Building Java Programs 3rd Edition Reges Test

Bank pdf download

https://testbankfan.com/product/building-java-programs-3rd-
edition-reges-test-bank/
We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit testbankfan.com
to discover even more!

Building Java Programs A Back to Basics Approach 4th

Edition Reges Test Bank

https://testbankfan.com/product/building-java-programs-a-back-to-
basics-approach-4th-edition-reges-test-bank/

Building Java Programs A Back to Basics Approach 4th

Edition Reges Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/building-java-programs-a-back-to-
basics-approach-4th-edition-reges-solutions-manual/

Juvenile Justice Policies Programs and Practices 3rd

Edition Taylor Test Bank

https://testbankfan.com/product/juvenile-justice-policies-
programs-and-practices-3rd-edition-taylor-test-bank/

Making the Team 5th Edition Leigh Thompson Solutions

Manual

https://testbankfan.com/product/making-the-team-5th-edition-
leigh-thompson-solutions-manual/
Cengage Advantage Books Business Law The First Course
Summarized Case Edition 1st Edition Miller Solutions
Manual

https://testbankfan.com/product/cengage-advantage-books-business-
law-the-first-course-summarized-case-edition-1st-edition-miller-
solutions-manual/

Intermediate Accounting Volume 1 6th Edition Beechy

Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/intermediate-accounting-
volume-1-6th-edition-beechy-solutions-manual/

Systems Analysis and Design in a Changing World 6th

Edition Satzinger Test Bank

https://testbankfan.com/product/systems-analysis-and-design-in-a-
changing-world-6th-edition-satzinger-test-bank/

Leadership Experience 6th Edition Daft Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/leadership-experience-6th-
edition-daft-solutions-manual/

Illustrated Microsoft Office 365 and PowerPoint 2016

Introductory 1st Edition Beskeen Test Bank

https://testbankfan.com/product/illustrated-microsoft-
office-365-and-powerpoint-2016-introductory-1st-edition-beskeen-
test-bank/
En bons termes 10th Edition Parmentier Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/en-bons-termes-10th-edition-
parmentier-solutions-manual/
 Sample Final Exam #8
(Summer 2009; thanks to Victoria Kirst)

1. Array Mystery
Consider the following method:
public static void arrayMystery(int[] a) {
for (int i = 1; i < a.length - 1; i++) {
a[i] = a[i + 1] + a[i - 1];
}
}
Indicate in the right-hand column what values would be stored in the array after the method arrayMystery executes
if the integer array in the left-hand column is passed as a parameter to it.
Original Contents of Array Final Contents of Array
int[] a1 = {3, 7};
arrayMystery(a1); _____________________________

int[] a2 = {4, 7, 4, 2, 10, 9};

arrayMystery(a2); _____________________________

int[] a3 = {1, 5, 0, 0, 5, 0};

arrayMystery(a3); _____________________________

int[] a4 = {13, 0, -4, -2, 0, -1};

arrayMystery(a4); _____________________________

int[] a5 = {2, 4, 6, 8, 16};

arrayMystery(a5); _____________________________

1 of 8
2. Reference Semantics Mystery
(Missing; we didn't give this type of question that quarter.)

3. Inheritance Mystery
Assume that the following classes have been defined:

public class Denny extends John { public class Michelle extends John {
public void method1() { public void method1() {
System.out.print("denny 1 "); System.out.print("michelle 1 ");
} }
}
public String toString() {
return "denny " + super.toString(); public class John extends Cass {
} public void method2() {
} method1();
System.out.print("john 2 ");
public class Cass { }
public void method1() {
System.out.print("cass 1 "); public String toString() {
} return "john";
}
public void method2() { }
System.out.print("cass 2 ");
}

public String toString() {

return "cass";
}
}

Given the classes above, what output is produced by the following code?
Cass[] elements = {new Cass(), new Denny(), new John(), new Michelle()};
for (int i = 0; i < elements.length; i++) {
elements[i].method1();
System.out.println();
elements[i].method2();
System.out.println();
System.out.println(elements[i]);
System.out.println();
}

2 of 8
4. File Processing
Write a static method called runningSum that accepts as a parameter a Scanner holding a sequence of real numbers
and that outputs the running sum of the numbers followed by the maximum running sum. In other words, the nth
number that you report should be the sum of the first n numbers in the Scanner and the maximum that you report
should be the largest such value that you report. For example if the Scanner contains the following data:
3.25 4.5 -8.25 7.25 3.5 4.25 -6.5 5.25

your method should produce the following output:

running sum = 3.25 7.75 -0.5 6.75 10.25 14.5 8.0 13.25
max sum = 14.5
The first number reported is the same as the first number in the Scanner (3.25). The second number reported is the
sum of the first two numbers in the Scanner (3.25 + 4.5). The third number reported is the sum of the first three
numbers in the Scanner (3.25 + 4.5 + -8.25). And so on. The maximum of these values is 14.5, which is reported on
the second line of output. You may assume that there is at least one number to read.

3 of 8
5. File Processing
Write a static method named plusScores that accepts as a parameter a Scanner containing a series of lines that
represent student records. Each student record takes up two lines of input. The first line has the student's name and
the second line has a series of plus and minus characters. Below is a sample input:
Kane, Erica
--+-+
Chandler, Adam
++-+
Martin, Jake
+++++++
Dillon, Amanda
++-++-+-

The number of plus/minus characters will vary, but you may assume that at least one such character appears and that
no other characters appear on the second line of each pair. For each student you should produce a line of output with
the student's name followed by a colon followed by the percent of plus characters. For example, if the input above is
stored in a Scanner called input, the call of plusScores(input); should produce the following output:
Kane, Erica: 40.0% plus
Chandler, Adam: 75.0% plus
Martin, Jake: 100.0% plus
Dillon, Amanda: 62.5% plus

4 of 8
6. Array Programming
Write a method priceIsRight that accepts an array of integers bids and an integer price as parameters. The method
returns the element in the bids array that is closest in value to price without being larger than price. For example, if
bids stores the elements {200, 300, 250, 999, 40}, then priceIsRight(bids, 280) should return 250,
since 250 is the bid closest to 280 without going over 280. If all bids are larger than price, then your method should
return -1.
The following table shows some calls to your method and their expected results:
Arrays Returned Value
int[] a1 = {900, 885, 989, 1}; priceIsRight(a1, 880) returns 1
int[] a2 = {200}; priceIsRight(a2, 320) returns 200
int[] a3 = {500, 300, 241, 99, 501}; priceIsRight(a3, 50) returns -1
int[] a2 = {200}; priceIsRight(a2, 120) returns -1
You may assume there is at least 1 element in the array, and you may assume that the price and the values in bids will
all be greater than or equal to 1. Do not modify the contents of the array passed to your method as a parameter.

5 of 8
7. Array Programming
Write a static method named compress that accepts an array of integers a1 as a parameter and returns a new array
that contains only the unique values of a1. The values in the new array should be ordered in the same order they
originally appeared in. For example, if a1 stores the elements {10, 10, 9, 4, 10, 4, 9, 17}, then
compress(a1) should return a new array with elements {10, 9, 4, 17}.
The following table shows some calls to your method and their expected results:
Array Returned Value
int[] a1 = {5, 2, 5, 3, 2, 5}; compress(a1) returns {5, 2, 3}
int[] a2 = {-2, -12, 8, 8, 2, 12}; compress(a2) returns {-2, -12, 8, 2, 12}
int[] a3 = {4, 17, 0, 32, -3, 0, 0}; compress(a3) returns {4, 17, 0, 32, -3}
int[] a4 = {-2, -5, 0, 5, -92, -2, 0, 43}; compress(a4) returns {-2, -5, 0, 5, -92, 43}
int[] a5 = {1, 2, 3, 4, 5}; compress(a5) returns {1, 2, 3, 4, 5}
int[] a6 = {5, 5, 5, 5, 5, 5}; compress(a6) returns {5}
int[] a7 = {}; compress(a7) returns {}
Do not modify the contents of the array passed to your method as a parameter.

6 of 8
8. Critters
Write a class Caterpillar that extends the Critter class from our assignment, along with its movement behavior.
Caterpillars move in an increasing NESW square pattern: 1 move north, 1 move east, 1 move west, 1 move south,
then 2 moves north, 2 moves east, etc., the square pattern growing larger and larger indefinitely. If a Caterpillar
runs into a piece of food, the Caterpillar eats the food and immediately restarts the NESW pattern. The size of the
Caterpillar’s movement is also reset back to 1 move in each direction again, and the increasing square pattern
continues as before until another piece of food is encountered.
Here is a sample movement pattern of a Caterpillar:
• north 1 time, east 1 time, south 1 time, west 1 time
• north 2 times, east 2 times, south 2 times, west 2 times
• north 3 times, east 3 times, south 3 times, west 3 times
• (runs into food)
• north 1 time, east 1 time, south 1 time, west 1 time
• north 2 times, east 1 time
• (runs into food)
• north 1 time
• (runs into food)
• north 1 time, east 1 time, south 1 time, west 1 time
• north 2 times, east 2 times, south 2 times, west 2 times
• (etc.)
Write your complete Caterpillar class below. All other aspects of Caterpillar besides eating and movement
behavior use the default critter behavior. You may add anything needed to your class (fields, constructors, etc.) to
implement this behavior appropriately.

7 of 8
9. Classes and Objects
Suppose that you are provided with a pre-written class Date as // Each Date object stores a single
described at right. (The headings are shown, but not the method // month/day such as September 19.
bodies, to save space.) Assume that the fields, constructor, and // This class ignores leap years.
methods shown are already implemented. You may refer to them
or use them in solving this problem if necessary. public class Date {
private int month;
Write an instance method named subtractWeeks that will be private int day;
placed inside the Date class to become a part of each Date
object's behavior. The subtractWeeks method accepts an // Constructs a date with
integer as a parameter and shifts the date represented by the Date // the given month and day.
public Date(int m, int d)
object backward by that many weeks. A week is considered to be
exactly 7 days. You may assume the value passed is non- // Returns the date's day.
negative. Note that subtracting weeks might cause the date to public int getDay()
wrap into previous months or years.
// Returns the date's month.
For example, if the following Date is declared in client code: public int getMonth()
Date d = new Date(9, 19);
// Returns the number of days
The following calls to the subtractWeeks method would // in this date's month.
modify the Date object's state as indicated in the comments. public int daysInMonth()
Remember that Date objects do not store the year. The date
before January 1st is December 31st. Date objects also ignore // Modifies this date's state
// so that it has moved forward
leap years.
// in time by 1 day, wrapping
Date d = new Date(9, 19); // around into the next month
d.subtractWeeks(1); // d is now 9/12 // or year if necessary.
d.subtractWeeks(2); // d is now 8/29 // example: 9/19 -> 9/20
d.subtractWeeks(5); // d is now 7/25 // example: 9/30 -> 10/1
d.subtractWeeks(20); // d is now 3/7 // example: 12/31 -> 1/1
d.subtractWeeks(110); // d is now 1/26
public void nextDay()
// (2 years prior)

// your method would go here

8 of 8
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
 Niitä seikkoja, jotka niinkuin ylempänä mainittiin vaikuttivat
määräävästi rva Achtén uraan, oli suomalaisen oopperan synty.
Lukija muistanee, että Viipurin kaupunki näki kummankin ensimäiset
askeleet. Sieltä kuultiin ensin mainittavan Emmy Strömerin nimi.
Molemmat ovat käsi kädessä kasvaneet siihen korkeuteen, jonka
pääkaupunki nyt viime aikoina on saanut nähdä. Kumminkaan emme
luule, että rva Achté Taikahuilussa ja Hugenoteissa on saanut
unohtumaan nti Strömerin Trubadurissa ja ennen kaikkea Luciassa.
Sillä neron tuli ei kasva; ja se se on joka sytyttää. Emme tarvitse
tässä uudistaa mitä on sanottu siitä, kuinka tärkeää teatterille on
omistaa primadonna ja varsinkin laulunäyttämölle omistaa soprano,
joka kykenee innostuttamaan. Suomalainen ooppera katsokoon siis
onnekseen, että sillä uransa alussa on ollut tämä etu. Mutta rva
Achtétakin onniteltakoon, että oopperalla on ollut johtaja, joka ei ole
säästänyt huolta enentääkseen ja kohottaakseen tämän näyttämön
voimia. Sillä tämä yhä voimallisempi tuki on tehnyt hänelle
mahdolliseksi rinnan sen kanssa kehittää suurta, ihanaa kykyään.
Kenties hän olisi vieraalla näyttämöllä jo päässyt etemmäskin, joka
tapauksessa voittanut suurempia ulkonaisia etuja. Että hän
kumminkin niin uskollisesti on antanut halvan suomenkielen soida
huuliltaan, saattaisi tuntua uhrilta. Mutta se on kuitenkin varma, että
hän on tullut siksi mitä hän on suomalaisten vastarakkauden
ympäröimänä, jopa voimme sanoa kasvattamana. Eikä tämä ole
vähäarvoista. Vieraassa maassa hän olisi kenties loistanut enemmän,
mutta, niinkuin niin moni muu, loistaakseen ja — unohtuakseen.
Täällä hänen nimensä on elävä unohtumattomana suomalaisen
taiteen historiassa. Täällä, ainoastaan täällä hänet jälleen otetaan
vastaan avoimin sylin, lämpimällä innostuksella. Tätä
jälleennäkemystäpä kohti katse käännettynä yleisö tungeskelee
ollakseen läsnä hänen 'viimeisen edellistä' ja 'viimeistä kertaa'
esiytyessään.[95]

Seuraavan kolmen viikon kuluessa taiteilijapari Achté antoi

konsertteja Helsingissä, Hämeenlinnassa y.m. Ennen kun he
pitemmäksi ajaksi lähtivät pääkaupungista, pidettiin heille 14/2
jäähyväispidot, joissa professori Rein taiteen ja soitannon ystävien
puolesta lausui kiitokset heidän työstään kotimaisen taiteen hyväksi.
Kun sitte matka oli alkava, oli asemalle kokoontunut paljo saattajia,
jotka ilmaisivat tunteensa kukkalahjoilla ja eläköönhuudoilla.

*****

Samaan aikaan kun Hugenotit esitettiin viimeisiä kertoja, oli

puheosasto Tampereelta saapunut Helsinkiin, jossa sen nyt
vaihdellen oopperan kanssa tuli näytellä pari kuukautta eteenpäin.
Rva Achtén tyhjän paikan oli Ida Basilier täyttävä, mutta hän tuli
vasta maaliskuun alkupuolella. Kun näet ei oltu tarkoin määrätty
minä päivänä hänen piti alkaa vierailunsa Helsingissä, hän oli
suostunut erinäisiin esiintymisiin Kööpenhaminassa y.m., jotka olivat
suoritettavat ennen kun hän palasi Suomeen. Aluksi oli siis
puheosasto yksin kilpatantereella ja alotti se toimensa 23/2
antamalla kappaleen Oma Toivoni. "Suomalaisen teatterin
hartaimmat ystävät", lausuu U. S., "olivat kokoontuneet
toivottamaan puheosastoa tervetulleeksi. Rakas on pääkaupungin
suomalaisille oopperamme, joka meidän silmiemme edessä on
kasvanut ja voittojuhliansa viettänyt, mutta vielä rakkaampi on
sittenkin se Suomalaisen teatterin varsinainen ydin, jota puheosasto
edustaa." Jälleen huomattiin edistystä ja erittäin, "että esitys
kokonaisuudessaan sangen hyvin sointui yhteen". Muitten edellä
kiitettiin Vilhoa suutari Tuiskuna. Kun sama näytäntö oli uudistettu,
tuli 27/2 Kavaluus ja rakkaus. Siinä nti Avellan antoi oikean ja eheän
kuvan lady Milfordista ja Vilho oli etevä Wurm; mutta rva Aspegrenin
Lovisa ei ollut eheä eikä Böök Walterina, vaikka hän paikottain oli
hyvä, osannut välttää liiallista tunteellisuutta j.n.e. Ylipäätään ei tällä
kertaa oltu yhtä tyytyväisiä murhenäytelmän esitykseen kuin ensi
kerralla. Luultavasti olivat vaatimukset kohonneet. — Kolmas
ohjelma, Puolan juutalainen ja Laululintunen kokosi 2/3 ja 4/3 hyvät
huoneet ja pidettiin Vilhoa yhtä oivallisena edellisessä kuin Lydia
Lagusta jälkimäisessä kappaleessa. Vilho "suorastaan saattaa
uskomaan että kaikki on täyttä totta; niin eläväksi hän kuvansa luo".
— Neljännen ohjelman jälkeen 6/3, Lääkäri vastoin tahtoansa,
Kihlaus ja Ei ollenkaan mustasukkainen, sanotaan: "Puheosaston
näytännöissä lisääntyy yleisö lisääntymistään. Kumpiko voitti [Molière
vai Kivi yleisön naurattamisessa] on vaikea sanoa. Kaikki kolme
näytelmää toimitettiin hyvin; Vilhon jokainen jo tunnustaa oikeaksi
taideniekaksi" (U. S.). —

Puheosastojen väliin pistettiin 7/3 Faust-näytäntö, jossa nähtiin

uusia esittäjiä kolmessa eri roolissa. Nti Ingman oli Margareta.
"Hänen käsityksensä oli yleensä todenperäinen ja esityksensä
runollinen. Kolmannessa näytöksessä hän yllätti lämmöllä ja
voimalla, jota hänen edellisistä esiintymisistään päättäen ei olisi
voinut odottaa." Seuraavissa korkean traagillisissa kohtauksissa
voimat kuitenkaan eivät riittäneet. Muuten ääni ei nytkään ollut
täysin terve. Siebelinä astui esiin nuori vasta-alkaja, nti Conradi,
varsin tyydyttävästi, ja Valentinina Kiljander, laulaen musikaalisesti ja
tarkasti.

Viides puheosaston ohjelma, Pilven veikko, Lääkäri vastoin

tahtoansa ja Toinen tai toinen naimaan, tuli 8/3 ja kuudes,
Nummisuutarit, 11/3. Komedia, joka näyteltiin neljä kertaa, oli ensi
illaksi houkutellut Arkadiaan niin paljo katsojia, että viimeksi tulleet
saivat seisoa käytävällä. Leinon Eskoa kiitettiin oivalliseksi ja perin
koomilliseksi. Erittäin onnistuneita olivat myöskin Vilhon Topias ja
Kallion Sepeteus. Mainitut olivat parhaimmat, mutta muutkin hyviä.

Lauantaina 10/3 Ida Basilier saapui ja tervehdittiin häntä asemalla

ylioppilaslaululla ja eläköönhuudoilla. Edellisenä syksynä laulajatar
erottuansa oopperasta oli lähtenyt Ruotsiin ja Norjaan. Tukholmassa
hän oli antanut kaksi konserttia, yhdet aamupäivälaulajaiset rva
Trebellin ja Konrad Behrensin kanssa sekä kuninkaallisessa
oopperassa laulanut kaksi kertaa Rosinana; Kristianiassa hän taasen
antoi viisi konserttia ja esiintyi kahdeksan kertaa Rosinana.
Jälkimäisessä kaupungissa piti hänen myös esiintyä Faustissa, ja
ooppera oli jo ilmoitettu, kun teatteri paloi. Paitse muualla oli
laulajatar kotimatkallaan Lyybekissä laulanut kaksi kertaa Rosinan ja
yhden kerran Margaretan osan. Kaikkialla ihailtuna ja laakereita
niitettyään nti Basilier jälleen tuli ihastuttamaan sitä yleisöä, jolle hän
kumminkin oli rakkahin; mutta tällä kertaa tunnelma ei ollut suruton.
Kristianiassa nti Basilier näet oli mennyt kihloihin Aftenpostenin
toimittajan Johan Magelsenin kanssa, ja uutinen herätti kysymyksen,
onko tämä käynti ehkä viimeinen?

Taiteilijatar alotti vierailunsa Margaretana Faustissa, joka meni

kolme kertaa peräkkäin (13/3-18/3). Lämpimästi, kättentaputuksilla,
kukilla ja esiinhuudoilla, yleisö toivotti suosikkinsa tervetulleeksi.
Hänen äänensä soi heleästi ja raikkaasti kuin ennen ja samoin oli
esityskin entisellään. Toisessa näytännössä Lydia Lagus ensi kerran
lauloi Siebelin osan "raittiisti ja suloisesti". Erittäin hän "tositunteella
ja hienolla, taiteellisella vivahduttamisella" esitti romansin
neljännestä näytöksestä. Kolmannen näytännön jälkeen lisätään,
että "nti Lagus luo runollisen, sulokkaan kuvan Siebelistä; tällä
roolilla nuori laulajatar on astunut taiteilijain riviin. Hänen laulunsa,
täynnä musikaalista innostusta, osottaa sen ohella hillitsemiskykyä ja
yksityiskohtien vivahduttamista, joka hämmästyttää. Näytteleminen
on vapaata ja aina harkittua. Hänen esitystään leimaa luonnonraittiin
runouden tuoksu, kotiseutujen kanervakukkain lahjottama.
Uskallamme toivoa paljon 'laululintuseltamme'."

Muistuttaaksemme että elettiin valtiopäivien aikaa, mainitsemme

tässä näytäntöjen välissä eräät pidot, jotka muutamat
talonpoikaissäädyn jäsenet toimeenpanivat Suomalaisen
Kirjallisuuden Seuran vuosikokouksen jälkeen 16/3. Ylioppilastalolla
vietettyjen pitojen tarkoitus oli ensikädessä kunnioittaa Seuran
toimimiehiä, mutta samalla muitakin, jotka olivat työtä tehneet
suomenkielen ja kirjallisuuden hyväksi. A. Meurman piti ensimäisen
puheen Runebergin, Fredr. Cygnaeuksen, Lönnrotin ja Snellmanin
kunniaksi. Edusmies Brusila puhui kamarineuvos Rabbelle, Heikkilä
nuoremmille suomenkielisille kirjailijoille, Lukander tri Bergbomille ja
Suomalaisen teatterin läsnäoleville jäsenille, Riihimäki isänmaalle ja
H. Jaatinen naisille. Erittäin huomautetaan, että useimmat puhujat
alkoivat joillakin Runebergin sanoilla — merkillinen kunnioitus
runoilijaa kohtaan, jonka viimeinen kevät oli käsissä, vaikkei kukaan
voinut tietää niin olevan laidan. Edelleen pidettiin puheita Yrjö
Koskiselle, Uuden Suomettaren toimittajille y.m. Vastauspuheessaan
Yrjö Koskinen huomautti siitä erikoisesta merkityksestä korkeamman
henkisen viljelyksen edistämiseen nähden, joka talonpoikaissäädyllä
maassamme oli, kun se näet oli ymmärtäväisesti ja auliisti ottanut
kannattaakseen kansallista kirjallisuutta, kansallista taidetta ja
kansallisia oppilaitoksia. Jotain siihen verrattavaa oli tuskin muissa
maissa tavattavissa.
 Tämä puhe, joka Morgonbladetin kautta tuli ruotsalaisenkin
yleisön tietoon, herätti melkoista huomiota. "Finsk Tidskriftissä"
luettiin sen johdosta katkeran ivallinen jutelma ja muutkin
ruotsalaiset lehdet koskettelivat sitä pahaa sisua ilmaisevalla tavalla;
mutta tositeossa on kieltämätöntä että 1870-luvun kansalliset
harrastukset koulun, kirjallisuuden ja taiteenkin alalla olisivat olleet
turhat, jollei yhteinen kansa olisi suonut sille apua, josta puhuja sitä
kiitti. — Juhlassa vallitsi lämmin, luottavainen henki ja se päättyi
vasta aamun koittaessa ollen laatuaan semmoinen, että "sen
vertaista meidän maassamme ei ennen ole vietetty" (U. S.).

Ida Basilierin toinen vierailurooli oli Rosina Sevillan Parranajajassa,

joka myöskin annettiin kolme kertaa peräkkäin (20/3-25/3). Kiljander
oli Figaro, Navrátil Almaviva, Bergholm Bartholo, Hannes Hahl Basilio
ja nti Wikström Marcellina. Ihastuttavasta Rosinasta ei ole mitään
lisättävää entiseen, ja Navrátil suoriutui musikaalisen taitavasti
osasta, joka ei kuitenkaan ollut hänelle sopivimpia. Kiljander näytti
kuinka kauniita tuloksia huolelliset opinnot voivat tuottaa, vaikkei
hänen äänensä luonnostaan ollut rikkaimpia. Hänen lausuntansa oli
taitava ja laulunsa kiitettävä aistin ja draamallisen ilmeen puolesta.
Kumminkin olisi voimakkaampi ääni ollut tarpeen. Bergholmille
annettiin tunnustus sekä laulusta että humoristisesta
näyttelemisestä; ja tyydyttävä oli nti Wikströmkin, ja Hahlin mahtava
bassoääni vaikutukseltaan oivallinen. —

Kolmannen näytännön edelläkäyvänä iltana lauluosaston taiteilijat

antoivat "erinomaisen onnistuneen" konsertin yliopiston juhlasalissa,
joka ahdinkoon asti oli täynnä väkeä. Tietysti Ida Basilier loisti toisia
kirkkaammin, mutta mainittava on, että Lydia Lagus silloin ensi
kerran lauloi konserttisalissa ja "ihastutti yleisöä erittäinkin
romansilla 'Robert Paholaisesta'; äänensä soi raittiin heleänä ja
vaikeammatkin kohdat hän esitti sulavalla ja kelpo koulua osottavalla
tavalla". Konsertti oli huokeuden puolesta (piletti maksoi 1:50) n.s.
kansantajuinen; menestys herätti ajatuksen vastedeskin
toimeenpanna samanlaisia ja niitä annettiinkin sitte 2/4 ja 10/5.[96]
— Toinen konsertti, joka myöskin sai alkunsa Suomalaisen oopperan
piiristä, oli Bruno Holmin antama, 27/3. Tämä laulaja, joka jo lähes
vuosi sitten oli lupautunut oopperan palvelukseen, oli samoin kuin nti
Lagus sairauden tähden ollut estettynä esiintymästä; nyt hän ensi
kerran astui yleisön eteen ja saavutti täyden menestyksen.

"Hra Holm osotti omistavansa pehmeän, täyteläisen, väriltään

miellyttävän ja kehitykseltään etevän äänen. Esitys on huolellinen
pienimpiin yksityiskohtiin saakka, melkein sanoisimme sitä siroksi.
Teeskentelemätön yksinkertaisuus ja lämpö sekä varma,
musikaalinen käsitys tekevät hra Holmin laulun suuressa määrässä
sydämelle puhuvaksi. Varsinkin hänen pianonsa on mitä tasaisin ja
luontevin, todella ihmeen kaunis. Illan esityksistä päättäen laulaja
pitää enimmän romansintapaisista, tunteellisista sävellyksistä.
Schubertin laulut ja romansi Tannhäuserista onnistuivat kenties
parhaiten ja näyttivät myös enimmän miellyttävän yleisöä." — —

Tämän yhteydessä mainittakoon, että sanomat tähän aikaan

tiesivät kertoa nti Alma Fohströmin päättäneen opintonsa Pietarissa.
Hän oli jo siellä julkisesti esiintynyt laulajaisissa ja saavuttanut mitä
ehdottomimman tunnustuksen laulunsa hurmaavaisuudesta.
Hänessä yhtyi muka Pattin hieno koloratuuri ja Nilssonin
sympaattinen vivahduttamiskyky, hän oli kirkas, säteilevä tähti, jolla
vain oli valittavana taivas millä halusi loistaa. Uskollisena ennen
antamaansa lupaukseen hän ilmoitti Emilie Bergbomille olevansa
valmis syksyllä ensi kerran esiintymään näyttämöllä Suomalaisessa
oopperassa.
 Kilpailu oopperan kanssa oli ymmärrettävästi epäedullinen
puheosastolle, sillä korvia hivelevä laulu houkutteli aina useampia
teatteriin kuin vakava puhedraama. Sentähden sen Helsingissä oloa
ei ulotettukaan kauvemmas kuin 18 p:ään huhtik. Loppuajan
ohjelmat olivat Narcisse Rameau, joka annettiin 23/3 sekä 4/4 ja
5/4. Marianne 2/4, Hänen ylhäisyytensä etuhuoneessa, Mustalainen
ja Riita-asia 8/4, Pekka Patelin ja Jeannetten häät 114 — Ida Basilier
Jeannettena — ja viimeksi Daniel Hjort 16/4 ja 18/4. Helsingistä
seurue matkusti Pietariin.

Kirjeessä nti Elfvingille Emilie Bergbom lausuu: "Hupaista oli

puheosaston täällä ollessa; se on edistynyt suuresti ja toisella
kerralla Daniel Hjort meni oikein hyvin. Ensi kerralla oli yhteisnäyttö
vähän niin ja näin ja henkilöt hieman kotiutumattomia, mutta toisena
iltana oli aivan toisin. Voithan luulla arvosteluani puolueelliseksi,
mutta näytelmän hyvää menestystä todistaa se, että Dagblad ei
repinyt alas sitä, vaikka se kuuluu aikoneen niin tehdä." —

Pari viikkoa puheosaston lähdettyä Morgonbladet (n:ris 99 ja 107)

julkaisi yleiskatsauksen sen esityksiin, josta saadaan tietää millä
kannalla se nykyään oli:

Arvostelija tunnustaa edistyksen todistavan, kuinka ahkerasti oli

tehty työtä; että silti puutteita huomattiin on ymmärrettävää —
onhan näyttämötaide korkeimpia ja vaikeimpia. Ylipäätään oli
ohjelmisto hyvä, ei mitään ala-arvoista. Schiller, Molière, Kivi,
Wecksell edustivat parhainta, mutta Erckman-Chatrianinkin nerokas
sielunkuvaus Puolan juutalainen oli luettava loistonumeroihin.
Parhaiten onnistui seurue edelleenkin porvarillisissa ja
kansankuvauksissa: semmoiset kappaleet kuin Nummisuutarit,
Kihlaus, Puolan juutalainen ja Mariannekin tekivät ehyen,
miellyttävän vaikutuksen. Näytelmiä valitessa olisi ehkä enemmän
silmällä pidettävä hyvän yhteisnäyttelemisen mahdollisuutta kuin
loistoroolin hankkimista jollekin seurueen paremmista kyvyistä —
niinkuin nähtävästi joskus on tapahtunut. Pahinta oli että
alkuperäisiä kappaleita ei ollut ilmaantunut. Mitä se merkitsee että
esitettävänä oli kotimainen alkuteos, näki Nummisuutarien
menestyksestä. Se voitiin antaa useimmin ja se herätti suurinta
mielenkiintoa — todistus suomalaisen teatteriyleisön
turmeltumattomasta aistista. — Että teatterikoulu olisi tarpeen, sen
huomaa siitä että monen näyttelijän lausunta on epätyydyttävä ja
että itse puhe-elimet usealla näyttävät kaipaavan harjottelua.

Tehtyään nämä yleiset muistutukset laitoksesta, joka oli kohonnut

sille kannalle, että ankarampi kritiikki oli oikeutettu, arvostelija
kääntyy yksityisiin näyttelijöihin. Naisista oli rva Aspegren yhä etevin.
Hänellä oli soinnukas, sympaattinen ääni vallassaan, hän liikkui
vapaasti ja näytteli miltei aina harkitusti ja huolellisesti. Ainoastaan
kasvojeneleitä häiritsi tavasta omituinen tyytymätön piirre suun
ympärillä. Mariannessa esitys oli voimakas ja tosielämän
läpitunkema. Katrina hän tosin muistutti rva Raa-Winterhjelmiä,
mutta kuitenkaan hän ei orjallisesti jäljitellyt esikuvaa, vaan loi Katrin
joissakin määrin toisenlaiseksi kuin se ennen on nähty. Jos rva
Aspegren jäikin esikuvan jälkeen hurjassa tarmokkaisuudessa, sai
hän sitä vastoin tuon kovia kokeneen kansannaisen lempeämmän
puolen selvemmäksi ja hänen esityksensä oli senvuoksi kenties
enemmän omansa herättämään myötätuntoisuutta. Rva Aspegren oli
vähemmän noita kuin nainen. —

Rva Lundahlkin oli hyvin käyttökuntoinen; mutta vaikka hänellä oli

edullinen ulkonäkö ja huolellinen näyttelemistapa, puuttui häneltä
lämpöä ja tunnetta, jota paitse hänen lausunnassaan joskus
huomattiin häiritsevä ääntäminen. Paras hän oli markiisitar
Pompadourina Narcisse Rameaussa, jona hän kokonaan nojasi rva
Winterhjelmiin. Ebba Stenbockina hän varsinkin viime näytöksessä
oli liian kylmä. — Nti Avellania kirjoittaja oli nähnyt ainoastaan Sigrid
Stålarmina Daniel Hjortissa ja hän rajoittaa sentähden arvostelunsa
tunnustukseen, että näyttelijättären esitys osotti sekä taipumuksia
että opintoja, joskaan hän ei vielä ollut täysin kotiutunut näyttämöllä
eikä tyydyttävästi perehtynyt suomenkieleen. Yksityiskohdissa (esim.
vankilakohtauksessa) nti Avellan onnistui hyvin. Neidit Tötterman ja
Aalberg sekä rva Leino näyttäytyivät hekin entistä tottuneemmiksi.

Seurueen miespuolisista jäsenistä oli Vilho ensimäinen. Se

kunnioitettava into, millä hän oli antautunut taiteeseensa oli täysin
menestynyt. Parempaa käin hänen esityksensä Puolan juutalaisessa
arvostelija ei koskaan ollut nähnyt suomalaisella näyttämöllä ja
harvoin suurissakaan teattereissa. Varsinkin melodraamassa se on
niin voimakasta ja todenperäistä, että se vastustamattomasti
tempasi jokaisen katsojan mukaansa, mutta osotti samalla malttia ja
taiteellista itsensä hillitsemistä, joille on sitä suurempi arvo annettava
kun rooli helposti voisi vietellä liiotteluun. Ylipäätään näyttävät
tarmokkaat roolit, jotka vaativat teräväpiirteistä luonnekuvausta
(niinkuin esim. Rémy Mariannessa) olevan sopivimmat Vilholle;
kumminkin menestyy hän oivallisesti koomillisissakin (esim.
Topiaksena Nummisuutareissa ja Pekka Patelinina). Hän on kaikissa
suhteissa yksi seurueen pylväitä. Lundahl on erittäin lahjakas ja
älykäs. Hänen puhe-elimensä eivät kuitenkaan näy olevan
taivutettavissa selvään lausumiseen, jota paitse liikunnoissakin
huomaa pitkällisen kivuloisuuden aiheuttamaa hervottomuutta.
Sentähden olisi väärin ankarasti arvostella hänen Daniel Hjortiaan
ulkonaisten puutteitten takia, joiden parantaminen ei ole näyttelijän
vallassa. Epäedullista oli hänelle myöskin että Fritiof Raan esitys vielä
on tuoreessa muistossa. Mielihyvällä Lundahl nähtiin uudestaan
Narcisse Rameauna, jota hän näyttelee ansiokkaasti. Erityinen
tunnustus on näyttelijälle suotava eloisasta tavasta, millä hän esittää
mustalaista samannimisessä unkarilaisessa komediassa. Böökillä on
sangen edullinen ulkonäkö ja komea vartalo ja hänestä voi tulla hyvä
näyttelijä. Enemmän miehuutta, vähemmän herkkätunteisuutta olisi
kuitenkin tarpeen. Rooleissa, joissa tunteellisuus on paikallaan, Böök
on oivallinen. Juhana Flemingiä on tuskin kukaan kuvannut niin hyvin
kuin hän. — Leinokin on varsin lupaava kyky, niinkuin näkyy ei
ainoastaan hänen loistoroolistaan, Eskosta, vaan muistakin. Arvid
Stålarmia hän esitti jotenkin ansiokkaasti, vaikka liikunnot olivat liian
nuorekkaita ollakseen tarpeellisen arvokkaita. Leinonkin vartalo on
komeanlainen; äänen karkeus olisi ajoissa poistettava. — Kallion
käyttökelpoisuus koomillisella alalla on tunnettu, mutta Choiseulin
herttuana (Narcisse Rameau) ja Kaarlo herttuana (Daniel Hjort) hän
oli vähemmän onnistunut. — Vasta-alkajia ovat Tervo, Törmänen ja
Kivekäs, eivätkä he vielä pysty suurempiin tehtäviin, joskin kuta
kuinkin pitävät paikkansa pienemmissä. Kivekäs oli siten aika uljas
Olavi Klaunpoika. — Aspegren ja Himberg ovat viime aikoina
paraasta päästä hoitaneet oopperain sivurooleja. Edellinen näytteli
kuitenkin melko hyvin Bertrandia Mariannessa. Hänet luetaankin
seurueen parempien kykyjen joukkoon. — Arvostelijan loppupäätös
on se, että puheosaston esitykset osottavat niin ahkeraa harrastusta
ja tasaista edistymistä, että se ennen pitkää on kykenevä
suorittamaan korkeampiakin tehtäviä.

Ensimäinen oopperanäytäntö pääsiäisen jälkeen oli tiistaina 3/4,

jolloin Hugenotit annettiin Navrátilin hyväksi. Ida Basilier oli
hyväntahtoisesti ottanut laulaakseen Valentinen korkeatraagillisen
osan, vaikka se ei kuulunut hänen alaansa. Ymmärtäähän sen että
hän ei semmoisessa tehtävässä voinut kilpailla edeltäjänsä kanssa,
mutta silti hän erinäisissä kohtauksissa oli loistavakin. Niin esim.
laulajatar kohtauksen jälkeen Raoulin kanssa kolmannessa
näytöksessä huudettiin esiin esiripun ylhäällä ollessa. Kiljander oli
lauluun ja näyttelemiseen nähden ansiokas Nevers. Illan sankarille
Navrátilille osotti yleisö suurta suosiota. Lähes kaksi vuotta tämä
ulkomaalainen oli yhä uusissa rooleissa esiintynyt näyttämöllämme,
ilman että hän olisi menettänyt arvoansa taikka häneen olisi väsytty.
Tämän selittää yksistään se tosiasia, että hän antautui joka
tehtäväänsä samalla puhtaalla taiteellisella innolla ja rakkaudella. —
Sama ohjelma uudistettiin 9/4 ja 13/4 ja olisi se esitetty 6/4:kin,
jollei sairauskohtaus olisi pakottanut vaihtamaan sitä Faustiin.

Tämän jälkeen Ida Basilier lähti lyhyelle Pietarinmatkalle. Hänen

poissa ollessaan annettiin huhtikuun loppupuolella Ernani, osaksi
uusilla laulukyvyillä: Naëmi Ingman Elvirana ja Bruno Holm Carlo
I:nä. Ensi ilta oli 20/4 ja Holm astui silloin ensi kerran näyttämölle
yleisön eteen. Menestys oli täydellinen, sillä hänen laulussaan
havaittiin sama taiteellinen hienous ja tunne, joka jo konsertissa oli
herättänyt huomiota ja mieltymystä, ja tuli siihen vaikutusta
enentämään yhtä hieno ja ilmehikäs näytteleminen. Näytäntö
uudistettiin 22/4 ja 25/4; kolmantena kertana nti Ingmanin hyväksi.
— Näistä näytännöistä taikka oikeammin vain kahdesta uudesta
esiintyjästä kirjoittaa nimimerkki T(aavi Hahl) Morgonbladetiin (n:o
98):

"Naëmi Ingmanin resettinäytäntö oli niitä, jotka ovat omansa

kotimaisen laulutaiteen ystävissä elähyttämään ja lisäämään toiveita
tämän ihanan taiteen tulevaisuudesta maassamme. Laulajatar
suorittaa Ernanissa viidennen roolinsa — eikä ole vähässä määrässä
kiinnittänyt yleisön huomiota. — Elviran osa on se, jossa hän tähän
saakka luullaksemme on onnistunut parhaiten. Kauniin
koloratuuriaarian ensi näytöksessä hän lauloi luontevasti ja
miellyttävästi ja äänen entistä raittiimpi heleys saa toivomaan
pitkällisen epäterveyden vihdoinkin menevän ohi. Erittäin miellyttävä
yllätys oli kuulla, kuinka hänen äänensä vaikuttavasti piti puoliaan
yhteislaulukohdissa, niin ettei se edes kolmannen näytöksen
finaalissa jättänyt toivomisen sijaa. Vaikka nti Ingman liikkuu
luontevasti ja pehmeästi näyttämöllä, ei hän vielä kykene
tyydyttävästi panemaan painoa situatsioonin erikoisluonteeseen
taikka yksilöllistyttämään kuvattavaa luonnetta. — — Bruno Holmin
debyyttirooli oli hänelle erinomaisen sopiva, se kun ei ainoastaan
sallinut hänen italialaisen koulunsa esiintyä kauniissa valossa, vaan
tarjosi laulajalle runsaasti tilaisuutta näyttää hienoa musikaalista
aistiaan. Ilta illalta hän on ollut vapaampi vasta-alkajan
ramppikuumeesta, joka alussa haittasi varsinkin fortekohtia; sitä
vastoin hänen pianonsa jo ensi kerralla oli kaunis ja miellyttävä.
Äännäntä on puhdas ja oikea, ja taiteellisesti pyöristetty esitys
ilmaisee tyylin alkua. [Tehtyään erinäisiä yksityiskohtaisia
muistutuksia, arvostelija jatkaa:] Se tosiasia että Holm jo ensi kerran
esiintyessään on kyennyt eloisasti ilmaisemaan ne tunteet, jotka hän
tahtoi esittää, herättää meissä mitä parhaimpia toiveita, ja kun hän
suuremman tottumuksen kautta on saanut kuninkaallisemman
ryhdin, vakavamman, ylpeämmän kävelytavan sekä oppinut
hienommin vivahdetusti kuvaamaan espanjalais-ritarillista
galanteriaa, niin on hänen Carlonsa oleva oikea kotimaisen lyyrillisen
näyttämön koristus."

Ernani ilmoitettiin vielä kerran annettavaksi, mutta jostakin syystä

näytäntö peruutettiin. Puolen toista viikon aikana ei annettu mitään
oopperaa ja saivat tällä välin laulun ystävät esteettömästi ihailla
Alma Fohströmiä kolmessa konsertissa (kaksi yliopiston juhlasalissa
ja yksi Nikolainkirkossa). Sen ohella hän lauloi Ruotsalaisessa
teatterissa näytösten välillä; mutta kun hän 4/5 aamulla lähti
opintomatkalle Italiaan, oli hän varmasti lupautunut lokakuulla
esiintymään suomalaisella näyttämöllä. —

Viime mainittuna päivänä oli Arkadiassa jälleen merkillinen

premiääri. Silloin esitettiin näet Meyerbeerin suuri ooppera Robert
Paholainen. Navrátil nimiroolissa, Ida Basilier Isabellana, Lydia Lagus
Alisana, Bergholm Bertramina ja Rainer Vuorio[97] Raimbaultina.
Huone oli täpötäynnä, menestys täydellinen ja lopussa huudettiin
paitse taiteilijoita Bergbomkin esiin. Sunnuntaina 6 p. toukok.
ooppera oli annettava toistamiseen ja näytäntö oli jo alkanut, kun
tieto saapui, että Runeberg klo 2 1/2 i.p. oli vaipunut kuoleman
uneen. Näytäntö lakkautettiin kohta. — Robert Paholainen näyteltiin
sitte vielä viisi kertaa (8, 11, 13, 15 ja 18 p.) ja oli tulot lähinnä
viimeisestä näytännöstä määrätty Lydia Laguksen hyväksi.

Taavi Hahlin arvostelusta otamme pääkohdat:

— — "Hyvällä aistilla oopperamme jätti pois 2:n ja 3:n näytöksen

balettikohtaukset. Mutta joskin Robertin esitys tässä kohden oli
puutteellinen, tarjosi soitannollinen osa, joka toki oopperassa on
katsottava pääasiaksi, sitä suuremman nautinnon musiikinystäville.
Suomalainen ooppera on onnekseen saanut uskoa Isabellan osan
Ida Basilierille. Ne, jotka tuntevat laulajattaren kyvyn, tietysti eivät
ole epäilleet hänen voivan kiitettävästi suorittaa tämänkin loistavan
tehtävän, mutta hänen ehdottomimpia ihailijoitaankin lienee
kumminkin yllättänyt se korkea taiteellisuus, johon hän tässä roolissa
oli kohonnut. Mikä näyttämö tahansa voisi ylpeillä siitä tavasta, millä
laulajatar esittää sisilialaisen, kunnioitukseen ja kuuliaisuuteen
tottuneen ruhtinaantyttären muuttumista rakastavaksi, nuoreksi
naiseksi, joka vuorottain kauhun ja lemmen valtaamana taistelee
hurjaa, taikavoimalla varustettua rakastajaansa vastaan, ja vihdoin
rukouksillaan rauhottaen hänen rajua intohimoaan saa hänet
purkamaan lumouksen ja polvistuen henkensä uhalla alistumaan
hänen tuomioonsa. Hyvin harkittu näytteleminen ja sen kanssa
yhteensulanut lauluesitys vivahdutetaan hienosti toiminnan mukaan
ja saavuttaa huippunsa 4:n näytöksen ihanassa kavatiinassa (armo-
aariassa). Erittäin on meidän julkilausuttava ihastuksemme siitä
aitotaiteellisesta älystä, jolla nti Basilier tässä kohtauksessa
ymmärtää säästää äänivarojaan, niin että hän jatkuvalla
kohoamisella situatsioonin korkeimpana hetkenä aikaansaa mitä
sydäntäkouristavimman vaikutuksen. Niinkuin nti Basilier laulaa
Isabellan osan Robertissa hän luultavasti ennen ei ole mitään
laulanut, ja arvostelija on epätietoinen, onko Helsingissä mitään
laulettu, joka niin korkeassa määrässä olisi ollut kypsyneen
taiteellisuuden leimaamaa kuin tämä."

"Alisan osa on Lydia Laguksen käsissä, joka siinä ensi kerran on

esiintynyt suuressa roolissa. Ja ilolla tunnustamme hänen
onnistuneen erinomaisesti. Nti Laguksella on laaja ja voimakas,
heleä mezzosoprano, ilmehikkäät kasvot ja näyttämölle erittäin
sovelias vartalo. Äänen taiteellisessa kehityksessä hän kyllä ei vielä
ole saavuttanut päämääräänsä, mutta kuitenkin hän jo voi sitä
käyttää varsin tyydyttävästi. Äännäntä on varma, esitys innokas ja
usein hyvin vivahdutettu, nojaten miellyttävään, luontevaan ryhtiin ja
ilmehikkäisiin kasvojeneleisiin. Eräissä kohtauksissa laulajatar
näyttää semmoista kykyä panna painoa olotilan luonteenomaisiin
piirteihin, että ollaan oikeutettuja mitä parhaimpiin toiveisiin. Erittäin
ansiokas on sekä laulu että näytteleminen 3:n näytöksen
kohtauksessa Bertramin kanssa, kun tämä noustuaan Manalasta
vaatii Alisalta vaitiolon lupausta. Tässä nti Lagus ylen viehättävästi
kuvaa tyttöä, joka toiselta puolen pelkää Bertramin kauheita
uhkauksia, toiselta puolen palaa innosta pelastaa Robert. Muistettava
on niinikään loistava tapa, millä kolminlaulu (ilman säestystä)
samassa näytöksessä ja suuri samallainen yhteislaulu 5:ssä
näytöksessä suoritetaan; kunnia siitä tulee nti Lagukselle sekä hroille
Navrátilille ja Bergholmille yhteisesti. Molemmat nämä kolminlaulut
todistavat selvästi, että nti Lagus jo on niin pitkälle edistynyt
laulutaiteessa, että hän kykenee esittämään tärkeitä oopperaosia."
——

"Hra Navrátililla Robert on uusi näyte hänen mainiosta kyvystään

draamallisena laulajana. Hurja, turmelevien vaikutusten valtaan
joutunut normannilainen ritari, jonka jalo luonto kuitenkin joskus
pilkistää esiin, voittaa taiteilijan kauniin, ihannoitsevan esityksen
kautta katsojain myötätunnon ja mielenkiinnon. Vilkkaalla osanotolla
me 1:ssä näytöksessä näemme yhtä hyvin sankarin surun (kohtaus
Alisan kanssa) kuin hänen peli-irstailunsa ja nautimme kumpaakin
oivasti kuvaavasta musiikista. Tunnetun kauniin sisiliaanan Navrátil
laulaa hienon musikaalisesti niinkuin hänen tapansa on, ja vallan
kiitettävästi avustaa häntä tässä näytöksessä kööri, joka etenkin
viimeisinä iltoina on eloisasti ja voimalla suorittanut vaikean osansa.
Hra Navrátilin taipumuksesta ylipäätään ihannoimaan kuvattavansa
johtuu luonnollisesti, että hänen Robertinsa 4:ssä näytöksessä, kun
tämä taikavavalla nukutettuansa koko hovin tahtoo ryöstää
Isabellan, ei näytäkään sitä uhmailevaa hurjuutta, jota olisi voinut
odottaa voitonvarmalta rosvoritarilta. Mutta ei sitä pane pahaksi, kun
kuulee lämpimästi ja tositaiteellisesti esitetyn herttaisen kavatiinan,
joka käy prinsessan heräämisen ja sitä seuraavan kaksinlaulun
edellä. Erittäin ansiokkaasti laulaja myöskin myötävaikuttaa
molemmissa kolminlauluissa." — —
 — — Arvostelija katsoo miellyttäväksi velvollisuudekseen
tunnustaa melkoisen edistyksen, joka on huomattavana hra
Bergholmin Mefiston ja Bertramin välillä. "Totta on että laulajan
luonteenlaatu ei oikein sovellu draamallisen todenperäisesti
esittämään näitä pahan perusjohteen ruumistuksia, jotka runoilijat
ovat katsoneet hyväksi ajatella puoleksi filosoofisesti, puoleksi
satumaisesti; mutta laulaja voi lohduttaa itseään sillä että harvalla
näyttämöllä maailmassa on taiteilijoita, jotka täysin kykenevät
esittämään näitä pirunrooleja. Kaikissa tapauksissa kuulee
jälkimäisessä osassa harvoin sitä laulun jouduttamista, joka Faustissa
ja joissakuissa muissakin oopperoissa häiritsee hra Bergholmin
esitystä, ja muutamissa kohdin (esim. buffaduetin ja kohtauksen
Alisan kanssa 3:ssa näytöksessä) hän laulaa ansiokkaasti. Onnellisin
hetki on laulajalla kuitenkin (saman näytöksen 2:ssa kuvaelmassa)
herättämiskohtauksessa luostarin ristikäytävässä. Hra Bergholmin
miehekäs ääni pääsee siinä oikein esiintymään ja ilmaisee koko
heleän raikkautensa — joka muuten tapahtuu yhteislaulu-
kohdissakin."

"Raimbaultin osassa eräs nuori tenorilaulaja, hra Vuorio, astui ensi

kerran näyttämölle. Ääni on vastaiseksi vähän harjotettu, mutta sillä
on viehättävä heleys ja voima. Ballaadi 1:ssä näytöksessä näytti
käyvän hänen voimiensa yli, mutta siinä kättentaputuspuuskassa,
jolla yleisö palkitsi 3:n näytöksen buffaduetin, oli hra Vuoriolla runsas
osa. Laulajan miellyttävä ääni ja näyttämölle soveltuva ulkonäkö
näyttävät kehottavan jatkamaan opintoja."

"Erityisen kiitoksen ansaitsee aseairueitten kauniisti laulettu

kvartetti 2:n näytöksen finaalissa sekä 'helvetinvalssi' ja suuri
kirkkokööri viime näytöksen lopussa. Pääansio tästä tulee
luonnollisesti hra Hrimalylle, oopperan kapellimestarille, ja se
todistaa uudestaan kuinka kelvollinen hän on edesvastuulliseen
virkaansa ja kuinka hartaasti hän tekee työtä tyydyttääkseen mitä
häneltä toivotaan." — —

Viimeisissä näytännöissä esitettiin neljä eri oopperaa tunnetusta

ohjelmistosta. Rykmentin tytär annettiin 21/5 ja 23/5, Ida Basilier
nimiroolissa ja Passinen Toniona; Taikahuilu 25/5 (Bergholmin
hyväksi), 27/5 ja 30/5 Ida Basilier Yön kuningattarena ja Lydia Lagus
Paminana; Ernani 29/5 ja Sevillan Parranajaja 1/6. Tämä viimeinen
näytäntö oli samalla Ida Basilierin hyvästijättö-ilta, ja ihastuttava
Rosina oli senkin tähden muitten edellä innostuneitten
suosionosotusten, esiinhuutojen ja kukkatervehdysten esineenä.
Lopuksi täytyi Bergbominkin tulla näkyviin. Kumminkaan laulajatar ei
ainiaaksi eronnut oopperastamme — hän oli luvannut vieläkin palata.

*****

Täydentääksemme kertomustamme teatterin toimesta tänä

kevätkautena on lopuksi huomio käännettävä puheosastoon, joka
huhtikuun loppupuolella ja toukokuulla näytteli Pietarissa. Ensiksi
Vilho samoinkuin edellisenä vuonna vuokrasi kauppapalvelijain klubin
tilavan huoneuston, ja näytännöt alkoivat 22/4 Sirkan esittämisellä.
Alku oli lupaava, m.m. siihenkin nähden että suuri, vapaamielinen
venäläinen sanomalehti Golos oli sopinut suomalaisiin oloihin hyvin
perehtyneen kirjailijan W. G(olovinin) kanssa, että tämä lehdessä
arvostelisi suomalaisia näytäntöjä. Ensi illasta Golovin kirjoittikin
seuraavaan suopeaan tapaan:

— — "Suomalaisten taiteilijain esitys oli yhteisnäyttelemisen

puolesta erinomainen ja herätti paikottain äänekkäitä
suosionosotuksia. Varsinkin miellyttivät rva Aspegren (Sirkka) ja nti
Savolainen (eukko Fadet) sekä näyttelijöistä hra Törmänen
yksinkertaisena, mutta hyväntahtoisena ja iloisena Didierinä. Hra
Törmänen ei ole ainoastaan lahjakas näyttelijä, vaan myöskin oiva
erinäisten näytelmien suomentaja. — Hra Leinokin oli sangen
onnistunut Fadetten rakastajana (Landrin). Seurueen primo
amorosona on hän vallan paikallaan — kaunis ulkonäöltään ja
täsmällinen näyttelemisessään. — Semmoisen vaikutuksen meihin
teki ensimäinen pintapuolinen tutustuminen Suomalaiseen teatteriin.
Aikomus on antaa 8 näytäntöä, joihin saadaan tilata pilettejä. Huone
oli kukkuroillaan: yli 300 katsojaa — kunnioitettava luku ensi illaksi.
Väliaikoina kuultiin miltei yksinomaan suomea puhuttavan.
Koristukset ja puvut sangen tyydyttävät pienelle teatterille".[98]

Samassa lehdessä kerrottiin, että Suomalainen oopperakin oli

tulossa Pietariin. Huhu oli luultavasti saanut alkunsa siitä että Ida
Basilier näinä päivinä saapui sinne. Laulajattaremme antoi 24/4
hovilaulajain-kappelin salongissa konsertin, josta sanomien
arvostelut olivat hyvin kiittäviä. Aikakauskirjassa Russkoje Obosrenie
esim. sanottiin, että "suomalaisen oopperan primadonna olisi
koristus mille eurooppalaiselle oopperalle tahansa" ja että "hänen
tuskin kuuluva pianissimonsa muistutti Kristina Nilssonia". Toiset
laulajaiset olivat suomalaisessa P. Marian kirkossa — seurakunnan
turvattomien lasten hyväksi — ja niissä esiintyi avustajana nti Anna
Forstén Viipurista. Paitse näissä konserteissa lauloi taiteilijatar
myöskin Suomalaisen teatterin näytännössä 29/4 Jeannetten häissä.
Eräässä kirjeessä Morgonbladetiin sanotaan, että yleisössä nähtiin
"ylhäisempienkin piirien" edustajia sekä venäläisiä, että laulajatar
harvinaisen heleällä ja loistavalla äänellään ja huolellisella
näyttelemisellään herätti kuulijoissa erinomaista huomiota ja
kiitollista ihailua ja että hänelle innokkaitten suosionosotusten
keskellä Pietarin suomalaisen naisyhdistyksen puolesta ojennettiin
jättiläiskukkakimppu, joka kultaisen nauhakirjoituksen mukaan oli
omistettu "Suomen ilolinnulle". Paitse laulukappaletta kuului
ohjelmaan Lea ja Toinen tai toinen naimaan. Edellisessä teki nti
Avellan mitä kauniimman debyytin täkäläisellä suomalaisella
näyttämöllä, ja me kuulimme erään kolme vuosikymmentä
keisarillisessa teatterissa toimineen etevän näyttelijän, joka, vaikkei
hän osaa suomenkieltä, oli näytännössä läsnä, antavan sen
mairittelevan lausunnon nti Avellanista, "että hän etevällä
plastiikallaan ja viehättävällä lausumisellaan on edistyvä pitkälle".
Mutta myöskin muut tämän illan esiintyjät, Pesonen Jeannetten
häissä, Vilho, Lundahl, Leino y.m. toisissa näytelmissä saivat
ansaittua tunnustusta. — Vilho kirjoittikin (30/4) samasta illasta:
"Näytäntö oli sangen onnistunut. Yleisö aivan mieltynyt, eikä
ainoastaan Jeannetten häihin." —

Samana päivänä kun Ida Basilier antoi kirkkokonsertin, oli Aksel ja

Walborg näytelty. Siitä kirjoittaa W. Golovin Russkoje Obosreniessä:

— "Suomalaiselle seurueelle on annettava oikeudenmukainen

tunnustus. Murhenäytelmä esitettiin ylipäätään varsin hyvin. Erittäin
ihastuttivat meitä hrat Böök ja Lundahl Akselina ja Wilhelmina sekä
rva Aspegren vaaleaverisen Walborgin roolissa. Vehkeilevänä
munkkina menestyi Vilho sangen hyvin. Sankari, sankaritar ja
munkki kuolevat aika tehoisasti näyttämöllä. Hra Leino oli täysin
tyydyttävä arkkipiispana, ja hra Törmänen huvitti yleisöä yövahdin
vähäpätöisessä osassa." —[99]

Toukokuun 2 p. annettiin Oma Toivoni sekä 5 p. Lääkäri vastoin

tahtoansa ja Mustalainen. — "Tulot kahdesta ensimäisestä
näytännöstä olivat 600 ruplaa yhteensä, Jeannette-illasta vähän yli
500 r., mutta kahdesta viimeisestä vain vähän päälle 300 yhteensä."
Näin kirjoitti Vilho (9/5), lisäten että päiväkustannukset nousivat 150
à 160 ja päivärahat (lisämaksu näyttelijöille Pietarin aikana) viikolta
133 ruplaan. Seuraus oli että tulot eivät riittäneet palkkoihin,
varsinkin kun kurssi oli perin alhainen, ja hän pyysi 450 r.
puolikuunpalkkoja varten. Tästä näkyy että alkukin kääntyi huonoksi,
ja yhä surkeammiksi Vilho paran kirjeet muuttuivat toukokuun
jatkuessa. — Seuraavat kolme näytäntöä kauppapalvelijain klubin
huoneustossa — Enon rahat (9/5); Viuluniekka (12/5);
Orposisarukset ja Riita-asia (17/5) — eivät tuottaneet paljo muuta
kuin päiväkustannukset. — "Tähän saakka 381 ruplan tappio", Vilho
ilmoitti, ollen niin alakuloinen että jätti kokonaan kertomatta, että
hän oli saanut laakeriseppeleen ja sen lisäksi "arvokkaan lahjan";
sitä vastoin hän mainitsi että näyttämö oli liian ahdas Maria Tudorille
sekä että Björnsonin Konkurssi kyllä oli valmis, mutta nimi oli
hänestä kovin "kamala". Hän oli toivonut saavansa vuokrata
Mikaelinteatterin huokeasta hinnasta ja siten ansaita enemmän,
mutta toivo petti, kun teatteria oli alettu korjata. — Sitte Vilho
vuokrasi Buffateatterin, mutta kun oli etukäteen maksettava 200
rupl. eikä sitä voitu tehdä ennen kun rahoja tuli Helsingistä, ei 17/5
ja 28/5 välillä näytelty kertaakaan. "Théâtre Bouffessa", joka
kaikkine päiväkustannuksineen maksoi 300 rupl. illalta ("siis se on
kuitenkin halvempi kuin ennen muinoin kiviteatteri Helsingissä!"
Vilho huomauttaa), annettiin kolme näytäntöä: 28/5 Lea, Natalia ja
Nadeschda ja Mustalainen; 29/5 Remusen kotiripitykset, Lääkäri
vastoin tahtoansa ja Suuria vieraita; sekä 3/6 Hänen ylhäisyytensä
etuhuoneessa, Yökausi Lahdella, Kihlaus ja Laululintunen. —
Viimeistä näytäntöä varten Lydia Lagus oli tullut Pietariin ja aikomus
oli ollut antaa Lemmenjuomakin, mutta kun erehdyksestä nuotit oli
lähetetty Helsinkiin, oli tyytyminen yhteen ainoaan laulunäytelmään.
Nti Lagusta tervehdittiin kyllä myrskyisesti; mutta silti eivät viimeiset
näytännöt suurestikaan parantaneet asemaa. Vilho ilmoitti 2/6
vaillingin nousevan 2,088 ruplaan, johon tuli "niinkuin voita leivälle"
kesäkuun palkat! Tosin oli suomalaisten kesken Pietarissa pantu
toimeen jonkunlainen "subskriptsiooni" eli avunkeräys, mutta mitä se
tuottaisikaan, oli varma että suurin osa tuota summaa oli lähetettävä
Helsingistä. Vilho, joka nimellisesti vastasi kaikista veloista ja
sitoumuksista, kärsi tietysti sanomattomasti. "Mitä tulee tehdä?" hän
kirjoittaa. "Luotanko subskriptsiooniin? Odotanko apua köyhästä
Suomesta? — Surkeus, surkeus. En kehtaa, enkä voi voivotella
niinkuin pitäisi, mutta meidän naisemme sen sijaan itkevät joka kerta
kun ovat puheillani. — Sinun huomattavaksesi tahdon mainita, että
kaikki minun toverini tässä kurjuuden tilassa ylipäänsä ovat
käyttäytyneet hyvin kärsivällisesti, miltei jalosti." — Kun Helsingistä
oli saatu 1,600 rupl. seurue 5/6 lähti kotimaahan, jossa työ jälleen
oli alkava heinäkuun alussa Kuopiossa. Vilhon täytyi vielä jäädä
muutamaksi päiväksi, siksi kun velat oli suoritettu.

Ennen kun eroamme siitä surkeasta episoodista, jonka tämä

Pietarinmatka muodostaa teatterin historiassa, on mainittava yksi
Vilhon kirje (22/5), joka vähemmän koskee hetken murheita kuin
kirjoittajan käsitystä teatterioloista yleensä ja joka päättyy siihen,
että hän ilmoittaa ehdottomasti — luopuvansa. Niistä syistä, jotka
hän luettelee, on oikeastaan tärkein se, josta hän ennenkin oli
valittanut, että useat seurueen jäsenet olivat unohtaneet tehtävänsä
kansallisen merkityksen ja tahtoivat vain olla "artisteja"; toisista on
yleiseltä kannalta huomattavimpana pidettävä ilmeinen kateus tai
katkeruus oopperaa kohtaan. Vilhosta on ooppera verrattava
madame Pompadouriin, puheosasto Narcisse Rameauhon(!), ja sama
käsitys tulee kerran ilmi eräässä Kallion kirjeessä, jossa sanotaan
oopperan syövän mitä draamallinen osasto ansaitsee. Tositeossa ei
ole lainkaan oudoksuttava että seurueessa, joka vuosi vuodelta
kierteli ympäri maata kaupungista kaupunkiin, heräsi jonkunlainen
kateus pääkaupungissa loistelevaa oopperaa kohtaan, semminkin
kun yleisön suosio jakaantui epätasaisesti, eivätkä laulutaiteilijatkaan
tainneet olla näyttämättä, että he pitivät itseään yliluokkalaisina
verrattuina näyttelijöihin. Tämä asianlaita oli varmaan omansa
kypsyttämään Bergbom-sisaruksien ajatusta, jonka yhä useammin
alamme kohdata varsinkin Emilien kirjeissä, että näet oopperan
ylläpitäminen ajan pitkään oli mahdoton. — Mitä tulee Vilhon
luopumisaikeeseen, niin ei siitä kirjeissä sen enempää puhuta.
Luultavasti Kaarlo ystävällisellä kirjeellä rauhotti hänet.

Kertomalla Suomalaisen teatterin näyttämöllisen toimen vaiheet

kevätkaudella 1877 emme läheskään ole tyhjentäneet ainettamme.
On näet nyt luotava katsaus niihin seikkoihin, joihin jo ylempänä
vuodenvaihteella lyhyesti viittasimme.

Johdannoksi otamme pari kohtaa Emilie Bergbomin kirjeestä nti

Elfvingille (13/2). Paheksittuaan että ystävä on niin kauvan saanut
odottaa kuulumisia häneltä, kirjoittaja jatkaa:

— — "Mutta miksi vaivaisinkaan sinua, osaaottavainen Bettyseni,

kuulumattomilla huolillamme ja kärsimyksillämme. Olomme ovat
sietämättömän vaikeat; ei voi enää selvästi ajatellakaan ja
ymmärräthän kuinka tuhoisasti se vaikuttaa työvoimaan ja -kykyyn.
Aina näyttelystä saakka (se on siitä kun matkustajaliike lakkasi) on
meillä ollut kurjan kurjaa. Dagbladin y.m. alituinen toitotus Emmy
Achtén liiottelusta on vähitellen tunkeunut yleisöön ja seuraus on
että olemme näytelleet tyhjille huoneille.[100] Et voi käsittää kuinka
lohdutonta tavasta on ollut; tulot eivät ole aina riittäneet
päiväkustannuksiinkaan. Tämän sanon sinulle — älä anna muitten
mitään tietää huolistamme. — Hugenotit ovat nyt jälleen
elähyttäneet laimenevaa mielenkiintoa, mutta Navrátil (joka koko
talven on ollut heikonlainen) ei jaksa laulaa rasittavaa osaansa
useammin kuin joka 6 tai 8 päivä emmekä sentähden voi esittää
oopperaa niin usein kuin pitäisi ja saada sitä loppuun näytellyksi
ennen Achtéiden lähtöä. Ensi tiistaina he esiintyvät viime kerran;
minä päivänä taasen Ida tulee, en taida tarkalleen sanoa, toivon
kuitenkin tässä kuussa. — Koska luullakseni pieni yleiskatsaus
asemaamme huvittaa sinua, tahdon mahdollisuuden mukaan selittää
asiamme. Syksyn ja etenkin jouluajan tyhjät huoneet saivat meidät
päättämään, että ooppera oli lakkautettava 1 p. kesäk., mutta koska
emme luulleet tekevämme oikein, jos toimeenpanisimme
päätöksemme ilmoittamatta sitä puolueelle, kutsuimme erinäisiä
henkilöitä neuvotteluun ja esitimme heille surkean asemamme.
Useimmat eivät tahtoneet kuulla puhuttavankaan oopperan
kuolemasta, vaan vaativat että ryhdyttäisiin suurempiin
ponnistuksiin. Sen johdosta ja myöskin korkeammalta paikalta
annettujen pienten viittausten vuoksi päätettiin, että teatterin tulisi
anoa korotettua valtioapua ja sen ohella anomuksessa huomauttaa
kuinka paljo huokeammaksi ja paremmaksi kaikki tulisi, jos
molemmat teatterit näyttelisivät suuressa teatterissa, niin että siellä
ylläpidettäisiin suomalainen ooppera ja ruotsalainen puhenäyttämö.
Nyt tästä paraikaa neuvotellaan; hallitus ei ole meille vastahakoinen,
mutta Ruotsalaisen teatterin johtokunta näyttää keksivän kaikellaisia
verukkeita asian estämiseksi, toisen toista viekkaamman.
Arvatakseni juttu päättyy niinkuin viime kesänä, kun oli kysymys
yhteisestä juhlanäytännöstä — me saamme kärsiä lukemattomia
ikävyyksiä ja loukkauksia, ja lopuksi tulos on kuitenkin — ei mitään.
Vaikea on tietysti se hetki oleva kun ooppera kuolee, mutta
kumminkin odotan sitä jollakin tyytyväisyydellä, sillä nykyinen asema
on ollut kauhea. Muista, oma Bettyseni, että minä puhun tähän
tapaan ainoastaan sinulle — eihän minun sovi muita kohtaan olla
näin avonainen. — — Kiitos, rakas ystäväni, kukkalähetyksistäsi;
[101] ne ovat aina tervetulleita. Mitä viuhkoihin tulee, pelkään niiden
olevan liian yksinkertaisia. Et voi uskoa kuinka hyvältä tavasta
tuntuu, että ainakin sinä ystävyydessä olet mukana puuhissamme —
kaikki ovat ystäviä kun asiat menee hyvin, harvat auttavat kun käy
huonosti." — —

Helmikuun alussa tiesivät sanomat Suomalaisen teatterin

johtokunnan kääntyneen hallituksen puoleen, anoen että tälle
laitokselle (joka tähän asti oli saanut 16,000 mk vuotuista valtioapua
— puolet orkesteria, puolet puheosastoa varten — samalla kun
ruotsalainen teatteri oli saanut kaikkiaan 32,000 mk vuodessa)
yleisistä varoista myönnettäisiin vuotuisena lisäapuna 16,000 mk,
että tämä lisäys luettaisiin näytäntökausilta 1875-76, 1876-77 ja
1877-78 sekä että siis edelliseltä ja juoksevalta vuodelta saataisiin
ennen saadun lisäksi yhteensä 32,000 mk, joka summa toivottiin
saada kohta. Tämä anomus johti siihen, että n.s. fusiooni- eli
molempien teatterien yhieenliittymiskysymys tuli päiväjärjestykseen.
Aivan uusi ei kysymys ollut, sillä tiedämmehän jo edellisestä että
niissä piireissä, jotka ymmärsivät teatterien välillä alkaneen kilpailun
turmiollisuuden ja käsittivät kuinka luonnotonta oli että valtio
avustuksellaan ylläpiti tätä kilpailua, oli yksityisesti harkittu
yhteistoimen mahdollisuutta näyttämöjen välillä; mutta vasta nyt se
hallituksen alotteesta tuli vakavien neuvottelujen esineeksi.
Senaatissa sanotaan etupäässä senaattorien Molanderin ja V.
Haartmanin kannattaneen aatetta, ja lauantaina 17 p. helmik.
kokoontui edellisen kutsumuksesta erinäisiä kummankin teatterin
kannatusyhdistyksen jäseniä asiaa pohtimaan. Se muoto, jossa
yhteenliittyminen tässä ensin ehdotettiin ja jossa ei ainoastaan
suomenmieliset vaan myöskin hallituksen jäsenet ja tasapuoliset
ylipäätään ajattelivat sitä mahdolliseksi, oli seuraava: suomalainen
ooppera ja ruotsalainen puhenäyttämö liittyisivät yhteen niin että
kummallakin olisi oma johtajansa (regissöörinsä), joiden yli olisi
asetettuna hallituksen määräämä intendentti. Koko talouden hoito,
jota valtio kannattaisi melkoisella avulla, olisi yhteinen. Näytännöt
annettaisiin Uudessa teatterissa, harjotukset olisivat Arkadiassa,
jossa myöskin suomalainen puheosasto — joka olisi fusioonista
kokonaan erillään — Helsingissä ollessaan saisi näytellä. — Kaikki
Ruotsalaisen teatterin edustajat olivat kuitenkin ehdottomasti
fusioonia vastaan, vetäen esiin kaikellaisia käytöllisiä vastuksia, jotka
muka estivät sen toteuttamista; mutta jos fusiooni väkisin oli
toimeenpantava, niin he katsoivat suotavammaksi, että molemmat
puheosastot ryhtyisivät yhteistoimeen — suomalaisesta oopperasta
he eivät tahtoneet mitään tietää. Turhaan osotettiin toiselta taholta,
että vastukset olivat voitettavissa ja että suomalaisen puheosaston
asettaminen ruotsalaisen rinnalle ei mitenkään vastaisi fusioonin
tarkoitusta, sillä saattoihan edellinen, suomalaisen yleisön
harvalukuisuuden tähden ainoastaan lyhyet ajat kerrallaan näytellä
Helsingissä. Kolmannen fusioonimuodon professori L. Mechelin esitti
kokoukseen lähettämässään kirjeessä, jossa hän puolsi
yhteenliittymistä, joka käsittäisi molemmat puheosastot ja yhteisen,
kumpaakin kieltä käyttävän oopperan. — Kun tuloksettoman
keskustelun lopussa hallituksen puolelta toivottiin, että
seikkaperäisen suunnitelman laadinta uskottaisiin yhteisesti
asetettavalle toimikunnalle, huomautettiin ruotsalaiselta taholta, että
ruotsalainen kannatusyhdistys ei kaivannut fusioonia eikä siis
myöskään tahtonut olla osallinen sitä suunniteltaessa. Silloin
hallituksen edustajat sanoivat asettavansa toimikunnan, ja
maaliskuun 1 p. saatiinkin tietää, että fusiooni-komitean jäseniksi oli
kutsuttu Suomalaisen teatterin kannattajista professori O. Donner,
tohtori K. F. Ignatius ja ylitarkastaja A. F. Laurell sekä Ruotsalaisen
teatterin kannattajista professori L. Mechelin, hovineuvos W.
Brummer ja kauppaneuvos N. Kiseleff.

Tämä toimikunta tarvitsi seitsemän(!) viikkoa tehtäväänsä. Sillä

aikaa ja ylipäätään koko kevätpuolen vuotta vilisi sanomalehdissä
kirjoituksia teatterikysymyksestä, milloin kunkin toimituksen laatimia
milloin yksityisten lähettämiä. Jos pidetään edellisiä silmällä,
ainoastaan Åbo Underrättelser asettui suoraan fusioonia
vastustavalle kannalle; U. Suometar ja Morgonbladet sekä myöskin
Östra Finland (Gabr. Lagus) ja Hufvudstadsbladet puolsivat
ehdottomasti yhteenliittymistä muodossa: ruotsalainen puheosasto
ja suomalainen ooppera, eikä vihdoin Helsingfors Dagbladkaan ollut
yhdistymistä vastaan, vaan kannatti, tosin varovaisin sanoin,
Mechelinin ensi kokoukselle ehdottamaa muotoa. Mitä toisiin
kirjoituksiin tulee, suomen- ja tasamielisten tekemät puhuivat
fusioonin puolesta, ruotsinmielisten kirjoittamat taasen vastaan.
Mahdotonta ja tarpeetonta on lähemmin selostella tätä "artikkelien"
tulvaa; ainoastaan jotkut valaisevimmat ansainnevat huomiotamme.

Perusteellisimpia on kaksi kirjoitusta Morgonbladetissa: "1866 ja

1876. Teatterimme"; (3/2)[102] ja "Kansallinen vai
yleismaailmallinen taide?" (23/2). Edellisestä, joka on seitsemän
palstaa pitkä, teemme tarkemmin selkoa, vaikka se ei suorastaan
koskekaan fusioonikysymystä, vaan Suomalaisen teatterin syntyä ja
kehitystä ylipäätään.

— Se alkaa katsauksella niihin oloihin, jotka johtivat taikka

oikeammin pakottivat erityisen suomenkielisen näyttämön
perustamiseen. Kun näet ei yhteistointa ruotsalaisen teatterin kanssa
saatu aikaan, täytyi suomalaisuuden ystävien — hyvin tietäen ettei
asia "kävisi itsestään" — ryhtyä yritykseen, miten arveluttava se
olikin kaupungissa, jossa oli vain 36,000 asukasta eri kansallisuuksiin
kuuluvaa. Ja nyt ei täyden viiden vuoden päästä oli puheosasto
näytellyt 24 kotimaista ja 61 ulkomaalaista kappaletta ja sitä
nuorempi lauluosasta esittänyt 16 senlaatuista oopperaa, joita ensi
luokan taidelaitokset ottavat ohjelmistoonsa. Entäs esityksen laatu?
"Onko ketään, joka kuultuaan Fidelion, Hugenotit ja Taikahuilun
saattaa kieltää, ettei Suomalainen ooppera niin pienelle maalle kuin
meidän ole todella erinomainen taidelaitos? Tietääksemme ovatkin
kaikki puolueet, pienet vivahdukset huomioon ottamatta, vastanneet
yksimielisesti. Tässä on siis luja lähtökohta: sanomalehdet pitävät
pääasiassa yhtä, katsokaa Suometarta, Morgonbladetia, Dagbladia,
Finsk Tidskriftiä. Mutta onko aina ollut näin?" — Tietysti ei.
Suomenmieliset olivat ensi hetkestä ihastuneita, toiset ovat vain
vitkalleen taipuneet. "Kaikissa tapauksissa, kun neljän vuoden
uutisviljelys on tuottanut niin kauniita hedelmiä, eivät fennomaanit
toki kovin pahasti erehtyneet ennakkoihastuksessaan, vaan olivat
pääasiassa oikeassa." — Sitten kirjoittaja näyttää kuinka Ruotsissa
Kustaa III:n perustama ruotsinkielinen näyttämö oli ihan
samanlaatuisten ristiriitaisten arvostelujen alaisena kuin
suomenkielinen meillä. Eräs ranskalaisen maun ihailija kirjoitti
nähtyään ensi kerran ruotsinkielisen teatterin harjottelevan: "En voi
lausua kuinka se vaivasi minua." Näyttelijäin esitys oli niin mautonta,
ettei sitä saattanut surkeasti hämmästymättä katsella. Kappaleet,
sanat, lausunta, näytteleminen, puvut, kaikki oli yhtä mautonta. Itse
näytäntö oli kokonaan harjotuksen kaltainen; mutta en ole koskaan
nähnyt niin lukuisaa kansankokousta, käsiä taputettiin joka sanalle,
näkyi että oltiin sydämestään iloisia nähdessään ruotsalaista
näytäntöä, oli kuin olisi yleisö siten rukoillut hänen majesteettiansa
suomaan sille suojelustaan. Mutta kuinka olisi mahdollista perustaa
oikea teatteri maassa, jossa ei ole kymmentä kelvollista näytelmää,
jossa ainoat kotimaiset näyttelijät ovat kurjempia kuin huonoimmat
maankiertäjät, jossa kansa on niin jörömäistä? Vastaus oli että
perustettiin suuri ooppera, ja laulun siivittämänä kotimaista kieltä ja
taidetta tervehdittiin äärettömällä ihastuksella. — Niin Ruotsissa, ja
se kaikki oli uudistunut Helsingissä teatterin ensi vuosina — jopa
niin, että arvostelu oli yhtä säälimätön oopperaa kuin
puhenäyttämöä kohtaan. Ruotsin kielen ja maun ihailijat ovat näet
kohdelleet sitä milloin ivalla, milloin jääkylmällä
välinpitämättömyydellä ja vaitiololla. Vastenmielisyys oli niin
juurtunut, että eräs kuulija muutaman Ida Basilierin laulaman aarian
jälkeen huudahti: 'Kyllä se suomenkieli kumminkin on raakaa!' vaikka
taiteilijatar sattumalta olikin laulanut italiankielellä! H. D. taasen
lausui, että 'Trubaduuri muutoin meni hyvin, paitse että kaksi
esiintyjää häiritsi yhteisnäyttelemistä — sen kautta että muistuttivat
kulttuurikansan teatteria'. Sanat tarkoittivat Ida Basilieria,
laulajatarta, joka vähän sen jälkeen Rosinana tuli Tukholman yleisön
lemmikiksi — hän täällä ainoastaan muistutti kulttuuriteatteria. Ja
yleisesti lehti lisäsi, 'ettei voinut olla muuta kuin naurettavaa verrata
[suomalaisia] näytäntöjä ruotsalaisen näyttämön esityksiin'.
Sittemmin täytyi tämän kritiikin mukautua mukautumistaan, mutta
lujassa oli suora tunnustus. Sanottiin: 'Emmy Strömer on
suomalainen ooppera' — se on, jos hän lähtee, sitä ei olekaan. Kun
kumminkin yhä uusia taiteilijoita ilmaantui ja itse 'ensemblekin', jota
kauan pidettiin Ruotsalaisen teatterin erikoisoikeutena, huomattiin
kotiutuneeksi Arkadiaan, silloin ylistettiin ainakin Uuden teatterin
'loistavaa näyttämöllepanoa', jonka kanssa köyhä Arkadia ei voinut
kilpailla. Vihdoin keksittiin nimitys 'polyglotti-ooppera' — kun
Arkadiassa esiintyi vierailevia ulkomaalaisia taiteilijoita ja lopuksi
tultiin päätelmään: 'kieli ei merkitse mitään, sillä taide on
kosmopoliittinen, yleismaailmallinen ilmiö!' — Perussyynä