Read Anytime Anywhere Easy Ebook Downloads at ebookluna.

com

(eBook PDF) Statistics in Practice by David S.

Moore

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-statistics-in-
practice-by-david-s-moore/

OR CLICK HERE

DOWLOAD EBOOK

Visit and Get More Ebook Downloads Instantly at https://ebookluna.com

 Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) available
Download now and explore formats that suit you...

(eBook PDF) Applied Statistics in Business and Economics

5th by David Doane

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-applied-statistics-in-
business-and-economics-5th-by-david-doane/

ebookluna.com

(eBook PDF) Statistics, 11th Edition by Robert S. Witte

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-statistics-11th-edition-by-
robert-s-witte/

ebookluna.com

(Original PDF) Introductory Statistics, 9th Edition by

Prem S. Mann

https://ebookluna.com/product/original-pdf-introductory-
statistics-9th-edition-by-prem-s-mann/

ebookluna.com

(eBook PDF) Translational Medicine in CNS Drug

Development, Volume 29

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-translational-medicine-in-cns-
drug-development-volume-29/

ebookluna.com
Progress in Heterocyclic Chemistry Volume 29 1st Edition -
eBook PDF

https://ebookluna.com/download/progress-in-heterocyclic-chemistry-
ebook-pdf/

ebookluna.com

(eBook PDF) Statistics (Fourth Edition) 4th Edition by

David Freedman

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-statistics-fourth-edition-4th-
edition-by-david-freedman/

ebookluna.com

(eBook PDF) Statistics for Business Economics 13th Edition

by David

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-statistics-for-business-
economics-13th-edition-by-david/

ebookluna.com

(eBook PDF) Business Statistics in Practice 3rd Canadian

Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-business-statistics-in-
practice-3rd-canadian-edition/

ebookluna.com

Applied Statistics in Business and Economics 5th Edition

David Doane - eBook PDF

https://ebookluna.com/download/applied-statistics-in-business-and-
economics-ebook-pdf/

ebookluna.com
 ■ N OTE S AN D DA T A S OURCES iii

FIRST EDITION

Statistics in Practice
DAVID S. MOORE • WILLIAM I. NOTZ • MICHAEL A. FLIGNER
Purdue University The Ohio State University University of California at Santa Cruz

W. H. Freeman and Company

A Macmillan Higher Education Company
Senior Publisher: Ruth Baruth
Senior Acquisitions Editor: Karen Carson
Marketing Manager: Steve Thomas
Development Editors: Andrew Sylvester and Leslie Lahr
Associate Editor: Jorge Amaral
Senior Media Editor: Laura Judge
Media Editor: Catriona Kaplan
Associate Media Editor: Courtney M. Way
Assistant Media Editor: Liam Ferguson
Editorial Assistant: Victoria Garvey
Marketing Assistant: Samantha Zimbler
Photo Editor: Cecilia Varas
Photo Researcher: Eileen Liang
Cover and Text Designer: Vicki Tomaselli
Managing Editor: Lisa Kinne
Senior Project Manager: Denise Showers, Aptara®, Inc.
Illustrations and Composition: Aptara®, Inc.
Production Coordinators: Ellen Cash and Julia DeRosa
Printing and Binding: RR Donnelley

Library of Congress Control Number: 2014934257

Student Edition Hardcover (packaged with EESEE/CrunchIt! access card):
ISBN-13: 978-1-4641-5181-1
ISBN-10: 1-4641-5181-4
Student Edition Loose-leaf (packaged with EESEE/CrunchIt! access card):
ISBN-13: 978-1-4641-5238-2
ISBN-10: 1-4641-5238-1
Instructor Complimentary Copy:
ISBN-13: 978-1-4641-7451-3
ISBN-10: 1-4641-7451-2
©2015 by W. H. Freeman and Company
All rights reserved
Printed in the United States of America
First printing
W. H. Freeman and Company
41 Madison Avenue
New York, NY 10010
Houndmills, Basingstoke RG21 6XS, England
www.whfreeman.com
 BRIEF CONTENTS

CHAPTER 0 Getting Started 1

PART I EXPLORING DATA 11

Exploring Data: Variables and Distributions
CHAPTER 1 Picturing Distributions with Graphs 13
CHAPTER 2 Describing Distributions with Numbers 45
CHAPTER 3 The Normal Distributions 71
Exploring Data: Relationships
CHAPTER 4 Scatterplots and Correlation 97
CHAPTER 5 Regression 121
CHAPTER 6 Two-Way Tables* 153
CHAPTER 7 Exploring Data: Part I Review 169

PART II PRODUCING DATA 189

CHAPTER 8 Producing Data: Sampling 191
CHAPTER 9 Producing Data: Experiments 213
Commentary: Data Ethics* 237
CHAPTER 10 Producing Data: Part II Review 249

PART III PROBABILITY 257

CHAPTER 11 Introducing Probability 259
CHAPTER 12 General Rules of Probability* 283
CHAPTER 13 Binomial Distributions* 305
CHAPTER 14 Probability: Part III Review 323

*Starred material is not required for later parts of the text.

v
vi BR I EF C O NT ENT S

PART IV INFERENCE ABOUT VARIABLES 331

Categorical Response Variable
CHAPTER 15 Sampling Distribution for a Proportion 333
CHAPTER 16 Confidence Intervals: The Basics 349
CHAPTER 17 Tests of Significance: The Basics 373
CHAPTER 18 Comparing Two Proportions 397
Quantitative Response Variable
CHAPTER 19 Sampling Distribution for a Mean 415
CHAPTER 20 Inference about a Population Mean 435
CHAPTER 21 Comparing Two Means 463
CHAPTER 22 Inference in Practice 489
CHAPTER 23 Inference about Variables: Part IV Review 505

PART V INFERENCE ABOUT

RELATIONSHIPS 525
CHAPTER 24 Two Categorical Variables:
The Chi-Square Test 527
CHAPTER 25 Inference for Regression 559
CHAPTER 26 One-Way Analysis of Variance: Comparing
Several Means 593

PART VI OPTIONAL COMPANION CHAPTERS

(AVAILABLE ONLINE)

CHAPTER 27 Nonparametric Tests 27-1

CHAPTER 28 Statistical Process Control 28-1
CHAPTER 29 Multiple Regression 29-1
CHAPTER 30 More About Analysis of Variance 30-1
 CONTENTS

To the Instructor: About This Book xi Finding Normal proportions 82

Media and Supplements xxii Using the standard Normal table 84
About the Authors xxv Finding a value given a proportion 87

CHAPTER 0 Getting Started 1 CHAPTER 4 Scatterplots and Correlation 97

Where data comes from matters 2 Explanatory and response variables 97
Always look at the data 3 Displaying relationships: scatterplots 99
Variation is everywhere 5 Interpreting scatterplots 101
What lies ahead in this book 7 Adding categorical variables to scatterplots 104
Measuring linear association: correlation 105
Facts about correlation 107
PART I EXPLORING DATA 11
CHAPTER 5 Regression 121
CHAPTER 1 Picturing Distributions Regression lines 121
with Graphs 13 The least-squares regression line 124
Individuals and variables 13 Using technology 126
Categorical variables: pie charts and bar graphs 16 Facts about least-squares regression 128
Quantitative variables: histograms 21 Residuals 131
Interpreting histograms 24 Influential observations 134
Quantitative variables: stemplots 29 Cautions about correlation and regression 137
Time plots 32 Association does not imply causation 139

CHAPTER 2 Describing Distributions CHAPTER 6 Two-Way Tables* 153

with Numbers 45 Marginal distributions 154
Measuring center: the mean 46 Conditional distributions 156
Measuring center: the median 47 Simpson’s paradox 160
Comparing the mean and the median 48
Measuring spread: the quartiles 49
CHAPTER 7 Exploring Data: Part I Review 169
The five-number summary and boxplots 51
Part I Summary 171
Spotting suspected outliers* 53
Test Yourself 173
Measuring spread: the standard deviation 54
Supplementary Exercises 184
Choosing measures of center and spread 56
Using technology 58
Organizing a statistical problem 58 PART II PRODUCING DATA 189

CHAPTER 3 The Normal Distributions 71 CHAPTER 8 Producing Data: Sampling 191

Density curves 71 Population versus sample 192
Describing density curves 74 How to sample badly 194
Normal distributions 76 Simple random samples 195
The 68–95–99.7 rule 78 Inference about the population 199
The standard Normal distribution 81 Other sampling designs 200

*Starred material is not required for later parts of the text.

vii
 viii CO NTENTS

Cautions about sample surveys 201 Binomial probabilities 308

The impact of technology 204 Using technology 310
Binomial mean and standard deviation 311
CHAPTER 9 Producing Data: Experiments 213 The Normal approximation to binomial
Observation versus experiment 213 distributions 313
Subjects, factors, treatments 216
How to experiment badly 218 CHAPTER 14 Probability: Part III Review 323
Randomized comparative experiments 219 Part III Summary 323
The logic of randomized comparative Test Yourself 325
experiments 222 Supplementary Exercises 328
Cautions about experimentation 224
Matched pairs and other block designs 226
Commentary: Data Ethics* 237 PART IV INFERENCE ABOUT VARIABLES 331
Institutional review boards 238
Informed consent 239
CHAPTER 15 Sampling Distributions for
Confidentiality 240
a Proportion 333
Clinical trials 242
Parameters and statistics 334
Behavioral and social science experiments 243
Statistical estimation using the sample
proportion 335
CHAPTER 10 Producing Data: Part II Review 249 Sampling distributions 338
Part II Summary 250 The sampling distribution of p̂ 340
Test Yourself 251
Supplementary Exercises 254
CHAPTER 16 Confidence Intervals:
The Basics 349
PART III PROBABILITY 257
The reasoning of statistical estimation 350
Margin of error and confidence level 352
CHAPTER 11 Introducing Probability 259 Confidence intervals for a population
The idea of probability 260 proportion 355
The search for randomness* 262 How confidence intervals behave 359
Probability models 263 Choosing the sample size 361
Probability rules 265 Cautions about confidence intervals 363
Finite and discrete probability models 268 Plus four confidence intervals for
Continuous probability models 270 a proportion* 364
Random variables 274
Personal probability* 275
CHAPTER 17 Tests of Significance:
CHAPTER 12 General Rules of Probability* 283 The Basics 373
Independence and the The reasoning of tests of significance 374
multiplication rule 284 Stating hypotheses 376
The general addition rule 287 P-value and statistical significance 378
Conditional probability 289 Large sample tests for a population
The general multiplication rule 291 proportion 383
Independence again 293 Cautions about significance tests 386
Tree diagrams 294 Significance from a table* 389

CHAPTER 13 Binomial Distributions* 305 CHAPTER 18 Comparing Two Proportions 397

The binomial setting and binomial Two-sample problems: proportions 397
distributions 305 The sampling distribution of a difference
Binomial distributions in statistical sampling 306 between proportions 399
 CON T ENT S ix

Large-sample confidence intervals for Test Yourself 511

comparing proportions 400 Supplementary Exercises 519
Using technology 401
Significance tests for comparing
PART V INFERENCE ABOUT
proportions 402 RELATIONSHIPS 525
Plus four confidence intervals for comparing
proportions* 406
CHAPTER 24 Two Categorical Variables:
The Chi-Square Test 527
CHAPTER 19 Sampling Distribution Two-way tables 527
for a Mean 415 The problem of multiple comparisons 530
Estimation of a mean and the law Expected counts in two-way tables 531
of large numbers 416 The chi-square test statistic 533
The sampling distribution of x 419 Cell counts required for the chi-square test 534
The central limit theorem 422 Using technology 535
The connection to proportions* 427 Uses of the chi-square test: independence
and homogeneity 540
The chi-square distributions 544
CHAPTER 20 Inference about a Population
The chi-square test for goodness of fit* 545
Mean 435
Conditions for inference about a mean 435
The t distributions 437 CHAPTER 25 Inference for Regression 559
The one-sample t confidence interval 439 Conditions for regression inference 561
The one-sample t test 442 Estimating the parameters 562
Using technology 445 Using technology 565
Matched pairs t procedures 448 Testing the hypothesis of no linear
Robustness of t procedures 450 relationship 568
Testing lack of correlation 570
Confidence intervals for the regression slope 572
CHAPTER 21 Comparing Two Means 463 Inference about prediction 573
Two-sample problems: means 463 Checking the conditions for inference 578
Comparing two population means 464
Two-sample t procedures 467
Using technology 472 CHAPTER 26 One-Way Analysis of Variance:
Robustness again 474 Comparing Several Means 593
Details of the t approximation* 477 Comparing several means 596
Avoid the pooled two-sample The analysis of variance F test 596
t procedures* 478 Using technology 598
Avoid inference about standard The idea of analysis of variance 601
deviations* 479 Conditions for ANOVA 604
F distributions and degrees of freedom 607
Some details of ANOVA* 609
CHAPTER 22 Inference in Practice 489
Conditions for inference in practice 489 Notes and Data Sources 623
Planning studies: the power of a Tables
statistical test* 493 TABLE A Standard Normal probabilities 642
Assessing the performance of a significance test: TABLE B Random digits 644
Type I and Type II errors* 497
TABLE C t distribution critical values 645
TABLE D Chi-square distribution critical values 646
CHAPTER 23 Inference about Variables: TABLE E Critical values of the correlation r 647
Part IV Review 505 Answers to Selected Exercises 649
Part IV Summary 508 Index 697
 x CO NTENTS

PART VI OPTIONAL COMPANION CHAPTERS Don’t confuse control with capability! 28-30
(AVAILABLE ONLINE) Control charts for sample proportions 28-32
Control limits for p charts 28-33
CHAPTER 27 Nonparametric Tests 27-1
Comparing two samples: the Wilcoxon
rank sum test 27-2 CHAPTER 29 Multiple Regression 29-1
The Normal approximation for W 27-6 Parallel regression lines 29-2
Using technology 27-8 Estimating parameters 29-5
What hypotheses does Wilcoxon test? 27-8 Using technology 29-10
Dealing with ties in rank tests 27-11 Inference for multiple regression 29-13
Matched pairs: the Wilcoxon signed Interaction 29-22
rank test 27-16 The general multiple linear regression
The Normal approximation for Wⴙ 27-18 model 29-28
Dealing with ties in the signed rank test 27-20 The woes of regression coefficients 29-34
Comparing several samples: the Kruskal-Wallis A case study for multiple regression 29-36
test 27-23 Inference for regression parameters 29-48
Hypotheses and conditions for the Checking the conditions for inference 29-53
Kruskal-Wallis test 27-24
The Kruskal-Wallis test statistic 27-24
CHAPTER 30 More about Analysis
of Variance 30-1
CHAPTER 28 Statistical Process Control 28-1 Beyond one-way ANOVA 30-1
Processes 28-2 Follow-up analysis: Tukey pairwise multiple
Describing processes 28-2 comparisons 30-6
The idea of statistical process control 28-6 Follow-up analysis: contrasts* 30-10
x charts for process monitoring 28-7 Two-way ANOVA: conditions, main effects,
s charts for process monitoring 28-13 and interaction 30-13
Using control charts 28-19 Inference for two-way ANOVA 30-20
Setting up control charts 28-22 Some details of two-way ANOVA* 30-28
Comments on statistical control 28-28
 TO THE INSTRUCTOR: About This Book

W
elcome to the first edition of Statistics in Practice. As the name suggests,
this text provides an introduction to the practice of statistics that aims to
equip students to carry out common statistical procedures and to follow
statistical reasoning in their fields of study and in their future employment.
Statistics in Practice is designed to be accessible to college and university students
with limited quantitative background—just “algebra” in the sense of being able to
read and use simple equations. It is usable with almost any level of technology for
calculating and graphing—from a $15 “two-variable statistics” calculator to a graph-
ing calculator or spreadsheet program to full statistical software. Of course, graphs
and calculations are less tedious with good technology, so we recommend making
available to your students the most effective technology that circumstances permit.
Despite its rather low mathematical level, Statistics in Practice is designed to reflect
the actual practice of statistics, where data analysis and design of data production
join with probability-based inference to form a coherent science of data. There are
good pedagogical reasons for beginning with data analysis (Chapters 1 to 7), then
moving to data production (Chapters 8 to 10), and then to probability (Chapters 11
to 14) and inference (Chapters 15 to 30). In studying data analysis, students learn
useful skills immediately and get over some of their fear of statistics. Data analysis
is a necessary preliminary to inference in practice because inference requires clean
data. Designed data production is the surest foundation for inference, and the delib-
erate use of chance in random sampling and randomized comparative experiments
motivates the study of probability in a course that emphasizes data-oriented statis-
tics. Statistics in Practice gives a full presentation of basic probability and inference (20
of the 30 chapters) but places it in the context of statistics as a whole.

Guiding Principles and the GAISE Guidelines

Statistics in Practice is based on three principles: balanced content, experience with
data, and the importance of ideas. These principles are widely accepted by statisti-
cians concerned about teaching and are directly connected to and reflected by the
themes of the College Report of the Guidelines in Assessment and Instruction for
Statistics Education (GAISE) Project.
The GAISE Guidelines include six recommendations for the introductory
statistics course. The content, coverage, and features of Statistics in Practice are closely
aligned to these recommendations:
1. Emphasize statistical literacy and develop statistical thinking. The intent of
Statistics in Practice is to be modern and accessible. The exposition is straightforward
and concentrates on major ideas and skills. One principle of writing for beginners
is not to try to tell your students everything you know. Another principle is to offer
frequent stopping points, marking off digestible bites of material. Statistical literacy is
promoted throughout Statistics in Practice in the many examples and exercises drawn
from the popular press and from many fields of study. Statistical thinking is pro-
moted in examples and exercises that give enough background to allow students
xi
Visit https://testbankfan.com
now to explore a rich
collection of testbank or
solution manual and enjoy
exciting offers!
xii T O THE I NS T R U C T O R ■ About This Book

to consider the meaning of their calculations. Exercises often ask for conclusions
that are more than a number (or “reject H0”). Some exercises require judgment in
addition to right-or-wrong calculations and conclusions. Statistics, more than math-
ematics, depends on judgment for effective use. Statistics in Practice begins to develop
students’ judgment about statistical studies.
2. Use real data. The study of statistics is supposed to help students work with data
in their varied academic disciplines and in their unpredictable real-world employ-
ment. Students learn to work with data by working with data. Statistics in Practice is
full of data from many fields of study and from everyday life. Data are more than
mere numbers—they are numbers with a context that should play a role in making
sense of the numbers and in stating conclusions. Examples and exercises in Statistics
in Practice, though intended for beginners, use real data and give enough background
to allow students to consider the meaning of their calculations.
3. Stress conceptual understanding rather than mere knowledge of procedures.
A first course in statistics introduces many skills, from making a stemplot and cal-
culating a correlation to choosing and carrying out a significance test. In practice
(even if not always in the course), calculations and graphs are automated. Moreover,
anyone who makes serious use of statistics will need some specific procedures not
taught in a college statistics course. Statistics in Practice therefore tries to make clear
the larger patterns and big ideas of statistics, not in the abstract, but in the context
of learning specific skills and working with specific data. Many of the big ideas are
summarized in graphical outlines. Formulas without guiding principles do students
little good once the final exam is in the past, so it is worth the time to slow down a
bit and explain the ideas.
4. Foster active learning in the classroom. Fostering active learning is the business
of the teacher, though an emphasis on working with data helps. To this end, we have
created interactive applets to our specifications that are available online. These are
designed primarily to help in learning statistics rather than in doing statistics. Icons
in the text call attention to comments and exercises based on the applets. We suggest
using selected applets for classroom demonstrations, even if you do not ask students
to work with them. The Correlation and Regression, Confidence Interval, and P- value ap-
plets, for example, convey core ideas more clearly than any amount of chalk and talk.
We also provide Web exercises at the end of each chapter. Our intent is to take
advantage of the fact that most undergraduates are “Web savvy.” These exercises
require students to search the Web for either data or statistical examples and then
evaluate what they find. Teachers can use these as classroom activities or assign them
as homework projects.
5. Use technology to develop conceptual understanding and analyze data. Auto-
mating calculations increases students’ ability to complete problems, reduces their
frustration, and helps them concentrate on ideas and problem recognition rather
than mechanics. At a minimum, students should have a “two-variable statistics” cal-
culator with functions for correlation and the least-squares regression line as well as
for the mean and standard deviation.
Many instructors will take advantage of more elaborate technology, as ASA/MAA
and GAISE recommend. And many students who don’t use technology in their
college statistics course will find themselves using (for example) Excel on the job.
Statistics in Practice does not assume or require use of software except in Parts V and
VI, where the work is otherwise too tedious. It does accommodate software use and
tries to convince students they are gaining knowledge that will enable them to read
 TO TH E IN STRUCTOR ■ About This Book xiii

and use output from almost any source. Regular “Using Technology” sections ap-
pear throughout the text. Each of these presents and comments on output from the
same three technologies, representing graphing calculators (the Texas Instruments
TI-83 or TI-84), spreadsheets (Microsoft Excel), and statistical software (Minitab
and CrunchIt!). The output always concerns one of the main teaching examples, so
students can compare text and output.
6. Use assessments to improve and evaluate student learning. Within chapters,
a few “Apply Your Knowledge” exercises follow each new idea or skill for a quick
check of basic mastery—and also to mark off digestible bites of material. Each of the
first four parts of the book ends with a review chapter that includes a point-by-point
outline of skills learned, problems students can use to test themselves, and numer-
ous supplementary exercises. (Instructors can choose to cover any or none of the
chapters in Parts V and VI, so each of these chapters includes a skills outline.) The
review chapters present supplemental exercises without the “I just studied that” con-
text, thus asking for another level of learning. We think it is helpful to assign some
supplemental exercises. Many instructors will find that the review chapters appear at
the right points for pre-examination review. The “Test Yourself” questions provide
multiple-choice, calculation, and short-answer questions to help students review,
self-assess, and prepare for such an examination. In addition, assessment materials
in the form of a test bank and quizzes are available online.
c02DescribingDistributionsWithNumbers.indd Page 60 11/11/13 9:02 PM f-389 /207/WHF00226/work/indd/ch02

FEATURES OF STATISTICS IN PRACTICE, First Edition

CHAPTER 2
In this chapter we cover...

E
ach chapter opener gives a brief look at where the In this chapter
chapter is heading, often with references to previous we cover...
chapters, and includes a bulleted list of the major Q Measuring center: the mean

topics that will be covered. Q Measuring center: the median

Q Comparing the mean and the

median

Q Measuring spread: the quartiles

Q The five-number summary and
boxplots
EX AMPLE 2.9 Comparing Graduation Rates
Q Spotting suspected outliers*
4step STATE: Law requires all states in the United States to use a common computation
of on-time high school graduation rates for the 2010–11 school year. Previously, Q Measuring spread: the standard
states chose one of several computation methods that gave answers that could differ
by more than 10%. This common computation allows for meaningful comparison of
deviation
DATA

graduation rates between the states. c06Two-WayTables.indd Page 155 02/12/13 7:38 AM f-392
Q
/207/WHF00226/work/indd/ch06
Choosing measures of center
We know from Table 1.1 (page 22), that the on-time high school graduation rates
GRADRATE
varied from 59% in the District of Columbia, to 88% in Vermont. The U.S. Census
and spread
Bureau divides the 50 states and the District of Columbia, into four geographical Q Using technology
regions, the Northeast (NE), Midwest (MW), South (S), and West (W). The region
for each state is included in Table 1.1. Do these four regions of the country display Q Organizing a statistical problem
distinct distributions of graduation rates? How do the mean rates compare?
PLAN: Use graphs and numerical descriptions to describe and compare the on-time
high school graduation rates in the four regions of the United States.
SOLVE: We might use boxplots to compare the distributions, but stemplots pre-
serve more detail and work well for data sets of these sizes. Figure 2.4 displays the 4-Step Examples
stemplots with the stems lined up for easy comparison. The stems have been split
to better display the distributions. The stemplots overlap, and some care is needed
/207/WHF00226/work/indd/ch02
c02DescribingDistributionsWithNumbers.indd Page 61 11/11/13 9:02 PM f-389
when comparing the four stemplots as the sample sizes differ, with some stemplots
In Chapter 2, students learn how to use the four-
/207/WHF00226/work/indd/ch02

having more leaves than others. None of the plots show strong skewness, although
the South has one low observation that stands apart from the others with this choice step process for working through statistical prob-
of stems. The Northeast and Midwest have distributions that are similar to each other
as do the South and West. The graduation rates tend to be higher in the Northeast and lems: State, Plan, Solve, Conclude. By observing this
Midwest and more spread out in the South and West. With little skewness and no serious
outliers, we report x– and s as our summary measures of center and spread/variability: framework at work in selected examples throughout
FI G U R E 2 .4 Midwest Northeast South West the text and practicing it in selected exercises, stu-
Stemplots comparing the distributions
8 66678 8 67 8 66 8
of graduation rates for the four census
regions from Table 1.1.
8 0 1 334 8 33334 8 1 23 8 002 dents develop the ability to solve and write reports
7 7 7 77 7 5688 7 6668
7 4 7 7 1 1 24 7 4 on real statistical problems encountered outside the
6 6 6 7 6 88
6 6 6 6 23 classroom.
5 5 5 9 5

Region Mean Rate Standard Deviation

Midwest 82.92 4.25
Northeast 82.56 3.47
South 75.93 7.36
West 73.58 6.73

CONCLUDE: The table of summary statistics confirms what we see in the stemplots.
The Midwest and Northeast are quite similar to each other as are the South and West.
The Midwest and Northeast have higher mean graduation rates as well as smaller
standard deviations than the South and West. Q

Apply Your Knowledge

6.1 Video Gaming and Grades. The popularity of computer, video, online,
Keith Bedford/The New York

and virtual reality games has raised concerns about their ability to negatively
affect youth. The data in this exercise are based on a recent survey of 14- to
Apply Your Knowledge 18-year-olds in Connecticut high schools. Here are the grade distributions of
boys who have and have not played video games.2
Times/Redux

GAMING
DATA

Major concepts are immediately reinforced Grade

A’s and
Average
D’s and
with problems that are interspersed through- B’s C’s F’s
Played games 736 450 193
out the chapter (often following examples), Never played games 205 144 80

allowing students to practice their skills as (a) How many people does this table describe? How many of these have
played video games?
they work through the text. (b) Give the marginal distribution of the grades. What percent of the boys
represented in the table received a grade of C or lower?

xiv
ngDistributionsWithNumbers.indd Page 58 11/11/13 9:02 PM f-389 /207/WHF00226/work/indd/ch02
FE ATURE S OF S TATIS TICS IN PRACTICE ■ First Edition xv

Using Technology c02DescribingDistributionsWithNumbers.indd Page 59 11/11/13 9:02 PM f-389 /207/WHF00226/work/indd/ch0

Located throughout the text, these special sections display and comment on the out-
put from graphing calculators, spreadsheets, and statistical software in the context
of examples from the text.
c02DescribingDistributionsWithNumbers.indd Page 59 11/11/13 9:02 PM f-389 /207/WHF00226/work/indd/ch02

Using technology
Although a calculator with “two-variable statistics” functions will do the basic
calculations we need, more elaborate tools are helpful. Graphing calculators and
computer software will do calculations and make graphs as you command, freeing
you to concentrate on choosing the right methods and interpreting your results.
Figure 2.3 displays output describing the travel times to work of 20 people in New
York State (Example 2.3, page 48). Can you find x, s, and the five-number summary
in each output? The big message of this section is: Once you know what to look for,
you can read output from any technological tool.
The displays in Figure
c02DescribingDistributionsWithNumbers.indd Page 59 2.3 come
11/11/13 from
9:02 a Texas Instruments graphing calculator,
PM f-389 /207/WHF00226/work/indd/ch02
the Minitab and CrunchIt statistical programs, and the Microsoft Excel spread- CrunchIt!
sheet program. Minitab allows you to choose what descriptive measures you want,
whereas the descriptive measures in the CrunchIt output are provided by default. Export
Excel and the calculator give some things we don’t need. Just ignore the extras.
Excel’s “Descriptive Statistics” menu item doesn’t give the quartiles. We used the n Sample Mean Standard Deviation Min Q1 Median Q3 Max
spreadsheet’s separate quartile function to get Q1 and Q3. NYtime 20 31.25 21.88 5 15 22.50 42.50 85

Texas Instruments Graphing Calculator

Microsoft Excel
/207/WHF00226/work/indd/ch03
A B C D
1 minutes
2
3 Mean 31.25
Minitab 4 Standard Error 4.891924064
5 Median 22.5 QUARTILE(A2:A21,1) 15
6 Mode 15 QUARTILE(A2:A21,3) 42.5
7 Standard Deviation 21.8773495
Descriptive Statistics: NYtime 8 Sample Variance 478.6184211
9 Kurtosis 0.329884126
Variable N N* Mean SE Mean StDev Minimum Q1 Median Q3 Maximum 10 Skewness 1.040110836
11 Range 80
NYtime 20 0 31.25 4.89 21.88 5.00 15.00 22.50 43.75 85.00
12 Minimum 5
13 Maximum 85
14 Sum 625
15 Count 20
16
Sheet4 Sheet1 Sheet2 Sheet

F IGURE 2.3
Output from a graphing calculator, two
statistical software packages, and a
spreadsheet program describing the
data on travel times to work in New
York State.

HE SAID, SHE
SAID.
Height, weight, and body mass
distributions in this book come
from actual measurements by a Statistics in Your World
government survey. Good thing that
is. When asked their weight, almost
These brief asides, found in each chapter, illustrate major con-
all women say they weigh less than cepts or present cautionary tales through entertaining and relevant
they really do. Heavier men also stories, allowing students to take a break from the exposition while
underreport their weight—but lighter
men claim to weigh more than the
staying engaged.
scale shows. We leave you to ponder
the psychology of the two sexes.
Just remember that “say-so” is no
substitute for measuring.
 xvi F EATU R ES O F ST A T I ST I C S I N P R A CTICE ■ First Edition

CHAPTER 4 SUMMARY Chapter Summary and Link It

Chapter Specifics Each chapter concludes with a summary of the chapter specifics,
To study relationships between variables, we must measure the variables on the same
including major terms and processes, followed by a brief discus-
Q
group of individuals.
Q If we think that a variable x may explain or even cause changes in another variable y,
we call x an explanatory variable and y a response variable. sion of how the chapter links to material in both previous and
upcoming chapters.
d Page 112 18/11/13 8:25 PM f-392 /207/WHF00226/work/indd/ch04
Q A scatterplot displays the relationship between two quantitative variables measured on
the same individuals. Mark values of one variable on the horizontal axis (x axis) and
values of the other variable on the vertical axis (y axis). Plot each individual’s data as
a point on the graph. Always plot the explanatory variable, if there is one, on the x axis
of a scatterplot.
Q Plot points with different colors or symbols to see the effect of a categorical variable in
n Link It
a scatterplot.
In Chapters 1 to 3, we focused on exploring features of a single variable. In this chapter we
Q In examining a scatterplot, look for an overall pattern showing the direction, form, continued our study of exploratory data analysis but for the purpose of examining relation-
and strength of the relationship and then for outliers or other deviations from thiss ships between variables. A useful tool for exploring the relationship between two variables
pattern. is the scatterplot. When the relationship is linear, correlation is a numerical measure of the
Q Direction: If the relationship has a clear direction, we speak of either positive associa-- strength of the linear relationship.
tion (high values of the two variables tend to occur together) or negative association n It is tempting to assume that the patterns we observe in our data hold for values of our
(high values of one variable tend to occur with low values of the other variable). variables that we have not observed—in other words, that additional data would continue
to conform to these patterns. The process of identifying underlying patterns would seem to
Q Form: Linear relationships, where the points show a straight-line pattern, are an n
assume that this is the case. But is this assumption justified? Parts II to V of the book answer
important form of relationship between two variables. Curved relationships and clusterss
this question.
are other forms to watch for.
Q Strength: The strength of a relationship is determined by how close the points in thee
scatterplot lie to a simple form such as a line.
Q The correlation r measures the direction and strength of the linear association
between two quantitative variables x and y. Although you can calculate a correlation
for any scatterplot, r measures only straight-line relationships.
Q Correlation indicates the direction of a linear relationship by its sign: r ⬎ 0 for a
positive association and r ⬍ 0 for a negative association. Correlation always satisfies
⫺1 ⱕ r ⱕ 1 and indicates the strength of a relationship by how close it is to ⫺1 or 1.
Perfect correlation, r ⫽ ⫾1, occurs only when the points on a scatterplot lie exactly
on a straight line.
Q Correlation ignores the distinction between explanatory and response variables. The
value of r is not affected by changes in the unit of measurement of either variable.
Correlation is not resistant, so outliers can greatly change the value of r.

Check Your Skills and Chapter Exercises

Each chapter ends with a series of multiple-choice problems that test students’
understanding of basic concepts and their ability to apply the concepts to real-
world statistical situations. The multiple-choice problems are followed by a set of
more in-depth exercises that allow students to make judgments and draw conclu-
c04ScatterplotsAndCorrelation.indd Page 113 18/11/13 8:25 PM f-392 /207/WHF00226/work/indd/ch04 c04ScatterplotsAndCorrelation.indd Page 114 18/11/13 8:25 PM f-392 /207/WHF00226/work/indd/ch04

sions based on real data and real scenarios.

C H E C K YO U R S K I L L S CHAPTER 4 EXERCISES
4.14 You have data for many years on the average price of (a) a strong straight-line pattern.
4.24 Scores at the Masters. The Masters is one of the four
a barrel of oil and the average retail price of a gallon (b) a cloud of points with no visible pattern.
major golf tournaments. Figure 4.8 is a scatterplot of
of unleaded regular gasoline. When you make a scat- (c) no straight-line pattern, but there might be a
the scores for the first two rounds of the 2012 Mas-
terplot, the explanatory variable on the x axis strong pattern of another form.
ters for all the golfers entered. Only the 60 golfers with
(a) is the price of oil. 4.20 The points on a scatterplot lie very close to a straight the lowest two-round total advance to the final two
(b) is the price of gasoline. line. The correlation between x and y is close to rounds (unless several people are tied for 60th place,
(c) can be either oil price or gasoline price. (a) ⫺1. (b) 1. (c) either ⫺1 or 1, we can’t say which. in which case all those tied for 60th place advance).
4.15 In a scatterplot of the average price of a barrel of oil 4.21 If men always married women who were two years The plot has a grid pattern because golf scores must be
and the average retail price of a gallon of gasoline, you younger than themselves, the correlation between the whole numbers.9 MASTR12
DATA

expect to see ages of husband and wife would be (a) Read the graph: What was the lowest score in the
(a) a positive association. (a) 1. (b) ⫺1. (c) Can’t tell without seeing the data. first round of play? How many golfers had this low
(b) very little association. score? What were their scores in the second round?
4.22 For a biology project, you measure the weight in grams
(c) a negative association. (b) Read the graph: Ben Crenshaw had the highest
and the tail length in millimeters of a group of mice.
4.16 Figure 4.7 is a scatterplot of school GPA against IQ The correlation is r ⫽ 0.7. If you had measured tail score in the second round. What was this score?
test scores for 15 seventh-grade students. There is one length in centimeters instead of millimeters, what What was Crenshaw’s score in the first round?
low outlier in the plot. The IQ and GPA scores for this would be the correlation? (There are 10 millimeters in (c) Is the correlation between first-round scores and
student are a centimeter.) second-round scores closest to r ⫽ 0.3, r ⫽ 0.7, or
r ⫽ 0.9? Explain your choice. Does the graph suggest
(a) IQ = 0.5, GPA = 103. (a) 0.7/10 ⫽ 0.07 (b) 0.7 (c) (0.7)(10) ⫽ 7
that knowing a professional golfer’s score for one
(b) IQ = 103, GPA = 0.5. 4.23 Because elderly people may have difficulty standing to round is much help in predicting his score for another
(c) IQ = 103, GPA = 7.6. have their heights measured, a study looked at predicting round on the same course?

12 85
Second-round score

10 80

75
8
School GPA

70
6
65
65 70 75 80 85
4
First-round score

2 F I GU R E 4 . 8
Scatterplot of the scores in the first two rounds of the 2012 Masters
Tournament, for Exercise 4.24.
FIGURE 4.7 0
Scatterplot of school GPA against IQ test 80 90 100 110 120 130
scores for seventh-grade students, for IQ test score
Exercises 4.16 and 4.17.

4.17 If we leave out the low outlier, the correlation for the overall height from height to the knee. Here are data
remaining 14 points in Figure 4.7 is closest to (in centimeters) for six elderly men: KNEEHT
DATA

(a) 0.9. (b) ⫺0.9 (c) 0.1.

Knee height x 57.7 47.4 43.5 44.8 55.2 54.6
4.18 What are all the values that a correlation r can possibly
Height y 192.1 153.3 146.4 162.7 169.1 177.8
take?
(a) r ⱖ 0 (b) 0 ⱕ r ⱕ 1 (c) ⫺1 ⱕ r ⱕ 1 Use your calculator or software: The correlation
4.19 If the correlation between two variables is close to 0, between knee height and overall height is about
you can conclude that a scatterplot would show (a) r ⫽ 0.08. (b) r ⫽ 0.89. (c) r ⫽ 0.74.
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
lähteäkseen ja Lit-lit tunsi sydämensä kutistuvan rinnassaan, mutta
hän pysähtyi ja kääntyi syrjittäin puhetoveriinsa.

"Niin, sepä oli unhoittua, Snettishane", sanoi hän, "minä tarvitsen

squawin, joka pesee ja korjaa vaatteeni."

Snettishane päästi röhkivän äänen ja ehdotti sitten Wanidania,

joka oli vanha eukko ja hampaaton.

"Ei, ei", keskeytti toimitusmies. "Minä tarvitsen vaimoa. Minä olen

paljon miettinyt tätä asiaa ja tulin juuri ajatelleeksi, että te kenties
tunnette jonkun, joka olisi sopiva minulle."

Snettishane näytti miettiväiseltä, ja silloin astui toimitusmies pari

askelta lähemmäs, pysähtyi muka sattumalta ja välinpitämättömästi
neuvotellakseen tästä uudesta satunnaisesta aiheesta.

"Kattou?" ehdotti Snettishane.

"Hänellä on vain yksi silmä", vastusti Fox.

"Laska?"

"Hän on vääräsäärinen. Teidän suurin koiranne, Kips, voisi helposti

hypätä hänen polviensa välistä, kun hän seisoo."

"Senatee?" jatkoi Snettishane.

Mutta nyt oli John Fox suuttuvinaan ja karjasi: "Mitä hullutusta

tämä on? Olenko minä vanha mies, koska sinä tahdot naittaa minut
vanhojen ämmien kanssa? Olenko minä hampaaton? Olenko rampa?
Tahi sokea? Tai olenko niin köyhä, etteivät kirkassilmäiset tytöt voi
katsoa minua mielihyvällä? Katsos — minähän olen toimitusmies,
olen sekä rikas että ylhäinen, mahtava mies tässä maassa, ja minun
sanani saavat miehet vapisemaan ja tottelemaan!"

Snettishane tunsi itsensä sangen tyytyväiseksi, vaikka hänen

sfinksinkasvonsa eivät muuttaneet ilmettäkään. Hän oli tartuttanut
toimitusmiehen koukkuun ja saanut hänet puhumaan ensiksi.
Snettishanen ajatuksissa ei ollut tilaa kuin yhdelle aatteelle
kerrallaan, mutta hän kykeni kehittämään tätä aatetta pitemmälle
kuin John Fox. Sillä niin yksinkertainen kuin John Fox olikin, hän voi
kuitenkin hautoa päässään useampia ajatuksia yhdellä kertaa, mikä
esti häntä täyttämästä ainoatakaan niin täydellisesti kuin
intiaanipäällikkö.

Snettishane luetteli siis edelleenkin sangen rauhallisesti

vaalikelpoisia nuoria tyttöjä, mutta John Fox hylkäsi ne kaikki heti
nimen kuultuaan, lisäten aina joukon yksityiskohtaisia selityksiä. Hän
näytti vielä kerran jättävän sikseen koko asian ja valmistautui taas
lähtemään kotiinsa. Snettishane näki hänen lähtevän yrittämättäkään
häntä pidättää, mutta huomasi hänen lopultakin pysähtyvän omasta
ehdostaan.

"Tulin juuri ajatelleeksi, että me molemmat olemme unhoittaneet

Lit-lit'in", sanoi toimitusmies. "Tahtoisin tietää, sopiiko hän minulle."

Snettishane kuunteli ehdotusta aivan välinpitämättömän

näköisenä, muta tämän naamarin taakse hän kätki sydämestä
lähtevän naurunsa. Se oli ratkaiseva voitto. Jos toimitusmies olisi
ottanut yhdenkään askeleen pois lähteäkseen, olisi Snettishane ollut
pakoitettu itse mainitsemaan tyttärensä nimen, mutta —
toimitusmies ei ollut ottanutkaan tätä ainoata askelta.
 Snettishane oli epävarma Lit-lit'in sopivaisuudesta, kunnes pakoitti
valkoisen miehen ottamaan viimeisenkin askeleen toivottuun
suuntaan.

"Noo", sanoi toimitusmies miettiväisenä, "ainoa keino päästä asian

perille on kai tehdä ehdotus." Ja nyt hän korotti äänensä. "Minä
tarjoan sinulle Lit-lit'istä kymmenen huopapeitettä ja kolme naulaa
tupakkaa, oikein hyvää tupakkaa."

Snettishane vastasi tekemällä eleen, jonka piti merkitä, että kaikki

huopapeitteet ja kaikki se tupakka, mitä oli koko maailmassa, eivät
korvaisi Lit-lit'iä ja tämän hyveitä. Kun nyt toimitusmies pakotti hänet
itse mainitsemaan hinnan, selitti hän aivan rauhallisesti, että hän
tahtoi viisisataa huopapeitettä, kymmenen pyssyä, kymmenen pulloa
rommia, viisikymmentä naulaa tupakkaa, kaksikymmentä punaista
kangaspalasta, soittorasian ja sitäpaitsi ystävyyttä ja suurinta
kohteliaisuutta toimitusmiehen puolelta sekä paikan hänen
kodissaan.

Nyt näytti John Fox saavan raivokohtauksen, josta seurasi, että

peitteitten lukumäärä aleni kahteensataan ja viimeinen vaatimus
pyyhittiin yli — vaatimus, josta ei koskaan oltu kuultu
mainittavankaan valkoisten miesten ja maan tyttärien välisissä
naimiskaupoissa. Lopuksi, kolme tuntia kestäneitten neuvottelujen
jälkeen, pääsivät he lopputulokseen. Snettishane oli saava Lit-
lit'istään sata peitettä, viisi naulaa tupakkaa, kolme pyssyä, puteliin
rommia sekä ystävyyttä ja kohteliaisuutta — hinta, mikä John Foxin
väitteen mukaan oli kymmentä peitettä ja yhtä pyssyä korkeampi
kuin minkä arvoinen Lit-lit oli. Ja kun hän läksi kotiinsa
pikkutunneilla, vaivasi hänen mieltään se epämieluisa tunne, että
Snettishane oli hänet hyvästi kyninyt.
 Väsyneenä, mutta voitonriemuisena, meni Snettishane sisään
käydäkseen levolle, ja hän huomasi Lit-lit'in ennenkuin tämä oli
ehtinyt hiipiä ulos.

Hän rykäsi merkitsevästi. "Soo — sinä olet nähnyt. Ja kuullut.

Tämän tähden isäsi sangen suuren viisauden ja ymmärryksen on
täytynyt sinulle esiintyä kirkkaassa valossa. Ota vaarin minun
sanoistani ja pidä niitä ohjeenasi — mene kun minä sanon: mene! ja
tule kun minä käsken tulemaan, siten voimme lihottaa itseämme
niillä rikkauksilla, jotka kuuluvat tuolle suurikasvuiselle valkoiselle
miehelle, joka on yhtä yksinkertainen kuin iso."

Seuraavana päivänä vahvistettiin kauppa varastohuoneen luona.

Toimitusmies tarjosi whiskyä ennen aamiaista, suureksi ihastukseksi
Mc Lean'ille ja Mc Tavish'ille, antoi koirilleen kaksinkertaisen ruoka-
annoksen ja oli jalkaansa vetänyt paraat mokkasiininsa. Ulkona
tehtiin valmistuksia potlatch'ia varten. Potlatch on sama kuin "pidot",
ja John Fox aikoi viettää häitään Lit-lit'in kanssa toimeenpanemalla
tällaisen potlatch'in, jonka piti olla yhtä komean kuin morsian oli
kaunis. Iltapäivällä kokoontui koko heimo juhlille. Miehiä, naisia,
lapsia ja koiria kestittiin ylenmäärin, eikä siellä ollut ainoatakaan
henkilöä, ei edes tilapäistä kulkijaa ja kiertävää metsänkävijää
toisista heimoista, joka ei olisi tullut osalliseksi sulhasen
anteliaisuudesta.

Lit-lit'ille, joka oli arka ja kyyneliin saakka peloissaan, lahjoitti

partainen puolisonsa uuden pumpulipuvun, parin oivallisia
mokkasiineja, loistavan silkkiliinan pikimustien suortuvien verhoksi,
purpuranvärisen pitkän shaalin hartioille, messinkiset korvarenkaat ja
sormukset sekä koko joukon muita koristeluesineitä, niiden joukossa
Waterbury-kellon. Snettishane saattoi tuskin hillitä itseään, kun näki
kaiken tämän — heti kun hän sai tilaisuuden, veti hän tyttärensä
syrjään.

"Ei tänä yönä eikä seuraavanakaan", alkoi hän painostaen

sanojaan, "vaan jonakin lähiyönä minä raakun kuin korppi tuolla
virranrannalla, ja silloin on aika sinun lähteä suurikasvuisen miehesi
luota — hullu kun hän on — ja tulla minun tyköni. — Ei ei", lisäsi hän
nopeasti huomatessaan hänen kasvoistaan, että hän vastenmielisesti
kääntäisi selkänsä ihmeelliselle uudelle elämälleen, "sillä tuskin tämä
on tapahtunut, ennenkuin miehesi, joka on hullu, tulee valittaen
majaani. Ja silloin pitää sinunkin ruveta valittamaan ja sanoa, että se
ja se asia ei ole hyvin, ettet pidä siitä ja siitä, ja ettet voi suostua
olemaan hänen vaimonaan, mutta että voisit tyytyä oloosi, jos saat
useampia peitteitä ja enemmän tupakkaa ja kaikenlaista muuta
hyvää köyhälle, vanhalle isällesi Snettishanelle. Muistahan nyt tämä,
kun minä raakun kuin korppi tuolla virranrannalla."

Lit-lit nyökäytti päätään; sillä oli vaarallista olla tottelematta

isäänsä, sen hän tiesi sangen hyvin. Ja muuten hän vaatikin vain
pikku asioita, lyhyttä eroa toimitusmiehestä, joka sitten tulisi
tuntemaan paljon suurempaa iloa saadessaan hänet takaisin. Hän
meni edelleen juhlaan, ja kun keskiyö saapui, etsi toimitusmies
hänet ja vei mukanaan sisään jälellejääneiden huudahdellessa ja
sutkauksia lasketellessa, missä kaikki squawit osottausivat sangen
suuriäänisiksi.

Lit-lit tuli pian huomaamaan, että aviollinen yhdyselämä

varastoaseman esimiehen kanssa oli paljon parempaa kuin hän
koskaan oli osannut ajatellakkaan. Nyt hänen ei enää tarvinnut
kantaa puita ja vettä eikä alituisesti palvella kärtyistä miesväkeä.
Ensi kertaa elämässään saattoi hän loikoilla sängyssään, kunnes
aamiainen oli pöydässä. Ja minkälainen vuode! Puhdas ja upea ja
pehmeä ja mukava, jollaista ei ollut koskaan ennen nähnyt. Ja
ruoka! Korppuja, tuoretta ja hyvää leipää kolmasti päivässä jok'ainoa
päivä, ja kaikkea muuta mitä vain halusi! Sellaista ylellisyyttä hän
tuskin saattoi ymmärtää, hänen suureksi tyytyväisyydekseen
toimitusmies kohteli häntä järkevällä ystävällisyydellä. Foxhan oli jo
ennen ollut naimisissa, ja hän ymmärsi sangen hyvin ajaa höllin
ohjaksin, joita ainoastaan toisinaan kiristi, mutta silloin voimakkaalla
kädellä. "Lit-lit on tämän paikan valtijatar", ilmoitti hän merkitsevästi
aamiaispöydässä häiden jälkeen. "Mitä hän sanoo, sen täytyy
tapahtua. Ymmärrättekö?" Ja sekä Mc Lean että Mc Tavish
ymmärsivät. He tiesivät myöskin, ettei toimitusmiehen tapana ollut
pistää sormiaan väliin.

Mutta Lit-lit ei katsonut omaa etuaan uudessa asemassaan. Hän

kevensi miehensä kuormaa heti ottamalla hoitoonsa hänen
molemmat poikansa, hankki heille enemmän hauskuutta sekä
jossakin määrin vapautta, suunnilleen yhtä paljon kuin soi
itselleenkin. Molemmat pojat ylistivät suuresti uutta äitiänsä; Mc
Lean ja Mc Tavish lauloivat hekin hänen ylistystään; ja toimitusmies
kehui onnellista avioliittoaan, kunnes huhu Lit-lit'in hyvästä
käytöksestä ja hänen puolisonsa tyytyväisyydestä levisi kaikkien
asukasten keskuuteen Sin Rock'in piirissä.

Silloin Snettishane, joka valvoi öisin ajatellessaan huikean korkeata

korkoa, katsoi olevan ajan alkaa toimia. Kymmenentenä yönä
avioliittonsa jälkeen Lit-lit heräsi korpin raakuntaan, ja hän ymmärsi
siitä, että Snettishane odotti häntä virran rannalla. Suuressa
onnessaan ei hän ollut unhoittanut isänsä kanssa tekemäänsä
sopimusta, ja nyt se tuli hänen mieleensä yhdessä lapsellisen pelon
kanssa, jota hän tunsi isäänsä kohtaan. Pitkän aikaa hän makasi
peloissaan ja vapisten, halutonna lähtemään, peläten jäädä, mutta
viimein peri toimitusmies voiton tässä hiljaisessa taistelussa — hänen
hellyytensä ja valtavat lihaksensa sekä voimakas alaleukansa
terästivät Lit-Lit'in hermot, niin että hän päätti jättää korpin
raakunnan huomioonottamatta.

Mutta aamulla hän nousi ylös sangen peloissaan ja hoiti tehtäviään

alituisen tuskan vallassa odottaen isänsä tuloa. Päivän kuluessa alkoi
hän kuitenkin saada rohkeutensa takaisin. Hän kuuli John Foxin
perinpohjin haukkuvan Mc Lean'ia ja Mc Tavish'ia jostakin
vähäpätöisestä laiminlyönnistä, ja tämä auttoi häntä voittamaan
pelkonsa. Hän koetti aina olla miehensä näkyvissä, ja kun hän
seurasi häntä suurelle varastohuoneelle ja näki hänen heittelevän
suuria tavarapakkoja ympäriinsä niin helposti kuin jos ne olisivat
olleet höyhenpatjoja, tunsi hän itsensä turvatuksi. Tämä oli hänen
ensimäinen käyntinsä varastolla, ja kun Sin Rock oli suurin
jakelupaikka, josta tavaroita lähetettiin lukuisiin pienempiin
varastopaikkoihin, ei ollut ihmeellistä, että hän joutui ällistyksiinsä
nähdessään sinne kasatut äärettömät rikkaudet.

Tämä näkemys ynnä muisto isä Snettishanen köyhästä majasta,

muutti koko hänen epäilyksensä levollisuudeksi. Hänen
vakaumustaan vahvisti vielä pari toisen poikapuolensa kanssa
vaihtamaansa sanaa. "Eikö valkoinen isä ole sangen hyvä?" hän
kysyi ja poika vastasi, että hänen isänsä oli paras, mitä hän koskaan
oli nähnyt. Sinä yönä raakkui korppi uudelleen. Ja seuraavana yönä
kuului raakunta vielä kiivaammalta. Se herätti John Foxin, niin että
hän hetkisen levottomasti heittelehti sinne tänne. Sitten hän sanoi
ääneen: "Vieköön piru tuon korpin!" ja Lit-lit nauroi ääntä
päästämättä siinä hänen vieressään maatessaan.
 Varhain seuraavana aamuna näyttäytyi Snettishane onnettomuutta
ennustavin ilmein ja istui syömään aamiaista kyökissä Wanidanin
luona. Hän kieltäytyi kuitenkin syömästä "akkainruokaa", ja hetkisen
perästä hän etsi vävynsä varastohuoneesta, missä vaihtokauppa
tapahtui. Hän oli saanut kuulla, että hänen tyttärensä oli oikea
jalokivi naiseksi, ja sentähden hän oli nyt tullut saadakseen
enemmän peitteitä, enemmän tupakkaa ja useampia pyssyjä —
ennen kaikkea useampia pyssyjä. Hän nimittäin katsoi tulleensa
petetyksi kaupoissa ja hän tuli vaatimaan oikeutta. Mutta
toimitusmiehellä ei ollut peitteitä eikä oikeutta liikenemään. Tämän
jälkeen hänelle ilmoitettiin, että isä Snettishane oli puhunut
lähetyssaarnaajan kanssa Three Forks'issa, ja tämä oli selittänyt
hänelle, etteivät sellaiset avioliitot olleet taivaassa säädetyt, sekä
että hänen isällinen velvollisuutensa oli vaatia tyttärensä takaisin.

"Minä olen nykyään hyvä kristitty", jatkoi Snettishane, "ja tahdon,

että Lit-lit'ini pääsee taivaaseen."

Toimitusmiehen vastaus oli lyhyt ja suora, sillä hän käski

appiukkonsa mennä siihen paikkaan, missä ne asuvat, jotka eivät ole
päässeet taivaaseen, ja niskaan ja erääseen alempana olevaan
ruumiinkohtaan tarttumalla hän osotti hänelle neuvotun tien ovelle
saakka. Mutta Snettishane hiipi salaa kyökkiin ja tapasi Lit-lit'in
isossa salissa.

"Sinä kenties nukuit kuin tukki viime yönä, kun minä kutsuin sinua
virranrannalla", alotti hän synkästi katsoen tytärtään.

"Ei, kyllä minä olin hereillä ja kuulin." Hänen sydämensä löi

ikäänkuin olisi tahtonut tukahduttaa hänet, mutta hän jatkoi
vakavalla äänellä: "ja edellisenä yönä minä myöskin olin valveilla ja
kuuntelin, ja samoin sitä edellisenä yönä."
 Tämän jälkeen hän suuressa onnessaan ja peloissaan, että tämä
onni otetaan häneltä pois, alkoi omintakeisesti ja hehkuvasti
puolustaa naisen asemaa ja oikeuksia — ensimäinen nykyaikainen
naisesitelmä, joka on pidetty viidennenkymmenennen kolmannen
asteen yläpuolella.

Mutta hänen puheensa kaikui kuuroille korville. Snettishane kuului

vanhempaan ikäluokkaan. Kun Lit-lit pysähtyi henkeä vetääkseen,
sanoi isä uhkaavalla äänellä: "Tänä yönä minä uudelleen raakun kuin
korppi."

Samassa tuli siihen John Fox ja uudisti saman tempun, jolla tahtoi
auttaa Snettishanea lähemmäs taivaallisten vasta-asujia.

Seuraavana yönä raakkui korppi innokkaammin kuin koskaan

ennen. Lit-lit oli kevytuninen, hän kuuli ja hymyili. John Fox
heittelehti unissaan levottomasti sinne tänne. Sitten hän heräsi ja
heittelehti vielä levottomammin. Hän ähkyi ja murisi, kiroili hiljaa ja
ääneen, ja hyppäsi viimein sängystä. Hän hoippuroi pimeässä
suureen saliin ja otti seinältä hauleilla ladatun pyssyn, jonka
huoleton Mc Tavish oli jättänyt laukasematta.

Toimitusmies hiipi varovaisesti rannalle. Raakkuminen oli tauonnut,

mutta hän heittäytyi ruohikkoon pitkälleen ja odotti. Ilma oli kolea,
mutta hyväntuoksuinen, ja päivän helteen jälkeen tuntui ikäänkuin
maa olisi rauhaa henkäillyt. John Fox nukahti.

Viidenkymmenen yardin päässä istui Snettishane pää painuneena

polvia vasten ja selkä John Fox'iin päin — ja hänkin nukkui, yön
hiljaisuuden voivuttamana. Tunti kului, ja silloin hän heräsi, ja
päätään kohottamatta hän päästi kurkustaan korpin käheän,
raakkuvan äänen niin että yöilma värisi.
 Toimitusmies heräsi, ei niinkuin sivistyneen maailman ihminen
äkkiä havahtuu unesta, vaan niinkuin villin uni muuttuu nopeasti ja
itsetietoisesti valveillaoloksi. Yön hämärässä hän näki tumman
esineen ruohikossa ja suuntasi pyssynpiipun sitä kohti. Uusi raakunta
kajahti ilmoille ja hän painoi hanaa. Sirkat lakkasivat laulamasta,
metsälinnut eivät leperrelleet enää ja korpin raakunta muuttui äkkiä
hengettömäksi hiljaisuudeksi.

John Fox kiiruhti paikalle ja kumartui katsomaan tappamaansa

saalista. Hän sai käsiinsä tukun karkeita hiuksia ja tähtien valossa
paistoivat häntä vastaan Snettishanen kasvot. Hän tiesi kuinka
sellainen pyssy hajottaa viidenkymmenen yardin välimatkalla ja hän
ymmärsi pippuroineensa hauleilla Snettishanen selän hartioista
alimpiin osiin saakka. Ja Snettishane tiesi, että toimitusmies tiesi
sen, mutta kumpikaan ei puhunut siitä sanaakaan.

"Mitä sinä täällä teet?" kysyi toimitusmies. "Tähän aikaan pitäisi

vanhojen luitten levätä sängyssä."

Mutta Snettishane vastasi arvokkaasti, siitä huolimatta että

haulipanos poltteli hänen nahkaansa.

"Vanhat luut eivät kaipaa lepoa", sanoi hän juhlallisesti. "Minä

itken tyttäreni tähden, tyttäreni Lit-lit'in tähden, joka elää ja
kuitenkin on kuollut, ja joka varmasti joutuu valkoisen miehen
helvettiin."

"Itke sitten tästäpuoleen virran toisella rannalla, kuulomatkan

ulkopuolella", sanoi John Fox ja kääntyi hänestä, "sillä sinun itkusi on
kauhean kovaäänistä ja estää nukkumista öisin."
 "Sydämeni on haavoitettu", vastasi Snettishane, "ja minun päiväni
ja yöni ovat mustat surusta."

"Niin mustat kuin korppi", sanoi John Fox.

"Niin mustat kuin korppi", sanoi Snettishane.

Ei koskaan enää kuulunut korpin raakuntaa virranrannalta. Lit-lit

tulee päivä päivältä yhä äitimäisemmäksi ja on sangen onnellinen.
John Fox'in pojat hänen ensimäisestä avioliitostaan ovat saaneet
sisaria. Vanha Snettishane ei käy enää tyttärensä tykönä, ja hän
saattaa tuntikausia ohuella vanhalla äänellään ruikuttaa sitä
kiittämättömyyttä, joka ilmenee lapsissa yleensä, mutta erittäinkin
hänen tyttäressään Lit-lit'issä. Hänen vanhuuttaan katkeroittaa
tietoisuus siitä, että häntä on kaupoissa petetty. Ja John Fox'kin on
ottanut takaisin väitteensä, että hän on maksanut Lit-lit'istä
kymmenen vaippaa ja yhden pysyn liikaa.

Bastardi.

Bastardi oli oikea paholainen. Tämä oli tunnettua ja tunnustettua

koko Pohjolassa. "Helvetinsikiöksi" kutsui häntä moni, mutta hänen
herransa ja isäntänsä oli antanut hänelle tuon häpeällisen nimen
"Bastardi". Mutta nyt oli myöskin Musta Leclère paholainen, niin että
he sopivat hyvin yhteen. Sanotaan, että kun kaksi paholaista sattuu
yhteen, niin silloin syntyy pikkuinen helvetti. Ei ole mitään muuta
odotettavissa, ja sitä voitiin kaikella varmuudella odottaa, kun
Bastardi ja Musta Leclère joutuivat yhteen. Kun he ensi kerran
kohtasivat toisensa, oli Bastardi pieni pentu, laiha ja nälkäinen ja
vihaisennäköinen, ja siinä syntyi haukuntaa ja murinaa, sillä
Leclère'llä oli tapana nostaa ylähuultaan, niinkuin susi, ja näyttää
valkeita, julmia hampaitaan. Ja tässä tilaisuudessa hän nosti sitä, ja
hänen silmänsä loistivat pahuudesta, kun hän kurkottui Bastardia
kohti ja veti hänet esiin ryömivästä läjästä. Oli aivan varma, että he
näkivät toisensa läpi, sillä silmänräpäyksessä Bastardi oli iskenyt
hampaansa Leclère'n käteen, ja Leclère puristi peukalonsa ja
etusormensa pennun kurkun ympärille, niin että oli vähällä
sammuttaa sen nuoren elämän.
 "Sacre dame", sanoi ranskalainen hiljaa, kuivatessaan verta
purrusta kädestään ja katsellessaan pikku raukkaa, joka makasi
läähättäen lumessa.

Leclère kääntyi nyt John Hamlin'in, Sixty Milen aseman

varastonhoitajan puoleen, ja tämä sanoi: "Siinä on alkua, tuossa!
Paljonko tahdotte antaa, m'sieu? Voi, ostakaa se nyt — ostakaa se
heti paikalla!"

Ja siksi, että hän vihasi sitä mitä katkerimmin, osti Leclère

Bastardin ja antoi sille tuon häpeällisen nimen. Viiden vuoden ajan
he molemmat seikkailivat läpi Pohjolan, St Michaelin ja Yukonin
suistomaasta Pelly'yn saakka, ja niinkin kauas kuin Peace River'iin,
Athabascaan ja Isoon Orjajärveen asti. Ja silloin he hankkivat
häijyydellään sellaisen maineen, jollaista ei ennen ollut ollut
yhdelläkään ihmisellä eikä koiralla.

Bastardi ei ollut koskaan tuntenut isäänsä — siitä syystä hän oli

saanut nimensä — mutta John Hamlin tiesi, että isä oli ollut suuri
harmaja susi. Äitinsä sitävastoin — ja hänestä oli hänellä heikko
muisto — oli muriseva, haukkuva likainen koiranturilas,
leveärintainen ja riippumahainen. Silmät hänellä oli pahanilkiset,
elämästä hän piti kiinni kuin kissa ja oli aina valmis kujeisiin ja
pahuudentekoon. Hänessä ei ollut hiventäkään kunniantuntoa eikä
rehellisyyttä, ja hänen petollisuutensa oli ainoa, josta saattoi olla
varma. Hänen rakkaussuhteensa metsän petojen kanssa todisti
yleistä luonteenturmelusta. Paljon pahuutta ja paljon voimaa oli
Bastardin esi-isissä, ja kun hän oli samaa lihaa ja sama verta peri
hän kaikkityyni. Ja silloin tuli Musta Leclère ja raskaalla kädellään
puristi ja painoi ja muovaili tuota elämänhaluista pentua, kunnes
siitä tuli suuri pahanilkinen peto, ovela, vihainen, kavala, häijy ja
ilkeä kuin helvetinhenki. Sopiva isäntä olisi Bastardista saanut
tavallisen, erinomaisen kelvollisen ajokoiran. Mutta hän ei saanut
koskaan siihen tilaisuutta. Leclère kehitti vain hänen synnynnäistä
pahuuttaan.

Bastardin ja Leclère'n tarina on tarina alituisesta sodasta — viisi

julmaa, säälimätöntä vuotta, joista heidän ensimäinen kohtauksensa
antaa sattuvan kuvan. Minä tahdon alkaa sanomalla, että se oli
Leclèren vika, sillä hän vihasi järjellä ja ymmärryksellä, kun taas tuo
pitkäkoipinen, kömpelö pentu vihasi vain sokeasti ja vaistomaisesti.
Alussa ei sattunut minkäänlaisia hienosti suunniteltuja julmuuksia —
niiden vuoro tuli myöhemmin — vaan ainoastaan yksinkertaisia
selkäsaunoja ja raakuudenosotuksia. Muutaman kerran vioittui
Bastardin toinen korva tällaisissa pieksäjäisissä. Rikkirevityt lihakset
eivät parantuneet koskaan, ja korva roikkui ja lerpatti aina — jotta
hän voisi pitää kiduttajansa muistissaan. Eikä hän unhottanut
mitään.

Hänen pentuaikansa oli yhtämittaista mielettömän kapinallisuuden

aikaa. Hän veti aina lyhemmän korren, mutta löi aina takaisin: hänen
luonteeseensa kuului lyödä takaisin. Ja häntä oli mahdoton
masentaa. Niin surkeasti kuin hän ulvoikin tuskasta ruoskan- tai
nuijaniskujen sadellessa hänen selkäänsä, onnistui hänen kuitenkin
aina saada ilmoille vihaista murinaa — selvä todistus siitä
kostonhimosta, jota hän tunsi — joka ehdottomasti aiheutti lisää
lyöntejä. Mutta hän oli perinyt äitinsä luonteen. Ei mikään näyttänyt
saavan häntä hengiltä. Hän kasvoi ja hyötyi keskellä kurjuutta, lihoi
nälkää nähdessään, ja epätoivoinen taistelu elämästä kehitti hänet
yliluonnollisen terävä-älyiseksi. Hän oli perinyt niinhyvin äitinsä
kavaluuden ja vihan kuin isänsä rajuluontoisuuden ja rohkeuden.
 Mahdollisesti se oli hänessä hänen esi-isiensä ominaisuutta, ettei
hän koskaan valittanut. Pennunhaukunta katosi, kun hänen jalkansa
vahvistuivat, ja hän tuli julmaksi ja vaiteliaaksi, iski nopsasti eikä
liikoja varottanut edeltäkäsin. Hän vastasi kirouksiin murinalla,
lyönteihin puremalla, ja hänen vääristynyt naamansa ilmaisi
sammumatonta vihaa. Mutta koskaan enää ei Leclère saanut edes
kauheilla kidutuksillakaan häntä huutamaan tuskasta tai pelosta. Ja
tämä lannistumattomuus vain enensi Leclère'n vihaa ja sai hänet
tekemään vielä saatanallisempia julmuuksia.

Kun Leclère antoi Bastardille vain puoli kalaa, kun taas hänen
toverinsa saivat kokonaisen, meni Bastardi ja otti kalaa toisilta
koirilta. Hän varasti varastohuoneestakin ja teki tuhansittain muita
ryövärintöitä, niin että hän tuli kauhuksi kaikille koirille ja
koiranomistajille. Kun Leclère löi Bastardia ja hellitti Babettea —
Babettea, joka ei tehnyt puoleksikaan niin paljon kuin hän — heitti
Bastardi hänet kumoon lumeen ja murskasi hänen toisen
takajalkansa valtavilla leuoillaan, niin että Leclère oli pakotettu
ampumaan hänet. Ja veristen tappelujen kautta teki Bastardi itsensä
kaikkien toveriensa herraksi, sääti heille sekä työntekoa että
ruokintaa koskevia lakeja ja piti silmällä, että he myöskin elivät
niiden mukaan.

Viiden vuoden kuluessa hän kuuli ainoastaan kerran ystävällisen

sanan ja sai hyväilevän kädensilityksen, ja silloin hän ei ymmärtänyt,
mitä se merkitsi. Hän teki hurjan hyppäyksen, kesyttämätön kun oli,
ja hänen hampaansa loksahtivat yhteen salaman nopeudella. Hän
joka lausui tuon ystävällisen sanan ja antoi hyväilevän
kädensilityksen, oli Sunrisen vasta maahan muuttanut
lähetyssaarnaaja. Ja kuuden lähinnä seuraavan kuukauden aikana
hän ei kirjoittanut ainoatakaan kirjettä kotiinsa; Mc Questionin
haavuri matkusti kaksisataa peninkulmaa jään yli pelastaakseen
hänet verenmyrkytyksestä.

Sekä miehet että koirat katsoivat karsaasti Bastardiin, kun hän tuli
leiriin tai asemille. Miehet tervehtivät häntä jalka uhkaavasti
potkasuun valmiina, koirat karvat pystyssä ja torahampaat irvellään.
Kerran antoi muuan mies Bastardille potkun, ja nopeasti kuin susi
iski Bastardi leukansa miehen pohkeisiin, niin että hampaat
tunkeutuivat luuhun saakka. Tämän jälkeen purtu päätti vakaasti
ottaa koiran hengiltä, mutta silloin astui Leclère väliin uhkaavin
ilmein ja metsästyspuukko paljaana. Ottaa Bastardi hengiltä — sacre
dame, se oli huvi, jonka Leclère pidätti itselleen. Sen piti
luonnollisesti joskus tapahtua, tai myöskin — oh, kukapa sitä voisi
tietää? Joka tapauksessa tulisi arvoitus lopultakin selviämään.

Sillä he olivat tulleet toisilleen suorastaan arvoitukseksi. Toisen

jokainen hengenveto oli kehotus tai uhkaus toiselle. Viha yhdisti
heidät lujemmin kuin rakkaus olisi voinut koskaan tehdä. Leclère
nautti ajatellessaan sitä päivää, jolloin Bastardin rohkeus olisi
loppunut ja hän valittaisi ja vääntelisi isäntänsä jaloissa. Ja Bastardi
— niin, Leclère tiesi, mikä Bastardilla oli mielessä, hän oli useammin
kuin kerran lukenut sen Bastardin silmistä. Ja sen niin selvästi ja
hyvästi, että hän ehtimiseen katseli olkansa yli, kun Bastardi pysytteli
hänen takanaan.

Toiset miehet kummastelivat sitä, että Leclère hylkäsi ne suuret

summat, joita hänelle tarjottiin koirasta. "Jonakuna kauniina päivänä
te kuitenkin lyötte sen kuoliaaksi, ja silloin olette menettänyt sen
ilmaiseksi", sanoi John Hamlin kerran, kun Bastardi läähätti
kinoksessa, johon Leclère oli potkaissut sen, eikä kukaan tiennyt,
olivatko sen kintut murskana, eikä kukaan uskaltanut mennä
katsomaan sitä.

"Se on minun asiani, se, m'sieu'" vastasi Leclère kuivasti.

Ja he kummastelivat myöskin sitä, ettei Bastardi paennut

isäntänsä luota. Sitä he eivät voineet käsittää. Mutta Leclère
ymmärsi sen. Hän oli mies, joka oleskeli paljon ulkona vapaassa
luonnossa, ja hän oli oppinut ottamaan selvää tuulen suhinasta ja
myrskyn pauhinasta, yön huokauksista, päivänkoiton kuiskauksista ja
päivän hälinästä. Jollakin hämärällä tavalla hän saattoi kuulla ruohon
kasvavan, mahlan nousevan ja silmikoiden puhkeavan. Ja hän tunsi
myöskin elollisten ilmiöiden salaperäisen lausumistavan — hän käsitti
kaniinin liikkeet ansassa, korpin raskaan siivenlyönnin, varjojen leikin
kuunpaisteessa, suden hiipivän käynnin illan hämärässä ja yön
pimeydessä. Hän ymmärsi Bastardin täydellisesti. Hän käsitti sangen
hyvin, miksi Bastardi ei paennut, ja hän katsoi yhä useammin
olkansa yli.

Kun Bastardi oli vihassa, ei häntä ollut suinkaan hauska katsella, ja

useammin kuin kerran hän oli hypännyt Leclère'n kurkkua kohti,
mutta aina valmiina olevan koiraruoskan tyvipää oli pakoittanut
hänet luopumaan aikeistaan, ja vapisevana ja tiedottomana hän oli
joka kerta jäänyt maahan pitkälleen. Täten Bastardi oli oppinut
odottamaan sopivaa aikaa. Kun hän oli päässyt täysiin nuoruuden
voimiin, hän katsoi ajan tulleen. Hän oli leveärintainen ja hänellä oli
oivalliset lihakset, hänen kokonsa oli melkoista suurempi kuin
tavallisesti — hänen ulkomuotonsa muistutti kieltämättömästi
täysiveristä sutta. Leclère nukkui vaippoihinsa kääriytyneenä, kun
Bastardi havaitsi, että nyt oli aika toimia. Hän hiipi varovaisesti
isäntänsä luo, pää painuneena maata vasten, terve korva taaksepäin
vinossa, hiljaisin kissanaskelin. Bastardi veti henkeään hiljaa, sangen
hiljaa, eikä hän nostanut päätään ennenkuin oli aivan nukkujan
vieressä. Hän seisoi hetkisen ja katseli pronssinväristä paljasta,
hengityksen mukana voimakkaasti ja säännöllisesti nousevaa ja
laskevaa kurkkua. Kuola tippui hänen leukapielistään ja valui pitkin
kieltä, ja silloin muistui hänen mieleensä riippuva korvansa, ne
lukemattomat lyönnit, joita hän oli saanut ja monet kärsimänsä
vääryydet, ja hän heittäytyi äänettömästi nukkuvan kimppuun.

Leclère heräsi kipuun, kun koiran hampaat iskeytyivät hänen

kurkkuunsa, ja kun hän itsekin oli täysi eläin, heräsi hän täydellisesti.
Hän tarttui molemmin käsin Bastardin henkitorveen ja kieri
peitteiden alta päästäkseen koko painollaan vainoojansa kimppuun.
Mutta tuhannet Bastardin esi-isät olivat iskeneet hampaansa
lukemattomien hirvien ja peurojen kurkkuihin, ja hän oli perinyt
heidän taitonsa. Kun hän tunsi Leclère'n painon päällänsä, repi ja
raateli hän takajaloillaan isäntänsä vatsaa ja alaruumista, niin että
kynnet tunkivat nahan ja lihasten läpi. Ja kun hän tunsi päällänsä
olevan ruumiin liukuvan takaisin ja nousevan, raapi hän miehen
kurkkua. Toiset koirat, hänen toverinsa, kokoontuivat heidän
ympärilleen murisevaksi piiriksi, ja Bastardi, joka saattoi vaivoin
hengittää ja oli kadottamaisillaan tajuntansa, tiesi, että he
himoitsivat leuoillaan tarttua häneen. Mutta se ei merkinnyt mitään
— nyt oli miehestä kysymys, miehestä, joka makasi hänen päällään,
ja hän repi ja raateli kynsillään niin kauan kuin hänellä oli
hituisenkaan voimia jälellä. Mutta Leclère kuristi häntä molemmilla
käsillään, kunnes Bastardin oli vaikea saada ilmaa — kunnes koiran
silmät tulivat jäykiksi ja lasimaisiksi, sen leuat päästivät hitaasti
otteensa ja kieli pistäysi mustana ja paksuna ulos suusta.
 "Vai niin? No — bon, sinä piru!" kärisi Leclère suu ja kurkku täynnä
omaa vertansa, kun hän heitti tiedottoman koiran luotansa.

Mutta kun nyt toiset koirat hyökkäsivät Bastardin kimppuun, ajoi

Leclère ne pois kiroten. Ne vetäytyivät takaisin suurempaan piiriin,
istuutuivat ja nuolivat kiihkeästi huuliaan, jokainen karvat pystyssä.

Bastardi tointui nopeasti, ja kun hän kuuli Leclère'n äänen nousi

hän vaivaloisesti jaloilleen ja seisoi huojuen sinne tänne.

"Oo, sinä kirottu kanalja!" Leclère sylki ja kiroili vuoroon. "Minä

näytän sinulle vielä, tiedä se! Sinä saat mitä tarvitset, sinä piru!"

Kun ilma virtaili kuin elämän neste Bastardin väsyneisiin

keuhkoihin, teki hän uuden hyökkäyksen herraansa kohti, mutta
hänen leukansa eivät osuneet maaliin ja loksahtivat yhteen päästäen
metallin helinää muistuttavan äänen. He kieriskelivät nyt molemmat
lumessa ja Leclère hakkasi hurjasti nyrkeillään. Sitten he päästivät
irti ja kiertelivät toisiaan. Leclère olisi voinut siepata veitsensä. Ja
hänen pyssynsä oli maassa hänen jalkainsa juuressa. Mutta hänen
villipedon tunteensa oli herännyt ja raivosi hillittömästi. Hän tahtoi
taistella käsillään — ja hampaillaan. Bastardi teki uuden
hyökkäyksen, mutta Leclère löi hänet nyrkiniskulla maahan,
heittäytyi hänen päälleen ja iski hampaansa koiran lapaan niin että
ne tunkeutuivat luuhun saakka.

Siinä oli alkuperäinen näyttämö ja yhtä alkuperäinen kohtaus —

sellainen, joka oli saattanut tapahtua maailman lapsuusaikoina.
Avonainen paikka synkässä metsässä, ympärillä piiri irvisteleviä
susikoiria ja keskellä kaksi villipetoa taistelun tuoksinassa, muristen
ja purren, mielettömästi raivoten, läähättäen ja puuskuttaen,
karjuen, ponnistellen, hurjina raivosta, mielettömän murhanhimon
valtaamina, iskien, purren ja kynsien kaikessa luonteenomaisessa
raakuudessaan.

Mutta silloin onnistui Leclèren iskeä Bastardia nyrkillään korvan

taakse ja koira vaipui taintuneena maahan. Tämän jälkeen Leclère
hyppäsi sen päälle ja hyppeli hyppelemistään rusentaakseen sen
maahan. Bastardin molemmat takajalat olivat poikki ennenkuin
Leclère pysähtyi hengittääkseen.

"Oo-oo! Oo-oo!" kirkui hän pudistaen nyrkkiään, kykenemättä

saamaan muuta ääntä kurkustaan.

Mutta Bastardi oli lannistumaton. Hän loikoi siinä avuttomassa

kurjuudessaan, mutta hänen ylähuulensa kohosi väsyneesti ja
vääntyi irvistykseen, hänellä ei ollut voimia päästää ääntä. Leclère
potkasi häntä, ja Bastardin väsyneet leuat puristuivat isännän säären
ympäri, mutt'eivät jaksaneet tunkea nahan läpi.

Silloin otti Leclère ruoskan ja oli hakata hänet palasiksi, huutaen

joka lyönnille: "Tällä kertaa minä teen lopun sinusta! Vai mitä?
Luciferin nimessä teen kuin teenkin sinusta lopun!"

Viimein hänkin vaipui kokoon lopen väsyneenä ja pyörtymäisillään

verenvuodosta; hän kaatui uhrinsa viereen, mutta kun susikoirat
lähestyivät suorittaakseen kostonsa, käytti hän viimeisiä voimiaan
ryömiäkseen Bastardin päälle ja siten suojellakseen häntä heidän
leuoiltaan.

Tämä tapahtui jokseenkin lähellä Sunrise'a, ja kun

lähetyssaarnaaja muutamia tunteja myöhemmin avasi ovensa
Leclère'lle, hämmästyi hän, kun ei nähnyt Bastardia vetokoirien
joukossa. Eikä hänen hämmästyksensä suinkaan vähentynyt, kun
Leclère heitti syrjään osan peitteitä reestä, nosti Bastardin syliinsä ja
kompuroi huoneeseen koiran kanssa. Mc Questionin haavuri, jolla oli
jossain määrin taipumuksia vetelehtimiseen, sattui juuri olemaan
siellä jutustelemassa, ja he tahtoivat nyt kahden ruveta paikkaamaan
Leclèreä.

"Merci, non", sanoi hän. "Olkaa hyvät ja auttakaa koiraa ensin. —

Sanoitteko, että antaa sen kuolla? Non. Se ei olisi hyvä. Siksi että
minun täytyy se ensin lannistaa. Juuri sen vuoksi se ei saa kuolla."

Haavuri sanoi sitä eriskummalliseksi päähänpistoksi ja

lähetyssaarnaaja piti sitä enteenä. Ja niin voipunut Leclère joka
tapauksessa oli, että kuume tarttui häneen keväällä ja hänen täytyi
uudelleen ruveta sängynomaksi. Bastardin laita oli paljon huonompi,
mutta hänen itsepintainen elämästä-kiinnipitämisensä voitti lopuksi;
hänen takajalkansa paranivat ja koko hänen elimistönsä uudistui,
kun hän useita viikkoja oli maannut sidottuna lattialla. Ja kun Leclère
vihdoinkin toipui ja istui tuhkanharmaana ja vapisevana
auringonpaisteessa oven pielessä, oli Bastardi jo ottanut takaisin
herruutensa ja pakottanut ei ainoastaan omat toverinsa vaan
myöskin lähetyssaarnaajan koirat alamaisuuteen.

Hän ei liikauttanut lihastakaan eikä väräyttänyt karvaakaan, kun

Leclère ensi kertaa kompuroi ulos lähetyssaarnaajaan nojaten ja
hitaasti ja tavattoman varovaisesti istuutui kolmijalkaiselle tuolille.

"Bon!" sanoi Leclère. "Bon! Aurinko on hyvä olemassa!" Ja hän

ojenteli laihtuneita käsivarsiaan ja antoi niiden kylpeä lämmössä.

Silloin sattui hänen katseensa koiraan, ja entinen tuli loisti taas

hänen silmistään. Hän asetti kätensä kevyesti lähetyssaarnaajan
käsivarrelle. "Mon père — tuo Bastardi — se on oikea paholainen.
Tahdotteko noutaa minulle pistoolin, jotta minä saan nauttia
auringosta levossa ja rauhassa?"

Sitten hän istui monta päivää auringonpaisteessa oven

ulkopuolella. Hän ei nukahtanut koskaan, ja pistooli oli aina hänen
polvillaan. Bastardin tuli tavaksi aamusin heti silmätä, oliko ase
tavallisella paikallaan. Niinpian kun hän sai nähdä pistoolin, kohotti
hän hiukkasen ylähuultaan merkiksi, että hän oli ymmärtänyt, ja
Leclère kohotti hänkin ylähuultaan vastaavaan irvistykseen. Eräänä
päivänä lähetyssaarnaaja huomasi tämän.

"Varjelkoon!" sanoi hän. "Minä luulen varmasti, että eläin

käsittää…"

Leclère nauroi. "Kuulkaahan, mon père — mitä minä nyt sanon,

sen se varmasti ymmärtää."

Ikäänkuin vahvistaakseen vakuutuksen Bastardi kohotti

huomattavasti toista korvaansa tarkasti kuullakseen isäntänsä äänen.

"Minä sanon — kuole!"

Bastardi päästi kurkustaan murinan, hänen niskakarvansa nousivat

pystyyn ja jokainen lihas näytti jännittyvän odotuksesta.

"Minä nostan aseeni — kas näin!" Hän antoi teon seurata sanoja ja
tähtäsi suoraan Bastardia.

Koira teki silmänräpäyksessä sivuhyppäyksen ja katosi

rakennuksen nurkan taa.

"Varjelkoon!" huudahti lähetyssaarnaaja kerta kerralta.

 "Mutta miksi se ei pakene teidän luotanne?"

Ranskalainen kohautti hartioitaan rodulleen ominaisella tavalla,

joka voi merkitä kaikkea mahdollista, täydellisestä
tietämättömyydestä rajattomaan ymmärtämykseen asti.

"Ja miksi te ette sitten tapa sitä?"

Taas hartioitten kohotus.

"Mon père", sanoi Leclère hetken päästä, "aika ei ole vielä tullut.
Se on syntyperäinen piru. Kerran minä vielä muserran sen
kappaleiksi. Niin. Kerran. Bon!"

Sitten tuli päivä, jolloin Leclère otti koirat mukaansa ja matkusti

veneellä Forty Mileen, sekä sieltä edelleen Porcupine'en, jossa hän
meni P.C. yhtiön palvelukseen ja kulki löytöretkillä suurimman osan
vuotta. Sen jälkeen hän lähti Koyokuk'ia pitkin hyljättyyn Arctic
City'yn ja palasi sitten takaisin leiriltä leirille Yukonia pitkin. Näitten
pitkien kuukausien kuluessa Bastardi sai perinpohjaista kuritusta.
Hän kärsi paljon kidutusta, häntä kiusattiin nälällä, janolla, tulella ja
pahimmalla kaikesta: musiikilla. Niinkuin sukulaisensa ei hänkään
pitänyt musiikista. Se aiheutti hänelle äärimmäisiä tuskia, vaivasi
joka hermoa, repi jokaista hänen olemuksensa säiettä. Se sai hänet
päästämään pitkiä ulvahduksia, niinkuin sudet kylminä öinä virittävät
valituslaulujaan tähtiä kohti. Hänen oli mahdoton olla ulvomatta.
Tämä oli ainoa heikkous taistelussaan Leclèreä vastaan, ja tämä
heikkous oli hänen häpeänsä. Toiselta puolen Leclère piti
intohimoisesti musiikista — hän rakasti sitä yhtä paljon kuin hän
rakasti väkijuomia. Ja kun hänen sisimpänsä tahtoi saada ilmaa,
ilmeni se toisella tai toisella tavalla, useimmiten molemmilla
yht'aikaa. Ja kun hän oli juonut ja hänen aivonsa olivat täynnä
laulamattomia lauluja, meni paholainen häneen ja hän tunsi suurinta
nautintoa kiusatessaan Bastardia.

"Nyt meidän täytyy saada pikkuisen musiikkia, kuuletko", oli hänen

tapansa sanoa. "Vai kuinka? Mitä sanot siitä, Bastardi?"

Hänellä oli vain vanha kulunut käsiharmonikka, jota hän piti

suuressa arvossa ja korjaili kärsivällisesti. Mutta se oli paras, minkä
rahalla voi saada, ja sen sisästä hän loihti ihmeellisiä, väräjäviä
sointuja, joita kukaan ei ollut ennen kuullut. Niinpian kuin hän alotti,
peräytyi Bastardi mykkänä ja hampaat yhteenpuristettuina tuuma
tuumalta etäisimpään soppeen. Ja Leclère seurasi perässä suuri nuija
toisessa kainalossa ja soitti, lakkaamatta soitti — hän seurasi tuuma
tuumalta, askel askeleelta, kunnes ei enää löytynyt lymypaikkaa.

Bastardin oli tapana tehdä ensin itsensä niin pieneksi kuin

mahdollista, ryömiä aivan lattiaan kiinni, mutta kun soitto läheni
lähenemistään, täytyi hänen nousta ylös, hän painoi selkänsä seinää
vasten ja huitoi etukäpälillään ilmaa, ikäänkuin olisi tahtonut päästä
erilleen pauhaavista sävelaalloista. Hän piti edelleenkin hampaitaan
yhteenpuristettuina, mutta koko hänen ruumiinsa vapisi ja värisi
suonenvedontapaisesti ja hän vääntelehti tuskissaan. Viimein hän
kadotti itsensähillitsemiskykynsä, leuat erkanivat toisistaan ja kumea
murina tunkeutui hänen kurkustaan. Hänen sieramensa jännittyivät,
silmäterät laajenivat, karvat nousivat pystyyn avuttomassa raivossa
ja hän päästi pitkäveteisen sudenulvonnan. Se nousi yhtämittaa,
paisui sydäntäsärkeväksi säveleeksi, kuoli tuskaiseen sointuun — ja
sitten seurasi toinen jakso, oktaavi oktaavilta, sävelmaalaus
särkyvästä sydämestä loppumattomasta tuskasta ja surusta,
sävelmaalaus, joka sitten heikkeni, vaaleni, laskeutui ja hiljaa kuoli.
 Ne olivat helvetintuskia. Ja pirullisella terävä-älyisyydellä Leclère
näytti voivan kiusata koiran jokaista hermoa ja saavan sen
ilmaisemaan kaiken surunsa pitkinä valittavina, vapisevina ja
nyyhkyttävinä sävelinä. Se oli todellakin kauhistuttavaa, ja vielä
kaksikymmentä neljä tuntia jälkeenpäin Bastardi oli hervoton ja
herkkä, säpsähti pienimmänkin tavallisen äänen kuullessaan, pelkäsi
omaa varjoaan, ja oli ennen kaikkea ilkeä ja julma omia tovereitaan
kohtaan. Mutta ei näkynyt mitään merkkiä siitä, että hänen
rohkeutensa olisi murtunut. Pikemminkin hän tuli yhä jurommaksi ja
vaiteliaammaksi ja odotti aikaansa horjumattomalla kärsivällisyydellä,
joka alkoi vaikuttaa Leclère'en hämmentävästi ja ahdistavasti. Hän
saattoi tuntikausia maata liikkumatta tulenpaisteessa ja tuijottaa
suoraan Leclère'en, silmät katkerinta vihaa ilmaisten.

Mies tunsi usein, että hän oli joutunut taisteluun itse elämän
perusaineksen kanssa — tuon vastustamattoman voiman kanssa,
joka auttaa haukkaa ampumaan alas pilvistä höyhenpukuisen
salaman lailla, joka vetää villihanhea yli vyöhykkeiden ja paiskaa
leikkivän lohen kaksituhatta peninkulmaa kuohuvaa Yukonvirtaa
pitkin. Sellaisina hetkinä hän tunsi halua osottaa vastustamatonta
elinvoimaansa, ja hän heittäytyi hurjiin orgioihin, joissa väkijuomat,
mieletön soitto ja Bastardi näyttivät pääosaa ja joitten kestäessä hän
vaati taisteluun kaikkea, mikä oli, mikä oli ollut, ja mikä tuli olemaan.

"Siinä on jotakin", tuumaili hän kun hänen mielenpurkauksensa

koskettivat Bastardin sisimpiä säikeitä ja aiheuttivat pitkäveteisen
kamalan ulvonnan. "Ja minä vedän käsilläni — näin ja näin. Hah-
hah-haa! Se on hauskaa. Se on todellakin hauskaa! Papit messuavat,
naiset rukoilevat, miehet kiroilevat, pikkulinnut sanovat pii-pii ja
Bastardi laulaa vou-vou — ja kaikki tämä on sama asia. Hah-hah-
haa!"
 Eräs kunnianarvoisa pappismies, isä Gautier, nuhteli häntä kerran
ja muistutti hänelle, että hän saattoi odottaa varmaa turmiota. Mutta
hän ei tehnyt sitä toista kertaa.

"No olkoon niin, mon père", vastasi Leclère. "Ja minä luulen, että
menen helvetin läpi rätisten, niinkuin katkoyrtti tulen läpi. Vai mitä
arvelette, mon père?"

Mutta kaikki huonot olennot saavat lopun niinkuin hyvätkin, ja niin

kävi myöskin Mustan Leclère'n. Kun vesi oli kesän aikana matalalla,
jätti hän Mc Dougall'in ja lähti veneellä Sunrise'en. Hän matkusti Mc
Dougall'ista Timothy Brown'in seurassa ja saapui yksin Sunrise'en.
Tiedettiin, että molemmat matkatoverit olivat olleet riidassa
ennenkuin lähtivät matkalle. Lizzie, puhkuva kymmenen tonnin
siipialus, joka oli lähtenyt kaksikymmentä neljä tuntia jälkeenpäin,
saapui perille kolmea päivää ennen Leclère'ä. Ja kun hän saapui, oli
hänellä luodinreikä toisessa olkapäässään ja hän kertoi pitkän jutun
väijytysjoukosta ja murhasta.

Sunrise'ssa oli tehty kultalöytöjä ja olosuhteet siellä olivat

melkoisesti muuttuneet. Kun sinne alkoi virtailla useita satoja
kullankaivajia, suunnattomat määrät whiskyä ja puoli tusinaa hyvin
varustettuja pelureita, hävisi lähetyssaarnaajain monivuotinen työ
intiaanien keskuudessa jäljettömiin. Kun squawien ainainen tehtävä
oli keittää papuja ja pitää tulta naimattomille kullankaivajille, ja kun
nuorilta miehiltä ei riittänyt aikaa muuhun kuin pelaamiseen ja
vaihtokauppaan, tuli lähetyssaarnaaja sängyn omaksi, sanoi "Jumala
auttakoon minua" yhä uudelleen ja uudelleen ja asettui
tilinteonpäivää odottamaan karkeasti veistettyyn pitkään kirstuun.
Tämän jälkeen pelurit siirsivät roulette- ja faraopöytänsä
lähetystaloon, josta sitten kuului noppien kolina ja lasien kilinä
vuorokaudet ympäriinsä.

Nyt sattui Timothy Brown olemaan hyvin pidetty näiden Pohjolan

seikkailijain keskuudessa. Ainoa, mistä häntä saattoi moittia, oli
hänen kiivas luonteensa — muuten pikku-asia, jonka hänen hyvä
sydämensä ja anteeksiantavainen mielensä täydellisesti korvasi.
Toiselta puolen ei Mustassa Leclère'ssä ollut mitään, joka olisi
sovittanut hänen huonot puolensa. Hän oli "musta" ja pysyi
sellaisena; siitä oli riittävästi todistuksia, ja hän oli yhtä vihattu kuin
toinen oli rakastettu. Ja silloin Sunris'en miehet tarttuivat kovin
kourin häneen ja raastoivat hänet Lynch-tuomarin eteen.

Se oli yksinkertainen juttu. Hän oli riitaantunut Timothy Brownin

kanssa Mc Dougall'issa. Timothy Brownin seurassa hän oli
matkustanut Mc Dougall'ista. Ilman Timothy Brownia hän oli tullut
Sunrise'en. Näistä tosiasioista ja hänen yleisesti tunnetusta
pahuudestaan vedettiin se yksimielinen johtopäätös, että hän oli
tappanut Timothy Brownin. Toiselta puolen Leclère tunnusti tosiksi
ylläolevat seikat, mutta kielsi johtopäätöksen todenperäisyyden ja
antoi toisen selityksen. Kahdenkymmenen peninkulman päässä
Sunrise'sta hän ja Timothy Brown olivat juuri sauvomassa venettä
louhikkoista rantaa pitkin, kun yht'äkkiä kajahti kaksi laukausta.
Timothy Brown suistui veneestä veteen ja painui pohjaan jättäen
jälkeensä punaisen viirun — se oli viimeinen, minkä hän näki
Timothy Brownista. Hän itse — Leclère — kaatui veneen pohjalle
olkapää lävistettynä. Hän makasi hyvin hiljaa ja pälyili rantaan päin.
Hetkisen perästä hän näki parin intiaanin pistävän päänsä esiin ja
tulevan vesirajaan kantaen koivunkaarnasta tehtyä kanoottia. Kun he
laskivat sen vesille, Leclère tähtäsi ja ampui. Luoti osui toiseen
intiaaniin, joka tuupertui kanootista aivankuin Timothy Brown oli
tehnyt. Toinen heittäytyi kanootin pohjalle, ja niin lähtivät kanootti ja
vene kulkemaan vinhaa vauhtia virtaa alas. Sitten joutuivat
molemmat alukset pyörteeseen ja kulkivat eri teitä muutaman
saaren ympäri. Eikä hän sitten enää nähnyt kanoottia. Mutta
päättäen siitä hypystä, jonka intiaani oli tehnyt ennenkuin kaatui
kanootin pohjalle, oli hän varmasti haavoittanut häntä.

Siinä kaikki.

Leclère'n selitystä ei pidetty riittävänä. Hänelle annettiin

kymmenen tuntia armonaikaa, ja Lizzie meni virralle tekemään
tutkimuksia. Kymmenen tunnin kuluttua tuli vene puhkien takaisin
Sunrise'en. Se ei ollut huomannut mitään. Ei oltu löydetty
minkäänlaisia todistuksia, jotka olisivat antaneet tukea hänen
väitteelleen. Nyt suotiin hänelle aikaa järjestää jälkeenjääpä
omaisuutensa, sillä hän oli erään viidenkymmenen tuhannen dollarin
arvoiseksi arvioidun Sunrisessa sijaitsevan valtauksen omistaja, ja he
olivat lainkuuliaista yhtä hyvin kuin lakiasäätävääkin kansaa.

Leclère kohautti hartioitaan. "Vielä yksi asia", sanoi hän, "eräs

pieni — miten te taas sitä kutsuttekaan? Eräs armonosotus, niin kai
se on — niin, pieni armonosotus, niin se on. Minä lahjoitan
omistamani viisikymmentätuhatta dollaria kirkolle. Ja minä lahjoitan
ajokoirani Bastardin helvettiin. Ja se pieni armonosoitus? Niin — että
te ensin hirtätte sen ja sitten minut. Sopiiko se?"

He olivat yhtä mieltä siitä, että se sopi — järjestyshän oli oleva,

että "helvetinsikiö" raivaa tietä isännälleen. Ja niin siirrettiin
tuomioistuin virranrannalle, missä muuan valtainen petäjä seisoi
erillään muista. Slackwater Charley teki silmukan vetoköyden toiseen
päähän, ja silmukka asetettiin Leclère'n kaulaan. Hänen kätensä
olivat sidotut selän taakse ja häntä autettiin nousemaan
korppulaatikon päälle. Sen jälkeen heitettiin köyden toinen pää
muutaman oksan yli, kiristettiin ja sidottiin lujasti kiinni. Jos sitten
olisi potkaistu laatikko Leclère'n alta, olisi hän jäänyt killumaan
ilmaan.

"Nyt me otamme koiran käsiteltäväksemme", sanoi Webster Shaw,

joka toisinaan palveli kaivosinsinöörinä. "Heittäkää silmukka sen
kaulaan, Slackwater."

Leclère veti suunsa irviin. Slackwater pisti mällin poskeensa, teki

silmukan ja heilutti köyttä välinpitämättömästi kädessään. Hän
keskeytti pari kertaa ajaakseen liian lähelle tuppautuneita moskiittoja
kasvoiltaan. Kaikki karkoittivat moskiittoja luotaan, paitsi Leclère,
jonka pään ympärille oli niitä kertynyt kokonainen pilvi. Vieläpä
Bastardikin, joka loikoili pitkänään maassa, ajeli etukäpälillään
lakkaamatta noita kiusanhenkiä silmäinsä ja suunsa ympäriltä.

Mutta kun Slackwater odotti, että Bastardi olisi kohottanut

päätänsä, kuului heikkoa huutoa, ja muuan mies näkyi juoksevan
Sunrise'sta päin, heiluttaen toista kättään. Se oli varaston esimies.

"Odottakaa, odottakaa — pojat!" läähätti hän, juostessaan heidän

luokseen. "Pikku Sandy ja Bernadotte ovat juuri saapuneet", selitti
hän, hengähdettyään hiukkasen. "Astuivat maihin tuolla alhaalla ja
tulivat oikotietä. Heillä oli Majava mukanaan. Olivat löytäneet hänet
ja hänen kanoottinsa muutamasta kanavasta, ja Majavalla oli pari
luotia ruumiissaan. Hänellä oli ollut Kutz seurassaan — hän joka
pahoinpiteli squawiaan ja aiheutti rähinää."

"No? Mitä minä sanoin? Kuulitteko?" huudahti Leclère kiihkeästi.

"Se se oli aivan varmaan! Kuulittehan nyt! Minä puhuin totta."
 "Nyt on meidän opettaminen noille kirotuille Siwasheille
säädyllisyyttä", selitti Webster Shaw. "He ovat tulemaisillaan lihaviksi
ja pönäköiksi, ja meidän täytyy panna heidät pinteeseen. Saarretaan
koko seurue ja hirtetään Majava. Siinä ohjelmamme. Tulkaa, niin
saamme kuulla, mitä hänellä on sanomista puolustuksekseen."

"Hei, m'sieu'!" huudahti Leclère, kun joukko alkoi hajaantua ja

häipyä hämärään. "Minä haluaisin niin hirveän mielelläni olla mukana
siinä leikissä."

"Oo, me kyllä päästämme teidät irti, kun palaamme takaisin",

huusi Webster Shaw vastaan olkansa yli. "Sill'aikaa voitte mietiskellä
syntejänne ja kaitselmuksen oikkuja. Se tekee teille hyvää, niin että
voitte olla kiitollinen siitä."

Leclèren laita oli niinkuin kaikkien muittenkin miesten, jotka ovat

tottuneet suuriin vaaroihin ja joiden hermot ovat terveet ja kestävät,
ja hän vaipui pitkään odotukseensa — kuvaannollisesti sanottuna. Ei
voinut olla puhettakaan hänen ruumiinsa vaipumisesta, sillä lujaan
pingoitettu köysi pakotti hänen seisomaan pystyssä. Pienimmästäkin
jalkojen koukistuksesta olisi karkea köysi tunkeutunut hänen
kaulaansa, ja pysty asento vaivasi suuresti hänen haavoittunutta
olkapäätänsä. Hän työnsi alahuulensa ulos ja puhalsi ylöspäin
ajaakseen moskiitot kasvoiltaan. Mutta asemalla oli joka tapauksessa
tyydyttäväkin puolensa. Eihän se mitään, jos kärsiikin hiukan
ruumiillisia kipuja, kun kerta oli päässyt kuoleman kynsistä; se vaan
oli paha juttu, ettei hän saanut olla mukana katsomassa Majavan
hirttämistä.

Nämä ajatukset askartelivat hänen aivoissaan kunnes hänen

katseensa sattumalta osui Bastardiin, joka makasi pitkänään maassa,
pää etukäpälien välissä ja nukkui. Nyt saivat Leclère'n ajatukset
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookluna.com