Visit ebookmass.

com to download the full version and

explore more ebook or textbook

Foundations of ARM64 Linux Debugging,

Disassembling, and Reversing Dmitry Vostokov

_____ Click the link below to download _____

https://ebookmass.com/product/foundations-of-arm64-linux-
debugging-disassembling-and-reversing-dmitry-vostokov/

Explore and download more ebook or textbook at ebookmass.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.

Foundations of ARM64 Linux Debugging, Disassembling, and

Reversing: Analyze Code, Understand Stack Memory Usage,
and Reconstruct Original C/C++ Code with ARM64 1st Edition
Dmitry Vostokov
https://ebookmass.com/product/foundations-of-arm64-linux-debugging-
disassembling-and-reversing-analyze-code-understand-stack-memory-
usage-and-reconstruct-original-c-c-code-with-arm64-1st-edition-dmitry-
vostokov/

Foundations of Linux Debugging, Disassembling, and

Reversing: Analyze Binary Code, Understand Stack Memory
Usage, and Reconstruct C/C++ Code with Intel x64 1st
Edition Dmitry Vostokov
https://ebookmass.com/product/foundations-of-linux-debugging-
disassembling-and-reversing-analyze-binary-code-understand-stack-
memory-usage-and-reconstruct-c-c-code-with-intel-x64-1st-edition-
dmitry-vostokov/

Fundamentals of Trace and Log Analysis: A Pattern-Oriented

Approach to Monitoring, Diagnostics, and Debugging 1st
Edition Dmitry Vostokov
https://ebookmass.com/product/fundamentals-of-trace-and-log-analysis-
a-pattern-oriented-approach-to-monitoring-diagnostics-and-
debugging-1st-edition-dmitry-vostokov-2/

Fundamentals of Trace and Log Analysis A Pattern-Oriented

Approach to Monitoring, Diagnostics, and Debugging 1st
Edition Dmitry Vostokov
https://ebookmass.com/product/fundamentals-of-trace-and-log-analysis-
a-pattern-oriented-approach-to-monitoring-diagnostics-and-
debugging-1st-edition-dmitry-vostokov/
Python Debugging for AI, Machine Learning, and Cloud
Computing: A Pattern-Oriented Approach 1st Edition Dmitry
Vostokov
https://ebookmass.com/product/python-debugging-for-ai-machine-
learning-and-cloud-computing-a-pattern-oriented-approach-1st-edition-
dmitry-vostokov/

Python Debugging for AI, Machine Learning, and Cloud

Computing: A Pattern-Oriented Approach 1st Edition
Vostokov
https://ebookmass.com/product/python-debugging-for-ai-machine-
learning-and-cloud-computing-a-pattern-oriented-approach-1st-edition-
vostokov/

Practical Debugging at Scale: Cloud Native Debugging in

Kubernetes and Production 1st Edition Shai Almog

https://ebookmass.com/product/practical-debugging-at-scale-cloud-
native-debugging-in-kubernetes-and-production-1st-edition-shai-almog/

Ideological Seduction and Intellectuals in Putin’s Russia

1st Edition Edition Dmitry Shlapentokh

https://ebookmass.com/product/ideological-seduction-and-intellectuals-
in-putins-russia-1st-edition-edition-dmitry-shlapentokh/

Philosophical Foundations of Children’s and Family Law

Elizabeth Brake

https://ebookmass.com/product/philosophical-foundations-of-childrens-
and-family-law-elizabeth-brake/
Dmitry Vostokov

Foundations of ARM64 Linux

Debugging, Disassembling, and
Reversing
Analyze Code, Understand Stack Memory Usage,
and Reconstruct Original C/C++ Code with ARM64
Dmitry Vostokov
Dublin, Ireland

ISBN 978-1-4842-9081-1 e-ISBN 978-1-4842-9082-8

https://doi.org/10.1007/978-1-4842-9082-8

© Dmitry Vostokov 2023

Apress Stanard

The use of general descriptive names, registered names, trademarks,

service marks, etc. in this publication does not imply, even in the
absence of a specific statement, that such names are exempt from the
relevant protective laws and regulations and therefore free for general
use.

The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the
advice and information in this book are believed to be true and accurate
at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or the
editors give a warranty, expressed or implied, with respect to the
material contained herein or for any errors or omissions that may have
been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional
claims in published maps and institutional affiliations.

This Apress imprint is published by the registered company APress

Media, LLC, part of Springer Nature.
The registered company address is: 1 New York Plaza, New York, NY
10004, U.S.A.
Preface
The book covers topics ranging from ARM64 assembly language
instructions and writing programs in assembly language to pointers,
live debugging, and static binary analysis of compiled C and C++ code.
Diagnostics of core memory dumps, live and postmortem debugging
of Linux applications, services, and systems, memory forensics,
malware, and vulnerability analysis require an understanding of
ARM64 assembly language and how C and C++ compilers generate
code, including memory layout and pointers. This book is about
background knowledge and practical foundations that are needed to
understand internal Linux program structure and behavior, start
working with the GDB debugger, and use it for disassembly and
reversing. It consists of practical step-by-step exercises of increasing
complexity with explanations and many diagrams, including some
necessary background topics.
By the end of the book, you will have a solid understanding of how
Linux C and C++ compilers generate binary code. In addition, you will
be able to analyze such code confidently, understand stack memory
usage, and reconstruct original C/C++ code.
The book will be useful for
Software support and escalation engineers, cloud security engineers,
SRE, and DevSecOps
Software engineers coming from JVM background
Software testers
Engineers coming from non-Linux environments, for example,
Windows or Mac OS X
Engineers coming from non-ARM environments, for example,
x86/x64
Linux C/C++ software engineers without assembly language
background
Security researchers without assembly language background
Beginners learning Linux software reverse engineering techniques
This book can also be used as an ARM64 assembly language and
Linux debugging supplement for relevant undergraduate-level courses.
Source Code
All source code used in this book can be downloaded from
github.com/apress/arm64-linux-debugging-disassembling-reversing.
Any source code or other supplementary material referenced by the
author in this book is available to readers on GitHub
(https://github.com/Apress). For more detailed information, please
visit http://www.apress.com/source-code.
Table of Contents
Chapter 1:​Memory, Registers, and Simple Arithmetic
Memory and Registers Inside an Idealized Computer
Memory and Registers Inside ARM 64-Bit Computer
“Arithmetic” Project:​Memory Layout and Registers
“Arithmetic” Project:​A Computer Program
“Arithmetic” Project:​Assigning Numbers to Memory Locations
Assigning Numbers to Registers
“Arithmetic” Project:​Adding Numbers to Memory Cells
Incrementing/​Decrementing Numbers in Memory and
Registers
Multiplying Numbers
Summary
Chapter 2:​Code Optimization
“Arithmetic” Project:​C/​C++ Program
Downloading GDB
GDB Disassembly Output – No Optimization
GDB Disassembly Output – Optimization
Summary
Chapter 3:​Number Representations
Numbers and Their Representations
Decimal Representation (Base Ten)
Ternary Representation (Base Three)
Binary Representation (Base Two)
Hexadecimal Representation (Base Sixteen)
Why Are Hexadecimals Used?​
 Summary
Chapter 4:​Pointers
A Definition
“Pointers” Project:​Memory Layout and Registers
“Pointers” Project:​Calculations
Using Pointers to Assign Numbers to Memory Cells
Adding Numbers Using Pointers
Incrementing Numbers Using Pointers
Multiplying Numbers Using Pointers
Summary
Chapter 5:​Bytes, Halfwords, Words, and Doublewords
Using Hexadecimal Numbers
Byte Granularity
Bit Granularity
Memory Layout
Summary
Chapter 6:​Pointers to Memory
Pointers Revisited
Addressing Types
Registers Revisited
NULL Pointers
Invalid Pointers
Variables As Pointers
Pointer Initialization
Initialized and Uninitialized Data
More Pseudo Notation
 “MemoryPointers” Project:​Memory Layout
Summary
Chapter 7:​Logical Instructions and PC
Instruction Format
Logical Shift Instructions
Logical Operations
Zeroing Memory or Registers
Program Counter
Code Section
Summary
Chapter 8:​Reconstructing a Program with Pointers
Example of Disassembly Output:​No Optimization
Reconstructing C/​C++ Code:​Part 1
Reconstructing C/​C++ Code:​Part 2
Reconstructing C/​C++ Code:​Part 3
Reconstructing C/​C++ Code:​C/​C++ Program
Example of Disassembly Output:​Optimized Program
Summary
Chapter 9:​Memory and Stacks
Stack:​A Definition
Stack Implementation in Memory
Things to Remember
Stack Push Implementation
Stack Pop Implementation
Register Review
Application Memory Simplified
 Stack Overflow
Jumps
Calls
Call Stack
Exploring Stack in GDB
Summary
Chapter 10:​Frame Pointer and Local Variables
Stack Usage
Register Review
Addressing Array Elements
Stack Structure (No Function Parameters)
Function Prolog
Raw Stack (No Local Variables and Function Parameters)
Function Epilog
“Local Variables” Project
Disassembly of Optimized Executable
Summary
Chapter 11:​Function Parameters
“FunctionParamete​rs” Project
Stack Structure
Function Prolog and Epilog
Project Disassembled Code with Comments
Parameter Mismatch Problem
Summary
Chapter 12:​More Instructions
PSTATE Flags
Visit https://ebookmass.com today to explore
a vast collection of ebooks across various
genres, available in popular formats like
PDF, EPUB, and MOBI, fully compatible with
all devices. Enjoy a seamless reading
experience and effortlessly download high-
quality materials in just a few simple steps.
Plus, don’t miss out on exciting offers that
let you access a wealth of knowledge at the
best prices!
 Testing for 0
TST – Logical Compare
CMP – Compare Two Operands
TST or CMP?​
Conditional Jumps
Function Return Value
Summary
Chapter 13:​Function Pointer Parameters
“FunctionPointerP​arameters” Project
Commented Disassembly
Summary
Chapter 14:​Summary of Code Disassembly Patterns
Function Prolog/​Epilog
ADR (Address)
Passing Parameters
Accessing Saved Parameters and Local Variables
Summary
Index
About the Author
Dmitry Vostokov
is an internationally recognized expert,
speaker, educator, scientist, and author.
He is the founder of the pattern-oriented
software diagnostics, forensics, and
prognostics discipline and Software
Diagnostics Institute (DA+TA:
DumpAnalysis.org + TraceAnalysis.org).
Vostokov has also authored more than
50 books on software diagnostics,
anomaly detection and analysis, software
and memory forensics, root cause
analysis and problem solving, memory
dump analysis, debugging, software
trace and log analysis, reverse engineering, and malware analysis. He
has more than 25 years of experience in software architecture, design,
development, and maintenance in various industries, including
leadership, technical, and people management roles. Dmitry also
founded Syndromatix, Anolog.io, BriteTrace, DiaThings, Logtellect,
OpenTask Iterative and Incremental Publishing (OpenTask.com),
Software Diagnostics Technology and Services (former Memory Dump
Analysis Services; PatternDiagnostics.com), and Software Prognostics.
In his spare time, he presents various topics on Debugging TV and
explores Software Narratology, its further development as Narratology
of Things and Diagnostics of Things (DoT), Software Pathology, and
Quantum Software Diagnostics. His current areas of interest are
theoretical software diagnostics and its mathematical and computer
science foundations, application of formal logic, artificial intelligence,
machine learning and data mining to diagnostics and anomaly
detection, software diagnostics engineering and diagnostics-driven
development, and diagnostics workflow and interaction. Recent areas
of interest also include cloud native computing, security, automation,
functional programming, and applications of category theory to
software development and big data.
About the Technical Reviewer
Sundar Pandian
has more than three years of experience
in embedded software development,
including development of device drivers,
middleware software, and application
services for the infotainment system on
the Android platform. He’s also
developed CAN protocol drivers for the
automotive braking system on the
Autosar platform.
He’s developed software with C, C++,
and Java and worked in the automotive,
semiconductor, and telecom industries.
He has a bachelor’s in electronics and
communication engineering. Currently,
he serves as a firmware/middleware
engineer for audio DSPs.
© The Author(s), under exclusive license to APress Media, LLC, part of Springer
Nature 2023
D. Vostokov, Foundations of ARM64 Linux Debugging, Disassembling, and Reversing
https://doi.org/10.1007/978-1-4842-9082-8_1

1. Memory, Registers, and Simple

Arithmetic
Dmitry Vostokov1
(1) Dublin, Ireland

Memory and Registers Inside an Idealized

Computer
Computer memory consists of a sequence of memory cells, and each
cell has a unique address (location). Every cell contains a “number.” We
refer to these “numbers” as contents at addresses (locations). Because
memory access is slower than arithmetic instructions, there are so-
called registers to speed up complex operations that require memory to
store temporary results. We can also think about them as stand-alone
memory cells. The name of a register is its address. Figure 1-1
illustrates this.
Figure 1-1 Computer memory represented as a sequence of memory cells and
locations

Memory and Registers Inside ARM 64-Bit Computer

Here, addresses for memory locations containing integer values usually
differ by four or eight, and we also show two registers called X0 and X1.
The first halves of them are called W0 and W1 as shown in Figure 1-2.
Figure 1-2 Typical ARM 64-bit memory and register layout
Because memory cells contain “numbers,” we start with simple
arithmetic and ask a processor to compute the sum of two numbers to
see how memory and registers change their values.

“Arithmetic” Project: Memory Layout and Registers

For our project, we have two memory addresses (locations) that we call
“a” and “b.” We can think about “a” and “b” as names of their respective
addresses (locations). Now we introduce a special notation where (a)
means contents at the memory address (location) “a.” If we use the C or
C++ language to write our project, we declare and define memory
locations “a” and “b” as

static int a, b;
By default, when we load a program, static memory locations are
filled with zeroes, and we can depict our initial memory layout after
loading the program, as shown in Figure 1-3.

Figure 1-3 Initial memory layout after loading the program

“Arithmetic” Project: A Computer Program

We can think of a computer program as a sequence of instructions for
the manipulation of contents of memory cells and registers. For
example, addition operation: add the contents of memory cell №12 to
the contents of memory cell №14. In our pseudo-code, we can write

[14] <- [14] + [12]

Our first program in pseudo-code is shown on the left of the table:

[a] <- 1 Here, we put assembly instructions corresponding to pseudo-

[b] <- 1 code.

[b] <- [b] +

[a]
[a] <- [a] + 1
[b] <- [b] *
[a]

“<-” means moving (assigning) the new value to the contents of a

memory location (address). “//” is a comment sign, and the rest of the
line is a comment. “=” shows the current value at a memory location
(address).
To remind, a code written in a high-level programming language is
translated to a machine language by a compiler. However, the machine
language can be readable if its digital codes are represented in some
mnemonic system called assembly language. For example, ADD X1, X1,
#1 is increment by one of what is stored in the register memory cell X1.

“Arithmetic” Project: Assigning Numbers to

Memory Locations
We remind that “a” means the location (address) of the memory cell,
and it is also the name of the location (address) 00000000004b2b00
(see Figure 1-3). [a] means the contents (number) stored at the address
“a.”
If we use the C or C++ language, “a” is called “the variable a,” and we
write the assignment as
a = 1;
In ARM64 assembly language, we write several instructions for that:

adr x0, a
mov w1, #1
str w1, [x0]

In the GDB disassembly output, we may see the following code:

adrp x0, 0x4b2000

add x0, x0, #0xb00
mov w1, #0x1
str w1, [x0]

We show the translation of our pseudo-code into assembly language

in the right column:

[a] <- 1 // x0 = a adr x0, a

// w1 = 1 mov w1, #1
// [a] = 1 str w1, [x0]
[b] <- 1 // x0 = b adr x0, b
// w1 = 1 mov w1, #1
// [b] = 1 str w1, [x0]
[b] <- [b] + [a]
[a] <- [a] + 1
[b] <- [b] * [a]

adrp x0, 0x4b2000, and subsequent add x0, x0, #0xb00

is how the compiler generates code to calculate the address “a” instead
of specifying it directly. Such code is required for addressing large
regions of memory, and the compiler uses it even for smaller regions
where just one adr instruction is sufficient.
Literal constants have the # prefix, for example, #0x1. The 0x prefix
means the following number is hexadecimal. We explain such numbers
in Chapter 3. Please also notice that the movement direction is the same
Visit https://ebookmass.com today to explore
a vast collection of ebooks across various
genres, available in popular formats like
PDF, EPUB, and MOBI, fully compatible with
all devices. Enjoy a seamless reading
experience and effortlessly download high-
quality materials in just a few simple steps.
Plus, don’t miss out on exciting offers that
let you access a wealth of knowledge at the
best prices!
Other documents randomly have
different content
puolustanut niin monien ruhtinaiden uhkaamaa maatansa, lähtikin
maaliskuussa 1716 20,000 miehen kanssa Norjaan.

Sitten Hannibalin päivien ei oltu nähty kenraalia, joka, koska ei

voinut puolustautua omassa maassaan vihollisiansa vastaan, lähti
sotimaan heitä vastaan heidän valtioittensa sydämessä. Hänen
lankonsa, Hessenin prinssi, seurasi häntä tällä retkellä.

Ruotsista voidaan kulkea Norjaan ainoastaan sangen vaarallisien

solien kautta, ja niiden ohi päästyä kohdataan vähän väliä
vesilammikoita, joita meri on sinne luonut kallioiden väliin. Niinpä
täytyikin joka päivä tehdä siltoja. Pieni luku tanskalaisia olisi kyennyt
pysähdyttämään ruotsalaisen armeijan, mutta ei oltu osattu aavistaa
tätä äkillistä maahantunkeutumista. Vieläkin enemmän ihmetytti
Eurooppaa se, että tsaari pysyi paikallaan näiden tapausten aikana
eikä yrittänyt maallenousua Ruotsiin, kuten hän oli siitä sopinut
liittolaistensa kanssa.

Tämän toimettomuuden syynä oli eräs kaikkein suurimpia, mutta

samalla toimeenpanoltaan vaikeimpia suunnitelmia, mitä ihmisjärki
on koskaan harkinnut.

Frankenissa syntynyt, välittömästi valtakunnan alainen vapaaherra,

parooni Henrik von Görtz oli tehnyt Ruotsin kuninkaalle suuriarvoisia
palveluksia, mainitun hallitsijan oleskellessa Benderissä, ja sitten
päässyt hänen suosikikseen ja pääministerikseen.

Ei ole milloinkaan ollut miestä, joka olisi ollut notkeampi ja samalla

rohkeampi, neuvokkaampi vastoinkäymisissä, suurisuuntaisempi
aikeissaan ja toimeliaampi niiden toteuttamisessa. Hän ei säikähtänyt
mitään suunnitelmaa, ei arkaillut mitään keinoa; hän tuhlasi lahjoja,
lupauksia, valoja, totuutta ja valhetta.
 Hän matkusti Ruotsista Ranskaan, Englantiin ja Hollantiin
mieskohtaisesti koettelemaan niitä vaikutuskeinoja, joita hän aikoi
käyttää. Hän olisi kyennyt järkyttämään koko Eurooppaa ja oli sitä jo
suunnitellutkin. Mihin hänen herransa pystyi armeijan etunenässä,
siihen hän pystyi kabinetissa. Hänellä olikin sellainen vaikutusvalta
Kaarle XII:een, jollaista ei ollut yhdelläkään ministerillä ollut ennen
häntä.

Tämä kuningas, joka kaksikymmenvuotiaana oli antanut vain

käskyjä kreivi Piperille, otti nyt ohjeita parooni Görtziltä, ollen sitä
enemmän kuuliainen tälle ministerille, mitä enemmän onnettomuus
pakoitti hänet kuulemaan muiden neuvoja ja mitä enemmän Görtzin
antamat neuvot sopeutuivat hänen rohkeuteensa. Görtz huomasi,
että niin monista Ruotsia vastaan liittyneistä ruhtinaista Hannoverin
vaaliruhtinas ja Englannin kuningas Yrjö oli se, jota Kaarle vihasi
enimmin, koska hän oli ainoa, jota Kaarle ei ollut loukannut. Yrjö oli
näet sekaantunut riitaan sen rauhoittamisen varjolla, mutta itse
asiassa saadakseen pitää hallussaan Bremenin ja Werdenin, joihin
hänellä ei näyttänyt olevan muuta oikeutta kuin se, että oli ne
halvasta hinnasta ostanut Tanskan kuninkaalta, jolle ne eivät
ollenkaan kuuluneet.

Hän huomasi myös ajoissa, että tsaari oli tyytymätön liittolaisiinsa,

jotka yhdessä olivat estäneet häntä sijoittumasta Saksan
valtakuntaan, missä tämä jo liiankin vaaralliseksi muuttunut hallitsija
mielellään halusi saada jalansijaa. Wismar, ainoa kaupunki, joka vielä
oli ollut ruotsalaisten hallussa Saksan rannikolla, antautui vihdoin
preussilaisille ja tanskalaisille 14 p:nä helmik. 1716. Nämä eivät
olleet tahtoneet edes sallia Mecklenburgissa olevien venäläisten
joukkojen ottaa osaa sen piiritykseen. Moinen, jo kahden vuoden
kuluessa usein uudistunut epäluottamus oli vieroittanut tsaarin
mielen liittolaisista ja kenties pelastanut Ruotsin perikadosta. On
olemassa monta esimerkkiä siitä, kuinka yksi ainoa valta on
valloittanut liittoutuneet valtiot, mutta sangen vähän siitä, että useat
liittoutuneet ovat valloittaneet suuren valtakunnan. Joskin heidän
yhdistyneet voimansa ovat sen murskanneet, ovat heidän riitansa
sen jälleen nostaneet pystyyn.

Vuodesta 1714 saakka olisi tsaari voinut nousta maihin Ruotsissa.

Mutta joko hän sitten ei voinut sopia asiasta syystä kyllä kateellisten
liittolaistensa, Puolan, Englannin, Tanskan ja Preussin kuninkaitten
kanssa, tai hän ei vielä uskonut joukkojansa kyllin sotakuntoisiksi
käymään omien kotiliesien ääressä sen saman kansan kimppuun,
jonka pelkät talonpojat olivat voittaneet tanskalaisten valiojoukot;
joka tapauksessa hän aina lykkäsi toistaiseksi mainitun yrityksen.

Lisäksi pidätti häntä vielä rahanpuute. Tsaari oli maailman

mahtavimpia, mutta samalla köyhimpiä hallitsijoita. Hänen tulonsa
eivät tällöin nousseet enempään kuin 24 miljoonaan livreen. Hän oli
kyllä löytänyt kulta-, hopea-, rauta- ja vaskikaivoksia, mutta niiden
tuottama hyöty oli vielä epävarma ja niiden käyttö kallishintainen.
Hän oli pannut vireille suuren kaupankäynnin, mutta alku tuotti
hänelle vain toiveita. Hänen vastavalloitetut maakuntansa kohottivat
hänen mahtiaan ja kunniaansa, mutta eivät lisänneet hänen
tulojansa. Tarvittiin aikaa, ennenkuin Liivinmaan haavat umpeutuivat,
sillä tätä viljavaa maakuntaa olivat julmasti hävittäneet viisitoista
sotavuotta, rauta, tuli ja ruttotauti; tyhjänä asukkaista se oli vain
taakaksi voittajalleen. Hänen ylläpitämänsä laivastot, hänen alati
suunnittelemansa uudet yritykset tyhjensivät hänen rahavaransa.
Hänen oli ollut pakko ryhtyä huonoon keinoon, nimittäin rahan arvon
kohottamiseen, mikä ei koskaan paranna valtion kärsimyksiä ja on
epäedullinen varsinkin sellaiselle maalle, joka tuottaa ulkomailta
enemmän tavaraa kuin vie sinne.

Nämä olivat osaksi ne perusteet, joille Görtz rakensi

suunnitelmansa mullistuksen aikaansaamiseksi. Hän rohkeni esittää
Ruotsin kuninkaalle, että tämä hankkisi rauhan Venäjän keisarilta
mihin hintaan hyvänsä, saattoi hänet huomaamaan, että tsaari oli
suutuksissaan Puolan ja Englannin kuninkaille, ja antoi hänen
ymmärtää, että Pietari Aleksejevitsh ja Kaarle XII yhtyneinä
kykenisivät vapisuttamaan koko muuta Eurooppaa.

Tsaarin kanssa ei voitu tehdä rauhaa luovuttamatta hänelle suurta

osaa Itämeren itä- ja pohjoispuolella olevista maakunnista, mutta
Görtz esitti kuninkaan harkittavaksi, kuinka hän, luovuttamalla nuo
maakunnat, jotka jo olivat tsaarin hallussa ja joita ei voitaisi enää
ottaa takaisin, voisi saada kunnian asettaa jälleen Stanislauksen
Puolan ja Jaakko II:n pojan Englannin valtaistuimelle sekä palauttaa
Holsteinin herttuan maahansa.

Kaarle, jota nämä suuret aatteet mairittelivat, vaikkapa hän ei

liioin luottanutkaan niiden menestymiseen, antoi ministerilleen
avoimet valtuudet. Görtz matkusti Ruotsista, mukanaan valtakirja,
joka valtuutti hänet rajoituksitta kaikkiin neuvotteluihin ja nimitti
hänet täysinvaltuutetuksi asiamieheksi kaikkien niiden ruhtinasten
luo, joiden kanssa hän arveli tarpeelliseksi neuvotella. Ensiksi hän
otti selvää Moskovan hovin aikeista, käyttämällä apunaan erästä
skotlantilaista, nimeltä Areskins [oikeammin Erskine, Robert. —
Suom. muist.], joka oli tsaarin ensimäinen henkilääkäri ja
pretendentin puolueen kannattaja, kuten melkein kaikki sellaiset
skotlantilaiset, jotka eivät eläneet Lontoon hovin suosiosta.
 Mainittu lääkäri osasi painostaa ruhtinas Menshikoville tämän
suunnitelman tärkeyttä ja suuruutta kaikella siihen kiintyneen
ihmisen innokkuudella. Ruhtinas Menshikovia asia miellytti; tsaari
antoi sille hyväksymisensä. Sensijaan että olisi noussut Ruotsissa
maihin, kuten oli sopinut liittolaistensa kanssa, tsaari antoi
joukkojensa talvehtia Mecklenburgissa, saapuipa itsekin sinne, muka
tyynnyttämään riitaisuuksia, joita oli syntynyt Mecklenburgin
herttuan ja samaisen maan aateliston kesken, mutta itse asiassa
toteuttamaan lempiaiettansa saada itselleen Saksassa
ruhtinaskunnan; hän näet toivoi saavansa Mecklenburgin herttuan
myömään hallitsijavaltansa.

Liittolaisia moinen menettely suututti. He näet eivät lainkaan

halunneet niin pelottavaa naapuria, joka, saatuaan kerran haltuunsa
Saksan maita, voisi jonakin kauniina päivänä valituttaa itsensä sen
keisariksi ja masentaa sen ruhtinaat. Mitä enemmän he olivat
suutuksissaan, sitä enemmän parooni Görtzin suuri suunnitelma
läheni toteutumistaan. Sillävälin hän neuvotteli kaikkien
liittoutuneiden ruhtinasten kanssa, voidakseen paremmin peittää
salaisen vehkeilynsä. Myöskin tsaari piti vireillä heidän kaikkien
toiveita. Kaarle XII oli samaan aikaan Norjassa lankonsa Hessenin
prinssin kanssa 20,000 miehen etunenässä. Mainittua maata oli
puolustamassa vain 11,000 tanskalaista, jakaantuneina useaan
osastoon, jotka kuningas ja Hessenin prinssi tuhosivat.

Kaarle samosi Kristianian, Norjan kuningaskunnan pääkaupungin,

edustalle saakka. Onni alkoi jälleen muuttua hänelle suopeaksi tällä
maailman kulmalla. Mutta kuningas ei koskaan pitänyt tarpeeksi
huolta sotaväkensä muonituksesta. Tanskalainen armeija ja laivasto
lähenivät puolustamaan Norjaa; Kaarle, ollen elintarpeiden
puutteessa peräytyi Ruotsiin odottamaan tulosta ministerinsä
laajoista suunnitelmista.

Tämä työ vaati syvää salaperäisyyttä ja suunnattomia

alkuvalmisteluja, molemmat seikkoja, jotka huonosti soveltuivat
toisiinsa. Görtz etsi Aasian meriltä saakka apua, joka, niin
vastenmieliseltä kuin se näyttikin, olisi sentään ollut varsin
hyödyllinen Skotlantiin aiottua maihinnousua varten ja joka ainakin
olisi tuonut Ruotsiin rahaa, miehiä ja laivoja.

Kauan aikaa sitten olivat näet kaikkien kansain merirosvot, mutta

erityisesti englantilaiset, tehneet keskenään liiton ja häirinneet
Euroopan ja Amerikan meriä. Vainottuina säälittä kaikkialla he olivat
vetäytyneet Afrikan itäpuolella olevan suuren Madagaskarin saaren
rannikolle. Ne olivat epätoivoon joutuneita ihmisiä, melkein kaikki
tunnettuja teoista, joilta puuttui vain oikeudellisuutta ollakseen
sankarillisia. He etsivät nyt ruhtinasta, joka olisi ottanut heidät
suojelukseensa; mutta kansainväliset lait sulkivat heiltä koko
maailman satamat.

Saatuaan tietää Kaarle XII:n palanneen Ruotsiin he toivoivat, että

tämä sodanhaluinen ja sotaan pakoitettu ruhtinas, jolta puuttui
laivasto ja sotamiehet, tekisi heidän kanssaan suotuisan sopimuksen.
Niinpä he lähettivätkin hänen luoksensa valtuutettunsa, joka saapui
Eurooppaan eräässä hollantilaisessa laivassa ja joka ehdotti parooni
Görtzille, että heille suotaisiin pääsy Göteborgin satamaan, jonne he
tarjoutuivat saapumaan kuudellakymmenellä rikkauksin lastatulla
laivalla.

Parooni sai kuninkaan suostumaan ehdotukseen; niinpä

seuraavana vuonna lähetettiinkin kaksi ruotsalaista aatelismiestä,
Cronström ja Mendal, lopullisesti päättämään asiasta noiden
Madagaskarin merirosvojen kanssa. Sittemmin löysi Görtz
säädyllisemmän ja vaikutusvaltaisemman auttajan kardinaali
Alberonista, mahtavasta nerosta, joka on hallinnut Espanjaa kylliksi
kauan kunniansa hyväksi, mutta liian vähän aikaa tämän valtion
suuruuden hyväksi.

Alberoni liittyi innokkaasti suunnitelmaan, jonka mukaan Jaakko

II:n poika oli asetettava Englannin valtaistuimelle. Koska hän
kuitenkin vasta äskettäin oli päässyt ministeristöön, ja koska hänen
oli ensin saatettava Espanja entiselleen, ennenkuin voi ajatella
muiden kuningaskuntain mullistamista, niin näytti siltä, ettei hän
vielä useaan vuoteen voisi ryhtyä tähän suureen työhön. Mutta
vähemmässä kuin kahdessa vuodessa nähtiin, kuinka hän muutti
Espanjan uuteen muotoon, antoi sille jälleen sen arvovallan
Euroopassa, saattoi, kuten väitetään, turkkilaiset käymään Saksan
keisarin kimppuun ja yritti samaan aikaan temmata Ranskan
hallituksen Orléansin herttualta ja Suurbritannian kruunun kuningas
Yrjöltä. Niin vaarallinen voi olla yksi ainoa mies, kun hän hallitsee
rajattomalla vallalla mahtavaa valtiota ja hänellä on tarpeeksi
rohkeutta ja hengensuuruutta!

Siroiteltuaan siten Venäjän ja Espanjan hoveihin sen tulipalon

ensimäiset kipunat, jota hän hautoi mielessään, Görtz matkusti
salaisesti Ranskaan ja sieltä Hollantiin, jossa hän tapasi pretendentin
kannattajia. Hän otti mitä tarkimmin selkoa heidän voimistaan,
Englannin tyytymättömien luvusta ja mielialasta, rahavaroista, joita
he voivat hankkia, ja joukoista, joita he voivat asettaa jalkeille.
Tyytymättömät vaativat ainoastaan 10,000 miestä apuväkeä ja
arvelivat näiden joukkojen avulla voivansa suorittaa aivan varman
vallankumouksen. Ruotsin Englannissa olevalla lähettiläällä, kreivi
Gyllenborgilla, joka oli saanut ohjeita parooni Görtziltä, oli useita
neuvotteluja Lontoossa tyytymättömien johtomiesten kanssa. Hän
rohkaisi heitä ja lupasi heille kaikki, mitä he halusivat. Pretendentin
puolue meni niin pitkälle, että hankki melkoisia rahamääriä, jotka
Görtz otti huostaansa Hollannissa. Hän hieroi kauppaa muutamien
laivojen ostosta ja ostikin niitä kuusi Bretagnesta kaikenlaatuisine
aseineen.

Nyt hän lähetti salaa Ranskaan useita upseereja, muiden muassa

ritari de Folardin, joka, tehtyään kolmekymmentä sotaretkeä
Ranskan armeijoissa ja korjattuaan niistä kovin vähän palkintoa,
vähän aikaa sitten oli tarjonnut palvelustansa Ruotsin kuninkaalle,
vähemmän mistään etujen toivosta kuin halusta palvella sellaisen
kuninkaan alaisena, jolla oli niin hämmästyttävä maine. Muutoinkin
ritari de Folard toivoi saavansa tämän ruhtinaan mieltymään niihin
uusiin aatteihin, joita hänellä oli sodankäyntiin nähden. Hän oli koko
ikänsä filosofin tavoin tutkinut tätä taitoa ja julkaisi sittemmin
keksintönsä Polybios-selityksissään. Kaarle XII, joka itse oli käynyt
sotaa uudella tavalla eikä missään sallinut vanhain tottumusten
johtaa itseään, mieltyi hänen mielipiteihinsä. Hän määräsi ritari de
Folardin yhdeksi niitä välikappaleita, joita hän aikoi käyttää
hyväkseen Skotlantiin suunnitellussa maihinnousussa. Tämä
aatelismies pani nyt Ranskassa toimeen parooni Görtzin salaiset
määräykset. Paljon ranskalaisia upseereja ja vielä suurempi luku
irlantilaisia yhtyi tähän uudenlaatuiseen salaliittoon, joka samaan
aikaan pantiin vireille Englannissa, Ranskassa ja Venäjällä ja jonka
haarat salaisesti ulottuivat Euroopan toisesta päästä toiseen.

Nämä valmistelut olivat vielä itsessään vähäarvoiset parooni

Görtzille, mutta jo niiden alkuunpano oli sinänsä paljon. Tärkein
kohta, jota ilman mikään ei voinut onnistua, oli saada aikaan rauha
tsaarin ja Kaarlen kesken; mutta siinä olikin vielä monet vaikeudet
tasoitettavina. Venäjän valtioministeri parooni Ostermann ei aluksi
ollut erityisemmin innostunut Görtzin ehdotuksiin; hän oli yhtä
varovainen kuin Kaarlen ministeri oli yritteliäs. Hänen hidas ja
harkitseva valtiotaitonsa tahtoi antaa kaiken ensin kypsyä; sen sijaan
toisen malttamaton henki tahtoi jo heti kylvämisen perästä korjata
sadon. Ostermann pelkäsi, että hänen herransa tsaari, tämän
yrityksen loiston häikäisemänä, voisi myöntää Ruotsille liian edullisen
rauhan; niinpä hän viivyttikin pitkäveteisyydellään ja vastaväitteillään
tämän asian päättämistä.

Parooni Görtzin onneksi tsaari itse saapui Hollantiin vuoden 1717

alussa. Hänen tarkoituksensa oli mennä sieltä Ranskaan; hän ei näet
vielä ollut nähnyt tätä kuuluisaa kansakuntaa, jota enemmän kuin
sadan vuoden ajan sen kaikki naapurit ovat moittineet, kadehtineet
ja jäljitelleet. Hän tahtoi siellä tyydyttää kyllästymätöntä tiedon- ja
opinhaluaan ja samalla ajaa valtiollisia tarkoitusperiään.

Görtz näki tämän keisarin kahdesti Haagissa. Näissä kahdessa

neuvottelussa hän pääsi pitemmälle kuin kuudessa kuukaudessa
valtuutettujen kanssa. Kaikki kääntyi suotuisaan suuntaan; hänen
suuret aikeensa näyttivät olevan läpipääsemättömän salaperäisyyden
peitossa, ja hän luulotteli itselleen, että Eurooppa saisi ne tietoonsa
vasta niitä toimeenpantaessa. Sillä välin hän puhui Haagissa
yksinomaan rauhasta; hän mainitsi julki pitävänsä Englannin
kuningasta pohjoismaiden rauhantuojana. Vieläpä hän näennäisesti
puuhasi pidettäväksi Braunschweigissa kongressia, missä Ruotsin ja
sen vihollisten edut voitaisiin ratkaista sovinnollisesti.

Ensimäisenä paljasti hänen vehkeilynsä Ranskan sijaishallitsija,

Orléansin herttua; hänellä oli vakoojia kaikkialla Euroopassa. Tämä
ihmislaji, jonka ammattina on myödä ystäviensä salaisuus ja joka
elää ilmiannoista, jopa usein parjauksistakin, oli siinä määrin
lisääntynyt Ranskassa hänen hallituksensa aikana, että kansan
toinen puoli vakoili toista. Orléansin herttua, jota mieskohtaiset
suhteet yhdistivät Englannin kuninkaaseen, paljasti hänelle häntä
vastaan punotut vehkeet.

Samaan aikaan alkoivat hollantilaiset epäillä Görtzin käytöstä ja

ilmoittivat epäilynsä Englannin lähettiläälle. Juuri kun Görtz ja
Gyllenborg innokkaasti toimivat suunnitelmiensa hyväksi, vangittiin
äkkiä heidät molemmat, toinen Deventerissä Geldernissä, toinen
Lontoossa.

Koska Gyllenborg Ruotsin lähettiläänä oli loukannut kansainvälistä

oikeutta salaliittoutumalla sitä ruhtinasta vastaan, jonka luo hänet oli
valtuutettu, niin loukattiin nyt arkailematta samaa oikeutta hänen
persoonaansa nähden. Mutta kummastusta herätti se, että Hollanti,
ennenkuulumattomasta kohteliaisuudesta Englannin kuningasta
kohtaan, oli pannut parooni von Görtzin vankeuteen. Vieläpä
annettiin kreivi von Welderenin tehtäväksi kuulustella häntä. Tämä
muodollisuus oli vain uusi loukkaus, joka jäi tuloksettomaksi ja
päinvastoin saattoi hollantilaiset pulaan. Görtz näet kysyi kreivi von
Weldereniltä, tunsiko tämä hänet. "Kyllä, hyvä herra", vastasi
hollantilainen. "No hyvä", sanoi parooni von Görtz, "jos te kerran
tunnette minut, niin tulee teidän tietää, että minä puhun ainoastaan
sitä, mitä tahdon". — Kuulustelua ei jatkettu sen pitemmältä. Kaikki
lähettiläät, mutta varsinkin Espanjan ministerinä Englannissa oleva
Monteleonin markiisi, panivat vastalauseensa Görtzin ja Gyllenborgin
persooniin kohdistettua väkivaltaa vastaan. Hollantilaiset eivät
voineet mitenkään puolustella tekoaan; he eivät ainoastaan olleet
loukanneet pyhitettyä oikeutta, vangitessaan Ruotsin kuninkaan
pääministerin, joka ei ollut vehkeillyt mitään heitä vastaan, vaan
myös siten suoranaisesti toimineet sen kallisarvoisen vapauden
periaatteita vastaan, joka on houkutellut heidän maahansa niin
paljon muukalaisia ja ollut heidän suuruutensa perustuksena.

Mitä Englannin kuninkaaseen tulee, niin hän oli menetellyt aivan

oikein vangituttaessaan vihollisen. Hän painatti puolustukseksensa
parooni Görtzin ja kreivi Gyllenborgin kirjeet, jotka oli löydetty
jälkimäisen papereista. Ruotsin kuningas oli tällöin Skånen
maakunnassa; nämä painetut kirjeet tuotiin hänelle, samalla kun
hänelle ilmoitettiin hänen kahden ministerinsä pidättäminen. Kaarle
kysyi hymyillen, eikö hänenkin kirjeitään oltu painettu. Samalla hän
määräsi Tukholmassa olevan Englannin valtuutetun perheineen ja
palvelijoineen vangittavaksi; Hollannin valtuutetulta hän kielsi pääsyn
hoviin ja pani hänet valvonnan alaiseksi. Sillä välin hän ei
tunnustanut julkisesti eikä myöskään kieltänyt parooni Görtzin
puuhia. Ollen liian ylpeä kieltämään yritystä, jonka oli itse
hyväksynyt, ja liian viisas myöntämään omakseen melkein jo
syntymässään paljastettua suunnitelmaa, hän noudatti Englantia ja
Hollantia kohtaan vain halveksivaa vaitioloa.

Tsaari menetteli aivan toisin. Koska häntä ei ollut mainittu nimeltä

Görtzin ja Gyllenborgin kirjeissä, vaan ainoastaan hämärästi
kosketeltu, niin hän kirjoitti Englannin kuninkaalle pitkän kirjeen,
täynnä kohteliaisuuksia salaliiton paljastumisen johdosta ja
vilpittömän ystävyyden vakuutuksia. Kuningas Yrjö otti hänen
vakuuttelunsa vastaan niihin uskomatta ja oli antavinaan pettää
itseänsä.

Yksityishenkilöjen punoma salaliitto menee myttyyn heti kun se on

paljastettu, mutta kuningasten salaliitto saa siitä vain uusia voimia.
Tsaari saapui Pariisiin toukokuussa samana vuonna 1717. Hän ei
kuluttanut siellä aikaansa yksinomaan ihailemalla taiteen ja luonnon
kauneuksia ja käymällä katsomassa akatemioita, yleisiä kirjastoja,
merkillisten esineiden kokoelmia ja kuninkaallisia palatseja; hän
ehdotti Ranskan sijaishallitsijalle Orléansin herttualle sopimusta,
jonka hyväksyminen olisi voinut kohottaa Venäjän suuruuden
huippuunsa. Hänen tarkoituksensa oli liittyä Ruotsin kuninkaaseen,
joka luovuttaisi hänelle suuria alueita, riistää tanskalaisilta kokonaan
Itämeren herruus, heikontaa englantilaisia kansalaissodalla ja
kääntää Venäjälle koko pohjoismaiden kauppa. Eipä hän edes
arkaillut yllyttää kuningas Stanislausta jälleen kuningas Augustia
vastaan, jotta sitten, tulen loimutessa joka taholta, hän voisi rientää
sitä joko kiihdyttämään tai sammuttamaan sen mukaan kuin se
soveltuisi hänen etuihinsa. Siinä tarkoituksessa hän ehdotti Ranskan
sijaishallitsijalle välittäjän tointa Ruotsin ja Venäjän välillä ynnä
lisäksi hyökkäys- ja puolustusliittoa näiden kruunujen ja Espanjan
kanssa.

Orléansin herttua ei kuitenkaan hyväksynyt tätä sopimusta, joka

näytti niin luonnolliselta ja niin edulliselta asianomaisille kansoille ja
antoi heidän käsiinsä Euroopan tasapainon. Hän ryhtyi aivan samaan
aikaan vallan vastakkaisiin suhteihin: hän liittyi Saksan keisariin ja
Englannin kuninkaaseen. Sellainen muutos, valtion todellista etua
silmällä pitäen, oli tällöin tapahtunut asianomaisten ruhtinasten
mielissä, että tsaari oli jo valmis julistautumaan entistä liittolaistansa
kuningas Augustia vastaan ja menemään verivihollisensa Kaarlen
puolelle, samalla kun Ranska oli saksalaisten ja englantilaisten
hyväksi ryhtymäisillään sotaan Ludvig XIV:n pojanpoikaa vastaan,
kannatettuaan häntä niin kauan samoja vihollisia vastaan niin
suurella rahan ja veren hukalla. Kaikki, mitä tsaari epäsuorasti
saavutti, supistui siihen, että sijaishallitsija käytti vaikutusvaltaansa
parooni Görtzin ja kreivi Gyllenborgin vapauttamiseksi. Tsaari palasi
valtakuntaansa kesäkuun lopussa, suotuaan Ranskan nähdä
harvinaisen ilmiön, keisarin, joka matkusti oppiakseen. Mutta
useimmat ranskalaiset näkivät hänestä vain hänen karkean
ulkokuorensa, joka oli seurauksena hänen huonosta
kasvatuksestaan; sensijaan lainlaatija, uuden kansakunnan luoja,
suuri mies jäi heiltä huomaamatta.

Sen, mitä tsaari turhaan oli etsinyt Orléansin herttuasta, hän kohta
löysi kardinaali Alberonista, joka oli päässyt kaikkivoivaksi
Espanjassa. Alberoni ei toivonut mitään niin suuresti kuin
pretendentin valtaanpalauttamista, sillä olihan hän Espanjan
ministeri, jota maata Englanti oli kohdellut niin pahoin, ja Englannin
kanssa Espanjaa vastaan liittoutuneen Orléansin herttuan
persoonallinen vihamies sekä vihdoin sen kirkon pappi, jonka
puolesta pretendentin isä oli niin sopimattomaan aikaan kadottanut
kruununsa.

Ormondin herttua, jota Englannissa rakastettiin yhtä paljon kuin

Marlboroughin herttuata ihailtiin, oli kuningas Yrjön valtaistuimelle
noustessa jättänyt isänmaansa ja vetäytynyt Madridiin. Täältä hän
matkusti Espanjan kuninkaan ja pretendentin täysinvaltuutettuna
asiamiehenä, erään toisen englantilaisen, nimeltä Irnegan, taitavan
ja yritteliään miehen kanssa Kuurinmaalle tapaamaan tsaaria tämän
läpimatkalla Mitaussa. Hän pyysi tsaarin tytärtä, prinsessa Anna
Petrovnaa, Jaakko II:n pojalle puolisoksi, toivoen, että tämä liitto
entistä lujemmin kiinnittäisi tsaarin tämän kovaonnisen ruhtinaan
etuihin. Mutta asiain kulun edistämisen asemesta tämä ehdotus oli
vähällä viivyttää koko yritystä joksikin aikaa. Parooni Görtz oli
suunnitelmissaan jo aikoja sitten määrännyt mainitun prinsessan
Holsteinin herttualle, joka todella sittemmin naikin hänet. Saatuaan
siis tietää Ormondin herttuan aikeista hän kävi kateelliseksi ja ryhtyi
ehkäisemään niitä. Hän pääsi vankeudesta elokuun lopussa samoin
kuin kreivi Gyllenborg, Ruotsin kuninkaan suvaitsematta tehdä
vähintäkään anteeksipyyntöä Englannin kuninkaalle tai osoittamatta
pienintäkään tyytymättömyyttä ministerinsä käytöksen johdosta.

Samaan aikaan päästettiin Tukholmassa perheineen vapaaksi

Englannin lähettiläs, jota oli kohdeltu paljoa ankarammin kuin
Gyllenborgia Lontoossa.

Vapautettu Görtz oli sama kuin irti päästetty vihollinen, jota

entisten mahtavien vaikutinten lisäksi kannusti nyt myös kostonhimo.
Hän riensi postihevosilla tsaarin luo, ja hänen kehoittelunsa
vaikuttivat tähän ruhtinaaseen enemmän kuin koskaan ennen. Hän
vakuuttikin heti vähemmässä kuin kolmessa kuukaudessa yhden
ainoan Venäjän valtuutetun kanssa poistavansa tieltä kaikki esteet,
jotka viivyttivät rauhantekoa Ruotsin kanssa. Hän otti käteensä
tsaarin itsensä piirtämän maantieteellisen kartan, veti siihen viivan
Viipurista Laatokan järven kautta Jäämereen saakka ja lupasi
suostuttaa herransa luovuttamaan kaiken mainitun viivan itäpuolella
olevan maan ynnä Karjalan, Inkerin ja Liivinmaan. Vihdoin hän
ehdotti avioliittoa tsaarin tyttären ja Holsteinin herttuan kesken,
kuvitellen tsaarille, että herttua voisi luovuttaa maansa hänelle
samanarvoisesta aluekorvauksesta, ja että tsaarista siten tulisi
Saksan keisarikunnan jäsen, samalla kun hän antoi tämän kaukaa
nähdä keisarinkruununkin, joka helposti voisi joutua joko hänen tai
jonkun hänen jälkeläisensä päähän. Täten hän imarteli Venäjän
itsevaltiaan kunnianhimoisia aikeita, riisti pretendentiltä tsaarin
tyttären, mutta avasi hänelle korvaukseksi tien Englantiin ja saavutti
siten yhdellä kertaa kaikki tarkoituksensa.
 Tsaari määräsi Ahvenanmaan saaren niiden neuvottelujen
paikaksi, joita hänen valtioministerinsä Ostermann tulisi pitämään
parooni Görtzin kanssa. Ormondin herttuaa pyydettiin palajamaan,
jottei herätettäisi liiaksi epäluuloja Englannissa, jonka kanssa tsaari
ei tahtonut rikkoa välejänsä ennenkuin hyökkäyksen alkaessa.
Pietariin jäi vain Ormondin herttuan uskottu, Irnegan, jatkamaan
salahankkeita; hän majaili kaupungissa niin varovaisesti, että lähti
ulos vain öisin ja tapasi tsaarin ministeriä ainoastaan valepuvussa,
milloin puettuna talonpojaksi, milloin tataariksi.

Ormondin herttuan lähdettyä tsaari antoi Englannin kuninkaan

ymmärtää, kuinka suuren palveluksen hän oli tehnyt tälle
lähettämällä matkaansa pretendentin innokkaimman kannattajan;
niinpä parooni Görtz palasikin toivorikkain mielin Ruotsiin.

Täällä hän tapasi herransa 36,000:n säännöllisiin joukkoihin

kuuluvan miehen etunenässä ja rannikot nostoväen suojelemina.
Kuninkaalta puuttui vain rahaa; luotto oli käytetty loppuun
valtakunnan sekä sisä- että ulkopuolella. Ranska, joka oli antanut
hänelle Ludvig XIV:n viimeisinä vuosina jonkun verran apurahoja, ei
nyt Orléansin herttuan hallitessa, joka noudatti aivan päinvastaisia
näkökohtia, antanut enää mitään. Espanja tosin lupasi, mutta oli
toistaiseksi kykenemätön tarjoamaan juuri mitään. Parooni Görtz
pani nyt toimeen erään suunnitelman, jota hän oli koetellut jo ennen
Ranskaan ja Hollantiin lähtöänsä. Hän näet aikoi antaa kuparille
saman arvon kuin hopealle, siten että kupariraha, jonka oleellinen
arvo oli puoli sou'ta, ruhtinaan leimalla varustettuna kävisi
neljästäkymmenestä sou'sta; — siis melkein samoin kuin piiritetyssä
kaupungissa vallanpitäjät usein ovat maksaneet sotamiehille ja
porvareille nahkarahoilla odottaessaan, että voitaisiin jälleen saada
oikeita rahoja. Moiset valerahat, jotka pakkotila on keksinyt ja joille
vain luottamus yksin voi antaa pysyvän arvon, ovat vekselin tapaisia,
joiden näennäinen arvo helposti nousee valtiossa olevien todellisten
varojen yli.

Sellaiset apukeinot voivat olla erittäin hyödyllisiä vapaassa

maassa; ne ovat joskus pelastaneetkin tasavaltoja, mutta monarkiat
ne melkein varmasti tuhoavat. Kun näet kansa piankin menettää
luottamuksensa niihin, täytyy ministerin turvautua epärehellisyyteen.
Hän lisää näitä aatteellisia rahoja yli kaikkien määrien, yksityiset
kätkevät rahansa, ja koko koneisto särkyy, aiheuttaen sekamelskaa
ja usein mitä suurimpia onnettomuuksia. Niin kävi nyt Ruotsissakin.

Levitettyään aluksi varovaisesti yleisön keskuuteen näitä uusia

rahoja parooni Görtzin oli pian pakko mennä siinä yli kaikkien
rajojen, kun hän ei enää jaksanut hillitä alkuunpanemaansa liikettä.
Kaikki kauppatavarat ja elintarpeet näet nousivat huimaaviin
hintoihin, ja niin hänen täytyi yhä lisätä kuparirahojen määrää;
mutta kuta enemmän ne lisääntyivät, sitä arvottomammiksi ne
kävivät. Niinpä Ruotsi, ollen tulvillaan tätä väärää rahaa, nostikin
suuttumuksen myrskyn parooni Görtziä vastaan. Kansa, joka yhä
kunnioitti Kaarle XII:tta, ei liioin rohjennut vihata häntä, mutta antoi
koko kiukkunsa painon kohdata ministeriä, joka muukalaisena ja
raha-asiain hoitajana oli kahdenkertaisesi yleisen vihan esineenä.

Eräs hänen papiston maksettavaksi aikomansa vero saattoi hänet

koko kansan kiroihin. Papit, jotka liiankin usein tekevät asiansa
yhteiseksi Jumalan asian kanssa, nimittivät häntä julkisesti
jumalankieltäjäksi, koska hän vaati heiltä rahaa. Uusiin
kuparirahoihin oli leimattu muutamien vanhanajan jumalien kuvia;
siitä saatiin aihe nimittää näitä rahoja "parooni Görtzin jumaliksi".
 Häneen kohdistettuun yleiseen vihaan liittyi toisten ministerien
kateus, joka oli sitä leppymättömämpi, kuta voimattomampi se silloin
oli. Myös kuninkaan sisar ja hänen prinssi-puolisonsa pelkäsivät
häntä, koska hän syntyperänsä vuoksi oli kiintynyt Holsteinin
herttuaan ja kykeni jonakin kauniina päivänä laskemaan hänen
päähänsä Ruotsin kruunun. Hänen ainoana tukenaan koko maassa
oli Kaarle XII; mutta juuri tuo yleinen suuttumus oli omiaan vain
lujittamaan häntä kohtaan kuninkaan ystävyyttä, sillä tämän tunteet
tavallisesti kasvoivat vastarinnan johdosta. Hän osoitti Görtzille
luottamusta, joka läheni miltei alistumista; hän antoi tälle maan
sisäisessä hallinnossa rajattoman vallan ja jättäytyi aivan
vastustelematta hänen johtoonsa kaikessa, mikä koski tsaarin kanssa
vireillä olevia suunnitelmia; erityisesti hän kehoitti Görtziä
kiirehtimään Ahvenanmaalla pidettäviä neuvotteluja.

Niinpä Görtz todellakin, saatettuaan Tukholmassa loppuun raha-

asiain järjestelyn, joka oli vaatinut hänen läsnäoloaan, matkusti
päättämään tsaarin ministerin kanssa suuren työnsä, jonka oli
pannut alkuun.

Seuraavat olivat tämän liiton alustavat ehdot, jonka tuli muuttaa

Euroopan olotila, sellaisina kuin ne on tavattu Görtzin papereissa
hänen kuolemansa jälkeen:

Tsaari saisi pitää koko Liivinmaan sekä osan Inkerinmaata ja

Karjalaa, mutta kaiken muun hän luovuttaisi takaisin Ruotsille. Hän
liittyisi Kaarle XII:een palauttamaan kuningas Stanislauksen Puolan
valtaistuimelle ja sitoutuisi tunkeutumaan tähän maahan 80,000
venäläisen kanssa syöksemään valtaistuimelta saman kuningas
Augustin, jonka hyväksi hän oli käynyt sotaa jo kymmenen vuotta.
Samoin hän toimittaisi Ruotsin kuninkaalle tarpeelliset laivat
kuljettamaan 10,000 ruotsalaista Englantiin ja 30,000 Saksaan.
Pietarin ja Kaarlen yhtyneitten sotavoimien tulisi käydä Englannin
kuninkaan kimppuun hänen perintömaassaan Hannoverissa ja
Werdenissä. Samojen sotajoukkojen oli myös asetettava Holsteinin
herttua jälleen valtaansa ja pakoitettava Preussin kuningas
hyväksymään sopimus, jonka nojalla häneltä otettaisiin pois osa
hänen valloittamistaan alueista.[45]

Kaarle menettelikin heti aivan kuin hänen voittoisat, tsaarin

joukkojen tukemat armeijansa jo olisivat suorittaneet kaiken sen,
mitä aiottiin tehdä. Hän vaati kopeasti Saksan keisaria täyttämään
Altranstädtin rauhan ehdot. Mutta Wienin hovi tuskin suvaitsi
vastatakaan sellaisen ruhtinaan esitykseen, jonka puolelta se ei enää
luullut olevan mitään pelättävää.

Puolan kuningas tunsi suurempaa epävarmuutta; hän näki

myrskyn uhkaavan joka puolelta. Puolan aatelisto oli liittoutunut
häntä vastaan, ja valtaan palaamisestaan saakka hänen oli täytynyt
alituisesti joko taistella alamaisiaan vastaan tai neuvotella heidän
kanssansa. Tsaarilla, hänen pelättävällä suojelijallaan, oli Danzigin
edustalla sata kaleeria ja 80,000 miestä Puolan rajoilla. Koko
pohjoismaat olivat täynnä kateutta ja sekasortoa. Flemming, ollen
itse kaikkein epäluuloisimpia ihmisiä, jota naapurivaltain samalla tuli
mitä huolellisimmin varoa, aavisti ensimäisenä, mitä tsaarilla ja
Ruotsin kuninkaalla oli hankkeissa Stanislauksen hyväksi.
Senpätähden hän tahtoikin vangituttaa tämän hänen
herttuakunnassaan Zweibrückenissä, samoin kuin Jaakko Sobieski oli
aikoinaan vangittu Schlesiassa. Eräs niitä yritteliäitä ja levottomia
ranskalaisia, jotka lähtevät kokemaan onneansa vieraissa maissa, oli
joku aika sitten vienyt muutamia itsensä tapaisia ranskalaisia
seikkailijoita Puolan kuninkaan palvelukseen. Hän esitti ministeri
Flemmingille suunnitelman, jossa hän sitoutui kolmenkymmenen
päättäväisen ranskalaisen upseerin kanssa ottamaan kiinni kuningas
Stanislauksen hänen palatsissaan ja tuomaan hänet vangittuna
Dresdeniin. Suunnitelma hyväksyttiin, sillä moiset yritykset olivat
silloin varsin yleisiä. Olivathan jotkut senlaatuiset miehet, joilla
Italiassa on nimenä bravi, tehneet samantapaisia kolttosia Milanossa
viimeisen Saksan ja Ranskan välisen sodan aikana. Sittemmin olivat
useat Hollantiin paenneet ranskalaiset uskaltaneet tunkeutua
Versaillesiin saakka ryöstääkseen sieltä mukaansa perintöruhtinaan,
ja miltei Ludvig XIV:n linnan ikkunain alla ottaneet haltuunsa
ensimäisen tallimestarin.

Tuo seikkailija järjesti nyt miehensä ja kyytihevosensa kuntoon

yllättääkseen Stanislauksen ja viedäksensä hänet mukanaan. Mutta
yritys tuli ilmi itse toimeenpanon aattona. Useat osanottajista
pääsivät pakoon, muutamia otettiin vangiksi. He eivät tietysti voineet
odottaakaan, että heitä kohdeltaisiin sotavankeina, vaan rosvoina.
Mutta rankaisemisen asemesta Stanislaus tyytyi lausumaan heille
muutamia hyväsydämisiä moitteita; vieläpä hän antoi heille rahaakin,
jotta he voisivat tulla toimeen, ja osoitti tällä jalomielisyydellään, että
hänen kilpaveljellään Augustilla oli todella täysi syy pelätä häntä.

Sillä välin Kaarle lokakuussa 1718 lähti toisen kerran valloittamaan

Norjaa. Hän oli niin hyvin järjestänyt kaikki toimenpiteensä, että
toivoi kuudessa kuukaudessa pääsevänsä mainitun kuningaskunnan
herraksi. Hän tahtoi mieluummin valloittaa lumen ja jään peittämiä
kallioita talvisen kylmyyden keskellä, mikä Ruotsissakin, jossa ilmasto
on lauhkeampi, tappaa eläimiä, kuin riistää kauniit saksalaiset
maakuntansa vihollistensa käsistä. Hän näet toivoi, että hänen uusi
liittonsa tsaarin kanssa antaisi hänelle kohdakkoin tilaisuuden ottaa
takaisin kaikki nuo maakunnat; sitäkin enemmän viehätti hänen
kunniaansa riistää voittoisalta viholliselta kokonainen kuningaskunta.

Tistedal-joen suussa, lähellä Juutinraumaa, Bohusin ja Ansion

välillä, sijaitsee tärkeä ja luja Fredrikshaldin linnoitus, jota pidettiin
Norjan avaimena. Kaarle ryhtyi piirittämään sitä joulukuussa.
Pakkasen kohmetuttamat sotilaat voivat tuskin ollenkaan kaivaa
kovasti jäätynyttä maata; tuntui kuin olisi avattu juoksuhautaa
johonkin kallioon. Mutta ruotsalaiset eivät voineet kieltäytyä työstä
nähdessään etunenässänsä kuninkaan, joka jakoi vaivat heidän
kanssaan. Milloinkaan ei Kaarle ollut kokenut kovempaa. Hänen
kahdeksantoista vuoden ajan vaivaloisissa töissä karaistunut
ruumiinsa oli niin vahvistunut, että hän nukkui Norjassa keskellä
talvea paljaalla kentällä joko oljilla tai laudalla, vain viittaansa
kääriytyneenä, saamatta siitä vahinkoa terveydelleen. Monet hänen
sotamiehistänsä kaatuivat kylmästä kuoliaaksi vartiopaikalleen; toiset
taas, puolipaleltuneina nähdessään kuninkaansa kärsivän heidän
laillansa, eivät rohjenneet valittaa.

Joku aika ennen tätä sotaretkeä hän oli Skoonessa kuullut

puhuttavan eräästä Johansdotter nimisestä naisesta, joka muka oli
elänyt useita kuukausia nauttimatta muuta ravintoa kuin vettä.
Koska hän koko elämänsä ajan oli koettanut kestää mitä
äärimmäisimpiä rasituksia, joita ihmisluonto voi sietää, niin hän
nytkin tahtoi koettaa, kuinka kauan hän voisi sortumatta kestää
nälkää. Hän vietti viisi päivää syömättä ja juomatta. Kuudennen
aamuna hän ratsasti kaksi penikulmaa ja poikkesi sitten Hessenin
prinssin luo, missä söi tukevasti, tuon viisipäiväisen pidättyväisyyden
häntä ollenkaan heikontamatta tai vankan aterian häntä rahtuakaan
haittaamatta noin pitkän paaston perästä.
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookmass.com