Visit ebookmass.

com to download the full version and

explore more ebook or textbook

Programming: Principles and Practice Using C++ 2nd

Edition, (Ebook PDF)

_____ Click the link below to download _____

https://ebookmass.com/product/programming-principles-and-
practice-using-c-2nd-edition-ebook-pdf/

Explore and download more ebook or textbook at ebookmass.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.

Programming: Principles and Practice Using C++ , Second

Edition Stroustrup

https://ebookmass.com/product/programming-principles-and-practice-
using-c-second-edition-stroustrup/

C Programming Language: C PROGRAMMING LANG _p2 2nd

Edition, (Ebook PDF)

https://ebookmass.com/product/c-programming-language-c-programming-
lang-_p2-2nd-edition-ebook-pdf/

Data Parallel C++: Programming Accelerated Systems Using

C++ and SYCL 2nd Edition James Reinders

https://ebookmass.com/product/data-parallel-c-programming-accelerated-
systems-using-c-and-sycl-2nd-edition-james-reinders/

Cosmetic Dermatology: Principles and Practice, Second

Edition: Principles & Practice 2nd Edition, (Ebook PDF)

https://ebookmass.com/product/cosmetic-dermatology-principles-and-
practice-second-edition-principles-practice-2nd-edition-ebook-pdf/
Principles and Practice of Hospital Medicine 2nd Edition
Edition Sylvia C. Mckean

https://ebookmass.com/product/principles-and-practice-of-hospital-
medicine-2nd-edition-edition-sylvia-c-mckean/

Data Parallel C++ : Programming Accelerated Systems Using

C++ and SYCL James Reinders

https://ebookmass.com/product/data-parallel-c-programming-accelerated-
systems-using-c-and-sycl-james-reinders/

National Incident Management System: Principles and

Practice 2nd Edition, (Ebook PDF)

https://ebookmass.com/product/national-incident-management-system-
principles-and-practice-2nd-edition-ebook-pdf/

C Programming For Dummies 2nd Edition Dan Gookin

https://ebookmass.com/product/c-programming-for-dummies-2nd-edition-
dan-gookin/

Principles and Practice of Toxicology in Public Health 2nd

Edition, (Ebook PDF)

https://ebookmass.com/product/principles-and-practice-of-toxicology-
in-public-health-2nd-edition-ebook-pdf/
Chapter 4 Computation
4.1 Computation
4.2 Objectives and tools
4.3 Expressions
4.3.1 Constant expressions
4.3.2 Operators
4.3.3 Conversions
4.4 Statements
4.4.1 Selection
4.4.2 Iteration
4.5 Functions
4.5.1 Why bother with functions?
4.5.2 Function declarations
4.6 vector
4.6.1 Traversing a vector
4.6.2 Growing a vector
4.6.3 A numeric example
4.6.4 A text example
4.7 Language features
Chapter 5 Errors
5.1 Introduction
5.2 Sources of errors
5.3 Compile-time errors
5.3.1 Syntax errors
5.3.2 Type errors
5.3.3 Non-errors
5.4 Link-time errors
5.5 Run-time errors
 5.5.1 The caller deals with errors
5.5.2 The callee deals with errors
5.5.3 Error reporting
5.6 Exceptions
5.6.1 Bad arguments
5.6.2 Range errors
5.6.3 Bad input
5.6.4 Narrowing errors
5.7 Logic errors
5.8 Estimation
5.9 Debugging
5.9.1 Practical debug advice
5.10 Pre- and post-conditions
5.10.1 Post-conditions
5.11 Testing
Chapter 6 Writing a Program
6.1 A problem
6.2 Thinking about the problem
6.2.1 Stages of development
6.2.2 Strategy
6.3 Back to the calculator!
6.3.1 First attempt
6.3.2 Tokens
6.3.3 Implementing tokens
6.3.4 Using tokens
6.3.5 Back to the drawing board
6.4 Grammars
6.4.1 A detour: English grammar
 6.4.2 Writing a grammar
6.5 Turning a grammar into code
6.5.1 Implementing grammar rules
6.5.2 Expressions
6.5.3 Terms
6.5.4 Primary expressions
6.6 Trying the first version
6.7 Trying the second version
6.8 Token streams
6.8.1 Implementing Token_stream
6.8.2 Reading tokens
6.8.3 Reading numbers
6.9 Program structure
Chapter 7 Completing a Program
7.1 Introduction
7.2 Input and output
7.3 Error handling
7.4 Negative numbers
7.5 Remainder: %
7.6 Cleaning up the code
7.6.1 Symbolic constants
7.6.2 Use of functions
7.6.3 Code layout
7.6.4 Commenting
7.7 Recovering from errors
7.8 Variables
7.8.1 Variables and definitions
7.8.2 Introducing names
 7.8.3 Predefined names
7.8.4 Are we there yet?
Chapter 8 Technicalities: Functions, etc.
8.1 Technicalities
8.2 Declarations and definitions
8.2.1 Kinds of declarations
8.2.2 Variable and constant declarations
8.2.3 Default initialization
8.3 Header files
8.4 Scope
8.5 Function call and return
8.5.1 Declaring arguments and return type
8.5.2 Returning a value
8.5.3 Pass-by-value
8.5.4 Pass-by-const-reference
8.5.5 Pass-by-reference
8.5.6 Pass-by-value vs. pass-by-reference
8.5.7 Argument checking and conversion
8.5.8 Function call implementation
8.5.9 constexpr functions
8.6 Order of evaluation
8.6.1 Expression evaluation
8.6.2 Global initialization
8.7 Namespaces
8.7.1 using declarations and using directives
Chapter 9 Technicalities: Classes, etc.
9.1 User-defined types
9.2 Classes and members
 9.3 Interface and implementation
9.4 Evolving a class
9.4.1 struct and functions
9.4.2 Member functions and constructors
9.4.3 Keep details private
9.4.4 Defining member functions
9.4.5 Referring to the current object
9.4.6 Reporting errors
9.5 Enumerations
9.5.1 “Plain” enumerations
9.6 Operator overloading
9.7 Class interfaces
9.7.1 Argument types
9.7.2 Copying
9.7.3 Default constructors
9.7.4 const member functions
9.7.5 Members and “helper functions”
9.8 The Date class

Part II Input and Output

Chapter 10 Input and Output Streams
10.1 Input and output
10.2 The I/O stream model
10.3 Files
10.4 Opening a file
10.5 Reading and writing a file
10.6 I/O error handling
10.7 Reading a single value
 10.7.1 Breaking the problem into manageable
parts
10.7.2 Separating dialog from function
10.8 User-defined output operators
10.9 User-defined input operators
10.10 A standard input loop
10.11 Reading a structured file
10.11.1 In-memory representation
10.11.2 Reading structured values
10.11.3 Changing representations
Chapter 11 Customizing Input and Output
11.1 Regularity and irregularity
11.2 Output formatting
11.2.1 Integer output
11.2.2 Integer input
11.2.3 Floating-point output
11.2.4 Precision
11.2.5 Fields
11.3 File opening and positioning
11.3.1 File open modes
11.3.2 Binary files
11.3.3 Positioning in files
11.4 String streams
11.5 Line-oriented input
11.6 Character classification
11.7 Using nonstandard separators
11.8 And there is so much more
Chapter 12 A Display Model
 12.1 Why graphics?
12.2 A display model
12.3 A first example
12.4 Using a GUI library
12.5 Coordinates
12.6 Shapes
12.7 Using Shape primitives
12.7.1 Graphics headers and main
12.7.2 An almost blank window
12.7.3 Axis
12.7.4 Graphing a function
12.7.5 Polygons
12.7.6 Rectangles
12.7.7 Fill
12.7.8 Text
12.7.9 Images
12.7.10 And much more
12.8 Getting this to run
12.8.1 Source files
Chapter 13 Graphics Classes
13.1 Overview of graphics classes
13.2 Point and Line
13.3 Lines
13.4 Color
13.5 Line_style
13.6 Open_polyline
13.7 Closed_polyline
13.8 Polygon
 13.9 Rectangle
13.10 Managing unnamed objects
13.11 Text
13.12 Circle
13.13 Ellipse
13.14 Marked_polyline
13.15 Marks
13.16 Mark
13.17 Images
Chapter 14 Graphics Class Design
14.1 Design principles
14.1.1 Types
14.1.2 Operations
14.1.3 Naming
14.1.4 Mutability
14.2 Shape
14.2.1 An abstract class
14.2.2 Access control
14.2.3 Drawing shapes
14.2.4 Copying and mutability
14.3 Base and derived classes
14.3.1 Object layout
14.3.2 Deriving classes and defining virtual
functions
14.3.3 Overriding
14.3.4 Access
14.3.5 Pure virtual functions
14.4 Benefits of object-oriented programming
Chapter 15 Graphing Functions and Data
15.1 Introduction
15.2 Graphing simple functions
15.3 Function
15.3.1 Default Arguments
15.3.2 More examples
15.3.3 Lambda expressions
15.4 Axis
15.5 Approximation
15.6 Graphing data
15.6.1 Reading a file
15.6.2 General layout
15.6.3 Scaling data
15.6.4 Building the graph
Chapter 16 Graphical User Interfaces
16.1 User interface alternatives
16.2 The “Next” button
16.3 A simple window
16.3.1 A callback function
16.3.2 A wait loop
16.3.3 A lambda expression as a callback
16.4 Button and other Widgets
16.4.1 Widgets
16.4.2 Buttons
16.4.3 In_box and Out_box
16.4.4 Menus
16.5 An example
16.6 Control inversion
Visit https://ebookmass.com today to explore
a vast collection of ebooks across various
genres, available in popular formats like
PDF, EPUB, and MOBI, fully compatible with
all devices. Enjoy a seamless reading
experience and effortlessly download high-
quality materials in just a few simple steps.
Plus, don’t miss out on exciting offers that
let you access a wealth of knowledge at the
best prices!
 16.7 Adding a menu
16.8 Debugging GUI code

Part III Data and Algorithms

Chapter 17 Vector and Free Store
17.1 Introduction
17.2 vector basics
17.3 Memory, addresses, and pointers
17.3.1 The sizeof operator
17.4 Free store and pointers
17.4.1 Free-store allocation
17.4.2 Access through pointers
17.4.3 Ranges
17.4.4 Initialization
17.4.5 The null pointer
17.4.6 Free-store deallocation
17.5 Destructors
17.5.1 Generated destructors
17.5.2 Destructors and free store
17.6 Access to elements
17.7 Pointers to class objects
17.8 Messing with types: void* and casts
17.9 Pointers and references
17.9.1 Pointer and reference parameters
17.9.2 Pointers, references, and inheritance
17.9.3 An example: lists
17.9.4 List operations
17.9.5 List use
17.10 The this pointer
 17.10.1 More link use
Chapter 18 Vectors and Arrays
18.1 Introduction
18.2 Initialization
18.3 Copying
18.3.1 Copy constructors
18.3.2 Copy assignments
18.3.3 Copy terminology
18.3.4 Moving
18.4 Essential operations
18.4.1 Explicit constructors
18.4.2 Debugging constructors and destructors
18.5 Access to vector elements
18.5.1 Overloading on const
18.6 Arrays
18.6.1 Pointers to array elements
18.6.2 Pointers and arrays
18.6.3 Array initialization
18.6.4 Pointer problems
18.7 Examples: palindrome
18.7.1 Palindromes using string
18.7.2 Palindromes using arrays
18.7.3 Palindromes using pointers
Chapter 19 Vector, Templates, and Exceptions
19.1 The problems
19.2 Changing size
19.2.1 Representation
19.2.2 reserve and capacity
 19.2.3 resize
19.2.4 push_back
19.2.5 Assignment
19.2.6 Our vector so far
19.3 Templates
19.3.1 Types as template parameters
19.3.2 Generic programming
19.3.3 Concepts
19.3.4 Containers and inheritance
19.3.5 Integers as template parameters
19.3.6 Template argument deduction
19.3.7 Generalizing vector
19.4 Range checking and exceptions
19.4.1 An aside: design considerations
19.4.2 A confession: macros
19.5 Resources and exceptions
19.5.1 Potential resource management problems
19.5.2 Resource acquisition is initialization
19.5.3 Guarantees
19.5.4 unique_ptr
19.5.5 Return by moving
19.5.6 RAII for vector
Chapter 20 Containers and Iterators
20.1 Storing and processing data
20.1.1 Working with data
20.1.2 Generalizing code
20.2 STL ideals
20.3 Sequences and iterators
20.3.1 Back to the example
 20.4 Linked lists
20.4.1 List operations
20.4.2 Iteration
20.5 Generalizing vector yet again
20.5.1 Container traversal
20.5.2 auto
20.6 An example: a simple text editor
20.6.1 Lines
20.6.2 Iteration
20.7 vector, list, and string
20.7.1 insert and erase
20.8 Adapting our vector to the STL
20.9 Adapting built-in arrays to the STL
20.10 Container overview
20.10.1 Iterator categories
Chapter 21 Algorithms and Maps
21.1 Standard library algorithms
21.2 The simplest algorithm: find()
21.2.1 Some generic uses
21.3 The general search: find_if()
21.4 Function objects
21.4.1 An abstract view of function objects
21.4.2 Predicates on class members
21.4.3 Lambda expressions
21.5 Numerical algorithms
21.5.1 Accumulate
21.5.2 Generalizing accumulate()
21.5.3 Inner product
 21.5.4 Generalizing inner_product()
21.6 Associative containers
21.6.1 map
21.6.2 map overview
21.6.3 Another map example
21.6.4 unordered_map
21.6.5 set
21.7 Copying
21.7.1 Copy
21.7.2 Stream iterators
21.7.3 Using a set to keep order
21.7.4 copy_if
21.8 Sorting and searching
21.9 Container algorithms

Part IV Broadening the View

Chapter 22 Ideals and History
22.1 History, ideals, and professionalism
22.1.1 Programming language aims and
philosophies
22.1.2 Programming ideals
22.1.3 Styles/paradigms
22.2 Programming language history overview
22.2.1 The earliest languages
22.2.2 The roots of modern languages
22.2.3 The Algol family
22.2.4 Simula
22.2.5 C
22.2.6 C++
 22.2.7 Today
22.2.8 Information sources
Chapter 23 Text Manipulation
23.1 Text
23.2 Strings
23.3 I/O streams
23.4 Maps
23.4.1 Implementation details
23.5 A problem
23.6 The idea of regular expressions
23.6.1 Raw string literals
23.7 Searching with regular expressions
23.8 Regular expression syntax
23.8.1 Characters and special characters
23.8.2 Character classes
23.8.3 Repeats
23.8.4 Grouping
23.8.5 Alternation
23.8.6 Character sets and ranges
23.8.7 Regular expression errors
23.9 Matching with regular expressions
23.10 References
Chapter 24 Numerics
24.1 Introduction
24.2 Size, precision, and overflow
24.2.1 Numeric limits
24.3 Arrays
24.4 C-style multidimensional arrays
 24.5 The Matrix library
24.5.1 Dimensions and access
24.5.2 1D Matrix
24.5.3 2D Matrix
24.5.4 Matrix I/O
24.5.5 3D Matrix
24.6 An example: solving linear equations
24.6.1 Classical Gaussian elimination
24.6.2 Pivoting
24.6.3 Testing
24.7 Random numbers
24.8 The standard mathematical functions
24.9 Complex numbers
24.10 References
Chapter 25 Embedded Systems Programming
25.1 Embedded systems
25.2 Basic concepts
25.2.1 Predictability
25.2.2 Ideals
25.2.3 Living with failure
25.3 Memory management
25.3.1 Free-store problems
25.3.2 Alternatives to the general free store
25.3.3 Pool example
25.3.4 Stack example
25.4 Addresses, pointers, and arrays
25.4.1 Unchecked conversions
25.4.2 A problem: dysfunctional interfaces
 25.4.3 A solution: an interface class
25.4.4 Inheritance and containers
25.5 Bits, bytes, and words
25.5.1 Bits and bit operations
25.5.2 bitset
25.5.3 Signed and unsigned
25.5.4 Bit manipulation
25.5.5 Bitfields
25.5.6 An example: simple encryption
25.6 Coding standards
25.6.1 What should a coding standard be?
25.6.2 Sample rules
25.6.3 Real coding standards
Chapter 26 Testing
26.1 What we want
26.1.1 Caveat
26.2 Proofs
26.3 Testing
26.3.1 Regression tests
26.3.2 Unit tests
26.3.3 Algorithms and non-algorithms
26.3.4 System tests
26.3.5 Finding assumptions that do not hold
26.4 Design for testing
26.5 Debugging
26.6 Performance
26.6.1 Timing
26.7 References
Chapter 27 The C Programming Language
27.1 C and C++: siblings
27.1.1 C/C++ compatibility
27.1.2 C++ features missing from C
27.1.3 The C standard library
27.2 Functions
27.2.1 No function name overloading
27.2.2 Function argument type checking
27.2.3 Function definitions
27.2.4 Calling C from C++ and C++ from C
27.2.5 Pointers to functions
27.3 Minor language differences
27.3.1 struct tag namespace
27.3.2 Keywords
27.3.3 Definitions
27.3.4 C-style casts
27.3.5 Conversion of void*
27.3.6 enum
27.3.7 Namespaces
27.4 Free store
27.5 C-style strings
27.5.1 C-style strings and const
27.5.2 Byte operations
27.5.3 An example: strcpy()
27.5.4 A style issue
27.6 Input/output: stdio
27.6.1 Output
27.6.2 Input
27.6.3 Files
 27.7 Constants and macros
27.8 Macros
27.8.1 Function-like macros
27.8.2 Syntax macros
27.8.3 Conditional compilation
27.9 An example: intrusive containers

Part V Appendices
Appendix A Language Summary
A.1 General
A.1.1 Terminology
A.1.2 Program start and termination
A.1.3 Comments
A.2 Literals
A.2.1 Integer literals
A.2.2 Floating-point-literals
A.2.3 Boolean literals
A.2.4 Character literals
A.2.5 String literals
A.2.6 The pointer literal
A.3 Identifiers
A.3.1 Keywords
A.4 Scope, storage class, and lifetime
A.4.1 Scope
A.4.2 Storage class
A.4.3 Lifetime
A.5 Expressions
A.5.1 User-defined operators
A.5.2 Implicit type conversion
Visit https://ebookmass.com today to explore
a vast collection of ebooks across various
genres, available in popular formats like
PDF, EPUB, and MOBI, fully compatible with
all devices. Enjoy a seamless reading
experience and effortlessly download high-
quality materials in just a few simple steps.
Plus, don’t miss out on exciting offers that
let you access a wealth of knowledge at the
best prices!
Other documents randomly have
different content
 "Sen saan kantaa minä yksin!"

"Ja palkkamme?"

"Sitä ei makseta."

"Ei kokonaiselta kahdelta viikolta?"

"Jollette lähde, odottaa teitä raipparangaistus."

"Saammeko silloin pitää palkkamme?"

"Ette, teidät ajetaan pois!"

Murina yltyi. Lopulta astui muuan mies joukosta esiin:

"Minä haluan puhutella ritaria!" sanoi hän.

"Sano sitten toisille jäähyväiset, sillä et palaa elävänä."

"Hän on kuitenkin ollut ennen hyvä herra."

"Mutta nyt hän on suuttunut ja lujasti päättänyt rangaista."

"Minä sanon hänelle, että meidät vei nälkä siihen."

"Ja sitten puhuitte te kaikesta siitä hyvästä, mitä oli saatavissa!"

puuttui toinen puheeseen.

"Tahdotteko syyttää minua syntisistä himoistanne?" huudahti

päällysmies. "Minua, joka teidän tähtenne antaudun vaaraan, että
minutkin ajetaan pois?"

"Onko meidän palattava vaimojemme ja lastemme luo tyhjemmin

käsin kuin sieltä läksimme?"
 "Silloin oli meillä edes muutamia palasia leipää."

"Ja ne rahat, jotka lähetimme liiviläisen mukana?"

"Onko meidän menetettävä nekin?"

"Voinko minä sitä auttaa!"

"Hän oli kyllä petturi."

"Nyt ei meillä ole mitään!"

"Parasta on painautua maahan ja kuolla!"

"Minä ainakin tahdon tehdä sen tupani lähellä, niin heidän ei

tarvitse lähteä minua kaukaa etsimään."

Ja niin he lähtivät toinen toisensa jälkeen.

Mutta suurin joukko oli vielä jälellä. Nämä olivat sellaisia, jotka
asuivat kauimpana metsissä, ja he neuvottelivat, eikö heidän ollut
alistuttava rangaistukseen saadakseen jatkaa työtä…

Mutta silloin ilmoitti heille päällysmies, että tulossa oli kokonainen

lähetys liivinmaalaisia. Ritarin aikomus ei missään tapauksessa ollut
pitää heitä kauemmin.

"Sanoihan hän kuitenkin olevansa meihin tyytyväinen!"

"Liivinmaalaiset maksavat vähemmän."

"Mutta me kuolemme nälkään."

"Mitä se häntä liikuttaa!"

 "Tyly herra hän on!"

"Varokoon itseään!"

"Uskallatteko uhkailla!" tiuskaisi päällysmies. "Pian pois täältä,

minä en enää teitä sääli!"

Ja nyt hajosivat he kuten akanat tuuleen, ja kahdessasadassa

kurjassa kodissa tuli kurjuus jos mahdollista vieläkin suuremmaksi.

Yksi ainoa vähäpätöinen teko voi olla kuin kipinä kuivassa

metsässä; se voi sammua tyhjiin, mutta yltyä myös kaikkea
kuluttavaksi tuleksi.

Kun päällysmies oli nähnyt viimeisen työmiehen katoavan

näkyvistään, vetäisi hän helpoituksen huokauksen ja palasi kotiaan.
Näiden kahdensadan palkasta karttui yhteensä sievoinen summa,
jonka hän saattoi lisätä säästöihinsä. Mies oli jumalaapelkääväinen
sielu, ja sentähden kiitti hän pyhää neitsyttä siitä voitosta, jonka oli
viisaudellaan saavuttanut.

Ritari oli lähtenyt alas kaivoksille. Hän odotti, että miehet

lankeaisivat polvilleen ja pyytäisivät jäädä paikoilleen, ja hän oli
taipuvainen siihen suostumaan.

Mutta ketään ei tullut, ketään ei näkynyt. Päällysmies sai vihiä,

että ritari oli alhaalla kaivoksella, ja hän riensi sinne ja vakuutti
syvään kumarrellen, että työ alkaa muutamain päivien perästä
uudelleen.

"Tulevatko he takaisin?" kysyi ritari.

 "Eivät nämä, mutta minä olen jo lähettänyt kutsumaan toisia,
joiden luulen olevan parempia."

"Mistä he ovat?"

"Luullakseni Liivinmaalta", änkytti mies.

"Lähettäkää sitten peruutus! Työ saa pysähtyä toistaiseksi!"

Muuan Erik herran periaatteista oli, että piti aina ensin lakaista
oman ovensa edusta, ennenkuin meni muiden kynnyksille, öin ja
päivin mietti hän keinoja, miten lieventää hätää Suomessa, ja
ottaisiko hän nyt työhön vierasta väkeä oman väen edellä? Jos pieni
osa siitä olikin osoittautunut kelvottomiksi, ei siltä ollut mitään syytä
epäillä kaikkia.

Ensi kertaa juolahti hänen mieleensä, ettei päällysmieheen kenties

ollut luottamista.

Mutta kaikki väki oli poissa, hän ei tiennyt mitään keinoa

päästäkseen totuuden perille.

Kun Sakko palasi takaisin ja vanhan tapansa mukaan riensi

kaivokselle tapaamaan ystäviään, hämmästyi hän nähdessään
heidän kaikkien olevan poissa. Silloin sai hän kuulla kertomuksen
siitä hirveästä rikoksesta mikä oli tehty. Hän pudisti päätänsä eikä
voinut käsittää, kuinka asianlaita oli. Mutta ritarille ei siitä uskaltanut
puhua hän eikä kukaan muu.

Mutta tästä lähtien pisti silmiin sangen merkillinen seikka.

Tavallisesti kansa toi linnaan metsänotuksia enemmän kuin siellä

tarvittiin, mutta Erik herra oli käskenyt, ettei ketään saanut lähettää
pois tyhjin toimin, vaan kaikille oli annettava syötävää.

Mutta nyt ei tullut ketään. Vahinko oli tosin pieni, sillä linnan omat
metsämiehet voivat yllin kyllin tyydyttää tarpeen, mutta se herätti
kummastusta. Ja samoin herätti ihmettelyä se, että niin aniharvat
tulivat pyytämään apua.

Oltuaan muutamia päiviä kotona teki Sakko muutaman tavallisia

retkiään, kukaan ei tiennyt mihin. Mutta kun hän palasi takaisin, ei
hän ollut entisensä kaltainen, ja kun kysyttiin syytä siihen, löi hän
asian leikiksi.

*****

Oli kulunut noin kaksi kuukautta siitä, kun kaivostyö pysähtyi. Oli
elonaika käsissä, ja ritari arveli, että nyt jos koskaan olisi kansalla
työtä elatuksekseen. Sitä paitsi oli hänen aikansa hyvin täpärällä.
Asema Ruotsissa ei ollut ilahuttava. Hän oli tarmonsa takaa
varoittanut liitosta hansakaupunkien kanssa ja ennustanut, ettei
näihin ollut luottamista. Kun liitto siitä huolimatta, etupäässä
Hemming Gaddin kehoituksesta, tehtiin, piti hän tarkoin silmällä
Suomen rannikoita ollakseen valmis vastustamaan tanskalaisten
mahdollisia hyökkäyksiä. Kun sitten tuli tieto, että Hannu kuningas
oli tehnyt Lyypekin kanssa sopimuksen molemminpuolisesta avusta,
silloin hän näki, kuinka uhkaavat pilvet kasaantuivat yhä
sankemmiksi, mutta pelottomana päätti hän ei ainoastaan tehdä
kaikkensa Suomen suojelemiseksi, vaan myös varustaa laivoja
Ruotsiakin puolustamaan.

Tässä tarkoituksessa kirjoitti hän Suomen piispalle, linnanisännille

ja voudeille, että he olisivat valmiit noudattamaan ensi kutsua.
 Itäisen vihollisen uskoi hän pystyvän panemaan kaikki hänen
laskunsa mullin mallin. Ritari Turenpoika ei tiennyt, että hänen
pahimmat vastustajansa olivat häntä paljon lähempänä.

Kuolevaisuus oli tänä ja edellisenä vuotena ollut suuri Suomessa.

Johannes piispa kuoli aivan äkkiä ja oli valittava seuraaja. Monia
kelpo miehiä seurasi piispaa hautaan, mutta viikatemies kaasi myös
tuhansia, joita ei kukaan laskenut ja joiden kuolemasta ei kukaan
tiennyt. Hätä ja kurjuus heidät oli näännyttänyt!

Mutta oli käsittämätöntä, ettei enää näyttänyt olevan samaa

luottamusta kuin ennen. Kansa ei tullut enää hänen luoksensa
valittamaan hätäänsä, apua ei otettu enää vastaan kuten isän
kädestä. Heidän välillään oli jotakin… Hän luki epäluottamusta
kansan silmissä, hän vainusi sitä tuhansissa pikkuseikoissa, ja hän
kyseli itsekseen: mikä voi olla syynä?

Gunilla rouvalla oli tapana retkeillä ympäri vieden lahjoja köyhille

ja sairaille, ja hänen tuloaan tervehdittiin aina ilolla ja siunauksella.
Tavallisesti saivat hänen molemmat vanhimmat lapsensa tulla
mukaan, ja pikku Kaarina oli hyvin tuttu tuvissa useiden
peninkulmien alalla. Kun tuli talvi, retkeilivät he reellä, eikä mennyt
ainoatakaan viikkoa heidän tekemättä paria retkeä.

Muutamia viikkoja ennen joulua sairastui Erik herra. Hän toipui

kuitenkin pian sen verran, että voi nousta vuoteestaan, niin että
yhdessä voitiin viettää joulu ilossa ja riemussa.

Sakko oli ollut milloin poissa, milloin kotona. Koko hänen

käytöksessään oli ihmeellistä levottomuutta, enimmäkseen puuhaili
hän lasten kanssa, mutta hän ei tahtonut päästää heitä menemään
kauas linnasta.
 "Täällä on sekä susia että karhuja", sanoi hän Gunilla rouvalle.
"Tulee kova talvi, ne uskaltavat tulla lähemmäksi kuin ennen. Pitäkää
lapsia tarkoin silmällä, jalo rouva!"

"He ovat Jumalan suojeluksessa", vastasi Gunilla rouva.

"Hän on jättänyt heidät teidän suojelukseenne", vastasi Sakko,

"ettekä te koskaan saisi lohdutusta, jos heille tapahtuisi jotakin!"

Tosin Gunilla rouvasta poika puhui hyvin rohkeasti, mutta viime

aikoina oli Sakkoon nähden totuttu sietämään paljon. Nytkin tyytyi
linnanrouva äänettömyydellään osoittamaan hänelle
tyytymättömyytensä.

"Teettehän kuitenkin, kuten itse tahdotte!" lisäsi poika kylmästi.

Jo edellisenä syksynä puhuttiin, että kansa piti metsissä kokouksia

ja neuvotteluja, mutta kun kaikki kävi rauhallisesti, ei kukaan siitä
välittänyt. Mutta näiden kokousten tarkoituksesta liikkui ihmeellisiä
huhuja. Valmyra oli ollut näiden ihmisten joukossa eräänlainen
papitar, hänen tahtonsa oli heidän lakinsa.

Mutta hänen kuoltuaan ei päästy yksimielisyyteen johtajasta, joko

sitten ei ketään pidetty ansiokkaana tai mielipiteet muuten
jakaantuivat.

Niiden työmiesten joukossa, jotka oli lähetetty pois kaivokselta, oli

muuan vanha mies, Jorma nimeltään. Hän oli heistä ainoa, joka ei
ollut mukana murtautumassa makasiiniin eikä kellariin, mutta siitä
huolimatta jakoi uskollisesti toveriensa kohtalon eikä pitänyt sitä
minään ansionaan.
 Seuraavassa kokouksessa puhuttiin uudestaan johtajasta, ja silloin
huusivat monet sadat siksi Jormaa. Useimmat läsnäolijat eivät häntä
tunteneet, mutta silloin sanottiin, kuinka hän oli menetellyt, eikä
näistä ihmisistä näyttänyt mikään suuremmalta kuin se kiusaus,
jonka hän oli kestänyt. Jorma valittiin yksimielisesti, ja hänelle
riennettiin siitä ilmoittamaan.

Kauas metsään, melkein esiinpistävän kallionkielekkeen alle, oli

hän laittanut pienen kotansa. Lähettiläät löysivät hänet sairaana ja
nälinkuoliaana. Mutta se kuumeenhehku, joka paloi hänen
silmissään, näytti heistä jumalalliselta valolta. Ja arvelematta
tempasivat he hänet sammalvuoteeltaan ja kantoivat hänet
kokouspaikalle.

Hänelle annettiin syötävää ja juotavaa ja sanottiin, mikä tärkeä

tehtävä hänelle oli uskottu. Ja tahdonlujuudella, joka antoi voimaa
kuihtuneelle ruumiille, nousi hän pystytetylle lavalle, jolta hän saattoi
nähdä tuhansiin nousevat kuulijansa.

Hänen katseensa harhaili heidän ylitseen, huulet värähtelivät.

Silloin ojensi hän käsivartensa ja huudahti kimakalla, vihlaisevalla
äänellä: "Uhratkaamme!"

Oli kuin sanalla olisi ollut nuolenkären terävyys ja tämä nuoli

osunut jokaisen rinnassa olevaan sydämeen. Kansa heittäytyi alas
maahan, ulvottiin ja huudettiin, itkettiin ja naurettiin.

Jorma oli vaipunut alas lavalle; hän ei jaksanut puhua enempää,

mutta sanassa olikin kylliksi; se ilmaisi ikävöimisen, joka
tajuamatonna piili joka sydämessä.
 Sovitus ja unhotus! Jokaisella oli raskas omatunto rinnassaan ja
jokainen tahtoi päästä taakastaan. Uhri ei sisältänyt sovitusta
ainoastaan korkeamman olennon kanssa, vaan myöskin kaikkien
välillä; mutta siihen vaadittiin, että kaikkien oli uhrattava ja uhrattava
puhtaimpansa ja parhaansa.

Useimmat näistä ihmisistä olivat kastetut kristinuskoon, mutta se

oli heille ainoastaan ulkonainen toimitus. Valkoinen Kiesus oli kyllä
hyvä herra, mutta hän oli heille vieras. Heidän isänsä eivät tunteneet
häntä, ja he tahtoivat pitää kiinni isiensä uskosta. Ja sentähden oli
heidän nyt valmistauduttava uhraamaan. Oli tutkisteltava itseään ja
tuumittava, oliko uhri ankaralle Jumalalle otollinen. Sellainen oli se
ainoastaan silloin, jos uhrattava oli uhraajalle yli kaiken kallis.

Ajaksi, jolloin uhri oli toimitettava, määräsi Jorma tulevan vuoden

uuden kuun ensi päivän. Ja sanakapula pantiin siitä kiertämään
ympäri maan. Viesti kulki suusta suuhun, lapsilta vanhoille, miehiltä
naisille, ja niin tuli se huhuna niidenkin kuuluviin, joiden ei siitä
pitänyt tietämän, ja he värisivät kauhusta, ettei uhri tarkoittanut
ainoastaan valkoisia karitsoita, lehmiä, hevosia, vaan myös niitä
lapsia, jotka erityisesti olivat vanhemmilleen rakkaat.

Huhu tästä oli saapunut Gunillankin korville, ja hän kysyi Sakolta

siitä.

"Se on mahdollista!" vastasi tämä.

"Etkö tiedä mitään varmaan?"

"Tiedän vaieta siitä, mistä minulla ei ole oikeutta puhua."

"Kuka kieltää sinulta oikeuden?"

 "Veljeni!"

"Eikö sinusta heidän oppinsa ole hirvittävä?"

"Ei, se on hyvä!"

"Mutta, Sakko, sanotaan, että he uhraavat lapsia?"

"Jos lapsi on isälle hyvin rakas, täytyy hänen uhrata se. Täten
sovittaa hän kaikki ne, joita vastaan on rikkonut. Kun he näkevät,
että hän on katunut ja sovittanut syntinsä, rakastavat ja uskovat he
häntä yhtä suuresti kuin ennenkin."

"Mutta jos hän kieltäytyy?"

"Silloin hänet pakoitetaan!"

"Mutta äiti, Sakko!"

"Hän kyllä rauhoittuu!"

"Minä en saisi koskaan lohdutusta sellaiselle surulle!" puuskahti

Gunilla. "Siitä koituisi kuolemani!"

"Vaikkapa se olisikin herranne pelastus?"

"Puhut syntisesti! Eikö lapsestakin ole tuleva riippumaton ihminen

Jumalan edessä?"

"Lapset kuuluvat vanhemmille."

"Kyllä, niin kauan kuin ne tarvitsevat heitä."

 "Siinäpä sanoitte!" huudahti poika säkenöivin silmin. "Heidän on
annettava henkensäkin toistensa puolesta!"

"Vapaaehtoisesti, niin!"

"Se riippuu eri uskoista!"

"Sinä uskot puukuviin, kuten pakanat, ja uhraat niille."

"Täytyyhän johonkin turvautua!"

"Kristinoppi on rakkauden ja anteeksiantamuksen oppi.

Sovituksen, jota me etsimme, löydämme nöyrästä uskosta häneen,
joka kuoli meidän kaikkien puolesta."

"Kun te sanotte sen, käsitän minäkin tarkoituksen," vastasi Sakko;

"kunnianarvoisat isät sotkevat sen."

"Kuule sitten minua! Minä tahdon mielelläni sanoa sinulle niin

paljon kuin ymmärrän."

"Nyt on liian myöhä!"

"Liian myöhä?"

"Minut on heitetty ulos kuten kivi ikkunasta, nyt täytyy minun

pudota."

"En ymmärrä sinua!"

"Kerran kyllä teette sen, kenties piankin!"

Näin sanoen kumartui hän maahan, painoi Gunilla rouvan hameen

liepeen huulilleen ja juoksi ulos.
 Päällysmies, josta ennen olemme puhuneet, oli yhä jäänyt ritarin
palvelukseen. Hän oli eräänlaisena palvelusväen valvojana, mutta
huolimatta pehmeästä, mielistelevästä käytöksestään oli hän kaikkea
muuta kuin suosittu heidän keskuudessaan. Sakko varsinkaan ei
voinut sietää häntä, ja toinen maksoi hänelle samalla mitalla. Ei
mennyt päivääkään ilman muistutuksia, kyselyjä, missä hän oli
oleskellut, ja salaviittauksia, ettei häneen ollut luottamista. Tämä oli
varovaisin sanoin sanottu ritarille niin moneen kertaan, että tämä
melkein vastoin tahtoaan alkoi epäillä Sakkoa ja pitää hänkin
puolestaan pojan alituista poissaoloa jokseenkin kummallisena.

Eräänä päivänä, kun nuorukainen palasi oltuaan poissa kokonaisen

viikon, jollaikaa mies oli viittaillut kaikenlaista pahaa hänestä,
kutsuttiin hänet heti ritarin luo. Täällä sai hän ankaria sanoja ja
nuhteita. Hänen oli joko pysyttävä linnassa ja tekemällä jotakin
hyödyllistä ilmaistava kiitollisuuttaan kaikesta hänelle osoitetusta
hyvyydestä tai lähdettävä tiehensä eikä koskaan palattava.

Sakko seisoi äänetönnä ja kunnioittavassa asennossa, mutta

kalpein poskin, ja kuunteli ankaraa herraa. Kun tämä oli lopettanut,
sanoi hän liikutuksesta vapisevalla äänellä:

"Minä en kelpaa mihinkään vakavaan työhön, ja te olitte luvannut

minulle, että minä saisin tulla ja mennä milloin tahdoin.
Kiitollisuuttani voin kenties osoittaa muulla tavoin, mutta koska te
tahdotte, niin minä lähden."

Näin sanoen kumarsi hän syvään ja riensi pois. Ritari oli vähällä
huutaa hänet takaisin. Hän katui katkerasti lausumiaan ankaria
sanoja. Sakko ei ollut tehnyt mitään pahaa, ja hän oli tosiaankin
antanut pojalle luvan mennä ja tulla milloin itse tahtoi.
 Sakko ymmärsi, ketä hänen oli tästä kiittäminen, ja hän päätti
kostaa. Kun hän sentähden kohtasi tiellä saman liiviläisen, joka
työmiesten puolesta oli matkustanut Turkuun ostamaan leipää,
juolahti heti hänen mieleensä, että tämä saattoi antaa hänelle keinot
siihen.

He puuttuivat puheihin, ja liiviläinen kertoi, että hän tuli vaatimaan

päällysmieheltä rahoja, jotka tämän täytyi suorittaa.

"Mistä hyvästä?" kysyi Sakko.

"Väestä, jonka pestasin Liivinmaalta, mutta joka täytyi lähettää

takaisin."

"Sanoihan ritari edeltäpäin, ettei hän tahtonut niitä", selitti Sakko.

"Mutta uudet miehet olivat jo pestatut aikoja ennen."

Nyt alkoi asia Sakolle valeta.

"Päällysmies tahtoi päästä miehistä", sanoi hän.

"Siinä hän tekikin viisaasti", vastasi tämä.

"Niin, oikein ovelasti!" nauroi Sakko.

"Tiedättekö siitä?"

"Minähän olin mukana juonessa."

"Ajatelkaas, sitä minä en luullut! Mutta sanokaa minulle silloin,

saivatko talonpojat takaisin leipärahat, jotka hän otti minulta?"

"Ei, niitä he eivät saaneet!"

 "Enkös jo arvannut! Ja sitten maksatti hän minulla pestirahat
sentähden, että minä muka olin pitänyt liian kiirettä pestaamisessa.
Mutta nyt olen ollut tuomarin puheilla, ja minä kyllä saan oikeuteni."

"Tuolta tulee ritari! Puhukaa hänelle!"

Nyt paljastui petos. Sana sakeni sanasta. Ritari oli maksanut väen
palkat, mutta päällysmies oli pitänyt ne omina hyvinään.

Oli merkillistä nähdä tällöin Sakkoa. Ensin tuijotti hän eteensä, että
saattoi luulla silmien muljahtavan hänen päästään pois, sitten pääsi
metsäläinen valloilleen. Hän heittäytyi maahan pitkäkseen, päästi
raikuvan riemuhuudon, teki korkeita hyppyjä, itki ja nauroi
vuoronperään. Mutta lopulta hän heittäytyi polvilleen ritarin eteen,
suuteli hänen käsiään ja pyysi häntä ottamaan puukon ja pistämään
sen hänen sydämeensä, koska hän oli voinut epäillä sellaista isäntää.

"Luulit siis, että minä tahdoin pettää työmiehiä?" kysyi Erik herra,
melkein hämmästyksissään.

"Täytyihän minun, herra!"

"Nyt ymmärrän heidän ynseytensä! He luulivat niin hekin!"

"Minä ilmoitan heille!"

"Et tunne heitä kaikkia."

"Kyllä, herra, mutta kosto ennen kaikkea!"

"Tahdotko pitää huolen päällysmiehen vangitsemisesta?"

"Tahdonko?" huusi Sakko. "Heti, heti!"

 Ja hän melkein lensi takaisin linnaan.

Mutta lintu oli jo lentänyt matkoihinsa. Luultavasti oli hän

huomannut keskustelijat ja arvannut, että hänestä puhuttiin. Tyhjä
lipas vain oli jälellä keskellä lattiaa hänen huoneessaan. Siinä oli hän
pitänyt syntirahoja kätkössä, ja ainoastaan nämä oli hän ottanut
mukanaan.

Sakko itki raivosta.

"Mikä hullu olin!" huudahti hän. "Mutta minä kyllä löydän hänet!"

Asia koski kovasti Erik herran mieleen. Nyt oli hän saanut
selityksen rahvaan kummalliseen käytökseen, ja syvemmin kuin hän
tahtoi tunnustaa harmitti häntä se, että heillä oli näennäisesti
päteviä syitä epäluuloon.

Päällysmiehen kaikki kapineet tutkittiin mitä tarkimmin. Ritari

toivoi löytävänsä työmiesten nimiluettelon voidakseen siten
nimismiesten kautta toimittaa takaisin heidän omansa. Mutta siihen
kului pitkä aika.

Oli kaunis tammikuun päivä kuun lopussa. Gunilla rouva oli

kuormittanut koko reen täyteen ruokia ja juomia, jakaakseen ne
köyhien majoissa. Hän itse ajoi Kaarinan ja kahden neitosen kera
reessä, Akseli taasen seurasi muutaman poikasen kanssa ratsain.
Erik herra oli muutamain asemiesten ja palvelijain kanssa, niiden
joukossa Sakkokin, lähtenyt käräjäpaikalle eräiden levottomuuksien
johdosta. Gunilla rouva lähti aivan päinvastaiselle suunnalle.

Ripeästi kiitivät korskuvat hevoset eteenpäin, ja iloisesti kilisivät

kulkuset raikkaassa aamuilmassa. Oli satanut lunta paljon, niin että
paikoittain oli vaikea päästä kinosten läpi. Vasta puolipäivän rinnassa
saapuivat he määräpaikkaansa.

Tauti ja nälkä oli tehnyt kamalia tuhoja. Täällä makasivat kuolleet

ja sairaat vieretysten. Gunilla rouva pani heti kaikki kädet työhön;
hän toimitti sijan kuolleille ja antoi ruokaa eläville. Hän kulki ympäri
pienessä tuvassa kuin siunauksen enkeli, ja kun hän muutamain
tuntien jälkeen ajoi tiehensä, seurasivat häntä kiitolliset katseet ja
palavat esirukoukset.

Akseli sanoi äskettäin kuulleensa, että metsään oli kokoontunut

paljon kansaa, ja hän pyysi äidiltään, että he menisivät sinne.
Läheisyydessä asui siellä eräs sairas, jota Gunilla rouva tahtoi
mielellään nähdä, ja niin hän suostui.

Mutta kuta lähemmäksi he tulivat retkensä maalia, sitä useampien

ihmisten ohi he ajoivat; tietä taivalsi miehiä, naisia ja lapsia sekaisin.
He olivat kaikki puetut jommoisellakin huolellisuudella, mutta kaikki
kulkivat tietään hiljaisina, vakavina ja alasluoduin silmin. Muutamat
naisista kantoivat pieniä lapsia käsivarsillaan; he olivat
kalmankalpeita ja saattoivat töintuskin laahautua eteenpäin.

Mutta kun Gunilla rouva katsoi taakseen, havaitsi hän, että jälestä
tuli ihmisiä tuhansittain, ja yhtä suurelta näytti joukko hänen
edelläänkin. Hän oli joutunut keskelle juhlakulkuetta, joka hitaasti
asteli tietä myöten.

Silloin selvisi hänelle yhtäkkiä, että kulkue aikoi uhrijuhlaan;

luultavasti oli se pidettävä tänä yönä. Reen molemmilla puolin kulki
synkännäköisiä miehiä; he olivat aivan kuin hänen vartioinaan. Hän
vilkaisi neitosiinsa; he olivat kalmankalpeita. Kaksi miestä tarttui
hevosen suitsiin. Hän ei voinut ymmärtää syytä siihen.
 Akseli pysyttäytyi aivan reen vieressä. Hän oli kalpea hänkin,
mutta tahtoi näyttää rohkealta. Kuinka Gunilla rouvan sydän
pamppaili pelosta! Hänen oli vastattava näiden hengestä!

Hän katsoi ympärilleen; kenen puoleen näistä vieraista hän

kääntyisi? Silloin huomasi hän kapealla syrjätiellä vielä erään joukon,
joka näytti tahtovan yhdistyä suureen kulkueeseen. Miehet kantoivat
vanhaa miestä, joka istui katajilla peitetyillä paareilla. Hän istui
pystyssä, mutta katse oli alituiseen suunnattuna taivasta kohden.

Gunilla tunsi hänet; hän oli muuan niistä miehistä, jotka olivat
ottaneet osaa kaivostyöhön.

"Katsokaas, äiti, se on Jorma!" sanoi Kaarina.

"Pysähtykää!" huusi Gunilla ja tarttui paareihin, jotka juuri olivat

pysähtyneet paikoilleen päästäkseen mukaan kulkueeseen.

"Tunnettehan kyllä minut, vanha Jorma!" kysyi hän.

Ukko katsoi alas häneen ja näytti muistelevan.

"Ritarin rouva!" sanoi hän välinpitämättömästi.

"Minä olen joutunut mukaan vastoin tahtoani, auttakaa minut

täältä, vanha mies!"

"Sitä en voi tehdä. Olette jo kuoleman ympyrässä!"

"Tiedätte kai, etten kuulu teidän piiriinne. Mitä minulla on teidän

uskonne kanssa tekemistä?"

"Miksi tulitte tänne?"

 "Viedäkseni ruokaa muutamille sairaille!"

"Sellaisia olemme kaikki! Keiden luo aioitte?"

"Tuonne metsään vasemmalle!"

"Avatkaa sitten tietä!"

"Ei, ei, heidän täytyy tulla mukaan!" huusivat useat äänet.

"Hän ei ole tehnyt mitään pahaa!"

"Hänen täytyy olla uhrausta näkemässä!"

Gunilla tunsi jäätävää kylmyyttä jäsenissään. Hän vaipui alas

rekeen.

"Olkaa hiljaa!" kuiskasi Jorma. "Minä teen teidän kärsimyksenne

lyhyeksi."

"Eikö minun täydy itseni kantaa lapseni uhriksi!" huusi muuan

nainen hänen rinnallaan. "Ettekö luule, että rinta saattaa silloin aivan
pakahtua!"

Hämmästyksekseen havaitsi Gunilla, kuinka hänen molemmilla

puolillaan kulki naisia, jotka kantoivat pieniä lapsia… Hän tunsi
sanomatonta kauhua, hänestä tuntui kuin Akseli ja Kaarina
temmattaisiin pois häneltä… Hän tahtoi huutaa tuskasta, mutta ei
ääntäkään päässyt hänen huuliltaan.

Silloin alkoi laulu, alussa hiljaa ja yksitoikkoisena; siinä oli valitusta

ja vaikeroimista, siinä oli surua ja kyyneliä… Se yltyi, muuttui
kohisevaksi ja hurjaksi. Gunilla oli kuulevinaan kuolemaan
tuomittujen kuolonkorahdukset, äitien kirkunan ja pyövelien huudot!
 Yhä korkeammalle kohosi laulu, se nousi yli puiden latvojen
kirkkaalle tähtitaivaalle, mutta alhaalla liehuivat raivottaret palavine
tuohuksineen ja liehuttivat niitä, niin että kipenet räiskyivät laajalle
ympärinsä.

Oli aivan pimeää, kun synkkä kulkue vitkaan liukui äärettömän

suureen aukeamaan keskelle metsää.

Laulu oli vähitellen hiljentynyt jälleen, nyt kuului se aivan kuin

kuolinvirreltä, matalalta uikutukselta… Sitten yksi ainoa vihlaiseva
epätoivon kirkaisu. Sen jälkeen oli hiljaista kuin haudassa.

Gunilla oli enemmän kuollut kuin elävä. Hän oli kietonut

käsivartensa molempain lastensa ympärille, hän näki tummien
olentojen liikkuvan ympärillään, hän luuli, että ne olivat kuolleita,
jotka olivat nousseet haudoistaan ottaakseen osaa kamalaan
juhlaan.

Kappaleen matkan päässä hänestä paloi suuri rovio. Hän kuuli

kuinka siihen alituiseen heitettiin uusia polttopuita, ja joka kerta
sirkosi kokonainen kimppu tähtösiä korkeutta kohden.

Hänen kuulonsa oli teroittunut äärimmilleen, hän kuuli loitommalla

jonkun puhuvan ja arveli sen olevan Jorman. Mutta — oliko se
mahdollista — tai mistä syystä mies olisi maininnut hänen
nimensä!… Hän kuuli sen niin selvään kuin olisi huudettu hänen
korvaansa…

Nyt syöksyi koko joukko polvilleen ja painoi kasvonsa maahan.

Kuinka he huusivat ja ulvoivat!
 Jorma puhui jälleen. Nyt mainittiin erään toisen naisen nimi, mutta
silloin kuului niin sydäntä viiltävä valitushuuto, että se kävi läpi
Gunilla rouvan luiden ja ytimien. Mutta samassa raikuivat luikut ja
paimentorvet.

Hän näki, kuinka naiset, jotka seisoivat hänen ympärillään, vietiin

pois yksi toisensa jälkeen lapsi käsivarrellaan, ja kuinka heidät
vedettiin väkisin, jos he kieltäytyivät seuraamasta vapaasta
tahdostaan. He eivät palanneet takaisin, mutta niin pian kuin miehet
palasivat noutamaan jotakin jälelläolevista, päästivät nämä hiljaisen,
hillityn valituksen. Gunilla olisi tahtonut mielellään kysyä, mihin he
menivät ja miksi he eivät tulleet takaisin, — mutta kieli oli tarttunut
kiinni kurkkulakeen, hän ei voinut puhua.

Nyt vietiin viimeinenkin pois.

Koko joukko makasi taasen polvillaan kasvot maassa, huutaen ja

ulvoen. Hän ei tiennyt oliko hän kuullut tämän kaksi vai kaksitoista
kertaa. Aika ja luvut häipyivät siltä, joka on joutanut suuren surun
tai kauhun valtoihin.

Samassa kuiskasi muuan ääni hänen korvaansa:

"Ole hiljaa, Gunilla!"

Siirtyikö hän yhtäkkiä helvetistä taivaanvaltakuntaan! Suloisempaa

soittoa ei hän ollut kuullut koskaan kuin nämä sanat ritarin huulilta.
Tämä otti hänet vahvoille käsivarsilleen. Hän näki Kaarinan ja Akselin
seuraavan… sitten ei mitään enempää, sillä hän oli menettänyt
tajuntansa.
 Mutta kun hän heräsi jälleen, oli hän toisessa reessä, lapset ja
neitsyet luonaan. Asemiehet ja palvelijat ympäröivät heidät, mutta
ritari ei ollut heidän joukossaan.

"Missä on herrani?" kysyi hän vapisevalla äänellä.

"Hän on käskenyt, että meidän on odotettava häntä täällä", vastasi

muuan asemiehistä.

"Hiljaa! Oliko se laukaus?"

"Kuulkaa, kuulkaa, mikä parku!"

Yhtäkkiä tuli aivan hiljaista.

"Tulevatko he tänne päin?"

"Ei, he menevät pois."

"Tuolla loistavat soihdut!"

"Siellä on itkevä lapsi!" sanoi Gunilla rouva. "Pyhä neitsyt, kuinka

se itkee katkerasti!"

"Rakas äiti, se on varmaan pikku Anna", sanoi Kaarina.

"Mitä puhutkaan!"

"Kuinka tuo ääni kuului Sakon ääneltä!" kuiskasi muuan neitosista.

"Miksei Sakko ole täällä?" kysyi Akseli.

"Hän on varmaankin ritarin mukana."

"Tuolta tulee joku!"

 "Se on varmaan isäni!"

Se oli ritari. Hän kantoi jotakin käsivarrellaan, mutta oli niin pimeä,
ettei voinut eroittaa, mitä se oli.

"Hevoseni!" käski ritari.

"Tässä se on!"

"Ota tämä lapsi, Gunilla!" sanoi ritari vienolla äänellä. "Se on

Jumalan avulla pelastunut kuolemasta!"

Ja hän pani pikku olennon hänen syliinsä ja kääri vaipan hyvin

molempain ympärille.

"Onko se jonkun noista naisista?"

"Kyllä se on!"

"Herra olkoon kiitetty! Kuinka äiti on oleva iloinen!"

"Niin luulen! Nyt täytyy meidän rientää."

Ja koko pieni parvi riensi pikimmiten paikalta.

Gunilla rouva piteli nukkuvaa lasta sylissään.

"Lieneeköhän se poika vai tyttö", sanoi Gunilla sivellen kädellään

hentoja kasvoja.

Kaarina kumartui pienokaista vasten.

"Rakas äiti, se on Anna", sanoi hän.

"Älä lörpöttele! Anna makaa kotona vuoteessaan ja nukkuu."

 Mutta Gunilla rouvasta tuntui, että lapsi painautui niin ihmeen
pehmeästi häntä vasten. Ei silmänräpäyksen ajaksikaan pälkähtänyt
hänen päähänsä, että se olisi voinut olla hänen lapsensa. Mutta
hänestä tuntui, että hänen oli kasvatettava se omien lastensa
kanssa, ja hän päätti ottaa äidin kotiinsa ja tehdä hänestä kaikkien
lastensa hoitajan. Vihdoin olivat he kotona linnassa. Piha oli valaistu
soihduilla; koko lukuisa palvelijajoukko seisoi odotellen. Erik herra
otti nopeasti lapsen Gunilla rouvalta ja riensi portaita ylöspäin.

"Olisihan minun toki pitänyt sitä edes nähdä", sanoi Gunilla

hieman tyytymätönnä.

Mutta ilo oli pian ainoa tunne, joka valtasi kaikkien mielet. Kotiväki
puhui siitä pelosta, jota oli tuntenut. Mutta tällöin katselivat he
hämillään toisiinsa, ikäänkuin peläten sanoa enemmän kuin oli lupa.

"Te salaatte minulta jotakin!" sanoi Gunilla rouva.

Silloin kertoivat he ritarin pelästyksestä, kun hän sai tietää Gunilla

rouvan menneen juuri sille taholle, missä uhraus oli tapahtuva.
Lapset ja neitoset puhuivat kaikista niistä kauhuista, joita olivat
kokeneet, mutta Gunilla rouva riensi rouvantupaan syleilemään
nuorinta lastaan, viisivuotiasta Annaa.

Kuinka hän hämmästyikään nähdessään ritarin polvillaan lapsen

vuoteen vieressä, levottomalla hellyydellä katsellen sitä.

"Mitä on tapahtunut? Onko lapsi sairas?" kysyi äiti pelästyneenä ja

riensi hänen luoksensa.

"Näethän itse, ettei häntä vaivaa mikään."

"Minusta hän nukkuu niin raskaasti."

 "Hän on kenties kovin väsynyt."

"Mistä niin? Minä soitan hänen hoitajaansa."

"Hän on poissa."

"Poissa?" kysyi Gunilla rouva kummissaan.

"Hän on poistunut ainaiseksi."

"Mutta sano sitten minulle, mitä on tapahtunut!"

"Ei tänä iltana!"

"Luuletko, että voin saada mitään rauhaa, kun ajatuksissani pyörii

se, mitä täällä on tapahtunut? Tai että voin nukkua sen jälkeen mitä
itse olen kokenut?" lisäsi hän väristen.

"Sitten sanon sen", vastasi Erik herra, "mutta sillä ehdolla, että
ensin katsot oikein varmasti, että tässä makaava lapsi on sinun oma
lapsesi."

"Luuletko, että äiti milloinkaan voi erehtyä sellaisesta?" kysyi

Gunilla.

"Olet tehnyt niin!"

"Minäkö?… Erik!…"

Hän kalpeni lumivalkoiseksi.

"Sano… oliko se minun lapseni, joka…?"

"Nyt avaa hän silmänsä! Puhu hänelle!"

 "Rakas äiti!" kuiskasi tyttö ja suuteli häntä, mutta nukkui sen
jälkeen uudestaan.

"Oliko se hän, Erik?"

"Kiitä Jumalaa, Gunilla! Se oli hän!"

"Kaikki pyhimykset! Ja millä ihmeellä hän pelastui?"

"Sakko hänet pelasti."

"Sakko! Missä hän on?"

Ritari kääntyi pois.

"Maksoiko se hänen henkensä?" kysyi hän väristen.

"Maksoi!"

Gunilla painoi päänsä hänen rintaansa vasten ja itki.

"Hän oli uskollinen ystävä ja palvelija."

"Muutamia päiviä sitten sanoi hän kerran osoittavansa, että oli

kiitollinen, ja täydelleen on hän pitänyt sanansa."

"Mutta te itse, rakas herra, näytätte niin sairaalta ja runnellulta.

Pelkään, että tämä päivä on koskenut syvästi teihin. Menkää levolle!"

"Ja sinä itse, Gunilla?"

"Minulla on vielä kaikki, mikä on sydämelleni rakasta, minä tahdon

kiittää Jumalaa ja siten rukoilla niiden eksytettyjen raukkojen
puolesta, jotka nyt valittavat ja surevat."
 *****

Parisen päivää myöhemmin löydettiin päällysmies hirtettynä linnan

edustalta. Vääryyttä kärsineet olivat itse kostaneet.

Tapaus koski syvästi ritariin. Laittomuus, jota hän oli koennut

vastustaa, oli murtanut kaikki sulut ja puhjennut ilmoille kaikessa
hirvittävässä raakuudessaan. Mitä jalansijaa oli kristinusko saanut
sellaisessa kansassa, joka uhrasi omaa lihaansa ja vertansa? Mitä
kunnioitusta nautti päämies, jonka silmien edessä, jonka
läheisyydessä oli uskallettu tehdä sellainen rikos, ja kuinka voisi sen
rangaista, kun koko kansa otti osaa siihen? Nämä ajatukset pyörivät
öin ja päivin hänen päässänsä. Ne heikonsivat hänen ennestäänkin
turmeltunutta terveyttään.

Muutamia päiviä myöhemmin saapui vanha Jorma linnaan ja pyysi

puhutella ritaria. Tämä päästi hänet puheilleen. Mies kantoi päätänsä
pystyssä; hänen koko käytöksensä ilmaisi itsetietoisuutta.

"Mitä tahdotte?" kysyi Erik herra.

"Koko kansani puolesta pyydän, ettette rankaise meitä siitä

synnistä, jonka olimme tekemäisillämme."

"Mistä puhutte?"

"Kun otimme teidän lapsenne…"

"Miksi tahdoitte tehdä minulle sellaisen surun?"

"Me rakastimme teitä, herra, ja tahdoimme, että teidän oli

sovitettava se synti, jonka luulimme teidän tehneen."
 "Luulitte minun pidättäneen teidän palkkanne?"

"Sakko sanoi meille, kuinka asianlaita oli, ja niin sai päällysmies

rangaistuksensa, ja me saimme, mikä oikeudella oli meille tuleva."

"Ja Sakko?"

"Hän antoi henkensä lapsenne puolesta! Aivan sen edellä oli hän
sanonut meille, kuinka asia oli."

"Ettekö luule, että minä tahdon rangaista teitä siitä?"

"Kuinka monta henkeä tahdotte?"

"Kuvitteletteko voivanne hengellä ja verellä hyvittää, mitä olette

rikkoneet jumalallista ja inhimillistä lakia vastaan?"

"Jumalallisen kanssa saamme kai itse selvittää asian. Olen tullut

tänne maallisen lain tähden."

"Valtio on lähettänyt pappeja teitä opettamaan. Teidät on kastettu

kristinuskoon, ja te harjoitatte kaikkia pakanuuden kauhistuksia!"

"Meidät ajettiin joukoittain kasteelle ja kirkkoon. Kukaan ei voi

meitä estää ajattelemasta miten tahdomme."

"Eivät pappien puheetkaan?"

"He valehtelevat kaikki."

"Mitä sanotte?"

"Totuuden, jalo herra!"

 "Näyttäkää se toteen!"

"Eivätkö he sano, että Kiesus kulki ympärinsä köyhien joukossa,

tehden hyvää kaikille?"

"Sanovat!"

"Eivätkö he sano olevansa hänen seuraajiaan…"

"Eivät kaikki ole."

"Joko hän ei ole ollut parempi kuin hekään, ja silloin ei hän myös
ole koskaan tehnyt niitä hyviä töitä, joita he sanovat hänen
tekemikseen; tai ovat he kurjia ulkokullattuja, jotka käyttävät hänen
nimeään kilpenään, jonka takana synti on luvallinen."

"Pappikin on ihminen."

"Mutta hän ei saisi olla pappina, jos hän on suurin syntinen

seurakunnassa."

"Silloin on valitettava piispalle."

"Sellaista me emme ymmärrä, ja vähänpä siitä voisi olla hyötyäkin.

Me kyllä tiedämme omat neuvomme."

"Ja palaatte takaisin pakanuuteen."

"Luullaksemme se voi olla yhtä hyvä!"

"Kuulkaas minua, Jorma! Oletteko koskaan nähnyt totista ja

vilpitöntä kristittyä?"
 "Kyllä, herra, olen nähnyt; mutta minä tunnen myös monta
jalomielistä pakanaa."

"Ettekö huomaa mitään eroa heidän välillään?"

Jorma vaikeni kauan.

"Olen huomannut yhden", sanoi hän.

"Ja se on?"

"Kristitty antaa anteeksi vääryydet."

"Onko se teistä vaikeaa?"

"Vaikeinta kaikista."

"Mutta hyvin?"

"Kun voi sen tehdä!"

"Otaksutaan, että se on kysynyt kovia taisteluita, ennenkuin voi

sen tehdä. Minkä luulette silloin vievän hänet siihen?"

"Hänen kristillisen velvollisuutensa!"

"Pakana ei sitä hyväksy?"

"Kyllä, mutta hän ei tee samoin."

"Miksi ei?"

"Meillä on sääntönä: 'silmä silmästä, henki hengestä'!"

"Ja onko se teistä parempi?"

 "Sitä en tiedä sanoa…"

"Mitäs sitten tarkoitatte?"

"Sitä vain, että kristinusko asettaa toiset vaatimukset…"

"Luuletteko niiden olevan onneksi vai onnettomuudeksi

ilmisraukoille?"

"Kyllä ne ovat onneksi."

"Ymmärrättekö silloin, Jorma, miksi toivoisin niiden leviävän teidän

keskuuteenne?"

"Hankkikaa parempia opettajia!"

"Suokoon Jumala, että voisin! Mutta ettekö voi pysyä lujana

uskossa?"

"Kukapa tahtoo peseytyä puhtaaksi likalätäkössä, herra?"

"Mitä sanotte?"

"Että siksi ovat papit ja munkit tehneet sen opin, jota saarnaavat.
Jos joku sellainen tulee tölliini, saa hän mennä niine hyvineen; ei
hän tahdo edistää herransa, vaan omaa ja luostarinsa asiaa."

"Surullista, jos niin on!"

"Meillä täytyy opin ja elämän olla yhtä, kuten ruumiin ja sielun,

muuten on meistä kaikki ulkokultailua ja petosta."

"Ette ole niinkään väärässä!"

 "Tiesin kyllä, että lopulta ymmärtäisitte minua", sanoi Jorma. "Te
olette jalo ja oikein ajatteleva herra, sentähden koski meihin syvästi,
kun luulimme, että ahneus oli teidät saanut valtaansa. Sakon veri on
sovittanut syymme Jumalan edessä, hän oli vanhan suvun viimeinen
vesa, ja hänessä meni suuri tietäjän alku manalle. Mutta vielä on
jälellä velkamme teille, ja niinä olen tullut kysymään teiltä siitä."

"Mitä tarjoatte?"

"Viisikymmentä henkeä!"

"Se on liian vähän!"

"Sata!"

"Enemmän!"

"Viisi sataa!"

"Vielä enemmän!"

"Olkaa armelias, herra!" Jorma heittäytyi maahan ja suuteli ritarin

takinlievettä.

"Vaadin, että kaikki tyyni luovutte eksytyksistänne ja rupeatte

kristityiksi omasta vapaasta vakaumuksestanne. Sinä, Jorma, olet
itse tunnustanut, että kristinusko on korkeampi. Sinun on myös
myönnettävä, että sellaisessa, joka kuuluu ikuiseen autuuteemme,
täytyy ihmisen kaikin voimin pyrkiä korkeimpaan."

"Tahdon noudattaa käskyänne. Mutta mitä vaaditte siitä, mitä on

tapahtunut?"

"En mitään!… Menkää rauhassa!"

Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookmass.com