Experience Seamless Full Ebook Downloads for Every Genre at ebookluna.

com

(eBook PDF) Using IBM? SPSS? Statistics for

Research Methods and Social Science Statistics 7th
Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-using-ibm-spss-
statistics-for-research-methods-and-social-science-
statistics-7th-edition/

OR CLICK BUTTON

DOWNLOAD NOW

Explore and download more ebook at https://ebookluna.com

 Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) available
Download now and explore formats that suit you...

(eBook PDF) Discovering Statistics Using IBM SPSS

Statistics 4th

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-discovering-statistics-using-
ibm-spss-statistics-4th/

ebookluna.com

Discovering Statistics Using IBM SPSS Statistics 4th

Edition (eBook PDF)

https://ebookluna.com/product/discovering-statistics-using-ibm-spss-
statistics-4th-edition-ebook-pdf/

ebookluna.com

(eBook PDF) Discovering Statistics Using IBM SPSS

Statistics 5th Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-discovering-statistics-using-
ibm-spss-statistics-5th-edition/

ebookluna.com

(Original PDF) Foolproof Guide To Statistics Using IBM

SPSS (Custom Edition)

https://ebookluna.com/product/original-pdf-foolproof-guide-to-
statistics-using-ibm-spss-custom-edition/

ebookluna.com
(eBook PDF) Statistics for Social Understanding: With
Stata and SPSS

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-statistics-for-social-
understanding-with-stata-and-spss/

ebookluna.com

(eBook PDF) SPSS Survival Manual: A Step by Step Guide to

Data Analysis using IBM SPSS 7th Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-spss-survival-manual-a-step-
by-step-guide-to-data-analysis-using-ibm-spss-7th-edition/

ebookluna.com

(eBook PDF) Statistics for Research: With a Guide to SPSS

3rd Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-statistics-for-research-with-
a-guide-to-spss-3rd-edition/

ebookluna.com

(eBook PDF) Understanding Statistics in Psychology with

SPSS 7th

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-understanding-statistics-in-
psychology-with-spss-7th/

ebookluna.com

(eBook PDF) Statistics for Managers Using Microsoft Excel

7th Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-statistics-for-managers-using-
microsoft-excel-7th-edition/

ebookluna.com
 Copyright © 2020 by SAGE Publications, Inc.

All rights reserved. Except as permitted by U.S.

copyright law, no part of this work may be
reproduced or distributed in any form or by any
means, or stored in a database or retrieval system,
without permission in writing from the publisher.

All third party trademarks referenced or depicted

herein are included solely for the purpose of
illustration and are the property of their respective
owners. Reference to these trademarks in no way
indicates any relationship with, or endorsement by,
the trademark owner.

SPSS is a registered trademark of International

Business Machines Corporation.
Printed in the United States of America

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

Names: Wagner, William E. (William Edward), author.

Title: Using IBM SPSS statistics for research methods and social
science statistics / William E. Wagner, III, California State
University, Channel Islands.

Description: Seventh edition. | Los Angeles : SAGE, [2020] |

Includes bibliographical references and index

Identifiers: LCCN 2018050720 | ISBN 9781506389004 (pbk. : alk.

paper)

Identifiers: LCCN 2018050719 | ISBN 9781544302072 (hardcover

: alk. paper)

7
Subjects: LCSH: Social sciences—Statistical methods. | SPSS for
Windows.

Classification: LCC HA32 .W34 2020 | DDC 300.285/555—dc23

LC record available at https://lccn.loc.gov/2018050720

This book is printed on acid-free paper.

Acquisitions Editor: Jeff Lasser

Editorial Assistant: Tiara Beatty

Production Editor: Jane Martinez

Copy Editor: Christina West

Typesetter: C&M Digitals (P) Ltd.

Proofreader: Wendy Jo Dymond

Cover Designer: Anupama Krishnan

Marketing Manager: Will Walter

8
9
Contents
Preface
Acknowledgments
Chapter 1 • Overview
What’s the Difference Between SPSS
Statistics and PASW Statistics? None.
Statistical Software
About the GSS Data
SPSS/PASW Electronic Files
Opening Existing Data Files
Importing Data From Statistics File Formats
Other Than SPSS or PASW
Opening Previously Created Output Files
Saving Files
Creating New SPSS Statistics Data Files
Creating and Editing SPSS Statistics Output
Files
Preferences: Getting Started
Measurement of Variables Using SPSS
Statistics
References
Chapter 2 • Transforming Variables
Recoding and Computing Variables
Recoding Variables: Dichotomies and
Dummy Variables
Recoding Using Two or More Variables to
Create a New Variable
Computing Variables
Using the Count Function

10
 Computing an Index Using the Mean
Multiple Response
Chapter 3 • Selecting and Sampling Cases
Targeted Selection
Random Selection
Selecting Cases for Inclusion in a New Data
Set
Chapter 4 • Organization and Presentation of
Information
Measures of Central Tendency and
Variability
Frequency Distributions
Chapter 5 • Charts and Graphs
Boxplot
Legacy Options for Graphs (Boxplot
Example)
Scatterplot
Legacy Scatterplot
Histogram
Multivariate Histogram
Horizontal Histogram
Bar Graph
Multivariate Bar Graph
Pie Chart
Additional Graphic Capabilities in SPSS
Statistics
Chapter 6 • Testing Hypotheses Using Means
and Cross-Tabulation
Comparing Means
Comparing Means: Paired-Samples t Test

11
 Comparing Means: Independent-Samples t
Test
One-Sample t Test
Chi-Square (χ2)
Chi-Square (χ2) and Cross-Tabulation
Chapter 7 • Cross-Tabulation and Measures of
Association for Nominal and Ordinal Variables
Bivariate Analysis
Adding Another Variable or Dimension to
the Analysis
Measures of Association for Nominal and
Ordinal Variables
Lambda (λ)
Gamma (γ), Kendall’s Tau-b, and Somers’ d
References
Chapter 8 • Correlation and Regression
Analysis
Bivariate Regression
Correlation
Multiple Regression
Chapter 9 • Logistic Regression Analysis
Preparing Variables for Use in Logistic
Regression Analysis
Creating a Set of Dummy Variables to
Represent a Multicategory Nominal Variable
Logistic Regression Analysis
Logistic Regression Using a Categorical
Covariate Without Dummy Variables
Interpreting Odds Ratios
Step Models
Chapter 10 • Analysis of Variance

12
 One-Way ANOVA
ANOVA in Regression
Chapter 11 • Editing Output
Editing Basic Tables
Copying to Microsoft Word
Importing and Preparing Text Files for
Analysis by SPSS
Editing Charts and Graphs
Chapter 12 • Advanced Applications
Merging Data From Multiple Files
Opening Previously Created Syntax Files
Creating New SPSS Syntax Files
About the Author

13
14
Preface

This book was written for those learning

introductory statistics or with some basic statistics
knowledge who want to use IBM® SPSS®
Statistics∗ software to manage data and/or carry
out basic statistical analyses. It can also be a
useful tool to gain an understanding of how SPSS
Statistics software works before going on to more
complicated statistical procedures. This volume is
an ideal supplement for a statistics or research
methods course. Although it can be used with any
research methods or statistics book or materials,
this book was tailored to complement all editions of
Investigating the Social World, by Russell K.
Schutt, and Social Statistics for a Diverse Society,
by Chava Frankfort-Nachmias and Anna Leon-
Guerrero (latest editions published in 2018 and
2017, respectively). It can also be used as a guide
for those working with basic statistics on their own.
The book provides information for users about
some of the important mechanics of SPSS
Statistics operating procedures for simple data
management along with accessible introductory
instructions to statistical operations.

15
References
Frankfort-Nachmias, C., & Leon-Guerrero, A.
(2017). Social statistics for a diverse society (8th
ed.). Thousand Oaks, CA: SAGE.

Schutt, R. K. (2018). Investigating the social world:

The process and practice of research (9th ed.).
Thousand Oaks, CA: SAGE.

∗ IBM® SPSS® Statistics was formerly called

PASW® Statistics. SPSS is a registered trademark
of International Business Machines Corporation

16
17
Acknowledgments

The author and SAGE gratefully acknowledge the

contributions of the following reviewers:

James A. Bernauer, Robert Morris University

Adam Faight, Porter and Chester Institute
Martonia Gaskill, PhD, University of Nebraska
at Kearney
Robin Hernandez-Mekonnen, Stockton
University
Cheng-Hsien Lin, Lamar University
Kristen Linton, California State University,
Channel Islands
Randolph Merced, Rosemont College
Jingjing Niu, Idaho State University
Angela Taylor, Fayetteville State University
Kyle M. Woosnam, PhD, University of Georgia

18
19
20
Chapter 1 Overview

This book serves as a guide for those interested in

using IBM SPSS Statistics software to assist in
statistical data analysis—whether as a companion
to a statistics or research methods course, a stand-
alone guide for a particular project, or an aid to
individual learning. The images and directions used
in this book come from IBM SPSS Statistics
Version 25.0, first released during the summer of
2018. If you are using IBM SPSS Statistics Version
24, you will notice considerable consistency. For
anyone using SPSS Version 23, 22, 21, or 20, or
even PASW Statistics 18 or earlier, there will be a
great deal of consistency with these instructions
and images, although there will be some areas
where there are differences due to the upgrades in
the SPSS Statistics Version 25 software. So, the
older your version of SPSS Statistics (or even
PASW Statistics), the more likely you will see some
differences in methods, availability of options,
screen views, and output format.

21
What’s the Difference Between SPSS
Statistics and PASW Statistics?
None.
There is essentially no difference. The program
formerly known simply as “SPSS” became “SPSS
Statistics” with the Version 17.0 release, and then
“PASW Statistics” with the Version 18.0 release.
After SPSS, Inc., became an IBM company in
October 2009, the branding going forward was
changed so that future releases of the software
(Version 19.0 and beyond) are known as “IBM
SPSS Statistics.” When SPSS was originally
developed, it stood for Statistical Package for the
Social Sciences. The motivation for the PASW
(Predictive Analytics Software) branding change
was to reflect the considerable reach of the
software to more business-oriented realms,
although now as it stands in history, this name was
used only for Version 18.

22
Statistical Software
The SPSS/PASW Statistics software works with
several kinds of computer files: data files, output
files, and syntax files. Data files are those
computer files that contain the information the user
intends to analyze. Output files contain the
statistical analysis of these data, often displayed as
tables, graphs, and/or charts. Syntax files are
computer instructions that tell the SPSS Statistics
software what to do. Syntax files are not used with
the student version of SPSS Statistics and are
dealt with as an advanced application in Chapter
12 of this book. IBM discontinued the student
version of SPSS software for Version 19 (PASW
was the last version for which a limited student
version had been available) but has again
developed a student version starting with Version
24. The student version is nearly identical to the
much more expensive standard version (and can
come bundled with textbooks for a very modest
amount of money). The key differences are that the
student version is limited to data sets with 50
variables or fewer and 1500 cases or less.

The General Social Survey (GSS) serves as the

secondary data set used throughout this book to
demonstrate typical functions of the statistical
software by example. IBM SPSS Statistics is the

23
software program, produced by SPSS, an IBM
company as of 2009, based in Chicago, Illinois.
The GSS is a data set that is read and analyzed by
the SPSS Statistics software; it is a data file
containing the information to be analyzed. The two
things are distinct and can be used in separate
contexts without the other, although the GSS data
file used for this book, and available on the
companion website, is an SPSS data file and
cannot be read without opening it in SPSS
Statistics or converting it to another file format
suitable for use in another program.

24
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
 Yrjö oikaisihe ikäänkuin olisi ollut heräämäisillään. Laskin käteni
hänen otsallensa ja tunsin, että se oli viileä. Kumarruin hänen
ylitsensä ja katselin kauan hänen rauhoittuneita piirteitänsä ja
kuuntelin hänen tasaista hengitystään.

— Onko mahdollista? Joko tauti on ohi? Jättikö se todella pojan?

Kiviä ja santaa! Jumalan kiitos — se oli ollut tyhjää kuumehouretta

eikä mikään ennustus. Ah, Jumalan kiitos!

Ja suuri, suloinen raukeus valtasi minut. Olin voittanut ja saisin

levähtää. Ja poikani saisi elää! Ja tulla terveeksi jälleen!

Olin niin kiitollinen, että vedet kihosivat silmiini.

Ja taas tuli mieleeni eräs muisto.

Hän oli kerran pannut minut arvaamaan, kuka oli hänen kaikkein
paras ystävänsä. Olin maininnut Erikin, Väinön, Etan —?

— Ei, sinähän se olet, äiti — ja Jumala tietysti — mutta Jumalasta

pidän vain aivan vähän enemmän, sillä täytyyhän Jumalasta
enemmän pitää, äiti?

Mutta nyt vihdoinkin heräsit. Katseesi siirtyi ympäri huonetta kuin

siihen pitkän ajan perästä taas perehtyäkseen. Sitten se pysähtyi
minuun. Käsivartesi nousivat, laihtuneet kasvosi säteilivät, ja
sellaisessa äkillisessä rakkaudenpuuskassa, joka välistä sai sinut
valtoihinsa, tartuit kaulaani, pusersit minut kovasti rintaasi ja
tunnustit rehellisesti ja rajoituksitta:

— Voi, kuinka sinua rakastan, äiti — enemmän kuin mitään,

mitään muuta maailmassa!
 11.

Pian sen jälkeen alkoi ensimmäinen koulusi. Muistat

ruokailuhuoneen, joka eteläänpäin päättyi puolikaareen kolmine
suurine ikkunoineen. Ja näet vielä neliskulmaisen pöydän keskellä
lattiaa.

Sen pöydän ääressä sait kaiken opin perusteet, sinä ja muutamat

toverisi.

Et ottanut ensin uskoaksesi, että äiti osaisi opettaa. Siitä ei tulisi

mikään oikea koulu. Mutta kun hän kertoi, että hän kerran ennen oli
opettanut suuriakin poikia ja tyttöjä oikeassa koulussa, vaikenit ja
aivan jäykistyit ihmetyksestä.

— Niinkö?

Ja tajunnassasi tapahtui taas tuollainen uudestaan arvioiminen,

joka muutti jo vakiintuneen arvon — sillä kertaa edukseni. Sen
johdosta myöhemmin tovereillesi kehuskelit, että äiti olikin paras
opettaja maailmassa.

Myöhemmin muistelimme joskus yhdessä tätä ensimmäistä

kouluasi ja kokemuksiasi siellä. Maailma alkoi käydä entistään paljon
laajemmaksi. Ei pääasiallisesti kirjojen ja numeroiden avulla, vaan
toverien vaikutuksesta. Varsinkin Erik, lääkärin poika, ällistytti Yrjöä
uusilla harrastuksillaan. Hänellä oli pieniä tölkkejä rivissä hyllyllään,
ja niissä oli pikkueläviä spriissä. Sitten hän oli isoisältään, joka oli
ollut hyönteis-professori, saanut suuren hyönteiskokoelman, ja päät
yhdessä he tarkastivat neulan päässä törröttäviä kärpäsiä ja
perhosia. Isältään hän oli sen lisäksi saanut kasvikokoelman, jossa
oli kasveja Suomen eri seuduilta ja muistakin maista. Ja Erik kertoi
näistä kaikista aarteistaan yhtä tottuneesti ja yliolkaisesti kuin muut
kertoivat tinasotamiehistään tai keilapelistään.

Hänen oppineisuutensa teki toveriin vakaavan vaikutuksen. Ja

Erik huomasi hänen tietämättömyytensä näillä aloilla.

Eräänä päivänä lukea jankkasimme, kuten tavallisesti — tavata

jauhoimme vuorotellen — mitä lie ollut jostakin talonpoikaistuvasta,
jossa oli torakoita uunin takana. Jokainen oli innokas kertomaan,
mitä tiesi näistä ihastuttavista elukoista — miten ne pudottautuvat
katosta alas — miten ne tarttuvat tikkuun — miten ne luikkivat seinän
rakoon tai pärekasan alle piiloon. Ainoastaan Yrjö oli niistä asioista
tietämätön. Hän ei ollut torakoita edes nähnytkään.

Vihdoin oli tietovarasto loppunut ja jatkoimme tavailemista. Mutta

huomasin, ettei Erik seurannut. Hän oli jostakin levoton. Nähtävästi
hänellä oli jotakin sydämellään, mutta hän ei tiennyt, miten saisi sen
sanotuksi. Näin hänen silmistään, ettei sitä sopinut sanoa muitten
kuullen — mitä lie ollut salaisuutta. Vihdoin hän nousi, tuli luokseni,
pani käsivartensa kaulaani, kuten oli tottunut äitinsä kanssa
jutellessa tekemään, ja käsi suun edessä jotteivät muut kuulisi, hän
kuiskasi:

— Eikö olisi jo aika ruveta opettamaan Yrjölle luonnontiedettä?

— Miksi niin? — kuiskasin vastaukseksi.

— No, kun hän ei tunne torakkaakaan!

Niin, olihan se hämmästyttävää! Todella halveksittavaa ja

pöyristyttävää!
 Käden liike oli ylenkatseellinen. Hän oli sitä paitsi huolissaan niin
suunnattomasta tietämättömyydestä tieteitten tieteestä.

Ja Erik oli oikeassa. Osoitin hänelle katseellani, että hän oli

ehdottomasti oikeassa, ja rauhoitin häntä lupaamalla tehdä
parastani. Hän syventyikin lukukirjaansa tyytyväisenä siihen, että oli
omantuntonsa ääntä noudattanut ja vetänyt Yrjöä edes kappaleen
matkaa tietämättömyyden alennuksesta.

Mutta miten täytin lupaukseni, sen tiedät hyvin. Isänhän olisi

pitänyt apuun rientää, mutta miten kävi hänen? Niin. Eihän minulla
ollut sammakoita spriissä eikä neulaperhosia eikä muutakaan
ainehistoa. Minulla oli juuri sillä alalla se heikko kohtani, jonka hyvin
tunsit. Ja isältä puuttui aikaa.

Sentakia jäi kuin jäikin Erik yhä edelleen siksi, joka toverilleen
avasi luonnontieteitten salaisuudet. Ja Yrjö oli hänen kiitollinen
oppilaansa.

Kun tuli kevät ja aurinko paahtoi sammaltuneita rantapaasia

kaupungin ulkopuolella, silloin te yhdessä juoksentelitte pitkin
kallioita molemmin puolin Havin tietä, harhailitte harventuneessa
metsässä, istua kyykötitte kevätlampien liepeillä kooten haaveihinne
sammakonpoikasia ja sisiliskoja. Aarteita! Aarteita! Muistatko, miten
kostea sammal tuoksui! Ja miten vesi lätäköissä lämpimänä huokui!
Ja miten lakki kuumensi päätä! Havi! Se oli ihmemaa, mistä saattoi
löytää mitä tahansa. Hiostunein kasvoin ja kiihkein käsin te sitten
siellä kotona Erikin luona täytitte pesuvadit vedellä antaen
sammakoiden niissä uiskennella ja veditte esille säiliöistänne lehtiä
ja korsia ja ensimmäisiä horroksissa olevia kovakuoriaisia.
 Kun sitten tulit kotiin, tuoksuit kosteaa multaa, havumetsää ja
kevättä. Kengistä miltei tippui vettä — ja kaulus! Missä se oli? — No
niin, se oli kaulusnapin syy. Mutta minkänäköinen oli nenäliina?

Nautimme keväästä yhdessä. Nuo illat, nuo läpikuultavat kevätillat,

jolloin vedet siinsivät ikkunoihimme ja aavistimme käen kukuntaa ja
pihkan hajua noitten Saimaan reittien metsiköissä! Muistatko ne?

Sellaisena kevätiltana poika sai kerran sattumalta käsiinsä pienen

rasian, joka pitkät ajat oli ollut unohduksissa hänen hyllyllään ja
jonka hän oli saanut Etalta pikkujouluksi. Siinä oli pienen pieniä
puisia elukoita, kaikki jokseenkin yhdennäköisiä. Neljä jäykkää jalkaa
ja häntä.

Illat olivat niin valoisat, ettei tarvinnut mennä niin aikaisin

nukkumaan kuin muuten. Äitikin unohti muistuttaa, ja isä viipyi
kävelyllä. Ja näin, miten poika ikäänkuin aikansa kuluksi alkoi
asetella pikkuelukoita riviin, kaksi ja kaksi aina vierekkäin.

— Oli sentään hyvä — sanoi hän äkkiä — että Noak oli.

— Noak! Miten niin? — kysäisin, kummastellen hänen

ajatusjuoksuaan.

— Niin, no, muutenhan Jumalalla olisi ollut niin paljon vaivaa —

olisi pitänyt synnyttää ihmisetkin uudestaan ja kaikki eläimet! — Nyt
ei tarvinnut muuta kuin antoi näiden vain mennä arkkiin — joka lajia
aina kaksi — kaksi aina joka lajia.

— Niin, jokaisen eläinlajin isä ja äiti.

— Eihän?!
 Hän katsahti minuun epäröiden ja miettiväisenä:

— Miten niin isä ja äiti?

— Onhan eläimilläkin isänsä ja äitinsä kuten ihmisillä.

— Niin taitaa —.

Hän vaikeni taasen ja antoi elukkainsa jatkaa matkaa arkkia kohti.

Minä ikkunan luona parsin sukkaa käyttäen illan heikkenevää valoa,
ja molemmat vaivuimme mietteisiimme.

— Mutta äiti — keskeytti hän hiljaisuuden ja katsoi minuun — on

niitä muijia, jotka eivät ollenkaan ole kihloissa, ja sentään he
synnyttävät poikia tai tyttöjä.

— Vai on! — Se tuli niin odottamatta, että minun oli vaikea pysyä
totisena. — Tiedätkö sinä sitten semmoisia?

— En minä tiedä, mutta kyllä niitä on.

Taasen oli hiljaista. Poika oli sovitellut elukat rasiaan ja asettanut

sen takaisin hyllylle. Mutta hän ei halunnut mennä vielä nukkumaan.
Hän lojui mieluummin lattialla piirtäen koukerolta paperille.

— Äiti — tuli sieltä taas — aina kun joku saa lapsia, niin hän
laskee ensin mätiä.

Kumarruin työni yli ja odotin jatkoa.

— Niin, niin — älä naura — aivan kuin sammakot.

— Mutta eihän ihmiset ole sammakoita.

 — Jos kohta — ne tekevät vain samalla lailla.

— Miksi niin luulet?

— Minä luulen vaan — ja tiedätkös äiti, että kun sammakko on

laskenut mätinsä rannalle, niin sitten tulee isä ja panee semmoista
maidon tapaista päälle, ja siitä syntyy sitten poikasia. — Minäkin
olen mädistä syntynyt ja ollut noin rannalla. Jos olisit aikaisemmin
hakenut, niin olisit voinut löytää minut sieltä — mutta sinäpä et
etsinyt silloin. Etta ja Erikkin ovat syntyneet mädistä — niin minä
uskon.

— Jaha — ja sen on Erik kertonut?

— Eikä vain Erik, vaan myös hänen isänsä — ja olen minä senkin
nähnyt, miten mäti kelluu veden pinnalla ja tarttuu pesuvadin
reunoihin. Ja siitä tulee sitten mitä tahansa.

Mikä saattoi olla vakuuttavampaa? Newton oli puhunut. Arkimedes

oli pisteensä löytänyt. Pieni mieheni paisui viisautta.

Silti otti äiti hänet polvellensa ja alkoi kertoa hänelle vielä

merkillisempiä asioita. Eihän sen aina tarvinnut olla mätiäkään,
mutta jotakin sinne päin se kyllä aina oli. Kukkiin muodostui
siemeniä, ja munista tuli linnunpoikasia. Ja oliko poju äskettäin
nähnyt Väinön Donnaa? Sille tulee pian pentuja. Ihmeellisiä asioita
oli muutenkin elämässä, mutta nämä ne olivat kaikkein
ihmeellisimmät. Ja kaunista oli paljon, mutta tämä oli kaikkein
kauneinta. Sillä siten elämä aina uudistui ja loi aina uutta elämää
vanhan sijalle.
 Niin kai se sitten oli, päättivät pojan suuret silmät. Ja äiti kertoi
vieläkin enemmän. Niin viisaasti oli Jumala kaikki järjestänyt, että
vaikka ihmiset vuosisadasta toiseen sitä tutkivat, niin se kävi vain
yhä ihmeellisemmäksi heidän silmissään. Ja kuta enemmän oppi
siitä tietämään, sitä enemmän huomattiin siinä olevan sellaista, jota
ei vielä ymmärretty. Sillä se on kaikki Jumalan suurta satua, jota hän
ei koskaan kerro loppuun asti, jotta ihmisten silmät vain aina häneen
katsoisivat jatkoa odottaen. Jumala näes on suurin kaikista satujen
kertojista — ja hänkin pitää siitä, että hänellä on jokin kohta
ikäänkuin erikoisena salaisuutena kunkin ihmislapsen kanssa.
Pojullekin hän tulisi vielä paljon kertomaan — tämä oli vain
pikkiriikkinen alku, tämä nyt äidiltä kuultu — ja Yrjöllä voi vielä olla
merkillisiä yhteisiä salaisuuksia sen hyvän ja viisaan Jumalan
kanssa.

Nojasit minuun ja katsoit totisin silmin ulos ikkunasta punertavaa

iltataivasta.

12.

Mutta maailma kasvoi Yrjön silmissä ja antoi yhä enemmän

tuumimisen aihetta. Nyt hänestä oli päivänselvä asia, että piti olla
sekä poikia että tyttöjä.

Isä tuli eräänä iltana sanomaan hänelle hyvää yötä ja istuutui

kuten muulloinkin pojan levolle mentyä hänen vuoteensa laidalle
jutellen hänen kanssaan niitä näitä.
 — Tiedätkös, kenen otan rouvakseni sitten kun tulen suureksi? —
kysyi poika.

— Mistäpä minä sen tietäisin?

— Otan Ainon.

— Vai Ainon! Mutta ethän sinä voi tietää sitä niin hirveän paljon
aikaisemmin!

— Tiedän minä, kun kerran niin paljon pidän Ainosta.

— Mutta sinähän vasta olet pieni poika ja Aino pieni tyttö, eikä
rouvaa tarvitse ajatella ennenkuin vasta sitten suurena.

— Jaa, mutta itsehän sanot, ettei saa olla ajattelematon — aina

pitää kaikkea punnita, ennenkuin mitä tekee.

— Tietenkin — hymyili isä.

— Ja kun oikein kauan tuumii yhtä asiaa, niin siitä tulee sitten
hyvä.

— Voi niinkin olla — myönsi isä — mutta tiedätkös, sellaisia asioita

ei voi lainkaan edeltäkäsin tietää. Ne tulla tupsahtavat arvaamatta
eteen, ja paras ystävä on usein sellainen, jota ei ole koskaan ennen
nähnytkään.

Yrjö katsoi pienellä epäluulolla isää. Isä vain ei hänelle Ainoa

suonutkaan. Siinä kaikki.

— Jaa. Kyllä minä hänet otan.

— Mutta mitäs, ellei Aino huolisikaan?

 — Kyllä hän huolii. Ja voi kuinka hän ihastuisi, jos minä sen
hänelle sanoisin!

— Älähän toki — isän ääni kävi hyvin vakuuttavaksi — ei sellaista

saa sanoa ennenkuin sitten, kun on aikamies. Älähän nyt vain virka
mitään — tottele isää! Eikö niin — ethän? Ajatteles, kun sinun pitää
vielä paljon oppia ja käydä monet koulut ennenkuin tulet suureksi ja
saat ottaa rouvan itsellesi tai edes sitä ajatellakaan.

Niin tosiaankin — oppia! — Sen hän tässä oli vallan unohtanut.

Yrjön silmät kävivät tummiksi. Hänenhän piti oppia tuntemaan kaikki
sisiliskot, kovakuoriaiset ja kärpäset ja muut Erikin elukat. — Ja
ennen kaikkea koneet, miltä ne näyttivät sisäpuolelta — ja
lokomotiivit ja laivat. Se oli tärkeintä. Menisi siihen aikaa.

— Menee siihen vuosia — vakuutti isä. — Kas, sellaisissa asioissa

pitää osata odottaa, siksi kunnes se oikea tulee. Opit sitten joskus
tuntemaan jonkun, josta pidät yhtä paljon kuin nyt äidistä ja joka on
sinulle kuin sisar ja kuitenkin vielä rakkaampi kuin sisar. Ehkäpä
hänellä onkin tumma tukka kuin äidillä ja ehkäpä hänen silmänsä
nauravat. Hän puhuu ehkä pehmeällä äänellä ja katsoo pehmeällä
katseella, ja koskettaa pehmeällä kädellä. Sellaisen isä sinulle toivoo
sitten kun olet aikamies.

Poika katsoi isää tutkivin silmin. Hän puhui kuin olisi hän jotakin
tietänyt. Kai tiesikin. Piti siis sellaista odottaa.

— Mutta sen minä nyt ainakin sanon hänelle — lopetti hän

keskustelun — ettei heillä aina olisi riisiryynipuuroa päivälliseksi, kun
tulen sinne vieraisille. En pidä niin suurista ryyneistä.
 Siihen asia jäi. Ja hän käytti ensimmäistä tilaisuutta saadakseen
asiansa toimitetuksi Ainon äidille. Hän sanoi sen hänelle heti jo
eteisessä.

— Teillä ei aina pitäisi olla riisiryynipuuroa kun tulen teille kylään.

Ja Ainon äiti oli kumma kyllä ihastuksissaan huomautuksesta.

Tulevaisuuden suunnitelmat saivat siis toistaiseksi väistyä

tuonnemmaksi, mutta ei aivan kokonaan.

Eräänä päivänä hain, esille hänen vanhoja, pieniksi käyneitä

vaatteitaan antaakseni ne pois. Hän seisoi siinä tarkastellen, miten
tein niistä mytyn ja sidoin nuoran sen ympäri.

— Panisit talteen, niin ne sopisivat sitten lapsilleni.

— Kuinka monta lasta sinulle sitten tulee?

— Neljä, kaksi poikaa ja kaksi tyttöä, niin että ne voivat leikkiä

keskenään.

— Jaha — jaa — en tullut sitä ajatelleeksi. Mutta kyllä melkein

luulen, että vaatteet kävisivät liian vanhoiksi.

— No niin, anna vain. Täytyyhän minullekin aina vähän väliä ostaa

uudet kengät ja kalossit, kun se isä ei ole säästänyt minulle yhtään
paria vanhoistaan.

Yrjölle oli säästäväisyyden ihanne selvinnyt erään keskustelun

jälkeen äidin kanssa heidän ja muiden ihmisten varallisuussuhteista.
Poika nimittäin eräänä päivänä kysyi, olivatko he rikkaita, kun
asuivat niin suuressa talossa. Johon äiti antoi hänelle sen
hämmästyttävän tiedon, ettei tämä talo heidän omansa ollutkaan, se
oli sen vanhan herran, joka oli täyttänyt hiekkalaatikon pihalla ja joka
joskus tuli vastaan portaissa aina kiirehtien heitä niin kohteliaasti
tervehtimään. Hän oli kohtelias, vaikka oli rikas, ja samalla lailla
kohtelias kaikille. Ottihan hän hatun päästään Yrjöllekin, kun poju
seisoa töllisteli pihalla ja vanha herra kulki ohitse — eikö totta? —
Äiti oli nähnyt parvekkeelta, kun se vanha herra tälle äidin nassikalle
oikein kumarsi. Niin. Hän oli hieno herra, ei sentakia että oli rikas,
vaan sentakia että oli hieno. Hänellä oli tämä talo ja monta muuta
taloa ja metsiä ja sahoja ja kaivoksia ja saikin olla — hän oli hyvä
ihminen — äiti hänestä piti. Ja hän antoi meidän asua tässä
kodissamme. Meillä oli mitä me tarvitsimme, ja meitä sentakia voitiin
sanoa toimeentuleviksi, mutta ei rikkaiksi. Rikkaus sitä paitsi ei aina
ollut onneksi — välistä oli, mutta toisinaan ei ensinkään — ja usein
teki se ihmiset ylpeiksi ja tuhmiksi.

Niin. Yrjö oli nähnyt muutamia ylpeitä rouvia — ne olivat varmaan

rikkaita.

— Mahtoivat olla. Mutta kaikki ne, joilla on mitä he tarvitsevat, ne

ovat toimeentulevia.

— Onko Väinökin toimeentuleva?

— On Väinökin.

— Minusta olisi hauskempi, jos meilläkin olisi vain kaksi huonetta

kuin
Väinölläkin.

— Miksi niin?
 — Silloin sinä lakaisisit ja keittäisit — vaikka minä kyllä Liisasta
pidän — mutta me olisimme aina yhdessä.

— Niin, miksikä ei? Mutta olemmehan nytkin yhdessä, kun

melkein aina olemme samassa huoneessa. Ja kun se vanha herra
nyt on rakentanut meille näin monta huonetta, niin ollaan me nyt
täällä tyytyväisiä. — Ja kukapa sen tiennee, vaikka meillä joskus
toiste olisi kaksi huonetta ja Väinöllä ties miten monta.

Jaa! — Yrjö paisui jo etukäteen Väinön rikkauksista.

Mutta sen keskustelun jälkeen hän ei enää ollut niin varma

vanhempiensa loppumattomista tulolähteistä. Kun hän eräänä
päivänä aukaisi eteisen oven äidillensä ja huomasi hänellä olevan
kädet täynnä paketteja, niin että hän tuskin mahtui ovesta sisään,
nosti hän vakavasti sormensa ja sanoi varoittavasti:

— Ai, ai, äiti — älä osta vain niin paljon tavaraa, että leipä loppuu!

13.

Seuraavana syksynä koulu jatkui Erikin tädin luona, joka asui

kaupungissa. Hänellä oli se suuri etu minun rinnallani, että hänen
luokseen piti mennä oikein katua pitkin kuten muihin kouluihin.
Sielläkään ei ollut kuin kuusi oppilasta. Mutta vaikkei heitä ollutkaan
sen useampia, oli tädillä täysi työ koettaessaan hillitä heidän
puheluintoansa tunnilla. Sillä he olivat tottuneet heti paikalla
ilmaisemaan kaikki ajatuksensa ja tunteensa, ja luettava kappale tai
laskettava esimerkki toi usein niin merkillisen tärkeitä muistoja tai
mielijohteita kielelle. Täti keksi sentakia sen keinon, että rupesi
vetämään muistikirjaansa viivan aina kun joku heistä turhanpäiten
jutteli heidän siinä lukiessaan tai laskiessaan.

Kysyin jonkun ajan kuluttua pieneltä rupattelijaltani, montako

viivaa hän oli jo saanut.

— En minä tiedä.

— Kuinka? Etkö ole laskenut?

— Tiedätkö äiti, ne muut ovat niin uteliaita, että ne laskevat

viivansa joka päivä — minä en huoli.

Ymmärsin yskän. Vedin hänet luokseni kuiskaten:

— Sanopas oikein totta — eikö sinulla lie kaikkein eniten viivoja?

O-on! — kuiskasi hän vastaukseksi.

Myöhemmin koetettiin tehostaa huolellisuutta antamalla pieniä

kotimuistutuksia. Kerran sai Yrjökin sellaisen ja hän toi kotiin pienen
vihkosen. Näin hänestä selvään, ettei hän oikein tiennyt, oliko se
suuri vai mahdollisesti aivan pieni häpeä, mutta kun otin
näyttääkseni vakavalta, punastui hän ja häpesi — kuten täti oli
tarkoittanutkin.

Jonkun ajan kuluttua oli Erikin vuoro, ja silloin Yrjö ehdotti, että he
menisivät joukolla katsomaan, mitä Erikin äiti sanoo. Erikillä ei ollut
mitään sitä vastaan, ja koko roikka karkasi sisään lääkärin
ruokahuoneeseen, jossa tohtorinna istui ompelunsa äärellä. Siinä he
sitten äänetönnä seisoa töllistelivät odottaen vihkosen vaikutusta,
Erik ensimmäisenä, tirkistäen syrjästä tovereitaan. Mutta kun Yrjö
palasi kotiin ja kertoi äidilleen retkeilystään, niin hän ei ollut hullua
hurskaampi, sillä Erikin äiti ei ollut sanonut mitään. Eikä hän liioin
ollut miltään näyttänyt.

Tässä pienessä koulussa luki Yrjö maantiedettänsä ja

raamatunhistoriaansa ilman päähänpänttäystä vapaasti ja iloisesti, ja
kaikki tuli eläväksi. Hänellä oli kaikesta oma käsityksensä ja hän
lausui sen rohkeasti julki. Kun hän luki syntiinlankeemuksesta, oli
hän kovin pahoillaan Aatamin ja Eevan tottelemattomuudesta. Mutta
hän arveli samalla, ettei Jumalan olisi pitänyt millään muotoa istuttaa
paratiisiin sellaista puuta, jossa oli niin makeat kielletyt omenat, ettei
niihin voinut olla vilkaisematta ohitse kulkiessaan. Jumala ei koskaan
sanonut. No ota nyt sieltä omena! Ei. Niihin ei saanut koskea. Olisi
ainakin asettanut sen puun vähän syrjemmälle lähelle aitausta! Kun
sitten kerran nuo ihmisparat olivat syöneet yhden omenan, oli hän
niin pahoillaan, että ajoi heidät ulos. Kaikki olisi mennyt hyvin, ellei
sitä puuta olisi ollut.

Ja kun hän kerran kuuli puhuttavan Jumalan pojasta, löi hän

kätensä yhteen huudahtaen.

— Ai, onko hänelläkin poika!

Eräänä iltana riisuutuessaan mennäkseen levolle kiskoi hän

takkinsa niin rajusti auki että nappeja lensi irti:

— Näin ne papit tekevät!

— Papit? Milloin olet nähnyt pappien tekevän sillä lailla?

— Näin tekivät papit Jerusalemissa. He repivät vaatteensa eivätkä

yhtään välittäneet siitä, mitä heidän äitinsä sanoi.
 Minulla oli loppumatonta iloa hänen välittömyydestään ja
vastaanottavaisuudestaan. Ja ajattelin usein, että sellaisena pitäisi
ihmisen säilyä myöhemminkin, kun syvemmät tiedonlähteet hänelle
avautuvat. Miten paljon rikkaampia olisimmekaan, jos kaikki
tietomme tulisivat eläviksi tajunnassamme!

14.

OLI KAUNIS kesäpäivä. Seisoin pienen höyrylaivan kannella

keskellä vakkoja ja voipyttyjä tähystellen sitä saaristolaituria, jonne
minun oli noustava. Puitten lomitse näkyi kesähuvilamme katto.
Poukamassa oli kyläläisten verkkoja kuivumassa pitkät rivit, oli
nähtävästi ollut hyvä kalansaalis-aika. Veneitään olivat vetäneet
korkealle hiekkarannalle, lieneekö ollut myrsky viime yönä. Siinä
olivat joukolla vastassa vanhat ja nuoret, vilisi valkoisia liinoja ja
lippalakkeja laivasillalla. Ja ilma henki merisammalta, ruskolevää ja
hailia, auringon paahdetta ja apilasta.

Ja laituri oli pitkä ja kallistunut.

Olin ollut poissa parin viikon ajan ja odotin näkeväni perheeni

sillalla. Siellä havaitsinkin ensin isän ja sitten mummon, mutta Yrjöä
ei näkynyt missään. Ja kuitenkin hän oli tavallisesti etumaisena
huitomassa lakkiansa tervetuliaisiksi sille, jota odotettiin. Hänen piti
aina jollakin näkyvällä tavalla purkaa ilonsa.

Olin ihmeissäni. Varjostin silmiäni kädelläni nähdäkseni paremmin.

Vaikka hän olisi seisonutkin toisten takana, olisin sittenkin
huomannut hänet, sillä hän oli yksitoistavuotiaaksi tavattoman
kookas. Ja kotona hän oli varmaan. Retkeltään serkkujensa luo
Saimaan rannalle hän oli jo viikko sitten kotiutunut.

Laiva laski maihin. Isä otti kantamukseni ja aukoi minulle tietä

tutussa tungoksessa. Pari kertaa piti pysähtyä tervehtimään
naapuria. Sitten noustiin käsikoukussa koivumäkeä huvilallemme.

Miten ihanaa taas olla kotona!

— Mutta missä on Yrjö? — kysäisin samalla.

Isä katsahti hiukan kummissaan ympärilleen. Niin tosiaankin!

Äsken hän oli ollut verannalla ja isä oli luullut hänen juosseen alas
rantaan. Poika oli ollut tavallista vakavampi viime aikoina, kertoi isä,
eikä Väinönkään tulo ollut saanut muutosta aikaan. Hän oli iltaisin
soittanut selloa isän säestyksellä, ja he olivat harjoittaneet uuttakin
äidin tuloa varten. Mutta ei siihenkään saatu oikein vauhtia. Nyt
isäkin oudoksuen etsi poikaa silmillään. Mutta kylläpä hän löytynee.

Jatkoimme matkaamme koivumetsikön halki. Pihalla tuli poika

meitä vastaan hitaasti astuen.

— Mikä sinun on, Yrjö? — kysyin heti hänet nähtyäni levottomana.

—
Oletko sairas?

— En.

— Mikä sinua sitten vaivaa? Oletko jostakin pahoillasi?

Hän ei vastannut, tarttui vain käteeni ja veti minut portaita ylös

eteiseen.
 Nyt oli jotain aivan erikoista tapahtunut. Hädissäni heitin jonnekin
päällystakkini ja hattuni, laukkuni ja päivänvarjoni. Poika ei ollut
lainkaan entisellään.

— Tule!

Tuokiossa olimme ullakkohuoneessa ja ovi kiinni. Vaisto neuvoi

puhumaan hänen kanssaan kahden kesken.

Hän hyökkäsi heti kaulaani ja itki rajusti.

— Mitä on tapahtunut, Yrjö? Miksi olet noin suruissasi?

— Äiti! — tuli nyyhkytysten kesken hätäisesti ja puoliääneen —

onko totta, ettei tämä ole minun oma kotini?

— Oma kotisi! — Miten tulet sellaista ajatelleeksi?

— Sanottiin Toivolassa, ettei ole.

— Kuka sanoi sellaisen valheen?

— Hanna

— Ja kuka Hanna on?

— Heidän palvelijansa.

— Ja kuinka hän sen sinulle sanoi?

— Sitä en tiedä.

— Hänkö se vain niin sinulle sanoi?

— Hän, mutta serkut olivat siinä myöskin eivätkä sanoneet mitään.

 Vedin pojan viereeni sohvaan ja olin aivan masentunut. — Olipa
siis sittenkin tullut se, jota olin niin huolellisesti koettanut välttää! —
Ja hän nosti minuun katseensa ikäänkuin hänen sielunsa autuus
olisi riippunut siitä, mitä tulisin hänelle sanomaan.

Kokosin voimani ja puhuin hitaasti ja vakuuttavasti:

— Se ei ole totta. Ilman vain on Hanna sen keksinyt, koska hän on

raaka ja häijy ihminen. Eikö tämä muka ole sinun kotisi? Onko
kummempaa kuultu? Kenellä sitten koti on! — Ei, hyvä lapsi,
ajattelepa vähän ja sano oikein totta! Etkö aina ole ollut täällä
kotonasi? — Rakastammeko ketään tai mitään niinkuin sinua? —
Onko olemassa ketään tai mitään, josta huolehdimme enemmän
kuin sinusta? — Sano, kyllä sinä sen tiedät! — Tiedäthän ja
uskothan, että joka päivä ja kaikessa ajatellaan sinua? Oletko
koskaan muuta huomannut?

Ei. Ei hän ollut muuta huomannut. Hän nojasi minuun, uupuneena

mielenliikutuksesta hänkin, mutta jo tyynempänä. Ei hän sitä ollut
uskonut itsekään. Hän oli vain tullut niin surulliseksi ja ajatellut että
ehkä sentään. Kun kerran niin voitiin sanoa.

— Niinpä niin — tuo Hanna kai niin ajatteli — mitäpä hän ymmärsi,
hän oli mitä oli. Sanoiko hän ehkä vielä muutakin?

— Hän sanoi vielä, ettei minulla ollut oikeaa isää ja äitiä — että
olin vain kasvatti — ja ettei minulla siksi ollut oikein omaa kotiakaan.

— Oliko hän jostain syystä suuttunut sinuun?

— Ei ensinkään — muuten vain hän niin puhui.

 Sisässäni kuohui. Jos tuo ihmishirviö olisi ollut edessäni, olisin
halunnut hänet nujertaa ja olisin voinut syytää hänen silmillensä mitä
vihansanoja tahansa. On niitä ilkiöitä maailmassa, eikä maa
kuitenkaan aukea nielaisemaan heitä.

Ja heidän tähtensä piti minun lapseni kärsiä! Minun poikani, joka

kuitenkin oli sellainen, ettei heidän olisi tullut saada kajota häneen
pikkusormellaankaan, saatikka sitten tällä lailla haavoittaa häntä
hänen sielunsa syvimpään.

Saisi kosto kohdata sekä häntä että kaikkia hänen laisiansa! Koko
tuota kylmäkiskoista, pahansuopaa, järkeilevää ihmislajia, jolla voi
olla sivistynytkin kuori päällä. Kyllä minä ne tiesin!

En voinut heti vastata. Minun piti ensin rauhoittua. Eikä tässä sitä
paitsi viha auttanut. En saanut itse myrkyttyä enkä millään ehdolla
myrkyttää häntä. Vahinkoa olivat nuo ilkeämieliset sanat saaneet
aivan tarpeeksi jo aikaan. Karistin siis pois kaikki pahat päältäni ja
jatkoin:

— Katsos Yrjö! — On kummallista, mutta totta, että on ihmisiä,

jotka nauttivat siitä, että he pahoittavat muitten mieltä. He eivät
viihdy, elleivät saa lausua pistäviä sanoja — se on heidän
virkistyskeinonsa. Tuo Hanna kuuluu niihin. Mutta ei välitetä hänestä.
Et tiedä, miten olen hyvilläni yhdestä asiasta!

— Mistä niin?

— Siitä, että kerroin sinulle sen sadun!

Poika hymyili.
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookluna.com