C++ Programming From Problem Analysis to Program

Design 8th Edition Malik Solutions Manual pdf

download

https://testbankfan.com/product/c-programming-from-problem-
analysis-to-program-design-8th-edition-malik-solutions-manual/
We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit testbankfan.com
to discover even more!

C++ Programming From Problem Analysis to Program Design

8th Edition Malik Test Bank

https://testbankfan.com/product/c-programming-from-problem-
analysis-to-program-design-8th-edition-malik-test-bank/

C++ Programming From Problem Analysis to Program Design

7th Edition Malik Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/c-programming-from-problem-
analysis-to-program-design-7th-edition-malik-solutions-manual/

C++ Programming From Problem Analysis to Program Design

6th Edition Malik Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/c-programming-from-problem-
analysis-to-program-design-6th-edition-malik-solutions-manual/

Corporate Finance Asia Global 1st Edition Ross

Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/corporate-finance-asia-
global-1st-edition-ross-solutions-manual/
Real Estate Finance 9th Edition Wiedemer Test Bank

https://testbankfan.com/product/real-estate-finance-9th-edition-
wiedemer-test-bank/

Elementary Algebra 4th Edition Carson Test Bank

https://testbankfan.com/product/elementary-algebra-4th-edition-
carson-test-bank/

Business Intelligence Analytics and Data Science A

Managerial Perspective 4th Edition Sharda Test Bank

https://testbankfan.com/product/business-intelligence-analytics-
and-data-science-a-managerial-perspective-4th-edition-sharda-
test-bank/

Organizational Behaviou Understanding and Managing Life

at Work Canadian Edition Canadian 9th Edition Johns
Test Bank

https://testbankfan.com/product/organizational-behaviou-
understanding-and-managing-life-at-work-canadian-edition-
canadian-9th-edition-johns-test-bank/

Enhanced Microsoft Office 2013 Illustrated Introductory

First Course 1st Edition Beskeen Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/enhanced-microsoft-
office-2013-illustrated-introductory-first-course-1st-edition-
beskeen-solutions-manual/
Health Psychology A Biopsychosocial Approach 4th
Edition Straub Test Bank

https://testbankfan.com/product/health-psychology-a-
biopsychosocial-approach-4th-edition-straub-test-bank/
C++ Programming: From Problem Analysis to Program Design, Eighth Edition 9-1

Chapter 9
Records (structs)
A Guide to this Instructor’s Manual:

We have designed this Instructor’s Manual to supplement and enhance your teaching
experience through classroom activities and a cohesive chapter summary.

This document is organized chronologically, using the same headings that you see in the
textbook. Under the headings, you will find lecture notes that summarize the section, Teacher
Tips, Classroom Activities, and Lab Activities. Pay special attention to teaching tips and
activities geared towards quizzing your students and enhancing their critical thinking skills.

In addition to this Instructor’s Manual, our Instructor’s Resources also contain PowerPoint
Presentations, Test Banks, and other supplements to aid in your teaching experience.

At a Glance

Instructor’s Manual Table of Contents

• Overview

• Objectives

• Teaching Tips

• Quick Quizzes

• Class Discussion Topics

• Additional Projects

• Additional Resources

• Key Terms

© 2018 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part, except for use as permitted in a
license distributed with a certain product or service or otherwise on a password-protected website for classroom use.
C++ Programming: From Problem Analysis to Program Design, Eighth Edition 9-2

Lecture Notes

Overview
In Chapter 9, students will be introduced to a data type that can be heterogeneous. They
will learn how to group together related values that are of differing types using records,
which are also known as structs in C++. First, they will explore how to create
structs, perform operations on structs, and manipulate data using a struct.
Next, they will examine the relationship between structs and functions and learn
how to use structs as arguments to functions. Finally, students will explore ways to
create and use an array of structs in an application.

Objectives
In this chapter, the student will:
• Learn about records (structs)
• Examine various operations on a struct
• Explore ways to manipulate data using a struct
• Learn about the relationship between a struct and functions
• Examine the difference between arrays and structs
• Discover how arrays are used in a struct
• Learn how to create an array of struct items
• Learn how to create structs within a struct

Teaching Tips
Records (structs)

1. Define the C++ struct data type and describe why it is useful in programming.

Discuss how previous programming examples and projects that used parallel
Teaching
arrays or vectors might be simplified by using a struct to hold related
Tip
information.

2. Examine the syntax of a C++ struct.

3. Using the examples in this section, explain how to define a struct type and then
declare variables of that type.

© 2018 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part, except for use as permitted in a
license distributed with a certain product or service or otherwise on a password-protected website for classroom use.
C++ Programming: From Problem Analysis to Program Design, Eighth Edition 9-3

Accessing struct Members

1. Explain how to access the members of a struct using the C++ member access
operator.
2. Use the code snippets in this section to illustrate how to assign values to struct
members.

Mention that the struct and class data types both use the member access
operator. Spend a few minutes discussing the history of the struct data type
and how it relates to C++ classes and object-oriented programming. Note that the
struct is a precursor to the class data type. Explain that the struct was
introduced in C to provide the ability to group heterogeneous data members
together and, for the purposes of this chapter, is used in that manner as well.
Teaching However, in C++, a struct has the same ability as a class to group data and
Tip
operations into one data type. In fact, a struct in C++ is interchangeable with
a class, with a couple of exceptions. By default, access to a struct from
outside the struct is public, whereas access to a class from outside the
class is private by default. The importance of this will be discussed later in the
text. Memory management is also handled differently for structs and
classes.

Quick Quiz 1
1. True or False: A struct is typically a homogenous data structure.
Answer: False

2. The components of a struct are called the ____________________ of the struct.

Answer: members

3. A struct statement ends with a(n) ____________________.

Answer: semicolon

4. True or False: A struct is typically defined before the definitions of all the functions
in a program.
Answer: True

Assignment

1. Explain that the values of one struct variable are copied into another struct
variable of the same type using one assignment statement. Note that this is equivalent to
assigning each member variable individually.

© 2018 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part, except for use as permitted in a
license distributed with a certain product or service or otherwise on a password-protected website for classroom use.
C++ Programming: From Problem Analysis to Program Design, Eighth Edition 9-4

Note how memory is handled in assignment operations involving struct

Teaching
variables of the same type; namely, that the values of the members of one
Tip
struct are copied into the member variables of the other struct.

Comparison (Relational Operators)

1. Emphasize that no relational aggregate operations are allowed on structs. Instead,

comparisons must be made member-wise, similar to an array.

Ask your students why they think assignment operations are permitted on
Teaching
struct types, but not relational operations. Discuss the issue of determining
Tip
how to compare a data type that consists of other varying data types.

Input/Output

1. Note that unlike an array, aggregate input and output operations are not allowed on
structs.

Mention that the stream and the relational operators can be overloaded to provide
Teaching
the proper functionality for a struct type and, in fact, that this is a standard
Tip
technique used by C++ programmers.

struct Variables and Functions

1. Emphasize that a C++ struct may be passed as a parameter by value or by reference,

and it can also be returned from a function.

2. Illustrate parameter passing with structs using the code snippets in this section.

Arrays versus structs

1. Using Table 9-1, discuss the similarities and differences between structs and arrays.

Spend a few minutes comparing the aggregate operations that are allowed on
Teaching structs and arrays. What might account for the differences? Use your previous
Tip exposition on the history of structs and memory management to facilitate this
discussion.

© 2018 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part, except for use as permitted in a
license distributed with a certain product or service or otherwise on a password-protected website for classroom use.
C++ Programming: From Problem Analysis to Program Design, Eighth Edition 9-5

Arrays in structs

1. Explain how to include an array as a member of a struct.

2. Using Figure 9-5, discuss situations in which creating a struct type with an array as a
member might be useful. In particular, discuss its usefulness in applications such as the
sequential search algorithm.

Ask your students to think of other applications in which using an array as a

member of a struct might be useful. For example, are there applications in
Teaching
which parameter passing might be reduced by using struct members in
Tip
conjunction with arrays? Also, are there other data members that would be useful
to include in the listType struct presented in this section?

3. Discuss situations in which a struct should be passed by reference rather than by

value. Use the sequential search function presented in this section as an example.

structs in Arrays

1. Discuss how structs can be used as array elements to organize and process data
efficiently.

2. Examine the employee record in this section as an example of using an array of

structs. Discuss the code for the struct as well as the array processing code. Use
Figure 9-7 to clarify the code.

Emphasize that using a structured data type, such as a struct or class, as the
Teaching element type of an array is a common technique. Using the vector class as an
Tip example, reiterate that object-oriented languages typically have containers such
as list or array types that in turn store objects of any type.

structs within a struct

1. Discuss how structs can be nested within other structs as a means of organizing
related data.

2. Using the employee record in Figure 9-8, illustrate how to reorganize a large amount of
related information with nested structs.

3. Encourage your students to step through the “Sales Data Analysis” Programming
Example at the end of the chapter to consolidate the concepts discussed in this chapter.

© 2018 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part, except for use as permitted in a
license distributed with a certain product or service or otherwise on a password-protected website for classroom use.
C++ Programming: From Problem Analysis to Program Design, Eighth Edition 9-6

Quick Quiz 2
1. What types of aggregate operations are allowed on structs?
Answer: assignment

2. Can struct variables be passed as parameters to functions? If so, how?

Answer: struct variables can be passed as parameters either by value or by reference.

3. True or False: A variable of type struct may not contain another struct.
Answer: False

4. True or False: A variable of type struct may contain an array.

Answer: True

Class Discussion Topics

1. With the advent of object-oriented programming, is it ever necessary to use C-type
structs rather than classes? If so, when? What are the advantages or disadvantages of
each approach?

2. Discuss how the object-oriented concept of reusability relates to structs, structs

within arrays, arrays within structs, and structs within structs. Ask students to
think of some applications in which defining these data types for later use would be
beneficial.

Additional Projects
1. Write a program that reads students’ names followed by their test scores. The program
should output each student’s name followed by the test scores and the relevant grade. It
should also find and print the lowest, highest, and average test score. Output the name
of the students having the highest test score.

Student data should be stored in a struct variable of type studentType, which has
four components: studentFName and studentLName of type string, testScore
of type int (testScore is between 0 and 100), and grade of type char. Suppose
that the class has 20 students. Use an array of 20 components of type studentType.

2. Write a program that lists all the capitals for countries in a specific region of the world.
Use an array of structs to store this information. The struct should include the
capital, the country, the continent, and the population. You might include additional
information as well, such as the languages spoken in each capital. Output the countries
with the smallest and largest populations.

© 2018 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part, except for use as permitted in a
license distributed with a certain product or service or otherwise on a password-protected website for classroom use.
C++ Programming: From Problem Analysis to Program Design, Eighth Edition 9-7

Additional Resources
1. Data Structures:
http://www.cplusplus.com/doc/tutorial/structures/

2. struct (C++):
https://msdn.microsoft.com/en-us/library/64973255.aspx

3. Classes, Structures, and Unions:

https://msdn.microsoft.com/en-us/library/4a1hcx0y.aspx

Key Terms
 Member access operator: the dot (.) placed between the struct and the name of one
of its members; used to access members of a struct
 struct: a collection of heterogeneous components in which the components are
accessed by the variable name of the struct, the member access operator, and the
variable name of the component

© 2018 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part, except for use as permitted in a
license distributed with a certain product or service or otherwise on a password-protected website for classroom use.
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
 Vaikka mielellämme saattaisimme vähäisen kertomuksemme
sovinnolliseen loppuun, täytyy meidän olla totuudelle uskollisia.

Kun Leenu näki ettei hän koskaan saisi rakastettuansa, taipui hän
lopulta erään varakkaan, hiljaisen maanviljelijän uudistuviin
kosimisiin ja eli — ihmisten arveluiden mukaan — onnellisena
emäntänä talossaan.

Tildan kostonennustus kävi ihmeellisesti toteen. Tuohela alentui

siihen määrään, että hän pari vuotta Leenun häiden jälkeen
juopuneena väkivaltaisesti kuristi itsensä.

Silla ummisti silmänsä pari viikkoa viimeisen oikeuden

istuntopäivän jälkeen Parveelan tuvassa jonne Leenu hänen tielle
uupuneena korjasi. —

Aika parantaa pahatkin haavat ja heittää unhotuksen mullan

mustimpienkin murheiden päälle, hyvät ja pahat ihmiset elävät
aikansa. Hän, joka tuntee heikkoudet ja saa selvän hienoimmistakin
säikeistä ihmissydämessä, laskekoon oikean tuomionsa, joka ei
ihmisen arvostelupiiriin kuulu.

Tapion jänis.

Vaikka talven tulo ei ollut vielä aivan lähellä, oli sen turkki jo
valkea ja puhdas kuni vasta pudonnut lumi. Yömajaansa piti se
suuren aution asuntosaarensa keskellä olevan suon laidassa, johon
heinämiehet kesäisin pielespohjia laatiessaan haapoja hakkasivat.
Siinä se oli useita kesiä asunut, satoja kertoja siitä samasta paikasta
koirien ahdistamana lähtenyt, läheisen kallion yli kiitänyt, rantoja
pitkin laukannut ja niemestä erään pitkän lahden suun yli uinut, siinä
häjyt hurtat jäliltään haihuttanut ja taas takasin pesäpaikoilleen
palannut. Useasti oli pamahtanut pyssy edessä ja takana, usein
olivat koirat kintereillä ulvoneet, mutta säilynyt oli aina tähän
syksyyn saakka suuri Tapion jänis, ampumatta jäänyt.

Saaren vuokraaja, joka samasta suuresta saaresta oli aikoinaan

useita kymmeniä jäniksiä ampunut, suuttui silmittömäksi ja sadatteli
aina koiria, itseään ja tovereitaan. Hän olisi niin kovin mielellään
tahtonut saada ammutuksi tuon Tapion suuren puhdasturkkisen
suosikin, jolla oli ainoastaan yksi vertaisensa vihollinen jahtikoirien
joukossa.

Mustaselkäinen, viiruotsa narttu, "Diana" se aina tiesi, missä

Tapion jänis makaili. Se sen sieltä aina löysi ja ajaessaan
ensimäisenä takana haukkui, kunnes niemessä jäljiltä haihtui.
"Diana" olikin ollut joka syksy mukana. Täällä se ensi kerran
vanhempien koirien keralla oli mukana ollut, täällä koulunsa käynyt,
ajo-oppinsa ottanut.

Tänä syksynä eräänä varhaisena aamuna, lokakuun keskipaikoilla

sousi saaren vuokraaja kolmen toverinsa ja neljän koiran keralla jo
mainittuun suureen saareen. Yöllä oli ollut hiukan sumua, mutta
päivän valetessa se kuitenkin haihtui. Tuuli tyyntyi ja aamu selkeni
kirkkaaksi syyspäiväksi; maa pysyi kuitenkin koko päivän kosteana.
Onni oli metsämiehille kaikinpuolin myötäinen. Puolipäivään päästyä
oli jo yhdeksän pupua ammuttu, kaikki suuria ja hyvin hyötyneitä.
Miehet eivät koko päivänä olleet murua maistaneet, jonka tähden
kokoontuivat saaren keskelle suon läheiselle kukkulalle. Aikoivat juuri
soittaa koiria kokoon ja sitte yhdessä venheelle eväiden luo mennä,
kun noin parinkymmenen metrin päästä alkoi kuulua innokasta
koiranhaukuntaa.

— Se on Diana!

Pian siihen yhtyi "Kairin" viheltävä "skalli", "Jalon" harvatahtinen

haukunta ja sekarotuisen "Brittan" hillitön vinkuna. Jänis tuntui
painuvan saaren kallioiseen pohjoispäähän.

Mitään virkkamatta menivät miehet kukin n.s. "passilleen" ja

odottivat äänettöminä. Kaiku läheni rikkoutumatta kiihkeänä ja
yhtämittaisena vastaiseen suuntaan takasi saaren eteläpäässä
olevalle niitylle päin. Täällä oli kaksi miestä "passilla", kolmas oli
saaren itäisellä rannalla, neljäs keskellä saarta, jo pari kertaa
mainitulla kukkulalla.

Pian näkivätkin niityn molemmilla laidoilla seisovat miehet suuren

lumivalkosen jäniksen hyppelehtivän pitkin metsän laitaa.

— Se on Tapion jänis… pääsi tahdoton kuiskaus kumpaiseltakin.

Että asianlaita todellakin niin oli, sen saivat miehet kohta nähdä.

Huomaten koirien lähenevän, otti jänis aimo hyppäyksen

vasemmalle pieneen metsäniemekkeesen, johon jäi istumaan kasvot
ohikiitäviin koiriin käännettyinä.

Samassa pamahti laukaus ja toinen. Jänis väistyi vahingoittumatta

erään kiven taa. Koirat joutuivat ampujan ja jäniksen väliin, joten
kolmas laukaus ei voinut seurata. Mutta sen sijaan ampui toinen
miehistä kaksi laukausta jokseenkin yhtaikaa edellisen kanssa —
yhtä huonolla menestyksellä.
 — Loihdittu! murahti viimemainittu, kun jänis käänsi miehille ja
koirille selkänsä ja oikaisihe saaren itäiselle rannikolle.

Parin minuutin kuluttua kuului sieltä kaksi laukausta, mutta mitään

huutoa ei seurannut.

Kun miehet koirinensa kokoontuivat jälleen kukkulalle, sanoivat he

kuni yhdestä suusta:

— Se oli Tapion jänis…

— Pelastui taaskin…

Mitään sen enempää tarinoimatta istuutuivat miehet sammaleiselle

kalliolle ja ottivat tupakkineuvot esille. Jonkun aikaa siinä istuttuaan
kuulivat he läntiseltä rannalta hirmuisen kiihkeää haukuntaa, jonka
jälkeen he taas hajautuivat kukin n.s. passilleen.

Asianlaita oli se, että Diana oli lähtenyt kenenkään sitä erityisesti
huomaamatta Tapion jäniksen jälestä juoksemaan, haihtunut ensin
jäliltä, löytänyt ne jälleen ja siitä tuo hirveä haukunta. Kuni
usutettuina pusahtivat toisetkin koirat samaan suuntaan ja pian oli
täysi "skalli käymässä". Se lakkasi ja miehet aikoivat harmistuneina
kutsua koirat pois. Merkki ei kuitenkaan vaikuttanut tällä kertaa
mitään.

Se uudistettiin useampia kertoja. Sama seuraus. Jonkinlaista

uikutusta alkoi kuitenkin kuulua ja pahaa peläten menivät miehet
ääntä kohti.

Siellä oli korkeakallioinen niemi ja iso louhikko ja melkein keskellä

louhikkoa suuri neliskulmainen kivi suurien korpikuusien keskellä
kuni vainajan ruumis hautajaishavujen piirittämänä. Tämän kiven
alle oli Tapion jänis joutunut. Rannan lähellä soutavat nuottamiehet
tiesivät näkemänänsä kertoa, kuinka iso valkea jänis oli joutunut
koirien väliin sen kautta, että yksi sitä takaa ahdisti ja toiset kolme
olivat vastaan juosseet.

— Vai niin, pupunen, tapasinpas sinut vihdoinkin! Taisit jo lakata

koiriani uuvuttamasta, turkkisi kun kohta päältäsi poistan, puheli
saaren vuokraaja.

— Eihän se vielä ole käsissäkään.

— Onhan kohta. Sitokaahan koirat! — Mutta missä Diana on?

— Täällä louhessa kiven alla.

Saaren vuokraaja ja kallishintaisen Dianan omistaja kirosi

harmistuneena.

Diana oli todellakin ajautunut jäniksen jälestä kiven alle. Isäntä

rupesi pois koiraansa houkuttelemaan, mutta se oli turhaa.
Jäykkänä, silmää räpäyttämättä katseli Diana luolan perukalle.
Koetettiin saada väkipakolla pois. Mutta Diana-parka oli niin tiukkaan
kiven väliin ajautunut, että se vihdoin vaivaloisesti pois vedettynä ei
enään jaksanut jaloillaan pysyä, vaan maahan laskettuna jäi siihen
rentona lepäämään.

Alkoivat miehet siinä alakuloisina arvella ja koettivat keinoja

keksiä, miten jäniksen elävänä tahi kuolleena parahiten pois saisivat.

Louhikko oli todellakin oikeata louhikkoa, kivet suuria, vaikeasti

paikoiltaan väännettäviä, jopa tiukassa kuni kiinteä kallio.
Ampuminen ei voinut tulla kysymykseenkään.
 — Jos taitamme kuivahtaneen, neulansa kadottaneen näreen,
teroitamme sen toisen pään vä'äkkääksi vartaaksi, sillä pistämme ja
pupulin pois vedämme, ehdotti eräs.

— Sehän on kidutusta…

— Taikka teemme aukkojen eteen roihutulet, tukahdutamme

savuun eli ainakin ulos ajamme, usutamme piskit perään ja
annamme Tapion turvatille kunniallisen kuoleman, ammumme.

— Mutta jos savuun läkähtyy, turkkinsa mustuu ja tuonne jää

kiven alle sittenkin.

— Jääköön, sanoi jo monesti mainittu saaren vuokraaja, joka

samalla oli jahtijoukkueen johtaja, — tehkää vaan tulia ja hyviä, sillä
hämärtyy jo syksyinen päivä ja pois on aika pian lähteä.

— Jääköön sitte, toisetkin säestivät, saakoon Tapio uhrin

omistansa…

Kävivät nyt miehet kuivia risuja keräämään, ja toiset koivujen

kylistä tervaisia tuohia kiskomaan, ja pian roihusivat kiven kolmelta
kulmalta räiskyvät uhritulet, joita miehet äänettöminä katselivat. —

Lyhyt on syksyinen päivä ja sankka sitä seuraavan illan pimeys.

Sitä mukaa kuin tuli liestyi hiilokseksi, pimeni ilta ja mustuivat
savusta Tapion turvatin hautakiven kylet ja jostakin tuntemattomasta
syystä miesten mielet. Jokin sisäinen pakko pani ajattelemaan, että
oli tehty ajattelemattomasti, tylysti.

Pois lähtiessään kompastui eräs pyssymiehistä syrjään jaloin

eräälle tasaiselle kivelle jättämänsä pyssyn päälle sillä surullisella
seurauksella, että se laukesi ja suun vieressä uneksiva kallishintainen
Diana menetti henkipahasensa.

— Ei riittänyt Tapiolle uhri oman karjansa antimista, omastanikin

otti, valitteli Dianan omistaja.

Miksi ei Tapio turvattiaan tällä kertaa varjellut, sitä ei ole helppo

sanoa. Epäilikö ehkä turvatti suuren suojelijansa varjelusvoimaa kun
kiven alle pakeni ja siten suojelijansa suututti tai tahtoiko Tapio
teollaan iloisten metsämiesten mieltä muuten pahoittaa, on
mahdoton arvata.

Vaan kun miehet jonkun hetken jälkeen pimeätä selkää pitkin

kotiaan kohti sousivat ja näkivät, kuinka hiiloksesta kohoutuva hohde
uhripuita punasi, niin raskaalta ja painostavalta tuntuivat mielet ja
sanattomia olivat kotvasen aikaa vähäväkisen syyttömästi sortajat.

Ketin hautakummulla.

Yksitoista vuotias Katri käveli hautausmaalla. Huoletonna, koulussa

oppimiaan lauluja hiljaa hyräillen kierteli hän pitkin polkuja
hautakumpujen keskellä. Hän oli vielä kadehdittavassa lapsellisen
tietämättömyyden tilassa eikä taikauskoinen ympäristönsä ollut
häneen saanut istutetuksi mitään kammoa kirkkomaata kohtaan.
Päinvastoin oli kotitöllinsä lähistöllä oleva vainajien lepomaa hänen
mieluisin olinpaikkansa. Jos tuntuikin kuusten hiljainen humina
hänestä täällä hiukan juhlallisemmalta kuin tuolla tuonnempana
kotiahon takana, ei hän sitä sentään pelännyt. Olivathan kirkkomaan
kukkaset paljoa kauniimmat ja suuremmat kuin kukat muualla ja
perhoset lentelivät ja mehiläiset hääräsivät täällä yhtä iloisina kuin
kotiakkunan alla olevan auringonkukankin ympärillä. Ja aurinko
paistoi tänne niin kirkkaasti ja rauhoittavasti ja kuusten lehvät loivat
viileitä varjojaan.

Katri kierteli sinne ja tänne, katseli sivumennessään jotakin

hautapatsasta. Tuttujahan ne jo olivat melkein kaikki, vaikka oli jo
taas hänen viime käyntinsä jälkeen uusia kumpuja kohonnut. Niiden
päällä oli kauniita silkkinauhaisia seppeleitä ja nauhoissa oli
kultakirjaimilla kirjoitettu jokin kaunis sana jälelle jääneiden surevien
sukulaisten kaipauksen tulkitsemiseksi. Toisien hautojen tuoreesen
multaan oli pistetty yksinkertainen puuristi kantamaan köyhien
rakastavien kietomaa katajaseppelettä. Katrin kiertomatka loppui
aina rannalla olevan nurmipeitteisen hautakummun luona. Toisessa
päässä kumpua vesoi nurmen sisästä nouseva pihlaja, jonka juurella
oli pienoinen puuristi. Siihen oli lapsen kädellä piirretty lyijykynällä
tuskin huomattavasti sana: Isä. Se oli Katrin isävainajan lepopaikka.

Mutta ennenkuin Katri nyt joutui sinne asti huomasi hän yläpäässä
hautausmaata kuusien keskellä äsken pystytetyn uuden hohtavan
patsaan ja sen juurella seppeleen niin soman ja leveänauhaisen ettei
toista sen somempaa koko kirkkomaalla.

Kukahan on kuollut? Kenenkähän muistoksi tuo musta patsas

syvään piirrettyine muistokirjoituksineen?

Katri istuutui nurmelle ja nojasi varovasti vähäisen vartalonsa tuon

uuden patsaan luona olevaa hautapengertä vasten, varovaisesti
sentähden, ettei taittuisi hento heinikko eivätkä runneltuisi ruusut,
joita Katri samoin kuin kaikkia muitakin kukkia oli oppinut
rakastamaan. Hän katseli patsasta uteliaana. Siinä oli vain sana:
Ketti ja hiukan alempana nuo tavalliset: s. — 24/5 73 k. — 13/8 97.
 — Ketti? Kukahan se on ollut? Katri katseli alemma kiveä; siellä oli
alhaalla jokin virren värssy merkitty.

— Kukahan se on ollut? kysyi Katri uudestaan itseltään. Hän nousi

istualtaan, kohotti hiljaa seppeleen silkkinauhoja ja luki siitä sanat:
Rakastettu — Kaivattu.

Tuo ei ollut Katrista ollenkaan kummallista. Oli hän nähnyt nuo

sanat monissa seppeleissä, vaikkakaan ei lapsellinen käsityksensä
vielä kyennyt niiden syvää sisällystä täydellisesti tajuamaan. Paitsi
mainittua seppelettä ei haudalla ollut mitään muita kukkia.
Seppeleen nauhat olivat puhtaan valkoiset, multa haudalla
kouhoteltua mustaa, kaikesta päättäen oli muistokivi äsken asetettu.

— Ketti! tapaili pikku Katri yhä hautakirjoitusta, varmaankin on se

herrasihmisiä. Olikohan se tyttö vai poika? Ketti? .. ja Katri istuutui
kallella päin katselemaan. Yhtäkkiä kuuli hän askeleita takaa päin ja
hänen edessään seisoi komea nuori herra, jolla oli polvipöksyt, laaja
sininen vyö, hohtavan valkea, mustakauluksinen paita ja sen päällä
vaalea nuttu. Hihan ympärillä oli musta harso.

Katri säikähti ja aikoi lähteä pois, vaan kun hän katsoi herran
surullisiin silmiin, jotka lempeästi olivat mustaan kiveen luodut, jäi
hän itse tietämättään katsomaan tuota komeaa herraa, joka oikealla
kädellään piteli polkupyörää. Niitä oli jo alkanut näkyä yhä useammin
noita pyöräilijöitäkin.

— Mitä se lapseni katselee, kysyi herra hyväntahdon ilme

katseessaan.

Katri ei mitään vastannut, katseli vaan outoa tulijaa ja pyörää.

 — Älä pelkää, ystäväni, en ole tullut häiritsemään sinua. Minulla
on täällä jotakin tehtävää, eikö pikku-ystäväni tahdo auttaa minua?

Katri katseli vain ujona herraa, jonka lempeys näytti vähitellen

poistavan lapsellisen pelon.

— Mikä on nimesi, pikku-ystävä?

Katrista tuntui niin somalle. Tuo komea herra kutsui häntä

halpaista töllin tyttöä ystäväksi.

— Katri, vastasi hän ja hypisteli silmät maahan luotuina valkean

esiliinansa nurkkaa.

— Katri? kertoi herra vähän kummallisena.

Nyt oli ujous jo poissa. Katri kertoi olevansa läheisestä mökistä ja

oli tullut tänne isänsä hautaa kastelemaan. Vaikkakaan siinä ei ollut
muuta kuin vihertävää nurmea, oli se hänelle ja äidille kuitenkin
rakas.

Herra ei näyttänyt sitä epäilevän.

— Kuule, Katri-ystäväni, sanoi hän, etkö voisi toimittaa tänne

vesiastiaa ja pientä luutaa? Mutta niin ettei kukaan tiedä siitä
mitään.

— Kyllä, isäni haudan luona olevassa pensaassa ovat ne aina

kesillä valmissa minua odottamassa. Ainoastaan silloin kuin äiti
pesee pyykkiä, tarvitsemme kapan kotona.

— No, hyvä, haepas ne tänne. Äläs mene, jaksaisitko tuoda

mukanasi jo vähän vettä.
 — Tokihan jaksan isänkin haudalle. Katri juoksi jo etäällä.
Mielellään täytti hän tuon tuntemattoman herran pyynnön, olihan
hän sanonut Katria ystäväkseen.

Kun Katri palasi, näki hän näyn, joka sai hänet seisottumaan.
Tuntematon ystävällinen herra oli polvistunut patsaan ääreen ja
halasi kylmää kiveä hartaasti samalla kuin suuteli hopeisia kirjaimia
kiven mustassa kylessä ja itki.

Katri melkein säikähti. Kummallinen ajatus pälkähti hänen

päähänsä. Entäpä jos, ajatteli hän, jos tuo herra olisi pakana. Hän
muisti samassa opettajan kertomukset, kuinka pakanat ja
epäjumalain palvelijat tekevät itselleen epäjumalia puusta ja kivestä.
Jos tuo nuori herra tuossa nyt olisi pakana ja kivi, Ketti-niminen kivi,
olisi epäjumala Ketti. Herran omituinen puku vahvisti Katrin
lapsellista luuloa. Hän pelästyi, kirkasi ja heitti kipan ja luudan
käsistään ja lähti juoksemaan. Nuori herra, jonka suru äsken oli
temmannut pois ympäristöstään ja katkera mieli etsi lohtua
kyyneleissä, heräsi äkkiä, pyyhki vettyneet silmänsä ja nousi
vaikkakin, niinkuin näytti, hiukan vastenmielisesti oudosta
asennostaan.

— Älä mene, pikku-ystävä, kuule, huusi hän juoksevan jälkeen ja

astui päin pari askelta. Vaan kun Katri tämän nähtyään kirkasi
uudestaan ja läksi etenemään, seisottui hän ja huusi niin lempeästi
kuin voi:

— Mitä se pikku-ystävä minua pelkää? Tule tänne, minä juttelen

sinulle ja kun saat vettä tuoduksi, annan siitä sinulle vaivojesi
palkkion.

Katri pysähtyi.
 — Tule pois, en minä sinulle mitään pahaa tee, tule nyt vaan
kauniisti auttamaan, houkutteli herra.

— Etkös sinä ole pakana, uskalsi Katri kysyä.

— En toki, hupakko, enhän toki. Tule nyt vaan pian että joudut
pois ennenkuin aurinko laskee.

— Mitä sinä sitte olit polvillasi tuon mustan kiven ääressä?

— Siinä on, osotti herra hautaa, minun kaikki kaikessani.

Katri, joka oli varovaisesti lähestynyt, pysähtyi taas.

On se sittenkin pakana, ajatteli lapsiparka. Isä, äiti ja opettajat

ovat sanoneet että Jumala on ihmisille kaikki kaikessa ja tuo herra…

— Mutta Jumalahan on taivaassa, sanoi hän ääneen.

Herra, joka ymmärsi lapsen pelon, huokasi:

— Niin, niin, Jumala on taivaassa, mutta löytyy sentään jotakin,

jota ajatellessa ihminen unohtaa kaiken, ikävä kyllä, Jumalansakin.
Vaan niitä sinä, lapsi, et ymmärrä.

— Eikö Ketti olekaan sitten mikään epäjumala, kyseli Katri

viattomasti yhä epäillen.

— Epäjumala, toisti muukalainen tuskin kuuluvasti, tosiaankin,

minä jumaloin sinua aikoinani, Ketti, kuollut Ketti.

Ja hän huokasi.

— … eikö, jatkoi Katri kun vastausta ei kuulunut.

 — Ei, älä nyt turhia kysele. Hae vähän vettä rannasta, minä siistin
sillä aikaa. Tämähän on vaan kuolleen ystäväni hautakumpu. Syy
miksi itkin on se, että Ketti, sehän on vain kuolleen ystäväni kallis
nimi, että Ketti oli minulle rakkain ystävä, kallein kaikesta… elämässä
ja kuolemassa, lisäsi hän hiljaa.

Nyt selveni Katrille totuus. Hän muisti äitinsäkin usein itkeneen

isävainajan haudalla käydessään.

— Oliko se sisaresi vai veljesi?

— Ei kumpikaan.

— Äitisi?

— Ei.

— No, sitte isäsi?

— Ei, — hän oli ainoastaan ystäväni. Mutta mene nyt jo, pikku-
hupakko, hae vettä.

Katri meni kuin menikin vihdoin, herra jäi multaa silittelemään.

Kun Katri tuli vesikiulun kanssa, kysyi hän:

— Kuka sinä olet ja mistä asti, et ole kaupungista?

— En .. minä olen kaukaa, kaukaa. Olen tullut tänne — annapas

vesi tänne — kuolleen ystäväni rakkaan muiston tähden, — kas niin,
kiitos ystäväni, haepa lisää.

— Kaukaa? Sanoitko kaukaa?

 — Kaukaa olen.

— Tuollako tulit hevosellasi?

— Silläkin tulin pitkän matkan, sillä lähden… kunhan… no,

haeppas nyt, pikku kiltti ystäväni, vielä vettä, puheli hyväntahtoinen
herra ja Katri juosta pinkasi rantaan.

Palatessaan oli Katrilla, joka luonnon lapsen tavoin ensimäisen

ujoutensa kadotettuaan on melkein liijan rohkea, taas uusia
kysymyksiä.

— Mitä nyt teet, sanoi hän tuolle yhä polvillaan puuhailevalle

kaukaa olevalle, kun tämä nimettömällä sormellaan varovaisesti
veteli hienoja vakoja multaan ja sirotteli niihin pieniä siemeniä.

— Minä kylvän.

— Mitä sinä kylvät?

— Sen saat nähdä kun uutterasti kastelet tätä hautakumpua,

kumpua, johon sydämeni on haudattu, niin, niin… sinä et ymmärrä.

— Kumpua johon…?

— Niin, sinä lupaat nyt minulle että joka kesä, jollet joka päivä,
niin ainakin useampi päivä käyt kastelemassa tätä hautaa. Jonkun
ajan kuluttua pienet ummut aukenevat ja sinä saat nähdä koko
joukon pieniä sinisiä kukkia. Hoida niitä hellästi, ne ovat muistoni
kukkia. Minä annan sulle rahaa että saat ostaa uuden vesikannun,
haravan, pienen lapion y.m. tarviskalut ja minun pikku-ystäväni
hoitaa uskollisesti minun rakkaimman ystäväni hautaa. Joka syksy
tulee sinulle… mikä on sukunimesi? — Nuorukainen otti muistikirjan
taskustaan.

— Katri Lyytinen.

— Joka syksy tulee sinulle tuntemattomasta paikasta rahakirje

kesätöittesi korvaukseksi. Lupaako pikku-ystävä ruveta tämän
hautakummun hoitajaksi?

— Lupaan, jos saan uudella kannulla kastella isänikin hautaa.

— Saathan toki. — Ja kuule, sitte kun sinä saat maailmassa oikein

hyvän ystävän, josta paljo pidät, niin saat sinä tältä haudalta taittaa
muutamia muistoni sinisiä kukkia ja antaa hänelle. Pidähän nyt vain
hyvää huolta.

— Kyllä, koetellaan.

— Tässä on aluksi jo edeltäpäin, sanoi herra ja pisti viisimarkkasen

tyttösen käteen.

— Se on liikaa, en uskalla ottaa ennenkuin käyn äidiltä kysymässä.

— No, ota vaan ja mene äitisi luokse, minä tulen myöskin kohta
sinne.
Onhan tuo mökki teidän?

— Sehän se on.

Ei muistanut Katri-pahainen kiittää, vaan juoksi äitinsä tykö ja tuo

ystävänsä kadottanut nuorukainen polvistui taas rakkaimpansa
haudalle ja risti kätensä kuni rukoukseen.
 Hetken perästä astui sama surumielinen herra Katrin kotimökin
ovesta ulos, hyppäsi reippaasti pyörälleen, ajoi hautausmaan portille,
jätti pyöränsä siihen siksi aikaa kuin itse kävi heittämässä haikeat
hyvästinsä kummulle, jonka alla kylmänä lepäsi hän, hän, jonka koko
nuoruuden sydämenlämmön tuo nyt niin onneton nuori mies
aikoinaan oli omistanut.

*****

Yhdeksän pitkää vuotta on kulunut. Yhdeksän talven lumet ovat

sulaneet siltäkin haudalta, jota mökin Katri oli uskollisesti luvannut
hoitaa. Lupaukselleen uskollisena oli Katri hoitanut "Ketin
hautakumpua", niinkuin hän itse aina tavasti sanoa. Joka syksy
pääskysten poislähtöä tehdessä oli tullut rahakirje, jossa kiitettiin
työstä, jota "pikku Katri-ystävä ei varmaankaan ollut laiminlyönyt".
Milloin oli kirjeessä ollut 50 markkaa, milloin 75, aina sen mukaan
oliko kesä ollut sateinen tai poutainen. Eräässä kirjeessä oli ollut 100
mk. ja pyyntö että hautakumpu, Ketin hauta aidattaisiin ja tehtäisiin
aidan sisään lepotuoli, "sillä" oli tuo yhä tuntematon herra
kirjoittanut, "en tiedä, milloin tulen kuolleen ystäväni hautaa
katsomaan."

Katri oli teettänyt penkin ja aidan Nikkari-Kallella, joka viime

aikoina varsinkin oli useasti käynyt Katrin kotona, muka aikansa
kuluksi vaan.

Nyt oli Katri tapansa mukaan hautaa kastelemassa. Siitä kun hänet
viimeksi näimme, emme häntä enään tuntisi samaksi hupakoksi, joka
luuli tuntematonta hyväntekijäänsä pakanaksi. Paljo oli aika
muuttanut. Lapsesta oli Katri kehittynyt täysikasvuiseksi immeksi,
jonka rehellisen työn tuottamaa poskien punaa eivät ihmisten pahat
puheet olleet kalventaneet. Paljo oli kuitenkin Katri saanut niiden
takia kärsiä. Nuo joka syksyiset rahakirjeet olivat saaneet paljo
puheita aikaan. —

Kerran kun Katria oli pyydetty palvelukseen eikä hän ollut lähtenyt,
kun luuli kankaan kutomisella ja hänellekin jo rakkaaksi käyneen
haudan hoitamisella voivansa hyvin elää äitinsä kanssa, oli emäntä
pilkallisesti hymyillen sanonut sitä mitä monet muutkin kaltaisensa:

— Eihän Katrin sovikaan palkkatyöhön tulla, parempien ihmisten

lapsia kun on, kuin mitä Lyytis-vainaja oli.

Tavallisesti oli Katri kärsinyt ja kuullut ilman mitään, mutta silloin

oli hän noussut kangaspuiden takaa ja tumma puna oli sävähtänyt
poskipäihin. Pila oli Katrista liijan karkeaa, solvaus liijan törkeä.

— Minä kiitän, sanoi Katri alussa hilliten, teitä ystävällisestä paikan

tarjouksesta, vaan me kyllä tulemme toimeen, joskin niukasti, enkä
minä tahdo jättää äiti-vanhaani vieraiden varaan. Mutta se, joka
moisilla ilkeillä puheilla uskaltaa vetää rakkaan äitini ryppyistä otsaa
yhä enemmän ryppyiseksi, ajan minä kuten nyt emännän — ulos.

Viimeinen sana tuli käskevästi eikä emäntä ollut voinut sitä

odottaa, sentähden oli hämmästynyt niin, että pikaisesti oli ulos
pistäytynyt. —

Katri hääräsi haudalla, kiskoi irti rikkaruohoja, pirskoitteli vettä

reunaheinikkoon ja kukille ja lakaisi puhtaaksi keltaisen hiekan
haudan ympärystiellä. Tätä tehdessään kuului hänestä siltä kuin olisi
joku ryäissyt. Hän säpsähti ja kääntyi ääntä kohden. Tuttu näytti
rykäisijä olevan. Heidän välisestään keskustelusta me ehkä tulemme
tuntemaan tuon yhtäkkiä ilmestyneen haudanhoitajattaren
häiritsijän.
 — Hyi, sanoi Katri, säikähdin.

— Minuako?

— Ei, vaan kun niin kummasti rykäsit. Mistä sinä tänne osasit?

— Kävin kotonasi. Äitisi arveli sinun tänne lähteneen, sanoi sinun

täällä hautausmaalla liijan hyvin viihtyvän.

— Niinkö, veti Katri miettien pitkään.

— Niin, vaan minä arvelin, että kesäkuun ihanat illat sinua vetävät
tänne ja sanoin äidillesi, että ei ole kankurillemme ollenkaan
vahingoksi, jos saa hiukan ulkonakin puuhata. Niin, ehkä… sanoi
äitisi. Mutta minä sanoin siihen…

— Mene pois, hyvä Kalle, äidin takia, minun takia ja kummankin

takia.
Et taida tuntea vielä parjauksen kirousta.

— Minäkö en sitä tuntisi, sanoi katkerana Kalleksi puhuteltu, joka

oli Katrin kosijoita. Mutta minä tulin tänne — hän hiljensi ääntänsä —
juuri sinun tähtesi, tavatakseni sinua. Edeltäpäin kumminkin sanon
jo, että sydäntäni niin oudosti kouristaa ja etten vapaasti voi puhua
sinulle, mitä mielessäni tunnen. Vaan koeta käsittää minua,
ymmärtää minua ainoastaan tämä kerta. Sinä tiedät kuinka minä
sinua rakastan, mutta sinä et tiedä kuinka tuntuu tuskalliselta tuo
epätietoisuus, kun en tiedä, välitätkö sinä minusta ollenkaan.

Kalle katsoi silmiin Katria, joka punastui ja vaikeni.

— Miks'et vastaa? Minä en jaksa enää kauvan, vaan lähden jo

tänään pois täältä päin, jollet vihdoinkin vastaa jotakin rohkaisevaa.
En tahdo houkutella enkä pakottaa. Vastauksesi ei ole minkään
arvoinen, jollet sitä vapaasta tahdostasi tee. Kuule, Katri kulta, sano,
pidätkö minusta.

Hautakumpua kohti kumartui Katri ja siitä taittoi lemmikin, jonka

vastaukseksi Kallelle antoi. Mitään muuta vastausta Kalle ei
kaivannut. Hän oli ainoa paitsi äitiä, jolle Katri oli salaisuutensa
kertonut ja puheensa tuntemattoman herran kanssa lasna ollessaan.
Katrillekin olivat herran epäselvät sanat vähitellen selvinneet.

Kukan saatuaan tarttui Kalle Katrin käteen, jota kiitollisena

lämpimästi puristi.

— Kiitos, Katri, minä tiedän, mikä tarkoitus tällä kukalla on.

Muuten sitä en tietäisi, vaan itse kerran kerroit.

— Niin kerroinkin, vaan lienenkö kertonut sitä kuinka nämä siniset

kukat muodostivat kauniisti kirjoitetun nimen haudalla. En ollut
saada pitkiin aikoihin poistetuksi lapsellista pelkoani, että muka tuo
tuntematon hyväntekijäni olisi pakana tai velho; mutta sitte kun
muistin, kuinka hyvä hän oli ja niin surullinen, en…

— Iltaa, onko se Katri, kuului vieras ääni kuusen takaa.

Kalle irroitti säikähtyneenä Katrin käden omastaan. Hän

hämmästyi, katseensa muuttui vihanilmeiseksi ja hän melkein tuijotti
Katriin, joka katsoi suuntaan mistä ääni kuului.

— On, sai Katri vaivoin sanotuksi. Hänkin hämmästyi.

Samassa oli odottamaton häiritsijä astunut esiin tervehtimään

Katria, joka niijasi syvään ja sävähti punaiseksi.
 — Onpa hauska nähdä ystäväni noin terveenä, ja kuinka te olette
kasvanut… ja kuinka somaksi laatinut hoitamanne haudan.

— Herra ei teititteleisi minua.

— Tuntuu niin somalle olla taas täällä…

— Hyvästi, änkytti Kalle, jonka kasvoille oli painunut liinan valkea

väri. Hyvästi, Katri, minua et enää taida kaivata.

Katri ei tiennyt mitä tehdä.

— Ahaa, sanoi outo… täällähän on… hm! — Hän oli huomannut

lemmikin Kallen napinlävessä. — Oh, ei mitään kiirettä, ystäväni — ja
hän hymyili — onko asiat niin?

Katrin poskilla puna kasvoi ja Kalle seisahtui kuulemaan, mitä

tuolla vielä olisi sanomista.

— Katriina! Katriina! huusi herra.

Ja puiden välistä läheni kaunis nainen, arviolta noin 20 vuoden

ikäinen, kiireestä kantapäähän mustaan puettu, niin kaunis, että
Kalle — niinkuin hän itse sittemmin kertoi — luuli häntä mustaksi
enkeliksi.

— Kas tässä, Katriina on siskosi hauta.

Mustaan puettu nainen laski vahvan mustan harson silmilleen,

etteivät ympärillä olijat näkisi hänen kyyneleitään.

— Ketti…! oli ainoa sana, minkä tuo polvistunut nainen sai

sanotuksi, mutta tuo sana tuli niin sisältörikkaana. Siinä oli kaipausta
niin katkeraa kuin voi tuntea rakastanut sisar, anteeksi anovaa,
rukoilevaa… sointu sellainen kuin äänessä sen, jonka jalo sydän
myöntää tuntevansa omistaneensa jotakin hänelle kuulumatonta ja
kuitenkin rakasta, joka ei ole oikein varma itsestään, onko tehnyt
hyvin tai pahoin, oikein tai väärin.

Katri oli itsetietämättään ristinyt kätensä, outo herra samoin. Kalle

ei vieläkään ollut mistään selvillä, hän vaan katsoi.

Herra kuiskasi jotakin Katrin korvaan ja melkein väkisin veti Katri

Kallen mukanansa pois haudalta.

— Jos tästä jotakin ymmärrän, lupaan sorvata sormeni tuumaa

lyhemmiksi, mutisi hän mennessään. Kauvan oli nainen
kumarruksissaan eikä herra näyttänyt tahtovan häiritä häntä. Ilme
hänen silmissään oli surevan.

— Niin, rakkaani, sanoi hän vihdoin kun nainen kohotti hiukan

päätään, nyt voit sanoa, mitä tunnet.

— Minusta tuntuu kuin Ketti tuolla ylhäällä hyväksyisi ja ikäänkuin

uskoisi sinut minulle; tarvitsethan sinäkin lohduttajaa ja…

— Kenen Ketti siksi mieluummin soisi kuin sinut.

— Muistathan sinä vielä Kettiä?

— Niinkuin meille kumpaisellekin kallista, rakasta ystävää.

— Niin… kumpaisellekin kallista… rakasta ystävää.

Ja laskeva kesäillan aurinko väritteli vesihelmiä Ketin haudalla. Ne

olivat sekaisin kuin ilon ja kaihon kyynelet ja moniväriset kuin noiden
neljän, kuolleiden kartanolla elämään yhdistyneiden onnellisten
vastaiset vaiheet. Sillä lisättävää on ainoastaan se, että Kallekin
vähitellen selkeni hämmennyksistään, kun sai kuulla, että "mustan
enkelin" omistaja lunastaisi mökin Katrille ja Kallelle ehdolla, että he
vastakin hoitaisivat heille kaikille rakkaaksi käynyttä Ketin
hautakumpua.

Luvattomuusko vai rikos?

Muutamana päivänä tapasin erään vanhempia tuttaviani. Hän

onnitteli minua erään minulle tapahtuneen iloisen tapahtuman
johdosta, ja miten siinä pakistessa puheet kiertyivätkään, kertoi hän
tarinan, jonka sanoi omasta elämästään ottaneensa. Hän on
vanhapoika ja kokonaan siirtynyt jo elämän touhuista yksinäisyyteen,
jonkatähden olisi loukkaus mainita tässä hänen nimensä. Jos ketä
hänen tarinansa huvittaa, niin saa sen tästä lukea, kerrottuna hänen
omilla sanoillaan.

Välistä sydämen sävelistö soi suruisasti, tekee mieli melkein —

runoilijan tavalla — sanoa että sydän itkee, aloitti hän. Ei siihen
tarvita mitään erityistä tapahtumaa eikä aihetta minkäänlaista.
Ainoastaan sekin kuin mennehet muistot yksinäisyyteen päästyä
liukuvat ohi sielun silmien, saa jo suruisen mielialan syntymään.

Minustakin tuo tuntui hyvin luonnolliselta, mutta kun hän katkaisi

kertomuksensa, pelkäsin, että asia oli hyvin kipeää laatua,
varmaankin vanhoja muistoja. Sentähden katsoin häneen vähän
kummastellen, kun hän huokasi ja jatkoi:
 Nuoruus on täynnä iloa, haaveita, suuria toiveita, täynnä
rohkeutta, pyhää intoa hyvään ja jaloon, "lauluja, suloa, rakkautta,
sointuja," päivänpaistetta, kevätmieltä niin kevyttä kuin utuinen auer
ja ennen kaikkea viatonta tietämättömyyttä ja epäuskoa mihinkään
pahaan maailmassa.

Kun minulla ei ollut mitään hänen elämän filosofiaansa vastaan,

joutui hän omituisten esipuheittensa jälkeen vihdoinkin itse tarinaan:

Me istumme suuren laineiden syleilemän selän rannalla umpujaan

aukovien kukkien keskellä. Kesäisen keskipäivän säteet tanssivat
kevyesti selvävetisten vaahdottomien laineiden laella, tuuli tuo
mukanaan metsän tuoretta tuoksua, ja kaikki tuntuu niin keveältä,
iloisan huolettomalta ja herttaiselta.

Me olemme usein yhtyneet samalla paikalla lahden pohjukassa

nurmella, rannan puhtaan, hienon ja päivänpaisteesta lämpösen
hietikon reunassa. Leikkiä olemme siinä laskeneet, pilaa puhuneet,
laulaneet, nauraneet, hän itkenytkin, suuttuneet ja leppyneet.

Hän kuopottelee paljaalla puhtaalla jalallaan huolettomasti rannan

keltaista santaa, on hiukan nojallaan, pää vasemman käden varassa
ja oikealla kädellään edestään nurmea nykkii.

— Aivanhan sinä nyhdät paljaaksi nurmikon.

— Tuoss' on sullekin, vastaa hän, heittää silmilleni aika tukon

lyhyttä nurmea ja nauraa sitte niin, että hampaat heloittavat huulten
välistä.

— Älähän nyt silmiäni…

 — Mitäpä sinä silmillä… mokomakin… katsothan koko ajan järvelle
ikäänkuin maalla ei mitään olisi. Muuten, — ja hän tuuppasi minua
ilvehtien kupeseen — saat mennä vähän loitommaksi siksi aikaa että
saan uida. En ole tänään uinutkaan kuin kerran.

— Voithan minulta kyllä uida.

— Älä nyt puperra, mene vaan joutuin. Sitte katsomme

päivänkukista onko huomenna sadetta tai poutaa taikka —

— Sadetta.

— … taikka otamme "voileipiä" eli teemme mitä tahdomme. —

Menehän nyt…

— Minä en tahdo mitään.

Mutta sitä hän ei kuullut, vaan oli hän jo keveästi kiepsahtanut

vaaksan korkuiseen veteen sen lämpöä käsin jaloin koittamaan.

— No, yhäkö siinä istut, ilvehti hän, ja aukoi lyhyen mekkonsa

nappia.

Mitään virkkamatta väistyn metsään, jossa lyhyen matkan päässä

painun pitkäkseni ja paremman tehtävän puutteessa pureksin
kuloheinän korsia.

Samassa kuuluu veden polsketta ja läiskinää, naurua, huutoa ja

kirkunaa.

— Kylläpä hänellä nyt taas on hauska, ajattelen.

Oikeastaan hänellä ei ollut koskaan ikävä. Kuusitoista vuotias,

terve, reipas, mitäpä hän huolisi!
 Minulla sitävastoin ei ollut ainakaan tilapäisesti sama mielentila.
Tuntui sentään hiukan haikealta erota kesken kesän tuosta somasta
seudusta ja tuon hajahapsen ilakoijan seurasta luopuminenkaan ei
oikein iloisalta tuntunut.

Me olimme kesän kestäessä muuttuneet ystäviksi, mutta

ystävyytemme oli tuollaista kevyttä, sisarellista vapaata seurustelua,
jota ei synny muualla kuin raikkaassa maaelämän rauhassa.
Kolmantena päivänä tutustumisemme jälkeen sanoi hän minua kuin
sattumalta sinuksi. En siitä sen enempää huolinut, vastasin vaan
samalla tavalla. Niin se ystävyys tai tuttavuus jatkui.

Välistä hän tuntui minusta hiukan poikamaiselta tytöksi ja toisen

kerran en hänestä saanut paljo mitään selkoa.

Kerran tein minä puolestani oikein poikamaisen kepposen tai lie

ollut tyhmästikin tehty. Siiloin katsoi hän minuun niin omituisesti —
niin, sitä katsetta en voi selittää, mutta siitä lähtien en ollut enään
oma itseni.

Voiko rakkaus syttyä kuusitoista vuotiasten sydämissä?

Vielä häntä kysyt, vastasi kertojamme itse, kun minä vaikenin, me

olemme siis yhtä mieltä.

Kaikella kainoudella tekisi mieleni tunnustaa että minä rakastin

häntä ja siksipä jo myöhemmällä kesällä en voinutkaan iloinen olla,
en ainakaan hänen seurassaan. Kuitenkaan ei rakkautemme ollut
kärsivää, sairaloista kiihkoa, vaan oli se enemmän unelmantapaista
aavistusta.
 Hän oli niin huolettoman iloinen ja kaunis — kukapa ei nuorena
ainakin osaksi omaisi noita ominaisuuksia! Hänessä ne kuitenkin
minun mielestäni luonnollisesti täydellisentyivät.

Muistelin siinä loikoessani kulunutta kesää, veneretkiä pitkin

rannikoita, joissa ruohokon reunassa lummekukat päivän paisteessa
heloittivat ja sudenkorennot kirjavia siipiään välkyttelivät,
juhannusyötä Kirkkoniemellä, jossa häntä kylän kiikussa heiluttelin ja
matkaa sieltä kotiin, jolloin hän hiukan väsyneenä sisarellisesti kietoi
vasemman kätensä kaulalleni ja kulki kupeellani juhannusyön ilojen
lyhyyttä moitiskellen. Me kulimme läpi pienen lepikon, jossa kaste
lepäsi nurmikolla, aukealle aholle, jonka päivänpuolisella rinteellä
jokunen kypsä manssikka heloitti ja jonka laidalla leino puro lauleli
kevätlaulujaan.

— Kuinka minua väsyttää, hän sanoi ja istuutui kivelle. Tule sinäkin

lepäämään. Katsomme kerran, miten juhannuksen aurinko tuolta
purppuramerestä lempeänä tervehtien esiin sukeltautuu.

Hän ei ollut oikein iloinen silloin, ei niinkuin ennen ja sen jälkeen.

Ehkä oli hän liiaksi väsynyt lyhyistä juhannusyön iloista.

Istuin hänen vastaansa mättäälle; hän muuttautui vierelleni.

— Tiedätkö, sanoi hän, mitä kerrotaan tuosta purosta tuossa

alhaalla.

— En.

— Kerrotaan, että ennen sen vedellä on ollut voimakas vaikutus.

Ken sillä on kasvojaan kostutellut juhannusyön tulilta tullessa, sen
silmiin on syntynyt omituinen lempeä leimu ja vuoden kuluessa on
hän saanut vihkivaatteensa oman aittansa orrelle asettaa.

Katselin häntä ja kuuntelin. Hän jatkoi:

— Et myöskään ehkä tiedä minkätähden sen lorina on niin

lempeän surullista ja miksi se ei keväisinkään tuon kovemmin kohise,
vaan kuni laulaen hiljalleen lorisee?

— En.

— Tarina kertoo, että kerran kylän kaunein, "Koivulan kassapää" jo

juhannustulille tullessaan sitä silmilleen siroitteli, että silmänsä jo
juhannustulilla lempeinä loistaisivat ja että niillä pitäjän paraimmat
itseensä ihastuttaisi, sulhoikseen suostuttaisi. Vaan siitä olivat
haltiat… Tiedäthän mitä haltiat ovat?

Nyykäytin päätäni.

— … siitä olivat haltiat suuttuneet. Sokeana oli "Koivulan

kassapää" saatu tulilta kotiin taluttaa ja tanssimatta oli jäänyt
muiltakin, ilot pitämättä… Ja sitä nyt suree pienoinen puro tuossa,
sitä valittelee… kun on kisakenttä kauvemmaksi Kirkkoniemelle
katsottu.

— Lienevätkö tosia?

— Sitä en tiedä, niin kansa vaan kertoo. Entäpä jos minäkin

pirskoittaisin tuon vilpoisan puron vettä poskilleni, jatkoi hän.

— Jospa on voimansa jo vähentynyt…

— Niinkö luulet, tulemmehan juhannustulilta…

 — Sekö seikka, luulet, vedelle voiman antaisi. Pese sitten.
Sanotaanhan uskon auttavan siinä, missä ennen taiat turvasivat.

Hän katsoi minuun kummallisesti.

— Luulen että on katseesi ilme ja silmiisi outo leimu jo itsestään

syntynyt, sanoin.

Hän katsoi vielä ja nauroi sitte luonnottomasti, äänekkäästi.

— Ei, minä en menekään tuohon tummaan lehtoon, pysymme

tässä päivärinteellä… Minä en menekään, minä tiedän jo.

— Mitä?

— Älä ihmettele, en sano mitä tiedän. Voi, kun minua väsyttää ja

vielä on virsta kotiin. Eihän tällä aholla ole käärmeitä?

— Ei ole tähän asti tavattu.

— Hyvä. Sallithan minun laskea pääni polvellesi, minua väsyttää?

Jos nukkuisin, vartioithan.

En osannut mitään vastata enkä ehtinyt. Hän laski kevyesti päänsä

polvilleni, ummisti silmänsä ja vähän ajan kuluttua hän nukkuessaan
hymyili. Näki varmaankin ihania unia juhannustulista, lauluista,
kiikusta, tansseista ja "Koivulan kauniista kassapäästä".

Läheisessä lehdossa liverteli varhainen lintu aamutervehdystä

juhannusauringolle, joka kirkkaalla valollaan herätti sataiset
siivekkäät äskeiselle yksinlaulajalle säestystä soinnuttelemaan.

Minä katselin häntä, jonka pää oli polvellani. Tumman purosen

laulu ei kuulunut enään niin surulliselta. Mieleni tuntui kovin
täyteläiseltä, riemukkaalta, enkä minä nytkään tiedä, kuinka pääni
painui ja huuleni hellästi hänen otsaansa koskettivat.

Tässä tuttavani keskeytti kertomuksensa, katsoi tutkivasti minua ja

kysyi:

— Mitä ajattelet, oliko se oikein tehty?

Mitään vastaamatta pudistin vaan päätäni. Hän jatkoi:

— Niin, en voi käsittää kuinka tuo edellä kerrottu saattoi tapahtua,

mutta minä muistan miten hän siihen säikähtäen heräsi ja miten
hänen silmänsä pyörivät pelokkaina kuni pääskysellä, joka yhtäkkiä
huomaa kissan kynsiin joutuneensa.

— Kuule, sanoi hän ja kyynel kihosi silmännurkkaan, eikö se ole

syntiä?

Mitäpä minä vastasin, kun en itsekään tiennyt.

— Miksikä se syntiä olisi, sopersin.

Hän oli noussut istumaan vierelleni. Siitä hän katseli silmiäni,

katseli kauvan ja ilme hänen katseessaan oli jäykkä, melkein kuollut.
Vaan minä en saanut katsettani niistä riistetyksi vaikka sisässäni
tunsin halua siihen.

Vihdoinkin loi hän katseensa maahan ja hetken ajateltuaan kysyi

hän:

— Olenko minäkin rikollinen, jos se on syntiä?

Lapsen mieleni oli pahoitettu. Minä aloin itkeä. Hänelläkin näytti

olevan paha olla ja vähän ajan jälkeen kietoi hän kätensä kaulaani ja
itki.

— Emme puhu kellekään mitään. Emmehän…? Annamme

toisillemme anteeksi… niinhän?

— Niin.

Ja pois sitä lähdettiin iloisin mielin ja kevyisin askelin kumpikin

kotiimme, luvaten erotessa taas toisiamme tutulla paikalla tavata. —

Minun näitä menneitä muistellessani metsässä, oli hän jo ehtinyt

uida.
Olin vielä pitkälläni kun hän minulle huusi:

— Oih, tule pois! On niin pahoja risuja tässä, että en paljain jaloin
pääse. — Et usko kuinka virkeä nyt taas olen. Miten siinä onkin
tuossa rannassa hyvä pohja! Oletko uinut siinä koskaan? Eikä se ole
syvääkään: sain mennä oikein pitkältä eikä vesi vieläkään yltänyt
olkapäiden yläpuolelle.

Mielessäni risteilivät minulle ennen vieraat ajatukset. Minä en

saanut niitä irti tapahtumasta, jonka sinulle tässä kerroin. Minä
kohosin istualleni nurmikolla, enkä vastannut mitään hänen
huutoihinsa. Ajattelin itsekseni tekoni laatua ja vaikka se olikin jo
ammoin tapahtunut, vaihteli mieleni kysymyksiä, oliko tekoni ollut
luvattomuus vaiko varsin rikos.

— Kuule, tule nyt pois sieltä, huusi tyttö taas pensasten takaa, vai
tahdotko, että minun pitäisi sinne tulla tai täytyykö minun lähteä
pois?…

— Eihän sinun pois… odotahan, tulenhan minä.

 Ääni rinnassani vastasi että olin tehnyt synnin, mutta että se ei
ollut suuri. Viimeinen ajatus synnytti mielessä uuden ajatuksen: Minä
aloin ajatuksissani toivoa tilaisuutta, jolloin saisin tekoni uudistaa. Se
tuntui minusta mahdottomalta. Me olimme kumpikin kuitenkin
jonkun verran jo kerinneet kehittyä.

Kun näin hänen nyt ääneti hiljalleen astelevan pois päin rannikolta,
nousin nurmelta ja läksin hänen jälkeensä. Hänellä ei näyttänyt
olevan erityistä kiirettä ja jalkansa liikkuivat entisestään
huomattavasti poikkeavalla hitaisuudella.

Minä saavutin hänet ja sitten me istuimme molemmat suurelle

kivelle tien viereen. Yllämme kohosi suuria kuusia, jotka varjostivat
paikan viehättävän viileäksi ja… Ei, minä en tahdo sinulle kuvata,
kuinka kaunis oli taivas ja maa, kuinka suurta ja avaraa kaikki, enkä
yritäkään kertoa minkälaisia tunteita rintani oli täysi, kun istuin siinä
ja taas katselin häntä. En mitään semmoista, sillä pelkään, että
naurat. Sanon vaan, että silmänsä olivat sielukkaat ja että minä siinä
hänen vierellään sain puhelahjan, jonka lopulliset seuraukset
toteuttivat minussa syntyneen toivon pian ja monikertaisesti.

Kun me siitä erosimme, tiesimme kumpikin, että olimme

salakihloissa ja uskoimme varmasti, ettei meitä mikään eroittaisi.

Kertoja huokasi ja kun minä luullen hänen kertomuksensa

loppuneen kysyväisenä häneen katsoin, sanoi hän tyhjää tähystellen:

— Olen katsonut tarpeelliseksi kertoa sinulle tämän ennenkuin

käyn varsinaiseen kertomukseeni, jos sitä nimittäin haluat kuulla.

Vaikka minun täytyy tunnustaa, että hänen vanha lempijuttunsa

alkoi minua ikävystyttää, nyykäytin päätäni myöntymyksen merkiksi,