Download Full Version ebookmass - Visit ebookmass.

com

A DIY Smart Home Guide: Tools for Automating Your

Home Monitoring and Security Using Arduino,
ESP8266, and Android Robert Chin

https://ebookmass.com/product/a-diy-smart-home-guide-tools-
for-automating-your-home-monitoring-and-security-using-
arduino-esp8266-and-android-robert-chin/

OR CLICK HERE

DOWLOAD NOW

Discover More Ebook - Explore Now at ebookmass.com

 Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) ready for you
Download now and discover formats that fit your needs...

Find Your Way Home Jackie Ashenden

https://ebookmass.com/product/find-your-way-home-jackie-ashenden-2/

ebookmass.com

Find Your Way Home Jackie Ashenden

https://ebookmass.com/product/find-your-way-home-jackie-ashenden-3/

ebookmass.com

Find Your Way Home Jackie Ashenden

https://ebookmass.com/product/find-your-way-home-jackie-ashenden/

ebookmass.com

Andy Burnett On Trial 1958 TV Series Big Little Book Big

Little Books

https://ebookmass.com/product/andy-burnett-on-trial-1958-tv-series-
big-little-book-big-little-books/

ebookmass.com
Robert Altman and the Elaboration of Hollywood
Storytelling Mark Minett

https://ebookmass.com/product/robert-altman-and-the-elaboration-of-
hollywood-storytelling-mark-minett/

ebookmass.com

Fantasy - How it Works Brian Attebery

https://ebookmass.com/product/fantasy-how-it-works-brian-attebery/

ebookmass.com

(eBook PDF) Business Law and the Regulation of Business

13th Edition by Richard A. Mann

https://ebookmass.com/product/ebook-pdf-business-law-and-the-
regulation-of-business-13th-edition-by-richard-a-mann/

ebookmass.com

Gabriele Antonelli: A Dark Mafia Romance (Brutal

Attachments Book 5) Z.Z. Brulant

https://ebookmass.com/product/gabriele-antonelli-a-dark-mafia-romance-
brutal-attachments-book-5-z-z-brulant/

ebookmass.com

Sense and Solidarity: Jholawala Economics for Everyone

Jean Dreze

https://ebookmass.com/product/sense-and-solidarity-jholawala-
economics-for-everyone-jean-dreze/

ebookmass.com
Essentials of Modern Business Statistics with Microsoft
Excel 8th Edition David R. Anderson

https://ebookmass.com/product/essentials-of-modern-business-
statistics-with-microsoft-excel-8th-edition-david-r-anderson/

ebookmass.com
Contents
1. Cover
2. Title Page
3. Copyright Page
4. About the Author
5. About the Source Code and Project files
6. Contents
7. 1 Introduction to the Arduino

1. What Is an Arduino?
2. Why the Arduino Mega 2560?
3. The Arduino Mega 2560 Specifications
4. The Official Arduino Mega 2560
5. Arduino Mega 2560 Components
6. Overview of the C/C++ Language for the Arduino
7. Arduino Development System Requirements
8. Hands-on Example: A Simple Arduino “Hello World”
Program with an LED
9. Summary

8. 2 Introduction to the ESP8266

1. What Is the ESP8266

2. Technical Specification of the ESP8266
3. The ESP-01 Module
4. Overview of Essential AT Commands
5. Quick Start Guide to the AT Command Set
6. Hands-on Example: Using an ESP-01 with an Arduino
Mega 2560
7. The NodeMCU
8. Hands-on Example: The Blink Sketch
9. Hands-on Example: Multiple Blinking External LEDs
10. Summary

9. 3 Introduction to the Android

 1. What Is Android?
2. Hands-on Example: The Hello World Example
3. Importing Projects Between Android Studio Versions
4. Summary
10. 4 Arduino with ESP-01 and Android Basic Wireless Framework

1. The Arduino with ESP-01 and Android Basic Wireless

Communication Framework Overview
2. The Android Client Wireless Communication Framework
Code
3. The Menu Items
4. The WifiMessageHandler Class
5. Class Overview
6. The WifiMessageHandler Class Constructor
7. The MainActivity Class
8. The Arduino with ESP-01 Server Wireless Communication
Framework Code
9. Hands-on Example: The Basic Arduino, ESP-01, and
Android Wireless Communications Framework
10. Summary

11. 5 Arduino with ESP8266 (ESP-01 Module) and Android Wireless

Sensor and Remote Control Projects I

1. General System Overview

2. The HC-SR501 Infrared Motion Detector
3. Hands-on Example: The HC-SR501 Infrared Motion
Detector Alarm System
4. The FC-04 Sound Sensor
5. Hands-on Example: The Wireless Sound Sensor Alarm
System
6. The HC-SR04 Distance Sensor
7. Hands-on Example: HC-SR04 Distance Sensor Intruder
Alarm System
8. The YL-38/YL-69 Water/Moisture Detector
9. Hands-on Example: The Water Detector Water Leak
Wireless Alarm System
10. The Light Emitting Diode (LED)
11. Hands-on Example: The Remote Wireless Control of an
LED
12. The RGB LED (Common Ground Version)
 13. Hands-on Example: The Remote Wireless RGB LED
Control System
14. The CEM-1203(42) Piezo Buzzer
15. Hands-on Example: The Remote Wireless Piezo Buzzer
Control System
16. Summary
12. 6 Arduino with ESP8266 (ESP-01 Module) and Android Wireless
Sensor and Remote Control Projects II

1. The Reed Switch Magnetic Field Sensor

2. Hands-on Example: The Wireless Reed Switch Door Entry
Alarm System
3. The Ywrobot Flame Sensor
4. Hands-on Example: The Wireless Flame Sensor Fire Alarm
System
5. The Sunfounder Tilt Switch Sensor
6. Hands-on Example: The Tilt/Vibrate Wireless Alarm
System
7. TMP36 Temperature Sensor
8. Hands-on Example: The TMP36 Wireless Temperature
Monitoring and Alarm System
9. The Photo Resistor
10. Hands-on Example: The Wireless Remote Controlled Light
Activated LED
11. The DHT11 Temperature/Humidity Sensor
12. Hands-on Example: The Wireless DHT11
Temperature/Humidity Remote Monitoring and Alarm
System
13. Arduino Cameras
14. Hands-on Example: The ArduCAM OV2640 Camera
Wireless Remote Surveillance System
15. Summary

13. 7 Standalone ESP8266 (Model: NodeMCU ESP-12E) and Android

Wireless Sensor and Remote Control Projects

1. The Android and NodeMCU (ESP-12E) Wireless System

Overview
2. Modifying the Android Basic Wireless Framework for the
NodeMCU (ESP-12E) Platform
 3. The NodeMCU (ESP-12E) Basic Wireless Server
Framework
4. Hands-on Example: The Basic Wireless Framework Version
1.3 for the Android and NodeMCU Microprocessor
5. Hands-on Example: The Wireless Glass Break/Sound
Detector Alarm System
6. Hands-on Example: The Wireless HC-SR501 Infrared
Motion Detector Alarm System
7. The SW520D Tilt and Vibration Sensor
8. Hands-on Example: The Wireless Tilt and Vibration Sensor
System
9. The KeyesIR Obstacle Avoidance Sensor
10. Hands-on Example: The Wireless KeyesIR Obstacle
Avoidance Alarm System
11. The Funduino Water Level Sensor
12. Hands-on Example: The Wireless Water Level Detector
Alarm System
13. Summary
14. 8 Android, Arduino, ESP-01, and NodeMCU ESP-12E Wireless
Sensor and Remote Control Projects

1. The ArduCAM Mini OV2640 2MP Plus

2. Hands-on Example: The Wireless ArduCAM Mini 2MP Plus
Camera Surveillance System
3. Hands-on Example: The Wireless ArduCAM Mini OV2640
2MP Plus Camera and HC-SR501 Infrared Motion Detector
Surveillance and Alarm System for the Arduino Mega 2560
Server
4. The Basic Android, Arduino with ESP-01, and NodeMCU
Wireless Multi-Client Framework
5. Overview of the Android Basic Wireless Framework Version
2.0 Application
6. Example of Setting Up the Arduino with ESP-01 for
Station/Client Mode
7. Hands-on Example: The ArduCAM OV2640 2MP Mini Plus
Camera Arduino Mega 2560 Client Surveillance System
with NodeMCU Server
8. Hands-on Example: The ArduCAM OV2640 2MP Mini Plus
Infrared Motion Detection Arduino Mega 2560 Client
Surveillance and Alarm System with NodeMCU Server
 9. Hands-on Example: The Infrared Motion Detection Alarm
System Using the NodeMCU Server
10. Hands-on Example: The ArduCAM OV2640 2MP Mini Plus
and Infrared Motion Detection Arduino Mega 2560 Client
Surveillance and Alarm System with NodeMCU Server with
an Infrared Motion Detection Alarm System
11. Summary
15. 9 The Bonus Chapter: The Emergency Backup Battery Power
System, Power Intensive Related Projects, Using the NodeMCU with
an ArduCAM Mini Camera, and Some Important Downloads

1. Circuit Troubleshooting Tips

2. Android Basic Wireless Framework APKs
3. Converting the Android Basic Wireless Framework Version
2.0 Project from Android Studio 1.5 to Android Studio 2.3.1
4. The Automatic Battery Backup Power Supply System
5. The SG90 9g Micro Servo
6. The YwRobot 545043 Power Supply Module for a
Breadboard
7. Hands-on Example: The Wireless Remote Control Servo
System Using the Arduino Mega 2560 and ESP-01 Server
8. Hands-on Example: The Remote Control Wireless DC
Motor Control System Using the Arduino Mega 2560 with
an ESP-01 Server
9. The Stepper Motor and the ULN2003 Stepper Motor Driver
Board
10. Hands-on Example: The Wireless Remote Controlled
Stepper Motor System Using the Arduino Mega 2560 and
the ESP-01 Server
11. The ArduCAM Library and GitHub
12. Hands-on Example: The Wireless NodeMCU and ArduCAM
Mini OV2640 Plus Surveillance System
13. The MQ-2 Smoke Detector
14. The 5-V Active Buzzer
15. Hands-on Example: The Wireless Remote Controlled
Smoke Detector Alarm System Using the Arduino Mega
2560 and the ESP-01 Server
16. The MQ-2 Smoke Detector (Analog Version)
17. Hands-on Example: Wireless Remote Controlled Smoke
Detector (Analog) Alarm System Using Arduino and ESP-
01
 18. Summary
16. Index

Guide
1. Cover
2. Title Page
3. A DIY Smart Home Guide: Tools for Automating Your Home
Monitoring and Security Using Arduino, ESP8266, and Android

Page List
1. i
2. ii
3. iii
4. iv
5. v
6. vi
7. vii
8. viii
9. ix
10. x
11. xi
12. xii
13. xiii
14. xiv
15. 1
16. 2
17. 3
18. 4
19. 5
20. 6
21. 7
22. 8
23. 9
24. 10
25. 11
26. 12
27. 13
28. 14
29. 15
30. 16
31. 17
32. 18
33. 19
34. 20
35. 21
36. 22
37. 23
38. 24
39. 25
40. 26
41. 27
42. 28
43. 29
44. 30
45. 31
46. 32
47. 33
48. 34
49. 35
50. 36
51. 37
52. 38
53. 39
54. 40
55. 41
56. 42
57. 43
58. 44
59. 45
60. 46
61. 47
62. 48
63. 49
64. 50
65. 51
 66. 52
67. 53
68. 54
69. 55
70. 56
71. 57
72. 58
73. 59
74. 60
75. 61
76. 62
77. 63
78. 64
79. 65
80. 66
81. 67
82. 68
83. 69
84. 70
85. 71
86. 72
87. 73
88. 74
89. 75
90. 76
91. 77
92. 78
93. 79
94. 80
95. 81
96. 82
97. 83
98. 84
99. 85
100. 86
101. 87
102. 88
103. 89
104. 90
105. 91
106. 92
107. 93
108. 94
109. 95
110. 96
111. 97
112. 98
113. 99
114. 100
115. 101
116. 102
117. 103
118. 104
119. 105
120. 106
121. 107
122. 108
123. 109
124. 110
125. 111
126. 112
127. 113
128. 114
129. 115
130. 116
131. 117
132. 118
133. 119
134. 120
135. 121
136. 122
137. 123
138. 124
139. 125
140. 126
141. 127
142. 128
143. 129
144. 130
145. 131
146. 132
147. 133
148. 134
149. 135
150. 136
151. 137
152. 138
153. 139
154. 140
155. 141
156. 142
157. 143
158. 144
159. 145
160. 146
161. 147
162. 148
163. 149
164. 150
165. 151
166. 152
167. 153
168. 154
169. 155
170. 156
171. 157
172. 158
173. 159
174. 160
175. 161
176. 162
177. 163
178. 164
179. 165
180. 166
181. 167
182. 168
183. 169
184. 170
185. 171
186. 172
187. 173
188. 174
189. 175
190. 176
191. 177
192. 178
193. 179
194. 180
195. 181
196. 182
197. 183
198. 184
199. 185
200. 186
201. 187
202. 188
203. 189
204. 190
205. 191
206. 192
207. 193
208. 194
209. 195
210. 196
211. 197
212. 198
213. 199
214. 200
215. 201
216. 202
217. 203
218. 204
219. 205
220. 206
221. 207
222. 208
223. 209
224. 210
225. 211
226. 212
227. 213
228. 214
229. 215
230. 216
231. 217
232. 218
233. 219
234. 220
235. 221
236. 222
237. 223
238. 224
239. 225
240. 226
241. 227
242. 228
243. 229
244. 230
245. 231
246. 232
247. 233
248. 234
249. 235
250. 236
251. 237
252. 238
253. 239
254. 240
255. 241
256. 242
257. 243
258. 244
259. 245
260. 246
261. 247
262. 248
263. 249
264. 250
265. 251
266. 252
267. 253
268. 254
269. 255
270. 256
271. 257
272. 258
273. 259
274. 260
275. 261
276. 262
277. 263
278. 264
279. 265
280. 266
281. 267
282. 268
283. 269
284. 270
285. 271
286. 272
287. 273
288. 274
289. 275
290. 276
291. 277
292. 278
293. 279
294. 280
295. 281
296. 282
297. 283
298. 284
299. 285
300. 286
301. 287
302. 288
303. 289
304. 290
305. 291
306. 292
307. 293
308. 294
309. 295
310. 296
311. 297
312. 298
313. 299
314. 300
315. 301
316. 302
317. 303
318. 304
319. 305
320. 306
321. 307
322. 308
323. 309
324. 310
325. 311
326. 312
327. 313
328. 314
329. 315
330. 316
331. 317
332. 318
333. 319
334. 320
335. 321
336. 322
337. 323
338. 324
339. 325
340. 326
341. 327
342. 328
343. 329
344. 330
345. 331
346. 332
347. 333
348. 334
349. 335
350. 336
351. 337
352. 338
353. 339
354. 340
355. 341
356. 342
357. 343
358. 344
359. 345
360. 346
361. 347
362. 348
363. 349
364. 350
365. 351
366. 352
367. 353
368. 354
369. 355
370. 356
371. 357
372. 358
373. 359
374. 360
375. 361
376. 362
377. 363
378. 364
379. 365
380. 366
381. 367
382. 368
383. 369
384. 370
385. 371
386. 372
387. 373
388. 374
389. 375
390. 376
391. 377
392. 378
393. 379
394. 380
395. 381
396. 382
397. 383
398. 384
399. 385
400. 386
401. 387
402. 388
403. 389
404. 390
405. 391
406. 392
407. 393
408. 394
409. 395
410. 396
411. 397
412. 398
413. 399
414. 400
415. 401
416. 402
417. 403
418. 404
419. 405
420. 406
421. 407
422. 408
423. 409
424. 410
425. 411
426. 412
427. 413
428. 414
429. 415
430. 416
431. 417
432. 418
433. 419
434. 420
435. 421
436. 422
437. 423
438. 424
439. 425
440. 426
441. 427
442. 428
443. 429
444. 430
445. 431
446. 432
447. 433
448. 434
449. 435
450. 436
451. 437
452. 438
453. 439
454. 440
455. 441
456. 442
457. 443
458. 444
459. 445
460. 446
461. 447
462. 448
463. 449
464. 450
465. 451
466. 452
467. 453
468. 454
469. 455
470. 456
471. 457
472. 458
473. 459
474. 460
475. 461
Copyright © 2020 by McGraw-Hill Education. All rights
reserved. Except as permitted under the United States
Copyright Act of 1976, no part of this publication may be
reproduced or distributed in any form or by any means, or
stored in a database or retrieval system, without the prior
written permission of the publisher.

ISBN: 978-1-26-045614-1
MHID: 1-26-045614-5

The material in this eBook also appears in the print version of

this title: ISBN: 978-1-26-045613-4, MHID: 1-26-045613-7.

eBook conversion by codeMantra

Version 1.0

All trademarks are trademarks of their respective owners.

Rather than put a trademark symbol after every occurrence of a
trademarked name, we use names in an editorial fashion only,
and to the benefit of the trademark owner, with no intention of
infringement of the trademark. Where such designations appear
in this book, they have been printed with initial caps.

McGraw-Hill Education eBooks are available at special quantity

discounts to use as premiums and sales promotions or for use in
corporate training programs. To contact a representative, please
visit the Contact Us page at www.mhprofessional.com.

Information contained in this work has been obtained by

McGraw-Hill Education from sources believed to be reliable.
However, neither McGraw-Hill Education nor its authors
guarantee the accuracy or completeness of any information
published herein, and neither McGraw-Hill Education nor its
authors shall be responsible for any errors, omissions, or
damages arising out of use of this information.

TERMS OF USE

This is a copyrighted work and McGraw-Hill Education and its

licensors reserve all rights in and to the work. Use of this work
is subject to these terms. Except as permitted under the
Copyright Act of 1976 and the right to store and retrieve one
copy of the work, you may not decompile, disassemble, reverse
engineer, reproduce, modify, create derivative works based
upon, transmit, distribute, disseminate, sell, publish or
sublicense the work or any part of it without McGraw-Hill
Education’s prior consent. You may use the work for your own
noncommercial and personal use; any other use of the work is
strictly prohibited. Your right to use the work may be
terminated if you fail to comply with these terms.

THE WORK IS PROVIDED “AS IS.” McGRAW-HILL

EDUCATION AND ITS LICENSORS MAKE NO GUARANTEES
OR WARRANTIES AS TO THE ACCURACY, ADEQUACY OR
COMPLETENESS OF OR RESULTS TO BE OBTAINED FROM
USING THE WORK, INCLUDING ANY INFORMATION THAT
CAN BE ACCESSED THROUGH THE WORK VIA HYPERLINK
OR OTHERWISE, AND EXPRESSLY DISCLAIM ANY
WARRANTY, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO IMPLIED WARRANTIES OF
MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR A PARTICULAR
PURPOSE. McGraw-Hill Education and its licensors do not
warrant or guarantee that the functions contained in the work
will meet your requirements or that its operation will be
uninterrupted or error free. Neither McGraw-Hill Education
nor its licensors shall be liable to you or anyone else for any
inaccuracy, error or omission, regardless of cause, in the work
or for any damages resulting therefrom. McGraw-Hill
Education has no responsibility for the content of any
information accessed through the work. Under no
circumstances shall McGraw-Hill Education and/or its licensors
be liable for any indirect, incidental, special, punitive,
consequential or similar damages that result from the use of or
inability to use the work, even if any of them has been advised of
the possibility of such damages. This limitation of liability shall
apply to any claim or cause whatsoever whether such claim or
cause arises in contract, tort or otherwise.
About the Author

Robert Chin has a Bachelor of Science degree in computer

engineering and is experienced in developing projects on the
ESP8266, TI CC3200 SimpleLink, Android, Arduino, Raspberry
Pi, and PC Windows platforms using C/C++, Java, Python,
Unreal Script, DirectX, OpenGL, and OpenGL ES 2.0. He is the
author of Arduino and Raspberry Pi Sensor Projects for the
Evil Genius published by McGraw-Hill. He is also the author of
Beginning Android 3D Game Development and Beginning iOS
3D Unreal Games Development, both published by Apress and
distributed by Springer Nature. Beginning Android 3D Game
Development was licensed to Tsinghua University through
Tsinghua University Press. He was the technical reviewer for
UDK Game Development, published by Course Technology
Cengage Learning. His home security related books include
Home Security System DIY PRO Using Android and TI
CC3200 SimpleLink, Home Security Systems DIY Using
Android and Arduino, and Beginning Arduino ov7670 Camera
Development.
About the Source Code and
Project files

The source code and Android APK files for this book are located
at:

https://www.mhprofessional.com/Chin_SmartHome

For your convenience, all the Android APK installation files

have been placed in the Chapter 9 download section.
 Contents
1 Introduction to the Arduino

What Is an Arduino?

Why the Arduino Mega 2560?

The Arduino Mega 2560 Specifications

The Official Arduino Mega 2560

Arduino Mega 2560 Components

Overview of the C/C++ Language for the Arduino

Arduino Development System Requirements

Hands-on Example: A Simple Arduino “Hello World” Program

with an LED

Summary

2 Introduction to the ESP8266

What Is the ESP8266

Technical Specification of the ESP8266

The ESP-01 Module

Overview of Essential AT Commands

Quick Start Guide to the AT Command Set

Hands-on Example: Using an ESP-01 with an Arduino Mega

2560

The NodeMCU

Hands-on Example: The Blink Sketch

Hands-on Example: Multiple Blinking External LEDs

Summary

3 Introduction to the Android

What Is Android?

Hands-on Example: The Hello World Example

Importing Projects Between Android Studio Versions

Summary

4 Arduino with ESP-01 and Android Basic Wireless

Framework

The Arduino with ESP-01 and Android Basic Wireless

Communication Framework Overview

The Android Client Wireless Communication Framework Code

The Menu Items

The WifiMessageHandler Class

Class Overview
The WifiMessageHandler Class Constructor

The MainActivity Class

The Arduino with ESP-01 Server Wireless Communication

Framework Code

Hands-on Example: The Basic Arduino, ESP-01, and Android

Wireless Communications Framework

Summary

5 Arduino with ESP8266 (ESP-01 Module) and

Android Wireless Sensor and Remote Control Projects
I

General System Overview

The HC-SR501 Infrared Motion Detector

Hands-on Example: The HC-SR501 Infrared Motion Detector

Alarm System

The FC-04 Sound Sensor

Hands-on Example: The Wireless Sound Sensor Alarm System

The HC-SR04 Distance Sensor

Hands-on Example: HC-SR04 Distance Sensor Intruder Alarm

System

The YL-38/YL-69 Water/Moisture Detector

Hands-on Example: The Water Detector Water Leak Wireless

Alarm System
The Light Emitting Diode (LED)

Hands-on Example: The Remote Wireless Control of an LED

The RGB LED (Common Ground Version)

Hands-on Example: The Remote Wireless RGB LED Control

System

The CEM-1203(42) Piezo Buzzer

Hands-on Example: The Remote Wireless Piezo Buzzer Control

System

Summary

6 Arduino with ESP8266 (ESP-01 Module) and

Android Wireless Sensor and Remote Control Projects
II

The Reed Switch Magnetic Field Sensor

Hands-on Example: The Wireless Reed Switch Door Entry

Alarm System

The Ywrobot Flame Sensor

Hands-on Example: The Wireless Flame Sensor Fire Alarm

System

The Sunfounder Tilt Switch Sensor

Hands-on Example: The Tilt/Vibrate Wireless Alarm System

TMP36 Temperature Sensor

Hands-on Example: The TMP36 Wireless Temperature
Monitoring and Alarm System

The Photo Resistor

Hands-on Example: The Wireless Remote Controlled Light

Activated LED

The DHT11 Temperature/Humidity Sensor

Hands-on Example: The Wireless DHT11

Temperature/Humidity Remote Monitoring and Alarm System

Arduino Cameras

Hands-on Example: The ArduCAM OV2640 Camera Wireless

Remote Surveillance System

Summary

7 Standalone ESP8266 (Model: NodeMCU ESP-12E)

and Android Wireless Sensor and Remote Control
Projects

The Android and NodeMCU (ESP-12E) Wireless System

Overview

Modifying the Android Basic Wireless Framework for the

NodeMCU (ESP-12E) Platform

The NodeMCU (ESP-12E) Basic Wireless Server Framework

Hands-on Example: The Basic Wireless Framework Version 1.3

for the Android and NodeMCU Microprocessor
Hands-on Example: The Wireless Glass Break/Sound Detector
Alarm System

Hands-on Example: The Wireless HC-SR501 Infrared Motion

Detector Alarm System

The SW520D Tilt and Vibration Sensor

Hands-on Example: The Wireless Tilt and Vibration Sensor

System

The KeyesIR Obstacle Avoidance Sensor

Hands-on Example: The Wireless KeyesIR Obstacle Avoidance

Alarm System

The Funduino Water Level Sensor

Hands-on Example: The Wireless Water Level Detector Alarm

System

Summary

8 Android, Arduino, ESP-01, and NodeMCU ESP-12E

Wireless Sensor and Remote Control Projects

The ArduCAM Mini OV2640 2MP Plus

Hands-on Example: The Wireless ArduCAM Mini 2MP Plus

Camera Surveillance System

Hands-on Example: The Wireless ArduCAM Mini OV2640 2MP

Plus Camera and HC-SR501 Infrared Motion Detector
Surveillance and Alarm System for the Arduino Mega 2560
Server
The Basic Android, Arduino with ESP-01, and NodeMCU
Wireless Multi-Client Framework

Overview of the Android Basic Wireless Framework Version 2.0

Application

Example of Setting Up the Arduino with ESP-01 for

Station/Client Mode

Hands-on Example: The ArduCAM OV2640 2MP Mini Plus

Camera Arduino Mega 2560 Client Surveillance System with
NodeMCU Server

Hands-on Example: The ArduCAM OV2640 2MP Mini Plus

Infrared Motion Detection Arduino Mega 2560 Client
Surveillance and Alarm System with NodeMCU Server

Hands-on Example: The Infrared Motion Detection Alarm

System Using the NodeMCU Server

Hands-on Example: The ArduCAM OV2640 2MP Mini Plus and

Infrared Motion Detection Arduino Mega 2560 Client
Surveillance and Alarm System with NodeMCU Server with an
Infrared Motion Detection Alarm System

Summary

9 The Bonus Chapter: The Emergency Backup Battery

Power System, Power Intensive Related Projects,
Using the NodeMCU with an ArduCAM Mini Camera,
and Some Important Downloads

Circuit Troubleshooting Tips

Android Basic Wireless Framework APKs

Converting the Android Basic Wireless Framework Version 2.0
Project from Android Studio 1.5 to Android Studio 2.3.1

The Automatic Battery Backup Power Supply System

The SG90 9g Micro Servo

The YwRobot 545043 Power Supply Module for a Breadboard

Hands-on Example: The Wireless Remote Control Servo System

Using the Arduino Mega 2560 and ESP-01 Server

Hands-on Example: The Remote Control Wireless DC Motor

Control System Using the Arduino Mega 2560 with an ESP-01
Server

The Stepper Motor and the ULN2003 Stepper Motor Driver

Board

Hands-on Example: The Wireless Remote Controlled Stepper

Motor System Using the Arduino Mega 2560 and the ESP-01
Server

The ArduCAM Library and GitHub

Hands-on Example: The Wireless NodeMCU and ArduCAM

Mini OV2640 Plus Surveillance System

The MQ-2 Smoke Detector

The 5-V Active Buzzer

Hands-on Example: The Wireless Remote Controlled Smoke

Detector Alarm System Using the Arduino Mega 2560 and the
ESP-01 Server
The MQ-2 Smoke Detector (Analog Version)

Hands-on Example: Wireless Remote Controlled Smoke

Detector (Analog) Alarm System Using Arduino and ESP-01

Summary

Index
 CHAPTER 1

Introduction to the Arduino

IN THIS CHAPTER I INTRODUCE YOU to the Arduino. I first give a

brief explanation of what the Arduino is. I then specifically
concentrate on the Arduino Mega 2560. I discuss the general
features of the Arduino Mega 2560 including the capabilities
and key functional components of the device. Next, I give a
quick summary of languages that the Arduino uses which are C
and C++. Next, I discuss the Arduino Integrated Development
Environment (IDE) software that is needed to develop
programs for the Arduino. I cover each key function of the
Arduino IDE and then conclude with a hands-on example where
I give detailed step-by-step instructions on how to set up the
Arduino for development and how to run an example program
using the Arduino IDE.

WHAT IS AN ARDUINO?
The Arduino is an open-source microcontroller that uses the C
and C++ languages to control digital and analog outputs to
devices and electronics components and to read in digital and
analog inputs from other devices and electronics components
for processing. For example, the Arduino can read in
information from a sensor to a home security system that would
detect the heat that a human being emits and sends a signal to
the Arduino to indicate that a human is in front of the sensor.
After receiving this information the Arduino can send
commands to a camera to start taking pictures of the intruder or
intruders and save these images to an SD card for later viewing.
It can also transmit a message over Wi-Fi to an Android cell
phone so that a text alarm notification message is sent to the
homeowner. The official web site of the Arduino is
http://www.arduino.cc.

WHY THE ARDUINO MEGA

2560?
There are many different Arduino models out there. However,
in order to perform the examples in this book you will need an
Arduino Mega 2560. The reason for this is that the Arduino
Mega 2560 has many hardware serial ports that can
communicate at high speed with the ESP-01 ESP8266 module
that will be responsible for Wi-Fi communication. The Arduino
UNO only has one hardware serial port that is already used for
debugging with the Arduino IDE’s serial monitor. A separate
software serial port can be created on the Arduino UNO but it is
unreliable at high speeds with many people reporting that any
speed above 9600 baud is unreliable. Most of the recent ESP-01
modules being produced now are set to the default speed of
115,200 baud. Another consideration is the large amount of
current that the ESP-01 module can draw. The ESP-01 module
can draw up to 170 mA when operating under normal
circumstances. If you add in the current drawn by other
components attached to the Arduino, such as sensors, then the
total might quickly add up to the maximum current allowed for
the Arduino UNO which is around 400 mA. However, for the
Arduino Mega 2560 the maximum allowed current is 800 mA
which is considerably more. Also, please note that these
maximum currents should not be sustained for long periods of
time otherwise there could be damage to the Arduino board.
This information comes from the official Arduino web site at
https://playground.arduino.cc/Main/ArduinoPinCurrentLimita
tions.

THE ARDUINO MEGA 2560

SPECIFICATIONS
Microcontroller: ATmega2560

Operating voltage: 5 V

Input voltage (recommended): 7 to 12 V

Input voltage (limit): 6 to 20 V

Digital I/O pins: 54 (of which 15 provide PWM output)

Logic level: 5 V is true or high

Analog input pins: 16

DC current per I/O pin: 20 mA

DC current for 3.3 V pin: 50 mA

Total maximum current: 800 mA

Total maximum current (USB powered): 500 mA (>500 mA

will trip the Arduino’s fuse)

Flash memory: 256 kB of which 8 kB used by bootloader

SRAM: 8 kB

EEPROM: 4 kB

Clock speed: 16 MHz

 LED_BUILTIN: 13

Length: 101.52 mm

Width: 53.3 mm

Weight: 37 g

THE OFFICIAL ARDUINO MEGA

2560
I purchased an official Arduino Mega 2560 from the official
Arduino web site that was listed earlier for about $40.00 and
the unit arrived in early October 2018. Included in the package
was a new Arduino 2560 microcontroller, a thank you note, a
sheet of stickers, and a plastic stand that was attached to the
bottom of the Arduino. See Figure 1-1.
 Figure 1-1 Contents of the official Arduino Mega 2560 that
I purchased.

The backside of the Arduino 2560 is shown in Figure 1-2.

 Figure 1-2 Backside of the Arduino Mega 2560.

Since the Arduino Mega 2560 is an open-source hardware,

anyone can make and sell their own Arduino Mega 2560 board
legally as long as they don’t use certain logos that are
trademarked. Thus, there are many unofficial Arduino Mega
2560 boards available on sites such as Amazon that are a
fraction of the cost of an official Arduino. For example, on
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
 — Mitähän Outa-Jussa piti papista? kysyi vanha poliisi
nöyränhiljaisella äänellä.

— Eihän se Jussa papeista välitä. Liekö koko Suomessa yhtään,

jonka hän hyväksyisi. — Lukkari otti lattialta koivunrisun ja heitti
takkaan.

— Se on kumma, kun papit ja saarnamiehet eivät pysy sovinnossa

keskenään. Saarnamiehet moittivat pappeja ja nämä puolestaan
saarnamiehiä. Missä sitten lie vika?

— Eiköhän se ole molemmissa, lausahti setä Jussas. — Se kun on

vanha
Aatami kaikilla hah, hah! Sepä kumma!

— Kaikillapa tietysti…

‒ Ju ‒ ju.

— Setä Jussas täytti piippunsa uudelleen ja silmäili

hyväntahtoisena ympärilleen.

— Siivolta minusta näyttää tämä uusi pappi.

— Ei se luonnon siivous auta, jos ei ole pyhää Henkeä! — Rauna-

muori käännähti poliisin puoleen ja hänen mustat silmänsä tuikkivat
terävinä. — Parannus se pitää tehdä papinkin, jos mieli autuaaksi
tulla.

— Mistäpä sen niin varmaan tietää, jos olisi pappi parannuksen

tehnytkin?
 Rauna-muori pyörähti penkillään ovensuuhun päin. Siellä istui
pitkä, luiseva, mustapartainen mies.

Kuulkaapas Kurun Heemiä! Hän tietää papin kristillisyyden. On

kuullut
Aslak Rostolta.

— Mitä se Aslak sitten…? kysyi vanha poliisi varovaisesti.

— Aslak on tutkinut pappia ja tullut siihen päätökseen, että pappi

on — elävä kristitty!

Miehet nauroivat.

— Se on Aslakkia! Hah, hah!

Kurun Heemi tiesi vanhastaan, ettei Aslakilla yläpäässä kylää ollut

vaikutusvaltaa, mutta siitä huolimatta hän puolusti väärtiään:

— Saattaahan se Aslak sen tuntea…

— Tuntea! Poronkorvan hän tuntee, mutta ei muuta. — Rauna-

muori sylkäistä pihautti halveksivasti.

— Emmehän me taida tässä tarvita muiden arvosteluja.

Saatammehan me sen itsekin nähdä.

— Sepä kumma! urahti setä Jussas.

— Jo vain, myönsivät miehet.

Keskustelu katkesi. Karsinan puolella supattivat vain naiset

puoliääneen. Mutta Kurun Heemi hymyili salaperäisenä. Eivät ne
uskalla pitkälle asiassa, johon Aslak Rosto on sekaantunut. Usealla
läsnäolijalla olikin poroja Roston kylässä, sen Heemi hyvin tiesi.

— Mutta onpa sillä papilla naurusuinen rouva, aloitti setä Jussas

leikkisänä. — On sinne papin kyökkiin soma mennä pyhä-aamuna.
Rouva on heti ystävällisenä vastassa ja paikalla on kahvi pöydässä —
hah, hah!

— Setä Jussas se onkin ollut hyvissä väleissä kaikkein

pappilanrouvain kanssa, nauroi Kalttopää.

— Sepä kumma! Kaksinkertaiset kahvit minä juon joka sunnuntai

pappilassa, ensin kyökissä ja sitten papin kamarissa. Hah—hah!
Vanha poliisi ja lukkari saavatkin tyytyä yhteen pariin. Hah, hah!

— Niin vain… yksi parihan se riittää, myönteli poliisi.

— Enkä minä ole riidellyt pappienkaan kanssa. Hyvät ovat olleet

välit. Vaikka pakkasihan välistä Keinäs-pappi kiivastumaan. Kerran jo
oli tulla yhteenottokin ja piti läheltä, etten siepannut piippua taskusta
ja antanut pappia otsaan!

Naurettiin joukolla. Tunnettiin niin hyvin tämä setä Jussaksen

voimasana, jota ei kukaan ollut koskaan nähnyt eikä kuullut
täytäntöön pannuksi.

Sellaisissa tilaisuuksissa, joissa piipun olisi luullut tulevan esille, se

oli jäänyt siivosti taskuun.

Lukkarin emännällä oli kahvi valmiina. Sitä juotaessa kääntyi puhe

lähestyviin Suuvuonon markkinoihin, joille piti lähdettämän
seuraavalla viikolla.
 — Saapa nähdä, missä hinnassa ruijalainen pitää riekon tänä
talvena.

— Ei pitäisi olla aivan huonon. Luulen, että viitisenkymmentä äyriä

lähtee päästä.

— Sepä kumma! Ei niitä olekaan kovin viljalti ollut. Muistan minä

ajan, jolloin ei saatu kuin viisitoista tahi korkeintaan parikymmentä.
Mutta silloin olikin riekkoja viljalti. Parituhatta, kolmekin tappoivat
muutamat talot talvessa.

Se oli eri aikaa, sedän nuoruudessa?

‒ Ju — ju, viisikymmentä vuotta sitten.

— Sepä se.

Outa-Jussa tuli pirttiin ja istui penkin päähän. Hän oli noin

viidenkymmenen ikäinen, lihavahko mies, jolla oli parraton suu ja
ruskeat, vilkkaat silmät.

— Jussa lähtisi kamariin. Minä toisin kahvia, kehoitti lukkarin

emäntä.

— No eikö täällä saata juoda? Täällähän on muitakin.

Emäntä tarjosi kahvia ja Jussa kysäisi:

— Markkinoistako ne miehet…?

— Niin, puhuttiin riekon hinnoista. Ensi viikolla pitäisi olla raidot

kunnossa.
 — Niin vain. Olen minäkin aikonut pistäytyä Suuvuonossa. En ole
käynytkään moneen vuoteen. Taitaisin päästäkin poliisin raidossa?

— Miksi ei.

— Sieltä on tullut monet kirjat ja kutsut, jonkavuoksi pitäisi käydä.

— Sinne tuleekin paljon väkeä, joten luulisi seuroihinkin riittävän.

— Niin vain…

— Mutta joutaakohan se suruton kaupoiltaan? Rauna-muori oli

sytyttänyt piippunsa ja nyökytteli hiljaa ruumistaan.

— Siinäpä se.

— Mutta kun on taivaanvaltakunnan tavara kalliina, ei silloin ole

maallisista estettä.

— Niin vain…

Tupakoitiin ja haasteltiin ja muisteltiin menneitä markkinoita. Yksi

muisti yhden, toinen toisen tapauksen. Milloin oli eksytty lumipyryssä
ja kierretty koko yö yhtä ainoata tienviittaa. Omia, puoleksi umpeen
tuiskuttaneita jälkiä oli seurattu, kun oli niitä luultu vieraan jäljiksi.
Oli koetettu saavuttaa edessäajaja, mutta turha vaiva. Jälki johti yhä
eteenpäin eikä edessäajajaa kuulunut. Aamulla, ilman selvittyä
huomattiin, että olikin seurattu omia jälkiä koko yö ja kierretty isoa
ympyrää. Monenlaista seikkailua niillä matkoilla oli koettu. Milloin oli
markkinapaikalla varastettu jauhot ja sokerit, milloin talonpihalta
ahkion keulasta peski, jonka poromies oli siihen hetkiseksi heittänyt,
pistäytyäkseen sisään kahvikupin ryyppäämään. Milloin oli
varaslappalainen katkaissut pimeässä raidon poikki ja vienyt porot
ahkioineen kuormineen. Kun muutaman tunnin ajan jälkeen
pysäytettiin, huomattiinkin, että raito oli poikki ja porot tavaroineen
tipotiessään. Lähteä niitä sitten hakemaan pyryssä ja pakkasessa,
huihai! Useimmiten se oli turha vaiva.

— Mutta saimme me kerran Kurkkio-Joonaksen kanssa kiinni

sellaisen veitikan, kertoi Kalttopään isäntä. — Oli, koranus, katkaissut
raidon muutamassa notkelmassa ja ehtinyt jo kätkeä joitakuita
sokeritoppeja kinokseen, kun me Joonaksen kanssa saavuimme
paikalle ja otimme veitikan lujille. Ei siinä armoa annettu.

— No mitä teitte mokomalle?

Mitäs muuta kuin selkään vain! — Saapui siihen nimittäin toisiakin

raitomiehiä ja niin me luimme lappalaiselle lain kouraan: joko otat
raipat heti, taikka vastaat ensi käräjissä, ja väärti valitsi edellisen,
niin raskaalta kuin se tuntuikin. Syväjärven Niku rupesi piiskuriksi ja
siinä sai lappalainen pakaroilleen keskellä lumiaavaa — jäätyneillä
koivunrisuilla. Ulisihan se ja potki, mutta mikäs auttoi. — Vankeutta
olisikin tullut, jos olisi käräjiin menty.

Kalttopää heilautti päätään ja sylkäisi.

— Semmoista se on erämaan laki.

— Semmoista se on… Ja hupaisinta jutussa oli se, että Kurkkio-

Joonas loppujen lopuksi komensi lappalaisen maksamaan viisi
kruunua piiskurille — vaivoista! Hih, hih!

— Kova mies se Joonas…

— Kova… Mutta niin kaivoi väärti uikuttaen kukkaronsa ja maksoi

— arvelematta. Sitten annettiin potkut takapuoleen ja niin hän sai
painua.

Miehet nauroivat niin että pirtti kajahteli.

— Kuka se oli?

— Hurrin poika, Mauna, Äkässuvannosta.

— Ka se, jopa arvattiinkin… Voi sitä Joonasta! On se miestä, on

totisesti!

Sen perästä ei ole mies kestänyt tulla markkinasiljolla vastatuksin.

Ennemmin kiertää kuin kohti tulee. Ja jos on pakostakin kohti
tuleminen, niin nopeasti pyrkii sivu eikä muuta kuin katsoa luihauttaa
pahasti — noin.

Kalttopää painoi leukansa rintaa vasten, veti suupielensä alas ja

luimisti kulmainsa alta.

Tarinaa riitti kun kerran oli alkuun päästy. Markkinamatkoista

siirryttiin kalastusretkiin, joilla yksi ja toinen oli nuorra miesnä ollut
mukana Ruijassa. Oikein innostuttiin, kun päästiin näihin
"muisteluksiin". Ruijasta olikin useimmilla hauskimmat muistot. Sinne
vielä vuosienkin takaa ajatus palasi. Ei ollut monikaan heistä
milloinkaan käynyt "Suomessa", Lapin rajojen ulkopuolella. Ei oltu
nähty Suomen kaupungeita, mutta Vesisaaret ja Hammerfestit oli
käyty, moneenkin kertaan. Ei oltu ennen tietty Suomesta muuta, kuin
mitä joku matkustava Suomen herra taikka Ruijaan pyrkivä
"karkulainen" oli "muistellut". Niin eristettyinä oli eletty. Silloin näet
ei ollut "kruununteitä", niinkuin nyt. Nythän sitä jo tiettiin omastakin
maasta jotakin, kun "avisit" tulivat melkein joka taloon, ja useampi
nuoremmasta polvesta oli käynyt "Toorniossa", jopa Oulussakin. —
Mutta ennen vanhaan johtivat kaikki tiet Ruijaan. Siellä olivat
vanhukset nuoruutensa päivinä harjoittaneet kalastusta, väliin
vuosikaupalla. Tunnettiinpa siis Jäämeri. Sen tyrskyissä oli taisteltu,
usein hengen uhallakin. Oli soudettu "fämbööreillä" [fembording,
norjal. sana = viisihankavene], sen sijaan että nyt sauvoskeltiin
kotikoskia omatekoveneissä. Oli ajettu "tampilla", väliin pitkiäkin
matkoja. Toiset olivat olleet lastaustöissä eri vuonojen perukoissa ja
hengittäneet vuosikausia sillin, turskan ja saidan hajua. Olipa joku
tehnyt retken Huippuvuorille saakka jonkun tutkimusretkikunnan
mukana, ja sieltäkös riitti muisteluksia talvisen takkavalkean ääressä
lapsille ja lastenlapsille! Pysyväiseksi muistomerkiksi näistä vanhojen
kertomuksista olivatkin kylänlapset ristineet kievarin vieressä olevan
kaihon "Pitsperkiksi". Kalttopää oli matkoillaan kerran tavannut
Ranskan "frinssin" ja Meeranivan Matti, lukkarin emännän veli, väitti
olleensa viikkokausia kalanpyyntikumppanina itse Englannin
"herttyykillä". — Olihan sitä maailmaa nähty. Oli toki!

Ennenkuin väki hajaantui, veisasi lukkari iltavirren ja Outa-Jussa

luki rukouksen. Ilta oli jo myöhäinen, kun kyläläiset vihdoin
taivalsivat koteihinsa, tyytyväisinä kuulemastaan sanasta, mutta
vanhat miehet vielä tyytyväisempinä siitä, että oli taas saatu
muistella Ruijan-aikoja, — Ruijan, joka heille, vanhoille
tenomuotkalaisille, merkitsi samaa kuin sadoissa värivivahduksissa
kimalteleva, sädehtivä nuoruuden maailma.
IV.

Suujoen suussa, Suuvuonon pohjukassa kuhisi markkinaväkeä kuin

mehiläisiä suuressa mehiläispesässä. Lappalaisia tungeskeli joka
paikassa, alkaen jokisuuhun pystytettyjen kauppapöytien äärestä
vähän ylempänä joenrannalla olevien talojen pihoihin saakka. Väkeä
oli runsaasti ja markkinailon pitäjiä paljon. Varsinkin markkinapaikan
laiteilla, mihin kyläpoliisin järjestystä valvova silmä ei aina ulottunut,
teuhasivat lappalaiset pulloineen, hypellen yhdessä kimpussa niin
että siljo tömisi. Sieltä kuului vähä vähä hihkumista, joikkausta ja
käheä-äänistä mekastusta.

Salkko Hukka Tenomuotkasta ajeli kauppakojujen välissä, keskellä

tiheintä väkijoukkoa, sakeasarvisella härällään. Poro hypähteli arkana
sinne tänne ja ihmiset syöksähtelivät syrjään teutaroivan elukan
tieltä. Väkijoukosta kuului naisten kiljahduksia ja miesten kirouksia,
kun he äkäisinä toruivat humalaista ajomiestä. Mutta Salkko ei
välittänyt kiljahduksista eikä kirouksista. Tempasi vain hihnasta ja
pakotti pelästyneen ajokkaan eteenpäin.

— Salmon Salkko, houkka poika, koko maailman houkka,

tosi juoppo. Voiaa naa-naa… Ei oo vieläkään niin köyhä, kuin
te toivotte…
 joikkaili hän ja löi härkää hihnalla selkään.

Kyläpoliisi oli huomannut lappalaisen puuhat ja juoksi paikalle.

— Et sinä saa täällä ajaa! huusi hän ja tarttui poron sarviin.

Ajaa ihmiset nurin ja repii vaatteet tuolla sarvipäällään, toruttiin

väkijoukosta.

Salkko kömpi ahkiosta ja hänen kuparinvärisillä kasvoillaan oli

itsetietoinen ilme.

Minä olen maksanut, sanoi hän nikotelleen. ‒ Viisi kruu—nua, hik…

Poliisi katseli häntä iloisena ja naurahti.

— Et sinä sillä rahalla saa ajaa keskellä markkinapaikkaa, torui

hän. Tuo viisi kruunua on ollut sakkoa muun markkinailoin
pitämisestä, mutta ajo ei siihen kuulu. Vie porosi pois ja paikalla, tahi
sakotetaan lisää!

Salkko nikotteli ja murisi, mutta totteli kuitenkin, talutellen

poroaan väentungoksen läpi. Mutta päästyään aukealle hän istahti
jälleen ahkioon ja ajeli rauhallisena kylää kohden, joka oli vähän
ylempänä mäellä.

— Salmon Salkollapa on kaksisataa naarasporoa. Voiaa

naa-naa… Salmon Salkon sakeapäät ovat jo niin päisevät,
että, että voiaa naa-naa kunne kuullaan nulkastaneen koko
elo ruukaltaa perässä… Voiaa naa-naa na-na naa

joikkasi hän ja ajeli mäkeä ylös.

 Laitimaisen talon pihalla hän huomasi Aslak Roston juttelemassa
muutaman lantalaisen kanssa.

— Hei, Aslak Rosto! huusi hän ja pysäytti poronsa.

— Tulepas tänne!

Aslak katsahti taaksensa.

— En minä nyt jouda, sanoi hän kärsimättömänä.

— Hei, tulepas vain, tahi haluatko kuulla sinne? Aslak tuli ja

tiuskaisi:

— Mitä sinulla nyt…? Luuletko, että minä joudan jokaisen

humalaisen kanssa turisemaan?

— Äläpäs, äläpäs… Vai turisemaan… mutta sinun on nyt pakko

turista — tahi turisen minä — Kortsa-äijälle.

Aslak Rosto silmäili häntä tuimasti. Mitä höpiset? Sano asiasi!

— Kuulehan, Aslak Rosto! Joko sinullekin on ruvennut kelpaamaan

"kuollut tavara"? — Se on rappeutumisen merkki.

— Mitä tarkotat?

Tarkoitan vain, että tuot sen nisujauhopussin, jonka eilen illalla

varastit ahkiostani, ennen iltaa paikoilleen, tahi käyn minä
puhuttelemassa Kortsa-äijää.

— Sinun nisujauhopussisi…? Niin, sinähän sen otit?

— Baergalak!
 Aslak Rosto kirosi niin että mäki kajahteli.

Salkko Hukka hyppäsi ahkioonsa ja laski mäenrinnettä alas.

50

Hyvä on! huusi hän. Kyllä Kortsa-äijä siitä selvän ottaa!

Aslak katseli Salkon jälkeen ja näki, kuinka tämä ajoi muutaman

mökin pihalle ja sitoi poronsa aitaan kiinni. Siellä asui Kortsa-vanhus,
kuuluisa tietäjä ja noita, ainoa elossa oleva Niila Kortsan kuulua
sukua, joka ennen oli ollut rikkain ja mahtavin pohjoispitäjissä,
Lainiosta Suuvuonoon saakka. Viimeinen jälkeläinen, joka nyt asusti
pahasessa turvetöllissä Suujoen suussa, oli köyhä tavarasta, mutta
sitä rikkaampi salaisista tiedoista ja taidoista. Hän, entisten
tunturiruhtinasten jälkeläinen, eleli täällä merenrannassa
merilappalaisten almuista, joita nämä hänelle "uhrasivat". Ja
voimallinen tietäjä olikin Kortsa-äijä. Monta kertomusta oli Aslak
kuullut hänen voimastaan, ja hänen täytyi tunnustaa, että hän
pelkäsi vanhaa Kortsaa, jolla oli erikoisena taitona varastetun tavaran
ilmisaanti.

Hän kirosi synkeästi ja palasi pihaan. Ei koskaan ollut hän tuntenut

oloansa niin noloksi kuin nyt. Hän oli edellisenä iltana naapuritalon
pihalla käydessään huomannut Salkko Hukan raitoahkiot kaivon
kupeella valmiiksi kaaristettuina. Häntä oli ensin suututtanut, että
joku tenomuotkalainen saattoi olla niin varomaton, että jätti
kuormansa alttiiksi varkaille, joita vilisi joka nurkassa. Jos Salkko
Hukka olisi ollut paikalla, olisi hän haukkunut hänet
pahanpäiväiseksi. Mutta siinä samassa oli hänen sydämessään
herännyt vanha kostonhimo: Salkko Hukkahan oli hänen pahin
vihamiehensä. Eikö ollut oikein, että hän sai rangaistuksen
varomattomudestaan? Ja kostonhimo oli saanut toverikseen
ahneuden: Eikö ollut yhtä hyvä, että hän, Aslak Rosto, "verotti"
Salkon kuormaa, kuin että sen olisi tehnyt joku äkässuvantolainen?
Se oli hänestä tuntunut aivan oikeudenmukaiselta ja niin oli hän
ottanut yhden nisujauhopussin ja kantanut sen kauppiaan
halkovajaan. Se oli ensimäinen kerta, jolloin hän oli koskenut
"kuolleeseen tavaraan". Hän oli aina halveksinut niitä lappalaisia,
jotka ottivat muutakin kuin poroja. Sitä taas ei kukaan ollut koskaan
voinut hänestä väittää. Se oli hänestäkin aina ollut "rappeutumisen
merkki". Ja nyt oli hänen itsensä täytynyt se kuulla Salkko Hukan
suusta!

Aslak Rosto kirosi ristiin rastiin, niin että pihalla olijat katsoivat
häneen kummissaan. Hän oli jo samana iltana aikonut viedä
jauhopussin takaisin, mutta ei ollut ehtinyt. Se oli polttanut hänen
omaatuntoansa kuin tulinen rauta. Aamulla hän oli tyynnyttänyt
itseään sillä, että kun pimeä tulee, hän vie pussin paikoilleen. Hän ei
tahtonut saastuttaa käsiään "kuolleeseen tavaraan". Nyt oli varkaus
kuitenkin tullut ilmi, ennenkuin hän oli ehtinyt sen korjata.
Nähtävästi oli joku huomannut hänen tekonsa ja kertonut Salkko
Hukalle. Ja siitä uhkasi häntä nyt vanhan Kortsan kosto!

Aslak meni pirttiin, jossa penkillä loikoili lappalaisia, osa

juovuksissa, osa vasta markkinoille saapuneina nukkuen
monivuorokautisten ponnistusten jälkeen. Pirtin perällä istui
harmaahapsi lappalaisvanhus poltellen lyhyttä nysäänsä. Hänellä oli
kirkkaat, terävänpistävät silmät, joihin kaikki sielunvoima näytti
kerääntyneen. Hampaaton suu imeskeli ahkerasti nysää ja toisen
polven päälle nostettu jalka nyökkäsi tasaisessa tahdissa, säestäen
vanhuksen puhetta, jota ei kukaan näyttänyt kuuntelevan. Pari
naista hääräili lieden ääressä suuren keittopadan kimpussa. Vanha
isäntärenki leikkasi venäjänlehtiä pöydän päässä ja muutamia
lappalaisvaimoja istui keskellä lattiaa, mikä jauhaen kahvia, mikä
hakaten poron konttiluita.

Vanhus piti pienen välipään, mutta alkoi hetken kuluttua

uudelleen:

— Niin, niin, siinä makaavat Saariniemenkin miehet

sikahumalassa, eivätkä ajattele sieluaan. Oli ennen kylässä
kristillisyyttä, kun Joonas-Pieti kulki, mutta nyt on suruttomuus
vallalla… Siinä makaavat, eivätkä ajattele sieluaan.

— Miten se nukkuva ajattelee? murahti isäntärenki pöydän päästä.

— Niin, niin, sinäkin vanha Jens, suruton olet sinäkin, suuresti

suruton… Mitenkäkö nukkuva ajattelee? Niin, katsos, eihän se raukka
ajattele, kun nukkuu — hengellistä unta.

— Mutta eikö Rosto tarkoittanut noita nukkuvia tuossa?

‒ Niin, heitäpä, heitä juuri… nukkuvat sikahumalassa — älä

ratuuta sitä myllyäsi, että saavat ihmiset puhua! — tiuskaisi vanhus
kesken puheensa muutamalle vaimolle, joka pää kallellaan jauhoi
kahvia.

‒ Ole vaiti, vanha teeskentelijä! Mitä minun kahvimyllyni sinuun

kuuluu? kivahti eukko.

‒ Niin, niin, parannuksen saisit sinäkin tehdä, Elli. Suojelet

varastettua tavaraa…

‒ Parannuksen? kiivastui eukko. — Oletko itse tehnyt todellista

parannusta? Muistatko, kun vanhalta Salkko Hukalta varastit
viisikymmentä poroa yhtenä ainoana yönä Suolotunturissa? Siitä on
aikaa kolmattakymmentä vuotta. Nyt olet muka tullut kristityksi ja
veisailet aamusta iltaan, sen sijaan että ennen joikkasit ja kirosit niin
että hukatkin kauhistuivat.

‒ Pidä suusi! Minä olen tehnyt parannuksen, totisesti! Sopinut olen

vanhan Salkon kanssa. Ei soimaa hän minua viimeisellä tuomiolla.

Vanhus kopisti porot piipustaan ja katseli eukkoa läpitunkevasti.

Aslak oli kaivanut eväänsä esillä.

— Tule syömään, isä, äläkä höpsi, lausui hän vanhukselle ja hänen

äänensä oli katkera. Aina sinä sen kristillisyytesi kanssa. Anna
ihmisten olla rauhassa.

Vanhus totteli kehoitusta ja siirtyi poikansa luo. He aterioivat

hetken aikaa äänettöminä, kunnes vanhus kysäsi:

— Oletko jo ostanut jauhot?

— Olen. Aslak muikisti hermostuneesti suutaan.

— No hyvä. Saitko helpolla?

— Sain. — Hän sanoi sen melkein ärjäisten,

— Niin vain. Larssen antaa meille helpolla. Larssen helpottaa

meille… Kuule, minä menen illalla seuroihin. Vanhus katseli häntä
nöyrästi, kuin anteeksipyytäen.

— Vai niin.

— Niin, Ylitalossa on seurat. Outa-Jussa pitää. Täälläkö hänkin on?

 — Täällä tietysti… täällä missä on kansaa… kristillisyyttä
julistamassa.

— No niin, no syöhän nyt vain.

Isä ja poika aterioivat. He olivat hyvin toistensa näköiset. Saattoi

helposti huomata, että isä oli nuorena ollut kookas ja ryhdikäs mies,
vaikka vanhuus oli jo hartiat kumaraan painanut. Nenä oli
samanlainen molemmilla, suora ja kaunismuotoinen, otsa samoin.
Mutta silmissä oli erotus. Isän silmät olivat harmaat, pojan taas
mustat, kiiltävän mustat.

Aterian jälkeen Aslak lähti ulos. Oli jo pimeä. Hän päätti nyt
toimittaa Salkko Hukan jauhopussin takaisin. Hän ei saanut rauhaa,
ennenkuin se oli paikoillaan.

Hän nouti kauppiaan kyökistä avaimen ja meni vajaan. Siellä oli

pussi muiden tavaroiden joukossa. Hän veti sen esiin ja asetti
kainaloonsa ja lähti hiipimään naapurin pihaan. Siellä olivat Salkko
Hukan raitoahkiot edelleenkin kaivon vieressä. Aslak heitti pussin
muutamaan sellaiseen ja poistui nopeasti.

Ei ollut sattunut ketään pihalle, joten kaikki oli käynyt hyvin. Hän
huokasi syvään kuin suuren painon alta päässyt, sulki vajan oven ja
palasi pirttiin.

Siellä heittäytyi hän penkille pitkäkseen ja vaipui pian uneen.

Kun hän heräsi, oli jo myöhäinen ilta. Hän kysyi takan kupeella
loikovalta isäntärengiltä, eikö isäukko ollut palannut seuroista.

Ei ollut palannut. Sinne oli mennyt koko talon väki, rouvasta

karjakkoon saakka. Kauppias yksin oli kotona.
 Aslak ajatteli jo lähteä kauppiaan luo hieromaan kauppoja
riekoista, joita hän ei vielä ollut myynyt, kun samassa joku ajoi
pihaan. Hän kuuli, kuinka ahkio kolahti tikapuihin niin että pirttin
seinä tärähti.

Hän jäi odottamaan nähdäkseen, kuka tulija oli. Hän saikin sen
nähdä heti, sillä ovi temmattiin auki ja Aslakin renki, Niila, astui
sisään, yltäpäätä kuurassa. Hän huomasi isäntänsä ja viittasi hänet
ulos.

— Mikä hätänä? kysyi Aslak tultuaan pihalle.

‒ Kummajärven miehet ovat tehneet ryöstöretken Aititunturiin ja

vieneet muassaan noin satakunta päätä sisältävän tokan.

Aslak tarttui renkiään peskinkaulukseen ja kysyi hätäisenä:

— Milloin se tapahtui —?

— Viime yönä. Menin aamulla poroihin ja siellä kohtasi minua

kamala näky. Toisen paimenista olivat sitoneet puuhun kiinni
suopungilla ja toinen makasi lumessa valittaen. Olivat lyöneet pojalta
pään puhki. Verta oli vuotanut kovasti ja vähissä hengin toin hänet
kodalle. Koirat olivat ammutut joka sorkka ja satakunta poroa viety.
Muut olivat hajaantuneet kaikille ilmansuunnille.

— No etkö kuullut kodalle mitään — yöllä?

— Kuulin kaukaista haukuntaa, mutta ajattelin poikien

haukuttavan eloa huvikseen. En osannut panna sille niin suurta
merkitystä. Läksin heti, kun sain pojat korjuuseen, ajamaan tänne.
Laskin Tarvannon yli niin paljon kuin ajokkaasta lähti. Se olikin sen
viimeinen matka.
 Renki osoitti kuollutta poroa tikapuiden vieressä.

— Nyt on kiire tarpeen! lausui Aslak lujalla äänellä. — Me

lähdemme heti paikalla takaisin heti paikalla! Jaksatko?

— Kyllä, kun saan ajokkaan, sillä tuosta ei enää ole mihinkään.

— Minulla on täällä kaksi kelpo härkää. Otamme ne ja ukko saa

tulla raidon kanssa perässä sitten kun kerkiää. Menehän pirttiin
haukkaamaan. Minä juoksen sillä aikaa Ylitalossa.

Aslak riensi juoksujalkaa kylän toiseen päähän, missä seuratalo oli.

Se oli yksinäinen talo, vähän erillään muista. Kostean huurun
peittämistä ikkunoista kajasti valo ulos valkealle lumelle.

Aslak tempasi oven auki ja oli kompastua muutamaan kynnyksen

eteen kyykähtäneeseen lappalaiseen. Hän huomasi isänsä istuvan
lähellä saarnamiehen pöytää.

— Isä! lausui hän kovasti, mutta hämmentyi samassa

huomatessaan, että kaikki katsoivat häneen ja että Outa-Jussi oli
keskeyttänyt selityksen.

— Käy istumaan, Aslak Rosto, lausui saarnamies lempeästi. — On

sinulle sijaa täällä samoinkuin Jumalan valtakunnassakin.

— En jouda nyt, vastasi Aslak kohauttaen olkapäitään. — On

tärkeä asia. joka pakoittaa minut lähtemään.

Hän astui isänsä luo ja veti hänet puoliväkisin eteiseen.

— Minä lähden paluumatkalle nyt heti ja sinä saat tuoda raidon.

Kulje yhtä matkaa Salkko Hukan kanssa. — Larssenin vajassa ovat
meidän tavaramme. Siellä on myös joku riekkokymmen. Myy ne
Larssenille.

Vanhus änkytti jotakin, mutta Aslak ei joutanut kuulemaan, vaan

riensi ulos.

Sisällä tuvassa oli Outa-Jussa aloittanut virren. Aslak erotti selvään

sanat kulkiessaan rakennuksen päitse maantielle:

Ah kuinka taivaan valtakunta

on halpa monen silmissä!…

… Taivaanvaltakunta! Aslak mietti tuota sanaa astellessaan

Larssenin taloa kohden ja hänen täytyi tunnustaa, ettei hän kuulunut
siihen valtakuntaan. Eikä tahtonutkaan kuulua… Ehkä sitten
vanhana, niinkuin isäukko, joka ei enää jaksanut hänen teitään
kulkea. Nuorena oli isäukkokin astunut samoja polkuja, kuin hän nyt.
Oli ollut mainio poronvaras, kätevimmistä kätevin. Nyt poltteli
piippunysäänsä ja veisaili ja puhui kristillisyydestä. — Ehkä elämän
kiertokulku olikin sellainen.

Taivaanvaltakunta! Siihen ei Aslak Rosto saattanut vielä tulla. Nuo

toiset, Outa-Jussa ja Tenomuotkan pappi kuuluivat siihen. Ja isäukko
ja kauppias Vankka — niin, tiesi hänet — ehkä Vankkakin. — Mutta
heidän elämänsä olikin muodostunut toisenlaiseksi. Heidän ei
tarvinnut taistella olemassaolonsa puolesta, niinkuin hänen, Aslak
Roston. Niinkuin nytkin: satakunta poroa varastettu ja paimenet
pahoinpidellyt! Ei! Hänelle viittoi tietä kosto — julma, verinen kosto!
Ja siksi hän ei vielä saattanut kuulua taivaan valtakuntaan.

*****
 Puolenyön aikana ajoi kaksi lappalaista Suujokea ylös, poiketen
ensimäisen kosken alta maalle, josta talvitie lähti yli tuntureiden
vetämään etelää kohti.

Aslak Rosto oli aloittanut kostoretkensä.

V.

Yli tunturin toisensa jälkeen kiidättää Aslak Rosto virmapäisellä

porollaan. Hän oli Suuvuonosta lähdettyään ollut aamupäivällä
kodallaan. Yhdeksisen penikulmaa oli katkennut vajaassa
kahdeksassa tunnissa, mutta se matka oli maksanut kahden poron
hengen. Läpi yön he olivat ajaneet renki Niilan kanssa, pysäyttäneet
vain suurimmassa kiireessä — ja antaneet taas pyrynä mennä.
Aamulla varhain he olivat kulkeneet rajan yli ja siitä ei ollut enää
kuin toista penikulmaa kodalle. Suurimmassa kiireessä oli haukattu
eine ja sitten uusilla poroilla matkaan ryöstäjäin perään, joilla oli
runsaan vuorokauden voitto ajassa. Mutta kun kummajärveläisten oli
ajettava edellään suurta porolaumaa, eivät he voineet niin nopeasti
kulkea kuin tyhjät miehet vereksillä härillä, jotenka Aslak uskoi
vuorokauden perästä saavuttavansa tihutyöntekijät.

Aslak pysäytti poronsa ja nousi ahkiosta. Rengit, jotka hän oli

ottanut mukaan, olivat jääneet kauas jälkeen ja Aslak odotti heitä.
Kaukana takanapäin, korkealle kohoavan tunturin lumivalkealla
kyljellä näkyi kaksi mustaa pistettä, jotka vinhaa vauhtia kiitivät
tunturin rinnettä alas. Sieltä ajoivat rengit, Niila ja Piera. Muutaman
hetken kuluttua he olivat saavuttaneet isäntänsä ja nousivat
ahkioistaan puhalluttaakseen läähättäviä porojaan. Kaksi koiraa,
jotka olivat juosseet edelle, palasivat takaisin häntäänsä heilutellen.

— Tämähän vasta menoa, lausahti Niila puistellen lunta

peskistään. —
Saa nähdä, mitenkä porot jaksavat.

— Poroja emme nyt sääli, virkkoi Aslak ja silmäsi Niilan

läähättävää ajokasta, joka puuskutti kuin höyrykone. — Pääasia on
vain, että saamme kummajärveläiset kiinni. Onpa ryöstötokassa
ajokkaita, joilla kotia päästään, jos nämä vaipuvatkin. Jälki on hyvä,
yhtyi puheeseen Piera, osoittaen noin viiden metrin levyistä tietä,
jonka porot olivat polkeneet pehmeään lumeen.

Niin on. Tätä ajaa kuin kruununtietä ikään, sanoi Aslak ja kirosi. —
No pojat! Annamme hurista taas!

Jälleen porhalsivat porot pitkin lumista tannerta. Aslakin sydäntä

kaiveli kiukku, kun hän katseli edessään olevaa leveää tokanjälkeä.
Se teki hänet melkein sairaaksi. Sellaisia roistoja ne
kummajärveläiset! Viedä paimenten nenän edestä satoihin nouseva
tokka! Sellainen repi jo ihmisen sisun pieniksi kappaleiksi. Vahinko ei
vielä mitään, mutta se röyhkeys ja hävyttömyys! Varkaallakin tuli olla
ihmisyyttä. Jos otat, niin ota sellaiseen aikaan, ettei kukaan näe; ota
hiljaa ja nöyrällä mielellä. Mene sitten tiehesi ja peitä jälkesi. Se on
säädyllistä. Mutta tulla eloon juuri kuin omaansa ja lähteä sitä
ajamaan edellään kuin iso Ruijan kauppias, joka täyteisestä
lompakosta on ostonsa maksanut, kas se on jo enemmän kuin mitä
ihminen voi kestää. Pitää olla jo totisesti kummajärveläinen
voidakseen sellaista tehdä!
 Aslakin kasvot vääntyivät kiukusta ja hän puri hammasta. Silmät
leimusivat oudosti ja käsi tempoili hihnaa alituiseen, vaikka poro
pakeni niin paljon kuin jaksoi. Huimasta vauhdista huolimatta jouti
Aslak kuitenkin silloin tällöin vilkaisemaan sivulleen. Hänen tarkka
silmänsä huomasi, missä joku poroista oli hypännyt syrjään. Hän
vilkaisi poron jalluin ja niitä seuraaviin koiran jälkiin. Hetkeksi tunsi
hän helpotusta ajatellessaan, että jonkun olisi onnistunut karata.
Mutta säännöllisesti kaartoivat karkurien jäljet takaisin tokkaan. —
Niillä herjilla oli hyvät koirat! —

Taas on edessä tunturin selkä. Sen alaosaa peittävät

vaivaiskoivurisukot, mutta yläosa on paljas. Sen yli käy tie.
Vaivaloista ja hidasta nousua, jolloin poro nykii ahkiota kappale
kappaleelta ylös ja läähättää haljetakseen. Jyrkimmissä paikoin on
noustava ahkiosta ja kiskottava poroa perässä… Taas loivempaa
rinnettä, jolloin alkaa entinen nykiminen ja läähätys. Sitten vielä
jyrkempi nousu kuin äsken, jolloin poroa on kiskottava voimainsa
takaa, — ja nyt ollaan tunturin selällä. Pieni levähdys, joka on
tarpeen niin miehille kuin poroillekin. Ja sitten valtavassa laukassa
alas pitkin valkoista mäkeä, joka näyttää niin pehmeästi yhtyvän alla
olevaan lumiaavaan, mutta on silti paikoitellen huikaisevan jyrkkä.

Miehet ajoivat tunnin toisensa jälkeen ja tokanjälki johti yhtä

ujostelematta suoraan länttä kohti. Taivaanrannalla kajastellut
rusotus häipyi pois ja yhä tihenevä hämärä kattoi seudun. Nälkäkin
rupesi jo vaivaamaan koko päivän kulussa olleita miehiä. Ei oltu
joudettu syömäänkään, niin kiirettä oli pidetty.

Aslak suisti poronsa muutaman risukon laitaan. Siinä oli

levähdettävä ja aterioitava. Hetken kuluttua karahuttivat rengitkin
siihen ja riisuivat poronsa.
 — Jos tätä menoa jatketaan, on minun poroni pian juoksunsa
juossut, sanoi Niila irroittaessaan eväslaukkua ahkion keulasta. —
Katsokaahan, se pakahtuu saalomiseensa [saaloa = läähättää].

Aslak sytytteli nuotiota eikä puhunut mitään. Hänen ajatuksensa

olivat matkan päämäärässä.

— Saaloohan tuo minunkin, enkä minä ole hädissäni ollenkaan,

virkkoi
Piera.

— Mutta minun panee aivan eri äänellä. Kuulehan…

Mitä tyhjiä! ärähti Aslak. — Aja sinä säälimättä vain! Ethän

omallasi ajane… Ja vaivu se ei! Siitä saat olla varma.

Hetkisen mentyä sykähteli koivurisuissa kapea tulenkieleke ja savu

nousi hienona, sinertävänä säikeenä ilmaan. Aslakin puhalleltua
siihen jonkun aikaa leimahti nuotio palamaan. Miehet ryhtyivät
lämmittämään jäätyneitä eväitään ja asettivat kahvipannun tulelle.

Aterian alkupuoli kului äänettömyydessä, mutta kun oli päästy

käsiksi kahviin, kirposi kieli ja keskustelu solahti kuin itsestään
tuttuun uomaansa, retken tarkoitukseen ja päämäärään.

— Kahdentoista tunnin kuluttua olemme perillä, puhui Aslak

heitellen rasvakimpaleita koirille ja silmäten Otavaa, joka tuikki jo
kirkkaana pimeään kääriytyneeltä taivaalta. Saavutamme
kummajärveläiset yösijoiltaan.

— Verekseltä näyttääkin jo jälki. Tuntuu kuin olisi elo vasta viisi

kuusi tuntia sitten tästä pyyhältänyt.
 — Eikö Kummajärven Salkon pitänyt olla Könkään markkinoilla?
kysyi
Piera.

— Niin kerrottiin Lainiossa. Enhän olisi muuten niin huolettomana

Ruijaan lähtenytkään.

— On siinä miestä! jutteli Niila. — Häntä ei moni ole päässyt

näkemään, vaikka on vuosikausia asunut samassa seurakunnassa. Ei
kuulu Äkässuvannon nimismieskään häntä nähneen kuin pari kertaa,
vaikka on pian kahdenkymmenen vuoden aikana kaksi kertaa
vuodessa käynyt Kummajärvessä rajamatkoja ajaessaan.

— Ei Salkkoa sellaiset vieraat tapaa kotoa. Tuskin lie

Äkässuvannon pappikaan nähnyt häntä kertaakaan, vaikka en myös
melkein joka vuosi käynyt Kummajärvessä. Aina on Salkko poissa,
milloin missäkin.

— Onko isäntä häntä nähnyt? kysyi Piera, kun oli hetkinen oltu
ääneti.

— Olen kolme kertaa, kahdesti Suuvuonon markkinoilla ja kerran

Pahtatunturilla. Pitkä, silmäpuoli, luiseva mies… kömpelönnäköinen,
mutta kuuluu silti olevan liukas liikunnoissaan, kun tarve vaatii.
Satuimme vastakkain Pahtatunturin kurussa…

— Mitä tuo sanoi?

— Ei mitään. Teki vain hiljaisen "buore baeiven" [hyvää päivää] ja

ajoi ohitse.

Keskustelu katkesi. Miehet lopettivat ateriansa ja laittautuivat

jatkamaan matkaa. Lyhyt, talvitien päivä oli jo pimennyt, kun he
hyppäsivät ahkioihinsa ja hävisivät koivurisukkojen sekaan
äänettömälle vuomalle.

*****

Pienen mäen laidassa, kahden tunturin välisellä aukeamalla

makoili Kummajärven Salkko poikansa kanssa. Iso nuotio palaa
loimotti heidän välissään, sulaten hiljalleen lunta ympäriltään. Se oli
kaivautunut mäen rinteeseen saakka ja valaisi kirkkaasti lumella
loikovien miesten kasvot. Salkko venyi puolinukuksissa ja hänen
suupielessään roikkui sammunut piippu. Ahavanpuremat kasvot
olivat karkeat, nenä pitkä ja käyrä, ja ruokkoamattomat viikset
riippuivat velttoina alaspäin. Poika oli myös pitkäkasvuinen kuin
isänsäkin, laiha ja kalvakka. Silmät paloivat syvällä päässä ja niiden
katse oli arka ja vilkuileva. Vähän matkan päässä, mäen ja sen
pohjoispuolella olevan pitkulaisen harjanteen muodostamassa
notkelmassa paloi toinen tuli, jonka ääressä kyyhötti puolikasvuinen
poikanen. Se oli Salkon toinen poika, joka koirien kanssa paimensi
notkelmassa kaivavaa ryöstötokkaa.

— Huono yöpaikka tämä, virkahti poika siirtäen kuohuvan

kahvipannun loitommas nuotiosta.

— Meidän tulemme näkyy ainakin puolen penikulman päähän.

Salkko havahtui, puraisi piipun tiukempaan leukapieliensä väliin ja

murahti:

— Mitäpä se haittaa, vaikka näkyykin. Kenenkä luulet täälläpäin

liikkuvan? — Sitäpaitsi ei sen pitäisi kovin kauas näkyä. Tässähän on
risukkoa kasvavaa tievannyppylää ylt'ympäri, lisäsi hän kömpien
polvilleen.
 — Älä ole niin varma. Ei olisi Aslak Roston työksi kumma, jos hän
olisi niskassamme ennen aamua.

‒ Mahdotonta! Semmoista härkää ei ole kellään, jolla ajaisi meidät

kiinni ollessamme ainakin runsaan vuorokauden edellä.

Poika ei vastannut; kaatoi vain kahvia kuppeihin ja kehoitti isäänsä

juomaan.

— Saat mennä käskemään Iiskoakin kahville, lausui Salkko,

ottaessaan vastaan tarjotun kupin. — Mutta juohan nyt itse ensin.

Poika hörppäsi neljä kuppia yhteen menoon, laski kuppinsa

kinoksen reunalle ja nousi suksilleen.

Tuokion kuluttua ilmaantui nuotiolle nuorempi poika, hinterä,

viidentoistavuotias miehenalku, jolla oli aikamiehen peski päällä ja
suuri lapinlakki syvässä korvilla. Tarttuen kinoksen reunalla olevaan
joutilaaseen kahvikuppiin laski hän sen ujostelematta täyteen.

— No? murahti Salkko kysyvästi ja tarkasteli poikaa sivusta päin.

— Makaavat, vastasi tämä ja hörppi kahvia huulet pitkällä.

— Ovatko kaivaneet?

— Kyllä. Nyt märehtii joka sorkka. — Muuten olisivat koko

rauhallisia, mutta muuan valkoinen kosotus [viidennellä vuodella
oleva poro] pyrkii villimään koko elon.

— Eroamaanko pakkaa?

— Niin, mutta Runni pitää sen kurissa.

 — Runni ei ole ensimäistä kertaa tällaisilla matkoilla. Se on viisas
koira. —

— On siinä Leenalle kengäsvärkkiä taas, nauraa röhähti Salkko

hetken päästä.

— Ei ole äiti vielä entisistäkään selvinnyt.

— Hyvä on, että on varastossa, virkkoi isä. — Kyllä Lainion

kauppiaille nutukkaat kelpaavat. Vankka on tingannut sata paria
täksi talveksi.

— On siinä taas papille ja nimismiehelle ihmettelemistä, kun

nämäkin kunturat [Kuntura = yhden poron koipinahat] ovat orressa,
nauroi poika ja ääni ilmaisi täysikasvuista miestä.

Salkon sameassa katseessa kuvastui jonkunlainen epämääräinen

ihailu, kun hän huomasi pojan kehittyneen ikäänsä edelle.

— Viisas mies se "länsy", puheli hän. — Katselee vain orressa

riippuvia koipia, kääntelee päätään ja hokee: 'Jaha, Salkko on taas
tuonut Lainiosta koipia Leenalle. Paljon se Vankka teurastaakin.
Jaha!' — Eikö se ollut niin?

Hän nauroi ja täytti piippunsa.

— Niin se sanoi viime kerralla, kun olivat ne orjalaisten koivet

kuivamassa. [Orjalaiset = länsilappalaiset.]

— Mitäs äiti siihen?

— Äitikö? Eipä juuri mitään. Virkkoihan vain, kun nimismies

naureskeli ja iski hänelle silmää, että 'on se tuo komsarjus leikkisä
mies!' Minä jo pelkäsin, että se menee aittaan, mutta ei mennyt. Joi
vain kahvit ja ajoi eteenpäin.

— Se on viisas mies, "länsy". Ei se joka asiaan nokkaansa pistä.

Toista maata on pappi. Se tekee jos jonkinlaisia kysymyksiä ja tutkii
kuin mikäkin — tuomari.

— Niinhän se!… Sinua kaipaa kinkereihin joka vuosi.

— Psth! Salkko sylkäisi halveksivasti. Niinkuin tässä ei olisi

parempaakin tehtävää…

Hän ojentihe pitkälleen tulen ääreen ja veti lakin silmilleen. Häntä

harmitti aina, kun puhe osui pappiin, sillä hänen täytyi tunnustaa,
että hän pelkäsi pappia. Syy siihen, minkävuoksi hän säännöllisesti
vältteli kinkereitä, oli se, että hän tiesi papin kajoavan arkaan asiaan,
hänen ja Leenan väliseen liittoon, jota ei oltu laillisella tavalla
solmittu, vaan oli syntynyt keskinäisestä sopimuksesta ja oli jo
kestänyt kauan. Salkko ei voinut tarkalleen sanoa, kuinka kauan,
mutta eilinen asia se ei ollut, koskapa vanhin poika oli jo
kolmannellakymmenellä. Alkuaikoina ei Salkolla olisi ollut mitään
vihkimistä vastaan, mutta kun vuosi oli vierähtänyt vuoden perästä
asian aina jäädessä entiselleen, oli hän käynyt yhä
vastahakoisemmaksi koko laillistuttamispuuhalle, ja nyt se tuntui jo
tuiki mahdottomalta. Johan sille olisi nauranut koko maailma…
Nuorinkin jo viisitoista täyttänyt… Olisi jo voinut kallistaa viinapikarin
oman isänsä häissä. Ehei…

Hän kohotti päätään ja käski pojan lisätä puita nuotioon ja pitää

veljen kanssa huolta poroista. Sitten hän painui jälleen hangelle ja
veti päänsä peskinkauluksen sisään ja koetti nukkua.
 Mutta uni ei tullut heti. Ajatukset toimivat virkeinä ja riensivät
yhdestä asiasta toiseen. Ne viipyivät hetken äskeisessä ryöstössä,
kiersivät sen yksityiskohtia, säikkyivät ja arkiintuivat, mutta
kurkistelivat hetken päästä julkeina kaikkein vaarallisimpia kohtia
tuossa kiveliöseikkailussa. Siitä lähtivät ne kulkemaan taaksepäin
entisiä, jo puoleksi unohtuneita jälkiä, himoiten järkyttäviä näkyjä ja
vaaranalaisia kokemuksia.

Oli tehty kerrankin retki Tenomuotkan puolelle kauas kauas

sisämaahan, retki täynnä seikkailuja ja vaaroja. Vanhempi poika oli
silloin mukana ja Saara-Pieti, mainio kiveliöntuntija ja
porometsästäjä. Oli ollut tarkoitus verottaa vanhan Salkko Hukan
kylää, jonka tiettiin majailevan jossakin Vuongastunturin lähettyvillä.
Oli hiihdetty läpi hiljaisten metsien, kiivetty vaarojen yli, laskettu
poikki laajojen vuomien, salaperäisinä, hillittyinä, pyssyt olalla ja
laukut selässä, kuin peuranpyytäjät muinoin. Koirat, Runni, Kirjis ja
Musti olivat laukanneet edellä, kaarrelleet sivuilla kuin taitavimmat
vakoojat konsanaan… Muutamana päivänä iltapuoleen oli yhdytetty
elo erään vaaran katveessa. Vaikka jo oli pimeä, oli hän tuntenut
merkin: se oli Hukan. Paimenessa oleva poika, nosti häivytyksen ja
lähti juoksuun. Mutta he eivät siitä välittäneet, antoivat vain pojan
mennä ja ryhtyivät ratkomaan eloa. Siinäkös vilske kävi! Koirat
mekastivat ja kiersivät eloa kuin vimmatut ja ajoivat säikähtyneitä
poroja siihen suuntaan, josta oli tultu. Ilmassa kaikuivat huudot ja
kiroukset, kun he hikipäissään juoksivat ja komensivat koiria. Vaaran
kylki kajahteli monivärisestä äänenkohusta ja kaukaa kuului
paimenpojan surkea huuto: Voi-ii-aa-aa! Salkkoo!…

Koirat olivat ratkoneet ison parttion erilleen ja lähteneet sitä

räiskyen ajamaan edellään, kun vaaran toiselta laidalta rupesi
kuulumaan kiivasta koiranhaukuntaa ja miesten vihaisia huutoja.
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookmass.com