Get the full ebook with Bonus Features for a Better Reading Experience on ebookmeta.

com

Embedded Robotics Mobile Robots with Raspberry Pi

and Arduino 4th Edition Thomas Bräunl

https://ebookmeta.com/product/embedded-robotics-mobile-
robots-with-raspberry-pi-and-arduino-4th-edition-thomas-
braunl/

OR CLICK HERE

DOWLOAD NOW

Download more ebook instantly today at https://ebookmeta.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Embedded Robotics: From Mobile Robots to Autonomous

Vehicles with Raspberry Pi and Arduino, 4th Edition Thomas
Bräunl
https://ebookmeta.com/product/embedded-robotics-from-mobile-robots-to-
autonomous-vehicles-with-raspberry-pi-and-arduino-4th-edition-thomas-
braunl/
ebookmeta.com

Beginning Robotics with Raspberry Pi and Arduino: Using

Python and OpenCV - PDFDrive.com 1st Edition Jeff Cicolani

https://ebookmeta.com/product/beginning-robotics-with-raspberry-pi-
and-arduino-using-python-and-opencv-pdfdrive-com-1st-edition-jeff-
cicolani/
ebookmeta.com

Raspberry Pi Home Automation with Arduino 1st Edition

Andrew K Dennis

https://ebookmeta.com/product/raspberry-pi-home-automation-with-
arduino-1st-edition-andrew-k-dennis-2/

ebookmeta.com

Disfluency and Proficiency in Second Language Speech

Production 1st Edition Simon Williams

https://ebookmeta.com/product/disfluency-and-proficiency-in-second-
language-speech-production-1st-edition-simon-williams-2/

ebookmeta.com
Multicultural Skin Treatments Revised Edition Learn How to
Effectively Treat Skin of Color by Combining Chemical Peel
and Laser Treatments Joelle Lee
https://ebookmeta.com/product/multicultural-skin-treatments-revised-
edition-learn-how-to-effectively-treat-skin-of-color-by-combining-
chemical-peel-and-laser-treatments-joelle-lee/
ebookmeta.com

What Proust Heard Novels and the Ethnography of Talk 1st

Edition Michael Lucey

https://ebookmeta.com/product/what-proust-heard-novels-and-the-
ethnography-of-talk-1st-edition-michael-lucey/

ebookmeta.com

Protected by the Mountain Man: A Steamy Small Town Age Gap

Romance (The Mountain Men of Heartwood Book 5) 1st Edition
Poppy Parkes
https://ebookmeta.com/product/protected-by-the-mountain-man-a-steamy-
small-town-age-gap-romance-the-mountain-men-of-heartwood-book-5-1st-
edition-poppy-parkes/
ebookmeta.com

Struggles for Recognition Melodrama and Visibility in

Latin American Silent Film 1st Edition Juan Sebastián
Ospina León
https://ebookmeta.com/product/struggles-for-recognition-melodrama-and-
visibility-in-latin-american-silent-film-1st-edition-juan-sebastian-
ospina-leon/
ebookmeta.com

Human Dignity and the Kingdom of Ends Kantian Perspectives

and Practical Applications Routledge Studies in Eighteenth
Century Philosophy 1st Edition Jan-Willem Van Der Rijt
(Editor)
https://ebookmeta.com/product/human-dignity-and-the-kingdom-of-ends-
kantian-perspectives-and-practical-applications-routledge-studies-in-
eighteenth-century-philosophy-1st-edition-jan-willem-van-der-rijt-
editor/
ebookmeta.com
Last Seen in Silver Creek Silver Creek Lawmen_Second
Generation 3 1st Edition Delores Fossen

https://ebookmeta.com/product/last-seen-in-silver-creek-silver-creek-
lawmen_second-generation-3-1st-edition-delores-fossen/

ebookmeta.com
Thomas Brä unl

Embedded Robotics
From Mobile Robots to Autonomous Vehicles with
Raspberry Pi and Arduino
4th ed. 2022
Thomas Brä unl
School of Engineering, The University of Western Australia, Perth, WA,
Australia

ISBN 978-981-16-0803-2 e-ISBN 978-981-16-0804-9

https://doi.org/10.1007/978-981-16-0804-9

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive

license to Springer Nature Singapore Pte Ltd. 2019, 2022

This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively
licensed by the Publisher, whether the whole or part of the material is
concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of
illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in
any other physical way, and transmission or information storage and
retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or
dissimilar methodology now known or hereafter developed.

The use of general descriptive names, registered names, trademarks,

service marks, etc. in this publication does not imply, even in the
absence of a specific statement, that such names are exempt from the
relevant protective laws and regulations and therefore free for general
use.

The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the
advice and information in this book are believed to be true and accurate
at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or the
editors give a warranty, expressed or implied, with respect to the
material contained herein or for any errors or omissions that may have
been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional
claims in published maps and institutional affiliations.
This Springer imprint is published by the registered company Springer
Nature Singapore Pte Ltd.
The registered company address is: 152 Beach Road, #21-01/04
Gateway East, Singapore 189721, Singapore
Preface
This book gives a practical, in-depth introduction to embedded systems
and autonomous robots, using the popular Raspberry Pi and Arduino
microcontrollers. We demonstrate how to build a variety of mobile
robots using a combination of these controllers, together with powerful
sensors and actuators. Numerous application examples are given for
mobile robots, which can be tested either on the real robots or on our
freely available simulation system EyeSim.
This book combines teaching and research materials and can be
used for courses in embedded systems as well as in robotics and
automation. We see laboratories as an essential teaching and learning
method in this area and encourage everybody to reprogram and
rediscover the algorithms and systems presented in this book.
Although we like simulations for many applications and treat them
in quite some depth in several places in this book, we do believe that
students should also be exposed to real hardware in both areas,
embedded systems and robotics. This will deepen their understanding
of the subject area and, of course, create a lot more fun, especially when
experimenting with small mobile robots.
We started this robotics endeavor over twenty years ago, when we
first interfaced a digital image sensor to our own processor board. The
EyeBot-1 was based on a Motorola 68332 and our own operating
system RoBIOS. The controller was soon followed by a variety of
driving, walking, flying, swimming and diving robots that we called the
EyeBot family. More powerful (and more expensive) controller
architectures followed, until the availability of cheap, powerful boards
like the Raspberry Pi and the Arduino Uno let us reconsider our
approach. We redesigned our robot family around these popular
controllers, but maintained the look and feel of our easy-to-use
operating software.
Even on the simulation side, we have gone new ways. Our original
stand-alone robot simulation has now been replaced by our new
EyeSim VR package, which uses the Unity game environment with a
much more realistic physics engine. The companion book Robot
Adventures in Python and C (Springer 2020) concentrates on the
software aspect of mobile robots and extends the hardware/software
approach of this book.
For any embedded application, the processor power (and cost)
needs to match to the given problem. For low-level control of a mobile
robot with two DC motors and a few simple sensors, an 8-bit controller
such as the Arduino might be sufficient. However, if we want to do
image processing or learning, we need a more powerful controller like
the 32-bit Raspberry Pi.
The EyeBot family consists of mobile robots with all sorts of
propulsion systems. We and numerous other universities use these
robots and simulation systems for laboratory experiments in
embedded systems as part of the computer engineering, electrical
engineering and mechatronics curriculum.
Thomas Bräunl
Perth, Australia
Acknowledgements
A number of colleagues and students contributed to the chapters,
software systems and robotics projects presented in this book.
Working on the RoBIOS robot operating system were Remi Keat
(base system), Marcus Pham (high-level control), Franco Hidalgo (low-
level control) and Klaus Schmitt (driving routines).
The EyeBot controller board layout was done by Ivan Neubronner,
and the EyeSim VR simulator was implemented by Travis Povey (Unity),
Joel Frewin (robot models and applications), Michael Finn (terrain,
underwater, swarms) and Alexander Arnold (VR).
The following colleagues and former students contributed to this
book: Adrian Boeing on the evolution of walking gaits, Mohamed
Bourgou on car detection and tracking, Christoph Braunschä del on PID
control graphs, Louis Gonzalez and Michael Drtil on AUVs, James Ng on
Bug and Brushfire algorithms, David Venkitachalam on genetic
algorithms, Joshua Petitt on DC motors, Bernhard Zeisl on lane
detection, Alistair Sutherland on balancing robots, Jordan King on
traffic sign recognition and Nicholas Burleigh on deep learning for
autonomous driving.
Additional Materials
Thomas Bräunl
All system software discussed in this book, the RoBIOS operating
system, C/C++ compilers for Windows, MacOS and Linux, system tools,
image processing tools, simulation system, and a large collection of
example programs are available free from:
http://robotics.ee.uwa.edu.au/eyebot/
http://robotics.ee.uwa.edu.au/eyesim/
Software specific to the Raspberry Pi and Arduino (Nano)
controllers can be downloaded from:
http://robotics.ee.uwa.edu.au/rasp/
http://robotics.ee.uwa.edu.au/nano/
As further reading, please refer to our companion book on
programming of mobile robots: Robot Adventures in Python and C. This
book makes heavy use of the EyeSim simulator, so it can be used for
practical experiments without the need for a physical robot.
Perth, Australia
January 2022
Contents
Part I: Embedded Systems
1 Robots and Controllers
1.​1 Mobile Robots
1.​2 Embedded Controllers
1.​3 Robot Design
1.​4 Operating System
1.​5 Simulation
1.​6 Tasks
2 Central Processing Unit
2.​1 Logic Gates
2.​2 Function Units
2.​3 Registers and Memory
2.​4 Retro
2.​5 Arithmetic Logic Unit
2.​6 Control Unit
2.​7 Central Processing Unit
2.​8 Structured Design
2.​9 Tasks
3 Arduino
3.​1 Arduino Hardware
3.​2 Arduino Programming
3.​3 Arduino Interfacing
3.​4 Arduino Communication
3.​5 Beyond Arduino
3.​6 Tasks
4 Raspberry Pi
4.​1 Raspberry Pi Operating System and Setup
4.​2 Raspberry Pi Tools and Programming
4.​3 Raspberry Pi Input/​Output Lines
4.​4 Raspberry Pi Communication
4.​5 Integration Development Environments
4.​6 Tasks
5 Sensors and Interfaces
5.​1 Sensor Categories
5.2 Synchronous Serial and I2C Interfaces
5.​3 Binary Sensors
5.​4 Shaft Encoders
5.​5 A/​D Converters
5.​6 Position Sensitive Devices—Sonar, Infrared, Laser
5.​7 Lidar Sensors
5.​8 Orientation Sensors
5.​9 Inertial Measurement Units
5.​10 Global Navigation Satellite Systems
5.​11 Digital Image Sensors
5.​12 Tasks
6 Actuators
6.​1 DC Motors
6.​2 H-Bridge
6.​3 Pulse Width Modulation
6.​4 Stepper Motors
6.​5 Servos
 6.​6 Tasks
7 Control
7.​1 On-Off Control
7.​2 PID Control
7.​3 Derivative Controller
7.​4 Velocity Control and Position Control
7.​5 Multiple Motors—Driving Straight
7.​6 V-Omega Interface
7.​7 Tasks
8 Multitasking
8.​1 Preemptive Multithreading
8.​2 Synchronization
8.​3 Scheduling
8.​4 Interrupts and Timer-Activated Tasks
8.​5 Tasks
9 Communication
9.​1 Communication Channels
9.​2 File Transfer and Remote Access
9.​3 Radio Library
9.​4 Robot to Robot Communication
9.​5 Robot to PC Communication
9.​6 Tasks
Part II: Robot Hardware
10 Driving Robots
10.​1 Single Wheel Drive
10.​2 Differential Drive
 10.​3 Tracked Robots
10.​4 Synchro-Drive
10.​5 Ackermann Steering
10.​6 Omni-Directional Robots
10.​7 Drive Kinematics
10.​8 Tasks
11 Walking Robots
11.​1 Balancing Robots
11.​2 Six-Legged Robots
11.​3 Biped Robots
11.​4 Static Balance
11.​5 Dynamic Balance
11.​6 Tasks
12 Autonomous Boats and Planes
12.​1 Autonomous Boats
12.​2 Autonomous Underwater Vehicles
12.​3 Unmanned Aerial Vehicles (UAVs)
12.​4 Tasks
13 Robot Manipulators
13.​1 Homogeneous Coordinates
13.​2 Manipulator Kinematics
13.​3 Manipulator Simulation
13.​4 Teaching and Programming
13.​5 Industrial Manipulators
13.​6 Tasks
Part III: Robot Software
14 Localization and Navigation
14.​1 Localization
14.​2 Environment Representation
14.​3 Quadtree
14.​4 Visibility Graph
14.​5 Voronoi Diagram and Brushfire Algorithm
14.​6 Potential Field Method
14.​7 Wandering Standpoint Algorithm
14.​8 Bug Algorithm Family
14.​9 Dijkstra’s Algorithm
14.​10 A* Algorithm
14.​11 Probabilistic Localization
14.​12 SLAM
14.​13 Tasks
15 Maze Navigation
15.​1 Micro Mouse Contest
15.​2 Maze Exploration Algorithms
15.​3 Simulated Versus Real Maze Program
15.​4 Tasks
16 Image Processing
16.​1 Camera Interface
16.​2 Image File Formats
16.​3 Edge Detection
16.​4 Motion Detection
16.​5 Color Spaces
16.​6 RBG-to-HSI Conversion
 16.​7 Color Object Detection
16.​8 Image Segmentation
16.​9 Image Coordinates Versus World Coordinates
16.​10 Tasks
17 Automotive Systems
17.​1 Autonomous Automobiles
17.​2 Drive-By-Wire and Safety Systems
17.​3 Computer Vision for Autonomous Driving
17.​4 OpenCV and KITTI
17.​5 ROS
17.​6 Carla Simulator
17.​7 Lane Detection
17.​8 Vehicle Recognition and Tracking
17.​9 Automatic Parking
17.​10 Autonomous Formula-SAE
17.​11 Autonomous Shuttle Bus
17.​12 Tasks
Part IV: Artificial Intelligence
18 AI Concepts
18.​1 Software Architecture
18.​2 Behavior-Based Systems
18.​3 Behavior Framework
18.​4 Behavior-Based Applications
18.​5 Tasks
19 Neural Networks
19.​1 Neural Network Principles
 19.​2 Feed-Forward Networks
19.​3 Backpropagation
19.​4 Neural Network Examples
19.​5 Neural Robot Control
19.​6 Tasks
20 Genetic Algorithms
20.​1 Genetic Algorithm Principles
20.​2 Genetic Operators
20.​3 Evolution Example
20.​4 Implementing Genetic Algorithms
20.​5 Genetic Robot Control
20.​6 Starman
20.​7 Evolving Walking Gaits
20.​8 Tasks
21 Deep Learning
21.​1 TensorFlow and Caffe
21.​2 Carolo-Cup Competition
21.​3 Traffic Sign Recognition
21.​4 End-To-End Learning for Autonomous Driving
21.​5 Tasks
22 Outlook
Appendix A:​RoBIOS Library
Appendix B:​EyeBot-IO7 Interface
Appendix C:​Hardware Description Table
Appendix D:​Robot Programming Projects
 Another Random Document on
Scribd Without Any Related Topics
Kuopion asemalta kortteeriini.

Tässä sitä nyt ollaan Kuopiossa. Toistakymmentä vuotta vierähti

maailman markkinoilla, ettei tullut käydyksi synnyin- ja
koulukaupungissa. Nyt on tie suuntautunut tänne jo kolmantena
kesänä perätysten. Maailma kuljetteli moninaisilla teillä, eikä
oikeastaan ennen päässytkään. Olisi aikaisemmin vielä ollut
siteitäkin: emo elossa, mutta poika kierteli vain muita mantereita.
Toista vuotta sitten kävin hänet kuoppaamassa äitinsä ja esikoisensa
viereen. Ja nyt vasta on maailman matkalainen tullut varsinaiseen
synnintuntoon, kun hänellä ei ole heimostaan ketään läheistä jäljellä.
Täytyy kuitenkin edes myöhästyneenä maksaa verivelka synnyin- ja
kotiseudulleen, uhrata edes yksi kesäkuukausi lapsuuden
leikkitanterille, minun, isän, jonka pojat kai jo tulevat lukemaan
itsensä toiseen heimoon syntymäpaikkansa ja lapsuudenmuistojensa
mukaan. Ja lukekoot, samaa kansaahan se on muuallakin, Hämeen
nummillakin, eihän nyt enää heimosotia käydä, joskin hiukan
totutusta tavasta "toiskirkkoista" leikillisesti nälvitään. Vähitellen
häviää sekin heimoerotus ja jää jäljelle vain yksi kansa, jonka
jäsenet kuitenkin palastavat edes käymäsiltään kotipuoleensa —
joskus kun elämä pahasti kolhaisee.

Niin niin, nyt ollaan Kuopiossa. Ollappa nyt oikein hyvä kynästään,
kun muistot mieleen palautuvat! Mutta niitä tulee niin tulvimalla,
ettei käypäläisen kynä, hyväkään, niitä kerralla kuvaisi. Pitäisi
oleutua, kulkea läpi kaikki ennen juostut paikat. Pitäisi mennä
Pappilanpurolle nahkiaisia kourin koukkimaan — niitä lienee siellä
vielä. Olisi ehkä asemallakin istuttava 'vekslausta' katselemassa.
Kukaties, vaikka siihen vieläkin eläytyisi. Tullessa oli huoli ajurista,
mutta ehkä omia aikojaan sinne kuljettuaan pääsisi kiinni entiseen
tunnelmaan.
 Niin mutta tosiaan: sittenhän olisi mentävä paljasjaloin kadulle ja
tapella nujuutettava kaupunkilaispoikain kanssa, ennenkuin
aikaisemman poikuusajan muistojen kertaaminen olisi täydellistä.
Muistan vielä Tatu Kolehmaisen leveän naaman niiltä ajoilta. Tatulta
minä taisin saada selkääni muutaman kerran. Mitenkähän kävisi nyt?
— Mutta herranen aika, eihän se sovi. Tatu on Helsingissä, eikä siksi
toiseksi tämänikäisen miehen sovi lähteä tappelua hakemaan.

Olisi kai juostava Puijolle ja uudistettava "kasteenliitto" — niin

lienemme me poikaset luokkaliittoamme nimittäneet. Voi sentään,
kuinka silloin suu "pakularretassa" ja punaisen limonaadin vaahdossa
vannottiin ja vakuutettiin, että sinä ja sinä vuonna, aikamiehinä ja
akoittuneina, suurina herroina, tavataan Punkaharjulla. Se vuosi oli
visusti merkitty luokan liitonmerkkiin ja meillä oli kaikilla suuri halu
nähdä omaa maatamme, minkä vuoksi se kokous merkittiinkin
Punkaharjulle. Niin no, moni meistä lie nähnyt laajalti omaa maata,
joshan vierastakin, lie usea sattunut pistäytymään Punkaharjullakin,
mutta tulikohan kukaan siihen luokkakokoukseen — suurena herrana
tai suurena narrina, sama se, mutta tulikohan? Eikö liene
useammalta hävinnyt koko merkki rinnasta ja vuosiluku mielestä?
Sellaista on elämä ja tämän maailman meno. Poikuusajan ystävyys
ja yhteenkuuluvaisuus tahtovat loppua jo koulun yläluokilla. Ainakin
ystäväpiiri supistuu ja melkein aina olemassaolon taisteluun
jouduttua muuttuu aivan toiseksi. Onhan hauska tavata
luokkatoveria ja verestää joku vanha kouluaikainen vitsi, mutta mikä
siinä lie, että luokkatovereilla myöhemmin elämän torulla tavattaessa
on usein niin hirmuisen kiire?

Ei toki Väinölännientäkään sopisi jättää käymättä. Ei millään. Jos

oikein poikuusaikaan tahtoisi eläytyä, niin pitäisi kaiketi kertaalleen
vielä käydä kaatamassa penkit Kallaveteen, vaikkapa nyt yhdeltä
puolelta, esimerkiksi Kuopionlahteen. Mutta mikä niitä enää keski-
ikää lähentelevänä yhteiskunnallisena toimihenkilönä kaikkia vierittää
jaksaisi! Voi voi, kuinka me sentään olimme vallattomia. Mennäppä
kuulaana kevätyönä sellaiseen puuhaan! Kuinka moni meistä
sittemmin on joutunut yhteiskunnallisella toimialallaan nuhtelemaan
toisia ihmisiä ilkivallasta? Mikä on pappina saarnatuolista
paukuttanut maailman pahuutta vastaan, mikä sanomalehtimiehenä
pauhannut lehdessään meidän sivistyneelle vuosisadallemme
sopimattomasta vandalismista, kuka taas tuomarina mätkäytellyt
sakkoja ilkivallasta. Miehiäpä tuota on tullut meistä, vaikka poikasena
elämänilo joskus puhkesi esiin hieman raisulla tavalla.

Niin, ja sitten suurena poikana käytiin Niemellä palokunnan

juhlissa, joihin säätyläiset maksoivat 75 penniä, muut 50 penniä,
koululaiset ja sotamiehet à 25 penniä. Yläluokilla oli se piikin maksu
oikeastaan loukkaus, siihen aikaan kun näet kouluun mennessäkin
kirjat ajettiin palttoon taskuihin, ettei kukaan sivullinen vain olisi
erehtynyt koulupojaksi luulemaan. Niin oli mennyt meihin ylpeyden
henki, vaikka savukkeensa piti polttaa nurkan takana "jaakopstaattiin
asti" ja housun puntit pakkasivat nousemaan polvia kohti huolimatta
siitä, että muoti siihen aikaan suosi enimmäkseen pitkiä housuja.
Niin, se oli loukkaus se piikin pääsymaksu, mutta kukkaro ei sitä
pannut pahakseen, pikemmin päinvastoin.

Mutta miksi mennä Puijolle? Siellä on uusi näkötornikin, korkea ja

uudenaikainen. Se vanha, joka seisoi neljän rautalangan varassa, oli
kotoisempi, huojuikin niin lempeästi.

Ja minkä takia tallustella Väinölänniemelle? Tuskin sieltä enää

löytyisi sitä ensimmäistä runoanikaan, jonka minä toisen yltäkylläisen
sydämen kanssa rinnatusten seisten piirtelin erään paviljongin
tolppaan. Ei se ollut sillä hetkellä syntynyt, vaikka minä niin väitin ja
sain siitä syvän ja paljon puhuvan huokauksen ynnä kostean katseen
palkakseni. Kyllä se oli minua hikoiluttanut monta yötä, minkä seikan
minä nyt voin huoleti tunnustaa, koska hän ei varmaankaan enää
minua muista — enkä minäkään häntä. Mutta runo on yhä
mielessäni, se kuului näin:

Me tässä valan vannoimme, toiselle toisemme annoimme,

lemmelle kaiken kannoimme.

Jaa jaa, niinhän sitä siihen aikaan kannettiin, mutta siitä onkin niin
äärettömän kauan.

Kas niin, nyt ne tulevat kaikki: Kotkankalliot, Huuhanmäet,

Haapaniemet, sotaiset harjoitukset seiväs olalla pitkin katuja ja
osaksi juuri äsken mainituilla kallioilla, mäillä ja niemillä, keväiset
laivojen koematkat — kuopiolaisten senaikainen suurin keväthuvi —
ja mitä kaikkea sieltä rupeaa tulemaankaan muiston kätköistä.

Mutta eihän minun tarkoitukseni, Herra nähköön, ollut romaania

kirjoittaa. Piti pitää vain pientä pakinan pärinää yhdestä
kesäreissusta, josta on vielä paljon jäljellä.

Hyvästi siis Kuopio, ehkä joskus vielä tavataan!

VI.

Kukkuu, kukkuu,
Kokkonen nukkuu
kasarmin pitkällä penkillä.
Vänrikki tulloo ja nykäsöö,
Kokkonen kiäntyy ja rykäsöö.

Näin lauleskeli tunnetulla nuotilla alakuloinen sotamies minun

lähtiessäni jälleen synnyinkaupungistani Kuopiosta lapsuudenkotiani
Karttulan pitäjää kohden. Hän istui, se sotamies, vaunun penkillä
aivan niin vakavana, kuin olisi hän juuri ollut menossa uhraamaan
henkensä ja verensä isänmaan ja kotiseudun puolesta. Poika oli
tuskin kyyneleittä jaksanut erota kauniista kotikylästään Kehvosta ja
lähteä matkalle kesäleirille, mutta savolainen huumori oli pistänyt
sittenkin hänen suuhunsa hiukan koomilliset sanat surumielisen
kansanlaulun säveleeseen.

Näin matkoilla joutuu monesti hyvin kiusallisiin tilanteihin.

Varsinkin kun kuudenkintoista vuoden kuluttua, kuten nyt minä,
tekee pitemmänpuoleisen kierroksen kotiseuduillaan. Olot ovat
muuttuneet, paikat muuttuneet, kaikki ihmiset muuttuneet — ainakin
muistisi on heistä monen monta kadottanut, ja sitten
onnettomuudeksi sinä itse olet muuttunut kaikkein vähimmän, joten
jokainen samaan päämäärään matkustava tulee kysymään
kuulumisia ja keskustelemaan kanssasi herttaisen avomielisesti. Olin
jo Kuopiossa tavannut monta veljeä ja ystävää, joitten nimestä
minulla ei ollut kaukaisintakaan aavistusta, eikä taida tullakaan, jollei
suopea kohtalo jollakin seuraavalla matkalla tuo heitä jälleen eteeni
ja johdata sitten mieleeni kaikkia niitä mahdollisesti hyvinkin tärkeitä
edesottamisia, joihin viheriän nuoruuteni päivinä olen kenties näitten
tuttavieni kanssa tehnyt itseni vikapääksi. Luojan kiitos, että
ihmisellä on edes jonkin verran luontaisia näyttelijätaipumuksia,
joitten avulla tällaisistakin kohtalokkaista yhteensattumista miten
kuten selviytyy. Asia on verraten yksinkertainen silloin, kun
tuntematon ystävä kutsuu sinuksi. Hän on siinä tapauksessa
avomielinen ja puhelee itse niin paljon kaikenlaisista sinulle kylläkin
arvoituksellisista yhteisistä muistoista, ettei sinun tarvitse muuta kuin
ymmärtäväisesti myönnellä ja nauraa höräyttää iloisesti aina, kun
ystävä itsekin suvaitsee nauraa. Mutta vanhasta tuttavasta, joka
teitittelee, on paljon konstikkaampaa selviytyä. Hän on koko-lailla
pidättyvämpi ja näyttää vartoilevan, että sinäkin kyselisit häneltä
hänen elämänsä vaiheita. Tämä on hyvin arkaluontoinen tehtävä. Et
tahdo löytää sopivaa lähtökohtaa, kun ei sinulla ole edes aavistuksen
hiventä hänen aikaisemmista puuhistaan, yhtä vähän kuin
nimestäänkään. Koeta siinä nyt keksiä jokin napa, jonka ympärillä
taitavasti pyörittelisit keskustelua.

Onneksi alkaa Kurkimäen asemalta tulla parempia tuttuja seuraan.

Niitä on piileskellyt toisissa vaunuissa, joista nyt vasta vääntäytyvät
esille. Osuuskaupanhoitaja seisoo asemalla. Häneen ei aika pysty.
Yhtä punakka on kuin ennen kansakoulussa, jossa hän voitti
vanhempien hiihtosarjan, minä nuorempien. Mutta kovin on
pönäköitynyt, tullut yksityiskauppiaan näköiseksi. Yhteishyvän
palvelijan pitäisi olla kuiva kääkkä, jotta pysyisi kaikkien epäilysten
ulkopuolella. Yhteishyvän palvelijaahan aina epäillään kaikesta.
Mahtaisiko osuustoimintamies pysyä vielä suksilla? Minun on jo
aikoja täytynyt jättää unelmat palkinnoista. Kovin on tullut tätä
ruhoa.

Mikäs se on tuo partaleiju, joka häärää linja-auton luona? Eikö

vain paistakkin parran takaa entisen sepän Matin hymyilevä muoto?
Onpa Herra hänelle karvoja siunannut, ihan on koko naama kuin
turvepehku-osuuskunnan osoitekilpi. Mutta sama hyvätuulinen,
hieman hidas ja venkoileva savolainen hän on kuin ennenkin.

Sitten sitä lähdetään Matin postiautossa.

Ne nykyajan mukavuudet, ne ovat jo kotiutuneet suloisen Suomen

jokaiseen kolkkaan. Missä ennen köryytettiin kymmenet kilometrit
hiljaisella hevoskyydillä, siellä nyt auto mennä vilistää saman matkan
muutamassa tuokiossa. "Autopussilla" ajetaan nyt jo melkein
jokaiseen kylään. Vastaantulevat akat ja ukot vielä viime kesänä
töytäilivät raviojan tuolle puolen ja sieltä siunustelivat uuden ajan
kummitusta. Nyt siirtyvät he vakaisesti vain sen verran, ettei auton
kurasiipi hipaise.

Aika vetää mukanaan, se on etevä koulumestari, antaa havainto-

opetusta sellaisella voimalla ja väellä, että pitää kovaankin päähän
mahtua. Ja niin ukkonen ja akkanen, joka vielä viime kesänä piti
autoa sellaisena rakkineena, ettei siihen selväjärkinen ihminen lähde,
ajaa nyt itsekin samalla vehkeellä, eikä pahimmassakaan mäessä
edes parkaise. Hevoset vielä maansydämessä säikkyvät tätä
uudenaikaista ammattinsa sortajaa, mutta vähitellen nekin
mukautuvat ja oppivat myöntämään bentsiinihevon etevämmyyden
kakaramasiinan rinnalla. Kaupunkilainen kulttuurihevonen katselee jo
välinpitämättömästi konetta ja heilauttaa ylenkatseellisesti häntäänsä
maalaisen ammattiveljensä ja -sisarensa arkuudelle. Lehmä taas
luontonsa mukaisesti asettuu samalla tavoin poikkiteloin auton kuin
hevosenkin eteen, ja lammas juosta läähättää lyhyen kilpajuoksunsa
kummankin kanssa. Ne ovat niitä luomakunnan vähäisimpiä, jotka
luultavasti säilyttävät tylsän suhtautumisensa kaikkiin ihmisen
ajoneuvoihin halki aikojen. Mutta mitäpä tuosta, antaa noiden
ikuisten protesteeraajain olla muistuttamassa niistä vanhoista hyvistä
ajoista, jotka elävät enää vain runoilijain haaveilevassa mielessä.

Siellä elääkin niin monta valheellista ajatusta. Runoilija kaihoaa

aina sinne, minne hän ei pääse. Kamarissaan laulaa hän kaipuutaan
merelle myrskyävälle, mutta uskaltaa tuskin tyynelläkään astua
kalastajapaattiin. Samoin manaa hän ukonnuolta särkemään kaikkea,
mikä ei ole hänelle mieleen, mutta ukkosilmalla sulkee hän ikkunat ja
pellit ja painautuu mielellään kirjoituspöytänsä alle, saman pöydän,
joka on ollut alasimena taottaessa niin monia uhma-aseita.

Kyllä on tuttu tämäkin tie, jokainen mäennyppylä ja kivi tuntuvat

nyökkäävän tervehdyksensä. Tästä sitä ennen kuljettiin kouluun ja
koulusta kotiin. Puut vain ovat kasvaneet, mikäli eivät tukkiyhtiön
miehet ole entisiä komeita honkia kaataneet. Ja pyöreää puista
savutorvea kantavat mökit ovat menneet kaiken maailman tietä.
Ennen kyytimies niiden kohdalla vitsaili, että separaattori on tuotu
tuohonkin tölliin, koska kirnu on joutanut katolle. Nyt niistä monesta
on merkkinä vain soraläjä, toisten tilalle taas on kohonnut uusi ja
nätimpi.

Sitten alkavat lapsuuden, leikkikentät. Tuossa rannalla minä opin

uimaan, tuosta ongin ensimäisen ison ahveneni, jonka johdosta
minulla oli tilaisuus sanoa kalakeitolle kotiin saapuneelle isälleni: Syö
poikas saalista! Tuossa mäentöyräässä minut ensi kerran tavattiin
tupakalta. Vanhemmat pojat kiersivät kessuista sätkän, ja minä imin.
Kulki ohitse tuttu mies, kieli isälle, joka selkäsaunan asemasta sytytti
minulle kotiin palattuani sikarin. Se sikari vei minulta tupakoimisen
halun isommaksi aikaa. Liekö hänen kasvatusmenetelmänsä ollut
kaikkein uusiaikaisimpia — mutta hyvin se tehosi. Sen sikarin käry on
välistä vieläkin sieraimissani.

Pian saavutaan perille.

VII.

Nyt tulee mies kotiseudulleen kuin hiljan sieltä lähtenyt, onhan tämä
jo toinen kesä peräkkäin. Viime suvena, oltuani poissa kokonaista
kuusitoista vuotta, tulin arkaillen kuin johonkin syyllinen. Mies, joka
asuu lapsuudenkotiani, tuli auton pysäyspaikalle vastaan ja otti
huostaansa matkalaukkuni. Hän oli ystävällinen ja yleensä niinkuin
olisi eilen tavattu. Mutta kun hän matkalla pyysi muuatta yhteistä
tuttavaa puistoonsa kahville, jouduin minä ymmälle. Olinko jo
todellakin niin unohtanut lapsuudenkotini? Eihän siellä minun
muistini mukaan pitänyt olla mitään puistoa.

Olipas kuitenkin. Keskellä pihaa kasvoi komeita puita, koivua,

kuusta ja pihlajaa. Kyllä on kummallinen otus tämä ihminen! Hän on
pitävinään jotakin pyhänä, palaavinaan siihen johonkin yhäti
muistoissaan, ja kuitenkin saattaa hän niin perusteellisesti ja paljon
unohtaa. Niinkuin esimerkiksi minä nämä puut. Kuusikolmatta vuotta
sitten olin ne itse pienenä poikasena istuttanut, sitten niitten juurella
kymmenen vuotta kuppelehtanut ja nuoruuden kukoistuksessa
niiden luota poistunut. Sinne olivat ne sekaantuneet uusien
vaikutelmien suureen ryöppyyn. Niitten pienoisten pihlajien kuva
saattoi elää jossakin sielun pohjalla, mutta ne pihlajat eivät olleet
siellä kasvaneet niinkuin pihamaallaan. Mies oli kasvanut, ajatukset
varttuneet, suuret kokemukset painaneet alleen lapsuuden pyhät
pihlajat ja elämäänsä aloittavat koivut. Siinä sai sitten mies hävetä
muistinsa lyhyyttä.

Mutta tuttavuus solmittiin uudestaan, ja niitten oman käden

istuttamien puitten alla vietettiin ihania heinäkuisia iltoja.

Tänä kesänä ollaan jo taas hyviä vanhoja ystäviä. Puut ovat

vuoden kuluessa ikäänkuin entisestään komistuneet, vai mahtaako
niitten istuttaja vain olla tekevinään sellaisen huomion korvatakseen
entisen laiminlyöntinsä. Ainakin lausuu hän puitten nykyiselle
omistajalle sellaisen kohteliaisuuden.

Jaa, sitä ollaan nyt sitten taas "omassa" pitäjässä. Tästä lähdettiin
opin teille ja käydä juntattiin kansakoulua pienestä seitsenvuotisesta
vekarasta. Se kansakoulu täytti viime syksynä kolmekymmentä
vuotta. Ensimmäinen oli pitäjässä, muuatta tehtaan koulua
lukuunottamatta.

Kovin epäillen ukot siihen silloin suhtautuivat. Aluksi ei koululle

tahdottu saada sopivaa huoneistoa, mutta sitten muuan rahanahne
körttiläinen antoi sille suojan. Niin oli kuitenkin hänkin sydämissään
opinahjoa vastaan, ettei pannut omia poikiaan siihen. Olivathan ne
jo kylläkin jonkin verran sivuitse tavallisen kansakouluiän, mutta eipä
vanhuudesta ollut väliä silloin. Muutamia valistushaluisia isäntiä oli
kirkon lähimmässä ympäristössä, ja he lähettivät vieläpä
kuudentoistakin vanhoja perillisiään oppimaan. Mutta toiset
jurrottivat sivussa. Tuumivat vain, että antaa joutavien touhuta, kyllä
siitä tarpeensa saavat; on tässä ennenkin toimeen tultu ilman
kouluja ja tullaan edelleenkin, herroja ja tyhjäntoimittajia niissä
kasvatetaan, ei kuonnu käsi aatran kurkeen koulun käyneellä.
 Niin silloin. Mutta lähinnä seuraavat vuodet aikaansaivat suuren
muutoksen. Turhaa olisi puhua, että muutos tapahtui ihmisten
mielissä. Vielä mitä! Ei Savon ukkoihinkaan — poikkeuksista tietysti
puhumatta — mennyt mikään erityinen basilli, joka sitten levitti
sivistyskaipuuta kuin kulkutautia. Eipä toki, heitä elähytti vain jalo
keskinäinen kilpailu: kun kerran siellä ja sielläkin koulu on, niin
sittenpä hitto, ettei sitä saada meidän kulmakunnalle. Ja saatiinhan
se. Tuskin oli kahdeksaa vuotta kulunut kirkonkylän koulun
perustamisesta, kun pitäjään oli niitä ilmaantunut kolmetoista. Ja nyt
niitä on kaksikymmentä, niin että lisäys viimeisenä verraten pitkänä
ajanjaksona ja vielä oppivelvollisuustaistelun aikakaudella ei ole enää
mikään erinomainen.

Sillä tavoin tässä Suomessa on kansansivistys eteenpäin kulkenut:

vähemmän sisällisen halun pakotuksesta kuin aivan tavallisesta
ihmisen pahasta tahdosta, varsin ulkonaisista kunniavaikutteista. Ei
sitä kukaan ole niinkään koulun tuomasta opin siunauksesta
piitannut, mutta omaan kylään se on pitänyt saada, koulu, kun
kerran naapureillakin on, siinä kaikki. Mutta numerot puhuvat
huimaa kieltä. Niitten valossa tämä kansa on maailman
valistuneimpia, niin että sopii laulaa kuin vanhassa piirilaulussa:

Tuoppas kultas rinnalle, niin kaunihimp' on mun, on mun,

on mun…

Kun sitten ulkomaalainen vieras saapuu maahamme, leväytetään

hänelle auki tilastot ja sanotaan: mitäs vieras tykkää, eikö ole
komeata? Käytetään häntä vielä suurimmissa kaupungeissa ja
maaseutua ihailemassa Imatran valtion hotellissa sekä erinäisissä
matkailijayhdistyksen samanlaisissa paikoissa, ja ihmepä on, ellei
hän omaan maahansa palattuaan kirjoittele kauniita legendoja
julmetun valistuneesta kansasta kaukana Pohjolan erämaissa. Ja jos
sitten vielä tulee onnellinen sattuma avuksi, niin kuva on sitä
loistavampi.

Ehkä puolisentoistakymmentä vuotta sitten vieraili muuan

saksalainen matkustaja Helsingissä. Kempin hotellin nurkalla kääntyi
hän omalla kielellään passipoliisin puoleen ja sai myös saksalaisen
vastauksen. Ihastuneena kirjoitti hän kotimaansa lehtiin, että jo
tapasi kerrankin sivistyneen maan, kun kaikki poliisitkin osaavat
saksaa. Tosiasia kuitenkin oli, että Helsingin poliisilaitoksen silloin
ehkä kahdeksaansataan nousevasta miehistöstä tämä yksi osasi
jonkin verran mainittua kieltä. Mutta Suomea oli kuitenkin "tehty"
tunnetuksi ulkomailla.

Vaikka miten lienee tunnetuksi tulemisen laita? Yhtä mittaa

valitetaan sanomalehtien pikku-uutisissa, että kirjeitä saapuu
Helsinkiin Moskovan kautta, vaikka tämän tasavallan pitäisi olla
tunnettuna barrikadina Moskovan ryönää vastaan. Suomalaiset
juoksevat joka neljäs vuosi maataan tunnetuksi olympialaisissa,
mutta erehdyksiä tapahtuu sittenkin. Tällä en tahdo
vähimmässäkään määrässä halventaa olympialaisia kisoja, jotka
nostattavat, silloin kun niissä voitetaan, vähän itsekunkin harjaksia,
ja hyvähän olisi, jos tasavallan laina-asiat saataisiin järjestykseen
maratonilla ja keihäällä.

Ja vielä parempi, että maa olisi todella sivistyneitten kirjoissa.

Raakojen veritöitten jokapäiväinen luettelo sanomalehdissä ei
kuitenkaan anna meistä hyvää todistusta.

Kyllä kai meidän kulttuurimme sittenkin on toistaiseksi pääasiassa

numeroissa? Härmän ajat ja tavat ovat vielä liian likellä, ja Hanssin
Jukat ja Rannanjärvet elävät muuallakin kuin kansanballadeissa.
 Mutta olkoonpa, että merkityksemme kulttuurikansana vielä onkin
heikko. Olkoonpa, että meillä vielä, niin Savossa kuin muuallakin,
mieluummin tanssitaan valistusseuroille rahaa kokoon kuin
valistutaan ja valistetaan, niin monessa maalaisessa asuu kuitenkin
valtava tiedonjano. Savon sydämessä kuunnellaan usein puhujaa
henkeä vetämättä, ja sama on laita muissakin maakunnissa.
Todellista valistusta harrastavan ja hakevan joukon ei tarvitse olla
suuren, koska sen on seurattava opetusta aivoillaan eikä tunteillaan.
Opintokerhot alkavat vähin menestyä kaikkialla. Ne tekevät
siunauksellista työtä. Jos valistustyötä saadaan jatkaa häiritsemättä,
voidaan ehkä piankin esittää täältä Pohjolasta sivistyskansa
muutenkin kuin kylmillä numeroilla.
VIII.

Meillä oli myös olympialaiskuume täällä maalla. Se on tarttuva tauti,

jota Suomen kansan suuri enemmistö potee joka neljäs vuosi, paitsi
suurien sotien aikana, jolloin kuumetta ei tavata. Sen tuntomerkit
ovat jonkin verran erilaiset eri ihmisissä. Tavallisesti tunnetaan
potilas kuitenkin siitä, että hän alkaa huutaa: hei, hei, hei, ja tehdä
ilmahyppyjä. Varsinkin kaupunkipaikoissa on olympialaissairailla
taipumusta kokoontua yhdeksi raivoavaksi ja meluavaksi laumaksi ja
riekkua pitkin öitä häiritsemässä terveitten ihmisten unta.
Yhteiskunta on tätä tautia vastaan voimaton. Ainoa lääke sille olisi,
sikäli kuin se Suomessa esiintyy, suomalaisten häviö joka neljäs
vuosi uudistuvissa olympialaiskisoissa, mutta sekään ei ole
toivottavaa.

Meissä täällä maalla ei olympialaiskuume esiintynyt yhtä

voimakkaana tai ainakaan ei sellaisena joukkohumauksena, joka
muistuttaa meidänkin maassamme levinnyttä uskonnollista
helluntailiikettä. Sehän kuuluu panevan hengen saaneet
piehtaroimaan ja potkimaan. Mutta omat vaikutuksensa oli
olympialaistaudilla täälläkin. Satuin matkalle juuri olympialaisten
edellä ja muutamaan kertaan jo vaunussa jaettiin mitalit. Minuunkin
vakiinnutettiin se luja usko, että keihäänheitto on kokonaan Suomen
ja kymmenentuhannen metrin juoksu niinikään, jollei se Witte
(Wide), ruoja, satu pakkautumaan väliin. Mutta senkin varalle oli
keksitty selitys, joka jo junassa tunnettiin, että Witte on
jyväskyläläinen — vähintään. Ne olivat niitä ensimmäisen päivän
otteluja, pitemmälle ei matkalla muistettu yksityiskohtia, mutta noin
ylimalkaan määrättiin Suomelle melkein kaikki mitalit. Minkä nyt
ehkä joku "ronssinen lätkä" annetaan Amerikalle.

Sitten meni ensimmäinen kilpailupäivä, ja vasta toisen päivän

iltapuolella tuli tieto, että Myyrä oli saanut keihäässä ensimmäisen
palkinnon, mutta muita ei ollut luonannut. Emme tunteneet erityistä
pettymystä, joskaan ei riemuakaan. Mutta sitten saatiin kuulla, että
kymmenellätuhannella oli ollut monta suomalaista etupäässä. Silloin
innostui meidän isäntä ja sanoi:

— Pojat, menkääpäs mittaamaan kymmenentuhatta metriä tuonne

maantielle, niin juosta hiipastaan matka, että nähdään, mitenkä
paljon parempi se Ritola on tavallista miestä.

Pikkupojille järjestettiin kolmen metrin pituinen ongenvapa ja

neuvottiin, että kun otatte tämän 3333 kertaa, niin siinä se
suunnilleen on ja sitten juostaan joka mies.

Pojat olivat tehneet uuden jakolaskun ja tulivat takaisin sen tiedon

kanssa, että he olivat pistäneet vapansa sata kertaa ja päässeet
Tuppurin tienhaaraan. Siellä on käännekohta, startti tapahtuu
meidän veräjältä. Rata on selvää maantietä, eikä mitään pariisilaista
koksia, ja se on juostava kymmenen kertaa edestakaisin.

Isäntä kyseli, että olisikohan tarpeen oikein piikkikengät, mutta

kun talon urheilutarvevarastossa ei sellaisia ollut, tyytyi hän tavallisiin
savolaisiin lapikkaihin. Myöskään ei meistä kukaan edustanut maan
värejä, vaan kukin omaansa. Kahdella kaupunkilaispojalla vain oli
epämääräisen punaiset uimahousut. Muut lähtivät tavallisen
pituisissa nimettömissä. Niitä kahta kaupunkilaispoikaa nimitimme
Neuvosto-Venäjän edustajiksi, koska heidän uimahousunsa olivat
yhtä haalistunutta punaista kuin mainitun maan väri. Punaisella
värillä on, silloin kun se yrittää esiintyä liian kirkkaana, se
ominaisuus, että se päivänvalossa muuttuu valkoiseksi. Isäntä itse
sanoi olevansa Ritola ja näyttävänsä, miten sitä oikein juostaan. Hän
kehui pojasta pitäen olleensa mainio juoksija, ja samoilla lapikkailla,
joilla hän nyt aikoi startata, oli hän vielä viime talvena hiihtänyt
ainakin yhtä kovaa vauhtia kuin aikoinaan nykyisen suurjuoksijan
kaima, hiihtäjä Ritola.

Lähtöviivalle asettui ikäjärjestyksessä nuorimmasta vanhimpaan:

kolme poikasta, allekirjoittanut ja isäntä. Me muut olimme avojaloin,
isäntä vain lapikkaissa. Palkintotuomarina, lähettäjänä ja
ajanottajana, samoin kuin tavallaan kisojen järjestäjänäkin, toimi
isännän veli, räätäli ja aktiiviurheilija, jonka erikoisalana olivat lyhyet
matkat, minkä vuoksi hän ei harjoituksen puutteessa sanonut
voivansa lähteä näin pitkälle matkalle. Asiantuntijana antoi hän
meille erinäisiä neuvoja: parasta on lähteä hiljanverkkaan, jotta
riittää voimia loppukiriin, samoin ei ole terveellistä nauttia matkalla
virvokkeita, koska ne voivat vaikuttaa vahingollisesti suolistoon.
Sitten me lähdettiin, ja palkintotuomari-lähettäjä-ajanottaja-
järjestäjä jäi maaliviivalle kädessään viisitoistakivinen
hopeakapselinen Tobias.

Minä asetuin johtoon, sitten tulivat pikkupojat ja viimeisenä isäntä.

Vauhti tuntui hyvänpuoleiselta, ja pian aloin tehdä huomattavasti
kaulaa. Lähellä Tuppurin tienhaaraa, jonne oli kolmesataa metriä ja
jossa oli käännekohta, sain lievän pistoksen ja katsoin parhaaksi
keskeyttää. Pikkupojat juoksivat yhdessä rykelmässä sivuitse ja
huomauttivat, että matka on juostava takaisinkin, vieläpä
useampaan otteeseen. He luulivat minun erehtyneen matkan
pituudesta, mutta minä sanoin, että pistoksen vuoksi on minun
valitettavasti luovuttava kilpailusta.

Vasta hyvän ajan kuluttua tuli isäntä nähtävästi hyvissä voimissa.

Minä istuin silloin kivellä ja kysyin, olisiko hänellä mahdollisesti
savukelaatikko taskussaan, koska minä olin unohtanut omani kotiin.
Hän katsoi minuun halveksivasti ja sanoi, että sellainen mies, joka ei
jaksa juosta kymmentätuhatta metriä, kun Pariisissakin on kolme
suomalaista ollut ensitiloilla, eikä halua tuottaa kunniata maalleen
saavuttamalla uutta maailmanennätystä, ei ansaitse tupakkaa.
Lisäksi huomautti hän, että hän tuntuu olevan kunnossa ja epäilee
kymmentä kilometriä liian lyhyeksi matkaksi, pitäisi olla vähintään
maraton. Tällä matkalla hän tuskin kerkiää lyödä Ritolan uutta
maailmanennätystä, mutta toivoo sentään saavuttavansa sangen
hyvän ajan.

Isäntä läksi hölkyttelemään edelleen, ja minä jäin kivelle, vähän

nolostuneena saamastani läksytyksestä, mikä kylläkin saattoi olla
hyvin ansaittu. Pikkupojat tulivat sitten takaisin yhä edelleen
samassa ryhmässä ja sanoivat, että kierrosajaksi — kuusisataa
metriä — oli ilmoitettu siinä kolmen minuutin korvilla.

Kului epäilyttävän pitkä aika, eikä isäntää näkynyt. Minä kiroilin

hiljakseen — kun se tupakkalaatikko jäi kotiin, olisi tässä joutessaan
vedellyt savut. Lopulta saapui isäntä hikisenä ja läähättäen.

— Piru tätä juosta lötköttäköön, kun ei ole mitään pakkoa, sanoi

Ritola. — Siirräppä vähän takapuoltasi. Tuossa on tupakka!
 Me pistimme sauhuksi, ja suurjuoksija alkoi vähitellen tointua.

Raskasta on tuokin homma. Tulikohan edes puoli matkaa

juostuksi?

— Ei, hyvä mies, vakuutin minä. — Sinä juoksit justiin

yhdeksänsataa metriä, et siis kunnolleen kymmenettä osaakaan.

— Vai ei sitä tullut enempää. No jo pitää olla hevosen kaviot sillä

miehellä, joka koko matkan pistelee puolessa tunnissa.

— Ei sitä hevosen kavioilla juosta, mies siinä pitää olla, mutta ei

näy meistä olevan näihin reissuihin. Joko on Ritola saanut henkensä
takaisin, mennäänkö pois?

Me lähdettiin kävelemään. Pojat olivat keskeyttäneet maaliin,

juostuaan tuhatkaksisataa metriä. Heillä olisi kyllä riittänyt voimia
pitemmällekin, mutta jostakin tuntemattomasta syystä oli heille tullut
tappelu aivan maaliviivan lähellä, jolloin palkintotuomari oli katsonut
välttämättömäksi sulkea heidät pois kilpailuista sopimattoman
käytöksen vuoksi.

Senjälkeen me emme enää kilpailleet, mutta seurasimme kyllä

olympialaisten menoa edelleenkin suurella mielenkiinnolla.
IX.

Nyt on sunnuntai ja kuuluu veisuu. Sadan metrin päässä meistä on

kirkko. Se on väliaikainen, sijaitsee nuorisoseuran talolla, salissa,
jossa on ennen tanssia ritkuteltu saksanpolkat, vinteriskat,
toonauvalssit y.m. ryplätykset siltä ajalta, kun nuorisoseuraväki ei
vielä tuntenut jazzia, shimmyä j.n.e. Kun tätä nuorisoseuran taloa
noin kahdeksantoista vuotta sitten ruvettiin puuhaamaan, nousi
seurakunnan papisto hanketta vastaan haukkuen
raamatunselityksissä ja saarnoissakin tulevan talon Baalin
temppeliksi, joka tulisi levittämään riettautta ja epäsiveellisyyttä
ympäristöön. Tämän pitäjän papisto ei vieläkään loista erikoisella
vapaamielisyydellään, se kirkottelee synnyttäneet naiset ja seuraa
yleensä kirkkolain kaikkein vanhimpiakin pykäliä. Oltakoon
nuorisoseurasta mitä mieltä tahansa, niin varmaa kaikessa
tapauksessa on, etteivät savolaiset nuoret miehet olisi käyneet
yöjalassa ainakaan sen vähemmän, vaikka nuorisoseuran talo
papiston vastustuksen vuoksi olisi jäänyt rakentamattakin.

Nyt tämä synninalho on kelvannut kirkoksi. Sattui näet niin

hullusti, että seurakunnan kirkko nelisen vuotta sitten paloi, ja sen
vuoksi saarnaavat samat papit, jotka aikoinaan pauhasivat tätä
epäjumalan temppeliä vastaan, nyt samassa talossa. "Niin muuttuu
maailma, Eskoni", sanoi nummisuutarin Topias.

Se kirkkojuttu on jakanut tämän pitäjän niin, että entisistä

puoluerajoistakaan ei kaikistellen tahdo saada selvää. Siinä ovat
menneet hiukan sekaisin yksin maailmanvallankumouksellisetkin. Nyt
jakaantuvat pitäjäläiset pikemmin asuinpaikkansa kuin puolueen
mukaan. On olemassa kolme leiriä, ja jokainen kulmakunta tahtoo
välttämättä kirkon omaan kyläänsä..

Nämä vuodet kirkon palon jälkeen on riidelty ja räisketty, käyty

maaherrat, tuomiokapitulit ja valtioneuvostot. Ja tulokseksi on saatu,
että vanha pitäjä on nyt tavallaan jaettu kolmeen seurakuntaan,
joista yhdelläkään ei ole kirkkoa ja vain yhdellä on papit. Siis
tosiasiassa on edelleenkin vain yksi lammashuone ja kaksi paimenta,
niinkuin ennenkin. Kerran äkämystyivät vanhan seurakunnan jäsenet
ja erosivat tuhatkaupalla kirkosta, mutta suurin osa on hissukseen
hiipinyt takaisin "Aaprahamin helmaan". Ja edelleen pidetään
kokouksia, joissa eivät merkitse mitään valkoisuus ja punaisuus —
vanhat rotumerkit… vaan sen- ja senkirkkoisuus. Lukuisain
valituksien ja asiapaperien alla on hyvässä sovussa äkkijyrkkien,
vaaleanpunaisten ja vitivalkoisten nimiä.

Me istuimme yhtenä iltana kauan aikaa pihamaalla pihlajien alla

vanhan tuttavani, entisen Riätälin Jussin kanssa ja resuneerasimme
tästä kirkkoasiasta. Tätä miestä kutsuttiin ennen poikuus- ja
nuoruusvuosinaan, jolloin kesät yhdessä juoksentelimme, vain
Riätälin Jussiksi. Hänen isänsä oli räätäli, kummankaan sukunimeä ei
löytynyt muualla kuin kirkonkirjoissa ja veroluetteloissa. Nyt on
Riätälin Jussi jo saanut pitäjässä yleisesti tunnetun sukunimenkin,
mutta minä kutsun häntä vain vanhalta muistilta, kuten mainittu.
Tämä Jussi oli 22 vuotta sitten perustamassa kirkonkylän
työväenyhdistystä erään sakin kanssa, johon allekirjoittaneellakin
kuusitoistavuotisena nallikkana oli kunnia kuulua. Me uskoimme
silloin seisovamme lujasti sosialismin pohjalla ja lienee seistykin,
koskapa samainen yhdistys yhä edelleenkin elää ja vaikuttaa n.s.
noskelaisena kommunistisen sekamelskan keskellä. Kun kommunistit
alkoivat siinä rikuneerata, erotti yhdistys heidät heti ensimmäisen
näytöksen jälkeen, niin ettei jäänyt siementäkään, ja siten on
yhdistys lujasti pysynyt isäinsä uskossa.

Niin, tämä Riätälin Jussi on siinä kirkkoasiassa vanhan

seurakunnan pomomiehiä, niinkuin kunnan asioissa yleensäkin. Hän
nauttii pitäjässä suurta luottamusta ja on monien muitten
pienempien hommien ohella kunnanvaltuuston puheenjohtaja.

Hän sanoi minulle, että riidellään kuinka kauan hyvänsä, mutta

kirkon pitää tulla entiselle paikalle, eikä sitä saa kuljettaa mihinkään
syrjäkyliin. Ja jos luulevat nurkkakuntalaiset kannattavan Herran
temppeleitä rakennella, niin tehkööt — se ja se vieköön — vaikka
joka kylään, mutta pitää se heillekin tehdä.

— Mutta ethän sinä, veliseni, tunnu niin kirkon kipeältä, uskalsin

minä huomauttaa Jussin luennon loputtua, — ettei se laitos joutaisi
sinusta nähden muuannekin. Tulee vain kuluja rakennuspuuhista ja…

— Tulkoon, kyllä ne kestetään. En minä kirkkoa tarvitse, mutta

niitä on ukkoja ja akkoja, jotka tarvitsevat, ja minnekäs ne rengit ja
piiatkaan riiuulleen tulisivat, jollei kirkolle. Minä en käy kirkossa,
mutta en katso kieroon niitä, jotka käyvät. Sitäpaitsi on tämä meidän
puoli niin järjestetty, että ihmiset tulevat pyhinä liikeasioissaan
kirkolle, arkisin kun on leivän edestä aherrettava. Siinä sitten tulevat
sekä hengelliset että ruumiilliset asiat toimitetuksi saman tien.
 — Mutta vanhana sosialistina ei sentään luulisi…

— Kyllä minä sen virren olen kuullut. Käyppäs kerran kirkon

kokouksessa, niin näet siellä niin noskensa kuin kommunistinsa
suuna-päänä liehtomassa syrjäkyläseurakuntain puolesta. Tämä on
nyt meillä päivän kysymys, ja siihen sekaantuvat kaikki, niin
uskovaiset kuin uskottomatkin, ja tämä asia ajetaan päähän asti,
tulkoon se sitten milloin tulee ja minkälainen tulee. Vanhat
puoluetoveritkin ovat nyt joutuneet vastakkain. Luuletko sinä
nurkkakuntaharrastusten poistuneen kansasta niin vain kuin
puhallettuina? So so, poika, oman tuvan nurkalta sen pitää kirkon
näkyä. Ei tässä ole niinkään paljon kysymys itsestään kirkosta kuin
siitä, kenen paidassa kaulus kestää, kuten täällä Savossa sanotaan.

— Niin, niinpä taitaa olla, piti minun jo myönnytellä, — ihmisillä on

omat pienet harrastuksensa, eivätkä ne taida niin vaarallisia ollakaan
kuin vielä vuosikymmen sitten uskoteltiin.

— Johan nyt. Jollei meillä ole sen pahempaa vihollista kuin

nykyinen kirkko, niin kyllä selvitään. Annetaan ihmisten pitää päänsä
ja käydä kirkossa, jos heitä kerran haluttaa. Enemmän ne muutenkin
käyvät kirkolla kuin kirkossa.

Minun täytyi myöntää, että Jussin todisteluissa oli logiikkaa,

selkeätä ja kansanomaista. On aina vähän vaarallista ottaa asioita
liian yksipuolisesti. Pitää ymmärtää toistaan, sillä tavoin sitä
eteenpäin päästään, eikä sokeasti päätä seinään puskemalla oman
vakaumuksen puolesta. Mutta toiselta puolen: kunpa karttulaiset
sopisivat ja tekisivät kolme kirkkoa, olisihan sekin myönnytys toisten
vakaumukselle.
X.

Me istuimme Tolos-Taavetin kanssa ongella.

Tämä Taavetti on niitä mielikuvitusihmisiä, joita savolaisissa on

runsaasti. Ja joissakin erikoisissa tilanteissa on hän ollut runoilijakin.
Hän on nykyään kunnan hommissa ja kunta on uskonut hänelle
raittiudenvalvojan viran, minkä vuoksi hänen yksityiselämänsä
luonnollisesti on nuhteeton ja kaiken epäilyksen ulkopuolella.

Niin, mielikuvitusta savolaisissa löytyy, varsinkin kun tämä heimo

pitää kalastusta ja metsästystä tärkeänä sivuelinkeinonaan. Kaikkikin
Suomen kansan kalastajat ja metsästäjät ovat tunnetusti ja
tunnustetusti mielikuvitusihmisiä, oikeita hengen jättiläisiä tässä
suhteessa. Allekirjoittanut näki vuosia kahdeksan, yhdeksän
taaksepäin siperialaisen talonpojan vetelevän maalle hirveitä köriläitä
Ob-joesta, ja hänelläkin oli tapana punnita saaliinsa, mutta
siperialainen talonpoika oli onneton arki-ihminen, joka sanoi painon
vieraalle naulan päälle. Sellaiseen anteeksiantamattomaan
virheeseen ei suomalainen kalastaja tee itseään koskaan syypääksi.
Hänelle eivät luodit ja painot ole merkitseviä muuta kuin siinä
tapauksessa, että hän joutuu ostamaan kaloja näyttääkseen kotona
oikean Pietarin kalansaaliin, mikä niin sanotulle urheilukalastajalle
tapahtuu sangen usein. Silloin tutkii hän puntarin viirut visusti ja on
mieluummin taipuvainen painoa vähentämään kuin enentämään.
Mutta kertoessaan kaupungissa kesälomansa aikaisista saaliista
mittaa hän jo eri tavalla. Hän on jo silloin päässyt taas
mielikuvituksen maailmoihin.

Tämä Tolos-Taavetti, jonka kanssa me istuimme ahvenheinikon

rinnassa, oli vanha kalamies ja eränkävijä. Parhaimpana
heinäntekoaikana oli hän valmis heittämään viikatteensa ja
lähtemään vieraan mukana ahvenheinikolle, ja heti sinne päästyään
oli hänellä tarina valmiina eilisiltaisesta kalansaaliista: he kun pojan
kanssa olivat tunnin kuluessa vedelleet viisitoista kiloa
köriläsahvenia. Eikä Taavetti yhtään hätkähdä, vaikka eukko illallista
syödessä sanoa tokaiseekin:

— Olivathan ne tuon pojan kanssa eilen illallakin ongella, mutta

eipä tuolta kunnolle keittoa tullut. Minkä lienevät tuoneet
parikymmentä sormenmittaista rassia.

Taavetti katsoo vain hiukan halveksivasti vaimoonsa, ikäänkuin

tahtoen sanoa, että on siinä ihminen, joka ei ymmärrä kalastuksen
päälle mitään.

Me imemme kumpainenkin piippuamme, minä hiukan

kärsimättömästi, sillä kala ei ala näpätä, mutta Taavetti on aivan
rauhallinen, hänen kasvoillaan asuu suorastaan profeetallisen tyyni
ilme.

— Kyllä se oli eilen tuloa, selittää hän. — Me ei tahdottu keretä

nyppiä niitä, pojan moskulakin veteli kuin huutolaispoika mykyjä
padasta. Eivät näy vielä olevan syönnillään, niillä on oma ateria-
aikansa ahvenillakin. Sitten kun ne rupeavat toplaamaan, niin siinä
on ihan hukassa.

Sitten kääntyy puhe vanhoihin asioihin. Me olemme Taavetin

kanssa entisiä eräveikkoja. Samoilimme ennen metsiä ja saimme
jonkun teiren tai metson, kun sattui, ja olimme saamattakin, mikä
tapahtui ainakin yhtä usein. Taavetti muistelee noita vanhoja retkiä
ja näyttää innostuvan muistoista.

— Muistatko, kun tuosta Lapinmäeltä ammuit metson. Se juutas

koetti kiertää puunrunkoa, mutta sinä narrasit esille ja paukautit
alas. Oli se aika vonkale, eikö se painanut kymmenkunta kiloa,
vanha ukonkarilas, mutta kyllä kai se oli rasvainen?

— Oli se, myönnyttelin minä, vaikka valitettavasti en muistanut

koko tapauksesta mitään. Enkä minä suinkaan voi moittia muistiani
metsästysasioissa. Päinvastoin tahdon eräseikkailuita muistaa vähän
liikaakin. Mutta hyvä näin, tätä metsojuttua kun kehitellään, niin
syntyy siitä oiva historia lisää kokoelmiin.

— Meillä taisi olla siltä reisulta palatessa kolmattakymmentä teertä

ja neljä metsoa, muisteli Taavetti.

— Niin taisi olla, muistelin minä mukana, vaikka toden

tunnustaakseni ei minulla koskaan eikä kenenkään kanssa ole ollut
sellaista eräonnea.

Muistuupa tässä mieleeni, että Taavetin äiti, viidenkahdeksatta

vanha muori, oli hiljan käynyt luonani ja kysellyt, olinko ollut
Taavettia tapaamassa, me kun ennen aina olimme yhdessä metsällä
ja kannoimme niin tuhottomasti lintuja kotiin. Hänkin oli
mielikuvitusihminen, mutta mikäs kumma se, kun oli monta poikaa
ja kaikki metsänkävijöitä. Taavetin vaimo sensijaan näkyi olevan arki-
ihminen huolimatta siitä, että hänellä oli miehenä kalastaja ja
metsästäjä. Toiset ihmiset ovat parantumattomia, heihin ei saa
runollisuutta väkisenkään.

Sitten muisti Taavetti, että me olimme ajaneet hirveä näillä main

yhtenä syksynä. Tämä rantapuoli oli ollut jäässä, ja hirvi oli juossut
jäätä myöten juuri tuohon Naparinsaareen, ja me olimme hilpaisseet
perässä. Mutta sitten oli tullut Naparin toisella puolen sula, hirvi oli
puulautunut järveen ja uinut matkoihinsa.

— … ja olisi me ammuttu, vaikka se ja se olisi ollut, jos hollille olisi

päästy, lopetti Taavetti jännittävän kertomuksensa.

Eikä hän edes kysynyt minun mielipidettäni siitä ampumisasiasta,

hän oli muutenkin varma minun myönnytyksestäni. Ja tietysti me
olisi ammuttu, selvähän se, mutta pahinta asiassa on, etten minä
milloinkaan ole nähnyt hirveä muuta kuin täytettynä
eläintieteellisissä kokoelmissa. Sitäpaitsi silloin, kun edelläkerrotun
olisi pitänyt tapahtua, olin minä koulupojan ominaisuudessa
paikkakunnalta poissa aina elokuun lopusta lähtien, eikä Naparin ja
mantereen väli ole jäätynyt minun ja tuskin Taavetinkaan muistin
aikana elokuussa. Kuitenkin on tämä hyvä juttu ja sopii kerrottavaksi
hauskassa seurassa, varsinkin kun siihen liittää pienen episodin
hirven potkaisusta y.m. Paikallisuutta sopivasti muuttamalla käy se
täydestä missä hyvänsä ja kenen suussa tahansa.

Niin, palatakseni pääasiaan, oli meillä järveltä tultua ahvenia

kahdeksatta kiloa. Ne rupesivat syömään kuin peijakkaat siinä
Taavetin tarinan aikana. Tahtoivat kai näyttää vieraalle, että ei sitä
tarvitse juttuja keksiä, annetaan aiheellista kerrottavaa. Mutta
valitettavasti ei aiheellisessa ole paljoa kertomista. Tosi on niin pian
sanottu. Uskoneeko joku sitten tätäkään totuutta?
XI.

Onpa oikein jeevelin kuuma päivä.

Me lojuimme poikien kanssa auringossa Lehmisalmen kalliolla, ja

nyt kirvelee nahkaa. Se kun ei tämä ihminen osaa nauttia mistään
kohtuudella. Jos sillä on onnea ja hyvyyttä, niin se ei kykene
käyttämään sitä taiten; jos sitä taas joskus onnettomuus kohtaa, niin
se kahmaisee senkin kaikki kerrallaan ja näyttää surkeammalta kuin
tarvitsisikaan. Kohtuus kaikessa, hyvät ystävät!

Meitä seurasi tosiaankin onni: sellainen aurinkokylpy, ja sitten

Puroniemen katiskasta vakallinen hauenpuria. Niistä tehtiin oikein
maalaismallinen kalakeitto. Liekö tullut syötyä liiaksi, koska niin
mukavasti vetää kyljelleen. Mutta maalle ei ole tultu raakamaan, uni
ei saa voittaa. Korkeintaan sopii viskautua sohvalle pitkäkseen ja
ottaa käsiinsä viimeinen sanomalehti. Se riesa täälläkin on
siedettävä, kun posti, onneton, tulee joka arkipäivä.

Sohva on maalainen, oikein tunnelmallinen, puinen ja seinään päin

kalteva. Siinä tulee nöyrälle mielelle ja alkaa vihellellä hiljakseen: En
oo liian pieni lapseks' Jumalan…
 Mistä nyt johtuikaan mieleeni juuri tuo lenseä laulelma? Ehkä siksi,
että kuulin sen kerran harvinaisessa tilaisuudessa. Teenpä taas
syrjähypyn — sitähän tämä on koko kertoelma — ja juttelen.

Oli rauhaisa syyskuun aamu Suomen tasavallan pääkaupungissa.

Ihmissydäntä lämmittävä tunnelma näytti vallanneen koko luonnon.
Kadulla ei kuulunut edes esivallan jykeviä askeleita. On aivan
tavallinen ilmiö, että kello 3—6 aamulla ei Helsingissä ole esivaltaa.
Niin, täsmällisesti sanottuna: se on kyllä, mutta ei silloin kanna
miekkaa, tahi nykyaikaisesti puhuen: kapulaa. Yön sato on korjattu
talteen, ja esivalta lepää. Kertomukseen kuuluvana aamuhetkenä
näkyi vain siellä täällä joku yksinäinen kadunlakasijamummo
heiluttelemassa luutaansa, muuten vallitsi Saharan erämaan rauha.

Meitä vaelsi kaksi aamukulkijaa kotiansa kohti myöhäiseltä

vierailulta. Me nautimme luonnon sydämen sykähtelystä ja varhaisen
syysauringon kirkkaudesta. Käyskelimme pitkin Aleksanterinkatua.
Kuinka ollakaan, sattui tiellemme henkilö, joka nähtävästi myös oli
ollut yksinäinen vaeltaja, mutta väsynyt matkallaan Mikon ja Aleksin
kulmaan. Hän oli jostakin syystä äärettömän liikutettu, nuokkui
istuallaan erään liikkeen portailla, ja näytti hänellä siinäkin
asennossa olevan täysi työ hallita jumalattoman pitkää ja paksua
ruhoaan. Tämä suuri kansalainen — noin silmämäärällä mitaten
tasavallan suurimpia — lauloi vienolla ja tunteellisella äänellä: "En oo
liian pieni lapseks' Jumalan." Aamun armaudessa vaikutti tämä laulu
meihin erittäin tunnelmallisesti. Senpä vuoksi se vielä nytkin, parin
vuoden kuluttua kangastelee mielessä hetkenä, jolloin tukevan
kalakeiton perästä loikoilen vanhalla sohvalla ja koetan silmäillä
sanomalehtiä päästäkseni selville, mitä poliittisessa maailmassa
puuhataan.