Introducing Blockchain with Java: Program,

Implement, and Extend Blockchains with Java 1st

Edition Spiro Buzharovski download

https://ebookmeta.com/product/introducing-blockchain-with-java-
program-implement-and-extend-blockchains-with-java-1st-edition-
spiro-buzharovski-2/

Download more ebook from https://ebookmeta.com

We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit ebookmeta.com
to discover even more!

Introducing Blockchain with Java: Program, Implement,

and Extend Blockchains with Java 1st Edition Spiro
Buzharovski

https://ebookmeta.com/product/introducing-blockchain-with-java-
program-implement-and-extend-blockchains-with-java-1st-edition-
spiro-buzharovski/

Introducing Blockchain with Lisp: Implement and Extend

Blockchains with the Racket Language 1st Edition Boro
Sitnikovski

https://ebookmeta.com/product/introducing-blockchain-with-lisp-
implement-and-extend-blockchains-with-the-racket-language-1st-
edition-boro-sitnikovski/

Learn Java with Math 1st Edition Ron Dai

https://ebookmeta.com/product/learn-java-with-math-1st-edition-
ron-dai/

Statistics of Earth Science Data Their Distribution in

Time Space and Orientation 2nd Edition Graham J
Borradaile

https://ebookmeta.com/product/statistics-of-earth-science-data-
their-distribution-in-time-space-and-orientation-2nd-edition-
graham-j-borradaile/
Rethinking darkness cultures histories practices 1st
Edition Nick Dunn Editor Tim Edensor Editor

https://ebookmeta.com/product/rethinking-darkness-cultures-
histories-practices-1st-edition-nick-dunn-editor-tim-edensor-
editor-2/

Junkyard Blues 1st Edition Al Moye

https://ebookmeta.com/product/junkyard-blues-1st-edition-al-moye/

Marketing: An Introduction, 15th Global Edition Gary

Armstrong

https://ebookmeta.com/product/marketing-an-introduction-15th-
global-edition-gary-armstrong/

Spectacular Sports World s Toughest Races Understanding

Fractions Saskia Lacey

https://ebookmeta.com/product/spectacular-sports-world-s-
toughest-races-understanding-fractions-saskia-lacey/

The Grey Eagles of Chippewa Falls 1st Edition John E

Kinville

https://ebookmeta.com/product/the-grey-eagles-of-chippewa-
falls-1st-edition-john-e-kinville/
The Protocol of the Gods A Study of the Kasuga Cult in
Japanese History Allan G. Grapard

https://ebookmeta.com/product/the-protocol-of-the-gods-a-study-
of-the-kasuga-cult-in-japanese-history-allan-g-grapard/
CHAPTER 1

Introduction

to Blockchain

The entirety of this chapter is comprised of an excerpt from

Introducing Blockchain with Lisp: Implement and Extend Blockchains
with the Racket Language by Boro Sitnikovski, and it is reused here
with the author’s permission.

“Chained” by Filip Rizov

© Spiro Buzharovski 2022

1

S. Buzharovski, Introducing Blockchain with Java,

https://doi.org/10.1007/978-1-4842-7927-4_1

Chapter 1 IntroduCtIon to BloCkChaIn

In this chapter, we will see some definitions and examples for

blockchain. We will see what properties a blockchain has, what it
allows us to do, and what it is good for.

Definition 1-1 Blockchain is a system in which a record of

transactions is maintained across several computers that are linked in
a peer-to-peer network.1

We will give an example that will serve as motivation, as well as

define what encryption and hashing techniques are and how they will
help us with our system.

Note that we will skip some of the technical bits in this chapter, as it
is only supposed to serve as introductory material. The technical bits
will be covered later when we start building the blockchain.

1.1 Motivation and Basic Definitions

Let’s assume that you and your friends exchange money often, for
example, paying for dinner or drinks. It can be inconvenient to
exchange cash all the time.

One possible solution is to keep records of all the bills that you and
your friends have. This is called a ledger and is depicted in Figure 1-
1.
1 We will use this definition throughout the book, but note that there
are many different definitions on the Internet. By the end of this
book, you should be able to distinguish the slight nuances and
similarities in each definition.

Chapter 1 IntroduCtIon to BloCkChaIn

Figure 1-1. A ledger and a set of connected friends (peers)

Definition 1-2 a

ledger is a book that contains a record of

transactions.

Further, at the end of every day, you all sit together and refer to the
ledger to do the calculations to settle up. Let’s imagine that there is a
pot that is the place where all of the money is kept. If you spent
more than you received, you put that money in the pot; otherwise,
you take that money out.

We want to design the system such that it functions similarly to a

regular bank account. A holder of a wallet (bank account) should be
able to only send money from their wallet to other wallets. Thus,
every person in the system will have a wallet of a kind, which can
also be used to determine the balance for them. Note that with the
current setup using a ledger, we have to go through all the existing
records to determine the balance of a specific wallet.

If we want to avoid going through all the existing records, there is a

way we can optimize this with unspent transaction outputs (UTXOs),
as we will see later in Chapter 3.

Chapter 1 IntroduCtIon to BloCkChaIn

A problem that may arise is the double-spending problem, where Bob

can try to send all of his money to Alice and you at the same time,
thus effectively doubling the money he sends in relation to what he
owned.

There are several ways this can be resolved, and the solution that we
will provide will be a simple check of the sum of the inputs and the
sum of the outputs.

A problem that might appear with this kind of system is that anyone
can add a transaction. For example, Bob can add a transaction where
Alice pays him a few dollars without Alice’s approval. We need to re-
think our system such that each transaction will have a way to be
verified/signed.

Definition 1-3 a

digital signature is a way to verify the

authenticity of digital messages or documents.

For signing and verifying transactions we will rely on digital

signatures (Figure 1-2). For now, let’s assume that anyone who adds
information to the ledger also adds a signature with each record, and
others have no way to modify the signature, but only to verify it. We
will cover the technical details in the “Encryption” section.

Figure 1-2. Our ledger now contains signatures 4

Chapter 1 IntroduCtIon to BloCkChaIn

However, let’s assume that Bob is keeping the ledger to himself, and
everybody agrees to this. The ledger is now stored in what is a
centralized place. But in this case, if Bob is unavailable at the end of
the day when everybody gathers to settle up, nobody will be able to
refer to the ledger.

We need a way to decentralize the ledger, such that at any given time
any of the people can do a transaction. For this, every person
involved will keep a copy of the ledger to themselves, and when they
meet at the end of the day, they will sync their ledgers.

You are connected to your friends, and so are they to you. Informally,
this makes a peer-to-peer network.

Definition 1-4 a
peer-to-peer network is formed when two or

more computers are connected to each other.

For example, when you are accessing a web page on the Internet
using a browser, your browser is the client, and the web page you’re
accessing is hosted by a server. This represents a centralized system
since every user is getting the information from a single place—the
server.

In contrast, in a peer-to-peer network, which represents a

decentralized system, the distinction between a client and a server is
blurred. Every peer is both a client and a server at the same time.

With the system (Figure 1-3), as the list of peers (people) grows, we
might run into a problem of trust. When everybody meets at the end
of the day to sync their ledgers, how can they believe the others that
the transactions listed in their ledgers are true? Even if everybody
trusts everybody else for their ledger, what if a new person wants to
join this network? It’s natural for existing users to ask this newcomer
to prove that they can be trusted. We need to modify our system to
support this kind of trust. One way to achieve that is through so-
called proof of work, which we introduce next.

5
Chapter 1 IntroduCtIon to BloCkChaIn

Figure 1-3. A decentralized ledger

Definition 1-5 a

proof of work is data that is time-consuming to calculate and easy for

others to verify.

For each record we will also include a special number (or a hash) that
will represent proof of work, in that it will provide proof that the
transaction is valid. We will cover the technical details in the
“Hashing”

section.
At the end of the day, we agree that we will trust the ledger of the
person who has put most of the work in it. If Bob has some errands
to run, he can catch up the next day by trusting the rest of the peers
in the network.

In addition to all this, we want the transactions to have an order, so

every record will also contain a link to the previous record. This
represents the actual blockchain, depicted in Figure 1-4.

Chapter 1 IntroduCtIon to BloCkChaIn

Figure 1-4. A chain of blocks: blockchain

If everybody agreed to use this ledger as a source of truth, there

would be no need to exchange physical money at all. Everybody can
just use the ledger to put in or retrieve money from it.

To understand the technical bits of digital signatures and proof of

work, we will be looking at encryption and hashing, respectively.

Fortunately for us, the programming language that we will be using

has built-in functionalities for encryption and hashing. We don’t have
to dig too deep into how hashing and encryption and decryption
work, but a basic understanding of them will be sufficient.

Observe how we started with a simple definition of a ledger and

gradually built up to a complex system. We will use the same
approach in programming.

1.2 Encryption

We will start with the following definition.

Definition 1-6 Encryption is a method of encoding values such that

only authorized people can view the original content. decryption is a
method of decoding encrypted values.

Chapter 1 IntroduCtIon to BloCkChaIn

Note that in this section we will mostly talk about numbers, but
characters and letters can also be encrypted/decrypted with the same
methods, by using the ASCII2 values for the characters.

Before we talk about encryption, we first have to recall what

functions are, since the encoding/decoding values are achieved with
the usage of them.

1.2.1 Functions

Figure 1-5. A function

Definition 1-7 Functions are mathematical entities that assign

unique outputs to given inputs.

For example, you might have a function that accepts as input a

person and as output returns the person’s age or name. Another
example is the function f ( x) = x + 1. There are many inputs this
function can accept: 1, 2, 3.14. For example, when we input 2, it
gives us an output of 3, since f (2) = 2 + 1 = 3.

2 An ASCII table is a table that assigns a unique number to each

character (such as !, @, a, Z, etc.).

Chapter 1 IntroduCtIon to BloCkChaIn One simple way to think of

functions is in the form of tables. For a function f ( x) accepting a
single argument x, we have a two-column table where the first
column is the input, and the second column is the output.

For a function f ( x, y) accepting two arguments x and y, we have a

three-column table where the first and second columns represent the
input, and the third column is the output. Thus, to display the
function discussed earlier in the form of a table, it would look like
this: x f

( x)

12

23

……
1.2.2 Symmetric-Key Algorithm

We can assume that there exist functions E( x) and D( x) for

encryption and decryption, respectively. We want these functions to
have the following properties:

• E(x) ≠ x, meaning that the encrypted value should

not be the same as the original value

• E(x) ≠ D(x), meaning that the encryption and

decryption functions produce different values

• D(E(x)) = x, meaning that the decryption of an

encrypted value should return the original value

For example, let’s assume there’s some kind of an encryption

scheme, say E("Boro") = 426f726f. We can “safely” communicate the
value 426f726f without actually exposing our original value, and only
those who know the decryption scheme D(x) will be able to see that
D(426f726f) = "Boro".

9
Chapter 1 IntroduCtIon to BloCkChaIn

Another example of encryption scheme is for E(x) to shift every

character in x forward, and for D(x) to shift every character in x
backward.

This scheme is known as the Caesar cipher. To encrypt the text “abc”
we have E("abc") = "bcd", and to decrypt it we have D("bcd") =
"abc".

However, the scheme described makes a symmetric algorithm (Figure

1-6), meaning that we have to share the functions E and D with the
parties involved, and as such, they may be open to attacks.

Figure 1-6. Symmetric-key algorithm

1.2.3 Asymmetric-Key Algorithm

To solve the problems that arise with symmetric-key algorithms, we

will use what is called an asymmetric algorithm or public-key
cryptography (Figure 1-7). In this scheme, we have two kinds of
keys: public and private.

We share the public key with the world and keep the private one to
ourselves.

Figure 1-7. Asymmetric-key algorithm

This algorithm scheme has a neat property where only the private
key can decode a message, and the public key can encode a
message.

10

Chapter 1 IntroduCtIon to BloCkChaIn We have two functions that

should have the same properties as those for the symmetric-key
algorithm.

• E(x, p), which encrypts a message x given a

public key p

• D(x′ , s), which decrypts an encrypted message

x′ given a private (secret) key s

In our example, we will rely on the modulo operation. Recall that a

mod b represents the remainder when a is divided by b. For example,
4 mod 2 = 0 because there is no remainder when dividing 4 by 2;
however, 5 mod 2 = 1.

Here’s one example of a basic encryption algorithm based on addition

and modulo operations:

1. Pick one random number, for example 100. This will represent a
common, publicly available key.

2. Pick another random number in the range (1 , 100), for example

97. This will represent the private key s .

3. The public key p is obtained by subtracting the

common key from the private: 100 − 97 = 3.

4. To encrypt data, add it to the public key and take modulo 100: E(x,
p) = (x + p) mod 100.
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
naisena ollut ympärillään mitään täydellistä varmaa, ei mitään mikä
auttaisi häntä kantamaan musertavaa taakkaa. Kääntyi minne päin
tahansa, oli hän näkevinään arkailua tai epäilystä. Hoviherrat olivat
levottomia rikkauksiensa puolesta ja myivät tavaroitaan. Sukulaiset
ja ystävät ajattelivat maanpakoa. Kaikkein ylpein nainen, Andrée,
loittoni vähitellen sekä vierestä että sydämestä.

Kaikkein jaloin ja rakkain mies, Charny, oli oikun vuoksi

loukkaantunut ja epäili. Tämä tilanne vaikutti lamauttavasti häneen,
joka oli kuin vaisto ja terävä äly yhdessä. Kuinka olikaan tämä
puhdas mies, kuinka tämä horjumaton sydän voinut äkkiä muuttua?

— Ei, — sanoi kuningatar huoaten, — hän ei ole vielä muuttunut,

mutta hän muuttuu kohta.

Hän muuttuu kohta! Mikä kamala varmuus naiselle, joka rakastaa

ylpeänä? Sillä kuningatar rakasti Charnyta sekä sydämellään että
ylpeydellään. Kaksi haavaa tuotti kuningattarelle tuskaa.

Mutta kun hän oli tullut tähän, kun se hetki oli koittanut, jolloin
hän huomasi, kuinka väärin hän oli tehnyt, mitä pahaa hän oli
saanut aikaan, oli vielä aikaa parantaa kaikki.

Tällä kruunatulla naisella ei kuitenkaan ollut joustavaa sielua. Hän

ei voinut edes väärin tehtyään taipua. Ehkä hän jonkun vähäpätöisen
seikan takia olisi voinut ja tahtonut näyttää sielun suuruutta ja ehkä
toinen silloin olisi pyytänyt anteeksi.

Mutta sille, jota hän oli väkevällä ja puhtaalla tunteellaan

kunnioittanut, jolle hän oli avannut salaisimmat ajatuksensa,
kuningatar ei voinut tehdä pienimpiäkään myönnytyksiä. Kun
kuningattaret alentuvat rakastamaan alamaistaan, on heidän
onnettomuutensa siinä, etteivät he koskaan rakasta naisina, vaan
kuningattarina. Tämä nainen piti antamaansa tunnetta niin kalliina,
ettei sitä voitu millään inhimillisellä korvata, ei edes verellä eikä
kyynelillä.

Siitä hetkestä alkaen, jona hän alkoi tuntea mustasukkaisuutta

Andréeta kohtaan hän oli moraalisesti alkanut pienetä. Ja tämän
alentumisen seurauksena olivat oikut. Ja oikkujen seurauksena
suuttumus. Suuttumuksen seurauksena huonot ajatukset, jotka
johtavat huonoihin tekoihin.

Charnylla ei ollut aavistustakaan kaikesta siitä, mitä olemme

kertoneet, mutta hän oli mies, ja hän oli ymmärtänyt, että Marie-
Antoinette oli mustasukkainen ja perin aiheettomasti
mustasukkainen hänen vaimolleen. Tälle naiselle, jota hän koskaan
ei ollut katsellutkaan.

Ei mikään loukkaa suoraa ja petokseen mahdotonta sydäntä niin

kovasti kuin jos se huomaa toisen epäilevän sitä petoksesta. Ei
mikään ole niin suuressa määrässä omiaan kääntämään huomiota
jonkun puoleen, kuin mustasukkaisuus, jolla tätä kunnioitetaan.
Varsinkin, kun tämä mustasukkaisuus on aiheeton.

Silloin se, jota epäillään, alkaa miettiä. Hän katselee vuoroin

mustasukkaista sydäntä ja mustasukkaista henkilöä.

Mitä suurempi on mustasukkaisen sielu, sitä suurempaan vaaraan

se antautuu.

Kuinka voisikaan ajatella, että suuri sydän, terävä äly, oikeutettu

ylpeys, että kaikki tämä välittäisi tyhjänpäiväisestä tai
vähäpätöisestä? Miksi kaunis nainen olisi mustasukkainen? Miksi
valta-asemassa oleva nainen olisi mustasukkainen? Miksi älykäs olisi
mustasukkainen? Kuinka voisi otaksuakaan, että kaikki tämä välittäisi
tyhjänpäiväisestä tai vähäpätöisestä?

Mustasukkainen olento ei ole muuta kuin jahtikoira, joka

välinpitämättömälle metsämiehelle näyttää ansat, joita hän ei ollut
huomannutkaan.

Charny tiesi, että neiti Andrée de Taverney oli kuningattaren vanha

ystävätär, jota aina ennen oli kohdeltu hyvin, joka aina oli saanut
etusijan muiden rinnalla. Miksi Marie-Antoinette ei häntä enää
rakastanut? Miksi Marie-Antoinette oli hänen tähtensä
mustasukkainen?

Hän oli siis huomannut jonkin ihmeellisen kauneussalaisuuden,

jota
Charny ei ollut löytänyt, ehkä siksi, ettei hän ollut etsinytkään?

Hän oli siis tuntenut, että Charny voisi katsella tätä naista ja että
hän kadottaisi jotakin, josta miehen huomio kääntyisi tähän naiseen?

Vai oliko hän ollut huomaavinaan, että Charny ei enää rakastanut

häntä yhtä paljon kuin ennen, vaikka ei mikään ulkonainen seikka
ollut tätä tunnetta vähentänyt?

Mustasukkaisille ei mikään ole sen kohtalokkaampaa kuin se, että

he antavat toisten huomata sydämensä hehkun, jonka tahtoisivat
pitää väkevimmässä voimassa.

Kuinka usein tapahtuukaan, että rakastettu olento, kuullessaan

moitetta kylmäkiskoisuudesta, huomaa sen kylmäkiskoisuuden, jota
hän alkaa tuntea, selvittämättä sitä itselleen.
 Ja kun mies huomaa tämän, kun hän tuntee moittimisen
aiheutetuksi, niin sanokaa, madame, kuinka monta kertaa olette
voinut uudelleen sytyttää riutuvan tulen?

Oi rakastavaisten taitamattomuutta! Tottahan on, että missä on

paljon taitavuutta, siellä tuskin koskaan on kylliksi rakkautta.

Marie-Antoinette oli siis suuttumuksillaan ja väärillä syytöksillään

huomauttanut Charnylle, että kreivin sydämessä oli vähemmän
rakkautta kuin hän olisi luullut. Ja heti kun Charny sen tiesi, katseli
hän ympärilleen nähdäkseen syyn tähän, ja katsellessaan hän
tietystikin huomasi heti syyn kuningattaren mustasukkaisuuteen.

Andrée, hyljätty Andrée-parka, puoliso olematta nainen. Hän sääli

Andréeta.

Pariisista paluun jälkeen sattunut kohtaus oli paljastanut tuon

mustasukkaisuuden suuren salaisuuden, joka siihen asti oli ollut
kaikilta piilossa.

Kuningatarkin huomasi, että kaikki oli tullut ilmi, ja kun hän ei

tahtonut taipua Charnyn edessä, käytti hän toista keinoa, joka hänen
mielestään voisi johtaa samaan tulokseen. Hän alkoi taas kohdella
hyvin Andréeta, otti hänet kaikille kävelyretkilleen mukaansa, piti
iltaisin luonaan. Hän hyväili Andréeta, teki hänet kaikkien toisten
hovineitien kateuden esineeksi.

Ja Andrée mukautui hämmästyen kaikkeen, tuntematta mitään

kiitollisuutta. Hän oli kauan sitten vakuuttanut itselleen, että hän
kuului kokonaan kuningattarelle, että kuningatar voisi tehdä hänelle
mitä tahansa, ja mukautui siis kaikkeen.
 Mutta kun naisen ärtyisyyden täytyi kohdistua johonkuhun, alkoi
kuningatar kohdella hyvin pahoin Charnytä. Hän ei tälle enää
puhunut lainkaan, oli hänelle tyly, koetti näyttää voivansa elää iltoja,
päiviä, viikkoja huomaamattakaan, että toinen oli saapuvilla.

Mutta heti kun Charny oli poissa, tuli naisraukan sydämeen tuska.
Silmät etsivät levottomina sitä, josta ne heti kääntyivät pois, kun
vain huomasivat hänet.

Jos hänen tarvitsi nojata jonkun käsivarteen, jos hänen täytyi

antaa jokin määräys, jos hänellä oli varaa hukata hymy, tuli kaikki se
kenen muun hyvänsä osaksi. Tämä kuka tahansa oli myös aina
kaunis ja hienokäytöksinen mies. Kuningatar luuli parantuvansa
haavastaan haavoittamalla Charnytä.

Charny kärsi ja pysyi vaiti. Hän saattoi aina hillitä itseään. Hän ei
tehnyt ainoaakaan vihaa tai kärsimättömyyttä osoittavaa liikettä
näiden kamalien kärsimysten aikana.

Silloin näki kummallisen näyn, jommoisen ainoastaan naiset voivat

panna toimeen ja ymmärtää.

Andrée tunsi kaikki, mitä hänen miehensä kärsi. Ja kun hän rakasti
miestään sillä enkelimäisellä rakkaudella, joka ei koskaan toivo
mitään, alkoi hän tätä sääliä ja ilmaisi sen.

Tästä säälistä oli seurauksena suloinen ja armelias lähestyminen.

Andrée koetti lohduttaa Charnytä milloinkaan näyttämättä, että hän
huomasi miehensä sitä tarvitsevan.

Ja kaikessa tässä ilmeni se hienotunteisuus, jota voi sanoa

naiselliseksi, sillä vain naiset siihen pystyvät.
 Marie-Antoinette, joka oli pyrkinyt hajoittamalla pääsemään
valtaan, huomasikin menneensä väärään suuntaan ja liittävänsä
yhteen nämä kaksi sielua, jotka hän oli toisilla keinoilla tahtonut
erottaa.

Silloin tätä naista vaivasivat yön hiljaisina ja yksinäisinä hetkinä

sellaiset kamalat epätoivon puuskat, että Jumala voi saada hyvin
suuret ajatukset voimastaan, koska oli luonut olentoja, jotka olivat
kylliksi voimakkaita kestämään sellaisia koettelemuksia.

Kuningatar olisikin varmasti menehtynyt näihin tuskiinsa, ellei

hänen olisi ollut huolehdittava politiikastaan. Vuoteensa kovuutta ei
valita se, jonka jäsenet ovat väsymyksestä turtuneet.

Tällaisten mielentilojen vallassa kuningatar eli, kuninkaan palattua

Versaillesiin, siihen päivään asti, jolloin hän päätti ryhtyä täydellä
todella käyttämään valtaansa koko laajuudessaan.

Ylpeydessään hän arveli heikontumisensa syyksi sitä henkistä

painostusta, joka oli häntä naisena jonkun aikaa rasittanut.

Tälle toimintahaluiselle luonteelle oli ajatteleminen samaa kuin

toiminta. Hän ryhtyi työhön viivyttelemättä. Multa se, mihin hän
ryhtyi, johtikin hänet turmioon.
XVII

FLANDRIAN RYKMENTTI

Kuningattaren pahaksi onneksi olivat kaikki ne tapaukset, jotka

olemme nähneet, vain satunnaisia. Väkevä ja taitava käsi olisi
helposti voinut kaikki parantaa, eikä ollut mistään muusta puhe kuin
voimien keskittämisestä.

Kun kuningatar näki, että pariisilaiset olivat muuttuneet sotilaiksi

ja näyttivät haluavan sotaa, päätti hän niille osoittaa, mikä on oikea
kansalaissota.

"He ovat tähän asti olleet tekemisissä Bastiljin invalidien sekä

huonosti komennettujen ja häilyvien sveitsiläisten kanssa. Nyi heille
näytetään, mitä on pari hyvää kuningasmielistä ja harjoitettua
rykmenttiä. Ehkä näiden rykmenttien joukossa on jo sellainen, joka
on kukistanut kapinan, joka on vuodattanut verta kansalaissodassa.
Kutsutaan sellainen, kaikkein tunnetuin rykmentti. Pariisilaiset
käsittävät silloin, että heille myönnetään yksi ainoa pelastuksen
mahdollisuus, täydellinen alistuminen."
 Olihan kaikki oikeastaan vain kuninkaan ja kansalliskokouksen
välistä riitaa veto-oikeudesta. Kuningas oli kahden kuukauden ajan
taistellut pelastaakseen siekaleen kuninkuudestaan. Hän oli yhdessä
ministeristön ja Mirabeaun kanssa koettanut heikontaa tasavaltaista
kiihkoa, joka koetti hävittää kuningasvallan Ranskasta.

Kuningatar oli kyllästynyt tähän taisteluun, varsinkin sen vuoksi,

että hän oli nähnyt kuninkaan jäävän tappiolle. Kuningas oli tässä
taistelussa menettänyt valtansa ja kansansuosionsa jäännöksetkin ja
kuningatar saanut liikanimen, pilkkanimen.

Eräs näistä kansalle oudoista sanoista, jotka juuri outoutensa

vuoksi hivelevät sen korvaa, nimi, joka ei vielä ollut solvaus, mutta
josta oli tulossa kaikkein verisin, sukkeluus, joka myöhemmin kävi
veriseksi sanaksi: Madame Veto. [Rouva Epäys. — Suom.]

Tämä nimi kiiti vallankumouksellisten laulujen siivillä Saksaan,

kauhistuttaen siellä niiden alamaisia ja ystäviä, jotka olivat Ranskaan
lähettäneet saksalaisen kuningattaren ja syystä ihmettelivät, miksi
häntä soimattiin Itävallattareksi.

Tämä nimi joutui järjettömissä lauluissa säestämään uhrien

viimeisiä huutoja ja kuolontuskia verilöylyjen päivinä. Marie-
Antoinetten nimi oli tästälähin Madame Veto, siihen päivään asti,
jona hän sai nimen Capetin leski.

Hän vaihtoi jo kolmannen kerran nimeä. Kun häntä ensin oli

nimitetty
Itävallaltareksi, oli hän ollut välillä Madame Deficit.

Kun kuningatar näiden taistelujen jälkeen oli ystävilleen koettanut

huomauttaa, kuinka uhkaavassa vaarassa hekin olivat, huomasi hän
ainoastaan sen, että kaupungintalolta oli otettu kuusikymmentä
tuhatta passia. Kuusikymmentätuhatta Pariisin ja Ranskan aatelista
oli mennyt ulkomaille yhtyäkseen kuningattaren ystäviin ja
sukulaisiin. Hyvin merkillinen seikka, joka oli herättänyt
kuningattaren huomiota.

Hän ei tästä hetkestä alkaen ajatellutkaan muuta kuin huolellisesti

valmistettua pakoa, pakosta tai olosuhteista johtuvaa pakoa, jonka
tuloksena olisi pelastus, ja sitten Ranskaan jääneet uskolliset ystävät
voisivat ryhtyä kansalaissotaan, s.o. rankaisemaan
vallankumouksellisia.

Tuuma ei ollut huono. Se olisi varmasti onnistunut. Mutta

kuningattaren takanakin valvoivat pahat voimat.

Kummallinen kohtalo! Tämä nainen, joka herätti tavattoman

suurta uhrautuvaisuutta, ei missään kohdannut vaiteliaisuutta.

Pariisissa tiedettiin hänen aikovan paeta jo ennenkuin hän itsekään

oli tehnyt varmaa päätöstä.

Ja kun se kerran oli tullut tietoon, ei Marie-Antoinette huomannut,

että siitä hetkestä alkaen oli sen toteuttaminen mahdotonta.

Yhtäkaikki saapui kuningasmielisistä tunteistaan kuuluisa

rykmentti, Flandrian rykmentti, rientomarssissa Pariisia kohden. Tätä
rykmenttiä oli pyytänyt saapumaan Versaillesin valtuusto, joka
väsyneenä ylimääräisiin vartioihin, tavantakaa uhatun palatsin
pakolliseen vartioimiseen elintarpeitten jakamisen tähden
syntyneiden alinomaisten kapinoiden vuoksi, tarvitsi toisenlaista
voimaa kuin kansalliskaartin ja miliisin. Palatsia oli vaikea yksinään
enää puolustaa.
 Tämä Flandrian rykmentti siis saapui, ja jotta se heti saavuttaisi
arvovallan, joka sille aiottiin hankkia, oli se otettava vastaan
sellaisella tavalla, että se herättäisi kansan huomiota. Amiraali
d'Estaing kutsui kokoon kaikki kansalliskaartin ja Versaillesissa
olevien joukkojen upseerit ja läksi rykmenttiä vastaan.

Se saapui juhlallisesti Versaillesiin, kanuunoineen, telttoineen ja

muonavaroineen. Tämän keskipisteen ympärille kokoontui joukko
nuoria aatelismiehiä, jotka eivät kuuluneet mihinkään määrättyyn
armeijaan.

He valikoivat itselleen määrätyn univormun tunteakseen toisensa,

liittyivät palveluksesta vapaina oleviin upseereihin, kaikkiin Pyhän
Ludvigin ritarikunnan ritareihin, jotka vaara tai varovaisuus oli tuonut
Versaillesiin. Sieltä he hajaantuivat Pariisiin, joka silloin näki suureksi
hämmästyksekseen keskellään joukon ihan uusia vihollisia; he olivat
hävyttömiä ja tiesivät salaisuuden, joka sopivassa tilaisuudessa kyllä
tuli ilmi.

Sinä hetkenä kuningas saattoi huoleti lähteä. Hänellä olisi ollut

tuki, häntä olisi matkalla suojattu, ja ehkä Pariisi, joka ei vielä asiaa
tarkoin tiennyt ja oli huonosti valmistautunut, olisi päästänyt hänet
menemään. Mutta Itävallattaren pahat henget vartioivat kaikkea.

Liège nousi kapinaan keisariaan vastaan, ja Itävallalla oli tämän

tähden siksi paljon vaikeuksia, että Ranskan kuningatar unohtui.

Kuningatar puolestaan arveli, että sellaisena aikana oli hänen

hienotunteisena lykättävä pakonsa tuonnemmaksi. Ja silloin asiat,
jotka olivat päässeet alkuun, alkoivat kiitää hurjaa vauhtia eteenpäin.
 Flandrian rykmentille annettujen suosionosoitusten jälkeen päätti
henkivartiosto pitää pidot rykmentin upseereille. Nämä päivälliset,
tämä juhla, määrättiin lokakuun ensimmäiseksi päiväksi. Kaikki
kaupungin huomattavimmat henkilöt oli kutsuttu juhlaan.

Mistä oli puhe? Veljeytymisestä flandrialaisten sotilaitten kanssa.

Miksi eivät sotilaat olisi veljeytyneet keskenään, koska piirikunnat ja
maakunnatkin veljeytyvät! Oliko perustuslaissa kielto, joka esti
aatelisia veljeytymästä?

Kuningas oli vielä rykmentin ylipäällikkö ja komensi sitä yksinään.

Hän omisti vielä yksinään Versaillesin palatsin. Hänellä oli oikeus
ottaa sinne vieraakseen kenet halusi.

Miksi hän ei olisi ottanut vastaan näitä kunnon sotilaita ja

arvokkaita aatelisia, jotka saapuivat Douaista käyttäydyttyään siellä
hyvin? Eihän mikään ollut sen luonnollisempaa. Eikä se ketään
kummastuttanut, saatikka säikyttänyt.

Tämän yhteisen aterian tarkoituksena oli lujittaa sitä tunnetta,

joka oli kaikilla Ranskan armeijan rykmenteillä, niiden tehtävänä kun
oli puolustaa vapauden ohella kuningaskuntaa.

Tiesiköhän kuningas edes, mitä oli päätetty?

Suurten tapausten jälkeen oli kuningas vapaa; hän oli tehnyt

myönnytyksiä eikä enää välittänyt mistään. Häneltä oli riistetty
yleisten asioiden taakka. Hän ei enää tahtonut hallita, koska toiset
hallitsivat hänen puolestaan, mutta hän ei suostunut istumaan koko
päiviä ikävissään.
 Sillä välin kun kansalliskokous petollisesti kalvoi ja jyrsi, oli
kuningas metsästysretkellä.

Kun herrat aateliset ja piispat elokuun 1 päivänä luopuivat

kyyhkyslakoistaan ja läänitysoikeuksistaan, kyyhkysistään ja
pergamenttikirjeistään, tahtoi kuningaskin toisten tavoin tehdä
uhrauksia ja hävitti kaikki metsästyspäällikköjen toimet, mutta hän
metsästi itse yhtäkaikki.

Kun Flandrian rykmentin herrat söisivät henkikaartin herrojen

kanssa, olisi kuningas jokapäiväisen tapansa mukaan
metsästämässä, ja ateria olisi lopetettu silloin, kun hän palaisi kotiin.

Tämä asia koski niin vähän häntä, ja hän välitti itse siitä niin
vähän, että päätettiin Versaillesissa pyytää kuningattarelta lupaa
saada pitää juhla palatsissa.

Kuningattaren mielestä ei ollut mitään syytä kieltää

vieraanvaraisuutta flandrialaisilta sotilailta. Hän luovutti näytäntösalin
ja salli, että tänä päivänä rakennettaisiin sinne irtopermanto
suuremman tilan valmistamiseksi sotilaille ja heidän vierailleen.

Kun kuningatar osoittaa vieraanvaraisuutta ranskalaisille

aatelismiehille, osoittaa hän sitä täydellisesti. Ruokasali oli siis saatu
kuntoon; puuttui vain salonki. Kuningatar luovutti Herkules-salin.

Torstaina lokakuun ensimmäisenä päivänä, niinkuin olemme jo

maininneet, pidettiin nämä pidot, jotka historiassa perin selvästi
todistavat, kuinka ajattelematon tai sokea kuningasvalta oli.

Kuningas oli metsästämässä. Kuningatar oli sulkeutunut

huoneeseensa alakuloisena ja mietteissään. Hän oli päättänyt olla
kuuntelematta ainoatakaan lasien kilahdusta tai ainoatakaan ääntä.

Hänen poikansa oli hänellä sylissään, Andrée hänen lähellään.

Kaksi naista teki huoneen nurkassa työtä. Siinä oli hänen
ympäristönsä.

Vähitellen saapui linnaan häikäiseviä, sulkatöyhtöisiä,

kiiltäväaseisia upseereita. Hevoset hirnuivat tallien luona, torvet
soivat, Flandrian rykmentin ja henkikaartin soittokunnat täyttivät
ilman sävelillä.

Versaillesin porteilla seisoi kalpea, utelias joukko, joka epäluuloisen

levottomana vaani, selitteli, tutki sekä iloa että säveleitä. Silloin
tällöin tulvehti kuin etäisen myrskyn tuulahduksina avoimista ovista
iloisen melun keralla ruokahöyrypilviä.

Ajattelematonta oli sallia tämän nälkiintyneen kansan hengittää

lihan ja viinien hajua, antaa synkän kansan nähdä iloa ja
toivorikkautta.

Juhlaa jatkui kuitenkin häiriöttä. Alussa upseerit selvinä ollessaan

ja kunnioittaen univormuaan olivat puhelleet hiljaa ja ryypänneet
vähän. Ensimmäisen neljänneksen aikana suoritettiin ohjelma, siten
kuin se edeltäpäin oli suunniteltu.

Tuotiin toinen ruokalaji.

Herra de Lusignan, Flandrian rykmentin komendantti, ehdotti

kolme tervehdysmaljaa juotavaksi: Kuninkaan, kuningattaren,
dauphinin ja kuninkaallisen perheen kunniaksi. Neljä kattoon asti
kaikuvaa hurraahuutoa kuului ulkona olevien synkkien katselijoiden
korviin.
 Muuan upseeri nousi. Ehkä hän oli älykäs ja urhea mies, joka
terveellä järjellään näki, mihin tämä voisi johtaa: kenties hän
rehellisesti rakasti kuninkaallista perhettä, jota nyt sellaisella
pauhulla juhlittiin.

Hän ymmärsi, että kaikkien näiden maljapuheiden joukosta oli

unohtunut yksi, joka ehdottomasti kuului niihin. Hän ehdotti
juotavaksi kansakunnan maljan.

Kuului mutinaa ja sitten pitkäaikainen huuto.

"Ei, ei!" vastasivat kaikki läsnäolevat yhtaikaa.

Ja kansakunnan malja hylättiin. Juhla sai siis oikean luonteensa,

virta oikean vauhtinsa.

On sanottu ja sanotaan vieläkin, että tämän maljan ehdottaja oli

vastakkaisten mielenosoitusten salainen kätyri. Olkoon kuinka
tahansa, hänen sanansa saivat aikaan ikävän vaikutuksen.
Kansakunnan voi vielä unohtaa. Mutta sen solvaaminen on jo liikaa.
Kansakunta kostaa sen.

Kun tästä hetkestä alkaen jää oli murtunut, kun hiljaisuutta

seurasivat huudot ja kiihkeät keskustelut, ei kurista enää voinut
puhuakaan; sisään kutsuttiin krenatöörit, rakuunat ja sveitsiläiset,
kaikki linnassa olevat tavalliset sotilaat.

Viini virtasi: se täytti kymmenen kertaa lasit. Jälkiruoka tuotiin

sisään, anastettiin hyökkäämällä. Humaltuminen oli ihan yleistä.
Sotilaat unohtivat kilistelevänsä maljoja upseeriensa kanssa. Se oli
todellakin veljeytymisen juhla.
 Kaikkialla huudettiin: Eläköön kuningas! Eläköön kuningatar! Näin
paljon kukkia, näin paljon valoja, näin paljon kullatuista katoista
säihkyviä välkkeitä, näin paljon riemukkaiden ajatusten valaisemia
kasvoja, näin paljon silmistä loistavaa uskollisuuden välkettä! Se oli
todella näky, jonka kuningatar olisi hyvin mielellään nähnyt; se olisi
antanut kuninkaalle varmuutta.

Tämä onneton kuningas, tämä alakuloinen kuningatar, miksi he

eivät ottaneet juhlaan osaa!

Hovipalveluksessa olevat upseerit poistuivat, juoksivat Marie-

Antoinetten luo, kertoivat hänelle liioitellen kaikki, mitä olivat
nähneet.

Silloin naisen sammunut katse kirkastui, ja hän nousi. Vielä oli siis
uskollisuutta ja kiintymystä ranskalaisten sydämissä. Vielä oli siis
toivoa.

Kuningatar loi synkän katseen ympärilleen.

Hänen ovelleen alkoi kokoontua palvelijoita. Kuningatarta

pyydettiin, rukoiltiin saapumaan, ei muuta kuin vain poikkeamaan
tähän juhlaan, missä kaksituhatta miestä innoissaan vakuutti
jumaloivansa yksinvaltiutta.

"Kuningas on poissa", sanoi hän alakuloisesti; "minä en voi lähteä

yksinäni."

"Dauphinin kanssa", sanoivat muutamat ajattelemattomat, jotka

eniten pyysivät häntä lähtemään.

"Madame, madame", kuiskasi muuan ääni hänen korvaansa;

"jääkää tänne, minä pyytämällä pyydän, jääkää."
 Hän kääntyi; se oli Charny.

"Mitä", sanoi kuningatar, "ettekö te olekaan noiden urhoollisten

miesten seurassa?"

"Olen tullut sieltä, madame. Siellä vallitsee sellainen intoilu, että se

voi enemmän vahingoittaa kuin hyödyttää teidän majesteettianne."

Marie-Antoinettella oli oikkujensa päivä. Tänään hänen teki mieli

toimia päinvastoin kuin Charny toivoi.

Hän katsoi kreiviin halveksivasti ja aikoi vastata hänelle pisteliäästi,

kun Charny teki kunnioittavasti estävän liikkeen sanoen:

"Minä rukoilen, madame, odottakaahan edes kuninkaan neuvoa."

Hän luuli siten voittavansa aikaa.

"Kuningas! Kuningas!" huusivat monet yhtaikaa. "Kuningas palaa

metsästysretkeltä."

Se oli totta.

Marie-Antoinette nousi, riensi kuningasta vastaan, jolla vielä on

saappaat jalassa ja vaatteet pölyssä.

"Monsieur", sanoi hän, "tuolla vietetään juhlaa, joka on Ranskan

kuninkaan arvon mukainen. Tulkaa! Tulkaa!"

Ja hän tarttui kuninkaan käsivarteen ja veti hänet mukanaan

katsomattakaan Charnyn puoleen, joka raivoissaan tarttui rintaansa
niin että kynnet repivät siihen naarmuja.
 Taluttaen vasemmalla kädellään poikaansa kuningatar astui
portaita alas. Edellä meni suuri lauma hovilaisia, jouduttaen hänen
astuntaansa. Hän saapui oopperasalin ovelle sinä hetkenä, jona lasit
oli täytetty kahdennenkymmenennen kerran ja ne tyhjennettiin
huutaen: eläköön kuningas ja kuningatar!
XVIII

HENKIKAARTIN JUHLA

Sinä hetkenä, jona kuningatar kuninkaan ja poikansa kanssa

saapui oopperan permannolle, kaikui niin väkevä huuto yltympäri
kuin miina olisi räjähtänyt. Huumaantuneet sotilaat, kiihoittuneet
upseerit nostivat hattujaan ja miekkojaan huutaen: Eläköön
kuningas! eläköön kuningatar! eläköön dauphin!

Soittokunta alkoi soittaa: Oi Rikhard, kuninkaani!

Tähän lauluun sisältyvät ajatukset olivat tulleet niin selviksi, ne

kuvasivat niin täydellisesti kaikkien mietteitä, niin täydellisesti juhlan
tunnelmaa, että kaikki heti laulun alussa yhtyivät siihen.

Kuningatar unohti innoissaan olevansa humalaisten miesten

seurassa. Kuningas oli hämmästynyt; selvän järkensä avulla hän
varsin hyvin tajusi, ettei hänen paikkansa ollut täällä, että hän asteli
tietä, jota omatunto ei sallinut, mutta hän oli heikko, ja mieltä hiveli
suosio ja innostus, jota hän ei ollut tottunut enää näkemään
kansassaan. Hänkin antautui vähitellen yleisen innostuksen valtaan.
 Charny, joka koko aterian aikana ei ollut juonut muuta kuin vettä,
nousi kalpeana nähdessään kuninkaan ja kuningattaren. Hän oli
toivonut, että kaikki olisi tapahtunut heistä etäällä, ja vähät silloin
kaikesta; voisihan väittää sen vääräksi, peruuttaa kaikki, mutta
kuninkaan ja kuningattaren läsnäolo muutti sen historiaksi.

Mutta hänen kauhunsa vielä yltyi, kun hän näki veljensä Georgesin
lähestyvän kuningatarta ja hymyilyn rohkaisemana puhuvan.

Hän oli siksi kaukana, ettei voinut kuulla, mitä veli sanoi. Mutta
liikkeistä hän arvasi, että se oli jokin pyyntö.

Sen kuultuaan kuningatar nyökkäsi myöntävästi ja irroittaen äkkiä

kokardin, joka oli hänen päähineessään, antoi sen nuorelle miehelle.

Charny vavahti, ojensi käsivartensa ja oli huutamaisillaan.

Se ei ollut edes valkoinen kokardi, ranskalainen, jonka kuningatar

ojensi ajattelemattomalle upseerille. Se oli musta kokardi,
itävaltalainen, vihollisen tunnus.

Tällä kertaa ei kuningattaren teko enää ollut ajattelemattomuutta;

se oli petosta.

Mutta nämä intomieliset miesraukat, jotka Jumala tahtoi tuhota,

olivat niin mielettömiä, että kun Georges de Charny näytti heille
mustaa kokardia, silloin ne, joilla oli valkoinen kokardi heittivät sen
syrjään, ja ne, joilla oli kolmivärinen, polkivat sen jalkoihinsa.

Ja silloin huumaus kävi niin suureksi, että peläten tukehtuvansa

suudelmiin ja joutuvansa niiden tallattaviksi, jotka polvistuivat heidän
eteensä, Flandrian rykmentin ylhäisten vieraitten täytyi poistua omiin
huoneisiinsa.
 Tämä kaikki oli epäilemättä vain ranskalaista hurjuutta, jolle
ranskalaiset aina ovat valmiit antamaan anteeksi, jos hurjastelu olisi
päättynyt innostukseen. Mutta kun sivuutettiin innostuskin!

Olivathan nämä kunnon kuningasmieliset hyväillessään kuningasta

kynsineet hiukan kansakuntaa, jonka nimessä kuninkaalle tehtiin niin
paljon vääryyttä, että laulun sanat olivat täysin oikeassa:

"Ei armaalleen sais huolta tuottaa!"

Tätä laulun säveltä soitettaessa kuningas, kuningatar ja dauphin

poistuivat.

Heti heidän poistuttuaan juhlan osanottajat yllyttivät toisiaan ja

muuttivat juhlasalin piankin valloitetuksi kaupungiksi.

Monsieur Perceval, d'Estaingin ajutantti, viittasi soittamaan

hyökkäysmerkin.

Hyökkäys ketä vastaan? Poissaolevaa vihollista vastaan!

Kansaa vastaan.

Hyökkäyssoitto, tämä ranskalaisen korville suloinen sävel, muutti

Versaillesin oopperasalin taistelukentäksi ja aitioissa istuvat kauniit,
helläsydämiset naiset vihollisiksi.

Huuto: "hyökätkää!" kaikui sadoista suista, ja aitioihin alettiin

kiivetä. Totta kyllä olivat hyökkääjät kaikkea muuta kuin peloittavat,
ja piiritetyt ojensivat heille kätensä.

Ensimmäiseksi saapui parvekkeelle muuan flandrialainen

krenatööri.
Perceval otti ristin napinreiästään ja kiinnitti sen hänen rintaansa.
Totta kyllä se oli limburgilainen risti, sellainen, joka ei ole
oikeastaan mikään risti.

Ja tämä kaikki tapahtui itävaltalaisten värien vallitessa, kansallista

kokardia kirotessa.

Sieltä täältä kuului uhkaavia huutoja. Mutta nämä huudot, yhtyen

laulajien karjuntaan, piirittäjien hurraahuutoihin, torvien räikynään,
kaikuivat uhkaavina kansan korviin, joka kuunteli ovilla, ensiksi
hämmästyen ja sitten suuttuen.

Sitten levisi tieto ulkosalle, torille, sitten kaduille, että musta

kokardi oli tullut valkoisen kokardin sijaan, ja että kolmivärinen oli
tallattu maahan.

Saatiin tietää, että muuan kansalliskaartin upseeri, joka kaikista

uhkauksista huolimatta oli säilyttänyt kolmivärisen kokardinsa, oli
saanut pahan haavan kuninkaan huoneistossa.

Siellä täällä kerrottiin, että yksi ainoa upseeri oli liikkumatta ja

surullisena seisonut tämän salin ohella, joka oli muuttunut
sirkukseksi, missä kaikki nämä miehet juoksivat raivoissaan. Hän oli
katsellut, kuunnellut, astunut uskollisena sotilaana esiin, alistunut
enemmistön kaikkivaltaan, ottaen niskoilleen toisten syyn, ottaen
edesvastuun kaikesta siitä, mitä armeija Flandrian rykmentin
upseerien edustamana oli tehnyt luvatonta. Mutta tämän hullujen
keskellä olleen ainoan viisaan upseerin nimeä ei mainittu. Ja jos olisi
mainittu, ei kukaan olisi uskonut, että kreivi de Charny,
kuningattaren suosikki, oli ollut se, joka valmiina kuolemaan
kuningattaren puolesta oli eniten kärsinyt hänen menettelystään.
 Kuningatar puolestaan oli palannut huoneisiinsa huumaantuneena
tämän kohtauksen taikavaikutuksesta. Hänen ympärilleen kokoontui
piankin suuri lauma hoviherroja ja ihailijoita.

"Näettehän", sanottiin hänelle, "näettehän, millainen on

oikeastaan joukkomme mieliala. Kun teille puhutaan kansan raivosta
anarkististen ihanteiden puolesta, näettehän, ettei se voi taistella
ranskalaisten sotilaitten voimakasta, kuningasvaltaa suosivaa intoa
vastaan."

Ja kun kaikki nämä sanat sisälsivät juuri sen, mitä kuningatar

salaa toivoi, antautui hän haaveittensa valtaan huomaamattakaan,
että Charny oli jäänyt kauas hänestä.

Vähitellen melu kuitenkin taukosi. Uni sammutti kaikki

juopumuksen virvatulet, kaikki kuvittelut. Kun kuningas ennen
levollemenoa kävi tapaamassa kuningatarta, sanoi hän nämä syvää
viisautta ilmaisevat sanat: "Saamme nähdä huomenna."

Mikä ajattelemattomuus! Kaikki muut paitsi kuningatar olisivat

käsittäneet nämä sanat viisaaksi neuvoksi. Mutta Marie-Antoinettessa
ne elähdyttivät puoliksi kuivettuneet vastustuksen ja uhman lähteet.

"Se on totta", ajatteli hän kuninkaan poistuttua, "tämä nyt

palatsiin tänä iltana suljettu liekki leviää yöllä Versaillesiin ja sytyttää
huomenna koko Ranskan tuleen. Kaikki nämä upseerit, nämä
sotilaat, jotka tänä iltana antoivat minulle hehkuvia todistuksia
uskollisuudestaan, saavat petturin, kansakuntaa vastaan kapinoivan
nimen. Heitä sanotaan isänmaan murhaajiksi, näitä aatelissukujen
johtohenkilöitä mainitaan Pittin ja Koburgin kätyreitten apulaisiksi,
kuningasvallan kiertotähdiksi, barbaareiksi, pohjoisesta tulleiksi
raakalaisiksi. Jokainen näistä päistä, joka otti hattuunsa mustan
kokardin, on määrätty koristamaan lyhtypatsaita Grève-torilla.
Jokaisen näistä rinnoista, joista kauniina kaikui huuto: eläköön
kuningatar! lävistää ensimmäisessä kahakassa katala puukko tai
inhoittava peitsi. Ja taas olen minä, yhä vain minä, saanut kaiken
tämän aikaan. Minä tuomitsen näin kuolemaan monta kunnon
palvelijaa, minä, loukkaamaton kuningatar, jolle edessä
teeskennellään, mutta jota takana vihan vimmassa solvaistaan. Ei,
ennenkuin olen siihen määrään kiittämätön ainoita ja viimeisiä
ystäviä kohtaan, ennenkuin olen niin raukkamainen ja sydämetön,
otan kaiken syyn niskoilleni. Minun tähteni tämä kaikki on
tapahtunut, minä siis otan myös kaikki vihatkin vastaan. Saamme
nähdä, kuinka pitkälle viha vie, saamme nähdä, kuinka korkealle
valtaistuimeni portaille uskaltaa tuo likainen virta kohota."

Kun kuningatarta kerran kiihoitti synkistä tuumista raskas

unettomuus, ei voinut olla epäilystäkään siitä, millaiseksi seuraava
päivä kävisi.

Seuraava päivä saapui katumuksen synkistämänä, napinan

täyttämällä. Silloin kansalliskaarti, jolle kuningatar oli lahjoittanut
lipun, tuli päät kumarassa ja hämärin katsein kiittämään hänen
majesteettiansa.

Helposti huomasi näiden miesten käytöksestä, että he eivät

hyväksyneet eilisiä tapauksia, ja että he olisivat niitä suoraan
moittineet, jos olisivat uskaltaneet. He olivat ottaneet osaa
kulkueeseen, olleet ottamassa vastaan Flandrian rykmenttiä, saaneet
kutsun saapua juhlaan ja saapuneetkin. Mutta kun he olivat
suuremmassa määrässä kansalaisia kuin sotilaita, olivat he pitojen
aikana tohtineet tehdä yrmeitä huomautuksia, joita ei kuitenkaan
otettu varteen. Nämä huomautukset olivat nyt muuttuneet
moitteeksi, soimaukseksi.

Saapuessaan palatsiin kiittämään kuningatarta oli heidän

mukanaan suuri väenpaljous.

Olosuhteiden vakavuus sai aikaan sen, että lipun antaminen tuli

vaikuttavaksi tilaisuudeksi. Molemmin puolin saaliin nähdä, kenen
kanssa oltiin tekemisissä.

Omasta puolestaan kaikki sotilaat ja upseerit, jotka eilen olivat

panneet itsensä vaaraan, tahtoivat tietää, missä määrin kuningatar
kannatti heidän ajattelematonta mielenosoitustaan. He olivat
asettuneet seisomaan vastapäätä tätä loukkaantunutta kansaa, jota
he eilen olivat solvaisseet, saadakseen ensimmäisinä kuulla palatsista
kaikuvat viralliset sanat.

Vastavallankumouksen koko edesvastuu oli siis nyt kuningattaren

niskoilla.

Hän saattoi kuitenkin vielä väistää edesvastuun, estää

onnettomuuden. Mutta hän, ylpeän rotunsa ylpeimpänä jäsenenä, loi
kirkkaan loistavan, varman katseen ympärilleen, ystäviinsä ja
vihamiehiinsä ja kääntyi seuraavin sanoin kansalliskaartin upseerien
puoleen:

"Hyvät herrat", sanoi hän, "olen hyvin onnellinen saadessani

lahjoittaa teille tämän lipun. Kansakunnan ja armeijan tulee rakastaa
kuningasta yhtä paljon kuin minä rakastan kansakuntaa ja armeijaa.
Olen ollut ihastuksissani eilispäivästä."
 Kuningattaren lausuessa nämä sanat kirkkaalla äänellä, kuului
joukosta mutinaa ja voimakas kättentaputus paukahti sotilaitten
riveistä.

"Hän kannattaa meitä", ajattelivat toiset.

"Hän pettää meidät", miettivät toiset.

Siis teille, kuningatarparka, ei tuo lokakuun ensimmäisen päivän

ilta ollutkaan mitään odottamatonta. Siis, te, onneton kuningatar,
ette paheksinut eilistä päivää, ette sitä kadu.

Sensijaan että olisitte sitä katunut, olittekin siitä ihastunut!

Charny, joka seisoi eräässä ryhmässä, kuuli suureksi surukseen

tämän hyväksymisen, vieläpä henkikaartin juominkien ylistämisenkin.

Kääntäessään silmänsä joukon puoleen, kuningatar kohtasi nuoren

miehen katseen, ja hän tarkasti rakastettunsa ilmeitä nähdäkseen,
minkä vaikutuksen hän oli puheellaan tehnyt.

"Ehkä olenkin urhoollinen?" tahtoi hän sanoa.

"Madame, pikemmin olette hullu kuin urhoollinen", vastasi kreivin

tuskan synkistämä ilme.
XIX

NAISET SEKAANTUVAT ASIAAN

Versaillesissa valmisteltiin sankarillista mielialaa kansaa vastaan.

Pariisissa koottiin ratsuväkeä hovia vastaan. Mutta tämä ratsuväki
kuljeksi kaduilla. Nämä kansan ritarit kulkivat ryysyisinä, käsi miekan
kahvassa tai pistoolin varressa, ajatellen tyhjiä taskujaan ja kurisevia
vatsojaan.

Kun Versaillesissa juotiin liian paljon, ei Pariisissa ollut edes kylliksi

ruokaa. Versaillesin pöydissä oli liiaksi viiniä. Pariisin leipureilla ei
ollut kylliksi jauhoja.

Kummallinen seikka! Tämä suuri sokeus saisi meikäläiset

politikoitsijat, jotka ovat tottuneet näkemään monen valtaistuimen
sortumisen, säälistä hymyilemään.

Valmistaa vastavallankumousta ja kiihoittaa taisteluun nälkäisiä

ihmisiä! Onhan selvää, sanoo historia, jonka on täytynyt ruveta
materialistiseksi filosofiksi, että kansa ei milloinkaan taistele
hurjemmin kuin päivällistä syömättä.
 Olihan kuitenkin helppo antaa kansalle leipää, ja Versaillesin leipä
olisi silloin tuntunut vähemmän katkeralta.

Mutta Corbeilin jauhot eivät saapuneet. Corbeil on niin kovin

kaukana Versaillesista! Kukahan kuninkaan ja kuningattaren seurassa
olisi ajatellut Corbeilia?

Kaikeksi onnettomuudeksi oli tämän hovin huolimattomuuden

tähden nälänhätä, niin vaikeasti nukkuva ja niin helposti heräävä
kummitus, tullut kalpeana ja huolestuttavana Pariisin kaduille. Se
kuuntelee kaikissa kadunkulmissa, kokoo joukkonsa kiertolaisista ja
pahantekijöistä, painaa kasvonsa rikkaitten ja virkailijoitten
ikkunaruutuja vasten.

Miehet muistavat kahakoita, jotka maksavat paljon verta,

muistavat Bastiljin, Foulonin, Berthierin ja Flessellesin, pelkäävät
saavansa kerran vielä murhaajan nimen ja odottavat.

Mutta naiset eivät tähän asti ole vielä tehneet muuta kuin
kärsineet kolminkertaisesti: Lapsensa puolesta, joka itkee ja on
kärsimätön, koska se ei tunne nälän syytä, ja joka sanoo: Miksi et
anna minulle, leipää? Miehensä puolesta, joka synkkänä ja
vaiteliaana lähtee aamulla kotoa palatakseen illalla vielä synkempänä
ja vaiteliaampana. Lopuksi omasta puolestaan, ajatellen kaikkia
perheellisiä ja äidillisiä kärsimyksiään. Mutta nyt naiset tahtovat
päästä kostamaan, palvella isänmaata omalla tavallaan.

Naisethan olivat saaneet aikaan lokakuun ensimmäisen päivän

Versaillesissa. Naisten vuoro oli panna toimeen lokakuun viides päivä
Pariisissa. Gilbert ja Billot olivat Palais-Royalissa Foyn kahvilassa.
Siellä tehtiin päätöksiä. Äkkiä kahvilan ovi aukeni; muuan nainen
syöksyi sisään kauhuissaan. Hän ilmoitti nähneensä miehiä valkoisine
ja mustine kokardeilleen, jotka olivat tulleet Versaillesista Pariisiin.
Hän puhui yleisestä vaarasta.

Muistammehan, mitä Charny oli sanonut kuningattarelle:

"Madame, silloin on syytä pelätä, kun naiset sekaantuvat asiaan."

Se oli Gilbertinkin mielipide.

Nähdessään siis naisten sekaantuvan asiaan hän kääntyi Billotin

puoleen ja sanoi vain tämän sanan:

"Kaupungintalolle!"

Sen keskustelun jälkeen, joka oli ollut Billotin, Gilbertin ja Pitoun

välillä ja jonka seurauksena oli Pitoun paluu pienen Sébastien
Gilbertin seurassa Villers-Cotteretsiin, Billot totteli jokaista
Gilbertin viittausta ja sanaa, sillä hän ymmärsi olevansa voima,
Gilbertin edustaessa järkeä.

Molemmat riensivät kahvilasta, menivät Palais-Royalin puiston

poikki, sitten Fontaines-pihan halki Saint-Honoré-kadulle. Hallien
kohdalla he näkivät nuoren tytön, joka pärryttäen rumpua tuli
Bourdonnais-kadulta. Gilbert pysähtyi ihmeissään.

"Mitä tämä tietää?" kysyi hän.

"Näettehän itse, tohtori", sanoi Billot: "nuori tyttö pärryttää

rumpua jokseenkin hyvin."

"Hän on kai kadottanut jonkun ruuvin", sanoi eräs ohikulkija.

"Hän on hyvin kalpea", sanoi Billot.

 "Kysykää häneltä, mitä hän tahtoo", lausui Gilbert.

"Kaunis tyttö", sanoi Billot, "miksi noin soitatte rumpua?"

"Minun on nälkä!" vastasi nuori tyttö heikolla ja kimakalla äänellä.

Ja hän jatkoi matkaansa soittaen rumpuaan.

Gilbert oli kuullut vastauksen.

"Tämä alkaa näyttää peloittavalta", sanoi hän.

Ja hän katsoi tarkemmin naisia, jotka seurasivat rumpua lyövää

tyttöä. He olivat laihoja, horjuvia, epätoivoisen näköisiä.

Näiden naisten joukossa oli sellaisia, jotka eivät olleet syöneet

kolmeenkymmeneen tuntiin. Ja sieltä kuului toisinaan huuto, joka
uhkasi heikkoudellaankin, sillä tämän huudon saattoi kuulla tulevan
nälkiintyneistä suista.

"Versaillesiin!" huusivat he, "Versaillesiin!"

Ja matkallaan he viittasivat kaikille vastaan tuleville naisille, ja

kaikille, jotka he näkivät ikkunoissa.

Vaunut ajoivat ohitse; niissä istui kaksi vallasnaista, jotka pistivät

päänsä vaunujen ikkunasta ja alkoivat nauraa.

Rummuttajan kulkue pysähtyi. Parikymmentä naista hyökkäsi

vaunujen ovelle, pakotti naiset astumaan kadulle ja liittymään heidän
joukkoonsa. Kun he vastustelivat ja estelivät, sai pari kovaa
korvapuustia heidät heti tottelemaan.

Näiden naisten jäljestä, jotka etenivät hitaasti, sillä he kokosivat

joukkoa pitkin matkaa, asteli mies molemmat kädet