0% found this document useful (0 votes)
9 views

Network Programming with Go Language 2nd Edition Ronald Petty instant download

The document provides links to various ebooks related to network programming with Go language, including titles by Ronald Petty and Jan Newmarch. It also mentions additional resources and books on related topics such as IoT, digital customer experience, and indigenous rights. The document includes copyright information and details about the authors and publishers.

Uploaded by

druantvitse
Copyright
© © All Rights Reserved
We take content rights seriously. If you suspect this is your content, claim it here.
Available Formats
Download as PDF, TXT or read online on Scribd
0% found this document useful (0 votes)
9 views

Network Programming with Go Language 2nd Edition Ronald Petty instant download

The document provides links to various ebooks related to network programming with Go language, including titles by Ronald Petty and Jan Newmarch. It also mentions additional resources and books on related topics such as IoT, digital customer experience, and indigenous rights. The document includes copyright information and details about the authors and publishers.

Uploaded by

druantvitse
Copyright
© © All Rights Reserved
We take content rights seriously. If you suspect this is your content, claim it here.
Available Formats
Download as PDF, TXT or read online on Scribd
You are on page 1/ 47

Network Programming with Go Language 2nd Edition

Ronald Petty pdf download

https://ebookmeta.com/product/network-programming-with-go-
language-2nd-edition-ronald-petty/

Download more ebook from https://ebookmeta.com


We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit ebookmeta.com
to discover even more!

Network Programming with Go Language: Essential Skills


for Programming, Using and Securing Networks with Open
Source Google Golang 2nd Edition Jan Newmarch

https://ebookmeta.com/product/network-programming-with-go-
language-essential-skills-for-programming-using-and-securing-
networks-with-open-source-google-golang-2nd-edition-jan-
newmarch-2/

Network Programming with Go Language : Essential Skills


for Programming, Using and Securing Networks with Open
Source Google Golang 2nd Edition Jan Newmarch

https://ebookmeta.com/product/network-programming-with-go-
language-essential-skills-for-programming-using-and-securing-
networks-with-open-source-google-golang-2nd-edition-jan-newmarch/

Network Programming with Go Learn to Code Secure and


Reliable Network Services from Scratch 1st Edition Adam
Woodbeck

https://ebookmeta.com/product/network-programming-with-go-learn-
to-code-secure-and-reliable-network-services-from-scratch-1st-
edition-adam-woodbeck/

Summary of a Mind of Your Own by Kelly Brogan with


Kristin Loberg Instaread

https://ebookmeta.com/product/summary-of-a-mind-of-your-own-by-
kelly-brogan-with-kristin-loberg-instaread/
Original Nation Approaches to Inter-National Law: The
Quest for the Rights of Indigenous Peoples and Nature
in the Age of Anthropocene 1st Edition Hiroshi Fukurai

https://ebookmeta.com/product/original-nation-approaches-to-
inter-national-law-the-quest-for-the-rights-of-indigenous-
peoples-and-nature-in-the-age-of-anthropocene-1st-edition-
hiroshi-fukurai/

IoT and AI Technologies for Sustainable Living: A


Practical Handbook 1st Edition Abid Hussain

https://ebookmeta.com/product/iot-and-ai-technologies-for-
sustainable-living-a-practical-handbook-1st-edition-abid-hussain/

Digital Customer Experience Engineering: Strategies for


Creating Effective Digital Experiences 1st Edition Lars
Wiedenhoefer

https://ebookmeta.com/product/digital-customer-experience-
engineering-strategies-for-creating-effective-digital-
experiences-1st-edition-lars-wiedenhoefer/

Johnny the Walrus First Edition Matt Walsh K Reece

https://ebookmeta.com/product/johnny-the-walrus-first-edition-
matt-walsh-k-reece/

Muybridge and Mobility 1st Edition Tim Cresswell

https://ebookmeta.com/product/muybridge-and-mobility-1st-edition-
tim-cresswell/
Flawless Consulting 4th Edition Peter Block

https://ebookmeta.com/product/flawless-consulting-4th-edition-
peter-block/
Network Programming

with Go Language

Essential Skills for Programming, Using

and Securing Networks with Open Source

Google Golang

Second Edition

Dr. Jan Newmarch

Ronald Petty

Network Programming with Go Language: Essential Skills


for Programming, Using

and Securing Networks with Open Source Google Golang

Dr. Jan Newmarch

Ronald Petty

Oakleigh, VIC, Australia

San Francisco, CA, USA

ISBN-13 (pbk): 978-1-4842-8094-2

ISBN-13 (electronic): 978-1-4842-8095-9

https://doi.org/10.1007/978-1-4842-8095-9

Copyright © 2022 by Jan Newmarch and Ronald Petty


This work is subject to copyright. All rights are reserved by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned,
specifically the rights of translation, reprinting, reuse of illustrations,
recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any other
physical way, and transmission or information storage and retrieval,
electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar
methodology now known or hereafter developed.

Trademarked names, logos, and images may appear in this book.


Rather than use a trademark symbol with every occurrence of a
trademarked name, logo, or image we use the names, logos, and
images only in an editorial fashion and to the benefit of the
trademark owner, with no intention of infringement of the
trademark.

The use in this publication of trade names, trademarks, service


marks, and similar terms, even if they are not identified as such, is
not to be taken as an expression of opinion as to whether or not
they are subject to proprietary rights.

While the advice and information in this book are believed to be true
and accurate at the date of publication, neither the authors nor the
editors nor the publisher can accept any legal responsibility for any
errors or omissions that may be made. The publisher makes no
warranty, express or implied, with respect to the material contained
herein.

Managing Director, Apress Media LLC: Welmoed Spahr

Acquisitions Editor: Steve Anglin

Development Editor: James Markham

Coordinating Editor: Mark Powers

Cover designed by eStudioCalamar


Cover image by Pat Kay on Unsplash (www.unsplash.com)

Distributed to the book trade worldwide by Apress Media, LLC, 1


New York Plaza, New York, NY 10004, U.S.A. Phone 1-800-
SPRINGER, fax (201) 348-4505, e-mail orders-ny@springer-
sbm.com, or visit

www.springeronline.com. Apress Media, LLC is a California LLC and


the sole member (owner) is Springer Science + Business Media
Finance Inc (SSBM Finance Inc). SSBM Finance Inc is a Delaware
corporation.

For information on translations, please e-mail


[email protected]; for reprint, paperback, or
audio rights, please e-mail [email protected].

Apress titles may be purchased in bulk for academic, corporate, or


promotional use. eBook versions and licenses are also available for
most titles. For more information, reference our Print and eBook
Bulk Sales web page at http://www.apress.com/bulk-sales.

Any source code or other supplementary material referenced by the


author in this book is available to readers on GitHub. For more
detailed information, please visit https://github.com/Apress/network-
prog-with-go-2e.

Printed on acid-free paper

I dedicate this to my family.

Table of Contents

About the Authors


�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
�����xvii About the Technical Reviewer
�������������������������������
�������������������������������
������������������xix Acknowledgments
�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
�����xxi Preface to the Second Edition
�������������������������������
�������������������������������
����������������xxiii Preface to the First Edition
�������������������������������
�������������������������������
����������������������xxv

■Chapter 1: Architectural Layers


�������������������������������
�������������������������������
��������������� 1

Protocol Layers
�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
�������������������� 1

ISO OSI Protocol


�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
���������� 1

OSI Layers
�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
������������������� 2

TCP/IP Protocol
�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
����������� 2

Some Alternative Protocols


�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
����������������������� 3

Networking
�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
�������������������������� 3

Gateways
�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
����������������������������� 4

Host-Level Networking
�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
�������� 4

Packet Encapsulation
�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
���������� 4

Connection Models
�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
�������������� 5

Connection Oriented
�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
��� 5

Connectionless
�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
����������� 5

Communications Models
�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
����� 6

Message Passing
�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
�������� 6
Remote Procedure Call
�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
������������������������������ 7

■ Table of ConTenTs

Distributed Computing Models


�������������������������������
�������������������������������
��������������������������� 8

Client-Server System
�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
���������� 9

Client-Server
Application��������������������������
�������������������������������
�������������������������������
���������� 9

Server Distribution
�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
������������ 10

Communication Flows
�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
������� 11

Synchronous Communication
�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
������������������ 11

Asynchronous Communication
�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
���������������� 11

Streaming Communication
�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
���������������������� 11

Publish/Subscribe
�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
����� 11

Component Distribution
�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
����� 12

Gartner Classification
�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
������������������������������
12

Three-Tier Models
�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
���� 14

Fat vs� Thin


�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
��������������� 15

Middleware Model
�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
������������� 15

Middleware Examples
�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
����������������������������� 16

Middleware Functions
�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
����������������������������� 17
Continuum of Processing
�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
�� 17

Points of Failure
�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
���������������� 18

Acceptance Factors
�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
����������� 18

Thoughts on Distributed Computing


�������������������������������
�������������������������������
����������������� 19

Transparency
�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
��������������������� 19

Access Transparency
�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
19
Location Transparency
�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
����������������������������� 19

Migration Transparency
�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
��������������������������� 19

Replication Transparency
�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
������������������������� 20

Concurrency Transparency
�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
���������������������� 20

Scalability Transparency
�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
�������������������������� 20

Performance Transparency
�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
���������������������� 20
Failure Transparency
�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
20

vi

■ Table of ConTenTs

Eight Fallacies of Distributed Computing


�������������������������������
�������������������������������
��������� 20

Fallacy: The Network Is Reliable


�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
�������������� 21

Fallacy: Latency Is Zero


�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
��������������������������� 21

Fallacy: Bandwidth Is Infinite


�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
������������������� 21

Fallacy: The Network Is Secure


�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
��������������� 22

Fallacy: Topology Doesn’t Change


�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
����������� 22

Fallacy: There Is One Administrator


�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
��������� 22

Fallacy: Transport Cost Is Zero


�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
����������������� 22

Fallacy: The Network Is Homogeneous


�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
���� 22

Conclusion
�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
������������������������� 23

■Chapter 2: Overview of the Go Language


�������������������������������
����������������������������� 25
Types
�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
�� 26

Slices and Arrays


�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
������ 26

Maps
�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
������������������������� 28

Pointers
�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
�������������������� 28

Functions
�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
�������������������������������
������������������ 29
Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents
kun ovet sulkeutuivat poistuneen jälkeen, kun askelten ääni häipyi
etäisyyteen, oli tyttöparalla enää vain voimia astuakseen
heittäytymään ristiinnaulitunkuvansa jalkojen juureen.

Hän jäi siihen murtuneena, masentuneena, murheeseensa


vaipuneena, kykenemättä tajuamaan muuta kuin oman surunsa, ja
senkin hän käsitti ainoastaan vaistomaisena ahdistuksena.

Tässä ajatustensa järkkymyksessä la Vallière kuuli oven jälleen


avautuvan. Hän säpsähti ja kääntyi, luullen kuninkaan palaavan.

Hän pettyi. Tulija oli Madame.

Mitä hän välitti Madamesta! Hän vaipui takaisin, laskien päänsä


rukoustuolilleen. Madame oli kuohuksissaan, ärtynyt, uhkaava, mutta
mitäpä siitä nyt?

"Mademoiselle", aloitti prinsessa pysähtyen la Vallièren eteen, "on


kyllä kaunista polvistua, rukoilla, näytellä hurskasta; mutta vaikka
olette kuinkakin alistuvainen taivaan kuninkaalle, sopisi teidän hiukan
noudattaa maallistenkin ruhtinaitten tahtoa."

La Vallière kohotti vaivalloisesti päätänsä kunnioituksen merkiksi.

"Juuri äsken", jatkoi Madame, "on teille tietääkseni annettu eräs


kehoitus?"

La Vallièren samalla kertaa tuijottava ja harhaileva katse osoitti


sekä tietämättömyyttä että unohdusta.

"Kuningatar on teitä kehoittanut", jatkoi Madame, "pitämään


itsestänne sen verran huolta, että kukaan ei voisi teistä levitellä
huhuja."
La Vallièren katse kävi kysyväksi.

"Niin", jatkoi Madame, "mutta teidän luotanne on lähtenyt eräs,


jonka läsnäolo on syytös teitä vastaan."

Tyttö pysyi mykkänä.

"Ei käy mitenkään päinsä", pitkitti Madame, "että valtakunnan


ensimmäisen täysverisen prinsessan koti antaisi huonoa esimerkkiä
hovissa, ja te olisitte sen huonon esimerkin aiheena. Ilmoitan teille
siis, mademoiselle, kenenkään todistajan kuulematta, sillä minä en
tahdo teitä nöyryyttää, — ilmoitan teille, että olette vapaa lähtemään
tällä hetkellä ja saatte palata äitinne luo Bloisin linnaan."

La Vallière ei voinut vaipua alemmaksi; hän ei voinut kärsiä


enempää kuin hän jo oli kestänyt. Hänen kasvojensa ilme ei
muuttunut; hänen kätensä pysyivät ristissä polvilla, kuten jumalaisen
Magdalenan.

"Kuulitteko, mitä sanoin?" kovisti Madame.

Vain puistatus, joka värisytti koko ruumista, vastasi la Vallièren


puolesta, ja kun uhri ei antanut muita elonmerkkejä, lähti Madame
ulos.

Sitten neitonen tunsi turtuneen sydämensä alkavan jälleen toimia


ja veren, joka oli kuin hyytynyt hänen suoniinsa, vähitellen elpyvän
kierrossaan, aiheuttaen nopeampia sykähdyksiä ranteissa, kaulassa
ja ohimoilla. Asteittain enentyen nämä sykähdykset pian muuttuivat
huimaavaksi kuumeeksi, jonka houreissa hän näki kaikkien
ystäviensä hahmot pyörivässä sekamelskassa nousseina
taistelemaan hänen vihollisiansa vastaan. Hän kuuli
huumaantuneissa korvissaan uhkausten ja rakkauden sanojen
sekoittuvan toisiinsa. Hän ei enää tiennyt, kuka hän oli. Kuin
voimakkaan myrskyn siivillä oli hän kohonnut maallisesta
olemuksestaan, ja etäisellä taivaanrannalla, jota kohti huimaus häntä
työnsi, hän näki hautakiven kohoavan ja haudan avaavan hänen
silmiensä eteen iankaikkisen yön kaamean synkkyyden.

Mutta tämä unikuvien tuskallinen ahdistus tyyntyi lopuksi,


muuttuen hänen luonteensa tavalliseksi alistuvaisuudeksi.

Toivon säde välähti hänen sydämessään kuin päivän pilke


vankipoloisen kopissa.

Hän siirtyi ajatuksissaan Fontainebleaun tielle, missä näki


kuninkaan ratsastavan vaunujen vieressä, vakuutellen hänelle
rakkauttaan, pyytäen häneltä vastarakkautta, vannottaen häntä ja
itse vannoen, että ehtoo ei koskaan saisi laskeutua heidän
kinastuksensa yli, käynnin, kirjeen tai jonkun muun merkin tulematta
muuttamaan illan kärsimystä yön levoksi. Kuningashan oli tämän
keksinyt, tämän vannottanut ja itse vannonut. Oli siis mahdotonta,
että kuningas jättäisi täyttämättä lupauksen, jonka hän itse oli
vaatinut, ellei hän ollut despootti, joka vaati rakkautta kuten vaali
tottelevaisuutta, tai niin välinpitämätön, että ensimmäinen vastus
riittäisi pysähdyttämään hänet tiellänsä.

Kuningas, tuo lempeä suojelija, joka sanallaan, yhdellä ainoalla


sanalla kykeni lopettamaan kaikki hänen kärsimyksensä, — liittyikö
hänkin vainoojiin?

Oi, hänen vihaansa ei voinut kestää pitkällekään! Nyt, kun


kuningas oli yksinään, täytyi hänen kärsiä kaikkea sitä, mitä
sorrettukin koki. Mutta kuningas ei ollut kahlehdittu kuten hän;
kuningas saattoi toimia, liikkua, saapua, mutta hän voi ainoastaan
odottaa.

Ja hän odotti kaikesta sydämestään, onneton lapsi, — sillä


mahdotontahan oli, että kuningas jäisi tulematta.

Kello oli vasta puoli yksitoista. Kuningas tulisi tai kirjoittaisi hänelle
tai antaisi herra de Saint-Aignanin tuoda lohdun sanan. Jos hän
saapuisi, oi, riemuiten hän rientäisi tulijaa vastaan! Heti hän, hyläten
väärinkäsitetyn arkatuntoisuutensa, joka hänestä nyt näytti
joutavalta, puhkeisi huudahtamaan: "Ei niin, että minulta puuttuisi
rakkautta; vaan ne toiset eivät tahdo, että minä rakastan teitä!"

Ja mainittava on, että mitä enemmän hän näitä mietti, sitä


vähemmän syylliseltä Ludvig hänestä näytti. Ja totta olikin, että
tämä ei tiennyt mitään. Mitä oli hänen täytynyt ajatella tytön
itsepintaisesta vaitiolosta? Olihan ihmeellistä, että kuningas, joka
tunnettiin kärsimättömäksi ja pikamieliseksi, oli niinkin kauan
säilyttänyt malttinsa. Oi, hän, la Vallière, ei tosin olisi niin menetellyt:
hän olisi kaikki ymmärtänyt, kaikki arvannut! Mutta hän oli hento
tyttörukka eikä suuri kuningas.

Ah, jospa hän tulisi, jospa hän tulisi… Kyllä hän auliisti antaisi
hänelle kaikki äskeiset kärsimyksensä anteeksi ja rakastaisi häntä
vielä enemmän siksi, että oli saanut kärsiä!

Ja pää käännettynä ovea kohti hän raotetuin huulin yhä odotteli —


Jumala suokoon tuon maailmallisen ajatuksen anteeksi! —
suudelmaa, jonka kuningas niin armaasti osasi niille painaa kuten
hän oli kokenut sinä aamuna, jolloin tämä oli ensi kerran ilmaissut
rakkautensa.
Ellei kuningas saapuisi, hän ainakin kirjoittaisi. Tämä oli toinen
mahdollisuus, vähemmän suloinen, vähemmän riemullinen kuin
edellinen, mutta se todistaisi yhtä suurta, joskin arempaa rakkautta.
Oi, kuinka ahmimalla hän lukisikaan tuon kirjeen; heti hän rientäisi
siihen vastaamaan! Sanantuojan poistuttua hän suutelisi sitä, lukisi
sen uudelleen ja yhä uudelleen, painaisi sydäntään vasten tuon
siunatun paperin, joka hänelle toisi levon, rauhan ja onnen!

Jos kuningas sentään ei tulisikaan, eikä kirjoittaisikaan, olihan


mahdotonta, että hän ei lähettäisi Saint-Aignania, tai Saint-Aignan
tulisi omasta aloitteestaan. Kyllä hän silloin kolmannelle henkilölle
ilmoittaisi kaikki! Hallitsijan majesteetti ei olisi enää jäädyttämässä
sanaa hänen huulilleen, ja silloin ei mitään epäilystä voisi jäädä
kuninkaan sydämeen.

La Vallièren koko olemus, sydän ja silmät, ruumis ja sielu, jännittyi


siis odotukseen.

Hän sanoi itselleen, että tunnin ajan oli hänellä vielä toivoa, että
puoliyöhön asti kuningas voi tulla, kirjoittaa tai lähettää sanan. Vasta
puoliyöstä kaikki odotus oli turhaa, kaikki toivo mennyttä.

Kun palatsissa vain kuului jotakin hälinää, luuli lapsonen olevansa


sen aiheena; niin pian kun eroitti askeleita pihalta, luuli hän
kuninkaan lähetin olevan tulossa.

Hän kuuli kellon lyövän yksitoista, sitten neljänneksen yli, sitten


puoli kaksitoista.

Minuutit kuluivat verkalleen tässä levottomuudessa, ja kuitenkin


ne pakenivat liian nopeasti.
Kello löi kolme neljännestä.

Puoliyö, puoliyö! Viimeinen, äärimmäinen toivonhetki oli käsissä.


Kellon viimeisen lyönnin helähtäessä viimeinen valo sammui.
Viimeisen valon mukana viimeinen toivo.

Kuningas oli siis itse pettänyt hänet. Ensimmäisenä oli hän


rikkonut valan, jonka juuri samana päivänä oli vannonut. Kaksitoista
tuntia valan vannomisen ja laiminlyömisen välillä! Eipä harhakuva
ollut kauan kestänyt.

Siis kuningas ei ainoastaan evännyt hänellä rakkautta, vaan vielä


halveksikin häntä, kaikkien murjomaa tyttöraukkaa. Halveksi häntä
siinä määrin, että jätti hänet alttiiksi karkoitukselle, joka oli samaa
kuin häpeällinen tuomio. Ja kuitenkin juuri kuningas oli
ensimmäisenä syynä tähän hänen häpeäänsä.

Katkera hymyily, ainoa suuttumuksen merkki tämän pitkän


taistelun aikana, oli värähtänyt uhrin enkelimäisillä kasvoilla,
näyttäytynyt hänen huulillaan.

Mitä tosiaan oli hänellä kuninkaan menetettyään täällä maan


päällä jäljellä? Ei mitään. Ainoastaan Jumala oli vielä taivaassa.

Hän ajatteli Jumalaa.

"Jumalani", virkkoi hän, "neuvo sinä itse, mitä minun on tehtävä.


Sinulta minä odotan kaikkea, sinulta on minun kaikki odotettava." Ja
hän katseli ristiinnaulitunkuvaansa, suudellen hartaasti sen jalkoja.
"Sinä", virkkoi hän, "olet Herra, joka et koskaan unohda etkä hylkää
niitä, jotka eivät sinua unohda tai hylkää; ainoastaan sinulle on
uhrauduttava."
Silloin olisi saattanut nähdä, jos joku olisi voinut katsahtaa tähän
kammioon, — olisi saattanut nähdä, että epätoivoinen tyttöparka teki
suuren päätöksen, muodosti äärimmäisen suunnitelman sielussaan,
sanalla sanoen astui niille korkeille Jaakopin tikapuille, jotka johtavat
sielun maan päältä taivaaseen.

Silloin, kun hänen polvissaan ei ollut enää voimaa häntä


kannattamaan, hän vähitellen lyyhistyi rukoustuolinsa askelmille, pää
painuen ristinpuuta vasten, katse tuijottavana. Raskaasti hengittäen
hän tähysteli ikkunaruutuja, joissa päivän ensimmäinen sarastus
alkoi kajastaa.

Kello kaksi aamulla oli hän vielä tässä hämmennyksessä tai


pikemmin hurmiossa. Hän ei enää kuulunut itselleen.

Nähdessään aamun sinipunervan hohteen laskeutuvan palatsin


katoille ja hämärästi valaisevan hänen syleilemänsä norsunluisen
Kristus-kuvan piirteitä hän ponnistausi seisoalle, suuteli jumalallisen
marttyyrin jalkoja ja astui huoneensa portaita alas, mennessään
verhoten päänsä viitan kauluksella. Hän saapui palatsin takaportille
juuri sillä hetkellä, kun muskettisoturien kiertovartio tuli avaamaan
sen, päästääkseen sisälle ensimmäisen sveitsiläisvartioston.

Livahtaen vahtisotilaiden taakse hän ehti kadulle ennen kuin


vartion päällikkö edes huomasi kysyä, kuka tämä nuori nainen oli,
joka näin varhain poistui palatsista.

165.

Pako.
Vartio, jonka kintereillä la Vallière poistui linnasta, kääntyi oikealle
Saint-Honoré-katua pitkin, ja koneellisesti tyttö poikkesi vasemmalle.

Hänen päätöksensä oli tehty, hänen suunnitelmansa valmis. Hän


aikoi rientää Chaillotin karmeliittinunnien luostariin, jonka
johtajattaren ankaruuden maine pani hovimaailman naiset
vapisemaan.

La Vallière ei ollut koskaan nähnyt Pariisin elämää, hän ei ollut


koskaan kulkenut siellä jalkaisin, eikä hän olisi löytänyt tietä
tyynemmässäkään mielentilassa. Tämä selittää, miksi hän kiirehti
ylös Saint-Honoré-katua, sensijaan että olisi edennyt vastakkaiseen
suuntaan. Hän pyrki mahdollisimman joutuisasti loittonemaan
kuninkaallisesta palatsista, ja etäälle hän pian joutuikin.

Hän oli vain kuullut sanottavan, että Chaillot sijaitsi Seinen


varrella, ja suuntasi siis askeleensa Seinelle päin. Hän poikkesi Rue
de Coqille, ja kun ei päässyt samoamaan Louvre-palatsin alueen läpi,
kiersi Saint-Germain-l'Auxerroisin kirkkoa kohti sivuten kenttää, jolle
Perrault myöhemmin rakensi pylväsrivinsä.

Sitten hän saapui laiturikaduille. Hänen käyntinsä oli nopeata ja


kiihtynyttä, tuskin tunsi hän sitä heikkouttakaan, joka tuon tuostakin
pakotti hänet keveästi onnahtelemaan ja siten muistutti häntä
lapsuudessaan saadusta vammasta.

Toiseen aikaan vuorokaudesta hänen esiintymisensä olisi


herättänyt vähimminkin tarkkanäköisten epäluuloa ja kiinnittänyt
välinpitämättömimpienkin ohikulkijain huomiota. Mutta puoli kolmen
aikaan aamusella Pariisin kadut ovat miltei autiot, eikä niillä näe juuri
muita kuin ahkeria käsityöläisiä, jotka rientävät ansaitsemaan
jokapäiväistä leipäänsä tai vaarallista joutoväkeä kotimatkalla
yöllisistä seikkailuista ja mässäyksistä. Edellisten päivä alkaa,
jälkimmäisten on loppumassa. La Vallière pelkäsi kaikkia näitä
kasvoja, joiden joukossa hänen tietämättömyytensä
pariisilaistyypeistä teki hänelle mahdottomaksi eroittaa rehellisiä
piirteitä kyynillisistä. Kurjuus oli hänelle peloittava mörkö, ja kaikki
hänen kohtaamansa ihmiset näyttivät kurjuuteen joutuneilta.

Hänen pukunsa, joka oli eilisillasta jäänyt ylle, oli hieno


epäjärjestyksessäänkin; hän oli sen valinnut lähtiessään
leskikuningattaren puheille. Nähdäkseen tiensä oli hän sitäpaitsi
työntänyt kauluria sivulle, ja hänen kalpeutensa ja kauniit silmänsä
puhuivat näille kansanmiehille tuntematonta kieltä, joten
pakolaisrukka tietämättään herätti toisten raakamaisuutta ja toisten
sääliä.

La Vallière kulki siis samaan suuntaansa läähättäen ja kiireellisesti,


kunnes saapui Grève-torille. Silloin tällöin hän pysähtyi, painoi
kädellään poveansa, nojasi jotakuta rakennusta vasten ja
hengähdettyään jatkoi matkaansa entistä kiivaammin. Grève-torilla
hän näki edessään ryhmänä kolme hoipertelevaa, päihtynyttä retkua,
jotka saapuivat satamalaituriin kiinnitetystä aluksesta. Tällä oli
viinilasti, ja näki hyvin, että miehet olivat olleet perinpohjaisilla
maistiaisilla. He loilottivat juopottelusaavutuksiaan kolmella eri
nuotilla, kun rantakadulta johtavan nousukäytävän päähän
tullessaan joutuivat yhtäkkiä nuoren tytön tielle.

La Vallière pysähtyi.

Nähdessään hovipukuisen naisen seisahtuivat miehetkin


puolestaan, ja tarttuen yksituumaisesti toisiaan kädestä he saarsivat
la Vallièren, laulaen tälle:
"Älä kulje ikävissäs, nytpä käydään karkeloon."

Tyttö käsitti nyt, että miehet puhuttelivat häntä ja tahtoivat sulkea


häneltä tien. Hän yritteli paeta, mutta turhaan. Hänen jalkansa
herpautuivat, hän tunsi kaatuvansa ja parkaisi kauhuissaan.

Mutta samassa häntä ympäröivä piiri avautui voimakkaasta


puserruksesta. Yksi kiusanhenki kellahti vasemmalle, toinen kieri
virran partaalle asti, kolmas horjui jaloillaan. Nuoren tytön edessä
seisoi muskettisoturien upseeri, kulmat rypistyneinä, uhkaava ilme
kasvoilla, käsi kohotettuna uhkausta toteuttamaan. Humalaiset
pinttivät tiehensä nähdessään univormun ja varsinkin sen käyttäjän
antamaa voimannäytettä säikähtäneinä.

"Mordioux!" huudahti upseeri; "sehän on neiti de la Vallière!"

Typertyneenä tapahtumasta ja hämmästyksissään nimensä


lausumisesta tyttö kohotti silmänsä ja tunsi d'Artagnanin.

"Niin, monsieur", virkkoi hän, "minä tässä olen, minä kyllä", ja


hänen täytyi nojautua upseerin käsivarteen. "Tehän suojelette
minua, herra d'Artagnan?" hän lisäsi rukoilevasti.

"Suojelen toki; mutta mihin Herran nimessä te tällä hetkellä olette


menossa?"

"Määränäni on Chaillot."

"Ja sinnekö aiotte Rapéen kautta? Mutta, mademoiselle, tehän


todella olette jo etääntynyt sieltä."

"Olkaakin sitten ystävällinen, monsieur, ja opastakaa minut


oikealle tielle, saattaen minua muutaman askeleen."
"Oi, kernaasti."

"Mutta mistä johtuukaan, että tapaan teidät täällä? Mikä taivaan


suosio johdatti teidät minun avukseni? Minusta tosiaan tuntuu kuin
näkisin unta, kuin ajattelisin ihan sekaisin."

"Osuin paikalle, mademoiselle, koska minulla on talo Grève-torin


varrella, tuo, jossa näkyy Pyhän Neitsyen kuva. Olin siellä eilen
vuokria keräämässä, jääden taloon yöksi. Mutta tahdoin päästä
hyvissä ajoin palatsiin tarkastamaan vartiostojani."

"Kiitos!" sanoi la Vallière.

— Niin, sellainen oli minun asiani, — tuumi d'Artagnan itsekseen,


— mutta hän, mitä toimitteli hän, ja mitä varten hän menee
Chaillotiin tällaisena hetkenä?

Hän tarjosi tytölle käsivartensa. La Vallière tarttui siihen ja lähti


kiireesti astumaan eteenpäin. Tämä joutuisuus kuitenkin vain peitteli
suurta voipumusta. D'Artagnan huomasi sen ja ehdotti levähdystä,
mutta tyttö kieltäytyi.

"Niinpä ette varmaankaan tiedä, missä Chaillot nyt on?" huomautti


d'Artagnan.

"En, en kylläkään."

"Se on hyvin kaukana."

"Ei sillä ole väliä!"

"Sinne on ainakin lieue käveltävää."

"Kyllä minä jaksan!"


D'Artagnan ei vastannut mitään. Pelkästä äänensävystä hän tunsi
todelliset päätökset. Hän pikemmin kantoi kuin talutti la Vallièrea.
Vihdoin he eroittivat kukkulat.

"Mihin taloon te menette, mademoiselle?" kysyi d'Artagnan.

"Karmeliittinunnain luostariin, monsieur."

"Karmeliittiluostariin!" toisti d'Artagnan kummastuneena.

"Niin, ja koska Jumala on lähettänyt teidät minua matkallani


tukemaan, ottakaa vastaan kiitokseni ja jäähyväiseni."

"Karmeliittiluostariin! Teidän jäähyväisenne! Mutta rupeatteko


sitten nunnaksi?" huudahti d'Artagnan.

"Kyllä, monsieur."

"Te!!!"

Tuohon sanaseen, jota me olemme koettaneet kolmella


huutomerkillä tehdä mahdollisimman ilmeikkääksi, sisältyi
kokonainen runoelma; se johdatti Vallièren mieleen entiset muistot
Bloisista ja uudemmat tapaukset Fontainebleausta; se sanoi hänelle:
— Tekö, joka olisitte voinut tulla onnelliseksi Raoulin kanssa, tekö,
joka olisitte päässyt mahtavuuteen Ludvigin ystävättärenä, tekö
pukeudutte nunnanhuntuun!

"Niin, minä, monsieur", vahvisti hän. "Minä antaudun Herran


palvelijattareksi; hylkään kokonaan tämän maailman."

"Mutta etteköhän pety kutsumuksestanne? Ettekö lie väärin


ymmärtänyt
Jumalan tahtoa?"

"En, koskapa Jumala on sallinut, että kohtasin teidät. Ilman teitä


olisin varmaan uupunut väsymyksestä, ja koska Jumala lähetti teidät
tielleni, tahtoo hän, että saavutan päämääräni."

"Oh", epäili d'Artagnan, "tuo näyttää minusta hiukan


ongelmalliselta."

"Olkoon miten hyvänsä", vastasi tyttönen, "nyt tiedätte


aikomukseni ja päätökseni. Minulla on vielä viimeinen suosio teiltä
pyydettävänä, samalla kun lausun teille kiitokseni."

"Puhukaa, mademoiselle."

"Kuningas ei tiedä, että olen paennut palatsista."

D'Artagnan liikahti.

"Kuningas", jatkoi la Vallière, "ei tiedä hankkeestani."

"Kuningas ei tiedä…?" huudahti muskettisoturi. "Mutta


mademoiselle, ajatelkaa toki paremmin; te ette ota lukuun tekonne
kantavuutta. Kukaan, varsinkaan hovilaiset, ei saa tehdä mitään
kuninkaan tietämättä."

"Minä en enää kuulu hoviin, monsieur."

D'Artagnan katseli tyttöä yhä enemmän ihmeissään.

"Oh, älkää käykö levottomaksi, monsieur", lisäsi tämä, "kaikki on


harkittu, ja ellei olisikaan, niin on jo myöhäistä peruuttaa päätöstäni.
Askel on otettu."
"No, oli miten oli, sanokaa nyt sitten, mademoiselle, mitä minulta
haluatte."

"Monsieur, pyydän teitä vannomaan sen säälin nimessä, jota


ihminen on velvollinen osoittamaan onnettomalle, sielunne
jalomielisyyden kautta, ritarikunnianne takuulla, herra d'Artagnan,
että te ette sano kuninkaalle nähneenne minua ettekä ilmoita hänelle
päämäärääni."

D'Artagnan pudisti päätänsä.

"Miksette?"

"Sentähden, että tunnen kuninkaan, tunnen teidät, tunnen itseni,


koko ihmissuvun. Ei, sellaista sitoumusta en tee!"

"Niinpä en sitten siunaakaan teitä", huudahti tyttö ilmaisten


tarmoa, jota ei olisi uskonut hänellä olevan, "kuten olisin tehnyt
elämäni loppuun asti, vaan olkaa kirottu, sillä te teette minut
kurjimmaksi kaikista luoduista!"

Olemme sanoneet, että d'Artagnan tunsi kaikki sydämestä


kohoavat äänet, ja tätä vetoamista hän ei voinut vastustaa. Hän näki
kasvonpiirteiden vääntymisen, näki jäsenten vapisemisen, koko tuon
heikon ja hennon ruumiin huojuvan nytkähtelyn, ja käsitti, että
vastustus surmaisi tytön.

"Olkoon sitten niinkuin tahdotte", myöntyi hän, "Olkaa huoleta,


mademoiselle, minä en sano mitään kuninkaalle."

"Oi, kiitos, kiitos!" huudahti la Vallière. "Te olette jalomielisin


ihminen maan päällä."
Ja riemuissaan hän tarttui d'Artagnanin käsiin, puristaen niitä
omissaan. Tämä tunsi heltyvänsä.

"Jumaliste", jupisi hän, "siinä on ihminen, joka aloittaa siitä, mihin


toiset lopettavat! Tämä on todella liikuttavaa."

La Vallière, joka tuskastuksensa puhjetessa ylimmilleen oli


vaipunut kivelle istumaan, nousi jalkeille ja suuntasi jälleen
askeleensa karmeliittinunnain luostaria kohti, jonka ääriviivat jo
selvästi kuvastuivat auringon ensi säteissä. D'Artagnan seurasi häntä
etäältä.

Vastaanottohuoneen ovi oli raollaan. Hän pujahti siitä sisälle kuin


valju varjo ja kiittäen d'Artagnania vielä kädenliikkeellä katosi tämän
näkyvistä.

Yksikseen jäätyänsä d'Artagnan vaipui tapahtuneen johdosta syviin


mietteisiin.

"Tätä", hymähti hän, "voi totisesti sanoa kiperäksi asemaksi!…


Tällaisen salaisuuden säilyttäminen on hehkuvan hiilen tallettelua
taskussaan siinä toivossa, että se ei polta kangasta. Olla sitä
säilyttämättä, kun kerran on vannonut vaitiolonsa, olisi kunniaton
teko. Tavallisesti saan hyvät aatokseni viime tingassa, kun pistän
juoksuksi; mutta tällä kertaa, ellen pahoin erehdy, tarvitseekin
hölkötellä ihan hitonmoisesti, ennenkuin keksin ratkaisun tähän
juttuun… Mihin juosta?… Ma foi, tietenkin Pariisiin päin: se on hyvä
suunta… Mutta juoskaamme nyt vikkelästi… Neljä koipea taivaltaisi
sentään vinhemmin kuin kaksi. Valitettavasti minulla on nyt vain
kaksi ketaraani käytettävissä… Hevonen! kruununi hevosesta, kuten
kuulin lausuttavan Lontoon teatterissa!…[8] No, hei, se ei minulle
maksakaan niin paljon… Neuvoskuntatalon katupuomin luona on
muskettisoturien vartiopaikka, ja tarvitsemani yhden hevosen
asemesta saisin sieltä kymmenenkin."

Tämän luontaisen ripeästi tekemänsä päätöksen johdosta


d'Artagnan laskeusi nopeasti ylänteeltä, saapui vahtiasemalle, valitsi
sieltä parhaan juoksijan ja lasketti kymmenessä minuutissa palatsiin.

Palais-Royalin kello löi viisi, kun d'Artagnan kysyi kuningasta.


Hänen majesteettinsa oli mennyt levolle tavalliseen aikaansa,
työskenneltyään herra Colbertin kanssa, ja kaiken todennäköisyyden
mukaan hän vielä nukkui.

— Kas, — tuumi kapteeni, — tyttö puhui minulle totta; kuningas ei


tiedä mitään. Jos hän aavistaisi vähääkään siitä, mitä on tapahtunut,
olisi koko palatsi tällä hetkellä mullisteltuna ylösalaisin.

166.

Miten Ludvig puolestaan oli viettänyt ajan puoli yhdestätoista


keskiyöhön.

Lähdettyään hovineitojen asunnosta oli kuningas tavannut


huoneessaan
Colbertin, joka odotteli saadakseen toimintaohjeita seuraavan päivän
juhlamenoja varten. Kuten jo olemme maininneet, oli kysymyksessä
Hollannin ja Espanjan lähettiläiden vastaanotto.

Ludvig XIV:llä oli vakavia tyytymättömyyden aiheita Hollantia


vastaan. Suhteissaan Ranskaan olivat sen valtiopäivät jo usean
kerran vilpistelleet, ja huomaamatta asiain kärjistymistä tai siitä
välittämättä ne olivat taaskin luopuneet Euroopan kristillisimmän
kuninkaan liitosta, punoakseen kaikenlaisia juonia Espanjan kanssa.
Valtaan päästessään eli Mazarinin kuoltua oli Ludvig nähnyt tämän
valtiollisen rettelön alullaan. Nuorelle prinssille se oli vaikea
ratkaistava; mutta koska siihen aikaan koko kansa keskittyi
kuninkaaseen, oli ruumis kyllä valmis panemaan toimeen kaikki, mitä
pää päätti. Pikku suutahdus, nuoren veren ja vilkkaiden aivojen
vastustushalu riitti muuttamaan vanhan valtiollisen suunnan ja
luomaan toisen järjestelmän. Senaikuisten valtiomiesten tehtävä
rajoittui siihen, että he keskenään järjestelivät valtiokaappaukset,
joita heidän hallitsijansa sattuivat tarvitsemaan.

Ludvig ei nyt ollut siinä mielentilassa, joka olisi kyennyt ohjaamaan


häntä viisaaseen politiikkaan. Vielä tuohtuneena kiistasta, joka
hänellä oli ollut la Vallièren kanssa, hän käveli kiihtyneenä
työhuoneessaan, perin halukkaana etsimään syytä hälinän
nostamiseen, hillittyään luontoansa jo niin kauan.

Kuninkaan nähdessään Colbert käsitti tilanteen ensi silmäyksellä ja


arvasi hallitsijan aivoitukset. Hän päätti luovailla.

Kun hänen herransa siis tiedusti, mitä hänen mielestään oli


huomenna lausuttava, aloitti ali-intendentti ihmettelemällä, että
herra Fouquet ei ollut seikkaperäisesti esittänyt asiaa hänen
majesteetilleen.

"Herra Fouquet", virkkoi hän, "tuntee täydellisesti tuon


hollantilaisen selkkauksen; hän vastaanottaa välittömästi kaiken
sikäläisen kirjeenvaihdon."

Tottuneena kuulemaan herra Colbertin nälvivän rahaministeriä


kuningas sivuutti tämän letkauksen vaitiololla; hän vain kuunteli.
Nähdessään sanojensa huonon vaikutuksen Colbert kiirehti hiukan
peräytymään lausuen, että herra Fouquetissa ei sentään ollut niin
suurta syytä kuin ensimmältä saattoi näyttää, hänellä kun tällä
hetkellä oli paljon muuta mielessä. Kuningas kohotti päätänsä.

"Mitä?" kysäisi hän.

"Sire, ihmiset ovat vain ihmisiä, ja herra Fouquetilla on suurten


ansioittensa ohella vikansa."

"Ah, kelläpä ei olisi vikoja, herra Colbert…?"

"Teidän majesteetillannekin niitä kyllä on", rohkaistui Colbert, joka


osasi keveässä moitteessa sinkauttaa panoksen raskasta imartelua,
niinkuin nuoli painostaan huolimatta halkaisee ilman sitä
kannattavien hentoisten sulkien avulla.

Kuningas hymyili.

"Mikä vajavuus ilmenee siis herra Fouquetissa?" kysyi hän.

"Aina se sama, sire; hänen sanotaan jälleen rakastuneen."

"Ja kehen?"

"Enpä juuri tiedä, sire; minä en paljon puutu niin sanottuihin


lempijuttuihin."

"Mutta kaiketi tiedätte jotakin, koska jo tuon verran puhutte


asiasta?"

"Olen kuullut mainittavan…"

"Mitä?"
"Erään nimen."

"Minkä nimen?"

"En satu enää muistamaan."

"Puhukaa vain suunne puhtaaksi."

"Juttu lienee koskenut jotakuta Madamen hovineitoa."

Kuningas säpsähti.

"Te tiedätte siitä enemmän kuin haluatte ilmoittaa, herra Colbert",


jupisi hän.

"Oo, sire, vakuutan, etten tiedä."

"Mutta tunnetaanhan ne toki, Madamen hovineidot, ja johtamalla


mieleenne heidän nimensä tapaisitte ehkä sen, jota etsitte."

"En, sire."

"Yrittäkää."

"Se olisi hyödytöntä, sire. Kun on kysymys sellaisten naisten


nimistä, joiden kunniasta puhutaan, on muistini vaskinen kirstu,
jonka avaimen olen hukannut."

Kuninkaan mieli sumeni ja otsa pilvistyi. Mutta tahtoen näyttää


voivansa hallita itseänsä hän virkkoi sitten päätänsä pudistaen:

"Päättäkäämme siitä Hollannin selkkauksesta."


"Siis ensiksikin, sire, mihin aikaan teidän majesteettinne haluaa
ottaa lähettiläät vastaan?"

"Aikaisin aamulla."

"Kello yhdeltätoista?"

"Se on liian myöhään… Kello yhdeksältä."

"Se on kovin varhaista."

"Ystäviin nähden sillä ei ole väliä; niiden parissa voi menetellä


vapaasti, — ja mitä taasen vihollisiin tulee, niin on hyväkin, jos he
siitä saavat nyrpeyden aihetta. Tunnustain, etten olisi pahoillani, jos
pääsisin eroon noista suolinnuista, joiden rääkyminen jo
kyllästyttää."

"Kaikki tapahtuu kuten teidän majesteettinne tahtoo. Siis kello


yhdeksältä… Minä annan senmukaiset määräykset. Juhlallinen
vastaanottoko?"

"Ei. Tahdon rauhallisella haastelulla selvittää heille kantaani, mutta


asiat saavat helposti katkeraa sävyä, jos on paljon ihmisiä saapuvilla.
Samalla kuitenkin tahdon päästä heistä täyteen selvyyteen, jotta
jupakkaa ei tarvitse uudestaan käsitellä alusta."

"Teidän majesteettinne suvaitkoon vain mainita henkilöt, jotka


ovat vastaanotossa saapuvilla."

"Minä teen heistä luettelon… Puhukaamme noista lähettiläistä.


Mitä he tahtovat?"
"Liitossa Espanjan kanssa he eivät voita mitään; liitossa Ranskan
kanssa he menettävät paljon."

"Kuinka niin?"

"Liitossa Espanjan kanssa heitä saartaisivat ja suojelisivat


liittolaisensa alueet; he eivät voisi puraista niistä palasta, vaikka mieli
tekisi. Antwerpenistä Rotterdamiin on Schelden ja Maasin kautta vain
askel. Jos he tahtovat haukata espanjalaista kakkua, niin te, sire,
voitte Espanjan kuninkaan vävynä saapua kahdessa päivässä
Brysseliin ratsujoukkoinenne. On siis kylliksi riitaannuttava teidän
kanssanne ja saatava teidät kylliksi epäilemään Espanjaa, jotta te
ette sekaantuisi heidän asioihinsa."

"Eikö silloin ole paljon yksinkertaisempaa", vastasi kuningas,


"tehdä minun kanssani luja liitto, josta minä hyötyisin jotakin,
samalla kun se heille olisi kaikessa edullinen?"

"Ei niinkään, sillä he saattaisivat joutua teidän rajanaapureiksenne,


ja teidän majesteettinne ei ole mukava vieruskumppani. Nuorena,
kiihkeänä, sotaisena voi Ranskan kuningas antaa ankaria iskuja
Hollannille, olletikin jos hän lähenee sitä."

"Minä ymmärrän täydellisesti, herra Colbert, ja te selitätte hyvin;


mutta lopputulos, jos suvaitsette? Mitä nuo lähettiläät minulle
sanonevat?"

"He selittävät teidän majesteetillenne kiihkeästi haluavansa liittoa


kanssanne, mutta siinä he valehtelevat. He sanovat espanjalaisille,
että näiden kolmen valtakunnan on liityttävä Englannin kasvavaa
mahtia vastustamaan, ja sekin on vain juonta. Sillä teidän
majesteettinne luonnollinen liittolainen on nykyään Englanti, jonka
laivasto voi korvata teidän puutteenne siinä suhteessa. Vain Englanti
kykenee horjuttamaan hollantilaisten valtaa Intiassa. Englanti on
lisäksi monarkistinen maa, missä teidän majesteetillanne on
sukulaissiteitä."

"Hyvä, mutta mitä te vastaisitte?"

"Minä vastaisin, sire, erittäin hillitysti, että Hollanti ei ole täysin


taipuvainen Ranskan kuninkaan puoleen, että hollantilaisten
keskuudessa tapaa sellaisia yleishengen oireita, jotka ovat teidän
majesteetillenne uhkaavia, ja että on lyöty eräällä häpäisevällä
kirjoituksella varustettuja mitaleja."

"Minuako häpäiseviä?" huudahti nuori kuningas kiihtyneenä.

"Oh, ei, sire, ei toki, — 'häpäiseviä' ei ole oikea sana. Tarkoitin


määrättömän imartelevia alankomaalaisille."

"Pyh, eikö muuta?" huoahti kuningas. "Mitäpä alankomaalaisten


ylpeys minua liikuttaa!"

"Teidän majesteettinne on tuhatkertaisesti oikeassa. Kuitenkaan ei


ole koskaan huonoa valtioviisautta, — kuningas tietää sen paremmin
kuin minä, — olla kohtuutonkin myönnytyksen saavuttamiseksi. Jos
teidän majesteettinne herkkätuntoisesti valittaa alankomaalaisten
menettelyä, näytätte heidän silmissään paljon mahtavammalta."

"Minkälaatuisia nuo muistorahat ovat?" kysyi Ludvig; "sillä jos


niistä puhun, täytyy minun tietää mitä sanon."

"Ma foi, sire, en oikein tiedä… joku pöyhkeilevä otsikkolauselma…


Siinä koko sisältö, sanamuodolla ei ole niin väliä."
"Hyvä, minä mainitsen 'mitaleita', niin he ymmärtävät, jos
tahtovat."

"Oh, kyllä he ymmärtävät. Teidän majesteettinne voi myöskin


sivumennen koskettaa eräitä lentolehtisiä, joita on liikkeellä."

"En koskaan! Häväistyskirjoitukset tahraavat paljon enemmän


sepustelijoitansa kuin niitä, joita vastaan ne ovat laaditut. Herra
Colbert, minä kiitän teitä, te voitte lähteä."

"Sire!"

"Hyvästi! Älkää unohtako tuntia, ja tulkaa saapuville."

"Sire, minä odotan teidän majesteettinne luetteloa."

"Se on totta."

Kuningas vaipui haaveiluun; hän ei ollenkaan ajatellut tuota


luetteloa. Kello löi puoli kaksitoista. Ruhtinaan kasvoilla kuvastui
ylpeyden ja rakkauden taistelu. Valtiollinen keskustelu oli suuressa
määrin taltuttanut Ludvigin ärtymystä, ja la Vallièren kalpeat,
riutuvat kasvot puhuivat hänen mielikuvitukselleen aivan toista kieltä
kuin hollantilaiset mitalit tai lentolehtiset. Hän jäi kymmeneksi
minuutiksi miettimään, olisiko hänen palattava la Vallièren luo vai
eikö, mutta kun Colbert oli kunnioittavasti vieläkin muistuttanut
listasta, punastui kuningas. Hän häpesi lemmenhuoliaan hetkellä,
jolloin valtioasiat vaativat hänen huomiotaan. Hän siis saneli:

"Leskikuningatar… kuningatar… Madame… rouva de Motteville…


kreivitär de Châtillon… rouva de Navailles. Ja herroista: Monsieur…
herra prinssi…[9] herra de Grammont… herra de Manicamp… herra
de Saint-Aignan… ja palvelusvuorolla olevat upseerit."
"Entä ministerit?" kysäisi Colbert.

"Ministerit tietysti sihteereinensä."

"Lähden toimittamaan kaikki valmiiksi, sire; ohjeena on siis: teidän


majesteettinne asunnossa huomenna."

"Sanokaa tänään", vastasi Ludvig surunvoittoisesti, sillä kello löi


samassa kaksitoista.

Tällä hetkellä la Vallière-parka oli menehtymäisillään murheesta ja


kärsimyksistä.

Kuninkaan kamaripalvelija astui sisälle levollemenon huoltajaksi.


Kuningatar oli jo tunnin ajan odotellut.

Ludvig meni huoahtaen hänen luokseen; mutta huoahtaessaankin


hän kiitti rohkeuttaan. Hän onnitteli itseään lujuudestaan
rakkaudessa yhtä hyvin kuin politiikassakin.

167.

Lähettiläät.

D'Artagnan oli jokseenkin selvillä kaikesta, mitä olemme edellä


kertoneet, hänellä kun oli ystävinään kaikki palatsin hyödylliset
henkilöt, — hovipalvelijat, jotka ylpeilivät muskettisoturien kapteenin
tervehdyksestä, sillä kapteeni oli mahtava herra. Kunnianhimonsa
ohella he olivat hyvillään siitä, että niin urhoollinen mies kuin
d'Artagnan tunnusti heille jotakin merkitystä. Täten d'Artagnan aina
aamuisin kerrotutti itselleen, mitä ei edellisenä päivänä ollut voinut
nähdä tai kuulla, sillä eihän hän kerinnyt kaikkialle, ja näin hän
omista välittömistä tiedoistaan ja muilta hankkimastansa keräsi
kimpun, jota hän mielensä mukaan kirvoitteli ottaen sieltä minkä
aseen milloinkin katsoi tarpeelliseksi. Tällä tavoin d'Artagnanin kaksi
silmää tekivät hänelle saman palveluksen kuin Arguksen sata.
Valtiolliset salaisuudet, vuodekomeroiden kuiskeet, odotushuoneista
lähtevien hovimiesten pakinat, kaikki tuli sitä tietä kapteenin korviin,
ja hän säilytti kaikki tietonsa laajan muistinsa murtumattomassa
lippaassa kalliisti ostamiensa ja uskollisesti vartioitsemiensa
kuninkaallisten salaisuuksien ohella.

Hän siis tiesi Colbertin keskustelun kuninkaan kanssa; hän tiesi


lähettiläille aamuksi suodun audienssin; hän tiesi, että silloin tulisi
puhetta mitaleista, ja mielikuvituksessaan sommitellen kokoon tuon
keskustelun näiden muutamien piirteiden avulla hän riensi
eteishuoneeseen, ollakseen saapuvilla kuninkaan herätessä.

Kuningas nousi varsin aikaisin, ja siitä saattoi päättää, että hänkin


oli nukkunut huonosti. Kellon lähetessä seitsemää hän hiljaa avasi
oven. D'Artagnan oli paikallaan.

Hänen majesteettinsa oli kalpea ja näytti väsyneeltä, eikä hän ollut


vielä täysissä pukimissaan.

"Kutsuttakaa herra de Saint-Aignan", käski hän.

De Saint-Aignan epäilemättä odotteli sanaa, sillä hän saapui heti


kuninkaan luo täydessä asussaan. Hetkistä myöhemmin Ludvig ja
suosikki läksivät ulos, kuningas etummaisena. D'Artagnan seisoi
pihanpuolisen ikkunan ääressä. Hänen ei tarvinnut vaivautua
paikaltaan, voidakseen tarkata kuningasta, ja olisi voinut sanoa, että
hän oli edeltäpäin arvannut, mihin tämä oli menossa.

Hallitsija suuntasi askeleensa hovineitojen asuntoon. Tämä ei


d'Artagnania ollenkaan kummastuttanut. Vaikka la Vallière ei
ollutkaan siitä hänelle mitään virkkanut, aavisti hän hyvin, että
kuninkaalla oli joku tekemänsä vääryys korjattavana.

De Saint-Aignan seurasi herraansa kuten eilenkin, mutta sentään


hiukan vähemmän levottomana, hiukan vähemmän kiihtyneenä, sillä
hän toivoi, että kello seitsemältä aamulla ei linnan ylhäisten
asukasten joukossa vielä ollut muita valveilla kuin hän ja kuningas.

D'Artagnan pysyi ikkunansa ääressä huolettomana ja tyynenä. Olisi


voinut vannoa, että hän ei nähnyt mitään eikä kenties aavistanut,
keitä nuo kaksi seikkailijaa olivat, jotka viittoihinsa verhottuina
astuivat pihan yli. Mutta vaikka d'Artagnan ei ollut heitä näkevinään,
ei hän hetkeksikään päästänyt heitä silmistään, ja vihellellen
muskettisoturien vanhaa marssia, jonka hän muisti vain suurissa
tilaisuuksissa, hän edeltäpäin arvaili ja laski sitä huutojen ja.
suuttumuksen myrskyä, mikä kuninkaan palattua nousisi.

Astuessaan la Vallièren huoneeseen ja nähdessään sen olevan


tyhjillään ja vuoteen koskemattomana, kuningas todella alkoi pelätä
ja kutsui Montalaisin. Tämä riensi saapuville, mutta hänen
kummastuksensa oli yhtä suuri kuin kuninkaan. Hän ei tiennyt muuta
sanoa hänen majesteetilleen kuin että la Vallière oli hänestä
kuulostanut itkeneen osan yötä. Mutta tietäen hänen majesteettinsa
käyneen siellä hän ei ollut rohjennut udella.

"Mutta", kysyi kuningas, "mihin luulette hänen menneen?"


"Sire", vastasi Montalais, "Louise on hyvin hempeätunteinen, ja
usein olen nähnyt hänen nousevan ennen päivänkoittoa ja
pistäytyvän puutarhaan. Ehkä hän on siellä tänä aamunakin."

Se tuntui kuninkaasta uskottavalta, ja hän kiirehti heti alas,


mennäkseen etsimään karkulaista. D'Artagnan näki hänen tulevan
kalpeana ja vilkkaasti jutellen seuralaisensa kanssa. Kuningas kääntyi
puutarhaan päin, ja de Saint-Aignan seurasi häntä aivan
hengästyksissään.

D'Artagnan pysyi liikahtamatta ikkunassaan, yhä vihellellen ja


olematta mitään näkevinänsä.

"Kas, kas", jupisi hän itsekseen, kun kuningas oli kadonnut


näkyvistä, "hänen majesteettinsa kiintymys on voimakkaampi kuin
luulinkaan. Hän osoittaa mielestäni nyt suurempaa harrastusta kuin
neiti de Mancinin asiassa."

Neljännestunnin kuluttua kuningas ilmestyi jälleen näkyviin,


etsittyään kaikkialta. Hän oli läkähtymäisillään. Sanomattakin
tiedämme, että kuningas ei ollut mitään löytänyt. De Saint-Aignan
pysytteli kintereillä, leyhytellen itseään hatullaan ja kysellen
muunnetulla äänellä tietoja ensimmäisiltä kohtaamiltaan palvelijoilta
ja muiltakin vastaantulijoilta. Hänen tielleen osui Manicamp, joka oli
vähin erin juuri saapunut Fontainebleausta, käyttäen kokonaisen
vuorokauden taipaleeseen, josta muut olivat suoriutuneet kuudessa
tunnissa.

"Oletteko nähnyt neiti de la Vallièreä?" kysyi häneltä de Saint-


Aignan.

You might also like