Read Anytime Anywhere Easy Ebook Downloads at ebookluna.

com

(eBook PDF) Introduction to Programming Using

Python An 1

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-introduction-to-
programming-using-python-an-1/

OR CLICK HERE

DOWLOAD EBOOK

Visit and Get More Ebook Downloads Instantly at https://ebookluna.com

 Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) available
Download now and explore formats that suit you...

Python Programming: An Introduction to Computer Science

3rd Edition by John Zelle (eBook PDF)

https://ebookluna.com/product/python-programming-an-introduction-to-
computer-science-3rd-edition-by-john-zelle-ebook-pdf/

ebookluna.com

(eBook PDF) Introduction to Programming Using Visual Basic

10th Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-introduction-to-programming-
using-visual-basic-10th-edition/

ebookluna.com

An Introduction to Parallel Programming 2. Edition Pacheco

- eBook PDF

https://ebookluna.com/download/an-introduction-to-parallel-
programming-ebook-pdf/

ebookluna.com

(eBook PDF) Java: An Introduction to Problem Solving and

Programming 7th Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-java-an-introduction-to-
problem-solving-and-programming-7th-edition/

ebookluna.com
(eBook PDF) Java: An Introduction to Problem Solving and
Programming 8th Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-java-an-introduction-to-
problem-solving-and-programming-8th-edition/

ebookluna.com

(eBook PDF) Python Programming in Context 3rd Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-python-programming-in-
context-3rd-edition/

ebookluna.com

Python Programming in Context, 3rd Edition (eBook PDF)

https://ebookluna.com/product/python-programming-in-context-3rd-
edition-ebook-pdf/

ebookluna.com

(eBook PDF) Microsoft Visual C#: An Introduction to

Object-Oriented Programming 7th Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-microsoft-visual-c-an-
introduction-to-object-oriented-programming-7th-edition/

ebookluna.com

Problem Solving and Python Programming 1st edition - eBook

PDF

https://ebookluna.com/download/problem-solving-and-python-programming-
ebook-pdf/

ebookluna.com
Contents

Guide to VideoNotes iii

Guide to Application Topics v

Preface xi

Acknowledgments xv

Chapter 1 An Introduction to Computing

and Problem Solving 1
1.1 An Introduction to Computing and Python 2
1.2 Program Development Cycle 4
1.3 Programming Tools 6
1.4 An Introduction to Python 13

Chapter 2 Core Objects, Variables, Input,

and Output 23
2.1 Numbers 24
2.2 Strings 35
2.3 Output 49
2.4 Lists, Tuples, and Files–An Introduction 58

Key Terms and Concepts 71

Programming Projects 74

Chapter 3 Structures That Control Flow 77

3.1 Relational and Logical Operators 78
3.2 Decision Structures 89
3.3 The while Loop 105
vii
viii ◆ Contents  

3.4 The for Loop 118

Key Terms and Concepts 137

Programming Projects 139

Chapter 4 Functions 143

4.1 Functions, Part 1 144
4.2 Functions, Part 2 164
4.3 Program Design 182

Key Terms and Concepts 186

Programming Projects 188

Chapter 5 Processing Data 191

5.1 Processing Data, Part 1 192
5.2 Processing Data, Part 2 207
5.3 Dictionaries 221

Key Terms and Concepts 235

Programming Projects 238

Chapter 6 Miscellaneous Topics 243

6.1 Exception Handling 244
6.2 Selecting Random Values 251
6.3 Turtle Graphics 257
6.4 Recursion 269

Key Terms and Concepts 277

Programming Projects 278

   Contents ◆ ix

Chapter 7 Object-Oriented Programming 281

7.1 Classes and Objects 282
7.2 Inheritance 295

Key Terms and Concepts 307

Programming Projects 308

Chapter 8 Graphical User Interface 311

8.1 Widgets 312
8.2 The Grid Geometry Manager 325
8.3 Writing GUI Programs 334

Key Terms and Concepts 343

Programming Projects 345

Appendices
Appendix A ASCII Values 349
Appendix B Reserved Words 351
Appendix C Installing Python and IDLE 353

Answers 355

Index 405
This page intentionally left blank
Preface

S ince its introduction in the 1990s, Python has become one of the most widely used
programming languages in the software industry. Also, students learning their first
programming language find Python the ideal tool to understand the development of
computer programs.
My objectives when writing this text were as follows:
1. To develop focused chapters. Rather than covering many topics superficially,
I concentrate on important subjects and cover them thoroughly.
2. To use examples and exercises with which students can relate, appreciate, and feel
comfortable. I frequently use real data. Examples do not have so many embel-
lishments that students are distracted from the programming techniques
illustrated.
3. To produce compactly written text that students will find both readable and informa-
tive. The main points of each topic are discussed first and then the peripheral
details are presented as comments.
4. To teach good programming practices that are in step with modern programming
methodology. Problem-solving techniques, structured programming, and
object-oriented programming are thoroughly discussed.
5. To provide insights into the major applications of computers.

Unique and Distinguishing Features

Programming Projects. Beginning with Chapter 2, every chapter contains programming
projects. The programming projects reflect the variety of ways that computers are
used. The large number and range of difficulty of the programming projects pro-
vide the flexibility to adapt the course to the interests and abilities of the students.
Some programming projects in later chapters can be assigned as end-of-the-semester
projects.
Exercises for Most Sections. Each section that teaches programming has an exercise
set. The exercises both reinforce the understanding of the key ideas of the section
and challenge the student to explore applications. Most of the exercise sets require
the student to trace programs, find errors, and write programs. The answers to every
odd-numbered exercise in the book, with the exception of Section 6.3 (Turtle Graph-
ics) and Chapter 8 (Graphical User Interface), are given at the end of the text. (The
answers to every other odd-numbered exercise from Section 6.3 are given. The Stu-
dent Solutions Manual contains the answer to every odd-numbered exercise in the
book.) A possible output accompanies nearly every programming exercise and pro-
gramming project.
Practice Problems. Practice Problems are carefully selected exercises located at the end
of a section, just before the exercise set. Complete solutions are given following the
exercise set. The practice problems often focus on points that are potentially confusing

xi
xii ◆ Preface 

or are best appreciated after the student has thought about them. The reader should
seriously attempt the practice problems and study their solutions before moving on
to the exercises.
Comments. Extensions and fine points of new topics are deferred to the “Comments”
portion at the end of each section so that they will not interfere with the flow of the
presentation.
Key Terms and Concepts. In Chapters 2 through 8, the key terms and concepts (along
with examples) are summarized at the end of the chapter.
Guide to Application Topics. This section provides an index of programs that deal
with various topics including Business, Economics, Mathematics, and Sports.
VideoNotes. Twenty-four VideoNotes are available at www.pearsonhighered.com/
schneider. VideoNotes are Pearson’s visual tool designed for teaching key program-
ming concepts and techniques. VideoNote icons are placed in the margin of the text
book to notify the reader when a topic is discussed in a video. Also, a Guide to Video
Notes summarizing the different videos throughout the text is included.
Solution Manuals. The Student Solutions Manual contains the answer to every odd-
numbered exercise (not including programming projects). The Instructor Solutions
Manual contains the answer to every exercise and programming project. Both solu-
tion manuals are in pdf format and can be downloaded from the Publisher’s website.
Source Code and Data Files. The programs for all examples and the data files needed
for the exercises can be downloaded from the Publisher’s website.

How to Access Instructor and Student Resource

Materials
Online Practice and Assessment with MyProgrammingLab™
MyProgrammingLab helps students fully grasp the logic, semantics, and syntax of
programming. Through practice exercises and immediate, personalized feedback,
MyProgrammingLab improves the programming competence of beginning students
who often struggle with the basic concepts and paradigms of popular high-level pro-
gramming languages.
A self-study and homework tool, a MyProgrammingLab course consists of hun-
dreds of small practice problems organized around the structure of this textbook. For
students, the system automatically detects errors in the logic and syntax of their code
submissions and offers targeted hints that enable students to figure out what went
wrong—and why. For instructors, a comprehensive gradebook tracks correct and
incorrect answers and stores the code inputted by students for review.
For a full demonstration, to see feedback from instructors and students, or to
get started using MyProgrammingLab in your course, visit www.myprogramminglab
.com.

Instructor Resources
The following protected instructor resource materials are available on the Publisher’s
website at www.pearsonhighered.com/schneider. For username and password infor-
mation, please contact your local Pearson representative.
   Preface  ◆ xiii

• Test Item File

• PowerPoint Lecture Slides
• Instructor Solutions Manual
• VideoNotes
• Programs for all examples and answers to exercises and programming projects
(Data files needed for the exercises are included in the Programs folder.)

Student Resources
Access to the Premium website and VideoNotes tutorials is located at www
.pearsonhighered.com/schneider. Students must use the access card located in the
front of the book to register and access the online material. If there is no access
card in the front of this textbook, students can purchase access by going to www
.­pearsonhighered.com/schneider and selecting “purchase access to premium con-
tent.” Instructors must register on the site to access the material.
The following content is available through the Premium website:
• VideoNotes
• Student Solutions Manual
• Programs for examples (Data files needed for the exercises are included in the
Programs folder.)
This page intentionally left blank
Acknowledgments

M any talented instructors and programmers provided helpful comments and

constructive suggestions during the writing of this text and I am most grateful
for their contributions. The book benefited greatly from the valuable comments of
the following reviewers:
Daniel Solarek, University of Toledo
David M. Reed, Capital University
Debraj De, Georgia State
Desmond Chun, Chabot College
Mark Coffey, Colorado School of Mines
Randall Alexander, College of Charleston
Vineyak Tanksale, Ball State University
Zhi Wei, New Jersey Institute of Technology
Many people are involved in the successful publication of a book. I wish to thank
the dedicated team at Pearson whose support and diligence made this textbook pos-
sible, especially Carole Snyder, Program Manager for Computer Science, Kelsey
Loanes, Editorial Assistant for Computer Science, and Scott Disanno, Team Lead
Product Management.
I would like to thank Jacob Saina for his assistance with every stage in the writing
of the book. Production Editors Pavithra Jayapaul and Greg Dulles did a ­fantastic
job producing the book and keeping it on schedule. I am grateful to John Russo of
the Wentworth Institute of Technology for producing the VideoNotes, to Dr. Kathy
Liszka of the University of Akron for producing the test bank, and to Dr. Steve
­Armstrong of LeTourneau University for producing the PowerPoint slides that
accompany the book. The competence and graciousness of Shylaja Gattupalli at
Jouve India made for a pleasant production process.
I extend special thanks to my editor Tracy Johnson. Her ideas and enthusiasm
helped immensely with the preparation of the book.
David I. Schneider
[email protected]

xv
Visit https://testbankfan.com
now to explore a rich
collection of testbank or
solution manual and enjoy
exciting offers!
This page intentionally left blank
1
An Introduction to
­Computing and Problem
Solving
1.1 An Introduction to Computing and Python 2

1.2 Program Development Cycle 4

◆ Performing a Task on the Computer ◆ Program Planning
1.3 Programming Tools 6
◆ Flowcharts ◆ Pseudocode ◆ Hierarchy Chart ◆ Decision Structure
◆ Direction of Numbered NYC Streets Algorithm ◆ Repetition Structure

◆ Class Average Algorithm

1.4 An Introduction to Python 13

◆ Starting IDLE ◆ A Python Shell Walkthrough
◆ A Python Code Editor Walkthrough ◆ An ­Open-​­a-​­Program Walkthrough

1
2 ◆ Chapter 1 An Introduction to ­Computing and Problem Solving

1.1 An Introduction to Computing and Python

An Introduction to Programming Using Python is about problem solving using computers.
The programming language used is Python, but the principles apply to most modern pro-
gramming languages. Many of the examples and exercises illustrate how computers are
used in the real world. Here are some questions that you may have about computers and
programming.

Question: How do we communicate with the computer?

Answer: Programming languages are used to communicate with the computer. At the low-
est level, there is machine language, which is understood directly by the microprocessor
but is difficult for humans to understand. Python is an example of a ­high-​­level language. It
consists of instructions to which people can relate, such as print, if, and input. Some other
­well-​­known ­high-​­level languages are Java, C++, and Visual Basic.

Question: How do we get computers to perform complicated tasks?

Answer: Tasks are broken down into a sequence of instructions, called a program, that
can be expressed in a programming language. Programs can range in size from two or three
instructions to millions of instructions. The process of executing the instructions is called
running the program.

Question: Why did you decide to use Python as the programming language?
Answer: Many people consider Python to be the best language to teach beginners how to
program. We agree. Also, Python is being used by major software companies. Python is
powerful, easy to write and read, easy to download and install, and it runs under Windows,
Mac, and Linux operating systems.

Question: How did the language Python get its name?

Answer: It is named for the British comedy group Monty Python. Python’s creator, Guido
van Rossum, is a fan of the group.

Question: This book uses the editor IDLE to create programs. How did IDLE get its name?
Answer: Idle stands for Integrated DeveLopment Environment. (Some people think the
name was chosen as a tribute to Eric Idle, a founding member of the Monty Python group.)
The IDLE editor has many features (such as color coding and formatting assistance) that
help the programmer.

Question: Python is referred to as an interpreted language. What is an interpreted language?

Answer: An interpreted language uses a program called an interpreter that translates a ­high-​
­level language one statement at a time into machine language and then runs the program.
The ­interpreter will spot several types of errors and terminate the program when one is
encountered.

Question: What are the meanings of the terms “programmer” and “user”?
Answer: A programmer (also called a developer) is a person who solves problems by writing
programs on a computer. After analyzing the problem and developing a plan for solving it,
the programmer writes and tests the program that instructs the computer how to carry out
the plan. The program might be run many times, either by the programmer or by others.
A user is any person who runs the program. While working through this text, you will
function both as a programmer and as a user.
 1.1   An Introduction to Computing and Python ◆ 3

Question: What is the meaning of the term “code”?

Answer: The Python instructions that the programmer writes are called code. The pro-
cesses of writing a program is often called coding.

Question: Are there certain characteristics that all programs have in common?
Answer: Most programs do three things: take in data, manipulate data, and produce results.
These operations are referred to as input, processing, and output. The input data might be
held in the program, reside on a disk, or be provided by the user in response to requests
made by the computer while the program is running. The processing of the input data
occurs inside the computer and can take from a fraction of a second to many hours. The
output data are displayed on a monitor, printed on a printer, or recorded on a disk. As a
simple example, consider a program that computes sales tax. An item of input data is the
cost of the thing purchased. The processing consists of multiplying the cost by the sales
tax rate. The output data is the resulting product, the amount of sales tax to be paid.

Question: What are the meanings of the terms “hardware” and “software”?
Answer: Hardware refers to the physical components of the computer, including all periph-
erals, the central processing unit (CPU), disk drives, and all mechanical and electrical
devices. Programs are referred to as software.

Question: How are problems solved with a program?

Answer: Problems are solved by carefully reading them to determine what data are given
and what outputs are requested. Then a ­step-​­by-​­step procedure is devised to process the
given data and produce the requested output.

Question: Many programming languages, including Python, use a ­zero-​­based numbering system.
What is a ­zero-​­based numbering system?
Answer: In a ­zero-​­based numbering system, numbering begins with zero instead of one. For
example, in the word “code”, “c” would be the zeroth letter, “o” would be the first letter,
and so on.

Question: Are there any prerequisites to learning Python?

Answer: You should be familiar with how folders (also called directories) and files are managed
on your computer. Files reside on storage devices such as hard disks, USB flash drives, CDs,
and DVDs. Traditionally, the primary storage devices for personal computers were hard disks
and floppy disks. Therefore, the word disk is frequently used to refer to any storage device.

Question: What is an example of a program developed in this textbook?

Answer: Figure 1.1 shows a possible output of a program from Chapter 3. When it is first
run, the statement “Enter a first name:” appears. After the user types in a first name and

Enter a first name: James

James Madison
James Monroe
James Polk
James Buchanan
James Garfield
James Carter

Figure 1.1 A possible output for a program in Chapter 3.

4 ◆ Chapter 1 An Introduction to ­Computing and Problem Solving

presses the Enter (or return) key, the names of the presidents who have that first name are
displayed.

Question: How does the programmer create the aforementioned program?

Answer: For this program, the programmer writes about 10 lines of code that search a text
file named USpres.txt, and extracts the requested names.

Question: What conventions are used to show keystrokes?

Answer: The combination key1+key2 means “hold down key1 and then press key2”. The
combination Ctrl+C places selected material into the Clipboard. The combination key1/
key2 means “press and release key1, and then press key2”. The combination Alt/F opens
the File menu on a menu bar.

Question: How can the programs for the examples in this textbook be obtained?
Answer: See the preface for information on how to download the programs from the
­Pearson website.

Question: Where will new programs be saved?

Answer: Before writing your first program, you should create a special folder to hold your
programs.

1.2 Program Development Cycle

We learned in Section 1.1 that hardware refers to the machinery in a computer system (such
as the monitor, keyboard, and CPU) and software refers to a collection of instructions,
called a program, that directs the hardware. Programs are written to solve problems or
perform tasks on a computer. Programmers translate the solutions or tasks into a language
the computer can understand. As we write programs, we must keep in mind that the com-
puter will do only what we instruct it to do. Because of this, we must be very careful and
thorough when writing our instructions.

■■ Performing a Task on the Computer

The first step in writing instructions to carry out a task is to determine what the output
should ­be—​­that is, exactly what the task should produce. The second step is to identify the
data, or input, necessary to obtain the output. The last step is to determine how to process
the input to obtain the desired o ­ utput—​­that is, to determine what formulas or ways of
doing things should be used to obtain the output.
This ­problem-​­solving approach is the same as that used to solve word problems in an
algebra class. For example, consider the following algebra problem:
How fast is a car moving if it travels 50 miles in 2 hours?
The first step is to determine the type of answer requested. The answer should be a num-
ber giving the speed in miles per hour (the output). The information needed to obtain the
answer is the distance and time the car has traveled (the input). The formula
speed = distance/time

is used to process the distance traveled and the time elapsed in order to determine the
speed. That is,
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
The Project Gutenberg eBook of Bastiljin
valloitus
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Bastiljin valloitus

Author: Alexandre Dumas

Auguste Maquet

Translator: Jalmari Finne

Release date: February 27, 2017 [eBook #54249]

Language: Finnish

Credits: E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK BASTILJIN

VALLOITUS ***
E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen

BASTILJIN VALLOITUS
Kirj.

Alexandre Dumas

Ranskankielestä suomentanut

Jalmari Finne

Alexandre Dumas'n historialliset romaanit VI

Hämeenlinnassa, Arvi A. Karisto Osakeyhtiö, 1918.

SISÄLLYS:

I. Lukija tutustuu tämän kertomuksen sankariin ja hänen

syntymäseutuunsa.
II. Todistetaan, että täti ei aina ole yhtä hyvä kuin äiti.
III. Ange Pitou tätinsä luona.
IV. Kuinka lausevirhe ja kahdeksan kielivirhettä saattaa
vaikuttaa ihmisen elämään.
V. Maalaisfilosofi.
VI. Paimenelämää.
VII. Todistetaan, että jos pitkät sääret ovat epämukavat
tanssiaisiin, ne ovat sitä hyödyllisemmät juostessa.
VIII. Miksi tummapukuinen mies oli mennyt taloon samaan
aikaan kun molemmat poliisit.
XIX. Matkalla Pariisiin.
X. Mitä tapahtui perille tultaessa.
XI. Heinäkuun 13 ja 14 päivän välinen yö.
XII. Mitä tapahtui heinäkuun 13 ja 14 päivän välisenä yönä.
XIII. Kuningas on niin hyvä, kuningatar on niin hyvä.
XIV. Ranskan kolme hallitusmahtia.
XV. Kansan Mirabeau.
XVI. Bastilji ja sen kuvernööri.
XVII. Kukistunut suuruus.
 XVIII. Tohtori Gilbert.
XIX. Kolmio.
XX. Sebastien Gilbert.
XXI. Rouva de Staël.
XXII. Kuningas Ludvig XVI.
XXIII. Kreivitär de Charny.
XXIV. Kuninkaallista filosofiaa.
XXV. Kuningattaren luona.
XXVI. Kuninkaan illallinen heinäkuun 14 päivänä 1789.
XXVII. Olivier de Charny.
XXVIII. Aviomies ja rakastaja.
XXIX. Kolmisin.
XXX. Kuningas ja kuningatar.
I

LUKIJA TUTUSTUU TÄMÄN KERTOMUKSEN SANKARIIN JA HÄNEN

SYNTYMÄSEUTUUNSA

Picardien ja Soisonnaisin rajalla, siinä osassa kansallista maaperää,

joka Ile-de-Francen nimisenä kuului muinaisten kuninkaittemme
perintöalueeseen, keskellä puolikuun muotoista alaa, joka
ulottuessaan etelästä pohjoiseen leviää viidenkymmenen tuhannen
tynnyrinalan suuruiseen metsään, on Frans I:n ja Henrik II:n
istuttaman tavattoman laajan puiston suojassa Villers-Cotteretsin
pieni kaupunki. Tämä kaupunki on kuuluisa siitä, että siellä syntyi
Charles Albert Demoustier; kertomuksemme alkaessa hän täällä
kirjoitti, aikakautensa kauniiden naisten iloksi "Kirjeitä Emilielle
jumalaistarustosta", joita kiihkeästi luettiin sitä mukaa kuin ne
ilmestyivät.

Lisätkäämme tämän pienen runollisen kaupungin mainetta,

kaupungin, jolle sen pilkkaajat itsepintaisesti tahtovat antaa
kauppalan nimen, vaikkakin siinä on kuninkaallinen linna ja
kaksituhatta neljäsataa asukasta, lisätkäämme sen runollista
mainetta sillä huomautuksella, että se on kahden penikulman
[Ranskan penikulma oli noin puoliviidettä km. — Suom.] päässä
Laferté-Milonista, missä syntyi Racine, ja kahdeksan penikulman
päässä Château-Thierrystä, missä La Fontaine näki päivänvalon.

Ottakaamme huomioon sekin, että "Britannicuksen" ja "Athalien"

kirjoittajan äiti oli kotoisin Villers-Cotteretsista.

Palatkaamme sen kuninkaalliseen linnaan ja kaupungin

kahteentuhanteen neljäänsataan asukkaaseen.

Kuninkaallisen linnan perusti Frans I, jonka vaakunan salamanterit

vieläkin koristavat sitä, ja sen valmisti lopullisesti Henrik II, jonka
nimikirjaimet näkee siellä liittyneinä Katarina di Medicin nimikirjaimiin
ja Poitiersin Dianan kolmen puolikuun ympäröiminä. Kun linna oli
tarjonnut suojansa ritarilliselle kuninkaalle ja hänen lemmikilleen
Estampelle ja sitten Orleansin herttualle Ludvig Filipille ja kauniille
madame de Montessonille, jäi se melkein asumattomaksi jo
viimemainitun prinssin kuoltua, sillä hänen poikansa Filip, joka
myöhemmin sai nimekseen Egalité ["Yhdenvertaisuus". Tämän
nimen omaksumisella prinssi turvasi itseänsä vallankumousliikkeen
nostattamalta ylimysvainolta, — Suom.], alensi sen prinssillisestä
asunnosta yksinkertaiseksi metsästyslinnaksi.

Tiedetään, että Villers-Cotteretsin linna ja metsä kuuluivat siihen

lahjoitukseen, jonka Ludvig XIV antoi veljelleen, kun tämä, Anna
Itävaltalaisen nuorempi poika, meni naimisiin kuningas Kaarle II:n
sisaren, Englannin Henrietten kanssa.

Mitä tulee noihin kahteentuhanteen neljäänsataan asukkaaseen,

joista olemme luvanneet - antaa lukijoillemme tietoja, niin he
esiintyivät — samoin kuin kaikkialla muuallakin, missä on koolla
kaksituhatta neljäsataa asukasta — ryhmityksinä.
 1:ksi. Aatelisia, jotka viettivät kesänsä lähellä olevissa linnoissa ja
talvensa Pariisissa, ja jotka matkiakseen prinssejä pitivät
kaupungissa ainoastaan sellaista huoneistoa, johon poikettiin.

2:ksi. Porvareita, joiden nähtiin, oli ilma millainen tahansa,

lähtevän asunnostaan sateenvarjo kainalossa mennäkseen joka
päivä kävelemään leveälle kaivannolle asti, joka erotti puiston
metsästä. Tämä kaivanto oli noin neljännespenikulman päässä
kaupungista, ja se oli saanut nimekseen Haha, ehkä sen vuoksi, että
tämä huudahdus pääsi hengenahdistusta sairastavien asukkaitten
povesta heidän huomatessaan, etteivät he olleet liikoja hengästyneet
käveltyään näin pitkän matkan.

3:ksi. Työväkeä, joka raatoi kaiken viikkoa, eikä voinut muulloin

kuin sunnuntaisin lähteä tuolle kävelylle, josta varakkaammat
kansalaiset saivat nauttia joka päivä.

4:ksi. Muutamia kurjia köyhiä olentoja, joilla ei ollut edes vapaata

sunnuntaita; palveltuaan viikon kuusi päivää aatelisia, porvareita tai
käsityöläisiä he menivät seitsemäntenä päivänä tuuheaan metsään
kokoamaan kuivuneita puita tai oksia, jotka myrsky, tuo metsien
viikatemies, jolle tammetkin olivat vain kuin korsia, oli heitellyt
prinssin suurenmoisiin lahjoitusmaihin kuuluvaan tummaan ja
kosteaan metsään.

Jos Villers Cotterets (Villerii ad Cotiam-Retiase) [Kuvattu

pikkukaupunki on Dumas'n syntymäseutu, jota hän vanhojen
muistojen vallassa mielellään esittelee teoksissaan. — Suom.] olisi
onnettomuudekseen ollut niin kuuluisa kaupunki, että muinaistutkijat
olisivat seuranneet sen kehitysjaksoja kylästä kauppalaksi ja
kauppalasta kaupungiksi, joka viimemainittu aste oli riidanalainen,
niinkuin olemme maininneet, niin he varmaankin olisivat tehneet sen
huomion, että kylä oli alussa kaksi riviä asumuksia molemmin puolin
sitä tietä, joka johtaa Pariisista Soissonsiin. Sitten he olisivat
lisänneet, että kun kylä oli kauniin metsän laidassa, oli sinne tullut
lisää asukkaita, uusia teitä oli tehty johtamaan niihin paikkoihin,
joiden kanssa kylän täytyi olla yhteydessä, päättyen paikkaan, joka
luonnollisesti muuttui keskustaksi ja jolle annettiin nimeksi Tori,
avoin tila, jonka ympärille olivat nousseet kauppalaksi muuttuneen
kylän kauneimmat rakennukset. Tämän torin keskellä on nykyään
suihkulähde, jota koristaa neljä aurinkokelloa. Muinaistutkijat olisivat
myös määränneet ajan, milloin vaatimattoman kirkon viereen
alkoivat nousta tuon avaran linnan muurit, joka oli tulos kuninkaan
viimeisestä oikusta. Tämä linna oli alkujaan vuoroin kuninkaallisena
ja prinssillisenä asumuksena, kunnes se meidän päivinämme on
muutettu Seinen prefektikunnan synkäksi ja rumaksi
köyhäinhuoneeksi.

Mutta siihen aikaan, jolloin kertomuksemme alkaa, eivät

kuninkaalliset asumukset, vaikka olivatkin jo ränsistyneet, olleet vielä
vaipuneet niin syvälle kuin meidän päivinämme, ja vaikka linnassa ei
enää asunutkaan prinssi, niin eivät siellä vielä majailleet ainakaan
kerjäläiset. Se oli yksinkertaisesti tyhjillään, siellä asuivat vain ne
henkilöt, jotka olivat sen hoitamiseksi välttämättömiä; näiden
joukossa mainittakoon portinvartija, palomestari ja kappalainen.
Tämän tavattoman suuren rakennuksen ikkunoista oli osa puistoon,
osa eräälle toiselle torille päin, jota ylväästi sanottiin linnatoriksi; ne
olivat suljetut, ja tämä seikka teki elottoman näköiseksi torin, jonka
toisessa laidassa sijaitsevasta rakennuksesta lukija kai sallii meidän
lausua muutamia sanoja.

Se oli pieni rakennus, josta ei näkynyt muuta kuin takimmainen

osa. Mutta niinkuin muutamissa henkilöissäkin on asian laita, oli
tässäkin selkäpuoli edullisin. Rakennuksen julkisivussa joka oli
kaupungin valtaväylän, Soissons-kadun puolella, oli kömpelökaarinen
portti, joka oli kahdeksantoista tuntia vuorokaudesta tiukasti
suljettuna, mutta rakennuksen vastakkainen puoli teki iloisen ja
miellyttävän vaikutuksen. Tämä johtui siitä, että sillä puolella oli
puutarha, ja sen muurien ylitse kohosivat kirsikka-, omena- ja
päärynäpuiden latvat, ja pienen, puutarhasta torille johtavan portin
molemmin puolin oli kaksi vuosisatoja vanhaa akaasiaa, jotka
levittivät tuuheat oksansa muurin yli ja keväisin siroittivat laajan
alueen täyteen tuoksuvia kukkia.

Tämä talo kuului linnan kappalaiselle. Hän hoiti virkaansa

ruhtinaallisessa kirkossa, missä joka sunnuntai luettiin messu, vaikka
linnassa ei ketään asunutkaan. Hänellä oli lisäksi pieni eläke, johon
oli liitetty erikoisena suosionosoituksena kaksi opintorahaa: toinen
Plessisin kouluja varten, toinen Soissonsin seminaaria varten.
Ymmärtäähän, että Orléansin suku kustansi nämä opintorahat;
seminaarirahaston oli perustanut sijaishallitsijan poika ja
koulurahaston prinssin isä. Lasten vanhemmat panivat erikoisesti
huomionsa näihin apurahoihin, ja oppilaat joutuivat niiden vuoksi
epätoivoon, sillä he saivat niiden tähden kirjoittaa ylimääräisiä
aineita joka torstai.

Oli torstai heinäkuussa 1789; päivä oli jokseenkin synkkä, sillä

myrskyinen tuuli puhalsi lännestä itään, riisti äsken mainitsemiltani
akaasioilta niiden keväisen, puhtaan puvun ja lennätteli kesän
ensimmäisen helteen jo kellastamia pikku lehtiä. Oli kauan aikaa
aivan hiljaista, kuului vain, kuinka kuivat lehdet kahisivat pitkin toria
ja varpunen visersi ahdistellessaan pitkin maata kärpäsiä, kun
kaupungin teräväkärkisen, kiviliuskoilla katetun kirkontornin kello löi
yksitoista.
 Heti kaikui hurraahuuto, niin voimakas kuin sen olisi karjaissut
kokonainen ulaanirykmentti, ja sitä seurasi kohina, joka muistutti
virran syöksymistä kalliolta kalliolle. Molempien akaasioiden välissä
oleva portti aukeni tai oikeammin sanoen paukahti selälleen, ja siitä
säntäsi lapsilauma, joka virtasi torille, missä heti nähtiin viisi
kuusilloista ja meluavaa ryhmää; yksi oli kehänä, jonka sisällä
pyöritettiin hyrriä, toinen hyppäsi ruutua, piirrettyään neliöt liidulla
maahan, kolmas ryhmä kaivoi säännöllisen välimatkan päähän
kuoppia, joihin pysähtyessään pallot tuottivat voiton tai tappion
niille, jotka olivat palloja heittäneet.

Sillä välin kun nämä pelaavat koululaiset, joille torin varrella asuvat
naapurit olivat antaneet heittiöiden arvonimen, ja joiden vaatteiden
polvet olivat kuluneet ja takkien kyynärpäissä oli reikiä, pysähtyivät
torille, sillaikaa ne oppilaat, joita kiitettiin siivoiksi ja jotka akkojen
puheitten mukaan olivat vanhempainsa ilo ja ylpeys, erottautuivat
suuresta joukosta ja astelivat vasu kainalossa niin hitaasti, että
arvasi heidän kaihomielin jättävän toisten leikit, kotiaan kohden,
missä heitä odotti leivos tai namu palkaksi siitä, että he olivat
luopuneet torille jääneiden iloista. Näiden takit oli melkein ehjät ja
heidän housunsa tavallisesti moitteettomassa asussa, mikä seikka
yhdessä heidän siivoutensa kanssa herätti pilkanhalua jopa vihaakin
huonommin puetuissa ja kasvatetuissa koulutovereissa.

Lukuunottamatta näitä kahta lajia oppilaita, joita olemme

sanoneet pelaaviksi ja siivoiksi oppilaiksi, oli kolmaskin ryhmä, jota
nimitämme laiskoiksi oppilaiksi. He eivät juuri milloinkaan lähteneet
toisten kanssa torille pelaamaan eivätkä kulkeneet kotiaankaan,
koska tämä onneton ryhmä oli melkein aina joutunut "istumaan".
Tämä merkitsee sitä, että sillä välin kun heidän toverinsa
suoritettuaan käännökset ja kirjoitukset pyörittivät hyrriään tai
mutustelivat leivoksiaan, he saivat jäädä koulupenkeilleen tai
pulpettiensa ääreen suorittaakseen välitunneilla kirjoitukset ja
käännökset, joita eivät oppituntien aikana olleet saaneet valmiiksi —
ellei heidän syyllisyytensä ollut niin suuri, että saivat maistaa
raippaa, vitsaa tai tukistusta.

Jos olisi kulkenut sitä tietä, jota myöten oppilaat lähtivät

koulustaan, päinvastaiseen suuntaan, olisi ensiksikin joutunut tielle,
joka vei hedelmäpuutarhan ohitse, päättyäkseen suureen pihaan,
missä väliaikoina oleskeltiin. Jos olisi tullut tähän pihaan, olisi kuullut
voimakkaan ja pontevan äänen portaiden yläpäästä ja nähnyt
koulupojan, joka meidän on puolueettomana historioitsijana pakko
sijoittaa kolmanteen, siis laiskojen luokkaan, rientävän portaita alas,
heiluttaen hartioitaan samalla tapaa kuin aasit tekevät heittäessään
ratsastajan selästään tai koulupojat karkoittaakseen patukan
kirvelyn.

"Sinä senkin pakana, senkin kirottu!" huusi ääni, "senkin käärme,

mene tiehesi, lähde pois! Vade! Vade! [Mene! Mene! — Suom.]
Muista, että olen kolmen vuoden ajan ollut kärsivällinen, mutta että
on olemassa vintiöitä, jotka saisivat taivaallisen isänkin
kärsivällisyyden loppumaan. Nyt tämä saa jo loppua, kokonaan
loppua. Ota oravasi, ota sammakkosi, ota sisiliskosi, ota silkkimatosi,
ota kuoriaisesi ja palaa tätisi luo, palaa setäsi luo, jos sinulla
sellainen on, mene vaikka hiiteen, kunhan vain en enää joudu sinua
näkemään! Vade! Vade!"

"Hyvä herra Fortier, antakaa minulle anteeksi", kuului portailta

rukoileva ääni. "Kannattaako teidän kiivastua yhden pienen lausevian
ja muutaman kielivirheen tähden, joiksi niitä sanotte!"
 "Kolme lausevikaa ja seitsemän kielivirhettä kaksikymmentäviisi
riviä pitkässä kirjoituksessa!" huusi yhä kiivaammin äreä ääni.

"Sattui sillä tavoin tänään, herra apotti, tunnustan sen kyllä, mutta
torstai on aina onnettomuuspäiväni. Jos huomenna kirjoitukseni olisi
hyvä, niin ettekö antaisi anteeksi tämänpäiväistä huonoa onneani?
Ettekö antaisi, herra apotti?"

"Kolmena vuotena olet aina ainekirjoituspäivänä vastannut minulle

samalla lailla, senkin laiskuri! Ja tutkinto on määrätty marraskuun
ensimmäiseksi päiväksi, ja minä olen tätisi Angéliquen pyynnöstä
asettanut sinut ehdokkaaksi Soissonin vapaaksi tullutta opintorahaa
varten. Aivanhan häpeisin silmät päästäni, kun näkisin oppilaani
tulevan hyljätyksi ja kuulisin julistettavan: Ange Pitou on aasi,
Angelus Pitovius asinus est."

Rientäkäämme sanomaan, jotta lukijan mielenkiinto oikealla

tavalla kohdistuisi häneen, että Ange Pitou, jonka nimen apotti näin
oivalla tavalla käänsi latinankieliseksi, on tämän kertomuksen
päähenkilö.

"Hyvä herra Fortier, rakas opettaja!" vastasi oppilas

epätoivoissaan.

"Minäkö sinun opettajasi!" kiivaili apotti suuttuneena tällaisesta

nimityksestä. "Jumalan kiitos, en ole enää sinun opettajasi yhtä
vähän kuin sinäkään olet oppilaani. Minä hylkään sinut, en tunne
sinua enää. Soisin, etten koskaan olisi sinua nähnyt. Kiellän sinua
mainitsemasta nimeäni, edes tervehtimästäkään. Retro, onneton,
retro!" [Poistu! — Suom.]
 "Herra apotti", jatkoi Pitou-poloinen, joka näytti koettavan kaikin
tavoin olla joutumatta riitoihin opettajansa kanssa, "herra apotti,
minä rukoilen, älkää lakatko suosimasta minua yhden puutteellisen
ainekirjoituksen vuoksi."

"Ahaa", sanoi apotti, joka oli joutunut suunniltaan kuullessaan

tämän viimeisen rukouksen ja tullen neljä askelmaa alaspäin, Ange
Pitoun samalla kertaa peräytyessä portaiden neljä viimeistä askelmaa
pihalle, "ahaa, sinä turvaudut logiikkaan, kun et osaa ainetta
kirjoittaa! Sinä koettelet, kuinka pitkälle kärsivällisyyteni menee, kun
et osaa erottaa laatusanaa teonsanasta!"

"Herra apotti, tehän olette ollut minulle niin hyvä", vastasi

kielivirheitten tekijä, "teidän ei tarvitse muuta kuin virkkaa sana
piispalle, joka kuulustelee meitä."

"Minäkö, onneton, valehtelisin vastoin omaatuntoani!"

"Siinä tekisitte hyväntyön, herra apotti, ja Jumala antaisi sen teille

anteeksi."

"Ei koskaan, ei koskaan!"

"Ja kukapa tietää, ehkä tutkijat eivät olekaan minun suhteeni sen
ankarampia kuin rintaveljeni Sebastien Gilbertin suhteen kun hän
viime vuonna kilpaili Pariisin opintorahasta. Hän se vasta tekikin
kielivirheitä. Luojan kiitos, vaikka oli vasta kolmentoista vanha ja
minä olen jo seitsemäntoista."

"Tämä on toden totta typerää", päivitteli apotti astuessaan

portaita alas ja tullen vuorostaan näkyviin patukka kädessään, Pitoun
pitäessä itsensä ja opettajan välillä saman etäisyyden. "Niin, minä
sanon, että tämä on typerää", lisäsi hän pannen käsivartensa ristiin
ja katsoen yrmeästi oppilaaseensa. "Tämä on siis tulos dialektiikan
opetuksesta! Senkin pässinpää, näinkö sinä muistat säännön: Noti
minora, loqui majora volens. Juuri sen vuoksi, että Gilbert oli sinua
nuorempi, annetaan neljäntoista vanhalle anteeksi enemmän kuin
sinulle, kahdeksantoistavuotiaalle tyhmeliinille."

"Aivan oikein, ja senkin vuoksi, että hänen isänsä on herra Honoré

Gilbert, joka saa vuotuisia korkoja maa-alueistaan yksistään
Pilleleuxin tasangolla kahdeksantoista tuhatta livreä", vahtasi
järkeilevä poika surkealla äänellä.

Apotti Fortier katsoi Pitouhun suu supussa ja otsaa rypistäen.

"Nyt et ole yhtä typerä kuin äsken", mutisi hän oltuaan hetken
vaiti ja tarkasteltuaan poikaa… "Mutta tämä on vain todenmukaista
eikä todistettua. Species, non autem corpus."

"Jospa olisin sellaisen miehen poika, jolla on kahdeksantoista

tuhannen markan vuotuiset korkotulot!" jatkoi Ange Pitou
huomattuaan vastauksensa vaikuttaneen opettajaan.

"Mutta sitä et ole. Sensijaan olet vähätietoinen, niinkuin se

houkkio, josta Juvenalis puhuu; lause on pakanallinen" — apotti teki
ristinmerkin — "mutta yhtä kaikki sattuva. Arcadius juvenis. Voinpa
lyödä vetoa, ettet edes tiedä, mitä merkitsee Arcadius?"

"Totta kai, arkadialainen", vastasi Ange Pitou suoristaen ylpeänä

vartalonsa.

"Mitä muuta vielä?"

"Mitäkö muuta?"
 "Arkadia oli seutu, missä oli paljon aaseja, ja muinaisaikoina
merkitsi asinus samaa kuin stultus."

"En ole tahtonut selittää asioita sillä tavalla", vastasi Pitou, "sillä en
voinut uskoa, että arvoisan opettajani vakava mieli alistuisi ivaan."

Apotti Fortier katsoi häneen toistamiseen yhtä tiukasti kuin

äskenkin.

"Kautta kunniani", mutisi hän hiukan heltyen kuullessaan

oppilaansa imartelevan lauseen, "toisinaan voisi uskoa, ettei tuo
taulapää olekaan niin typerä kuin miltä hän näyttää."

"Hyvä herra apotti", sanoi Pitou, joka ei tosin ollut kuullut

opettajansa sanoja, mutta oli hämmästyksekseen huomannut
armeliaan ilmeen palanneen opettajansa kasvoille, "antakaa minulle
anteeksi, niin saatte nähdä, kuinka kauniin ainekirjoituksen laadin
huomenna."

"Olkoon niin", sanoi apotti pistäen välirauhan merkiksi patukan

vyöhönsä ja lähestyen Pitouta, joka opettajansa rauhaa harrastavan
liikkeen huomatessaan jäi paikalleen.

"Oi, kiitos, kiitos!" huudahti oppilas.

"Odotahan vielä, äläkä heti paikalla kiitä. Minä annan sinulle

anteeksi, mutta yhdellä ehdolla."

Pitou painoi päänsä kumaraan, ja koska kaikki riippui apotin

mielisuosiosta, odotti hän alistuvaisena.

"Nimittäin että vastaat virheettömästi sinulle tekemääni

kysymykseen."
 "Latinaksiko?" kysyi Pitou levottomana.

"Latine", vahvisti opettaja.

Pitou huokasi syvään.

Syntyi hetkisen kestävä vaitiolo, jona aikana linnan torilla leikkivien

koululaisten iloiset huudot kuuluivat Ange Pitoun korviin. Hän
huokasi toistamiseen vielä syvempään.

"Quid virtus? Quid religio?" kysyi apotti.

Nämä opettajan ponnekkaasti lausumat sanat kaikuivat Pitou-

raukan korvissa kuin tuomiopäivän enkelin torventoitotus. Hänen
silmänsä himmenivät, ja sinä hetkenä hän pinnistäessään
ajatuksiansa käsitti, että ihminen voi tulla hulluksi.

Mutta vaikka tämä aivotoiminta olikin hyvin voimakas, ei se

johdattanut mihinkään tulokseen, ja vastaus viipyi tavattoman
kauan. Kuului pitkällinen tohiseva ääni, kun kysyjä hitaasti veti
nuuskaa nenäänsä.

Pitou huomasi, että hänen täytyi kiiruhtaa loppuun.

"Nescio", sanoi hän, toivoen saavansa tietämättömyytensä

anteeksi tunnustaessaan sen latinankielellä.

"Etkö tiedä mitä on hyve!" huudahti apotti tukehtumaisillaan

raivosta. "Etkö tiedä, mitä on uskonto!"

"Kyllä minä siihen osaan vastata", sanoi Ange, "mutta en

latinaksi."
 "Mene siis Arkadiaan, juvenis! Kaikki on meidän välillämme
loppunut, senkin epatto!"

Pitou oli niin masentunut, ettei osannut paeta, vaikka apotti veti
patukan vyöstänsä yhtä arvokkaasti kuin sotapäällikkö paljastaisi
miekan huotrasta taistelun alkaessa.

"Mutta miten minun sitten käy?" kysyi poikaparka käsiensä

riippuessa hervottomina. "Miten minun sitten käy, ellen pääsekään
seminaariin?"

"Käyköön kuinka tahansa, se on minusta, hitto vieköön,

yhdentekevää."

Kunnon apotti oli niin kiukuissaan, että melkein kirosi.

"Mutta ettekö siis tiedä, että tätini jo täydesti uskoo näkevänsä

minut pappina."

"Siinä tapauksessa hän saa tietää, ettet kelpaa valmistautumaan

edes suntioksi."

"Mutta, herra Fortier…"

"Minä käsken sinua lähtemään; limina linguae."

"Olkoon siis niin!" sanoi Pitou kuin mies, joka tekee tuskallisen
päätöksen, mutta tekee sen kuitenkin. "Saanko viedä mukanani
pulpettini?" kysyi hän toivoen, että sinä väliaikana apotin sydän
ennättäisi lauhtua hellemmäksi.

"Tietysti", lupasi apotti. "Ja kaikki, mitä se sisällänsä pitää."

 Pitou nousi surkeana portaita ylös, sillä luokkahuone oli toisessa
kerroksessa. Hän tuli huoneeseen, missä noin neljäkymmentä
oppilasta oli ollut tekevinään työtä ison pöydän ääressä, kohotti
varovaisesti pulpettinsa kantta, nähdäkseen olivatko kaikki hänen
hoidokkinsa tallella. Hän tarttui pulpettiinsa huolellisesti,
suojellakseen vaalimiansa eläviä, ja läksi hitaasti astelemaan
käytävää pitkin.

Portaiden ylipäässä odotti apotti Fortier käsi ojolla näyttäen

patukalla portaita kohti.

Hänen täytyi mennä tästä vaarallisesta ahtaasta paikasta. Ange

kyyristyi niin pieneksi ja nöyräksi kuin mahdollista. Se ei estänyt, että
hän sai viimeisen läimäyksen siitä aseesta, jonka avulla apotti Fortier
oli kasvattanut parhaimmat oppilaansa. Vaikka sitä oli käytetty Ange
Pitoun suhteen enemmän ja voimakkaammin kuin toisten, ei se
hänessä ollut saanut aikaan kovinkaan kehuttavia tuloksia, kuten
olemme huomanneet. Ange Pitoun kuivatessa viimeisen kyynelen
silmästään ja astellessa Pleuxin kaupunginosaa kohden, missä hänen
tätinsä asui, puhukaamme hiukan hänen ulkomuodostaan ja
menneisyydestään.
II

TODISTETAAN, ETTÄ TÄTI EI AINA OLE YHTÄ HYVÄ KUIN ÄITI

Louis-Ange Pitoun oli, niinkuin hän keskustelussaan apotti Fortierin

kanssa oli maininnut, kertomuksemme alussa seitsemäntoista ja
puolen vuoden vanha. Hän oli pitkä ja laiha poika, jolla oli keltainen
tukka, punaiset posket ja taivaansiniset silmät. Tuore ja viaton
nuoruus hehkui hänen suurehkon suunsa huulilla, ja kun hän ne
avasi oikein selälleen, näkivät kaikki ne, joiden kanssa hän joutui
syömään, kaksi riviä isoja, perin kirkkaita hampaita. Pitkien, luisevien
käsivarsien päässä oli lujarakenteiset kourat, jyhkeät kuin kurikat.
Sääret olivat hiukan köyrät, polvesta pikkulapsen pään kokoiset, ja
näkyivät selvästi tiukkojen mustien housujen läpi. Jalat olivat isot,
mutta kuitenkin mukavasti saaneet sijansa vasikannahkakengissä,
jotka punersivat paljosta käyttämisestä. Hänen yllään oli ruskeasta
palttinasta tehty mekko, joka oli puoliksi takki, puoliksi pusero.
Tällaiselta näytti puolueettomasti ja tarkalleen kuvattuna apotti
Fortierin entinen oppilas.

Nyt meidän on vielä kuvattava hänen luonnettansa.

 Ange Pitou jäi orvoksi kahdentoista ikäisenä; silloin hän
onnettomuudekseen menetti äitinsä, jonka ainoa lapsi hän oli. Isä oli
kuollut ennen kuin poika vielä oikein pystyi ajattelemaankaan, ja kun
äiti-raukka jumaloi Ange Pitouta, sai tämä tehdä oman mielensä
mukaan kaikessa. Täten oli hänen ruumiillinen kehityksensä ollut
oivallinen, mutta henkinen puoli oli saanut jäädä syrjään. Ollen
syntynyt kauniissa Haramontin kylässä, penikulman päässä
kaupungista, metsän keskellä, hän heti ensimmäisillä retkillään alkoi
tutkistella kotiseutunsa metsää ja käydä sotaa siellä asustavia
eläimiä vastaan. Kun hänen lahjansa täten olivat kohdistuneet
yhteen ainoaan suuntaan oli Ange Pitou kymmenen vanhana
erinomainen salakyttä ja ensiluokkainen linnunpyytäjä. Ja tämän
kaiken hän oli oppinut itsestään kenenkään opastamatta,
ohjaajanaan vain se oma voima ja vaisto, jonka luonto antaa metsän
keskellä asuvalle ja joka ominaisuus näyttää olevan osa siitä lahjasta,
jonka se antaa eläimille. Senvuoksi hän tiesikin kaikki hirvien ja
jänisten kulkutiet. Kolmen penikulman laajuudelta hän tunsi jokaisen
suosilmän, ja kaikkialla näkyi hänen käyräpuukkonsa jälkiä, kun hän
oli taitellut sopivia oksia pyydyksiään varten. Taukoamatta ollen
näissä erikoisissa puuhissa hän oli kehittynyt ylen eteväksi omalla
alallaan.

Kun hänellä oli pitkät käsivarret ja vahvat polvet, joiden avulla hän
jaksoi kiivetä paksuimpiakin runkoja myöten, kapusi hän
korkeimpiinkin puihin etsimään linnunpesiä niin nokkelasti ja
varmasti, että toverit häntä ihailivat, ja jos hän olisi asunut
lähempänä päiväntasaajaa, niin apinat olisivat häntä kunnioittaneet
sen taidon vuoksi, jonka hän oli saavuttanut erikoisessa
linnunmetsästyksessä, joka aikuisiakin suuresti miellyttää. Metsästäjä
houkuttelee linnut ansoilla varustettuun puuhun ja matkii äänellä
närhiä tai huuhkajaa, joita muu lintumaailma yleensä kovasti vihaa.
Jokainen rastas, tiainen, sirkku lentää kiiruimman kautta
nokkiakseen höyhenen vihollisestaan ja useimmissa tapauksissa
paneekin oman henkensä vaaraan. Pitoun toverit käyttivät oikeata
huuhkajaa tai närhiä tai erikoista pilliä, jonka avulla voivat
mitenkuten matkia näiden lintujen ääntä. Mutta Pitou halveksi näitä
keinoja ja tällaisia valmisteluja. Hän turvautui omiin keinoihinsa ja
viritti ansan käyttäen luonnonlahjojaan. Suullaan hän matki noita
huutoja, joiden avulla hän houkutteli toiset linnut, jopa samaan
lajiinkin kuuluvat, ne kun pettyivät kuullessaan nämä huudot, sillä ne
olivat siksi hyvin matkittuja.

Suolla pyydystäessään Pitou käytti "aasinsiltaa", ja epäilemättä

hän olisi kokonaan halveksinut tämän taiteellista valmistamista, ellei
se pyydyksenä olisi tuottanut runsaasti. Vaikka hän halveksikin tätä
liian helppoa metsästystapaa, eivät kuitenkaan etevimmätkään
pyydystäjät osanneet yhtä hyvin kuin hän peittää ruohoilla liian
suurta lammikkoa, kunnes se oli vireessä, kuten metsästäjänkielellä
sanotaan. Kukaan ei osannut Pitoun tavoin asettaa ansaansa
sellaiseen kaltevaan asemaan, ettei viekkainkaan lintu päässyt
juomaan sen ylitse tai alitse. Eikä kellään ollut niin varmaa kättä eikä
niin tarkkaa silmää kaataessaan risiiniöljyä ja liimaa yhteen, jotta
siten syntyvä pyydystysliima ei tullut liian veteläksi tai liian
tahmeaksi.

Kun ihmistä arvostellaan hänen lahjojensa perusteella, muuttuu

tämä arvonanto sen mukaan, missä kulloinkin ollaan. Haramontin
kylässä, talonpoikien keskuudessa, jotka olivat tottuneet saamaan
enemmän kuin puolet elinkeinoistaan suorastaan luonnolta ja
vaistomaisesti vihasivat sivistystä, nautti Pitou siksi suurta
kunnioitusta, että äiti ei voinut ajatellakaan poikansa joutuneen
väärille teille ja oivaltaa, että suurilla rahasummilla hankittava
kasvatus ei ollut samaa, jonka Pitou kaikesta koulutuksesta vapaana
itse hankki itselleen.

Mutta kun tämä kunnon nainen sairastui, kun hän tunsi kuoleman
saapuvan, kun hän käsitti jättävänsä lapsensa yksinään maailmaan,
silloin hän alkoi epäillä ja rupesi etsimään tukea vastaiselle orvolle.
Hän muisti silloin, että kymmenen vuotta aikaisemmin oli muuan
nuori mies keskellä yötä kolkuttanut hänen ovelleen sylissään
vastasyntynyt lapsi, jonka hoitamista varten hän jätti jokseenkin
suuren rahamäärän, ja toinen vieläkin suurempi oli uskottu Villers-
Cotteretsissa asuvan asianajajan huostaan. Tästä salaperäisestä
nuoresta miehestä hän ei alussa tiennyt mitään nimitä kuin että
hänen nimensä oli Gilbert. Mutta kolme vuotta sitten hän näki tämän
saman miehen uudelleen ilmestyvän. Silloin hän oli noin
kahdenkymmenenseitsemän vuoden vanha mies, jonka käytös oli
jäykkä, sanat tarkoin punnitut ja esiintyminen alussa hiukan
kylmäkiskoista. Mutta tämä päällimmäinen jääkuori katosi, kun hän
näki lapsensa, sai nähdä hänet kauniina, terveenä ja hymyilevänä,
kasvatettuna hänen tahtonsa mukaan luonnon keskellä. Silloin hän
puristi kunnon naisen kättä ja sanoi hänelle vain:

"Hädän tullen turvautukaa minuun."

Sitten hän oli ottanut poikansa, tiedustellut tietä Ermenonvilleen,

poikansa seurassa käynyt Rousseaun haudalla ja palannut sitten
Villers-Cotteretsiin. Kun hän siellä varmaankin mieltyi seudun
raikkaaseen ilmaan ja kuuli asianajajan kautta hyvää apotti Fortierin
koulusta, jätti hän pikku Gilbertin tämän kunnon miehen huostaan,
jonka filosofoivaan luonteeseen hän heti oli mieltynyt, sillä tähän
aikaan oli filosofoiminen niin voimaperäistä, että se oli päässyt
tunkeutumaan kirkonmiestenkin piiriin.
 Senjälkeen hän läksi Pariisiin jättäen osoitteensa apotti Fortierille.

Pitoun äiti tiesi kaikki nämä seikat. Kuoleman hetkellä hän muisti
nämä sanat: "Hädän tullen turvautukaa minuun" Heti hänen
ajatuksensa kirkastuivat. Ehkä sallimus oli tämän kaiken näin
järjestänyt, jotta pikku Pitou löytäisi enemmän kuin mitä hän kadotti.
Hän kutsutti luoksensa papin, koska hän ei itse osannut kirjoittaa.
Pappi kirjoitti, ja samana päivänä kirje vietiin apotti Fortierille, joka
liitti siihen osoitteen ja joudutti sen postiin.

Se tapahtuikin viime hetkessä, sillä kaksi päivää sen jälkeen Pitoun

äiti kuoli.

Pitou oli vielä liian nuori käsittääkseen tappionsa koko laajuuden.

Hän itki, ymmärtämättä ikuista eroa, nähdessään äitinsä kylmänä,
kelmeänä ja murtuneena. Vaistomaisesti hän käsitti, että kodin hyvä
henki oli lentänyt pois, että äidin poistuttua koti kävi autioksi ja
vieraaksi. Hän ei käsittänyt, millaiseksi hänen tulevaisuutensa
muodostuisi; ei hän edes käsittänyt, mitä hänen seuraavana päivänä
oli tehtävä. Kun hän oli saattanut äitinsä hautaan, kun multa oli
luotu arkulle, kun kumpu oli pyöristetty, istui hän haudan partaalle,
ja vaikka häntä kuinkakin kehoitettiin poistumaan hautuumaalta,
vastasi hän kaikkeen pudistamalla päätänsä ja sanoen, ettei hän
koskaan ollut jättänyt äitiään, Madeleinea, ja että hän siis tahtoi
jäädä sinne, missä tämä oli.

Hän vietti koko sen päivän ja seuraavan yön haudan ääressä.

Täältä hänet kunnon tohtori, — olemmeko sanoneet, että Pitoun

vastainen suosija oli lääkäri? — täältä kunnon tohtori hänet löysi,
kun hän käsittäen, mihin kaikkeen tehty lupaus hänet velvoitti,
saapui pari vuorokautta kirjeen lähettämisen jälkeen.
 Ange oli ollut hyvin pieni, kun hän ensi kertaa näki tohtorin. Mutta
jättäväthän kaikenmoiset seikat nuoreen mieleen usein ikuisesti
säilyviä vaikutelmia, olihan tuon salaperäisen nuoren miehen käynti
jättänyt jotakin hänen kotiinsa. Olihan hän jättänyt sinne tuon
pienen lapsen ja sen ohella vaurautta. Joka kerta kun Ange kuuli
äitinsä mainitsevan Gilbertin nimen, lausui hän sen melkein ihaillen.
Kun Gilbert oli uudelleen ilmestynyt taloon, vakiintuneena miehenä ja
käyttäen tohtorin arvonimeä, — kun hän entisten hyvien töittensä
lisäksi vielä lupasi auttaa tulevaisuudessakin, arveli Pitou,
nähdessään äitinsä kiitollisuuden, että hänenkin oli oltava kiitollinen,
ja äitiään matkien hän oli sopertanut olevansa ikuisesti kiitollinen ja
säilyttävänsä muiston tohtorista. Tämän tähden hän heti, kun
huomasi tohtorin hautuumaan portin takaa ja näki hänen lähestyvän
ruohottuneiden hautojen ja kaatuneitten ristien lomitse, tunsi
miehen, nousi ja meni tohtoria vastaan; sillä hän ymmärsi, ettei hän
voinut vastata kielteisesti miehelle, joka sillä tavalla saapui hänen
luokseen äidin kehoituksesta. Hän ei siis vastustellut, kääntyi vain
katsomaan taakseen ja itki, kun Gilbert talutti hänet pois
hautuumaalta. Komeat rattaat odottivat portilla. Hän nosti pojan
vaunuihin, jätti Pitoun asunnon onnettomuuden herättämän
kunnioituksen turviin ja vei pojan kaupunkiin. Täällä hän meni
silloiseen komeimpaan hotelliin, jonka nimi oli Dauphin. Heti sinne
tultuaan hän lähetti sanan räätälille, joka edeltäpäin annettujen
määräysten mukaan toi valmiita vaatteita mukanaan. Varovaisuuden
vuoksi hän valikoi pari kolme tuumaa liian pitkät pukineet, syystäkin
kyllä, sillä sankarillamme oli suuri taipumus kasvamiseen, eikä nämä
vaatteet sittenkään tainneet sopia pitkäaikaisiksi. Hän läksi sen
jälkeen pojan kanssa astelemaan sitä kaupunginosaa kohden, jonka
nimi on Pleux.
 Mitä lähemmäksi tultiin tätä kaupunginosaa, sitä hitaammin Pitou
asteli, sillä hän huomasi joutuvansa tätinsä Angéliquen luo. Vaikka
hän olikin vain muutaman kerran nähnyt kumminsa — sillä täti
Angélique oli antanut Pitoulle hänen runollisen ristimänimensä, —
niin hänellä oli kuitenkin tästä naisesta hyvin ikävät muistot.

Täti Angélique ei pienimmässäkään määrässä voinut miellyttää

Pitoun kaltaista lasta, joka oli aina tottunut nauttimaan äitinsä hellää
hoivaa. Täti Angélique oli tähän aikaan viidenkymmenenviiden ja tai
-kahdeksan ikäinen vanhapiika. Hän oli surkastunut noudattamalla
tarkoin uskonnollisia sääntöjä, ja väärin käsitetty hartaus oli hänessä
kuihduttanut kaikki hellät säälin ja ihmisyyden tunteet, kehittäen
niiden sijaan ahneutta, joka vain karttui jokapäiväisessä
seurustelussa tekopyhien akkojen kanssa. Hän ei suorastaan elänyt
almuilla, vaan myymällä pellavalankoja, joita hän kehräsi rukillaan ja
vuokraamalla kirkossa tuoleja, minkä oikeuden hän oli saanut
kirkkoherralta. Tämän lisäksi hän tuon tuostakin sai hurskailta
ihmisiltä, jotka uskoivat hänen teennäiseen uskonnollisuuteensa,
lantteja, jotka hän vaihtoi hopearahaksi ja hopearahat viimein
kultarahoiksi. Nämä kultarahat katosivat, eikä kukaan tiennyt niiden
olemassaolostakaan eikä aavistanut minne ne hävisivät; raha rahalta
ne piiloutuivat sen lepotuolin pielukseen, jolla hän työssään istui, ja
täällä hapuillessaan kultarahat löysivät joukon tovereitaan, jotka
samalla tavalla kuin nekin olivat yksitellen joutuneet pois liikkeestä ja
odottivat vain hetkeä, jolloin vanhanpiian kuolema ne saattaisi
perijän käsiin.

Tämän kunnianarvoisan sukulaisen asuntoa kohden siis tohtori

Gilbert asteli taluttaen pitkää Pitouta.
 Sanoimme pitkää Pitouta, sillä ensimmäisen syntymävuotensa
jälkeen oli Pitou aina ollut ikäisekseen liian pitkä.

Neiti Rose-Angélique Pitou oli sinä hetkenä, jona ovi aukeni

tohtorin ja vanhanpiian veljenpojan astuessa sisään, hyvällä tuulella.
Samalla kertaa kun Haramontin kirkossa vietettiin sielumessua hänen
kälynsä kuoleman johdosta, oli Villers-Cotteretsin kirkossa häät ja
ristiäiset, jotenka tuolien vuokrasta oli yhtenä ainoana päivänä
kerääntynyt kuusi livreä. Neiti Angélique oli sitten vaihtanut rovot
écuiksi, liittänyt ne kolmeen aikaisemmin vaihdettuun samanlaiseen
rahaan ja saanut siten vaihdetuksi louisdorin. Tämä kultaraha läksi
juuri toisten rahojen luo, ja päivä, jona tällainen yhtyminen tapahtui,
oli tietystikin neiti Angéliquelle juhla.

Hän oli vastikään päättänyt tämän toimituksen, avannut sen ajaksi

teljetyn oven ja kerran vielä kiertänyt tuolinsa nähdäkseen ilmaisiko
mikään sinne kätkettyä aarretta, kun tohtori ja Pitou astuivat sisään.

Tällainen kohtaaminen olisi voinut olla liikuttava, mutta siksi tarkan

huomioidentekijän kuin tohtori Gilbertin mielestä se oli naurettava.
Kun vanhapiika huomasi veljenpoikansa, lausui hän muutaman
sanan äsken kuolleesta rakkaasta kälystään ja oli pyyhkivinään
kyyneleen silmistään. Tohtori tahtoi tutkia vanhanpiian sydäntä,
ennenkuin teki mitään päätöksiä hänen suhteensa, ja senvuoksi hän
puhui tätien velvollisuuksista veljensä poikia kohtaan. Mutta mitä
kauemmin tohtori puhui ja mitä pitemmälti kauniita sanoja valui
hänen huuliltaan, sitä pikemmin vanhanpiian terävä katse kuivasi
silmään tulleen kyyneleen, piirteet jäykistyivät ja alkoivat yhä
enemmän muistuttaa vanhaa paperia; hän kosketti vasemmalla
kädellään terävää leukaansa ja alkoi oikean kätensä kuihtuneilla
sormilla laskea, kuinka monta kultarahaa tuolien vuokraaminen
vuodessa tuottaisi. Koska hänen laskelmansa sattui loppumaan
samalla kertaa kuin tohtorin puhekin, voi hän heti vastata, että
vaikka hänellä olikin suuri rakkaus kälyvainajaa kohtaan ja vaikka
hän suuresti rakastikin veljenpoikaansa, ei hän mitenkään voinut
pienten tulojensa vuoksi ruveta lisäämään menojaan.

Tohtori olikin odottanut tätä vastausta; se ei siis häntä vähääkään

ihmetyttänyt. Hän oli kaikkein uusien ajatusten suuri harrastaja, ja
kun Lavaterin teoksen ensimmäinen osa juuri äskettäin oli
ilmestynyt, sovellutti hän tämän zürichiläisen filosofin ihmeoppia neiti
Angéliquen laihoihin ja kellertäviin kasvoihin.

Tuloksena tästä tarkastuksesta oli, että vanhanpiian pitkä nenä,

pienet kiiluvat silmät, ohuet huulet todistivat samassa henkilössä
yhtyneen ahneuden, itsekkyyden ja teeskentelyn.

Olemme jo sanoneet, että saamastansa vastauksesta hän ei

vähääkään hämmästynyt. Mutta huomiontekijänä hän tahtoi nähdä,
kuinka pitkälle tämä tekopyhä olento kehittäisi kaikki kolme huonoa
ominaisuuttaan.

"Mutta, neiti", sanoi hän, "onhan Ange Pitou orpo,

veljenpoikanne."

"Mutta ajatelkaahan toki, herra Gilbert", muistutti vanhapiika, "hän

lisäisi menojani kuudella soulla päivässä, vaikka laskenkin huokeiden
hintojen mukaan, sillä tuo nulikka syö ainakin naulan leipää
päivässä."

Pitou väänsi naamansa virniin, sillä hän söi tavallisesti puolitoista

naulaa jo aamiaisekseen.
 "Puhumattakaan, mitä menee hänen vaatteittensa
puhdistamiseen", jatkoi neiti Angélique, "sillä muistan hänen likaavan
niitä kovasti."

Tottahan oli, että Pitou likasi vaatteensa, kun muistaa, millaista

elämää hän vietti, mutta se tunnustus on annettava hänelle, että
hän repi vielä enemmän kuin likasi.

"Hyi, neiti Angélique", sanoi tohtori, "tehän harjoitatte kristillisiä

hyveitä ja teette tällaisia laskelmia, kun on kysymyksessä
veljenpoikanne ja kummipoikanne."

"Puhumattakaan hänen vaatteittensa kunnossapitämisestä",

huudahti vanha tekopyhä, sillä hän muisti nähneensä kälynsä
Madeleinen ompelevan paljon paikkoja veljenpoikansa takkiin ja
housujen polviin.

"Te siis kieltäydytte ottamasta veljenpoikaanne luoksenne", sanoi

tohtori. "Tämän orvon, jonka täti ajaa kynnykseltään, täytyy siis
mennä kerjäämään almua vieraitten luota."

Vaikka neiti Angélique olikin saita, käsitti hän varsin hyvin

joutuvansa huonoon valoon, jos hänen kieltonsa tähden veljenpojan
täytyisi turvautua tähän äärimmäiseen keinoon.

"Ei", sanoi hän, "minä otan hänet luokseni."

"Ah!" sanoi tohtori iloiten, löytäessään hellän tunteen tässä

kuihtuneeksi luulemassaan sydämessä.

"Niin", jatkoi vanhapiika, "minä suosittelen häntä Bourg-Fontainen

augustinilaismunkeille, jotta ne ottaisivat hänet luostariin
palvelevaksi veljeksi."
 Olemme jo maininneet, että tohtori oli filosofi. Tietäähän jokainen,
mitä filosofin nimi siihen aikaan merkitsi.

Hän päätti siis heti riistää augustinilaisilta oppilaan, ja tämän hän

teki yhtä innokkaasti kuin augustinilaiset olisivat riistäneet oppilaan
filosofeilta.

"No siis", lausui hän pistäen kätensä syvään taskuunsa, "koska

elätte niin ahtaissa oloissa, rakas neiti Angélique, että teidän on
varojen puutteessa pakko ajaa veljenpoikanne vieraitten hoitoon,
niin etsin jonkun muun, joka edullisemmin kuin te voi käyttää sen
rahaerän, jonka aion luovuttaa tämän orvon pojan hyväksi. — Minun
on palattava Amerikkaan. Ennen lähtöäni jätän Pitoun jonkun
puusepän tai vaununtekijän oppiin. Hän itse saa valita työalansa.
Poissaollessani hän kehittyy ja palatessani jo osaa ammattinsa, ja
silloin saan nähdä, mitä voin tehdä hänen hyväkseen. Syleile siis,
poika, tätiäsi, ja lähtekäämme pois."

Tuskin oli tohtori lopettanut, kun Pitou jo riensi kunnia-arvoista

tätiään kohden, ojentaen pitkät käsivartensa. Hän tahtoi mitä
pikimmin syleillä tätiä, kun tämä suudelma vain olisi ikuisen eron
merkkinä heidän välillään.

Mutta kuullessaan tuon sanan "rahaerän" ja nähdessään tohtorin

pistävän kätensä taskuun, missä se vaistomaisesti kilisteli suuria
écuita, joiden määrän voi suunnilleen laskea taskun pullistumisesta,
tunsi vanhapiika ahneuden kuumeen nousevan sydämeensä asti.

"Tiedättehän, rakas herra Gilbert, erään seikan", sanoi hän.

"Minkä"? kysyi tohtori.

Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookluna.com