Java Foundations Introduction to Program Design

and Data Structures (5th Edition) John Lewis pdf

download

https://ebookmeta.com/product/java-foundations-introduction-to-
program-design-and-data-structures-5th-edition-john-lewis/

Download more ebook from https://ebookmeta.com

We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit ebookmeta.com
to discover even more!

Java Foundations Introduction to Program Design and

Data Structures 4th Edition John Lewis

https://ebookmeta.com/product/java-foundations-introduction-to-
program-design-and-data-structures-4th-edition-john-lewis/

Data Structures in Java 1st Edition Oswald Campesato

https://ebookmeta.com/product/data-structures-in-java-1st-
edition-oswald-campesato/

Introduction to Software Design with Java Martin P.

Robillard

https://ebookmeta.com/product/introduction-to-software-design-
with-java-martin-p-robillard/

Governance and Performance Management in Public

Universities: Current Research and Practice 1st Edition
Eugenio Caperchione

https://ebookmeta.com/product/governance-and-performance-
management-in-public-universities-current-research-and-
practice-1st-edition-eugenio-caperchione/
Introduction to Datafication: Implement Datafication
Using AI and ML Algorithms 1st Edition Shivakumar R.
Goniwada

https://ebookmeta.com/product/introduction-to-datafication-
implement-datafication-using-ai-and-ml-algorithms-1st-edition-
shivakumar-r-goniwada/

Sticky Sweet Filthy Dirty Summer 1st Edition Kat Baxter

https://ebookmeta.com/product/sticky-sweet-filthy-dirty-
summer-1st-edition-kat-baxter-2/

Disney Zootopia Hard Day s Work Younger Readers Graphic

Novel 1st Edition Jimmy Gownley

https://ebookmeta.com/product/disney-zootopia-hard-day-s-work-
younger-readers-graphic-novel-1st-edition-jimmy-gownley/

Indebted to Intervene Critical Lessons in Debt

Communication Art and Theoretical Practice 1st Edition
Oliver Vodeb Nikola Janovic Kolenc

https://ebookmeta.com/product/indebted-to-intervene-critical-
lessons-in-debt-communication-art-and-theoretical-practice-1st-
edition-oliver-vodeb-nikola-janovic-kolenc/

Multi-Site Network and Security Services with NSX-T:

Implement Network Security, Stateful Services, and
Operations 1st Edition Iwan Hoogendoorn

https://ebookmeta.com/product/multi-site-network-and-security-
services-with-nsx-t-implement-network-security-stateful-services-
and-operations-1st-edition-iwan-hoogendoorn/
Wicked as Lies Zyron Tessa Part One Shayla Black

https://ebookmeta.com/product/wicked-as-lies-zyron-tessa-part-
one-shayla-black/
 To my wife, Sharon, for everything.
– John

To my wonderful wife Susan, and our children, Grace, Anthony, Adam, Lily, EJ, and Peter IV.
Your continued love and support keep me going as always.
– Pete

To my loving wife, Melissa, for her support and encouragement.

– Joe
Preface

Welcome to Java Foundations. This book is designed to serve as the primary

resource for a two- or three-term introductory course sequence, ranging from
the most basic programming concepts to the design and implementation of com-
plex data structures. This unified approach makes the important introductory
sequence more cohesive and accessible for students.
We’ve borrowed the best elements from the industry-leading text Java Software
Solutions for the introductory material, reworked to complement the design and
vision of the overall text. For example, instead of having graphics sections spread
throughout many chapters, the coverage of graphical user interfaces is accom-
plished in a well-organized chapter of its own.
In the later chapters, the exploration of collections and data structures is mod-
eled after the coverage in Java Software Structures, but has been reworked to flow
cleanly from the introductory material. The result is a comprehensive, cohesive,
and seamless exploration of programming concepts.

New in the Fifth Edition

We appreciate the feedback we’ve received about this book and are pleased
that it continues to serve so well as an introductory text. The changes made
in this edition build on the strong pedagogy established by previous editions
while updating crucial areas.
The biggest change in this edition is the overhaul of the graphical content to
fully embrace the JavaFX platform, which has replaced Swing as the supported
technology for graphics and Graphical User Interfaces (GUIs) in Java. The previous
edition focused on Swing and had an introduction to JavaFX. The time has come
to switch over completely to the new approach, which simplifies GUI development
and provides better opportunities to discuss object-oriented programming.
The changes in this edition include:
• A brand new Chapter 6 on developing GUIs using JavaFX.
• A new Appendix F that discusses the rendering of graphics using JavaFX.
• A new Appendix G that explores the JavaFX Scene Builder, a drag-and-
drop application for developing graphical front ends.

vii
viii PREFACE

• Updated examples and discussions throughout the text.

• Updated end-of-chapter Programming Projects in several chapters.
In previous editions, we had established the following flow when discussing
collections:

Explore the collection conceptually.

Discuss the support in the

Java API for the collection.

Use the collection to solve problems.

Explore implementation options

and efficiency issues.

Your feedback has indicated that this approach is working well and we have
continued and reinforced its use. It clarifies the distinction between the way the
Java API supports a particular collection and the way it might be implemented
from scratch. It makes it easier for instructors to point out limitations of the API
implementations in a compare-and-contrast fashion. This approach also allows
an instructor, on a case-by-case basis, to simply introduce a collection without
exploring implementation details if desired.

Chapter Breakdown
Chapter 1 (Introduction) introduces the Java programming language and the
basics of program development. It contains an introduction to object-oriented
development, including an overview of concepts and terminology. This chapter
contains broad introductory material that can be covered while students become
familiar with their development environment.
Chapter 2 (Data and Expressions) explores some of the basic types of data used
in a Java program and the use of expressions to perform calculations. It discusses
the conversion of data from one type to another, and how to read input interac-
tively from the user with the help of the Scanner class.
Chapter 3 (Using Classes and Objects) explores the use of predefined classes
and the objects that can be created from them. Classes and objects are used to
manipulate character strings, produce random numbers, perform complex calcu-
lations, and format output. Packages, enumerated types, and wrapper classes are
also discussed.
Chapter 4 (Conditionals and Loops) covers the use of Boolean expressions to
make decisions. All related statements for conditionals and loops are discussed,
 P R E FAC E ix

including the enhanced version of the for loop. The Scanner class is revisited for
iterative input parsing and reading text files.
Chapter 5 (Writing Classes) explores the basic issues related to writing classes
and methods. Topics include instance data, visibility, scope, method parame-
ters, and return types. Constructors, method design, static data, and method
overloading are covered as well. Testing and debugging are now covered in this
chapter as well.
Chapter 6 (Graphical User Interfaces) is an exploration of GUI processing us-
ing the JavaFX platform, focusing on controls, events, and event handlers. Several
types of controls are discussed using numerous GUI examples. Mouse events, key-
board events, and layout panes are also explored.
Chapter 7 (Arrays) contains extensive coverage of arrays and array process-
ing. Topics include bounds checking, initializer lists, command-line arguments,
variable-length parameter lists, and multidimensional arrays.
Chapter 8 (Inheritance) covers class derivations and associated concepts such as
class hierarchies, overriding, and visibility. Strong emphasis is put on the proper
use of inheritance and its role in software design.
Chapter 9 (Polymorphism) explores the concept of binding and how it relates
to polymorphism. Then we examine how polymorphic references can be accom-
plished using either inheritance or interfaces. Design issues related to polymor-
phism are examined as well.
Chapter 10 (Exceptions) covers exception handling and the effects of uncaught
exceptions. The try-catch statement is examined, as well as a discussion of ex-
ception propagation. The chapter also explores the use of exceptions when dealing
with input and output, and examines an example that writes a text file.
Chapter 11 (Analysis of Algorithms) lays the foundation for determining the ef-
ficiency of an algorithm and explains the important criteria that allow a developer
to compare one algorithm to another in proper ways. Our emphasis in this chapter
is understanding the important concepts more than getting mired in heavy math
or formality.
Chapter 12 (Introduction to Collections—Stacks) establishes the concept of a
collection, stressing the need to separate the interface from the implementation. It
also conceptually introduces a stack, then explores an array-based implementation
of a stack.
Chapter 13 (Linked Structures—Stacks) discusses the use of references to create
linked data structures. It explores the basic issues regarding the management of
linked lists, and then defines an alternative implementation of a stack (introduced
in Chapter 12) using an underlying linked data structure.
Chapter 14 (Queues) explores the concept and implementation of a first-in,
first-out queue. The Java API Queue interface is discussed, as are linked and circu-
lar array implementations with Queue in code font.
x PREFACE

Chapter 15 (Lists) covers three types of lists: ordered, unordered, and indexed.
These three types of lists are compared and contrasted, with discussion of the op-
erations that they share and those that are unique to each type. Inheritance is used
appropriately in the design of the various types of lists, which are implemented
using both array-based and linked representations.
Chapter 16 (Iterators) is a new chapter that isolates the concepts and implemen-
tation of iterators, which are so important to collections. The expanded discussion
drives home the need to separate the iterator functionality from the details of any
particular collection.
Chapter 17 (Recursion) is a general introduction to the concept of recursion
and how recursive solutions can be elegant. It explores the implementation details
of recursion and discusses the basic idea of analyzing recursive algorithms.
Chapter 18 (Searching and Sorting) discusses the linear and binary search al-
gorithms, as well as the algorithms for several sorts: selection sort, insertion sort,
bubble sort, quick sort, and merge sort. Programming issues related to searching
and sorting, such as using the Comparable interface as the basis of comparing
objects, are stressed in this chapter. An application uses animation to demonstrate
the efficiency of sorting algorithms. The comparator interface is examined and
demonstrated as well.
Chapter 19 (Trees) provides an overview of trees, establishing key terminology
and concepts. It discusses various implementation approaches and uses a binary
tree to represent and evaluate an arithmetic expression.
Chapter 20 (Binary Search Trees) builds off of the basic concepts established
in Chapter 10 to define a classic binary search tree. A linked implementation of a
binary search tree is examined, followed by a discussion of how the balance in the
tree nodes is key to its performance. That leads to exploring AVL and red/black
implementations of binary search trees.
Chapter 21 (Heaps and Priority Queues) explores the concept, use, and imple-
mentations of heaps and specifically their relationship to priority queues. A heap
sort is used as an example of its usefulness as well. Both linked and array-based
implementations are explored.
Chapter 22 (Sets and Maps) explores these two types of collections and their
importance to the Java Collections API.
Chapter 23 (Multi-way Search Trees) is a natural extension of the discussion of
the previous chapters. The concepts of 2-3 trees, 2-4 trees, and general B-trees are
examined and implementation options are discussed.
Chapter 24 (Graphs) explores the concept of undirected and directed graphs
and establishes important terminology. It examines several common graph algo-
rithms and discusses implementation options, including adjacency matrices.
Chapter 25 (Databases) explores the concept of databases and their manage-
ment, and discusses the basics of SQL queries. It then explores the techniques for
 P R E FAC E xi

establishing a connection between a Java program and a database, and the API
used to interact with it.

Supplements
The following student resources are available for this book:
• Source code for all programs presented in the book
• VideoNotes that explore select topics from the book
Resources can be accessed at www.pearson.com/lewis
The following instructor resources can be found at Pearson Education’s Instructor
Resource Center:
• Solutions for select exercises and programming projects in the book
• PowerPoint slides for the presentation of the book content
• Test bank
To obtain access, please visit www.pearsonhighered.com/irc or contact your local
Pearson Education sales representative.
Contents
Prefacevii
Creditsxxix
VideoNotesxxxi
Chapter 1 Introduction 1
1.1 The Java Programming Language 2
A Java Program 3
Comments 5
Identifiers and Reserved Words 7
White Space 9

1.2 Program Development 11

Programming Language Levels 11
Editors, Compilers, and Interpreters 13
Development Environments 15
Syntax and Semantics 16
Errors 17

1.3 Problem Solving 18

1.4 Software Development Activities 20

1.5 Object-Oriented Programming 21

Object-Oriented Software Principles 22

Chapter 2 Data and Expressions 33

2.1 Character Strings 34
The print and println Methods 34
String Concatenation 36
Escape Sequences 40

2.2 Variables and Assignment 41

Variables 41
The Assignment Statement 44
Constants 46

xiii
xiv CONTENTS

2.3 Primitive Data Types 47

Integers and Floating Points 47
Characters 48
Booleans 50

2.4 Expressions 51
Arithmetic Operators 51
Operator Precedence 52
Increment and Decrement Operators 56
Assignment Operators 57

2.5 Data Conversion 58

Conversion Techniques 60

2.6 Reading Input Data 61

The Scanner Class 61

Chapter 3 Using Classes and Objects 75

3.1 Creating Objects 76
Aliases 78

3.2 The String Class 80

3.3 Packages 83
The import Declaration 84

3.4 The Random Class 86

3.5 The Math Class 89

3.6 Formatting Output 92

The NumberFormat Class 92
The DecimalFormat Class 94
The printf Method 96

3.7 Enumerated Types 97

3.8 Wrapper Classes 100

Autoboxing 102

Chapter 4 Conditionals and Loops 111

4.1 Boolean Expressions 112
Equality and Relational Operators 113
Logical Operators 114
 CO N T E N T S xv

4.2 The if Statement 116

The if-else Statement 119
Using Block Statements 121
The Conditional Operator 124
Nested if Statements 125

4.3 Comparing Data 127

Comparing Floats 127
Comparing Characters 127
Comparing Objects 128

4.4 The switch Statement 130

4.5 The while Statement 134

Infinite Loops 140
Nested Loops 141
Other Loop Controls 144

4.6 Iterators 145

Reading Text Files 146
4.7 The do Statement 148

4.8 The for Statement 151

Iterators and for Loops 156
Comparing Loops 157

Chapter 5 Writing Classes 169

5.1 Classes and Objects Revisited 170
Identifying Classes and Objects 171
Assigning Responsibilities 173

5.2 Anatomy of a Class 173

Instance Data 178
UML Class Diagrams 179

5.3 Encapsulation 181

Visibility Modifiers 182
Accessors and Mutators 183

5.4 Anatomy of a Method 188

The return Statement 194
Parameters 196
Local Data 197
Constructors Revisited 198
xvi CONTENTS

5.5 Static Class Members 199

Static Variables 199
Static Methods 200

5.6 Class Relationships 203

Dependency 203
Dependencies among Objects of the Same Class 204
Aggregation 206
The this Reference 211
5.7 Method Design 212
Method Decomposition 213
Method Parameters Revisited 218

5.8 Method Overloading 223

5.9 Testing 224

Reviews 225
Defect Testing 226
Unit Testing 227
Integration Testing 228
System Testing 228
Test-Driven Development 228

5.10 Debugging 229

Simple Debugging with print Statements 230
Debugging Concepts 230

Chapter 6 Graphical User Interfaces 245

6.1 Introduction to JavaFX 246
GUI Elements 249
Alternate Ways to Specify Event Handlers 252
Determining Event Sources 253

6.2 Other GUI Controls 256

Text Fields 256
Check Boxes 259
Radio Buttons 263
Color and Date Pickers 267

6.3 Mouse and Key Events 270

Mouse Events 271
Key Events 276
 CO N T E N T S xvii

6.4 Dialog Boxes 279

File Choosers 283

6.5 JavaFX Properties 286

Change Listeners 289
Sliders 292
Spinners 295

6.6 Tool Tips and Disabling Controls 299

Chapter 7 Arrays 313

7.1 Array Elements 314

7.2 Declaring and Using Arrays 315

Bounds Checking 318
Alternative Array Syntax 323
Initializer Lists 324
Arrays as Parameters 325

7.3 Arrays of Objects 325

7.4 Command-Line Arguments 335

7.5 Variable-Length Parameter Lists 337

7.6 Two-Dimensional Arrays 341

Multidimensional Arrays 344

7.7 Arrays and GUIs 346

An Array of Color Objects 346
Choice Boxes 349

Chapter 8 Inheritance 361

8.1 Creating Subclasses 362
The protected Modifier 367
The super Reference 368
Multiple Inheritance 372

8.2 Overriding Methods 373

Shadowing Variables 376

8.3 Class Hierarchies 376

The Object Class 377
Abstract Classes 379
xviii CONTENTS

8.4 Visibility 381

8.5 Designing for Inheritance 383

Restricting Inheritance 384

8.6 Inheritance in JavaFX 385

Chapter 9 Polymorphism 395

9.1 Dynamic Binding 396

9.2 Polymorphism via Inheritance 397

9.3 Interfaces 409

Interface Hierarchies 414
The Comparable Interface 415
The Iterator Interface 415
9.4 Polymorphism via Interfaces 416

Chapter 10 Exceptions 425

10.1 Exception Handling 426

10.2 Uncaught Exceptions 427

10.3 The try-catch Statement 428

The finally Clause 431

10.4 Exception Propagation 432

10.5 The Exception Class Hierarchy 435

Checked and Unchecked Exceptions 439

10.6 I/O Exceptions 439

Chapter 11 Analysis of Algorithms 449

11.1 Algorithm Efficiency 450

11.2 Growth Functions and Big-Oh Notation 451

11.3 Comparing Growth Functions 453

11.4 Determining Time Complexity 455

Analyzing Loop Execution 455
Nested Loops 456
Method Calls 457
 CO N T E N T S xix

Chapter12 Introduction to Collections—Stacks 463

12.1 Collections 464
Abstract Data Types 465
The Java Collections API 467

12.2 A Stack Collection 467

12.3 Crucial OO Concepts 469

Inheritance and Polymorphism 470
Generics 471

12.4 Using Stacks: Evaluating Postfix Expressions 472

Javadoc 480

12.5 Exceptions 481

12.6 A Stack ADT 482

12.7 Implementing a Stack: With Arrays 485

Managing Capacity 486
12.8 The ArrayStack Class 487
The Constructors 488
The push Operation 490
The pop Operation 492
The peek Operation 493
Other Operations 493
The EmptyCollectionException Class 494
Other Implementations 495

Chapter 13 Linked Structures—Stacks 503

13.1 References as Links 504

13.2 Managing Linked Lists 506

Accessing Elements 506
Inserting Nodes 507
Deleting Nodes 508

13.3 Elements without Links 509

Doubly Linked Lists 509

13.4 Stacks in the Java API 510

13.5 Using Stacks: Traversing a Maze 511

Other documents randomly have
different content
 "Olemme yhdessä tyhjentäneet monta lasia; jos tarvitsette hyvän
aasin, niin suosittelen teille tätä."

"Voinhan tarvita ja voinhan olla tarvitsemattakin."

"Otetaanpas pieni ryyppy. Mitäpä hyödyttää viedä aasi sinne ja

maksaa siellä sen puolesta?"

"Etenkin kun sitä ei saada sinne menemään."

"Aasi on viisas veitikka, sen vakuutan teille."

"Jos ostan aasin, niin tahdon myöskin että se tekee työtä

hyväkseni eikä juodaksensa tahi kujeillaksensa."

"Kunniani kautta, tämä on silloin sopiva. Se on yhtä päätä tullut

Kreikasta asti."

"Kreikastako?"

Grain de Sel viittasi Perrinelle, joka seurasi heitä, vaikkei

kuunnellut heidän puhettansa. Palikarkin oli nyt vallan myöntyväinen
ja seurasi sekin ilman että tytön tarvitsi edes nyäistä riimunnuoraa.

Kuka oli tuo ostaja? Oliko hän mies? Vai oliko hän nainen?
Astunnasta ja parrattomista kasvoista päättäen hän oli noin
viidenkymmenen vuotias nainen. Mutta vaatteista, roimahousuista,
puserosta ja hatusta, jommoista omnihussin ohjaajat käyttivät, olisi
luullut häntä mieheksi, etenkin kun hänellä alati oli hampaissa pieni
piipunnysä, joka ei hetkeksikään eksynyt hänen suustansa. Mutta
hänen kasvonsa ne kuitenkin enimmin vetivät Perrinen huomiota
puoleensa, hän kun koetti niistä lukea oliko tuo ostaja häijyn vai
hyvännäköinen ja ne ilmaisivat hyväluontoisuutta eikä kovuutta tahi
pahuutta.

Astuttuaan muutamia askeleita pienelle syrjäkadulla seisattuivat

Grain de Sel ja La Rouquerie pienen viinikapakan eteen. He istahtivat
katukäytävällä olevan pienea pöydän ääreen ja tilasivat pullon viisiä
ynnä kaksi lasia.

Perrine sillä aikaa seisoi heidän läbellänsä pitäen Palikariansa.

"Saatte nähdä mimmoinen veitikka tuo aasi on", kehui Grain de

Sel täyttäen lasinsa.

Heti paikalla Palikar kurotti kaulaansa ja suippohuulillansa joi

suuhunsa puolet lasista Perrinen tohtimatta sitä estää.

"No, mitä sanotte?" huudahti Grain de Sel riemuiten.

Mutta La Rouquerie ei ollut niinkään ihastunut siitä tempusta.

"En minä tarvitse aasia viiniäni juomaan, vaan vetämään rattaitani,

kaniininahka-kuormaani."

"Mutta sanoinhan minä jo sen vetäneen tänne markkinavaunut

Kreikasta asti."

"No, se muuttaa asian."

Ja nyt alkoi La Rouquerie tarkasti tutkia Palikaria; sen lopetettuaan

hän kysyi Perrineltä, mistä hinnasta tämä aikoi sen myödä. Hän oli
ennakolta sopinut Grain de Selin kanssa, että pyydettäisiin sata
frangia ja mainitsi siis sen hinnan.
 Mutta La Rouquerin rupesi kovasti päivittelemään: "Satako frangia
aasista, jonka kelpoisuudesta ei ole minkäänlaisia takeita!
Semmoisella hinnalla Perrine suorastaan teki pilaa kunnon ihmisistä."
Ja nyt poloinen Palikar sai kuulla kunniansa korvien päistä aina
kavioihin asti. "Kaksikymmentä frangia — sen suuremman arvoinen
se ei suinkaan ole — tuskin sitäkään…"

"Hyvä on", lausui Grain de Sel pitkän kaupanhieromisen perästä,

"huomaanpa että meidän täytyy viedä se torille."

Perrine hengitti helpommin, sillä pelkkä ajatus ettei saisi

aasistansa enempää kuin kaksikymmentä frangia, oli tykkänään
masentanut hänet. Mihin riittäisi kaksikymmentä frangia heidän
suuressa hädässänsä, kun ei edes satakaan frangia ollut kylliksi
tärkeimpien menojen suorittamiseen?

"Saa nähdä onko helpompi saada se nyt sinne kuin ensi kerralla",
arveli
La Rouquerie.

Torin portille asti Palikar siivosti seurasi emäntäänsä, mutta siinä

se pysähtyi ja kun Perrine pakottaen veti riimunvarresta koettaen
sekä torumalla että rukoilemalla saada sitä tottelemaan, niin se
muitta mutkitta laskihe maata keskelle katua.

"Palikar, minä rukoilen sinua", huusi Perrine vallan epätoivoisena,

"Palikar kulta!"

Mutta Palikar tekeysi vallan kuuroksi eikä ollut kuulevinaankaan.

Uudestaan kokoontui väkeä heidän ympärilleen nauraen ja

pilkaten.
 "Sytyttäkää sen häntä tuleen!" arveli joku.

"Silloinhan sen saa helposti myödyksi", arveli toinen.

"Potkaiskaa elukkaa!"

Grain de Sel oli raivoissaan, Perrine epätoivoinen.

"Näettehän sen, se ei mene sinne", lausui La Rouquerie. "Minä

maksan siitä kolmekymmentä frangia, sillä minä huomaan sen
olevan viisaan elukan ja silloin siitä kyllä vielä tulee hyvä; mutta
joutuun nyt, muuten ostan toisen."

Grain de Sel loi Perrineen silmäyksen, joka kehoitti suostumaan

kauppaan. Kuitenkin hän oli vallan masennuksissaan pettyneine
toiveineen eikä voinut päättää suostuisiko siihen, kunnes eräs poliisi
ankarasti käski hänen väistymään syrjään.

"Menkää eteenpäin tahi takaisin, mutta älkää sulkeko katua!"

Kun hän ei voinut mennä eteenpäin syystä että Palikar teki

vastarintaa, niin oli hänen pakko peräytyä. Samassa kun Palikar älysi
sen emäntänsä aikomukseksi, se nousi ja seurasi häntä tyytyväisesti
vilkuttaen korvillaan myöntymykseksi.

"Ja nyt", lausui La Rouquerie, "maksan kolmekymmentä frangia

viiden frangin kappaleina Perrinen kouraan, mutta täytyy teidän
saattaa tämä aasi majapaikkaani, sillä jos oikein käsitän sen
luonnetta, niin sille voi sangen helposti pälkähtää päähän olla
seuraamatta minua. Château des-Rentiers ei ole kaukana täältä."

Mutta Grain de Sel ei hyväksynyt sitä päätöstä, matka oli hänen

mielestänsä liian pitkä.
 "Mene rouvan mukaan", hän lausui Perrinelle, "älä ole liian
epätoivoinen, aasillasi ei ole mitään hätää hänen luonaan, hän on
hyvä ihminen."

"Ja kuinka osaan takaisin Charonneen?" kysyi Perrine vallan

säikähtyneenä muistellen Parisia, jonka suunnatonta suuruutta hän
nyt vasta oikein alkoi oivaltaa.

"Seuraa vaan bulevardia pitkin linnoituksia, ei mikään ole

helpompaa."

Château-des Rentierskatu ei todellakaan ollut kaukana

hevostorista, eikä siis kestänyt kauan ennenkuin he saapuivat
samanlaisen hökkeliryhmäo luokss kuin Champ Guillot.

Eronhetki oli tullut ja katkerasti itkien Perrine nojasi päänsä

ystävänsä kaulaan, kun ensin oli vienyt sen talliin ja sitonut sen
kiinni.

"Sille kyllä tulee hyvät päivät, sen vakautan sinulle", lupasï La

Rouquerie.

"Me olemme niin pitäneet toinen toisistamme."

Viides luku.

Miten he voivst tulla toimeen kolmellakymmenellä frangilla, kun

olivat perustaneet laskunsa sadan frangin hintaan?
 Se kysymys pyöri lakkaamatta Perrinen päässä kun hän astui
pitkin linnoituksia takaisin Champ Guillotiin, vaan hän ei keksinyt
siihen tyydyttävää vastausta. Ja kun hän laski äidin käteen La
Rouquerielta saamansa rabat, niin hänellä ei ollut aavistustakaan
siitä mihin heidän täytyi käyttää niitä.

Äiti se tällä kertaa ratkaisi asiaa.

"Meidän täytyy matkustaa", hän lausui, "matkustaa heti

Maraucourtiin."

"Jaksatko lähteä matkaa?"

"Minnn täytyy jaksaa. Olemme jo liian kauaa odottaneet

parantumistani, enkä minä kuitenkaan parane — en ainakaan täällä,
ja odottaessamme sitä ovat kaikki varamme tykkänään loppuneet, ja
odottaessamme loppuvat vielä nekin varat, jotka olemme saaneet
Palikarista. Olin sitä paitsi toivonut ettei meidän tarvitsisi saapua
sinne näin huonoissa vaatteissa, mutta ehkä juuri tämä kurjuus
herättää heidän sääliänsä. Meidän täytyy, täytyy lähteä."

"Tänäänkö?"

"Tänään on jo liian myöhäistä, me saapuisimme perille keskellä

yötä, tietämättä minne joutuisimme, mutta huomen-aamuna. Koeta
tänä iltana ottaa selvää milloin juna lähtee ja lippujen hinnasta: se
on pohjoinen rata: ja aseman nimi on Picquigny."

Perrinellä ei ollut ketään muuta, jolta kysyisi neuvoa kuin Grain de

Sel, joka vastasi neuvomalla häntä etsimään paperikasoista
aikataulua, jommoinen siellä varmaankin olisi. Hän löysikin sen ja
pääsi siten käymästä Pohjoisradan asemalta katsomassa, sinne kun
oli sangen pitkä matka Charonnesta. Siitä hän näki että aamulla läksi
kaksi junaa, toinen kello kuusi, toinen kello kymmenen ja että
kolmannen luokan lippu maksoi yhdeksän frangia kaksikymmentäviisi
centimea.

"Me lähdemme siis kymmenen junassa", päätti äiti "ja meidän

täytyy lähteä hevosella asemalle, sillä minä en jaksa astua jalkaisin
sinne, kun on pitkä matka. Minä kyllä jaksan ajurin luo."

Mutta hän ei jaksanut niinkään pitkälle, sillä kun hänen kello

yhdeksän piti nojautuneena tyttöönsä astua vaunujen luokse, niin
hän ei ollut ehtinyt pitemmälle kuin puolitiehen kun voimat pettivät
ja hän olisi kaatunut, ellei Perrine olisi tukenut häntä. Matka
huoneesta kadullekin oli jo liian pitkä.

"Minun täytyy vähäisen levähtää", hän kuiskasi heikosti, "älä ole

levoton, kyllä se kohta menee ohitse."

Mutta se ei mennytkään ohitse ja Markiisittaren, joka seisoi

ikkunassaan katsomassa heidän lähtöänsä, täytyi tuoda hänelle tuoli,
sillä voimain ponnistus oli hänelle liian suuri. Sairas vaipui siihen
pyörtyneenä.

"Teidän täytyy lykätä matkanne huomiseksi", lausui Markiisitar

hieroen häntä; "älä pelkää tyttöseni, ei tämä ole vaarallista, mene
pyytämään tänne La Carpe; me kannamme hänet jälleen sisään
huoneeseenne; te ette voi matkustaa — — — ette ainakaan nyt."

Markiisitar oli ymmärtäväinen ja kokenut nainen; niinpä heti kun

olivat laskeneet sairaan tilalleen sydän alkoi jälleen toimintansa,
hengitys palasi, mutta heti kun rouva raukka koetti nousta istumaan,
niin hän uudestaan pyörtyi.
 "Näethän, että hänen täytyy jäädä pitkälleen", lausui Markiisitar
päättäväisesti. "Teidän täytyy lykätä matkanne huomiseksi ja minä
menen heti noutamaan kupillisen lihalientä La Carpelta, sillä lihaliemi
on hänen mielitekonsa, niinkuin viini on meidän herra isäntämme.
Niin kesällä kuin talvella hän nousee kello viisi aamulla asettaaksensa
patansa tulelle ja mainioksi hän osaa keittää liemensä; ei monella
varakkaammallakaan ole niin maukasta pöytään tuotavaksi."

Odottamatta vastausta hän meni naapurinsa luokse, joka jälleen

oli asettunut työhönsä.

"Tahtoisitteko antaa minulle kupillisen lihalientä sairastamme

varten?" hän kysyi.

La Carpen vastaus oli hyväntahtoinen hymy ja heti sen perästä

hän nosti pois kannen padastansa, joka kiehui tulella. Ja höyryn
levitessä pieneen huoneeseen hän katseli Markiisitarta ihastunein
silmin sieramet pullistuneina, tyytyväisen ja ylpeän näköisenä.

"Niin tämä tuoksuu hyvälle", vakuutti Markiisitar, "ja jos mikään voi
pelastaa rouva raukkaa, niin tämä sen tekee; mutta" — tässä hän
hiljensi äänensä kuiskaukseksi — "tiedättehän että hän on kovin
heikko: se ei voi enää kestää kauan."

La Carpe kohotti kätensä kohti taivasta.

"Minun on kovin sääli tuota suloista tyttöä."

La Carpe painoi alas päänsä ja ojensi toisen kätensä liikkeellä, joka

selvästi ilmaisi: "Emmekä me voi tehdä siihen mitään."

Ja kuitenkin he kumpikin tekivät minkä suinkin voivat, mutta

köyhät ovat niin tottuneet kurjuuteen, etteivät voi sitä kummastella,
vielä vähemmin siitä nurista. Ken heistä ei ole saanut kärsiä tässä
maailmassa? Tänään sinä, huomenna minä.

Kun knppi oli täysi, Markiisitar otti sen ja astui hyvin varovasti,
ettei suinkaan läikyttäisi siitä pisaraakaan.

"Ottakaa tästä, hyvä rouva", hän kehoitta laskeutuen polvilleen

vuoteen viereen, "vaan älkää suinkaan liikkuko, avatkaa ainoastaan
vähäisen huulianne."

Hyvin varovasti hän sitten kaatoi pienen lusikallisen lientä sairaan

suuhun; mutta potilas ei voinut sitä siellä, vaan rupesi antamaan
ylen. ja sitten seurasi uusi pyörtymiskohtaus, vielä pitempi kuin
edelliset.

Oli selvää että lihaliemestä ei ollut enää apua. Markiisitar sen

hyvin älysi ja pakotti Perrinen nauttimaan sen, ettei kallis herkku
menisi hukkaan.

"Te kyllä tarvitsette vielä kaikki voimanne, pienokaiseni, tämä

virkistää teitä."

Kun Markiisitar ei lihaliemellään, joka hänen mielestänsä kyllä jos

mikään oli omiaan parantamaan kaikki vammat, saanut sairasta
virkistymään niinkuin oli toivoout, niin hän ei keksinyt mitään neuvoa
eikä voinut ehdottaa muuta kuin että uudestaan haettaisiin lääkäri:
ehkä hän voi tehdä jotakin.

Lääkäri tuli ja kirjotti määräyksen, mutta selitti samalla suoraan

lähtiessänsä Markiisittarelle, ettei hän voinut tehdä mitään sairaan
parantamiseksi:
 "Hänet ovat kurjuus, suru ja levon puute saaneet knoleman
omaksi. Jos hän olisi jaksanutkin lähteä tänään, niin hän olisi kuollut
rautatievaunuun; tätä ei voi kestää kuin muutamia tunteja, uusi
pyörtymyskohtaus ja silloin on kaikki lopussa."

Mutta sitä kesti päiviä, sillä elämä, joka vanhoissa väleen sammuu,
on voimakkaampi nuorissa: hän ei tullut terveemmäksi eikä
heikontunutkaan, ja vaikka hän ei voinut nauttia ravinnon
rahtustakaan eikä lääkkeitä ja vaikka hän makasi siinä ikäänkuin
nukkuen ihan liikkumatta, välistä melkeinpä hengittämättä, niin hän
eli kuitenkin.

Perrine alkoi uudestaan toivoa. Tuoni, joka aina muistuttaa

vanhuksia läsnäolostansa ja näyttää aina olevan lähellä, silloinkin
kun se todellisuudessa vielä on heistä kaukana, on nuorille niin
vastenmielinen, etteivät tahdo häntä tuntea, si edes silloinkaan kun
se kolkuttaa heidän ovellensa. Miksikä hänen äitinsä ei vielä
paranisi? Minkä tähden hän kuolisi? Viiden- tahi kuudenkymmenen
vuoden vanhoina on aika kuolla eikä hänen äitinsä vielä ollut
kolmeakaankymmeatä! Mitä häo oli rikkonut että häntä rangaistaisiin
ennenaikaisella kuolemalla, häntä, joka oli puolisoista lempein,
äideistä hellin ja aina niin hyvä omaisillensa. Se ei voi olla
mahdollista! Päinvastoin hän kyllä vielä paranee. Ja hän keksi
kaikenlaisia perusteita toiveillensa, jopa hän luuli tuon horrostilankin
ainoastaan suotavaksi levoksi kaikkien vaivojen ja ponnistusten
perästä. Milloin kuitenkin epäilys liian paljon rasitti ja hän tuli
levottomaksi, silloin hän turvautui Markiisittareen, joka aina vahvisti
hänen toivoansa lausumalla:

"Kun hän on jaksanut kestää nuo pitkät pyörtymiset, niin hän ei

varmaankaan kuole."
 "Niin, eikö totta?"

"Samaa luulevat Grain de Sel ja La Carpe."

Kun muutkin näkyivät luulevan hänen äitinsä vielä paranevan, niin

hän itsekin vähitellen tuli siitä varmaksi ja oli sen tähden levoton
ainoastaan siitä riittäisivätkö La Rouquerielta saamansa rahat heidän
menoihinsa, niin pienet kuin ne olivatkin. Ne hupenivat kaikesta
säästäväisyydestä huolimatta hirveän sukkelaan, milloin oli joku
odottamaton meno, milloin toinen. Mihin he turvautuisivat kun
viimeinen ropo olisi mennyt? Mistä saisivat pienintäkään apua, kun
heille ei enää jäisi muuta kuin vaateriepunsa? Mitenkä pääsisivät
Maraucourtiin?

Välistä, kun hän istui äitinsä vuoteen vieressä, nuo ajatukset

vaivasivat häntä niin kauheasti, että tuskanhiki oikein nousi hänelle
päähän ja hän luuli nyt vuorostansa pyörtyvänsä. Eräänä iltana juuri
semmoisena hetkenä hän tunsi heikon puristuksen äidin kädestä,
jota piti omassansa.

"Tahdotko jotakin, äiti?" hän kysyi innokkaasti, samassa

palautuneena todellisuuteen.

"Minun täytyy puhutella sinua, sillä hetki on tullut; lausua sinulle

viimeiset sanani, viimeinen tahtoni."

"Oi äiti, äiti!"

"Älä keskeytä minua, sydänkäpyseni, ja koeta hillitä suruasi,

samaten kuin minäkin koetan hillitä epätoivoani. En ole tahtonut
saattaa sinua levottomaksi ja siinä syy miksi en ole ennen puhunut,
säästääkseni sinulta tuskaa, mutta se mikä minulla on sanottavana,
on sanottava, niin kauhealta kuin se meistä tuntuukin. Olisin huono
äiti, heikko ja pelkuri, ainakin ymmärtämätön, jos vielä lykkäisin sen
tuonnemmaksi."

Hän vaikeni, yhtä paljon hengähtääksensä kuin kootaksensa

ajatuksiansa.

"Meidän täytyy erota…"

Perrine ei voinut olla nyyhkimättä.

"Niin, se on kauheata, lapsi kultani, enkä kuitenkaan voi torjua

itsestäni ajatusta, että ehkä on sinun parempi aivan orpona kuin
äidin seurassa tulla sukusi luokse, joka hänet hylkäisi. Kuitenkin
tapahtuu Jumalan tahto — sinä jäät yksin — ehkä muutaman tunnin
kuluttua — ehkä huomenna —"

Mielenliikutus esti häntä jatkamaata ja vasta hetken kuluttua hän

jaksoi lisätä:

"Kun minua — ei enää ole olemassa, niin sinulla on monta tointa

tehtävänä muodollisuuden vuoksi; silloin sinun pitää ottaa taskustani
eräs kaksinkertaiseen silkkiin kääritty paperi sekä antaa se niille,
jotka sitä sinulta kysyvät: se on vihkitodistukseni; siinä on minun
ynnä isäsi nimet. Mutta sinun pitää vaatia se takaisin, siliä se on
siuulle välttämätön näyttääksesi toteen syntyperäsi. Sen vuoksi sinun
tulee säilyttää se erittäin huolellisesti. Voipi kuitenkin sattua että
hukkaat sen ja siksi sinun pitää oppia se ulkoa eikä milloinkaan
unohtaa sitä silloin kun sinun on tarvis näyttää se, sinun tulee pyytää
uusi. Kasitäthän minut? Ja muistathan mitä sanon sinulle?"

"Kyllä, äiti, kyllä!"

 "Sinä tulet kovin onnettomaksi ja mielesi murtuu, mutta et saa
antautua tuskan valtaan kun — kun jäät yksin — yksin Parisiin.
Silloin sinun pitää heti matkustaa Maraucourtiin: rautateitse, jos
sinulla on siihen kylliksi rahaa, jalkaisin ellei sinulla ole kylliksi rahaa
junalippuun; parempi on nukkua maantien ojassa ja kärsiä nälkää
kuin jäädä Parisiin. Lupaathan minulle!"

"Sen lupaan, äiti."

"Niin hirvittävä on oykyinen tilamme, että tuntuu melkein

helpotukselta ajatella sinun joutuvan täältä pois."

Mutta tuo helpotus ei kuitenkaan ollut kyllin suuri torjuaksensa

uutta heikkouden kohtausta ja hän makasi kauan aikaa liikahtamatta
miltei hengittämättä ja lausumatta sanaakaan.

Mitä suurimman pelon ja tuskan valtaamana Perrine kumartui

hänen ylitsensä huutaen:

"Äiti, äiti!"

Tuo huuto näytti palauttavan hänet henkiin.

"Odota vähän", hän kuiskasi niin heikosti, että sanat pikemmin

tuntuivat katkonaiselta hengitykseltä, "olihan minulla vielä muutakin
sanottavaa sinulle, joka sinun tulee painaa mieleesi — mutta en
muista mitä jo olen sanonut — odota vähäsen."

Hetken perästä hän jatkoi:

"Niin sitähän se oli: kun saavut Maraucourtiin, niin älä hätäile;

sinulla ei ole oikeutta vaatia mitään. Minkä saavutat, sen saavutat
itsesi tähden, kun olet hyvä ja tulet rakastetuksi… Toimi niin, että
sinua rakastetaan… itsesi tähden, siinä kaikki. Mutta minä toivon…
minä tiedän että he vielä rakastavat sinua… ken voisi olla sinua
tskastamatta… Silloin kova onnesi on lopussa."

Hän pani kätensä ristiin ja silmiin tuli kirkas loiste.

"Näin sinnt… niin, näin sinut ooneliisena… Oi! Jospa saisin kuolla
siinä uskossa ja toivossa että muistoni aina pysyy elävänä
sydämessäsi!"

Tuon sairas lausui rukouksen tapaan taivaaseen, mutta

seuraavassa silmänräpäyksessä hän vaipui jälleen tuiki uupuneena
matrassillensa ikäänkuin tuo ponnistus olisi riistänyt viimeisetkin
voimat; hän makasi siinä uuvuksissa, menehtyneenä vaikkei
tainnuksissa, mikäli voi päättää hänen läähättävästä
hengityksestänsä.

Perrine jäi hetkeksi seisomaan vuoteen viereen, mutta nähdessään

että äidin tila ei muuttunut, hän meni hiljaa ulos. Tuskin hän
kuitenkaan ennätti pihalle ennenkuin ennemmin kaatui knin
heittäytyi suulleen ruohoon ja purskahti katkeraan itkuon. Hänen
sydämensä sykki rajusti, hänen päätään huimasi, jalat eivät ottaneet
kannattaaksensa häntä, kauan hillitty tuska puhkesi surkeaan
valitukseen.

Niin hän makasi muutamia minuutteja vallan masentuneena, itkun

tukehduttamana, mutta kohta omatunto häntä soimasi siitä, että oli
jättänyt äidin hetkeksi yksin; hän siis nousi koettaaksensa vähäisen
rauhottua urhoollisesti taistellen kyyneleitänsä ja tuskaansa vastaaa.

Sinne tänne hän asteli suurella pihalla, jossa varjot jo rupesivat

tihenemään, tietämättä minne meni, milloin suoraan eteenpäin,
milloin sen ympäri tarhaan koettaen pidättää kyyneleitänsä.

Kun hän ehkä kymmenettä kertaa astui tuon rautatievaunun

ohitse, jonka ovesta karamellintekijä jo hetken aikaa oli häntä
katsellut, niin tämä astui hänen luoksensa pari sitkeätä karamellia
kädessä.

"Sinun on varmaankin kovin ikävä tyttöseni", hän lausui säälivästi.

"Kyllä."

"Kas tässä, ota nämä…" hän ojensi hänelle karamelliputkensa, "…

makeiset tekevät hyvää?"

Kuudes luku.

Pappi oli jo lopettanut viimeiset rukoukset ja juuri lähtenyt, mutta

Perrine jäi yhä avohaudan luokse, silmät käsiin kätkettyinä. Silloin
Markiisitar, joka ei ollut jättänyt häntä, kumartui hänen ylitsensä ja
tarttui hänen käteensä.

"Meidän täytyy mennä", hän lausui.

"Oi, täytyykö meidän?"

"Niin, meidän täytyy mennä", hän toisti vakavasti.

Ja hän tarttui Perrinen käteen ja vei hänet pois.

He astuivat pari silmänräpäystä eikä Perrine tietänyt mitä hänen

ympärillään tapahtui, tahi minne hänet vietiin: hänen ajatuksensa,
hänen sydämensä, hänen sielunsa ja koko elämänsä jäivät
kirkkomaahan äitinsä luokse.

Viimein he seisahtuivat yksinäiseen lehtikujaan, Perrine ja

Markiisitar, joka häntä talutti, Grain de Sel, La Carpe ja
karamellintekijä, mutta tuskin hän heitä tunsi surussansa.
Markiisittarella oli mustat nauhat hatussansa, Grain de Sel oli
pukeutunut herraksi ja pannut päähänsä korkean silkkihatun, La
Carpella oli tuon ainaisen nahkaisen esiliinan sijasta
pähkinänkarvainen päällysnuttu, joka ulettui jalkoihin asti ja
karamellintekijä oli vaihtanut valkoisen palttinanuttunsa
verkanuttuun. Oikeina pariisilaisina he olivat kaikki pukeutuneet
juhlavaatteihinsa kunnioittaaksensa vainajata, jonka maallisia
jäännöksiä he äsken olivat kätkeneet viimeiseen lepoon.

"Tahdon sanoa sinulle, pienokaiseni", alkoi Grain de Sel, joka luuli

velvollisuudeksensa ensiksi puuttua puheeseen ollen seuran
etevimpänä henkilönä, "että voit jäädä asumaan Champ Guillotiin
maksamatta mitään vuokraa niin kauaksi aikaa kuin sinua suinkin
haluttaa."

"Jos tahdot ruveta laulamaan minun kanssani", jatkoi Markiisitar,

"niin kyllä aina ansaitset leipäsi; se on hieno ammatti."

"Jos enemmän pidät karamellinteosta", lausui karamellintekijä,

"niin otan sinut luokseni; se on myöskin hieno ammatti, vieläpä oikea
ammatti."

La Carpe ei lausunut sanaakaan, mutta hymy hänen

kokoonpuristetuilla huulillaan ynnä ojennetun käden ikäänkuin
tarjoava liike ilmaisivat nekin että hänelläkin olisi jotakin
tarjottavana: joka kerta kuin Perrine vaan haluaa kupillisen hyvää
lihalientä, niin tarvitsee vaan pyytää, niin hän kyllä sitä antaa, ja
oikein erinomaisen hyvää.

Näin monta ystävyyden osotetta yhtä aikaa täytti Perrinen silmät

kyyneleillä, kiitollisuuden kyyneleillä, ja ne huuhtoivat pois ne
katkerat vedet, jotka kaksi päivää olivat polttaneet hänen silmiään.

"Miten hyvät te olette minulle", hän kuiskasi kiitollisesti.

"Kukin tekee minkä voi", vastasi siihen Grain de Sel.

"Emmehän voi jättää sinun kaltaistasi rehellistä tyttöä Parisin

kaduillekaan", vakuutti puolestansa Markiisitar.

"Minä en saa jäädä Parisiin", vastasi Perrine, "minun täytyy heti

lähteä sukulaisteni luokse."

"Onko sinulla sukulaisia?" keskeytti Grain de Sel merkitsevästi

katsellen toisia ikäänkuin tarkoittaen: semmoiset sukulaiset eivät
mahda olla mistään kotoisin.

"Missä ovat sukulaisesi?"

"Lähellä Amiensia."

"Ja kuinka luulet pääseväsi Amiensiin? Onko sinulla rahaa?"

"Ei kylliksi matkustaakseni rautatiellä; sentähden aion mennä

jalkaisin."

"Osaatko sinne?"

"Minulla on kartta taskussani."

 "Mutta neuvooko karttasi sinulle miten osaat täällä Pariisissa
Amiensiin vievälle tielle."

"Ei, mutta ehkä tahdotte neuvoa minulle…"

Jokainen riensi antamaan hänelle neuvoja, jotka olivat niin sekavia

ja ristiriitaisia kuin mahdollista, kunnes Grain de Sel äkkiä heidät
keskeytti.

"Jos tahdot eksyä Parisissa", hän lausui, "niin kuuntele vaan heitä.
Näin sinun pitää tehdä: mene paikallisjunalla Chapelle Nordin
assmalle, siellä on Amiensin tie ihan edessäsi eikä sinun tarvitse
muuta kuin seurata sitä ja silloin kyllä tulet toimeen oppaallasi. Lippn
ei maksa kuin kuusi sousta. Milloin aiot lähteä?"

"Nyt heti; lupasin äidilleni lähteä heti."

"Sinun tulee totella äitisi käskyä", lausui Markiisitar. "Lähde siis,

mutta anna minun ensin syleillä sinua; sinä olet kunnon tyttö."

Toiset pudistivat hänen kättänsä.

Sitten heidän piti lähteä kirkkomaalta, mutta Perrine siinä hieman

epäili ja kääntyi haudalle päin, joka hänen juuri oli jättäminen; silloin
Markiisitar, arvaten hänen aikomuksensa, joutuun keskeytti:

"Koska sinon pitää lähteä, niin on sinun paras matkustaa heti."

"Niin lähde heti", kehoitti Grain de Selkin.

Perrine jätti heidät kaikki hyvästi kiitollisesti puristaen heidän

kättänsä ja sitten hän meni joutuun ikään kuin peljäten jotakin.

"Minä tarjoan lasillisen viiniä", lausoi Grain de Sel.

 "Ei hyvä pahaa tee", vastasi siihen Markiisitar.

Ensi kertaa La Carpe avasi suonsa sanoen:

"Lapsi poloinen! Pieni raukka!"

Istuuduttuaan rautatievaunuihin Perrine otti esille vanhan

Ranskanmaan matkakartan, jota monen monituisesti oli käyttänyt
lähdön jälkeen Italiasta ja johon siis oli hyvinkin perehtynyt. Parisista
Amiensiin oli tie vallan selvä, ei tarvinnut muuta kuin kulkea samaa
tietä kuin Calaisiin menevät postivaunot. Sitä näytti hieno viiva
hänen matkakartallaan: Sain-Denis, Ecouen, Luzarches. Chantilly,
Clermont ja Breteuil. Amiensissä hänen tuli poiketa Boulogneen
vievälle tielle. Hyvästi osaten arvostella tien pituutta hän laski että
Maraucourtiin piti olla noin sadanviidenkytamenen kilometrin matka.
Jos hän siis jaksaisi astua kolmekymmentä kilometriä päivässä, niin
hän olisi perillä kuuden vuorokauden perästä.

Mutta jaksaisiko hän kuusi päivää peräkkäin säännöllisesti astua

kolmekymmentä kilometriä?

Juuri sentähden, että hän oli tottunut astumaan peninkulman

peninkulman perästä Palikarin rinnalla, hän tiesi, ettei ollut lainkaan
sama asia joskus astua kolmekymmentä kilometriä kuin taivaltaa
sama määrä päivä toisensa perästä, jalat siitä tulisivat aroiksi eivätkä
polvetkaan sitä kestäisi. Ja toiseksi olisiko sitten ilma kaunis koko
viikon? Selkeällä ilmalla ja päivänpaisteessa hän kyllä voi kulkea
olkoonpa vaikka kuinka kuuma, mutta jos rupeaisi satamaan. Mitä
hän silloin tekee, kun ei ole parempaa suojaa kuin vanhat ryysyiset
vaatteensa? Kauniin yön hän kyllä voisi nukkua taivasalla metsässä
tahi pensaikossa; mutta lehtikatos, joka imee itseensä kasteen,
läpäisee sadepisarat etenkin jos ne putoavat suurina karpaloina.
Kastunut hän oli sangen usein vallan läpimärjäksi eikä hän peljännyt
rankkasadettakaan, mutta voisiko hän kestää läpimärkänä koko
viikon, aamusta iltaan ja jälleen illasta aamuun?

Sanoessaan Grain de Selille ettei hänellä ollut kylliksi rahaa

rautatiematkaa varten, hän jätti tämän siihen luuloon, joka häntä
itseäänkin elvytti, nimittäin että hänellä oli kylliksi jalkamatkaa
varten, ellei se vaan venyisi kovin pitkäksi.

Hänellä oli viisi frangia ja kolmekymmentäviisi centimea

jättäessänsä Champ Guillotin ja lunastettuaan kuudella sous'lla
rautatielippunsa hänelle jäi viiden frangin kappale ja yksi sous, joita
hän kilisteli taskussansa, milloin tuhlaamiskiusaus häntä yritti
ahdistelemaan.

Näiden rahojen oli siis määrä riittää koko matkaan, vieläpä

vähäisen kauemminkin jotta hän voisi tulla toimeen Marauconrtissa
muutamia päiviä.

Oliko se mahdollista?

Hän ei voinut ratkaista sitä kysymystä, eikä muitakaan samanlaisia

kun kuuli huudettavan Chapelle aseman nimen. Hän astui siis alas
junasta ja jatkoi heti matkaansa Saint-Denisin tietä pitkin.

Hänen tuli vaan pysyä maantiellä ja kun aurinko vielä valaisi pari
kolme tuntia niin hän toivoi ennen pimeän tuloa ehtivänsä siksi
kauas Parisista että voisi nukkua jossakin pensaikossa, joka hänen
mielestänsä oli turvallisin paikka.

Mutta vastoin luuloansa kaupungista ei näkynyt loppua tulevan.

Yhä vaan jatkuivat talonrivit, tehdas tehtaan perästä ikäänkuin
kohosi maasta tien kummallakin puolella ja niin pitkälle kuin silmä
kantoi ei näkynyt muuta kuin kattoja ja korkeita piippuja, joista
tuprusi musta, sakea savu. Ja noista tehtaista, tavarahuoneista ja
ladoista kuului huumaavaa melua, koneiden jyskettä ja pauhua,
höyrypillien vinhaa vihellystä miltei ulvontaa; tietkin olivat täynnä
väkeä, joka punertavan tomupilven peitossa liikkui kuljettaen
vaunuja, rattaita, ratavaunuja pitkissä jonoissa. Ja noiden kuormien
peitevaatteissa oli luettavana sama nimi, joka jo heidän
saapuessansa Parisiin, Bercyn portille oli herättänyt hänen
huomionsa: 'Maraucourtin tehtaat, Vulfran Paindavoine'.

Eikö tämä Parisi siis koskaan lopu! Eikö hän milloinkaan pääse siitä
pois! Ei maalaiselämän yksinäisyys, yön hiljaisuus häntä pelottanut,
vaan häntä kammoksutti päinvastoin Parisi, sen talot, sen aaltoillevat
väkijoukot ja sen häikäisevä valo.

Sininen nimitaulu erään talon kulmassa ilmaisi valkoisilla

kirjaimillaan hänen saapuneen Saint-Denisiin, kun hän yhä vielä luuli
olevansa Parisissa, ja se seikka elvytti hänen toivonsa: Saint-Denisin
perästä ihan varmaan tulee maaseutu.

Hän arveli olevan välttämätöntä ennen kaupungista lähtöä ostaa

naula leipää, jota voisi syödä ennen maatapanoaan ja hän astui siis
leipurinmyymälään.

"Olkaa hyvä myykää minulle naula leipää."

"Onko sinulla rahaa?" kysyi leipurin vaimo, jonka mielestä hänen

ulkoasunsa ei ollut niinkään luottamusta herättävä.

Perrine näytti viiden frangin rahaansa leipurinvaimolle.

 "Tässä on viisi frangia, jonka pyydän saada pieniksi."

Ennenkuin leikkasi leipää vaimo otti rahan ja tutki sen tarkkaan.

"Mitä tämä merkitsee?" hän kysyi kilahutellen rahat pöytään.

"Näetteban sen olevan viiden frangin rahan."

"Kuka on lähettänyt sinut kaupittelemaan tätä?"

"Ei kukaan; minä ostaisin naulan leipää päivällisekseni."

"Vai niin! Mutta sinä et saa mitään leipää, ja neuvon sinua

korjaamaan luusi mitä pikemmin, ellet tahdo joutua vankeuteen."

Perrine säikähti eikä voinut pitää puoliansa.

"Minkätähden minut vangittaisiin?" hän sopersi.

"Sentähden että olet varas…"

"Enhän, rouvaseni!"

"… joka koetat kaupita väärää rahaa. Korjaa luusi, senkin lutus,
maankiertäjä! Odotappas vaan niin haen polisin!"

Perrine kyllä tiesi olevaosa syytön varkauden syytökseen, mutta

hän ei tietänyt oliko hänen rahansa todelïakin vääriä, ja maankiertäjä
hän kyllä oli, Jumala paratkoon, maankiertäjä, jolla ei ollut kotia eikä
isän turvaa. Mitea puolustautua jos hänet vangittaisiin? Miten hänen
silïoio kävisi?

Kaikki nuo kysymykset risteilivät häaec päässään salaman

nopeasti, mutta suuressa hädässänsäkin hän ensin muisteli ainoata
aarrettansa, rahaansa, ennenkuin antautui pelon valtaan, joka oli
vähällä hänet tukahuttaa.

"Ellette tahdo myödä minulle leipää, niin antakaa ainakin rahani

takaisin", hän lausui ojentaen kätensä.

"Jotta ehkä voisit kaupitella sitä muualla, eikö niin? Eipäs, rahan
minä pidäo. Etsi polisi jos tahdot, niin tutkitaan se yhdessä. Ja mene
matkoihisi nyt, senkin varas ja heittiö, ja sukkelaan!"

Leipurinvaimon kiukkuiset sanat kaikuivat kadulle asti ja tietysti

silloin seisahtuivat ovelle muutamia henkilöitä uteliaina
kuuntelemaan sekä hekin puolestaosa lausnmaan muutaman sanan.

"Mitä on tapahtunut?"

"Tämä tyttö on yrittänyt murtaa auki puodin rahalaatikon

varastaaksensa."

"Semmoiselta hän näyttääkin."

"Ei ole polisikaan koskaan saapuvilla milloin sitä tarvittaisiin."

Kovasti säikähtyneenä Perrine jo pelkäsi tokko emsinkään

rohkenisi mennä pois puodista; mutta väkijoukko kyllä antoi hänen
mennä, vaikka haukkumasanoja vallan sinkoillen sateli hänen
jälkeen. Hän ei tohtinut juosta vaikka kovin teki mieli, ei edes
kääntyäkään nähdäksensä ajettiinko häntä takaa.

Muutaman minuutin kuluttua, jotka hänestä tuntuivat tonneilta,

hän saapui kaupungin ulkopuolelle ja huolimatta kaikista
vastoinkäymisistänsä hän kuitenkin tunsi olevansa levollisempi. Ei
mitään haukkumasanoja enää! Ei polisiakaan!