(eBook PDF) Full Stack Development with

JHipster: Build modern web applications and

microservices with Spring and Angular instant
download
https://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-full-stack-development-
with-jhipster-build-modern-web-applications-and-microservices-
with-spring-and-angular/

Download more ebook from https://ebooksecure.com

We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit ebooksecure.com
to discover even more!

(eBook PDF) Django for APIs: Build web APIs with Python
and Django

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-django-for-apis-build-
web-apis-with-python-and-django/

(eBook PDF) Web Development and Design Foundations with

HTML 7th

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-web-development-and-
design-foundations-with-html-7th/

(eBook PDF) Web Development and Design Foundations with

HTML5 8th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-web-development-and-
design-foundations-with-html5-8th-edition/

(eBook PDF) Web Development and Design Foundations with

HTML5 9th Edition by Terry Felke-Morris

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-web-development-and-
design-foundations-with-html5-9th-edition-by-terry-felke-morris/
(eBook PDF) Parametric Modeling with Autodesk Fusion
360 (Spring 2019 Edition)

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-parametric-modeling-
with-autodesk-fusion-360-spring-2019-edition/

Handbook of Modern Coating Technologies: Applications

and Development 1st Edition - eBook PDF

https://ebooksecure.com/download/handbook-of-modern-coating-
technologies-applications-and-development-ebook-pdf/

(eBook PDF) Responsive Web Design with HTML 5 & CSS 9th
Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-responsive-web-design-
with-html-5-css-9th-edition/

(Original PDF) Physics for Scientists and Engineers

with Modern Physics 10th Edition

http://ebooksecure.com/product/original-pdf-physics-for-
scientists-and-engineers-with-modern-physics-10th-edition/

(eBook PDF) Full Range Leadership Development 2nd

Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-full-range-leadership-
development-2nd-edition/
About the reviewers
Julien Dubois is the creator and lead developer of JHipster. He has more than 20 years of
experience as a software developer, mainly in Java and Web technologies. He has a strong
knowledge of the Spring Framework, having coauthored a best-selling book on the subject,
and has managed SpringSourcebs France subsidiary.

Today, Julien works as the Chief Innovation Officer at Ippon Technologies, an IT consulting
company that has delivered many JHipster-based applications to its clients worldwide.

I would like to thank my wife, Auralie, and our children, Gabrielle, Adrien, and Alice, for
their patience during the reviewing of this book and the development of JHipster.

Antonio Goncalves is a senior Java developer expert on distributed systems. Despite being
a consultant, he loves to build bonds with the community, so he created the Paris Java User
Group and Devoxx France. As a JCP expert member on various JSRs, Antonio uses this
expertise to write books on Java EE and to talk at international conferences. For his
expertise and all of his work for the Java community, Antonio has been elected Java
Champion. Follow him on Twitter at !BHPODBM.

Packt is searching for authors like you

If you're interested in becoming an author for Packt, please visit BVUIPSTQBDLUQVCDPN and
apply today. We have worked with thousands of developers and tech professionals, just
like you, to help them share their insight with the global tech community. You can make a
general application, apply for a specific hot topic that we are recruiting an author for, or
submit your own idea.
 Table of Contents
Preface 1

Chapter 1: Introduction to Modern Web Application Development 8

Modern full-stack web development 9
Web architecture patterns 11
Monolithic web architecture 12
Microservice architecture 15
Choosing the right pattern 18
When to choose a monolithic architecture 18
When to choose a microservice architecture 19
Summary 20
Chapter 2: Getting Started with JHipster 21
Why JHipster? 22
Goal and adoption of JHipster 23
Introduction to technologies available 24
Client-side technologies 24
HTML5 and CSS3 24
HTML5 24
CSS3 25
Sass 25
Bootstrap 25
MVVM framework 26
Angular 26
React 27
Build tools 27
Webpack 27
BrowserSync 28
Testing tools 28
Karma 28
Protractor 28
Internationalization 28
Server-side technologies 29
Spring Framework 29
 Table of Contents

Spring Boot 30
Spring Security 30
Spring MVC 31
Spring data 31
Security 31
JWT 31
Session 32
OAuth2 32
Build tools 32
Maven 32
Gradle 33
Hibernate 33
Liquibase 33
Caching 33
Ehcache 34
Hazelcast 34
Infinispan 34
Swagger 34
Thymeleaf 34
Dropwizard metrics 35
WebSocket 35
Kafka 35
Testing frameworks 36
JUnit 36
Gatling 36
Cucumber 36
Introduction to database options 36
SQL databases 37
H2 37
MySQL 37
MariaDB 37
PostgreSQL 37
MS SQL 38
Oracle 38
NoSQL databases 38
MongoDB 38
Cassandra 38
Elasticsearch 39
Installation and setup 39
Prerequisites 39

[ ii ]
 Table of Contents

Tools required 40
Installation procedure 40
Java 8 40
Git 41
Node.js 41
Yarn 42
Docker 42
IDE configuration 43
System setup 43
Installation of JHipster 44
Summary 45
Chapter 3: Building Monolithic Web Applications with JHipster 46
Application generation 47
Step 1 – preparing the workspace 47
Step 2 – generating code using JHipster 47
Server-side options 49
Client-side options 53
Internationalization options 54
Testing 55
Modules 56
Code walkthrough 58
File structure 59
Server-side source code 62
Java source 63
Resources 70
client-side source code 70
Starting the application 73
Application modules 74
Home and Login modules 75
Account modules 77
Settings 78
Password 78
Registration 79
Admin module 80
User management 80
Metrics 81
Health 82

[ iii ]
 Table of Contents

Configuration 82
Audits 83
Logs 83
API 84
Running generated tests 84
Server-side tests 85
Client-side tests 85
Summary 86
Chapter 4: Entity Modeling with JHipster Domain Language 87
Introduction to JDL 87
DSL grammar for JDL 88
Entity modeling with JDL 88
Relationship management 89
DTO, service, and pagination options 90
JDL Studio 92
Use case entity model with explanation 93
Entities 93
Relationships 96
Options for entities 97
Entity generation with JHipster 99
Generated code walkthrough 100
Server-side source code 102
Domain class for the entity 102
Repository interface for the entity 105
Service class for the entity 105
Resource class for the entity 106
Client side 107
TypeScript model class for the entity 107
Angular services for the entity 107
Angular components of the entity 108
Angular route for the entity 109
Angular module for the entity 110
Generated pages 111
Running generated tests 114
Summary 115
Chapter 5: Customization and Further Development 116
Live reload for development 117

[ iv ]
 Table of Contents

Spring Boot DevTools 117

Webpack dev server and BrowserSync 118
Setting up live reload for an application 119
Customizing the Angular frontend for an entity 119
Editing an entity using the JHipster entity sub-generator 129
Changing the look and feel of the application 136
Adding a new i18n language 138
Authorization with Spring Security 140
Limiting access to entities 140
Limiting access to create/edit/delete entities 141
Limiting access to data of other users 142
Summary 145
Chapter 6: Testing and Continuous Integration 146
Fixing and running tests 147
Continuous integration 152
CI/CD tools 153
Jenkins 153
Travis CI 154
GitLab CI 154
CircleCI 154
Setting up Jenkins 155
Creating a Jenkins pipeline using JHipster 155
The Jenkinsfile and its stages 157
Setting up the Jenkinsfile in a Jenkins server 160
Summary 164
Chapter 7: Going into Production 165
An Introduction to Docker 166
Docker containers 166
The Dockerfile 167
The Docker Hub 167
Docker compose 168
Starting the production database with Docker 169
An introduction to Spring profiles 171
Packaging the application for local deployment 172

[v]
 Table of Contents

Building and deploying using Docker 172

Building and deploying an executable archive 173
Upgrading to the newest version of JHipster 174
An introduction to deployment options supported by JHipster 178
Heroku 178
Cloud Foundry 179
Amazon Web Services 179
Production deployment to Heroku cloud 179
Summary 182
Chapter 8: Introduction to Microservice Server-Side Technologies 183
Microservice applications versus monoliths 184
Building blocks of a microservice architecture 186
Service registry 187
Service discovery 187
Health check 189
Dynamic routing and resiliency 189
Security 190
Fault tolerance and failover 190
JHipster Registry 191
Netflix Eureka server 191
Spring cloud config server 193
HashiCorp Consul 194
Service discovery 194
Health discovery 194
K/V store 195
Multiple data centers 195
JHipster Gateway 195
Netflix Zuul 195
Hystrix 196
JHipster Console 197
Elasticsearch 197
Logstash 197
Kibana 198
Zipkin 198
Prometheus 198
JHipster UAA server 200

[ vi ]
 Table of Contents

Summary 201
Chapter 9: Building Microservices with JHipster 202
Application architecture 203
Gateway application generation 204
Converting a monolithic application to a microservice gateway 205
Application generation 206
Generating a new Gateway 207
Gateway configuration 213
JWT authentication 217
How JWT works 217
Microservice application - Invoice Service with MySQL database 220
Application generation 220
Microservice configuration 225
Microservice application - notification service with NoSQL
database 229
Application generation 229
Microservice configuration 231
Summary 232
Chapter 10: Working with Microservices 233
Setting up JHipster Registry locally 233
Using a pre-packaged WAR file 235
Building from source 237
Docker mode 237
Running a generated application locally 239
Gateway application pages 239
JHipster Registry pages 242
System status 243
Below renew threshold 243
Instances registered 243
General info and health 243
Application listing page 244
Metrics page 245
Health page 247
Configuration page 248
Logs page 248
Swagger API endpoints 249

[ vii ]
 Table of Contents

Running invoice and notification applications locally 255

Modeling entities in JDL 257
Entity generation on microservices 260
Explaining the generated code 262
Gateway application 264
Explaining the generated pages 265
Summary 266
Chapter 11: Deploying with Docker Compose 267
Introducing microservice deployment options 267
A short introduction to Docker Compose 268
Kickstarting Kubernetes 270
Introducing OpenShift 273
Explaining Rancher 273
Generated Docker Compose files 273
Walking through the generated files 274
Building and deploying everything to Docker locally 279
Generating docker-compose files for microservices 280
Features of the deployed application 285
JHipster console demo 286
Scaling up with Docker Swarm 289
Summary 290
Chapter 12: Deploying to the Cloud with Kubernetes 291
Generating Kubernetes configuration files with JHipster 291
Walking through the generated files 297
Deploying the application to Google Cloud with Kubernetes 300
Summary 306
Chapter 13: Using React for the Client-Side 307
Generating an application with React client side 307
Technical stack and source code 310
Technical stacks 311
Using TypeScript 311
State management with Redux and friends 312
Routing with React Router 313
HTTP requests using Axios 314
Bootstrap components using Reactstrap 314

[ viii ]
 Table of Contents

Unit testing setup 315

Generating source code 315
Generating an entity with React client side 322
Summary 328
Chapter 14: Best Practices with JHipster 329
The next steps to pursue 330
Adding a shopping cart for the application 330
Improving end-to-end tests 331
Improving the CI/CD pipeline 332
Building a JHipster module 332
Best practices to keep in mind 333
Choosing a client-side framework 333
Choosing a database option 334
Architecture considerations 335
Security considerations 336
Deployment and maintenance 336
General best practices 337
Using JHipster modules 338
Contributing to JHipster 339
Summary 340
Other Books You May Enjoy 341

Index 344

[ ix ]
 Preface
This book, Full Stack development with JHipster, aims to address the following challenges
faced by full-stack developers today:

There are multitudes of technologies and options out there to learn

Customer demands have increased and hence time to market has become more
stringent
Client-side frameworks have become complicated and difficult to integrate
There is so much integration between technologies and concepts that it
overwhelms most novice and even proficient developers

JHipster provides a platform for developers to easily create web applications and
microservices from scratch, without having to spend a lot of time wiring everything
together and integrating technologies together. This frees up time immensely for developers
to actually focus on their solution rather than spending time learning and writing
boilerplate code. JHipster will help novice and experienced developers to be more
productive from day one. It's like pair programming with an entire community.

This book will take you on a journey from zero to hero in full stack development. You will
learn to create complex production-ready Spring Boot and Angular web applications from
scratch using JHipster and will go on to develop and deploy features and business logic on
cloud services. You will also learn about microservices and how to convert a monolithic
application into the microservice architecture as it evolves using JHipster. Additionally, you
will learn how to make use of the new React support being introduced in JHipster and
about various best practices and suggestions from the JHipster community and the core
development team.
Preface

Who this book is for

Anyone with a basic understanding of building Java web applications and basic exposure to
Spring and Angular/React can benefit from using this book to learn how to use JHipster for
cutting-edge full-stack development or to improve their productivity by cutting down
boilerplate and learning new techniques. The audience can be broadly classified as follows:

Full stack web app developers who want to reduce the amount of boilerplate they
write and save time, especially for greenfield projects.
Backend developers who want to learn full stack development with Angular or
React
Full-stack developers who want to learn microservice development
Developers who want to jump-start their full stack web application or
microservice development
Developers who want to quickly prototype web applications or microservices

What this book covers

$IBQUFS, Introduction to Modern Web Application Development, introduces two widely used
full-stack web application development architectures. It also lays out commonly faced
challenges in full stack web application development.

$IBQUFS, Getting Started with JHipster, introduces the JHipster platform. It will also give
the reader a brief overview of different server-side, client-side, and DB technology options
offered by JHipster. This chapter will also provide instructions to install and use JHipster
and various tools and options supported by it.

$IBQUFS, Building Monolithic Web Applications with JHipster, guides the user through the
creation of a production-ready Spring boot and Angular web applications from scratch
using JHipster and will take the reader through the generated code, screens, and concepts.

$IBQUFS, Entity Modeling with JHipster Domain Language, introduces the reader to JHipster
domain language (JDL) and will teach build business logic with entity modeling and entity
creation using JDL and JDL studio.

[2]
Preface

$IBQUFS, Customization and Further Development, guides the reader through further
development of the generated application. It will also teach how to the reader more about
using technologies such as Angular, Bootstrap, Spring Security, Spring MVC REST, and
Spring Data.

$IBQUFS, Testing and Continuous Integration, guides the reader through testing and setting
up a continuous integration pipeline using Jenkins.

$IBQUFS, Going into Production, shows the reader how to use Docker and how to build and
package the app for production. It will also introduce the reader to some of the production
cloud deployment options supported by JHipster.

$IBQUFS, Introduction to Microservice Server-Side Technologies, gives an overview of

different options available in the JHipster microservice stack.

$IBQUFS, Building Microservices with JHipster, guides the reader through converting a
JHipster monolith web application into a full-fledged microservice architecture with a
Gateway, Registry, monitoring console, and multiple microservices. It will also guide the
reader through the generated code and components such as JHipster registry, JHipster
console, API gateway, and JWT.

$IBQUFS, Working with Microservices, guides the reader through running the generated
applications locally and creating domain entities for the microservice architecture using
JHipster domain language.

$IBQUFS, Deploying with Docker Compose, introduces the reader to advanced local and
cloud deployment options for microservices. It will also guide the user through local
deployment and testing of the generated microservice stack using Docker Compose and
JHipster.

$IBQUFS, Deploying to the Cloud with Kubernetes, guides the user through the Google
cloud deployment of the generated microservice stack using Kubernetes and JHipster.

$IBQUFS, Using React for the Client-Side, takes the user through generating an application
with React on the client side instead of Angular using JHipster.

$IBQUFS, Best Practices with JHipster, summarizes what the reader has learned so far and
will suggest best practices and next steps to utilize the skills learned.

[3]
Preface

To get the most out of this book

To get the most out of this book, you will need to know basics of the following technologies:

Web technologies (HTML, JavaScript, and CSS)

Java 8
Basics of the Spring Framework
Basic understanding of SQL databases
Build tools (Maven or Gradle)
npm or Yarn

It will also be easier if you are familiar with using technologies such as Docker and
Kubernetes, as it will help you grasp some of the chapters easily.

You will also need JDK8, Git, Docker, and NodeJS installed; your favorite web browser; a
terminal application; and your favorite code editor/IDE.

Download the example code files

You can download the example code files for this book from your account at
XXXQBDLUQVCDPN. If you purchased this book elsewhere, you can visit
XXXQBDLUQVCDPNTVQQPSU and register to have the files emailed directly to you.

You can download the code files by following these steps:

1. Log in or register at XXXQBDLUQVCDPN.

2. Select the SUPPORT tab.
3. Click on Code Downloads & Errata.
4. Enter the name of the book in the Search box and follow the onscreen
instructions.

Once the file is downloaded, please make sure that you unzip or extract the folder using the
latest version of:

WinRAR/7-Zip for Windows

Zipeg/iZip/UnRarX for Mac
7-Zip/PeaZip for Linux

[4]
Preface

The code bundle for the book is also hosted on GitHub at IUUQTHJUIVCDPN
1BDLU1VCMJTIJOH'VMM4UBDL%FWFMPQNFOUXJUI+)JQTUFS. In case there's an update to
the code, it will be updated on the existing GitHub repository.

We also have other code bundles from our rich catalog of books and videos available
at IUUQTHJUIVCDPN1BDLU1VCMJTIJOH. Check them out!

Conventions used
There are a number of text conventions used throughout this book.

$PEF*O5FYU: Indicates code words in text, database table names, folder names, filenames,
file extensions, pathnames, dummy URLs, user input, and Twitter handles. Here is an
example: "At the backend, modify the TBWF method of 1SPEVDU0SEFS4FSWJDFKBWB to
create an Invoice and Shipment for the 1SPEVDU0SEFS and save them all."

A block of code is set as follows:

FOUJUZ1SPEVDU\
OBNF4USJOHSFRVJSFE
EFTDSJQUJPO4USJOH
QSJDF#JH%FDJNBMSFRVJSFENJO 
TJ[F4J[FSFRVJSFE
JNBHF*NBHF#MPC
^

FOVN4J[F\
4.-9-99-
^

FOUJUZ1SPEVDU$BUFHPSZ\
OBNF4USJOHSFRVJSFE
EFTDSJQUJPO4USJOH
^

[5]
Preface

When we wish to draw your attention to a particular part of a code block, the relevant lines
or items are set in bold:
FOUJUZ1SPEVDU0SEFS\
QMBDFE%BUF*OTUBOUSFRVJSFE
TUBUVT0SEFS4UBUVTSFRVJSFE
invoiceId Long
DPEF4USJOHSFRVJSFE
^

Any command-line input or output is written as follows:

> cd invoice
> ./gradlew

Bold: Indicates a new term, an important word, or words that you see onscreen. For
example, words in menus or dialog boxes appear in the text like this. Here is an example:
"You can alternatively test this via your Gateway application. Log in to
our Gateway application and then navigate to Administration | Gateway."

Warnings or important notes appear like this.

Tips and tricks appear like this.

Get in touch
Feedback from our readers is always welcome.

General feedback: Email GFFECBDL!QBDLUQVCDPN and mention the book title in the
subject of your message. If you have questions about any aspect of this book, please email
us at RVFTUJPOT!QBDLUQVCDPN.

[6]
Preface

Errata: Although we have taken every care to ensure the accuracy of our content, mistakes
do happen. If you have found a mistake in this book, we would be grateful if you would
report this to us. Please visit XXXQBDLUQVCDPNTVCNJUFSSBUB, selecting your book,
clicking on the Errata Submission Form link, and entering the details.

Piracy: If you come across any illegal copies of our works in any form on the Internet, we
would be grateful if you would provide us with the location address or website name.
Please contact us at DPQZSJHIU!QBDLUQVCDPN with a link to the material.

If you are interested in becoming an author: If there is a topic that you have expertise in
and you are interested in either writing or contributing to a book, please visit
BVUIPSTQBDLUQVCDPN.

Reviews
Please leave a review. Once you have read and used this book, why not leave a review on
the site that you purchased it from? Potential readers can then see and use your unbiased
opinion to make purchase decisions, we at Packt can understand what you think about our
products, and our authors can see your feedback on their book. Thank you!

For more information about Packt, please visit QBDLUQVCDPN.

[7]
 Introduction to Modern Web
1
Application Development
According to the Stack Overflow developer survey 2017 (IUUQTJOTJHIUT
TUBDLPWFSGMPXDPNTVSWFZEFWFMPQFSQSPGJMFTQFDJGJDEFWFMPQFSUZQFT), full-
stack web developer is the most popular developer title. The software industry defines a full-
stack developer as someone who can work on different areas of an application stack. The
term stack refers to different components and tools that make up an application.

In terms of web application development, the stack can be broadly classified into two
areascfrontend and backend stack or client-side and server-side stack. Frontend generally
refers to the part that is responsible for rendering the user interface, and backend refers to
the part that is responsible for the business logic, database interactions, user authentication,
server configuration, and so on. A full-stack Java web application developer is expected to
work on both frontend and backend technologies, ranging from writing HTML/JavaScript
for the user interface to writing Java class files for business logic and SQL queries for
database operations as required.

With an ever-evolving software architecture landscape, the scope of technologies that a full-
stack web developer is expected to work has increased tremendously. It is no longer enough
that we can write HTML and JavaScript to build a user interface, we are expected to know
client-side frameworks such as Angular, React, VueJS, and so on. It is also not enough that
we are proficient in enterprise Java and SQL, we are expected to know server-side
frameworks such as Spring, Hibernate, Play, and so on.
Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents
 Mutta siihen puhelu keskeytyi, sillä kellään ei ollut enempää
sanomista. Parin minuutin ajan kukin tuijotti eteensä. Silloin Halvor
nousi paikaltaan ja toiset kavahtivat ihan kuin syvästä unesta.

"Jos minä nyt lähtisin katsomaan puotiani", hän sanoi. — "Mikäs

kiire teillä, Halvor, vielä pois on?" puheli emäntä. — "Ettehän vain
lähtene kylästä minun tuloni takia?" sanoi Katri, ja sitä sanoessaan
hän katsoi Halvoriin hyvin nöyrästi.

Heti Halvorin mentyä pääsivät toiset kuin jostakin lumeesta ja

koulumestarilla oli heti puheenaihe valmiina. Hän katseli tuota
poikaa, jonka Katri oli tuonut mukanaan ja josta ei siihen asti kukaan
ollut välittänyt. Poika oli vielä keskenkasvuinen, tuskin Gertrudia
vanhempi, hentoihoinen ja kirkassilmäinen kuten muutkin lapset,
mutta näytti jo varhain vanhentuneelta, ja hänessä saattoi nyt jo
selvästi huomata suvun kasvonpiirteet.

"Taidatte, Katri, tuoda minulle koululaista", sanoi Storm. — "Se on

veljeni", Katri vastasi, "hän nyt on vuoroonsa Ingmar
Ingmarinpoika." — "Onpa vielä vähäinen sennimiseksi", huomautti
koulumestari leikillään. — "Niin, kun isälle tuli hengenlähtö liian
aikaisin." — "Se on tosi se", sanoivat koulumestari ja hänen
vaimonsa yhteen ääneen.

"Hän on käynyt Falunissa isoakoulua", sanoi Katri. "Sen vuoksi ei

ole tullut ennen lähetetyksi häntä tänne koulumestarin eteen." —
"No eikö sovi panna häntä sinne täksikin vuodeksi?" Katrin silmät
painuivat maahan ja hän huokasi väsyneesti, mutta tuohon
kysymykseen hän ei vastannut. — "Koulussa häntä kyllä kiitettiin
hyväpäiseksi", hän sanoi. — "Minä vain pelkään, ettei hän minulta
enää voi mitään oppia. Eikö hän liene jo yhtä oppinut kuin olen
itsekin." — "Mitä vielä, onhan toki koulumestarilla enemmän tietoja
kuin tuollaisella pikku pojalla."

Sitten ei taas virketty mitään, kunnes Katri alkoi uudelleen. —

"Olisi minulla muutakin asiaa kuin se pojan koulunkäynti. Aioin
kysyä, että ottaisitteko te, koulumestari ja Stiina emäntä, hänet
tänne teille asumaan."

Koulumestari ja hänen vaimonsa katsoivat toisiinsa aivan

hämillään, eikä kumpikaan tiennyt mitä vastata. — "Onhan täällä
meillä vähän ahdasta", sanoi Storm viimein. — "Ajattelin, että
voisimme ehkä lähettää maksuksi voita ja maitoa ja kananmunia." —
"Ei sen puolesta…" — "Kyllä se olisi meille suuri hyvätyö", sanoi tämä
rikas talonemäntä.

Mutta Stiina emäntä ymmärsi, ettei suinkaan Katri olisi niin

omituista pyyntöä esittänyt, jollei hän todella olisi ollut avun
tarpeessa. Hän teki enempää arvelematta päätöksensä.

"Ei teidän, Katri, tarvitse sellaista kauempaa pyytää", hän sanoi.

"Ingmarien puolesta me kyllä teemme kaiken mitä voimme."

"Kiitoksia", sanoi Katri.

Stiina emäntä jäi Katrin kanssa kahden neuvottelemaan Ingmarin

olosta heillä, mutta Storm otti pojan mukaansa kouluhuoneeseen.
Siellä hänet pantiin istumaan Gertrudin viereen. Koko päivänä hän ei
puhunut sanaakaan.

Timmin Halvor ei viikkokauteen käynyt koululla, ikäänkuin olisi

vieläkin vältellyt Katrin tapaamista. Mutta yhtenä aamuna, kun
ulkona sataa ropisi eikä puotiin tarvinnut ketään odottaakaan, valtasi
hänet ikävä aivan sydänpohjia myöten. Ei minusta enää ole
mihinkään, ei kukaan pidä minua missään arvossa; sellaisilla
ajatuksilla hän taas kiusasi itseään, niinkuin oli tehnyt siitä asti, kun
Katri hänet hylkäsi. Viimein hän päätti lähteä käymään Stiina
emännän luona, saadakseen edes puhella ystävällisen ihmisen
kanssa.

Hän pani puodin oven lukkoon, nosti päällystakkinsa kauluksen

pystyyn ja käveli koululle kylmässä syyssateessa pitkin rapaista tietä.

Halvorista oli niin mieluista istua hauskassa koulun keittiössä, ettei

tullut lähteneeksi pois vielä silloinkaan, kun soitettiin aamiaislomalle
ja Storm Gertrudin ja Ingmarin kanssa astui keittiöön saamaan
kahvia.

Kaikki kolme tulivat kättelemään. Halvor nousi seisaalleen

koulumestarin edessä, mutta kun Ingmar tarjosi kättään, oli hän jo
istuutunut ja puheli niin hartaasti Stiina emännän kanssa, ettei
näyttänyt poikaa huomaavankaan. Ingmar odotti vähän aikaa mitään
virkkamatta ja meni sitten istumaan pöydän ääreen. Hän huokasi
useita kertoja samalla tavalla kuin Katri oli tehnyt täällä käydessään.

"Halvor on näyttämässä uutta kelloaan", sanoi Stiina emäntä.

Halvor veti liivinsä taskusta esille uuden hopeakellon ja antoi sen
katseltavaksi. Se oli hyvin kaunis, ihan pikkuinen, kuoressa
kullanvärinen kukkakoriste. Koulumestari avasi sen, kävi
kouluhuoneesta hakemassa suurennuslasinsa ja tarkasteli kellon
sisustaa. Hän suorastaan ihastui ja katseli pitkän aikaa
mielihyvikseen, kuinka oivallisesti rattaat sopivat toisiinsa. Hän sanoi,
ettei ollut koskaan ennen nähnyt niin hyvää työtä. Viimein hän antoi
kellon takaisin Halvorille, joka pisti sen taskuunsa näyttämättä
kasvoissaan vähintäkään ylpeyttä tai iloa, niinkuin muut ihmiset
kuullessaan kapineitaan kehuttavan.

Ingmar istui ääneti paikallaan ja joi kahvinsa loppuun, mutta sitten

hän kysyi Stormilta, ymmärsikö hän kellon laitoksia. — "Kyllä",
vastasi koulumestari, "tiedäthän, että minä ymmärrän vähän joka
asiaa."

Ingmarkin veti silloin kellonsa liivintaskusta. Se oli iso ja pyöreä

kuin nauris. Nyt varsinkin se näytti rumalta möhkäleeltä, kun oli juuri
katseltu Halvorin kelloa. Ketjut olivat yhtä rumat ja kömpelötekoiset.
Kuoressa ei ollut mitään koristetta, vaan sen sijaan suuri kuhmu.
Sillä kellolla ei ollut paljon virkaa. Taulustakin oli väri hankautunut, ja
lasi oli tiessään.

"Se ei käy", sanoi Storm painaen sitä korvaansa vasten. — "Niin,

se on viallinen", sanoi poika, "mutta luulisitteko, koulumestari, että
sen saisi korjatuksi?" Storm aukaisi kuorta kynnellään ja kuuli
samalla sen sisästä semmoista ääntä, kuin kaikki rattaat olisivat
olleet irrallaan. — "Olet tainnut käyttää kelloasi vasarana; se on niin
pilalla, etten minä sille mitään voi." — "Tokkohan Kello-Erkkikään
saisi sitä ehjäksi?" — "Ei sen paremmin kuin minäkään. Parasta on,
että lähetät sen Faluniin ja teetät siihen uudet sisustat." — "Sitä
minäkin olen ajatellut", sanoi Ingmar ottaessaan pois kellonsa.

"Mutta mitä ihmettä sinä sille olet tehnyt?" kysyi koulumestari.

Poika istui hetkisen sen näköisenä kuin olisi niellyt kyyneliä. — "Se
oli isän kello", hän sanoi, "ja vioittui niin pahaksi silloin, kun tukki iski
häntä rintaan." Nyt olivat kaikki yht'äkkiä pelkkänä korvana, ja
Ingmar kertoi edelleen, vaikka hänen oli vaikea puhua niin pitkältä
yhtä mittaa.
 "Meillä oli pääsiäislupa, niin että minä olin kotona, kun se tapahtui,
ja minä ehdin ennen muita isän luokse rantaan. Isä makasi siinä
mihin oli kaatunut, ja hänellä oli kello kädessään. 'Tämä on minun
loppuni, Ingmar', hän sanoi, 'minua pahoittaa, että kello meni rikki,
sillä sinun pitää viedä se eräälle ihmiselle, jolle minä olen tehnyt
pahaa, ja sanoa terveisiä minulta.' Sitten hän sanoi kenelle minun
piti se viedä. Hän pyysi minua korjauttamaan sen Falunin
kellosepällä, ennen kuin antaisin sen sille, jolle se kuuluu. Mutta kun
minä en sitten enää päässytkään Faluniin, en nyt tiedä, mitä sille
tekisin."

Koulumestari alkoi heti muistella, kenellä hänen tuttavistaan olisi

nyt piakkoin asiaa Faluniin, mutta Stiina emäntä keskeytti hänet
melkein heti.

"Kenelle, Ingmar, isäsi käski sinun antaa kellon?" — "En tiedä,

onko sitä lupa sanoa", vastasi poika. — "Eikö se ollut tämä Timmin
Halvor?" — "Oli, tämä se oli", sanoi poika melkein kuiskaten. —
"Anna sitten Halvorille kello sellaisenaan", sanoi Stiina emäntä, "siitä
hän on enimmän hyvillään." Ingmar totteli, nousi, otti kellon
taskustaan ja hankasi sitä takkinsa hihalla, saadakseen sen niin
siistiksi kuin suinkin. Sitten hän kävi pitkin askelin lattian poikki. —
"Terveisiä isältä, ja hän käski antaa teille tämän", hän sanoi
tarjotessaan kelloa.

Halvor oli koko ajan istua jurottanut äänettömänä, ja nyt kun

poika ojensi hänelle kelloa, peitti hän kädellään silmänsä ollakseen
häntä näkemättä. Ingmar piti kotvan aikaa kelloa hänen edessään
tarjolla. Viimein hän kääntyi emäntään päin ja näytti silmillään
pyytävän apua. — "Autuaat ovat rauhantekijät", sanoi tämä silloin.
Halvor heilautti toista kättään osoitukseksi, ettei hän huolinut
kellosta. Silloin koulumestarikin tuli apuun. "Minusta se on kaikkein
paras hyvitys mitä voisittekaan saada, Halvor", hän sanoi. "Olen aina
sanonutkin, että jos Ingmar Ingmarinpoika olisi elossa, ei hän jättäisi
hyvittämättä välejään Halvorin kanssa."

He näkivät nyt, kuinka Halvor ojensi toisen kätensä ja pitäen toista

yhä silmiensä päällä melkein vastentahtoisesti otti Ingmarilta kellon.
Sitten hän samaa kyytiä aukaisi sekä takkinsa että liivinsä ja pisti
kellon sen sisätaskuun.

"No, sitä kelloa ei maar häneltä viedä", nauroi koulumestari

nähdessään, kuinka huolellisesti Halvor taas pani takkinsa nappiin.
Halvor naurahti itsekin, nousi, oikaisihe suoraksi ja veti syvään
henkeään. Veri punersi taas hänen poskiaan. Hän silmäili ympärilleen
iloisin ja avoimin katsein. — "Taitaapa Halvorista tuntua aivan kuin
olisi uusi ihminen", sanoi koulumestarin vaimo.

Halvor veti nyt takkinsa alta esiin oman uuden kellonsa. Hän astui
lattian poikki Ingmarin luo, joka uudestaan oli istuutunut pöydän
ääreen. — "Kun minä nyt otin sinulta isäsi kellon, saat sinä sen
sijaan minulta tämän", hän sanoi.

Samassa hän pani kellonsa pöydälle ja lähti ulos sanomatta

kenellekään hyvästiä. Koko sen päivän hän kuljeskeli teitä ja kierteli
polkuja ilman mitään määrää. Pari Vestgårdin talonpoikaa olisi tullut
hänen puotiinsa ostoksille. He odottivat häntä puodin ulkopuolella
seisten päivällisiltä iltaan asti, mutta Timmin Halvoria ei vain
kuulunut.

*****
 Eljas Olli Erkinpoika oli kotoisin Eljaalasta, mutta naituaan
Ingmarin Katrin hän oli muuttanut Ingmarilaan kotivävyksi. Hänellä
oli ollut saita ja ilkeä isä. Poikaa oli pienenä kohdeltu kovasti, ei
annettu edes ruokaakaan riittämään asti, ja samalla lailla isä sorti
häntä vielä täysi-ikäisenäkin. Ukko oli lakkaamatta patistanut häntä
työhön, häntä ei koskaan laskettu nuorten huveihin eikä hänen edes
pyhänä annettu olla jouten. Naituaankaan hän ei päässyt omaksi
isännäkseen, vaan sai muuttaa Ingmarilaan appiukon käskettäväksi.
Ja siellä ei sen paremmin ollut tarjona muuta kuin työntekoa ja
säästämistä. Mutta Ingmar Ingmarinpojan eläessä Eljas näytti olevan
aivan tyytyväinen, tehdä myhki työtä eikä niskoitellut. Kyläläiset
sanoivat, että saivatpa nyt Ingmarit mieleisensä vävyn, sillä Eljas
Erkinpoika ei näyttänyt tietävän maailmassa muuta olevankaan kuin
työtä.

Mutta heti kun Suur-Ingmarista aika jätti, alkoi vävy juoda ja

huvitella. Hän kokosi pariinsa kaikki pitäjän joutilaat nuoret miehet,
kutsui heidät kotiinsa Ingmarilaan tai renttuili heidän kanssaan
tanssituvissa ja majataloissa. Hän heitti kerrassaan työnteon ja oli
humalassa jok'ikinen päivä. Parissa kuukaudessa hänestä tuli oikea
juoppolalli.

Kun Katri ensi kerran näki miehensä juovuksissa, säikähti hän

pahanpäiväisesti. "Tämä on Jumalan rangaistus siitä, että minä tein
väärin Halvorille", hän heti ajatteli.

Miehelleen hän ei sanonut monta varoituksen sanaa. Hän näki

heti, että Eljas oli kuin sisästä lahoava puu, joka kohta ei enää
kelpaisi hänelle varaksi eikä varjoksi.

Mutta Katrin sisaret eivät olleet yhtä viisaita kuin hän. Heitä
hävetti tuo hurja elämä ja juopuneiden remu ja hoilotus, kun se
kuului Ingmarilasta maantielle asti. He vuoroin pilkkasivat, vuoroin
uhkailivat, ja vaikka vävy olikin luonnostaan hyvänsävyinen mies,
kiukustui hän sentään toisinaan. Ja usein vallitsi talossa riita ja tora.

Katrin ainoana ajatuksena oli sitten saada sisarensa pois kotoa

näkemästä sitä surkeutta, mihin hän itse oli sidottu. Samana kesänä
hän jo toimitti heistä kaksi vanhinta naimisiin ja lähetti molemmat
nuoremmat Amerikkaan, missä heillä oli toimeentulevia sukulaisia.

Kaikille näille sisarille maksettiin perintöosat,

kaksikymmentätuhatta kruunua kullekin. Katri sai pitää talon siihen
asti, kunnes Ingmar tulisi täysi-ikäiseksi, jolloin hänen oli
lunastettava se itselleen ja Katrin ja Eljaksen muutettava muualle.

Kummallista oli, mistä tuo hitaan ja toimettoman näköinen Katri

sai voiman varustaa niin monta linnunpoikaa lentokuntoon, hankkia
heille miehet ja talouden alkutarvikkeet ja matkaliput. Sen kaiken
hän puuhasi omin voimin. Mieheltään hän ei saanut pienintäkään
apua.

Mutta enemmän huolta tuotti Katrille hänen veljensä, tuo nykyinen

Ingmar Ingmarinpoika. Tämä riiteli hänen miestänsä vastaan
pahemmin kuin muut sisarukset. Hän ei osoittanut ynseyttään
sanoissa, vaan teoissa. Kerran hän kaatoi pellolle Eljaksen viinat, ja
toisen kerran Eljas yllätti hänet vedellä miedontamassa hänen
väkeviään.

Kun syksy tuli, tahtoi Katri että poika saisi tänä vuonna niinkuin
edellisinäkin lähteä suurtenkouluun, mutta mies, joka oli pojan
holhooja, ei suvainnut siitä puhuttavankaan.
 "Ingmarista tehdään talonpoika, samanlainen kuin minä ja hänen
isänsä ja minun isäni. Ensi talveksi me kahden rakennamme salolle
sysimiiluja. Sen parempaa opinkäyntiä hän ei tarvitse. Hänen
ikäisenään minäkin sain viettää koko talvet miilusaunassa."

Katri koetti sekä hyvällä että pahalla saada häntä taipumaan,

mutta lopulta hänen täytyi jättää Ingmar kotosalle.

Tästä lähtien Eljas koetti kaikin mokomin voittaa Ingmaria

puolelleen. Varsinkin hän mielellään otti hänet mukaansa
ajeluretkilleen. Poika itse ei olisi tahtonut lähteä. Hän ei halunnut olla
mukana vävyn juomakemuissa. Silloin tämä vannomalla vakuutti
ajavansa vain kirkolle tai kauppiaalle, mutta saatuaan Ingmarin
rattailleen hän ajoikin kauemmas, Bergsån rautaruukille tai
Karmsundin majataloon.

Se oli Katrin mieleen, että Eljas piti poikaa mukanaan. Olihan edes
jonkin verran takeita, ettei mies jäisi makaamaan maantienojaan
eikä ajaisi hevosta kuoliaaksi.

Kerran, kun Eljas tuli kotiin kahdeksan aikaan aamulla, istui

Ingmar nukuksissa hänen vieressään rattailla.

"Tule auttamaan häntä rattailta ja kantamaan sisään!" huusi Eljas

Katrille. "Poikapaha on saanut päänsä täyteen. Ei hänestä ole omin
jaloin kulkijaksi."

Katri säikähti niin, että polvet olivat pettää. Sydän lyödä jyskytti
niin kovasti, että hänen täytyi istahtaa rappusille ennen kuin jaksoi
mennä kantamaan Ingmaria sisään.
 Nostaessaan veljeään rattailta hän huomasi, ettei Ingmar
nukkunut, vaan oli kylmä ja tajuton kuin kuollut. Katri kantoi hänet
sylissään peräkamariin. Sitten hän sulki oven ja koetti saada poikaa
hereille.

Hetken päästä hän tuli väentupaan, jossa Eljas parhaillaan söi

aamiaista. Katri meni suoraan hänen luokseen ja laski kätensä hänen
olalleen. — "Parasta on, että syöt nyt kylliksesi", hän sanoi, "sillä jos
olet juottanut veljeni kuoliaaksi, ei sinulle kohta tarjotakaan sellaisia
herkkuja kuin täällä Ingmarilassa." — "Mitä siinä lörpöttelet", sanoi
mies, "kuka nyt tuupertuisi yhdestä viinan tilkasta." — "Mutta niin
nyt kuitenkin on kuin sanoin", vastasi Katri puristaen kovilla, laihoilla
sormillaan miehen olkapäitä. "Jos hän tähän kuolee, niin
kaksikymmentä vuotta saat syödä kruunun leipää, ole siitä varma."

Kun Katri palasi pojan luo, oli tämä jo tointunut, mutta päätä
pakotti kovasti ja kaikki jäsenet olivat tunnottomina. "Luuletko, että
minä tähän kuolen?" kysyi hän Katrilta. — "Ethän nyt toki", sanoi
tämä ja istui hänen viereensä. — "Minä en tiennyt, mitä he minulle
tarjosivat", sanoi Ingmar. — "Jumalan kiitos, ettet tiennyt", sanoi
Katri vakavasti. — "Kirjoita siitä siskoillekin, jos minä kuolen", sanoi
poika. "Sano, että minä en ollenkaan tiennyt siinä olevan väkeviä."
— "Kyllä kirjoitan", sanoi Katri. — "Minä vannon, etten tiennyt."

Ingmar makasi kuumeen houreissa koko päivän. "Älä vain kerro

sitä isälle", varoitti hän sisartaan. — "Ei siitä isälle kukaan kerro",
sanoi Katri. — "Mutta jos minä nyt kuolen, saa isä sen tietää, ja
minua hävettää." — "Eihän se ollut sinun oma syysi", sanoi Katri. —
"Mutta ehkä isä sanoo, että minun olisi pitänyt varoa kaikkea, mitä
Eljas minulle antoi."
 "Tietääköhän nyt jo koko pitäjä, että minä olin juovuksissa?" hän
jatkoi. "Mitä rengit sanovat ja mitä sanoo Liisa-muori ja Vahva-
Ingmar?" — "Tuskinpa he mitään sanovat", vastasi Katri. — "Kerro
sinä heille, miten se oikein kävi. Katsos, me olimme Karmsundin
majatalossa, ja he olivat juoneet siellä koko yön. Sill'aikaa minä
torkuin istuallani nurkkapenkillä. Silloin Eljas tuli herättämään minua
ja sanoi oikein ystävällisesti: 'Nous' ylös, Ingmar, niin saat jotakin
lämpimiksesi. Ryyppää tämä, se on vain vettä ja sokeria!' Minua
värisytti herätessäni, ja sitten minä maistoin mitä hän tarjosi enkä
tuntenut siinä muuta kuin lämmintä ja makeata. Mutta hän oli
pannut jotakin väkevää siihen sekaan. Ja mitä nyt isä tästä sanoo?"

Katri aukaisi oven. Saattoi olla hyvä, että Eljaskin, joka vielä istui
siellä sisällä, saisi kuulla Ingmarin puheet.

"Katri, kuulehan, olisipa isä elossa, oi jospa hän olisi elossa!" —

"Niin mitä sitten, Ingmar?" — "Etkö sinäkin usko, että isä iskisi hänet
kuoliaaksi?" Eljas purskahti nauraa hohottamaan, ja poika säikähti
siitä niin, että Katri kiireen kautta sulki oven.

Tämän jälkeen Eljas kuitenkin sen verran talttui, että hän

estelemättä salli Katrin viedä Ingmarin koulutalolle.

*****

Siitä lähtien kun Halvor oli saanut kellon, oli puodissa pitkän aikaa
vilkas liike. Kuka pitäjäläinen vain kirkolle tulikin, hänen täytyi keksiä
jokin asian tapainen poiketakseen Halvorin myymälään ja
saadakseen tältä kuulla kertomuksen Suur-Ingmarin kellosta.
Valkoturkkisia talonpoikia seisoa jonotti tuntikausia tiskin nojalla,
totiset, ryppyiset kasvot Halvoriin päin, kun tämä kertoi. Lopuksi
Halvor aina veti kellon esille ja näytti sen rikkinäistä kellotaulua ja
kuoressa olevaa kuhmua. — "Vai tuohon paikkaan se isku sattui?"
sanoivat talonpojat ja olivat näkevinään koko tapahtuman.

"Niin, Halvor, sen kellon omistaminen on jo sinänsä suuri asia."

Antaessaan kellon katseltavaksi Halvor ei koskaan päästänyt sitä

kokonaan irti, vaan piti aina ketjuista kiinni. Hän ei hetkeksikään
luovuttanut sitä kenenkään toisen haltuun.

Eräänä päivänä Halvor seisoi tuolla lailla talonpoikajoukon

keskellä. Hän kertoi kertomistaan ja otti lopulta kellon esille. Heti
levisi harras hiljaisuus, kellon kiertäessä yhdeltä toiselle.

Silloin sattui Eljas astumaan sisään, mutta hänen tuloaan ei

huomattu, sillä kukaan ei hennonut kääntää silmiään kellosta. Eljas
arvasi heti mihin miehet niin hartaasti tuijottivat, sillä hänkin oli
kuullut, miten Halvor oli saanut hänen appi-isänsä kellon. Ei hänen
kateekseen käynyt, mutta hänestä oli hassua aikamiesten tuolla lailla
katsoa silmät päästään vanhaan kellorämään.

Eljas hiipi varpaisillaan niiden taakse, jotka tiskiin nojasivat, ojensi

äkkiä kätensä ja riipaisi kellon sen pitelijältä. Sen hän teki vain
piloillaan, härnätäkseen hiukkasen Halvoria, eikä missään ryöstön
aikeessa.

Halvor koetti temmata kelloaan takaisin, mutta Eljas peräytyi

edemmäksi ja riiputteli sitä ilmassa, niinkuin sokerinpalasta koiralle.
Halvor otti vauhtia ja hyppäsi käsivarassa tiskin yli. Hän näytti niin
vihastuneelta, että Eljas säikähti ja syöksyi ovelle sen sijaan, että
olisi jäänyt paikalleen ja antanut kellon pois.
 Oven ulkopuolella oli lahonneet portaat. Niissä nyt Eljaksen jalka
sattui loveen ja hän kompastui pitkäkseen maahan. Halvor heittäytyi
hänen päälleen, repäisi ensin kellon hänen kädestään ja potki häntä
sitten vähän aikaa kengän korolla.

"Suotta sinä niin kovasti isket", sanoi Eljas. "Paremmin tekisit, kun
katsoisit miten minun selkäni kävi."

Halvor ei lyönyt sen enempää, mutta Eljas makasi yhä paikallaan

yrittämättäkään nousta. — "Auta minua ylös", hän pyysi. — "Etköhän
tuosta päässe ominkin voimin, kunhan pääsi selviää." — "En minä
ole humalassa", Eljas sanoi, "mutta kun hyppäsin portaista, välähti
silmissäni ihan kuin Suur-Ingmar olisi ollut vastassani ottaakseen
minulta kellon, ja sen vuoksi minä niin pahasti kaaduin."

Halvor kumartui nostamaan kainaloista miespahaa pystyyn. Sitten

oli Eljas vietävä kotiinsa makuulla kärryjen päällä. Hänen
selkärankansa oli taittunut, eikä hänestä ikipäivinä enää voinut tulla
omin jaloin kävelijää.

Eljas oli sitten alati vuoteen omana, hän ei kyennyt omin voimin
kääntymäänkään. Mutta puhua hän jaksoi, ja päivät päästään hän
kärtti viinaa.

Lääkäri oli kovasti kieltänyt Katria antamasta miehelleen

väkijuomia, sillä hän joisi pian itsensä kuoliaaksi. Eljas koetti silloin
väkisin saada mitä mieli teki ja ärjyi ja metelöi, varsinkin öisin. Hän
käyttäytyi kuin mieletön, häiriten koko talon rauhaa.

Tämä vuosi oli vaikein mitä Katri oli elänyt. Mies kiusasi häntä
juonillaan usein niin, että hän tunsi voimiensa loppuvan. Eljas syyti
suustaan roskapuheita ja manauksia niin suunnattomasti, että talo
tuntui kuohuvan myrkkyä kuin helvetti.

Katri pyysi koulumestarin emännältä, että Ingmar saisi jäädä

heille. Hän ei antanut veljensä tulla kotiin päiväksikään, ei edes
joulun pyhiksi.

Kaikki Ingmarilan palkolliset olivat etäistä sukua isäntäväelle ja

eläneet talossa pienestä pitäen. Jolleivät he siten olisi melkein kuin
kasvaneet sukuun, niin tuskin heistä kukaan olisi jaksanut kauempaa
pysyä palveluksessa.

Harva se yö Eljas häiritsi heidän yöuntaan. Ja lakkaamatta hän

keksi uusia keinoja kiusatakseen heitä ja Katria, että he viimein
pakostakin suostuisivat hänen pyyntöönsä.

Sellaisessa surkeudessa Katri eli sen talven ja kesän ja sitä

seuraavan talven.

*****

Ingmarilan Katrilla oli muuan mielipaikka, jonne hän meni aina,

kun tahtoi yksin mietiskellä onnettomuuttaan. Pienen humaliston
takana hänellä oli kapea penkki, jolla hän usein istui pää käsien
varassa tuijottaen eteensä, mitään näkemättä. Siitä hänen
istumapaikaltaan oli muuten laaja näköala. Pellot avautuivat siitä yli
aukean tasangon metsäharjuihin ja Klack-vuoreen saakka.

Eräänäkin huhtikuun iltana Katri istui siinä. Hän tunsi omituista

elämään väsähtämistä ja rauhattomuutta, niinkuin tuntee keväällä,
lumenlähdön aikana, jolloin maassa vielä siellä täällä on
likaisenharmaita pälviä, joita eivät kevätsateet ole ennättäneet
huuhtoa. Aurinko kyllä lämmitti, mutta pohjatuuli liehtoi yhä Katrin
ympärillä, eikä humalisto vielä ollut nostanut päätään talvellisen
havukatoksensa alta. Tuuli oli jotenkin vinha ja lennätteli
ylt'ympäriinsä vaateresuja ja paperinpalasia ja kuivia heinänkorsia.
Kaukana vuorien yllä leijaili lumen sulamisesta syntynyt auer,
koivunlatvat alkoivat ruskettua, mutta metsän pohjoisenpuoleisessa
reunassa oli vielä hangensyrjä korkealla. Pian toki kevät jo oli tuleva
täydellä todella, ja sitä ajatellessaan Katri masentui yhä enemmän.
Kuinka hän jaksaisi elää vielä yhden kesän loppuun entiseen tapaan?

Hän ajatteli kevättöitä, jotka oli saatava pois toinen toisensa tieltä,
touon tekoa ja heinän kylvöä, kevätpesuja ja -leipomisia, kankaiden
kutomista ja neulomatöitä. Ihan mahdotonta hänen on kestää sitä
työn paljoutta.

"Eikähän minua mikään kiinnitä tähän elämään", hän sanoi hiljaa.

"Minkä muun vuoksi minä oikeastaan elän, kuin estääkseni Eijasta
juomasta itseään kuoliaaksi?"

Samassa hän kohotti katseensa maasta, aivan kuin olisi kuullut

itseään kutsuttavan. Hänen edessään, aitaa vasten nojallaan seisoi
Halvor Halvorinpoika ja katseli häntä.

Katri ei ollut kuullut hänen tuloaan. Halvor oli tainnut seistä siinä
jo kotvan aikaa.

"Tiesinpä tapaavani sinut täältä", sanoi Halvor. — "Ka, mistä sen

tiesit?" — "Muistin entuudesta, että tänne sinä hiivit joutohetkinäsi
tuolla lailla allapäin surujasi miettimään." — "Eipä minulla siihen
aikaan paljon surtavaa ollut." — "Mitä ei ollut itselläsi, sen sinä
muualta hakemalla hait."
 Katsoessaan nyt Halvoria tuntui Katrista, että kyllä hän varmaan
Halvorin mielestä oli tyhmä, kun ei häntä ottanut, noin komeata ja
reipasta miestä. "No naurakoon nyt niin paljon kuin mielensä tekee",
hän sanoi itsekseen, "ja nyt hänellä onkin siihen hyvä syy."

"Tulen juuri sisältä Eljaksen luota", sanoi Halvor. "Häntä minä

oikeastaan tulinkin tapaamaan."

Katri istui äänettömänä, selkä suorana, silmät melkein ummessa ja

kädet päälletysten polvilla, odottaen vain Halvorin pilkkapuheita.

"Sanoin hänelle", Halvor jatkoi, "että kun tuo hänen tapaturmansa

sattui minun kotonani, pidän minä myös itseäni syypäänä hänen
onnettomuuteensa." Halvor pysähtyi hetkiseksi, ikään kuin odottaen
Katrilta merkkiä, oliko hän samaa mieltä vai ei, mutta Katri oli yhä
ääneti. "Kysyin sen vuoksi häneltä", Halvor jatkoi, "eikö hän tahtoisi
muuttaa nyt joksikin ajaksi minun luokseni. Se voisi olla vaihteeksi
hupaistakin, kun siellä aina tapaa enemmän ihmisiä."

Nyt Katri jo avasi silmänsä, mutta ei vieläkään liikahtanut.

"Sovittiin sillä tavalla", jatkoi Halvor, "että sinä huomenna lähetät

hänet hevosella minun luokseni. Minä tiedän, että Eljas lähtee
mukaani, sillä hän luulee siellä meillä saavansa hankituksi väkeviä.
Mutta ole huoleti, Katri, siinä hän ei onnistu. Ei sen paremmin minun
luonani kuin sinunkaan. No, se on siis sovittu, että hän tulee. Hän
saa huoneekseen puodin vieruskamarin, ja olkoon vaikka vielä ovi
aina auki, jotta hän saa nähdä ihmisiä."

Halvorin ensi sanat kuullessaan Katri vielä epäili, että kenties hän
oli tuon tahallaan keksinyt häntä pilkatakseen, mutta sitten hän
vähitellen vakuuttui, että Halvor tarkoitti täyttä totta.
 Katri oli näet aina siihen asti luullut Halvorin kosineen häntä vain
sen vuoksi, että hän oli rikas ja hyvää sukua. Hän ei ollut koskaan
uskonut, että hän itse Halvoria miellyttäisi. Hän tiesi kyllä itse, ettei
hän ollut sellainen tyttö, josta miehet pitävät. Eikä hän sitä paitsi
itsekään silloin ollut rakastunut enempää Halvoriin kuin
Eljakseenkaan.

Mutta kun nyt Halvor hyvän hyvyyttään tarjoutui auttamaan häntä

raskaan kuorman kantamisessa, putosi peite hänen silmiltään ja hän
näki selvästi tuon tarjouksen suuruuden. Kuinka oli mahdollista, että
Halvor saattoi olla hänelle niin hyvä?

Aivan varmasti Halvor piti hänestä, ei hän mitenkään muuten olisi

sillä tavalla tullut apuaan tarjoamaan.

Katrin sydän alkoi lyödä niin kovasti, että häntä vapisutti. Hänessä
heräsi jotakin, jota hän ei koskaan ennen ollut tuntenut. Ensin se oli
hänestä outoa, kunnes hänelle yht'äkkiä selvisi, että Halvorin hyvyys
oli lämmittänyt hänen paleltuneen mielensä, niin että rakkaus saattoi
siinä piankin leimahtaa ilmiliekkiin.

Halvor selitteli edelleen aiettaan, saadakseen jo ennakolta kaikki

vastaväitteet kumotuiksi. "Säälihän on Eljas poloistakin", hän sanoi,
"hänkin tarvitsee vaihtelua. Ja sillä tavalla kuin hän sinua kohtaan on
käyttäytynyt ei hän voi käyttäytyä meillä. Toistahan on olla miehisen
isännän vallan alla."

Katri tuskin tohti liikahtaa paikaltaan tai sanoa yhtään sanaa, sillä
hän pelkäsi Halvorin hänen kasvojensa värähdyksistä tai liikkeittensä
rauhattomuudesta heti huomaavan, että hän oli häneen rakastunut.
Mutta jotakin hänelle kuitenkin piti vastata.
 Halvor oli nyt sanonut sanottavansa ja katsoi tyynesti häneen.

Silloin Katri nousi melkein kuin vasten tahtoaan, meni Halvorin

luokse ja hiveli hiljaa hänen kädenselkäänsä.

"Jumala sinua, Halvor, siunatkoon", hän sanoi värähtelevin huulin.

"Jumala sinua siunatkoon."

Vaikka hän kuinka koetti peittää tunteitaan, oli Halvor varmaan

jotakin huomannut, koska hän äkisti tarttui hänen ranteisiinsa ja veti
häntä puoleensa. — "Ei, ei, päästä minut", huudahti Katri
säikähtyneenä, ponnistihe irti ja riensi pois.

*****

Eljas muutti nyt Halvorin luokse ja asui puodin vieruskamarissa

koko sen kesän. Halvorin vastuksina hän ei kuitenkaan kauan ollut,
sillä jo syksyllä hän kuoli.

Jonkin ajan kuluttua sen jälkeen sanoi Stiina emäntä Halvorille: —

"Kuulkaas, Halvor, lupaatteko minulle, mitä nyt pyydän?" — Halvor
säpsähti ja kääntyi kuuntelemaan. — "Muistakaa malttaa mielenne ja
odottaa mitä Katri nyt tekee." — "Tietysti minä maltankin", vastasi
Halvor kummastellen. — "Niin, onhan Katri sen arvoinen voitto, että
häntä kannattaa odottaa vaikka seitsemän vuotta."

Mutta vaikeaksi Halvorin kävi pysyä malttavaisena, sillä pian alkoi

kuulua, että Katrilla kävi kosijoita toinen toisensa jäljestä.
Ensimmäiset tulivat jo kolmannella viikolla Eljaksen hautajaisten
jälkeen.

Halvor istui eräänä pyhäiltana portaillaan katsellen kylänraitilla

kävelijöitä. Pian hän oli huomaavinaan, että harvinaisen paljon
vastamaalattuja rattaita tänään ajoi siitä ohitse Ingmarilaan päin.
Ensimmäisessä istui eräs Bergsån ruukin isäntä, vähän jäljempänä
ajoi Karmsundin majatalonpitäjän poika ja viimeisenä Birger Sven
Petterinpoika, kartanonomistaja lähipitäjästä. Häntä pidettiin Länsi-
Taalain rikkaimpana talollisena ja muutenkin viisautensa puolesta
suuressa arvossa. Mutta nuori hän ei enää ollut. Hän oli ollut jo
kaksissa naimisissa ja oli nyt taas leskenä.

Kun Birger Sven Petterinpoika ajoi Halvorin ohi, ei tämä enää

voinut pysyä paikallaan. Hän lähti kävelemään raittia pitkin, meni
sillan yli ja huomasi tulleensa sille puolelle jokea, missä Ingmarila oli.
Tahtoisinpa ottaa selvän, minne nuo kaikki kuormalliset ajoivat, hän
sanoi. Hän kulki pyörän jälkiä pitkin ja kiihdytti yhä kävelyään. Kun
hänen mieleensä muistui Stiina emännän varoitus, nousi hiki hänen
otsaansa ja hän huudahti, että "kyllähän minä tiedän tekeväni
tyhmyyksiä", mutta kiirehti kuitenkin eteenpäin. "En mene edemmäs
kuin veräjälle, siitähän jo näkee, mitä he siellä hommaavat."

Birger Sven Petterinpoika istui parin muun miehen kanssa

Ingmarilan väentuvassa. Ingmar Ingmarinpoika oli tullut koulusta
kotiinsa pyhää viettämään. Hän istui isäntänä pöydän päässä ja
juotti vieraille kahvia, sillä Katri ei ollut sanonut joutavansa pois
keittiötöistä, kun kaikki palvelustytöt olivat menneet rukoushuoneelle
kuulemaan koulumestarin saarnaa.

Ikävä ahdisti tuvassa istujia. Kaikki joivat kahviaan virkkamatta

mitään. Kosijat tuskin tunsivat toisiaan, ja jokainen heistä odotti
sopivaa tilaisuutta päästäkseen keittiöön puhumaan asiansa Katrille
kahden kesken.

Silloin ovi aukeni ja sisään astui vielä uusi vieras. Ingmar meni
häntä tervehtimään ja johdatti hänet tuvan perälle. "Tämä on
Timmin Halvor Halvorinpoika", hän esitteli Birger Sven
Petterinpojalle. Sven Petterinpoika ei noussut paikaltaan, tervehti
vain kättään hiukan heilauttamalla ja sanoi, suu pienessä
ivahymyssä: "Onpa hauska tavata niin maineikasta miestä." Ingmar
Ingmarinpoika työnsi tuolin Halvorin eteen, kolisuttaen sitä niin, ettei
Halvorin vastaus olisi kuulunutkaan.

Siitä hetkestä lähtien, kun Halvor tuli, kävivät kaikki kosijat

puheliaiksi ja suurisuisiksi. He alkoivat kehua toinen toistaan, aivan
kuin olisivat sopineet, että ensi työkseen yksissä neuvoin karkottavat
Halvorin kiistapaikalta. "Teillä oli kovin kaunis hevonen tänne
ajaessanne, herastuomari", alkoi isännöitsijä. Birger Sven
Petterinpoika huomasi tarkoituksen ja kehui puolestaan isännöitsijän
menneentalvista karhuntappoa. Sitten he kohottivat Karmsundin
pojan omalle tasalleen kiittelemällä hänen isänsä teettämää uutta
asuinrakennusta. Viimein kaikki yltyivät kehumaan Birger Sven
Petterinpojan rikkauksia. He kävivät vallan kaunopuheisiksi, ja
jokainen heidän sanansa merkitsi Halvorille sitä, että moukka sinä
olet meidän rinnallemme pyrkimään. Halvor tunsi vähäpätöisyytensä
ja katui katkerasti, että oli tullutkaan.

Katri tuli sisään tarjoamaan toista kuppia kahvia. Nähdessään

Halvorin hän ensi hetkessä ihastui, mutta sitten hän heti ajatteli,
kuinka pahoja puheita siitä voi syntyä, että Halvor kävi hänen
luonaan kohta Eljaksen kuoleman jälkeen. Jos hän niin hätäili,
saattoivat ihmiset pian sanoa, että hän oli hoitanut Eijasta
huonommin kuin olisi voinut, päästäkseen hänestä mitä pikimmin ja
saadakseen Katrin.

Katrista olisi ollut parasta, että hän olisi odottanut pari kolme
vuotta; silloin jokainen olisi ymmärtänyt, ettei hän ollut
malttamattomuudesta Eljakselle mitään tehnyt. Ja mikä kiire hänellä
olikaan, Katri ajatteli. Pitäisihän hänen tietää, etten minä tule
ottamaan ketään muuta kuin hänet.

Katrin tullessa puhelu katkesi uudelleen, kaikkien silmät vilkuivat

vain näkemään, miten hän ja Halvor tervehtivät toisiaan. Mutta töin
tuskin heidän sormenpäänsä sattuivat yhteen. Kun herastuomari sen
näki, pääsi häneltä ilomielinen lyhyt vihellys, mutta isännöitsijä
röhähti nauruun. Halvor kääntyi hyvin tyynesti katsomaan häneen.
"Mikä isännöitsijää naurattaa?" hän kysyi. Isännöitsijä ei siinä
kiireessä keksinyt vastausta. Hän ei tahtonut Katrin läsnäollessa
sanoa mitään loukkaavaa. — "Hän vain ajattelee metsäkoiraa, joka
ajaa jäniksen liikkeelle, mutta jättää sen toisen ammuttavaksi", sanoi
majatalon poika silmää iskien.

Katrin poskilla sävähtelivät veret, mutta hän kääntyi kaatamaan

kahvia ja sanoi talon puolustukseksi: "Birger Sven Petterinpoika ja te
muut saatte nyt tyytyä paljaaseen kahviin, sillä väkeviä ei meillä
enää tarjota." — "Eipä niitä tarjota minunkaan talossani", sanoi
herastuomari. Isännöitsijä ja majatalonpoika eivät puhuneet mitään,
vaan käsittivät, että niillä sanoillaan Sven Petterinpoika pääsi heistä
paljon edelle. Herastuomari alkoi heti jatkaa puhetta raittiusasiasta
ja sen hyödystä. Katri seisahtui kuuntelemaan ja oli kaikessa samaa
mieltä. Älykäs talonpoika huomasi heti, että sillä tavalla hänet oli
helpoin voittaa, ja rupesi pitkältä jaarittelemaan viinasta ja
juoppoudesta. Katrin mieleen johtuivat toinen toisensa jälkeen ne
ajatukset, joita hän viime vuosina oli itsekseen mietiskellyt, ja hän
iloitsi huomatessaan, että niin mahtava ja viisas mies oli hänen
kanssaan yhtä mieltä.
 Kesken puheensa herastuomari vilkaisi olkansa yli Halvoriin. Tämä
istua jurotti äkeänä paikallaan, koskematta kuppiinsa. Niin, taitaapa
hänen mielensä olla mustana, ajatteli Sven Petterinpoika, vallankin
jos on totta mitä sanotaan, että hän hieman kiirehti Eljaksen lähtöä.
Vaikka hyvähän oikeastaan oli vapauttaa Katri tuosta ihmishirmusta.
Ja kun hän omasta mielestään jo oli melkein voitolla, tahtoi hän
lausua Halvorillekin jonkin hyvän sanan. Hän otti kuppinsa, kilahdutti
sitä Halvorin kupin laitaan ja sanoi: "No terve, Halvor! Varmaan sinä
olit Katrille hyvänä apuna tuon miesheittiön hoitamisessa." Halvor ei
vastannut, tuijotti vain häneen silmästä silmään, ihmetellen mitä tuo
nyt merkitsi. Mutta isännöitsijä purskahti taas nauruun. — "Niin kyllä,
hyvänä apuna", hän nauroi, "oikeinkin hyvänä apuna." —
Majatalonpoikakin sanoi nauraa virnottaen: "Niin, niin, kerrassaan
hyvänä apuna."

Ennen kuin he tointuivat naurustaan, oli Katri livahtanut keittiöön.

Hän seisahtui sinne niin lähelle ovea, että siitä kuuli joka sanan
mitä tuvassa puhuttiin. Häntä harmitti ja tuskastutti tuo, että Halvor
tuli näin liian aikaisin. Oma syynsä, jos ei Katri koskaan enää voi
hänelle mennä. Johan se paha huuto nyt kuului olevan liikkeellä. Ja
miten minä sen kestän, jos hänet menetän, hän ajatteli painellen
kädellään sydänalaansa.

Aluksi ei tuvasta kuulunut hiiskahdustakaan, mutta sitten kuului

joku tuoliaan kolisuttaen nousevan pöydästä. "Joko te nyt lähdette,
Halvor?" kysyi nuori Ingmar. — "Jo", vastasi Halvor, "en voi olla
kauempaa, sano sinä minulta terveiset Katri Ingmarintyttärelle!" —
"Keittiössä hän on, menkää vain itse sinne hyvästille, Halvor." — "En
mene", kuului Halvorin vastaus, "meidän kesken ei ole enää mitään
puhumista."
 Katrin sydän löi, ja ajatukset riensivät kuin tuulessa. Nyt Halvor oli
suuttunut häneen, eikä ihmekään. Tuskin hän oli rohjennut hänelle
kättä ojentaa, ja kun nuo toiset Halvoria häpäisivät, pakeni hän pois
sanomatta sanaakaan hänen puolestaan.

Nyt Halvor tietysti uskoi, ettei hän hänestä pitänyt, ja jos hän nyt
pääsee lähtemään, ei hän koskaan enää palaa.

Ei, kuinka hän olikaan voinut niin tylysti menetellä, vaikka hän niin
kovasti Halvorista piti?

Ja samassa hän löysi muististaan isänsä vanhan sanan, ettei

Ingmarien tarvitse huolia ihmisten puheista, kun he vain käyvät
Jumalan teitä.

Katri tempaisi oven auki ja ehätti Halvorin tielle, juuri kun tämä oli
lähtemässä.

"Ethän vielä mene, Halvor? Ajattelin, että jäisit tänne illalliselle."

Halvor vain katsoa tuijotti häneen. Katri oli aivan kuin toinen
ihminen, puna poskilla, silmissä kostea loiste ja kaikissa ilmeissä
liikuttava hellyys ja lämpö. — "Kyllä minä sentään lähden, enkä taida
enää tulla", sanoi Halvor, tajuamatta mitä Katrilla oli mielessä. —
"Mitä vielä, tule nyt juomaan kahvisi loppuun", sanoi Katri.

Hän talutti kädestä pitäen Halvorin pöydän ääreen. Tuvan poikki

astuessaan hän vuoroin punastui ja vaaleni, monesti hän oli
lannistua, mutta kesti kuitenkin, vaikka pilkka ja ylenkatse hänestä
oli katkerinta mitä ihminen voi joutua kärsimään. Nyt Halvor ainakin
näkee, että minä tahdon kantaa osani hänen taakastaan, hän
ajatteli.
 "Birger Sven Petterinpoika ja te muut", sanoi Katri, "Halvor ja minä
emme ole vielä ennättäneet puhua siitä asiasta, kun minä vasta niin
hiljan jäin leskeksi, mutta nyt minusta on parasta sanoa kaikkien
kuullen, että minä mieluummin menen Halvorille kuin kenellekään
muulle." Hän pysähtyi, sillä hänen äänensä vapisi. "Puhukoot ihmiset
mitä tahansa, mutta Halvor ja minä emme ole tehneet mitään
pahaa."

Sen sanottuaan Katri painautui lähemmäs Halvoria, ikään kuin

turvautuakseen häneen toisten parjauksilta.

Kaikki olivat hetken vaiti, katsellen ihmeissään Katri

Ingmarintytärtä, jossa nyt oli enemmän nuoren tytön suloutta kuin
ikinä ennen.

Sitten Halvor sanoi värähtelevin äänin: "Kun minä sain isävainajasi

kellon, en uskonut koskaan saavani kokea sen vertaista. Mutta tämä
sinun tekosi, Katri, on suurempaa kuin mikään muu."

Mutta Katri odotti ennemmin muiden puhetta kuin Halvorin, eikä

hänen tuskansa ollut asettua.

Silloin nousi Birger Sven Petterinpoika, joka monessa kohden oli

kelpo mies. — "Sitten me kaikki vain onnittelemme teitä, Katri ja
Halvor", hän sanoi ystävällisesti, "sillä kaikkihan sen tietävät, että
kenet Katri Ingmarintytär valitsee, se on moitteeton ja puhdas."
SIIONISSA

Ei ole ihmekään, että vanha koulumestari toisinaan käy hieman

itsetietoiseksi. Onhan hän kokonaisen miespolven ajan jaellut
lähimmäisillensä tietoa ja oppia. Hän tietää, että kaikki talonpojat
elävät juuri hänen antamansa opin nojalla ja ettei yksikään tiedä
enempää kuin mitä hän lapsina heidän päähänsä pänttäsi. Onko
sitten kumma, jos hänestä pitäjäläiset vanhempinakin yhä vielä ovat
koululapsen kannalla ja jos hän pitääkin itseään muita viisaampana?
Tuskin sellainen oikein piintynyt kouluttaja edes tottuu kohtelemaan
muita aikaihmisinä; hänen silmissään he yhä pysyvät samoina
pyöreäposkisina, vakaasilmäisinä, hartaasti kuuntelevina lapsina kuin
kouluaikanaan.

Eräänä talvipyhänä kirkkoherra ja koulumestari olivat

jumalanpalveluksen loputtua jääneet pieneen holvikattoiseen
sakastiin varta vasten puhellakseen pelastusarmeijasta. — "On sekin
kummallinen laitos", sanoi kirkkoherra, "enpä olisi uskonut saavani
vielä sellaistakin nähdä." Koulumestari rypisti äkäisesti kulmiaan, sillä
hänen mielestään kirkkoherra laski sopimatonta leikkiä. Kuinka
sellaista saattoi ajatellakaan, että tuo hullutus pääsisi heidän
pitäjäänsä! — "Enpä ota uskoakseni, että sitä saattekaan nähdä,
kirkkoherra", sanoi hän hiukan ärtyneenä.
 Kirkkoherra, joka itsekin tunsi olevansa heikko, murtunut mies,
antoi useimmiten koulumestarin sanoa viimeisen sanan, mutta ei silti
voinut olla häntä kiusoittelematta. — "Mistä te, Storm, niin varmaan
tiedätte, ettei pelastusarmeija tännekin tunkeudu?" hän sanoi. —
"Siitä", Storm vastasi, "että missä pappi ja koulumestari ovat yksissä
neuvoin, sieltä tuollainen lemmon laitos pysyttelee loitolla." —
"Ettepä te, Storm, juuri näytä minun neuvoistani huolivan", sanoi
kirkkoherra hiukan tylysti. "Ominpäinnehän te vain siellä Siionissanne
saarnaatte." Siihen koulumestari ei ensiksi vastannut, mutta sanoi
sitten hyvin tyynesti: — "Mutta ettehän te, kirkkoherra, ole koskaan
kuullut, miten minä saarnaan."

Tuo rukoushuone oli oikea loukkauskivi. Kirkkoherra ei ollut

kertaakaan sen ovea avannut. Kun se nyt tuli puheeksi, pelästyivät
he kumpikin, että olivat loukanneet toisiaan. Taitaa se Storm
sittenkin olla oikeassa, kirkkoherra ajatteli, sillä näinä neljänä
vuotena, jolloin hän on joka pyhäilta pitänyt selityksiä
rukoushuoneessaan, on aamujumalanpalveluksissa kirkossa käynyt
väkeä entistä enemmän, enkä minä ole huomannut mitään
hajaannusta. Hän ei ole särkenyt seurakuntaa, niinkuin odotin. Hän
on uskollinen ystävä ja palvelija. Minä koetan osoittaa, että
ymmärrän hänen työnsä arvon.

Ja tästä aamupuolen kahahduksesta oli seurauksena, että

kirkkoherra tuli illalla lähteneeksi kuulemaan Stormin selitystä.
Ilahdutanpa nyt kerran Stormia oikein tuntuvasti, hän ajatteli. Menen
kuuntelemaan, miten hän siellä Siionissaan saarnaa.

Sinne kävellessään kirkkoherra muisteli niitä aikoja, jolloin

rukoushuonetta rakennettiin. Kuinka monenlaisia ennustuksia silloin
lausuttiinkaan ja kuinka varmasti hänkin silloin uskoi, että Jumala
valmisteli jotakin suurta! Mutta sillensä oli kaikki rauennut. Herra on
tainnut unohtaa, mitä silloin aikoi, hän ajatteli, mutta samalla häntä
naurattivat omat lapsekkaat tuumailunsa Herran aikeista.

Koulumestarin Siion oli suuri, sisältä valkoiseksi maalattu sali.

Sivuseinällä oli kaksi puupiirrosta, Lutherista ja Melanktonista, jotka
oli kuvattu turkkitakit yllään. Katonrajaan oli kauniilla punaisilla
kirjaimilla maalattu raamatunlauseita, ja niiden kehys oli sommiteltu
kukista sekä enkelien pasuunoista. Huoneen perällä oli puhujalava ja
sen kohdalla seinässä pieni öljypainotaulu Hyvästä paimenesta.

Sali olisi muuten näyttänyt paljaalta ja kolkolta, mutta se oli väkeä

täynnä, eikä se sen juhlallisempaa koristusta tarvinnutkaan.
Useimmat olivat näet pukeutuneina pitäjän vanhaan kauniiseen
kuosiin, ja naisten kovitetut, sykerön yli kohollaan leijuvat valkoiset
päähineet näyttivät melkein siltä kuin sali olisi ollut täynnä suuria
valkosiipisiä lintuja.

Storm oli jo alkanut esitelmänsä, kun hän näki kirkkoherran

tulevan sisään ja istuvan etupenkille. "Sinäpä, Storm, olet
ihmeellinen mies", hän sanoi silloin itsekseen, "kaikki sinulta
luonnistuu. Tuossa nyt kirkkoherrakin vihdoin viimein tulee
kunnioittamaan sinua käynnillään."

Näissä selityksissään koulumestari oli jo ennättänyt Raamatun ensi

sivulta viimeiselle. Tänä iltana hänen oli puhuttava Ilmestyskirjan
taivaallisesta Jerusalemista ja iankaikkisesta autuudesta. Ja hän oli
niin riemastunut kirkkoherran tulosta, että hän itsekseen ajatteli:
Omasta puolestani en sen parempaa iankaikkisen elämän onnea
haluaisi kuin saada ikuisesti seisoa oppituolissani ja ohjata viisaita ja
taipuvaisia lapsia. Ja jos sitten itse Herra Jumala kerran tulisi minua
kuuntelemaan, niinkuin nyt kirkkoherra tuli, olisi minun onneni suurin
koko taivaassa.

Mutta kirkkoherran mieltä kosketti enimmän se, että nyt oli puhe
juuri Jerusalemista, ja hänen ihmeelliset aavistuksensa heräsivät
taas henkiin.

Kesken selitystä ovi aukeni ja sisään tuli yhdessä joukossa

parikymmentä henkeä, jotka seisahtuivat ovensuuhun, etteivät tekisi
häiriötä. Kas sitä, enkös arvannut, ettei tämä maineitta mene,
ajatteli kirkkoherra.

Ja heti kun Storm oli päässyt aameneen, rupesi yksi niistä

vastatulleista puhumaan: "Minä tahtoisin niin mielelläni saada
sanotuksi muutamia sanoja."

Ääni oli hyvin hento ja hyvin ystävällinen. Eiköhän liene Höökin

Matti Erkinpoika, ajattelivat kirkkoherra ja monet muut kääntyessään
katsomaan sinnepäin. Ei kenelläkään muulla koko pitäjässä ole niin
vienoa lapsenääntä.

Samalla jo pujotteleikse ihmisten välitse puhujalavaa kohti pieni,

hyvänsävyisen näköinen mies, jota saatteli joukko muita miehiä ja
naisia, nähtävästi häntä rohkaistakseen.

Kirkkoherra, koulumestari ja muut läsnäolijat istuivat liikahtamatta.

Höökin Matti on tullut puhumaan jostakin kovasta kohtalon iskusta,
he ajattelivat. On joko kuningas kuollut tai sota syttynyt, taikka on
joitakuita ihmispoloisia tapaturmassa hukkunut jokeen.

Höökin Matti ei kuitenkaan näyttänyt pahan sanoman tuojalta.

Hän oli juhlallisen totinen ja kasvoissa huolekas kalpeus, mutta
kuitenkin niin iloissaan, että suupielet väkisin vetäytyivät hymyyn. —
"Tahtoisin kertoa koulumestarille ja muille läsnäoleville", hän sanoi,
"että minä toissapyhänä yht'äkkiä sain saarnaamishengen. Emme
olleet iljanteen vuoksi päässeet tulemaan tänne Stormin selityksille
ja istuimme palvelusväen kanssa tuvassa haluten kuulla
jumalansanaa, ja silloin minä tunsin itsessäni, että olin saanut
saarnanlahjan. Nyt minä jo olen pitänyt selityksiä kahtena pyhänä, ja
nyt sanovat kotiväet ja naapurit, että minun pitäisi tulla tänne
puhumaan kaikelle kansalle."

Höökin Matti sanoi vielä ihmettelevänsä, että saarnanlahja oli

annettu niin halpasäätyiselle kuin hänelle. "Mutta eihän
koulumestarikaan ole muuta kuin talonpoika", hän sanoi luottavasti.

Tämän johdannon jälkeen Höökin Matti pani kätensä ristiin ja aikoi

heti käydä saarnaamaan. Mutta nyt koulumestarin ensi hämmästys
oli ehtinyt tasaantua. — "Odottakaas, Höökin Matti, aiotteko
saarnata tässä nyt heti?" hän keskeytti. — "Kyllä se oli aikomukseni",
mies sanoi. Hän hätääntyi kuin lapsi nähdessään Stormin noin
tuimana. "Niin, nimittäin jos koulumestari ja muut ensin antavat
luvan", hän sanoi nöyrästi. — "Tänä iltana ei enää sovi", sanoi Storm
päättävästi. Mies pahainen alkoi oikein pyytämällä pyytää. — "Kun
saisin puhua edes muutaman sanan. Se on kaikki sellaista, joka on
tullut mieleeni kyntöpellolla tai sysimiilua katsoessa, ja nyt se pyrkii
pääsemään kuuluville." Mutta koulumestari, joka tänään oli omaksi
osakseen saanut niin paljon kunniaa, pysyi säälimättömänä. —
"Luuletteko, Matti Erkinpoika, että teidän päänne pälkähdykset
olisivat Jumalan sanaa?" sanoi hän nuhdellen.

Höökin Matti ei tohtinut kinailla, ja koulumestari selaili

virsikirjaansa. — "Veisataan virsi 187", hän sanoi. Hän luki ensin
ääneen koko virren ja alkoi sitten laulaa: "Jerusalemia kohti avaa
ikkunasi!"

Laulaessaan hän ajatteli: Sattuipa kirkkoherra tulemaan sopivaan

aikaan; nyt hän näkee, että minä saan pidetyksi järjestyksen
Siionissani.

Mutta jo viimeistä värssyä veisattaessa nousi muuan mies

kuulijajoukon keskeltä odottamaan puheenvuoroa. Se oli Ljungo
Björn Olavinpoika, uljasryhtinen mies, Ingmarien vävyjä ja ison talon
omistaja.

"Me täällä ajattelemme", sanoi Ljungo Björn hyvin sävyisästi, "että

ehkä koulumestarin olisi pitänyt kysyä meidänkin mieltämme, ennen
kuin hylkäsi Matti Erkinpojan pyynnön."

"Vai teidänkin mieltänne, poikaseni!" sanoi koulumestari aivan

samalla äänellä kuin pienelle pojannallikalle, "vai et sinä vielä tiedä,
ettei tässä huoneessa ole sananvaltaa kenelläkään muulla kuin
minulla?"

Veret sävähtivät Ljungo Björnin kasvoihin. Eihän hän ollut puhunut

riitaa hakien, vaan ainoastaan lohduttaakseen hellämielistä Höökin
Mattia. Mutta tuollaisesta vastauksesta hän tietysti ärtyi. Ennen kuin
hän kuitenkaan ennätti vastata, puuttui puheeseen muuan Höökin
Matin saattajista:

"Minä olen kuullut Höökin Matin puhetta jo kahdesti, ja ihan

ihmeellistä se on. Kyllä kaikkien täällä olijainkin taitaisi olla hyvä
häntä kuulla."
 Koulumestari vastasi heti samalla puolittain ystävällisellä, puolittain
moittivalla äänellä, jota hän käytti nuhdellessaan koulupoikia:

"Mutta etkö nyt ymmärrä, Kristo Laurinpoika, ettei se sellainen

mitenkään sovi? Jos minä tänään annan Höökin Matin puhua, tahdot
sinä päästä saarnaamaan ensi pyhänä ja Ljungo Björn sitä
seuraavana." Tämä koulumestarin sukkeluus nauratti joitakuita,
mutta silloin kuului Ljungo Björnin totinen ja luja vastaus: "Mikä
sitten estäisi Kristo Laurinpoikaa ja minua olemasta ehkä yhtä
sopivia saarnaajiksi kuin te itse, koulumestari?"

Timmin Halvor nousi ehkäisemään riidan puhkeamista. — "Niillä,

jotka ovat keränneet tämän huoneen rakennusrahat, on tietysti
päätösvalta, ketkä täällä saavat saarnata." — Mutta nyt Kristo
Laurinpoikakin antoi heti äkäisen vastauksen: "Muistanpa, että tätä
huonetta rakennettaessa nimenomaan päätettiin, että siitä tulee
rukoushuone eikä mikään kirkko, jossa yksi ainoa saa saarnata
paukuttaa."

Kriston tätä sanoessa tuntui kuin kaikki läsnäolijat olisivat syvään

huoahtaneet. Vielä tunti sitten ei heidän päähänsä olisi pälkähtänyt
sellaista toivetta, että koskaan saisivat kuulla muiden kuin
koulumestarin selityksiä, mutta nyt he ajattelivat: Olisi hauskaa
saada tänne kerran jotakin uutta, kuulla uusia sanoja ja nähdä toiset
kasvot tuolta lavalta pöydän takaa.

Tuskin kiistaa kumminkaan olisi jatkunut ilman Kolåsin Gunnaria.

Tämäkin oli Timmin Halvorin lankomiehiä, kasvultaan pitkä ja laiha,
tummaverinen ja tuikeasilmäinen. Hän piti koulumestarista yhtä
paljon kuin muutkin, mutta vielä enemmän räiskyvästä riidasta. —
"Niin, kyllä silloin tätä huonetta rakennettaessa puhuttiin suuria
vapaudesta", hän sanoi, "mutta siitä lähtien ei täällä ole kuulunut
vapauden sanaa."

Koulumestari punastui otsaa myöten. Vasta noissa sanoissa hän

huomasi oikein tahallista niskoittelua. — "Jos et ennen ole tiennyt,
niin nyt saat tietää, Kolåsin Gunnar, että täällä on saarnattu oikeata
vapautta, sitä, jota Luther julisti, mutta täällä ei ole annettu vapaata
valtaa saarnata sellaisia uutuuksia, jotka eivät kukoista päivää
kauempaa."

"Koulumestari uskottelee meille, että kaikki uutuus 'opin asioissa'

on pahasta", sanoi mies tyynemmin ja ikään kuin peräytyen. "Hän
kyllä tyrkyttää meille uusia maanviljelyskoneita ja kehuu uusia
karjanhoitotapoja, mutta uusista Jumalan pellon kyntöaseista hän ei
anna tietoa ensinkään." Koulumestari alkoi uskoa, ettei Kolåsin
Gunnar niin pahaa tarkoittanut kuin miltä hänen puheensa kuulosti.
— "Sitäkös sinä, Gunnar, tahtoisit", hän sanoi, yrittäen kääntää
leikiksi, "ettei täällä yhä saarnattaisi tuota yhtä ja samaa Lutherin
oppia?" — Gunnar sydäntyi yht'äkkiä ja sanoi pistävästi: "Ei tässä ole
puhetta uusista opeista, vaan saarnaajista, ja minkä tiedän ei Matti
Erkinpoika ole sen huonompi luterilainen kuin koulumestari tai
kirkkoherrakaan."

Koulumestari ei vähään aikaan ollut muistanut kirkkoherraa, mutta

nyt hän kääntyi sinnepäin. Kirkkoherra istui hiljakseen etukumarassa,
leuka kepin varassa, ja hänen silmissään oli outo loiste. Ja Storm
tapasi lakkaamatta tuon tuijottavan katseen, joka ei hänestä
hetkeksikään väistynyt.

Taisi sentään olla paha, että hän juuri tänään tuli, ajatteli
koulumestari.
 Hänen mieleensä johtui entinen kuva, joka oli ihan tämän
kaltainen. Sattui jonkin kerran kouluaikana olemaan oikein kaunis
kevätpäivä, ja pikku lintunen tuli istumaan koulun ikkunalle ja lauloi
siinä laulamistaan. Ja samassa kaikki lapset alkavat pyytää lupaa,
heittävät lukemisen, telmivät ja tuiskivat eikä heitä saa asettumaan.
Samalla tavalla oli Höökin Matin tulo vaikuttanut näihin kuulijoihin.
Mutta koulumestari tahtoi näyttää papille ja muille, että kyllä hän
jaksaa tuollaisen metelin hillitä.

Olkoot nyt valloillaan vähän aikaa, viimeinpähän väsynevät, hän

ajatteli ja istahti aivan tyynesti tuolille puhujanpöydän taakse.

Samassa vastarinta puhkesi ilmoille kuin rajuilma, sillä nyt levisi

mielestä mieleen ajatus: Kaikkihan me olemme koulumestarin
vertaisia. Miks'eivät sitten muut kuin hän saisi sanoa, mitä meidän
on uskottava ja mitä ei?

Ne ajatukset tuntuivat olevan useimmille uusia, mutta puheista

kuitenkin kuuli, että ne olivat alkaneet heissä itää siitä lähtien, kun
koulumestari rakensi rukoushuoneen ja osoitti, että tavallinen
rahvaanmieskin saattaa pystyä selittämään jumalansanaa.

Hetken kuluttua koulumestari ajatteli: Ovat kai nuoret jo

pauhanneet kyllikseen. Nyt minä heille näytän, kuka tämän talon
isäntä on.

Hän nousi seisaalleen, täräytti nyrkillään pöytään ja sanoi kovalla

äänellä: "Ja nyt lopettakaa! Mitä jankuttamista tämä on? Minä
lähden tieheni, ja niin menkää muutkin, että saan sammuttaa tulet
ja panna oven lukkoon."
 Jotkut nousivatkin, sillä he olivat Stormin entisiä oppilaita ja
tiesivät, että kun hän kerran iski nyrkkiä pöytään, niin silloin ei
auttanut niskoitella, mutta useimmat jäivät hätääntymättä
paikoilleen.

"Koulumestari taitaa pitää meitä vielä poikanulikkoina", he

sanoivat.
"Emme me enää siitä säikähdä, vaikka hän iskeekin nyrkkiä
pöytään."

He puhelivat edelleen siitä, että he tahtoivat kuulla uusia

saarnaajia, mutta eivät olleet selvillä, keitä kutsuttaisiin. Syntyi jo
kaksi puoluetta, joista toinen tahtoi waldenströmiläisiä, toinen
evankelisen seuran saarnaajia.

Koulumestari tuijotti heihin aivan kuin kammoksuen. Sillä tähän

asti hän oli kaikkien ihmisten kasvoista nähnyt vain lapsenmielen.
Mutta nyt katosivat kaikki nuo pyöreät, hienohipiäiset lapsenposket
ja vaaleat lapsenkiharat ja hartaat lapsensilmät. Ja koulumestari näki
vain joukon karheapiirteisiä, totisia miehiä ja naisia ja tunsi, että nuo
olivat jo hänen vallastaan irtautuneet. Tuskin hän edes tiesi, millä
tavalla heille oli puhuttavakaan.

Hälinää jatkui ja se yltyi yltymistään. Koulumestari oli vaiti,

koettamattakaan sitä hillitä. Kolåsin Gunnar ja Ljungo Björn ja Kristo
Laurinpoika olivat kiihtyneimmät. Höökin Matti, jonka vuoksi tämä
meteli sai alkunsa, nousi ylös vähän väliä ja pyysi toisia
vaikenemaan, mutta hänestä ei välitetty.

Koulumestari katsahti jälleen kirkkoherraan. Siellä hän istui yhä

samassa asennossa ja katsoi häneen yhtä tuijottavin silmin. Hän
muistelee varmaankin sitä iltaa neljä vuotta sitten, jolloin minä
Welcome to Our Bookstore - The Ultimate Destination for Book Lovers
Are you passionate about testbank and eager to explore new worlds of
knowledge? At our website, we offer a vast collection of books that
cater to every interest and age group. From classic literature to
specialized publications, self-help books, and children’s stories, we
have it all! Each book is a gateway to new adventures, helping you
expand your knowledge and nourish your soul
Experience Convenient and Enjoyable Book Shopping Our website is more
than just an online bookstore—it’s a bridge connecting readers to the
timeless values of culture and wisdom. With a sleek and user-friendly
interface and a smart search system, you can find your favorite books
quickly and easily. Enjoy special promotions, fast home delivery, and
a seamless shopping experience that saves you time and enhances your
love for reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!

ebooksecure.com