Learning React Native Building Native Mobile

Apps with JavaScript 1 (Early Release) Edition

Bonnie Eisenman pdf download

https://ebookname.com/product/learning-react-native-building-
native-mobile-apps-with-javascript-1-early-release-edition-
bonnie-eisenman/

Get Instant Ebook Downloads – Browse at https://ebookname.com

Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) available
Download now and explore formats that suit you...

Getting Started with NativeScript Explore the

possibility of building truly native cross platform
mobile applications using your JavaScript skill
NativeScript 1st Edition Anderson
https://ebookname.com/product/getting-started-with-nativescript-
explore-the-possibility-of-building-truly-native-cross-platform-
mobile-applications-using-your-javascript-skill-nativescript-1st-
edition-anderson/

Enyo Up and Running Build Native Quality Cross Platform

JavaScript Apps 2nd Edition Roy Sutton

https://ebookname.com/product/enyo-up-and-running-build-native-
quality-cross-platform-javascript-apps-2nd-edition-roy-sutton/

Building Android Apps with HTML CSS and JavaScript 2nd

Edition Jonathan Stark

https://ebookname.com/product/building-android-apps-with-html-
css-and-javascript-2nd-edition-jonathan-stark/

The New Path Third Edition My Life with Paramhansa

Yogananda Swami Kriyananda

https://ebookname.com/product/the-new-path-third-edition-my-life-
with-paramhansa-yogananda-swami-kriyananda/
New World Babel Languages and Nations in Early America
Edward G. Gray

https://ebookname.com/product/new-world-babel-languages-and-
nations-in-early-america-edward-g-gray/

Beginning T SQL 3rd Edition Kathi Kellenberger

https://ebookname.com/product/beginning-t-sql-3rd-edition-kathi-
kellenberger/

Intelligent Quantum Information Processing 1st Edition

Siddhartha Bhattacharyya

https://ebookname.com/product/intelligent-quantum-information-
processing-1st-edition-siddhartha-bhattacharyya/

Parables and Conflict in the Hebrew Bible 1st Edition

Jeremy Schipper

https://ebookname.com/product/parables-and-conflict-in-the-
hebrew-bible-1st-edition-jeremy-schipper/

Top 10 Los Angeles Andrea Schulte

https://ebookname.com/product/top-10-los-angeles-andrea-schulte/
Emily Post s Etiquette 17th Edition Peggy Post

https://ebookname.com/product/emily-post-s-etiquette-17th-
edition-peggy-post/
 Learning React Native
Building Mobile Applications with Javascript

Bonnie Eisenman

Boston
{{ title }}
by Author Name
Copyright © 2015
This is a legal notice of some kind. You can add notes about the kind of license you are using for your
book (e.g., Creative Commons), or anything else you feel you need to specify.
If your book has an ISBN or a book ID number, add it here as well.
 Table of Contents

Preface Title. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . vii

1. Introduction. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9
How Does React Native Work? 10
The Virtual DOM in React 10
Extending the Virtual DOM 11
The Implications of “Native” 12
Why Use React Native? 13
Learn once, write anywhere 13
Leveraging the native platform 14
Developer tools 14
Using existing platform knowledge 16
Risks and Drawbacks 16
Summary 17
Native VS React for Web 17
The React Native Lifecycle 17
Working with Views in React Native 18
Styling Native Views 20
JSX and React Native 21
Thinking about host platform APIs 21
Summary 22

2. Getting Started. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23
Setting Up Your Environment 23
Installing React Native 24
Creating a New Application 24
Running a React Native Application 25
Uploading to Your Device 27

iii
 Summary 30
Exploring the Sample Code 30
Attaching a component to the view 31
Imports in React Native 31
The FirstProject Component 32
Summary 32
Introduction to the Tools 32
Using the Chrome Debugger 33
Targeting Different Devices 33
Type-Checking with Flow 34
Testing with Jest 34
Summary 35
Building a Weather App 36
Handling User Input 38
Displaying Data 39
Adding a Background Image 40
Fetching Data from the Web 42
Putting it Together 43
Summary 46

3. Components for Mobile. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 49

Analogies between HTML Elements and iOS Native Components 49
Text for the Web versus React Native 50
The Image Component 52
Working with Touch and Gestures 54
Using TouchableHighlight 54
The Gesture Responder System 57
PanResponder 59
Working with Organizational Components 66
Using the ListView 66
Using Navigators 78
TabBarIOS 82
Summary 84

4. Styles. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 85
Declaring and Manipulating Styles 85
Inline Styles 86
Styling with Objects 86
Using Stylesheet.Create 87
Style Concatenation 87
Organization and Inheritance 89
Exporting Style Objects 89

iv | Table of Contents
 Passing Styles as Props 90
Reusing and Sharing Styles 91
Positioning and Designing Layouts 91
Layouts with Flexbox 91
Using Absolute Positioning 97
Putting it Together 98
Summary 102

Table of Contents | v
 Preface Title

This Is an A-Head
Congratulations on starting your new project! We’ve added some skeleton files for
you, to help you get started, but you can delete any or all of them, as you like. In the
file called chapter.html, we’ve added some placeholder content showing you how to
markup and use some basic book elements, like notes, sidebars, and figures.

vii
 CHAPTER 1
Introduction

React is a Javascript library for building user interfaces. Open-sourced by Facebook in

2013, it has been met with excitement from a wide community of developers. Corpo‐
rate adopters have included the likes of Netflix, Yahoo!, Github, and Codecademy.
Users praise React for its performance and flexibility, as well as its declarative,
component-based approach to building user interfaces. As one might expect, React
was designed for the needs of Facebook’s development team, and is therefore suited
particularly well to complex web applications that deal heavily with user interaction
and changing data.
In January of 2015, the React team announced a new project: React Native. React
Native uses React to target platforms other than the browser, such as iOS and
Android, by implementing a so-called “bridge” between Javascript and the host plat‐
form. It promises web developers the ability to write real, natively rendering mobile
applications, all from the comfort of a Javascript library that they already know and
love.
How is this possible? And perhaps more importantly — how can you take advantage
of it? In this book, we will start by covering the basics of React Native and how it
works. Then, we will explore how to use your existing knowledge of React to build
complex mobile applications with React Native, taking advantage of host platform
APIs such as geolocation, the camera, and more. By the end, you will be equipped
with all the necessary knowledge to deploy your iOS applications to the App Store.
Though we will be focusing on iOS-based examples, the principles we will cover
apply equally well to React Native for Android and other platforms.
Are you ready to write your own mobile applications using React? Great — let’s get
started!

9
How Does React Native Work?
The idea of writing mobile applications in Javascript feels a little odd. How is it possi‐
ble to use React in a mobile environment? In this section, we will explore the techni‐
cal underpinnings that enable React Native. We will first need to recall one of React’s
features, the Virtual DOM, and understand how it relates to React Native for mobile.

The Virtual DOM in React

In React, the Virtual DOM acts as a layer between the developer’s description of how
things ought to look, and the work done to actually render them onto the page. To
render interactive user interfaces in a browser, developers must edit the browser’s
DOM, or Document Object Model. This is an expensive step, and excessive writes to
the DOM have a significant impact on performance. Rather than directly render
changes on the page, React computes the necessary changes by using an in-memory
version of the DOM. It then re-renders the minimal amount of your application nec‐
essary.

Figure 1-1. Rendering with the VirtualDOM

In the context of React on the web, most developers think of the Virtual DOM pri‐
marily as a performance optimization. Indeed, the Virtual DOM was one of React’s
early claims to fame, and most articles discussing React’s benefits mention perfor‐
mance and the Virtual DOM in the same breath. This focus makes a lot of sense,
given the context. At the time of React’s release, the Virtual DOM approach to ren‐
dering gave it a large performance advantage over existing Javascript frameworks,
especially when dealing with changing data or otherwise render-intensive applica‐
tions. (Since then, React’s model for DOM updates has started to be adopted by other

10 | Chapter 1: Introduction
frameworks, such as Ember.js’s new Glitter engine, though React maintains a strong
lead when it comes to performance.)

Extending the Virtual DOM

The Virtual DOM certainly has performance benefits, but its real potential lies in the
power of its abstraction. Placing a clean abstraction layer between the developer’s
code and the actual rendering opens up a lot of interesting possibilities. What if React
could render to a target other than the browser DOM? Why should React be limited
to the browser? After all, React already “understands” what your application is sup‐
posed to look like. Surely the conversion of that ideal to actual HTML elements on the
page could be replaced by some other step.
During the first two years of React’s public existence, some onlookers noticed this
intriguing possibility. Netflix, for instance, modified React so that they could render
to a huge variety of platforms including televisions and DVD players. Flipboard
demonstrated how to render React to the HTML <canvas> element. Then, at React
Conf in January 2015, Facebook announced a new library, React Native, that does the
same for iOS and Android, allowing React to render natively to mobile platforms.
There’s that word again: native. What does it mean to render natively? For React on
the web, this means that it renders to the browser DOM. With React Native, native
rendering means that React renders using native APIs for creating views.

Figure 1-2. React can render to different targets.

How Does React Native Work? | 11

This is all possible because of the “bridge,” which provides React with an interface
into the host platform’s native UI elements. React components return markup from
their render function, which instructs React how to render them. With React for the
web, this translates directly to the browser’s DOM. For React Native, this markup is
translated to suit the host platform, so a <View/> might become an iOS-specific
UIView.
While the projects from Flipboard and Netflix are not affiliated with React Native, the
basic idea is the same. Flipboard has essentially built a bridge from React to the
HTML5 <canvas/> element, while Netflix has built many bridges from React to hun‐
dreds of smart TVs, DVD players, and so on. The Virtual DOM gives React the flexi‐
bility to swap different rendering logic in and out, so as long as a bridge can be
constructed, React can render to virtually any platform. Version 0.14 of React split the
library into two separate packages, react and react-dom, further emphasizing that
the core of React is not dependent on any platform-specific rendering logic. (You can
read more about this in the relevant blog post.)

The Implications of “Native”

The fact that React Native actually renders using its host platform’s standard render‐
ing APIs enables it to stand out from most existing methods of cross-platform appli‐
cation development. Existing frameworks that enable you to write mobile
applications using combinations of Javascript, HTML, and CSS typically render using
webviews. While this approach can work, it also comes with drawbacks, especially
around performance. Additionally, they do not usually have access to the host plat‐
form’s set of native UI elements. When these frameworks do try to mimic native UI
elements, the results usually “feel” just a little off; reverse-engineering all the fine
details of things like animations takes an enormous amount of effort.
By contrast, React Native actually translates your markup to real, native UI elements,
leveraging existing means of rendering views on whatever platform you are working
with. There is no need to reverse-engineer animations or the finer details of a design,
because React is consuming the existing platform API. Additionally, React works sep‐
arately from the main UI thread, so your application can maintain high performance
without sacrificing capability. The update cycle in React Native is the same as in
React: when props or state change, React Native re-renders the views. The major
difference between React Native and React in the browser is that React Native does
this by leveraging the UI libraries of its host platform, rather than using HTML and
CSS markup.
The net result of the “native” approach is that you can create applications using React
and Javascript, without the usual accompanying trade-offs. React Native for iOS was
open-sourced in March 2015, with Android support expected to be released by the
end of the year. Any team willing to put in the work to write a “bridge” between React

12 | Chapter 1: Introduction
and any given host platform can add support for other platforms as well, so it will be
interesting to see where Native expands to next.
For developers accustomed to working on the web with React, this means that you
can write mobile apps with the performance and look-and-feel of a native application,
while using the tools that you know and love. This in turn has huge implications for
how we think about cross-platform application development, prototyping, and code
reuse.

Why Use React Native?

One of the first things people ask after learning about React Native is how it relates to
standard, native platform development. How should you make the decision about
whether or not to work in React Native, as opposed to traditional, platform-specific
development?
Whether or not React Native is a good fit for your needs depends heavily on your
individual circumstances and background knowledge. For developers who are com‐
fortable working with Javascript for the web, and React specifically, React Native is
obviously exciting — it can leverage your existing skillset to turn you into a mobile
developer overnight, without requiring a significant investment in platform-specific
languages and development paradigms. On the other hand, if you are already accus‐
tomed to traditional mobile development, then React Native’s advantages are less
immediately apparent. Let’s take a look at some of the benefits and considerations
that come with using React Native.

Learn once, write anywhere

The React team has been very clear that they are not chasing the “write once, run
anywhere” dream of cross-platform application development. This makes sense: an
interaction that feels magical on one platform will be completely unsuited to others.
Rather than focusing on total code reuse, React Native prioritizes knowledge reuse: it
allows you to carry your knowledge and skillset across platforms. The React team
dubs this “learn once, write anywhere.”
“Learn once, write anywhere” means that you can create interesting projects on new
platforms, without investing time and energy in learning an entirely new stack.
Knowledge of React is enough to be able to work effectively across multiple plat‐
forms. This has implications not just for individual programmers, but also for your
development teams. For instance, on a small team of engineers, committing to hiring
a full-time mobile developer may be difficult. However, if all members of your team
can cross-train between web and mobile, the barrier to releasing a mobile application
can be drastically lowered. Knowledge transfer empowers your team to be more flexi‐
ble about your projects.

Why Use React Native? | 13

Of course, while you will not be able to reuse all of your code, working in React
Native means that you can share plenty of it. Business logic and higher-level abstrac‐
tions within your application can be recycled across platforms, as we will discuss in
detail later. Netflix, for instance, has a React application that runs on literally hun‐
dreds of different platforms, and can expand quickly to new devices thanks in part to
code reuse. And the Facebook Ads Manager application for Android shares 87% of its
codebase with the iOS version, as noted in the React Europe 2015 keynote.
This also means that developers who are already comfortable working on any given
platform can still benefit from using React Native. For instance, an iOS developer
equipped with knowledge of React Native can write mobile applications that can then
be adapted easily for Android.
It’s also worth mentioning a perhaps less-obvious bonus: you will be using React for
the “write anywhere” part of this equation. React has gained popularity rapidly, and
for good reason. It is fast, and flexbile; the component-based approach implicitly
encourages you to write clean, modular code that can scale to accommodate complex
applications. The facets of React that are most appreciated by the community apply
equally well to React Native.

Leveraging the native platform

React Native gives you the benefits of native development, and allows you to take
advantage of whatever platform you are developing for. This includes UI elements
and animations, as well as platform-specific APIs, such as geolocation or the camera
roll.
We can contrast this with existing cross-platform mobile solutions. Many of them
allow you to develop inside of thinly-disguised browser components, which then re-
implement pieces of the native UI. However, these applications often feel a little “off.”
It is usually impossible to fully replicate native UI elements, and as a result, aspects of
your application such as animations and styling can feel clunky or just less-than-
natural. React Native lets you neatly circumvent this problem.
Compared with traditional mobile application development, React Native does not
have quite the same access to its host platform. There is a slight layer of added com‐
plexity to using APIs not yet supported by the React Native core, for instance, and
synchronous APIs in particular pose a challenge.

Developer tools
The React Native team has baked strong developer tools and meaningful error mes‐
sages into the framework, so that working with robust tools is a natural part of your
development experience. As a result, React Native is able to remove many of the pain
points associated with mobile development.

14 | Chapter 1: Introduction
For instance, because React Native is “just” Javascript, you do not need to rebuild
your application in order to see your changes reflected; instead, you can hit CMD+R
to refresh your application just as you would any other webpage. Having worked with
both Android and iOS development previously, I always cringe to think about how
much wasted time was spent waiting to recompile my applications for testing. React
Native shrinks that delay from minutes to milliseconds, allowing you to focus on your
actual development work.
Additionally, React Native lets you take advantage of intelligent debugging tools and
error reporting. If you are comfortable with Chrome or Safari’s developer tools, you
will be happy to know that you can use them for mobile development, as well. Like‐
wise, you can use whatever text editor you prefer for Javascript editing: React Native
does not force you to work in Xcode to develop for iOS, or Android Studio for
Android development.

Figure 1-3. Using the Chrome Debugger

Besides the day-to-day improvements to your development experience, React Native

also has the potential to positively impact your product release cycle. Apple, for
instance, has indicated that they are open to allowing Javascript-based changes to an
app’s behavior to be loaded over-the-air with no new release cycle necessary.

Why Use React Native? | 15

All of these small perks add up to saving you and your fellow developers time and
energy, allowing you to focus on the more interesting parts of your work and be more
productive overall.

Using existing platform knowledge

For developers already accustomed to writing traditional native applications on a
given platform, moving to React Native does not obsolete your platform-specific
knowledge. Far from it; there are a number of circumstances in which this knowledge
becomes critical. Occasionally, you will discover that the React Native “bridge” for a
given platform does not yet support host platform APIs or features that you will need.
For instance, being comfortable working with Objective-C enables you to jump in
and add to the React Native “bridge” when necessary, thereby extending React
Native’s support for iOS.
Community support will likely play a large factor in how React Native evolves on new
platforms. Developers who are able to contribute back to the platform by building out
the bridge will be better equipped to explore using React Native on new platforms, as
well as lay the groundwork for its success.

Risks and Drawbacks

The largest risk that comes with using React Native is related to its maturity level. As
a young project, React Native will inevitably contain its share of bugs and unopti‐
mized implementations. This risk is somewhat offset by its community. Facebook,
after all, is using React Native in production, and the community contributions have
been proceeding at a good tempo. Nevertheless, working with bleeding-edge technol‐
ogy does mean that you can expect a few paper cuts along the way.
Similarly, by using React Native, you are relying heavily on a library that is not neces‐
sarily endorsed by the host platform you are working on. Because the Native team
may not be able to coordinate with Apple, for instance, we can imagine that new iOS
releases could require a scramble to get the React Native library up to speed. For most
platforms, however, this should be a relatively minor concern.
The other major drawback is what happens when you encounter a limitation in React
Native. Say that you want to to add support for a host platform API not yet built into
the React Native core library. If you are a developer who is only comfortable in Java‐
script, there is a nontrivial learning curve to add this support yourself. We will
address exactly this scenario later in the book, and I will demonstrate how to expose
Objective-C interfaces to your Javascript code.

16 | Chapter 1: Introduction
Summary
React Native has much to offer for any developer, but a lot will depend on your indi‐
vidual situation. If you are already comfortable working with React, the value propo‐
sition of React Native is clear: it gives you a low-investment way to transfer your skills
and write for multiple platforms, without the usual drawbacks of cross-platform
development frameworks. Even for developers who are comfortable building tradi‐
tional native mobile applications, there is a lot of appeal here, too. On the other hand,
if total platform stability is a must for you, React Native might not be the best choice.
That being said, with React Native applications doing quite well in the iOS App Store
already, this is a less risky proposition than you might think. Facebook, at least, is bet‐
ting heavily on the React Native approach to mobile development. Though the main
Facebook mobile applications are still written traditionally, you can see React Native
succeeding in the wild by downloading Facebook’s Groups app for iOS, which fea‐
tures a blend of React Native and Objective-C code; or the Ads Manager for iOS,
which is a 100% React Native application.
Hopefully all of this has left you excited to begin working with React Native! In the
next section, we will tackle the information you will need to know in order to work
with React Native as opposed to React in the browser.

Native VS React for Web

While React Native is very similar to React for the web, it comes with own considera‐
tions, quirks, and behaviors. In this section, we will take a look at some of these dif‐
ferences, in order to set you up for getting your hands dirty with building iOS
applications in the next chapter. Our focus will be on using React Native for iOS, but
the best practices we will be covering can apply equally well to React Native on other
platforms as well.

The React Native Lifecycle

If you are accustomed to working in React, the React lifecycle should be familiar to
you. When React runs in the browser, the render lifecycle begins by mounting your
React components:

Figure 1-4. Mounting components in React

After that, React handles the rendering and re-rendering of your component as nec‐
essary.

Native VS React for Web | 17

Figure 1-5. Re-rendering components in React

Understanding the rendering stage in React should be fairly straightforward. The

developer returns HTML markup from a React component’s render method, which
React then renders directly into the page as necessary.
For React Native, the lifecycle is the same, but the rendering process is slightly differ‐
ent, because React Native depends on the bridge. We looked at the bridge briefly ear‐
lier in Figure 1-2. The bridge translates APIs and UI elements from their host
platform underpinnings (in the case of iOS, Objective-C) into interfaces accessible via
Javascript.
The other item worth noting about the React Native lifecycle is that React Native
works off of the main UI thread, so that it can perform the necessary computations
without interfering with the user’s experience. On mobile, there is usually a single UI
thread, and time spent performing computations on the UI thread prevents the user
from interacting with your application. It is important that React Native stay as unob‐
trusive as possible, especially in a resource-constrained environment like mobile.

Working with Views in React Native

When writing in React for web, you render normal HTML elements: <div/>, <p/>,
<span/>, <a/>, and so on. With React Native, all of these elements are replaced by
platform-specific React components. The most basic is the cross-platform <View/>, a
simple and flexible UI element that can be thought of as analogous to the <div/>. On
iOS, the <View/> component renders to a <UIView/>.

Table 1-1. Basic Elements

React React Native

<div/> <View/>

<span/> <TextView/>

<li/>, <ul/>` <ListView/>

<img/> <ImageView/>

Other components are platform-specific. For instance, the <DatePickerIOS /> com‐
ponent (predictably) renders the iOS standard date picker. Here is an excerpt from

18 | Chapter 1: Introduction
the UIExplorer sample app, demonstrating an iOS Date Picker. The usage is straight‐
forward, as you would expect from React:
<DatePickerIOS
date={this.state.date}
mode="date"
timeZoneOffsetInMinutes={this.state.timeZoneOffsetInHours * 60}
/>
This renders to the standard iOS date picker:

Figure 1-6. The iOS Date Picker

Because all of our UI elements are now React components, rather than basic HTML
elements like the <div/>, you will need to explicitly import each component you wish
to use. For instance, we needed to import the <DatePickerIOS /> component like so:
var React = require('react-native');
var {
DatePickerIOS
} = React;

The UIExplorer application, which is bundled into the standard React Native exam‐
ples, allows you to view all of the supported UI elements. I encourage you to examine
the various elements included in the UIExplorer app. It also demonstrates many styl‐
ing options and interactions.
Because these components vary from platform to platform, how you structure your
React components becomes even more important when working in React Native. In

Native VS React for Web | 19

React for web, we often have a mix of React components: some manage logic and
their child components, while other components render raw markup. If you want to
reuse code when working in React Native, maintaining a separation between these
types of components becomes critical. A React component that renders a <DatePick
erIOS /> element obviously cannot be reused for Android. However, a component
that encapsulates the associated logic can be reused. Then, the view-component can
be swapped out based on your platform.

Styling Native Views

On the web, we style React components using CSS, just as we would any other HTML
element. Whether you love it or hate it, CSS is a necessary part of the web. React usu‐
ally does not affect the way we write CSS. It does make it easier to use (sane, useful)
inline styles, and to dynamically build class names based on props and state, but
otherwise React is mostly agnostic about how we handle styles on the web.
Non-web platforms have a wide array of approaches to layout and styling. When we
work with React Native, thankfully, we can utilize one standardized approach to styl‐
ing. Part of the bridge between React and the host platform includes the implementa‐
tion of a heavily pruned subset of CSS. This narrow implementation of CSS relies
primarily on flexbox for layout, and focuses on simplicity rather than implementing
the full range of CSS rules. Unlike the web, where CSS support varies across browsers,
React Native is able to enforce consistent support of style rules. Much like the various
UI elements, you can see many examples of supported styles in the UIExplorer appli‐
cation.
React Native also insists on the use of inline styles, which exist as Javascript objects
rather than separate stylesheet files. The React team has advocated for this approach
before in React for web applications. On mobile, this feels considerably more natural.
If you have previously experimented with inline styles in React, the syntax will look
familiar to you:
// Define a style...
var style = {
backgroundColor: 'white',
fontSize: '16px'
};

// ...and then apply it.

var tv = <TextView style={style}> A styled TextView </TextView>;
React Native also provides us with some utilities for creating and extending style
objects that make dealing with inline styles a more manageable process. We will
explore those later.
Does looking at inline styles make you twitch? Coming from a web-based back‐
ground, this is admittedly a break from standard practices.Working with style objects,

20 | Chapter 1: Introduction
as opposed to stylesheets, takes some mental adjustments, and changes the way you
need to approach writing styles. However, in the context of React Native, it is a useful
shift. We will be discussing styling best practices and workflow later on. Just try not to
be surprised when you see them in use!

JSX and React Native

In React Native, just as in React, we write our views using JSX, combining markup
and the Javascript that controls it into a single file. JSX met with strong reactions
when React first debuted. For many web developers, the separation of files based on
technologies is a given: you keep your CSS, HTML, and Javascript files separate. The
idea of combining markup, control logic, and even styling into one language can be
confusing.
Of course, the reason for using JSX is that it prioritizes the separation of concerns
over the separation of technologies. In React Native, this is even more strictly
enforced. In a world without the browser, it makes even more sense unify our styles,
markup, and behavior in a single file for each component. Accordingly, your .js files
in React Native are in fact JSX files. If you were using vanilla Javascript when working
with React for web, you will want to transition to JSX syntax for your work in React
Native.

Thinking about host platform APIs

Perhaps the biggest difference between React for web and React Native is the way we
think about host platform APIs. On the web, the issue at hand is often fragmented
and inconsistent adoption of standards; still, most browsers support a common core
of shared features. With React Native, however, platform-specific APIs play a much
larger role in creating an excellent, natural-feeling user experience. There are also
many more options to consider. Mobile APIs include everything from data storage, to
location services, to accessing hardware such as the camera. As React Native expands
to other platforms, we can expect to see other sorts of APIs, too; what would the
interface look like between React Native and a virtual reality headset, for instance?
By default, React Native for iOS includes support for many of the commonly used
iOS features, and React Native can support any asynchronous native API. We will
take a look at many of them throughout this book. The array of options can seem diz‐
zying at first if you are coming from a browser-based background in web develop‐
ment. Happily, React Native makes it straightforward and simple to make use of host
platform APIs, so you can experiment freely. Be sure to think about what feels “right”
for your target platform, and design with natural interactions in mind.
Inevitably, the React Native bridge will not expose all host platform functionality. If
you find yourself in need of an unsupported feature, you have the option of adding it
to React Native yourself. Alternatively, chances are good that someone else has done

Native VS React for Web | 21

so already, so be sure to check in with the community to see whether or not support
will be forthcoming.
Also worth noting is that utilizing host platform APIs has implications for code reuse.
React components that need platform-specific functionality will be platform-specific
as well. Isolating and encapsulating those components will bring added flexibility to
your application. Of course, this applies for the web, too: if you plan on sharing code
between React Native and React, keep in mind that things like the DOM do not
actually exist in React Native.

Summary
React Native represents a new and intriguing way of using Javascript to target other
platforms. For a web developer familiar with React, it is a tantalizing opportunity to
get up-and-running with mobile app development with very little overhead. There’s a
lot to like about React Native’s approach, as well as plenty of unknowns to explore.
In order to fully take advantage of React Native, there is a lot to learn. The good news
is that your experience with working with React on the web will give you the founda‐
tion you need to be successful with React Native. As we begin writing iOS apps with
React Native in the next chapter, I think you will be pleasantly surprised by how at
home you feel working on a mobile platform. We will begin by tackling the basics of
getting up and running, and learning how to adjust your React best practices to work
on mobile. By the last chapter, you will be ready to deploy a robust iOS application to
the App Store.

22 | Chapter 1: Introduction
 CHAPTER 2
Getting Started

In this chapter, we will cover how to set up your local development environment for
working with React Native. Then, we will go through the basics of creating a simple
iOS application, which you will then be able to deploy to your own iOS device.
Though this book uses iOS for the examples, most of the content covered applies
equally well to React Native for other platforms. If you are working with React Native
for Android, or another platform, feel free to skip the environment setup steps. You
can install React Native in accordance with the online documentation and then jump
directly into the React Native code examples.

Setting Up Your Environment

Setting up your development environment will enable you to follow along with the
examples in the book, and will let you write your own applications!
In order to develop for iOS, you will need to purchase or otherwise acquire two
things: a Mac, and an iOS developer’s license. This applies equally to ordinary iOS
development, as well as iOS development using React Native. An iOS developer’s
license is reasonably priced at $99/year. While you do not need to buy one just yet,
without it, you cannot easily deploy your application to a physical device. Nor can
you release your work on the App Store.
You will also need to install Xcode, if you have not done so already. Xcode can be
installed from the Mac App Store. Happily, while you will need to install Xcode and
keep it running, React Native allows you to write code using whichever text editor
you normally prefer for your Javascript projects.

23
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
viimeiset helmet ja kultakoristeet, jotka hänellä olivat säilyneet jälelle
suistuneen loistonsa ajoilta, ja antoi ne pojalleen, — ne vähät rahat,
jotka hän Liuksialassa säästelemällä oli saanut kootuksi, oli hän jo
ennen tälle antanut. Pitihän pojan taas yksin ja mierona lähteä
vaeltamaan maailman kylmää, koditonta taivalta, maanpakolaisen
ilotonta vaellusta, jossa hän sai puutetta kärsiä, hänen hyväkseen oli
sureva äiti valmis uhraamaan kaikki… Ja taas he vaipuivat pitkään
syleilyyn.

Marski seisoi siinä vieressä ja antoi Yrjö Boijelle juuri viimeisiä

käskyjä, kuinka hänen piti huolellisesti vartioida Hornia, kunnes
kuningas saapuisi, sekä toimittaa Kustaa Eerikinpojan kohta taas
Vironmaalta takasin Saksaan. Sitten astui hän venheeseen, johon
hänen perheensä jo oli asettunut, istui siinä kärsimätönnä tuokion,
odottaen Kaarina-rouvaa, ja virkkoi sitten, kun tämä ei tuntunut
irtautuvankaan poikansa syleilystä, käskevästi:

— No, nyt se riittää, meillä on kiire Suomeen.

Kuningatar nousi huoaten venheeseen ja yksin jäi kuninkaanpoika

kaihoovin katsein viittomaan rannalle.

Amiraalilaivan keula kääntyi pohjoista kohden, purjeet pullistuivat

ja alus kiiti taas vinhaa vauhtia pois Viron rannalta, liian vinhaa sen
surevan äidin mielestä, jonka silmistä yhä hämärämmäksi häipyi
rannalla viittova olento, tuo yksinäinen, orpo ja turvaton…

Illalla laski laiva jo Pikkalan lahteen, josta kajahti vastaan kirveiden

kalske ja sahojen järinä, miesjoukon veistäessä Flemingille lisää
laivastoa. Vasta siellä, laivasta noustaessa, huomasi Ebba-rouva, että
yksi matkueesta oli kateessa. Elina Finckeä ei löytynyt laivasta
mistään. Hän oli Räävelissäkin kulkenut omia teitään ja Ebba-rouva
oli luullut hänen istuvan laivassa jossakin kannen alle piiloutuneena,
haaveiluihinsa vaipuneena, kuten hänen tapansa oli. Kyseltiin: ei
kukaan ollut häntä nähnyt, hän oli jäänyt Rääveliin. Anna Fleming
yksin arvasi asian, mutta hänkään ei puhunut siitä mitään.
Tavotelkoon Elinakin onneaan, niin hän ajatteli, kun muut hätäilivät
ja kyselivät, tavotelkoon ja löytäköön, jos voi ja luokoon ehyeksi
unelmainsa kuvan, — jos voi. Olihan hän itse yhtäläisessä asemassa
ja soi ystävättärelleen samaa, jota itselleen toivoi.

Pikkalasta lähetettiin kyllä purjevene Rääveliin tiedustelemaan

kadonnutta neitosta, vaan häntä ei sieltä enää löytynyt. Hän oli
huvennut tietymättömiin, kadonnut pois samoihin aikoihin kuin
Kustaa Eerikinpoika, joka äitinsä lähdettyä oli Virosta matkustanut
Saksaan.

— Kumma juttu, tuumi marski usein rouvalleen, vaan ei ehtinyt

siihen seikkaan sen enempää huomiota kiinnittää, — hänellä oli taas
suuremmat kysymykset ratkaistavina. Pikkalaan palattuaan oli marski
pian saanut varmat tiedot, että Prinkkalan herran epäilykset olivat
olleet turhat, vaan tuo viesti terästi häntä kumminkin yhä
tarmokkaammaksi valmistamaan varustuksiaan.

— Vielä ei uskaltanut herttua liikahtaa, vaan sitä ei tiedä, millä

hetkellä hän lähtee purjehtimaan. Tulkoon! Täällä tulee pian
tuntumaan tuulta ja myrskyä; silmät auki nyt vain, jotta kohta
keksitään, mistä se alkaa, ja siihen heti isketään tuikea vastamyrsky,
— tulkoon, tulkoon vain!
XIII.

Myrsky vinkumassa.

Oikein oli Hieronymo syyskesällä 1596 ennustanut, kertoessaan

kirjeessään tytölleen, että ensi suksikelillä oli Suomessa myrsky
nouseva, jonka pauhu uhkaavana oli kajahtava Suomen mahtavan
valtijan kuuluville. Joulu oli käsissä ja jo oli etäältä, ikäänkuin
kaukaisesta metsästä, sen korkeimpain puiden latvoista, soinut
syntyvän rajuilman kumeaa kohinaa, vaikka se ääni vielä pysytteli
siellä aroilla ja louhikoissa.

Myrskyä oli Turun linnassa pitkin syksyä odotettukin, odotettu sitä

lännestä päin, Ahvenanmeren puolelta. Ruotsissa oli näet herttua
ilmeisesti varustautunut toteuttaakseen uhkauksensa saapua
asevoimalla kukistamaan Klaus Flemingin vallan Suomessa, ja siksi
oli Turun linnan varustustöitä jatkettu myöhäseen syksyyn asti ja
koottu sotaväkeä leiriin Turun edustalle. Mutta syksy oli mennyt ja
tullut talvi, vakoojat olivat palanneet Ahvenanmaalta ilmoittaen, että
Ruotsin puolelta ei ollut talven kuluessa enää mitään hyökkäystä
peljättävissä. Silloin oli Flemingkin päästänyt laivastonsa, joka aina
niihin asti oli varuillaan saaristossa luovinut, talvisatamaan, antanut
sotaväelle loman talviharjoituksista ja itse päättänyt lähteä Viipuriin,
johon häntä tärkeät asiat kutsuivat. Venäjän kanssa toista vuotta
sitten tehdyn rauhan viimeinen ehto, Käkisalmen linnan
luovuttaminen tsaarille, oli näet nyt täytettävä ja marskin täytyi
sitävarten itsensä matkustaa Itä-Suomeen. Nyt juuri joulunaaton
aatoksi oli matkapäivä päätetty.

Hiukan huolestuneena hän tälle matkalle hankkiusi, — myrskyn

enteitä oli viime aikoina kuulunut sieltä ja täältä, Savossa olivat
huovit ja talonpojat tapelleet ja Pohjanmaalla oli niinikään rytistetty;
vaan marski arveli, että ainahan sitä sellaista pientä ryminää on,
kyllä kai huovit itse puolensa nytkin pitävät. Ja niin oli hän tänä
aamuna käskenyt vetää matkareet esiin ja niihin laitteli nyt
aamuhämärän vielä vallitessa Anna Fleming linnanpihalla
matkaeväitä sedälleen ja hänen seurueelleen, keskustellen siinä
serkkunsa Olavin kanssa, joka oli määrätty marskia seuraavain
huovien päälliköksi ja siinä virassa tarkasteli satuloita ja aseita.

— Entäpä jos täällä alkaa sota juuri teidän poissaollessa, virkkoi

Anna. — Pohjanmaalla jo on kahakoittu.

— Eivät uskalla käydä ilmikapinaan. Kyllä kai herttuan yllyttäjät

siellä sitä varten parastaan ovat tehneet, vaan ole huoletta, ne
kahakat päättyvät kuin entisetkin: tapellaan päivä, saadaan selkään
ja taas ollaan kilttejä.

— Elä kehu, pohjolaiset ovat sitkeää väkeä.

— Ovat, vaan ovat kumminkin talonpoikia hekin, nuijapäitä,

moukkia.
 — Nepä ehkä juuri nuijia voivatkin. — Vaan katso, kuinka
kirkastuu taivaanranta.

Marski itsekin oli juuri laskeutunut alas linnanhuoneista ja hän,

samoin kuin kaikki muutkin pihalla olijat, huovit ja piijat, pysähtyi
äkkiä katsomaan sitä outoa valoa, joka taivaalta leimahti. Siitä, mistä
koillinen äsken oli kelmeästi sarastanut, paistoi nyt helakanpunerva
rusko, ikäänkuin kaukaisen tulipalon heijastus. Se paloi tuokion ajan
kirkkaasti ja uhkaavasti, koko talvinen luonto punerti sen valossa,
muurit, katot, lumipeittoiset vuorenrinteet näyttivät olevan kuin
tulessa. Huovit ja piijat huudahtivat peljästyneinä ja pakenivat
seinämille ja itse marski seisoi ällistyneenä, sanattomana sitä
katsellen. Valo leimahti vielä kerran, kelmeni vähitellen ja katosi. Ja
taas oli taivas harmaja ja hämärä, kalpeana näkyi sarastus sen
ranteelta.

— Se on veren ennettä, kuului pihalta säikähtyneitä huudahduksia.

— Se tietää tulta ja hävitystä.

— Se tietää Jumalan vihaa ja kostoa.

— Se ennustaa myrskyä ja rajuilmaa, nyt ei ole hyvä taipaleelle

lähteä.

Näin selitti taikauskoinen kansa taivaan ilmeen, pelotellen itseään

vielä niillä ennustuksillaan, ja Anna, joka kalveten oli seisonut rekeen
nojaten, hoki hänkin itsekseen: myrskyä ja tulta ja verta! Vaan
niinkuin jäätyneenä paikalleen seisoi marski kauan yhdessä kohden,
saamatta silmiään irti tuolta jo kelmenneeltä taivaalta. Hän oli
taikauskoinen hänkin, kuten kaikki aikalaisensa, joksikin merkiksi
hänkään ei voinut olla tuota näkyä käsittämättä ja syvästi se häneen
oli vaikuttanut; hänenkin mielessään kajastivat nuo samat käsitteet,
joita hän ympärillään kuuli tulkittavan sanoiksi: verta, tulta,
hävitystä! Vaan mielensä jäntevyydellä tempasi hän itsensä tuosta
loihtuvallasta irti ja virkkoi tyyneesti, melkein pilkallisesti:

— Loruja, se on nousevan päivän kajastusta, — siinä koko juttu!

Siitä tulee pakkaspäivä, pankaa vahvasti heiniä kallokkaisiinne,
miehet.

Ja ravistellen ruumistaan, ikäänkuin jo tuntien tuon pakkasen

oireita, käveli marski takasin sisälle, käskien miesten joutua
murkinoimaan, koska heti syötyä oli lähdettävä.

Hetken kuluttua istui Flemingin perhe — se oli, kuten tavallista,

monilukuinen perhe, koska siihen kuului paljo vieraita, etupäässä
Ruotsista tulleita pakolaisia — linnan ruokahuoneessa
aamiaispöydässä, kun yhtäkkiä ovi lennähtää auki ja luminen airut
työntyy sisälle, kysellen marskia. Märäksi ajetulla hevosella on hän
yötä myöten karauttanut pohjoisesta päin, koska hänellä on tärkeitä
viestejä tuotavana Ulvilasta, Aksel Kurjelta, Anolan herralta,
marskille.

Äänettömyys vallitsee huoneessa. Marski nousee verkalleen

pystöön ja kysyy:

— Mitä viestejä? Kerro!

— Pojanmaan rahvas kapinassa, monituhansinen

talonpoikaisjoukko rientomarsseissa kulkemassa etelään päin,
polttaen ja hävittäen, — niin kertoo airut hengästyneenä.
 Toisetkin karahtavat ruokapöydästä pystöön, miehet katselevat
neuvottomina toisiaan ja naiset rupeavat uikuttamaan; Anna yksin
jää istumaan paikoilleen, peittäen kämmenellään silmänsä. Vaan
kylmänä ja varmana virkkoo marski hetkisen kuluttua:

— Se alkaa siis sieltä, Pohjanmaalta, no, sen jo saatoimme

arvatakin. — Olavi, laita leiriin sana, että tuhat ratsumiestä on tunnin
perästä valmiina nousemaan satulaan. — Eikö Aksel Kurki ole
lipullisellaan marssinut talonpoikia vastaan? kysyy hän taas kääntyen
airueen puoleen.

— Hän pelkää olevansa liian vähäväkinen ja aikoo odottaa

Ulvilassa, saadakseen täältä apua ja lähempiä käskyjä.

— Aikoo odottaa, matkii marski ikäänkuin epäillen ja rypistelee

kulmakarvojaan. — Hm! Mistä teillä on tietonne, kuinka suuri on
talonpoikaisjoukko ja kuka sitä johtaa?

— Pakolaiset, jotka pohjoisista pitäjistä kauhun valtaamina ovat

saapuneet Ulvilaan, kertoivat kolmen Pohjanmaan pitäjän miesten
olevan liikkeellä, heitä on tuhansia suksimiehiä. Joukon johtajiksi
mainittiin kaksi talonpoikaa, Pentti Pouttu ja Martti Tommola, vaan
sen varsinaisena päällikkönä lienee kumminkin eräs herttuan
ruotsalainen kirjuri, joka on liikkunut Pohjanmaalla kansaa
villitsemässä.

— Se on Birckholtz, se heittiö! huudahti marski nyt ensi kertaa

kiivastuen, ja hänen nyrkkinsä puristuivat kokoon. Sitten hän seisoi
hetkisen mietteissään, pää rintaa vasten vaipuneena, kunnes hän
sen siitä verkalleen kohotti ja virkkoi: — Vai niin, sulla on, herttua,
siis todellakin ollut päätä sytyttää tuleen tämä rovio Suomen köyhän
kansan keskessä, — polttaaksesi meidät siihen! Hyvä, me tulemme
sen rovion sammuttamaan verellä; mutta jos sen jälkeen ei koko
laajalla Pohjanmaalla ole jälellä muuta kuin kekäleitä ja hyytynyttä
hurmetta, niin vastaa siitä sinä Jumalan, kuninkaan ja kansan
edessä, me teemme vain velvollisuutemme.

Ja tyyneesti kysyi hän taas airueelta:

— Turkuunko talonpojat tähtäävät?

— Niin, kuuluvat vannoneen, että repivät vaikka hampain alas

tämän linnan. Ja kaikki aateliskartanot he aikovat matkallaan polttaa,
paitsi Kankaisten ja Liuksialan kartanoita.

— Vai Kankaisten ja Liuksialan, — miksi säästävät juuri

Liuksialankin? Mutta olkaa huoletta, niin kauas he eivät koskaan
ehdi.
— Lepää mies ja syö!

Pari kierrosta käveli marski lattialla, pysähtyi sitten ja virkkoi:

— Minä huomaan, että tsaarin on pakko vieläkin hetkisen odottaa

Käkisalmea, minun täytyy itseni ensiksi lähteä tekemään puhdasta
täällä kotona. No, matkarekenipä toki on valmisna.

Hetkisen vallitsi linnassa yleinen hälinä ja hämminki, vaan

varmalla, kovalla äänellä käski marski kaikkien rauhoittua ja antoi
kylmäverisesti linnaan jääville tarkat määräykset, mitä heidän on
tehtävä, varsinkin Prinkkalan herralle linnan vartioimisesta. Ja
ennenkuin ratsuväki vielä oli leiriltä saapunut, seisoi hän jo turkit
päällään maltitonna huoneessaan valmiina matkalle. Mutta sieltä se
jo ratsuväki Olavin johdolla saapuikin; marski laskeusi linnanpihalle
sitä vastaanottamaan ja tarkastamaan. Vaan hänen sitä tehdessään
karauttaa toiselta taholta, Hämeen tieltä, kaksi ratsastajaa
hiestyneillä hevosilla linnaan ja kysyvät hengästyneinä marskia.

— Tässä olen, mikä hätänä?

— Kapina maassa, talonpoikaisjoukkoja Pohjanmaalta ja Savosta

tulvii Hämeeseen, ryöstäen aatelistaloja, nostattaen kansaa.
Sotapäälliköt pyytävät kiireistä apua.

Marski säpsähtää, kalpenee.

— Hä, kapina Hämeessäkin, kapina Savossa, kapina koko maassa?

Kertokaa!

Liikahtamatta seisoo marski matkarekensä vieressä ja kuuntelee

palaviinsa ajaneiden airueiden viestejä. Huovit Pohjanmaalla ovat
tapetut tai hajotetut, pakolaisia syöksyy Hämeeseen joka taholta,
aateliskartanot palavat. Kapinallisten päälaumaa, Ilkkaisen johtamaa,
joka on tulossa Hämeenkankaan poikki, sanotaan olevan
kymmenentuhatta miestä, uusia parvia saapuu Savosta,
kapinajoukko kasvaa joka päivä sitä mukaan kuin etenee. Ja
talonpoikain joukossa on myöskin Kustaa Eerikinpoika mukana.

Marski oli istahtanut reen laidalle, pannut kätensä ristiin rinnalleen

ja kuunnellut kertaakaan keskeyttämättä airueita. Hän alkoi nyt
vasta oikein oivaltaa koko sen myrskyn laajuutta ja voimaa, joka
tuolta kaukaa Pohjanmaalta oli lähtenyt, koko sen suunnitelman
avaruutta, jonka, siitä oli hän vakuutettu, Kaarlo-herttua Ruotsista oli
pannut vireille ja jonka tarkotus nähtävästi ensiksikin oli kerrassaan
kukistaa hänet, Klaus Flemingin, ja sitten… Pirullinen suunnitelma:
ärsytetyt pohjolaiset nostavat aseisiin koko sisäisen Suomen
rahvaan, joka sekin on kiukustunut ja kiusautunut, ja tämä
lumivyörynä kasvava rahvaanjoukko syöstään sitten eri ryhmissä
Turkua vastaan, jonne herttua meren auvettua kai itse laivastollaan
saapuu. Tämä juoni on jo meneillään: villiytyneen kansan intohimot
ovat lasketut irti ja niitä johtamassa on leppymättömän herttuan
sitkeä tahto, — siinä on edessä taistelu elämästä ja kuolemasta.
Siinä on kestettävä tai kaaduttava!

Niitä Klaus-herra mietti, mutta hänen ajatuksensa takertuivat

varsinkin yhteen kohtaan, josta hän tuokion kuluttua uudelleen kysyi
airueilta:

— Kustaa Eerikinpoikako mukana, sanotte te. Oletteko hänet

nähnyt?

— Emme, vaan joukossa hän kuuluu kulkevan.

Klaus epäili. Hänkö täällä kapinanjohtajana tuo hontelo uinailija,

jonka hän pari kuukautta sitten lähetti Saksaan … silloin kuin Fincken
tytärkin hävisi hänen matkaansa…? Hä? Onko Kaarina-rouva näissä
vehkeissä osallisena… Liuksialaa ei aijota polttaa? Ja onko herttua
todellakin tehnyt niin uhkarohkean suunnitelman, että on kutsunut
Eerik-kuninkaan varjon avukseen, syötiksi, kuvaksi, syöstäkseen
hänet sitten taas takasin surkeuteensa, heti kun hän on tehnyt
tehtävänsä, raivannut maan valmiiksi, — se olisi todentotta
vaarallista leikkiä! Mutta onhan tämä uhkapeliä kaikissa
tapauksissa…

Vielä tuokion seisoi marski reen perään nojautuneena ja hänen

ajatuksensa näyttivät tekevän voimakkaasti työtä. Mutta kun hän
siitä taas oikasihe suoraksi, oli hän jälleen entinen lujapiirteinen,
rautatahtoinen, tarmokas marski, sama heltymätön Suomen karhu
kuin ennenkin. Hän oli tehnyt päätöksensä: rahvaan kapina on
kukistettava, kukistettava nopeasti ja rutosti, ankaruudella ja
julmuudella; syttynyt tulipalo on joka kulmalta sammutettava, niin
ettei kypenekään kykene kytemään, kun herttua kevään tullen aikoo
saapua sen satoja niittämään, sammutettava koko maasta, vaikka
siihen sitten vaadittakoonkin koko kansan veri. Kevyttä sen
päätöksen teko marskille ei ollut — niin paljo se vaati suomalaista
verta! — vaan siinä ei ollut muuta neuvoa.

Kohta kutsui Klaus Fleming kaikki ratsu- ja jalkaväen päälliköt

luokseen ja antoi heille kaikille valmiit, varmat käskyt.

— Koko väkemme täytyy nyt lähteä liikkeelle, nopeissa

päivämarsseissa tulee meidän painua Hämeeseen tuota nuijajoukkoa
vastaan, ja rutosti on meidän siihen iskettävä, iskettävä varmasti ja
syvästi. Kansa on noussut kapinaan esivaltaa vastaan; sotaväen on
tukahdutettava se kapina ja itseään sekä herttuaa syyttäkööt
talonpojat siitä, jos se tapahtuu säälittä ja armotta! Miehet, meidän
täytyy kohta olla lähtövalmiit.

Koko pääjoukon aikoi marski itse johtaa Hämeeseen, josta hän

huomasi vaarallisimman vihurin vingahtelevan, ainoastaan muutamia
satoja huoveja päätti hän Olavin johdolla lähettää Ulvilaan, Aksel
Kurjelle rohkasuksi ja avuksi. Kaikki kiireisesti annetut käskyt
täytettiin nopeasti ja säntillisesti, marskin päättäväisyys ja
kylmäverisyys vaikutti yleistä varmuutta ja tyyneyttä, — jokainen
totteli kokenutta päällikköä eikä epäillyt mitään.

Mutta ehtiessään näistä puuhista ylös omiin huoneisiinsa, näytti

marskista tuo mielenjäntevyys ja varmuus hetkeksi laukeavan ja hän
istahti melkein masentuneena työpöytänsä ääreen. Hän oli jo yli
kuudenkymmenen ikäinen ja isku kolahti tässä ankarasti iskun
päälle. Ja hänen mieltään karvasteli varsinkin tuota kapinoivaa
kansaa ajatellessaan: oliko hän todellakin kovuudellaan ja
ankaruudellaan ajanut sen tuollaiseen epätoivoon, olisiko hän voinut
sitä hellemmin kohdella, olisiko hän voinut tätä myrskyä välttää…?

— Mitä olisimmekaan voineet tehdä tuolla itsetietoisella,

voimakkaalla Pohjanmaan kansalla, jos sen olisimme pitäneet
puolellamme, virkkoi hän ääneensä Gröningille. — Mutta nyt sen
täytyy masentua!

— Eikö voi enää kansaa saada järkiinsä?

— Ei, se on tarttunut aseisiin, sen täytyy aseisiin hukkua. Sillä

muuten se voi tarttua aseisiin toisenkin kerran ja kolmannen, ellei
siltä isketä suonet tyhjiksi… Niin, se on julmaa, mutta se on
pakosta…

Marski saneli muutamia kiireisiä kirjeitä, jotka olivat lähetettävät

kuninkaalle ja etäisempäin sotaväenosastojen päälliköille, antoi vielä
Gröningille joukon käskyjä ja meni sitten vaimonsa puheille. Naiset
istuivat siellä tyrmistyneinä saapuneista viesteistä, vaikkeivät vaaran
koko laajuutta voineetkaan arvostella. Vaan kun Ebba-rouva näki
miehensä tulevan jäähyväisille, silloin hän säikähti: Klaus oli tänä
aamuna ikäänkuin äkkiä vanhennut ja silmässä oli sellainen
omituinen, väsynyt, alakuloinen, melkein toivoton ilme, jota hän ei
siinä koskaan ennen ollut nähnyt. Ja oudoilta soivat hänen
sanansakin ja ääni oli harvinaisen pehmeä, kun hän virkkoi:

— Minä lähden nyt, Ebba, retkelle, joka oikeastaan kysyisi

nuorempia voimia, ja me emme tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Ehkä
emme näe toisiamme pitkään aikaan, ehkä on kotimme hajoitettu ja
hävitetty, kun palaan, ehkä en palaakaan… Kaikissa tapauksissa, ole
aina Klaus Flemingin puoliso, kuinka vaiheet kääntynevätkin. Meidän
tekojamme tahdotaan mustata, meidän aikeitamme tullaan
tulkitsemaan väärin, meitä syytetään monista rikoksista ja
epärehellisistä tarkotuksista. Sinä tiedät tekomme ja
tarkoituksemme; jos sinulle tilaisuutta ja ikää suodaan, käytä se
paljastaaksesi panettelut ja puhdistaaksesi nimemme ja opeta
lapsillemme samaa. Opeta heitä hetken vaihteista välittämättä
pysymään uskollisina kuninkaalleen ja isänsä muistolle, opeta heitä
olemaan suomalaisia, — niin oli heidän isänsä aina. Hyvästi, Ebba…

Outoina läksivät tällaiset sanat Klaus Flemingin suusta, ne soivat

pahoilta ennustuksilta ja sulattivat Ebba-rouvan hillittömään itkuun.
Vaan reippaampana kävi Klaus Fleming hyvästelemään lapsiaan,
jotka eivät voineet käsittää syytä äitinsä kyyneleihin, — lahtihan isä
niin usein matkoille ja olihan Eenokki ja huovit mukana. Hellästi heitä
Klaus syleili, kehotti Juhanaa, joka jo rupesi miehistymään, uutterasti
harjoittamaan tieteitä mestari Samuelin johdolla, jotta hän sitten
pian olisi kypsi aseharjoituksiin, ja tyttäriään käski näppärästi äitiään
auttamaan. Vaan kun hän sitten tuli Annan luo, hytkähti hän melkein
taaksepäin, sillä niin kummallinen, arka ja pelokas oli Annan katse,
— tyttö näytti tahtovan vetäytyä syrjään koko tästä
perhekohtauksesta. Marskin mieleen iski äkkiä muutamia muistoja …
aivan äsken oli mainittu Hieronymus Birckholtzin nimi … oliko Annalla
vielä yhteyttä tuon salakiihottajan kanssa, oliko hänellä mitään
tietoja näistä tapauksista…? Mutta mitä hulluja, päätti marski
samassa, sehän on mahdotonta, muuten lie tyttö vähän
pökerryksissään. Ja naurahtaen epäilyksilleen syleili marski
jäähyväisiksi Annaakin, joka vapisi kuin lehti hänen käsivarsissaan.

Vaan ratsujen kaviot tömisivät jo kuin kärsimättöminä linnan

pihalla, josta päällikköjen komentohuudot kajahtivat. Sinne täytyi jo
marskin rientää perheensä luota eikä saanut pehmeyttä eikä
epävarmuutta näkyä hänen piirteissään, kun hän väkensä eteen
astui. Pikaisella, tottuneella silmäyksellä hän tarkasti joukkonsa ja
antoi sille käskyn marssimaan. Itse hän istahti rekeensä, hän oli jo
liian vanha ratsastamaan. Vaan sillalla ajoi Olavi, joka oli Ulvilaan
määrätty, osastoineen hänen ohitseen. Hänet pysäytti marski vielä ja
virkkoi:

— Sinä tiedät, Kurjilla on horjuva luonto, siihen elä luota, vaan

toimi itse. Ja toinen asia: koeta saada herttuan kirjuri vangiksi jos
millä keinoin, hän on paras todistuksemme siitä, että kapina on
herttuan sytyttämä.

— Olen häntä kerran ennen pyydystänyt, — nyt hän ei luista

kynsistäni, kuten Hämeenlinnan edustalla.

— Niin, hän on tuottanut nimellemme paljo häpeää, tuo hänet

elävänä jos voit.

— Isä, minä olen myöskin Fleming.

— Oikein. Ja jos kaikki hyvin käy, kiirehdi pääjoukon luo, siellä

miehiä tarvitaan.

Olavi karautti joukkoineen jään yli pohjoista valtatietä kohden ja

marski ajoi pääjoukkonsa jälestä Hämeen tielle. Ja linnan ikkunoista,
joista kyyneleiset katseet lähteviä seurasivat, ei kohta näkynyt
joukosta jälkiä muuta, kuin pehmeäksi tallattu talvitie, jota alkava
pakkastuisku jo rupesi tasottamaan.

Äänetön hiljaisuus vallitsi linnassa; piha oli tyhjä, portit suljetut,

vartijat astelivat vakavina valleilla. Ja samanlainen surunvoittoinen
äänettömyys oli sisälläkin marskin huoneissa. Ebba-rouva istui
liikahtamatta ikkunan pielessä, lapsillekaan eivät leikit maistaneet ja
Anna, hän käveli levottomana, rauhattomana huoneesta
huoneeseen, kuin vainottu kauris, pysähtyi hetkeksi miettimään ja
siirtyi taas muualle, ikäänkuin etsien paikkaa, mihin kätkeä salaiset
huolensa ja rikollisilta tuntuvat toivomuksensa.

Tämänpäiväiset tapaukset olivat taas panneet hänen mielensä

kuin kidutuslavalle. Myrsky, jota hän oli toivonut, oli puhennut,
nythän hän saattoi odottaa sen keskestä pelastuksensa hetkeä. Vaan
hän vavahti aina sitä ajatellessaan, ikäänkuin vielä tuntien setänsä
jäähyväissyleilyn; — millaista onnea oli hän toivottanut tälle ja koko
lähtevälle sotajoukolle, miten jakoi hän perheensä, tätinsä ja
serkkujensa surut ja huolet…? Ei, ei, hän ei voinut puhtain tuntein
toivoa tuon ruhjovan myrskyn käyvän yli maan, — ja kumminkin
hänen täytyi sitä toivoa…

Levottomuutensa viskelemänä koetti Anna mieltään

viihdyttääkseen ruveta keskustelemaan nuorimman serkkunsa,
herttaisen Heblan kanssa, vaan hän sekaantui siinäkin puheissaan,
jäi hajamielisenä sanattomaksi.

— Pelkäätkö sinäkin, kuten äiti, isälle jotakin pahaa tapahtuvan,

koska olet noin rauhaton, Anna? kysyi lapsi käyden entistään
surullisemmaksi.

— Niin, pelkään … eikähän toisakseen ole syytä peljätä, onhan isä

niin voimakas ja mahtava. Mutta voi jos tietäisi, miten siellä käy!

— Niin, jos tietäisi … jos me voisimme jotakin tehdä, voi, minä

ajaisin metsään nuo kaikki häijyt talonpojat.

— Ja heidän johtajat, niinkö?

 — Niin, nuo ilkiöt. Mutta tiedätkö Anna, jos me oikein
rukoileisimme, että isä heidät voittaisi…?

— Rukoileisimme … oi, ei, ei se auta… Anna melkein pakeni

serkkunsa luota pois ja koetti hakea yksinäistä, häiritsemätöntä
lymypaikkaa, jossa voisi käydä käräjiä ristiriitaisten tunteittensa
kanssa. Päivä oli kulunut iltapuoleen, pimeäksi oli käynyt talvinen
hämärä. Levotonna harhaillessaan oli Anna joutunut pieneen,
pimeään umpihuoneeseen, jota ei nykyjään käytetty mihinkään, ja
istahtanut sinne matalalle jakkaralle. Huone oli Katarina Jagellottaren
entinen yksityinen rukouskappeli ja jakkara oli vanhan alttarin
jalusta, jota ei vielä oltu korjattu pois. Siinä hän yksin pimeässä istui
ja koetti tyynnyttää mieltään, koetti rukoilla, että Jumala johtaisi
kaikki niin, kuin sen hän parhaaksi näki… Mutta hänen mielensä
kapinoi tuotakin rukousta vastaan…

Silloin kuuli hän oven hiljaa avautuvan ja joku astui huoneeseen.

Tulijalla oli kynttilä kädessään, hän sytytti pienen lampun, joka
riippui alttarin yläpuolella, vanhan, jo mustuneen, mutta aikoinaan
nähtävästi kallisarvoisen jumalanäidin kuvan edessä, huomaamatta
Annaa, joka istui matalalla seinän vieressä. Se oli mestari Samuel,
Samuel Staben, lääketieteen ja filosofian tohtori, oppinut ja
syväaatteinen mies, joka uskonsa takia Ruotsista karkotettuna
oleskeli täällä Turun linnassa marskin vieraana, hänen
kotilääkärinään ja hänen ainoan poikansa opettajana. Hän oli harras
katooliuskoinen ja tänne hyljättyyn kappeliin hän lukutöittensä
lomissa usein pistäysi yksinäisyydessä polvistumaan jumalanäidin
kuvan edessä.

Ruvetessaan nytkin laskeutumaan polvilleen alttarin eteen

huomasi hän
Annan siihen lyyhistyneenä.

— Mitä, lapseni, sinäkö täällä jumalanäidin jalkain juuressa? Onko

hän siis saanut harhailevan karitsan kuljetetuksi kotiin?

Mestari Samuel, samoin kuin useat muut Ruotsista karkotetut

paavilaiset, sekä papit että maallikot, harjoitti hiljaisuudessa, mutta
sitä kiihkeämmin, katoolista käännytystointa Suomen
protestanttisten asukkaiden joukossa, ja oli hän Flemingin
perheessäkin koettanut tehdä parastaan, vaikka Ebba rouva, joka oli
kasvatettu luteeriseen uskoon ja samaan oppiin lapsiaankin
kasvatteli, olikin sen kieltänyt, — Klaus itse ei näihin asioihin
puuttunut. Mutta Anna ei, omien mietteidensä valtaamana, kohta
oikein käsittänyt tohtorin tarkoitusta, vaan vastasi hiljaa huoahtaen:

— Oi, minä etsin lohdutusta, neuvoa, selvyyttä, ja siksi olen

paennut tänne yksinäisyyteen.

— Niin, etsi sitä täältä, tähän polvistu alttarille ja avaa sydämmesi,

silloin löydät tasapainon ja selvyyden.

Vaan Anna katseli viisasta tohtoria tuokion ääneti ja hänen

ajatuksensa saivat omituisen suunnan ja muodon. Yhtäkkiä hän
kysäsi:

— Kuulkaa tohtori! Jos omaiseni kaikki, vanhempani ja holhojani,

ovat luterilaisia, jos minua on tähän uskoon kasvatettu ja opetettu ja
minun siis oikeastaan pitäisi auttaa sen edistymistä, — olisiko silloin
rikollista, jos toivoisin katoolisen uskon voittoa ja työskenteleisin sen
hyväksi?
 — Ei suinkaan, se on päinvastoin velvollisuutesi, jos tämän
uskonnon totuuksia olet päässyt rakastamaan.

Anna oli hetkisen vaiti. Sitten hän alkoi taas:

— Vaan jos omaiseni lähtevät taisteluun vaarallista vihollista

vastaan, taisteluun, joka on ratkaiseva onneksi tai turmioksi kaikkien
niiden, jotka ovat tehneet mulle hyvää, onko silloin rikollista, jos
toivon vihollisen voittavan?

Mestari Samuel hymähti huomatessaan, miten oppimaton neitonen

yritti kietoa hänet, tottuneen väittelijän, dialektiseen soppeen. Vaan
samassa hän kävi vakavaksi ja kysyi:

— Ja miksi toivoisit vihollisen voittavan?

— Ei, en tiedä toivonko, vaan jos … jos esimerkiksi olisin päässyt

mielistymään johonkin viholliseen?

Oppinut tohtori puisteli päätään:

— Puhut mulle arvoituksia, tyttöni, mitenpä olisit päässyt

mielistymään johonkin nuijamiesten talonpoikaisjohtajista! Vaan
huomaan kaikesta, että sydämmessäsi riehuu joku taistelu eri
tunteiden välillä, joku velvollisuuksien ristiriita. En tahdo asiaasi
udella, sellaisessa taistelussa eivät syrjäisen neuvot auta. Polvistu
alttarille, rukoile, ano jumalanäidiltä selvitystä, hän sen sulle antaa.
Polvistu, rukoile yksin…

Tohtori poistui varpaillaan ja Anna polvistui kuin käskystä alttarille,

rukoili, anoi jumalanäidin apua ja neuvoa. Ja hän lepäsi siinä kauan,
hartaasti rukoillen. Vaan hän ei löytänyt selvyyttä, ei tyydytystä, ja
hänen mielensä oli yhtä levoton, tunteensa yhtä ristiriitaiset, kun hän
illan yöksi vaihtuessa vihdoin poistui Katarina Jagellottaren
rukouskappelista ja laskeutui vuoteelleen.

Hän oli väsynyt, hän nukkui kohta. Mutta kiihottunut mielikuvitus

teki unissakin työtä. Hän näki sulhonsa talvisessa metsässä hiihtävän
talonpoikaisjoukon etupäässä, voimakkaasti ponnistavan etelää
kohden. Vaan silloin ryntää aseellinen sotaväenosasto heitä vastaan,
hän tuntee siinä rautasen setänsä, joka kohottaa raskaan miekkansa,
antaakseen hänen sulholleen auttamattoman surmaiskun. Hän on
itse olevinaan siinä saapuvilla, hänen pitäisi juosta esiin, seisauttaa
setänsä uhkaava käsi, syrjäyttää isku, vaan hän ei voi, ei pääse
paikaltaan liikahtamaan… Ja raskas säilä laskeupi jo alaspäin… Anna
parkasee, herää, tuskan hiki otsallaan…

Hän ei ollut enää epätietoisuudessa, mitä hänen tuli toivoa, hän

pani kätensä ristiin ja rukoili hiljaa: »Jumala, suojele sulhoani,
hänelle voitto anna, johdata perille myrsky! Sääli rakkauttani,
Jumala, sen takia olen jo niin paljo kärsinyt…»

*****

Vaan linnasta lähtenyt sotaväki kulki eteenpäin nopeissa

rientomarsseissa.

Sillävälin kuin Klaus Fleming itse johti hyvin varustettua ja

harjoitettua pääjoukkoaan itään päin, Huittisten pitäjän kautta
Pirkkalaa kohden, jossa talonpoikain päälauman luultiin yhtyneen,
puotteli Olavi Klaunpoika keveällä ratsuväellään pohjoista valtatietä
pitkin Ulvilaan päin, yhä kiirehtien, kuta enemmän taival katkesi.
Matkalla tuli näet vastaan kuormittain aatelisrouvia ja perheitä, joita
vietiin Turkuun hurjia talonpoikaisjoukkoja pakoon, ja nämä
pakolaiset kertoivat nuijajoukon jo olevan leirissä Ulvilan kirkolla,
jossa Aksel Kurki oli sen kanssa ruvennut neuvotteluihin. Ne viestit
nuorta Olavia epäilyttivät, hänen täytyi joutua perille, pakottamaan
Kurjen selvään peliin. Ja illalla myöhään jouluaattona Olavin
huovilipullinen jo kuurasena ja märkänä ehtikin Anolaan, Kurjen
tilalle, johon tämä jo oli omankin, komennossaan olevan,
ratsuväkensä kerännyt.

Klaus Fleming oli aavistanut oikein: talonpoikaisjohtajain tuumana

oli ollut koettaa houkutella Aksel Kurki väkineen nuijamiesten
puolelle ja siitä nyt neuvotteluja pidettiin, — Anolassa oli parastaikaa
talonpoikain lähettiläitä. Kurki kertoi Olavi Klaunpojalle ryhtyneensä
näihin neuvotteluihin voittaakseen aikaa, pysäyttääkseen talonpojat
ja kootakseen lipullisensa, vaan tätä väliaikaa olivat pohjolaisetkin
omasta puolestaan käyttäneet hyväkseen, nostattaakseen
Satakunnankin talonpojat heidän retkeensä yhtymään. Eikä Olavi
ollut Kurjesta varma: Hän oli ainoastaan pakosta viime aikoina
ruvennut Flemingin mieheksi; oliko hän nyt todella miettinyt asettua
talonpoikain etupäähän, heidän avulla tullakseen Turkua piirittämään
ja valloittamaan sen Kaarlo-herttuaa varten, jossa tapauksessa
Suomen käskynhaltijanvirka herttuan ja kansan suosion nojalla olisi
siirtynyt hänelle? Vai oliko hän tehnyt talonpoikain kanssa kauppoja
ainoastaan pelastaakseen oman tilansa hävityksestä…? Miten
tahansa, Olavin tulo katkasi nyt kaikki ne kaupat. Vaan vieläkään ei
Kurki tahtonut antautua ilmitappeluun, hän tahtoi vielä tiedustella
talonpoikain aikeita ja voimaa.

Mutta nuori Olavi oli malttamaton ja paloi seikkailuintoa. Yön

maattuaan Anolassa läksi hän jo aikusin joulupäivän aamuna pimeän
vielä kestäessä pienen ratsujoukon seuraamana tarkastelemaan
talonpoikain leiriä ja hankkimaan tietoja heidän lukumäärästään. He
ajoivat valtatietä pitkin kirkolle päin. Vaan vähän oli nyt tänä
jouluaamuna rahvasta matkalla kirkolle, monet arvelivat kai
varovimmaksi näinä rauhattomina aikoina pysyä kotona, talotkin tien
varrella olivat siitä syystä pimeät ja ikäänkuin väettömät. Lähempänä
kylää näkyi kumminkin reki siellä, toinen täällä ajavan kirkolle päin,
korkea tervassoihtu vanhan tavan mukaan reen sepipuoleen
pistettynä tietä valaisemaan, ja kirkonmäen näkyviin saavuttuaan
huomasivat ratsastajat jo tiheässä tällaisia soihtuja ja kirkon vieressä
kinoksessa paloi niitä jo suuri rovio, — siihen heittivät saapujat aina
tervaksensa läjään. Näiden liehuvain tulien valossa kuumotti ja häilyi
kirkonmäellä mustia varjoja ja etäämmälle metsänrintaan kuulivat
ratsastajat puhetta ja äänten surinaa. Väistyttyään hiukan syrjään
tieltä pysäytti Olavi joukkonsa siihen ja läksi itse parin miehen
seuraamana jalan lähempää tarkastamaan, mitä siellä mäellä
tapahtui. Pimeän suojassa pääsivät he aivan nuotion ympärille
kertyneen väkijoukon keskelle.

Kohta siinä Olavi älysi, mistä kysymys oli. Siellä toimittiin

vilkkaassa värväystyössä. Joukko nuijamiehiä ja heidän johtajiaan
koetti näet siellä yllyttää Ulvilan kirkkorahvasta nousemaan aseisiin
Kuitian Klaus-herran sortovaltaa vastaan, yhtymään heihin ja
yhdessä joukossa rientämään Turkua kohden. Siitä tarinoitiin
yksityisestikin pienissä parvissa, vaan muuan pohjolaisten johtajista
oli noussut kivelle tuohustulen partaalle ja piti siitä varsinaista
puhetta kansalle. Hän oli puettu talonpoikaispukuun, niinkuin
muutkin, turkkiin ja kallokkaisiin ja sompanen sauva oli hänellä
kädessään. Vaan tavallinen talonpoika hän nähtävästi siltä ei ollut,
siksi olivat hänen piirteensä liian hennot ja hänen liikkeensä liian
vilkkaat ja hän mursi ruotsinvoittoisesti suomenkieltä puhuessaan.
Olavi katseli häntä tuokion uteliaisuudella, mutta samassa hänessä
muisto selveni ja hän virkahti tovereilleen:
 — Siinä on miehemme!

Puhuja oli Hieronymus Birckholtz. Hän oli nyt vuosikauden tässä

ammatissa liikkunut Pohjanmaan kansan keskuudessa, oppinut sen
kielen, perehtynyt sen ajatustapoihin ja osasi kosketella rahvasta sen
arimpiin kohtiin. Yhä enemmän kansaa keräytyi hänen ympärilleen
hänen puhuessaan ja hyväksymishuutoja kuului aina vähän päästä.
Hän huitoi käsillään ja huusi:

— Onko aitoissanne varastoja, että jaksatte lapsinenne elää talven

yli? Onko teillä rukiit pantuna ensi kesäksi, onko teillä siementä
toukoviljaksi, onko teillä rahoja ruununveroihin? Ei, ei, vastaatte te.
No, millä aijotte sitten maksaa ne uudet verot, joita Kuitian noki-
Klaus myötään kirjoittaa ja joista hän ei koskaan tee tiliä
kuninkaalle? Niin, kyllä kai vouti ne teiltä sittenkin perii, viepi
keittokattilanne ja viimeisen hiehonne. Mutta millä te silloin ruokitte
marskin huoveja — ja ne eivät ruokkoaan rästiksi jätä!

Kuului nurinaa joukosta. Vaan puhuja lietsoi yhä virittämäänsä

tulta:

— Hä, sanokaa, onko teillä mahdollisuutta päästä hengissä talven

yli ja maksaa voudille saatavansa?

— Ei, kirous ja kuolema, me emme tätä kestä, — sellaisia ääniä

rupesi jo kuulumaan kirkkorahvaasta.

— Niin, mekään emme sitä enää kestäneet siellä Pohjanmaalla ja

siksi annoimme matkapassin voudeille ja huoveille ja lähdimme
kysymään oikeuttamme. Mutta Klaus-herralta emme saa oikeutta,
emme helpotusta, emme armoa, — tyrmään hän valittajamme
sulkee ja käskee ryttäriensä kiskoa kahta hurjemmin. Ainoa, joka
meitä voi auttaa, on Kaarlo-herttua Ruotsissa, talonpoikain ystävä,
kuningas Kustaan oma poika, — hän on luvannut hankkia meille
oikeutta, hän on luvannut päästää meidät linnaleiristä, hän
vapauttaa meidät ryttäreistä, hän huojentaa veromme, — jos me
nimittäin itsekin autamme itseämme. Mutta sitävarten on Kuitian
Klaun valta särjettävä, murrettava julmain, tylyjen herrain mahti,
noiden aatelisherrain, jotka meitä ruoskivat ja ryöstävät…

— Herrat helvettiin, tuleen aateliskartanot, hirteen huovit! — niin

kiihkoili sekaan joku toinen nuijajoukon johtajista kansaa
karastakseen.

— Aateliskartanot jo palavat, Hämeessä on kymmenentuhatta

talonpoikaa kulkemassa Turkua kohden, ja me sinne syöksemme
täältä rannan puolelta. Eikä pidä olla puutetta saaliista, ei leivästä
eikä lihasta, vaan kullat ja hopeat kootaan aatelispesistä ja tuodaan
kotiin, — meiltähän ne ovat ryöstetytkin. Yhtykää joukkoomme, ja
yhtykää heti, tuurat ja heinähangot aseiksi…

— Jo hitto, siihen leikkiin minäkin lähden!

— Ja minä, — tässä on jo meidänkin aika päästä saaliinjaolle ja

syömään herrain ruokia…!

Vaan toiset vielä epäilivät, varsinkin naiset olivat arkoja ja

varottelivat itkien miehiään ryhtymästä noihin hurjiin tuumiin, josta
vain uusia kärsimyksiä lähtee. Siinä väiteltiin hämärällä hangella
häilyväin tuohustulten valossa, kiisteltiin kiivaasti ja todisteltiin,
huudettiin akkoja vaikenemaan ja varoteltiin hurjastelevia nuoria
miehiä. Mutta puhuja kalliolta terästi vieläkin mielialaa:
 — Yhtyköön joukkoomme kuka tahtoo, kuka haluaa, että herttua
hänelle verot helpottaa ja hankkii siemenjyviä, kellä tekee mieli
Turun linnasta tuoda talviruokiaan. Mutta kuka ei joukkoomme
yhtyne, kuka herrojen puolta pitänee, se syyttäköön itseään, jos
hänenkin talonsa höyrähtää tuleen, — hakekoon sitten palovahinkoja
Kuitian Klaulta, kun tämä roikkuu hirressä Turun portilla…

Olavi oli kuullut kylliksi, hän vetäysi miehineen syrjään

väkijoukosta, joka yhä kiivaampana jo vakuutteli lähtevänsä mukaan
pohjolaisten retkelle. Kirkonmäeltä laskeuduttuaan kiirehti Olavi
miehineen juoksujalassa metsän rintaan hevostensa luo. Kuohumaan
oli tuo kohtaus ja nuo yllytyspuheet panneet Olavin nuoren veren
eikä häntä nyt olisi mikään varovaisuus saanut palaamaan takasin
Anolaan, kuuntelemaan Kurjen kuhnailevia metkuja ja odottamaan,
kunnes koko Satakunnankin rahvas olisi kapinassa. Kiireesti komensi
hän miehensä satulaan. Heitä oli vain piiskuinen joukko, muttei ollut
aseellisia nuijamiehiäkään kirkonmäellä monta, rahvas oli aseetonta,
pimeänpäässä se ei ollut kykenevä mihinkään vastarintaan.
Äkkiryntäys siis kirkonmäelle — nähdäänpä, kellä kirkkoväestä vielä
tekee mieli Turkuun tulla!

— Ja tuo, joka kivellä saarnaa, on juuri pyydettävämme otus, se

nuoriin! Ja eteenpäin!

Pyrynä karautti pieni ratsujoukko metsänrinnasta maantietä

myöten kirkonmäelle ja päästi sen rinteellä, keskelle rahvasjoukkoa
syöstessään, rämäkän huudon. Siinä syntyi tavaton sekasorto ja
hämminki. Huovit niskassa, ratsuväki kintereillämme, nyt on surma
käsissä! — niin kiljasivat akat ja huudahtivat miehisetkin miehet. Ja
peljästyneet rahvaanjoukot juoksivat hätääntyneinä suksilleen, naiset
huusivat ja huppelehtivat kinoksessa, lankeillen hevosten jalkoihin;
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookname.com