Starting Out with Java From Control Structures

through Objects 6th Edition Gaddis Test Bank

download

https://testbankdeal.com/product/starting-out-with-java-from-
control-structures-through-objects-6th-edition-gaddis-test-bank/

Find test banks or solution manuals at testbankdeal.com today!

We have selected some products that you may be interested in
Click the link to download now or visit testbankdeal.com
for more options!.

Starting Out With Java From Control Structures Through

Objects 6th Edition Gaddis Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/starting-out-with-java-from-control-
structures-through-objects-6th-edition-gaddis-solutions-manual/

Starting Out with Java From Control Structures through

Objects 7th Edition Gaddis Test Bank

https://testbankdeal.com/product/starting-out-with-java-from-control-
structures-through-objects-7th-edition-gaddis-test-bank/

Starting Out with Java From Control Structures through

Objects 7th Edition Gaddis Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/starting-out-with-java-from-control-
structures-through-objects-7th-edition-gaddis-solutions-manual/

Corporate Partnership Estate and Gift Taxation 2013 7th

Edition Pratt Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/corporate-partnership-estate-and-
gift-taxation-2013-7th-edition-pratt-solutions-manual/
Macroeconomics 15th Edition McConnell Test Bank

https://testbankdeal.com/product/macroeconomics-15th-edition-
mcconnell-test-bank/

College Accounting A Contemporary Approach 3rd Edition

Haddock Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/college-accounting-a-contemporary-
approach-3rd-edition-haddock-solutions-manual/

Financial Accounting Canadian 5th Edition Harrison Test

Bank

https://testbankdeal.com/product/financial-accounting-canadian-5th-
edition-harrison-test-bank/

Business Law in Canada Canadian 11th Edition Yates Test

Bank

https://testbankdeal.com/product/business-law-in-canada-canadian-11th-
edition-yates-test-bank/

Personal Finance Canadian 3rd Edition Madura Test Bank

https://testbankdeal.com/product/personal-finance-canadian-3rd-
edition-madura-test-bank/
CISSP Guide to Security Essentials 2nd Edition Gregory
Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/cissp-guide-to-security-
essentials-2nd-edition-gregory-solutions-manual/
Starting Out with Java: From Control Structures through Objects, 6e (Gaddis)
Chapter 5 Methods

5.1 Multiple Choice Questions

1) Methods are commonly used to:

A) speed up the compilation of a program
B) break a problem down into small manageable pieces
C) emphasize certain parts of the logic
D) document the program
Answer: B

2) Which of the following is NOT a benefit derived from using methods in programming?
A) Pproblems are more easily solved.
B) simplifies programs
C) code reuse
D) All of the above are benefits.
Answer: D

3) This type of method performs a task and sends a value back to the code that called it.
A) value-returning
B) void
C) complex
D) local
Answer: A

4) In the following code, System.out.println(num) is an example of:

double num = 5.4;

System.out.println(num);
num = 0.0;
A) a value-returning method
B) a void method
C) a complex method
D) a local variable
Answer: B

5) To create a method you must write its:

A) header
B) return type
C) body
D) definition
Answer: D

1
Copyright © 2016 Pearson Education, Inc.
6) In the header, the method name is always followed by this:
A) parentheses
B) return type
C) data type
D) braces
Answer: A

7) This part of a method is a collection of statements that are performed when the method is executed.
A) method header
B) return type
C) method body
D) method modifier
Answer: C

8) Which of the following is NOT part of a method call?

A) method name
B) return type
C) parentheses
D) all of the above are part of a method call
Answer: B

9) If method A calls method B, and method B calls method C, and method C calls method D, when
method D finishes, what happens?
A) Control is returned to method A.
B) Control is returned to method B.
C) Control is returned to method C.
D) The program terminates.
Answer: C

10) Values that are sent into a method are called:

A) variables
B) arguments
C) literals
D) types
Answer: B

11) When an argument is passed to a method:

A) its value is copied into the method's parameter variable
B) its value may be changed within the called method
C) values may not be passed to methods
D) the method must not assign another value to the parameter that receives the argument
Answer: A

2
Copyright © 2016 Pearson Education, Inc.
12) What is wrong with the following method call?

displayValue (double x);

A) There is nothing wrong with the statement.
B) displayValue will not accept a parameter.
C) Do not include the data type in the method call.
D) x should be a String.
Answer: C

13) Given the following method header, which of the method calls would be an error?

public void displayValues(int x, int y)

A) displayValue(a,b); // where a is a short and b is a byte
B) displayValue(a,b); // where a is an int and b is a byte
C) displayValue(a,b); // where a is a short and b is a long
D) They would all give an error.
Answer: C

14) Which of the following would be a valid method call for the following method?

public static void showProduct (int num1, double num2)

{
int product;
product = num1 * (int)num2;
System.out.println("The product is " + product);
}
A) showProduct(5.5, 4.0);
B) showProduct(10.0, 4);
C) showProduct(10, 4.5);
D) showProduct(33.0, 55.0);
Answer: C

15) When an object, such as a String, is passed as an argument, it is:

A) actually a reference to the object that is passed
B) passed by value like any other parameter value
C) encrypted
D) necessary to know exactly how long the string is when writing the program
Answer: A

16) All @param tags in a method's documentation comment must:

A) end with a */
B) appear after the general description of the method
C) appear before the method header
D) span several lines
Answer: B

3
Copyright © 2016 Pearson Education, Inc.
17) A special variable that holds a value being passed into a method is called what?
A) Modifier
B) Parameter
C) Alias
D) Argument
Answer: B

18) When you pass an argument to a method, be sure that the argument's data type is compatible with:
A) the parameter variable's data type
B) the method's return type
C) the version of Java currently being used
D) IEEE standards
Answer: A

19) A parameter variable's scope is:

A) the method in which the parameter is declared
B) the class to which the method belongs
C) the main method
D) All of the above
Answer: A

20) The lifetime of a method's local variable is:

A) the duration of the program
B) the duration of the class to which the method belongs
C) the duration of the method that called the local variable's method
D) only while the method is executing
Answer: D

21) Local variables:

A) are hidden from other methods
B) may have the same name as local variables in other methods
C) lose the values stored in them between calls to the method in which the variable is declared
D) All of the above
Answer: D

22) Which of the following values can be passed to a method that has an int parameter variable?
A) float
B) double
C) long
D) All of the above
E) None of the above
Answer: E

4
Copyright © 2016 Pearson Education, Inc.
23) The header of a value-returning method must specify this.
A) The method's local variable names
B) The name of the variable in the calling program that will receive the returned value
C) The data type of the return value
D) All of the above
Answer: C

24) What will be returned from the following method?

public static double methodA()

{
double a = 8.5 + 9.5;
return a;
}
A) 18.0
B) 18 (as an integer)
C) 8
D) This is an error.
Answer: A

25) In a @return tag statement the description:

A) cannot be longer than one line
B) describes the return value
C) must be longer than one line
D) describes the parameter values
Answer: B

26) When a method tests an argument and returns a true or false value, it should return:
A) a zero for true and a one for false
B) a boolean value
C) a zero for false and a non-zero for true
D) a method should not be used for this type test
Answer: B

27) The phrase divide and conquer is sometimes used to describe:

A) the backbone of the scientific method
B) the process of dividing functions
C) the process of breaking a problem down into smaller pieces
D) the process of using division to solve a mathematical problem
Answer: C

28) In a general sense, a method is:

A) a plan
B) a statement inside a loop
C) a comment
D) a collection of statements that performs a specific task
Answer: D

5
Copyright © 2016 Pearson Education, Inc.
29) Breaking a program down into small manageable methods:
A) makes problems more easily solved
B) allows for code reuse
C) simplifies programs
D) all of the above
Answer: D

30) This type of method performs a task and then terminates.

A) value-returning
B) void
C) local
D) simple
Answer: B

31) In the following code, Integer.parseInt(str), is an example of:

int num;
string str = "555";
num = Integer.parseInt(str) + 5;
A) a value-returning method
B) a void method
C) a local variable
D) a complex method
Answer: A

32) Which of the following is NOT a part of the method header?

A) return type
B) method name
C) parentheses
D) semicolon
Answer: D

33) Which of the following is included in a method call?

A) return type
B) method modifiers
C) parentheses
D) return variable
Answer: C

34) You should always document a method by writing comments that appear:
A) just before the method's definition
B) just after the method's definition
C) at the end of the file
D) only if the method is more than five lines long
Answer: A

6
Copyright © 2016 Pearson Education, Inc.
35) When an argument value is passed to a method, the receiving parameter variable is:
A) declared within the body of the method
B) declared in the method header inside the parentheses
C) declared in the calling method
D) uses the declaration of the argument
Answer: B

36) If you attempt to use a local variable before it has been given a value:
A) a compiler error will occur
B) the local variable will always contain the value 0
C) the results will be unpredictable
D) the local variable will be ignored
Answer: A

37) What will be the result of the following code?

int num;
string str = "555";
num = Integer.parseInt(string str) + 5;
A) num will be set to 560.
B) str will have a value of "560".
C) The last line of code will cause an error.
D) Neither num or str will be changed.
Answer: C

38) Given the following method header, which of the method calls would be an error?

public void displayValues(double x, int y)

A) displayValue(a,b); // where a is a long and b is a byte
B) displayValue(a,b); // where a is an int and b is a byte
C) displayValue(a,b); // where a is a short and b is a long
D) They would all give an error.
Answer: C

39) Which of the following would be a valid method call for the following method?

public static void showProduct(double num1, int num2)

{
double product;
product = num1 * num2;
System.out.println("The product is " +
product);
}
A) showProduct("5", "40");
B) showProduct(10.0, 4.6);
C) showProduct(10, 4.5);
D) showProduct(3.3, 55);
Answer: D

7
Copyright © 2016 Pearson Education, Inc.
40) When writing the documentation comments for a method, you can provide a description of each
parameter by using a:
A) @comment tag
B) @doc tag
C) @param tag
D) @return tag
Answer: C

41) Values stored in local variables:

A) are lost between calls to the method in which they are declared
B) retain their values from the last call to the method in which they are declared
C) may be referenced by the calling method
D) may be referenced by any other method, if the method in which they are declared is a public method
Answer: A

42) Local variables can be initialized with:

A) constants
B) parameter values
C) the results of an arithmetic operation
D) any of the above
Answer: D

43) A value-returning method must specify this as its return type in the method header.
A) an int
B) a double
C) a boolean
D) any valid data type
Answer: D

44) What will be returned from the following method?

public static int methodA()

{
double a = 8.5 + 9.5;
return a;
}
A) 18.0
B) 18 (as an integer)
C) 8.0
D) This is an error.
Answer: D

45) To document the return value of a method, use this in a documentation comment.
A) The @param tag
B) The @comment tag
C) The @return tag
D) The @returnValue tag
Answer: C

8
Copyright © 2016 Pearson Education, Inc.
46) The process of breaking a problem down into smaller pieces is sometimes called:
A) divide and conquer
B) scientific method
C) top-down programming
D) whole-into-part
Answer: A

47) Any method that calls a method with a throws clause in its header must:
A) handle the potential exception
B) have the same throws clause
C) both of the above
D) do nothing, the called program will take care of the throws clause
Answer: C

48) Assume that the following method header is for a method in class A.

public void displayValue(int value)

Assume that the following code segments appear in another method, also in class A. Which contains a
legal call to the displayValue method?
A) int x = 7;
void displayValue(x);
B) int x = 7;
displayValue(x);
C) int x = 7;
displayValue(int x);
D) int x = 7;
displayValue(x)
Answer: B

5.2 True/False Questions

1) Methods are commonly used to break a problem into small manageable pieces.
Answer: TRUE

2) Two general categories of methods are void methods and value returning methods.
Answer: TRUE

3) In the method header, the method modifier public means that the method belongs to the class, not a
specific object.
Answer: FALSE

4) Constants, variables, and the values of expressions may be passed as arguments to a method.
Answer: TRUE

5) A parameter variable's scope is the method in which the parameter is declared.

Answer: TRUE

9
Copyright © 2016 Pearson Education, Inc.
6) You must have a return statement in a value-returning method.
Answer: TRUE

7) Any method that calls a method with a throws clause in its header must either handle the potential
exception or have the same throws clause.
Answer: TRUE

8) In the method header the static method modifier means the method is available to code outside the
class.
Answer: FALSE

9) Only constants and variables may be passed as arguments to methods.

Answer: FALSE

10) No statement outside the method in which a parameter variable is declared can access the parameter
by its name.
Answer: TRUE

11) The expression in a return statement can be any expression that has a value.
Answer: TRUE

12) A value-returning method can return a reference to a non-primitive type.

Answer: TRUE

10
Copyright © 2016 Pearson Education, Inc.
Visit https://testbankdead.com
now to explore a rich
collection of testbank,
solution manual and enjoy
exciting offers!
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
 — Kestää! Mutta maahan on jo alkanut laskea; te asetatte parruja
kahden metrin päähän toinen toisestaan, ei aina sitäkään. Oh, te
olette kaikki samallaisia. Te tahdotte mieluummin, että niskanne
vääntyisi nurin, mutta ette voi jättää hiiliä, pystyttääksenne riittävästi
kannattimia! Korjatkaa heti kaikki. Pankaa kannattimia kaksi kertaa
useampia, kuuletteko?

Työmiehet alkoivat murista, tiesiväthän he itsekin, olivatko he

vaarassa. Mutta silloin hän raivostui.

— Mutta vastaatteko te seurauksista, jos päänne murskaantuvat?

Ei, vaan yhtiö saa maksaa kaikesta, maksaa teille ja eläkkeitä
vaimoillenne… Kyllä minä teidät tunnen, saadaksenne parit rattaat
lisää olette valmiit antamaan vaikka päänne ja henkenne.

Maheun valtasi vihastuminen, mutta hän hillitsi itsensä ja sanoi

tyynesti:

— Jos meille maksettaisiin enemmän, niin kyllä panisimme

kannattimia.

Insinööri kohautti olkapäitään. Vasta pois mennessään lausui hän:

— Vielä on teillä tunti aikaa, ryhtykää kaikki työhön. Ilmoitan teille

ennakolta, että murtotyömiehiltä lasketaan kolme frankia sakkoa.

Murtajien murina oli vastauksena hänen sanoihinsa, mutta

sotilasmaisen kurin hallitsemina pidättäytyivät he mielenosotuksesta,
tottuneina alistumaan toinen toiselleen, alkaen nuorimmasta
ajopojasta ja päättyen pääkaivosvoutiin. Chaval ja Levaque polkivat
vimmoissaan jalkaansa, mutta Maheu pidätti heidät katseellaan.
Sakarias taas kohautti huolettomana olkapäitään.
 Mutta eniten oli Etienne kiihoittunut. Siitä hetkestä asti kun hän oli
tullut tähän helvettiin, alkoi hänessä vähitellen kyteä äreys. Hän
katsahti Katarinaan, joka seisoi nöyränä alaspainetuin päin. Oliko
mahdollista täyttää tuo kuolettava työ täydellisessä pimeydessä,
voimatta edes ansaita sen verran, että riittäisi jokapäiväiseen
leipään!

Sillä välin poistui Negrel ynnä Dansaert, joka vain nyökäytti

päätään kaikkeen, mitä hän sanoi. Äkkiä alkoivat he taas puhua
äänekkäästi. He pysähtyivät tarkastamaan käytävää. Murtajien täytyi
huolehtia käytävien kannattimista kymmenen metriä työpaikastaan.

— Enkö sanonut, että he eivät välitä ihmiselämän hukasta! —

huusi insinööri. Ja mitä pirua tekin katsotte?

— Katsonhan minä… sopersi kaivos vouti. — Mutta väsyyhän aina

toistamasta samaa.

— Maheu! Maheu! — huusi Negrel vihaisesti.

Kaikki hiilenkaivajat laskeutuivat käyttävään.

— No katsokaahan tuota! — puhui hän. — Kestääkö tuo

mielestänne? Kaikki on tehty hutiloimalla… Katsokaa kuinka
poikkipuu on pistetty, ei ole edes sovitettu liitteisiin… Nyt ymmärrän,
miksi korjaustyöt meille maksavat niin paljon. Teille se on
samantekevää, kumpa kestäisi niin kauan kuin te siitä vastaatte!
Mutta yhtiön täytyy hankkia koko armeijakunta toimittaakseen
korjaustyöt…

Chaval aikoi vastata, mutta hän ei sallinut.

 — Vait, minä tiedän mitä te tahdotte sanoa. Että teille
maksettaisiin enemmän, eikö niin? Mutta minä varoitan teitä, että te
voitte saavuttaa vain sitä, että vähennetään palkkionne hiilirattaista,
jos teille tullaan maksamaan parruista. Niin saamme nähdä mitä te
siitä hyödytte.. Mutta nyt korjatkaa heti kaikki tuo. Huomenna tulen
katsomaan.

Hän poistui, mutta työmiehet jäivät täydelliseen hämmästykseen

uudesta uhkauksesta. Dansaert, joka insinöörin edessä oli osottanut
sellaista nöyryyttä, jäi hänestä jälelle, hyökätäkseen työmiesten
kimppuun.

— Senkin laiskurit, teidän tähtenne saan minä moitteita! — huusi

hän työmiehille. — Katsokaa! Älkää luulko, että pääsette ainoastaan
kolmella frankilla!

Kun hän oli mennyt, niin ei Maheukaan enää voinut hillitä itseään:

— Kaikkea sitä pitää tapahtua! Minä tahdon pysyä tyynenä, sillä

muuten ei voi sopia mistään. Mutta tässä on jo liikaa, tästä voi kuka
tahansa raivostua. Onko se järkeä, alentaa maksumme rattaista ja
maksaa kannatinparruista erikseen! Se on taas uusi keksintö, että
meille maksettaisiin vähemmän. Kirotut saakelit!

Hän etsi keneen hän voisi purkaa vihansa ja huomattuaan

Katarinan ja
Etiennen seisovan toimettomina syrjässä, ärjähti:

— Tuokaa minulle parruja, perhanat! Ettekö osaa tehdä mitään,

vai mitä kuhnailette. Kun annan teille aimo löylyn, niin saatte
nähdä!!
 Etienne meni hakemaan parruja. Tuo raakuus ei häntä lainkaan
loukannut. Hänessä kuohui päällikköjä vastaan, niin että työmiehet
tuntuivat hänestä liian hiljaisilta.

Levaque ja Chaval purkivat vihansa kirouksiin. Mutta ryhtyivät

kaikki, Sakariaskin, työhön. Puolentunnin ajan kuului ainoastaan
puun ryskettä ja vasaran kumeita iskuja. Kaikki olivat vaiti purkaen
vihansa vuoreen, jonka he olisivat siirtäneet olkapäillään, jos olisivat
voineet.

— Nyt saa riittää! — huusi vihdoin Maheu, uupuneena

väsymyksestä ja vihasta. — Puoli kaksi. Sattuipa helkkarin päivä!
Emme ansainneet viittäkäänkymmentä sous'ta… Minä menen, en
jaksa enää.

Vaikka oli vielä puoli tuntia työaikaa, pukeutui hän. Toiset

seurasivat hänen esimerkkiään. He eivät voineet rauhallisesti katsoa
murtopaikkaansa. Katarina aikoi lykätä rattaita, mutta he kutsuivat
hänet pois, tytön ahkeruus ärsytti nyt heitä. Ja kaikki kuusi raatajaa
lähti taas samaa tietä nostokoneen luo, työkalut kainalossa.

Tien risteyksessä Katarina ja Etienne jäivät toisista jälelle. He

tapasivat pikku Lydian, joka kertoi mitä heillä oli tapahtunut.
Mouquette oli äkkiä saanut nenävuodon ja juoksi jonnekin hakemaan
vettä. He jatkoivat matkaa, mutta Lydia jatkoi taas väsyneenä kädet
ojossa ja hajareisin lykätä rattaita. Hän muistutti laihaa mustaa
muurahaista, joka kantoi ylivoimaisen kuorman. Katarina ja Etienne
lähtivät juoksemaan, kumartuneina, jotteivät iskisi kattoon. Toisinaan
pysähtyivät he, jottei selkä syttyisi, sanoivat he nauraen, sillä heidän
oli lämmin.
 Tultuaan alas, jäivät he yksin. Heidän ilonsa hävisi samassa. He
menivät eteenpäin väsynein askelin, tyttö edellä, mies perästä.
Lyhdyt savusivat niin, että Etienne tuskin näki Katarinaa, joka kulki
ikäänkuin sumussa.

Häntä vaivasi omituinen tunne, ajatellessaan, että Katarina oli

tyttö, ja oli tyhmää hänen puoleltaan olla syleilemättä häntä, mutta
muisto siitä toisesta pidätti hänet. Tietysti oli hän valehdellut, tuo
toinen oli kyllä hänen rakastajansa, se on varmaa. Ja Etienne tunsi
vihaa häntä kohtaan, ikäänkuin tyttö olisi pettänyt hänet. Mutta
Katarina sillä välin kääntyi joka askeleella hänen puoleensa, varotti
tien epätasaisuuksista, ikäänkuin kehottaen olemaan kohtelias.
Oltiinhan siinä aivan yksin, voisi jutella vähän ja olla ystäviä! Vihdoin
he tulivat kuletuskäytävään. Etienne tunsi helpotuksen, tyttö taas
viimeisen kerran katsahti häneen kaiholla, — heille ei enää tarjoutuisi
tällaista onnellista tilaisuutta.

Ympärillä jyrisi maanalainen elämä, yhäti häärivät kaivosvoudit,

rattaitten jonot kolisivat. Heidän täytyi painautua seinää vastaan,
antaen tietä ihmisille ja hevosille, jotka hengittivät suoraan päin
kasvoja.

Jeanlin huusi heille jonkin haukkumisen, mutta he eivät pyörien

rätinältä kuulleet sitä. He kulkivat yhä eteenpäin. Katarinakin oli
vaiennut. Etienne ei tuntenut tietä ja ajatteli että tyttö tahallaan vie
hänet eksyksiin maanalaisia risteileviä käytäviä myöten. Eniten kärsi
hän kylmästä, joka yhä kiihtyi sitä myöten kun he lähestyivät
kaivosaukkoa. Hän oli jo kadottanut kaiken toivon päästä ulos täältä,
kun äkkiä he saapuivat kaivoshalliin.

Chaval katsoi epäilevästi heihin. Toiset olivat myöskin siinä,

hikisinä kylmässä tuulessa; he olivat vaiti, koettaen painaa vihansa
alas. He olivat tulleet liian aikaiseen, eikä heitä tahdottu nostaa, sitä
suuremmalla syyllä, koska juuri aijottiin kaikella varovaisuudella
laskea hevonen alas. Täytyi odottaa puolen tuntia. Lastaajat
työnsivät rattaita häkkiin, niin että rautaketjut jyrisivät ja nostokone
kiiti ylös rankkasateessa, joka valui aukon ammottavasta reijästä.
Alhaalla kaikki tuo vesi juoksi kymmenen metrin syvyiseen
laskukaivoon, josta levisi kosteutta ympärille.

Kolmen suuren lyhdyn punertava liekki ja suuret liikkuvat varjot

seinillä antoivat tälle maanalaiselle huoneelle synkän näön,
muistuttaen jotakin ryöväriluolaa lähellä kohisevaa virtaa.

Maheu yritti viimeisen kerran. Hän lähestyi Pierronia, joka oli

alkanut työnsä kello kuusi.

— Etkö sinä voisi nostaa meidät?

Mutta lastaaja, kaunis nuorukainen leppeine kasvonilmeineen,

kieltäytyi pelästyneenä:

— Se on mahdotonta. Kysy voutia… Minua sakotetaan.

Työmiehet murisivat. Katarina lähestyi Etienneä ja kuiskasi

hänelle:

— Tule, minä näytän sinulle tallin. Siellä on niin herttaista!

He pujahtivat salaa, sillä pääsö talliin oli kielletty. Talli sijaitsi

vasemmalla, lyhyehkön käytävän päässä. Se oli hakattu kallioon,
tiilisine holvineen, 25 metriä leveä ja neljä korkea; sinne mahtui
kaksikymmentä hevosta. Tallissa oli todellakin herttaista, tuoreet
oljet tuoksuivat ja eläimistä huokui lämpöä. Yksi ainoa lyhty valaisi
himmeästi. Hevoset käänsivät päänsä veltosti, katsahtaen suurin
lapsellisin silmin ja jatkoivat taas syödä kaurojaan hitaasti, kuin
terveet ja kylläiset työläiset, joita kaikki vaalivat.

Katarina luki ääneen hevosten nimet sinkkilaatoista, kun äkkiä hän

huudahti. Hänen eteensä nousi jokin olento. Mouquette nousi oljilta.
missä hän oli maannut. Maanantaisin oli hän erittäin väsynyt
sunnuntaitapausten jälkeen ja silloin löi hän nyrkillään nenään ja
juoksi pois työstä sillä tekosyyllä, että hänen täytyy hakea vettä. —
Hän saapui tavallisesti tänne ja nukkui pehmeällä alustalla. Hänen
isänsä hemmotteli häntä eikä kieltänyt häneltä mitään, vaikka itse oli
vaarassa saada harmia tyttärensä tähden.

Samassa tuli Mouque. Se oli lyhyt, kalju, hyvin vanhentunut, mutta

kuitenkin lihava viisikymmenvuotias ukko. Siitä asti kun hänet oli
määrätty tallirengiksi, oli hän ottanut tavaksi purra tupakkaa, purren
niin innokkaasti, että ikenet olivat veressä.

Nähdessään tyttärensä seuraa, tuli hän ärtyiseksi.

— Mitä teillä täällä on tekemistä? huusi hän. — Menkää tiehenne!

Etkö häpeä tuoda miestä tänne!

Mouquettesta oli tuo koko hauskaa, hän nauroi koko sydämestään.

Etienne sitä vastoin joutui hämilleen ja riensi ulos, Katarina hymyillen
seurasi häntä.

Kun he palasivat kaivoshalliin, saapuivat sinne myös Bebert ja

Jeanlin hiilirattaitten jonoineen. Nostokoneen toiminnassa oli
sattunut pysäys ja nuori tyttö meni silittämään hevosta. Se oli
Bataille, valkea vanha hevonen, vanhin kaivoksessa, se oli viettänyt
maan alla jo kymmenen vuotta, seisonut samassa tallinnurkassa,
tehnyt samaa työtä samoissa pimeissä käytävissä, kymmeneen
vuoteen se ei ollut nähnyt päivänvaloa. Se oli lihonnut. Sen karva
kiilsi ja yleensä oli se hyvännäköinen. Se näytti viettävän täällä
viisaan elämää, kaukana maaelämän onnettomuuksista. Aikaa
myöten oli se saavuttanut suuren näppäryyden. Se tunsi niin hyvin
tien, jota astui joka päivä, että itse työnsi päällään
ilmanvaihtoluukkuja ja taivutti päänsä siellä, missä katto oli hyvin
matala. Se osasi varmaankin myös laskea matkojaan, sillä kulettuaan
tavallisen määrän, kieltäytyi se lähtemästä uudelleen matkalle ja se
täytyi pakosta viedä talliin. Nyt vanhoilla päivillä tuntuivat sen
kissansilmät surumielisiltä. Mahdollisesti näki se unelmissaan
Marchiennen myllyn, Scarpe joen rannalla, jonka läheisyydessä se oli
syntynyt, missä rannat aina viheriöivät ja raikas tuuli puhalsi.
Ylhäällä oli jokin, joka paistoi ja lämmitti, jokin suuri lamppu, mutta
eläimen heikko muisti ei voinut selvästi herättää sitä mielessään. Ja
hevonen seisoi alaspainunein päin, vapisevin jaloin, turhaan koettaen
muistaa aurinkoa.

Kaivosaukossa jatkuivat valmistelut, vihdoin iski moukari neljä

kertaa, laskettiin hevonen. Siitä oltiin aina levottomia. Sattui että
hevonen saapui perille kuolleena säikähdyksestä. Se sidottiin
ylhäällä, jolloin se potki hurjasti, mutta kun se tunsi maan putoavan
jalkojensa alta, kävi se äkkiä hiljaiseksi ja makasi liikkumatta kuin
kivettynyt, katsoen suurin silmin pimeyteen.

Tällä kertaa oli hevonen suurta kokoa, niin että sitoessa oli
täytynyt vetää sen pää sivulle, jottei se sattuisi seinään. Laskeminen
jatkui kolme minuuttia, sitä hidastutettiin tahalla. Mutta alhaalla
kasvoi levottomuus. Oliko se jätetty keskelle tietä sinne pimeyteen?
Vihdoin näyttäytyi se liikkumattomana kauhusta laajennetuin silmin.
Se oli kolmevuotias ruuna, nimeltä Trompette.
 — Hiljaa! — sanoi Mouque. Hänen toimenaan oli ottaa hevonen
vastaan.
— Tuokaa se tänne, mutta älkää irroittako siteistä.

Trompette makasi kivialustalla liikkumattomana möhkäleenä. Siltä

varmaankin tuntui kaikki kauhealta unelta, sekä musta kuilu, että
synkkä halli, jota täytti jyske ja melu.

Sitä alettiin irroittaa, kun Bataille hitaasti saapui sen luo. Se oli
juuri riisuttu valjaista ja se jo etäältä kurotti kaulaansa,
haistellakseen tuota uutta toveria, joka äkkiä oli pudonnut maan
päältä. Työmiehet väistyivät hohottaen. No haisiko se hyvältä? Mutta
Bataille ei kuullut heidän pilkkasanojaan, se vilkastui yhä enemmän.
Uusi tulokas oli varmaankin tuonut mukanaan raittiin ilman tuoksua,
unohdetun auringon ja ruohon tuoksua. Äkkiä hirnahti se kuuluvasti
ja sen äänessä kuului iloa ja ikäänkuin tukahdutettua itkua. Se oli
tervehdys toverille, joka hetkeksi oli herättänyt kaikki nuo unohdetut
asiat ja se oli säälin ilmaisua uutta vankia kohtaan, joka vasta
kuolleena palaisi ylös.

— Kas, kas tuota Bataillea! — huusivat työmiehet ihastuneina. —

Se juttelee toverin kanssa.

Trompette oli vapaa siteistä, mutta makasi yhä liikkumattomana

kyljellään, ikäänkuin verkko sitoisi sitä. Vihdoin ruoskan lyönnistä
hypähti se jaloilleen. Ukko Mouque vei molemmat hevoset talliin.

— No, onko nyt meidän vuoromme? kysyi Maheu.

Häkki oli tyhjennettävä ja vielä oli määräaikaan kymmenen

minuuttia. Vähitellen alkoi työ kaikkialla päättyä, kaikista
murtopaikoista saapui työmiehiä. Siinä seisoi jo noin viisikymmentä
henkeä läpimärkinä vapisten vedossa. Pierron, huolimatta lempeästä
ulkonäöstään, antoi tyttärelleen Lydialle korvalle siitä, että tämä oli
liian aikaiseen jättänyt työn. Sakarias nipisteli salaa Mouquettea
lämmitelläkseen. Mutta yleinen tyytymättömyys kasvoi. Chaval ja
Levaque kertoivat, että insinööri uhkasi vähentää maksua vaunuista
ja maksaa erikseen tukipylväistä. Joka haaralta kaikui vihaisia
huudahduksia: tässä ahtaassa kammiossa melkein kuudensadan
metrin syvyydessä alkoi hiljalleen tyytymättömyys itää. Pian alkoivat
äänet käydä yhä kovemmiksi; nuo ihmiset, jotka olivat likaiset
hiilestä ja värisivät kylmästä, syyttivät yhtiötä, että se puolet
työmiehistä tappaa maan alla ja toisen puolen kiduttaa nälällä.
Etienne kuunteli väristen.

— Pian! Pian! kiiruhti kaivosvouti Richome lastaajia.

Hän joudutti nostoa, ikäänkuin kuulematta työläisiä. Mutta murina

alkoi kuulua yhä kovemmin ja kovemmin, niin että viimein täytyi
hänen sekaantua asiaan. Työläiset huusivat hänen ympärillään, ettei
niin voi aina jatkua, vaan että kerran tuo kaikki menee helvettiin.

— Sinä olet järkevämpi, Maheu, — sanoi hän, käske heidän

olemaan vaiti. Jos ei ole voimaa, niin täytyy olla järkeä.

Maheu todellakin alkoi jo vähitellen rauhoittua ja alkoi jo arastaa

seurauksia. Mutta hänen ei tarvinnut sekaantua. Äänet hiljenivät
äkkiä itsestään. Negrel ja Dansaert, palatessaan
tarkastuskierrokselta, näyttäytyivät erään käytävän päässä.
Molemmat olivat myös hiestyneet. Tottuneina alistumaan antoivat
työläiset äreästi tietä, insinööri meni sanaakaan sanomatta ohi. Hän
istui toisiin rattaisiin, päävouti toisiin, viisi moukarin lyöntiä antoi
merkin "rasvaisesta lihasta", kuten sanottiin päällystöä nostettaessa
ja häkki katosi näkyvistä syvän äänettömyyden vallitessa.
VI.

Sälytettynä nostokoneeseen neljän muun työmiehen kera päätti

Etienne itsekseen lähteä taas maanteitä kiertämään. Parempi lähteä
nyt heti kuin toistamiseen laskeutua tuohon helvettiin, missä ei edes
voinut ansaita leipäänsä. Katarina ei tällä kertaa istunut hänen
vieressään levittäen rauhoittavaa lämpöä ja hän koetti olla
ajattelematta tuollaisia tyhmyyksiä. Hän tunsi, ettei hän voi tulla
tämän lauman kaltaiseksi alistuvaisuudessa, hän oli liian kehittynyt
siihen, vaan jos hän jäisi, niin varmaankin lopuksi kuristaisi jonkun
päälliköistä.

Äkkiä häikäsi hänen silmiään. He olivat nousseet sellaisella

nopeudella, että päivän valo aivan sokaisi hänet. Hän istui silmiään
räpytellen pelästyneenä kirkkaasta valosta, josta hän jo oli ehtinyt
vierastua. Kuitenkin tunsi hän helposti, kun häkki pysähtyi salpoihin.
Ovi avattiin ja työmiesjoukko virtasi häkistä.

— Kuulehan, Mouquet, kuiskasi Sakarias vastaanottajan korvaan,

— mennäänkö tänään Vulkaniin?

Vulkan oli tunnettu variété Montsou'ssa.

 Mouquet iski silmää ja hihitti hiljaa. Hän oli yhtä lyhyt ja paksu
kuin hänen isänsäkin, mutta oli hävyttömän näköinen kuin sälli, joka
ei surrut huomista päivää. Nyt tuli Mouquette ja veljellisen
lempeyden osoitukseksi antoi hän tälle läiskäyksen.

Etienne tuskin tunsi vastaanotto-huoneen korkeita holvia, jotka

lampun valossa olivat tehneet hänet levottomaksi. Nyt se oli kolea ja
likainen. Pölyisistä ikkunaruuduista tunki harmaa päivänvalo. Vain
kone kiilsi kuten ennenkin; voidellut teräsköydet näyttivät
musteeseen kastetuilta nauhoilta. Pyörät ylhäällä ja jättiläiskokoiset
parrut, jotka niitä kannattivat ja häkit ja vaunut, kaikki tämä raudan
paljous täytti huoneen ja teki sen synkän näköiseksi.

Chaval poikkesi katsomaan merkitsemistaulukkoa vastaanottajan

pienessä lasisessa konttorissa. Hän palasi sieltä raivostuneena. Hän
oli saanut tietää, että kaksi heidän rattaistaan oli hyljätty, toiset siksi,
ettei niissä ollut riittävästi hiiliä ja toiset, ettei hiilet olleet hyviä.

— Onpa tämä päivää! — huusi hän. — Vielä kahtakymmentä

sous'ta vähemmän. Niin käy, kun ottaa kadulta tyhjäntoimittajia,
jotka eivät toimita enempää kuin sika hännällään.

Ja hän heitti salavihkaa silmäyksen Etienneen. Tämä aikoi heti

vastata nyrkillään, mutta sitten muisti, että hänhän lähtee pois eikä
kannata riidellä.

Tästä hän vaan varmistui päätöksessään.

— Ei alussa keneltäkään työ suju, sanoi Maheu sovittaakseen. —

Huomenna käy paremmin.
 Mutta kaikkien sisu kuohui ja he etsivät syytä purkaakseen
vihaansa. Kun he menivät lyhtyosastoon jättämään lyhtynsä, joutui
Levaque sanasotaan lyhtyvartijan kanssa, jota hän syytti siitä, ettei
tämä puhdistanut kunnollisesti hänen lyhtyään. He rauhoittuivat
vasta vähän vajassa, missä tuli paloi vielä. Uuni oli niin hehkuva, että
koko vaja näytti olevan tulen vallassa. Kaikki hohkasivat
helpotuksesta kääntäen selkänsä tuleen, niin että ne höyrysivät. Kun
selkää alkoi polttaa, käänsivät he vatsansa. Mouquette tyynesti
päästeli napeista kuivaakseen paitaansa välittämättä poikain
naurusta.

— Minä lähden, — sanoi Chaval, sulkien työkalunsa kaappiin.

Kukaan ei liikahtanut. Ainoastaan Mouquetten tuli kiire joutua

hänen seuraansa, sillä heillä oli yhtä matkaa. Taas kajahti yleinen
nauru, sillä kukaan ei ollut tietämätön, ettei Chaval enää hänestä
välittänyt.

Katarina kuiskasi jotain isälle. Tämä hämmästyi ensin, mutta

nyökkäytti sitten myöntävästi. Hän kutsui Etiennen luoksensa
antaakseen tälle hänen nyyttinsä.

— Kuulkaa, sanoi Maheu, jos teillä ei ole penniäkään, niin te

varmasti kuolette nälkään ennen saamispäivää. Tahdotteko, minä
koetan hankkia teille velkaa?

Etienne joutui hämilleen. Hän oli juuri aikeissa vaatia

kolmekymmentä sous'taan mennäkseen täältä. Mutta hän häpesi
nuorta tyttöä, joka katsoa tuijotti häneen. Ehkä tyttö voisi luulla, että
hän kantaa kaunaa häntä vastaan.
 — En luonnollisesti voi mitään luvata, jatkoi Maheu. — Mutta joka
tapauksessa tahdon yrittää.

Etienne ei sanonut vastaan. Varmasti hän saa kieltävän

vastauksen. Kaikessa tapauksessa tuo ei sido häntä lainkaan, hän voi
lähteä heti saatuaan pahimman nälän tyydytetyksi. Mutta sitten
suuttui hän itsellensä, miksi hän ei kieltäytynyt, nähdessään, miten
Katarina hymyili ilosta, että oli saanut tehdä hänelle palveluksen.
Mitä varten tuo kaikki?

Suljettuaan työkalunsa ja otettuaan puukenkänsä lähti Maheu

samoin kuin kaikki muut työmiehet sen jälkeen kun olivat vähän
lämmitelleet. Etienne seurasi Maheu'ta, Levaque poikineen yhtyi
myös seuraan. Kun he kulkivat lajitteluvajan sivu kuulivat he sieltä
äänekästä riitelemistä.

Se oli tilava vaja, missä ilmassa oli aina mustan pölyn pilviä ja
jonka suurista ikkunoista veti alituisesti. Hiilirattaat ajettiin sinne
suoraan vastaanotto-osastosta. Siellä ne kaadettiin kumoon
suppiloihin, jotka olivat varustetut pitkillä uurroksilla. Uurrosten
kummallakin puolen seisoivat korokkeella naislajittelijat lapioineen ja
haravoineen, valitsivat kivet ja puhtaat hiilet työnsivät uurrosta
myöten vaunuihin, jotka seisoivat kiskoilla vajassa.

Philomene Levaque, laiha kalpea ja nöyrä tyttö, joka sylki verta,

teki siinä työtä. Jokin sininen villarääsy peitti hänen päänsä, hänen
kätensä ja käsivartensa olivat mustat hiilestä, hän lajitteli vanhan
noita-akan, Pierronin anopin rinnalla, jota yleensä sanottiin La
Bruleksi [poltettu]. Vanhus oli todellakin noidan näköinen ilkeine
kissansilmineen ja kuten saiturin rahapussi, lujasti yhteen
puserrettuine huulineen. He riitelivät kiivaasti, tyttö syytti vanhusta,
että tämä sysi kaikki kivet hänen puolelleen, niin ettei hän ehtinyt
kymmenessä minuutissa täyttää koria. Heille maksettiin korilta ja se
oli aina heillä riidan aiheena. Hapset liehuivat ja kasvoihin jäi käsistä
mustia jälkiä.

— Anna hänelle oikein, että tuntuu! — huusi Sakarias

rakastajattarelleen.

Kaikki naislajittelijat purskahtivat nauramaan. Mutta La Brule

hyökkäsi jo nuoren miehen kimppuun.

— Sinäkö vielä puutut, senkin heittiö! Pitäisit ennemmin huolta

penikoistasi, jotka olet hankkinut hänelle… Onpa tuokin,
kahdeksantoista vuotias tyttö, joka tuskin jaksaa seistä jaloillaan!

Maheu esti poikaansa menemästä tarkastamaan lähemmältä tuota

luurankoa, kuten hän sanoi. Paikalle riensi eräs päällysmiehistä ja
haravat alkoivat taas nopeasti toimia hiilien kimpussa. Uurrosten yli
kumartui pitkä rivi naisia, jotka riitelivät kivistä.

Ulkona oli tuuli odottamatta tyyntynyt ja harmaalta taivaalta

laskeutui alas kostea kylmyys. Kivihiilenkaivajat kulkivat hajallaan,
käyristyivät ja puristivat kätensä lujasti ristiin rinnoille, niin että
lapaluut ulkonivat ohuitten vaatteitten alta. Päivän valossa näyttivät
he neekerijoukolta, joka oli rypenyt loassa.

— Tuolla menee Bouteloup, huomautti Sakarias irvistellen.

Levaque vaihtoi ohimennen pari sanaa vuokralaisensa kanssa, joka

oli pitkä kolmenkymmenen viiden vuotias tyynen ja rehellisen
näköinen mies.

— Onko jotain ruokaa kotona, Louis?

 — Taitaa olla.

— Ei kai vaimoni ole kovin kiukkuinen tänään?

— Eipähän liene.

Uusi ryhmä työläisiä kulki heitä vastaan. Se oli kello kolmen vuoro.
Tällä kertaa kaivos nieli vielä suuremman joukon kivihiilenkaivajia,
joitten tehtävä oli rakentaa ja alottaa uusia murtopaikkoja. Työt
kaivoksessa eivät koskaan tauonneet: yöt päivät myyrästi siinä
ihmisiä kuudensadan metrin syvyydessä valkojuurikaspeltojen alla.

Pojat kulkivat edellä. Jeanlin kertoi Bebert'ille suunnitelmansa,

miten hän neljällä sous'lla hankkisi itselleen tupakkaa velaksi. Lydia
kulki heistä kohtuullisen välimatkan päässä. Hänen jälessään kulkivat
Katarina, Sakarias ja Etienne. Kukaan ei puhunut. Vasta "Huvi"
ravintolan luona saavuttivat Maheu ja Levaque heidät.

— Nyt olemme perillä, sanoi Maheu Etiennelle, — Käykää sisälle.

Joukko hajosi. Katarina pysähtyi hetkeksi, katsahti viimeisen

kerran nuoreen mieheen läpikuultavine, kuin vuorenjärvi vihertävine
silmineen, jotka näyttivät vielä suuremmilta ja kirkkaammilta
mustuneilla kasvoilla. Tyttö hymähti hänelle ja meni toisten kanssa
kylään.

Ravintola sijaitsi keskivälillä, kylän ja kaivoksen välisessä

tienristeyksessä. Se oli valkonen kaksinkertainen kivitalo, jonka
ikkunalaudat olivat sinisiksi maalatut. Neliskulmaisessa kyltissä oven
yläpuolella seisoi keltaisilla kirjaimilla: "Huvi", Rasseneur'in ravintola.

Sen takana oli keilarata, jota aina ympäröi joukko katsojia.

 Yhtiö käytti kaikkia keinoja saadakseen tämän maapalan, jota
ympäröi sen laajat maa-alat. Sitä harmitti tämä kapakka, joka oli
noussut keskellä peltoja, aivan Voreux'in luona.

— Astukaa perälle, toisti Maheu Etiennelle.

Sisältä oli ravintola pieni, valoisa, seinät valkoisiksi maalatut. Siinä

seisoi ainoastaan kolme pöytää, tusina tuoleja ja suuri mäntynen
tiski, millä seisoi noin kymmenkunta olut-tuoppia, kolme viinipulloa,
karahvi sekä pienehkö olut-tynnyri tinahanoineen. Rautaisessa
maalatussa kamiinissa paloivat hiljaa hiilet. Kivilattialle oli sirotettu
hienoa valkosta hiekkaa, joka imi kosteuden ilmasta. Se oli
välttämätön tässä kosteassa seudussa.

— Olutta, sanoi Maheu pitkälle valkotukkaiselle tytölle, joka

toisinaan palveli ravintolassa. — Onko Rasseneur kotona?

Tyttö kiersi hanaa ja vastasi, että hän pian palaa. Maheu joi
yhteen vetoon puolet tuoppia huuhtoakseen hiilipölyn, joka oli
tarttunut hänen kurkkuunsa. Hän ei tarjonnut mitään toverilleen.
Paitsi heitä oli ravintolassa vielä yksi vieras, samallainen likanen ja
hiestynyt hiilenkaivaja, joka joi oluensa äänettömänä ajatuksissaan.
Pistäysi vielä yksi työmies, joka joi tilaamansa oluen ja meni
sanomatta sanaakaan.

Suurkokoinen tukeva, noin kolmenkymmenen kahdeksan ikäinen

mies pyöreine ajettuine kasvoineen, astui huoneeseen. Se oli
Rasseneur, joka ennen hänkin oli ollut hiilenmurtaja, mutta jonka
yhtiö oli erottanut osallisuudesta lakkoon. Hän oli ollut kelpo
työmies, osasi hyvin puhua ja oli aina kaikkien tyytymättömien
johtaja. Hänen vaimonsa oli jo ennen harjoittanut olut- ja
viinamyyntiä, kuten monet työmiesten vaimot. Kun hänet oli heitetty
kadulle, rupesi hän itse ravintoloitsijaksi, hankki rahaa ja avasi
kapakan aivan Voreux'ia vastapäätä yhtiön kiusaksi. Nyt kävi hänen
liikkeensä hyvin; työmiehiä virtasi hänen luoksensa kaikilta haaroilta,
niin että hän hyötyi siitä vihasta, jota hän ennen oli kiihottanut
heissä.

— Olen ottanut työhön tänä aamuna tämän nuorukaisen, selitti

Maheu heti, — onko sinulla joku huoneistasi vapaa ja voitko antaa
hänelle velkaa saamispäivään?

Rasseneurin leveät kasvot saivat heti surullisen ja samalla

epäilevän ilmeen. Hän heitti tutkivan silmäyksen Etienneen ja vastasi
osottamatta edes kohteliaisuuden vuoksi vähääkään myötätuntoa:

— Mahdotonta. Molemmat huoneet on kiinni.

Vaikka Etienne oli odottanut kieltävää, vastausta, tuli hän

kuitenkin siitä pahoilleen, hän ihmetteli itsekin, miksi hänen on niin
vastahakoista ajatella lähtöä. Mutta olkoon menneeksi, hän lähtee
kuitenkin niin pian kuin saa kolmekymmentä sous'taan. Hiilenkaivaja
poistui juotuaan tuoppinsa. Saapui toisia kostuttamaan kurkkua ja
juotuaan lähtivät yhtä nopeasti pois. He huuhtoivat ainoastaan
kurkkuaan, ilman nautintoa, ääneti tyydyttäen välttämätöntä
tarvettaan.

— No, onko mitään uutta? — kysyi Rasseneur puoliääneen

kääntyen
Maheun puoleen, joka pienin kulauksin joi oluensa pohjaan.

Tämä varmistuneena ettei huoneessa ollut muita paitsi Etienne,

kertoi aamupäivätapauksen kaivoksessa.
 Ravintoloitsija punastui vihasta; hän suuttui nopeasti ja hänen
silmänsä paloivat.

— Jos he uskaltavat vähentää palkkoja, niin piru perii heidät.

Häntä häiritsi vähän Etiennen läsnäolo, mutta hän jatkoi

puhumistaan toisinaan heittäen häneen kieron silmäyksen. Hän
puhui viittauksilla nimittämättä tirehtöriä, Hennebeau'ta, tai hänen
vaimoaan ja sisarenpoikaa Negreliä. Hän toisti, ettei niin voinut
jatkua, että jonakin kauniina aamuna kaikki käy hullusti… Puute oli
hyvin tuntuva. Hän luetteli tehtaita, jotka suljettiin ja joista työläiset
tulivat joutilaiksi. Hän oli jo kuukauden ajan antanut pois yli kolme
kiloa leipää. Edellisenä päivänä oli hän kuullut, että Deneulin, jolla oli
kaivantoja läheisyydessä, ei voisi kestää. Sitä paitsi oli hän saanut
Lillestä kirjeen tarkkoine selontekoineen, jotka tekivät levottomaksi.

— Se on, ymmärrätkö, siltä henkilöltä, jonka sinä näit täällä

eräänä iltana, kuiskasi hän.

Mutta tässä hänet keskeytettiin. Huoneeseen tuli hänen vaimonsa,

pitkä laiha nainen, jolla oli pitkä nenä ja punaset posket. Politiikassa
oli hän miestään vapaamielisempi.

— Kirje on Pluchart'ilta, lausui vaimo. — Olisipa hän täällä, niin

asiat varmaankin kääntyisivät paremmin.

Etienne oli kuunnellut tarkoin kiihottuen pelkästä ajatuksesta

heidän kärsimyksistään ja mahdollisuudesta kostaa. Pluchartin nimen
kuullessaan säpsähti hän ja huudahti huomaamattaan:

— Minä tunnen Pluchart'in.

Kaikki kääntyivät häneen jonka vuoksi hänen täytyi selittää.

 — Niin, minä olen koneenkäyttäjä ja hän oli mestari
työhuoneessani
Lillessa. Hyvin hyvä mies, minä olen usein keskustellut hänen
kanssaan.

Rasseneur mittasi hänet taas katseellaan. Hänen kasvojensa ilme

muuttui nopeasti, nyt hän katsoi nuorukaiseen myötätunnolla.
Viimein kääntyi hän vaimonsa puoleen:

— Maheu on tuonut luokseni uuden lykkääjänsä ja pyytää

antamaan hänelle huoneen ylhäällä ja uskomaan velkaa pari viikkoa
saamispäivään saakka.

Silmänräpäyksessä oli asia sovittu. Löytyi vapaa huone, sillä sen

asukas oli juuri sinä aamuna muuttanut. Ravintoloitsija puhui yhä
kiihkeämmin, yhä toistaen, ettei hän vaadi mahdottomia isänniltä.
Mutta hänen vaimonsa vain kohautti olkapäitään, hän ei tyytynyt
siihen, vaan piti jokaisen hänen mielestään saada se, mihin kullakin
on oikeus.

— No, hyvästi, keskeytti Maheu, — kaikesta tuosta huolimatta

täytyy kuitenkin laskeutua alas kaivokseen ja niin kauan kuin sitä
täytyy tehdä, tulee aina joitakin jäämään sinne. Katso kuinka
reippaaksi sinä olet tullut näinä kolmena vuotena sitten kun lopetit
työnteon.

— Niin, minä olen hyvin voimistunut, myönsi Rasseneur

tyytyväisenä.

Etienne kiitti Maheuta lämpimästi kaikesta, mitä tämä oli hänen

hyväkseen tehnyt. Mutta tämä vain nyökkäytti päätään sanomatta
sanaakaan. Saatettuaan hänet ovelle Etienne katsoi, miten tämä
kulki hitaasti ja vaivaloisesti mäkeä ylös matkalla työväenkylään.
Emäntä tarjosi uusille vieraille pyytäen Etienneä odottamaan
hetkisen, kunnes hän vie hänet huoneeseensa, missä hän voi
peseytyä. Pitäisikö hänen nyt jäädä? Hän oli taas kahdenvaiheilla,
kaihosi vapautta, vapaata maleksimistaan valtamaantietä pitkin,
kirkkaan auringon hyväilemänä, jolloin tieto siitä, ettei ole kenenkään
alamainen teki nälänkin kevyeksi.

Hänestä tuntui, että jo oli kulunut vuosia siitä kun hän oli
saapunut tänne tuulen pauhatessa ja sitten ryöminyt nelinkontin
maanalaisissa käytävissä. Oli sietämätöntä ajatella, että täytyisi taas
alottaa kaikki uudelleen, se oli liian raskasta, se oli väärin. Hänen
inhimillinen itsetietoisuutensa kiihottui ajatellessa, että täytyisi
muuttua sokeaksi ja sorretuksi eläimeksi.

Tätä ajatellessa liukui Etiennen katse vaistomaisesti yli ympäröivän

seudun. Vähitellen alkoivat hänen silmänsä erottaa sitä selvemmin.
Näköala, joka avautui hänen eteensä hämmästytti hänet, hän oli
kuvitellut seutua aivan toisellaiseksi silloin kun Bonnemort pimeässä
oli kädenviittauksella osottanut sitä. Suoraan edessään näki hän
rotkossa Voreux'in tiilikivisine ja puisine rakennuksineen; hän näki
mustan lajitteluvajan ja kattotiilillä peitetyn tornin, vaaleanpunaisen
piipun, sekä koneosaston, kaikki pakattuna yhteen läjään
epämiellyttävän näköisenä. Ympärillä levisi suuri tasanko, joka näytti
suurelta pikimustalta järveltä, missä aaltomaisesti kohosivat hiilikasat
ja niitten yllä korkeilla telineillä kiskorivit. Tasangon yhdessä osassa
oli niin suuri hirsiläjä, että voisi luulla koko metsän tuoduksi sinne.
Oikealla katusulun tavoin kohosi jättiläismäinen multakumpu; sen
toista reunaa peitti jo ruoho, toiselta puolen oli se jo vuoden ajan
kytenyt, niin että siitä aina kohosi sakea savu. Etempänä näkyivät
avarat riisi- ja valkojuurikaspellot, jotka olivat paljaat tähän vuoden
Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.

More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge

connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.

Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and

personal growth every day!

testbankdeal.com