Learning Scientific Programming with Python Hill

pdf download

https://ebookmass.com/product/learning-scientific-programming-
with-python-hill/

Explore and download more ebooks at ebookmass.com

Here are some recommended products for you. Click the link to
download, or explore more at ebookmass.com

Learning Scientific Programming with Python 2nd Edition

Christian Hill

https://ebookmass.com/product/learning-scientific-programming-with-
python-2nd-edition-christian-hill-2/

Learning Scientific Programming With Python 2nd Edition

Christian Hill

https://ebookmass.com/product/learning-scientific-programming-with-
python-2nd-edition-christian-hill/

Mastering Functional Programming with Python Brett

Neutreon

https://ebookmass.com/product/mastering-functional-programming-with-
python-brett-neutreon/

Programming and Problem Solving with Python Ashok Namdev

Kamthane

https://ebookmass.com/product/programming-and-problem-solving-with-
python-ashok-namdev-kamthane/
Python Programming and SQL: 10 Books in 1 - Supercharge
Your Career with Python Programming and SQL Andrew Reed

https://ebookmass.com/product/python-programming-and-sql-10-books-
in-1-supercharge-your-career-with-python-programming-and-sql-andrew-
reed/

Learning Java: Beginning programming with java for dummies

Bach

https://ebookmass.com/product/learning-java-beginning-programming-
with-java-for-dummies-bach/

Beginning Programming with Python For Dummies 3rd Edition

John Paul Mueller

https://ebookmass.com/product/beginning-programming-with-python-for-
dummies-3rd-edition-john-paul-mueller/

Machine Learning for Time Series Forecasting with Python

Francesca Lazzeri

https://ebookmass.com/product/machine-learning-for-time-series-
forecasting-with-python-francesca-lazzeri/

Programming the Raspberry Pi, Third Edition: Getting

Started with Python Simon Monk

https://ebookmass.com/product/programming-the-raspberry-pi-third-
edition-getting-started-with-python-simon-monk/
Learning Scientific Programming with Python

Learn to master basic programming tasks from scratch with real-life, scientifically
relevant examples and solutions drawn from both science and engineering. Students and
researchers at all levels are increasingly turning to the powerful Python programming
language as an alternative to commercial packages and this fast-paced introduction
moves from the basics to advanced concepts in one complete volume, enabling readers
to quickly gain proficiency.
Beginning with general programming concepts such as loops and functions within
the core Python 3 language, and moving on to the NumPy, SciPy and Matplotlib
libraries for numerical programming and data visualization, this textbook also discusses
the use of IPython Notebooks to build rich-media, shareable documents for scientific
analysis. Including a final chapter introducing challenging topics such as floating-
point precision and algorithm stability, and with extensive online resources to support
advanced study, this textbook represents a targeted package for students requiring a
solid foundation in Python programming.

Christian Hill is a physicist and physical chemist at University College London and
Oxford University. He has over twenty years’ experience of programming in the phys-
ical sciences and has been programming in Python for ten years. His research uses
Python to produce, analyse, process, curate and visualize large data sets for the predic-
tion of the properties of planetary atmospheres.
Learning Scientific Programming
with Python
Christian Hill
University College London and
Somerville College, University of Oxford
University Printing House, Cambridge CB2 8BS, United Kingdom

Cambridge University Press is part of the University of Cambridge.

It furthers the University’s mission by disseminating knowledge in the pursuit of
education, learning and research at the highest international levels of excellence.

www.cambridge.org
Information on this title: www.cambridge.org/9781107075412
© Cambridge University Press 2015
This publication is in copyright. Subject to statutory exception
and to the provisions of relevant collective licensing agreements,
no reproduction of any part may take place without
the written permission of Cambridge University Press.
First published 2015
Printed in the United Kingdom by TJ International Ltd. Padstow Cornwall
A catalogue record for this publication is available from the British Library
Library of Congress Cataloguing in Publication data
Hill, Christian, 1974–
Learning scientific programming with Python / Christian Hill,
University College London and Somerville College, University of Oxford.
pages cm
ISBN 978-1-107-07541-2 (Hardback) – ISBN 978-1-107-42822-5 (Paperback)
1. Science–Data processing. 2. Science–Mathematics.
3. Python (Computer program language) I. Title.
Q183.9.H58 2015
005.13 3–dc23 2015017085
ISBN 978-1-107-07541-2 Hardback
ISBN 978-1-107-42822-5 Paperback
Additional resources for this publication at www.cambridge.org/9781107075412
Cambridge University Press has no responsibility for the persistence or accuracy of
URLs for external or third-party internet websites referred to in this publication,
and does not guarantee that any content on such websites is, or will remain,
accurate or appropriate.
 Contents

Acknowledgments page vii

1 Introduction 1
1.1 About this book 1
1.2 About Python 2
1.3 Installing Python 5
1.4 The command line 6

2 The core Python language I 8

2.1 The Python shell 8
2.2 Numbers, variables, comparisons and logic 9
2.3 Python objects I: strings 27
2.4 Python objects II: lists, tuples and loops 41
2.5 Control flow 56
2.6 File input/output 66
2.7 Functions 70

3 Interlude: simple plotting with pylab 84

3.1 Basic plotting 84
3.2 Labels, legends and customization 89
3.3 More advanced plotting 97

4 The core Python language II 102

4.1 Errors and exceptions 102
4.2 Python objects III: dictionaries and sets 110
4.3 Pythonic idioms: “syntactic sugar” 121
4.4 Operating system services 131
4.5 Modules and packages 137
4.6 An introduction to object-oriented programming 147

v
vi Contents

5 IPython and IPython Notebook 160

5.1 IPython 160
5.2 IPython Notebook 174

6 NumPy 184
6.1 Basic array methods 184
6.2 Reading and writing an array to a file 216
6.3 Statistical methods 225
6.4 Polynomials 232
6.5 Linear algebra 247
6.6 Matrices 256
6.7 Random sampling 262
6.8 Discrete Fourier transforms 272

7 Matplotlib 280
7.1 Matplotlib basics 280
7.2 Contour plots, heatmaps and 3D plots 317

8 SciPy 333
8.1 Physical constants and special functions 333
8.2 Integration and ordinary differential equations 355
8.3 Interpolation 374
8.4 Optimization, data-fitting and root-finding 380

9 General scientific programming 402

9.1 Floating point arithmetic 402
9.2 Stability and conditioning 410
9.3 Programming techniques and software development 415

Appendix A Solutions 424

Index 445
Acknowledgments

For Emma, Charlotte and Laurence

Many people have helped directly or indirectly in the preparation of this book. Thanks
are due especially to Jonathan Tennyson at UCL, and Laurence Rothman and Iouli Gor-
don for hosting my sabbatical year at the Harvard-Smithsonian Center for Astrophysics.
As ever, I owe much to Natalie Haynes for her constant support, encouragement and
friendship.

vii
Visit https://ebookmass.com today to explore
a vast collection of ebooks across various
genres, available in popular formats like
PDF, EPUB, and MOBI, fully compatible with
all devices. Enjoy a seamless reading
experience and effortlessly download high-
quality materials in just a few simple steps.
Plus, don’t miss out on exciting offers that
let you access a wealth of knowledge at the
best prices!
1 Introduction

1.1 About this book

This book is intended to help scientists and engineers learn version 3 of the Python
programming language and its associated NumPy, SciPy and Matplotlib libraries. No
prior programming experience or scientific knowledge in any particular field is assumed.
However, familiarity with some mathematical concepts such as trigonometry, complex
numbers and basic calculus is helpful to follow the examples and exercises.
Python is a powerful language with many advanced features and libraries; while the
basic syntax of the language is straightforward to learn, it would be impossible to teach
it in depth in a book of this size. Therefore, we aim for a balanced, broad introduction to
the central features of the language and its important libraries. The text is interspersed
with examples relevant to scientific research, and at the end of most sections there are
questions (short problems designed to test knowledge) and exercises (longer problems
that usually require a short computer program to solve). Although it is not necessary
to complete all of the exercises, readers will find it useful to attempt at least some of
them. Where a section, example or exercise contains more advanced material that may
be skipped on first reading, this is indicated with the symbol ♦.
In Chapter 2 of this book, the basic syntax, data structures and flow control of a
Python program are introduced. Chapter 3 is a short interlude on the use of the Pylab
library for making graphical plots of data: this is useful to visualize the output of
programs in subsequent chapters. Chapter 4 provides more advanced coverage of the
core Python language and a brief introduction to object-oriented programming. There
follows another short chapter introducing the popular IPython and IPython Notebook
environments, before chapters on scientific programming with NumPy, Matplotlib and
SciPy. The final chapter covers more general topics in scientific programming, including
floating point arithmetic, algorithm stability and programming style.
Readers who are already familiar with the Python programming language may wish
to skim Chapters 2 and 4.
Code examples and exercise solutions may be downloaded from the book’s website at
scipython.com . Note that while comments have been included in these downloadable
programs, they are not so extensive in the printed version of this book: instead, the code
is explained in the text itself through numbered annotations (such as ➊). Readers typing
in these programs for themselves may wish to add their own explanatory comments to
the code.

1
2 Introduction

1.2 About Python

Python is a powerful, general-purpose programming language devised by Guido van

Rossum in 1989.1 It is classified as a high-level programming language in that it auto-
matically handles the most fundamental operations (such as memory management)
carried out at the processor level (“machine code”). It is considered a higher-level
language than, for example, C, because of its expressive syntax (which is close to
natural language in some cases) and rich variety of native data structures such as lists,
tuples, sets and dictionaries. For example, consider the following Python program which
outputs a list of names on separate lines.
Listing 1.1 Outputing a list of names using a program written in Python
# eg1-names.py: output three names to the console.

names = [’Isaac Newton’, ’Marie Curie’, ’Albert Einstein’]

for name in names:
print(name)

Output:
Isaac Newton
Marie Curie
Albert Einstein

Now compare this with the equivalent program in C.

Listing 1.2 Outputing a list of names using a program written in C

/* eg1-names.c: output three names to the console. */
#include <stdio.h>
#include <stdlib.h>
#include <string.h>
#define MAX_STRING_LENGTH 20
#define NUMBER_OF_STRINGS 3

int main()
{
int i;
char names[NUMBER_OF_STRINGS][MAX_STRING_LENGTH+1];
strcpy(names[0], "Isaac Newton");
strcpy(names[1], "Marie Curie");
strcpy(names[2], "Albert Einstein");

for (i=0;i<NUMBER_OF_STRINGS;i++) {
fprintf(stdout, "%s\n", names[i]);
}

return EXIT_SUCCESS;
}

1 Python’s “benevolent dictator for life.”

 1.2 About Python 3

Even if you are not familiar with the C language, you can see there is quite a lot of
overhead involved in coding even this simple task in C: three includes of libraries not
loaded by default, explicit declarations of variables to hold the list (“array”, in C) of
names, names, and a counter, i, and explicit indexing of this array in a for loop; you
even need to add the line endings (‘\n’ is the “new line” character). This source code
then has to be compiled – converted into the machine code that the computer processor
understands – before it can be run (executed). Furthermore, there is plenty of scope for
errors (bugs): trying to print the name stored in name[10] will likely cause junk to be
output: the C compiler won’t stop you from accessing this nonexistent name.
The same program written in three lines of Python is clean and expressive: we do
not have to explicitly declare that names is a list of strings, there is no need for a
loop counter like i and there are no separate libraries to include (import in Python).
To run the Python program, one simply needs to type python eg1-names.py which
will automatically invoke the Python “interpreter” to compile and then run the resulting
“byte-code” (a kind of intermediate representation of the program between its source
and the ultimate machine code that Python dispatches to the processor).
Python’s syntax aims to ensure that “There should be one – and preferably only one –
obvious way to do it.” This differs from some other popular high-level languages such as
Ruby and Perl, which take the opposite approach, encapsulated by the mantra “there’s
more than one way to do it.” For example, there are (at least) four obvious ways to
output the same list in Perl:2
Listing 1.3 Different ways to output a list of names using a program written in Perl
@names = ("Isaac Newton", "Marie Curie", "Albert Einstein");
# Method 1
print "$_\n" for @names;

# Method 2
print join "\n", @names;
print "\n";

# Method 3
print map { "$_\n" } @names;

# Method 4
$" = "\n";
print "@names\n";

(Note also Perl’s famously concise but somewhat opaque syntax.)

1.2.1 Advantages and disadvantages of Python

Here are some of the main advantages of the Python programming language and why
you might want to use it:

2 Well, obvious to Perl programmers.

4 Introduction

• Its clean and simple syntax makes writing Python programs fast and generally
minimizes opportunities for bugs to creep in. When done right, the result is high-
quality software that is easy to maintain and extend.
• It’s free – Python and its associated libraries are free of cost and open source,
unlike commercial offerings such as Mathematica.
• Cross-platform support: Python is available for every commonly available
computer system, including Windows, Unix, Linux and Mac OS X. Although
platform-specific extensions exist, it is possible to write code that will run on any
platform without modification.
• Python has a large library of modules and packages that extend its functionality.
Many of these are available as part of the “standard library” provided with the
Python interpreter itself. Others, including the NumPy, SciPy and Matplotlib
libraries used in scientific computing, can be downloaded separately for no cost.
• Python is relatively easy to learn. The syntax and idioms used for basic operations
are applied consistently in more advanced usage of the language. Error messages
are generally meaningful assessments of what went wrong rather than the generic
“crashes” that can occur in compiled lower-level languages such as C.
• Python is flexible: it is often described as a “multi-paradigm” language that
contains the best features from the procedural, object-oriented and functional
programming paradigms. There is little need for the work-arounds required in
some languages when a problem can only be solved cleanly with one of these
approaches.
So where’s the catch? Well, Python does have some disadvantages and isn’t suitable
for every application.
• The speed of execution of a Python program is not as fast as some other, fully
compiled languages such as C and Fortran. For heavily numerical work, the
NumPy and SciPy libraries alleviate this to some extent by using compiled-
C code “under the hood,” but at the expense of some reduced flexibility. For
many, many applications, however, the speed difference is not noticeable and the
reduced speed of execution more than offset by a much faster speed of develop-
ment. That is, it takes much less time to write and debug a Python program than
to do the same in C, C++ or Java.
• It is hard to hide or obfuscate the source code of a Python program to prevent
others from copying or modifying it. However, this doesn’t mean that successful
commercial Python programs don’t exist.
• A common complaint about Python has historically been that its rapid devel-
opment has led to compatibility issues between versions. Certainly there are
important differences between Python 2 and Python 3 (described in the next
section), but the complaint stems from the fact that within the Python 2 series,
there were major improvements and additions to the language that meant that
code written in a later version (say, 2.7) would not run on an earlier version of
Python (e.g., 2.6), although code written for an earlier version of Python will
always run on a later version (within the same branch, 2 or 3). If you use the
 1.3 Installing Python 5

latest version of Python (see Section 1.3) you probably won’t run into a problem,
but some operating systems that come with Python are rather conservative and
install by default only an older version.

1.2.2 Python 2 or Python 3?

At the time of writing, Python users have a choice to make: whether to use the older,
more established Python 2 version of the language or the newer Python 3. Although the
differences between the two versions may seem minor, code written in Python 3 will
not run under Python 2 and vice versa: Python 3 is not backward-compatible with its
predecessor. This book teaches Python 3.
The latest major version of Python 2, Python 2.7, will be the last of that branch. Since
its release in 2009, the number of users and extent of library support for Python 3 has
grown to the point that new users would find little benefit in learning Python 2 except
to maintain legacy code.
There are several reasons for major change between versions (breaking your users’
existing code is not something to be undertaken lightly): Python 3 fixes some ugly
quirks and inconsistencies in the language and provides Unicode support for all strings
(eliminating a lot of the confusion that is created in dealing with Unicode and non-
Unicode strings in Python 2). Unicode is an international standard for the representation
of text in most of the writing systems in the world.
It is anticipated that most users of this book will not have trouble converting their own
code between the two versions of Python if necessary. Where important, the differences
are pointed out in the text.

1.3 Installing Python

The official website of Python is www.python.org/, and contains full and easy-to-follow
instructions for downloading Python. However, there are several full distributions which
include the NumPy, SciPy and Matplotlib libraries (the “SciPy stack”) to save you from
having to download and install these yourself:

• Anaconda is available for free (including for commerical use) from http://
continuum.io/downloads. It installs both Python 2 and Python 3, but the default
version can be selected either before downloading as indicated on this web page,
or subsequently using the ‘conda’ command.
• Enthought Canopy is a similar distribution with a free version and various tiers
of paid-for versions including technical support and development software.

In most cases, one of these distributions should be all you need. We provide some
platform-specific notes below.
The source code (and binaries for some platforms) for the NumPy, SciPy, Matplotlib
and IPython packages are available separately at:
6 Introduction

• NumPy: http://sourceforge.net/projects/numpy/
• SciPy: http://sourceforge.net/projects/scipy/
• Matplotlib: http://matplotlib.org/downloads.html
• IPython: https://github.com/ipython/ipython/releases

Windows
Windows users have a couple of further options for installing the full SciPy stack:
Python(x,y) (https://code.google.com/p/pythonxy/) and WinPython (http://winpython
.sourceforge.net/). Both are free.

Mac OS X
Mac OS X, being based on Unix, comes with Python, but it is usually an older version
of Python 2. You must not delete or modify this installation (it’s needed by the operating
system), but you can follow the instructions above for obtaining Python 3 and the SciPy
stack. OS X does not have a native package manager (an application for managing
and installing software), but the two popular third-party package managers, Homebrew
(http://brew.sh/) and MacPorts (www.macports.org/), can both supply Python 3 and its
packages if you prefer this option.

Linux
Almost all Linux distributions come with Python 2, but usually not Python 3, so you
will need to install it from the links above: the Anaconda and Canopy distributions
both have versions for Linux. Most Linux distributions come with their own software
package managers (e.g., apt in Debian and rpm for RedHat). These can be used to
install Python 3 and its libraries, though finding the necessary package repositories may
take some research on the Internet. Be careful not to replace or modify your system
installation as other applications may depend on it.

1.4 The command line

Most of the code examples in this book are written as standalone programs which can
be run from the command line (or from within an integrated development environment
(IDE) if you use one: see Section 9.3.2). To access the command line interface (also
known as a console or terminal) on different platforms, follow the instructions below.

• Windows 7 and earlier: Start > All Programs > Command Prompt; alternatively,
type cmd in the Start > Run input box.
• Windows 8: Preview (lower left of screen) > Windows System: All apps; alterna-
tively type ‘cmd’ in the search box pulled down the top-right corner of the screen.
• Mac OS X: Finder > Applications > Utilities > Terminal
• Linux: if you are not using a graphical interface you are already at the command
line; if you are, then locate the Terminal application (distributions vary, but it is
usually found within a System Utilities or System Tools subfolder).
 1.4 The command line 7

Commands typed at the command line are interpreted by an application called a shell,
which allows the user to navigate the file system and is able to start other applications.
For example, the command
python myprog.py
instructs the shell to invoke the Python interpreter, sending it the file myprog.py as
the script to execute. Output from the program is then returned to the shell and displayed
in your console.
2 The core Python language I

2.1 The Python shell

This chapter introduces the syntax, structure and data types of the Python program-
ming language. The first few sections do not involve writing much beyond a few
statements of Python code and so can be followed using the Python shell. This
is an interactive environment: the user enters Python statements that are executed
immediately after the Enter key is pressed.
The steps for accessing the “native” Python shell differ by operating system. To start
it from the command line, first open a terminal using the instructions from Section 1.4
and type python.
To exit the Python shell, type exit().
When you start the Python shell, you will be greeted by a message (which will vary
depending on your operating system and precise Python version). On my system, the
message reads:
Python 3.3.5 |Anaconda 2.0.1 (x86\_64)| (default, Mar 10 2014, 11:22:25)
[GCC 4.0.1 (Apple Inc. build 5493)] on darwin
Type "help", "copyright", "credits" or "license" for more information.
>>>

The three chevrons (>>>) are the prompt, which is where you will enter your Python
commands. Note that this book is concerned with Python 3, so you should check that
the Python version number reported on the first line is Python 3.X.Y where the precise
values of the minor version numbers X and Y should not be important.
Many Python distributions come with a slightly more advanced shell called IDLE,
which features tab-completion, and syntax highlighting (Python keywords are colored
specially when you type them). We will pass over the use of this application in favor of
the newer and more advanced IPython environment, discussed in Chapter 5.
It is also possible for many installations (especially on Windows) to start a Python
shell directly from an application installed when you install the Python interpreter itself.
Some installations even add a shortcut icon to your Desktop which will open a Python
shell when you click on it.

8
 2.2 Numbers, variables, comparisons and logic 9

2.2 Numbers, variables, comparisons and logic

2.2.1 Types of numbers

Among the most basic Python objects are the numbers, which come in three types:
integers (type: int), floating point numbers (type: float) and complex numbers (type:
complex).

Integers
Integers are whole numbers such as 1, 8, −72 and 3847298893721407. In Python 3,
there is no limit to their magnitude (apart from the availability of your computer’s
memory).1 Integer arithmetic is exact.

Floating point numbers

Floating point numbers are the representation of real numbers such as 1.2, −0.36 and
1.67263 × 10−7 . They do not, in general, have the exact value of the real number
they represent, but are stored in binary to a certain precision (on most systems, to the
equivalent of 15–16 decimal places),2 as explained in Section 9.1. For example, the
number 43 is stored as the binary equivalent of 1.33333333333333325931846502 · · · ,
which is nearly (but not quite) the same as the infinitely repeating decimal representation
of 43 = 1.3333 · · · . Moreover, even numbers that do have an exact decimal representa-
tion may not have an exact binary representation: for example 1/10 is represented by
the binary number equivalent to 0.10000000000000000555111512 · · · . Because of this
finite precision, floating point arithmetic is not exact but, with care, it is “good enough”
for most scientific applications.
Any single number containing a period (‘.’) is considered by Python to specify a
floating point number. Scientific notation is supported using ‘e’ or ‘E’ to separate the
significand (mantissa) from the exponent: for example, 1.67263e-7 represents the
number 1.67263 × 10−7 .

Complex numbers
Complex numbers such as 4+3j consist of a real and an imaginary part (denoted by j in
Python), each of which is itself represented as a floating point number (even if specified
without a period). Complex number arithmetic is therefore not exact but subject to the
same finite precision considerations as floats.
A complex number may be specified either by “adding” a real number to an imaginary
one (denoted by the j suffix), as in 2.3 + 1.2j or by separating the real and imaginary
parts in a call to complex, as in complex(2.3, 1.2).

1 In Python 2, there were two kinds of integer: “simple” integers (system-dependent, but usually stored in
either 32 or 64 bits and “long” integers (of any size), indicated with the suffix L.
2 This corresponds to the implementation of the IEEE 754 double-precision standard.
10 The core Python language I

Example E2.1 Typing a number at the Python shell prompt simply echoes the number
back to you:
>>> 5
5
>>> 5.
5.0
>>> 0.10
➊ 0.1
>>> 0.0001
0.0001
>>> 0.0000999
➋ 9.99e-05

Note that the Python interpreter displays numbers in a standard way. For example:
➊ The internal representation of 0.1 discussed earlier is rounded to ‘0.1’, which is the
shortest number with this representation.
➋ Numbers smaller in magnitude than 0.0001 are displayed in scientific notation.
A number of one type can be created from a number of another type with the relevant
constructor:
>>> float(5)
5.0
>>> int(5.2)
5
>>> int(5.9)
➊ 5
>>> complex(3.)
➋ (3+0j)
➌ >>> complex(0., 3.)
3j

➊ Note that a floating point number is rounded down in casting it into an integer.
➋ Constructing a complex object from a float generates a complex number with the
imaginary part equal to zero.
➌ To generate a pure imaginary number, you have to explicitly pass two numbers to
complex with the first, real part, equal to zero.

2.2.2 Using the Python shell as a calculator

Basic arithmetic
With the three basic number types described earlier, it is possible to use the Python shell
as a simple calculator using the operators given in Table 2.1. These are binary operators
in that they act on two numbers (the operands) to produce a third (e.g., 2**3 evaluates
to 8).
Python 3 has two types of division: floating point division (/) always returns a floating
point (or complex) number result, even if it acts on integers. Integer division (//) always
rounds down the result to the nearest integer; the type of the resulting number is an int
Visit https://ebookmass.com today to explore
a vast collection of ebooks across various
genres, available in popular formats like
PDF, EPUB, and MOBI, fully compatible with
all devices. Enjoy a seamless reading
experience and effortlessly download high-
quality materials in just a few simple steps.
Plus, don’t miss out on exciting offers that
let you access a wealth of knowledge at the
best prices!
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
Mutta jos olosuhteet kävisivät epäedullisiksi, niin tulisi yhtiö kyllä
kärsimään siitä, eikä silloin lainkaan olisi syytä kerskailla yhtiön
rikkaudella, sillä kalliit laitokset, jotka tuottavat alhaisen nettovoiton,
eivät ole rikkautta, vaan päinvastoin huokeahintaiset laitokset, jotka
antavat korkean voiton. Ei kukaan voi tietää, onko yhtiö v. 1906 rikas
vai köyhä. Mitä yhtiön nykyiseen rikkauteen tulee, niin ei se ole sen
suurempi kuin, että yhtiön täytyisi lainata koko kauppasumma. V.
1906 tiedetään, mitä nyt on mahdoton tietää, ja silloin voidaan
toimia sen mukaan mitä silloin tiedetään, samoin kuin nykyään on
toimittava sen perustuksella, mitä tiedetään ja ei tiedetä."

"Siinä myönteiset ja kielteiset syyt. Minä puolestani tunnen itseni

tyynemmäksi, kun kuvittelen ostoasian hyljätyksi. Minä en voi ruveta
kaitselmuksen virkaan, huolehtimaan huomispäivästä, vaan tahdon
minä tehdä mitä hetki vaatii, ja hetki, nykyinen hetki käskee
olemaan rakentamatta mitään v:n 1906 mahdolliselle voitolle, joka
saattaa muuttua parantumattomaksi tappioksi."

Näin Kihlman mietiskeli, ja vaikka voidaankin väittää, että

tehtaantontin hinta nykyään olisi yhtä monta miljoonaa kuin silloin
sataatuhatta, niin ei sillä ole todistettu, että hän oli väärässä — ei,
jollei samalla tunnusteta, että varovaisuus ei ole liikemiehelle
ansioksi luettava. Kihlman oli kokenut sekä varomattomuuden että
varovaisuuden seurauksia. Kenties oli hän vanhana liiankin
varovainen, mutta hän tiesi myöskin, että varovaisuudella hän oli
voittonsa saavuttanut eikä rohkeudella. Ettei hän sentään epäillyt
laajentaa Tampereen yhtiön toimintaa, todistaa ylimääräisessä
yhtiökokouksessa 1891 esitetty johtokunnan ehdotus erinäisistä
pellava- ja konetehtaiden laajennuksista, joista kustannukset
laskettiin nousevan lähelle 800,000 mk. Yksi seuraus näistä
laajennuksista oli muun muassa se, että yötyö melkein kokonaan
lakkautettiin. —

Tietenkin oli Kihlman tyytymätön yllämainittuun yhtiökokouksen

menoon. Sitä enemmän, kun johtokunnan poistuttua siksi ajaksi,
jolloin vastuuvapauskysymystä käsiteltiin, kokous oli suostunut
siihen, että pöytäkirjaan pantiin muistutus siitä, ettei tuotantoa oltu
vähennetty, vaikka menekki oli alentunut, ilman että johtokunnalle
oli annettu tilaisuutta puolustaa itseään. Kihlman vaikeni — pelosta
että hän mielenliikutuksessaan lausuisi liian ankaran sanan kaikkea
oikeutta loukkaavasta menettelystä; mutta Oswaldille hän kirjoitti
(10/6): "nuorukaiset (muutamat nuoret osakkaat ehdottivat sekä
muistutuksen että tontin oston vastoin johtokunnan mielipidettä)
luulevat kykenevänsä paremmin arvostelemaan asioita kuin heidän
isänsä. Täällä näyttää viikinkihenki tulevan valtaan."

*****

V:lta 1892, johon päätämme tämän luvun, on lyhyesti mainittava

muutamia seikkoja:

Vuoden lopulla valittiin Kihlman N. L. Arppes Arfvingar OY:n

johtokunnan jäseneksi ja suostui hän siihen syystä, että katsoi
olevansa kiitollisuudenvelassa Ludvig eno vainajalle, joka tietenkään
ei ollut aavistanut, että sukulainen, jota hän muinoin oli arvostellut
kehnoksi liikemieheksi, tulisi hänen perustamansa liikkeen, Värtsilän
tehtaiden johtoon. Tuskin tarvitsee sanoakaan, että Kihlman tässäkin
toimessa teki parastaan vastatakseen hänelle osoitettuun
luottamukseen, mutta eripuraisuus osakkaiden välillä ja siitä johtuvat
selkkaukset aiheuttivat, että hän jo kahden vuoden päästä
vapaaehtoisesti ilmoitti eroavansa.
 Odottamatonta työtä talvikaudeksi 1892-93 sai Kihlman, kun
hänelle "sattui onnettomuus", että hallitus valitsi hänet
puheenjohtajaksi komiteaan, jonka tuli laatia ehdotus asetukseksi
leimasuostuntaverosta. Kokoukset alkoivat 21 p:nä lokak. 1892, eikä
työ ollut valmis ennenkuin maaliskuulla 1893.

"Finland" lehti, jonka hartaita kannattajia Kihlman oli ollut, lakkasi

ilmestymästä 1892 v:n ummetessa eikä enää saanut varsinaista
seuraajaa. Kumminkin alkoi v:n 1893 alusta eräs vaatimaton, kerran
viikossa ilmestyvä lehti, joka hengeltään oli sille sukua, nimittäin
kristillinen ja isänmaallinen "Veckobladet". Sen toimittaja oli Vöyrillä
1859 syntynyt ja Uudenkaarlepyyn seminaarin (1875-79) suorittanut,
Helsingissä toimiva kansakoulunopettaja Mathias Forss. Oliko
Kihlman myötävaikuttanut lehden syntyyn, sitä ei lähteistämme
huomaa, mutta paljon on todistuksia siitä, että hän heti myöhemmin
uuden vuosisadan alkuun saakka oli Forssin hartaimpia avustajia,
niin henkisesti kuin aineellisesti. Lukuisat kirjeet, joissa Forss ja
hänen vaimonsa (s. Rancken) täydestä sydämestään kiittivät
"isällistä ystäväänsä", osoittavat, että Kihlmanilla oli tapana tuntuvilla
lisillä (200-400 mk vuodessa) kannattaa lehteä ja vieläpä jouluksi
lähettää perheelle runsaita lahjoja, vaatteita lapsille y.m. Milloin
lehden ja perheen toimeentulo näytti epätoivoiselta ja mieli sen
vuoksi oli masennuksissa, riitti käynti Kihlmanin luona herättämään
Forssissa uutta luottamusta ja toimintahalua. Rouva Forsgårdin
kautta Kihlman vuosittain lähetti useita kappaleita "Veckobladetia"
Kruununkylään. "Minun mielestäni on Veckobladet erittäin hyvä
kansanlehti, paras mikä meillä on ruotsinkielellä." Forss kuoli
marraskuulla 1903 ja rouva Forss toimitti lehteä seuraavana vuonna,
jonka jälkeen eräs yhtiö otti sen huostaansa.
 Vihdoin on muistiin pantava, että aika oli sekä valtiollisesti (josta
enemmän alempana) että muutoinkin huolestuttava. Vuodentulo oli
huono, joten puute monessa osassa maatamme oli suuri. Niin oli
laita varsinkin sen vuoksi, että taloudellista ahdinkoa seurasi työnkin
puute. Sitä vastoin maamme pelastui kolerasta, joka tänä vuonna oli
levinnyt laajalle Venäjälle ja paikoittain ilmaantunut Länsi-
Euroopassakin. Tarmokkaita varokeinoja on kiittäminen siitä, että
satunnaiset ulkoa tuodut sairauskohtaukset jäivät yksityisiksi
ilmiöiksi. Kumminkin vaikutti vaaran uhka, että koulut syksyllä
avattiin vasta 16 p:nä syyskuuta jota vastoin kevätlukukautta
jatkettiin 15 p:ään kesäk. 1893.
V.

REHTORI, LIIKE- JA VALTIOPÄIVÄMIES 1893-1897.

Säännöllistä päiväkirjaa Kihlman ei ollut pitänyt muulloin kuin

ensimmäisellä ulkomaanmatkallaan ja säätykokousten aikana, mutta
nyt kun kirjeenvaihto oli pieneksi supistunut, hän siihen ryhtyi. "Mitä
minä tein?" (Hvad gjorde jag?) oli päiväkirjan nimi, ja 8 p:stä
marrask. 1893 aina kuolinvuoteensa asti hän siihen merkitsi, mitä
hän kunakin päivänä oli toimittanut, mitä lukenut, kuka oli käynyt
hänen luonaan, missä hän itse oli ollut j.n.e. Enimmäkseen ovat
muistiinpanot aivan lyhyitä, katkonaisia, mutta usein on hän liittänyt
niihin myöskin jonkun arvostelevan sanan, jonkun selittävän lauseen,
jonkun mietteen taikka laajemminkin selostanut huomattavan
keskustelun tai tapahtuman.

Mielenkiintoisinta tässä päiväkirjassa on nähdä, mitä ja kuinka

paljon Kihlman näinä vuosina luki. "Minä lueskelen (studerar)
ahkerasti enkä väsy oppimaan (werde nicht müde zu lernen) ja minä
ajattelen, miksi antaa Jumala minun elää, jollei sentähden, että
elämäni hyödyttäisi minua itseäni ja samalla muitakin", oli hän 19/10
1893 kirjoittanut Essenille, ja päiväkirja todistaa, että tuskin
päivääkään kului, ilman että hän käytti monta tuntia lukemiseen.
Päivällä muut puuhat tavallisesti estivät uhraamasta siihen enempää
kuin tunnin tai pari, mutta iltaisin hän luki 3-6 tuntia, sillä hänen
tapansa oli mennä levolle vasta keskiyön jälkeen ja sammuttaa
lamppunsa k:lo 1-2 taikka sitäkin myöhemmin.

Mitä kaikkea Kihlman luki ja tutki, ei ole helposti sanottu. Siihen

voimme vain viitata. Tänä aikana hän näyttää erittäin koettaneen
perehtyä sosialiseen kysymykseen. "Vapaita hetkiäni tänä kesänä",
kirjoitti hän jo 18/8 1892 Oswaldille, "olen enimmäkseen käyttänyt
sosialisen kysymyksen, aikamme pääkysymyksen, tutkimiseen. Jos
suurin osa kansakuntaa on pakotettu elämään taloudellisissa
olosuhteissa, jotka tekevät inhimillisen olotilan mahdottomaksi, ja
sen johdosta tässä suuremmassa osassa syntyy viha
onnellisemmissa oloissa elävää pienempää osaa kohtaan, niin ei
semmoinen tilanne voi kauan kestää. Toivoton tila, jota seuraa
täydellinen uskonnollinen epäusko, vie ennemmin tai myöhemmin
vallankumoukseen ja anarkiaan, jollei ajoissa yritetä rauhallisesti
selvittää kysymystä. Luen parast'aikaa laajaa teosta tilanteesta
Englannissa, missä nähtävästi on päästy onnelliseen alkuun pulman
suorittamisessa. Saksassa ovat asiat pahemmalla kannalla: siellä
vallankumouksellinen sosialismi edistyy edistymistään. Niistä, jotka
ovat käsitelleet tätä kysymystä, ansaitsee Carlyle suurta huomiota.
Oxfordin ja Cambridgen yliopistot ovat suurenmoisesti toimineet
sosialisen rauhan rakentamiseksi. Kenen tulee auttaa hairahtuneita,
jollei niiden, joilla on tietoja, kenen köyhiä, jollei rikkaiden?" — Sen
jälkeen Kihlman oli jatkanut saman kysymyksen tutkimista, ja sinä
päivänä, jolloin hän aloitti päiväkirjansa, hän panee muistiin:
"Lukenut loppuun prof. Zieglerin Die soziale Frage eine sittliche
Frage; se sisältää paljon lukemisen ja ajattelemisen arvoista. 'Maa
kuuluu sosialiselle hengelle; tälle kuuluu voitto. Ainoastaan se voi
olla osallinen voitosta, joka asettuu sen lipun alle.' Olla siveellinen
merkitsee: kovassa työssä harrastaa kokonaisuuden menestystä ja,
jos tarpeen on, voida luopua omasta mielihyvästään, luovuttaa osia
omasta onnestaan. Mutta siinä taas ei ilmaannu mikään muu kuin
sosialinen henki itse." — Aikakauskirjasta "Grenzboten" Kihlman
seurasi sosialisten ja valtiollisten asiain kehitystä.

Ennen kaikkea Kihlman kuitenkin luki ja seurasi saksalaista

teologista kirjallisuutta. Yhtä säännöllisesti kuin hän joka sunnuntai
kävi kirkossa — tavallisesti Helsingin saksalaisessa — ja perheessään
luki ääneen jonkun saarnan, yhtä säännöllisesti hän joka päivä luki
jonkun kirjoituksen jostakin teologisesta aikakauskirjasta taikka
jotakin muuta samanlaatuista teosta. Hänellä itsellään oli tilattuna
toht. Martin Raden toimittama aikakauskirja Die Christliche Welt sekä
siihen liittyvä Chronik, mutta sen ohella hän luki toisiakin niinkuin
prof. Johannes Gottschickin toimittamaa Zeitschrift für Theologie und
Kirche [Goctschickin aikakauskirja oli puhtaasti tieteellinen; Raden
kansantajuisempi: "für Gebildete aller Stände."], Theologische
Litteratur Zeitung y.m. Kuinka hän luki, huomaa taas siitä, että
hänellä oli tapana lukea pari kertaa ja useamminkin kirjoituksia,
jotka erittäin olivat kiinnittäneet hänen mieltään. Niin hän esim. 9/10
1893 mainitsee 3:nnen kerran lukeneensa Julius Kaftanin
kirjoittaman: "Was ist Schriftgemäss" (Z. f. Th. u. K. 2 vihko 1893).
Usein hän tietysti valitsi luettavansa silmällä pitäen tulevaa
oppituntia. Niin esim. kun hän k:lo 8-9 viime mainittuna päivänä luki
rovasti Kiers'in (7/7 1891) pitämän esitelmän: "Bedarf es einer
besonderen Inspirationslehre" valmistuakseen tunnille, jolloin oli
puhuttava inspiratiosta eli innoituksesta, taikka kun hän kahtena
päivänä 13/11 ja 14/11 luki Ranken Paavalin historiasta Tridentin
kokouksesta valmistuakseen tunnille, jolla siitä oli puhuttava.
 Ymmärrettävää on, että Kihlmanin alituinen lukeminen ei ollut
vaikuttamatta hänen sisälliseen kehitykseensä. Päinvastoin juuri
tunto siitä, että kehitys oli käynnissä, ajoi hänet yhä lukemaan,
oppimaan, luettua mietiskelemään, uutta valoa ja totuutta etsimään.
Se mitä hän koulupuheessaan syksyllä 1892 lausui elämän
tehtävästä ja sen suorittamisesta, nimittäin että se on
jumalanpalvelusta, ei ollut enää "beckiläisyyttä", ja siitä voidaan
arvata hänen juuri näihin aikoihin olleen kehittymässä uudelle
kannalle. Vähän myöhemmältä onkin todistuksia olemassa, että
semmoinen kehitys todella tapahtui, mutta tunnustuksia sisältävien
kirjeiden puutteessa ei aika ole tarkemmin määrättävissä. Vielä
mainittakoon, että päiväkirjaan on merkitty, miten Kihlman vietti
verraten harvat illat, jotka eivät kuluneet kotona kirjojen ääressä tai
perheen seurassa. Paitsi suomalaisen puolueen johtomiesten
valtiollisissa kokouksissa, joita niinkuin ennen on sanottu
enimmäkseen pidettiin valtiopäivien edellä ja aikana, hän
säännöllisesti kävi Helsingin pappien konferensseissa. Semmoisia oli
pidetty jo 1870- ja -80-luvuilla ja luultavaa on, että Kihlman oli
myötävaikuttanut niiden syntyynkin, sillä tiedämmehän, että hän
oltuaan sellaisissa keskustelukokouksissa Stuttgartissa ehdotti
Essenille samanlaisten konferenssien toimeenpanemista Suomessa.
Lähempiä tietoja Helsingin pappien konferensseista on meillä
kuitenkin vasta 1890-luvulta, jolloin Kihlman, prof. Råberghin
jälkeen, valittiin puheenjohtajaksi. Sanotaan, että konferensseissa
silloin paraasta päästä käsiteltiin teoreettisia kysymyksiä ja että
Kihlman toisinaan oli selostanut jonkun lukemansa kirjan (esim.
Gottschickin tutkielman: "Mitä pitää saarnattaman?" Lakia vai
evankeliumia? Vastaus: evankeliumia, sillä siihen kuuluvat myöskin
Jeesuksen käskyt siveellisestä elämästä.) Puheenjohtajana Kihlman
koetti tarkoin rajoittaa keskustelua esillä olevaan kysymykseen.
Muutoin hän pyysi antaa konferensseille jonkinlaisen pedagogisen
tarkoituksen, harrastaen nuorten teologien käsitteiden selvittämistä.
— Edelleen Kihlmanilla oli tapana käydä Kansantaloudellisen
yhdistyksen ja Suomalaisen klubin kokouksissa, varsinkin milloin joku
mielenkiintoinen keskusteluaine oli käsiteltävänä, Tiedeseuran
vuosikokouksissa, yliopiston "inskriptsioneissa" y.m., missä
arvokkaita esitelmiä oli tarjona. Vihdoin huomautettakoon tässä
yhteydessä, että Kihlman, niinkuin entisestä tiedämme, ei
laiminlyönyt ottaa osaa yleisiin isänmaallisiin juhliin (Pohjalaisten
Porthanin-juhlassa oli hän säännöllisesti kunniavieraana). N.s.
huveista mainitaan verraten usein konsertteja, joista hän aina
suuresti nautti.

*****

Kesältä 1893 mainitsemme vain pari seikkaa. Ensiksi että Kihlman

19-22 p:nä kesäk. otti osaa 4:nteen yleiseen koulunopettajain
kokoukseen, missä hän m.m. lausui hylkäävän tuomion koulujen
vuositutkinnoista. Ne olivat hänen mielestään ilman todellista
merkitystä ja sen vuoksi, niinkuin kaikki näennäinen, enemmän
haitaksi kuin hyödyksi. — Toiseksi että Kihlmanin vanha tuttu ja
Hannan hoitaja Kruununkylän ja Pietarsaaren ajoilta, "täti" Emma
Candelin, 74-vuotiaana kuoli diakonissalaitoksessa, johon hän oli
kuulunut v:sta 1886. Hautajaisten edellä (17 p:nä elok.) pidettiin
hartaushetki, jossa Kihlman puhui Jeesuksen sanojen johdosta:
"Antakaa hänen olla. Hän teki, minkä voi." Sovittaen sanat vainajaan
— tyypilliseen menneen ajan henkilöön — Kihlman kuvasi hänen
elämänsä seuraavin sanoin: "Ilman suurempia lahjoja, ilman
korkeampaa kouluoppia ja ilman omaisuutta seisoi hän
vanhempainsa kuoltua elämänuransa alussa ja hänen tuli nyt astua
eteenpäin maailmassa. — — Hän teki, minkä voi. Hän ei voinut
ryhtyä oppineisiin teologisiin kysymyksiin, hän ei voinut puhua
valtiollisista asioista, eikä kirjallisuudesta eikä taiteesta, hän ei voinut
voidella Jeesusta kalliilla nardusvoiteella, mutta hän voi uskollisesti
hoitaa, mitä hänelle uskottiin, hän voi lyhyessä ajassa kiinnittää
itseensä lasten sydämet, hän voi säästäväisesti ja huolellisesti pitää
taloutta, hän voi tehdä kaikenlaista, mitä perhe-elämässä tarvitaan,
hän voi hoitaa sairaita, sanalla sanoen hän voi monella tavalla
palvella; mutta minkä hän voi, oli hän myöskin aina valmis
tekemään. Milloin vain joku tarve ilmaantui niissä perheissä, jotka
hän tunsi, heti oli täti Emma valmis täyttämään aukon, ja hän teki
sen mielellään ja ilolla. Hän olikin senvuoksi kaikkialla niinkuin
kotona ja kaikkialla tervetullut." [Puhe, joka herätti suurta suosiota
ja mieltymystä asianomaisessa piirissä, on painettu sekä
alkukielisenä että suomennettuna: Från Diakonisshuset i Helsingfors
1894 s. 29. — Diakonissalaitoksesta Helsingissä 1894 s. 33.]

*****

Syksyllä 1893 toimitettiin taas valtiopäivämiesvaalit, ja Porvoon

hiippakunnan koulunopettajat valitsivat niinkuin kolme vuotta ennen
Kihlmanin ja Bonsdorffin. Itsessään ei tulos ollut odottamaton, mutta
odottamatonta oli, että edellinen valittiin yksimielisesti. Kertoessaan
(toht. Hj. Appelqvistille 1/1 1894) tämän "uskomattoman" seikan
Kihlman kirjoittaa kuitenkin suoraan ilmoittaneensa, ettei hän
toivonut tulevansa enää valituksi. Epäilemättä hän sentään
mielihyvällä vastaanotti tällaisen tunnustuksen, joka m.m. todisti,
että hän huolimatta hajaannuksesta normaalilyseon opettajain
kesken oli arvossa ja kunniassa pidetty. Sittemmin sai Kihlman kyllä
tietää, että Lindeqvist oli kutsunut muutamia tovereitaan
neuvottelemaan toisesta ehdokkaasta, mutta oli hänen yrityksensä
ollut turha, ja itsekin hän lopulta oli äänestänyt Kihlmania. —
Tälläkin kertaa tuli Mellberg rehtorin sijaiseksi, sillä Lindeqvist, joka
oli vararehtori, oli pyytänyt vapautusta toivoen, että hänet nytkin,
niinkuin ennen useilla valtiopäivillä, valittaisiin pappissäädyn
sihteeriksi. Kumminkin kävi niin, että neljästä hakijasta sai A.
Almberg (Jalava) useimmat äänet ja tuli hän säädyn sihteeriksi.
Tästä syytti Lindeqvist Kihlmania mennen häikäilemättömyydessään
niin pitkälle, että hän kirjallisesti (6/1) vaati häntä korvaamaan
kärsimänsä tappion lainaamalla hänelle epämääräiseksi ajaksi 4000
mk! Itse asiassa oli Lindeqvist jo aikoja ennen herättänyt
tyytymättömyyttä suuressa osassa säätyä, joten hänen oli
vastoinkäymisestä syyttäminen itseänsä.

Valtiopäivillä 1894 Kihlman yhdessä muiden koulunopettajain

kanssa allekirjoitti neljä anomusehdotusta. Niistä olivat toisia
huomattavammat: että suostuntavaroista myönnettäisiin 15-20,000
mk vuosittain kansanopistojen avustamiseksi ja että lukukausimaksut
tyttökouluissa alennettaisiin samaan määrään kuin poikakouluissa.
Nämä ehdotukset, jotka molemmat saavuttivat säätyjen
hyväksymisen, todistavat, että Kihlman nytkin niinkuin 1860-luvun
loppupuolella oli kansanopistojen suosija ja että hän harrasti
naissivistyksen asiaa, joskin vain niissä rajoissa, jotka hänen
vakaumuksestaan naisen erikoinen luonto ja yhteiskunnan menestys
määräsivät.

Jos edelliset valtiopäivät olivat alkaneet huolestuttavien

olosuhteiden vallitessa, niin olivat olot sen jälkeen muuttuneet kahta
arveluttavammiksi. Totta kyllä oli hallitsija edellisen säätykokouksen
aikana rauhoittaakseen mieliä vakuuttanut aikovansa säilyttää
Suomenmaan oikeudet muuttumattomina, mutta siitä huolimatta oli
sittemmin esiintynyt ehdotuksia, jotka ilmeisesti tarkoittivat Suomen
perustuslakien kumoamista ja sen itsenäisyyden hävittämistä
sisällisten asiaimme hoidossa, jonka hallitsijat olivat maallemme
vahvistaneet. Uskonnollisen vakaumuksensa pohjalla oli Kihlman
näihin valtiollisiin uhkauksiin nähden sangen optimistinen.
"Onnellista on", oli hän 6/3 1892 kirjoittanut Hallonbladille, "että
totuuden ja oikeuden kuitenkin lopulta täytyy voittaa. Siinä kohden
on epäileminen turhaa. Peräsimessä istuu se, joka sekä tahtoo että
voi auttaa oikeuden voittoon. On mahdollista, että voitto viipyy ja
että tiet ovat ihmeellisiä, mutta lopputuloksesta voimme olla
varmat." Kumminkin hän suurella mielenkiinnolla otti osaa
suomalaiseen puolueeseen kuuluvien valtiopäivämiesten yksityisiin
neuvotteluihin, joissa m.m. keskusteltiin siitä, mitä oli tekeminen
uhkaavan vaaran johdosta, ja erityiseen "siniseen kirjaseen" hän teki
muistiinpanoja kaikista näistä kokouksista. Päätös oli että säätyjen
tulisi hallitsijalle lähettää adressi, missä julkilausuttaisiin vakaa
luottamus siihen, että hän antamansa reskriptin mukaan ehkäisisi
semmoiset puuhat, joiden päämääränä oli Suomen perustuslakien
järkyttäminen. Ruotsinmieliset olivat tahollaan tulleet
samansuuntaiseen päätökseen, ja säätykokouksen alussa se
pantiinkin toimeen salaisissa istunnoissa. Adressin valmistamista
varten oli asetettuna erityinen valitusvaliokunta, ja siinä oli m.m.
Kihlman pappissäädyn edustajana.

Paitsi sitä että Kihlman valittiin toimitusvaliokunnan

puheenjohtajaksi, vaikka hän oli pyytänyt siitä päästä, on
säätykokouksen alkuajoilta kerrottava huomiota herättänyt juttu
valtiovaliokunnan puheenjohtajan vaalista. Kun vaali (2/2) oli
tapahtuva, huomautti Kihlman pappis- ja talonpoikaissäätyjen
valitsemien jäsenten puolesta, että senaattori L. Mechelin suuren
asiantuntemuksensa, työkykynsä ja kärsivällisyytensä vuoksi
kieltämättä olisi paras puheenjohtaja, mutta oli syytä epäillä, oliko
hän jäävitön. Valtiovaliokunta tulisi näet käsittelemään ja
tarkastamaan hallituksen toimia ja laskuja myöskin v:lta 1890, jolloin
Mechelin vielä oli ollut hallituksen jäsenenä, ja V. J. 31 §:n mukaan
näytti selvältä, että hän ei voinut olla siinä osallisena. [Mechelinin
erohakemus, jonka hän kenraalikuvernöörin kehoituksesta teki,
hyväksyttiin 20/6 1890. — V. J:n § 31 kuuluu: Älköön Senaatin jäsen
olko valiokunnan jäsenenä, älköönkä ketään muutakaan valittako
semmoiseen valiokuntaan, jossa tilinteko hänen virkatoimistansa
voipi tarkastettavaksi tulla.] Että toinenkin käsitys oli mahdollinen,
näkyi siitä, ettei Mechelin itse ollut ilmoittanut olevansa jäävi, ja että
ritaristo ja aateli oli valinnut hänet valtiovaliokuntaan, mutta silti oli
puhujankin esittämä kanta oikeutettu. Edelleen oli tietty, että
Mechelin ei ollut kenraalikuvernöörin suosima, ja arvattavaa on, että
tältä taholta hänen toimintaansa valtiopäivillä pidettäisiin silmällä;
kun hyvin luultavaa oli, että toinen tai toinen huomauttaisi
kenraalikuvernöörille, mitä 31 § sisältää, annettaisiin tälle ase
käteen, jota hän kyllä ei epäilisi käyttää. Hän voisi syyttää säätyjä
siitä, etteivät nämä suuresti välittäneet perustuslaeista, kun kyseessä
oli suosittu henkilö. Tämän suoran tunnustuksen oli puhuja tehnyt,
jotta tiettäisiin, miksi eivät kaikki voineet valita niinkuin mieluimmin
tahtoisivat. — Syystä, että Mechelin toivoi saavansa mietintöaikaa,
vaali lykättiin toiseen kokoukseen, jossa hän koetti kirjallisesti
todistaa jäävittömyyttään. Kun sitten käytiin vaaliin, sai Donner 7 ja
Mechelin 7 ääntä, mutta arpa ratkaisi asian Donnerin eduksi. Mitä
Mechelin piti tästä, sai Kihlman kuulla "keisarintanssiaisissa" (6/2)
Hän kertoo näet päiväkirjassaan: "Mechelin nuhteli minua, sanoen
että olin mitä pahimmin loukannut häntä, kun olin voinut olettaa,
että hän (entinen) valtio-oikeuden professori joko ei ymmärtäisi
kirjoitettua lakia taikka että hän, vaikka ymmärsikin, kuitenkin toimisi
lakia vastaan ja tahtoisi istua valtiovaliokunnassa olematta siihen
laillisesti oikeutettu. Takana oli (muka) Wald. Enebergin
toimeenpanema vehkeily häntä vastaan, johon minä, kenties
kokonaan viattomasti, olin vedetty. Jo pari päivää ennen oli
senaatissa tietty, että M(echelin) olisi 'prikattava' ja Donner valittava
puheenjohtajaksi. M(echelin) piti asiaa iskuna vasten silmiä, jota hän
ei voisi unohtaa, jollemme tunnustaisi erehdystämme (erkände vårt
fel). Kuuntelin tyynesti M(echelin)in sanoja ja muistutin, että me
nimenomaan olimme myöntäneet, että toinen käsitys täytyi olla
mahdollinen, koska M(echelin) itse ei ollut ilmoittanut olevansa jäävi.
Käsityksemme saattaa olla väärä, vaikka laicus ei helposti voi
käsittää 31 §:ää toisin kuin me. Mutta meidän täytyy noudattaa
vakaumustamme, kun meillä semmoinen on. Vehkeilystä en ole
mitään tiennyt. — Tanssiaisissa puhuin senaattori Sohlmanin kanssa
ja pyysin kuulla hänen ajatustaan, joka oli, että hänen mielestään
M(echelin) ei ollut vaalikelpoinen valtiovaliokuntaan 1894. Ainakin oli
hän jäävi tarkastamaan suostuntavarojen käyttämistä. —
Tanssiaisissa ei minulla ollut tilaisuutta nähdä isäntää,
kenraalikuvernööriä." Ettei erimielisyys puheenjohtajan vaalista
synnyttänyt pitempää epäsopua, huomaa siitä, että valtiopäivien
lopulla valiokunta Mechelinin ehdotuksesta piti puheenjohtajalleen
kekkerit, joissa J. R. Danielson esitti erityisen maljan Mechelinille.

Näillekin valtiopäiville oli hallitus jättänyt esityksen maatilojen

osittamisesta, syystä ettei oltu hyväksytty niitä muutoksia, jotka
edellisillä valtiopäivillä oli tehty silloin käsiteltyyn samanaiheiseen
esitykseen. Nytkään ei laki- ja talousvaliokunta voinut olla muutoksia
ehdottamatta ja erittäinkin vaatimatta, että osittamisen vapautta ei
rajoitettaisi. Mutta Kihlman puolestaan oli samalla kannalla kuin
viimeinkin, nimittäin että esitys oli hyväksyttävä muutoksitta, jotta se
varmasti tulisi laiksi vahvistetuksi. "Meidän aikanamme", lausui hän
m.m., "on olemassa kysymys, joka ei ole kysymys muiden
kysymysten rinnalla, vaan kysymys mitä tärkein (kat'eksokhén),
kysymys, johon meidän aikamme tulee vastata, joka ehdottomasti
vaatii vastausta, ja jota senvuoksi ei saa panna pöydälle eikä lykätä,
jollei tahdota antaa aseita sen historiallisen yhteiskuntajärjestyksen
vihollisille, johon me kehityksen tiellä olemme tulleet. Tämä polttava
kysymys on sosialinen kysymys. Koska kyseessäoleva lakiehdotus
osaltaan tarkoittaa vaikuttaa suuren sosialisen kysymyksen
ratkaisuna, niin on tältä näkökannalta arvostellen äärettömän
tärkeää, että laki, jonka päämääränä on köyhän etu, tulee toimeen,
ja sentähden minä nyt, samoin kuin viime valtiopäivilläkin, puolustan
esityksen hyväksymistä. Olen varma siitä, että me silloin saamme
lain, yhtä varma kuin olen siitä, ettemme saa mitään lakia, jos
hyväksymme valiokunnan mietinnön. — — Minä käännyn senvuoksi
säädyn puoleen samalla kehoituksella kuin viime valtiopäivillä, että
kaikki rajattoman maanosittamisen ystävät 'mieluummin tyytykööt
vähempään hyvään, joka varmuudella on saatavissa, kuin pitävät
kiinni heidän mielestään suuremmasta hyvästä, koska on
todennäköistä, että he sen kautta menettävät vähemmänkin'."
Äänestyksessä hyväksyttiinkin esitys 26 äänellä 8 ääntä vastaan.

Toisenkin kerran Kihlman näillä valtiopäivillä puhui vähäväkisten

puolesta. Talonpoikaissäädyssä oli esitetty kaksi anomusehdotusta,
jotka tarkoittivat lainaus- ja säästörahastojen perustamista sekä
muita toimenpiteitä pientilallisten aseman parantamiseksi, mutta
talousvaliokunnan mietintö päättyi kielteiseen ponteen, että nimittäin
ehdotukset eivät aiheuttaneet toimenpidettä. Anomusehdotusten
tekijät tarkoittivat etupäässä Itä-Suomen oloja, missä kansa
paikoittain oli joutunut koronkiskurien kynsiin. Pahan olemassaolo
tunnustettiin sekä valiokunnassa että säädyssä, mutta tarpeellisista
toimenpiteistä kävivät ajatukset hajalle. Kihlman ei tässä kohden
pyytänyt olla muita viisaampi, mutta silti hän ei tahtonut, että asia
jätettäisiin sikseen. Hän käytti kolme kertaa puheenvuoroa, ja
varsinkin viimeinen lausunto oli häntä kuvaava: "Jos voisin sanoa,
mitä tässä asiassa on tekeminen, niin minä myöskin sanoisin sen ja
ilmaisisin sen päätelmässä. Kun en kumminkaan tiedä sitä, niin en
voi sitä sanoa. Mutta silti voin jotain tehdä. Minä voin ainakin pyytää,
että hallitus tehköön, mitä tehdä voidaan, enkä minä voi jäädä
kokonaan passiiviseksi tähän kysymykseen nähden. Tämä Itä-
Suomen asujamisto on ikäänkuin rosvojen käsissä, ja se muistuttaa
minulle tuota miestä, joka vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon ja tällä
matkalla kohtasi rosvoja, jotka riisuivat hänet alasti ja jättivät hänet
puolikuolleeksi. Silloin tapahtui, että eräs pappi vaelsi samaa tietä,
näki hänet, mutta meni ohitse. Hän ajatteli: ei aiheuta mitään
toimenpidettä. Silloin tuli eräs leviittakin samalle paikalle. Hänkin
näki haavoittuneen tilan, mutta ajatteli: ei aiheuta mitään
toimenpidettä minun puoleltani ja meni ohitse. Mutta sitten tuli sinne
eräs samarialainenkin. Kun hän näki, miten oli laita, niin hän ei
mennytkään ohitse, vaan armahti lyötyä ja meni hänen luokseen ja
ryhtyi toimenpiteeseen: hän teki minkä voi. Minun mielestäni
pappissäädyn pitäisi seurata samarialaisen esimerkkiä, eikä papin:
meidän tulee tehdä minkä me voimme. Ainoastaan tätä olen
tahtonut ja saan sen vuoksi kunnioittavasti ehdottaa, että
valiokunnan ponsi hyljätään ja että edellä oleva anomusehdotus
aiheuttaa toimenpiteen säätyjen puolelta." Sääty hyväksyi
kumminkin (21 äänellä 9 vastaan) valiokunnan ponnen.

Niinkuin useilla edellisillä esiintyi näilläkin valtiopäivillä sekä nais-

että juutalaiskysymys, ja Kihlman otti jälleen osaa kummankin
käsittelyyn. Porvarissäädyssä oli tehty kaksi anomusehdotusta
valtioavun antamisesta yhteiskouluille, ja kun pappissäädyssä
keskusteltiin yleisen valitusvaliokunnan ehdotuksia puoltavasta
mietinnöstä, esitti Kihlman pitkässä lausunnossa entistä
täydellisemmin mielipiteensä sekä naiskysymyksestä yleensä että
yhteiskoulusta. — Naiskysymys oli uusi ja suuri ajankysymys, joka
koski toista puolta ihmiskuntaa ja tuli vuosi vuodelta tärkeämmäksi
sivistysmaissa — siihen tapaan Kihlman alkoi. Niinkuin tavallista,
milloin uusi kysymys esiintyy, olivat naiskysymyksenkin puolustajat
menneet liiallisuuksiin, mutta silti ei saanut kieltää heidän
oikeutettuja vaatimuksiaan. Vaatimus, että nainen toiminta-alaan
nähden oli pidettävä miehen arvoisena, ei voinut olla oikeutettu, sillä
se oli luonnoton — heillä kun on erilaiset luontaiset taipumukset —
yhtä luonnoton kuin vaatimus, että mies toiminta-alaan nähden olisi
pidettävä naisen vertaisena. Tämä vaatimus oli puhujan mielestä
naiskysymyksen heikko kohta, joka liiallisuutena oli siitä erotettava.
Kun edelleen väitettiin, että molempien sukupuolten yhteinen opetus
oli tarkoituksenmukaisin nousevan nuorison kasvatustapa, niin
lähdettiin väärästä edellytyksestä, että sielullista eroavaisuutta
miehen ja naisen välillä ei ollut olemassa. Jo tämän vuoksi täytyi
puhujan periaatteellisesti hyljätä yhteiskouluaate. Mutta hän hylkäsi
sen myöskin pedagogisista syistä — nimittäin mikäli kyseessä oli 13
à 14 vuotta vanhemmat oppilaat. Tunnollinen opettaja huomaisi
pian, ettei tyttöjä ja poikia käynyt opettaa aivan samalla tavalla
(esim. 6 käskyä käsitellessä). Yksistään lukujärjestyksen laatiminen
yhteiskoululle — varsinkin meidän maassa (monien kielten tähden,
joita kaikkia tytöt eivät tarvitse) — oli kovin vaikea tehtävä. Useissa
aineissa (esim. matematiikassa) voisivat tytöt, ilman että naissivistys
siitä kärsisi, päästä vähemmällä. "Jos nyt ensyklopedinen opetus
poikakouluissamme on valitettava paha ja jos se aiheuttaa ruumiille
ja sielulle vahingollista liikarasitusta, niin pitäisi kai, jos harrastaa
naisen todellista parasta, katsoa tärkeäksi asiaksi, että naisnuoriso
säästetään tästä pahasta. Mutta yhteiskoulussa tämä paha ei ole
vältettävissä. Siinä ei saa silmällä pitää tyttöjen erikoisia tarpeita.
Tyttöjen täytyy lukea samoja aineita kuin pojat. Tämä ei ole naisen
kunnioittamista, vaan väkivallan tekemistä hänen luonnolleen."
Kurinpitoonkin nähden vaativat pojat ja tytöt erilaista kohtelua, mikä
myöskään ei ole mahdollinen yhteiskoulussa. Todistaakseen vihdoin,
miten turmiollisesti yhteiskoulu ja yleensä pitkällinen koulunkäynti
vaikuttaa nuoriin naisiin, puhuja siteerasi amerikkalaisen lääkärin,
toht. Clarken, ja prof. Pippingsköldin lausuntoja asiasta.

Mutta, päätti puhuja, ennenmainittu heikko kohta

naiskysymyksessä oli samalla sen vahva kohta. Taloudelliset ja
sosialiset olosuhteet tekevät välttämättömäksi, että naiselle
valmistetaan entistä laajempi työala. Naimattomillakin naisilla täytyy
olla tehtävänsä elämässä — ainoastaan niin menettelemällä, että
heillä on toiminta, joka vastaa heidän luonnollisia taipumuksiansa, oli
naiskysymys onnellisesti ratkaistava. Siihen oli siis harrastus
kohdistettava. "Ei mikään ihminen voi olla onnellinen, jollei hän
tiedä, että hänellä on tehtävänsä elämässä, jollei hän voi olla
hyödyllisesti toimelias. Jos tapaamme vanhahkon naimattoman
naisen, joka tekee meihin hyvän vaikutuksen, niin on se varmaan
nainen, joka huolimatta siitä, että hän on naimaton, on tietänyt, että
hänellä on ollut tehtävä elämässä, ja joka on löytänyt onnensa
harrastuksessaan suorittaa tätä tehtävää." Syystä ettei puhuja voinut
pitää yhteiskouluja oikeutettuina, hän ei myöskään katsonut
oikeaksi, että hallitus oli antanut taikka vastedes antaisi avustusta
yhteiskouluille.

Tämän lyhyesti selostamamme lausunnon perustuksella ei meistä

suinkaan ole oikeutettua syyttää Kihlmania vanhoillisuudesta
naiskysymykseen nähden, niinkuin kumminkin on tapahtunut. Hän ei
lainkaan kieltänyt, että kysymys on "taloudellisten ja sosialisten
olosuhteiden" aiheuttama ja että sen päävaatimus, että naiselle on
hankittava entistä laajempi toiminta-ala, ehdottomasti oli
tyydytettävä. Mutta hän oli sitä mieltä, että meillä pyritään tähän
päämäärään sellaista tietä, joka ajan pitkään enemmän vahingoittaa
kuin hyödyttää naista. Ehkä erehdymme, mutta meistä tuntuu siltä
kuin olisi yleinen mielipide vähitellen kääntymässä Kihlmanin
käsitystapaan päin. Myönnetäänhän nykyään että monen
yhteiskoulun synty aikoinaan johtui kokonaan muista tarkoituksista
kuin halusta selvittää naiskysymys, eikä myöskään naisten
tulvaamista yliopistoon enää pidetä minään ihailtavana
sivistyksellisenä voittona.

Juutalaiskysymys tuli käsittelyn alaiseksi vasta säätykokouksen

viimeisenä päivänä. Kahden ritaristossa ja aatelissa sekä
porvarissäädyssä tehdyn anomusehdotuksen johdosta, jotka koskivat
maassa oleskelevien juutalaisten oikeudellisen aseman järjestämistä,
oli lakivaliokunta ehdottanut, että hallitukselta anottaisiin esitystä ja
sen ohella ehdotusta laiksi, joka oikeuttaisi Suomessa syntyneet sekä
pitemmän aikaa täällä asuneet juutalaiset vaimoineen ja lapsineen,
noudattamalla sopivia säännöksiä, jäämään maahan ja täällä
harjoittamaan elinkeinoa. Kihlman olisi tahtonut, ettei asiaa
ollenkaan olisi otettu käsiteltäväksi, koska aika ei myöntänyt
seikkaperäistä keskustelua, mutta kun sääty ei siihen suostunut,
hänkin lausui mielipiteensä. Hän ei kannattanut valiokunnan
mietintöä senvuoksi, että laki, jota pyydettiin, olisi jotain puolinaista,
joka ei tyydyttäisi vaatimuksia, vaan lyhyessä ajassa veisi täysien
kansalaisoikeuksien myöntämiseen sekä samalla rajojemme
avaamiseen muillekin juutalaisille — "logiikka oli taipumaton".
Sitävastoin olisi hän — jollei valtiopäivien päättyminen olisi estänyt
— ehdottanut, että kullekin Suomessa olevalle juutalaiselle,
kaikkiaan noin 1000 hengelle, annettaisiin 1000 markkaa avustusta,
jotta he muuttaisivat pois johonkin toiseen maahan, missä
juutalaisilla on kansalaisoikeudet. Hänen luullakseen koituisi
Suomelle "loistavaksi liikeyritykseksi" (briljant affär), jos kansamme
siten vapautettaisiin arvaamattomasta vaarasta. — Sääty hyväksyi
kuitenkin mietinnön 19 äänellä 16 vastaan.

Kysymys yleisestä opetusvelvollisuudesta, joka jo oli ollut esillä

1891 vuoden valtiopäivillä ja näilläkin tuli käsiteltäväksi E. G.
Palménin tekemän esitysehdotuksen johdosta, oli myöskin niitä, joita
Kihlman ei voinut kannattaa. Eräässä Orihveden rovastille E. F.
Reiniukselle lähettämässään kirjeessä (18/2) hän lyhyesti julkilausuu
mielipiteensä: "Kansakoulukysymyksessä olen aivan samaa mieltä
kuin Sinä. Uskotaan ehdottomasti kansakoulun kykyyn pienellä
annoksella laskuoppia ja maantietoa kehittää luonteita ja yhtä
ehdottomasti Suomen kansan kykyyn ottaa kantaakseen uusia
verotaakkoja. Molemmissa suhteissa olen heikko uskossa ja täytyy
minun sentähden toimia heikkouskoisen tapaan. Toivon myöskin,
että minulla on monta heikkouskoista vertaista ja ettei
hyväätarkoittava ehdotus saavuta enemmistöä säädyssä." — Tämän
asian käsittely päättyi kuitenkin niin, että säädyt anoivat, että hallitus
antaisi esityksen seuraavalle säätykokoukselle; mutta todellisuudessa
kysymys vieläkin odottaa ratkaisuansa.

Vielä mainittakoon, että näillä valtiopäivillä hyväksyttiin uusi

ulosotto-laki. Kihlman mainitsi "sydämellisellä ilolla" huomanneensa,
että valiokunta mietinnössään puolusti samaa armahtavaisuutta
velallista kohtaan, jota hän kahdessa säätykokouksessa oli puoltanut
anomusehdotuksissa, jotka ajan puutteesta olivat jääneet
käsittelemättä. Hän myöntää, että toiselta puolen oli tehty
oikeutettuja muistutuksia sitä vastaan, että velallinen saisi pitää
työkalunsa y.m. "Mutta kun minun tulee valita joko säännös
varallisen velkojan hyväksi taikka säännös köyhän velallisen hyväksi,
niin en epäile kumman valitsen. Mieluummin kärsiköön varakas
jotain, kuin että köyhä saatetaan epätoivoon ja asemaan, joka estää
häntä siitä, mihin joka ihmisellä on oikeus, nimittäin oikeudesta
tehdä työtä." —

Valtiopäivät päättyivät kesäk. 2 p:nä. "Valtaistuinpuhe: sävy

ystävällinen. Gott lob! mutta ei mitään vastausta, ei mitään
viittaustakaan adressiin", luemme päiväkirjasta. Pappissääty päätti
tämän päivän päivällisillä, joihin Jaakko Forsman, Otto Donner ja
Kihlman olivat kutsuneet sen jäsenet sekä muitakin vieraita muista
säädyistä ja säätykokouksen ulkopuolelta. "Mieliala oli erittäin
taipuisa (disponerad) herttaiseen seurusteluun." —

*****

Vaikka valtiopäivät olivat päättyneet, eli Kihlman koko tämän

vuoden niin sanoaksemme valtiopäivien merkeissä. Hän kun oli
valittu toimitusvaliokunnan puheenjohtajaksi, lepäsi koko huoli
hänen niskoillaan. Hän pyysi ja saikin ensin syyslukukaudeksi ja
sittemmin lukuvuoden loppuajaksikin vapautta rehtorinvirasta, ja
valiokunta antoi hänelle työtä uuteen vuoteen asti. Viimeinen
valiokunnan kokous (122:nen järjestyksessä) oli kyllä jo marrask. 3
p:nä, mutta puheenjohtajalla oli puuhaa kauan sen jälkeenkin.

Muutoin on vuodelta 1894 merkittävä kuolemantapauksia ja

muitakin tapahtumia, jotka läheltä koskivat Kihlmania.

Helmik. 3 p:nä kuoli 88-vuotiaana Kihlmanin "anoppi", "vanha

isoäiti", rouva Sofie von Essen Hattulassa. Hautajaisiin hän oli estetty
lähtemästä, mutta "appi-isälleen" hän kirjoitti lämpimän kirjeen. —
Lähes kolme viikkoa myöhemmin, helmik. 22 p:nä, kuoli Sortavalassa
valtioneuvos Herman Hallonblad, johon Kihlman jo 1860-luvulla oli
lähemmin tutustunut Tampereen yhtiön asioiden johdosta. Kirjeistä
päättäen kehittyi heidän välillään luottamuksellinen ystävyys.
[Herman Hallonblad (s. 5/6 1825), ei kuukauttakaan Kihlmania
nuorempi, oli tavallaan sukuakin, sillä hän oli N. L. Arppen ja Sofie
Fabritius von Essenin serkku.] Hallonblad on, niinkuin tiedetään,
suurella Suomen taideyhdistykselle tekemällään lahjoituksella
pysyvästi kiinnittänyt nimensä kulttuurihistoriaamme.

Syyskuulla menetti Kihlman toisella tavalla toisen arvossa

pitämänsä ystävän, toht. von Rohdenin, joka muutti pois maasta.
Paitsi että Kihlman säännöllisesti oli käynyt hänen kirkossaan, olivat
he läheisesti seurustelleetkin, ja heidän kirjeenvaihdostaan, joka nyt
alkoi, ja josta alempana on enemmän sanottavaa, näkyy, että heidän
uskonnollinen kantansa oli pääasiassa sama. Syysk. 11 p:nä olivat
Helsingin papit kutsuneet poislähtevän päivällisille, 16 p:nä piti von
Rohden hyvästijättösaarnansa, ja 22 p:nä Kihlman seurasi ystävää
Linné-laivalle, käytyään edellisenä päivänä viimeisen kerran hänen
luonaan, "v. Rohdenin meno on hyvin suuri tappio Helsingille", on
päiväkirjaan merkitty. Mutta seuraajassa, toht. Johannes
Glöcknerissä tuli korvaus. Tämä saarnasi ensi kerran lokak. 14 p:nä,
ja Kihlmanin arvostelu kuului näin: "Hyviä ajatuksia täydellisessä
muodossa, suuri kyky, esittämistapa kevyt, täsmällinen. Voi kunpa
meillä olisi sellaisia kykyjä Suomen papistossa!" Ja myöhemmistä
kiitoslauseista näkee, että Glöckner hänen mielestään oli kerrassaan
etevä, jopa ihailtava saarnaaja sekä sisällykseen että muotoon
nähden. Tietenkin alkoivat he pian seurustellakin. "Meillä oli paljon
puhuttavaa toistemme kanssa", sanoo Kihlman, kun Glöckner 16
p:nä jouluk. oli käynyt hänen luonaan.

Jouluk. 8 p:nä kuoli "luonnonlääkärinä" tunnettu toht. Friedrich

Ewerth, joka v:sta 1870 oli ollut Kihlmanin perheen lääkäri. "Hän on
tehnyt meille paljon ja suuria palveluksia. Hänen poismenonsa on
meille suuri tappio." Siinä Kihlmanin arvostelu lääkäristä, joka 1860-
luvulta alkaen oli saavuttanut paljon ystäviä ja tunnustusta
maassamme. Kihlmanin tietämättä oli vainaja jälkisäädöksessään
määrännyt hänet ja varatuomari John Svanljungin testamentin
toimeenpanijoiksi. Se tuotti edelliselle muun puuhan ohella pitkällistä
kirjeenvaihtoa Ewerthin Preussin Prenzlaussa asuvien sukulaisten
kanssa. Vasta v. 1900 oli tehtävä loppuun suoritettu. [Friedrich
Wilhelm Ewerth, synt. 15 p. heinäk. 1823 Sternhagenissa bei
Prenzlau, Brandenburgissa, oli sikäläisen pastori J. F. W. Ewerthin 8:s
poika. Kasvoista päättäen hän oli semiittiläistä alkuperää, mutta oli
uskonnoltaan luterilainen. Muutti 1862 Suomeen, missä toimi
vesiparannuslääkärinä ja sai paljon potilaita. Hänen erikoisalansa
olivat vatsa- ja kuumetaudit. Syystä, ettei ollut laillistettu lääkäri,
täkäläiset viranomaiset häntä ahdistivat. Ammatissaan hän oli
tunnollinen ja osaaottavainen; saattoi kyllä olla väsyttävän
monisanainen, mutta oli myöskin väsymätön harrastaessaan potilaan
hyvää. Praktiikkansa ohella Ewerth on vaikuttanut pysyväisesti
kehittämällä vesikylpyhoitoa monipuolisemmaksi ja
järkiperäisemmäksi sekä kasvattamalla taitavia ammattikylvettäjiä. —
Kihlmanin perheessä ei epäilty, että Ewerth tarkalla hoidollaan pelasti
sekä nuorimman pojan, Lennartin, hengen, että myöskin aikaansai
äidin parantumisen vaarallisesta vatsahaavassa, joten hän sen
jälkeen eli vielä 25 vuotta. — Ewerth oli naimaton ja jätti jälkeensä
talon Vuorikadun varrella ynnä muuta omaisuutta, joka rahaksi
muutettuna (yhteensä n. 84,000 mk) lähetettiin perillisille Saksaan.]

Tässä yhteydessä merkittäköön vielä, että tänä vuonna tapahtui

Venäjän valtakunnan hallitsijan muutos. Lyhyistä muistiinpanoista
huomaa, millä ahdistuksella Kihlman odotti tietoja keisarin sairauden
kulusta. Torstaina marrask. 1 p:nä hän kirjoittaa: "k:lo 9 aikaan (i.p.)
saapui virallinen sanoma, että Keisari Suuriruhtinas Aleksanteri III on
kuollut tänään k:lo 2.15. Niin lyhyeksi tuli siis tämän ruumiillisesti
voimakkaan ruhtinaan hallitusaika. Kuka olisi uskonut sitä vuoden
alussa? Hänen tunteensa Suomea kohtaan olivat ystävällisiä. Hän soi
meille varmaan hyvää? Sen hän on osoittanut useamminkin. Mutta
hän ei voinut kaikkea, mitä tahtoi. Epäilemättä joko sen vuoksi, ettei
hän pystynyt oikein käsittämään asemaansa perustuslaillisena
hallitsijana, taikka sen vuoksi, ettei hän uskaltanut loukata eräitä
voimakkaita mielipiteitä Venäjällä. Hän koetti välittää. Niin varsinkin
kirjelmässään säädyille 1891. Mutta tähän välittelyyn yhtyi nyt
niinkuin aina selviämättömiä ristiriitoja. Kumminkin on hän
noudattanut cunctatorin politiikkaa, joka on ollut meille hyödyksi. Se,
joka voittaa aikaa, voittaa paljon, kenties kaikki. Se on meidän
politiikkamme, ja siinä hän oli puolellamme. Jumalalle kiitos siitä.
Mitä tulee nyt? Onko uusi Keisari edeltäjän tapaan allekirjoittava
valtavakuutuksen? Se on ensimmäinen koetus." — Sunnuntaina
marrask. 11 p:nä "tuli tieto, että keisari Nikolai jo tiistaina oli
muuttamatta allekirjoittanut valtavakuutuksensa Suomelle. Kivi on
pudonnut Suomen kansan sydämeltä, sillä jollei hän olisi
allekirjoittanut, mikä aihe epäilyksiin y.m.!" — Seuraavana päivänä
oli "päivälliset (Seurahuoneen) 35:nnessä valtavakuutuksen
johdosta, joka tänään on julistettu. Meurman esitti H. M:nsä Nikolai
II:n maljan toivottaen hänelle voimia hallita ja toimia suuren
valtakuntansa ja sen pienen osan, Suomen, onneksi. Eläköön!
Y(rjö)K(oskinen) piti puheen, missä hän muistutti, miten meille
suomalaisille oli välttämätöntä käyttää menestyksen hetkeä
maltillisuudella ja viisaalla varovaisuudella, olla ylvästelemättä, olla
esittämättä vaatimuksia, olla pyytämättä pikaisia muutoksia, ja
ainoastaan hiljaisesti ja kärsivällisesti odottaa aikaamme! Eläköön
Suomi! Donner esitti ministerivaltiosihteeri Daehnin maljan. Eläköön!
Siitä oli hänelle tieto annettava, ei sähköteitse, niinkuin joku ehdotti,
vaan yksityisesti Yrjö-Koskisen kautta." —

*****

Vapaus rehtorintoimesta oli Kihlmanista mieluisa helpotus hänen

jokapäiväisessä ahertelussaan. Huolimatta siitä että hänellä vielä oli
yliopettajan virkaan kuuluvat tehtävät koulussa sekä kaikenlaiset
liikemiespuuhansa hoidettavinaan, sai hän kuitenkin nyt käyttää
entistä enemmän aikaa lukemiseen. Oli kuin hänelle taas olisi
koittanut uusi opintoaika. Vai mitä sanoa miehestä, joka 6-9 tuntia
päivässä tutkii dogmatiikkaa y.m. samanlaatuista äärimmäistä
tarkkaavaisuutta vaativaa kirjallisuutta?

Päiväkirjasta ei huomaa, että hänellä näihin aikoihin olisi

Helsingissä ollut uskottua ystävää, jonka kanssa hän olisi voinut
keskustella siitä mitä oli lukenut y.m. sisäisestä; toht. Glöckner oli
todennäköisesti ainoa. Sen vuoksi ei ole ihme, että hän
kiirastorstaina (11/4) varta vasten lähti Hattulaan tapaamaan
Esseniä. "Iltapäivällä taikka illalla", on hän merkinnyt päiväkirjaansa,
"tärkeä keskustelu Essenin kanssa: jälkikatsaus menneeseen
elämään ja arvostelu siitä; 'ei tulisko autuaaks, jos kuolis tänä iltana',
[Nämä sanat on alkuperäisestikin kirjoitettu suomeksi.] vaan
uskotko, että Jumala on isäsi, voitko sanoa: Abba, rakas isä?" —
Pitkänä perjantaina jatkettiin keskustelua, ja Kihlman on pannut
muistiin: "otin vastatakseni kysymykseen, miksi tuli Kristuksen
kuolla?" — Illalla hän lähti kotiin, kysyen itsekseen: "Näinkö Essenin
viimeisen kerran?" —

Tuskin onkaan mainittu, että Kihlman v:sta 1884 oli Helsingin

seurakunnan kirkkoneuvoston jäsen. Lyhyistä pöytäkirjoista tulee
hänen osansa neuvoston toimissa ja päätöksissä ainoastaan
poikkeukselta näkyviin. Tältä keväältä voi merkitä, että hän neljän
papin kanssa jäi vähemmistöön, kun päätettiin (7:llä äänellä) olla
ilmoittamatta vastalausetta prostitutsionia vastaan, sekä että hän,
kun maistraatti oli pyytänyt lausuntoa adventistain lahkosta, kirjoitti
sen kirkkoneuvoston puolesta. Lahko oli syksyllä 1892 alkanut
levittää oppiansa Suomessa. Alkuaan amerikkalaisen oppisuunnan
edustaja ja saarnaaja täällä oli ruotsalainen talollinen Johnsson.
Toimittuaan kolmatta vuotta oli hän seurakuntaansa vastaanottanut
30 uskovaista; 12 kolportöörin avulla oli kirjoja myyty 30,000 mk:sta,
mutta liike oli tuottanut 15,466 mk:n tappion, joka oli korvattu
pohjoismaiden osaston avulla. Menestys oli siis ollut huononlainen.
Kihlmanin kerrassaan objektiivinen lausunto, jota varten hän oli
käynyt adventistain kokouksissa, keskustellut heidän johtajansa
kanssa ja lukenut eri teoksia, päättyi siihen, että lahkon leviäminen
kieltämättä saattaisi herättää häiriötä m.m. sentähden, että se pitää
lauantaipäivää sapattina eikä anna arvoa lapsenkasteelle, vaan vaatii
että uskovaiset kastetaan uudestaan.

Vihdoin mainittakoon tältä ajalta eräs seikka, joka osoittaa, kuinka

valmis Kihlman oli uskomaan hyvää ihmisistä ja kuinka avulias hän
saattoi olla, kun hän luuli voivansa luottaa avunpyytäjään. Keväällä
1895 esittäytyi hänelle eräs satulaseppä M. W. Pirskanen aloittelijana
liikealalla ja saavutti hänen luottamuksensa, vaikka hän ennestään
oli kokonaan tuntematon, ulkonäöltään jotenkin vastenmielinen ja
niinkuin sitten näyttäytyi todellisuudessa kelvoton mies. Joku vanha
tuttava suomalaisessa puolueessa kuuluu tähän vaikuttaneen
suosittamalla Pirskasta Kihlmanille. Ensiksi tämä myönsi
satulasepälle 1000 mk:n "lainan" hänen liikkeeseensä, ja kun siihen
tarvittiin enemmän, kääntyi Pirskanen jonkun ajan päästä uudestaan
suosijansa puoleen pyytäen enemmän. Kihlman ei tutkinut asiaa
tarkemmin, vaan antoi antamistaan lainoja, niin että hänen
saatavansa keväällä 1897 nousi yli 38,000 mk:aa. Näillä rahoilla oli
Pirskanen totta kyllä perustanut oman liikkeen rautatientorin varrelle,
mutta suurin osa oli käytetty kukaties mihinkä tarpeisiin. Tämä oli
tapahtunut Kihlmanin perheen tietämättä. Oswald tiesi vain, että isä
oli joskus vähin auttanut Pirskasta, kun hän sattumalta sai tietää,
mikä mies tämä oikeastaan oli, niin ilmoitti siitä isälleen. Ovela
liikemies pantiin silloin konkurssiin, mutta lainoista, jotka oli annettu
ilman takausta, saatiin ainoastaan 5181 mk.

Tänä vuonna täytti Kihlman 70 vuotta. Hänen ystävänsä olivat

päättäneet viettää merkkipäivää, toukok. 13:ta, juhlapäivällisillä, ja
käytiin häntä kutsumassa kaksi päivää ennen. Edellinen päivä oli
sunnuntai. Silloin Kihlman, käytyään saksalaisessa kirkossa, luki
Hiltyn "Stufen des Lebens" (Elämän ikäkaudet) ja Leixnerin saarnan
"Jubileum-Seuche und Festbummelei" (Riemujuhlatauti ja juhlailu).
Hän siis varta vasten valmistautui juhlaan, mutta ei lainkaan
ilomielin. "Koko päivän huolissani huomispäivän kärsimyksistä", hän
näet lisää, "ja siitä kuinka kunnianosoituksia on kestettävä
loukkaamatta asianomaisia ja omaatuntoa ja kuinka vastattava on
ilman teeskenneltyä nöyryyttä, mutta myöskin juhlijan arvoisesti?"

Itse juhlapäivän hän kuvaa seuraavin sanoin: "K:lo 7-1 eri

oppilaitosten lähetystöjä toivottamassa minulle onnea 70 vuodeksi.
Lähetystöt pitivät puheita, joihin täytyi vastata. En ole koskaan
pitänyt niin monta puhetta samana päivänä. K:lo 1-2 tunti VII
luokalla. 2-4 levähtänyt ja ajatellut, mitä oli sanottava ja mitä ei
sanottava päivällisillä. 4-12 juhlapäivälliset. Kovin huolestuneena olin
odottanut tätä päivää. Astuessani 35:een oli sali täynnä ihmisiä, ja
soittokunta alkoi soittaa. Ah, kysyin itsekseni: enkö ole kadehdittava!
E. G. P(almén) piti juhlapuheen maltillisesti ja asiallisesti. Minä
vastasin kertomalla elämäni tarinan. Todellinen tarina (saga)! Miten
paljon satumaista siinä onkaan ja kuitenkin sulinta todellisuutta!
Ihmeelliset ovat tiesi, Herra. Myöhemmin kerroin sadun 'korulauseen'
(fras) synnystä, jonka juuri olin lukenut Leixnerin kirjasta, ja luulin
vapauttaneeni tämän seuranpidon korulauseen vallasta, mutta sulku
murtui, ja korulause syöksyi esiin ankaralla voimalla, erittäin ystäväni
H:n edustamana. Ja minun poloisen täytyi istua siinä, kun minua
valeltiin silmät korvat täyteen mitä ylöllisimmillä kiitoslauseilla, ja
toinen valelu seurasi toista, aivan niinkuin istumakylvyssä. Mikä ajaa
ihmisiä väsyttävään samojen asiain toistamiseen ja märehtimiseen?
Heistä kai on kuin eivät olisi täyttäneet velvollisuuttaan, jollei kukin
vuorostaan ole antanut lisäänsä kylpyyn."

Kihlmanin pitkästä, pikakirjoituksella muistiin pannusta puheesta

annamme tässä lyhyen selostuksen. Ryhtyessään kuvaamaan
elämäänsä lausui puhuja: "Pidän itseäni erikoisena onnen poikana,
onnen poikana siinä, että elämäni on sattunut aikaan, jossa olen
elänyt ja joka on ollut merkillinen ajanjakso kansallemme, onnen
poikana siinäkin, että minulle on ollut suotuna ottaa osaa moneen
maallemme tärkeään kysymykseen; vihdoin myös onnen poikana
siinä, että minulla on ollut onni kokea onnettomuuksia, mitkä,
niinkuin tiedämme, ovat omiansa terästämään luonnetta, jos näet
pystyy voittamaan niitä." Sen jälkeen seurasi kertomus, miten hän
lukiolaisena liittyi herännäisiin ja tuli papiksi, miten hän vaimonsa
kuoltua — "ensimmäinen suuri onnettomuuteni" — matkusti
ulkomaille parantaakseen terveyttään ja jatkaakseen opintojaan,
miten hän palattuansa kotimaahan, jota ulkomailla oli oppinut
rakastamaan ja arvossa pitämään enemmän kuin ennen oli
ymmärtänyt, ensin oli arkkipiispan apulaisena ja sitten tuli saksan
kielen opettajaksi Vaasan lukioon. "Minä hain virkaa, en sen vuoksi
että minulla olisi ollut erityinen mieltymys opettajauraan taikka että
minulla olisi ollut vakaumus erikoisesta sopivaisuudestani siihen, hain
sitä syystä, etten kelvannut papiksi." — "Menestykseni pedagogisella
alalla on ollut satumainen", nyt vaaditaan filosofinen arvo tullakseen
kollegaksi, ja lehtoriksi pääsee vaivoin olematta tohtori; "mutta
normaalilyseon yliopettaja ja rehtori on suorittanut ainoastaan
papintutkinnon." — Sitten puhuja kertoi, miten hän joutui toimimaan
liikealalla, ensiksi Tampereen Pellava- ja Rautateollisuusyhtiön
puolesta — jonka tarkoitusta, se kun harrasti kotimaisen raaka-
aineen käyttämistä, katsottiin isänmaalliseksi (patriotisk) — ja sitten
myöskin pankkialalla. Kaikki oli tapahtunut ilman edeltä päin tehtyä
suunnitelmaa. "En ole koskaan voinut uneksia taikka aavistaa, että
minusta tulisi sitä, miksi olen tullut, taikka että toimintani tulisi
semmoiseksi, miksi se on tullut." —

"Nämä eri toimintalajit", jatkoi puhuja, "ovat tuottaneet minulle

laajanlaista elämänkokemusta. Perehtymällä eri toiminta-aloihin olen
oppinut tuntemaan niiden oikeutuksen ja merkityksen nykyajan
kulttuurielämässä ja vapautunut ennakkoluuloista, joita tavataan
monessa, jolle nämä alat ovat vieraita. Siinä on erilaisen toiminnan
etu, mutta on siitä haittaakin: kun ihmisen aika ja voimat ovat
rajoitettuja, on hänen mahdotonta tulla ammattimieheksi (fackman)
useimmilla aloilla, vaan jää hän enemmän tai vähemmän
dilettantiksi. Siitä seuraa voimien hajaannus, hajaannus, joka estää
häntä aikaansaamasta jotain arvoltaan pysyvää." Arvattavasti olisi
ollut parempi rajoittua yhteen ainoaan toiminta-alaan ja koettaa siinä
tehdä parastaan. "Mutta minä olen olosuhteiden lapsi, ja arvatenkin
täytyy semmoisiakin olla olemassa. Eikä siihen nähden ainakaan
enää ole mitään tehtävänä." Monipuolisten velvollisuuksien
tunnollinen täyttäminen vaatii työtä ja aikaa. "Minä opin säästämään
(hushålla med) aikaa, en ainoastaan päiviä, vaan minuuttejakin.
Minä opin tekemään työtä ja huomasin, että voi tehdä työtä paljon
enemmän kuin uskookaan. Minä opin rakastamaan työtä ja
tuntemaan sen siunausta ja ennen kaikkea: jokapäiväisellä
harjoituksella minä opin velvollisuuden täyttämistä, minä opin
antamaan oikean arvon sille nautinnolle, jonka ihminen voi hankkia
itselleen, kun hän päätettyänsä päivän työn menee levolle tietäen,
että on koettanut täyttää velvollisuutensa. Tämän yhteydessä tahdon
myöskin mainita lisätodistuksena, että olen ollut onnen poika:
minulla on ollut onni voida nukkua. Kun panen maata, niin vaivun
(heti) uneen ja nukun yhtä mittaa siihen kellonlyöntiin, jolloin on
tapanani herätä. Tämä onni on tehnyt minulle mahdolliseksi
suorittaa työni." Elämänsä läpikäyvänä lankana mainitsi puhuja sen
jälkeen uskalluksensa koettaa päästä varmaan vakaumukseen, ei
monessa, vaan muutamissa kysymyksissä, ja rohkeutensa julkilausua
ja noudattaa vakaumustaan. Sen johdosta oli hän ollut pakotettu
rikkomaan suhteensa ennen läheisiin henkilöihin. Niin ensiksi
ulkomaalla saamansa vakaumuksen tähden uskonnollisella, alalla;
mutta myöskin pedagogisella ja valtiollisella alalla hän oli taistellut.
Erittäin puhuja viipyi asevelvollisuuskysymyksessä, johon nähden
hän oli ollut kielteisellä kannalla, ensiksi uskonnollisista syistä,
toiseksi sen vuoksi että hänestä hyvän armeijan edellytys oli, ettei
ketään pakotettu astumaan sen riveihin. Cromwellin maailmankuulu
vapaista kansalaisista muodostettu armeija oli siinä kohden ollut
hänen esikuvansa. —

Mutta vaikka puhuja oli uskaltanut muodostaa itselleen

vakaumuksen ja noudattaa sitä, ei hän kuitenkaan koskaan ollut
pitänyt sitä lopullisena, vaan ainoastaan väliaikaisena ja hyvänä,
kunnes oli saanut paremman. "Elämäni ei sentähden koskaan ole
ollut johdonmukaista. Ei olisi ollenkaan vaikeaa osoittaa minun
esiintuoneen ristiriitaisia lausuntoja. Syy on se, etten minä ole ollut
liikkumatta. Ja omituista on, että kautta elämäni olen ollut näin
keskeneräinen (ofärdig), jopa on keskeneräisyyteni enentynyt eikä
vähentynyt, niin että minä seisoen tässä 70-vuotiaana vielä olen
kokonaan keskeneräinen, niin, minä olen tietämättömämpi kuin olen
ollutkaan. Elämäni lopputulos on siis, että minä 70-vuotiaana en
ainoastaan ole koulurehtori, vaan koulupoikakin, jolla prima principia
eivät ole selvillä. Mutta en minä valita sitä: keskeneräisyys on kyllä
puute, mutta perusteeton taikka ennenaikainen valmius on pahempi
ja vaarallisempi puute, sillä se estää kehittymästä." —

Loppusanoista otamme vielä seuraavat lauseet: "Ihminen voi ja

hänen tulee elää niin, että hän elämänsä lopulla saattaa ilolla,
joskaan ei pelkällä ilolla katsella taakseen menneeseen aikaan. Ei
ihmisen elämä todellakaan olisi elämisen arvoista, jos tulema siitä
olisi oleva ainoastaan kielteinen. — — Elämän tehtävä voidaan
suorittaa ja on suoritettava. Ainoastaan usko tähän mahdollisuuteen
antaa rohkeutta harrastamaan sen suoritusta. Kuka viitsisi puuhata
suorittamattomassa tehtävässä! — Luin joku päivä sitten, niinkuin
sanottiin, erään kiinalaisen filosoofin mietelmän: Hän jakaa ihmiset
kolmeen luokkaan. Ensi luokan ihmisiä ovat ne, jotka oppivat
viisautta lyhyessä ajassa, nimittäin nerot, ylimykset, parhaimmat;
toisen luokan ihmisiä ovat ne, jotka myöskin oppivat viisautta, mutta
tarvitsevat sitä varten pitkän elämän; kolmanteen luokkaan kuuluvat
ne, jotka, eläkööt kuinka kauan tahansa, ovat ja pysyvät tyhminä
oppimatta muuta kuin sanoja, muotoja, korulauseita. Ajattelen, että
minä ehkä saanen jonkun sijan toisessa luokassa, koska Jumala on
sallinut minun elää niin kauan; olen etsinyt viisautta, mutta olen
tarvinnut 70 vuotta, ja vielä on paljon opittavaa. — — Suvaitkaa
minun, 70-vuotiaan, toivottaa Teille, että kukin kohdaltaan, kun
elämän ilta saapuu, voi lausua: 'Minä olen taistellut hyvän taistelun.'"

K:lo 12 yöllä Kihlman lähti juhlasta ja seuraavana aamuna hän

kirjoitti päiväkirjaansa: "Reipas, Jumalan kiitos, niinkuin ei mitään
Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.

More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge

connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.

Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and

personal growth every day!

ebookmasss.com