Programming TypeScript Making Your JavaScript

Applications Scale 1st Edition Boris Cherny

download

https://ebookmeta.com/product/programming-typescript-making-your-
javascript-applications-scale-1st-edition-boris-cherny/

Download more ebook from https://ebookmeta.com

We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit ebookmeta.com
to discover even more!

Programming TypeScript Making Your JavaScript

Applications Scale 1st Edition Boris Cherny

https://ebookmeta.com/product/programming-typescript-making-your-
javascript-applications-scale-1st-edition-boris-cherny/

Learning TypeScript: Enhance Your Web Development

Skills Using Type-Safe JavaScript Josh Goldberg

https://ebookmeta.com/product/learning-typescript-enhance-your-
web-development-skills-using-type-safe-javascript-josh-
goldberg-2/

Learning TypeScript: Enhance Your Web Development

Skills Using Type-Safe JavaScript Josh Goldberg

https://ebookmeta.com/product/learning-typescript-enhance-your-
web-development-skills-using-type-safe-javascript-josh-goldberg/

The Shakespearean Inside A Study of the Complete

Soliloquies and Solo Asides 1st Edition Marcus Nordlund

https://ebookmeta.com/product/the-shakespearean-inside-a-study-
of-the-complete-soliloquies-and-solo-asides-1st-edition-marcus-
nordlund/
The Dutch East India Company Captivating History

https://ebookmeta.com/product/the-dutch-east-india-company-
captivating-history/

When the Smoke Cleared Attica Prison Poems and Journal

1st Edition Celes Tisdale

https://ebookmeta.com/product/when-the-smoke-cleared-attica-
prison-poems-and-journal-1st-edition-celes-tisdale/

Dorsolateral Prefrontal Cortex Working Memory and

Executive Functions 1st Edition Shintaro Funahashi

https://ebookmeta.com/product/dorsolateral-prefrontal-cortex-
working-memory-and-executive-functions-1st-edition-shintaro-
funahashi/

A Different Look at Artificial Intelligence On Tour

with Bergson Proust and Nabokov 1st Edition Ulrike
Barthelmeß

https://ebookmeta.com/product/a-different-look-at-artificial-
intelligence-on-tour-with-bergson-proust-and-nabokov-1st-edition-
ulrike-barthelmes/

Everyday Go The Fast Track for Golang Alex Ellis

https://ebookmeta.com/product/everyday-go-the-fast-track-for-
golang-alex-ellis/
PCEP Book 1 Maternal and Fetal Evaluation and Immediate
Newborn Care Robert A Sinkin (Editor In Chief)

https://ebookmeta.com/product/pcep-book-1-maternal-and-fetal-
evaluation-and-immediate-newborn-care-robert-a-sinkin-editor-in-
chief/
1. Preface
a. How This Book Is Organized
b. Style
i. Conventions Used in This Book
c. Using Code Examples
d. O’Reilly Online Learning
e. How to Contact Us
f. Acknowledgments
2. 1. Introduction
3. 2. TypeScript: A 10_000 Foot View

a. The Compiler
b. The Type System
i. TypeScript Versus JavaScript

c. Code Editor Setup

i. tsconfig.json
ii. tslint.json
d. index.ts
e. Exercises

4. 3. All About Types

a. Talking About Types
b. The ABCs of Types
 i. any
ii. unknown
iii. boolean
iv. number
v. bigint
vi. string
vii. symbol
viii. Objects
ix. Intermission: Type Aliases, Unions,
and Intersections
x. Arrays
xi. Tuples
xii. null, undefined, void, and never
xiii. Enums
c. Summary
d. Exercises
5. 4. Functions
a. Declaring and Invoking Functions

i. Optional and Default Parameters

ii. Rest Parameters
iii. call, apply, and bind
iv. Typing this
v. Generator Functions
 vi. Iterators
vii. Call Signatures
viii. Contextual Typing
ix. Overloaded Function Types
b. Polymorphism
i. When Are Generics Bound?
ii. Where Can You Declare Generics?
iii. Generic Type Inference
iv. Generic Type Aliases
v. Bounded Polymorphism
vi. Generic Type Defaults

c. Type-Driven Development
d. Summary
e. Exercises
6. 5. Classes and Interfaces

a. Classes and Inheritance

b. super
c. Using this as a Return Type
d. Interfaces

i. Declaration Merging
ii. Implementations
iii. Implementing Interfaces Versus
Extending Abstract Classes
 e. Classes Are Structurally Typed
f. Classes Declare Both Values and Types
g. Polymorphism
h. Mixins
i. Decorators
j. Simulating final Classes
k. Design Patterns

i. Factory Pattern
ii. Builder Pattern
l. Summary
m. Exercises
7. 6. Advanced Types

a. Relationships Between Types

i. Subtypes and Supertypes
ii. Variance
iii. Assignability
iv. Type Widening
v. Refinement
b. Totality
c. Advanced Object Types

i. Type Operators for Object Types

ii. The Record Type
 iii. Mapped Types
iv. Companion Object Pattern
d. Advanced Function Types
i. Improving Type Inference for Tuples
ii. User-Defined Type Guards

e. Conditional Types
i. Distributive Conditionals
ii. The infer Keyword
iii. Built-in Conditional Types

f. Escape Hatches
i. Type Assertions
ii. Nonnull Assertions
iii. Definite Assignment Assertions

g. Simulating Nominal Types

h. Safely Extending the Prototype
i. Summary
j. Exercises
8. 7. Handling Errors
a. Returning null
b. Throwing Exceptions
c. Returning Exceptions
d. The Option Type
 e. Summary
f. Exercises
9. 8. Asynchronous Programming, Concurrency, and
Parallelism
a. JavaScript’s Event Loop
b. Working with Callbacks
c. Regaining Sanity with Promises
d. async and await
e. Async Streams
i. Event Emitters
f. Typesafe Multithreading

i. In the Browser: With Web Workers

ii. In NodeJS: With Child Processes
g. Summary
h. Exercises
10. 9. Frontend and Backend Frameworks
a. Frontend Frameworks

i. React
ii. Angular 6/7
b. Typesafe APIs
c. Backend Frameworks
d. Summary
11. 10. Namespaces.Modules

a. A Brief History of JavaScript Modules

b. import, export
i. Dynamic Imports
ii. Using CommonJS and AMD Code
iii. Module Mode Versus Script Mode
c. Namespaces

i. Collisions
ii. Compiled Output

d. Declaration Merging
e. Summary
f. Exercise
12. 11. Interoperating with JavaScript

a. Type Declarations

i. Ambient Variable Declarations

ii. Ambient Type Declarations
iii. Ambient Module Declarations

b. Gradually Migrating from JavaScript to

TypeScript

i. Step 1: Add TSC

ii. Step 2a: Enable Typechecking for
JavaScript (Optional)
 iii. Step 2b: Add JSDoc Annotations
(Optional)
iv. Step 3: Rename Your Files to .ts
v. Step 4: Make It strict
c. Type Lookup for JavaScript
d. Using Third-Party JavaScript

i. JavaScript That Comes with Type

Declarations
ii. JavaScript That Has Type Declarations
on DefinitelyTyped
iii. JavaScript That Doesn’t Have Type
Declarations on DefinitelyTyped

e. Summary
13. 12. Building and Running TypeScript

a. Building Your TypeScript Project

i. Project Layout
ii. Artifacts
iii. Dialing In Your Compile Target
iv. Enabling Source Maps
v. Project References
vi. Error Monitoring

b. Running TypeScript on the Server

c. Running TypeScript in the Browser
d. Publishing Your TypeScript Code to NPM
 e. Triple-Slash Directives

i. The types Directive

ii. The amd-module Directive
f. Summary
14. 13. Conclusion
15. A. Type Operators
16. B. Type Utilities
17. C. Scoped Declarations
a. Does It Generate a Type?
b. Does It Merge?

18. D. Recipes for Writing Declaration Files for Third-

Party JavaScript Modules
a. Types of Exports

i. Globals
ii. ES2015 Exports
iii. CommonJS Exports
iv. UMD Exports

b. Extending a Module

i. Globals
ii. Modules
19. E. Triple-Slash Directives

a. Internal Directives
 b. Deprecated Directives
20. F. TSC Compiler Flags for Safety
21. G. TSX
22. Index
Programming TypeScript
Making Your JavaScript Applications Scale

Boris Cherny
Programming TypeScript

by Boris Cherny

Copyright © 2019 Boris Cherny. All rights reserved.

Printed in the United States of America.

Published by O’Reilly Media, Inc., 1005 Gravenstein Highway

North, Sebastopol, CA 95472.

O’Reilly books may be purchased for educational, business, or

sales promotional use. Online editions are also available for
most titles (http://oreilly.com). For more information, contact
our corporate/institutional sales department: 800-998-9938 or
[email protected].
 Development Editor: Angela Rufino Indexer: Margaret Troutman

Acquisitions Editor: Jennifer

Interior Designer: David Futato
Pollock

Cover Designer: Karen

Production Editor: Katherine Tozer
Montgomery

Copyeditor: Rachel Head Illustrator: Rebecca Demarest

Proofreader: Charles Roumeliotis

May 2019: First Edition

Revision History for the First Edition

2019-04-18: First Release

See http://oreilly.com/catalog/errata.csp?isbn=9781492037651
for release details.

The O’Reilly logo is a registered trademark of O’Reilly Media,

Inc. Programming TypeScript, the cover image, and related
trade dress are trademarks of O’Reilly Media, Inc.
The views expressed in this work are those of the author, and
do not represent the publisher’s views. While the publisher and
the author have used good faith efforts to ensure that the
information and instructions contained in this work are
accurate, the publisher and the author disclaim all
responsibility for errors or omissions, including without
limitation responsibility for damages resulting from the use of
or reliance on this work. Use of the information and
instructions contained in this work is at your own risk. If any
code samples or other technology this work contains or
describes is subject to open source licenses or the intellectual
property rights of others, it is your responsibility to ensure that
your use thereof complies with such licenses and/or rights.

978-1-492-03765-1

[LSI]
Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents
 — Jumalani! huudahti Eugénie, sedällänihän on siis ollut
hallussaan neljä miljoonaa? Onko ketään koko Ranskassa, jolla olisi
yhtä monta miljoonaa.

Ukko Grandet hiveli leukaansa ja hymyili; hänen sieramensa

näyttivät laajenneen.

— Mutta kuinka käy serkkuni Charles'in?

— Hän lähtee Intiaan, missä hän isänsä toivomuksen mukaan

koettaa ansaita rahaa.

— Mutta onko hänellä varoja matkustaa sinne saakka?

— Minä maksan hänen matkansa… aina Nantes'iin saakka.

Eugénie kavahti isänsä kaulaan.

— Oi, isäni, kuinka hyvä te olette!

Hän syleili isäänsä niin sydämellisesti, että Grandet häpesi, sillä

hänen omatuntonsa soimasi häntä hiukan.

— Tarvitaanko paljon aikaa miljoonan kokoamiseen? kysyi

Eugénie.

— Jumala paratkoon! sanoi tynnyrintekijä, tiedäthän millainen 20

frangin kultaraha on; no niin, sellaisia tarvitaan viisikymmentä
tuhatta, jotta saataisiin miljoona.

— Äiti, me annamme lukea yhdeksän messua hänelle.

— Minäkin sitä jo ajattelin, vastasi äiti.

 — Siinä ollaan taas! aina tuhlata rahaa, huudahti isä. Luuletteko,
että sillä tavalla ansaitaan satoja ja tuhansia!

Samassa äänekäs valitus, sydäntäsärkevämpi kuin edelliset, kuului

ylhäältä. Eugénie ja hänen äitinsä kalpenivat säikähdyksestä.

— Nanon, mene katsomaan, ettei hän tapa itseään, sanoi Grandet.

— Kas niin! jatkoi hän, kääntyen vaimonsa ja tyttärensä puoleen, ei
mitään tyhmyyksiä. Minä jätän teidät. Menen hollantilaistemme luo,
jotka lähtevät tänään. Sitten käyn Cruchot'n luona keskustelemassa
näistä asioista.

Hän lähti. Kun Grandet oli sulkenut oven jälessään, vetivät äiti ja
tytär helpoituksen huokauksen. Ennen tätä aamua ei Eugénie ollut
koskaan tuntenut ahdistusta isänsä läsnä-ollessa, mutta sitten
muutaman tunnin olivat tunteet ja ajatukset saaneet hänessä uuden
käänteen.

— Äiti, paljonko saadaan viinitynnyristä?

— Isäsi myö niitä sadasta, sadasta viidestäkymmenestä, joskus

kahdestakin sadasta frangista, mikäli minä olen kuullut kerrottavan.

— Kun hän siis korjaa neljätoista sataa tynnyriä viiniä, niin…?

— Tosiaankin, lapseni, minä en tiedä, paljonko hän siitä saa; isäsi

ei koskaan kerro minulle kauppa-asioistaan.

— Mutta, isän täytyy olla rikas.

— Ehkä. Herra Cruchot sanoi minulle, että isäsi osti kaksi vuotta
sitten Froidfond'in, joka maksoi hänelle luultavasti paljon rahaa.
 Eugénie, joka ei voinut päästä selville isänsä omaisuudesta,
keskeytyi laskuissaan.

— Hän ei edes huomannut minua, poika parka! sanoi Nanon,

astuen saliin. Hän makaa pitkällään vuoteellaan kuin vasikka, ja itkee
kuin Magdaleena, niin että valitus vain kuuluu! Mikä suru onkaan
kohdannut tuota kunnon nuorukaista!

— Menkäämme heti lohduttamaan häntä, äiti; ja kun koputetaan

ovelle, tulemme alas.

Rouva Grandet ei voinut vastustaa tyttärensä rukoilevaa ääntä.

Eugénie oli säälivä, hän oli nainen! Molemmat nousivat sykkivin
sydämin Charles'in huoneeseen. Ovi oli auki. Nuorukainen ei kuullut
eikä nähnyt mitään. Kyyneliinsä unohtuneena voihki hän ääneen.

— Kuinka hän rakastaa isäänsä! sanoi Eugénie hiljaa. Oli

mahdotonta olla tuntematta näitä sanoja lausuttaissa tytön palavan
sydämen sisimmät toiveet. Rouva Grandet heittikin tyttäreensä
äidillisen katseen; sitten kuiskasi hän hiljaa hänen korvaansa.

— Varo, ettet rakastu häneen.

— Rakastu häneen! toisti Eugénie. Oi! jos tietäisit, mitä isäni on

sanonut!

Charles kääntyi, ja huomasi tädin ja serkkunsa.

— Olen kadottanut isäni, isä parkani. Jos hän olisi uskonut minulle
onnettomuutensa salaisuuden, olisimme tehneet työtä molemmat ja
saaneet asiat jälleen hyvälle tolalle. Jumalani, minun hyvä isäni! olin
niin varma siitä, että näkisin hänet jälleen, että luulenpa melkein että
syleilin häntä kylmästi jäähyväisiksi…
 Nyyhkytykset katkaisivat hänen puheensa.

— Me rukoilemme hänen puolestaan, sanoi rouva Grandet.

Antautukaa
Jumalan tahdon alle.

— Serkkuni, sanoi Eugénie, rohkaiskaa mielenne! Isänne on

auttamattomasti kuollut, ajatelkaa nyt, millä tavalla pelastaisitte
kunnianne…

Naisen vaiston hienoudella, joka aina tulee esille, silloinkin kun

hän lohduttaa, Eugénie tahtoi kääntää serkkunsa huomion surusta
häneen itseensä.

— Kunnianiko?… huudahti nuorukainen, pyyhkäisten äkisti hiukset

otsaltaan.

Ja hän istuutui vuoteelleen pannen käsivartensa ristiin.

— Ah! se on totta. Isäni on tehnyt vararikon, kertoi setä.

Hän päästi sydäntä särkevän huudon ja kätki kasvot käsiinsä

— Jättäkää minut yksin, serkkuni, jättäkää minut yksin! Jumalani!

Jumalani! antakaa anteeksi isälleni, hän on mahtanut hirveästi
kärsiä!

Oli jotain kaamean liikuttavaa nuorukaisen tuskan ilmaisussa, joka

näytti olevan niin tosi, niin vilpitön. Se oli ujoa tuskaa. Eugénien ja
hänen äitinsä yksinkertaiset sydämet ymmärsivät sen, kun Charles
liikkeellä pyysi heitä jättämään hänet yksin. He menivät alas,
istuutuivat tavallisille paikoilleen ikkunan eteen ja tekivät työtä noin
tunnin verran, sanomatta sanaakaan toisilleen. Eugénie oli
huomannut, heittäessään pikaisen silmäyksen nuorukaisen
tavaroihin, — nuoret tytöt näkevät yhdellä silmäyksellä kaiken —
hänen pukimensa pienet yksityiskohdat, hänen saksensa ja kullalla
koristetut partaveitsensä. Ja tämä loisto, jonka hän näki surun
keskellä, saattoi Charles'in hänen silmissään vielä viehättävämmäksi,
ehkä juuri vastakohdan tähden. Ei koskaan niin vakava tapaus, ei
koskaan niin draamallinen näytös ollut järkyttänyt näiden molempain
olentojen mielikuvitusta, jotka tähän saakka olivat eläneet
keskeytymättömässä levossa ja yksinäisyydessä.

— Äiti, sanoi Eugénie, meidän täytyy pukeutua mustiin sedän

kuoleman johdosta.

— Isäsi ratkaiskoon sen asian, vastasi rouva Grandet. Sitten

vaikenivat he taas molemmat. Eugénie neuloi pistoksensa niin
säännöllisin liikkein, että tarkkaava silmä olisi voinut lukea hänen
surulliset, syvät ajatuksensa niissä. Tämän nuoren naisen suurin
toivo oli ottaa osaa serkkunsa suruun.

Kahdeksan tienoilla sai kiivas koputus ovelle rouva Grandet'n

säpsähtämään.

— Mikä mahtaa olla isäsi mielessä? sanoi hän tyttärelleen.

Viinikauppias astui sisään iloisena. Vedettyään hansikkaat

kädestään, hieroi hän käsiään niin lujaan että hänen ihonsa olisi
mennyt rikki, ellei se olisi ollut vahvempaa kuin parkittu venäläinen
nahka. Hän kulki edestakaisin, väliin vilkaisten kelloa. Vihdoin tuli
hänen salaisuutensa ilmi.

— Vaimoni, sanoi hän sammaltamatta, olen saanut heidät kaikki

ansaan. Viinimme on myyty! Hollantilaiset ja belgialaiset lähtivät
tänä aamuna, minä kuljin edestakaisin heidän majatalonsa ohitse ja
tekeydyin kuin olisin ollut pulassa. Silloin tapahtui se, minkä jo
sinulle kerroin. Kaikkien suurten viinimaitten omistajat säästävät
viininsä ja tahtovat odottaa, minä en ole estänyt heitä siitä.
Belgialaisemme oli epätoivoissaan. Minä huomasin tämän. Asioista
sovittiin ja hän ottaa viinimme maksaen kaksi sataa frangia
tynnyristä, josta puolet käteistä. Sain rahat kullassa. Vekselit ovat
valmiit, kas tuossa kuusi louis'ta sinulle. Kolmen kuukauden kuluttua
viinin hinta laskeutuu.

Nämä viimeiset sanat lausuttiin niin tyynellä, mutta samalla syvästi

ivallisella äänellä, että Saumurin asukkaat, jotka joukoissa seisoivat
torilla ja olivat tyrmistyneitä Grandet'n tekemästä kaupasta, olisivat
syvään huo'anneet, jos olisivat tämän kuulleet. Äkillinen pelästys olisi
saanut viinin hinnan laskeutumaan viisikymmentä prosenttia.

— Te saatte tänä vuonna tuhat tynnyriä, isä? kysyi Eugénie.

— Niin, ty-ty-tyttöseni.

Tämä esiin sammallettu sananen todisti tynnyrintekijän olevan

onnen kukkuloilla.

— Siitähän tulee kaksi sataa tuhatta kertaa kaksikymmentä sou'ta.

— Aivan niin, neiti Grandet.

— Silloinhan, isä, te voitte auttaa Charles'ia.

Kummastusta, vihaa, Belsazarin mielenkuohua hänen nähdessään

Mene Tekel Upharsinin seinällään, ei voisi verrata Grandet'n kylmään
suuttumukseen, kun hän huomasi veljenpoikansa asustavan
tyttärensä sydämessä ja hänen suunnitelmissaan.
 — Siitä lähtien kun tuo keikari pani jalkansa minun talooni, käy
kaikki täällä nurinpäin. Te tahdotte ostaa makeisia, valmistaa häitä ja
juhlia. Minä en halua, että asiat käyvät sillä kurin. Minun iälläni tietää
jo, mikä sopii, mikä ei. Sitä paitsi, en tahdo, että tyttäreni tulee
minua opettamaan, enemmän kuin kukaan muukaan. Minä teen
veljenpoikani puolesta mitä näen parhaaksi tehdä, eikä teidän
tarvitse pistää nenäänne siihen asiaan. — Minä sinuun tulee,
Eugénie, jatkoi hän kääntyen tyttärensä puolen, älä puhu minulle
enää mitään veljenpojastani tai lähetän minä sinut jo huomispäivänä
Noyers'in luostariin Nanonin kanssa. Missä hän on tuo, nuorukainen?
Onko hän tullut alas?

— Ei, ystäväni, vastasi rouva Grandet.

— No, mitä hän sitten tekee?

— Hän itkee isäänsä, vastasi Eugénie.

Grandet katseli tytärtään, löytämättä sanaa vastaukseksi. Hänessä

oli kuitenkin hitunen isää.

Kuljettuaan pari kertaa edestakaisin salissa, meni hän

työhuoneeseensa miettimään, asettaisiko rahansa valtionpankkiin.
Kaksi tuhatta auranalaa metsää, jotka hän hiljan oli antanut kaataa,
oli tuottanut hänelle kuusi sataa tuhatta frangia; liittämällä tähän
rahat, jotka hän oli saanut poppeleistaan, edellisen ja tämän vuoden
tulot, paitsi niitä kahta sataa tuhatta, jotka hän juuri oli saanut, oli
hänellä koottuna yhdeksän sataa tuhatta frangia. Ne kaksikymmentä
prosenttia, jotka hän saattoi saada korkoa, houkuttelivat hänen
ahneuttaan. Hän teki laskelmiaan lyijykynällä sen sanomalehden
laitaan, jossa oli lukenut tiedonannon veljensä kuolemasta. Hän kuuli
veljenpoikansa nyyhkytykset, mutta ei kiinnittänyt niihin mitään
huomiota.

Nanon koputti ovelle, ilmoittaakseen, että päivällinen oli valmis.

Astuessaan alas portaita ajatteli Grandet:

— Kun olen nostanut rahani, kahdeksan päivän päästä, järjestän

tämän asian. Kahden vuoden päästä voin nostaa Parisissa puolitoista
miljoonaa puhtaassa kullassa.

— Kas niin, missä on veljenpoikani?

— Hän sanoo, ettei tahdo syödä, vastasi Nanon. Mutta se ei ole

terveellistä.

— Taaskin säästö, vastasi Grandet.

— Niin, niin kyllä.

— Hui hai! Ei hän iankaikkisesti itke. Kyllä routa porsaan kotia

ajaa.

Päivällinen oli painostavan hiljainen.

— Ystäväni, sanoi rouva Grandet, kun ruoka oli korjattu pöydästä,

meidän täytyy pukeutua mustiin.

— Totta tosiaan, rouva Grandet, te olette taitava keksimään

keinoja, millä saa rahan menemään. Suru on sydämessä eikä
vaatteissa.

— Mutta onhan surupuku välttämätön veljen kuoltua, ja kirkkokin

velvoittaa meitä…
 — Ostakaa surupukunne kuudella kultarahallanne. Minulle riittää
kappale harsoa.

Eugénie nosti silmänsä taivasta kohti sanaa puhumatta. Hänen

uinuvat tukahdutetut tunteensa olivat heränneet, mutta ne olivat
kohta herättyään taitetut. Tämä ilta oli näköjään samanlainen kuin
tuhannet edelliset hänen yksitoikkoisessa elämässään, mutta samalla
kauhein kaikista. Eugénie teki työtään nostamatta päätään ja
käyttämättä lainkaan työrasiaa, jota Charles oli katsellut niin
halveksien edellisenä iltana. Rouva Grandet kutoi kalvosimia. Herra
Grandet pyöritteli peukalojaan tunnin toisensa jälkeen vaipuneena
laskelmiinsa, joiden tulosten piti hämmästyttää seuraavana päivänä
Saumurin asukkaita.

Ei kukaan käynyt talossa sinä iltana. Koko kaupunki puhui

sensijaan Grandet'n jättiläiskaupasta, hänen veljensä vararikosta ja
hänen veljenpoikansa tulosta. Kaikki viininviljelijät olivat
kokoontuneet sydäntään keventämään ja neuvottelemaan herra des
Grassins'in luo, missä sadateltiin entistä määriä.

Nanon kehräsi ja hänen rukkinsa hyrinä oli ainoa ääni, joka kuului
salin harmajien seinien sisällä.

— Emmepä, totta vie, kuluta kieltämme, virkkoi lopulta Nanon,

väläyttäen valkeita hampaitaan, jotka olivat suuria kuin kuoritut
mantelit.

— Ei pidä kuluttaa mitään, vastasi Grandet, heräten mietteistään.

Hän ajatteli, kuinka hän kolmen vuoden kuluttua omistaisi

kahdeksan miljoonaa, ja rakenteli niille tuulentupiaan.
 — Menkäämme nukkumaan. Menen sanomaan hyvää yötä
veljenpojalleni kaikkien puolesta ja katsomaan, tahtooko hän jotain.

Rouva Grandet jäi ensimäiselle portaalle kuuntelemaan,

minkälainen keskustelu syntyisi Charles'in ja ukon välillä. Eugénie,
rohkeampana kuin äiti, nousi kaksi porrasta.

— Kas niin, veljenpoikani, te olette suruissanne. Niin, itkekää vain,

sehän on luonnollista. Isä on aina isä. Mutta meidän täytyy kantaa
surumme kärsivällisyydellä. Minä pidän huolta teistä sillä aikaa kun
te itkette. Olen hyvä sukulainen, nähkääs. Kas niin, rohkeutta!
Tahdotteko juoda lasin viiniä? Viini ei maksa mitään Saumurissa;
täällä tarjotaan viiniä kuin Intiassa teetä. Mutta, jatkoi Grandet,
teillähän ei ole täällä valoa. Se on paha, hyvin paha! Täytyy selvästi
voida nähdä kaikkea mitä tekee.

Grandet meni uunin luo.

— Kas vain! huudahti hän, täällähän on vahakynttilä. Mistä hitosta

on vahakynttilä tänne tullut! Naisväki voisi vaikka repiä laudat
lattiasta, keittääkseen munia tuolle pojalle.

Kuullessaan nämä sanat äiti ja tytär palasivat huoneisiinsa ja

kiiruhtivat vuoteisiinsa nopeasti kuin säikähtyneet hiiret, jotka
piiloutuvat reikiinsä.

— Rouva Grandet, teillähän on salaisia säästöjä, sanoi talon isäntä

astuessaan vaimonsa huoneeseen.

— Ystäväni, minä toimitan juuri rukoukseni, odottakaa, vastasi

pelokkaalla äänellä rouva parka.

— Vieköön paholainen sinun Jumalasi! vastasi Grandet vihoissaan.

 Saiturit eivät usko tulevaisuuteen tämän elämän jälkeen; nykyhetki
on heille kaikki kaikessa. Tämä seikka heittää hirvittävän valon
nykyaikaan, jolloin enemmän kuin koskaan muulloin raha hallitsee
lakeja, politiikaa ja tapoja. Laitokset, kirjat, ihmiset ja opit, kaikki
pyrkivät tukahuttamaan uskoa tulevaan elämään, joka on ollut
kahdeksantoista vuosisataa yhteiskunnallisen elämän tukena.
Nykyään pidetään hautaa vähemmän vakavana kuin ennen. Taivas ja
helvetti ovat siirretyt nykyisyyteen. Saavuttaa joko oikeudella tai
vääryydellä ylellisyyden ja nautintojen maallisen paratiisin, paaduttaa
sydäntä, sensijaan että muinoin kidutettiin ruumista iankaikkisen
elämän toivossa, on yleinen tapa, joka näkyy kaikkialla, vieläpä
laeissakin, jotka kysyvät ihmisiltä: "Paljoko rahaa sinulla on?" sen
sijaan että tutkailisivat: "Mitä sinä ajattelet?" Kun tämä oppi on
siirtynyt porvaristosta kansaan, mitä tulee silloin kansasta?

— Rouva Grandet, oletteko lopettanut? kysyi vanha tynnyrintekijä.

— Ystäväni, minä rukoilen sinun puolestasi.

— Hyvä! Hyvää yötä. Huomenna aamulla puhelemme.

Vaimo parka nukkui kuin koulupoika, joka, laiminlyötyään

läksynsä, pelkää herätessään tapaavansa opettajansa ärtyiset
kasvot. Juuri kun hän peloissaan veti peitteen päänsä yli, jottei
kuulisi mitään, hiipi Eugénie hänen luokseen, paitasillaan, avojaloin.
Hän suuteli äitiä otsalle.

— Oi! äiti hyvä, sanoi hän, huomenna sanon hänelle, että se olen
minä, joka olen syyllinen.

— Ei, hän lähettäisi sinut Noyers'iin. Anna minun pitää huolta

tästä, ei hän syö minua.
 — Äiti!

— Mitä?

— Hän itkee yhä vaan.

— Mene toki nukkumaan, tyttöseni. Vilustutat itsesi, laattia on

kostea.

Näin oli kulunut tämä omituinen päivä, joka painoi syvän jäljen
molempien orpanain koko elämään; eikä Eugénien uni tästä lähtien
enää ollut yhtä rauhallinen ja viaton kuin tähän saakka.

On tapahtumia ihmiselämässä, jotka tuntuvat mahdottomilta, kun

luemme niistä kirjoista, mutta jotka kuitenkin ovat tosia. Eiköhän
tämä johdu siitä, että unohdetaan kertoa niistä salaisista perussyistä,
jotka johdonmukaisesti ovat aiheuttaneet nuo tapahtumat? Ehkä
Eugénien syvä rakkaus voitaisiin jaotella hienoimpiin alkuosiinsa, sillä
siitä kehittyi, kuten joku ehkä sanoisi, sairaus, jota kesti läpi hänen
elämänsä. Useat kieltävät mieluummin näkyvät tulokset kuin ottavat
huomioon ne lukemattomat siteet, solmut ja väliasteet, jotka kaikki
salaa liittävät tapahtuman toiseen siveellisessä
maailmanjärjestyksessä. Eugénien menneisyys oli syynä hänen
ajattelemattomaan lapsellisuuteensa ja hänen tunteidensa äkillisiin
vaihteluihin. Kuta rauhallisempi hänen elämänsä oli ollut, sitä
kiihkeämmin naisellinen säälintunne, joka on voimakkain kaikista
vaistoista, kehittyi hänen sielussaan. Päivän tapausten järkyttämänä
heräsi hän useampia kertoja kuunnellakseen serkkuaan ja luulikin
kuulevansa vielä huokailuja, jotka edellisestä päivästä lakkaamatta
kaikuivat hänen korvissaan. Milloin näki hän hänen heittävän
henkensä surusta, milloin uneksi hän hänen kuolevan nälkään.
Aamupuoleen kuuli hän varmasti hirvittävän huudahduksen. Heti
puki hän päälleen ja kiiruhti vielä hämärtäessä hiipien serkkunsa luo,
joka oli jättänyt ovensa auki. Kynttilä oli palanut loppuun. Charles
nukkui täysissä pukimissa, istuen nojatuolissaan, pää vuoteeseen
painuneena; hän uneksi niinkuin tyhjävatsaisten ihmisten on tapana
uneksia. Eugénie antoi kyynelilleen täyden vallan. Hän ihaili noita
nuoria, kauniita, tuskan jalostamia kasvoja, noita kyynelten
turvottamia silmiä, jotka, vaikkakin kiinni vielä, näyttivät vuodattavan
kyyneliä. Charles aavisti vaistomaisesti Eugénien olevan vieressään,
hän avasi silmänsä ja näki hänen liikutettuna seisovan edessään.

— Anteeksi, serkkuni, sanoi Charles, joka nähtävästi ei tiennyt

mitä kello oli eikä myöskään, missä hän oli.

— Teillä on ystäviä, jotka ymmärtävät teitä, serkkuni, ja me

ajattelimme, että te tarvitsisitte jotain. Teidän pitäisi panna maata,
tehän väsytätte itsenne tuolla tavalla.

— Se on totta.

— Niin — hyvästi.

Hän kiiruhti pois samalla kertaa häpeissään ja onnellisena siitä,

että oli tullut. Yksin viattomuus rohkenee tehdä tällaisia rohkeita
tekoja. Hyve voi virittää ansoja yhtä hyvin kuin pahe. Eugénie, joka
ei ollut serkkunsa vieressä vapissut, saattoi tuskin pysyä jaloillaan,
kun hän tuli huoneeseensa. Hänen entinen, kaikesta tietämätön
elämänsä oli kuin poispuhallettua, hän tutkisteli ja moitti itseään.

— Mitä mahtaakaan hän ajatella minusta? Hän luulee varmaankin,

että rakastan häntä.
 Ja kuitenkaan ei hän toivonut mitään enemmän kuin että hän
luulisi, että niin oli asianlaita. Mikä tapahtuma tälle nuorelle
yksinäiselle tytölle salaa hiipiä nuoren miehen huoneeseen! Eikö ole
tekoja, tapahtumia, jotka rakkaudelle merkitsevät yhtä paljon kuin
pyhät kihlajaiset! Tuntia myöhemmin hän astui äitinsä huoneeseen ja
auttoi häntä tapansa mukaan pukeutumaan. Sitten he istuutuivat
paikoilleen ikkunan eteen ja odottivat Grandet'ta levottomuudella,
joka samalla jääti ja tukahutti sydäntä, ahdisti tai laajensi sitä,
luonteiden mukaan. He pelkäsivät lähenevää rangaistusta. Tämä
pelko on niin yleinen vaisto, että kotieläimetkin sen tuntevat, sillä ne
huutavat pienimmästäkin rangaistuksesta, mutta ovat vaiti jos itse
haavoittavat itseään. Isä tuli alas, puheli hajamielisen näköisenä
vaimolleen, suuteli Eugénietä, istuutui pöytään ja näytti siltä kuin
hän ei enää olisi ajatellut eilispäivän uhkauksia.

— Mikä on tullut veljenpojalleni? Nuorukainen ei todella tuota

meille paljon vaivaa.

— Herra, hän nukkuu, vastasi Nanon.

— Sitä parempi, silloin hän ei tarvitse vahakynttilää, sanoi Grandet

pilkallisella äänellä.

Tämä tavaton lempeys, tämä katkera iloisuus kummastutti rouva

Grandet'ta, joka katseli puolisoaan hyvin tarkkaavaisesti.

Kunnon mies…

Tässä lienee paikallaan huomauttaa että Tourainessa, Anjoussa,

Poitoussa ja Bretagnessa usein käytetty sana "kunnon mies"
soveltuu yhtä hyvin julmimmille kuin lempeimmillekin miehille, kun
nämä vaan ovat saavuttaneet määrätyn ijän. Siis ei tästä
nimityksestä voi päätellä asianomaisen mielenlaatua.

Niin, kunnon mies otti hattunsa, hansikkaansa ja sanoi:

— Menen torille tapaamaan Cruchot'tamme.

— Eugénie, isälläsi on varmaankin jotain tekeillä. Itse asiassa

nukkui herra Grandet tavallisesti vähän ja olikin käyttänyt toiset
puolet viime yöstään laskuihinsa, jotka antoivat hänen
suunnitelmilleen ja yrityksilleen ihmeteltävän varmuuden ja takasivat
niille alituisen menestyksen, joka suuresti kummastutti Saumurin
asukkaita. Kaikki inhimillinen mahti perustuu kärsivällisyyteen ja
aikaan. Tarmokkaat ihmiset vartovat ja valvovat. Saiturin elämä on
inhimillisen voiman alituista harjoittelua. Hänen tukenaan on kaksi
tunnetta: itserakkaus ja rahanhimo — molemmat osia samasta
kokonaisuudesta, itsekkäisyydestä. Tästä johtuu ehkä se harvinainen
mielenkiinto, jota saiturit näyttämöllä herättävät. Jokainen ihminen
on jollain siteillä kiinnitettynä tällaiseen persoonallisuuteen. Saiturit
koskettelevat kaikkia inhimillisiä tunteita, koska ne kaikki yhdistyvät
heissä. Sillä missä on ihminen ilman toivomuksia, ja mikä toivomus
tulee täytetyksi ilman rahaa?

Herra Grandet'lla oli tosiaankin jotain tekeillä, kuten hänen

vaimonsa sanoi. Hänessä syntyi, kuten kaikissa saitureissa, polttava
halu saada keinotelluksi itselleen muiden rahoja. Kysytään voimaa
jotta voisi täydellisesti halveksia niitä, jotka ovat heikkoja ja antavat
toisten pettää itseään. Niin, kukapa on oikein ymmärtänyt Jumalan
jalkojen juuressa makaavan lampaan, maallisten uhrien liikuttavan
vertauskuvan? Saituri antaa tämän lampaan rauhassa lihoa, syöttää
sitä, tappaa sen, paistaa sen, syö sen, samalla sitä sydämestään
halveksien. Saiturin sielu elää rahasta ja ihmis-halveksunnasta.
 Yön kuluessa olivat kunnon miehen ajatukset saaneet uuden
suunnan: tästä hänen lempeytensä. Hän oli suunnitellut, miten hän
pilkkaisi parisilaisia, kiusaisi, nylkisi ja uuvuttaisi, saisi heidät
hämääntymään, hikoilemaan toivomaan, kalpenemaan; hän, vanha
tynnyrintekijä, tahtoi harmaissa asuinhuoneissaan, astuessaan
talonsa oksaisia portaita ylös ja alas, herättää parisilaisissa toiveita ja
pelkoa; toisin sanoen, hän tahtoi tehdä heille kepposen. Hänen
kaikki ajatuksensa olivat veljenpojassa. Hän tahtoi pelastaa kuolleen
veljensä kunnian, mutta se ei saanut maksaa hänelle eikä
veljenpojalle äyriäkään. Hänen omat rahansa olivat asetetut kolmeksi
vuodeksi; hänellä ei ollut muuta tehtävää kuin pitää huolta kiinteästä
omaisuudestansa; hän tarvitsi aihetta pahanilkiselle toimihalulleen,
ja sellaisen sai hän veljensä vararikosta. Hänellä ei ollut nyt mitään
käsillä ja hän tahtoi Charles'ille hyödyksi käydä käsiksi parisilaisiin ja
näytellä helposta hinnasta mallikelpoisen veljen osaa. Perheen
kunnia ei merkinnyt mitään hänen suunnitelmissaan. Hänen
tunteensa oli sama, jota tuntevat pelaajat nähdessään hyvin
pelattavan peliä, johon heillä itsellään ei ole tilaisuutta ottaa osaa.
Tätä varten tarvitsi hän Cruchot'ita, mutta hän ei tahtonut mennä
heidän luokseen. Hänelle oli mukavampaa että he tulivat hänen
tykönsä, ja hän toivoi voivansa alottaa jo samana iltana
huvinäytelmän, josta hän jo nautti mielessään, ja jo seuraavana
päivänä oli hän oleva koko kaupungin ihailun esineenä, ilman että
hänen tästä hauskuudesta tarvitsi maksaa äyriäkään.

Neljäs luku.
 Isän poissaollessa oli Eugéniella onni voida avoimesti toimia
rakkaan orpanansa hyväksi ja antaa ilman pelkoa valtaa säälilleen,
mikä on aina yksi naisen ylevimpiä etuja — ainoa, jota hän tahtoo
harjoittaa ja tuntea ja jonka hän näkee mielellään miehen ottavan
vastaan. Kolme, neljä kertaa juoksi Eugénie kuuntelemaan serkkunsa
hengitystä, saadakseen selville, valvoiko vai nukkuiko tämä; ja kun
Charles oli noussut, olivat kerma, kahvi, munat, hedelmät, lautaset,
lasit, kaikki, mikä kuului hyvään aamiaiseen Eugénien lähimpänä
huolena. Sillävälin kapusi hän taas ketterästi vanhoja rappusia
serkkunsa ovelle, kuunnellakseen ääntä tämän huoneesta.
Pukeutuiko hän? Vai mahtoiko hän itkeä vielä? Eugénie oli tullut
aivan oven taakse.

— Serkku!

— Te, serkkuseni?

— Tahdotteko syödä aamiaista vierastuvassa vaiko huoneessanne?

— Aivan niinkuin tahdotte!

— Kuinka voitte nyt?

— Rakas serkkuseni, tunnenpa häpeäväni sitä tunnustaa, mutta

minun on nälkä.

Tämä oven läpi suoritettu vuoropuhelu oli Eugénielle kappale

todellista romaania.

— No hyvä, tuomme teille aamiaisen huoneeseenne, jottei olisi

isästä mitään pelkoa.

Hän katosi kepeänä kuin lintu kyökkiin.

 — Nanon, menehän toki laittamaan kuntoon hänen huoneensa.

Nuo portaat, joita hän oli kulkenut niin usein ylös ja alas ja jotka
narahtivat joka askelelta, näyttivät Eugéniesta menettäneen kaiken
vanhan luonteensa, ne olivat hänestä valoisat, ilmehikkäät ja nuoret,
kuten hän itsekin, nuoret kuin se rakkaus, jota ne palvelivat. Hänen
hyvä ja kärsivällinen äitinsä mukautui mielellään tyttärensä
rakkauden oikkuihin. Kun Charles'in huone oli siistitty, menivät he
kumpikin pitämään seuraa poikaparalle. Eikö kristillinen rakkaus
heitä siihen velvoittanut? Molemmat naiset löysivät uskonnosta
satoja pieniä koukkuja, joilla he osasivat menettelyään tukea.

Charles huomasi olevansa mitä ystävällisimmän ja hellimmän

huolenpidon esine. Ja hän tunsi syvässä surussaan tämän
sametinpehmeän hellyyden sulon, näiden kahden naisen ystävyyden,
jotka alati orjuudessa eläneinä hetkeksi saivat takaisin vapautensa
kärsimyksissä, heidän oikeassa ilmakehässään. Sukulaisuuden nojalla
katsoi Eugénie olevansa oikeutettu järjestelemään serkkunsa
liinavaatteita ja toiletti-tarpeita ja hän piteli jokaista kultaista ja
hopeista pikkuesinettä kauan ihaillen ja tutkien käsissään.

Charles tunsi syvää liikutusta tätinsä ja serkkunsa osanoton

johdosta, sillä hän tiesi vallan hyvin, että Parisissa ei hän nykyisessä
asemassaan olisi tavannut muuta kuin välinpitämättömiä ja kylmiä
sydämiä. Hän alkoi nyt nähdä Eugénien koko tämän erikoisessa
kauneudessa ja ihaili nyt hänen viattomia tapojaankin, joita hän oli
ennen pitänyt naurettavina. Kun sitten Eugénie otti Nanonin kädestä
kahvikannun tarjotakseen hänelle itse koko naisellisella sulollaan,
heittäen samalla serkkuunsa kauniin katseen, kyyneltyivät
parisilaisen silmät ja hän tarttui tytön käteen ja suuteli sitä.

— Ah, mitä te nyt teette? kysyi Eugénie.

 — Ne ovat kiitollisuuden kyyneliä, vastasi Charles. Eugénie kääntyi
äkkiä kamiinia kohti ja tarttui kynttiläjalkoihin.

— Nanon, ota nämä ja vie ne alas, sanoi hän.

Kun hän taas loi katseensa serkkuun, oli hän vielä punainen,
mutta hänen silmänsä koettivat salata sitä hillitöntä iloa, joka liikkui
hänen sydämessään. Mutta molempain katseet ilmaisivat sen, koko
heidän sielunsa suli yhteen ainoaan ajatukseen: tulevaisuus oli
heidän. Tämä suloinen elämys oli Charles'ille hänen suuressa
surussaan sitä kallisarvoisempi, kun se oli aivan odottamaton.

Kolkutus porttiin sai molemmat naiset pakenemaan paikoilleen.

Onneksi ehtivät he kavuta kyllin nopeasti portaita ollakseen työnsä
ääressä, kun Grandet astui sisään. Hänen epäluulonsa olisivat jo
heränneet, jos hän olisi tavannut heidät porraskäytävässä. Aamiaisen
jälkeen, jonka Grandet tuota pikaa antoi luistaa kädestä suuhun,
ilmestyi metsävahti, joka ei vielä ollut saanut hänelle luvattua
korvausta. Hän toi Froidfond'ista jäniksen ja muutamia peltokanoja,
jotka hän oli linnan metsissä ampunut, sekä ankeriaita ja pari
haukea, joita myllärit olivat lähettäneet.

— Kas, kas, Cornoiller, hän tulee aina kuin pyydettynä. — Taitaa

olla hyvänmakuinen, tuo?

— Totta tosiaan, jalo herra, olen tappanut sen pari päivää sitten.

— Siispä, jalat allesi, Nanon! huudahti Grandet. Valmista tämä

päivälliseksi, sillä olen kutsunut molemmat Cruchot't kesteihin.

Nanon jäi ihmeissään seisomaan paikoilleen ja katsoa töllisteli

huoneessa olijoita.
 — Mutta mistä minä näin äkkiä saan silavaa ja höysteitä ruokiin?

— Vaimoseni, anna Nanonille kuusi frangia ja muistuta minua, että

noudan hyvää viiniä kellarista.

— Herra Grandet, aioinpa, alkoi metsänvartija, joka kauan oli

miettinyt, miten saada puhe johdetuksi luvattuun palkkaan, aioinpa,
herra Grandet…

— Ta, ta, ta, ta, virkahti Grandet väliin, tiedän mikä sinulla on
mielessäsi; sinä olet rehti mies. Katsokaamme huomenna, tänään ei
minulla ole aikaa. — Vaimoseni, anna hänelle viisi frangia.

Tämän sanottuaan lähti Grandet huoneesta. Hänen vaimoparkansa

oli ylen onnellinen saadessaan rauhan syntymään yhdentoista
frangin hinnalla. Hän tiesi, ettei Grandet pariin viikkoon kiukuttelisi
nyt, kun hän kappale kappaleelta oli poiminut häneltä ne kolikot,
jotka hän oli hänelle antanut.

— Tässä on, Cornoiller, sanoi hän, pistäen kymmenen frangia

miehen käteen. Kyllä muistamme kerran palkita palveluksesi.

Cornoiller ei saanut sanaakaan sanotuksi. Hän lähti.

— Rouva, sanoi Nanon, joka oli pannut mustan myssynsä

päähänsä ja ottanut kopan käsivarrelleen, en tarvitse enempää kuin
kolme frangia, pitäkää loput. Tulen hyvin toimeen kolmellakin.

— Valmistakin hyvä päivällinen, Nanon, serkkuni on tänään

vieraanamme, virkahti Eugénie.

— Aivan varmasti hautoo isäsi jotain erikoista mielessään, sanoi

rouva Grandet. Tämä on kolmas kerta sitten naimisiin menomme
jolloin isäsi on kutsunut päivällisvieraita.

Kellon lähetessä neljää, juuri kun Eugénie ja hänen äitinsä olivat

kattaneet pöydän neljälle henkilölle ja isäntä itse oli mennyt kellariin
noutamaan muutamia pulloja erinomaista viiniään, tuli Charles
tupaan. Hän oli kalpea. Hänen käytöksessään, liikkeissään,
katseissaan ja äänessään oli hienoa surumielisyyttä. Hän ei
teeskennellyt surua, hän kärsi todella ja hänen kasvonsa saivat
ikäänkuin verhotun ilmeen, jota naiset tavallisesti pitävät niin
mieltäkiinnittävänä. Eugénie rakasti häntä sen takia entistä
enemmän. Ehkäpä tunsi hän serkkunsa surun ikäänkuin lähentävän
häntä itseensä. Charles ei enää ollut sama rikas ja kaunis nuorimies,
joka eli hänelle saavuttamattomassa ympäristössä, vaan surun
murtama sukulainen. Tuska tekee ihmiset yhdenvertaisiksi. Nainen
muistuttaa siinä suhteessa enkeliä, että kärsivät sielut kuuluvat
hänelle. Charles ja Eugénie ymmärsivät toinen toisensa katseet.
Kukistunut, orvoksi jäänyt keikari istuutui nurkkaan mykkänä,
kylmänä ja ylpeänä, mutta vähän väliä tapasivat hänet serkun
lempeät ja rakastavat katseet, jotka pakoittivat hänen jättämään
synkät mietteensä ja retkeilemään toivon ja tulevaisuuden maille,
jonne tytön ajatukset häntä niin mielellään seurasivat.

Saumurin kaupunki oli tänään vielä enemmän kuohuissaan

Grandet'n Cruchot'ille antamista päivällisistä kuin se eilen oli ollut
kuullessaan petollisista viinikaupoista. Jos viekas viinikauppias olisi
antanut päivällisensä samassa mielessä kuin Alkibiades muinoin
leikkautti koiransa hännän, olisi hän kenties ollut luettava suureksi
mieheksi; mutta hän tunsi olevansa niin paljon yläpuolella sitä
kaupunkia, jonka kanssa hän harjoitti keinotteluaan, ettei hän
kiinnittänyt siihen suurtakaan huomiota. Des Grassins'it saivat pian
vihiä Charles'in isän kuolemasta ja odotettavasta vararikosta ja
päättivät vielä samana iltana lähteä Grandet'n luo osottamaan
osanottoaan hänen suruunsa ja antamaan siten todistuksen
ystävyydestään sekä, jos mahdollista, saadakseen selvää; mitkä
seikat olivat saaneet hänen nykyisessä asiaintilassa kutsumaan
Cruchot't päivällisille.

Täsmälleen viiden aikaan ilmestyivät presidentti C de Bonfons,

tämän eno ja notario, kiireestä kantapäähän juhla-asussa. Vieraat
asettuivat pöytään ja alkoivat syödä huomattavan juhlallisesti.
Grandet oli vakava, Charles hiljainen, Eugénie mykkä, ja rouva
Grandet ei puhunut hänkään enempää kuin hänen tapansa oli, niin
että tämä ateria oli todella omistettu surulle.

Kun oli noustu pöydästä, sanoi Charles sedälleen ja tädilleen:

— Sallitteko että poistun? Minun täytyy kirjoittaa pitkä ja surullinen

kirje.

— Kyllä, veljenpoikani.

Kun Charles oli poistunut ja Grandet saattoi otaksua hänen jo niin

syventyneen kirjeeseensä, ettei hän voinut mitään kuulla, katsahti
viinikauppias viekkaasti vaimoonsa ja sanoi:

— Rouva Grandet, se mitä nyt aiomme puhua, olisi teille latinaa,

kello on puoli kahdeksan, voitte siis jo mennä levolle. — Hyvää yötä,
tyttöseni.

Hän syleili Eugénie'ta ja molemmat naiset lähtivät huoneesta.

Nyt alkoi näytös, jonka kestäessä isä Grandet käytteli hyväkseen

sitä viekkautta, jonka hän oli saanut seurustelussa ihmisten kanssa,
ja joka oli hankkinut hänelle niiden taholta, joita hän oli pahimmin
kyninyt, liikanimen "vanha koira". Jos Saumurin määrin kunnianhimo
olisi tavoitellut korkeampia päämääriä tai jos onnelliset olosuhteet
olisivat viskanneet hänet ylimpiin piireihin, neuvottelupöytien ääreen,
missä kansojen kohtaloja ratkaistaan, olisi hän varmaan tehnyt
Ranskalle loistavia palveluksia, oletettuna että hän olisi toiminut yhtä
nerokkaasti kuin silloin kun hänen omat etunsa olivat kysymyksessä.
Mahdotonta ei ole kuitenkaan myöskään, että tämä kunnon porvari
olisi Saumurin ulkopuolella tykkänään epäonnistunut. Henkisten
ominaisuuksien käy usein kuin eräiden eläinten; siirrettyinä toiseen
ilmanalaan osottautuvat ne voimattomiksi.

— He-he-he-herra pre-pre-presidentti, te sa-sa-sanoitte, että, va-

vara rikko…

Sammaltelu, jota tämä kunnon viiniporvari jo pitemmän aikaa

teeskenteli, kävi yhtä täydestä kuin se kuurouskin, jota hän pahan
sään aikaan aina valitteli. Tässä neuvottelussa oli se molemmille
Cruchot'ille niin kiusallinen, että he tietämättään irvistelivät
viinikauppiasta vasten kasvoja, tehden samalla ikäänkuin kokeita
täydentää niitä sanoja, joita tämä mielin määrin katkoili.

On kenties paikallaan kertoa tässä Grandet'n sammaltelun ja

kuurouden esitarina. Kukaan ei tainnut koko Anjou'ssa niin nokkelasti
kuin liukas viinikauppiaamme puhua paikallista ranskankieltä. Kerran,
kaikesta hänen viekkaudestaan huolimatta, oli juutalainen hänet
pettänyt. Tällä oli tapana pitää kättä korvan takana muka paremmin
kuullakseen ja samalla änkyttää niin kauheasti, että Grandet piti
velvollisuutenaan ihmisenä tarjota ovelalle israeliitille ne sanat, joita
tämä näytti etsivän, täydentää tämän ajatuksia, puhua kuin tuo
kirottu juutalainen olisi puhunut, lyhyesti olla juutalainen, sen sijaan
että hänen olisi pitänyt olla Grandet. Tämä omituinen ottelu päättyi
tynnyrintekijän tappioon, ainoaan kauppaan, jota hänen elämänsä
aikana oli tarvinnut katua. Mutta jos hän olikin menettänyt rahaa, oli
hän sen sijaan saanut hyvän läksyn, joka pian oli kantava hedelmiä.
Kunnon porvari ei sentähden lakannut siunaamasta juutalaista, joka
oli opettanut hänelle taidon, millä hän sai kauppatuttavansa aina
askartelemaan hänen lausumatavassaan ja siten kadottamaan jäljet
omilta ajatuksiltaan.

Mikään tilaisuus ei siinä määrin kuin nyt esillä oleva ollutkaan

kysynyt sitä kuuroutta, änkyttelyä ja epämääräistä hämäryyttä
ajatusten ilmituomisessa, jossa Grandet oli mestari. Ensiksi ei hän
halunnut ottaa niskoilleen vastuunalaisuutta ehdotuksistaan; toiseksi
tahtoi hän sentään pysyä sanoissaan, mutta salata samalla oikeat
tarkoituksensa.

— He-he-herra Bon-bon-Bonfons…

Ainoastaan kerran ennen oli Grandet kolmen vuoden aikaan

kutsunut
Cruchot'n veljenpoikaa herra de Bonfons'iksi.

Presidentti alkoi melkein luulla, että ovela viiniporvari oli valinnut

hänet vävykseen.

— Te sa-sa-sa-sanotte siis, että vararikkoja vo-vo-voi muutamissa

ta-ta-tapauksissa estää…

— Kauppaoikeuden avulla. Sellaista sattuu joka päivä, sanoi herra

de Bonfons, joka luuli arvanneensa isä Grandet'n ajatuksen ja tahtoi
sen ystävällisesti hänelle esittää. Kuulkaas!
 — Ky-kyllä kuu-kuu-len, vastasi viiniporvari ottaen päälleen
hahmon, mikä muistutti pahanilkistä koulupoikaa, joka on
tarkkaavaisesti kuulevinaan opettajaansa, mutta itse asiassa tälle
sydämensä pohjasta nauraa.

— Kun kunnioitettava ja arvossapidetty mies, sellainen kuin

esimerkiksi veljenne Parisissa…

— Ve-ve-veljeni, niin.

— pelkää joutuvansa maksukyvyttömäksi…

— Te sanoitte ma-ma-maksukyvyttömäksi?

— Niin… ja vararikko on häntä uhkaamassa, niin voi kauppaoikeus,

jonka alainen hän on, — seuratkaa tarkoin! — määrätä hänen
liikkeeseensä luovutusmiehet. Luovuttaa omaisuutensa, se on toista
kuin vararikko. Konkurssintehnyt on häväisty mies, mutta se joka
luovuttaa omaisuutensa, saa pitää kunniansa.

— Se on ai-ai-aivan eri asia, jol-jol-jollei se tu-tu-tule kalliimmaksi,

sanoi Grandet.

— Omaisuuden luovuttamisen voi tehdä ilmankin kauppaoikeuden

välitystä. Sillä, lausui presidentti, pistäen nuuska-annoksen
nenäänsä, mitenkä julistetaan vararikko?

— Si-si-sitä en ole ko-ko-koskaan ajatellut, vastasi Grandet.

— Ensiksikin, jatkoi presidentti, siten että joko kauppias itse tai

hänen laillisesti valtuuttamansa jättää kauppaoikeuden kanslialle
selvityksen liikkeen tilasta. Toiseksi siten, että kutsutaan velkojat
kokoon. Mutta jollei kauppias jätä mitään selvittelyä liikkeensä tilasta
ja jollei kukaan velkoja sitä vaadi, mitä silloin tapahtuu?

— Niin, mi-mi-mitä si-si-silloin tapahtuu?

— Silloin ottaa kuolleen perhe, hänen valtuuttamansa, hänen

perillisensä, kauppias itse, jollei hän ole kuollut, tai hänen ystävänsä,
jos hän on lähtenyt karkuun, huolehtiakseen kauppahuoneen
sitoumuksista. Kenties haluatte te maksaa veljenne sitoumukset?
kysyi presidentti.

— Niin! Grandet, huudahti notario, sepä olisi jalosti tehty. Täällä

maaseudulla elää vielä kunnia. Kun pelastatte nimenne, sillä veljenne
nimi on myöskin teidän, niin olette…

— Jalosydäminen mies! lausui presidentti, keskeyttäen notarion.

— Nii-nii-niinpä kyllä, puuttui viiniporvari puheeseen, ve-ve-veljeni

ni-ni-ni-mi on Grandet ai-ai-aivan kuin mimi-minunkin. Se on to-to-
totinen to-to-tosi. Ja tä-tämä asiain sel-sel-selvittely o-o-olisi jo-jo-
joka ta-ta-tapauksessa e-e-edullinen vel-vel-je-ni-pojalle, jota suu-
suuresti ra-ra-rakastan. Muu-muu-mutta täytyy miettiä a-a-asiaa. Mi-
mi-minä en tunne Pa-pa-Parisin ku-ku-kujeita. O-olen saumurilainen
ku-ku-ten tiedätte. Mi-mi-minä tunnen viinipeltoni ja kai-kai-
kaivokseni, mutta siinä kaikki. En o-o-ole koskaan tehnyt vek-vek-
vekseliä. Mi-mitä on vek-vek-vekseli? Olen saa-saa-saanut useita,
mutta en kos-kos-koskaan merkinnyt it-it-itse sellaista. Si-sisillä no
no-nostetaan ra-ra-rahaa, ja se mak-mak-maksetaan. Sii-sii-sii-siinä
kaikki mitä mi-mi-minä tiedän. O-o-olen kuullut, että vek-vek-se-se-
liä voi myödä tuossa pa-paikassa…
 — Kyllä, vastasi presidentti. Vekselin voi myödä siinä paikassa
määrättyjä prosentteja vastaan. Ymmärrättekö?

Grandet pani kätensä torveksi korvansa eteen, ja presidentti sanoi

sanottavansa toistamiseen.

— Minun i-i-iässäni ei enää y-y-ymmärretä sellaista. Mi-mi-minun

täytyy jäädä tä-tä-tänne hoitamaan lii-lii-liikeasioitani. E-e-etenkin
huolehti-timaan viinisadosta Froidfond'issa. Lisäksi o-o-on minulla
myöskin tä-tä-tärkeitä a-a-asioita tekeillä. E-e-en hi-hitto vie voi jä-
jättää ta-ta-loani. Te-te sanotte että mi-minun pi-pitäisi olla Parisissa
te-tehdäkseni vara-ra-rikon tyhjäksi. Mu-mu-mutta eipä voi olla ka-
kahdessa pai-paikassa y-y-y-yht'aikaa, vaik-ka olisi pie-pie-ni lintu ja-
ja…

— Ymmärrän jo, huudahti notario. Kas niin, vanha ystäväni, tässä

on teillä ystäviä, vanhoja ystäviä, jotka ovat valmiita uhrauksiin
puolestanne.

— Kas niin! ajatteli viinitarhuri, jatkakaahan vain!

 — Jospa joku matkustaisi Parisiin, etsisi käsiinsä veljenne
päävelkojat ja sanoisi heille…

— He-he-hetkinen! huudahti viinikauppias, sanoisi mi-mi-mitä? Jo-

jo-jo-tenkin tä-hän ta-ta-paan: Herra Grandet tä-tä-täältä
Saumurista, tu-tu-tuolta Samu-ri-rista pi-pi-ti sanomani, ra-ra-
rakastaa ve-ve-veljeään ja ve-ve-veljen-po-poi-kaansa. Grandet o-o-
on hy-hy-vä su-su-su-kulainen ja hä-hä-hänellä on mi-mitä parhaat
tarkoitukset. Hä-hä-hän on myönyt hy-hyvin viinisatonsa. Ei te-te-tee
vara-ra-rikkoa. Su-su-ostukaa ly-lykkäykseen. Grandet o-on mi-ettivä
asiaa. Te-te-teille on e-e-edullista, jo-jos te näytätte oi-
oikeusistuimelle pi-pi-pitkää nenää. — Kas niin! Ei-ei-eikö se ole
hyvin?

— Täsmällisesti, vastasi presidentti.

— Si-sillä, nä-nähkääs, herra de Bon-Bon-Bonfons, täy-täytyy ka-

ka-katsoa eteensä. Se mi-kä ei käy, ei käy. Pu-pul-malli-sissa se-
seikoissa on tuumit-ta-tava puoleen ja to-toiseen. Eikö niin?

— Aivan niin, sanoi presidentti. Olen sitä mieltä, että lyhyessä

ajassa voi jostakin summasta saada haltuunsa kaikki velkomukset.
Nähkääs! Koiran saa minne hyvänsä, kun sille näyttää lihakimpaletta.
Kun ei mitään vararikkoa ole vaadittu ja teillä on kaikki velkakirjat
käsissänne, olette viaton ja valkea kuin lumi.

— Ku-ku-ku-in lumi, toisteli Grandet pannen kätensä korvan

taakse.
E-e-enpä oi-oi-kein ym-märrä, ku-ku-in lu-lu-mi?

— Kuulkaahan nyt! huusi presidentti.