Download the Full Version of the Ebook with Added Features ebookname.

com

Code of Practice for Programme Management In the

Built Environment 1st Edition Ciob (The Chartered
Institute Of Building)

https://ebookname.com/product/code-of-practice-for-
programme-management-in-the-built-environment-1st-edition-
ciob-the-chartered-institute-of-building/

OR CLICK HERE

DOWLOAD NOW

Download more ebook instantly today at https://ebookname.com

Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) available
Download now and explore formats that suit you...

Internal Marketing Chartered Institute of Marketing 1st

Edition Pervaiz K. Ahmed

https://ebookname.com/product/internal-marketing-chartered-institute-
of-marketing-1st-edition-pervaiz-k-ahmed/

ebookname.com

Building Revolutions Applying the Circular Economy to the

Built Environment 1st Edition Dave Cheshire (Author)

https://ebookname.com/product/building-revolutions-applying-the-
circular-economy-to-the-built-environment-1st-edition-dave-cheshire-
author/
ebookname.com

Traditional Islamic Principles of Built Environment Hisham

Mortada

https://ebookname.com/product/traditional-islamic-principles-of-built-
environment-hisham-mortada/

ebookname.com

Handbook of Meta analysis in Ecology and Evolution Julia

Koricheva (Editor)

https://ebookname.com/product/handbook-of-meta-analysis-in-ecology-
and-evolution-julia-koricheva-editor/

ebookname.com
The Journey from Music Student to Teacher A Professional
Approach Michael Raiber

https://ebookname.com/product/the-journey-from-music-student-to-
teacher-a-professional-approach-michael-raiber/

ebookname.com

To Broadway To Life The Musical Theater of Bock and

Harnick 1st Edition Philip Lambert

https://ebookname.com/product/to-broadway-to-life-the-musical-theater-
of-bock-and-harnick-1st-edition-philip-lambert/

ebookname.com

Contemporary Coding Techniques and Applications for Mobile

Communications 1st Edition Onur Osman

https://ebookname.com/product/contemporary-coding-techniques-and-
applications-for-mobile-communications-1st-edition-onur-osman/

ebookname.com

The A Exams Guide Preparation Guide for the CompTIA

Essentials 220 602 220 603 and 220 604 Exams Testtaker s
Guide Series 2nd Edition Christopher A. Crayton
https://ebookname.com/product/the-a-exams-guide-preparation-guide-for-
the-comptia-essentials-220-602-220-603-and-220-604-exams-testtaker-s-
guide-series-2nd-edition-christopher-a-crayton/
ebookname.com

Speaking truths to power policy ethnography and police

reform in Bosnia and Herzegovina 1. ed Edition Blaustein

https://ebookname.com/product/speaking-truths-to-power-policy-
ethnography-and-police-reform-in-bosnia-and-herzegovina-1-ed-edition-
blaustein/
ebookname.com
Corneal Collagen Cross Linking 1st Edition Farhad Hafezi

https://ebookname.com/product/corneal-collagen-cross-linking-1st-
edition-farhad-hafezi/

ebookname.com
Code of Practice for
Programme Management
in the Built Environment
Code of Practice
for Programme
Management in the
Built Environment
This edition first published 2016
© 2016 by John Wiley & Sons, Ltd

Registered Office
John Wiley & Sons, Ltd, The Atrium, Southern Gate, Chichester, West Sussex, PO19 8SQ, United Kingdom

Editorial Offices
9600 Garsington Road, Oxford, OX4 2DQ, United Kingdom
The Atrium, Southern Gate, Chichester, West Sussex, PO19 8SQ, United Kingdom

For details of our global editorial offices, for customer services and for information about how to apply for permission
to reuse the copyright material in this book please see our website at www.wiley.com/wiley‐blackwell.

The right of the author to be identified as the author of this work has been asserted in accordance with the UK Copyright,
Designs and Patents Act 1988.

All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by
any means, electronic, mechanical, photocopying, recording or otherwise, except as permitted by the UK Copyright, Designs and
Patents Act 1988, without the prior permission of the publisher.

Designations used by companies to distinguish their products are often claimed as trademarks. All brand names and product
names used in this book are trade names, service marks, trademarks or registered trademarks of their respective owners.
The publisher is not associated with any product or vendor mentioned in this book.

Limit of Liability/Disclaimer of Warranty: While the publisher and author(s) have used their best efforts in preparing this book,
they make no representations or warranties with respect to the accuracy or completeness of the contents of this book and
specifically disclaim any implied warranties of merchantability or fitness for a particular purpose. It is sold on the understanding
that the publisher is not engaged in rendering professional services and neither the publisher nor the author shall be liable for
damages arising herefrom. If professional advice or other expert assistance is required, the services of a competent professional
should be sought.

Library of Congress Cataloging‐in‐Publication Data

Names: Chartered Institute of Building (Great Britain), author.

Title: Code of practice for programme management in the built environment / The Chartered Institute of Building.
Description: Chichester, UK ; Hoboken, NJ : John Wiley & Sons, 2016. | Includes bibliographical references and index.
Identifiers: LCCN 2015051191| ISBN 9781118717851 (pbk.) | ISBN 9781118717844 (epub)
Subjects: LCSH: Building–Superintendence–Great Britain. | Project management–Great Britain.
Classification: LCC TH438 .C46 2016 | DDC 658.4/04–dc23
LC record available at http://lccn.loc.gov/2015051191

A catalogue record for this book is available from the British Library.

Wiley also publishes its books in a variety of electronic formats. Some content that appears in print may not be available in
electronic books.

Cover Image: Rawpixel Ltd/Getty

Set in 10/13pt Franklin Gothic by SPi Global, Pondicherry, India

1 2016
Contents

Foreword ix
Acknowledgements xi
List of Figures xiii
Working Group (WG) of the Code of Practice for
Programme Management xv
Summary of Key Terminology xvii

Introduction 1
Building information modelling (BIM)
and programme management 4
chapter

1 The Context of Programme

Management5
1.1 Definitions of projects, programmes and portfolios 5
1.2 Understanding programme management:
is there a programme? 10
1.3 Programme management in the built environment 10
1.3.1 Corporate social responsibility (CSR) 12
1.3.2 Sustainability and the environmental mandates 13
1.3.3 Ethics in programmes: business and professional 13
1.3.4 Health and safety standards and requirements 13
1.4 Types of programmes 13
1.5 Range and scope of programmes 14
1.6 Need for programme management 15
1.7 Programme management process and stages 15
1.8 Programme organisation structure 18
1.8.1 Types of clients who may initiate programmes 18
1.8.2 Client organisation structure 20
1.8.3 Programme management structure 21
1.8.4 Business partners 23
1.8.5 Stakeholders 23
1.9 Portfolio management 25

v
Contents

chapter

2 Stage A: Inception
2.1 Purpose of stage
27
27
2.2 Stage outline 27
2.3 Stage organisation structure 29
2.3.1 Stage structure and relationships 29
2.3.2 Stage roles of key participants 29
2.4 Programme management practices 31
2.4.1 Strategic change 31
2.4.2 Funding policy and strategy/arrangements 35
chapter

3 Stage B: Initiation
3.1 Purpose of stage
37
37
3.2 Stage outline 37
3.3 Stage organisation structure 39
3.3.1 Stage structure and relationships 39
3.3.2 Stage roles of key participants 39
3.4 Programme management practices 42
3.4.1 Benefits management 42
3.4.2 Feasibility study 43
3.4.3 Funding arrangements 44
chapter

4 Stage C: Definition
4.1 Purpose of stage
47
47
4.2 Stage outline 47
4.3 Stage organisation structure 52
4.3.1 Stage overall structure and relationships 52
4.3.2 Stage roles of key participants 52
4.3.3 External environment and relationships:
mapping the landscape 57
4.4 Programme management practices 58
4.4.1 Scope management 58
4.4.2 Benefits management 60
4.4.3 Risk Management 60
4.4.4 Governance of programme management:
steering for success 64
4.4.5 Issues management 67
4.4.6 Time scheduling 67
4.4.7 Financial management 68
4.4.8 Cost management 69
4.4.9 Change control 72
4.4.10 Information management 72
4.4.11 Communication/stakeholder management 75
4.4.12 Quality management 77
4.4.13 Procurement and commercial management 78
4.4.14 Health and safety management 80
4.4.15 Sustainability/environmental management 80

vi
 Contents

chapter

5 Stage D: Implementation
5.1 Purpose of stage
83
83
5.2 Stage outline 83
5.3 Stage organisation structure 84
5.3.1 Stage structure and relationships 84
5.3.2 Stage roles of key participants 85
5.4 Programme management practices 89
5.4.1 Performance monitoring, control and reporting 90
5.4.2 Risk and issue management 90
5.4.3 Financial management 91
5.4.4 Change management 91
5.4.5 Information management 92
5.4.6 Stakeholder/communications management 92
5.4.7 Quality management 92
5.4.8 Procurement and commercial management 92
5.4.9 Health and safety management 93
5.4.10 Sustainability/environmental management 93
5.4.11 Transition management – projects closure 94

chapter

6 Stage E: Benefits Review and Transition

6.1 Purpose of stage
95
95
6.2 Stage outline 95
6.3 Stage organisation structure 97
6.3.1 Stage structure and relationships 97
6.3.2 Roles of key participants 97
6.4 Programme management practices 98
6.4.1 Benefits management 98
6.4.2 Benefits and dis‐benefits 100
6.4.3 Transition strategy and management 107

chapter

7 Stage F: Closure
7.1 Purpose of stage
109
109
7.2 Stage outline 109
7.3 Stage organisation structure 110
7.3.1 Stage structure and relationships 110
7.3.2 Stage roles of key participants 111
7.4 Programme management practices 112
7.4.1 Programme closure 112

Appendices115
T1 Vision Statement Template 115
T2 Programme Mandate Template 117
T3 Programme Brief Template 118
T4 Business Case Template 121
T5 Monthly Programme Report Template 125

vii
Contents

T6 Programme Highlight Report Template 126

T7 Benefits Profile Template 129
T8 Tracking Benefits: Benefits‐Monitoring Template 130
T9 Programme Closure Report Template 131
Key Roles: Skills and Competencies 133
Programme Management Case Studies 145
Case Study 1 – Example of a Vision‐Led Programme:
London Olympics 145
Case Study 2 – Example of an Emergent Programme:
High Street Retail Store Re‐branding 150
Case Study 3 – Example of an Emergent Programme:
Highways England 155

Bibliography 163
Index 165

viii
Foreword

The concept of programme management is relatively new in the built environment. Its
need, and continued growth, arises from the expectation that benefits obtained
through coordinated management of multiple linked projects are greater than the
sum of the individual project benefits. Therefore, programme management provides
a systemic approach to achieve common goals and overall benefits.
Having started its life as a public sector tool, programme management has been
g­aining popularity in the private sector. There are now a significant number of organi­
sations in both sectors, which are involved in the practice of programme management
either in the capacity of client, programme manager, or both.
There are a number of documents and publications currently available for the general
discipline of programme management. However, when it comes to the specific nature
of the built environment – in which there are growing numbers of large and significant
programmes – this new Code of Practice leads the way in being an authoritative
d­ocument for both public and private sector practitioners.
Developed by representatives from the major professional institutions associated
with construction and real estate, and from the key public sector organisations,
p­ractices and corporations involved with our industry, this document sets out best
practice for programme management in the built environment.
I strongly commend the effort by this cross‐institutional, public and private practice
working group, in leading the way to produce this excellent Code of Practice for our
industry. This will be of great value to all the associated clients, programme managers
and supply chain professionals, as well as all students of the subject and their men­
tors. The benefits should be felt by not only those practising in the United Kingdom
but also those globally, wherever programme management is gaining in importance
as a delivery tool for programmes within the built environment.

ix
Acknowledgements

This Code of Practice for Programme Management represents a continued effort over
a sustained period of time, under the stewardship of Roger Waterhouse FCIOB and
David Woolven FCIOB, to produce a practical document for a discipline which spans
many industries. Programme management has no single universal definition or
accepted standards, it aims to achieve benefits instead of just being time, cost and
quality efficient; there are various types and a plethora of associated procedures and
processes.
When the CIOB published the first edition of the Code of Practice for Project
Management for construction and development in 1992, it was unique in many ways
and has since found its place within our industry as an authoritative document. Its
popularity has led to successive editions. Now into its fifth iteration, this pioneering
document, I believe, will continue to serve the industry well.
This new Code of Practice for Programme Management, has similarly been prepared by
a broad representation of the industry, with contributions from built environment
s­pecialists and interdisciplinary cooperation between professional institutions which
represent our industry. I congratulate their perseverance and persistence in producing
this excellent document and thank them all for their valued assistance in the process.
A list of participants and the organisations represented is included in this book.
I would take this opportunity to extend a special note of thanks to Arnab Mukherjee
FCIOB, for giving the document its final shape and coordinating the editing process.

Chris Blythe
Chief Executive
Chartered Institute of Building

xi
List of Figures

0.1 Benefits cycle 2

0.2 Key output document at each stage 3
0.3 Key output document responsibility matrix 3
1.1 Establishing relatedness 7
1.2 Organisationally related projects 8
1.3 Key characteristics for projects, programmes and portfolios 9
1.4 Programme management in context 11
1.5 Programme delivery in built environment 12
1.6 Types of programmes 14
1.7 The programme’s life 16
1.8 Programme organisation structure 19
1.9 Stakeholder map – illustrative example 24
1.10 Portfolio management structure 25
2.1 Stage A: Inception 28
2.2 Stage A: Inception – Organisation structure 29
2.3 Programme delivery in the built environment 32
2.4 Olympic Delivery Authority – London 2012 33
2.5 Strategic change and strategic objectives by change type 34
2.6 Strategic objectives alignment. HSSE ‐‐ Health, Safety,
Security & Environment 35
3.1 Stage B: Initiation 38
3.2 Stage B: Initiation – organisation structure 40
3.3 Benefit delivery in three stages 42
3.4 Benefits categories 42
3.5 Example of graphical representation of benefits realisation over time 43
4.1 Stage C: Definition 48
4.2 Contents of the programme delivery plan 52
4.3 Stage C: Definition – organisation structure 53
4.4 Stakeholder map 58
4.5 Three‐ point estimate triangle 62
4.6 Estimation of uncertainty: illustrative example 63
4.7 S‐curve detailing the cumulative contingency requirement 63
4.8 Change management, risk management and reporting 65
4.9 Ability to impact and commitment to the change 66
4.10 Financial management roles and responsibilities 68
4.11 Programme budget for transport programme (example) 69
4.12 Delivery/project performance – programme EVM summary 70
4.13 Programme fiscal year performance (annual spend forecast) 71
4.14 Four‐year programme cost projection 71
4.15 Reporting integration 72
4.16 Full year programme expenditure example 73

xiii
Other documents randomly have
different content
hökkelinsä vieressä kyyröttävää neekeriä. Ne tulivat viivyttelemättä
ja sitoivat arabialaisen käskystä Baynesin ranteet ja nilkat aika
lujasti. Englantilainen vastusteli kiivaasti; mutta kun neekerit tai
arabialainenkaan eivät ymmärtäneet yhtään sanaa hänen
puheestansa, oli hänen turha väitellä heidän kanssaan. Sidottuaan
hänet he lähtivät majasta. Hänen jalosukuisuutensa Morison virui
pitkän aikaa miettien kamalaa kohtaloa, joka odotti häntä pitkien
kuukausien kuluessa, ennenkuin hänen ystävänsä ehtisivät kuulla
hänen tukalasta tilastaan ja toimittaa hänelle apua. Nyt hän toivoi,
että he lähettäisivät lunnaat, — hän maksaisi kernaasti koko
summan, johon hänet oli arvioitu, kunhan vain pääsisi tästä
loukosta. Ensin hän oli aikonut sähköttää asianajajilleen, etteivät
lähettäisi mitään rahoja, vaan ilmoittaisivat brittiläisen Länsi-Afrikan
hallintoviranomaisille ja vaatisivat lähettämään retkikunnan hänen
avukseen.

Hän nyrpisti inhosta ylimysnenäänsä, kun hänen sieraimiinsa

tunkivat hökkelin kamalat lemut. Likaisista ruohoista, joilla hän virui,
erittyi hikisten ruumiiden, mädäntyneen eläimellisen aineen ja
kaikenlaisten jätteiden hajua. Mutta pahin oli tulossa. Hän oli virunut
vain muutaman minuutin epämukavassa asennossa, johon hänet oli
heitetty, kun hän alkoi selvästi tuntea äkeää syyhymistä käsissään,
kaulassaan ja päälaellaan. Hän väänsi itsensä istuvaan asentoon
kauhistuneena ja inhoissaan. Kihelmöiminen levisi nopeasti muihin
ruumiinosiin, — se oli kiduttavaa, ja hänen kätensä olivat lujasti
köytetyt selän taakse!

Hän kiskoi ja tempoi siteitään, kunnes uupui; mutta hänen

toiveensa eivät olleet ihan turhat, sillä hän tiesi vähitellen
venyttävänsä silmua siksi paljon, että vihdoin kykenisi vetämään
toisen kätensä vapaaksi. Sitten tuli yö. Hänelle ei tuotu ruokaa eikä
juomaa. Odotettiinko hänen elävän vuosikauden tyhjästä?
Syöpäläisten puremat kävivät vähemmän ärsyttäviksi, vaikkeivät
vähälukuisemmiksi. Hänen jalosukuisuudelleen pilkahti toivonsäde
tästä turtumuksen oireesta, joka ennusti hänen ihonsa pian käyvän
tunnottomaksi. Hän tempoi vielä heikosti siteitänsä, ja sitten tuli
rottia. Jos syöpäläiset olivat inhoittavia, olivat rotat suorastaan
kauheita. Ne vilistivät hänen ruumiinsa yli, piipittivät ja tappelivat.
Vihdoin alkoi yksi nakertaa hänen korvaansa. Noituen ponnistausi
Morison istualleen. Rotat kaikkosivat. Hän sai työnnetyksi toisen
säärensä alleen ja pääsi polvilleen ja siitä yli-inhimillisellä
ponnistuksella pystyyn. Siinä hän seisoi hoiperrellen kuin juopunut,
ja kylmä hiki valui hänen otsaltansa. "Hyvä jumala!" jupisi hän. "Mitä
olen tehnyt ansaitakseni…" Hän vaikeni. Mitäkö hän oli tehnyt? Hän
ajatteli tyttöä, joka oli toisessa teltassa samassa kirotussa kylässä.
Hän, Baynes, sai palkan ansioistaan. Sen käsittäessään hän puri
leukansa lujasti yhteen. Hän ei enää koskaan valittaisi.

Sillä hetkellä hän erotti vihaisesti korostettuja ääniä

vuohennahkateltasta ihan läheltä sitä, jossa hän itse oli. Joukosta
kuului naisenkin ääni. Saattoiko se olla Miriamin? Kieli oli luultavasti
arabiaa, — hän ei ymmärtänyt siitä sanaakaan, mutta äänensävy oli
Miriamin.

Hän koetti keksiä jotakin keinoa vihjaistakseen tytölle olevansa

näin lähellä. Jos Miriam pääsisi irroittamaan hänen siteensä, voisivat
he yhdessä karata — mikäli tyttö niin halusi. Se ajatus sai hänet
hämille. Hän ei ollut varma Miriamin asemasta kylässä. Jos hän oli
mahtavan sheikin hellitty lapsi, niin hän luultavasti ei haluaisi karata.
Siitä oli saatava varma selvyys.
 Huvilassa hän oli usein kuullut Miriamin laulavan englantilaista
kansallishymniä God Save the King, My Dearin säestäessä pianolla.
Korottaen ääntänsä hyräili Baynes nyt sen säveltä. Heti hän kuuli
Miriamin äänen teltasta. Tyttö puhui nopeasti.

"Hyvästi, Morison", huusi hän. "Jos Jumala on armollinen, niin

kuolen ennen aamua; sillä jos tämän yön jälkeen vielä elän, olen
kuollutta kurjempi."

Sitten hän kuuli miehen äänen huutavan vihaisesti, senjälkeen

temmellyksen rytinää. Baynes kalpeni kauhusta. Hän tempoi jälleen
vimmatusti kahleitansa. Ne höllenivät. Hetkistä myöhemmin oli
toinen käsi vapaa. Toisen käden irroittaminen oli vain
silmänräpäyksen työ. Kumartuen hän päästi köyden nilkoistaan,
suoristausi ja hyökkäsi hökkelin ovea kohti, ehtiäkseen Miriamin luo.
Hänen astahtaessaan ulos yöhön kohosi iso neekerinretkale
sulkemaan häneltä tien.

*****

Milloin vaadittiin vauhtia, ei Korak luottanut muihin kuin omiin

lihaksiinsa, ja niinpä hän, heti kun Tantor oli turvallisesti vienyt hänet
maihin samalle puolen virtaa, jolla sheikin kylä sijaitsi, jätti ison
toverinsa ja kiepsahtaen puihin alkoi vinhasti kiitää etelään päin sille
suunnalle, missä ruotsalainen oli arvellut Miriamin olevan. Oli jo
pimeä hänen saapuessaan vaajavarustukselle, jota oli melkoisesti
lujitettu sen jälkeen, kun hän oli pelastanut Miriamin viheliäisestä
elämästä sen julmassa kehässä. Jättiläispuu ei enää levittänyt
oksiaan puisen suojavarustuksen yli; mutta tavallisia ihmiskätten
rakentamia puolustuslaitteita Korak tuskin pitikään esteinä. Irroittaen
köyden vyötäisiltään hän heitti silmukan erääseen varustuksen
teräväkärkisistä paaluista. Hetkistä myöhemmin kohosivat hänen
silmänsä esteen yli ja tarkkasivat kaikkea näköpiirissään. Ketään ei
ollut lähettyvillä, ja hinaten itsensä harjalle pudottausi Korak keveästi
maahan aitauksen sisäpuolelle.

Sitten hän alkoi salavihkaa etsiä kylässä. Ensiksi hän kääntyi

arabialaisteltoille nuuskien ja kuunnellen. Hän hiipi niiden taakse
vainuten jotakin merkkiä Miriamista. Eivät edes villit beduiinikoirat
kuulleet hänen käyntiänsä, niin hiljaa hän liikkui — varjona varjojen
lomitse. Tupakanhajusta hän arvasi arabialaisten polttelevan
telttainsa edustalla. Hänen korviinsa kuului naurunremakkaa ja sitten
kylän vastapäiseltä sivulta ennen tutunomaisen hymnin sävel: God
Save the King. Korak pysähtyi hämmästyneenä. Kukahan siellä oli?
Ääni oli selvästi miehen. Hän muisti nuoren englantilaisen, jonka oli
jättänyt samoamaan pitkin rantaa ja joka oli hävinnyt ennen hänen
palaamistansa. Hetkistä myöhemmin kuului vastaukseksi naisen ääni
— Miriamin ääni, — ja toimintahalun kiihdyttämänä suhahti Korak
nopeasti näitä kahta ääntä kohden.

Kun ilta-ateria oli syöty, oli Miriam mennyt olkivuoteelleen sheikin

teltan vaimolaosastoon, pieneen, parilla arvottomalla persialaisella
matolla eristettyyn peränurkkaan. Siellä hän oli ennen asunut
yksinään Mabunun kanssa, sillä sheikillä ei ollut vaimoja. Eivätkä
olosuhteet nytkään, hänen oltuaan vuosikausia poissa, olleet
muuttuneet, — hän oleskeli taaskin kaksistaan Mabunun kanssa
vaimojen osastossa. Sitten saapui sheikki ja työnsi verhot sivulle.
Hän tuijotti suojan hämärään valoon.

"Miriam!" huusi hän. "Tule tänne."

Tyttö nousi ja tuli etutelttaan. Sen sisustaa valaisi tulen loimu. Hän
näki Ali ben Kadinin, sheikin velipuolen, istua kyyhöttävän matolla,
tupakoiden. Sheikillä ja Ali ben Kadinilla oli ollut sama isä, mutta
jälkimäisen äiti oli ollut orjatar — neekerinainen länsirannikolta. Ali
ben Kadin oli vanha, ruma ja melkein musta. Tauti oli syönyt hänen
nenänsä ja osan toista poskea. Hän kohotti päätänsä ja irvisti, kun
Miriam astui sisälle.

Sheikki viittasi peukalolla Ali ben Kadinia kohti ja sanoi Miriamille:

"Alan käydä vanhaksi. Minä en elä enää kauan. Senvuoksi olen

antanut sinut veljelleni Ali ben Kadinille."

Siinä kaikki. Ali ben Kadin nousi ja astui tyttöä kohti. Miriam
kavahti kauhistuneena. Mies tarttui häneen vyötäisiltä.

"Tule!" käski hän ja laahasi hänet sheikin teltasta omaansa.

Heidän mentyänsä sheikki päästi röhönaurun. "Kun lähetän tytön

muutaman kuukauden perästä pohjoiseen", jupisi hän itsekseen,
"niin tietävät, mikä on palkka Amor ben Khadurin sisarenpojan
tappamisesta."

Ali ben Kadinin teltassa Miriam uhkasi ja rukoili, mutta turhaan.

Hirveä vanha sekarotuinen puhui ensin hyväileviä sanoja, mutta kun
Miriam purki hänelle kaiken kauhunsa ja inhonsa, raivostui hän,
hyökkäsi tyttöön käsiksi ja kaappasi hänet syliinsä. Kahdesti Miriam
riuhtaisihe hänestä irti, ja yhdellä niistä väliajoista, jolloin hänen
onnistui välttää hätyyttäjäänsä, hän kuuli Baynesin hyräilevän
säveltä, jonka tiesi olevan aiotun hänen korviensa kuultavaksi.
Miriamin siihen vastatessa hyökkäsi Ali ben Kadin jälleen hänen
niskaansa. Tällä kertaa hän raahasi tytön telttansa peräsuojaan,
jossa kolme neekeritärtä tylsän välinpitämättömästi katseli heidän
silmiensä edessä esitettävää murhenäytelmää.
 Kun hänen jalosukuisuutensa Morison näki mustan jättiläisen
suuren ruhon tukkivan häneltä tien, täytti hänen pettymyksensä
hänet eläimellisellä raivolla, joka muutti hänet villipedoksi. Kiroten
hän karkasi miehen kimppuun paiskaten hänet ruumiinsa painolla
tantereelle. Siinä he kamppailivat; neekeri yritti vetää veistänsä
tupesta, valkoihoinen taas koetti kuristaa neekeriä hengiltä.

Baynesin sormien puristus tukehdutti avunhuudon, jonka toinen

olisi kernaasti päästänyt ilmoille; mutta sitten onnistui neekerin
paljastaa aseensa, ja hetkistä myöhemmin tunsi Baynes teräksen
viiltävän olkapäätänsä. Musta mies iski iskemistänsä. Valkoihoinen
irroitti toisen kätensä neekerin kurkusta. Hän hapuili jotakin heitto-
tai lyömäasetta tanterelta vierestään, ja vihdoin hänen sormiinsa
osui kivi, jonka hän kaappasi kouraansa. Kohottaen sen
vastustajansa pään yli mäjäytti jalosukuinen Morison hirvittävän
iskun. Heti herpautui neekeri huumaantuneena. Baynes antoi sille
vielä kaksi iskua. Sitten hän hypähti pystyyn ja juoksi
vuohennahkaista telttaa kohti, josta oli kuullut hätääntyneen
Miriamin äänen.

Mutta hänen edellään oli jo toinen. Puettuna ainoastaan

leopardinnahkaansa ja nivusvaatteeseensa sujahti Korak, Tappaja,
varjoon Ali ben Kadinin teltan taustalle. Sekarotuinen oli juuri
raahannut Miriamin peräkammioon, kun Korakin terävä veitsi viilsi
kuutta jalkaa pitkän raon teltan seinään ja apinamies kookkaana ja
voimakkaana ryntäsi sisälle hämmästyneiden henkilöiden silmien
eteen.

Miriam näki ja tunsi hänet samassa silmänräpäyksessä kun hän

astui sisälle. Neidon sydän sykähti ilosta ja ylpeydestä, kun hän sai
jälleen nähdä ylvään, jaloryhtisen olennon, jota oli niin kauan
kaivannut.

"Korak!" huudahti hän.

"Miriam!" Nuorukainen lausui tämän ainoan sanan hyökätessään

kummastuneen Ali ben Kadinin kimppuun. Kaikki kolme neekeritärtä
karkasivat parkuen yömatoiltaan. Miriam koetti estää niitä
lähtemästä, mutta ennenkuin hän siinä onnistui, olivat säikähtyneet
neekerinaiset syöksyneet Korakin teltan seinään tekemästä
halkeamasta ja juosseet kirkuen kylälle.

Tappajan sormet puristuivat kerran inhoittavan Alin kurkkuun,

kerran upposi hänen puukkonsa miehen saastaiseen sydämeen — ja
Ali ben Kadin virui kuolleena telttansa lattialla Korak kääntyi Miriamia
kohti, ja samalla hetkellä hyppäsi esille verinen, repaleinen ja
pörröinen hahmo.

"Morison!" huudahti tyttö.

Korak kääntyi tulijaan päin. Hän oli juuri aikonut ottaa Miriamin
syliinsä, unohtaen kaikki, mitä oli saattanut tapahtua siitä ajasta, kun
viimeksi oli tytön nähnyt. Nyt palautti nuoren englantilaisen tulo
hänen mieleensä kohtauksen, jonka hän oli nähnyt pienellä
aukeamalla, ja haikean epätoivon hyöky kuohahti apinamiehen yli.

Ulkoa kuului jo äskeisten kolmen neekerinaisen alkuunpaneman

hälytyksen huutoja. Miehiä juoksi Ali ben Kadinin telttaa kohti.
Silmänräpäystäkään ei saanut hukata.

"Nopeasti!" huusi Korak kääntyen Baynesia kohti, joka vielä oli

tuskin tajunnut, seisoiko hän ystävän vai vihollisen edessä.
 "Viekää hänet telttojen taitse vaajavarustukselle. Tässä on köyteni.
Sen avulla voitte kiivetä aidan yli ja päästä pakoon."

"Entä sinä, Korak?" kysyi Miriam.

"Minä jään", vastasi apinamies. "Minulla on asiaa sheikille."

Miriam olisi viipynyt, mutta Tappaja tarttui heihin kumpaankin

hartioista ja sysäsi heidät seinän halkeamasta ulos pimentoon.

"Juoskaa nyt minkä jaksatte", kehoitti hän ja kääntyi kohtaamaan

ja pidättämään niitä, joita etupuolelta tulvi telttaan.

Apinamies taisteli hyvin — paremmin kuin koskaan ennen; mutta

ylivoima oli hänellekin liian suuri, vaikka hän voitti, mitä enimmin
halusi — aikaa englantilaiselle paeta Miriamin kanssa. Sitten hän
sortui monilukuisen joukon edessä, ja muutamaa minuuttia
myöhemmin vietiin hänet sidottuna ja vartioituna sheikin telttaan.

Vanhus silmäili häntä ääneti pitkän aikaa. Hän koetti mielessään

etsiä kyllin julmaa kidutusmuotoa, jotta se tyydyttäisi hänen raivonsa
ja vihansa miestä kohtaan, joka jo toistamiseen riisti häneltä
Miriamin. Ali ben Kadinin tappaminen ei häntä paljoa suututtanut,
sillä olihan hän aina vihannut isänsä inhoittavan orjattaren
inhoittavaa poikaa. Mutta isku, jonka hän itse oli tältä alastomalta
valkoiselta soturilta kerran saanut, lisäsi virikettä hänen raivoonsa.
Hän ei voinut keksiä mitään riittävää rangaistusta moisille rikoksille.

Mutta hänen istuessaan siinä ja katsellessaan Korakia keskeytti

äänettömyyden viidakosta suojavarustuksen takaa kuuluvan norsun
toitotus. Hymyn häivä värähti Korakin huulille. Hän käänsi päätänsä
hiukkasen siihen suuntaan, mistä ääni oli kuulunut, ja sitten
purkautui hänen huuliltaan matala, kaamea mörinä. Yksi häntä
vartioivista neekereistä sipaisi häntä keihäänsä varrella suulle; mutta
kukaan heistä ei tiennyt hänen huutonsa merkitystä.

Viidakossa heristi Tantor korviaan, kun Korakin kutsu niihin osui.

Se lähestyi vaajavarustusta, nosti kärsänsä sen yli ja haisteli. Sitten
se puski päällään puisia pölkkyjä, mutta varustus oli liian vahva ja
myötäsi vain hiukan.

Sheikki nousi vihdoin teltassaan ja osoittaen sidottua vankia

kääntyi erään apurinsa puoleen.

"Polttakaa hänet heti", komensi hän. "Polttopaalu on jo pystyssä."

Vartija työnsi Korakia sheikin luota. Hänet laahattiin avoimelle

paikalle kylän keskelle, missä oli maahan pystytetty pitkä paalu. Se ei
ollut aiottu polttoroviota varten, mutta paaluun oli mukava sitoa
niskoittelevia orjia piestäviksi — usein siihen asti, kunnes kuolema
lopetti heidän tuskansa.

Siihen he sitoivat Korakin. Sitten tuotiin risuja ja kasattiin hänen

ympärilleen, ja sheikki saapui paikalle ollakseen uhrinsa kidutusta
näkemässä. Mutta Korak ei väräyttänyt lihastakaan, vaikka jo
tuotiinkin kekäle ja liekit pian leimahtivat kuivassa ruuhkassa.

Vielä kerran hän äännähti jo sheikin teltasta lähettämänsä kumean

kutsun, ja nyt kuului vaajavarustuksen takaa jälleen elefantin
toitotus.

Vanha Tantor oli turhaan puskenut aitaa. Korakin kutsuva ääni ja

ihmisen, vihollisen, haju yllytti suuren eläimen raivoon ja kiukkuun
pidättävää mykkää seinää vastaan. Norsu kääntyi ja peräytyi
muutaman askeleen, kääntyi sitten jälleen, kohotti kärsänsä ja päästi
ilmoille mahtavan, karjaisevan vihantoitotuksen, painoi päänsä alas
ja vyöryi kuin lihasta, luusta ja jänteistä kokoonpantu valtava
muurinmurtaja suoraan vahvaa estettä vasten.

Vaajavarustus horjui ja pirstautui sysäyksestä, ja murroksesta

hyökkäsi sisään raivostunut uros. Korak kuuli tämän ryskeen, kuten
muutkin, mutta ainoastaan hän osasi sen myöskin tulkita, muiden
ollessa ymmällä. Liekit hiipivät häntä lähemmäksi, mutta yksi
neekereistä kuuli ääntä takaansa, kääntyi ja näki Tantorin mahtavan
ruhon tulla rymistävän heitä kohti. Mies kirkaisi ja pakeni, ja sitten
urosnorsu astui heidän keskelleen, heitellen neekereitä ja arabialaisia
oikealle ja vasemmalle, syöstessään peloittavien liekkien läpi
rakastamansa toverin avuksi.

Huudellen määräyksiä seuralaisilleen riensi sheikki noutamaan

kivääriänsä. Tantor kiersi kärsänsä Korakin ruumiin ja paalun
ympärille, johon hänet oli sidottu, ja riuhtaisi sen maasta. Liekit
kärvensivät sen herkkätuntoista — paksuudestaankin huolimatta
herkkätuntoista — nahkaa, niin että se, vimmoissaan yrittäen sekä
pelastaa ystävänsä että välttää vihaamaansa valkeata, oli vähällä
rutistaa apinamiehen hengiltä.

Nostaen taakkansa korkealle päänsä yli kääntyi metsän jättiläinen

juoksemaan vastikään tekemäänsä aitamurtoa kohti. Pyssy kädessä
hyökkäsi sheikki suoraan hurjistuneen eläimen tielle. Hän kohotti
aseensa ja laukaisi kerran. Luoti lensi harhaan; samassa ryntäsi
Tantor hänen kimppuunsa ja juostessaan hänen ylitsensä musersi
hänet jättiläisjaloillaan, niinkuin te tai minä voisimme survaista
hengiltä tiellemme sattuneen muurahaisen.
 Ja kantaen taakkaansa varovaisesti astui sitten Tantor, norsu,
viidakon pimentoon.
KUUDESKOLMATTA LUKU

Polttoroviolta

Huikaistuneena jo kauan kuolleeksi luulemansa Korakin

odottamattomasta näkemisestä salli Miriam Baynesin viedä hänet
pois. Telttojen välitse opasti englantilainen hänet turvallisesti
vaajavarustuksen luo ja viskasi siellä Korakin ohjeiden mukaan
silmukan siihen tarkoitukseen valitsemansa pystyriu'un huippuun.
Vaivaloisesti hän pääsi varustuksen harjalle ja kurotti sitten taas
kätensä nostaakseen Miriamin viereensä.

"Tule!" kuiskasi hän. "Meidän täytyy rientää." Mutta silloin Miriam

ikäänkuin unesta heränneenä tuli täyteen tajuunsa. Siellä hänen
takanaan kylässä oli Korak — hänen Korakinsa — taistelemassa
yksinään hänen vihollisiansa vastaan. Hänen paikkansa oli Korakin
rinnalla taistelemassa hänen kanssaan ja hänen puolestaan. Hän
vilkaisi Baynesiin.

"Menkää!" käski hän. "Palatkaa Bwanan luo ja noutakaa apua.

Minun paikkani on täällä. Teidän jäämisestänne ei olisi mitään
hyötyä. Lähtekää, kun kerran pääsette, ja tuokaa suuri Bwana tänne
kanssanne."
 Ääneti solui hänen jalosukuisuutensa Morison Baynes maahan
aitauksen sisäpuolelle Miriamin viereen.

"Vain teidän tähtenne minä hänet jätin", sanoi hän nyökäten

telttoihin päin, joiden luota he juuri olivat tulleet. "Minä tiesin, että
hän kykeni pidättämään niitä kauemmin kuin minä ja antamaan teille
pakotilaisuuden, jota minä en ehkä olisi voinut tarjota. Mutta minun
olisi tullut jäädä. Kuulin teidän nimittävän häntä Korakiksi, joten nyt
tiedän, kuka hän on. Hän hoivasi teitä. Minä olisin tehnyt teille
vääryyttä. Ei — älkää keskeyttäkö! Minä tahdon nyt teille kertoa
totuuden ja antaa teidän tietää, mikä elukka olen ollut. Suunnittelin
teidän viemistänne Lontooseen, kuten tiedätte, mutta minä en
aikonut teitä naida. Niin, kavahtakaa minua — sen minä ansaitsen.
Minä ansaitsen teidän ylenkatseenne ja inhonne; mutta silloin en
tiennyt, mitä rakkaus on. Sen opittuani olen oppinut muutakin, olen
käsittänyt kaiken ikäni olleeni kehno ja pelkuri. Katselin halveksien
niitä, joita pidin yhteiskunnallisesti itseäni alhaisempina. Siitä lähtien,
kun Hanson petkutti minua ja otti teidät itselleen, olen ollut kuin
hornassa. Mutta se kehitti minut mieheksi, vaikka liian myöhään. Nyt
voin tarjota teille rehellistä rakkautta ja pitää kunniana saada
teidänlaisenne tytön vaimokseni."

Tuokion oli Miriam ääneti, ajatuksiinsa vaipuneena. Hänen

ensimmäinen kysymyksensä koski toista asiaa.

"Kuinka te satuitte olemaan kylässä?" sanoi hän.

Baynes kertoi hänelle kaikki, mitä oli tapahtunut senjälkeen kun oli
neekeriltä kuullut Hansonin vilpillisyydestä.

"Sanotte olevanne pelkuri", virkkoi Miriam, "ja kuitenkin olette

tehnyt kaiken tämän minut pelastaaksenne? Rohkeus, jota
epäilemättä vaadittiin kertoaksenne minulle sen, mitä minulle
vastikään kerroitte, on myöskin rohkeutta, vaikka toista lajia, ja
osoittaa, että te ette ole siveellisesti pelkuri, samoin kuin urheutenne
todistaa, ettei teissä ole sitä vikaa myöskään ruumiillisesti. Minä en
voisi rakastaa pelkuria."

"Tarkoitatteko, että rakastatte minua?" huohotti Baynes

hämmästyneenä, astahtaen häntä kohti ikäänkuin ottaakseen hänet
syliinsä; mutta neitonen torjui kädellään ja työnsi häntä hellästi pois,
ikäänkuin sanoakseen: ei vielä! Mitä hän tarkoitti, tiesi hän tuskin
itsekään. Hän luuli rakastavansa Baynesia, sitä ei tarvinnut miettiä;
eikä hän luullut rakkautensa tähän nuoreen englantilaiseen olevan
uskottomuutta Korakia kohtaan, sillä hänen rakkautensa Korakiin oli
muuttumatta — sisaren rakkautta hellää veljeä kohtaan. Heidän
seisoessaan siinä keskustelemassa vaikenivat äänet kylässä.

"Ne ovat tappaneet hänet", kuiskasi Miriam.

Tämä lause muistutti Baynesille, miksi he olivat palaamassa.

"Odottakaa tässä", sanoi hän. "Minä menen katsomaan. Jos hän

on kuollut, emme voi häntä auttaa. Jos hän elää, teen parhaani
vapauttaakseni hänet."

"Lähtekäämme yhdessä", vastasi Miriam. "Mennään!"

Ja Miriam astui edellä sitä telttaa kohti, jossa viimeksi olivat

nähneet Korakin. Usein täytyi heidän heittäytyä maahan jonkun
teltan tai majan varjoon, sillä ihmisiä liikkui nyt kiireesti edestakaisin
— koko kylä oli herännyt jalkeille. Ali ben Kadinin teltalle
palaamiseen kului paljoa pitempi aika kuin heidän nopeaan pakoonsa
aitauksen luo. Varovaisesti he hiipivät repeämälle, jonka Korak oli
veitsellään viiltänyt teltan takaseinään. Miriam tirkisti sisälle —
peräkammio oli tyhjä. Hän ryömi aukosta sinne, Baynes hänen
kintereillään, ja pujahti sitten hiljaa ryijyjen luo, jotka jakoivat teltan
kahteen osaan. Työntäen verhot syrjään katsahti Miriam etumaiseen.
Sielläkään ei ollut ketään. Hän astui teltan ovelle ja vilkaisi ulos.
Silloin hän äännähti kauhusta. Baynes tirkisti hänen olkapäänsä ohi,
ja nähdessään, mikä oli säikähdyttänyt tytön, hänkin kirahti; mutta
hänen suustansa pääsi kiukkuinen kirous.

Sadan jalan päässä he näkivät Korakin sidottuna paaluun — hänen

ympärilleen kasatut risut jo ilmiliekissä. Englantilainen työnsi
Miriamin sivulle ja ryntäsi tuomittua miestä kohti. Mitä hän voisi
tehdä uhmatessaan monia kymmeniä vihamielisiä neekerejä ja
arabialaisia, sitä hän ei pysähtynyt miettimään. Samassa syöksyi
Tantor vaajavarustuksen läpi ja hyökkäsi ihmisliutaa vastaan.
Raivostuneen eläimen nähdessään kääntyi joukko pakosalle
kuljettaen Baynesia mukanaan takaisin. Tuokiossa oli kaikki ohi, ja
elefantti oli poistunut saaliineen, mutta kylä oli kauttaaltaan kuin
paholaisen temmellystanner. Miehiä, naisia ja lapsia juoksi hujan
hajan, turvaa etsien. Rakit pakenivat haukkua luskuttaen.
Paksunahkaisen toitotuksesta säikähtyneet hevoset, kameelit ja aasit
potkivat ja reuhtoivat liekaan sidottuina. Kymmenen, parikymmentä
pääsi irti, ja hänen ohitseen laukkaavat elukat herättivät Baynesin
aivoissa nopean tuuman. Hän kääntyi etsiäkseen Miriamia, mutta
tämä olikin hänen olkansa takana.

"Hevosia!" huudahti hän. "Kunpa saisimme pari hevosta!"

Yhtyen tähän ajatukseen vei Miriam hänet kylän äärimmäiselle

laidalle.
 "Päästäkää niistä kaksi", sanoi hän, "ja taluttakaa ne tuonne
hökkelien suojaan. Minä tiedän, missä on satuloita. Minä käyn
hakemassa satulat ja suitset", ja ennenkuin Baynes ehti häntä
pysähdyttää, oli hän mennyt.

Englantilainen päästi nopeasti irti kaksi äksyistä eläimistä ja vei ne

Miriamin osoittamalle paikalle. Täällä hän odotti levottomasti ajan,
joka hänestä tuntui tuntikaudelta, mutta todellisesti oli vain
muutamia minuutteja. Sitten hän näki tytön saapuvan raahustaen
kahta satulaa. Nopeasti he panivat ne hevosten selkään. Vielä
palavan kidutusnuotion valossa he näkivät, että neekerit ja
arabialaiset vähitellen toipuivat pakokauhustaan. Miehiä juoksi sinne
tänne, keräten hajallaan kirmaavia eläimiä, ja pari kolme talutti jo
kiinniottamiaan takaisin kylän toiseen päähän, missä Miriam ja
Baynes juuri valjastivat ratsujansa. Nyt hyppäsi tyttö satulaan.

"Rientäkää!" kuiskasi hän. "Meidän on pidettävä kiirettä.

Ratsastakaa Tantorin tekemästä aukosta", ja kun hän näki Baynesin
kiepauttavan toisen säärensä hevosen selän yli, heitti hän ohjakset
höllälleen ratsunsa kaulaan. Syöksähtäen lähti hermostunut eläin
kiitämään. Lyhyin polku kulki suoraan kylän keskitse, ja sitä Miriam
seurasi. Baynes oli ihan hänen takanaan, ja heidän ratsunsa kiitivät
täyttä vauhtia.

Niin nopea ja raju oli heidän pakonsa, että he olivat ennättäneet

puoliväliin kylää, ennenkuin hämmästyneet asukkaat äkkäsivät, mitä
tapahtui. Sitten eräs arabialainen tunsi heidät ja huutaen
hälytykseksi kohotti kiväärinsä ja ampui. Pamaus oli merkkinä
yhteislaukaukseen, ja luotien vinkuessa ajoivat Miriam ja Baynes
laukkaavat ratsunsa aitamurron läpi ja hävisivät hyvin poljettua latua
pitkin pohjoiseen.
 Entä Korak?

Tantor kantoi hänet syvälle viidakkoon ja pysähtyi vasta sitten, kun

etäisestä kylästä ei enää kuulunut mitään ääntä sen tarkkoihin
korviin. Silloin se laski taakkansa hellävaroen maahan. Korak yritti
vapautua kahleistaan, mutta hänenkään suuri voimansa ei riittänyt
riuhtaisemaan poikki monisäikeistä, tiukkaan solmittua köyttä, jolla
hänet oli sidottu. Hänen maatessaan siinä, vuoroin ponnistellen,
vuoroin leväten, seisoi norsu häntä vartioimassa, eikä viidakossa
ollut niin uhkarohkeata vihollista, että olisi mielinyt uhmailla äkillistä
kuolemaa, jonka isoruhoinen elukka olisi sille tuottanut.

Päivä sarasti, eikä Korak ollut lähempänä vapautta kuin ennen.

Hän alkoi uskoa kuolevansa sinne janoon ja nälkään, vaikka ravintoa
oli lähettyvillä yllin kyllin, sillä hän tiesi, että Tantor ei kyennyt
päästämään häntä kahlehtivan köyden solmuja.

Ja hänen ponnistellessaan siteitään vastaan kaiken yötä ratsastivat

Baynes ja Miriam nopeasti pohjoiseen päin joen vartta pitkin. Tyttö
oli vakuuttanut Baynesille, että Korak oli turvassa viidakossa, kun
Tantor oli hänen seurassaan. Hänen mieleensä ei ollut juolahtanut,
ettei apinamies ehkä kykenisikään katkomaan siteitänsä. Jonkun
arabialaisen kiväärinluoti oli haavoittanut Baynesiä, ja tyttö halusi
saattaa hänet takaisin Bwanan kotiin, jotta hän saisi asianmukaista
hoitoa.

"Sitten", sanoi hän, "pyydän Bwanaa tulemaan kanssani Korakia

etsimään.
Hänen täytyy tulla elämään meidän seuraamme."

He ratsastivat kaiken yötä, ja aamu oli juuri valjennut kun he äkkiä

tapasivat etelään päin rientävän joukon. Siinä oli Bwana itse
kiiltävänmustine sotureineen. Baynesin nähdessään rypisti kookas
englantilainen synkästi kulmiansa, mutta hän tahtoi kuulla Miriamin
selostuksen, ennenkuin päästi sydämessään hillitsemänsä
suuttumuksen valloilleen. Kun tyttö oli lopettanut, näkyi hän
unohtaneen Baynesin. Hänen ajatuksensa askartelivat toisessa
henkilössä.

"Sanoit löytäneesi Korakin?" tutkaisi hän. "Näitkö hänet

todellakin?"

"Näin", vastasi Miriam, "yhtä selvästi kuin näen teidät ja minä

pyydän teitä tulemaan mukaani, Bwana, auttaaksenne minua
löytämään hänet jälleen."

"Näittekö tekin hänet?" Bwana kääntyi hänen jalosukuisuutensa

Morisonin puoleen.

"Kyllä", vastasi Baynes, "hyvin selvästi."

"Minkälaiselta se mies näytti?" jatkoi Bwana. "Kuinka vanhaksi

hänet arvioitsitte?"

"Sanoisin, että hän on englantilainen ja jokseenkin minun

ikäiseni", vastasi Baynes, "tai ehkä vanhempi. Hän on ihmeellisen
jäntevälihaksinen ja tavattoman ahavoitunut."

"Hänen silmänsä ja tukkansa? Panitteko merkille?"

Bwana puhui nopeasti, melkein kiihkeästi. Miriam ehätti

vastaamaan.

"Korakin tukka on musta ja silmät harmaat", vastasi tyttö.

 Bwana kääntyi neekeripäällikkönsä puoleen.

"Vie neiti Miriam ja herra Baynes kotiin", käski hän. "Minä lähden
viidakkoon."

"Sallikaa minun tulla mukaanne, Bwana", huudahti Miriam. "Te

lähdette etsimään Korakia. Sallikaa minunkin tulla!"

Bwana kääntyi surumielisesti, mutta päättävästi tyttöön päin.

"Sinun paikkasi", sanoi hän, "on rakastamasi miehen luona."

Sitten hän viittasi päällikköänsä ottamaan hänen hevosensa ja

lähtemään paluumatkalle maatilalle. Miriam nousi hitaasti sen
väsyneen arabialaisen ratsun selkään, joka oli tuonut hänet sheikin
kylästä. Kyhättiin paarit Baynesille, jolla nyt oli kuumetta, ja pieni
ratsasseurue lähti verkalleen vaeltamaan mutkittelevaa latua
joenvartta pitkin.

Bwana jäi heitä katselemaan, kunnes he olivat häipyneet

näkyvistä. Kertaakaan ei Miriam ollut vilkaissut taaksensa. Hän
ratsasti pää painuksissa ja olkapäät kumarassa. Bwana huokasi. Hän
rakasti tätä pientä arabialaistyttöä kuin omaa tytärtänsä. Hän käsitti,
että nuoresta englantilaisesta oli tullut toinen mies, eikä hän siis
voinut panna vastaan, jos Miriam todella häntä rakasti; mutta
sittenkään ei Bwana voinut olla siitä varma, että jalosukuinen
Morison ansaitsi hänen pienen Miriaminsa. Hitaasti hän kääntyi
läheistä puuta kohti. Hypäten ylös hän tarttui alempaan oksaan ja
veti itsensä ylempiin. Hänen liikkeensä olivat kissamaisen ketterät.
Hän nousi korkealle puuhun ja alkoi siellä riisua vaatteitaan. Toiselle
olkapäälle heitetystä metsästyslaukusta hän veti pitkän kaistaleen
naarashirven nahkaa, sievän köysikiemuran ja julmannäköisen
puukon. Hirvennahan hän kietoi nivusvaatteeksi, pujotti
köysikiemuran olkapäälleen ja työnsi puukon vyölleen.

Kun hän seisoi pystyssä, pää kenossa ja valtava rintansa

pullistettuna, kohosi hänen huulilleen hetkiseksi synkkä hymy. Hänen
sieraimensa laajenivat, kun hän haisteli viidakon tuoksuja. Harmaat
silmät kapenivat. Kyyristyen hän hyppäsi matalammalle oksalle ja
lähti samoilemaan puiden välitse kaakkoa kohti, virrasta poispäin.
Hän liikkui nopeasti, vain silloin tällöin pysähtyen korottaakseen
äänensä kaameaan ja läpitunkevaan kirkaisuun ja hetkiseksi
odottaakseen vastausta.

Hän oli täten samoillut useita tunteja, kun hän hiukan vasemmalta
edestäpäin kaukaa viidakosta kuuli heikon vastauksen — urosapinan
vastaushuudon. Hänen hermojansa kutkutti ja hänen silmänsä
hehkuivat, kun tämä ääni tuli hänen korviinsa. Taaskin hän päästi
kamalan huutonsa ja kiiti eteenpäin muuttaen suuntaansa. —

Lopuksi käsittäen, että hänen täytyi kuolla, jos jäisi paikalleen ja

odottaisi apua, jota ei voinut saapua, puhutteli Korak Tantoria sillä
omituisella kielellä, jota iso eläin ymmärsi. Hän käski elefantin nostaa
hänet ylös ja viedä koilliseen päin. Siellä oli Korak äskettäin nähnyt
sekä valkoisia että mustia miehiä. Jos hän sattuisi tapaamaan jonkun
jälkimäisistä, oli helppoa käskeä Tantor kaappaamaan miekkonen, ja
sitten Korak voisi hänellä päästättää itsensä paalusta. Ainakin maksoi
vaivan sitä yrittää mieluummin kuin virua siellä viidakossa kuolemaan
asti. Tantorin kantaessa häntä eteenpäin metsän läpi huuteli Korak
vähän väliä niin kovaa kuin jaksoi, toivoen herättävänsä Akutin
ihmisenmuotoisten apinain huomion, joiden lauma vaelluksillaan
usein joutui näille tienoille. Ehkäpä Akut kykenisi käsittelemään
solmuja — olihan se tehnyt niin silloinkin, kun venäläinen oli sitonut
Korakin vuosia sitten. Ja Akut, joka liikuskeli hänen eteläpuolellaan,
kuuli heikosti hänen kutsunsa ja saapui. Eräs toinenkin ne kuuli.

Sitten kun Bwana oli jättänyt seuralaisensa lähettäen heidät

takaisin maatilalle, oli Miriam ratsastanut vähän matkaa pää
kumarassa. Ken voi aavistaa, mitä ajatuksia risteili hänen vilkkaissa
aivoissaan. Nyt hän näkyi päässeen ratkaisuun. Hän kutsui
päällysmiehen luokseen.

"Minä lähden takaisin Bwanan luo", ilmoitti hän.

Neekeri pudisti päätänsä. "Ei!" selitti hän. "Bwana sanoi, että

minun on vietävä teidät kotiin. Siis minä vien teidät kotiin."

"Kieltäydyt päästämästä minua?" kysyi tyttö.

Neekeri nyökkäsi ja jättäytyi jälkeen, voidakseen paremmin pitää

häntä silmällä. Miriam hymyili puolittain. Pian kulki hänen hevosensa
matalalla riippuvan oksan alitse, ja musta päällysmies sai tuijottaa
tytön tyhjään satulaan. Hän juoksi eteenpäin puuta kohti, johon
neitonen oli hävinnyt, mutta ei nähnyt hänestä vilahdustakaan. Hän
kutsui; mutta mitään vastausta ei kuulunut, jollei ehkä matalaa,
ilkkuvaa naurua kaukaa oikealta. Hän lähetti miehensä viidakkoon
etsimään tyttöä, mutta he palasivat tyhjin toimin. Hetkisen perästä
hän ryhtyi jatkamaan matkaa maatilalle, sillä nyt oli Baynesilla
kuumehoureita.

Miriam riensi heti takaisin, oikaisten sinne päin, jonne otaksui

Tantorin suuntaavan matkansa — sille paikalle, jolle tiesi norsujen
usein kerääntyvän metsän sydämeen, suoraan itään sheikin kylästä.
Hän liikkui ääneti ja nopeasti. Hän oli karkoittanut mielestään kaikki
muut ajatukset paitsi sen, että piti löytää Korak ja tuoda hänet
mukanaan. Se oli hänen velvollisuutensa. Tähän päätökseen oli vielä
liittynyt kiusallinen pelko, että Korak ehkä ei ollut suoriutunut ilman
mitään vammaa. Hän nuhteli itseänsä, ettei ollut sitä ennemmin
ajatellut, vaan oli halutessaan saattaa haavoittunutta Morisonia
takaisin kartanoon jättänyt muistelematta Korakin mahdollisia
tarpeita. Hän oli matkannut nopeasti ja levähtämättä useita tunteja,
kun vihdoin kuuli edeltänsä ison, tovereitaan kutsuvan apinan
tutunomaisen huudon.

Hän ei vastannut, joudutti vain vauhtiaan, kunnes melkein lensi.

Nyt hän tunsi herkkiin sieraimiinsa Tantorin hajun ja tiesi olevansa
oikealla tolalla, lähellä etsittäväänsä. Mutta hän ei huutanut, koska
tahtoi yllättää nuorukaisen. Pian hän siinä onnistuikin, ilmestyen
äkkiä toverusten näkyviin, ison norsun huojuessa eteenpäin,
keinuttaen miestä ja raskasta paalua päälaellaan ja pidellen niitä
siellä ylöspäin kierretyllä kärsällään.

"Korak!" huusi Miriam lehvistä hänen yläpuoleltaan. Heti käännähti

iso urosnorsu ääntä kohti, laski taakkansa maahan ja toitottaen
hurjasti valmistausi puolustamaan toveriansa. Kun apinamies tunsi
tytön äänen, nousi hänelle äkkiä pala kurkkuun.

"Miriam!" huusi hän takaisin tytölle.

Miriam kiipesi maahan ja juoksi riemuiten esille Korakia

päästämään; mutta Tantor painoi päänsä pahaenteisesti alaspäin ja
toitotti varoituksen.

"Peräydy! Peräydy!" huusi Korak. "Se tappaa sinut."

Miriam pysähtyi. "Tantor!" puhui hän isolle eläimelle. "Etkö muista

minua? Minä olen pikku Miriam. Ennenhän minä usein ratsastin
leveällä selälläsi." Mutta norsu vain päästeli möyryäviä ääniä
kurkustaan ja ravisteli torahampaitansa vihaisessa uhmassa. Korak
yritti kyllä sitä lauhduttaa. Hän käski sen mennä pois, jotta tyttö voisi
tulla hänet päästämään; mutta Tantor ei totellut. Kaikissa muissa
ihmisolennoissa, paitsi Korakissa, se näki vihollisen. Se luuli tytön
aikovan tehdä hänen toverilleen pahaa eikä mielinyt antaa siihen
mitään tilaisuutta. Tuntikauden koettivat tyttö ja mies keksiä jonkun
keinon, millä voisivat pettää kiusallisen, liian huolehtivan vartijan,
mutta turhaan. Tantor piti päänsä synkän tinkimättömästi eikä
sallinut kenenkään lähestyä Korakia.

Sitten keksi mies juonen. "Ole menevinäsi takaisin", huusi hän

tytölle. "Pysyttele tuulen alla, jotta Tantor ei vainua sinua, ja seuraa
meitä sitten. Jonkun ajan perästä minä käsken sen laskea itseni alas
ja lähetän sen jollakin verukkeella pois. Kun se on mennyt, voit
livahtaa esille ja katkaista siteeni. Onko sinulla veistä?"

"On, minulla on veitsi", vastasi tyttö. "Minä lähden nyt; tottahan

meidän onnistuu sitä puijata. Mutta älä ole liian varma — Tantor on
oveluuden isä."

Korak hymyili, sillä hän tiesi, että tyttö oli oikeassa. Pian oli Miriam
poistunut. Norsu kuunteli ja kohotti kärsäänsä vainutakseen hänet.
Korak käski eläimen nostaa hänet taaskin päälaelleen ja jatkaa
matkaa. Hetkisen epäröityään se teki työtä käskettyä. Juuri silloin
kuuli Korak apinan etäisen merkkihuudon.

— Akut! — ajatteli hän. — Hyvä! Tantor tuntee Akutin hyvin. Kyllä

maar se antaa Akutin lähestyä.

Korottaen äänensä vastasi Korak apinan kutsuun, mutta salli

kuitenkin Tantorin kuljettaa häntä eteenpäin viidakossa. Eihän
haittaisi koettaa toistakin suunnitelmaa. He olivat saapuneet aukealle
kohdalle, ja Korak haistoi selvästi vettä. Tässä on sopiva paikka ja
sopiva veruke. Hän käski Tantorin laskea hänet alas ja mennä
noutamaan hänelle vettä kärsässään. Iso eläin laski hänet
ruohikkoon aukeaman keskelle ja seisoi sitten hörössä korvin ja
kärsä valppaasti valmiina, varoen pienintäkin vaaran uhkaa. Kun
kaikki oli rauhallista, läksi se astumaan vähäistä puroa kohti, jonka
Korak tiesi olevan parin sadan metrin päässä. Apinamies saattoi
tuskin olla hymyilemättä ajatellessaan, kuinka taitavasti oli puijannut
ystäväänsä; mutta niin hyvin kuin hän Tantorin tunsikin, ei hän
aavistanutkaan sen viekkaiden aivojen oveluutta. Eläin asteli
aukeaman yli ja katosi viidakkoon puroa kohti; mutta tuskin oli sen
iso ruho verhoutunut tuuheaan lehvistöön, kun se kääntyi ja palasi
varovasti aukeaman syrjään, missä saattoi näkymättömänä katsella.
Tantor on luonnostaan epäluuloinen. Nytkin se vielä pelkäsi äskeisen
tarmanganinaaraan palaamista, joka oli yrittänyt ahdistaa sen
ystävää. Se tahtoi pysähtyä siihen juuri hetkiseksi, ollakseen varma,
että kaikki oli hyvin, ennenkuin jatkaisi matkaansa veden ääreen. Ah,
olipa hyvä pysähtyä. Tuoltahan naaras jo pudottausi puun oksilta
aukeaman toiselta puolen ja juoksi nopeasti apinamiestä kohti.
Tantor odotti. Se tahtoi antaa sen päästä Korakin luo, ennenkuin
hyökkäisi — silloin ei vihollisella olisi mitään pakotilaisuutta. Norsun
pienet silmät kiiluivat hurjasti. Sen häntä oli jäykästi kohotettuna. Se
saattoi tuskin hillitä haluaan toitottaa raivonsa maailmalle. Miriam oli
melkein Korakin vieressä, kun Tantor näki pitkän veitsen välähtävän
hänen kädessään, ja silloin se porhalsi esille viidakosta kauheasti
mylvien ja hyökkäsi hentoa tyttöä kohti.
SEITSEMÄSKOLMATTA LUKU

Kaikki löytävät toisensa

Korak kirkui käskyjä isolle suojelijalleen, yrittäen sitä pidättää;

mutta kaikki oli turhaa. Miriam juoksi reunustavia puita kohti niin
kiireesti kuin hänen nopsat, pienet jalkansa kantoivat; mutta
suuresta ruhostaan huolimatta kiiti Tantor hänen perässään
pikajunan vauhdilla.

Korak saattoi paikaltaan nähdä koko tämän kauhean

murhenäytelmän. Kylmä hiki kihosi hänen ihollensa. Hänen
sydämensä näkyi lakanneen sykkimästä. Miriam saattoi ehtiä puiden
luo, ennenkuin Tantor hänet saavutti, mutta hänen
ketteryytensäkään ei auttaisi häntä armottoman kärsän ulottuvista —
se riuhtaisisi hänet alas ja paiskaisi ilmaan. Korak saattoi kuvitella
koko hirvittävän näytelmän. Sitten Tantor ryhtyisi puhkomaan hentoa
pientä ruumista säälittömillä hampaillaan tai survoisi sen
muodottomaksi möhkäleeksi raskailla jaloillaan.

Norsu oli melkein jo saavuttanut tytön. Korak tahtoi sulkea

silmänsä, mutta ei voinut. Hänen kurkkunsa oli kuiva ja paahtunut.
Koko metsäläiselämänsä aikana hän ei vielä ollut kärsinyt näin
kuolettavaa pelkoa — koskaan ennen hän ei ollut tiennyt, mitä pelko
olikaan. Vielä kaksitoista harppausta, ja peto tarttuisi tyttöön. Mutta
mitä se oli? Korakin silmät olivat työntyä ulos kuopistaan. Outo
olento oli hypännyt puusta, jonka siimekseen Miriam oli jo ehtinyt, —
hypännyt suoraan tytön yli, parhaillaan hyökkäävän elefantin tielle.
Se oli alaston valkoinen jättiläinen. Hänen olallaan oli köysikiemura
ja nivusvaatteen nauhasta riippui metsästyspuukko. Muutoin hän oli
aseeton. Paljain käsin hän astui raivostunutta Tantoria vastaan.
Vieraan huulilta kajahti tuima käsky, iso eläin pysähtyi vauhdissaan,
ja Miriam kiepsautti itsensä puuhun turvaan. Korakilta pääsi
helpotuksen huokaus, johon yhtyi ihmettelyä. Hän tuijotti Miriamin
pelastajan kasvoihin, ja kun hänelle hitaasti selvisi, kuka tuo mies oli,
laajenivat hänen silmänsä epäilystä ja ihmettelystä.

Yhä mölyten vihaisesti keinutteli Tantor ruumistansa valkoisen

miehen edessä. Sitten jälkimäinen astahti suoraan kärsän alle, joka
yhä oli koholla, ja kuiskasi norsun korvaan käskyn. Iso
paksunahkainen lakkasi mölyämästä. Villi valo sammui sen silmistä,
ja kun vieras astui Korakia kohti, seurasi Tantor tottelevaisena hänen
kintereillään.

Miriamkin katseli ja ihmetteli. Äkkiä kääntyi mies häntä kohti

ikäänkuin muistaen hänen läsnäolonsa hetkellisen unohduksen
jälkeen. "Tule, Miriam!" huusi hän, ja sitten tyttö tunsi hänet ja
äännähti hätkähtäen: "Bwana!" Nopeasti hän pudottausi puusta ja
riensi miehen viereen. Tantor muljautti kysyvän katseen valkoiseen
jättiläiseen, mutta saatuaan varoittavan sanan salli Miriamin
lähestyä. Yhdessä he kävelivät Korakin luo, jonka silmät olivat
suurina kummastuksesta ja ilmaisivat harrasta anteeksipyyntöä;
ehkä niissä oli myöskin iloista kiitollisuutta ihmeestä, joka oli tuonut
juuri nämä kaksi hänen luokseen.
 "Jack!" huudahti valkoinen jättiläinen polvistuen metsäläisen
viereen.

"Isä!" änkytti Tappaja. "Kiitos Jumalalle, että se olit sinä. Koko

viidakossa ei ole toista, joka olisi voinut hillitä Tantoria."

Nopeasti katkoi mies Korakin siteet, ja kun nuorukainen hyppäsi

pystyyn ja kietoi käsivartensa isänsä kaulaan, kääntyi vanhempi mies
Miriamia kohti.

"Luulin käskeneeni sinun palata maatilalle", sanoi hän ankarasti.

Korak katseli heitä ihmetellen. Hän tunsi sydämessään harrasta

kaipuuta kaapata tytön syliinsä, mutta muisti ajoissa toisen — siron
nuoren englantilaisen herrasmiehen — ja muisti myös, että hän itse
oli vain raakalaisena elävä apinaihminen.

Miriam katsoi rukoilevasti Bwanaa silmiin.

"Te sanoitte minulle", virkkoi hän hyvin ujolla äänellä, "että minun
paikkani oli rakastamani miehen luona", ja hän käänsi silmänsä
Korakiin täynnä ihmeellistä valoa, jota kukaan muu mies ei ollut
niissä ennen nähnyt eikä koskaan näkisikään.

Korak ryntäsi avosylin tyttöä kohti, mutta äkkiä hän vaipuikin

hänen eteensä toiselle polvelleen ja kohottaen hänen kätensä
huulilleen suuteli sitä kunnioittavammin kuin olisi suudellut maansa
kuningattaren kättä.

Tantorin mörinä havahdutti kaikki kolme viidakossa kasvanutta

silmänräpäyksessä valppaiksi. Norsu katseli heidän taakseen puita
kohti, ja kun he silmillään seurasivat sen katseen suuntaa, ilmestyi
lehväin joukosta ison apinan pää ja hartiat. Hetkiseksi silmäili olento
uteliaasti heitä ja sitten kohosi sen kurkusta äänekäs
jälleennäkemisen ja riemun huuto, ja tuokiota myöhemmin oli otus
hypännyt maahan, parikymmentä samanlaista urosta kintereillään, ja
hoippui heitä kohti huutaen ihmisenmuotoisten alkukielellä:

"Tarzan on palannut! Tarzan, viidakon herra!"

Se oli Akut, ja heti hän alkoi hyppiä ja kisata kolmikon ympärillä,

kirkuen ja irvistellen niin kamalasti, että moinen menettely olisi
kaikista muista ihmisolennoista voinut merkitä hurjinta raivoa; mutta
nämä kolme tiesivät, että apinain kuningas osoitti alamaista
kunnioitusta itseänsä suuremmalle kuninkaalle. Sen perässä
harppailivat pörröiset kumppanit, kilpaillen toistensa kanssa, kuka
voisi hypätä korkeimmalle ja päästää kurkustaan kamalimmat
ulvahdukset.

Korak laski kätensä hellästi isänsä olalle.

"On vain yksi Tarzan", sanoi hän. "Koskaan ei voi syntyä toista!"

*****

Kahta päivää myöhemmin pudottautuivat kaikki kolme puista

tasangon reunalle, mistä voivat nähdä huvilan ja keittiörakennuksen
piipuista nousevan savun. Apinain Tarzan oli pukeutunut jälleen
sivistyneihin vaatteisiinsa, jotka oli kätkenyt puuhun, ja koska Korak
kieltäytyi astumasta äitinsä silmien eteen villin puolipukimissa, joita
oli niin kauan käyttänyt, eikä Miriam tahtonut jättää häntä muka
pelosta, että nuori mies muuttaisi mielensä ja karkaisi takaisin
viidakkoon, meni isä edeltä maatilalle hevosia ja vaatteita hakemaan.
 My Dear oli portilla häntä vastassa, silmissä kysyvä ja surullinen
ilme, huomatessaan, että Miriam ei ollut hänen puolisonsa mukana.

"Missä tyttö on?" kysyi hän värisevällä äänellä. "Muviri kertoi

minulle, että hän, tottelematta määräyksiäsi, juoksi viidakkoon kohta
kun olit heidät jättänyt. Oi, John, minä en voi kestää, että menetän
hänetkin!" ja lady Greystoke purskahti murtuneena itkemään ja
painoi päänsä leveää rintaa vasten, missä niin usein ennenkin oli
saanut lohdutusta elämänsä suurissa katkerissa koettelemuksissa.

Loordi Greystoke kohotti hänen päätänsä ja katsoi alas hänen

silmiinsä, hymyilevä ja valoisan onnellisuuden ilme kasvoillaan.

"Mitä nyt, John?" huudahti rouva. "Sinulla on hyviä uutisia — älä

pidä minua odotuksessa."

"Tahdon olla ihan varma, että voit kestää parhaan uutisen

kuulemisen, mitä kumpikaan meistä koskaan on saanut", sanoi hän.

"Ilo ei ikinä tapa", vastasi puoliso. "Sinä olet löytänyt — tytön?"

Hän ei tohtinut toivoa mahdottomia.

"Niin olen, Jane", sanoi toinen liikutuksesta käheällä äänellä;

"minä olen löytänyt tytön ja — pojan!"

"Missä hän on? Missä he ovat?" kysyi lady Greystoke kiihkeästi.

"Tuolla viidakon syrjässä. Hän ei tahtonut tulla luoksesi villissä

leopardintaljassaan ja alastomuudessaan, vaan lähetti minut
noutamaan säädyllisiä pukimia."

Rouva taputti käsiään riemuissaan ja kääntyi juoksemaan

rakennusta kohti. "Odotahan!" huusi hän olkansa yli. "Minulla on
kaikki hänen pukunsa — olen ne kaikki säilyttänyt. Tuon heti yhden
sinulle."

Tarzan nauroi ja huusi häntä pysähtymään.

"Ainoat puvut, mitä täällä on hänelle sopivia", sanoi hän, "ovat

minun vaatteeni — jolleivät liene hänelle liian ahtaat. Sinun pieni
poikasi on kasvanut, Jane."

Ja niin ratsasti Korak, Tappaja, tuntia myöhemmin kotiin äitinsä

luo — äidin, jonka kuva ei koskaan ollut haihtunut pojan sydämestä
— ja tapasi hänen sylissään ja silmissään sen rakkauden ja
anteeksiannon, jota sielussaan janosi ja rukoili.

Ja sitten kääntyi äiti Miriamin puoleen samalla kun säälivän surun

ilme karkoitti onnenhohteen hänen silmistään.

"Tyttöseni", virkkoi hän. "Onnemme keskellä odottaa sinua suuri

murhe.
Herra Baynes ei toipunut haavastansa."

Suru sumensi Miriamin silmiä, mutta se puhui ainoastaan siitä,

mitä hän vilpittömästi tunsi; se ei ollut naisen murhetta silloin, kun
rakkain on häneltä riistetty.

"Olen suruissani", sanoi hän yksinkertaisesti. "Hän aikoi tehdä

minulle suuren vääryyden; mutta hän sovitti sen runsaasti ennen
kuolemaansa. Kerran luulin häntä rakastavani. Alussa se oli vain
hullaantumista tyyppiin, joka oli minulle uusi — sitten se oli
kunnioitusta uljasta miestä kohtaan, jolla oli kyllin siveellistä
rohkeutta tunnustaakseen vikansa ja ruumiillista rohkeutta
uhmatakseen kuolemaa, yrittäessään korjata tekemänsä pahan.
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookname.com