(eBook PDF) Building Python Programs 1st Edition

download

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-building-python-
programs-1st-edition/

Download full version ebook from https://ebookluna.com

 We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit ebookluna.com
to discover even more!

(eBook PDF) Fundamentals of Python: First Programs 2nd Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-fundamentals-of-python-first-
programs-2nd-edition/

Fundamentals of Python: First Programs, 2nd Edition Kenneth A. Lambert -

eBook PDF

https://ebookluna.com/download/fundamentals-of-python-first-programs-2nd-
edition-ebook-pdf/

(eBook PDF) Building Java Programs: A Back to Basics Approach 5th Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-building-java-programs-a-back-to-
basics-approach-5th-edition/

Building Java Programs: A Back to Basics Approach 4th Edition (eBook PDF)

https://ebookluna.com/product/building-java-programs-a-back-to-basics-
approach-4th-edition-ebook-pdf/
Building Java Programs: A Back to Basics Approach 4th Edition Stuart Reges
- eBook PDF

https://ebookluna.com/download/building-java-programs-a-back-to-basics-
approach-ebook-pdf/

Building Java Programs - A Back to Basics Approach 5th Edition Stuart Reges
- eBook PDF

https://ebookluna.com/download/building-java-programs-a-back-to-basics-
approach-ebook-pdf-2/

Progress in Heterocyclic Chemistry Volume 29 1st Edition - eBook PDF

https://ebookluna.com/download/progress-in-heterocyclic-chemistry-ebook-
pdf/

Python Distilled 1st edition - eBook PDF

https://ebookluna.com/download/python-distilled-ebook-pdf/

(eBook PDF) Building Java Programs: A Back to Basics Approach 4th Edition
by Stuart Reges

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-building-java-programs-a-back-to-
basics-approach-4th-edition-by-stuart-reges/
 Preface

The Python programming language has become enormously popular in recent years.
Many people are impressed with how quickly you can learn Python’s simple and intui-
tive syntax and that has led many users to create popular libraries. Python was designed
by Guido van Rossum who has been affectionaly dubbed “Benevolent Dictator For Life
(BDFL)” by the Python community. He has said that he chose the name Python because
he was “in a slightly irreverent mood” and that he is “a big fan of Monty Python’s
Flying Circus” (a British comedy show). Who wouldn’t want to learn a programming
language named after a group of comedians?
Our new Building Python Programs text is designed for use in a first course in com-
puter science. We have class-tested it with hundreds of undergraduates at the University
of Arizona, most of whom were not computer science majors. This textbook is based
on our previous text, Building Java Programs, now in its fourth edition. The Java text
has proven effective in our class testing with thousands of students including our own
at the University of Washington since 2007.
Introductory computer science courses have a long history at many universities
of being “killer” courses with high failure rates. But as Douglas Adams says in The
Hitchhiker’s Guide to the Galaxy, “Don’t panic.” Students can master this material if
they can learn it gradually.
Python has many attributes that make it an appealing language for a first computer
science course. It has a simple and concise yet powerful syntax that makes it pleasant
to learn and great for writing many common programs. A student can write their first
Python program with only a single line of code, as opposed to several lines in most other
languages such as Java or C++. Python includes a built-in interpreter and read-­evaluate-
print loop (REPL) for quickly running and testing code, encouraging students to test and
explore the language. Python also offers a rich set of libraries that students can use for
graphics, animation, math, scientific computing, games, and much more. This text has
been built from the start for Python 3, the most modern version of the language as of this
writing, and it embraces the modern features and idioms of that version of the language.
Our teaching materials are based on a “back to basics” approach that focuses on
procedural programming and program decomposition. This is also called the “objects
later” approach, as opposed to the “objects early” approach taught in some schools. We
know from years of experience that a broad range of scientists, engineers, and others
can learn how to program in a procedural manner. Once we have built a solid founda-
tion of procedural techniques, we turn to object-oriented programming. By the end of
the text, students will have learned about both styles of programming.
iii
 Brief Contents

Chapter 1 Introduction to Python Programming 1

Chapter 2 Data and Definite Loops 57
Chapter 3 Parameters and Graphics 132
Chapter 4 Conditional Execution 219
Chapter 5 Program Logic and Indefinite Loops 295
Chapter 6 File Processing 364
Chapter 7 Lists 418
Chapter 8 Dictionaries and Sets 517
Chapter 9 Recursion 563
Chapter 10 Searching and Sorting 636
Chapter 11 Classes and Objects 686
Chapter 12 Functional Programming 738
Appendix A Python Summary 785

xi
 Contents

Chapter 1 Introduction to Python Programming 1

1.1 Basic Computing Concepts 2
Why Programming? 2
Hardware and Software 3
The Digital Realm 4
The Process of Programming 6
Why Python? 7
The Python Programming Environment 8
1.2 And Now: Python 10
Printing Output 14
String Literals (Strings) 15
Escape Sequences 16
Printing a Complex Figure 18
Comments, Whitespace, and Readability 19
1.3 Program Errors 22
Syntax Errors 23
Logic Errors (Bugs) 25
1.4 Procedural Decomposition 26
Functions 27
Flow of Control 31
Identifiers and Keywords 34
Functions That Call Other Functions 36
An Example Runtime Error 38
1.5 Case Study: Drawing Figures 40
Structured Version 41
Final Version without Redundancy 42
Analysis of Flow of Execution 44

Chapter 2 Data and Definite Loops 57

2.1 Basic Data Concepts 58
Types 58
Expressions 59
Literals 62
xiii
xiv Contents 

Arithmetic Operators 62
Precedence 66
Mixing and Converting Types 69
2.2 Variables 70
A Program with Variables 74
Increment/Decrement Operators 79
Printing Multiple Values 80
2.3 The for Loop 83
Using a Loop Variable 87
Details about Ranges 90
String Multiplication and Printing Partial Lines 94
Nested for Loops 98
2.4 Managing Complexity 101
Scope 101
Pseudocode 103
Constants 108
2.5 Case Study: Hourglass Figure 111
Problem Decomposition and Pseudocode 112
Initial Structured Version 114
Adding a Constant 115

Chapter 3 Parameters and Graphics 132

3.1 Parameters 133
The Mechanics of Parameters 139
Limitations of Parameters 141
Multiple Parameters 145
Parameters versus Constants 148
Optional Parameters 149
3.2 Returning Values 151
The math Module 153
The random Module 156
Defining Functions That Return Values 160
Returning Multiple Values 165
3.3 Interactive Programs 167
Sample Interactive Program 170
3.4 Graphics 172
Introduction to DrawingPanel 173
Drawing Lines and Shapes 176
Colors 179
Drawing with Loops 183
Text and Fonts 186
Contents  xv

Images 188
Procedural Decomposition with Graphics 189
3.5 Case Study: Projectile Trajectory 191
Unstructured Solution 195
Structured Solution 196
Graphical Version 199

Chapter 4 Conditional Execution 219

4.1 if/else Statements 220
Relational Operators 222
Nested if/else Statements 225
Factoring if/else Statements 231
Testing Multiple Conditions 232
4.2 Cumulative Algorithms 233
Cumulative Sum 233
Min/Max Loops 236
Cumulative Sum with if 239
Roundoff Errors 242
4.3 Functions with Conditional Execution 245
Preconditions and Postconditions 245
Raising Exceptions 246
Revisiting Return Values 250
Reasoning about Paths 253
4.4 Strings 255
String Methods 257
Accessing Characters by Index 260
Converting between Letters and Numbers 264
Cumulative Text Algorithms 267
4.5 Case Study: Basal Metabolic Rate 269
One-Person Unstructured Solution 270
Two-Person Unstructured Solution 273
Two-Person Structured Solution 275
Procedural Design Heuristics 280

Chapter 5 Program Logic and Indefinite Loops 295

5.1 The while Loop 296
A Loop to Find the Smallest Divisor 298
Loop Priming 300
xvi Contents 

5.2 Fencepost Algorithms 303

Fencepost with if 306
Sentinel Loops 308
Sentinel with Min/Max 310
5.3 Boolean Logic 312
Logical Operators 315
Boolean Variables and Flags 318
Predicate Functions 320
Boolean Zen 322
Short-Circuited Evaluation 325
5.4 Robust Programs 329
The try/except Statement 330
Handling User Errors 333
5.5 Assertions and Program Logic 335
Reasoning about Assertions 337
A Detailed Assertions Example 339
5.6 Case Study: Number Guessing Game 343
Initial Version without Hinting 344
Randomized Version with Hinting 346
Final Robust Version 348

Chapter 6 File Processing 364

6.1 File-Reading Basics 365
Data and Files 365
Reading a File in Python 369
Line-Based File Processing 372
Structure of Files and Consuming Input 373
Prompting for a File 378
6.2 Token-Based Processing 381
Numeric Input 383
Handling Invalid Input 385
Mixing Lines and Tokens 386
Handling Varying Numbers of Tokens 388
Complex Input Files 392
6.3 Advanced File Processing 394
Multi-Line Input Records 395
File Output 397
Reading Data from the Web 400
6.4 Case Study: ZIP Code Lookup 403
Contents  xvii

Chapter 7 Lists 418

7.1 List Basics 419
Creating Lists 420
Accessing List Elements 423
Traversing a List 429
A Complete List Program 430
Random Access 434
List Methods 435
7.2 List-Traversal Algorithms 443
Lists as Parameters 443
Searching a List 445
Replacing and Removing Values 449
Reversing a List 450
Shifting Values in a List 456
Nested Loop Algorithms 462
List Comprehensions 463
7.3 Reference Semantics 464
Values and References 465
Modifying a List Parameter 468
The Value None 470
Mutability 472
Tuples 476
7.4 Multidimensional Lists 482
Rectangular Lists 483
Jagged Lists 485
Lists of Pixels 491
7.5 Case Study: Benford’s Law 495
Tallying Values 497
Completing the Program 501

Chapter 8 Dictionaries and Sets 517

8.1 Dictionary Basics 518
Creating a Dictionary 521
Dictionary Operations 524
Looping Over a Dictionary 527
Dictionary Ordering 528
8.2 Advanced Dictionary Usage 531
Dictionary for Tallying 531
xviii Contents 

Nested Collections 536

Dictionary Comprehensions 541
8.3 Sets 543
Set Basics 543
Set Operations 547
Set Efficiency 549
Set Example: Lottery 552

Chapter 9 Recursion 563

9.1 Thinking Recursively 564
A Nonprogramming Example 564
Iteration to Recursion 567
Structure of Recursive Solutions 570
Reversing a File 573
The Recursive Call Stack 575
9.2 Recursive Functions and Data 581
Integer Exponentiation 581
Greatest Common Divisor 584
Directory Crawler 590
9.3 Recursive Graphics 594
Cantor Set 594
Sierpinski Triangle 597
9.4 Recursive Backtracking 601
Traveling North/East 601
Eight Queens Puzzle 607
Stopping after One Solution 615
9.5 Case Study: Prefix Evaluator 618
Infix, Prefix, and Postfix Notation 618
Evaluating Prefix Expressions 619
Complete Program 623

Chapter 10 Searching and Sorting 636

10.1 Searching and Sorting Libraries 637
Binary Search 638
Sorting 644
Shuffling 645
10.2 Program Complexity 646
Empirical Analysis 649
Complexity Classes 656
Contents  xix

10.3 Implementing Searching and Sorting Algorithms 657

Sequential Search 658
Binary Search 659
Recursive Binary Search 662
Selection Sort 664
10.4 Case Study: Implementing Merge Sort 667
Splitting and Merging lists 668
Recursive Merge Sort 671
Runtime Performance 674
Hybrid Approach 677

Chapter 11 Classes and Objects 686

11.1 Object-Oriented Programming 687
Classes and Objects 688
Date Objects 690
11.2 Object State and Behavior 690
Data Attributes 691
Initializers 694
Methods 698
Accessors and Mutators 702
Making Objects Printable 705
Object Equality and Ordering 707
11.3 Encapsulation 710
Motivation for Encapsulation 711
Private Attributes and Properties 711
Class Invariants 717
11.4 Case Study: Designing a Stock Class 721
Object-Oriented Design Heuristics 723
Stock Attributes and Method Headers 725
Stock Method and Property Implementation 727

Chapter 12 Functional Programming 738

12.1 Functional Programming Concepts 739
Side Effects 740
First-Class Functions 742
Higher-Order Functions 744
Lambda Expressions 746
12.2 Functional Operations on Collections 749
Using Map 751
Using Filter 752
xx Contents 

Using Reduce 754

List Comprehensions 758
12.3 Function Closures 760
Generator Functions 763
Lazy Evaluation 767
Iterable Objects 769
Generator Expressions 770
12.4 Case Study: Perfect Numbers 772
Computing Sums 772
The Fifth Perfect Number 777
Leveraging Concurrency 778

Appendix A Python Summary 785

Index 798
 Chapter 1
Introduction to
Python Programming

Introduction
1.1 Basic Computing Concepts
■■ Why Programming?
This chapter begins with a review of some basic terminology about comput- ■■ Hardware and Software
ers and computer programming. Many of these concepts will come up in later ■■ The Digital Realm
chapters, so it will be useful to review them before we start delving into the
■■ The Process of Programming
■■ Why Python?
details of how to program in Python. ■■ The Python Programming
Environment
We will begin our exploration of Python by looking at simple programs
1.2 And Now: Python
that produce text output to a console window. This discussion will allow us
■■ Printing Output
to explore many elements that are common to all Python programs, while ■■ String Literals (Strings)
working with programs that are fairly simple in structure. ■■ Escape Sequences
■■ Printing a Complex Figure
After we have reviewed the basic elements of Python programs, we will ■■ Comments, Whitespace, and
explore the technique of procedural decomposition by learning how to break Readability

up a Python program into several functions. Using this technique, we can 1.3 Program Errors
break up complex tasks into smaller subtasks that are easier to manage and ■■ Syntax Errors
■■ Logic Errors (Bugs)
we can avoid redundancy in our program solutions.
1.4 Procedural Decomposition
■■ Functions
■■ Flow of Control
■■ Identifiers and Keywords
■■ Functions That Call Other
Functions
■■ An Example Runtime Error

1.5 Case Study: Drawing Figures

■■ Structured Version
■■ Final Version without
Redundancy
■■ Analysis of Flow of Execution

Chapter Summary

Self-Check Problems

Exercises

Programming Projects

1
2 Chapter 1 Introduction to Python Programming

1.1 Basic Computing Concepts

Computers are pervasive in our daily lives, and, thanks to the Internet, they give us
access to nearly limitless information. Some of this information is essential news, like
the headlines at cnn.com. Computers let us share photos with our families and map
directions to the nearest pizza place for dinner.
Lots of real-world problems are being solved by computers, some of which don’t
much resemble the one on your desk or lap. Computers allow us to sequence the human
genome and search for DNA patterns within it. Computers in recently manufactured
cars monitor each vehicle’s status and motion. Digital devices such as Apple’s iPhone
actually have computers inside their small casings. Even the Roomba vacuum-cleaning
robot houses a computer with complex instructions about how to dodge furniture while
cleaning your floors.
But what makes a computer a computer? Is a calculator a computer? Is a human
being with a paper and pencil a computer? The next several sections attempt to address
this question while introducing some basic terminology that will help prepare you to
study programming.

Why Programming?
At most universities, the first course in computer science is a programming course.
Many computer scientists are bothered by this because it leaves people with the impres-
sion that computer science is programming. While it is true that many trained computer
scientists spend time programming, there is a lot more to the discipline. So why do we
study programming first?
A Stanford computer scientist named Don Knuth answers this question by saying
that the common thread for most computer scientists is that we all in some way work
with algorithms.

Algorithm
A step-by-step description of how to accomplish a task.

Knuth is an expert in algorithms, so he is naturally biased toward thinking of them as

the center of computer science. Still, he claims that what is most important is not the
algorithms themselves, but rather the thought process that computer scientists employ
to develop them. According to Knuth:

It has often been said that a person does not really understand something until
after teaching it to someone else. Actually a person does not really understand
something until after teaching it to a computer, i.e., expressing it as an
algorithm.1

1
Knuth, Don. Selected Papers on Computer Science. Stanford. CA: Center for the Study of Language and
Information, 1996.
1.1 Basic Computing Concepts 3

Knuth is describing a thought process that is common to most of computer science,

which he refers to as algorithmic thinking. We study programming not because it is the
most important aspect of computer science, but because it is the best way to explain the
approach that computer scientists take to solving problems.
The concept of algorithms is helpful in understanding what a computer is and what
computer science is all about. The Merriam-Webster dictionary defines the word “com-
puter” as “one that computes.” Using that definition, all sorts of devices qualify as
computers, from calculators to GPS navigation systems to children’s toys. Prior to the
invention of electronic computers, it was common to refer to humans as computers. The
nineteenth-century mathematician Charles Peirce, for example, was originally hired
to work for the U.S. government as an “Assistant Computer” because his job involved
performing mathematical computations.
In a broad sense, then, the word “computer” can be applied to many devices. But
when computer scientists refer to a computer, they are usually thinking of a universal
computation device that can be programmed to execute any algorithm. Computer sci-
ence, then, is the study of computational devices and the study of computation itself,
including algorithms.
Algorithms are expressed as computer programs, and that is what this book is all
about. But before we look at how to program, it will be useful to review some basic
concepts about computers.

Hardware and Software

A computer is a machine that manipulates data and executes lists of instructions known
as programs.

Program
A list of instructions to be carried out by a computer.

One key feature that differentiates a computer from a simpler machine like a calculator
is its versatility. The same computer can perform many different tasks (playing games,
computing income taxes, connecting to other computers around the world), depending
on what program it is running at a given moment. A computer can run not only the pro-
grams that exist on it currently, but also new programs that haven’t even been written yet.
The physical components that make up a computer are collectively called hardware.
One of the most important pieces of hardware is the central processing unit, or CPU.
The CPU is the “brain” of the computer: It is what executes the instructions. Also
important is the computer’s memory (often called random access memory, or RAM,
because the computer can access any part of that memory at any time). The computer
uses its memory to store programs that are being executed, along with their data. RAM
is limited in size and does not retain its contents when the computer is turned off.
Therefore, computers generally also use a hard disk as a larger permanent storage area.
Computer programs are collectively called software. The primary piece of soft-
ware running on a computer is its operating system. An operating system provides an
environment in which many programs may be run at the same time; it also provides
4 Chapter 1 Introduction to Python Programming

a bridge among those programs, the hardware, and the user (the person using the
­computer). The programs that run inside the operating system are often called
­applications or apps.
When the user selects a program for the operating system to run (e.g., by double-
clicking the program’s icon on the desktop), several things happen: The instructions for
that program are loaded into the computer’s memory from the hard disk, the operating
system allocates memory for that program to use, and the instructions to run the pro-
gram are fed from memory to the CPU and executed sequentially.

The Digital Realm

In the previous section, we saw that a computer is a general-purpose device that can be
programmed. You will often hear people refer to modern computers as digital comput-
ers because of the way they operate.

Digital
Based on numbers that increase in discrete increments, such as the integers
0, 1, 2, 3, etc.

Because computers are digital, everything that is stored on a computer is stored as a

sequence of integers. This includes every program and every piece of data. An MP3
file, for example, is simply a long sequence of integers that stores audio information.
Today we’re used to digital music, digital pictures, and digital movies, but in the 1940s,
when the first computers were built, the idea of storing complex data in integer form
was fairly unusual.
Not only are computers digital, storing all information as integers, but they are also
binary, which means they store integers as binary numbers.

Binary Number
A number composed of just 0s and 1s, also known as a base-2 number.

Humans generally work with decimal or base-10 numbers, which match our physiol-
ogy (10 fingers and 10 toes). However, when we were designing the first computers,
we wanted systems that would be easy to create and very reliable. It turned out to be
simpler to build these systems on top of binary phenomena (e.g., a circuit being open or
closed) rather than having 10 different states that would have to be distinguished from
one another (e.g., 10 different voltage levels).
From a mathematical point of view, you can store things just as easily using binary
numbers as you can using base-10 numbers. But since it is easier to construct a physical
device that uses binary numbers, that’s what computers use.
This does mean, however, that people who aren’t used to computers find their
conventions unfamiliar. As a result, it is worth spending a little time reviewing how
1.1 Basic Computing Concepts 5

binary numbers work. To count with binary numbers, as with base-10 numbers,
you start with 0 and count up, but you run out of digits much faster. So, counting in
binary, you say:
0
1

And already you’ve run out of digits. This is like reaching 9 when you count in
base-10. After you run out of digits, you carry over to the next digit. So, the next two
binary numbers are:
10
11

And again, you’ve run out of digits. This is like reaching 99 in base-10. Again, you
carry over to the next digit to form the three-digit number 100. In binary, whenever you
see a series of ones, such as 111111, you know you’re just one away from the digits
all flipping to 0s with a 1 added in front, the same way that, in base-10, when you see
a number like 999999, you know that you are one away from all those digits turning
to 0s with a 1 added in front. Table 1.1 shows how to count up to the base-10 number
8 using binary.
We can make several useful observations about binary numbers. Notice in the table that
the binary numbers 1, 10, 100, and 1000 are all perfect powers of 2 (20, 21, 22, 23). In the
same way that in base-10 we talk about a ones digit, tens digit, hundreds digit, and so on,
we can think in binary of a ones digit, twos digit, fours digit, eights digit, sixteens digit,
and so on.
Computer scientists quickly found themselves needing to refer to the sizes of dif-
ferent binary quantities, so they invented the term bit to refer to a single binary digit
and the term byte to refer to 8 bits. (The less commonly used term “nibble” refers
to 4 bits, or half a byte.) To talk about large amounts of memory, they invented the
terms kilobytes (KB), megabytes (MB), gigabytes (GB), and so on. Many people think
that these correspond to the metric system, where “kilo” means 1000, but that is only

Table 1.1 Decimal vs. Binary

Decimal Binary

0 0
1 1
2 10
3 11
4 100
5 101
6 110
7 111
8 1000
6 Chapter 1 Introduction to Python Programming

approximately true. We use the fact that 210 is approximately equal to 1000 (it actually
equals 1024). Table 1.2 shows some common units of memory storage.

Table 1.2 Units of Memory Storage

Measurement Power of 2 Actual Value Example

kilobyte (KB) 210 1,024 500-word paper (3 KB)

megabyte (MB) 220 1,048,576 typical book (1 MB) or song
(5 MB)
gigabyte (GB) 230 1,073,741,824 typical movie (4.7 GB)
terabyte (TB) 240 1,099,511,627,776 20 million books in the
Library of Congress (20 TB)
petabyte (PB) 250 1,125,899,906,842,624 10 billion photos on Facebook
(1.5 PB)

The Process of Programming

The word code describes program fragments (“these four lines of code”) or the act of program-
ming (“Let’s code this into Python.”). Once a program has been written, you can execute it.

Program Execution
The act of carrying out the instructions contained in a program.

The process of execution is often called running. This term can also be used as a verb
(“When my program runs it does something strange”) or as a noun (“The last run of
my program produced these results”).
A computer program is stored internally as a series of binary numbers known as the
machine language of the computer. In the early days, programmers entered numbers like
these directly into the computer. Obviously, this is a tedious and confusing way to pro-
gram a computer, and we have invented all sorts of mechanisms to simplify this process.
Modern programmers write in what are known as high-level programming languages,
such as Python. Such programs cannot be run directly on a computer: They first have to
be translated into a form that can be executed. Translating a program from a language such
as Python into executable binary instructions can be done two ways: all at once (called
compiling) or incrementally (called interpreting the program). Python is an interpreted
language, which means that after you type and save your program, you directly execute it
without any other steps. Each command written in your program is executed in sequence
by a special program called an interpreter. When you download and install Python on your
computer, the Python interpreter is installed for you so that you can run Python programs.

Interpreter
A program that dynamically reads, translates, and executes instructions from
a computer program.
1.1 Basic Computing Concepts 7

Many other languages such as Java and C are compiled languages. Compiled lan-
guages require you to use a special program known as a compiler to explicitly trans-
late the entire program before it runs. A compiler often translates a program directly
into machine language and creates a program file that can be executed directly on the
computer, known as an executable. Interpreted languages like Python do not usually
produce a separate executable program file.

Compiler
A program that translates an entire computer program written in one language
into an equivalent program in another language (often, but not always, trans-
lating from a high-level language into machine language).

You can write Python code in two ways. The first way is called interactive mode, also
called the Python shell, where you type individual Python commands and immediately
watch them execute and see their results. Interactive mode is useful for trying out com-
mands quickly to experiment and learn more about them. But the commands you type
in interactive mode are not saved anywhere and will be gone when you exit your Python
editor or shut off your computer. The second way is normal mode, where you type a pro-
gram that can consist of many Python commands, save it to a file, and then execute the
program to run all of the commands in sequence. Normal mode is the way to write com-
plete programs that will persist on your computer so they can be executed many times.

Why Python?
Python was created as a hobby project by a Dutch programmer named Guido van
Rossum. The first public versions of Python were released in 1989. As of this writing
the current major version of the language is Python 3, which is the version taught in
this text. The language is named after the classic comedy TV show Monty Python’s
Flying Circus, of which van Rossum was a big fan. Python currently ranks fifth on the
TIOBE index of programming language popularity.
The language’s official web site, python.org, says, “Python is a programming lan-
guage that lets you work quickly and integrate systems more effectively” and that it
is “easy to learn and use.” Python has a plain and simple structure that allows you to
write basic programs more quickly and with less conceptual overhead than many other
popular languages.
Python also includes a large amount of prewritten software that programmers can
utilize to enhance their programs. Such off-the-shelf software components are often
called libraries. For example, if you wish to write a program that connects to a site on
the Internet, Python contains a library to simplify the connection for you. Python con-
tains libraries to draw graphical user interfaces (GUIs), retrieve data from databases,
create games, and perform complex scientific and mathematical computations, among
many other things. The richness of Python libraries has been an important factor in the
rise of Python as a popular language.
8 Chapter 1 Introduction to Python Programming

Library
A collection of preexisting code that provides solutions to common program-
ming problems.

Another reason to use Python is that it has a vibrant programmer community. Extensive
online documentation and tutorials are available to help programmers learn new skills.
The Python official web site contains detailed descriptions of the language’s features,
and many other web sites have written documentation and tutorials for the language.
Python is platform independent; unlike programs written in some other languages,
the same Python program can be executed on many different operating systems, such
as Windows, Mac OS X, and Linux.
Python is used extensively for both research and business applications, which means
that a large number of programming jobs exist in the marketplace today for skilled Python
programmers. Many companies and organizations such as Google, Facebook, Yahoo,
IBM, Quora, and NASA use Python as part of their code base. A sample Google search
for the phrase “Python jobs” returned around 2,000,000 results at the time of this writing.

The Python Programming Environment

You must become familiar with your computer setup before you start programming.
Each computer provides a different environment for program development, but there
are some common elements that deserve comment. No matter what environment you
use, you will follow the same basic three steps:

1. Type a Python program into your editor.

2. Save the program as a file that ends with .py.
3. Run the program using the Python interpreter.

Try typing the following one-line program into your Python editor:

print("Hello, world!")

Don’t worry about the details of this program right now. We will explore those in the
next section.
Once you have created your program file, move to step 2 and save it. The basic unit
of storage on most computers is a file. Every file has a name. A file name ends with an
extension, which is the part of a file’s name that follows the period. A file’s extension
indicates the type of data contained in the file. For example, files with the extension
.txt are text files, and files with the extension .mp3 are MP3 audio files.
By convention, the Python program files that we will write in this text will use the
extension .py. Python programs can use other extensions, but .py is expected and is
most commonly used.
Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents
saada oikeutta. Mutta älkää polisia ottako mukaanne. Jos sen teette,
on kaikki hukassa. Tuntematon ystävänne'. No tämäpä on todella
pieni salaseikkailu! Mitä aiotte tehdä, miss Morstan?"

"Sitäpä juuri tulin kysymään teiltä."

"Menemme sinne luonnollisesti, te ja minä — ja, niin, tohtori

Watson on juuri paras mies siihen. Kirjoittaja mainitsee kaksi
ystävää. Hän ja minä olemme ennenkin työskennelleet yhdessä."

"Mutta tahtooko hän seurata meitä?" kysyi nainen rukoilevalla

äänellä ja katseilla.

"Olen oleva ylpeä ja onnellinen," vastasin kiitollisena, "jos voin olla

teille jonkinlaisena apuna."

"Olette molemmat hyvin ystävällisiä," vastasi hän. "Olen elänyt

hiljaista elämää, eikä ole minulla ystäviä, joiden puoleen kääntyisin.
Tulen tänne kello kuusi, luulen että sitte ehdimme?"

"Niin, mutta älkää tulko myöhemmin," sanoi Holmes. "Mutta sitte

erää toinen asia. Onko tämä kirjoitus samaa, jota oli laatikoissa,
missä helmet olivat?"

"Ne ovat minulla täällä." vastasi hän ottaen esiin puolen tusinaa
paperilappuja.

"Te olette todellakin oikean hoidokkaan mallikuva, — teillä on tieto

siitä, mitä on tehtävä. Katsokaamme!" Hän levitti paperit pöydälle ja
loi lyhyeitä, ankaria katseita yhdestä toiseen. "Kirjoitus on
muutettua, paitsi kirjeessä," sanoi hän sitte, "mutta epäilystä ei voi
olla siitä, ken kirjoittaja on. Katsokaa, miten kreikkalainen "e"
vastustamattomasti pistäytyy esiin, ja huomatkaa sakaraa tuossa
loppu "s"-ssä. Ne ovat kieltämättä saman käden kirjoittamia. En
tahdo saattaa mieleenne mitään pettäviä toiveita, miss Morstan,
mutta onko mitään yhtäläisyyttä isänne ja tämän käsialan välillä?"

"Millään ei voi olla suurempaa erotusta."

"Sitä vastausta odotinkin. Olemme siis valmiina kello kuusi. Olkaa

hyvä ja jättäkää paperit minulle. Tulen ehkä punnitsemaan asiaa
ennen sitä. Se on nyt ainoastaan puoli neljä. Näkemään siis!"

"Näkemään!" lausui vieraamme ja iloisesti, ystävällisesti

silmäiltyään molempia, kätki hän jälleen helmikotelon poveensa ja
kiiruhti pois.

Seisoessani ikkunassa näin hänen nopeasti menevän katua alas,

kunnes harmaa hattu ja valkea siipi ainoastaan vaalevana pilkkuna
haamoitti ja viimein katosi tummaan ihmisjoukkoon.

"Erittäin miellyttävä olento!" huudahdin minä kääntyen Sherlock

Holmesin puoleen.

Hän oli uudelleen sytyttänyt piippunsa ja istui taapäin

nojautuneena ja silmät kiinni. "Onko hän?" vastasi Holmes
välinpitämättömästi. "Sitä en huomannut."

"Tepä olette oikea auttomaatti — laskukone," huudahdin. "Teissä

on väliin jotakin aivan hirmuista."

Holmes hymyili.

"Se on erittäin tärkeätä, ettei anna persoonallisten ominaisuuksien

muodostaa arvostelua jostakin henkilöstä. Hoidokas on minulle
ainoastaan ykkönen, tekijä tehtävässä. Tunteet vaikuttavat
haitallisesti terveen järjen tuomioon. Vakuutan teille, että
miellyttävin nainen, mitä olen tuntenut, hirtettiin sentakia, että hän
oli myrkyttänyt kolme pientä lasta saadakseen heidän
henkivakuutusrahansa, ja inhoittavin tuttavieni joukossa on eräs
ihmislempijä, joka on uhrannut milt'ei neljäsosnmiljoonan Lontoon
köyhille."

"Mutta siinä tapauksessa…"

"Minä en koskaan tee poikkeuksia. Poikkeus kumoo säännön.

Oletteko milloinkaan olleet tilaisuudessa tutkia ihmisen luonnetta
hänen käsialassaan? Mitä päätätte tästä paperilipusta?"

"Kirjoitus on luettavaa ja säännöllistä," vastasin. "Henkilö, joka on

tottunut toimimaan ja jolla on luonteenlujuutta."

Holmes pudisti päätään.

"Katsokaa hänen pitkiä kirjaimiansa," sanoi hän. "Ne tuskin

kohoavat yli muiden. Tuo 'd' voisi olla a ja tuo 'd' e. Henkilöt lujalla
luonteella erottavat aina pitkät kirjaimet lyhyistä, kirjoittakoot sitte
miten epäselvää tahansa. Hänen 'k':ssaan on huikentelevaisuutta ja
itserakkautta isoissa kirjaimissaan. Mutta nyt täytyy minun käydä
ulkona vähäsen. Minun pitää ottaa selkoa muutamista ilmoituksista.
Suosittelen teille tuon kirjan — yksi merkillisimpiä kirjoja, mitä on
kirjoitettu. Se on Wimvood Reade'n 'Ihmisen piinahistoria'. Palaan
tunnin kuluttua."

Istuin ikkunan ääreen kirja kädessäni, mutta ajatukseni liitelivät,

kaukana kirjailijan rohkeista keinotteluista. Ne viipyivät nuoren
naisen luona, joka juuri oli käynyt luonamme, — ajattelin hänen
lempeätä hymyänsä, äänensä syvää, täysinäistä sointua, salaperäistä
arvoitusta, joka loi varjonsa hänen elämäänsä. Jos hän oli
seitsemäntoista vuotias, kun isänsä katosi, oli hän nyt
seitsemänkolmatta, — ihana ikä, jolloin nuoruus on kadottanut
itseluottamuksensa, ja kokemus on sitä vähän hillinnyt. Siten istuin
mietiskellen, kunnes tuli niin vaarallisia ajatuksia päähäni, että
syöksin kirjoituspöytäni luo, ja hurjana uppounnuin viimeiseen
esitelmään patologiiasta. Mikähän minäkin olin miehiäni! — Köyhä
rykmentin lääkäri, jolla oli huono jalka ja vielä huonompi kreditiivi
pankissa, että olisin voinut ajatella sellaisia asioita? Hänhän oli
ykkönen, tekijä — ei mitään muuta. Jos tulevaisuuteni näytti
pimeältä niin olihan parempi katsoa sitä silmiin kuin mies, kuin
koettaa valaista sitä mielikuvituksen pettävillä virvatulilla.

Kolmas luku.

Etsimismatkalla.

Kello oli puoli kuusi, ennenkuin Holmes tuli kotiin. Hän oli iloinen,
innokas ja loistavalla tuulella, — mielellä, joka hänessä vaihteli
synkimmän alakuloisuuden puuskien kanssa.

"Tämä asia ei ole erittäin salaperäinen," sanoi hän ottaessaan

teekupin, jonka tarjosin hänelle. "Asianhaarat näyttävät myöntävän
ainoastaan yhden selityksen."

"Kuinka? Oletteko jo selittäneet arvoituksen?"

"En; sitä en toki vielä voi tehdä. Olen keksinyt sisältörikkaan

seikan, siinä kaikki. Mutta se onki hyvin runsassisältöinen.
Erikoiskohdat ovat vielä selittämättä. Olen silmäilemällä Times'in
viimeisiä palstoja saanut selvää, että majoori Sholto, Yli
Norwoodissa, ent. virkaatekevä 34:ssä Bombuy-
jalkaväkirykmentissä, kuoli 28 p. huhtikuuta 1882."

"Olen ehkä hyvin hidas ajatuksinen Holmes, mutta en huomaa,

mitä merkillistä siinä asiassa on."

"Ettekö? Te hämmästytätte minua! No, kuulkaa siis! Kapteini

Morstan katoaa. Ainoa henkilö Lontoossa, jonka luona hän
mahdollisesti on käynyt, on majoori Sholto. Majoori Sholto kieltää
tietävänsä, että toinen on kaupungissa. Neljä vuotta myöhemmin
kuolee majoori Sholto. Viikon kuluttua hänen kuolemastaan saa
kapteini Morstanin tytär arvokkaan lahjan, joka uudistetaan vuosi
vuodelta, ja suosio on korkeimmillaan eräässä kirjeessä, joka
selittää, että hän on vääryyttä kärsinyt nainen. Mihinkä muuhun
vääryyteen tämä viittaisi kuin hänen isänsä kadottamiseen? Ja miksi
lahjat alkoivat tulla juuri Sholton kuoleman jälkeen, jos ei sentakia,
että Sholton perillinen tuntee salaisuuden ja tahtoo korvata
vahingon? Onko teillä muuta teoriiaa, joka voisi selittää nämät
seikat?"

"Mutta noin kummallinen korvaus? Ja noin ihmeellisesti

toimeenpantu! Miksi hän kirjoitti kirjeen juuri nyt, paremmin kuin
kuusi vuotta sitte? Ja vielä puhuu kirje siitä että hänelle tehtäisiin
oikeutta. Mitä oikeutta hän voisi saada? Olisi liiaksi otaksua, että
hänen isänsä vielä elää. Ja mitään muuta vääryyttä, jota te tunnette,
ei ole hänelle tehty."

"Niin, siinä on vaikeuksia, siinä löytyy vastustamattomasti

vaikeuksia," sanoi Sherlock Holmes miettivänä, "mutta retkemme
tänä iltana on selittävä kaikki. Kas, tuossa tulee issikka, ja miss
Morstan istuu vaunuissa. Oletteko valmiina? On parasta, että
menemme alas, sillä aika on jo kulunut yli määränsä."

Otin hattuni ja tukevimman keppini, mutta huomasin että Holmes

otti esiin revolverinsa laatikosta ja pisti sen taskuunsa. Selvää oli,
että hän katsoi ilta seikkailumme voivan tulla vaaralliseksi.

Miss Morsten oli puettuna tummaan takkiin, ja hänen

luonteenomaiset kasvonsa olivat tyyneet, vaikka kalpeat. Hän ei
olisikaan ollut nainen, jos ei hän olisi tuntenut levottomuutta
kummallisen seikkailun suhteen, jolle lähdimme, mutta hän hillitsi
itsensä täydellisesti, ja hän vastasi nöyrästi kysymyksiin, joita
Sherlock Holmes vielä katsoi tarpeellisiksi tehdä.

"Majoori Sholto oli isän hyvä ystävä," sanoi hän. "Hänen kirjeensä
olivat täynnä viittauksia majooriin. Hän ja isä johtivat sotajoukkoja
Andamansaarilla, joten he paljon joutuivat olemaan yhdessä. Kesken
kaiken — löysimme erään eriskummallisen paperin isän tavarain
seassa, jota kukaan ei voinut selittää. En luule sen olevan mistään
arvosta, mutta ajattelin että ehkä tahtoisitte katsoa sitä, ja
sentähden otin sen mukaani. Tässä se on."

Holmes avasi paperin laskoksista ja silitti sitä polvillaan. Sitte

tarkasteli hän sitä säännöllisesti alusta loppuun kaksinkertaisella
suurennuslasillaan.

"Tämä paperi on kotimaista intialaista teosta," huomautti hän, "ja

on jonkun aikaa ollut kiinnitetty lautaan. Piirretty kuvio näkyy olevan
asemapiirros osaan eräästä suuresta rakennuksesta, joka sisältää
suuren joukon saleja ja käytäviä. Yhteen paikkaan on piirretty
punaisella musteella pieni risti ja sen yläpuolella on '3,37
vasemmalta', kirjoitettu puoleksi kuluneella lyyjykynällä.
Vasemmassa kulmassa on kummallinen kuvakirjoitus, neljä ristiä
rivissä, koskettaen toisiaan poikkiviivoillaan. Viereen on kirjoitettu
suurilla, kömpelöillä kirjaimilla: 'Neljän merkit — Jonathan Small,
Mahomet Singh, Abdullah Khan, Dost Akbar.' — Ei, myönnän, ett'en
voi käsittää, mitä yhteyttä tällä olisi asiaan. Kuitenkin on se selvästi
tärkeä paperi. Sitä on huolellisesti säilytetty lompakossa, sillä
molemmat puolet ovat yhtä puhtaat."

"Niin, isäni lompakosta sen löysimme."

"Säilyttäkää se hyvästi, miss Morstan, sillä siitä voi olla meille

hyötyä. Minä alan epäilemään että tämä asia onkin syvällisempi ja
sekavampi kuin alussa luulin. Minun täytyy vielä kerran aprikoida
asiaa." Hän nojautui taapäin ja hänen ryppyisestä otsastaan ja
tuijottavasta, katseestaan näin, että hän mietti syvällisesti. Miss
Morstan ja minä puhelimme keskenämme puoliääneen käsillä
olevasta toimituksestamme ja sen mahdollisesta loppupäätöksestä,
mutta seuraajamme pysyi äänettömänä määrän päähän saakka.

Oli syyskuu eikä keila ollut vielä seitsemää, mutta päivä oli ollut
pilvinen, ja paksuna sumuna satoivat pilvet suuren kaupungin
likaisille kaduille. Lyhdyt "the Strand'lla" näyttivät ainoastaan
himmeiltä valopilkuilta, joista levisi heikosti loistava valo kosteille
kivikäytäville. Keltainen valo myymälän ikkunasta tunki raskaaseen,
kosteaan ilmaan ja heitti himmeitä säteitään suorasti poikki kadun,
joka oli täynnä ihmisiä. Minusta oli tuossa jotakin kauheata ja
aavemaista, tuossa loppumattomassa kulussa ihmisnaamoja, jotka
liukuivat ohitse — surullisia ja iloisia, synkkiä ja vilkkaita naamoja.
Ihmiskunnan tavoin kokonaisuudessaan kulkivat ne pimeydestä
valoon ja taas valosta pimeyteen takaisin. Minuun ei helposti mikään
vaikuta, mutta synkkä, pilvinen ilta yhdessä harvinaisen asian
kanssa, jolla olimme, teki minut hermoheikoksi ja alakuloiseksi. Minä
voin miss Morstanin käytöksestä nähdä, että hänkin kärsi samasta
tunteesta. Ainoaltaan Holmesiin ei vaikuttanut näin pikkumaiset
seikat. Hänellä oli avoin muistikirjansa polvellaan ja siihen hän
merkitsi vähän väliä numeroita ja muistiinpanoja pienen
taskulyhtynsä valossa.

Lyseiteatterin ulkopuolella vallitsi jo tungos syrjäisillä

sisäänkäytävillä, ja loppumaton jono katettuja vaunuja ja roskia vieri
pääkäytävän luo, jättäen valkorintaiset herrat ja saaleihin puetut,
jalokivillä koristetut naiset sinne. Olimme tuskin ehtineet kolmannen
pilarin luo, joka oli yhtyi iltapaikaksi määrätty, kun vähäinen vikkelä
mies palvelijan puvussa puhetteli meitä.

"Oletteko te miss Morstan?" kysyi hän.

"Minä olen miss Morstan ja nämä herrat ovat ystäviäni," vastasi

hän.

Hän katsoi erinomaisen läpitunkevasti ja tutkivasti meihin.

"Suokaa anteeksi, neiti," sanoi hän äreällä äänellä, "mutta

pyytäisin teitä kunniasanallanne vakuuttamaan ettei kumpikaan
seuraajistanne kuulu polisiin."

"Kunniasanani siitä," vastasi hän.

Hän vihelsi kimakkaasti, jonka jälkeen eräs katupoika toi esiin

vaunut ja avasi vaunujen oven. Mies, joka oli puhutellut meitä, nousi
ajajan istuimelle meidän astuessa vaunuihin. Tuskin olimme sen
tehneet niin ajuri läimäytti hevosta, piiskallaan, ja vaunut vierivät
hurjassa vauhdissa sumuisia katuja pitkin.
 Tilamme oli kyllin tukala. Siinä olimme nyt matkalla
tuntemattomaan paikkaan tuntemattomassa asiassa. Mutta joko oli
koko kutsumus täydellinen pilanteko — jota ei kuitenkaan tahtonut
otaksua — tahi myöskin oli meillä syitä luulla että matkallamme olisi
tärkeitä seurauksia. Miss Morstanin käytös osotti yhä samaa
päättäväisyyttä ja itsensä hillitsemistä. Koetin huvittaa häntä
kertomalla seikkailuistani Afghanistanissa, mutta totta puhuen, olin
itsekin niin kiihoittunut ja utelias, mitä koski määräpaikkaamme, että
kertomukseni tulivat vähän sekaviksi; vielä tänäpäivänä hän väittää,
että kerroin hänelle liikuttavan kertomuksen eräästä pyssystä, joka
ilmestyi telttaani keskellä yön pimeyttä, ja miten ammuin
kaksipiippuisen tiikeripojan sitä vastaan. Alussa voin seurata
suuntaa, mihin kuljimme, mutta nopea vauhti, sumu ja
tietämättömyyteni Lontoon kaupungissa eksyttivät minut heti, enkä
tiennyt muuta kuin että kuljimme kovin kauas. Sherlock Holmes
sitävastoin tunsi tiet ja mutisi nimet itsekseen vaunujen vierressä
nopeasti toreilla ja koukertelevilla poikkikaduilla.

"Rochester Row," sanoi hän. "Vinsent Square. Nyt tullaan Vauxhall

Bridge Roadille. Olemme nähtävästi matkalla Surreypuolelle. Niin,
senhän tiesin. Nyt ollaan sillalla. Näette virran haamoittavan tuolla."

Näimme todellakin äkkinäisen vilauksen Themsistä, jonka

tummaan, tyyneeseen veteen lyhdyt kuvastuivat, mutta taas vierivät
vaunut eteenpäin ja olivat ennen pitkää uudessa katusokkelossa.

"Wordswarth Road," sanoi seuraajamme. "Priory Road. Lark Hall

Lane. Stockwell Place. Robert Street, Cold Harbour Lane.
Toimituksemme ei näytä vievän meitä juuri kehuttaviin seutuihin."

Olimme todellakin tulleet arveluttavaan ja ikävään

kaupunginosaan. Pitkiä rivejä tummia tiilikivirakennuksia elähytti
ainoastaan kirkkaasti valaistut ja koreilla rääsyillä koristetut kapakat
katujen kulmissa. Sitte seurasi jono kaksikerroksisia puurakennuksia,
joita kutakin koristi pieni puutarha, ja sitte taas loppumattomia
jonoja vasta rakennettuja tiilikivikasarmeja — nuo äärettömät
asumusrivit, joita jättiläiskaupunki levittää ympäröivään maaseutuun.
Vihdoin pysähtyivät vaunut kolmannen talon eteen äsken
rakennetussa jonossa. Muut rakennukset olivat asumattomat ja se,
jonka eteen pysähdimme, oli yhtä pimeä kuin naapurinsa,
lukuunottamatta himmeätä valoa kyökinikkunasta. Mutta
kolkutettuamme avasi portin eräs intialainen palvelija puettuna
keltaiseen turpaaniin, valkeisiin poimutettuihin vaatteihin ja
keltaiseen vyöhön. Tässä oli kaksi harvinaista, vastakohtaa, tämä
itämaalainen olento tässä kolmannen luokan etukaupunkilaistalon
kurjassa porttikäytävässä!

"Sahib odottaa teitä!" sanoi hän, ja vielä puhuessaan, kuului

korkea, kimakka ääni jostakin sisemmästä huoneesta:

"Tuo heidät sisään Khitmutgar," kuului äänen sanovan. "Tuo heidät

heti luokseni!"

Neljäs luku.

Pienen kaljupää-miehen historia.

Seurasimme hindulaista epäsiistiä käytävää, joka oli huonosti

valaistu ja vielä huonommin sisustettu, kunnes saavuimme eräälle
ovelle oikealla puolella, jonka hän aukaisi. Keltainen valo virtasi
vastaamme ja keskellä valovirtaa seisoi pieni mies, jolla oli erittäin
suuri pää koristettuna punaisella karhealla hiuskiekkuralla, josta
välkkyvän paljas päälaki kohosi kuni vuorenkukkula mäntymetsästä.
Hän hieroi levottomana käsiään ja väänteli alituisesti kasvojaan
milloin hymyillen, milloin kulmiansa kohottaen, mutta
silmänräpäystäkään eivät pysyneet liikkumatta. Luonto oli varustanut
hänet riippuvalla huulella ja hyvin näkyvillä, keltaisilla, epätasaisilla
hampailla, joita hän turhaan koetti peittää alituisesti sivelemällä
kasvojenpa aliosaa käsillään. Huolimatta silmiinpistävästä
kaljupäisyydestään, näytti hän jotenkin nuorelta. Itse asiassa oli hän
hiljakkoin täyttänyt kolmekymmentä vuotta.

"Hyvää päivää, miss Morsian," lausui hän kimeällä äänellään.

"Hyvää päivää, herrani. Olkaa hyvät ja astukaa sisään pieneen

pyhään huoneeseni. Se ei ole suuri, miss, mutta sisustettu oman
mieleni mukaisesti. Taiteen oasi keskellä eteläisen Lontoon ulvovaa
erämaata."

Kaikki hämmästyimme nähdessämme huoneen, johon hän pyysi

meitä astumaan. Tässä synkässä talossa näytti tuo sopivan yhtä
huonosti kuin puhtain vesikirkas timantti vaskessa. Seiniä koristivat
mitä kallisarvoisimmat ja loistavimmat esiriput ja poimutelmat,
kiinnitetyt siellä täällä syrjään jättääkseen tilaa komeapuitteiselle
taululle tai itämaalaiselle vaasille. Matot olivat mustat ja
ambraväriset sekä niin pehmoiset ja paksut, että jalka miellyttävästi
vaipui niihin kuni sammalkerrokseen. Kaksi suurta tiikerinnahkaa
olivat sijoitetut lattialle ja enensivät vielä itämaalaista loistoa siimoin
myös erää ääretön hookah [Itämaalainen piippu], joka oli sijoitettu
pienelle matolle nurkkaan. Lamppu hopeakyyhkysen muodossa
riippui milt'ei näkymättömän kultalangan päässä keskellä huonetta ja
levitti palaessaan hienoa, hyvältä tuoksuvaa hajua ympärilleen.
 "Mr Thaddeus Sholto," sanoi pieni mies yhä hymyillen ja
kasvojansa väännellen. "Se on nimeni. Te olette luonnollisesti miss
Morstan. Ja nämät herrat…?"

"Tässä mr Sherlock Holmes, ja tässä tohtori Watson."

"Ah, lääkärikö?" huudahti hän. "Onko teillä steteskooppinne

mukananne? Uskallanko vaivata… olisitteko hyvä… Minä suuresti
epäilen, miten on lämssieni laita? Aortan suhteen olen rauhassa,
mutta olisin iloinen jos saisin kuulla ajatuksenne lämssistä."

Kuuntelin hänen sydämmentykytystään, mutta en huomannut

mitään epäkunnossa, paitsi että hän oli kovin pelästynyt, sillä koko
ruumiinsa vapisi.

"Se on säännöllinen," sanoin. "Teillä ei ole syytä olla levoton."

"Suotte varmaan anteeksi pelkoni, miss Morstan," huomautti hän.

"Olen kovin kivulloinen ja olen kauan epäillyt tuota, mutta olen
iloinen kuullessani, että epäilykseni ovat olleet turhat. Jos isänne,
miss Morstan, ei olisi liiaksi rasittanut sydäntään, olisi hän ehkä
elossa vielä tänään."

Olisin voinut lyödä miestä vasten naamaa, niin suutuin tästä

tunnottomasta ja peittelemättömästä viittauksesta niin arkaan
aineesen. Miss Morstan istui äkkiä ja kalpeni.

"Sydämmeni sanoi minulle, että hän oli kuollut," huokasi hän.

"Minä voin antaa teille kaikellaisia tietoja," sanoi hän, "ja

enemmänkin, minä voin hankkia teille oikeutta, ja sen teenkin,
sanokoon Bartholomeus-veli mitä tahansa. Olen niin iloinen
nähdessäni ystävänne täällä, ei ainoastaan teidän suojelijoinanne
vaan myöskin todistajina siihen, mitä minulla on sanottavaa ja
tehtävää. Me kolme yhdessä voimme kyllä vastustaa
Bartholomeusta. Mutta älkäämme ilmoittako mitään
asiantuntemattomille — polisilla, julkisilla oikeuksilla ei saa olla
mitään tekemistä asiassa. Voimme päättää kaikki tyydyttävällä
tavalla keskenämme, ilman että vieraat sekaantuvat asiaan. Mikään
ei niin suututtaisi veli Bartholomeusta kuin kaikki julkisuus."

Hän heittäytyi istumaan matalalle leposohvalle ja vilkautti

kysyvästi meille vaaleansinisillä silmillään.

"Omasta puolestani," sanoi Holmes, "lupaan, että mitä puhuttekin,

ei se minun kauttani leviä."

Nyökytin päätäni osoittaakseni että olin samaa mieltä.

"Hyvä on, hyvä on," sanoi Sholto. "Saanko luvan tarjota teille lasin
Chiantia, miss Morstan? Tahi Tokayeria? Muita viinejä en käytä.
Saanko avata pullon? En? No, sitte toivon, ett'ei teillä ole mitään
tupakansavua vastaan, tuota itämaalaisen tupakan palsaminlaista
tuoksua vastaan. Minä olen vähän hermoheikko, ja minun hookah'ini
on arvaamaton rauhoittamaan."

Hän asetti vahakynttilän suureen maljaan, ja savu pulmuili

iloisesti. Istuimme kaikki kolme puoliympyrässä pää käsiin tuettuna,
kun kummallinen, virnistelevä, pieni kaljupäinen olento keskellä piirin
levottomasti ähki ja imeskeli piippuaan.

"Kun ensin päätin ilmoittaa teille tästä," rupesi hän kertomaan,

"olisin ilmoittanut osoitteeni, mutta pelkäsin, ett'ette olisi suostunut
pyyntööni, vaan ottanut mukanne asiaankuulumattomia. Sentähden
hankin suostumuksenne siten että palvelijani Williams kohtaisi teidät
ensin. Minä luotan rajattomasti hänen viisauteensa, ja hänen
vallassaan oli jättää asia sikseen, jos hän ei olisi ollut tyytyväinen.
Suotte varmaankin anteeksi nämät varovaisuustuumat, mutta minä
olen henkilö, jolla on vaatimattomat, voinpa sanoa, hienontuneet
tavat, enkä tiedä mitään niin epäkaunista kuin polisikonstaapeli.
Minä tunnen luonnollista vastenmielisyyttä, raa'alle aineellisuudelle ja
harvoin minä tulen yhteyteen tuon alhaisen aineen kanssa. Elän
täällä, kuten näette, vähäisen loiston ympäröimänä. Kutsun itseäni
taiteitten suosijaksi, — siinä heikko puoleni. Maisema tuolla on oikea
Corot'i, ja joskin tuntija vähiin epäilisi tuota Salvator Rosaa, niin ei
epäilys voi tulla kysymykseenkään Bougereau'ni suhteen. Puollan
erityisesti uudempaa ranskalaista suuntaa."

"Suokaa anteeksi, mr Sholto," sanoi miss Morsian, "mutta minä

olen täällä teidän kutsumuksestanne kuulemassa, mitä teillä on
minulle sanottavaa. On myöhä, sentähden toivoisin että keskustelu
tulisi niin lyhyeksi kuin mahdollista."

"Tulee se kuitenkin viemään vähän aikaa," vastasi Sholto, "sillä

meidän pitää ehdottomasti mennä Norwoodiin puhelemaan veljeni
Bartholomeuksen kanssa. Menemme kaikin sinne ja koetamme
saada häntä myöntymään. Hän on kovin suutuksissaan minulle, sen
takia että olen menetellyt tavalla, jonka katson parhaimmaksi. Oikein
me riitelimme eilen illalla. Ette voi kuvailla mielessänne kuinka
hirmuinen hän on, kun on suuttunut."

"Jos meidän pitää Norwoodiin mennä, niin on kait parasta, että

lähdetään heti," uskalsin sanoa.

Hän nauroi kunnes tuli ihan tulipunaiseksi naamaltaan.

 "Se tuskin voisi tapahtua," huusi hän. "En tiedä mitä hän
sanoisikaan, jos näin yht'äkkiä menisin kanssanne sinne. Ei, minun
pitää valmistaa teitä kertomalla suhteistamme toisiimme. Enniksikin
täytyy minun sanoa teille, että asiassa löytyy lukemattomia kohtia,
joista itsekään en tiedä. Voin kertoa teille ainoastaan ne tosiasiat,
miten itse tunnen ne.

"Isäni oli, kuten ehkä olette arvanneet, majoori John Sholto, ent.
upseeri intialaisessa armeijassa. Hän otti eron noin yksitoista vuotta
sitte ja asettui Pondicherry Lodgeen Yliseen Norwoodiin. Häntä oli
onni seurannut Intiassa ja hän toi mukanaan suurenlaisen pääoman,
suuren kokoelman kallisarvoisia eriskummallisuuksia ja joukon
maassasyntyneitä palvelijoita. Näillä osti hän nyt itselleen talon ja eli
siellä suuressa komeudessa. Kaksoisveljeni Bartholomeus ja minä
olimme ainoat lapset.

"Muistan aivan hyvin hälinän, minkä kapteini Morstanin kuolema

matkaansaattoi. Luimme sanomalehdissä seikkaperäisen
kertomuksen, ja kun tiesimme että hän oli ollut isämme ystävä,
puhelimme vapaasti asiasta hänen läsnäollessaan. Hän otti osaa
keskusteluihimme ja arveluihimme tapahtumasta. Emme koskaan
hetkeksikään epäilleet että hän kätki salaisuuden omassa
sydämmessään, että hän yksin koko maailmassa tunsi Arthur
Morstanin kohtalon.

"Me tiesimme kuitenkin että salaperäinen vaara uhkasi isäämme.

Hän pelkäsi mennä ulos yksin ja aina oli hänellä mukanaan kaksi
palkinnon saanutta ammattinyrkkitaistelijaa, jotka palvelivat
portinvartijoina Pondicherry Lodgessa. Williams, joka kyyditsi teidät
tänne on toinen heistä. Häntä pidettiin yhteen aikaan Englannin
voimakkaimpana taistelijana. Isämme ei koskaan sanonut, mitä hän
pelkäsi, mutta hän tunsi selvästi suurta vastenmielisyyttä kaikkia
ihmisiä kohtaan, joilla oli puujalka. Kerran hän ampui revolverillaan
erästä miestä, jolla oli puujalka, joka sitte huomattiin kunnolliseksi
käsityöläiseksi hakemassa työtä. Meidän täytyi maksaa suuren
summan rahaa saadaksemme miehen vaikenemaan. Veljeni ja minä
luulimme että se oli vaan isämme oikku, mutta asianhaarat ovat
sittemmin saattaneet meitä muuttamaan mielipidettämme.

"Alussa vuotta 1882 sai isäni Intiasta kirjeen, joka vaikutti hänessä
äkkinäistä pelästystä. Hän milt'ei pyörtyi aamiaispöydässä
avatessaan sitä, ja sen päivän jälkeen ei hän enää koskaan
parantunut. Mitä kirjeessä oli, emme milloinkaan saaneet tietää,
mutta hän piti sitä vähän vinossa, joten minä näin että se oli hyvin
lyhyt ja kirjoitettu hyvin söhrityllä käsialalla. Vuosikausia oli hän
sairastanut, mutta nyt hänen tilansa äkkiä huononi, ja huhtikuun
lopulla saimme kuulla, ett'ei mitään toivoa enää ollut, ja että hän
tahtoi puhutella meitä viimeisen kerran.

"Tullessamme hänen huoneesensa, istui hän pystyssä vuoteellaan,

tyynyjen ympäröimänä ja raskaasti hengittäen. Hän käski meidän
lukita oven ja asettua yksi kummallekin puolelle sänkyä. Sitte tarttui
hän käsiimme ja teki meille erittäin merkillisen tunnustuksen,
äänellä, joka vapisi yhtä paljon liikutuksesta kuin tuskista. Koetan
kertoa hänen ilmoituksensa omilla sanoillaan.

"'Ainoastaan yksi asia', sanoi hän, 'painaa mieltäni tänä viimeisenä

hetkenä. Se on käytökseni Morstan-paran tytärtä kohtaan. Tuo
kirottu ahneus, joka minussa on vallinnut koko elämäni ajan, on
ryöstänyt häneltä aarteen, josta ainakin puolet olisi kuulunut hänelle.
Ja kuitenkaan en itse ole mitenkään käyttänyt sitä hyväkseni, niin
sokea on ahneus. Pelkkä omistamisen tunne on ollut minulle
sellainen nautinto, ett'en ole voinut ilmoittaa sitä kelleen. Katsokaa
tuota helmien koristamaa ruusukiehkuraa tuossa! En edes siitä
voinut erota, vaikka olen sen hankkinut yksinomaan lähettääkseni
hänelle. Te, poikani, annatte hänelle runsaan osan Agra-aarteesta.
Mutta elkää lähettäkö hänelle mitään, — ei edes ruusukiehkuraa —
ennenkuin olen poissa. Ja ehkä vielä paranenkin, sillä onhan moni
parantunut oltuaan yhtä sairaana kuin minä.'

"'Tahdon kertoa teille, miten mr Morstan kuoli', jatkoi hän. 'Hän oli
vuosikausia kärsinyt sydänviasta, mutta salasi sen kaikilta.
Ainoastaan minä tiesin sen. Olomme-aikana Intiassa tulimme, minä
ja hän harvinaisten asianhaarain kautta omistamaan suuren aarteen.
Minä kuljetin sen mukanani Englantiin ja samana iltana kuin Morstan
saapui tuli hän suoraan tänne vaatimaan osuuttaan. Hän tuli käyden
asemalta ja vanha uskollinen palvelijani Lal Chowdar, joka nyt on
kuollut, päästi hänet sisään. Morstan ja minä olimme eri mieltä, mitä
koski aarteen jakamista ja meidän välillämme syntyi kiivas
sananvaihto. Morstan oli syössyt tuolilta raivoissaan, ja yht'äkkiä
painoi hän kädellään toista kylkeään, kasvonsa muuttuivat
tuhanharmaiksi, ja hän kaatui taapäin satuttaen päänsä arkun
syrjään, joka sisälsi aarteen. Kumartuessani hänen ylitsensä näin
kauhukseni, että hän oli kuollut.'

"Pitkän aikaa istuin siinä mieletönnä ihmetellen, mitä olisi tehtävä.

Ensin aioin kutsua apua, mutta huomasin heti, että minua helposti
voitaisi syyttää hänen murhastaan. Hänen äkkinäinen kuolemansa
kesken riitaa ja haava päässä syyttäisivät minua. Edelleen laillinen
tutkinto tuottaisi päivän valoon erityisiä seikkoja aarteesta, jonka
erittäin tahdoin pitää salassa. Hän oli sanonut minulle, ett'ei kukaan
elävä sielu tiennyt, mihin hän oli mennyt, eikä näyttänyt siltä että
asia milloinkaan tulisi tunnetuksi.
 "Mietein yhä asiaa, kun katsottuani ylös, huomasin palvelijani Lal
Chowdarin, ovessa. Hän hiipi sisään ja lukitsi oven perässään. 'Elkää
pelätkö, sahib', sanoi hän, 'kenkään ei saa tietää että olette
murhannut hänet. Kätkekäämme hänet, eikä kukaan tule tietämään
hiiskaustakaan koko asiasta.' — 'Minä en ole murhannut häntä,'
vastasin. Lal Chowdar pudisti päätään ja hymyili. 'Kuulin kaikki,
Sahib,' sanoi hän; 'kuulin teidän riitelevän ja kuulin lyöntinne. Mutta
minä en hiisku asiasta mitään. Kaikki nukkuvat talossa.
Koettakaamme saada hänet piiloon.' Tämä oli tarpeeksi saattamaan
minut tekemään päätöksen. Jos oma palvelijani ei uskonut
viattomuuttani, miten onnistuisin vakuuttamaan kahtatoista tuhmaa
käsityöläistä valakunnassa siitä? Lal Chowdar ja minä hautasimme
ruumiin samana yönä ja muutamia päiviä myöhemmin olivat Lontoon
sanomalehdet täynnä kirjoituksia kapteini Morstanin salaperäisestä
katoamisesta. Mutta siitä mitä olen sanonut, huomaatte että syytös
tuskin voi kohdata minua siinä asiassa. Minun vikani on, että en
ainoastaan salannut ruumista vaan myöskin aarteen ja että omistin
itselleni sekä Morstanin että oman osani. Sentähden tahdon, että te
toimitatte sen takaisin. Lähentäkää korvanne suulleni. Aarre on
kätkettynä…"

"Samassa muuttuivat hänen kaivonsa kauheasti; silmät tuijottivat

kurjina, alaleuka vaipui hervotonna alas ja hän huusi äänellä, jota en
milloinkaan voi unohtaa: 'Älkää päästäkö häntä sisään! Jumalan
tähden, elkää laskeko häntä sisään!' Käännyimme molemmat
ikkunaan päin takanamme, johon hänen katseensa oli suunnattu.
Naama tuijotti pimeästä vastaamme. Näimme valkean pilkun
nenästä, joka oli painettu ikkunaa vastaan. Kasvot olivat partaiset,
silmät hurjat, hirmuiset ja ilmaisivat tukahutettua kiukkua; veljeni ja
minä syöksimme ikkunan luo, mutta silloin oli hän jo poissa.
Tullessamme takaisin isämme luo, oli pää vaipunut rintaa vasten ja
sydän lakannut tykyttämästä.

"Etsiskelimme puutarhan vielä samana yönä, mutta emme

löytäneet mitään jälkiä valloittajasta, paitsi että aivan akkunan alla
kukkaispenkereellä näkyi jalan jälki. Jos ei tätä yhtä jälkeä olisi ollut,
olisimme luulleet, että mielikuvituksemme loihti tuon hurjan, hirveän
näköisen naaman eteemme. Mutta me saimme pian toisen ja
pätevämmän todistuksen siitä, että salaiset voimat olivat toimessa
ympärillämme. Aamulla huomattiin ikkuna isäni huoneessa olevan
auki, laatikot ja kaapit olivat perinpohjin haetut ja tyhjennetyt, ja
hänen rinnalleen oli kiinnitetty paperilippu, ja siihen töhritty sanat:
'Neljän merkit'. Mikä tämän lauseen tarkoitus oli tahi kuka
salaperäinen vieraamme, sitä emme milloinkaan saaneet tietää.
Meidän luulomme mukaan ei mitään isäni omaisuudesta ollut
varastettu, vaikka kaikki oli tyhjennetty ja sinne tänne heitelty.
Veljeni ja minä asetimme luonnollisesti tämän harvinaisen tapauksen
ja isämme eläessään tuntemansa pelon yhteyteen keskenään, mutta
edelleenkin pysyy se arvoituksena meille."

Pieni mies vaikeni hetkeksi sytyttääkseen piippunsa ja veti miettien

muutamia sauhuja. Istuimme kaikki tarkkaavaisina kuunnellen hänen
kummallista kertomustaan. Kertoessaan kapteini Morstanin
kuolemasta, oli miss Morstan vaalennut, ja silmänräpäykseksi valtasi
minut pelko että hän pyörtyisi. Mutta hän tointui juotuaan lasin
vettä, jonka hiljan tarjosin hänelle venetsialaisesta vesikaraffista.
Sherlock Holmes istui taapäin nojautuneena tuolissa poissaolijan
muodolla ja silmäluomet painuneina pilkoittaville silmille.
Katsellessani häntä en voinut olla ajattelematta, miten hän vielä
samana päivänä oli valittanut elämän jokapäiväisyyttä. Mutta tässäpä
oli tehtävä, joka vaati koko hänen tarkkanäköisyytensä. Mr Thaddeus
Sholto katsoi yhdestä toiseen jonkinmoisella ylpeydellä,
vaikutuksesta, jonka hänen kertomuksensa oli tehnyt, ja jatkoi sitte:

"Veljeni ja minä," sanoi hän, "olimme hyvin uteliaita saamaan

selkoa aarteesta, josta isämme oli puhunut. Viikkoja, kuukausia
kaivoimme perinpohjin koko puutarhan, löytämättä merkkiäkään
siitä. Se kiusasi meitä, että hänen piti kuolla juuri sillä hetkellä kuin
hän aikoi sanoa paikan, mihin aarre oli kätketty. Ja miten komea tuo
kaivattu aarre olisi, sen voimme päättää siitä ruususeppeleestä,
jonka hän oli ottanut joukosta. Tästä ruususeppeleestä oli veljelläni
Bartholomeuksella ja minulla pieni riita. Helmet olivat nähtävästi
suuresta arvosta, ja hän ei mitenkään tahtonut erota niistä, sillä,
meidän kesken sanottuna, on veljeeni vähän tarttunut isäni intohimo
— ahneus. Hän luuli myöskin, että jos lahjoittaisimme
ruususeppeleen pois, voisi se antaa aihetta puheluun ja vihdoin
saattaa meidät ahdinkoon. Kaikki mitä voin tehdä, oli saada hänet
suostumaan, että sain ottaa selkoa miss Morstanin osoitteesta ja
lähettää hänelle yhden helmen eräällään määrätyillä väliajoilla, jott'ei
hän ainakaan milloinkaan kärsisi puutetta."

"Sepä oli ystävällisesti ajateltu," sanoi miss Morstan vakavana, "se

oli hyvin ystävällisesti tehty."

Tuo pieni mies viittasi lakkaamatta kädellään.

"Olimme teidän holhoojanne," sanoi hän; "se oli minun ajatukseni

asiasta, vaikk'ei veli Bartholomeus oikein katsonut asiaa siltä
kannalta. Meillä oli itsellä enemmän kuin kylliksi rahaa, — enempää
en halunnut. Sitäpaitsi olisi ollut sopimatonta kohdella nuorta naista
niin alhaisella tavalla. 'Le mauvais goût mène au crime' — kuten
ranskalaiset hienosti sanovat. Riitamme tästä asiasta meni niin
pitkälle, että katsoin parhaaksi muuttaa yksikseni asumaan. Muutin
siis Pondicherry Lodgesta ja otin vanhan Khitmutgarin ja Williamsin
mukaani. Mutta sitte eilen sain tietää että tärkeä tapaus oli
tapahtunut. Aarre oli löydetty. Minä heti asetuin yhteyteen miss
Morstanin kanssa, ja nyt on meidän mentävä Norwoodiin vaatimaan
osuuttamme. Selitin aikomukseni eilen illalla Bartholomeukselle,
joten me olemme odotetut, joskin emme niin tervetulleet vieraat."

Mr Thaddeus Sholto vaikeni ja muutteli levottomana pehmeällä

sohvalla. Istuimme kaikki ääneti mietiskellen uutta käännettä, jonka
salaperäinen kertomus oli saavuttanut. Holmes oli ensimmäinen,
joka keskeytti hiljaisuuden.

"Olette menetellyt oikein, sir, alusta loppuun," sanoi hän. "Ehkä

voimme tehdä teille pienen vastapalveluksen selittämällä vähäsen
sitä, mikä vielä tuntuu teistä epäselvältä. Mutta, kuten miss Morstan
äsken huomautti, on nyt myöhä, ja paras olisi heti saada asiasta
selvä."

Uusi tuttavuutemme kiersi hyvin miettivän näköisenä piipunvarren

kääröön, ja otti erään esiripun takaa pitkän päällystakin, jossa hihat
ja kaulus olivat tehdyt astrakaanilaisesta kankaasta. Tämän napitti
hän huolellisesti kiinni aina kaulaan asti, vaikka olikin helteinen ilma,
ja päätti varustuksensa panemalla päähänsä jäniksen nahasta
tehdyn lakin korvalapuilla varustettuna, jotka kokonaan peittivät
korvat, joten hänestä näkyi ainoastaan nuo liikkuvat, terävät kasvot.

"Terveyteni on vähäsen arka," sanoi hän, mennessään edellämme

käytävään. "Olen tuomittu sairaaksi."

Vaunumme vartosivat meitä ulkopuolella ja matkamme oli

nähtävästi päätetty jo edeltäpäin koska ajaja heti lähti ajamaan
nopeaa vauhtia. Thaddeus Sholto puheli lakkaamatta kimeällä
äänellään, joka voitti vaununpyörien rätinänkin.

"Bartholomeus on älykäs mies," kertoi hän. "Miten luulette hänen

etsineen paikan missä aarre löytyi? Hän oli tullut siihen päätökseen
että sen pitäisi löytymän sisällä huoneissa, ja sentakia laski hän koko
talon pinta-alan ja mittasi kaikki paikat, jott'ei löytynyt tuumaakaan,
josta hän ei olisi voinut tehdä tiliä. Muun muassa hän huomasi, että
rakennuksen korkeus oli seitsemänkymmentäneljä jalkaa, mutta jos
hän laski yhteen kunkin eri kerroksen korkeuden ja vähensi pois
välikerrokset, joiden paksuuden hän sai tietää kaivertamalla reikiä,
niin oli kokonaissumma vaan seitsemänkymmentä jalkaa. Siinä oli
siis neljä jalkaa, joista hän ei ollut selvällä, ja tämä ala oli
rakennuksen yläosassa. Hän lävitsi sentähden ylimmän huoneen
katon, ja siellä yläpuolella hän löysi todellakin pienen soppelon,
jonka aukko oli kiinni muurattu, eikä sitä kukaan tuntenut. Keskellä
koppia oli aarrearkku kahden katto-orren päällä. Hän laski sen alas
aukosta ja siellä se nyt on. Hän sanoo aarteen olevan puolen
miljoonan punnan arvosta."

Mainitessaan tuon jättiläissumman, tuijotimme kaikki toisiamme

silmät selällään. Jos onnistuisimme asettamaan miss Morstanin
hänen oikeuksiinsa, tulisi hän köyhästä kotiopettajattaresta
Englannin rikkaimmaksi perinnönomistajaksi. Tosin olisi todellisen
ystävän tullut iloita sellaisesta uutisesta, mutta minua hävettää
sanoa, että itsekkäisyys pääsi kokonaan voitolle, ja että sydäntäni
painoi kauhea taakka. Sain sanotuksi muutaman sekavan sanan
onnentoivotukseksi, ja istuin sitte alakuloisena, kuurona Sholton
lörpötyksille. Hän oli nähtävästi raskasmielinen, ja muistan hämärästi
että hän kertoi meille erillaisista taudinoireistaan ja pyysi minua
lausumaan ajatukseni puoskaroimispillerien vaikutuksesta, joita
hänellä oli muutamia nahkakotelossa taskussaan. Toivon ett'ei hän
muista niitä vastauksia, joita annoin hänelle sinä iltana. Holmes
sanoo kuulleensa, että selitin hänelle että oli suuri vaara nauttia
enemmän kuin kaksi tippaa majavaöljyä, kuin taas strykniniä
suosittelin suurissa annoksissa rauhoittavana keinona. Miten sen
asian laita onkaan, niin tunsin kaikissa tapauksissa helpoituksen
tunteen, kun äkkiä vaunut pysäsivät ja ajaja hyppäsi avaamaan ovia.

"Tässä on Pondicherry Lodge, miss Morstan," sanoi Thaddeus

Sholto, auttaen miss Morstania vaunuista.

Viides luku.

Murhenäytelmä Pondicherry Lodgessa.

Kello oli jo kohta yksitoista, saavuttuamme tämän yöllisen

matkamme päämäärään. Suuren kaupungin kostea sumu oli jäänyt
meistä ja ilta oli selkeä ja kaunis. Leuto länsituuli puhalteli ja
taivaalla purjehti hitaasti raskaita pilviä, joiden lomitse puolikuu
silloin tällöin pilkisti esiin. Oli siksi valoisaa että voi erottaa lähimmät
esineet, mutta Thaddeus Sholto otti kuitenkin toisen vaunulyhdyistä
paremmin valaistakseen tietä.

Pondicherry Lodge sijaitsi eräässä puutarhassa ja sitä ympäröi

korkea kivimuuri, jota yläpinnalta peitti lasisoraa. Kapea, rautaovi oli
ainoa sisäänkäytävä. Omituisen lyhyellä ja ankaralla kolkutuksella
ilmoitti oppaamme tulomme.

"Ken siellä?" kuului tuima ääni sisältä.

 "Minä se olen, Mc Murdo. Pitäisipä teidän tuntea kolkutukseni
tähän aikaan päivästä."

Kuului murisevaa ääntä ja avainten kilinää. Portti liikkui raskaasti

saranoillaan ja aukossa seisoi vähäläntäinen, leveä hartiainen mies,
jonka ulkonevia kasvoja ja vilkkuvia, epäileviä silmiä keltainen
lyhdynvalo valaisi.

"Tekö se olette, mr Thaddeus? Mutta keitä nuo toiset? En ole

saanut herraltani mitään määräystä heidän suhteensa."

"Ettekö. Mc Murdo? Te hämmästytätte minua! Sanoin veljelleni

eilen illalla että toisin muutamia ystäviä kanssani."

"Hän ei ole ollut ulkona huoneestaan tänään, mr Thaddeus, enkä

ole saanut mitään käskyjä. Tiedättehän, että minun täytyy seurata
sääntöjä. Teidät voin päästää sisään, mutta ystävänne saavat kyllä
pysyä siellä, missä ovat."

Tämä oli odottamaton este. Thaddeus Sholto katseli ympärilleen

avuttomana.

"Te olette oikein paha, Mc Murdo!" sanoi hän. "Jos menen

takaamaan heidät, niin onhan siinä kyllä. Ja tässähän meillä on eräs
nuori nainenkin. Hän ei voi seistä maantiellä odottamassa tähän
aikaan päivästä."

"Hyvin ikävää," mr Thaddeus, vastasi portinvartija järkähtämättä.

"Mutta ihmiset voivat olla teidän ystäviänne eikä kuitenkaan hänen.
Hän maksaa minulle runsaasti että tekisin velvollisuuteni, ja
velvollisuuteni minä täytänkin. En tunne ketään ystävistänne tuossa."
 "Kyllä, Mc Murdo," huusi Sherlock Holmes, iloisesti. "Enpä luule,
että olette unohtaneet minut. Ettekö muista tuota harrastajaa, joka
taisteli kanssanne kolme kertaa Alisonin huoneustossa neljä vuotta
sitte, silloin kuin saitte palkinnon?"

"Eihän se ole mr Sherlock Holmes?" huudahti nyrkkitaistelija.

"Hyvänen aika, miten voinkaan erehtyä teidän suhteenne? Jos sen
sijaan, että seisotte siinä niin hiljaa ja sävyisästi, olisitte tullut esiin ja
antanut minulle tuommoisen ristilyönnin leuan alle, jossa olitte niin
taitava, olisin heti tuntenut teidät. Voi mikä vahinko, että olette
tuhlannut lahjanne, mr Holmes! Teistä olisi tullut suurta ajan pitkään,
jos täydellä todella olisitte antauneet taiteellenne."

"Kuulette, Watson, että jos kaikki muu maailmassa pettää minut,

niin on minulle kuitenkin aina yksi tiede avoinna," sanoi Holmes
nauraen. "Ja nyt ei ystävämme varmaankaan enää anna meidän
seistä täällä kylmässä, vai kuinka?"

"Astukaa sisään, sir, astukaa sisään — sekä te että ystävänne,"

vastasi Mc Murdo. "En voi sille mitään, mr Thaddeus, mutta minulla
on määräykseni. Minun täytyi ensin ottaa selkoa ystävistänne,
ennenkuin päästin heidät sisään."

Portilta johti hiekoitettu polku aution puutarhan poikki suurelle,

nelikulmaiselle rakennukselle, joka oli kokonaan varjossa, paitsi että
kuu valaisi yhtä nurkkaa, joten vinninikkuna välkkyi. Rakennuksen
ääretön suuruus yhdessä sen pimeyden ja kuolemanhiljaisuuden
kanssa teki kauhean vaikutuksen. Thaddeus Shoitokin näytti olevan
huonolla tuulella ja lyhty tärisi ja helisi hänen kädessään.

"En ymmärrä," sanoi hän. "Tässä on joku erehdys tapahtunut.

Sanoin juuri selvästi Bartholomeukselle, että tulisimme tänne ja
kuitenkin on hänen ikkunansa pimeä. En käsitä, mitä tämä mahtaa
merkitä."

"Vartioidaanko taloa aina näin?" kysyi Holmes.

"Kyllä; hän on seurannut isämme tapoja. Hän oli isämme

lempilapsi, ja olen väliin ajatellut että isäni on kertonut hänelle
enemmän kuin hän on minulle kertonutkaan."

"Tuo on Bartholomeuksen ikkuna tuolla ylhäällä, jota kuunvalo

valaisee; se on kyllä valoisa, mutta en usko että huoneessa palaa
tulta."

"Ei, siellä ei ole tulta," sanoi Holmes. "Mutta näen valon

pilkoittavan tuossa pienessä ikkunassa oven vieressä."

"Ah, se on emännöitsijän huone. Siellä vanha mrs Bernstone asuu.

Hän voi selittää meille, mitä kaikki tämä merkitsee. Mutta
suvainnette odottaa täällä hetkisen, sillä jos me kaikki menemme
sisään yhtä aikaa, eikä hän tiedä tulostamme, voisi hän pelästyä.
Mutta, hiljaa, mitä tuo on?"

Hän kohotti lyhtyä ja käsi vapisi niin että valo pyöri liehuvissa
piireissä ympärillämme. Miss Morstan tarttui minua käsivarresta, ja
seisoimme kaikki sykkivin sydämmin ja tarkasti kuunnellen.
Suuresta, synkästä rakennuksesta kuului yön hiljaisuudessa
surullisinta ääntä, mitä voi ajatella, — pelästyneen naisen
sydäntäsärkevää, keskeytettyä valitusta.

"Se on mrs Bernstone," sanoi Sholto. "Hän on ainoa nainen koko

talossa. Odottakaa tässä. Tulen heti takaisin."
 Hän meni ovelle ja kolkutti omituisella tavallaan. Näimme, että
suuri kasvuinen vaimoihminen avasi oven ja horjui ilosta nähdessään
hänet.

"Ah, mr Thaddeus, olen niin iloinen, että tulitte, sir! Olen niin kovin
iloinen että tulitte, mr Thaddeus!"

Kuulimme hänen yhä vakuuttavan iloansa, kunnes ovi sulettiin ja

hänen äänensä muuttui ykstoikkoiseksi muminaksi.

Seuraajamme oli jättänyt lyhdyn meille. Holmes valaisi sillä

ympärilleen, katsellen tarkasti rakennusta ja suuria multakasoja,
jotka peittivät maata. Miss Morstan ja minä seisoimme vieretysten,
ja hänen kätensä lepäsi omassani. Rakkaus on eriskummallinen
kapine, sillä emmehän ennen tätä päivää olleet koskaan nähneet
toisiamme, milloinkaan ei ollut sanaa, ei ystävällistä katsetta
vaihdettu keskenämme, ja kuitenkin etsivät kätemme vaistomaisesti
toisiansa tänä levottomuuden hetkenä. Olen sittemmin ihmetellyt
sitä, mutta siinä silmänräpäyksessä tuntui se minusta ihan
luonnolliselta, että kääntyisin hänen puoleensa, ja hän on usein
sanonut että se oli erityinen vaisto, joka pakotti hänen etsimään
turvaa ja lohdutusta minun luonani. Siten seisoimme siinä, käsitysten
kuni kaksi lasta, ja rauha oli sydämmissämme, vaikka ympärillämme
vallitsikin pimeys, synkkyys — —.

"Mikä ihmeellinen paikka!" huudahti hän katsellen ympärilleen.

"Näyttää siltä kuin kaikki Englannin myyrät olisivat asustaneet

täällä. Olen nähnyt vähän yhdellaista erään kukkulan rinteellä
Ballaratin seuduilla, missä on etsitty uusia kultasuonia."
 "Syy on täälläkin sama," sanoi Holmes. "Tässä on aarteenkaivajain
jälkiä. Teidän tulee muistaa että ovat etsineet sitä kuusi vuotta. Eipä
ihmettä että puutarha näyttää sorahaudalta."

Samassa avattiin ovi ja Thaddeus Sholto tuli syösten huoneesta

eteenpäin ojennetuin käsin ja kauhun ilmaus silmissä.

"Nyt ovat asiat hullusti! Voi Bartholomeusta!" huusi hän. "Olen niin
peloissani! Hermoni eivät tätä kestä!"

Hän olikin itkemäisillään pelästyksestä ja liikkuvissa, terävissä

kasvoissa, jotka pistäytyivät esiin astrakaanikauluksesta, näkyi
pelästyneen lapsen avuton, rukoileva ilmaus.

"Menkäämme sisään," sanoi Holmes lyhyesti, varmuudella.

"Ah niin, tehkää se!" sanoi Sholto. "Minä en todellakaan kykene

nyt antamaan mitään käskyjä."

Seurasimme häntä kaikin emännöitsijän huoneesen, joka oli

käytävästä vasemmalle. Vanha nainen käveli surullisena edestakaisin
huoneessa levottomasti käsiänsä väännellen, mutta nähtyään miss
Morstanin, näkyi hän rauhoittuvan.

"Jumala siunatkoon lempeitä, suloisia kasvojanne!" huudahti hän

nyyhkyttäen. "Tekee hyvää nähdä teitä. Voi, minä olen tänään
saanut paljon kärsiä!"

Miss Morsian taputti hänen laihoja, karkeita käsiään, ja mutisi

muutaman ystävällisen, naisellisesti lohduttavan sanan, jotka
saattoivat toisen kalmankalpeat posket punehtumaan.
 "Herra on sulkeutunut huoneesensa eikä vastaa," selitti hän. "Koko
päivän olen varronnut kuulevani jotakin sieltä, sillä usein hän on
mielellään yksin, mutta noin tuntia sitte rupesin aavistamaan,
ett'eivät asiat ole niinkuin pitäisi ja sentähden menin ylös ja kurkistin
avainreiästä. Teidän täytyy mennä sinne, mr Thaddeus, teidän täytyy
itse mennä katsomaan. Olen nähnyt mr Bartholomeus Sholton
surussa ja ilossa kymmenen pitkän vuoden kuluessa, mutta
milloinkaan en ole nähnyt hänen kasvoissaan sellaista ilmausta kuin
nyt."

Sherlock Holmes otti lyhdyn ja meni edellä, kun Thaddeus Sholto

oli niin pelästyksissään että hampaat suussa kalisivat. Minä tuin
häntä uumilta mennessämme ylös rappusia, sillä polvensa horjuivat,
jotta tuskin pystyssä pysyi. Kaksi kertaa otti Holmes esiin
suurennuslasinsa ja tutki huolellisesti muutamia epäselviä jälkiä,
jotka minusta näyttivät ainoastaan pieniltä tomupilkuilta
kookospalmuniinistä valmistetussa matossa, joka peitti portaita. Hän
kulki hitaasti askel askeleelta valaisten eteensä lyhdyllä ja katsellen
tuimasti oikealle ja vasemmalle. Miss Morstan oli jäänyt pelästyneen
emännöitsijän luo.

Kolmas porras päättyi suoraan, jotenkin pitkään käytävään, jota

oikealla puolella koristi komea intialainen seinäkoristus ja
vasemmalla puolella oli se varustettuna kolmella ovella. Holmes meni
eteenpäin yhtä hitaasti ja me seurasimme häntä kantapäillä
varjojemme levitessä yhä pitempinä ja mustempina takanamme
käytävässä. Kolmatta ovea etseimme. Holmes koputti saamatta
mitään vastausta ja koetti sitte vääntää lukosta ja töytästä oven
auki. Mutta se oli sisäpuolelta lukittu leveällä, vahvalla salvalla, jonka
näimme valaistuamme avainreikää lyhdyllä. Reikä ei kuitenkaan ollut
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookluna.com