Parallel Programming with Microsoft Visual C

Design Patterns for Decomposition and

Coordination on Multicore Architectures Patterns
and Practices 1st Edition Colin Campbell
download
https://ebookultra.com/download/parallel-programming-with-
microsoft-visual-c-design-patterns-for-decomposition-and-
coordination-on-multicore-architectures-patterns-and-
practices-1st-edition-colin-campbell/

Explore and download more ebooks or textbooks

at ebookultra.com
We have selected some products that you may be interested in
Click the link to download now or visit ebookultra.com
for more options!.

Parallel Programming with Microsoft NET Design Patterns

for Decomposition and Coordination on Multicore
Architectures Patterns Practices 1st Edition Colin
Campbell
https://ebookultra.com/download/parallel-programming-with-microsoft-
net-design-patterns-for-decomposition-and-coordination-on-multicore-
architectures-patterns-practices-1st-edition-colin-campbell/

Software modeling and design UML use cases patterns and

software architectures 1st Edition Hassan Gomaa

https://ebookultra.com/download/software-modeling-and-design-uml-use-
cases-patterns-and-software-architectures-1st-edition-hassan-gomaa/

Pro Objective C Design Patterns for iOS 1st Edition Carlo

Chung (Auth.)

https://ebookultra.com/download/pro-objective-c-design-patterns-for-
ios-1st-edition-carlo-chung-auth/

Go Design Patterns 1st Edition Contreras

https://ebookultra.com/download/go-design-patterns-1st-edition-
contreras/
Programming with Microsoft Visual Basic 2012 6th Edition
Diane Zak

https://ebookultra.com/download/programming-with-microsoft-visual-
basic-2012-6th-edition-diane-zak/

Winning Design LEGO MINDSTORMS NXT Design Patterns for Fun

and Competition 1st Edition James Trobaugh

https://ebookultra.com/download/winning-design-lego-mindstorms-nxt-
design-patterns-for-fun-and-competition-1st-edition-james-trobaugh/

Programming with Visual C Concepts and Projects 1st

Edition James Allert

https://ebookultra.com/download/programming-with-visual-c-concepts-
and-projects-1st-edition-james-allert/

Design Patterns 1st Edition Christopher G. Lasater

https://ebookultra.com/download/design-patterns-1st-edition-
christopher-g-lasater/

Android Design Patterns and Best Practice 1st Edition Kyle

Mew

https://ebookultra.com/download/android-design-patterns-and-best-
practice-1st-edition-kyle-mew/
Parallel Programming with Microsoft Visual C Design
Patterns for Decomposition and Coordination on
Multicore Architectures Patterns and Practices 1st
Edition Colin Campbell Digital Instant Download
Author(s): Colin Campbell, Ade Miller
ISBN(s): 9780735651753, 0735651752
Edition: 1
File Details: PDF, 3.89 MB
Year: 2011
Language: english
 PARALLEL
PROGRAM M ING
WITH

MICROSOFT
V I S U A L C++
Design Patterns for
Decomposition and Coordination
on Multicore Architectures

Colin Campbell
Ade Miller

Forewords by
Tony Hey
Herb Sutter

• • • • • •
• • • • • • • •
• • • • • • •
• • • • •
parallel programming with microsoft visual c++ ®
Parallel Programming
with Microsoft Visual
C++ ®

Design Patterns for Decomposition and

Coordination on Multicore Architectures

Colin Campbell
Ade Miller
ISBN 978-0-7356-5175-3
This document is provided “as-is.” Information and views expressed in this
document, including URL and other Internet website references, may change
without notice. You bear the risk of using it. Unless otherwise noted, the
companies, organizations, products, domain names, email addresses, logos,
people, places, and events depicted in examples herein are fictitious. No
association with any real company, organization, product, domain name, email
address, logo, person, place, or event is intended or should be inferred. Comply-
ing with all applicable copyright laws is the responsibility of the user. Without
limiting the rights under copyright, no part of this document may be reproduced,
stored in or introduced into a retrieval system, or transmitted in any form or by
any means (electronic, mechanical, photocopying, recording, or otherwise), or for
any purpose, without the express written permission of Microsoft Corporation.
Microsoft may have patents, patent applications, trademarks, copyrights, or
other intellectual property rights covering subject matter in this document.
Except as expressly provided in any written license agreement from Microsoft,
the furnishing of this document does not give you any license to these patents,
trademarks, copyrights, or other intellectual property.
© 2011 Microsoft Corporation. All rights reserved.
Microsoft, MSDN, Visual Basic, Visual C++, Visual C#, Visual Studio, Windows,
Windows Live, Windows Server, and Windows Vista are trademarks of the
Microsoft group of companies.
All other trademarks are property of their respective owners.
 Contents

foreword xi
Tony Hey

foreword xiii
Herb Sutter

preface xv
Who This Book Is For xv
Why This Book Is Pertinent Now xvi
What You Need to Use the Code xvi
How to Use This Book xvii
Introduction xviii
Parallelism with Control Dependencies Only xviii
Parallelism with Control and Data
Dependencies xviii
Dynamic Task Parallelism and Pipelines xviii
Supporting Material xix
What Is Not Covered xx
Goals xx

acknowledgments xxi

1 Introduction 1
The Importance of Potential Parallelism 2
Decomposition, Coordination, and Scalable Sharing 3
Understanding Tasks 3
Coordinating Tasks 4
Scalable Sharing of Data 5
Design Approaches 6
Selecting the Right Pattern 7
A Word about Terminology 8
The Limits of Parallelism 8
A Few Tips 10
Exercises 11
For More Information 11
vi

2 Parallel Loops 13
The Basics 14
Parallel for Loops 14
parallel_for_each 15
What to Expect 16
An Example 17
Sequential Credit Review Example 18
Credit Review Example Using
parallel_for_each 18
Performance Comparison 19
Variations 19
Breaking out of Loops Early 19
Exception Handling 20
Special Handling of Small Loop Bodies 21
Controlling the Degree of Parallelism 22
Anti-Patterns 23
Hidden Loop Body Dependencies 23
Small Loop Bodies with Few Iterations 23
Duplicates in the Input Enumeration 23
Scheduling Interactions with
Cooperative Blocking 24
Related Patterns 24
Exercises 24
Further Reading 25

3 Parallel Tasks 27
The Basics 28
An Example 29
Variations 31
Coordinating Tasks with Cooperative Blocking 31
Canceling a Task Group 33
Handling Exceptions 35
Speculative Execution 36
Anti-Patterns 37
Variables Captured by Closures 37
Unintended Propagation of Cancellation Requests 38
The Cost of Synchronization 39
Design Notes 39
Task Group Calling Conventions 39
Tasks and Threads 40
How Tasks Are Scheduled 40
Structured Task Groups and Task Handles 41
Lightweight Tasks 41
Exercises 42
Further Reading 42
 vii

4 Parallel Aggregation 45
The Basics 46
An Example 49
Variations 55
Considerations for Small Loop Bodies 55
Other Uses for Combinable Objects 55
Design Notes 55
Related Patterns 57
Exercises 58
Further Reading 58

5 Futures 61
The Basics 62
Futures 63
Example: The Adatum Financial Dashboard 65
The Business Objects 66
The Analysis Engine 67
Variations 70
Canceling Futures 70
Removing Bottlenecks 70
Modifying the Graph at Run Time 71
Design Notes 72
Decomposition into Futures 72
Functional Style 72
Related Patterns 72
Pipeline Pattern 73
Master/Worker Pattern 73
Dynamic Task Parallelism Pattern 73
Discrete Event Pattern 73
Exercises 73

6 Dynamic Task Parallelism 75

The Basics 75
An Example 77
Variations 80
Parallel While-Not-Empty 80
Adding Tasks to a Pending Wait Context 81
Exercises 83
Further Reading 83

7 Pipelines 85
Types of Messaging Blocks 86
The Basics 86
viii

An Example 92
Sequential Image Processing 92
The Image Pipeline 94
Performance Characteristics 96
Variations 97
Asynchronous Pipelines 97
Canceling a Pipeline 101
Handling Pipeline Exceptions 102
Load Balancing Using Multiple Producers 104
Pipelines and Streams 106
Anti-Patterns 107
Copying Large Amounts of Data between
Pipeline Stages 107
Pipeline Stages that Are Too Small 107
Forgetting to Use Message Passing for Isolation 107
Infinite Waits 107
Unbounded Queue Growth 107
More Information 107
Design Notes 108
Related Patterns 109
Exercises 109
Further Reading 109

appendices

a the task scheduler and

resource manager 111
Resource Manager 113
Why It’s Needed 113
How Resource Management Works 113
Dynamic Resource Management 115
Oversubscribing Cores 116
Querying the Environment 116
Kinds of Tasks 116
Lightweight Tasks 117
Tasks Created Using PPL 117
Task Schedulers 118
Managing Task Schedulers 118
Creating and Attaching a Task Scheduler 119
Detaching a Task Scheduler 120
Destroying a Task Scheduler 120
Scenarios for Using Multiple Task Schedulers 120
Implementing a Custom Scheduling Component 121
 ix

The Scheduling Algorithm 121

Schedule Groups 121
Adding Tasks 122
Running Tasks 123
Enhanced Locality Mode 124
Forward Progress Mode 125
Task Execution Order 125
Tasks That Are Run Inline 125
Using Contexts to Communicate with the Scheduler 126
Debugging Information 126
Querying for Cancellation 126
Interface to Cooperative Blocking 127
Waiting 127
The Caching Suballocator 127
Long-Running I/O Tasks 128
Setting Scheduler Policy 128
Anti-Patterns 129
Multiple Resource Managers 129
Resource Management Overhead 129
Unintentional Oversubscription from Inlined Tasks 130
Deadlock from Thread Starvation 131
Ignored Process Affinity Mask 131
References 132

b debugging and profiling parallel

applications 133
The Parallel Tasks and Parallel Stacks Windows 133
Breakpoints and Memory Allocation 136
The Concurrency Visualizer 137
Scenario Markers 141
Visual Patterns 142
Oversubscription 142
Lock Contention and Serialization 143
Load Imbalance 145
Further Reading 147

c technology overview 149

Further Reading 151

glossary 153

index
 Foreword

At its inception some 40 or so years ago, parallel computing was the

province of experts who applied it to exotic fields, such as high en-
ergy physics, and to engineering applications, such as computational
fluid dynamics. We’ve come a long way since those early days.
This change is being driven by hardware trends. The days of per-
petually increasing processor clock speeds are now at an end. Instead,
the increased chip densities that Moore’s Law predicts are being used
to create multicore processors, or single chips with multiple processor
cores. Quad-core processors are now common, and this trend will
continue, with 10’s of cores available on the hardware in the not-too-
distant future.
In the last five years, Microsoft has taken advantage of this tech-
nological shift to create a variety of parallel implementations. These
include the Microsoft® Windows® High Performance Cluster (HPC)
technology for message-passing interface (MPI) programs, Dryad,
which offers a Map-Reduce style of parallel data processing, the Win-
dows Azure™ technology platform, which can supply compute cores
on demand, the Parallel Patterns Library (PPL) and Asynchronous
Agents Library for native code, and the parallel extensions of the
Microsoft .NET Framework 4.
Multicore computation affects the whole spectrum of applica-
tions, from complex scientific and design problems to consumer ap-
plications and new human/computer interfaces. We used to joke that
“parallel computing is the future, and always will be,” but the pessi-
mists have been proven wrong. Parallel computing has at last moved
from being a niche technology to being center stage for both applica-
tion developers and the IT industry.
But, there is a catch. To obtain any speed-up of an application,
programmers now have to divide the computational work to make
efficient use of the power of multicore processors, a skill that still
belongs to experts. Parallel programming presents a massive challenge
for the majority of developers, many of whom are encountering it for

xi
xii for ewor d

the first time. There is an urgent need to educate them in practical

ways so that they can incorporate parallelism into their applications.
Two possible approaches are popular with some of my computer
science colleagues: either design a new parallel programming language,
or develop a “heroic” parallelizing compiler. While both are certainly
interesting academically, neither has had much success in popularizing
and simplifying the task of parallel programming for non-experts. In
contrast, a more pragmatic approach is to provide programmers with
a library that hides much of parallel programming’s complexity and
teach programmers how to use it.
To that end, the Microsoft Visual C++® Parallel Patterns Library
and Asynchronous Agents Library present a higher-level programming
model than earlier APIs. Programmers can, for example, think in terms
of tasks rather than threads, and avoid the complexities of thread
management. Parallel Programming with Microsoft Visual C++ teaches
programmers how to use these libraries by putting them in the con-
text of design patterns. As a result, developers can quickly learn to
write parallel programs and gain immediate performance benefits.
I believe that this book, with its emphasis on parallel design pat-
terns and an up-to-date programming model, represents an important
first step in moving parallel programming into the mainstream.

Tony Hey
Corporate Vice President, Microsoft Research
 Foreword

This timely book comes as we navigate a major turning point in our

industry: parallel hardware + mobile devices = the pocket supercom-
puter as the mainstream platform for the next 20 years.
Parallel applications are increasingly needed to exploit all kinds of
target hardware. As I write this, getting full computational perfor-
mance out of most machines—nearly all desktops and laptops, most
game consoles, and the newest smartphones—already means harness-
ing local parallel hardware, mainly in the form of multicore CPU pro-
cessing; this is the commoditization of the supercomputer. Increas-
ingly in the coming years, getting that full performance will also mean
using gradually ever-more-heterogeneous processing, from local
general-purpose computation on graphics processing units (GPGPU)
flavors to harnessing “often-on” remote parallel computing power in
the form of elastic compute clouds; this is the generalization of the
heterogeneous cluster in all its NUMA glory, with instantiations rang-
ing from on-die to on-machine to on-cloud, with early examples of
each kind already available in the wild.
Starting now and for the foreseeable future, for compute-bound
applications, “fast” will be synonymous not just with “parallel,” but
with “scalably parallel.” Only scalably parallel applications that can be
shipped with lots of latent concurrency beyond what can be ex-
ploited in this year’s mainstream machines will be able to enjoy the
new Free Lunch of getting substantially faster when today’s binaries
can be installed and blossom on tomorrow’s hardware that will have
more parallelism.
Visual C++ 2010 with its Parallel Patterns Library (PPL), described
in this book, helps enable applications to take the first steps down
this new path as it continues to unfold. During the design of PPL,
many people did a lot of heavy lifting. For my part, I was glad to be
able to contribute the heavy emphasis on lambda functions as the key
central language extension that enabled the rest of PPL to be built as
Standard Template Library (STL)-like algorithms implemented as a

xiii
xiv

normal library. We could instead have built a half-dozen new kinds of

special-purpose parallel loops into the language itself (and almost did),
but that would have been terribly invasive and non-general. Adding a
single general-purpose language feature like lambdas that can be used
everywhere, including with PPL but not limited to only that, is vastly
superior to baking special cases into the language.
The good news is that, in large parts of the world, we have as an
industry already achieved pervasive computing: the vision of putting
a computer on every desk, in every living room, and in everyone’s
pocket. But now we are in the process of delivering pervasive and
even elastic supercomputing: putting a supercomputer on every desk,
in every living room, and in everyone’s pocket, with both local and
non-local resources. In 1984, when I was just finishing high school, the
world’s fastest computer was a Cray X-MP with four processors,
128MB of RAM, and peak performance of 942MFLOPS—or, put an-
other way, a fraction of the parallelism, memory, and computational
power of a 2005 vintage Xbox, never mind modern “phones” and Ki-
nect. We’ve come a long way, and the pace of change is not only still
strong, but still accelerating.
The industry turn to parallelism that has begun with multicore
CPUs (for the reasons I outlined a few years ago in my essay “The Free
Lunch Is Over”) will continue to be accelerated by GPGPU comput-
ing, elastic cloud computing, and other new and fundamentally paral-
lel trends that deliver vast amounts of new computational power in
forms that will become increasingly available to us through our main-
stream programming languages. At Microsoft, we’re very happy to be
able to be part of delivering this and future generations of tools for
mainstream parallel computing across the industry. With PPL in par-
ticular, I’m very pleased to see how well the final product has turned
out and look forward to seeing its capabilities continue to grow as we
re-enable the new Free Lunch applications—scalable parallel applica-
tions ready for our next 20 years.

Herb Sutter
Principal Architect, Microsoft
Bellevue, WA, USA
February 2011
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
The Project Gutenberg eBook of Lapin
muisteluksia
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Lapin muisteluksia

Author: Samuli Paulaharju

Release date: August 25, 2018 [eBook #57770]

Language: Finnish

Credits: E-text prepared by Jari Koivisto

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK LAPIN

MUISTELUKSIA ***
 E-text prepared by Jari Koivisto

LAPIN MUISTELUKSIA
Kirj.

SAMULI PAULAHARJU

Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1922.

Näinpä se ennen Lappi laulo

Kotapoika poimetteli
Tunturimäen takana
Wuoren korkian kohalla

Kansanrunosta.
SISÄLLYS

Alkusana
Lapinkorven valtauksesta
Majava ja peura
Lappalaismuisteluksia Unarilta
Alakylän ensimmäiset asukkaat
Sieppijärvi
Kelontekemä
Lapin-Kyröt
Peräpohjan viimeisiä porolappalaisia
Lapinkodalla
Porolappalainen muuttoretkellä
Poronvarkaus
Joikaaminen
Lapin suurnoitia
Loma-Tuokko
Seitapalvonnan muistoja
Salkko-Niila
Maahiaisista
Saivo ja kaltio
Taivaanvalkiat
Vanhan lapinkirkon tarina
Koutokeino
Akamella ja Kurjenpolvi
Sana- ja asiaselityksiä
Viitteet
 Alkusana

Seuraavien kirjoitusten ainekset on koottu kolmikesäisellä

vaelluksella Länsi- ja Etelä-Lapissa sekä läntisessä Peräpohjassa.
Kesällä 1920 kiertelin Kalevalaseuran matkarahoilla Ounasjoen mailla
Kittilässä, Sodankylän Unaria sekä Inarin ja Enontekiön rajoja
myöten. Seuraavana kesänä sain saman seuran avustamana käydä
Tornion ja Muonion laakson useimmat kylät, jopa ulottaa retken ylös
lappalaisalueille Enontekiön Pöyrisjärvelle ja Norjan-Lapin
Koutokeinoon sekä Muoniota ylös Könkämäenon ja Lätäsenon
yhtymille, Enontekiön entiselle kirkonpaikalle. Ja kesällä 1922
juovatin vielä uudelleen viimekesäiset jälkeni Enontekiön Näkkälään
asti; lisäksi retkeilin muutamat Muonion, Kolarin ja Turtolan
syrjäisimmät seudut, joilla en ollut ennen käynyt.

Näillä matkoilla karttui papereihini kaikenlaista kansantietoutta:

vanhoja tapoja, taikoja ja uskomuksia, tarinoita, loitsuja ja vanhoja
runoja, sananlaskuja sekä arvoituksia y.m. Monet vanhat täällä
muinaisessa "Lapinkorvessa" niitä vielä "muistelivat", 80-90:nkin
ikäiset vaarit ja muorit juttelivat tietämyksensä. Joutuivatpa
muutamat mainiot muistelijat antamaan keräilijälle kuin
testamenttina viimeiset tietonsa, sillä taas seuraavana kesänä
samoja seutuja samoillessani oli jo lähes kymmenkunta tuttua
kertojaa joutunut Tuonelan tuville.

Olen osan näistä vanhojen "muisteluksista" liittänyt yhtenäisiksi

kuvauksiksi ja kertomuksiksi, kirjoittaen ainoastaan sitä, mitä Lapin
ja Peräpohjan kiveliöiden "äijit" ja "ämmit" haastelivat kulkijalle. Olen
useinkin koettanut pysytellä vain metsä- ja tunturikansan tulkkina ja
kirjoitusmiehenä sekä antanut heidän haastaa omaa kotoista kieltään
ja katsella asioita omalta kannaltaan. Mutta olen samalla kumminkin,
kuin metsäpolkujen tuntija, hoidellut muistelijoita pysymään oikealla
palkaalla. Ja niin olen saanut lukuisan ja kirjavan kertojajoukkoni
ohjatuksi haastelemaan yhtenäisiä muisteluksia. Niinpä siis,

"minkä suustani sulannen, minkä pannen parrastani, sep'

on suusta suuremmasta, parrasta paremman miehen."

Kirjaan liittyvät kuvat ja piirrokset ovat myöskin keräyksistäni

poimittuja. Vain valokuvat sivuilla 108, 112, 115 ja 212 ovat
kirkkoherra J. Aholan kokoelmasta, sivuilla 79 ja 152 ylioppilas M.
Häyrysen ottamia sekä sivulla 176 kruununvouti E. Sandströmin
ottama. Lisäksi on kirjassa pari Ruotsin lappalaisen J. Tuurin
piirroksen jäljennöstä. Lukujen alkukirjaimet ovat Peräpohjan
ukkojen ja lappalaisten nimikirjaimia ja puumerkkejä, jotka olen
poiminut vanhoista asiapapereista 1700—1800-luvuilta. Samoja
asiapaperien nimimerkkejä olen käyttänyt myöskin kirjan nimessä
kansilehdellä, ja kirjan nimilehden tekstiin olen saanut mallit
kolarilaisen kauppamiehen, Simun Tuomaan, tilivihkosesta viime
vuosisadan alkupuoliskolta, joita kirjaimia olen myös jäljitellyt
lukujen otsakkeita piirtäessäni. Kansilehden yläkuvana on käytetty
Enontekiön lappalaisen luupiirrosta, ja alakuva, haasteleva
lappalaispari on jäljennetty lappalaisvaimon, Näkkälän Antin
emännän, Elle-Marian, lyijykynäpiirroksesta.

Oulussa syyskuulla 1922.

Samuli Paulaharju.
LAPINKORVEN VALTAUKSESTA

Pitkät ajat sen jälkeen kuin Suomen rintamaat ja sydänseutujen

korvet oli jo kiintonaiselle asutukselle vallattu, oli Perä Pohjola vielä
"Lapinkorpena", jonka äärettömiä erämaita lappalainen yksinään sai
vallita. Vain Karjalan mailta kainuulainen kävi silloin tällöin kiveliöitä
kiertelevältä kansalta kiskomassa veroja, samoin sitten myöskin
Hämeen ja Satakunnan rintamailta pirkkalaiset.

Mutta aikojen vieriessä asettui kainuulainen monesti

kiertelemäänsä Lapinkorpeen asumaan vallaten lappalaisen ikivanhaa
erämaata kappaleen toisensa jälkeen, ja Kyrönmailta käsin nousi
Länsi-Suomen mies pitkin rantamaita jokisuulta jokisuulle, yhä
ylemmäksi kohti Kainuunmeren pohjukkaa, ja joutui siellä
kosketuksiin kainuulaisten kanssa. Niin syntyi Kemijokisuulle jo
1250:n paikoilla suomalainen seurakunta, ja Torniossa mainitaan itse
piispa Hemmingin 1340-50 vaiheilla käyneen tarkastusmatkalla,
vihkineen siellä hautausmaan sekä sikäläisen kirkon isossa
ammeessa, suuren väkijoukon kummeina katsoessa, kastaneen
omaan oppiinsa parikymmentä pakanaa, takamaiden lappalaisia sekä
karjalaisia Kemistä, Simosta ja Oulusta.
 Ja sitten jatkui Lapinkorven pakkoluovutus entiseen tapaan.
Metsänriistalla ja kalastuksella elävä, nopeasti kasvava kansa tarvitsi
toimeen tullakseen yhä suuremmat erämaat. Riistaisa, rannaton
lappalaisten maa veti väkisinkin erämiestä helmoihinsa, ja pimeästä
Pohjasta tulevat valtavat kalaiset virrat, Kemi- ja Tornionjoki,
viittoivat tiet, joita myöten voitiin tunkeutua koskemattomiin korpiin.
Ja mitäpä tarvitsi välittää vähäväkisestä metsäkansasta, karvaisista
lintukotolaisista, enempää kuin muistakaan kiveliöitä kiertelevistä
metsänelukoista, jotka myös jo ikiajoista olivat samoilleet samoja
salomaita. Samanlaisia pakanoita kaikki.

Niin nousi kemiläinen asutus ylöskäsin Kemijokivartta ja hajosi

haarajokia myöten yhä syvemmille sydänmaille. Ensin käytiin
erämaajärvillä vain kesäkautisilla pyyntiretkillä, asusteltiin
"asentokuusen" alla majoissa ja kodissa taikka rakennettiin
kalasauna rannalle tai järven saarelle, kalasteltiin ja metsästeltiin
syksyyn saakka ja sitten taas painuttiin alas. Mutta myöhemmin jo
muutettiin mieluisimmille paikoille asumaankin, ja silloin entiset
eläjät saivat pian painua pois lähimailta. Vieläkin muistavat
Peräpohjan vanhat monia tarinoita "kemiläisten" eräretkistä, ja
useilla kaukaisillakin metsäjärvillä on vielä "kemiläisten kalakenttiä".
Näillä vanhoilla kentillä nähdään muinaisten kalasaunojen ja -aittojen
jäännöksiä ja kuoppia, joita sanotaan "kemiläisten kalakellareiksi",
sekä suuria kalansuomu- ja -ruotokasoja. Niin on "Kemiläissaari"
kalakenttineen suuressa Unarijärvessä, samoin on muinaisia
kalakenttiä Kittilän Kinis-, Molko-, Sotka-, Kuivasalmi-, Sirkka- ja
Rautusjärvillä, jotka kaikki ovat suuren Ounasjoen vesialuetta.
Ounasjokea myöten kohosivat etelänmiehet vähitellen aina sen
latvoille, jopa Ounas-, Vuontis- ja Peltojärville asti.
 "Kemiläisten" nimillä kulkivat kaikki Kemijoen ja Ounaan nousijat,
vaikka hyvinkin saattoivat olla kauempaakin lähteneitä. Niinpä
kerrotaan Sodankylän Riipijärven ensimmäisen asukkaan olleen
Lumijoelta. Vainoa pakoon oli sieltä ukko lähtenyt, soutanut ylös
Kemiä ja Ounasta, sitten sauvonut Meltausta myöten Unarille ja
Kukasjärvelle, josta rupesi nousemaan Riipijokea ylös. Siellä katsoi
karkulainen asentopaikakseen jo Matotievan ja paneutui nukkumaan,
mutta unissa sanottiin hänelle:

— Ei tämä ole sinun asuinpaikkasi. Mene niin kauan kuin tulee

rimpien kumpu ja asetu siihen. Siinä on leipää sinulle ja sinun
lapsillesi!

Ja ukko lähti puskemaan yhä ylemmäksi, tuli Riipijärvelle, ja siellä

oli järven rannalla suuri kumpu, jota joka puolelta rimmet
ympäröivät. Ukko nousi kummulle ja rupesi siinä asumaan.

Kittilän Sirkankylän esikoisen sanotaan saapuneen alhaalta,

kaukaa Sirkka-nimisestä kylästä, joka on "siellä, missä Vienanmeri
pistää Pohjanmereen". Immel-järven pohjoispäähän, Konttisen
törmälle, oli ukko asettunut, heittänyt konttinsa puun oksalle ja
ruvennut taloksi. Siitä äijän asento oli saanut Konttisen nimen, ja se
on Sirkan ensimmäinen talo. Kittilän Kirkonkylään, Pietulaan,
kerrotaan ensimmäisen asukkaan niinikään tulleen Venäjän puolelta,
ja sitä lyytä Pietulan taloa entisaikaan sanottiinkin Ryssäksi.
Ounasjoen latvoille, Kittilän ja Enontekiön rajoille, Kyrönkylään, oli
ensimmäinen korvenraivaaja tullut aina Kyrönmailta. Enontekiön
Peltovuoman seutujen Hämeenkuotko ja Hämeenlantto viittaavat
vielä kaukaisemmille seuduille. Ja Kittilän Kaukosenkylän
tummanpuhuva alkukansa sanoo olevansa lähtöisin aina
Kaukaasiasta asti.
 Torniosta taas työntyi etelänmies Tornion ja Muonionjokia sekä
niiden lisävesiä myöten pohjoisiin erämaihin. Jokilaakso sai ensinnä
kiintonaiset asukkaansa. Sanotaan alhaalta saapuneen kolme
veljestä, joista muuan asettui Vojakkalan Oravaiseen, toinen meni
ylemmäksi Mämmilään, penikulman pohjoispuolelle nykyistä Turtolan
kirkkoa, ja kolmas kulki vielä korkeammalle Muonionalustaan. Ja
nämä ovat jokilaakson vanhimmat asutukset. Neljäntenä mainitaan
olleen Nautapuodin, jonka Köngäsen ruukin perustaja Grape rakensi
jokisaarelle penikulman alapuolelle nykyistä Alkkulankylää. (Arend
Grape perusti Köngäsen ruukin lähelle Tornionjoen ja Muonionjoen
yhtymää 1645, myi sen sitten Mommalle ja rakensi Nautapuodin
talon. Talon hävitti "Keksin tulva" 1677. Sen jälkeen rakennettiin talo
mantereelle.)

Jokivarrelta painui asutus selkosille, eränkävijäin kulkiessa

etumiehinä. Täälläkin tavataan kaikkialla tarinoita ja muistoja
torniolaisista erämiehistä. Niin kerrotaan alatorniolaisten käyneen
kalastusretkillä aina Kolarin Vaattojärvellä. Olivatpa "pithääläiset"
Tornionlaaksosta kulkeneet poikki kairan Ounasjoen vesistölle,
Kallojärvellekin, kalaa pyytämään, vetäneet nuottaa ja saaneet
kerran pyydykseensä pääkallon, josta sitten järvi sai nimensä.
"Pithääläisten" vanha kala-aitta on aina viimeaikoihin saakka
seisonut järven etelärannalla. Onpa niinkin korkealla tunturimaassa
kuin Muoniossa, Pallas-, Keimiö-, ja Olostunturien tienoilla, Nivunki-,
Toras-, Jieris-, Äkäs-, Särki- ja Vuontisjärvillä muistoja Tornion
miesten kalaretkistä. Jierisjärven monilukuisten saarien joukossa on
kolme, neljä pientä saarta, Rahtu, Tulkki, Huru ja Taavo.
Ensinmainitulla saarella kerrotaan Ylitornion Rahtulan pyydysmiesten
asustaneen, ja Tulkinsaarella on vieläkin vanha pieni kalasauna,
jossa saman pitäjän Tulkkilan kalastajat ovat kesäkautensa
majailleet. Sauna on jo hyvin rappeutunut, mutta sen seinät ovat
aivan täpötäynnä sekä sisältä että ulkopuolelta kalamiesten
nimimerkkejä, piirroksia ja vuosilukuja. Muutamat merkinnät ovat
aina 1760-luvulta. Hurunsaarelia oli Karungin Hurulan miesten
kalakenttä, ja Taavolla majailivat Ruotsin puolen Juoksenginkylän
Taavolan miehet.

Kangosjärvellä, samoilla tunturimailla, kalastelivat Ylitornion

Marjosaarelaiset ja Nuotiorantalaiset; Salmi-, Tiura- ja Äkäsjärvillä
retkeilivät Karungin Kukkolan kalamiehet.[1] Äkäslompoloa,
yhdeksän tunturin välistä pikkujärveä, josta vain kolme aukkoa vie
muuhun maailmaan, piti Mämmilän ukko, Martin Pietari,
kalavetenään, ja oli hänellä kalakenttänsä Autioniemessä, lompolon
pohjoisrannalla, mutta sitten tuli Ruotsin puolelta Jarhoisten Taneli,
teki talon järven rannalle ja valtasi Pietarin kala-apajat.[2]

Mahtavan Yllästunturin mailla, Kurtakko-,[3] Ylläs- ja Luosujärvillä

sanotaan Pellon miesten käyneen kalaretkillä, ja Ylläsjärven
etelärannalla, Kenttäniemessä, kyhjöttää vieläkin heidän vanha
kalapirttinsä. Mutta sitten tuli Kurtakkoon jo vakinainenkin eläjä,
asua tuhrusteli pöksässä suuressa siivottomuudessa elukkainsa
kanssa, niin että "houvi", joka veroja perien matkusti järviseutuja
myöten Muonioon, sanoi hänelle:

— Sie olet niin ryöttä! Mie ajan sinut pois ja panen tänne toisen
miehen.

Ja vouti lähettikin toisen miehen, Jaakon talon pojan Kolarista.

Tämä tekaisi järven rannalle uuden pirtin, Aapon talon, ja kun vouti
taas tuli veroja perimään, kehuskeli hän:

— Tämä se on ihmisen asuma! Siepä isäntä olet!

 Mutta Ylläsjärvellä Pellon miehet edelleenkin retkeilivät. Meni sinne
sitten Kurtakosta Aapon Erkki, riiteli aikansa pellolaisten kanssa
kalavesistä ja viimein osti heiltä koko järven rantoineen ja
lompoloineen kahdella kalanelikolla. Erkki olikin toimen mies, teki
talon tunturinjuuriselle järvelle, haki eukon Pajalasta ja siitti sille 35
lasta, joista 25 sai täyteen ristiin ja kasteeseen. Kymmenen vain
meni kesken, mutta sen sijaan tehtiin viidet kaksoset. Ja kaksitoista
Erkin poikaa makaa Köngäsen vanhassa kalmistokummussa.

Toisilla taas oli erämaajärvensä lähempänä. Niin Turtolan

Juoksengin miehet, Tuoppalan ukko ja Kuidun vaari, kolusivat Kolarin
Sieppi-, Vaatto- ja Pasmajärviä, jopa menivät kairan poikki
Aalisjärvellekin. Alkkulan Joonaan ja Karkeisen taloilla oli
kalakenttänsä kala-aittoineen ja -saunoineen Turtolan takamailla
Lankojärvellä. Samoilla seuduilla, Sirkkajärvellä, kalasteli muuan
Matarengin Pekka-ukko, joka viimein muutti erämaahansa elämään
ja valtasi koko järviseudun niittyineen, jänkineen ja erämetsineen.
Erämaansa jakoi ukko sitten pojilleen, Pekalle ja Aarolle. Ja vielä
samoilla mailla, Turtolan Konttajärvellä, oli Kainuunkylän Auneksen
talolla kalakenttä järven niemellä ja Aittasaarella kala-aitta. Tänne
siirtyi sitten asumaan Auneksen Mikko, väkevä kuin karhu, ja otti
haltuunsa koko kiveliön.

Rattosjärvellä, korkeiden vaarojen välisessä kurujärvessä,

Tengeliön vesistön äärimmäisillä latvoilla, kulkivat Kukkolan
"järvimiehet", kunnes järvelle tuli talontekijä Leppäniemeen. Silloin
häätyivät Kukkolan järvimiehet heittämään kaukaiset kalavetensä;
juurakkoryteikön, "puuton", vain vihoissaan työnsivät apajiinsa,
etteivät enää muutkaan saattaisi niistä vetää nuottaa. Saman
vesistön latvoilla, Palojärvellä, kalastelivat Ylitornion Maijanen ja
Niska sekä rovaniemeläinen Paavoniemen ukko, kalastelivat ja
alituisesti riitelivät järvestään, kunnes viimein käräjillä määrättiin
Tornion ja Rovaniemen raja kulkemaan poikki järven, niin että toinen
puoli joutui Paavoniemen ukolle, toinen ylitorniolaisille.

Monesti tulikin erämiehille riita kalavesistä ja riistamaista, ja joskus

etelänmiehet joutuivat keskenäänkin toraamaan. Muonion
Tapojärvellä kerran kalastajat kimpautuivat toisiinsa, niin että iskivät
yhden kuoliaaksi ja upottivat pata kaulassa Halingonkosteeseen,
Äkäsjoensuun alapuolelle. Järveä, jonka nimenä ennen oli ollut
Tahkojärvi, ruvettiin tämän johdosta sanomaan Taponjärveksi. Ja
siitä sitten on saatu Tapojärvi.[4]

Suurta jokiväylää kohosi lantalaisasutus yhä korkeammalle

Lappiin. Ylimuonion vanhimpaan taloon, Päkkiin, sanotaan
ensimmäisen asukkaan tulleen jostakin alhaalta Päkkilästä, Kokkoon
Kokkolasta sekä Vuopioon "Maunuksen maalta". Puraseen tuli 1700-
luvun puolivälissä eläjäksi Olli Pellon Purasesta. Ja Kätkäsuvantoon
sauvoi 5-6 polvea takaperin pari asukasta Mämmilästä. Toinen teki
turvekodan Alatalon tienoille, toinen Autiomen paikalle. Tulijat
pyydystelivät kalaa ja metsästelivät, mutta sitten Autiomen asukas
jätti kotansa autiomeksi ja muutti yhä ylemmäksi jokivarrelle,
Kuttaiseen.

Myöskin Tornion- ja Muonionlaakson valtaajain joukossa oli pitkän

taipaleen miehiä. Semmoisia oli Kolari-ukko, väkevä mies ja suuri
noita, joka oli lähtenyt Rautalammelta. Ukko puski korkealle
pohjoiseen, yläpuolelle Tornionjoen suuta, ajoi siellä eräältä isolta
jokisaarelta pois suuren lappalaisjoukon ja asettui itse saarelle
majailemaan. Jalkaisin kahlaili Kolari-ukko matalaa karia myöten
saareltaan mantereen puolelle. Ja kun sitten karin kohdalle syntyi
talo, sai se nimekseen Jokijalka, ja siitä taas tuli nimi koko kylälle.
Kolarista, joka sitten myöhemmin monet kerrat tappeli
vihavenäläisten kanssa ja teki niille kaikenlaisia rötöksiä, sanotaan
saaren ja koko pitäjän saaneen nimensä. Ja Kolarin kirkko
rakennettiin saarelle, lappalaisten vanhalle kotakentälle,
Porokodanmellalle, lähelle Kolari-ukon entistä kahlaamoa, ja pappila
joutui Lapinniemelle.

Erämaa antoi Lapinkorpeen tunkeutuville elatuksen: pyydettiin

kalaa järvistä ja joista, kaadettiin metsänriistaa ja kiskottiin
lappalaisilta veroja. Viljavia olivat silloin Lapin vedet: lohet nousivat
suurin laumoin valtavia virtoja ylös, ja järvet oikein kuhisivat parasta
kalaa, siikaa, harria, kueria ja rautua. Pieni Niesajokikin, joka
Niesakeron juurelta parin penikulman pituisena laskee väylään, oli
niin viljava, että vanha lapinäijäkin siitä sanoi: "Joka Niesajoen oikein
osaa pyytää, se on tynnyrin mies". Ahvenella, hauella ja muulla
"risukalalla" ei erämies viitsinyt edes kattilaansa pilata. Ja
suunnattomat selkoset olivat vielä metsänkarjan laitumina.
Villipeuroja silloin liikkui laumoittain kiveliöissä, samoin suurin
joukoin hirviä, "hirvipeuroja"; oli myös karhuja, kettuja, näätiä ja
saukkoja, ja suurimmissa erämaissa rakenteli majava piiloisiin
metsäpuroihin ihmeellisiä patolaitoksiaan.

Silloin oli Lapinkorvessa rikkautta kaikkialla.

Erämaiden yhä kansoittuessa joutuivat Peräpohjan salomaat

ositelluiksi yhä useammille erämiehille. Laajasta Lapinkorvesta sai
kukin eränkävijä valita sen, minkä halusi ja ennätti, ja korpeen
vakinaisesti asettuneet tulokkaat pitivät huolen, että saivat osalleen
hyviä niittymaitakin, jokivarsia, jänkiä ja järvirantoja. Erämaa kulki
sitten suvun perintönä polvesta polveen. On vieläkin monella
vanhalla talolla muinaiset laajat niittymaansa ja metsästysalueensa,
"virkamaansa", joissa yhä vielä vanhat eräukot käyvät
"virkamatkoillaan" köpsytellen entisaikaan pilkotettuja suuntia pitkin
virittelemässä ansoja ja loukkuja. Niin on Kittilän Kirkonkylän
Marjalan talolla erä- ja niittymaansa Venejoella Särkelän takana,
Särkijärvenmaasta penikulma ylöskäsin joen kahta puolta —
Auneksen-kotamaa, Hyvämännikkö, Juurivalanmännikkö, Tervaleili,
Kapustaselänpalo ja Niemimaa — aina Herrankaltioon asti. Samoilla
mailla ovat Alatalon erämaat: Paartoselkä, Sarvivaara,
Autiomännikkö, Tiukupuljut, Parviojansuu, Hyvämännikkö,
Kapustaselkä ja Rovaselkä. Näiden pohjoispuolella, Aakenusjoesta
etelään, on Salmen talojen riistamaa Vuotsukka vaaralla,
Hangasselässä, Isossa-Lappalaisessa ja Kapustaselän ylipäässä.
Anttilalla ja Kariniemellä on taas erämaansa Kelontekemän ja
Ounasjoen välisellä suurella kairalla eteläpuolella Kuusajokea:
Kuoskiskumpu ja Kuoskisselkä, Konkeloselkä, Kontiolaki, Nilipäät ja
Rakkumaaselän Jäkälälaki. Kelontekemän taloilla on
edellämainittujen maiden eteläpuolella, Maunukairalla, suuret
pyyntimaansa.

Niin menetti erämaita kiertelevä pieni lapinukko taas mainiot

kalavetensä, riistamaansa ja jäkäläkankaansa kintereillään kulkevalle
vanhalle vainolaiselleen, etelänmiehelle, ja sai vähitellen väistyä yhä
etemmäksi tunturien taakse. Oli kyllä suunnattomissa erämaissa tilaa
kummankin kansan liikkua, ja vuosisatoja eli lappalainen ja
lannanmies rinnakkain, mutta väkevämpi piti aina puolensa ja
heikomman täytyä siirtyä syrjään.

Vain monilukuiset lapinkentät, kotasijat ja hautapaikat järvien

rannoilla, poroaitojen lahoneet jätteet jäkäläkankailla sekä useat
seitapaikat erämaassa kertovat Lapin korpien entisistä eläjistä,
samoinkuin monet sadat tarinat ja muisteluksetkin, joita vanha
kansa vielä kertoo. Ja tuhatmääräiset paikkainnimet on mailtaan
karkoitettu pikku kansa jättänyt entisille asuinseuduilleen, niin että
Peräpohjan paikannimistö on suurelta osaltaan lappalaista alkuperää.
Näissä kiveliöiden nimissä elää vielä vanha lappi. Ja elää se myös
kansan kielessä, sillä suuren joukon sanoja ja lausumatapoja on
peräpohjalainen omistanut edeltäjiltään.

Jopa mailtaan karkoitettu lappi elää vielä itse Peräpohjan

kansassakin. Paljon on pakenijakansan verta sekoittunut
valtaajakansan suoniin. Monet lapinkävijät, erämiehet ja
uudisasukkaat, joutuivat kosioretkille rikkaiden porolappalaisten
tyttäriin ja saivat lapinsukua pirttiinsä. Joskus taas lannanmiesten
tyttäret mielistyivät koreapukuiseen tunturienkiertäjään ja menivät
hänen kiertolaistoverikseen. Näiden jälkeläiset saatuaan lannanverta
suoniinsa sitten vähitellen lantalaistuivat ja rupesivat viimein etelästä
tulleiden tavalla elämään kiintonaisissa asumuksissa. Siksipä
näkeekin nykyisessä Peräpohjan väessä useasti monia tunturikansan
piirteitä.

Joitakuita lappalaisnimisiä eläjiä asuu vielä Kittilässä ja

Tornion-Muonion laakson pitäjissä. Niin tavataan Kittilässä Suikki,
Nikodemus, Päiviö ja Magga, Muoniossa ja Kolarissa Sieppi ja
Marakatt,
Turtolassa Unga ja Rovaniemellä Pokka. Mutta nämä ovat
myöhemmin tänne
tulleita asukkeja taikka ovat entisten pororaitioiden jälkeläisiä.
MAJAWA JA PEURA

Wanhan Lapinkorven arvokkaimpia ja enimmin pyydettyjä eläimiä

olivat majava ja peura; edellinen on jo aikoja hävitetty
sukupuuttoon, ja jälkimmäistäkään on tuskin enää tavattavana
muualla kuin Lapin itäisillä äärillä, Kuollan niemimaan suurilla
sydänmailla.

Mutta siihen aikaan kuin lappi vielä eleli omassa korvessaan, ja

etelästä lapinkävijät sinne rupesivat tunkeutumaan, mahtui siellä
vielä majavakin asumaan, ja suurilla villipeuralaumoilla oli kyllä tilaa
samoilla selkosia ristiin ja rastiin. Vähälukuinen lapinkansa
alkuperäsine pyyntineuvoineen toimitteli metsänväen joukossa vain
tarpeellista "apuharvennusta". Erämaan asukas eli sovinnossa
metsäläisnaapuriensa kanssa, otti sen minkä tarvitsi, ja sen metsä
kyllä hänelle soikin.

Nämä suurimpien selkosien ja tunturimaiden arat metsäläiset

viihtyivät hyvin yhdessä ja tulivat toimeen toistensa kanssa.

Mutta sitä mukaa kuin lantalainen nousi Lapinkorpeen ja ajoi lapin

pois, hävisi sen joukossa majava ja peurakin. Sillä ne eivät saata
elää lantalaisten valtaamilla mailla.
 Kaikkialla Lapin erämaissa on vielä muistoja majavasta. On monia
Majava-nimisiä paikkoja, Majavaniittyjä, -vuomia, -rimpejä, -
kuusikoita, -järviä ja -suvantoja, sekä Tamminiittyjä, -jänkiä, -puroja,
joissa majavilla on ennen ollut patonsa. Pienillä piiloisilla korpijoilla ja
metsäpuroilla ne asustelivat, niinkuin Majavajoella Jokijalan kylän
alapuolella, Venejoen Majavaniemessä, lähellä Nunnasta,
Näkkäläjoessa Näkkäläjärven alapäässä, Luosujoessa Yllästunturin
tienoilla, Naamijoessa Heinämukan niemessä ja vielä Kinisjärven
Kärväsojalla, Kuusajoen latvoilla, Levitunturin takana Heteojalla,
Jiesiöjoen latvoilla ja Roukkuojalla sekä Kapsajoen erämaissa
Silasojalla, jossa vieläkin näkyy majavien tammen jäännöksiä;
Levitunturin Heteojalla oli majava pitänyt majaansa vielä
viitisenkymmentä vuotta takaperin kuolleen Erkkilän äijän
muistannan aikana.

Majavat olivat korpien merkillisiä vesi-insinöörejä. Ne rakentelivat

asuntopuroihinsa puunrungoista ja risuista vahvoja patoja ja nostivat
niillä veden korkealle. Sitten syksyllä, kun puro oli jäätynyt, laskivat
mestarit liikoja vesiä pois, niin että jään alle jäi kumisko, jossa
saattoi majailla koko talvikauden. Rakennustarpeikseen katkoivat
majavat jyrsimällä kaikki lähirannan ruotukat, pihlajat, halevat,
tuomet ja vesakot, ja raahasivat ne sitten paikalle. Muuan oli
määrätty vartavastiseksi "rekimajavaksi": kun puu oli kaadettu,
heittäysi rekiäijä selälleen, otti rungon syliinsä, ja hakkuumiehet
iskivät pitkät jyrsimensä rekimajavan hammaskoukkuun ja niin
kelkkasivat puun patopaikalle. Myötäkarvaan liukuikin sileä selkä
hyvästi, mutta ahkerasta kelkkaamisesta karva kului, niin että
rekimajavan nahka oli aina huonompi muiden majavien nahkoja.
Majavan terävissä hampaissa oli merkillinen kuolettava voima. Se
puu ja pensaikko, minkä majava oli jyrsimällä kaatanut, oli kuollut
ikipäiviksi, sillä majavan hampaanjälki ei kuuna päivänä enää
kasvanut uutta vesaa. Vieläkin monet majavien entisaikoina
raivaamat rantaniityt ovat vesattomia. Patosaarenkin niitty Kittilän
Könkään kylässä on vielä näinä päivinäkin majavan hakkauksella, ja
samoin Äkäsjoen suulla, Äkäslompolon rannalla oleva Pesosenniitty,
missä aikoinaan on majavalla ollut "pesosensa". Ei liioin Heteojan
Tamminiitylle, ei Kärväsojan eikä Sapakko-ojan niityille ole ukkojen
tarvinnut koskaan käydä kirveineen. Ja Muoniossa tiedetään
muutamien majavan ajamien niittyjen olevan jo niin vanhoja, että
ovat ainakin "toisen Aatamin aikaisia". Eikä vieläkään vesa nosta
varttansa. Majavanhampaan tappavan voiman saattoi tartuttaa
kirveeseenkin. Vanhat ukot hivelivät sillä kirveenterää, kun menivät
niittyä raivaamaan. Eikä sen terän jäljeltä niitty ottanut vesaa.

Majava oli parhain anti, minkä metsä soi pyytömiehelle. Sen

komeasta turkista maksettiin suuret rahat, mutta vielä suuremmat
summat sen ihmeellisistä havuksista, jotka olivat uroksen hännän
alla paksuna pallina, sillä niistä valmistettiin mitä tehoisinta lääkettä.
Majavanhavuksilla suuri tietäjä Päiviökin kävi parantamassa Ruotsin
kuninkaan tyttären, jonka jo kaikki maan parhaat tohtoritkin olivat
hylänneet. Päiviö kun sen kuuli, matkusti kuninkaanlinnaan
majavanhoito mukanaan ja kysyi, saisiko hankin käydä sairasta
katsomassa. — "Miksei, saahan sitä käydä", sanottiin. Ja Päiviö meni
ja hiereskeli majavanhoidolla sairasta, ja heti rupesi kuoleva
kuninkaantytär toipumaan. Autton Aapolla Enontekiön Kyrössä oli
ollut majavanhavusta vielä parikymmentä vuotta takaperin, ja se oli
ollut hyvää riisiin ja hammastautiin ja kohta vaikka mihinkä kipuun.
Mutta sitten oli Aapolta loppunut koko hoito. Saattoi
majavanhavustalla asettaa meren myrskynkin. Kun sitä vaikka vain
vähäisenkin heitti veteen, niin heti asettui meri myöryämästä.
 Ahkerasti metsien ihmeotusta pyydettiin, ja varsinkin Lapinkorven
uudet tulokkaat, etelänmiehet, ahdistelivat sitä ankarasti. Kokonaisin
retkikunnin kolusivat he kaukaisimmatkin piilopaikat. Mutta sitten
otettiin majavat "kuninkaan omaisuudeksi", eivätkä niitä saaneet
metsästää muut kuin ne, joilla oli siihen oikeus. Ja heitäkin
vannotettiin ankarasti, etteivät salaisi saalistaan. Piti vannoa, että
"majavia pyytämhän ja ei sallaamhan". Niin oli ennen muinoin
vannotettu Hinganmaan Juntti-äijää Unarin kulmilla sekä
Jiesiönmaan Humppilaista, samoin Kittilän Rautuskylän "Käry-
Mikkoa", joka eli 1700-luvun lopulla Hanhimaassa. Oli tuomari
vannottanut Tepsan Junnuakin, mutta Junnu, taitamaton
metsänukko, typerteli vannoessaan:

— Majavia pyytämhän ja… ja… ja sallaamhan.

— Ei niin, vaan: majavia pyytämhän ja ei sallaamhan, opetti

tuomari.

Mutta tyhmä Junnu typeröitsi yhä uudestaan samalla tavalla, niin

että tuomari viimein tuskastui ja heitti äijän ulos sillä vannonnalla. Ja
Junnu noudatti valaansa, pyysi ja salasi saaliinsa.

Sillä joka majavasta piti maksaa veroa kuninkaalle ja antaa osa

papillekin. Tarkan huolen pitivät papit seurakuntalaistensa
eränkäynnistä, kuulustelivat pappilassa kävijöiltä kunkin saalista, ja
ukot kertoivat, että se ja sekin on saanut taas majavan. Niin meni
Tepsan Junnukin kerran papin luo, ja pappi heti tiesi:

— Olethan sie majavankin saanut?

— Niin pojan, äijä vastasi.

 — Osa siitä kuuluu papille.

— Niin ne kullit.

— Mitkä kullit? pappi suuttui.

— Na, ne havukset. Ne ne on samat kuin met sanomma kullit. Ne

sie saatkin, koko hoion!

Monesti tuli eränkävijöille kovat riidat, jopa tappelut ja

miesmurhatkin, kun satuttiin toisten pyytäjäin kanssa samoille
seuduille taikka erehdyttiin menemään toistensa riistamaille. Sillä
joka eränkävijä-piirillä oli omat pyyntialueensa, joille toisen seudun
miehet eivät saaneet aseineen tunkeutua.

Niinpä kerran pari Kittilän miestä, Vesman äijä-raukaksi ja Ollilan

ukoksi sanottiin, menivät majavaretkellään Pokan taakse ja joutuivat
"Inarin maan sisälle" ja saivat saaliikseen muutaman majavan. Mutta
Inarin vallesmanni, Morottaja, osuikin miesten asennolle ja vei
heidän saaliinsa ja metsästysneuvonsa. Vihoissaan hiipivät Kittilän
miehet vuorostaan Morottajan yönuotiolle, keihästivät ukon ja
raahasivat ruumiin Ätsärijoen Koverijyrhämään. Vitsoilla vielä sitoivat
ruumiin kädet ja jalat ja panivat kiviä painoksi. Tappoivat he
koirankin ja upottivat samaan hautaan. Asiasta tuli kyllä oikeusjuttu,
mutta eihän kaukaisen korven tihutöitä ollut kukaan näkemässä eikä
kuulemassa. Oli keihästäjä kyllä joskus juovuspäissään kerskunut:

— On tämän keihään nenässä mieskin tärissyt!

Muuanna syksynä taas pari Kelontekemän miestä oli eräretkellä

sodankyläläisten pyyntimailla ja saivat useita majavia. Mutta kun he
eräänä iltana palasivat asentopaikalleen, oli se ryöstetty tyhjäksi,
saaliit otettu, takkahärätkin viety majan luota.

Ukot heti arvasivat, että Sodankylän majavamiehet olivat keksineet

heidän asentonsa, lähtivät koirineen juovattamaan jälkiä ja naakivat
yöllä nukkuvalle nuotiolle, hyökkäsivät kimppuun ja keihäsvarsillaan
pieksivät koko kuusimiehisen joukon tainnoksiin. Sitten ottivat
Kelontekemän ukot pois saaliinsa, härkänsä ja muut neuvonsa, ja
pakenivat omalle maalleen.

Alituisesti ahdisteltuna ja vainottuna katosi viimein koko majavain

suku Lapin korpimaista. Ja ehkä vielä enemmän joudutti merkillisen
otuksen häviötä se, että pyytömiehet niin paljon siitä riitelivät,
tappoivatkin toisiaan ja olivat aina toisilleen kateellisia, sillä viha vie
viljan maasta, kateus kalatkin vedestä. Lisäksi vielä eränkävijät
tekivät kaikenlaista petosta, salasivat saaliinsa pyyntitovereiltaankin,
vaikka oltiin yhteispyynnissä, eivät antaneet kuninkaalle, mikä
kuninkaalle kuului, eivätkä papillekaan vieneet hänen havuksiansa.

Niin teki sitten metsäkin, puhdas metsä, jumalan luoma, sen, ettei
enää suonut parasta riistaansa kelvottomille pyytömiehille.

Siitä on jo kohta kahdeksankymmentä vuotta, kun Sodankylän

Könkään Jussa, 1840-luvulla, kerran tuohustamassa ollessaan
atraimella surmasi majavaparin Saariselän tunturin laiteilla,
Ätsärijoen latvoilla. Se lienee ollut metsän viimeinen majavananti, ja
Ätsärijoen majavat sukunsa viimeiset Lapin erämaissa. Sen jälkeen
saivat erämiehet koluta tyhjiä korpia ja katsella metsäpurojen
autioita majavapatoja.

Viidestäkymmenestä ruplasta myi Könkään ukko koko saaliinsa,

turkit ja havukset. Hampaat vain pani talteensa kirveen teroittimiksi,
kun ei enää majavia ollut niittyjä raivaamassa.

*****

Lapinkorven uljaimpia eläimiä olivat villipeurat, metsien

kruunupäiset, kepeäjalkaiset juoksijat. Ne olivat oikeita Lapin
tunturimaiden kasvatteja, jotka toisinaan sataisina laumoina
samoilivat tuntureilta outaseutujen jäkälämaille ja vaaran tullessa
kohisten ja rytisten kiitivät pakoon kuin tuulispuuska.

Vanhat lappalaiset pyysivät villipeuroja salahaudoilla, syvillä,

petollisesti peitetyillä, piikkipohjaisilla kuopilla, joita toisinaan melkein
vieri viereen kaivettiin jäkäläkankaille järvien taikka jänkien välisille
kannaksille. Tällaisien hautojen sijoja nähdään vieläkin paljon
kaikkialla Lapin erämaissa, aina itäisiä ääriä myöten, Kuollan
niemimaalla asti. Niitä tavataan Kittilän, Kolarin ja Muonion
kiveliöissä, ja Enontekiön erämaissa on niitä varsin monissa
paikoissa. Niinpä Raaskaltion ja Tuorgattajärven välisellä kapealla
kannaksella on parikymmentä maatunutta kuoppaa, joita sanotaan
lappalaisten entisiksi peurahaudoiksi, samoin Näkkälä- ja
Lauttajärven kannaksella kymmenkunta sekä useita Muotkajärven
itäpuolisilla tievoilla, Lompolon- ja Hotinharjuilla; alhaalla
Turtolassakin tapaamme vanhoja maatuneita peurakuoppia Pellosta
Saukkoriipiin mentäessä pitkän rivin Valkeajärvenkaulassa,
Valkeajärven ja Makkaravuoman välissä.

Laittelivat lappalaiset metsiin myös hankaita, pitkiä peura-aitoja

poikki kankaiden, jättivät aitoihin aukkoja ja virittelivät niihin nuora-
ansoja. Taikka asettelivat peurojen poluille, rannioille, puiden väliin
"kaula-ansoja", joihin peurat rannioita kulkiessaan puuttuivat.
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookultra.com