmistetaan
lukkareja, urkunisteja ja soittotaiteilijoita; 3) taideosasto, jossa
opetetaan piirustusta, maalausta y.m.; 4) normaaliosasto
koulunopettajien valmistamiseksi; 5) kolledshiosasto yleistä
tieteellistä pohjasivistystä varten; ja 6) pappisseminaari.

Tämä oppilaitos, jossa on puolenkymmentä suomalaistakin ollut

opiskelemassa, on mallina Suomiopistolle, joka on vasta aivan
pienessä alussa.

Suomiopiston ohjesääntö hyväksyttiin synoodin

kirkolliskokouksessa v. 1896 ja samana syksynä alkoi koulu
ensimmäisellä luokalla. Opiston suunnitelma on samantapainen kun
Suomen klassillisissa lyseoissa. Kurssi on tarkoitettu
seitsenluokkaiseksi ja sen lisäksi tulee olemaan jumaluusopillinen
seminaari kahdessa osastossa.

Sitä mukaa kun varat myöntää laitetaan muita osastoja.

 Opiston, jossa on nyt jo kolme luokkaa, johtajana toimii pastori J.
G. Nikander. Lukuvuonna 1897—98 oli opistolla tuloja entisen kassan
kanssa doll. 4,091: 49 ja menoja doll. 3,350: 02.

Opistorakennusta on kauvan aikaa puuhattu ja on koetettu saada

maalahjoituksia amerikkalaiselta taholta. Useita lahjoituksia on
ilmoitettukin, mutta lahjoittajat ovat syystä ja toisesta aina
peräytyneet lupauksissaan. Nyt vihdoin on ostettu maa Hancockissa
ja sinne rakennus aikoinaan tullee. Suurella melulla lähdettiin alussa
liikkeelle, kerran jo puuhattiin 60,000 dollarin rakennusta, mutta
vihdoin on laskeuduttu lennosta alemmas, maanpinnalle. Ensin
melkein koko Amerikan suomalainen kansa oli innostunut asiaan,
mutta sittemmin puoluetaistelussa on monen mielet kylmenneet.
Mutta toivottava on, että kun puoluehurjuus laimenee, asia pääsee
vakaisesti edistymään ja saapi taas Amerikan suomalaisen kansan
enemmistön kannattajakseen.

Suomiopisto ansaitsisi yleistä kannatusta ollen ainoa suuremman

opinahjon puuha Amerikan suomalaisten keskuudessa. Kun se
pääsee täyteen vaikutukseensa, on siitä paljonkin toivoa Amerikan
suomalaisten valistajana ja kansallisuuden säilyttäjänä. Sieltähän
lähtee siirtolaiskansalle sikäläisiin oloihin täydellisesti perehtyneitä
opettajia. Se toki vielä kerran pystynee lopettamaan tuon alituisen
papinpuutteenkin, joka siirtolaisten keskuudessa nykyään vallitsee.

Paljon tullaan vielä kysymään kannatusta, ennenkun Suomiopisto

täydellisenä toimii. Sen vuoksi tarvittaisiinkin suurta yksimielisyyttä
Amerikan suomalaiselta kansalta sitä kannattaessaan Erittäinkin
pitäisi kaikkien kansallisuuden säilyttämisen ystävien liittyä opiston
kannattajiin.
 Raittiusriennot.

Katsellessamme suomalaista asutusta Amerikassa lukija varmaan

huomasi yleisen piirteen siirtolaisten elämästä. Ensi aikoina
suomalaiset yleensä tekivät itsensä tunnetuiksi suuren juoppouden
kautta. Raakaa elämää vietettiin kapakoissa, sinne ansiot kulutettiin
ja siellä mässättiin. Kaikissa suomalaisissa pesäpaikoissa on tuo ollut
ensimmäinen kehityskausi. Se on levittänyt maineen Amerikan
suomalaisten suuresta juoppoudesta ei ainoastaan toiskielisten
keskuuteen, vaan Suomeenkin. Syrjäinen ei ole vielä oikein ehtinyt
havaitakaan, että suuri muutos on viimeisen vuosikymmenen ajalla
siirtolaisissamme tapahtunut.

Työkuntoisuudessa suomalaiselle muista kansallisuuksista harva,

tuskin yksikään voi vertoja vetää. Se on yleensä havaittu Amerikan
suurissa työpaikoissa, joissa eri kansallisuudet ovat olleet
tilaisuudessa kilpailemaan. Amerikkalaiset työnjohtajat ovat usein
vakuuttaneet: "Suomalainen olisi mailman paras työmies, jos hän
vaan ei joisi." Siinä on kansallisuutemme hyvä ja paha puoli, mitkä
amerikkalainen on huomannut. Suomalainen on sitkeä ja kestävä
kovassa työssä, missä ruumiinvoimia tarvitaan. Mutta työssä, missä
vaaditaan sukkeluutta ja kekseliäisyyttä, ei suomalainen ylipäänsä
muunkielisiä voita. Ovat myös amerikkalaiset koettaneet väittää, että
kaivannoissa tulee tapaturmia suomalaisten osalle suhteellisesti
enemmän kun muille. Miten sitte lienee?

Paljon vieläkin juodaan Amerikan suomalaisten keskuudessa,

mutta nyt jo on väärin siirtolaiskansaamme yleensä siitä paheesta
syyttää. Raittiusharrastus on Amerikan suomalaisten joukossa
elävämpi kun mitä se on kotimaassa, jopa lienee suhteellisesti
elävämpi kun missään muussa kansallisuudessa.
 Suomalainen siirtolainen on lähtenyt Amerikkaan ansaitsemaan
rahoja palatakseen sitte takaisin kotimaahan. Ja säästäväiselle,
kunnollisesti elävälle ihmiselle Amerikka kyllä tarjoo tilaisuuksia.
Mutta tietysti säästäminen ei onnistu, jos ruvetaan kapakkaa
pitämään kotina. Siirtolaisten juopotteleminen on kokonaan vastoin
sitä päämäärää, jonka saavuttamiseksi on lähdetty Amerikkaan.
Mutta oudot olot ja vapauden käsittäminen väärin ainakin alussa
tahtovat johtaa harhaan. Monella siirtolaisella yksinäisyydenkin
tunne, kun omaiset ovat kaukana "vanhassa maassa", johtaa
etsimään seuraelämää kapakasta, missä ystävällisesti otetaan
vastaan rahoja omistava kielentaitamatonkin.

Kun amerikkalainen kapakka tuli tutuksi ja suosituksi olinpaikaksi

suomalaisille, rupesivat vähitellen jotkut omat kansalaisetkin
pitämään sellaista. Ne olivat suomalaisten ensimmäisiä omia
liikeyrityksiä ja menestyivätkin aineellisesti hyvin. Niitä tervehdittiin
kansalaisten kesken riemulla, kansallisella ylpeydellä.

Ja että naisetkin niissä houkuteltaisi käymään, laittoivat

kapakoitsijat perähuoneisiin tanssiaisia. Ensin tanssittiin harvemmin,
sitte melkein joka ilta. Muuta ohjelmaa ei ollut kun huonoa
tanssimusiikkia. Miehet ja naiset joivat olutta, kelpasipa
väkevämpikin. Voidaan ajatella miten kurjaksi elämä noissa
kapakkatansseissa muodostui. Kapakka turmeli miehet ja nuo tanssit
turmelivat naiset. Moni suomalainen nainen on kurjuuteen joutunut
niissä, moni kunniansa menettänyt ja elämänsä onnen turmellut.

Ei ole ihme, että ajattelevammat rupesivat tuumimaan parempaa,

kun näkivät, että tuota menoa käyden uhkaa perikato koko
siirtolaiskansaamme. Amerikka ei vastannutkaan nimeään. Rahoja
kyllä tuli, mutta ne kuluivatkin jäljettömiin. Omaiset kotona saivat
olla puutteessa, ja puutepa tuo kulki ansiomiehenkin kintereillä.
Ruokataloihin jäi syönnökset maksamatta. Moni turvautui
karkailemiseen, söi niin kauvan kun velaksi syötettiin ja sitte hiljaa
poistui paikkakunnalta jatkaakseen elämäänsä samalla tavalla.
Suomalainen rehellisyys joutui saduksi.

Asiat olivat niin huutavan huonolla kannalla, että pakko käski

perustamaan raittiusseuroja, liittymään säännölliseen taisteluun
viinatulvaa vastaan.

Tunnetusti ensimmäinen suomalainen raittiusseura perustettiin

Hancockissa helmikuun 22 p:nä v. 1885. Norjalaiset olivat
paikkakunnalla jo ennen ryhtyneet raittiustyöhön, perustaneet
raittiusseuran, joka paikallisseurana liittyi suureen
skandinaavialaiseen goodtemplariyhdistykseen. Suomalaisiakin yhtyi
tähän seuraan ja sitte pian opittuaan seurajärjestykseen laittoivat
oman seuran, Pohjantähden, joka myös liittyi goodtemplareihin.

Liike rupesi pian levenemään muihinkin suomalaisiin

pesäpaikkoihin. Herättiin kun pahasta unesta ja uusi aamu näytti
koittavan. Republicissa oli silloin jo paljon suomalaisia ja juoppouskin
oli suuressa vauhdissa. Sielläkin oli muutamia suomalaisia
kansalaisen J. H. Jasbergin johtamana liittynyt "Klippa"-nimiseen
ruotsalaiseen raittiusseuraan. Kun siellä tuntui olo vieraalta, vaikka
ystävällisiä okiinkin, rupesi Jasberg ja hänen ystävänsä Iisak Sillberg
perustamaan omaa suomalaista seuraa. Se syntyi nimellä Onnen
Aika elokuun 2 p:nä 1885.

Calumet, jonka suomalaiset ovat aina innolla kilpailleet muitten

paikkakuntain rientojen kanssa, sai oman raittiusseuran, Hyvän
Toivon, syyskuun 7 p:nä samana vuonna.
 Alku raittiustyölle oli pantu. Sitä nopeasti seurasi kaunis jatko.
Selvästi näkyi, että aate oli jo kauvan kytenyt kansalaisten rinnoissa,
vaan nyt vasta se ilmiliekkiin pääsi. Suitsutuksia nousi kaikkialla. V.
1886 perustettiin Ishpemingissä Väinö, Atlanticin kaivannolla Aura,
Towerissa Minnesotassa Pohjan Leimu, Ironwoodissa Valo ja Lead
Cityssä Dakotassa Iltahetki. Seuraavana vuonna syntyi yhä useampia
raittiusseuroja: Tarrytownissa New Yorkissa Armonlähde, Perryssä
Dakotassa Kansan Onni, Carbonissa Wyomingissa Lännen Rusko,
Astoriassa Suomi, Bessemerissä Kaiku ja Duluthissa Toivontähti.

Enin osa näistä seuroista liittyi paikallisyhdistyksinä ruotsalaisiin

goodtemplareihin. Toimittiin niiden sääntöjen ja johdannon alaisena.
Mutta tästä oli paljon hankaluutta, vaikka toiselta puolen oli hyväkin,
että outoina saatiin opastusta. Tulkkia täydyttiin käyttää eikä
sittekään aina oikein ymmärretty toisiaan. Seura Onnen Aika joutui
vähän pitempiin rettelöihin ruotsalaisten kanssa ja niin rupesivat sen
seuran vaikuttavimmat henkilöt, etupäässä Sillberg ja Jasberg,
vakavuudella harkitsemaan eikö voitaisi perustaa oma suomalainen
pääyhdistys. Tehtiin ehdotus naapuriseuroille ja saatiin varsinkin
Väinöltä ja Pohjantähdeltä lämpimää kannatusta. Päätettiin pitää
asiasta yhteinen neuvotteleva ja perustava kokous tammikuun 19
p:nä 1888 Republicissa.

Edustajia saapui tänne vaan Hancockin, Ishpemingin ja Republicin

seuroista, kumminkin perustettiin yleisyhdistys nimellä "Suomalainen
Kansallis-Raittius-Veljeysseura". Nimi tuli todella pitkäksi ja on sitä
jälestäpäin moitittukin, mutta tahdottiin nimessä saada seuran
tarkoituskin huomattavammin esiintymään. Kokouksen
puheenjohtajana oli Iisak Sillberg ja kirjurina Jafet Lukkarila.
Seuraava kokous päätettiin pitää juhannuksen aikaan ja siihen
mennessä pitäisi olla sääntöjä käsikirja-ehdotukset valmiina.
 Heti alkoi Veljeysseuraan liittymään paikallisyhdistyksiä. Seurain
oma jäsenluku karttui ja toiminta vilkastui. Pohjantähti rakensi
itselleen sievän raittiustalon. Muut voimainsa mukaan seurasivat
esimerkkiä. Negauneen Aamuruskoseura oli ensimmäinen, joka
suoranaisesti perustui Veljeysseuran yhteyteen olematta ensin
goodtemplariyhdistyksessä.

Pohjantähti, jolle pääyhdistyksen johto ensin annettiin, valmisti

perustuslakiehdotuksen, Väinöseura teki paikallisseurain säännöt ja
Onnen Aika käsikirja-ehdotuksen. Mallina käytettiin goodtemplarien
kirjoja tarpeellisilla muutoksilla ja lyhennyksillä. Templariorderi on
salaseura, yksi noista monista salaseuroista Amerikassa. Erittäinkin
ovat ne huomattavat monimutkaisten seremoniain vuoksi, joita
käytetään seurain suletuissa kokouksissa. Nuo juhlalliset, tarkasti
määrätyt menot vaikuttavat erityisesti tulokkaan mieleen, ja
etupäässä ne vaikuttanevatkin sen, että salaseurat Amerikassa ovat
hyvin suosittuja.

Tähän suuntaan tuli S.K.R.V.-seurankin käsikirja, vaikka kyllä

seremonioita lyhennettiinkin. Vuosikokouksessa kesäkuun 22 ja 23
p:nä 1888 Hancockissa hyväksyttiin säännöt, tehtiin ohjesääntö
henkivakuutukselle, määrättiin vuosineljännesmaksu jäseneltä 20
sentiksi, jona se on näihin asti pysynyt, y.m. Johtokunnan
esimieheksi tuli Iisak Sillberg ja on sen jälkeen melkein kaiken aikaa
ollut tuossa toimessa.

Saman vuoden lopulla oli Veljeysseuran yhteydessä jo 14

paikallisseuraa.

Seuraavana vuonna ruvettiin maksamaan hautausrahaa jokaiselle

seurasta kuolleelle jäsenelle 50 dollaria. Tämä maksu on edelleenkin
ja niin ollen tarjoaa Seura hyvän edun jäsenilleen. Nykyisin on
vuosittain noin 20 jäsentä kuollut ja on siis Seurasta niiden omaisille
suoritettu 1,000 dollaria, joka onkin Seuran suurin meno.

Vuosikokouksen aikana 1889 oli paikallisseurain luku 22. Muiden

muassa oli silloin yhdistykseen liittynyt Hyvä Toivo-seura
Calumetissa, joka kumminkin oli pian aiheena rettelöihin tässä
kauniisti ja rauhallisesti alkaneessa yhteydessä.

Tässä kokouksessa myöskin päätettiin ruveta auttamaan

raittiusasiaa ajavaa uutislehteä. Lehden toimittajaksi ja kustantajaksi
tarjoutui F. Karinen, kunhan vaan Veljeysseuran toimesta
perustettaisiin yhtiö, joka hankkii painokoneet. Yhtiö perustettiin ja
Veljeysseura antoi 150 dollaria apua ensi vuodeksi Kariselle, joka
suostui tarkoin noudattamaan Veljeysseuran periaatteita.

Näissä, Hyvä Toivo-seurassa ja F. Karisen lehdessä tuli

eripuraisuuden siemen yhteiseen raittiustyöhön.

Hyvä Toivo-seuran johtavain joukkoon oli päässyt eräs Pekka

Westerinen, joka oli kovaksi rettelöitsijäksi tunnettu. Miehellä on
muuten Amerikan suomalaisten historiassa ansioitakin: hän oli laulu-
ja soittoharrastuksen henkiin herättäjä. Tuota seuraa ei kauvan
tyydyttänyt Veljeysseuran käsikirja, ja säännötkin olivat muka
muutosten tarpeessa. Mutta pääseuran vuosikokouksessa ei
hyväksytty noita Hyvä Toivo-seuran ehdotuksia. Westerinen rupesi
kirjoittelemaan johtokunnalle raakoja solvauskirjeitä ja parjailemaan
sitä sanomalehdissä. Siihen aikaan Westerinen ja Karinen olivat
keskenään pahoissa väleissä, vaikka kyllä jälkeenpäin olivat
ystäviäkin. Nämä miehet kävivät keskenään tulista sanomalehtisotaa.
Tuo raittiudelle aijottu lehti, Työmieskin, tässä sodassa turmeli
mainettaan.
 Hyvä Toivo syytti Veljeysseuran johtokuntaa lehden parjauksista,
mutta johtokunnalla ei ollut lehteen nähden mitään määräysvaltaa.
Kerrotaan, että Hyvän Toivon johtajain ärtyisyys sai vauhtinsa niistä
pettyneistä toiveista, kun eivät päässeetkään johtamaan
Veljeysseuraa. Loppuseurauksena oli, että Hyvä Toivo lopulla vuotta
1889 erosi Veljeysseuran yhteydestä ja alkoi muodostamaan uutta
pääyhdistystä, joka saatiinkin aikaan nimellä Raittiusystäväin
Yhdistys. Sen säännöt olivat alussa vapaammat, mutta sittemmin
kokemuksesta on se nähnyt tarpeelliseksi tehdä samallaisia
kovennuksia, kun on Veljeysseurankin säännöissä. Nykyisin ei noiden
pääyhdistysten periaatteissa enää liene mitään huomattavampia
eroavaisuuksia ja sen vuoksi olisi kyllä toivottava, että ne yhtyisivät.
Ystäväin Yhdistys onkin useamman kerran ehdottanut yhtymistä,
vaan Veljeysseurassa ei ole tätä otettu huomioon. Näyttää siltä, että
johtavain väliltä ei ole vielä kylmyys haihtunut.

Hyvä Toivo rupesi tietysti heti pääyhdistyksensä kanssa toimimaan

Veljeysseuraa vastaan ja saikin siinä alussa vähän hajaannusta.
Puoluekiihkoa lietsottiin niin, että pian oli R. Y. Yhdistyksessäkin
useita seuroja. Amerikan suomalaiset raittiudenharrastajat olivat
kahdessa leirissä. Mutta aate oli niin kypsynyt, että se silti pääsi
levenemään. Vanhin raittiusseura Pohjantähti joutui pahasti
puoluetaistelun pyörteeseen. Se erosi Veljeysseurasta ja liittyi
Ystäviin, mutta ei sielläkään viihtynyt kaukaa, joten tuli takaisin
entiseen pääyhdistykseen. Riidoissa heikkeni se kumminkin niin, että
pian lakkasi vaikutuksestaan ja vaikka ennen pitkää virkosikin
uudelleen toimintaan, oli sen elämä kauvan kituvaista. Nyt on se
taas vilkkaassa vaikutuksessa ja on siinä monta vakavaa
raittiusmiestä.
 Työmieslehden toimittaja F. Karinen ei kauvan voinut sopia muiden
johtajien kanssa. Se luonteenominaisuus on hänen toiminnassaan
aina ollut havaittavana. Riitaisuus tulistui ja niin ovat asiat vähitellen
kehittyneet sille kannalle, että hänestä on tullut Veljeysseuran kiivain
vastustaja.

Sitte laittoi Veljeysseura itselleen oman varsinaisen

äänenkannattajan, Raittiuslehden, jonka tuli ajaa yksinomaan
raittiusasiaa ja Veljeysseuran tarkoituksia.

Vakava, onpa sanottu "vanhoillinen", kanta on aina vallinnut

Veljeysseuran ohjelmassa. Kevytmielisyydelle ja höllälle
raittiusharrastukselle ei ole annettu sijaa. Vuosikokoukset ovat
pikemmin tiukentaneet ohjaksia. Ei ole välitetty siitä, josko jonkin
toimenpiteen kautta olisi hetkellistä suosiota ja etua saavutettu.
Kumminkin aina vaan enemmän liittyi seuroja tähän yhdistykseen. Ja
seurat ylipäätään vahvistuivat, laittoivat omia taloja sekä muutenkin
vaurastuivat.

Veljeysseuran päätöksestä ei paikallisseurat saa panna toimeen

tanssiaisia tai muita senlaatuisia huveja. Mutta nuoriso monellakin
paikkakunnalla oli vielä tanssihaluista ja monet ajattelivat
paremmaksi että nuoriso tanssii raittiushuoneissa kun kapakoissa.
Tämä esti useampiakin seuroja liittymästä S.K.R.V.-seuraan. Mutta
muutamat keksivät keinon kiertääkseen sääntöä: yksityiset panivat
toimeen tanssiaisia raittiusseuran talossa. Mutta Veljeysseura rupesi
tätäkin väärinkäytöstä ehkäisemään. Tanssia puolustavista
paikallisseuroista väitettiin, että kun seurat ovat rakentaneet itselleen
kalliit talot, pitäisi niiden saada kantaa pientä tuloa noiden
tanssiaisten pitäjiltä. Kumminkin tehtiin sääntö, ettei raittiusseurain
huoneissa saa ollenkaan tanssia. Muutamat seurat tämän johdosta
luopuivat yleisyhdistyksestä, mutta rauhakin saatiin vähitellen
palautumaan. Useissa vuosikokouksissa oli tanssi-asia esillä, mutta
nyt se lienee jo lopulleen käsitelty.

Veljeysseuran toiminta laajeni laajenemistaan. Henkivakuutus- ja

sairausapuosasto toimi sen yhteydessä. Erittäinkin kirjurin työ oli
raskasta. Veljeysseuran johtokunnan jäsenet ovat olleet kaikki
työväkeä kansan omasta keskuudesta. Kirjurin tehtäviä on pitkän
aikaa hoitanut kaivantomies Aleksanteri Pantti. Vaikean päivätyön
jälkeen ylityönä toimitti hän virkaansa ja sai öitä käyttää päivien
jatkoksi. Vihdoin kun kirjurin kirjevaihto vuoden kuluessa teki jo noin
2,000 numeroa, alettiin tuumata, että kirjuri olisi asetettava seuran
palvelukseen vakituisella kuukausipalkalla. Asia päätettiin Virginian
kokouksessa 1896. Palkaksi määrättiin 40 dollaria kuukaudessa.

Tämä antoi aihetta taas erimielisyyteen. Se muiden tekosyiden

mukana vaikutti, että taaskin erosi seuroja yhteydestä. Myöskin oli
mainitussa kokouksessa kova kilpailu siitä, tuleeko Minnesota vai
Michigan johtokunnan asemapaikaksi. Katsottiin yhdeltä puolen, että
seuran edulle olisi hyvä, jos vanha johtokunta vaihtuisi uuteen, ettei
kukaan johtajista rupeaisi katsomaan itseään niin välttämättömäksi,
jotta seura ei ilman häntä voisi tulla toimeen. Tähän asti johtokunta
kaiken aikaa oli ollut Michiganista ja oli sen päähenkilöinä olleet
melkein samat. Toiselta puolen pidettiin vanhain kokemusta siksi
arvossa, että muutosta ei ole ajatteleminenkaan. Vanhain puolustajat
saivat voiton.

Seuraavat vuosikokoukset olivat paljon rauhallisempia, mutta se oli

ostettu muutamain seurain luopumuksella. Uudeksi kysymykseksi on
alkanut tulla piirikuntajakoasia. Kun Veljeysseuran työ on laajennut
aina Atlannista Tyyneen mereen asti, on oltu havaitsevinaan, että
Michiganista syrjemmässä olevat seurat tulevat olemaan myös
yhteistoiminnasta syrjäytetympinä. Kalliiden matkojen vuoksi on niillä
vaikea olla edustettuina vuosikokouksissa omien jäseniensä kautta.
Myös muita haittoja on havaittu, jotka tulisivat korjatuiksi piirijaon
kautta. Piirikunnat hoitaisivat keskinäisiä asioitaan yleisten sääntöjen
mukaan ja olisivat kukin suhteellisesti edustettuina yleisissä
vuosikokouksissa. Mutta Michiganissa ei tunneta piirijaon
tarpeellisuutta ja sentähden on asia saanut vielä näihin saakka
rauveta. Ennen pitkää se kumminkin käynee tarpeelliseksi, jos
Veljeysseuraa tahdotaan yleisenä Amerikan suomalaisten
raittiusyhteytenä pitää. Todistuksena siihen on se, että yhä vaan
useampia Michiganin ulkopuolella olevia seuroja on eronnut pois
yhteydestä. Uusia on toki aina liittynyt, mutta silti vähenee
ulkopuolisien seurain luku. Tuskin kahdessa vuodessa on Michiganin
ulkopuolella olevain seurain luku vähennyt 10 prosentilla. Se on
tehnytkin nyt Veljeysseuran kasvamisen hitaammaksi. Syyskuuhun
1896 oli Veljeysseuran yhteyteen liittynyt kaikkiaan 106
paikallisseuraa, joista kumminkin oli lakannut toiminnastaan tai
eronnut yhteydestä 31 seuraa, joten yhteydessä olevia seuroja oli
silloin 75. Viime vuosikokouksessa, heinäkuulla 1898, oli viimeiseksi
yhtyneen seuran järjestysnumero 120, mutta yhteydessä olevia
seuroja oli vaan 74, joten pois oli jäänyt ajan kuluessa 46
paikallisseuraa, melkein kaikki seuroja ulkopuolelta Michigania.
Yhteydessä olevista seuroista oli Michiganissa 30, Minnesotassa 10,
Massachusettsissa 5, Ohiossa 4, Montanassa, Californiassa,
Illinoisissa ja Pennsylvaniassa 3 kussakin, New Yorkissa ja Canadassa
2 sekä yhdeksässä eri valtiossa 1 kussakin, Jäsenluku teki yhteensä
vähän yli 3,000.

Viime aikoina on Veljeysseura ottanut yhteyteensä myös

suomenruotsalaisten raittiusseuroja. Niitä oli viime vuosikokoukseen
asti 4 yhtynyt.

Seuran äänenkannattaja Raittiuslehti ilmestyy kerran kuukaudessa.

Sen leviäminen on erittäin käytännöllisesti sovitettu. Jokaisessa
vuosineljännesveron kannossa suorittaa kukin jäsen tavallisen
pääyhdistykselle tulevan veron, 20 sentin, lisäksi vielä 5 senttiä
Raittiuslehdestä. Niin ollen tulee Raittiuslehti jokaiselle seuran
jäsenelle.

Vuosikokouksiensa yhteydessä pitää Veljeysseura aina

suuremmoisen raittiusjuhlan, joka on tullut hyvin suosituksi ja
vaikuttaa innostuttavasti ympäristöön. Muunkielisetkin ovat oppineet
näitä juhlia kunnioittamaan, jopa kun juhla on kaivantoseudulla
kaivantojen päälliköt pitävät työn kaivannoissa seisomassa tuona
päivänä, että muunkielisetkin voivat nähdä suomalaisten juhlivan.

Viime aikoina on juhlan yhteyteen puuhattu laulu- ja

soittokilpailuja, mutta näihin saakka on vielä osanotto ollut vähäinen.
Kumminkin voidaan toivoa, että niistä vähitellen tulee Amerikan
suomalaisille kunniakkaat laulu- ja soittojuhlat.

Raittiudenystäväin Yhdistys ei ole edistynyt läheskään niin

vakavasti kun Veljeysseura, mutta eteenpäin on sekin mennyt. Siihen
kuuluu nyt 12 seuraa. Yhdistyksen esimiehenä on kauvan aikaa
toiminut N. A. Lempeä.

Kolmas suomalainen pääyhdistys syntyi pari vuotta sitte Idän

valtioissa. Syynä tämän syntymiseen oli osaksi tyytymättömyys
Veljeysseuraan, osaksi muutamien sanomalehtien yllytys. Yhdistys on
nopeasti edistynyt. Sitä on auttanut monen Idän seuran halu päästä
läheisempään yhteistoimintaan, kun ei Veljeysseura ole piirijakoa
järjestänyt. Yhdistykseen kuulunee nyt toistakymmentä
paikallisseuraa.

Paitsi näitä yleisyhdistyksiä on vielä monta vaikuttavaa

paikallisseuraa, jotka toimivat itsenäisinä. Sellainen on Calumetissa
toimiva "Hyvä Toivo Itsenäinen". Se syntyi suuren
sovintopuhalluksen hetkellä mainitussa paikassa. Ajan ollen oli siellä
syntynyt kaksi seuraa, toinen Ystäviin ja toinen Veljeysseuraan
kuuluva. Oli tarkoitus nämä yhdistää ja saada suuri itsenäinen seura.
Suureksi tuo seura muodostuikin, mutta kaikkia raittiuden harrastajia
se ei voinut yhdistää. Vaikutus oli vaan, että paikkakunnalle syntyi
kolme raittiusseuraa: tuo itsenäinen, toinen Ystäviin ja kolmas
Veljeysseuraan kuuluva. Surkea näyte Amerikan suomalaisten
puolue-elämästä!

Harborin Kunto, Rock Springsin Valon Lähde ja Astorian

Suomiseura ovat niinikään itsenäisiä. Edistyneitä seuroja ovat ne
kaikki. Rock Springsin ja Astorian seuroilla on kauniit raittiustalot.

Useammalla vähänkään vanhemmalla raittiusseuralla Amerikassa,

on omat talot. Niitä on ainakin puolensataa. Sekin on todistus
vilkkaasta raittiudenharrastuksesta.

Koko Amerikan suomalaisessa kansassa on raittius elävänä ja

vaikuttavana aatteena. Harva on siitä välinpitämätön; yleisesti ollaan
joko sen puolella tai jyrkästi sitä vastaan. Tästä ymmärrettänee
sekin, että Amerikan suomalaisten keskuudessa juodaan hyvin
paljon. Kohtuullisia lienee vähemmän kun muualla. Ken ei ole
ehdottomasti raitis, hän tavallisesti juopi paljon. Kukin on ajatellut
raittiusasiaa ja tullut joko sen vastustajaksi tai innokkaaksi
kannattajaksi.
 Raittius on jo voinut hyviä hedelmiään näyttää. Ehdottomasti
raittiit ovat yleensä paremmin toimeentulevia, heidän joukossaan on
enimmän varakkaita ja sellaisia, jotka johtavina toimivat niin hyvin
aineellisissa kun henkisissä riennoissa. Usein raittiuden vastustaja
pahoina päivinä turvautuu raittiin apuun. Sekin auttaa paljon
raittiuden edistymistä. Seurakuntaharrastuksien vankimpana
kantajoukkona on ehdottomasti raittiit kansalaiset.

Ja itse raittiusseuroilla on verraton sivistävä vaikutus. Ne ovat

siveellisen ja kasvattavan seuraelämän keskuksena. Ne eivät
työskentele ainoastaan juoppouden hävittämiseksi vaan yleensä
sivistyksen nostamiseksi. Kun käyt Amerikan suomalaisen
raittiusseuran kokouksessa, varmasti ihmettelet sitä juhlallisuutta,
säntillisyyttä ja arvokkaisuutta, jotka toiminnassa kuvastuvat,
ihmettelet, miten ovat nuo Suomen kaikilta ääriltä kokoontuneet,
ennen niin kehittymättömät ja usein raa'atkin kansalaiset sivistyneet.

Tavalliset raittiusseurain kokoukset siirtolaisten keskuudessa ovat

sulettuja, s.o. niihin pääsee ainoastaan jäsenet, jotka ovelta lausuvat
vartijalle määrätyn tunnussanan. Tuo tunnussana annetaan joka
vuosineljännekseksi ja saapuu yleisyhdistyksen johtokunnalta
suletussa kirjeessä.

Kun astut sisään, näet kauniin kokoushuoneen perällä korotetun

lavan. Sen takana seinällä on kehyksissä seuran lupakirja, charteri,
usein komean raittiuslipun suojaamana. Lavalla on useampia tuoleja,
joista keskimmäinen on esimiehen. Muilla tuoleilla hänen vierellään
istuvat iltamien aikana ne puhujat y.m., jotka esiintyvät
ohjelmanumeroiden suorittajina. Lavalla on myös kummallakin sivulla
pöydät, joiden ääressä istuvat pöytäkirjuri ja rahastonkirjuri. Kullakin
toimihenkilöllä on määrätyt paikat. Huoneen sivuseinämillä on pienet
lavat, joilla kummallakin on tavallisesti vaan yksi tuoli. Siellä istuu
rahastonhoitaja ja seuran välittäjä (kirjeenvaihtaja). Neljännellä
seinämällä, vastapäätä puheenjohtajan lavaa, on
varapuheenjohtajaa varten lava ja tuoli.

Keskellä lattiaa istuvat jäsenet vakavina. Kokous alkaa rukouksella

ja jonkun raittiuslaulun laulannalla. Käsiteltävät asiat otetaan esille
tarkasti määrätyssä järjestyksessä käsikirjan ohjeiden mukaan.
Seremonioissa on kaikki toimihenkilöt osallisina.

Erittäin juhlallista on uuden jäsenen vastaanotto. Ulkona esittää

hän pyrkimyksensä seuran palvelijalle, joka tuo esityksen seuralle.
Jäsen astuu palvelijan ohjaamana puheenjohtajan lavan eteen ja
puheenjohtaja huomauttaa raittiustyön tärkeyttä, jota vielä
tarkemmin, ohjelmalleen selittää varapuheenjohtaja käsikirjan
mukaan. Kaikki jäsenet nousevat seisomaan. Puheenjohtaja ottaa
juhlallisen lupauksen ja sen saatua annetaan jäsenelle vielä
kehoituksia toimimaan innolla raittiusriveissä. Puheenjohtaja kuiskaa
uuden jäsenen korvaan tunnussanan ja kättä puristaen toivottaa
hänet tervetulleeksi. Muut jäsenet samaten antavat kättä ja
lauletaan yhteisesti joku vastaanotoksi sopiva laulu. Jäsen, joka näin
juhlallisesti on tehnyt raittiuslupauksen, ei sitä hevillä unehuta.
Lupausten rikkomiset vakavissa seuroissa ovatkin vähälukuiset,
katsoen siihen kiusaukseen mikä Amerikassa on.

Joka vuosineljännes valitaan seuralle kaikki muut virkamiehet

paitsi välittäjä, jonka virka-aika kestää yhden vuoden. Valitut
virkamiehet pannen käden sydämmelleen tekevät juhlallisen
lupauksen, että vointinsa mukaan toimivat raittiusaatteen ja seuran
hyväksi.

Kokous lopetetaan rukouksella ja laululla.

 Paitsi näitä sulettuja kokouksia panevat seurat toimeen
ulkopuolisille avonaisia iltamia, joihin hankitaan voimien mukaan
hyvä ohjelma. Siellä esitetään puheita, laulua, lausuntoa, jopa
näytelmäkappaleitakin ja torvisoittoa. —

Paljon ovat olot Amerikan suomalaisten keskuudessa muuttuneet

parempaan päin viimeisten kymmenen vuoden kuluessa. Tähän
muutokseen parempaan päin on suurimpana vaikuttajana raittiustyö
ollut. Jos raittiustyö edelleenkin pysyy tuollaisena elävänä voimana,
voimme tulevaisuudelta vieläkin enemmän odottaa.

Se riitaisuus, mitä raittiustyössä, kuten muissakin yhteispyrinnöissä

vielä vallitsee, toivottavasti vähenee sitä mukaa kun kehitytään. Se
lienee ohimenevää, murrosajan tuotetta. Alutta nytkin jo näkyy, että
Amerikan suomalaiset pyrkivät innolla edistymään hyvässä.
Ansaitkoot siitä kiitoksen tunnustuksen muulta Suomen kansalta!

Työväenkysymys.

Amerikan suomalaiset ovat työkansaa, sen keskuudesta lähteneet

ja sellaisina elävät. Siis luokkajakoa herra- ja työmiesperusteella ei
siellä todellisuudessa ole. Kaikilla on samallaiset vapaudet ja
oikeudet. Toinen ei voi toistaan sortaa minkäänlaisten ennestään
asetettujen etuoikeuksien nojalla. Kumminkin koettavat muutamat
Amerikan suomalaiset lehdet tekemällä tehdä jonkunlaista
luokkajakoa puoluekysymyksen perusteella. Ne ovat kernaat
"herroiksi" luokittamaan ne, jotka kannattavat Suomisynoodia ja
Veljeysseuraa. Muu osa on sitte muka tuota varsinaista työväkeä,
oikeata Amerikan suomalaista kansaa.
 Tuollainen jaoittelu on järjetöntä ja nähtävästi tehty vaan
puoluekiihkon ylläpitämiseksi. Työkansa on varsinainen aines
kummallakin puolen, ehkäpä löytyy herroja ja narrejakin
molemmissa ryhmissä.

Kansalla on ohjakset käsissään Amerikassa yleensä ja myös

suomalaistenkin riennoissa. Mutta kuten vielä Amerikankin kansassa
vallitsee kypsymättömyyttä tuon vallan pitämiseen kokonaan
käsissään, samoin vielä suuremmassa määrässä saattaa nähdä
kypsymättömyyttä olevan Amerikan suomalaisissa. Annetaan liian
paljon valtaa johtajille ja niiden itsekkäitäkin kädenviittauksia
totellaan. Tätä on havaittavana siirtolaistemme jokaisessa
puolueessa.

On luonnollista, että kun Amerikan suomalaiset ovat yleensä

työkansaa, ei heillä itse työväenkysymyksessä suurta erimielisyyttä
ole. Löytyy kyllä joukossa muutamia sosialisteja, mutta harvalukuiset
ne ovat, ja aatteensa, ovat imeneet jo työskennellessään jossakin
Euroopan suurkaupungissa. Yleensä ovat Amerikan suomalaiset
maltillisia ammattiunioonien suosijoita. Sillä tavalla katsovat he
työväenasian parhaiten tulevan suoritetuksi. Nuo unioonit eivät vielä
ole esiintyneet erityisenä valtiollisena puolueena, vaan ovat
kulkeneet vaaleissa milloin demokraattien, milloin republikaanien
kannattajina, suomalaiset kumminkin kannattaen melkein
yksinomaan viimemainittua puoluetta.

Amerikkalaisiin ammattiuniooneihin suomalaiset enimmäksi osaksi

kuuluvat. Kaivantomiehillä on paikoin hyvinkin vahvat yhdistyksensä
ja suomalaiset niihin ottavat osaa. Mutta missä työlakon tai muun
takia on uniooni hajaantunut, siellä tietysti ei ole suomalaisilla
paremmin kun muunkielisilläkään järjestettyä yhteyttä.
 Kumminkin useissa paikoissa, missä amerikkalaiset työväenjohtajat
nostaakseen omaa mainettaan tai päästäkseen mahtavampaan
asemaan koettavat unioonia joutavilla tekosyillä sotkea tekemään
työlakkoja tai muita mielenosoituksia, ovat suomalaiset asettuneet
tällaista jyrkästi vastaan. Heidän mielestään vakava
vähempipalkkainenkin työ on rettelöitä parempi. Mutta kun sitte
syntyy työlakko, eivät suomalaiset siitä ole poissa. Uskollisesti
kannattavat he yhteiseksi tullutta asiaa. Näin on ollut suurenkinlaisia
työlakkoja, kuten Harborissa, Michiganin rautaseudulla, Wyomingissa
ja Coloradossa, Astoriassa ja Californian punapuuseuduilla. Näissä
ovat suomalaiset olleet lakkolaisten etupäässä, herättäneet suurta
huomiota vakavuutensa ja päättäväisyytensä takia. Useassa paikassa
ovat juuri he vaikuttaneet siihen, että lakot ovat onnellisesti
päättyneet.

Mutta, ikävä kyllä, löytyy suomalaisia "skäbejäkin" (lakkolaisten

sijalle työhön meneviä). Pennsylvanian kaivannoille on sellaisia
kuletettu New Yorkista. Ne ovatkin olleet vielä Amerikan
työväenelämään tottumattomia.

Suomalaiset käsityöläiset kaupungeissa kuuluvat yleensä

ammattiuniooneihinsa, kun vaan sellaisia on. Tähän ei vaikuta
ainoastaan aatteellinen työväenasia, vaan oma persoonallinen
etukin. Työväenyhdistykset ovat paikoin niin vaikuttavia, että
suurempiin työpaikkoihin ei saa ottaa muita kun uniooneihin kuuluvia
miehiä. Senpätähden suomalaisetkin unioonien kautta voivat päästä
parempiin ja vakavampiin työpaikkoihin. Unioonit tavallisesti
määräävät palkan, millä uniooninmies saa tehdä työtä. Tässä
suhteessa kumminkin muutamissa ammateissa suomalaiset kuten
muunkielisetkin menettelevät unioonia vastaan petollisesti:
huonompina työaikoina salaa tekevät työtä allekin unioonin palkan.
 Ammattiunioonien elämään ja kokouskeskusteluihin suomalaiset
ylipäänsä vajanaisen englanninkielitaidon takia voivat hyvin vähän
ottaa osaa. Parempi olisi, jos he muunkielisten siirtolaisten
esimerkkiä noudattaen pystyisivät perustamaan omia kansallisia
osastoja, "lodsheja", niihin kuuluviksi. Mutta kaikissa uniooneissa
tämä ei ole mahdollista, ja muutenkin on esteenä sama-
ammattilaisten suomalaisten vähälukuisuus kullakin seudulla.

Kun työväenasia Amerikassa ajetaan pääasiallisesti

ammattiunioonein kautta, ei siirtolaisten yleiset kansalliset
työväenyhdistykset ota oikein menestyäkseen. Suomalaisilla onkin
niitä ollut vähän.

Vanhin Amerikan suomalaisista työväenyhdistyksistä lienee

Brooklynissa toimiva Imatra. Sen elämä on ollut toisinaan
vilkkaampaa, toisinaan hyvinkin kituvaa. Itse työväenasian
ajamisessa ei ohjelma ole ollut oikein selvillä. Mutta kumminkin on
yhdistys puuhannut kipu- ja hautausapurahaston keskuuteensa.
Fitchburgissa on toiminut työväenyhdistys Saimaa, ja Calumetissa on
ollut jonkun aikaa toimessa Suomiseura, joka suomalaisista
työväenyhdistyksistä lienee suurinta vilkkautta osoittanut. Alussa sen
jäsenluku nousi oikein ihmeellisesti, mutta sittemmin on se osaksi
sisällisten riitojen osaksi ohjelmapuutteen takia vähentynyt.

Tuo ohjelmapuute tahtoo yleensä Amerikan suomalaisten

työväenyhdistyksiä vaivata. Olen jo edellä osoittanut, että näiden
yhdistysten toiminta ei käy päinsä siinä merkityksessä kun muualla.
Ne eivät ole ammattiyhdistyksiä eivätkä voi vaikuttaa suoranaisesti
työväen asian parantumiseen. Mutta välillisesti voisivat ne kyllä
vaikuttaa kasvattamalla jäsenensä tuntemaan tarkasti työväenasiaa
ja totuttamalla ne vaikuttamaan ammattiyhteyksissä. Siinä olisi siis
kylläkin ohjelmaa, mutta sen perille ajaminen tahtoo käydä liian
laajaperäiseksi ja vaikeaksi sikäläisissä oloissa. Niinpä onkin nuo
yhdistykset muodostuneet enemmän vaan yleisiksi kansalaisseuroiksi
hupiohjelmalla. Hyödyllisintä niiden toiminnassa saattaa olla juuri
jäsentensä turvaaminen kipu- ja hautausapukassoilla, joita ne
ovatkin puuhanneet.

Myös on moitittu, että noissa seuroissa on raittiudenharrastaminen

jätetty liian syrjälle. Onpa sanottu niitä tarpeettomiksikin, mutta niin
ei kumminkaan asianlaita ole. Tarvitaan vaan enemmän kehitystä ja
oikean, käytännöllisen ohjelman selviämistä.

Naisten yhteispyrinnöt.

Tuskin missään maassa arvostetaan nainen niin korkealle kun

Amerikassa. Ritarillinen on amerikkalaisen luonne, ritarillinen, vaikka
muuten raakuutta siinä esiintyisikin. Ensimmäisiä huomioita, minkä
muukalainen Amerikkaan tultuaan tekee, on juuri tuo naisen
erikoisasema. Itävaltioissa näyttää se vähän samallaiselta
hemmoittelulta, mitä Euroopassakin on nähtävänä. Naista pidetään
vielä jonkinlaisena korukaluna. Mies on valmis osoittamaan hänelle
kaikkea kohteliaisuutta, mutta sittekin pitää häntä henkisesti
kypsymättömämpänä. Tämä ilmenee muun muassa selvästi
Amerikan vanhan sivistysvaltion, Massachusettsin käytöksessä. Kerta
toisensa perästä on siellä otettu esille kysymys yleisen
äänestysoikeuden myöntämisestä naisille. Kaikilla kohteliaisuuksilla
on se aina tullut evätyksi. Nainen saa vapaasti olla kodin haltijana
jopa käskijänä, yhteiskunnallisessakin elämässä suodaan hänelle
paljon vapauksia, mutta valtiollista tasa-arvoisuutta ei tunnusteta.

Lännessä, niin, juuri tuolla "villissä" lännessä on naisen asema

toinen. Siellä tavataan vähemmän hemmoittelua, mutta enemmän
todellisen tasa-arvoisuuden tunnustamista. Onpa jo kolmessa
valtiossa, Wyomingissa, Idahossa ja — mormoonivaltiossa Utahissa
annettu naiselle täysi äänestysoikeus.

Mutta vaikka tällaista eroa voidaankin huomata naisen asemassa

idän ja lännen valtioissa, on se kumminkin yhteistä, että naisen arvo
yleensä Amerikassa on suurempi kun Euroopassa. Eikä tässä tarvitse
ottaa huomioon jotakin naisen eri säätyluokkaa. Palvelustyttökään ei
ole eroitettuna tästä yleisestä arvonannosta. Siinä onkin suuri ero
vanhan ja uuden mailman naisarvostelun välillä. Palvelija luetaan
perheen jäseneksi ja hän kohdellaan sellaisena.

Suomalainen nainen, joka on tullut Amerikkaan, kuten muutkin

siirtolaiset, ansaitsemaan ja pääasiallisesti on palvelustoimissa,
oivaltaa heti asemansa erillaisuuden entiseen nähden. On oikein
omituista nähdä miten pian hän tottuu outoihin oloihin. Tyttösemme
Amerikassa eivät ole kaikkeen tyytyväisiä, tahdottomia olentoja,
vaan tuntevat arvonsa ja osaavat vaatia sen mukaista kohtelua.
Tarkkaan valitsevat he palveluspaikkansa ja muuttavat melkein
liiankin usein, kun kaikki ei ole heidän mielensä mukaan.

Palveluksessa ollessaan on heillä runsaasti vapaa-aikoja, joita

kehoitetaan heidän käyttämään omaksi hyväkseen. Toisilta saavat he
esimerkkejä siitä, miten nuo vapaa-ajat ovat käytettävät.

Mutta nämä esimerkit eivät läheskään aina ole hyviä. Päinvastoin

ne usein vievät hyvin harhaan. Siirtolaisillamme yleensä on vielä
väärä käsitys vapaudesta. Monessa suomalaisessa kodissa, joissa
palvelustytöt tavallisesti viettävät vapaa-aikansa, työnnetään
vastatulleelle Suomen neidolle olutlasi käteen ja sanotaan: "Tässä
maassa on tapana, että naisetkin juovat biiriä. Ethän sinä tunne
Amerikassa olevasikaan, jos et tätä juo." Kokonaan väärällä tavalla
selitetään vapaan maan, "frii kontrin" vaatimukset. Moni tyttönen
näistä uskotteluista erehtyy, ottaa lasin, vaikka omassa mielessään
se väärältä saattaa tuntuakin. Ja lasin jälkeen voipi monta muuta
erehdystä tulla.

Vilkasluontoiselle tytölle tahtoo olla vaarana sekin, että Amerikassa

ei ole seurapiirin suhteen ollut niin paljon tilaisuutta valitsemiseen
kun olisi tarpeen. Vasta nyt kun on raittius kasvanut, on
valitsemistilaisuutta tullut. Mutta tässä ei olla vielä niin tarkkoja.
Vaikkakin jo useassa paikassa on raittiusseuroja ja raittiita koteja, on
kevytmielisemmät huvitilaisuudet pahoja houkuttelijoita. Monen
huvihaluisen nuoren tytön mielestä ovat raittiusseurat liian vakavia.
Tekisi mieli päästä tanssin pyörteeseen ja sitä ei suosita
raittiusseuroissa, kuten onkin luonnollista. Näin suostuu nuori
tyttönen menemään tansseihin, missä sellaisia on. Ja niitä ei
suomalaisten kesken löydy muualla kun kapakkain perähuoneessa.

Vaarallisen askeleen ottavat tytöt silloin, kun astuvat

kapakkatansseihin. Moni on sitä katkerasti saanut katua.
Siirtolaiselämän raaistuttamiseen on noilla tansseilla ollut mitä suurin
vaikutus.

Mutta sitte on raittiustyö yhä ankarammin sotinut noita

huvitilaisuuksia vastaan ja onkin parhaimman osan kansasta saanut
niistä vieroitetuksi pois. Ensin on se koettanut vetää niistä naiset ja
heidän mukanaan on sitte nuorukaisetkin tulleet. Näin on viime
aikoina käynyt, ja nyt jo useimmissa paikoissa halveksitaan
kapakkatansseissa kulkijoita.

Raittiusseurain sivulla on muutamissa paikoin syntynyt

naisyhdistyksiäkin, joiden tarkoituksena on juuri naisten sivistäminen
ja jalompiin ajatuksiin nostaminen. Ne koettavat siirtolaisnaisillemme
opettaa, että joskin naisella Amerikassa on suuremmat oikeudet ja
vapaudet, täytyy niitä seurata myös suuremmat velvollisuudet. Kun
siirtolaisnaiset niin pian tuntevat uudet oikeutensa ja vapautensa, on
heidän myös velvollisuuksia opittava, on henkisesti korkeampiin
tarkoitusperiin pyrittävä.

Tärkeä on työala Amerikan suomalaisilla naisyhdistyksillä ja

toivottava on, että niitä enemmän syntyy ja vilkkaasti rupeavat
liikkumaan toiminta-alallaan.

On luonnollista, että siirtolaisnainen tuntee itsensä Amerikassa

yksinäisemmäksi kun mies. Omaiset ja kotiperhehän ovat hänelle
rakkaampia. Ei ole äidin hellää kättä vaalimassa, ei ole sisaret tai
lapsuudentuttavat ottamassa osaa suruihin ja iloihin.
Palveluspaikassa, vaikka siellä hyvä hoito onkin, tuntee tyttö itsensä
kovin yksinäiseksi. Ymmärtää kieltä vaan vajanaisesti, varsinaiset
puhekumppalit voivat olla pitkänkin matkan päässä. Kun sitte noissa
perheissä, jonne tytöt vapaa-aikoinaan keräytyvät, useinkin
välitetään liian vähän henkisyydestä, ei kumma, että ajattelevammat
naiset suosivat naisyhdistyksiä ja löytävät niiden kokouksissa
henkisesti miellyttävää seuraa, ja kaipauksen tunne hälvenee.

On kummallista, että joihinkin myös Amerikan suomalaisten

keskuudessa toimivien seurain apukassoihin eivät pääse naiset
osallisiksi. Ja sairauden sattuessa on yksinäinen suomalainen
palvelustyttö hyvin turvaton. Mahdotonta on, että perhe, jonka
palveluksessa hän on, voipi kauvemmin pitää sairasta luonaan.
Turvan saanti on tällaisia tapauksia varten hyvin tarpeen. Tässäkin
on naisyhdistyksille erinomainen työala.

Ja näille perustuksille ovat Amerikan suomalaiset naisyhdistykset

toimintansa rakentaneet. Monta niitä ei kyllä olekaan.
Huomattavimmat ovat Calumetin, New Yorkin ja Minneapolin
naisyhdistykset. Calumet on tässä, kuten monissa muissa
pyrinnöissä, pääpaikka. Sikäläinen naisyhdistys on osoittanut
vilkkainta toimintaa. Jos tahtoisin tehdä eroituksen näiden
yhdistysten työtavassa, sanoisin että Calumetin yhdistys on
henkisempi, New Yorkin käytännöllisempi. Tarkoitan, että
ensinmainitussa yhdistyksessä työskennellään enemmän naisen
henkisen tilan kohottamiseksi, ja jälkimmäinen toimii pääasiallisesti
auttavana sisarseurana. Tämä tapahtuu paikkakuntain eri
vaatimuksista ja niistä kyvyistä, mitä kullakin on käytettävänä.
Calumetin yhdistys pitää henkisesti ohjelmarikkaita kokouksia ja
panee toimeen oppikursseja y.m. New Yorkissa maksaa kukin jäsen
pienen jäsenmaksun ja on sitte turvattu mahdollisissa
onnettomuuden, kuten sairauden y.m. kohtauksissa. Minneapolin
naisyhdistys on myöskin osoittanut työskentelevänsä kasvattavana
sekä auttavanakin sisaryhdistyksenä.

Calumetin suomalainen naisyhdistys kustantaa erityistä Naisten

Lehteä, joka on vielä vaari pieni yritys oman äänenkannattajan
alalla, mutta sellaisenakin on paljon valaissut asiaa ja selventänyt
yhdistysten tarkoituksia.

Myöskin San Franciscossa, Astoriassa sekä muuallakin on

sisarseuroja, jotka jäseniään turvaavat sairauden y.m. sattuessa.
Näistä on San Franciscon seura varttunein ja on erittäin hyvällä
aineellisella kannalla.

Eteenpäin siis mennään tälläkin alalla Amerikan suomalaisten

keskuudessa. Alulla kyllä vasta ollaan, vaan toivoa sopii, että
kehitystä jatkuu. Sitä mukaa kun jäsenten omat voimat varttuvat,
myöskin yhdistysten toiminta laajenee ja henkisentyy. Ja sitte kun
useampia seuroja syntyy sekä nämä muodostuvat keskenään
yhteiseksi liitoksi, voidaan jo Amerikan suomalaisilta naisilta
enemmän odottaa.

Sanomalehdistö ja valistustyö.

Sanomalehdistöllä on Amerikan suomalaisten keskuudessa hyvin

vaikuttava merkitys. Kotimaassa ei harrasteta niin paljon
sanomalehden lukemista kun siirtolaistemme luona Amerikassa. Se
näyttää aivan kun tarpeen välttämättömältä vaatimukselta, että
jokaiseen siirtolaisperheeseen tulee ainakin yksi sanomalehti. Useihin
tulee niitä paljon enemmän. Ja sellaisiin perheisiin, joiden luona on
täysihoidossa (boordissa) nuorta väkeä, tilataan tavallisesti kaikki
Amerikan suomalaiset sanomalehdet, jopa useampiakin vuosikertoja
erittäin suosituita lehtiä. Niin löytyy taloja, joihin tulee aina parikin
kymmentä vuosikertaa sanomalehtiä. Useaan suomalaiseen
asumaseutuun tulee lehtiä enemmän kun on siellä perheitä, paikoin
enemmän kun on täysinkasvaneitten lukumäärä. Sattumalta on
käsissäni eräs tiedonanto, jonka mukaan muutamalle suomalaiselle
seudulle, jossa on vaan 23 perhettä, tulee sanomalehtiä yhteensä
130 vuosikertaa! Tämä ei ole mikään erikoistapaus. Etsiskellen voisi
löytää vieläkin puhuvampaa tilastoa.

Paitsi Amerikan suomalaisia lehtiä lukevat siirtolaiset jotenkin

paljon myös Suomen sanomalehtiä, etenkin Pohjanmaalla ilmestyviä,
onhan siirtolaisten enemmistö pohjalaisia. Kumminkin näyttää siltä,
että Suomen lehtiä tilataan Amerikkaan suhteellisesti vähemmän kun
sikäläisiä suomalaisia lehtiä kulkeutuu Suomeen. Pohjanmaalla
luetaan Amerikan suomalaisia lehtiä melkein yhtä paljon kun
kotimaisiakin. Tavallisesti tehdään tilaus Suomeen lehtitoimistoissa
niiden omaisten kautta, jotka ovat Amerikassa. Verrattain vähän
tilataan amerikkalaisia lehtiä Suomesta käsin. Amerikassa ansioilla
oleva perheenisä tai muu omainen tilaa lehden kotiinsa Suomeen,
samalla kun itsellensäkin. Ja toiset taas lähettävät omat lehtensä
Suomeen sitä mukaa kun ovat lukeneet.

Syitä siihen, miksi Amerikan suomalaiset tilaavat ja lukevat

enemmän sanomalehtiä kun kotimaassa, on montakin. Ensiksikin on
heillä aina enemmän rahaa käsillä kun oli kotimaassa. Toiseksi tuntee
siirtolainen aina enemmän tiedon kaipuuta kun mitä tunsi Suomen
vanhoissa, totutuissa oloissa. Hän tahtoo tietoja kotimaastaan, ja
kun hänen ansionsa riippuu suureksi osaksi ajoista Amerikassa,
haluaa hän saada selkoa siitä, miten nuo ajat kehittyvät. Tavallisesti
on hän lujasti sitä uskoa, että republikaanipuolue antaa työmiehelle
hyviä aikoja ja demokraatit huonoja. Niinpä katseleekin hän
sanomalehdistä, millä kannalla republikaanien puoluetoiveet ovat.
Amerikan suomalaiset sanomalehdet kirjeenvaihtajiensa kautta
kertovat tarkalleen minkälainen ansio ja työnsaanti on kullakin
työpaikalla, niissä on suomalaisia. Näiden tietojen johtamana voi
työtön tai huonoansioisessa paikassa työskentelevä siirtyä
paremmille seuduille. Farmarit seuraavat lehdistä innolla viljanhinnan
nousua ja laskua suurissa viljapörsseissä.

Vielä on yksi huomattava syy sanomalehtien suureen tilaukseen

mainitsematta. Amerikassa kaupitellaan sanomalehtiä kokonaan
erilaisella innolla ja toimeliaisuudella kun mitä Suomessa on
tavallista. Sen vuoksi parhaimmat Amerikan suomalaiset lehdet ovat
saaneet tilaajamääränsä nousemaan aina kahdeksaan tuhanteenkin,
joka on kokonaan erinomaista verraten kotimaan sanomalehtien
tilaajamääriin. Amerikkalainen sanomalehden julkaisija lähettää
asiamiehiä lukuisasti kulkemaan yleisön keskuudessa. Suomalaisten
sanomalehtien asiamiehet kulkevat jokaisessa siirtolaiskodissa, jonne
vaan on mahdollista kannattavaisuuden toivolla käydä. Niinpä on
esimerkiksi "Siirtolaisen" asiamies käynyt aina Alaskassa asti. Matkat
tietysti maksavat paljon, kun asuvat suomalaiset hyvin hajallaan
laajassa maassa. Mutta sittekin on sellainen levittämistapa
osoittautunut hyvin kannattavaksi. Suuri ero mahtaisi
tilaajamäärässä olla, jos ei tällä tavalla lehteä levitettäisi. Asiamies ei
ainoastaan kerää uusia tilauksia, vaan kantaa maksuja vanhoista ja
ottaa uudistuksia.

Amerikan suomalaisten kiivas puolue-elämä vaikuttaa sekin

sanomalehtien leviämiseen. Onpa lehtiä, joiden kannatus aivan
pääasiallisesti riippuu puolue villityksestä ja sen vuoksi ne
koettavatkin kaikilla keinoilla pitää puoluekiihkoa yllä. Kiihkoisimmat
puoluemiehet levittävät harvinaisella kiihkolla omaa
äänenkannattajataan ja pitävät lehtiasiaa päivänkysymyksenä,
alituisena puheaineena suomalaispiireissä.

Mitä tulee itse siirtolaissanomalehtiin yleensä ovat ne kokonaan eri

lajia muista, syntyneet omituisten olosuhteiden vaikutuksesta.
Parhaimmat siirtolaissanomalehdet Amerikassa ovat saksalaisilla. Ne
vetävät vertoja sisältönsä etevyydessä vaikka minkä maan
varsinaiselle valtiolliselle sanomalehdistölle. "Staats-Zeitung" New
Yorkissa lienee suurin saksankielinen sanomalehti mailmassa. Se
ilmestyy vähintäin kaksi kertaa päivässä ja monisivuisena. Sen
vertainen alkaa jo pian olla saman kaupungin "Morgen-Journal".
Uutisten ja kirjoitusten arvokkaisuuden puolesta kilpailevat ne
kaupungin suurien englanninkielisten lehtien kanssa.

Tähän asemaan on ne saattanut saksalaisten suurilukuisuus. Mutta

muilla siirtolaiskansoilla ei olekaan sellaisia lehtiä. Skandinaavialaiset
lehdet ovat jo kokonaan toista maata. Ne ovat kuvaavimpia
varsinaisista siirtolaislehdistä. Niiden lukijakunta ei ole pysyvä ja sen
vuoksi ovatkin ne ikäänkun välitysajan sanomalehtiä, hätävaroja.
Siirtolainen, joka ei vielä osaa tarkemmin englanninkieltä, pitää niitä
päälehtinään, mutta kun tottuu saamaan asioista selvän suurissa
englanninkielisissä lehdissä, hylkää hän nämä tahi pitää niitä sivulla,
enemmän vaan huvitavarana. Sen vuoksi ne lehdet täyttävätkin
ainoastaan vajanaisesti varsinaisen sanomalehden tehtävän. Uutisia
(paitsi tietoja vanhasta maasta) on niissä vähän ja nekin kokonaan
lyhyessä, yleiskatsauksen muodossa. Sen sijaan on niissä paljon
kertomus- ja romaanilukemista. Tavallisesti ilmestyvätkin ne vaan
kerran viikossa, silloin kyllä isokokoisina. Seikkaperäiset uutiset niissä
vanhenisivat sellaiselle, joka voi englanninkielisiä päivälehtiä seurata.
Harvoja poikkeuksia tästä yleisyydestä löytyy. Norjalaisilla on kaksi
päivälehteä, joista Chicagossa ilmestyvä "Skandinaven" on suurin ja
huomattavin koko skandinaavialaisessa siirtolais-sanomalehdistössä.
Siinä on uutisetkin seikkaperäisesti esitettyinä.

Ruotsalaisilla siirtolaisilla, vaikka heitä onkin hyvin paljon, ei

tietääkseni ole yhtään päivälehteä. Suurimmat, suosituimmat ja
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookultra.com