Beginning MicroPython with the Raspberry Pi

Pico: Build Electronics and IoT Projects 1st

Edition Charles Bell download

https://ebookmeta.com/product/beginning-micropython-with-the-
raspberry-pi-pico-build-electronics-and-iot-projects-1st-edition-
charles-bell/

Download more ebook from https://ebookmeta.com

We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit ebookmeta.com
to discover even more!

Beginning Sensor Networks with XBee, Raspberry Pi, and

Arduino, Second Edition: Sensing the World with Python
and MicroPython Charles Bell

https://ebookmeta.com/product/beginning-sensor-networks-with-
xbee-raspberry-pi-and-arduino-second-edition-sensing-the-world-
with-python-and-micropython-charles-bell/

Beginning IoT Projects: Breadboard-less Electronic

Projects 1st Edition Charles Bell

https://ebookmeta.com/product/beginning-iot-projects-breadboard-
less-electronic-projects-1st-edition-charles-bell/

Raspberry Pi Pico Beginner s Guide The Latest Guide to

Master Your Raspberry Pi Pico and Build Amazing Project
Greham O Wilson

https://ebookmeta.com/product/raspberry-pi-pico-beginner-s-guide-
the-latest-guide-to-master-your-raspberry-pi-pico-and-build-
amazing-project-greham-o-wilson/

On the Reception of the Heterodox into the Orthodox

Church 1st Edition Uncut Mountain Press

https://ebookmeta.com/product/on-the-reception-of-the-heterodox-
into-the-orthodox-church-1st-edition-uncut-mountain-press/
A Moosehead Spring Max and Rose 1st Edition Chashiree
M. & Mk Moore [M.

https://ebookmeta.com/product/a-moosehead-spring-max-and-
rose-1st-edition-chashiree-m-mk-moore-m/

Flames of Ice Prequel 1st Edition A C Pontone Pontone A

C

https://ebookmeta.com/product/flames-of-ice-prequel-1st-edition-
a-c-pontone-pontone-a-c/

Sojourns The Journey to Greece SUNY series in

Contemporary Continental Philosophy Martin Heidegger

https://ebookmeta.com/product/sojourns-the-journey-to-greece-
suny-series-in-contemporary-continental-philosophy-martin-
heidegger/

War God for Hire Mercenary A Reincarnation Cultivation

Litrpg Adventure 1st Edition David Burke

https://ebookmeta.com/product/war-god-for-hire-mercenary-a-
reincarnation-cultivation-litrpg-adventure-1st-edition-david-
burke/

The Routledge International Handbook of Juvenile

Homicide 1st Edition Kathleen M. Heide

https://ebookmeta.com/product/the-routledge-international-
handbook-of-juvenile-homicide-1st-edition-kathleen-m-heide/
Building Sustainable Financing Structures for
Population Health Insights from Non Health Sectors
Proceedings of a Workshop 1st Edition And Medicine
Engineering National Academies Of Sciences
https://ebookmeta.com/product/building-sustainable-financing-
structures-for-population-health-insights-from-non-health-
sectors-proceedings-of-a-workshop-1st-edition-and-medicine-
engineering-national-academies-of-sciences/
Charles Bell

Beginning MicroPython with the

Raspberry Pi Pico
Build Electronics and IoT Projects
Charles Bell
Warsaw, VA, USA

ISBN 978-1-4842-8134-5 e-ISBN 978-1-4842-8135-2

https://doi.org/10.1007/978-1-4842-8135-2

© Charles Bell 2022

This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively
licensed by the Publisher, whether the whole or part of the material is
concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of
illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in
any other physical way, and transmission or information storage and
retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or
dissimilar methodology now known or hereafter developed.

The use of general descriptive names, registered names, trademarks,

service marks, etc. in this publication does not imply, even in the
absence of a specific statement, that such names are exempt from the
relevant protective laws and regulations and therefore free for general
use.

The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the
advice and information in this book are believed to be true and accurate
at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or the
editors give a warranty, expressed or implied, with respect to the
material contained herein or for any errors or omissions that may have
been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional
claims in published maps and institutional affiliations.

This Apress imprint is published by the registered company APress

Media, LLC, part of Springer Nature.
The registered company address is: 1 New York Plaza, New York, NY
10004, U.S.A.
I dedicate this book to my brother, Ronald, who is in our hearts and in our
prayers daily. May God bless you and heal you.
Introduction
The Raspberry Pi is the most popular single-board computer platform
available. The boards are inexpensive, run the latest fully featured
operating systems, and are backed by a growing ecosystem of
developers, engineers, enthusiasts, and hobbyists. But raspberrypi.org
wasn’t done there. Now, we have a Raspberry Pi microcontroller called
the Raspberry Pi Pico.
The Raspberry Pi Pico, with a very low cost, small form factor, and
system-on-the-chip technology, is enabling many more people to learn,
experience, and complete projects that would previously have required
special (and expensive) hardware or having to learn a complex
programming language – MicroPython. Built on the parent language,
Python, MicroPython provides all of the ease of programming and
hardware access in Python with a special interpreter built-in that
allows the Pico to boot and execute MicroPython code. Nice.
This book presents a beginner’s guide to MicroPython and the
Raspberry Pi Pico. I cover topics including a tour of the Pico and related
hardware, a tutorial on MicroPython programming, what types of
sensors exist, how they communicate their values (observations or
events), how they can be used in your MicroPython projects, and how
to build your own Internet of Things (IoT) projects.
Who This Book Is For
I have written this book with a wide variety of readers in mind. It is
intended for anyone who wants to get started building their IoT
projects without learning a complicated programming language or
those who want to learn how to use components, devices, and sensors
with a Raspberry Pi Pico.
Whether you have already been working with IoT projects, or
maybe have taken an introductory electronics course, or even have read
a good Apress book on the Raspberry Pi, you will get a lot out of this
book. Best of all, if you ever wanted to build your own IoT solutions,
this book is just what you need!
Most importantly, I wrote this book to meet my own needs.
Although there are some excellent books on the Raspberry Pi, sensors,
IoT, and MicroPython, I could not find a single reference that showed
how to put all of these together.

About the Chapters

There are fourteen chapters, six of which include projects that
demonstrate and teach key concepts of building IoT projects. There are
also chapters that introduce MicroPython, present an overview of the
hardware, and teach you how to program in MicroPython, and there’s
also an introduction to electronics for beginners.
The project chapters are split into two groups, those projects that
require discrete components to form simple IoT solutions and those
that use the Grove component system to utilize Grove modules to build
more sophisticated IoT projects without soldering.
Depending on your skill level with the chapter topic, you may find
some of the projects easier to complete than others. It is my hope that
you find the projects challenging and enlightening (but, more
importantly, informative) so that you can complete your own projects.
The following presents an overview of each chapter.
Chapter 1 – Introducing the Raspberry Pi Pico
In this chapter, you will learn what makes the Pico different from the
Raspberry Pi boards, what a microcontroller is, and a demonstration of
how easy it is to work with the Raspberry Pi Pico.
Chapter 2 – Introducing MicroPython
You will learn more about MicroPython including an overview of how
to get started. The examples in this chapter are intended to give you a
taste of what you can do rather than a detailed tutorial. That said, I
encourage you to attempt the examples for practice. We will see a
detailed tutorial for programming MicroPython in Chapter 3 and take a
deeper dive into the software libraries for lower-level hardware
support in Chapter 4.
Chapter 3 – How to Program in MicroPython
In this chapter, you will learn some of the basic concepts of Python
programming. We begin with the building blocks of the language such
as variables, modules, and basic statements and then move into the
more complex concepts of flow control and data structures. While the
material may seem to come at you in a rush, this tutorial on Python
covers only the most fundamental knowledge of the language and how
to use it on your PC and Pico. It is intended to get you started writing
Python applications quickly.
If you know the basics of Python programming, feel free to skim
through this chapter. However, I recommend working through the
example projects at the end of the chapter, especially if you’ve not
written many Python applications.
Chapter 4 – Low-Level Hardware Support
The chapter begins with a more detailed look at the GPIO header and
pins. In this chapter, you will learn the MicroPython libraries available
for you to use in your projects and take a brief look at the low-level
hardware support in MicroPython for the Pico. Finally, you will also
revisit working with breakout boards to demonstrate some of the
libraries and hardware protocols and techniques discussed in previous
chapters.
Chapter 5 – Electronics for Beginners
In this chapter, you will see an overview of electronics commonly found
in electronics projects. I include an overview of some of the basics,
descriptions of common components, and an introduction to sensors. If
you are new to electronics, this chapter will give you the extra boost
you need to understand the components used in the projects in this
book.
If you have experience with electronics either at the hobbyist or
enthusiast level or have experience or formal training in electronics,
you may want to skim this chapter or read the sections with topics that
you may want a refresher.
Chapter 6 – Project: Hello, World! MicroPython Style
This chapter begins the first set of three project chapters that use
discrete components to build small IoT projects starting with a very
simple example using LEDs and a real-time clock (RTC) module.
The chapter starts with an overview of the project, followed by a list
of the required components and how to assemble the hardware. Once
the hardware is explained, you will then see how to connect everything
and begin writing the code. Each chapter will close with how to execute
the project along with a sample of it running and suggestions for
embellishing the project.
The chapter also discusses a few best practices and other practical
advice for developing projects. These apply to all projects in this
chapter and likely any future project you may have in mind.
Chapter 7 – Project: Pedestrian Crossing
The project in this chapter is a simulation. More specifically, you will
implement a traffic light and a pedestrian walk button. The walk button
is a button pedestrians can use to trigger the traffic signal to change
and stop traffic so they can cross the street. This project represents a
more complex example of using multiple LEDs as well as writing more
sophisticated MicroPython code.
Chapter 8 – Project: Soil Moisture Monitor
The project in this chapter presents more of a challenge because it uses
more complex hardware and code to explore combining data logging
with data visualization. You will use an OLED made specifically for the
Pico using a third-party host board. You will also see how to use an
analog sensor that produces analog data that we will then have to
interpret. In fact, we will rely on the analog-to-digital conversion (ADC)
capabilities of our Pico to change the voltage reading to a value we can
use. Finally, we will be reusing the RTC module from Chapter 6.
Chapter 9 – Introducing Grove
This chapter introduces a better alternative to using breadboards and
jumper wires. There are component systems designed to unify wiring
by providing a modular cabling system to connect modules. One such
component system that has been around for a while and is available for
use with the Pico is called Grove.
The Grove component system has a rich host of modules we can use
to build our projects simply by connecting the hardware together using
polarized connectors (you can’t plug them in incorrectly). Grove
expands your opportunities for building more complex projects, freeing
you to concentrate on the code for your project.
This chapter prepares you to use the Grove component system in
the next set of projects.
Chapter 10 – Project: Sound Activated Lights
This chapter presents the second set of three projects using the Grove
component system. You will learn how to build a simple project that
demonstrates how to use a sound sensor and a red-green-blue (RGB)
LED to display assorted colors based on the sound detected. The idea is
the LED will light up whenever sound is detected, and the color will
differ based on the loudness of the sound. So, you will be creating a
sound detector.
Chapter 11 – Project: Simon Game
The project for this chapter is designed to demonstrate how to use
analog, digital, and I2C devices on the same Grove host adapter to build
a Simon game. It works very much like the original game but with an
LCD for displaying messages. We will use a Grove Buzzer for sound and
two Grove Dual Button modules. For the lights, we will use one Grove
RGB LED module.
Chapter 12 – Example: Monitoring Your Environment
The project for this chapter is designed to demonstrate how to use
analog, digital, and multiple I2C devices on the same Grove host
adapter to build an indoor environment monitor. It uses several sensors
to sample the air for gases and dust as well as sample the temperature
and barometric pressure. As you will see, this is the most challenging of
the projects in this book not only for the number of modules used but
also for the complexity of the code.
Chapter 13 – Introducing IoT for the Cloud
In previous chapters, you’ve seen a number of projects, ranging from
very basic to advanced in difficulty. However, the projects did not
require to be connected to the Internet nor has there been any mention
of using cloud services. While a complete tutorial of IoT cloud services
would take several chapters, you will see an overview of what the cloud
is and how it is used for IoT solutions. The chapter also presents a
concise overview of the popular cloud systems for IoT as well as a short
example using two of our earlier projects to give you a sense of what is
possible and how projects can be modified to use the Internet.
Chapter 14 – Using ThingSpeak
This chapter presents a popular, easy-to-use, cloud-based IoT data
hosting service from MathWorks called ThingSpeak
(www.thingspeak.com). You will learn how ThingSpeak can allow
you to gain more insights about the data. The chapter begins with a
brief tour of ThingSpeak and how to get started using it in IoT projects
and concludes with examples of how to expand some of the projects in
the book to use ThingSpeak.

Tips for Buying Hardware

The hardware list for this book contains a number of common
components such as temperature sensors, breadboards, jumper wires,
and resistors. Most of these items can be found in electronics stores
that stock supplies for electronics enthusiasts.
The appendix has a list of the components used from the project
chapters. The appendix includes the name of each component and at
least one link to an online vendor that stocks the component. In
addition, I include the quantity needed for the chapter and an
estimated cost. If you add up all the components needed and sum the
estimated cost, the total may be a significant investment for some
readers.

Downloading the Code

The code for the examples shown in this book is available on the Apress
website, www.apress.com. A link can be found on the book’s
information page under the Source Code/Downloads tab. This tab is
located underneath the Related Titles section of the page.

Reporting Errata
Should you find a mistake in this book, please report it through the
Errata tab on the book’s page at www.apress.com. You will find any
previously confirmed errata in the same place.
Any source code or other supplementary material referenced by the
author in this book is available to readers on the Github repository:
https://github.com/Apress/Beginning-MicroPython-with-the-
Raspberry-Pi-Pico. For more detailed information, please visit
http://www.apress.com/source-code.
Acknowledgments
I would like to thank all of the many talented and energetic
professionals at Apress. I appreciate the understanding and patience of
my managing editor, Aaron Black; coordinating editor, Jessica Vakili;
and development editor, Mark Powers. Each was instrumental in the
success of this project. I appreciate their encouragement and guidance
as well as patience in dealing with my many questions. I would also like
to thank the small army of publishing professionals at Apress for
making me look so good in print. Thank you all very much!
I’d like to especially thank the technical reviewer for his patience
and attention to detail. Most importantly, I want to thank my wife,
Annette, for her unending patience and understanding during the many
hours I spent staring into the abyss of a blank page on my laptop or
conducting IoT experiments on the dining room table, in the plants on
the porch, or plugged into strange places in the house.
Table of Contents
Chapter 1:​Introducing the Raspberry Pi Pico
What Is a Microcontroller?​
A Tour of the Raspberry Pi Pico
Introducing the RP2040
Pico Hardware Overview
RP2040-Based Alternatives
Getting Started with the Pico
Where to Buy
Preparing Your Computer
Installing MicroPython on the Pico
Connecting to the Pico
Summary
Chapter 2:​Introducing MicroPython
Getting Started
Origins
MicroPython Features
MicroPython Limitations
What Does MicroPython Run On?​
Experimenting with Python on Your PC
How It Works
File Operations with a Utility
Off and Running with MicroPython
Example 1 – Blink the LED
Example 2 – Toggle the LED
Example 3 – Timer
Another Random Scribd Document
with Unrelated Content
The Project Gutenberg eBook of Taivasko vai
helvetti y.m. humoreskeja
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Taivasko vai helvetti y.m. humoreskeja

Author: Mark Twain

Translator: Toimi Juuti

Release date: April 19, 2016 [eBook #51795]

Language: Finnish

Credits: E-text prepared by Timo Ervasti and Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TAIVASKO VAI

HELVETTI Y.M. HUMORESKEJA ***
 E-text prepared by Timo Ervasti and Tapio Riikonen

TAIVASKO VAI HELVETTI

y. m. humoreskeja

Kirj.

MARK TWAIN

Suomensi Toimi Juuti

Romelius'en Kirjakaupan kustantama Porissa, 1907.

Lounas-Osuuskunta i.l. kirjapainossa Porissa 1907.

SISÄLLYS:

Kuolonsinetti.
Taivasko vai helvetti?
Kullankaivaja kertoo.
Kivettynyt mies.
Mitä on olla sanomalehtimiehenä Tennesseessä.
Ihmissyöjä.
Vilustumista vastaan.
Siivoojattaret.
Parturit.

KUOLONSINETTI
 [Tämä kertomus puhuu siitä liikuttavasta kohtauksesta, josta
mainitaan Carlyles'n teoksessa "Letters and Speeches of Oliver
Cromwell." — M.T.]

I.

Se tapahtui Oliver Cromwellin aikana. Eversti Mayfair oli nuorin

arvoisistaan upseereista tasavallan armeijassa, sillä hän oli
ainoastaan 30-vuotias. Mutta niin nuori kuin olikin, oli hän vanha
taisteluissa ahavoittunut ja tummentunut sotilas, sillä hän oli alkanut
sotilaselämänsä seitsemäntoista vuoden vanhana; oli taistellut
monissa tappeluissa ja niin askel askeleelta sotilaallisen
urhoollisuutensa vuoksi voittanut korkean virka-asemansa ja saanut
osakseen ihmisten arvonannon. Mutta nyt oli hän hyvin alakuloinen;
muuan varjo oli pimentänyt hänen valoisan uransa.

Oli talvi-ilta, ulkona myrskysi ja oli pimeä, sisällä vallitsi

alakuloinen äänettömyys, sillä eversti ja hänen nuori vaimonsa olivat
keskustelleet surustaan, lukeneet iltalukunsa ja rukoilleet
iltarukouksensa, eikä ollut enää mitään muuta tekemistä kuin istua
käsikkäin ja tuijottaa leimuavaan tuleen ja ajatella ja — odottaa.
Heidän ei tarvitsisi odottaa kauan, sen he tiesivät, ja vaimoa
pöyristytti se ajatus.

Heillä oli pikku tyttö — Abby, seitsenvuotias, heidän epäjumalansa.

Hän tulisi pian hakemaan hyväyö-suuteloaan, ja eversti sanoi:

— Kuivaa kyyneleesi ja näyttäkäämme iloisilta hänen tähtensä.

Meidän täytyy silmänräpäykseksi unohtaa se mitä tulee
tapahtumaan.
 — Kyllä, sen kyllä teen. Suljen kyyneleet sydämeeni, joka on
pakahtumaisillaan.

— Ja meidän on alistuttava siihen kohtaloon, joka on osaksemme

tullut, ja kestettävä se kärsivällisesti, hyvin tietäen, että mitä Hän
tekee, sen tekee Hän oikeudenmukaisesti ja hyvässä
tarkoituksessa…

— Ja me sanomme: tapahtukoon Sinun tahtosi. Niin, minä voin

sen sanoa koko ymmärrykselläni, koko sielullani — toivon voivani
sanoa sen myöskin sydämelläni. Voi, jos sen voisin. Jos tämä armas
käsi, jota nyt puserran ja suutelen viimeistä kertaa…

— Hiljaa, rakkaani! Hän tulee!

Yöpukuun puettu kiharainen pikku olento tuli ovesta ja juoksi

isänsä luo ja painautui hänen rintaansa vasten, ja isä suuteli häntä
tulisesti kerran, kaksi, kolme. — Ei, isä, noin et saa suudella minua;
sinä satutat hiuksiani.

— Voi, minä olen niin pahoillani, kovin pahoillani, annatko minulle

anteeksi rakkaani?

— Kyllä, luonnollisesti, isä. Mutta oletko pahoillasi? Etkö ole

olevinasi, vai oletko tosiaankin oikein kovin pahoillasi?

— Kyllä, sen voit nähdä itsekin, Abby, — ja hän peitti kasvonsa

käsillään ja oli nyyhkyttävinään. Lapsi sai ankarat omantunnon
tuskat huomatessaan, minkä surullisen tilan hän oli saanut aikaan, ja
hän alkoi itse itkeä ja puristella hänen käsiään ja puhella:

— Isä, ole nyt kiltti ja älä itke; ei Abby sitä tarkottanut, Abby ei
enää milloinkaan tee niin. Kiltti pappa! — Koettaessaan irroittaa
hänen sormiaan huomasi Abby isänsä silmät sormien takaa ja
huudahti:

— Ahaa, sinä ilkeä isä, sinähän et itkekään! Sinä vaan

teeskentelet!
Nyt menee Abby äidin luo; sinä et tee oikein Abbya kohtaan.

Hän aikoi solua pois sylistä, mutta isänsä kiersi kätensä hänen
ympärilleen ja sanoi:

— Ei, jää minun luokseni, rakkaani; isä oli ilkeä ja tunnustaa sen ja
on pahoillaan — kas niin, anna hänen suudella pois kyyneleet — ja
hän pyytää Abbyltä anteeksi ja tekee kaiken, mitä Abby tahtoo häntä
rangaistuksekseen tekemään; nyt on kyyneleet suudeltu kuiviin eikä
kiharaakaan ole epäkunnossa — ja mitä tahansa Abby vaan
käskeekin…

Niin solmittiin rauha, ja tuossa tuokiossa pääsi taas päivä näkyviin

ja säteili kirkkaana lapsen kasvoilla, ja Abby taputteli isänsä poskia ja
sanoi rangaistuksen:

— Kertomus! Kertomus!

Hiljaa!

Vanhemmat pidättivät hengitystään ja kuuntelivat. Askeleita! Ne

kuuluivat epäselvästi tuulenhuminan seasta. Ne tulivat lähemmäs,
lähemmäs — kuuluivat kovemmin, kovemmin — menivät sitte ohi ja
vaikenivat. Vanhemmat huokasivat helpotuksesta, ja isä sanoi:

— Vai niin, vai kertomus? Hauskako?

— Ei, isä; synkkä.

 Isä tahtoi vaihtaa sen johonkin hauskempaan, mutta lapsi piti
kiinni oikeuksistaan — olihan näet sovittu, että hän saisi kaikki mitä
käskisi. Isä oli rehellinen puritaanisotilas ja oli antanut lupauksensa
— hän tahtoi sen myöskin pitää. Abby sanoi:

— Isä, älkäämme aina halutko hauskoja kertomuksia. Imettäjäni

sanoo, ettei ihmisillä aina ole hauskaa. Onko se totta, isä? Hän
sanoo niin.

Äiti huokasi, ja hänen ajatuksensa liitelivät vaan surun

maailmassa.
Isä sanoi lempeästi:

— Se on totta, rakkaani. Murheiden täytyy tulla; se on surullista,

mutta totta.

— Oi, kerro sitte tarina niistä, isä — kolkko, niin että meitä
pöyristyttää ja että meistä tuntuisi siltä kuin koskisi se juuri meitä.
Äiti, tule lähemmäksi ja pidä kiinni Abbyn käsistä, niin että jos tarina
on hyvin kamala, on meidän helpompi sitä kuulla, kun olemme
lähekkäin. Nyt voit alkaa, isä.

— Niin, oli kerran kolme everstiä…

— Älä, ajatteleppas! Everstejä olen nähnyt! Olethan sinäkin

eversti, minä tunnen univormun. Jatka, isä.

Ja eräässä tappelussa olivat he rikkoneet käskyjä vastaan.

Nuo suuret sanat soivat hauskoilta lapsen korvissa ja hän katsoi

isäänsä hämmästyneenä ja uteliaana ja sanoi:

— Onko se jotain hyvää, isä?

 Vanhemmat miltei hymyilivät ja isä vastasi:

— Ei, se on jotain aivan toista, rakkaani. He olivat rikkoneet

saamansa määräykset.

— Onko se jotain?…

— Se on aivan samaa. Heidän oli käsketty tehdä valehyökkäys

muuatta vahvaa varustusta vastaan eräässä tappelussa, joka näytti
jo menetetyltä, houkutellakseen viholliset syrjään ja tehdäkseen
siten tasavallan joukoille tilaisuuden peräytymiseen, mutta
innostuksissaan rikkoivat he käskyn, sillä valehyökkäyksen sijasta
tekivät he tosihyökkäyksen, valloittivat varustuksen väkirynnäköllä ja
voittivat tappelun, niin että päivästä tulikin voitonpäivä. Ylikenraali
pahastui tuosta tottelemattomuudesta, moitti heitä kovin ja käski
heidän saapua Lontooseen vastaamaan hengenrikoksesta.

— Onko se suuri kenraali Cromwell, isä?

— Kyllä.

— Oi, hänet minä olen nähnyt, isä! Kun hän ratsastaa soturiensa
kanssa suurella ratsullaan meidän talomme ohi, näyttää hän niin —
niin — en tiedä miltä, mutta hän näyttää siltä kuin olisi tyytymätön,
ja minä näen, että ihmiset pelkäävät häntä, mutta minä en pelkää
häntä, sillä niin hän ei ole katsellut minua.

— Ai sinua, pikku lörpöttelijä! No, everstit saapuivat vankeina

Lontooseen ja pääsivät kunniasanaansa vastaan vapaiksi ja saivat
tilaisuuden tervehtiä perheitään viimeisen kerran…

Kuulkaa!
 He kuuntelivat — taaskin askeleita; mutta taas menivät ne ohi. Äiti
painoi päänsä miehensä olkaan salatakseen kalpeutensa.

— Ne tulivat tänä aamuna.

Lapsi terästi katseensa.

— Oi, isä, onko tuo tosi kertomus?

— On, rakkaani.

— Oi, niin hauska! Voi, ne ovat aina vaan hauskempia. Jatka, isä.
—
Ei, äiti, rakas äiti… itketkö sinä?

— Älä välitä siitä, rakkaani; minä ajattelin… niitä perheraukkoja.

— Voi, älä itke. äiti; se loppuu kyllä hyvin, sen saat nähdä…
kertomukset loppuvat aina hyvin. Jatka, isä, aina siihen asti, että he
elivät yhdessä onnellisina vielä monta vuotta; sitte ei hän itke enää.
Saat nähdä, äiti. Jatka isä.

— Ensin veivät ne heidät Toweriin ennenkuin päästivät heidät

kotiin.

— Towerin olen minä nähnyt! Me voimme nähdä sen täältä.

Kiiruhda, isä!

— Minä jatkan niin pian kuin voin nykyisissä olosuhteissa.

Towerissa tutki heitä sotaoikeus tunnin ajan ja katsoi heidät
syyllisiksi ja tuomitsi ammuttaviksi.

— Surmattaviksiko?
 — Niin.

— Hyi, miten häijysti! Rakas äiti, nyt itket taas. Älä tee sitä, äiti;
pian saa kertomus onnellisen käänteen, sen saat nähdä. Kiiruhda,
isä, äidin tähden; sinä kerrot liian hitaasti.

— Tiedän kyllä, että teen niin, mutta se tapahtuu senvuoksi, että

minun täytyy niin usein keskeyttää ajatellakseni.

— Mutta sitä et saa tehdä, isä; sinun on vaan jouduttava.

— No niin… ne kolme everstiä…

— Tunnetko heidät, isä?

— Tunnen, lemmittyni.

— Voi, jos minäkin tuntisin? Minä pidän eversteistä. Luuletko, että

saisin heitä suudella?

Eversti vastasi hiukan epävarmalla äänellä:

— Kyllä, yhtä heistä, rakkaani! No — suutele minua hänen

sijastaan.

— Noin, pappa — ja nämä ovat niiden toisten puolesta. Minä

luulen, että saisin suudella heitä, kun sanoisin: minun isäni on
myöskin eversti ja hän olisi tehnyt niinkuin te teitte, niin että se ei
voi olla väärin, mitä tahansa sitte ihmiset sanovatkin, ja että teidän
ei tarvitse ollenkaan hävetä. Silloin he kyllä antaisivat minun suudella
— eikö totta, isä?

— Kyllä, Jumala sen tietää, lapseni!

 — Äiti! — Sinä et saa, äiti! Pian tulee hän siihen kohtaan, missä
käy hyvin. Jatka, isä.

— Silloin olivat kaikki suruissaan — niin, kaikki he olivat; minä

tarkoitan sotaoikeuden herroja. Ja he menivät ylikenraalin luo ja
sanoivat täyttäneensä velvollisuutensa — sillä se oli heidän
velvollisuutensa, ymmärräthän — ja nyt he pyysivät, että kaksi
everstiä armahdettaisiin ja ainoastaan yksi ammuttaisiin. Heistä riitti
kyllä yksikin esimerkiksi armeijalle. Mutta ylikenraali oli hyvin ankara
ja moitti heitä siitä, että he, täytettyään oman velvollisuutensa ja
kevennettyään omantuntonsa, koettivat taivuttaa häntä
laiminlyömään velvollisuutensa ja siten tahraamaan sotilaskunniansa.
Mutta he vastasivat, etteivät pyytäneet häneltä muuta kuin mitä
itsekin tekisivät, jos olisivat hänen korkeassa asemassaan ja jos
heillä olisi jalo armahtamisoikeus käsissään. Se vaikutti häneen: hän
vaikeni, seisoi ja mietti, ja ankaruus väheni hänen kasvoiltaan. Hän
pyysi heitä odottamaan ja meni pieneen yksityiseen kamariinsa
pyytämään rukoilemalla neuvoa Jumalalta; ja tultuaan takaisin hän
sanoi: Vetäkööt arpaa. Se ratkaiskoon asian, ja kaksi heistä jää
eloon.

— No, tekivätkö he sen, isä, tekivätkö he sen? Ja kenen tulee

kuolla? Voi miesparkaa!

— Eivät. He kieltäytyivät.

— Eivätkö he tahtoneet sitä tehdä.

— Eivät.

— Minkävuoksi?
 — He sanoivat että se, joka vetäisi onnettoman arvan, tuomitsisi
itsensä kuolemaan vapaaehtoisesti, eikä se olisi muuta kuin
itsemurha, miksi tahansa sitä kutsuttaisiinkin. He sanoivat olevansa
kristittyjä ja raamattu kielsi itsemurhan. Sen tervehdyksen he
lähettivät ja sanoivat, että tuomio voitaisiin panna täytäntöön milloin
tahansa.

— Mitä se merkitsee, isä?

— Sitä että… heidät ammuttaisiin joka ainoa.

— Kuulkaa!

Puhallustako? Ei. Tram—tram—trum—tram—trum—.

— Avatkaa! Ylikenraalin nimessä!

— Oi, isä, ne ovat sotilaita! Minä pidän sotilaista! Salli minun

laskea heidät sisälle, isä, salli minun!

Hän hyppäsi alas sylistä, juoksi ovelle ja avasi sen ja huusi

iloisesti: Tulkaa sisään! Tulkaa sisään! Täällä he ovat, isä!
Tarkk'ampujat! Minä tunnen tarkk'ampujat!

Sotilaat marssivat sisälle, asettuivat riviin ja laskivat kiväärinsä;

heidän upseerinsa teki kunniaa, tuomittu eversti oli noussut ylös ja
vastannut tervehdykseen, vaimonsa seisoi hänen vieressään
kalpeana ja kasvonsa tuskan jäykistäminä, mutta muuten
ilmaisematta suruaan, ja lapsi katseli sotilaallista näytelmää loistavin
silmäyksin…

Ensin pitkä isän, äidin ja lapsen syleily, sitte käsky: Eteenpäin —

Toweriin! Sitte läksi eversti kodistaan, säilyttäen sotilaallisen
käyntinsä ja ryhtinsä; sotilaat seurasivat perässä ja ovi suljettiin.

— Oi, äiti, eikö se loppunut hyvin? Minähän sanoin, että niin

kävisi; nyt menevät he Toweriin ja siellä saa hän tavata heitä. Hän…

— Voi, anna kun syleilen sinua, pikkuraukkani!

II.

Seuraavana aamuna ei murtunut äiti voinut jättää sänkyään; lääkärit

ja sairaanhoitajattaret häärivät hänen ympärillään ja kuiskailivat
keskenään silloin tällöin. Abby ei saanut tulla huoneeseen, vaan
käskettiin hänet menemään ulos leikkimään — äiti oli kovin sairas.
Talvipukimiinsa puettuna meni Abby ulos ja leikki kadulla hetkisen;
mutta sitte tuntui hänestä hyvin kummalliselta ja epäoikeutetulta,
että hänen isänsä saisi olla Towerissa sellaisessa tilaisuudessa,
kuitenkaan mitään tietämättä. Sen täytyi muuttua; hän ottaisi itse
asian huolekseen.

Tunti senjälkeen menivät sotaoikeuden jäsenet ylikenraalin luo.

Hän seisoi tuimana ja selkä suorana, nojaten rystyillään pöytään, ja
antoi merkin, että oli valmis heitä kuulemaan. Puhemies sanoi:

— Me olemme kehottaneet heitä ajattelemaan, olemme kerjänneet

ja rukoilleet heitä, mutta he pysyvät päätöksessään. He eivät tahdo
vetää arpaa. He haluavat kuolla, mutta eivät tehdä syntiä uskontoa
vastaan.

Ylikenraalin kasvot synkistyivät, mutta hän ei sanonut mitään. Hän

seisoi hetkisen miettiväisenä, sitte hän lausui:

— Kaikki eivät saa kuolla; heidän puolestaan on vedettävä arpaa.

 Sotaoikeuden jäsenten kasvoilla kuvastui kiitollisuus.

— Lähettäkää noutamaan heitä. Viekää ne tuohon huoneeseen.

Asettakaa heidät vierekkäin kasvot seinää vasten ja kädet ristiin
selän taa. Ilmoittakaa minulle, kun he ovat saapuneet.

Jäätyään yksin hän istuutui ja antoi käskyn ajutantilleen:

— Menkää kadulle ja noutakaa sieltä tänne ensimäinen pieni lapsi,

joka kulkee ohitse.

Mies oli juuri mennyt ulos ovesta, mutta palasi samassa takaisin
saattaen Abbya, jonka vaatteet olivat aivan lumiset. Hän meni heti
valtion päämiehen luo, tuon pelätyn miehen, jonka pelkän nimen
kuullessaan maailman ruhtinaat ja mahtavat vapisivat. Abby kiipesi
hänen polvelleen ja sanoi:

— Minä tunnen teidät, herrani; te olette ylikenraali; olen nähnyt

teidät, kun olette ratsastanut talomme ohi. Kaikki olivat peloissaan,
mutta minä en pelännyt, sillä te ette katsonut minuun tuimasti…
muistatteko sen? Minulla oli ylläni punanen puku… siniset nauhat
etupietimissä. Ettekö muista sitä? Hymyily hälvensi ankaruutta
protektorin kasvoilta, ja hän alkoi miettiä valtioviisasta vastausta:

— Niin, anna kun katson… minä…

— Minä seisoin aivan talon luona… oman taloni luona, huomatkaa.

— Kyllä, rakas pikkuystäväni, minun pitäisi hävetä, mutta

tiedätkö…

Lapsi keskeytti hänet moittien:

 — Ei, te ette muista sitä. Enhän minä ole unohtanut teitä.

— Niin, minua hävettää tosiaankin, mutta nyt en sinua enää

koskaan unohda, pikku ystäväni, siihen annan sinulle kunniasanani
pantiksi. Tahdotko nyt antaa minulle anteeksi ja olla kanssani hyvä
ystävä, nyt ja aina?

— Kyllä, sen minä tahdon, vaikka en voikaan käsittää, miten te

voitte sen unohtaa; teidän täytyy olla hyvin huonomuistinen; mutta
samaa minäkin olen väliin. Minun ei ole lainkaan vaikea antaa
anteeksi, koska uskon, että te tahdotte olla hyvä ja tehdä oikein, ja
minä luulen, että te olette myöskin kiltti — mutta teidän tulee
puristaa minua lähemmäksi itseänne, niinkuin isäkin tekee — on niin
kylmä.

— Minä puristan sinua niin paljon kuin haluat, uusi ystäväni, joka
tästälähin tulet aina olemaan vanha ystäväni, eikö totta? Sinä
muistutat minun pikku tyttöäni — niin, hän on nyt sinua hiukan
lyhempi — mutta hän oli rakastettava ja herttainen ja solakka
varreltaan niinkuin sinäkin. Ja hänellä oli sinun viehätyskykysi, pikku
noita — sinun vastustamattoman rakastettava, luottamuksellinen
käytöstapasi niin hyvin ystäviä kuin vieraita kohtaan, tapa, joka
tekee auliiksi orjiksi kaikki ne, joihin se kohdistuu. Hän lepäsi minun
sylissäni, aivan niinkuin sinä nyt; ja me olimme tovereita ja vertaisia
ja leikimme keskenämme. On tuntunut ijäisyydeltä sen perästä kun
se ihana taivas hälveni ja katosi, ja nyt olet sinä lahjottanut sen
minulle takaisin. Ota vastaan taakkojen uuvuttaman miehen siunaus
tämän johdosta, pikku olentoni, joka nyt minun levätessäni kannat
Englantia olkapäilläsi!

— Pidittekö hänestä ihan hirveän paljon?

 — Pidin, sen voit ymmärtää siitä että hän käski ja minä tottelin.

— Te olette kerrassaan erinomainen! Haluatteko suudella minua?

— Kiitollisena — ja pidänpä sitä vielä päälle päätteeksi kunniana.

Kas näin — tämä on sinulle; ja tämä — se on hänelle. Sinä pyysit,
mutta olisit voinut käskeä, sillä sinä edustat häntä ja minun täytyy
totella, mitä sinä käsket.

Lapsi taputti käsiään ihastuneena tähän suureen ylennykseen —

sitte osui hänen korvaansa lähenevä ääni: marssivien miesten
tahdikasta astuntaa.

— Sotilaita, sotilaita, kenraali! Abby tahtoo niitä nähdä!

— Sen saat, rakkaani; mutta odota silmänräpäys, minulla on

annettavana sinulle eräs tehtävä.

Muuan upseeri astui sisään, kumarsi syvään ja sanoi:

— He ovat tulleet, teidän korkeutenne.

Hän kumarsi jälleen ja poistui.

Valtion päämies antoi Abbylle kolme vahasinettiä: kaksi valkosta ja

yhden punasen; tehtävänä oli siis vetää sen everstin kuolinarpa,
jonka tulisi kuolla.

— Oi, miten tuo punanen on kaunis! Saanko ne?

— Et, rakkaani, ne ovat aijotut toisille. Nosta tuon uutimen

lievettä, sen takana on avonainen ovi; mene siitä sisälle, niin siellä
saat nähdä kolme miestä seisovan rivissä selittäin sinuun, kädet
selän takana — näin — kullakin toinen koura avoinna kuin malja.
Pane yksi näistä sineteistä kuhunkin avonaiseen kouraan ja tule sitte
takaisin minun luokseni.

Abby katosi uutimen taa ja protektori oli yksin. Hän sanoi nöyrästi:

— Varmaankin lähetti minulle neuvottomalle tämän hyvän

ajatuksen Hän, joka on ainoa saapuvilla oleva auttaja epäilijöille,
jotka Hänen apuaan etsivät. Hän tietää, miten vaali on ratkaistava,
ja on lähettänyt viattoman sanansaattajattarensa täyttämään Hänen
tahtoaan. Joku muu voisi erehtyä, mutta Hän ei voi erehtyä.
Ihmeelliset ja viisaat ovat Hänen tiensä — siunattu olkoon Hänen
pyhä nimensä!

Pieni keijukainen antoi uutimen pudota takanaan ja seisoi

silmänräpäyksen ajan katsellen uteliaana oikeussalin järjestelyä ja
sotilaiden ja vankien suoria vartaloita; sitte levisi ilonvälke hänen
kasvoilleen ja hän lausui itsekseen:

— Noistahan on isä yksi! Minä tunnen hänen selkänsä. Hänen

täytyy saada kaunein!

Abby riensi iloisena heidän luokseen, pani sinetit avonaisiin käsiin,

tirkisti sitte isänsä kainalon alta, näytti nauravat kasvonsa ja
huudahti:

— Isä, isä! Katso, mitä olet saanut! Minä olen antanut sen sinulle!

Isä vilkaisi tuohon onnettomuutta tuottavaan lahjaan, laskeusi

sitte polvilleen ja painoi pienen viattoman pyövelinsä rintaansa
vasten myrskyisen rakkauden ja liikutuksen valtaamana. Sotilaat,
upseerit ja vapautetut vangit seisoivat kaikki silmänräpäyksen ajan
kauhusta kivettyneinä nähdessään tämän murhenäytelmän, sitte
sattui tuo tuskallinen kohtaus heidän sydämiinsä, silmänsä täyttyivät
kyynelillä ja he itkivät ujostumatta. Muutamia minuutteja vallitsi syvä
ja juhlallinen hiljaisuus, sitte astui kaartinupseeri vastahakoisesti
esiin, pani kätensä vangin olalle ja sanoi lempeästi:

— Olen pahoillani, herrani, mutta velvollisuus käskee minua…

— Mitä? sanoi lapsi.

— Minun täytyy viedä hänet pois. Olen niin pahoillani…

— Viedä hänet pois? Mihin?

— Am… am… Jumala minua auttakoon!… linnoituksen toiseen

osaan.

— Sitä ette saa tehdä. Äitini on sairas ja minä vien hänet

mukanani kotiin.

Hän päästäytyi irti, kiipesi isänsä selkään ja kiersi käsivartensa

hänen kaulaansa.

— Nyt on Abby valmis, isä — menkää nyt.

— Lapsiraukkani, minä en voi. Minun täytyy mennä heidän

kanssaan.

Lapsi hyppäsi alas ja katseli kummastuneena ympärilleen. Sitte

juoksi hän upseerin luo, polki vihaisena pientä jalkaansa ja huudahti:

— Minähän sanoin teille, että äitini on sairas, ettekö kuullut? Anna

hänen mennä — sinun täytyy!
 — Voi, lapsiparka, jospa Jumala sallisi, että voisin sen tehdä,
mutta minun täytyy tosiaankin viedä hänet pois. Valmiiksi, sotilaat!
Rivi suoraksi! Kiväärit lepoon!…

Abby oli poissa kuin salama. Silmänräpäyksen perästä palasi hän

takaisin ja veti protektoria mukanaan. Kun tuo pelätty mies
näyttäytyi, ojentuivat kaikki läsnäolijat suoriksi, upseerit tekivät
kunniaa ja samoin sotilaat kivääreillään.

— Estäkää heitä, kenraali! Äitini on sairas ja tahtoo isää kotiin ja

minä olen sanonut niille sen, mutta ne eivät kuulleet minua ja nyt
vievät ne hänet pois.

Ylikenraali seisoi kuin kivettyneenä.

— Sinunko isäsi, lapseni? Onko hän sinun isäsi?

— On, luonnollisesti — sitä hän on aina ollut. Olisinko minä

antanut sitä kaunista punasta jollekin muulle, kun niin paljon pidän
hänestä? Enhän toki!

Kauhun ilme levisi protektorin kasvoille ja hän sanoi:

— Voi, Jumala minua auttakoon! Saatanan juonien kautta olen

tehnyt julmimman teon, johon ihminen koskaan voi tehdä itsensä
syypääksi — eikä ole olemassa mitään apua, ei mitään apua! Mitä
voin minä tehdä?

Abby huusi levottomana ja kärsimättömänä:

— Kyllä, te voitte sanoa, että ne päästävät hänet menemään.

Ja hän alkoi nyyhkyttää.

 — Sanokaa niille, että tekevät sen! Te pyysitte, että minä käskisin
teitä, ja kun ensi kerran pyydän teitä tekemään jotain, ette sitä tee!

Lempeä valonkajastus kuvastui vanhoilta, karkeilta kasvoilta ja

ylikenraali laski kätensä pikku tyrannin päälaelle ja lausui:

— Jumalan kiitos, että annoin tuon pelastavan, ajattelemattoman

lupauksen! Ja kiitos, sinä kaikista lapsista rakkain, siitä että
Hänen johdattamanaan muistutit minua unohtamastani lupauksesta!
Upseerit, totelkaa hänen käskyjään — hän puhuu minun puolestani.
Vanki on armahdettu, päästäkää hänet vapaaksi!
TAIVASKO VAI HELVETTI?

I.

— Valehtelitko sinä?

— Sinä sen tunnustat — sinä tunnustat sen todellakin — sinä

valehtelit!

II.

Perheeseen kuului neljä henkilöä: Margaret Lester, leski,

kolmekymmentäkuusi vuotta vanha; Helen Lester, hänen tyttärensä,
kuusitoista vuotias; rouva Lesterin naimattomat tädit, Hannah ja
Hester Gray, kaksoset, kuudenkymmenenseitsemän vuoden ikäisiä.
Valvoen tai nukkuen kuluttivat nuo kolme naista päivänsä ja yönsä
jumaloimalla nuorta tyttöä; tarkkaamalla hänen hennon sielunsa
väreitä hänen kasvojensa peilistä; virkistämällä omia sielujaan hänen
kukoistavaa kauneuttaan katsellessaan; kuuntelemalla hänen
äänensä sointua; kiitollisesti tunnustamalla, miten rikas ja kaunis oli
heille maailma senvuoksi että Helen oli olemassa; kauhistumalla
ajatellessaan, miten kolkoksi se tulisi, jos Helen, sen aurinko,
sammuisi.
 Luonnostaan — ja sielustaan ja sydämestään — olivat vanhat
tantit tavattoman rakastettavia erinomaisia ja hyviä, mutta mitä tulee
moraaliin ja esiintymistapaan oli heidän kasvatuksensa ollut niin
tavattoman kaavamainen, että se oli tehnyt heidät päältäpäin
nähden tuikeiksi, ellei sanoisi ankariksi. Heidän vaikutusvaltansa
talossa oli suuri, niin suuri että äiti ja tytär mukautuivat heidän
moraalisiin ja uskonnollisiin vaatimuksiinsa iloisina, tyytyväisinä,
ihastuneina, ilman epäilystä. Oli jo tullut heidän toiseksi luonnokseen
toimia sen mukaan. Tässä rauhallisessa paratiisissa ei niin ollen
ilmennyt mitään epäsointuja, ei äreyttä, ei murinaa, ei
sydämensuruja.

Valhetta ei siellä ilmennyt. Sitä ei voitu siellä ajatellakaan. Kaikki

puhe liikkui siellä ehdottoman totuuden piirissä, raudankovan
totuuden, horjumattoman ja säälimättömän totuuden, miksi tahansa
seuraukset siitä muodostuisivatkaan. Viimein eräänä päivänä,
asianhaarain niin vaatiessa, saastutti talon lempilapsi kielensä
valheella — ja tunnusti sen kyynelsilmin ja itseään soimaten. Eivät
mitkään sanat voisi kuvailla tanttien hämmästystä. Oli kuin taivas
olisi haljennut ja maa mennyt kappaleiksi yhdellä iskulla. He istuivat
vierekkäin kalpeina ja totisina, tuijottivat tajuttomina rikolliseen, joka
oli polvillaan heidän edessään, kasvot kätkettyinä ensin toisen, sitte
toisen polviin, tyrskyen ja nyyhkyttäen, osanottoa ja unhotusta
kerjäten, mutta mitään vastausta saamatta, nöyrästi suudellen ensin
toisen kättä, sitte toisen, mutta nähdäkseen sen sitte vedettävän
takaisin niinkuin nuo tahratut huulet olisivat niitä häväisseet.

Kaksi kertaa, vähän väliaikaa pitäen, sanoi täti Hester jääkylmän

hämmästyneenä:

— Valehtelitko sinä?
 Kaksi kertaa, vähän väliaikaa pitäen, noudatti täti Hannah
esimerkkiä huudahtaen puoleksi tukehtuneella ja kauhua ilmaisevalla
äänellä:

— Sinä sen tunnustat — sinä tunnustat sen todellakin — sinä

valehtelit!

Siinä kaikki mitä he voivat sanoa. Tapaus oli uusi,

ennenkuulumaton, uskomaton; he eivät voineet sitä ymmärtää, eivät
tienneet, miten heidän tulisi sen suhteen menetellä, se mykistytti
vähitellen heidän kielensä.

Viimein päätettiin, että syyllinen lapsi oli vietävä äitinsä luo, joka
oli sairas ja jonka täytyi saada tietää, mitä oli tapahtunut. Helen
kerjäsi, rukoili ja vannotti heitä, että häntä säästettäisiin tästä
lisänöyryytyksestä ja että hänen äitiään säästettäisiin tästä surusta ja
tuskasta, mutta se oli mahdotonta, velvollisuus vaati sen uhrin, ja
velvollisuus on täytettävä ennen kaikkea, ei mikään voi vapauttaa
velvollisuudesta, velvollisuuden kanssa on kaikki sovinnonhierominen
mahdoton.

Helen kerjäsi ja rukoili ja sanoi, että synti oli hänen yksin, hänen
äidillään ei ollut siinä mitään osaa — miksi pitäisi siis hänen kärsiä
sen tähden?

Mutta tantit olivat taipumattomia tunnollisuudessaan ja sanoivat,

että lakia, jonka mukaan isäin synnit kostetaan lapsille, täydellä
syyllä voitiin sovelluttaa myöskin päinvastaisessa järjestyksessä;
senvuoksi oli aivan oikeutettua, että syntisen lapsen viaton äiti saisi
kantaa oikeudenmukaisen osansa siitä surusta, tuskasta ja häpeästä,
joka oli synnin tuottama palkka.
 He menivät sairaan huoneeseen kaikki kolme.

*****

Samaan aikaan lähestyi lääkäri taloa. Mutta vielä oli hän hyvän
matkan päässä siitä. Hän oli taitava lääkäri ja hyvä ihminen ja
hänellä oli hyvä sydän, mutta hänet täytyi tuntea vuoden ajan,
voidakseen olla häntä halveksimatta, kaksi vuotta oppiakseen
kunnioittamaan häntä, kolme vuotta oppiakseen pitämään hänestä ja
neljä tai viisi vuotta oppiakseen häntä rakastamaan. Se oli pitkällinen
ja kärsivällisyyttä kysyvä kasvatus, mutta se maksoi vaivan. Hänen
vartalonsa oli pitkä; päänsä oli kuin leijonan, kasvonsa kuin leijonan,
äänensä ja silmänsä tuikeat, molemmat väliin kuin naisen, väliin kuin
merirosvon, aina mielialojen mukaan. Hän ei ollenkaan tuntenut
seurustelutapoja eikä tutkinut niitä; puheensa, esiintymistapansa,
ryhtinsä ja käytöksensä oli kaiken tavallisuuden vastakohta. Hän oli
vilpitön äärimmäisyyteen asti; kaikista asioista oli hänellä
mielipiteensä; ne olivat aina valmiit esitettäviksi, eikä hän ajatellut
vähääkään sitä, josko hänen kuulijansa ne hyväksyivät eli eivät.
Mistä hän piti, siitä hän piti ja ilmaisi sen selvästi; mistä hän ei
pitänyt, sitä hän halveksi ja julisti sen julki vaikka katoilta.
Nuoruusvuosinaan oli hän ollut merimies ja meren suolanen vesi
väreili vieläkin hänen ympärillään. Hän oli luja ja rehellinen kristitty
ja luuli olevansa paras koko maassa, ainoa, jonka kristinusko oli
täysin terve, terveyttä luova, tervettä järkeä täynnä ja jossa ei ollut
ainoatakaan lahoa kohtaa. Ihmiset, jotka tahtoivat olla hyvissä
väleissä hänen kanssaan tai jostain syystä toivoivat, että hän olisi
hyvällä tuulella, kutsuivat häntä "Kristityksi" — sana, jonka kaunis
kaiku soi kuin musiikki hänen korvissaan ja jonka iso alkukirjain teki
häneen niin viettelevän ja eloisan vaikutuksen, että hän pimeässäkin
voi nähdä sen soluvan ihmisten huulilta. Monet, jotka hänestä
pitivät, polkivat omiatuntojaan jaloillaan ja käyttivät kursailematta
aina tuota nimitystä häntä puhutellessaan, koska heistä oli hupaista
tehdä kaikki voitavansa häntä miellyttääkseen; ja innokkaan ja
sydämellisen ilkeästi oli hänen lukuisten vihamiestensä tapana
kaunistella sitä nimitystä, kukittaa sitä, laajentaa se "Ainoaksi
Kristityksi". Näistä nimityksistä oli jälkimäinen levinnyt laajemmalle,
siitä pitivät kyllä huolta hänen vihamiehensä, jotka olivat suurena
enemmistönä. Mitä tahansa tohtori uskoi, sen uskoi hän kaikesta
sydämestään ja olisi taistellut sen puolesta joka tilaisuudessa, ja jos
aika näiden tilaisuuksien välillä kävi väsyttävän pitkäksi, löysi hän
kyllä keinoja sitä lyhentää. Hän oli hyvin omantunnonmukainen
sovelluttaessaan käytäntöön jotenkin itsenäisiä mielipiteitään, ja
minkä tahansa hän käsitti velvollisuudekseen, sen hän täytti, olipa se
sitte yhtäpitävä ammattisiveyssaarnaajain mielipiteiden kanssa tahi
ei. Nuorena merillä ollessaan oli hänellä ollut suuri taipumus
kiroilemiseen, mutta kääntymyksen tehtyään piti hän sääntönä, jota
aina noudatti, olla kiroilematta muulloin kuin erittäin harvinaisissa
tapauksissa, jos sitä silloin velvollisuus nimenomaan vaati. Hän oli
juonut jotenkin hurskaasti silloin kun oli merillä, mutta käännyttyään
tuli hänestä pysyväinen ja ujostelematon ehdottoman raittiuden mies
voidakseen olla esimerkkinä nuorille, ja sen ajan perästä joi hän
harvoin, niin, eipä juuri koskaan, paitsi silloin kun se näytti hänestä
velvollisuudelta — tapaus, joita väliin voi sattua noin pari kertaa
vuodessa, mutta ei koskaan esim. viittä kertaa.

Sellainen mies on aina tavattoman herkkä vaikuttimille ja

kosketuksille ja kiivastunteinen. Hän oli sitä, eikä hänellä ollut
ollenkaan kykyä salata tunteitaan, tahi jos olisi ollutkin, ei hän olisi
viitsinyt sitä käyttää. Hänen kasvonsa ilmaisivat hänen sielussaan
vallitsevan sään, ja kun hän astui johonkin huoneeseen, nostettiin
sateen- tahi päivänvarjostimet — kuvaannollisesti sanottuna — aina
kasvojen ilmeen mukaisesti. Kun lämmin kiilto loisti hänen
silmistään, merkitsi se hyväksymistä ja levitti siunausta ympärilleen;
kun hän tuli otsa rypyssä, aleni lämpömäärä kymmenen astetta.
Hänestä pidettiin paljon ystäviensä kodeissa, mutta häntä myös
väliin pelättiin.

Hän oli hyvin mieltynyt Lesterin perheeseen, ja perheen jäsenet

vastasivat tuohon mieltymykseen koron kanssa. He surkuttelivat
hänen kristinuskoaan, ja hän taas suorastaan pilkkasi heidän
omaansa, mutta siitä huolimatta pitivät he toisistaan niinkuin
ennenkin.

Hän lähestyi taloa — jonkun matkan päässä; tantit ja rikoksellinen

olivat menossa sairaan huoneeseen.

III.

Kolme viimeksimainittua seisoi sängyn vieressä; tantit mahtavina,

synnintekijätär hiljaa nyyhkyttäen. Äiti käänsi päätään tyynyllä;
hänen väsyneissä silmissään välähti heti myötätuntoisuus ja
intohimoinen äidinrakkaus, kun katse kohdistui lapseen, ja hän
ojensi käsivartensa syleilyyn.

— Odota! sanoi täti Hannah ja tarttui tyttöön ja esti häntä

syleilemästä.

— Helen, sanoi toinen täti äänenpainolla, puhu kaikki äidillesi.

Puhdista sydämesi, älä jätä mitään tunnustamatta.

Nuori tyttö seisoi onnettomana ja avuttomana tuomariensa

edessä, teki hiljaa nyyhkyttäen surullisen synnintunnustuksensa ja
kun se oli loppunut, huudahti hän kiihkeän rukoilevalla äänellä:
 — Oi, äiti, etkö voi antaa minulle anteeksi? Etkö tahdo antaa
minulle anteeksi? Minä olen niin onneton!

— Antaakko sinulle anteeksi, rakkaani? Voi, tule syliini! Kas noin,

paina pääsi rintaani ja tyynny. Vaikka olisit sanonut tuhat valetta…

Kuului ääni, varotus — rykäiseminen. Tantit katsahtivat ylös ja

ällistyivät, — siinä seisoi tohtori, kasvonsa kuin ukkospilvi. Äiti ja
tytär eivät tienneet hänen läsnäoloaan, he olivat kuin juotetut
yhteen, sydän vasten sydäntä, uiden sanomattomassa onnessa,
kuolleina kaikelle muulle maailmalle. Lääkäri seisoi kotvasen ja
katseli tuimana tätä kohtausta; hän ajatteli sitä, selvitteli sitä
itselleen, tutki sen syitä; sitte nosti hän kätensä ja viittasi tanteille.
Ne tulivat vapisten hänen luokseen, seisoivat nöyrinä hänen
edessään ja odottivat. Lääkäri kumartui vähän ja kuiskasi:

— Enkö ole sanonut teille, että sairasta on säästettävä kaikilta

mielenliikutuksilta? Mitä hittoa te olette tehneet? Laputtakaa
tiehenne!

He tottelivat. Puolen tunnin perästä tuli hän salonkiin tyynenä ja

iloisena, päivänpaisteisena, saattaen Heleneä kädet hänen
vyötäistensä ympärillä; tohtori taputteli häntä ja puheli hellästi ja
leikillisesti hänen kanssaan, ja Helen oli hänkin sama aurinkoinen ja
iloinen olento kuin ennenkin.

— Kas niin, sanoi lääkäri, hyvästi nyt, pikku ystäväni. Mene

huoneeseesi ja pysyttele erilläsi äidistäsi ja ole kiltti tyttö. Mutta
odotappas — näytä kieltäsi. Oikein, se on hyvä… sinä olet terve kuin
pähkinä!

Lääkäri taputti häntä poskelle ja lisäsi:

 — Mene nyt; minä haluan puhua näiden tanttien kanssa.

Helen poistui. Lääkärin kasvot tulivat taas äkkiä synkiksi ja

istuttuaan tuolille sanoi hän:

— Te kumpikin olette tehneet koko joukon vahinkoa — ja ehkä

hiukan hyötyäkin. Niin, hiukan hyötyä — sen mukaan miltä nyt
näyttää. Margaretan sairaus on pilkkukuumetta! Se on tullut ilmi
teidän hulluuksienne johdosta, ja se on tavallaan teidän ansionne,
siihen nähden miltä nyt näyttää. Aikaisemmin en voinut olla varma
siitä mitä se oli.

Ikäänkuin saamansa vaikutuksen ponnahuttamina hyppäsivät

vanhat naiset ylös kauhusta vavisten.

— Istukaa alas! Mitä aijotte tehdä?

— Mitäkö tehdä? Meidän täytyy rientää hänen luokseen. Meidän…

— Te ette tee mitään sentapaista, te olette jo tehneet tarpeeksi

vahinkoa yhden päivän osalle. Aijotteko tuhlata koko rikos- ja
mielettömyysvarastonne yhdellä ainoalla arvanheitolla? Istukaa alas,
sanon minä. Minä olen järjestänyt niin että hän saa nukkua, sillä sitä
hän tarvitsee; jos te häiritsette häntä saamatta minulta siihen lupaa,
niin lyön aivot päästänne — jos teillä niitä on.

He istuivat paikoilleen huolestuneina ja loukkaantuneina, mutta

tottelivat kuitenkin hänen käskyään. Lääkäri jatkoi:

— Niin, nyt tahdon saada selityksen tähän. He tahtoivat selittää

minulle kaikki — ikäänkuin eivät jo olisi olleet tarpeeksi
liikutuksissaan. Te tiesitte käskyni; kuinka te uskalsitte mennä
tuonne sisälle ja saada aikaan semmoisen touhun?
 Hester katsoi anovaisesti Hannahiin, Hannah loi rukoilevan
silmäyksen Hesteriin — ei kumpikaan halunnut tanssia tämän
jyrisevän musiikin tahdissa. Tohtori tuli heille avuksi. Hän sanoi:

— Alota Hester!

Nypistellen suuren huivinsa poimuja, katseensa lattiaan luotuna,

sanoi Hester arasti:

— Emme olisi olleet tottelemattomia mistään jokapäiväisestä

syystä, mutta tämä oli mitä painavinta laatua. Se oli velvollisuus. Ja
kun velvollisuus on kysymyksessä, silloin ei ole valitsemisen varaa;
silloin täytyy jättää syrjään kaikki vähemmän tärkeät seikat ja
täyttää se. Meidän täytyi jättää Helen äitinsä tuomittavaksi. Hän oli
näet valehdellut.

Tohtori tutki häntä tarkasti muutaman silmänräpäyksen ajan ja

näytti etsivän johtolankaa jostain aivan käsittämättömästä; sitte
huudahti hän rajusti:

— Vai lausui hän valheen? Tekikö hän sen todellakin? Jumala

minua armahtakoon, mutta minä valehtelen miljoonia kertoja
päivässä, ja sen tekevät kaikki lääkärit. Ja sen tekevät muuten kaikki
ihmiset — myöskin te. Ja se siis oli se tärkeä seikka, joka antoi teille
oikeuden rikkoa minun määräyksiäni vastaan ja saattaa Margaretan
henki vaaranalaiseksi! Kuulkaa, Hester Gray, se on sulaa
mielettömyyttä; tuo tyttö ei voinut valehdella toisen vahingoittamisen
tarkotuksessa. Se on mahdotonta — kerrassaan mahdotonta. Sen
tiedätte itsekin, te kumpikin, tiedätte vallan hyvin.

Hannah ryhtyi auttamaan sisartaan.

 Hester ei tarkottanut, että se olisi ollut sellainen valhe, eikä se sitä
ollutkaan. Mutta valhe se oli kuitenkin joka tapauksessa.

— Nooo, en koskaan, kunniani kautta, ole kuullut tuollaisia

tyhmyyksiä! Eikö teillä ole niin paljon järkeä päässänne, että voitte
erottaa valheen valheesta? Ettekö tunne erotusta sellaisen valheen
välillä, joka hyödyttää, ja sellaisen, joka vahingoittaa?

— Kaikki valheet ovat synnillisiä, sanoi Hannah ja puri huuliaan;

kaikki valheet ovat kiellettyjä.

"Ainoa Kristitty" vääntelihe kärsimättömänä tuolissaan. Hän tahtoi

hyökätä tuota väitettä vastaan, mutta ei oikein tiennyt mistä
alottaisi. Viimein teki hän yrityksen:

— Hester, ettekö lausuisi valhetta suojellaksenne jotain ihmistä

ansaitsematonta vääryyttä tahi häpeää vastaan?

— En.

— Ette edes ystäväänne?

— En.

— Ette edes rakkainta ystäväänne?

— En. Sitä en tekisi.

Tohtori taisteli hetkisen ääneti tämän pulman kanssa, sitte kysyi

hän:

— Ettekö edes pelastaaksenne hänet katkerasta tuskasta, surusta

ja kurjuudesta?