(eBook PDF) Computer Security Principles and

Practice 4th Edition pdf download

https://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-computer-security-
principles-and-practice-4th-edition/

Download more ebook from https://ebooksecure.com

We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit ebooksecure.com
to discover even more!

(eBook PDF) Computer Security Principles and Practice

4th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-computer-security-
principles-and-practice-4th-edition/

(eBook PDF) Computer Security Principles Practice 3rd

Global Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-computer-security-
principles-practice-3rd-global-edition/

Principles of Computer Security Fourth Edition - eBook

PDF

https://ebooksecure.com/download/principles-of-computer-security-
ebook-pdf/

(eBook PDF) Computer Security Fundamentals 4th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-computer-security-
fundamentals-4th-edition/
Principles of Computer Security: CompTIA Security+ and
Beyond (Exam SY0-601), 6th Edition Greg White - eBook
PDF

https://ebooksecure.com/download/principles-of-computer-security-
comptia-security-and-beyond-exam-sy0-601-6th-edition-ebook-pdf/

Principles of Computer Security: CompTIA Security+ and

Beyond Lab Manual (Exam SY0-601) 1st Edition - eBook
PDF

https://ebooksecure.com/download/principles-of-computer-security-
comptia-security-and-beyond-lab-manual-exam-sy0-601-ebook-pdf/

(eBook PDF) Cryptography and Network Security

Principles and Practice 7th

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-cryptography-and-
network-security-principles-and-practice-7th/

Computer and Information Security Handbook - eBook PDF

https://ebooksecure.com/download/computer-and-information-
security-handbook-ebook-pdf/

(eBook PDF) Corporate Computer Security 4th Edition by

Randall J. Boyle

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-corporate-computer-
security-4th-edition-by-randall-j-boyle/
Contents
1. Preface xii

2. Notation xxi

3. About the Authors xxii

1. Chapter 1 Overview 1

1. 1.1 Computer Security Concepts 2

2. 1.2 Threats, Attacks, and Assets 9

3. 1.3 Security Functional Requirements 15

4. 1.4 Fundamental Security Design Principles 17

5. 1.5 Attack Surfaces and Attack Trees 21

6. 1.6 Computer Security Strategy 24

7. 1.7 Standards 26

1. 1.8 Key Terms, Review Questions, and Problems 27

2. PART ONE COMPUTER SECURITY TECHNOLOGY AND

PRINCIPLES 30

1. Chapter 2 Cryptographic Tools 30

1. 2.1 Confidentiality with Symmetric Encryption 31

2. 2.2 Message Authentication and Hash Functions 37

3. 2.3 Public-Key Encryption 45

 4. 2.4 Digital Signatures and Key Management 50

5. 2.5 Random and Pseudorandom Numbers 55

6. 2.6 Practical Application: Encryption of Stored Data 57

1. 2.7 Key Terms, Review Questions, and Problems 58

2. Chapter 3 User Authentication 63

1. 3.1 Digital User Authentication Principles 65

2. 3.2 Password-Based Authentication 70

3. 3.3 Token-Based Authentication 82

4. 3.4 Biometric Authentication 87

5. 3.5 Remote User Authentication 92

6. 3.6 Security Issues for User Authentication 95

7. 3.7 Practical Application: An Iris Biometric System 97

8. 3.8 Case Study: Security Problems for ATM Systems 99

1. 3.9 Key Terms, Review Questions, and Problems 102

3. Chapter 4 Access Control 105

1. 4.1 Access Control Principles 106

2. 4.2 Subjects, Objects, and Access Rights 109

3. 4.3 Discretionary Access Control 110

4. 4.4 Example: UNIX File Access Control 117

5. 4.5 Role-Based Access Control 120

 6. 4.6 Attribute-Based Access Control 126

7. 4.7 Identity, Credential, and Access Management 132

8. 4.8 Trust Frameworks 136

9. 4.9 Case Study: RBAC System for a Bank 140

1. 4.10 Key Terms, Review Questions, and Problems 142

4. Chapter 5 Database and Data Center Security 147

1. 5.1 The Need for Database Security 148

2. 5.2 Database Management Systems 149

3. 5.3 Relational Databases 151

4. 5.4 SQL Injection Attacks 155

5. 5.5 Database Access Control 161

6. 5.6 Inference 166

7. 5.7 Database Encryption 168

8. 5.8 Data Center Security 172

1. 5.9 Key Terms, Review Questions, and Problems 178

5. Chapter 6 Malicious Software 183

1. 6.1 Types of Malicious Software (Malware) 185

2. 6.2 Advanced Persistent Threat 187

3. 6.3 Propagation—Infected Content—Viruses 188

4. 6.4 Propagation—Vulnerability Exploit—Worms 193

 5. 6.5 Propagation—Social Engineering—Spam E-mail, Trojans
202

6. 6.6 Payload—System Corruption 205

7. 6.7 Payload—Attack Agent—Zombie, Bots 207

8. 6.8 Payload—Information Theft—Keyloggers, Phishing,

Spyware 209

9. 6.9 Payload—Stealthing—Backdoors, Rootkits 211

10. 6.10 Countermeasures 214

1. 6.11 Key Terms, Review Questions, and Problems 220

6. Chapter 7 Denial-of-Service Attacks 224

1. 7.1 Denial-of-Service Attacks 225

2. 7.2 Flooding Attacks 233

3. 7.3 Distributed Denial-of-Service Attacks 234

4. 7.4 Application-Based Bandwidth Attacks 236

5. 7.5 Reflector and Amplifier Attacks 239

6. 7.6 Defenses Against Denial-of-Service Attacks 243

7. 7.7 Responding to a Denial-of-Service Attack 247

1. 7.8 Key Terms, Review Questions, and Problems 248

7. Chapter 8 Intrusion Detection 251

1. 8.1 Intruders 252

2. 8.2 Intrusion Detection 256

 3. 8.3 Analysis Approaches 259

4. 8.4 Host-Based Intrusion Detection 262

5. 8.5 Network-Based Intrusion Detection 267

6. 8.6 Distributed or Hybrid Intrusion Detection 273

7. 8.7 Intrusion Detection Exchange Format 275

8. 8.8 Honeypots 278

9. 8.9 Example System: Snort 280

1. 8.10 Key Terms, Review Questions, and Problems 284

8. Chapter 9 Firewalls and Intrusion Prevention Systems 288

1. 9.1 The Need for Firewalls 289

2. 9.2 Firewall Characteristics and Access Policy 290

3. 9.3 Types of Firewalls 292

4. 9.4 Firewall Basing 298

5. 9.5 Firewall Location and Configurations 301

6. 9.6 Intrusion Prevention Systems 306

7. 9.7 Example: Unified Threat Management Products 310

1. 9.8 Key Terms, Review Questions, and Problems 314

3. PART TWO SOFTWARE AND SYSTEM SECURITY 319

1. Chapter 10 Buffer Overflow 319

1. 10.1 Stack Overflows 321

 2. 10.2 Defending Against Buffer Overflows 342

3. 10.3 Other forms of Overflow Attacks 348

1. 10.4 Key Terms, Review Questions, and Problems 355

2. Chapter 11 Software Security 357

1. 11.1 Software Security Issues 358

2. 11.2 Handling Program Input 362

3. 11.3 Writing Safe Program Code 373

4. 11.4 Interacting with the Operating System and Other

Programs 378

5. 11.5 Handling Program Output 391

1. 11.6 Key Terms, Review Questions, and Problems 393

3. Chapter 12 Operating System Security 397

1. 12.1 Introduction to Operating System Security 399

2. 12.2 System Security Planning 400

3. 12.3 Operating Systems Hardening 400

4. 12.4 Application Security 404

5. 12.5 Security Maintenance 406

6. 12.6 Linux/Unix Security 407

7. 12.7 Windows Security 411

8. 12.8 Virtualization Security 413

1. 12.9 Key Terms, Review Questions, and Problems 421

 4. Chapter 13 Cloud and IoT Security 423

1. 13.1 Cloud Computing 424

2. 13.2 Cloud Security Concepts 432

3. 13.3 Cloud Security Approaches 435

4. 13.4 The Internet of Things 444

5. 13.5 IoT Security 448

1. 13.6 Key Terms and Review Questions 456

4. PART THREE MANAGEMENT ISSUES 458

1. Chapter 14 IT Security Management and Risk Assessment 458

1. 14.1 IT Security Management 459

2. 14.2 Organizational Context and Security Policy 462

3. 14.3 Security Risk Assessment 465

4. 14.4 Detailed Security Risk Analysis 468

5. 14.5 Case Study: Silver Star Mines 480

1. 14.6 Key Terms, Review Questions, and Problems 485

2. Chapter 15 IT Security Controls, Plans, and Procedures 488

1. 15.1 IT Security Management Implementation 489

2. 15.2 Security Controls or Safeguards 489

3. 15.3 IT Security Plan 498

4. 15.4 Implementation of Controls 499

 5. 15.5 Monitoring Risks 500

6. 15.6 Case Study: Silver Star Mines 502

1. 15.7 Key Terms, Review Questions, and Problems 505

3. Chapter 16 Physical and Infrastructure Security 507

1. 16.1 Overview 508

2. 16.2 Physical Security Threats 509

3. 16.3 Physical Security Prevention and Mitigation Measures

516

4. 16.4 Recovery from Physical Security Breaches 519

5. 16.5 Example: A Corporate Physical Security Policy 519

6. 16.6 Integration of Physical and Logical Security 520

1. 16.7 Key Terms, Review Questions, and Problems 526

4. Chapter 17 Human Resources Security 528

1. 17.1 Security Awareness, Training, and Education 529

2. 17.2 Employment Practices and Policies 535

3. 17.3 E-mail and Internet Use Policies 538

4. 17.4 Computer Security Incident Response Teams 539

1. 17.5 Key Terms, Review Questions, and Problems 546

5. Chapter 18 Security Auditing 548

1. 18.1 Security Auditing Architecture 550

2. 18.2 Security Audit Trail 554

 3. 18.3 Implementing the Logging Function 559

4. 18.4 Audit Trail Analysis 570

5. 18.5 Security Information and Event Management 574

1. 18.6 Key Terms, Review Questions, and Problems 576

6. Chapter 19 Legal and Ethical Aspects 578

1. 19.1 Cybercrime and Computer Crime 579

2. 19.2 Intellectual Property 583

3. 19.3 Privacy 589

4. 19.4 Ethical Issues 596

1. 19.5 Key Terms, Review Questions, and Problems 602

5. PART FOUR CRYPTOGRAPHIC ALGORITHMS 605

1. Chapter 20 Symmetric Encryption and Message Confidentiality

605

1. 20.1 Symmetric Encryption Principles 606

2. 20.2 Data Encryption Standard 611

3. 20.3 Advanced Encryption Standard 613

4. 20.4 Stream Ciphers and RC4 619

5. 20.5 Cipher Block Modes of Operation 622

6. 20.6 Key Distribution 628

1. 20.7 Key Terms, Review Questions, and Problems 630

2. Chapter 21 Public-Key Cryptography and Message Authentication

 634

1. 21.1 Secure Hash Functions 635

2. 21.2 HMAC 641

3. 21.3 Authenticated Encryption 644

4. 21.4 The RSA Public-Key Encryption Algorithm 647

5. 21.5 Diffie-Hellman and Other Asymmetric Algorithms 653

1. 21.6 Key Terms, Review Questions, and Problems 657

6. PART FIVE NETWORK SECURITY 660

1. Chapter 22 Internet Security Protocols and Standards 660

1. 22.1 Secure E-mail and S/MIME 661

2. 22.2 Domainkeys Identified Mail 664

3. 22.3 Secure Sockets Layer (SSL) and Transport Layer

Security (TLS) 668

4. 22.4 HTTPS 675

5. 22.5 IPv4 and IPv6 Security 676

1. 22.6 Key Terms, Review Questions, and Problems 681

2. Chapter 23 Internet Authentication Applications 684

1. 23.1 Kerberos 685

2. 23.2 X.509 691

3. 23.3 Public-Key Infrastructure 694

1. 23.4 Key Terms, Review Questions, and Problems 697

 3. Chapter 24 Wireless Network Security 700

1. 24.1 Wireless Security 701

2. 24.2 Mobile Device Security 704

3. 24.3 IEEE 802.11 Wireless Lan Overview 708

4. 24.4 IEEE 802.11i Wireless Lan Security 714

1. 24.5 Key Terms, Review Questions, and Problems 729

1. Appendix A Projects and Other Student Exercises for Teaching

Computer Security 732

1. A.1 Hacking Project 732

2. A.2 Laboratory Exercises 733

3. A.3 Security Education (SEED) Projects 733

4. A.4 Research Projects 735

5. A.5 Programming Projects 736

6. A.6 Practical Security Assessments 736

7. A.7 Firewall Projects 736

8. A.8 Case Studies 737

9. A.9 Reading/Report Assignments 737

10. A.10 Writing Assignments 737

11. A.11 Webcasts for Teaching Computer Security 738

2. Acronyms 739

3. List of NIST and ISO Documents 740

4. References 742

5. Credits 755

6. Index 758
ONLINE CHAPTERS AND
APPENDICES 1
1Online chapters, appendices, and other documents are Premium Content,
available via the access card at the front of this book.

1. Chapter 25 Linux Security

1. 25.1 Introduction

2. 25.2 Linux’s Security Model

3. 25.3 The Linux DAC in Depth: Filesystem Security

4. 25.4 Linux Vulnerabilities

5. 25.5 Linux System Hardening

6. 25.6 Application Security

7. 25.7 Mandatory Access Controls

1. 25.8 Key Terms, Review Questions, and Problems

2. Chapter 26 Windows and Windows Vista Security

1. 26.1 Windows Security Architecture

2. 26.2 Windows Vulnerabilities

3. 26.3 Windows Security Defenses

4. 26.4 Browser Defenses

5. 26.5 Cryptographic Services

 6. 26.6 Common Criteria

1. 26.7 Key Terms, Review Questions, Problems, and Projects

3. Chapter 27 Trusted Computing and Multilevel Security

1. 27.1 The Bell-LaPadula Model for Computer Security

2. 27.2 Other Formal Models for Computer Security

3. 27.3 The Concept of Trusted Systems

4. 27.4 Application of Multilevel Security

5. 27.5 Trusted Computing and the Trusted Platform Module

6. 27.6 Common Criteria for Information Technology Security

Evaluation

7. 27.7 Assurance and Evaluation

1. 27.8 Key Terms, Review

1. Appendix B Some Aspects of Number Theory

2. Appendix C Standards and Standard-Setting Organizations

3. Appendix D Random and Pseudorandom Number Generation

4. Appendix E Message Authentication Codes Based on Block Ciphers

5. Appendix F TCP/IP Protocol Architecture

6. Appendix G Radix-64 Conversion

7. Appendix H The Domain Name System

8. Appendix I The Base-Rate Fallacy

9. Appendix J SHA-3
10. Appendix K Glossary
Preface
WHAT’S NEW IN THE FOURTH
EDITION
Since the third edition of this book was published, the field has seen
continued innovations and improvements. In this new edition, we try to
capture these changes while maintaining a broad and comprehensive
coverage of the entire field. To begin the process of revision, the third edition
of this book was extensively reviewed by a number of professors who teach
the subject and by professionals working in the field. The result is that in
many places the narrative has been clarified and tightened, and illustrations
have been improved.

Beyond these refinements to improve pedagogy and user-friendliness, there

have been major substantive changes throughout the book. The most
noteworthy changes are as follows:

Data center security: Chapter 5 includes a new discussion of data center

security, including the TIA-492 specification of reliability tiers.

Malware: The material on malware in Chapter 6 has been revised to

include additional material on macro viruses and their structure, as they
are now the most common form of virus malware.

Virtualization security: The material on virtualization security in

Chapter 12 has been extended, given the rising use of such systems by
organizations and in cloud computing environments. A discussion of
virtual firewalls, which may be used to help secure these environments,
has also been added.

Cloud security: Chapter 13 includes a new discussion of cloud security.

The discussion includes an introduction to cloud computing, key cloud
 security concepts, an analysis of approaches to cloud security, and an
open-source example.

IoT security: Chapter 13 includes a new discussion of security for the

Internet of Things (IoT). The discussion includes an introduction to IoT,
an overview of IoT security issues, and an open-source example.

SEIM: The discussion of Security Information and Event Management

(SIEM) systems in Chapter 18 has been updated.

Privacy: The section on privacy issues and its management in Chapter

19 has been extended with additional discussion of moral and legal
approaches, and the privacy issues related to big data.

Authenticated encryption: Authenticated encryption has become an

increasingly widespread cryptographic tool in a variety of applications
and protocols. Chapter 21 includes a new discussion of authenticated
description and describes an important authenticated encryption
algorithm known as offset codebook (OCB) mode.

BACKGROUND
Interest in education in computer security and related topics has been
growing at a dramatic rate in recent years. This interest has been spurred by a
number of factors, two of which stand out:

1. As information systems, databases, and Internet-based distributed

systems and communication have become pervasive in the commercial
world, coupled with the increased intensity and sophistication of
security-related attacks, organizations now recognize the need for a
comprehensive security strategy. This strategy encompasses the use of
specialized hardware and software and trained personnel to meet that
need.

2. Computer security education, often termed information security

education or information assurance education, has emerged as a
 national goal in the United States and other countries, with national
defense and homeland security implications. The NSA/DHS National
Center of Academic Excellence in Information Assurance/Cyber
Defense is spearheading a government role in the development of
standards for computer security education.

Accordingly, the number of courses in universities, community colleges, and

other institutions in computer security and related areas is growing.

OBJECTIVES
The objective of this book is to provide an up-to-date survey of developments
in computer security. Central problems that confront security designers and
security administrators include defining the threats to computer and network
systems, evaluating the relative risks of these threats, and developing cost-
effective and user friendly countermeasures.

The following basic themes unify the discussion:

Principles: Although the scope of this book is broad, there are a number
of basic principles that appear repeatedly as themes and that unify this
field. Examples are issues relating to authentication and access control.
The book highlights these principles and examines their application in
specific areas of computer security.

Design approaches: The book examines alternative approaches to

meeting specific computer security requirements.

Standards: Standards have come to assume an increasingly important,

indeed dominant, role in this field. An understanding of the current
status and future direction of technology requires a comprehensive
discussion of the related standards.

Real-world examples: A number of chapters include a section that

shows the practical application of that chapter’s principles in a real-
world environment.
Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents
venäläisten sotajoukkojen eteen noussut kärjistyneenä kysymys
meidän suhteistamme Suomeen. — —"

"Oikeus nousta kapinaan sortajiaan vastaan on kansan korkein

oikeus. — — Pohjoisessa on useissa paikoin hyökätty meidän
sotajoukkojamme vastaan ja riisuttu niitä aseista. Valkokaartin
laumat kokoontuvat pohjoisessa ja valmistautuvat sotaan Helsinkiä
vastaan. Mitä on meidän tehtävä tänä vakavana hetkenä? — —"

"Ei koskaan rehellinen venäläinen sotamies tule laskemaan

aseitaan valkokaartin edessä. Ennemmin kuolema kuin
vallankumouksen pettäminen! Säälimätön taistelu kaikkia valkeita
rosvoja vastaan! Porvariston palkkakätyrit tullaan musertamaan.
Meidän sotajoukkomme, jotka ovat voittaneet porvariston kotonaan,
eivät tule sietämään pilkkaa Suomen porvariston taholta. Säälimätön
tilinteko vallankumouksen vihollisten kanssa! Kaikki rehelliset
ainekset meidän sotajoukoissamme taisteluun valkoista rosvojoukkoa
vastaan!"

"Väkivallasta tovereitamme kohtaan tulevat he vastaamaan

satakertaisesti. Kaikkien meidän joukkojemme pitää olla valmiina
taisteluun: Velvollisuutemme Suomen vallankumousta kohtaan me
tulemme täyttämään loppuun saakka."

Minun on hyvä olla. Tämä julistus olisi saatava rintaman taa. Jos
siellä rohkaisua tarvitaan, ei voisi parempaa tarjota. (Alleviivaukset
ovat minun.)

Laki vallankumousoikeuksista.
 On julaistu laki vallankumousoikeuksista. Sen § 6 on näin kuuluva:
"Vallankumousoikeus perustaa tuomionsa luotettaviksi katsomiinsa
todistuksiin ja tosiasioihin, ottaa huomioon rikoksen tehneen
luonnonlaadun sekä ne olot, joissa rikos on tapahtunut, ja muut
asiaan vaikuttavat seikat, myöskin sen, missä määrin rikos loukkaa
työtätekevän kansan etuja sekä vallankumouksen menestystä."

On siinä pantu sielutieteellinen urakka tuomariparoille. Täytyy

osata tutkia syyllinen sydämiä ja munaskuita myöten, arvostella olot,
joissa rikos on tapahtunut, ottaapa vielä huomioon "muutkin asiaan
vaikuttavat seikat". Äijäpahat, kyllä siinä koppa narisee, jos tuomari
tahtoo olla, mitä hänen 3 §:n mukaan näkyisi pitävän olla:
"rehellinen ja oikeamielinen".

Laki on puhtahin luokkalaki ja ilmaisekse peittelemättä sellaiseksi.

On otettava huomioon, missä määrin rikos loukkaa työtätekevän
kansan etuja. Rangaistus riippuu siis rikoksen tälle luokalle
tuottamasta vahingosta tai hyödystä.

Oletetaan nyt, että vallankumous voittaisi ja työväki pääsisi

laatimaan uuden rikoslakinsa. Se tietysti yleensä tulisi samaan
henkeen, siihen varmaan jäisi tämän väliaikaisen lain henki,
periaate: että laki ei ole sama kaikille. Yhdenvertaisuus lain edessä
olisi poistettu. Mielivalta olisi pantu lainlaadinnan pohjaksi.
Suuremmoisinta tässä on, millä varmuudella ja
peittelemättömyydellä tämä kaikki paiskataan pöytään.

Mikä verraton aarreaitta muuten tämä vallankumous ihmisineen ja

aatteineen jollekin tulevalle komediakirjailijalle! Mitä ihania Eskoja ja
Teemuja ja kraatari Aapeleita! Valpas on ilmetty Mikko Vilkastus.
Kuka kuvaa kerran tuusulalaisen etusmies Kujalan? Ollappa suuri
nurmijärveläinen vielä tätä kaikkea näkemässä! Punakaartissa on
varmaan hyvin runsas aines etelähämäläistä henkeä ja älytasoa,
tämän rodun härkäpäisyyttä ja tappelupukarisuutta, sen ahdasta
intelligenssia ja naivia uskoa. "Veljekset" pääsivät onneksi itselleen ja
yhteiskunnalle Impivaaran korpeen kasvatustaan täydentämään.
Mutta ajattele, jos he yhä eläisivät, olisivatko joutuneet Smolnaan?
Mahdollisesti olisivat sinne joutuneet ainakin Juhani ja Timo.

Lohduttava tieto.

Erittäin karvas purtava näyttää heille olleen se, että niin suuri
määrä pienviljelijöitä, torppareita ja lampuoteja viime vaaleissa liittyi
maalaisliittolaisiin. Tänään on "Työmiehessä" raivoisa hyökkäys
maalaisliiton edustajia vastaan eduskunnassa. Vallankumouksen
syntyminen julistetaan heidän syykseen. Heidän syynsä on, että
pienviljelijäin, torpparien ja lampuotien poikia on saatu
"valheellisuudella astumaan lahtarien joukkoon, murha-ase
kädessään puoltamaan verellään mustasotnialaisuutta sekä omien
riistäjiensä, suurtilallisten etuja, vuodattamaan osatoveriensa,
työläisten sekä omaa vertansa." Tässä purkauksessa on uutta ja
mielenkiintoista ainoastaan se, että valkoisessa armeijassa siis
todella myönnetään ja kai myös siis tiedetään olevan muitakin kuin
porvareita ja manttaalipomoja. Se on lohduttava tieto.

Rivejä täydennetään.
 Torpparien pojat ovat korvattavat, rivit ovat jollain toisella tavalla
täydennettävät. Tänään on "Työmiehen" alikerrassa kirjoitus, jossa
huudahdetaan: "Auki tyrmäin ovet! Syyttömät vapauteen! Kahleet
pois myös prostitutsionilaitoksen naisorjilta!"

Ille faciet. Suomen P.-Kaartin yleisesikunta antaa tänään

julistuksen kaikille kaartin jäsenille, jossa "vallankumouslippumme
puhtaana pysyttämistä varten, kaikesta porvariston inhottavasta
provokatsionista huolimatta", kehoitetaan "luomaan ankara toverikuri
keskuuteemme". "Me tulemme näyttämään porvaristolle ja sen
lahtarikaarteille, että tämän maan järjestynyt työväki kykenee
luomaan tässä maassa järjestyksen sekä pelastamaan
valtiolaivamme siitä anarkian tilasta, johon kukistamamme hallitus
lahtareineen oli maamme johtanut. Vapaustaistelumme
menestyminen vaatii, että tässä maassa mitä pikemmin saadaan
järjestettyä säännölliset olot. Sen voi tehdä ainoastaan meidän
Punainen kaartimme ja sen mukana koko sosiaalidemokraattinen
työväki."

En alleviivaa mitään. En pane huuto- enkä kysymysmerkkejä.

Jätän sen tulevaisuuden tehtäväksi. Se kyllä tulee panemaan ne
oikealle paikalleen.

Vankeja surmattu.

Heti tämän mahtipontisen julistuksen jälkeen myönnetään

"Työmiehessä", että punakaartin eräät jäsenet ovat surmanneet
eräitä vankejaan. Missä? Sitä ei sanota. Surmattu on — jossain —
"sen jälkeen kuin lahtarit olivat ensin aseista riisumiaan
punakaartilaisia surmanneet." Tietysti.

"Lakkoileville virkamiehille kielletään maksamasta palkkoja"

("Työmies"). Olisi hauska tietää, onko kukaan mennyt palkkojaan
perimäänkään.

"Työmies" tietää, että lahtarit viime yönä "entiseen tapaansa" ovat

harjoittaneet sala-ampumista keskikaupungilla talojen ikkunoista
punakaartilaisia vartiomiehiä kohden. "Miten paljon he näillä
salahyökkäyksillään ovat saaneet aikaan vahinkoa, ei ole täyttä
varmuutta." — On siitä sen verran varmuutta, että tähän päivään
asti ei Helsingissä ole ammuttu ainoatakaan lahtarilaukausta.

Ei sääliä, ei oikeudentuntoa.

Enin sääli on minulla niitä miehiä, jotka saivat ottaa vastaan ja

persoonallisesti, maan paossa, karkoitettuina ja vankiloissa kestää
Bobrikoffin ja Seynin ajan iskut. Nyt heidän luonaan taas pidetään
kotitarkastuksia, heitä vangitaan, heidän henkeäänkin uhataan, jota
sentään ei silloin uhattu. Mahdollisesti heidät vielä ammutaankin.
Mitä he miettinevätkään. Ovat jo useat vanhoja, harmaapäitä. Luulisi
vallankaappaajissa olevan edes sen verran ritarillisuutta, että jättävät
nämä sotavanhukset rauhaan. Heikäläisillä demokraateilla ei koskaan
ole ollut sääliä, ei oikeudentuntoa, heidän persoonallinen vihamies
on jokainen, joka ei omaksu sen viimeistä päätöstä, ei hyväksy sen
viimeistä tekoa ja päähänpistoa.

Emmekö olleetkaan samaa kansaa — vielä?

 Kulkeutui siis meillekin maailmansodan ukkospilvi, jonka ei luullut
jaksavan päästä Euroopan mantereelta tänne merien ulkoriutoille. Se
purkautui meidän omasta sähköstämme. Tuli sisäinen sota,
veljessota, kauhein laji kaikista sotalajeista.

Kauheinta on, että yllätän itseni joskus olemasta tuntematta

mitään veljen-tunnetta veljeä, kansalaisen tunnetta kansalaista
kohtaan. Eikö veri siis olekaan vettä sakeampaa?

Tapaan välistä itseni tekemällä tekemästä, itseeni pakottamalla

pakottamasta sitä tunnetta. Jos tapaisin kaatuneen ryssän
lumihangella, säälisin ehkä häntä enemmän, vierasta, joka
houkuteltiin, innostutettiin, palkattiin hänelle vieraaseen ja
kuulumattomaan. Mitä hänellä oli täällä tekemistä? Kaatui suotta
syyttä, palkkasoturi. Ei ainakaan surmannut veljeään. Mutta
suomalainen lähti veritöihin tieten tahtoen, oman etunsa vuoksi,
tappamaan veljeään, anastamaan naapurin maata. Hän tiesi
tapaavansa veljensä ja siitä huolimatta hän lähti. Asiansa, etunsahan
hänellä kyllä oli, enemmän tai vähemmän oikeutettu ja pyhä omasta
mielestään, mutta ei se minusta vähimmässäkään määrässä vähennä
hänen syytään, lievennä hänen syyllisyyttään.

Tai ehkä hän oikeastaan ei olekaan syypää veljensä vereen.

Porvarihan ei ole hänen veljensä. Venäläinen toveri on.
Punasosialistilla ei ole kansaa eikä heimoa. Hänellä on vain toveruus,
asia- ja aatetoveruus. Sota ei ole kansalaissotaa hänen puoleltaan.
Eikä sen siis tarvitse olla sitä minunkaan puoleltani.

Olen kauhistunut heimosotia karjalaisten ja hämäläisten välillä,

feodaliaikain taisteluita, uskonsotia, joita samakansaiset ovat
käyneet toisiaan vastaan. He katsoivat toisiaan toisilla silmillä kuin
me. Onhan usein ollut yhtä suuria eturiitaisuuksia kuin nyt. Ne ovat
yhteiset edut, jotka yhdistävät ja pitävät koossa kansan. Vasta sitten
tulee taas suomenkansasta yksi ja yhtenäinen, kun köyhälistö
huomaa, että sille sen omasta porvaristosta on suurempi hyöty ja
apu aatteensa ja asiansa hyväksi kuin Venäjän veljistä. Se ei
nähtävästi olisi sitä ymmärtänyt, ennenkuin se pakotettiin sitä
ymmärtämään.

Vai olisiko niin, että tämä heidän taistelunsa, joskin epäonnistuva,

olisi taistelua sen tulevaisuuden aatteen puolesta, että yhteisiä
kansallisia etuja ei ole eikä siis kansallisuusrajoja tarvita? Onko
kansallisuuksien maailma hajoamassa? Taistelemmeko me ehkä
jonkun vanhan ja kuolemaan tuomitun puolesta, jonka köyhälistö
käsittää vaistomaisesti jo nyt, mutta joka meille
ennakkoluuloinemme on vieras? Mutta kuitenkin me taistelemme ja
meidän pitää.

Jos kansallistunto todella oli niin pieni, että tällainen aate- ja

aseveljeys vanhan viholliskansan kanssa oli mahdollinen, mutta jos
elävä kansallistunto meille oli välttämätön elinehto Venäjään
sulautumista vastaan, niin silloin oli hyvä, että tämä taistelu
kansallistuntomme vahvistamiseksi tuli voitollisesti käydyksi. Hyvä
silloinkin, vaikka joutuisimme tappiollekin. Jos tästä on seurauksena
uusi venäläinen sortokausi, niin selvittää se silloin kaikille
suomalaisille, että kansallisuusrajat täytyy olla selvät ja että
itsenäinen Suomi ei voi pysyä olemassa muuten kuin näiden rajain
sisässä.

Smilgan sodanjulistus — peloitusko?

 Saa muuten nähdä, tulevatko venäläiset todella tehokkaammin
sekaantumaan sotaan. Ehkä Smilgan sodanjulistus on vain peloitus,
jolla mahdollisesti vain tahdotaan saada porvaristo ryhtymään
rauhanneuvotteluihin. Ja jos he lähtevätkin rintamalle, tuskinpa he
tulevat tällä rintamalla pysymään lujemmin kuin omillaankaan. Jos
heillä ei ollut sotaintoa siellä, mistä se tulisi täällä? Vaikka porvarit
täällä voittaisivatkin, eihän meidän puoleltamme mikään vaara uhkaa
Venäjän vallankumousta eikähän sitä siis täällä tarvitse puolustaa. Ja
välittävätkö he edes omasta vallankumouksestaan?

Sotkuinen vyyhti.

Mutta auttakootpa ryssät tai olkoot auttamatta täkäläisiä

ystäviään, eivät ne ainakaan täältä lähde enempi kuin russakat, niin
kauan kuin on vähänkin liisteriä, suuruksen makua, meidän
seinäpapereissamme. Eivät ainakaan, niin kauan kuin heidän
vallankumouksensa siellä jatkuu. Ja tuskinpa sittenkään. Joku tuleva
hallitus siellä voi käyttää niitä hyväkseen omiin tarkoituksiinsa täällä.
Näyttää hyvin hämärältä, pääsemmekö niistä koskaan irti, ellemme
voi pakottaa heitä siihen asevoimin, ominemme tai muiden avulla.
Sekin uusi hallitus voi turvautua sosialisteihin, lupaamalla heille
apuaan meikäläistä porvaristoa vastaan, vaikka olisi kukistanut
sosialismin omassa maassaan. Mikseivät meidänkin sosialistit
nykyisellä johdollaan ottaisi etujaan yhdeltä niinkuin toiseltakin!
"Köyhälistön etu" on heidän ainoa johtotähtensä — jos nyt saa
käyttää niin kaunista sanaa. He myövät itsensä enin tarjoavalle.
Olihan siihen oireita jo Bobrikoffinkin aikana. Venäläisystävyys on
imetetty meidän sosialistiemme veriin, se on tunkeutunut heidän
sieluunsa. Tarvitaan tavaton puristus, ennenkuin se siitä lähtee. Eivät
sitä käden käänteessä saa siitä pois heidän omat johtajansakaan,
vaikka tahtoisivatkin. Osa Suomen kansasta tulee kauan
sairastamaan tautia, jota siihen on tartutettu. On punottu
kaikenlaisia siteitä, joita ei saa niinkään helposti katkeamaan. Ei
nähtävästi muulla kuin miekalla. Vyyhti on niin sotkuinen, ettei siitä
millään kerimisellä saa selvää.

Uskon.

Tämä vallankumous, vallan joutuminen toiselta toiselle, tämä

pelkkä väkivalta ei ole mitään muuta kuin sotaa, ryöstö- ja
anastussotaa, aito imperialistista valloitussotaa. Se polkee
heikomman oikeudet ja välittää vähät ihmisten ja toisten
kansanluokkain oikeudesta, kunhan yksi luokka vain saa sen, mitä se
tahtoo ja vaatii. Sen tunnussanana on "Me vaadimme, me
vaadimme" ja meidän täytyy saada kaikki, mitä vaadimme. Ammoin
muka hyväksytyt oikeudelliset ja siveelliset ihanteet ja periaatteet
semmoisinaan eivät merkitse mitään, eivät tarvitse tulla huomioon
otetuiksi. Niinkö pitäneekin olla, ovatko nuo ihanteet ja periaatteet
yleensä olleetkin vain kirkkokorua, joilla kautta aikojen on huumattu
mieliä? Kun kansan etu vaatii, kansan tahto määrää, niistä luovutaan
nyt, niinkuin aina ennen on luovuttu. Minä tiedän, että niin on. Minä
en ole vielä missään maailmassa, en historiassa, en elämässä,
oikeastaan nähnyt mitään muuta. En kuitenkaan halua enkä osaa
olla tarpeeksi filosoofi, skeptikko siihen tyytyäkseni. Minulla on kuin
hullulla siksi ideani, että sittenkin, sittenkin! Uskon, uskon
itsepintaisesti, järjettömästi, kaikista todistuksista, kokemuksista
huolimatta. Kiellän, ja kuitenkin se liikkuu. Uskon, vaikkei mikään
maailmassa siihen oikeuta. Uskon, koska olen niin kasvatettu, koska
en voi ilman sitä harhaani elää. Koska maailmassa en voi uskoa,
menen luostariin, poistun erämaahani, nousen vuorelleni yläpuolelle
pilvien, niinkuin rauhanerakkoni elämään haaveineni, että joskus
ehkä on ollut oikeuden ja totuuden arkaadinen aika, ja että se tulee
joskus. Runoilen, koristelen, kuvittelen. Teen, niinkuin uskovaiset
kautta aikain ovat tehneet luodessaan itselleen taivaan,
omistaessaan Isän, jonka valtakunnassa elävät iankaikkisuudessa
niitä toteuttaen, joita ei voitu täällä maan päällä toteuttaa. Tästä
tarpeesta se on syntynyt se olotila siellä jossain yläpuolella pilvien.
Se näkyy pitävän olla meillä jokaisella se usko; tulee jokaisella
ajankohta, jolloin hän ei jaksa elää sillä, että hän on maasta tullut ja
pitää maaksi jälleen tuleman. Omituista, että se uusi taivas ja uusi
maa avautuu minulle tässä yhteydessä, tässä muodossa, tällä
elämäni ehkä suurimman pettymyksen hetkellä, tämän Suomen
sisällisen sodan, tämän mielettömyyden, tämän rikoksen yhteydessä.

Luon sen taivaan omalla tavallani, luon sen jo tässä maailmassa.

Vaikka kävisi kuinka hullusti tahansa, vaikka kaikki romahtaisi ja
tämä olotila jäisi pysyväksi tai tulisi joku samantapainen, niin minä
elämäni loppukaudeksi uhallakin ummistan sille silmäni, tieten
tahtoen, nukutan itseni näkemään, että se, mitä näen, ei ole sitä,
mitä näen, vaan aivan toista. Uskon omia valeitani, huumaan itseni
mieliunelmillani. Olkoon olematta oikeuden ja totuuden aika, kunhan
se minulla on. Uskottelen sitä muillekin, hurmaan heidät siihen, että
kuva elää, että olematon on. Ja jos se sittenkin on, jos sittenkin
tulee se aika, tuhatvuotinen valtakunta? Sillä kuinkas janoinen näkisi
keitaat kangastavan erämaassa, ellei niitä jossain olisi aavikkojen
takana. Niitä on, hän pyrkii niihin. Minun kamelini kaatuu, toisten
kestää ja vie heidät perille. Välipä tuolla, vaikka minun luuni
valkenisivatkin!
 Sunnuntaina 3 p:nä helmikuuta.

Kumpiko parempi?

Tulen välistä kysyneeksi itseltäni, kumpiko olisi ollut parempi ja

pikemmin perille viepä uuteen olotilaan: sekö, että alettiin tämä
sota, vaiko että olisi annettu punaisten koettaa hallita jonkun aikaa
ryssiensä avulla. Se olisi tietysti vienyt täydelliseen vararikkoon,
mutta siihen vie sotakin. Mutta nyt nähtävästi saadaan
kaksinkertainen konkurssi. Jos sotaa kestää ja valtuuskunta saa
hallita, saadaan kokemus vastaisen varalta molemmista ja kipu
kärsityksi ja opetus otetuksi molemmista yhdellä haavaa. Ja kai
sotaa kestääkin niin kauan, että punaiset saavat näyttää mihin —
eivät kykene.

Miten oikean sosialistin pitäisi.

Oli erään nuoren miehen kanssa keskustelua sosialismista ja

kapitalismista. Mihin oikean, ihanteellisimman, jokaisen itsensä
toteuttaman sosialismin pitäisi oikeita sosialisteja velvoittaa?
Ottamaan itselleen vain sen verran, mitä tarvitsee välttämättömäksi
elatukseksensa. Jos työni sattuisi tuottamaan enemmän, olisi minun
luovutettava ylijäämä yhteiskunnalle. En siis saisi "säästää"
tehdäkseni pojastani esim. professorin. Jos yhteiskunta tarvitsee
professorin ja poika tuntee kutsumusta sille alalle, ei hän saa
valmistua siihen minun varoillani, vaan täytyy hänen hakea ne varat
yhteiskunnalta. Mutta on hyvin mahdollista, että yhteiskunta ei
luovutakaan varojaan hänelle, vaan jollekin muulle "hakijalle", jonka
se katsoo ansiokkaammaksi. Poikani saa siis tarttua kuokkaan ja
mennä tehtaaseen ja varain puutteessa antautua sille "alalle". Vaikka
yhteiskunta vielä ei olekaan tällä tavalla järjestetty, niin on
ihanteellisen sosialistin itseensä nähden meneteltävä, niinkuin olisi.
Jättäköön hän siis lukunsa ja harjoittakoon niitä ainoastaan siinä
määrin, kuin hän voi tehdä sitä työpalkallaan lomahetkinään.
Sosialisoikoon, reformeeratkoon hän yhteiskunnan omalta
kohdaltaan. Ellei hän sitä voi tehdä, älköön myös olko sosialisti, ei
ainakaan sellainen sosialisti, joka tahtoo sosialisoida työn ja sen
tulokset. Minä kun en ole sellainen sosialisti, vaan katson kapitaalin
kokoamisen ja käyttämisen oikeutetuksi, siis puolustan kapitalistista
yhteiskuntajärjestystä ja taistelen sen puolesta. Puolustan sitä sitä
enemmän, kun tämä meikäläinen sosialismi ei näy tahtovankaan
kapitalismin kukistamista semmoisenaan, ainoastaan sen siirtämistä
toisiin käsiin. On siis aatteellisesti yhteiskunnan kannalta
yhdentekevä, kenellä se on, jääkö se entiselle omistajalleen vai
siirtyykö jollekin uudelle. Saipa tuon lihapalan nyt yksi koira tai
toinen. No niin, metsäkoira, hyötykoira, voi olla yhteiskunnalle
hyödyllisempi kuin villakoira, korukoira, mutta on sekin välistä vaikea
ratkaista. Villakoirakin voi tehdä herralleen yhtä suuria palveluksia,
pelastamalla esim. hänen lapsensa hukkumasta t.m.s.

En koskaan.

Bobrikoffin aikana ja Seynin aikana ja maailmansodan aikana oli

mitä ankarin sensuuri. Silloin voi kuitenkin jotakin kirjoittaa ja saada
sitä julkisuuteen. Nyt ei ole siihen mitään mahdollisuutta. Mitään
kaunokirjallista en muuten voisikaan kirjoittaa. Ajatukset ovat
muualla. En voisi kirjoittaa muusta kuin näistä päivän tapahtumista.
Kun pääsisi edes rintaman taa. Siellä ehkä tarvittaisiin
kynämiehiäkin. Voisi varmaankin selvittää sikäläisille, mistä on
kysymys, ja innostuttaa heitä.

Jos tämä vallankumous voittaa ja jää pysyväksi, en voi siihen

mukautua, en koskaan millään tavalla antautua sen palvelukseen.
Minusta tulee "emigrantti", minä karkoitan itse itseni tästä maasta.
Ehkä resignoin, mutta minä olen aina oleva vastalausekannalla sitä
vastaan. Ei mikään maailmassa oikeuta tällaiseen väkivaltaan.
Ainoastaan siinä tapauksessa alistun, jos se osoitettaisiin olleen
välttämätön heille itsepuolustuksena. Mutta sitä ei voida koskaan
osoittaa, sillä porvarit eivät hyökänneet. Ja vaikka olisivat sen
tehneetkin, jää sittenkin olemaan, että vallankaappaus tapahtui
vieraiden aseiden ja vieraiden miesten avulla. On ehkä paljonkin
niitä, jotka kernaasti kutsuisivat saksalaiset tänne, mutta ainoastaan
venäläisiä vastaan, heidän vuoksensa. Eivät ne koskaan olisi
kutsuneet heitä tänne tukemaan esim. jonkun mieleisensä
hallitusmuodon aikaansaamista ja estääkseen sosialistien vapautta
vaalitaistelussa.

Lyökööt päänsä seinään.

Eräässä tuttavassani oli hänessäkin kytenyt halu "tehdä" jotain

rauhan aikaansaamiseksi. Ihmiset tarvitsevat touhuta jotain
hermojensa rauhoittamiseksi. Hän oli aikonut mennä "puhumaan"
Sirolalle. Minä sanoin: ei kannata, ei se mitään auta, vaikka
pääsisitkin hänen puheilleen. Niiden täytyy antaa lyödä päänsä
seinään. — Tulen muuten yhä enemmän siihen, että mikään muu
opetus tässä maailmassa ei näy tehoavan. Ihminen ei usko todeksi
mitään, ennenkuin huomaa että se on painanut kuhmun hänen
otsaansa. Kun hän saa hierottavakseen sen "neropatin", alkaa älykin
hänessä herätä.

"Kansalliskaarti!"

Tulee tieto, että se ja se on nähnyt Italian konsulin pöydällä

sähkösanoman, jossa Saksa muka vaatii ultimatumina venäläisten
poistumista. Siitä remahtaa riemu. Jos niin olisi, olisi kaikki ratkaistu.

Vaan olisikohan sittenkään?

Venäläisen sotaväen virallinen täältä kutsuminen ei kai oikeastaan

merkitsisi mitään ilman kontrollia, sillä venäläiset voivat taistella
siviilipuvussa, niinkuin kuuluvat jo tekevänkin, ja heitä tulee yhä
lisää. Venäjältä tulee väkeä ja aseita niin paljon, kuin punaiset
haluavat ja voivat maksaa. Ja onhan niillä nyt rahaa ja voivat tehdä
uuttakin.

Ja luultavasti muuten punakaartin omatkin joukot kasvavat, kun

saavat hyvän palkan ja eläkkeet perheilleen, niinkuin luvataan.

Meillä on siis olemassa palkkasoturijoukko, kansalliskaarti. Ehkä

siitä tulee "tasavallan" tulevan armeijan kantajoukko, kun ryssä on
kerran karkoitettava maasta tai joku uusi hyökkäys torjuttava!? Sen
ovat sosialistit nyt saaneet aikaan. Ne miehet, jotka vastustavat
asevelvollisuutta, ovat itse panneet sen pystyyn, tehneet sen
välttämättömäksi. Ne muuten jo varustautuivat tähän juuri samaan
aikaan, kun pitivät pitkiä puheita eduskunnassa sekä tästä että
muusta, voittaakseen aikaa. On nyt selvä, että ne periaatteessa eivät
ole militarismia vastaan; militarismi on hyvä ja tarpeellinen, kun se
palvelee heidän tarkoituksiaan. Jos pettymyksiä ja
epäjohdonmukaisuuksia yleensä enää voisi päivitellä, niin olisi tässä
siihen taas uusi tilaisuus. Eläköön väkivalta! — kun siitä on minulle
hyötyä. Alas väkivalta! — kun se on minulle vahingoksi.

Voitto?

Uutiset Mannerheimin voitoista ovat nähtävästi olleet noita n.s.

"hyödyllisiä valheita", koska hän vasta on ollut Lylyssä ja
"Työmiehen" mukaan saanut siellä selkäänsä. "Työmiehen" tiedot
eivät tietysti merkitse mitään. Alan kuitenkin suhtautua yhä
epäilevämmin valkoisten pikaiseen etenemiseen. Tulevatko
talonpojat kestämään talvisotaretkeä? Onko heillä muonaa ja aseita.
Pysyykö irtain väki puolueetonna? Eikö se anna sosialistien vallan
täällä etelässä, itsessään pääkaupungissa ja Tampereella y.m.
huumata itseään?

Taistelun täytyy kuitenkin pahimmassakin tapauksessa päättyä

porvarillisten voittoon. Vaikka Vilppulan rintama murtuisikin, kestäisi
vielä kauan vallata muu Suomi. Ja kun se olisi vallattu, mitä sitten?
Sulut ja saboteeraus jatkuisi, ei mitään saataisi käyntiin. Heidän
täytyy luovuttaa takaisin valtaamansa laiva, koska eivät kykene sitä
itse hoitamaan. Se hajoaa heidän käsiinsä. Ja sodan jatkuessa se
tapahtuu. Eivät he terrorillaan, poikkeuslaeillaan ja työväen
mielivallallaan saa mitään pysymään, vaan uupuvat siihen. Ja nälkä!
— jota harvoin nyt enää muistaakaan, vaikka se voi tulla milloin
hyvänsä. Parin viikon päästä sen sanotaan olevan täällä — ja silloin?

*
 Itsenäisyysjuhlat.

Muistuivat mieleeni itsenäisyysjuhlat — varsinkin

Kansallisteatterissa vietetty. Minulla oli silloin jo tunne siitä, että se
oli ennenaikaista. Siellähän senaatti ja eduskunta oikein
valokuvattiin, koko se komeus ja ulkomaiden edustajat. Siitä pitäisi
kirjoittaa kirpeä satiiri. Samoin yliopiston juhla, jossa en ollut. Niissä
todella nuolaistiin, ennenkuin tipahti. Minua värisytti, kun kuulin,
miten sosialistit olivat vastanneet kutsuun: "Meidän paikkamme on
venäläisten toverien luona." Se pilasi koko tunnelmani. Ja sitten se
pikku riita, kuka on antanut meille vapauden, kuka ehti "tunnustaa"
meidät ensiksi, Saksa vai Ranska. Runoista ja puheista päättäen olisi
melkein voinut luulla, että ne oikeastaan olivat meidän "jääkärit",
jotka voittivat Venäjän — tosin yhdessä Saksan kanssa. Hyvän työn
tietysti tekivät, mutta on meissä aina jotain, joka muistuttaa kukon
kiekumista rikkaläjällä, sammakkoa, joka pullistelekse, kunnes
puhkeaa.

Svinhufvud.

Svinhufvud on kadonnut teille tietymättömille, ei kukaan tiedä,

missä hän on ja elää. Tänään hän on tullut näkyviin "Työmiehen"
palstoilla. Siinä on kirjoitus hänestä ja hänen senaatistaan. Se on
pitkä syntiluettelo. Kansalaissodan puhkeaminen oli hänen ja hänen
mustan senaattinsa syy. Sosialistit ovat siinä suhteessa puhtaita kuin
pulmuset lumella.

"Työmiehenkin" täytyy sentään myöntää, että Svinhufvudissa on

ollut jotain hyvää sosialistinkin silmillä katsottuna. Ennen muinoin.
Hän kuului aikoinaan siihen eduskuntakomiteaan, jonka oli tehtävä
uusi valtiopäiväjärjestys. Sitä valmistettaessa hän oli
kansanvaltaisella kannalla. Siitä hän saikin jonkin verran luottamusta
kansanvaltaisissa piireissä ja asetettiin hänet sosialidemokraatisen
eduskuntaryhmän avulla Suomen eduskunnan ensimmäiseksi
puhemieheksi. Mutta siihenpä loppuvatkin miehen ansiot. Sen
jälkeen hän on ollut pelkkien porvarillisien asettama puhemies.

Kirjoituksesta kuultaa selvästi läpi, miksi sosialistit eivät sen

jälkeen enää ole hänestä välittäneet. Hän käytti heidän mielestään
"kansan sylissä lepäävää eduskuntaa" liika "jyrkästi ja tomerasti"
venäläistä sortopolitiikkaa vastaan. Se näet saattoi eduskunnan
olemassaolon vaaraan, mutta "mitäpä siitä, sen hävittämisestäkään
ei olisi tullut vahinkoa porvariston kaikille eduille." Sosialistit eivät siis
olisi suoneet Svinhufvudin esiintyvän niin "jyrkästi ja tomerasti" kuin
teki; jo silloin he siis, luopuen häntä kannattamasta, "itääntyivät",
pyrkien säilyttämään hyviä välejä — tsaarivallan kanssa.

Sitten Svinhufvud joutui Siperiaan. Se ei näytä erikoisemmin

järkyttäneen kirjoittajan mieltä. Hän joutui sinne "porvarillisen
oikeusjärjestyksen puolustuksen takia." "Hänen puolueensa koetti
tehdä hänestä oikeata kansallissankaria, kun sillä ei muutakaan
sopivaa ollut. Hänen Siperiassa olostaan levitettiin sydämiä häneen
kiinnittäviä kertomuksia. Hänen sieltä palattuaan pidettiin hänelle
juhlia, joissa juotiin maljoja ja puhuttiin hänen kunniakseen, ehkäpä
kanniskeltiin miestä kämmeilläkin. Se kaikki oli osaksi puoluepeliä.
Tehtiin yksi ylenmäärin loistavaksi, jotta hänen puolueensakin
näyttäisi kansan silmissä viehättävältä. Jopa kultailtiin yhden
maineella koko porvaristo."

Sitten Svinhufvud petti "Suomen oikeuden". Miten? Hyväksymällä

Venäjän "porvarillisen ministerihallituksen käyttämään Suomen ylintä
valtaa virkoihin nimitettäissä, ja suostui itsekin sen hallituksen
nimittämänä prokuraattoriksi."

Mutta sen hallituksen nimittämänähän itse Tokoikin suostui

vastaanottamaan senaatin varapuheenjohtajan paikan? Hän ei siis
silloin pettänyt Suomen oikeutta, vaikka Svinhufvud petti? Ei silloin
eikä luultavasti milloinkaan?

Kun "Työmies" takavarikoidaan.

Vasta juuri takavarikoitiin Suomen pankki vallankaappauksen

hyväksi. Nyt on tullut yksityisen omaisuuden vuoro. Sanomalehtien
kirjapainot on takavarikoitu ja niitä aiotaan siis ruveta käyttämään
vallankumouksen tarpeihin. Kuluu aikaa vähäisen, kumous kukistuu
ja vastavallankumous tekee samalla tavalla. On tullut "Työmiehen"
kirjapainon vuoro. Olisihan maailma nurin narin, jos "Työmiehen"
painokoneet todella pantaisiin syytämään oikeutta, totuutta,
laillisuutta ja suomalaisuutta ja itsenäisyyttä.

Melkein yhtä väkivaltaisilla toimenpiteillä uhkaa

kansanvaltuuskunta muitakin työnantajia säätämällä, että jos
työntekijä vallankumousaikana on joutunut tai joutuu työttömäksi
työnsulun takia tai muusta sellaisesta syystä joka ei työntekijästä
riipu, saakoon hän täyden palkan työnantajalta. Se on: vaikka tehdas
palaisi, koneet särkyisivät, raaka-aine loppuisi, työnjohtajat
murhattaisiin — maksa vain palkka työmiehille.

*
 Kaartin vala.

Nyt on Punainen Kaarti juhlallisesti julistettu Suomen tasavallan

armeijaksi, kansanvaltaa ja vallankumouksen saavutuksia
suojaavaksi joukoksi. Sillä on "julkisen sotajoukon oikeudet ja
velvollisuudet." Kaartilainen on oikeutettu saamaan valtiolta omansa
ja perheensä toimeentulon. Heti tästä tiedon saatuaan on kaartin
joukko-osastojen pidettävä juhlakokouksia, joissa vannovat — ei,
eivät vanno valaa, vaan "antavat juhlallisen vakuutuksen". Tämä
vakuutus päättyy näin: "Tämä vakuutuksemme on vapaa ja tulemme
sen täyttämään vallankumouksellisen tietoisuutemme ja
oikeudentuntomme mukaan." Kun vakuutus on annettu, pitää
huudettaman: "Eläköön köyhälistön kansainvälinen vallankumous!"

Uraa! kuulen varmasti saapuvilla olevien tavarithsien huutavan.

Kuinka moni heistä tiennee, mikä on "vallankumouksellinen

tietoisuus"? Siinä on heille varmaan jotain mystillistä, selittämätöntä,
jotain korkeamman olennon hämyä jota ilman sosialisti-ateistikaan ei
tule toimeen.

Tämä on kaikessa kaameudessaan samalla lapsellisen liikuttavaa

touhua.

Kuolemanrangaistus poistetaan.

Kuolemanrangaistus on poistettu helmik. 2 p:nä 1918 annetulla

lailla. Siinä on kaksi pykälää. 1 § kuuluu: "Kuolemanrangaistukseen
ei saa tästä lähtien tuomita." Mutta eihän meillä tähänkään saakka
ole ketään tuomittu kuolemaan. Ainoastaan keisarin hengen
ottamisesta ja valtiopetoksesta olisi voitu tuomita, jos olisi ollut
tuomittavia. Tulleeko tästä lähtien olemaan ketään semmoisia?
Pelätäänkö, että se vaara kerran vielä ketä uhkaa? Ketä?

Tämä laki kuolemanrangaistuksen poistamisesta on kai myöskin

syntynyt sitäkin varten, ettei tehdyt ja tehtävät murhat joutuisi
johdon syyksi. "Merkkejä siitä, että tämä taistelu voi käydä myöskin
julmaksi, on havaittavissa nyt jo", sanotaan lain perusteluissa.
"Julmuudella ei mitään voiteta" j.n.e. Eräässä tämän päivän
"Työmiehen" kirjoituksessa tuomitaan siinäkin väkivaltaa ja terroria,
jotka "eivät sovi meille". Vaikka valkokaartit ovat tehneet raakoja
tekoja, ampuneet sairaanhoitajattaria j.n.e. ja vaikka ehkä sinä,
punakaartilainen, olisit ajatellut antaa samalla mitalla, niin — "pois
kosto ja korpilaki!" "Olkootpa porvarikaartilaisten raakuudet
minkälaisia tahansa, niin sittenkin meidän täytyy säilyttää malttimme
ja arvostelukykymme selkeinä."

Onhan hyvä, että varottavat. Mutta joka kerta kun minä tällaisen
varotuksen luen, kuulen minä laukauksen jossain ja näen selkään
ammutun porvarin makaavan veressään, jota Manner ja te muut
turhaan koetatte pestä käsistänne. Terrorista ette puhuisi, ellei sitä
olisi.

Mitalin toinen puoli.

Tahdon olla puolueeton, antaa heille sananvuoroa, valaista heidän

sieluntilaansa. Heitä täytyy koettaa ymmärtää, tunkea heidän
vaikuttimiinsa. Liitän tähän tämänpäiväisestä "Työmiehestä"
kirjoituksen "Internationale". Se on sekin agitatsionikirjoitus, mutta
ei tavallista lajia. Se on vilpitön purkaus, yksi monien samantapaisten
joukosta.

Internationale.

"Työnorjat sorron yöstä nouskaa, maan ääriin kuuluu

kutsumus. Nyt ryskyin murtuu pakkovalta, tää on viime
ponnistus. Pohja vanhan järjestyksen horjuu. Orjajoukko
taistohon! Alas lyökää koko vanha maailma ja valta teidän
silloin on. Tää on viimeinen taisto, rintamaamme yhtykää, niin
huomispäivänä kansat on veljet keskenään."

"Näin olemme laulaneet, ja laulamme edelleenkin. Muistan, kun

vuotta kymmenisen taaksepäin tuota laulua opettelimme, kuinka
olimme siihen innostuneet ja kuinka se meitä innostutti. Kuitenkaan
en ole milloinkaan tuntenut sitä tenhoa, sitä elävöittävää vaikutusta,
joka nyt on säteillyt läpi koko olemukseni näinä suurina
vallankumouksen päivinä tuosta meille kaikille työläisille tutusta ja
rakkaasta 'Internationalesta' lähteneeksi. Nyt olen sen tuntenut. Olen
sairas, ruumiini on raihnainen, mutta kuitenkin tuon laulun tenho
minut lumoaa. Sisimmässäni laulan tuota laulua, laulan aamulla
ylösnoustessani, laulan päivällä kaduilla hiljaa hiipiessäni, laulan
illalla maata mennessäni. Se antaa minulle voimaa, se antaa minulle
elämää. —"

"Kun kuulin nuo kaikkivaltiaat sanat: 'Työväki on julistanut

vallankumouksen!' Meilläkö? Suomessako? Onko se totta! Joko
vihdoinkin. —? Astun kadulle. — Miestä, nuorta ja vanhaa, astuu
järjestyneissä riveissä, ase olalla, käsi känsäinen lujasti puristettuna
pyssyn peräsimeen. Otsa kirkas, silmä vakaa, ilme, eli oikeammin
koko raatajan olemus puhuu, voitto tai kuolema, kaikessa
tapauksessa vapautta. Vapautta joko elämässä tai kuolemassa. Ei,
vaan elämässä, elämässä se on saatava, ja se saadaan — ja saadaan
sittenkin; vaikka meidän askeleemme kulkisi kuolon rantaan, niin
kuitenkin poikamme jo astuu vapauteen!"

"Tämä tietoisuus heitä elähdyttää, sen näkee. He ovat tietoisia,

minkä vuoksi ovat lähteneet taisteluun. Ovat lähteneet taisteluun
oikean asian puolesta. Luen heidän avoimista, rehellisistä
katseistaan, että he tulevat taistelemaan niin kauan, kunnes
'nälkäinen on saanut leipää ja sorrettu oikeutta". Kuin
vuorenjättiläinen liikkuu joukot eteenpäin, ja minä kuulen, "miten
ryskyin murtuu pakkovalta'. En kaipaa muuta todistusta, sillä nyt
näen, että

"Ei muuta johtajaa, ei luojaa kuin kansa kaikkivaltias. Se

yhteisonnen säätää, suojaa, se on turva tarmokas. Eestä
leivän, hengen, kunniamme, yössä sorron, turmion, kukin
painakaamme palkeitamme, kun käymme työhön, taistohon!"

"Näen, että vihdoinkin päättyy tuo vuossatainen sorron yö, yö,

joka on ollut niin kaamean pitkä, jonka kärsimykset ja kurjuudet ovat
olleet niin monet ja niin suuret, että millään ei niitä mitata taida,
niistä voi vain puhua nuo orjain haamut, — haamut yössä sorron. —"

"Vaivun mietteisiini, ajatukseni liitävät ajassa taaksepäin, vuosia

monia, jopa ajastaikoja satoja. Sieltä astuu eteeni sankareita, noita
työn uljaita sankareita. Tuolla näen joukon pienoisen painautuvan
salon synkkää seinää vastaan. Jo kohouupi kirves, tuo rauhan
tappara, kaatuupi ikihonka, toinen ja kolmas. Kannot ja kivet
kohoovat, peltotilkku toisensa viereen valmistuu. Elämää
luonnonpovesta aherretaan esiin. — Tuolla kolkko korvenlaita,
kontioiden koti, hallojen tyyssija, vaan niiden asuinsijat suistetaan,