Experience Seamless Full Ebook Downloads for Every Genre at textbookfull.

com

Algorithms Illuminated Part 3 Greedy Algorithms

and Dynamic Programming Tim Roughgarden

https://textbookfull.com/product/algorithms-illuminated-
part-3-greedy-algorithms-and-dynamic-programming-tim-
roughgarden/

OR CLICK BUTTON

DOWNLOAD NOW

Explore and download more ebook at https://textbookfull.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Algorithms Illuminated Part 3 Greedy Algorithms and

Dynamic Programming 1st Edition Tim Roughgarden

https://textbookfull.com/product/algorithms-illuminated-part-3-greedy-
algorithms-and-dynamic-programming-1st-edition-tim-roughgarden/

textboxfull.com

Beyond the Worst-Case Analysis of Algorithms 1st Edition

Tim Roughgarden

https://textbookfull.com/product/beyond-the-worst-case-analysis-of-
algorithms-1st-edition-tim-roughgarden/

textboxfull.com

Algorithms For Competitive Programming 1st Edition David

Esparza Alba

https://textbookfull.com/product/algorithms-for-competitive-
programming-1st-edition-david-esparza-alba/

textboxfull.com

Twenty Lectures on Algorithmic Game Theory 1st Edition Tim

Roughgarden

https://textbookfull.com/product/twenty-lectures-on-algorithmic-game-
theory-1st-edition-tim-roughgarden/

textboxfull.com
Algorithms and Programs of Dynamic Mixture Estimation
Unified Approach to Different Types of Components Ivan
Nagy
https://textbookfull.com/product/algorithms-and-programs-of-dynamic-
mixture-estimation-unified-approach-to-different-types-of-components-
ivan-nagy/
textboxfull.com

Programming Quantum Computers Essential Algorithms and

Code Samples 1st Edition Eric R. Johnston

https://textbookfull.com/product/programming-quantum-computers-
essential-algorithms-and-code-samples-1st-edition-eric-r-johnston/

textboxfull.com

Options and Derivatives Programming in C Algorithms and

Programming Techniques for the Financial Industry 1st
Edition Carlos Oliveira (Auth.)
https://textbookfull.com/product/options-and-derivatives-programming-
in-c-algorithms-and-programming-techniques-for-the-financial-
industry-1st-edition-carlos-oliveira-auth/
textboxfull.com

Options and Derivatives Programming in C++20: Algorithms

and Programming Techniques for the Financial Industry 2nd
Edition Carlos Oliveira
https://textbookfull.com/product/options-and-derivatives-programming-
in-c20-algorithms-and-programming-techniques-for-the-financial-
industry-2nd-edition-carlos-oliveira/
textboxfull.com

Art of Computer Programming The Combinatorial Algorithms

Volume 4B 1st Edition Donald Knuth

https://textbookfull.com/product/art-of-computer-programming-the-
combinatorial-algorithms-volume-4b-1st-edition-donald-knuth/

textboxfull.com
 Algorithms Illuminated
Part 3: Greedy Algorithms and Dynamic
Programming

Tim Roughgarden
c 2019 by Tim Roughgarden

All rights reserved. No portion of this book may be reproduced in any form
without permission from the publisher, except as permitted by U. S. copyright
law.

First Edition

Cover image: Untitled, by Johanna Dickson

ISBN: 978-0-9992829-4-6 (Paperback)

ISBN: 978-0-9992829-5-3 (ebook)

Library of Congress Control Number: 2017914282

Soundlikeyourself Publishing, LLC

New York, NY
[email protected]
www.algorithmsilluminated.org
In memory of
Stephen H. Schneider
 Contents

Preface vii

13 Introduction to Greedy Algorithms 1

13.1 The Greedy Algorithm Design Paradigm 1
13.2 A Scheduling Problem 4
13.3 Developing a Greedy Algorithm 6
13.4 Proof of Correctness 12
Problems 21

14 Huffman Codes 23
14.1 Codes 23
14.2 Codes as Trees 28
14.3 Huffman’s Greedy Algorithm 32
*14.4 Proof of Correctness 41
Problems 49

15 Minimum Spanning Trees 52

15.1 Problem Definition 52
15.2 Prim’s Algorithm 57
*15.3 Speeding Up Prim’s Algorithm via Heaps 62
*15.4 Prim’s Algorithm: Proof of Correctness 69
15.5 Kruskal’s Algorithm 76
*15.6 Speeding Up Kruskal’s Algorithm via Union-Find 81
*15.7 Kruskal’s Algorithm: Proof of Correctness 91
15.8 Application: Single-Link Clustering 94
Problems 99

16 Introduction to Dynamic Programming 103

16.1 The Weighted Independent Set Problem 104
16.2 A Linear-Time Algorithm for WIS in Paths 108

v
vi Contents

16.3 A Reconstruction Algorithm 116

16.4 The Principles of Dynamic Programming 118
16.5 The Knapsack Problem 123
Problems 133

17 Advanced Dynamic Programming 137

17.1 Sequence Alignment 137
*17.2 Optimal Binary Search Trees 148
Problems 163

18 Shortest Paths Revisited 167

18.1 Shortest Paths with Negative Edge Lengths 167
18.2 The Bellman-Ford Algorithm 172
18.3 The All-Pairs Shortest Path Problem 185
18.4 The Floyd-Warshall Algorithm 187
Problems 198

Epilogue: A Field Guide to Algorithm Design 201

Hints and Solutions to Selected Problems 203

Index 211
 Preface

This book is the third of a four-part series based on my online algo-

rithms courses that have been running regularly since 2012, which in
turn are based on an undergraduate course that I taught many times
at Stanford University. The first two parts of the series are not strict
prerequisites for this one, though portions of this book do assume
at least a vague recollection of big-O notation (covered in Chapter 2
of Part 1 or Appendix C of Part 2), divide-and-conquer algorithms
(Chapter 3 of Part 1), and graphs (Chapter 7 of Part 2).

What We’ll Cover

Algorithms Illuminated, Part 3 provides an introduction to and nu-

merous case studies of two fundamental algorithm design paradigms.

Greedy algorithms and applications. Greedy algorithms solve

problems by making a sequence of myopic and irrevocable decisions.
For many problems, they are easy to devise and often blazingly
fast. Most greedy algorithms are not guaranteed to be correct, but
we’ll cover several killer applications that are exceptions to this rule.
Examples include scheduling problems, optimal compression, and
minimum spanning trees of graphs.

Dynamic programming and applications. Few benefits of a se-

rious study of algorithms rival the empowerment that comes from
mastering dynamic programming. This design paradigm takes a lot of
practice to perfect, but it has countless applications to problems that
appear unsolvable using any simpler method. Our dynamic program-
ming boot camp will double as a tour of some of the paradigm’s killer
applications, including the knapsack problem, the Needleman-Wunsch
genome sequence alignment algorithm, Knuth’s algorithm for opti-

vii
viii Preface

mal binary search trees, and the Bellman-Ford and Floyd-Warshall

shortest-path algorithms.
For a more detailed look into the book’s contents, check out the
“Upshot” sections that conclude each chapter and highlight the most
important points. The “Field Guide to Algorithm Design” on page 201
provides a bird’s-eye view of how greedy algorithms and dynamic
programming fit into the bigger algorithmic picture.
The starred sections of the book are the most advanced ones. The
time-constrained reader can skip these sections on a first reading
without any loss of continuity.
Topics covered in the other three parts. Algorithms Illumi-
nated, Part 1 covers asymptotic notation (big-O notation and its
close cousins), divide-and-conquer algorithms and the master method,
randomized QuickSort and its analysis, and linear-time selection algo-
rithms. Part 2 covers data structures (heaps, balanced search trees,
hash tables, bloom filters), graph primitives (breadth- and depth-first
search, connectivity, shortest paths), and their applications (ranging
from deduplication to social network analysis). Part 4 is all about N P -
completeness, what it means for the algorithm designer, and strategies
for coping with computationally intractable problems, including the
analysis of heuristics and local search.

Skills You’ll Learn

Mastering algorithms takes time and effort. Why bother?
Become a better programmer. You’ll learn several blazingly
fast subroutines for processing data as well as several useful data
structures for organizing data that you can deploy directly in your own
programs. Implementing and using these algorithms will stretch and
improve your programming skills. You’ll also learn general algorithm
design paradigms that are relevant to many different problems across
different domains, as well as tools for predicting the performance of
such algorithms. These “algorithmic design patterns” can help you
come up with new algorithms for problems that arise in your own
work.
Sharpen your analytical skills. You’ll get lots of practice describ-
ing and reasoning about algorithms. Through mathematical analysis,
Preface ix

you’ll gain a deep understanding of the specific algorithms and data

structures that these books cover. You’ll acquire facility with sev-
eral mathematical techniques that are broadly useful for analyzing
algorithms.

Think algorithmically. After you learn about algorithms, you’ll

start seeing them everywhere, whether you’re riding an elevator,
watching a flock of birds, managing your investment portfolio, or even
watching an infant learn. Algorithmic thinking is increasingly useful
and prevalent in disciplines outside of computer science, including
biology, statistics, and economics.

Literacy with computer science’s greatest hits. Studying al-

gorithms can feel like watching a highlight reel of many of the greatest
hits from the last sixty years of computer science. No longer will you
feel excluded at that computer science cocktail party when someone
cracks a joke about Dijkstra’s algorithm. After reading these books,
you’ll know exactly what they mean.

Ace your technical interviews. Over the years, countless stu-

dents have regaled me with stories about how mastering the concepts
in these books enabled them to ace every technical interview question
they were ever asked.

How These Books Are Different

This series of books has only one goal: to teach the basics of algorithms
in the most accessible way possible. Think of them as a transcript
of what an expert algorithms tutor would say to you over a series of
one-on-one lessons.
There are a number of excellent more traditional and encyclopedic
textbooks about algorithms, any of which usefully complement this
book series with additional details, problems, and topics. I encourage
you to explore and find your own favorites. There are also several
books that, unlike these books, cater to programmers looking for
ready-made algorithm implementations in a specific programming
language. Many such implementations are freely available on the Web
as well.
x Preface

Who Are You?

The whole point of these books and the online courses upon which
they are based is to be as widely and easily accessible as possible.
People of all ages, backgrounds, and walks of life are well represented
in my online courses, and there are large numbers of students (high-
school, college, etc.), software engineers (both current and aspiring),
scientists, and professionals hailing from all corners of the world.
This book is not an introduction to programming, and ideally
you’ve acquired basic programming skills in a standard language (like
Java, Python, C, Scala, Haskell, etc.). If you need to beef up your
programming skills, there are several outstanding free online courses
that teach basic programming.
We also use mathematical analysis as needed to understand how
and why algorithms really work. The freely available book Mathe-
matics for Computer Science, by Eric Lehman, F. Thomson Leighton,
and Albert R. Meyer, is anP excellent and entertaining refresher on
mathematical notation (like and 8), the basics of proofs (induction,
contradiction, etc.), discrete probability, and much more.

Additional Resources
These books are based on online courses that are currently running
on the Coursera and Stanford Lagunita platforms. I’ve made several
resources available to help you replicate as much of the online course
experience as you like.
Videos. If you’re more in the mood to watch and listen than
to read, check out the YouTube video playlists available from
www.algorithmsilluminated.org. These videos cover all the topics
in this book series, as well as additional advanced topics. I hope they
exude a contagious enthusiasm for algorithms that, alas, is impossible
to replicate fully on the printed page.
Quizzes. How can you know if you’re truly absorbing the concepts
in this book? Quizzes with solutions and explanations are scattered
throughout the text; when you encounter one, I encourage you to
pause and think about the answer before reading on.
End-of-chapter problems. At the end of each chapter you’ll find
several relatively straightforward questions for testing your under-
Preface xi

standing, followed by harder and more open-ended challenge problems.

Hints or solutions to all of these problems (as indicated by an “(H)” or
“(S),” respectively) are included at the end of the book. Readers can
interact with me and each other about the end-of-chapter problems
through the book’s discussion forum (see below).
Programming problems. Each of the chapters concludes with a
suggested programming project whose goal is to help you develop a
detailed understanding of an algorithm by creating your own working
implementation of it. Data sets, along with test cases and their
solutions, can be found at www.algorithmsilluminated.org.
Discussion forums. A big reason for the success of online courses
is the opportunities they provide for participants to help each other
understand the course material and debug programs through discus-
sion forums. Readers of these books have the same opportunity, via
the forums available at www.algorithmsilluminated.org.

Acknowledgments
These books would not exist without the passion and hunger supplied
by the hundreds of thousands of participants in my algorithms courses
over the years. I am particularly grateful to those who supplied
detailed feedback on an earlier draft of this book: Tonya Blust, Yuan
Cao, Carlos Guia, Jim Humelsine, Vladimir Kokshenev, Bayram
Kuliyev, and Daniel Zingaro.
I always appreciate suggestions and corrections from readers.
These are best communicated through the discussion forums men-
tioned above.

Tim Roughgarden
New York, NY
April 2019
 Chapter 13

Introduction to Greedy Algorithms

Much of the beauty in the design and analysis of algorithms stems

from the interplay between general algorithm design principles and
the instantiation of these principles to solve concrete computational
problems. There’s no silver bullet in algorithm design—no universal
technique that can solve every computational problem you’ll encounter.
But there are several general design paradigms that can help you
solve problems from many different application domains. Teaching
you these paradigms and their most famous instantiations is one of
the major goals of this book series.

13.1 The Greedy Algorithm Design Paradigm

13.1.1 Algorithm Paradigms

What’s an “algorithm design paradigm?” Readers of Part 1 have
already seen a canonical example, the divide-and-conquer paradigm.
That paradigm went like this:

The Divide-and-Conquer Paradigm

1. Divide the input into smaller subproblems.

2. Conquer the subproblems recursively.

3. Combine the solutions for the subproblems into a

solution for the original problem.

In Part 1 we saw numerous instantiations of this paradigm: the

MergeSort and QuickSort algorithms, Karatsuba’s O(n1.59 )-time al-
gorithm for multiplying two n-digit integers, Strassen’s O(n2.71 )-time
algorithm for multiplying two n ⇥ n matrices, and more.

1
2 Introduction to Greedy Algorithms

The first half of this book is about the greedy algorithm design
paradigm. What is a greedy algorithm, exactly? Much blood and ink
have been spilled over this question, so we’ll content ourselves with
an informal definition.1

The Greedy Paradigm

Construct a solution iteratively, via a sequence of myopic
decisions, and hope that everything works out in the end.

The best way to get a feel for greedy algorithms is through exam-
ples. We’ll see several over the next few chapters.2

13.1.2 Themes of the Greedy Paradigm

Here are a few themes to watch for in our examples. (You might want
to re-read this section after going through one or more examples, so
that it’s less abstract.) First, for many problems, it’s surprisingly
easy to come up with one or even multiple greedy algorithms that
might plausibly work. This is both a bug and a feature—greedy
algorithms can be a great cure for writer’s block when you’re stuck
on a problem, but it can be hard to assess which greedy approach
is the most promising. Second, the running time analysis is often a
one-liner. For example, many greedy algorithms boil down to sorting
plus a linear amount of extra processing, in which case the running
time of a good implementation would be O(n log n), where n is the
number of objects to be sorted.3 (Big-O notation suppresses constant
1
To investigate formal definitions of greedy algorithms, start with the paper
“(Incremental) Priority Algorithms,” by Allan Borodin, Morten N. Nielsen, and
Charles Rackoff (Algorithmica, 2003).
2
Readers of Part 2 have already seen a greedy algorithm, namely Dijkstra’s
shortest-path algorithm. That algorithm iteratively computes the shortest-path
distances from a starting vertex s to every other vertex of a graph. In each
iteration, the algorithm irrevocably and myopically commits to an estimate of the
shortest-path distance to one additional vertex, never revisiting the decision. In
graphs with only nonnegative edge lengths, everything works out in the end and
all the shortest-path distance estimates are correct.
3
For example, two O(n log n)-time sorting algorithms are MergeSort (see
Chapter 1 in Part 1) and HeapSort (see Chapter 10 in Part 2). Alternatively,
randomized QuickSort (see Chapter 5 of Part 1) has an average running time of
O(n log n).
13.1 The Greedy Algorithm Design Paradigm 3

factors and different logarithmic functions differ by a constant factor,

so there is no need to specify the base of the logarithm.) Finally,
it’s often difficult to figure out whether a proposed greedy algorithm
actually returns the correct output for every possible input. The fear
is that one of the algorithm’s irrevocable myopic decisions will come
back to haunt you and, with full hindsight, be revealed as a terrible
idea. And even when a greedy algorithm is correct, proving it can be
difficult.4

Features and Bugs of the Greedy Paradigm

1. Easy to come up with one or more greedy algorithms.

2. Easy to analyze the running time.

3. Hard to establish correctness.

One of the reasons why it can be hard to prove the correctness

of greedy algorithms is that most such algorithms are not correct,
meaning there exist inputs for which the algorithm fails to produce
the desired output. If you remember only one thing about greedy
algorithms, it should be this.

Warning
Most greedy algorithms are not always correct.

This point is especially difficult to accept for clever greedy algorithms

that you invented yourself. You might believe, in your heart of hearts,
that your natural greedy algorithm must always solve the problem
correctly. More often than not, this belief is unfounded.5
4
Veterans of Part 1 know that all three themes are a big contrast to the divide-
and-conquer paradigm. It’s often tricky to come up with a good divide-and-conquer
algorithm for a problem, and when you do, there’s usually a “Eureka!” moment
when you know that you’ve cracked the problem. Analyzing the running times of
divide-and-conquer algorithms can be difficult, due to the tug-of-war between the
forces of proliferating subproblems and shrinking work-per-subproblem. (All of
Chapter 4 of Part 1 is devoted to this topic.) Finally, proofs of correctness for
divide-and-conquer algorithms are usually straightforward inductions.
5
A not-always-correct greedy algorithm can still serve as a super-fast heuristic
for a problem, a point we’ll return to in Part 4.
4 Introduction to Greedy Algorithms

Now that my conscience is clear, let’s look at some cherry-picked

examples of problems that can be solved correctly with a judiciously
designed greedy algorithm.

13.2 A Scheduling Problem

Our first case study concerns scheduling, in which the goal is to sched-
ule tasks on one or more shared resources to optimize some objective.
For example, a resource could represent a computer processor (with
tasks corresponding to jobs), a classroom (with tasks corresponding
to lectures), or your calendar for the day (with tasks corresponding
to meetings).

13.2.1 The Setup

In scheduling, the tasks to be completed are usually called jobs, and
jobs can have different characteristics. Suppose that each job j has a
known length `j , which is the amount of time required to process the
job (for example, the length of a lecture or meeting). Also, each job
has a weight wj , with higher weights corresponding to higher-priority
jobs.

13.2.2 Completion Times

A schedule specifies an order in which to process the jobs. In a problem
instance with n jobs, there are n! = n · (n 1) · (n 2) · · · 2 · 1 different
schedules. That’s a lot of schedules! Which one should we prefer?
Next, we need to define an objective function that assigns a nu-
merical score to every schedule and quantifies what we want. First, a
preliminary definition:

Completion Times

The completion time Cj ( ) of a job j in a schedule is the

sum of the lengths of the jobs preceding j in , plus the
length of j itself.

In other words, a job’s completion time in a schedule is the total time

that elapses before the job has been fully processed.
13.2 A Scheduling Problem 5

Quiz 13.1
Consider a problem instance that has three jobs with `1 = 1,
`2 = 2, and `3 = 3, and suppose they are scheduled in this
order (with job 1 first). What are the completion times
of the three jobs in this schedule? (The job weights are
irrelevant for this question, so we have not specified them.)

a) 1, 2, and 3

b) 3, 5, and 6

c) 1, 3, and 6

d) 1, 4, and 6

(See Section 13.2.4 for the solution and discussion.)

13.2.3 Objective Function

What makes for a good schedule? We’d like jobs’ completion times to
be small, but trade-offs between jobs are inevitable—in any schedule,
jobs scheduled early will have short completion times while those
scheduled toward the end will have long completion times.
One way to make trade-offs between the jobs is to minimize the
sum of weighted completion times. In math, this objective function
translates to
Xn
min wj Cj ( ), (13.1)
j=1

where the minimization is over all n! possible schedules , and Cj ( )

denotes job j’s completion time in the schedule . This is equivalent
to minimizing the weighted average of the jobs’ completion times,
with the averaging weights proportional to the wj ’s.
For example, consider the three jobs in Quiz 13.1 and suppose
their weights are w1 = 3, w2 = 2, and w3 = 1. If we schedule the first
job first, the second job second, and the third job third, the sum of
the weighted completion times is

3 · 1 + |{z}
|{z} 2 · 3 + |{z}
1 · 6 = 15.
job #1 job #2 job #3
6 Introduction to Greedy Algorithms

By checking all 3! = 6 possible schedules, you can verify that this is

the schedule that minimizes the sum of weighted completion times.
How can we solve this problem in general, given as input an arbitrary
set of job lengths and weights?

Problem: Minimizing the Sum of Weighted

Completion Times
Input: A set of n jobs with positive lengths `1 , `2 , . . . , `n
and positive weights w1 , w2 , . . . , wn .

Output: A job sequence that minimizes the sum of

weighted completion times (13.1).

With n! different schedules, computing the best one by exhaustive

search is out of the question for all but the tiniest instances. We need
a smarter algorithm.6

13.2.4 Solution to Quiz 13.1

Correct answer: (c). We can visualize a schedule by stacking the
jobs on top of one another, with time increasing from bottom to top
(Figure 13.1). The completion time of a job is the time corresponding
to its topmost edge. For the first job, its completion time is just
its length, which is 1. The second job must wait for the first job to
complete, so its completion time is the sum of the lengths of the first
two jobs, which is 3. The third job doesn’t even start until time 3,
and then it takes 3 more time units to complete, so its completion
time is 6.

13.3 Developing a Greedy Algorithm

Greedy algorithms seem like a good fit for the problem of scheduling
jobs to minimize the weighted sum of completion times. The output
has an iterative structure, with jobs processed one by one. Why not
6
For example, n! is bigger than 3.6 million when n = 10, bigger than 2.4
quintillion when n = 20, and bigger than the estimated number of atoms in the
known universe when n 60. Thus no conceivable improvement in computer
technology would transmute exhaustive search into a useful algorithm.
13.3 Developing a Greedy Algorithm 7

job #3

time
3
job #2
1
job #1
0

Figure 13.1: The completion times of the three jobs are 1, 3, and 6.

use a greedy algorithm that iteratively decides which job should go

next?
The first step of our plan is to solve two special cases of the
general problem. Our solutions to these will suggest what a greedy
algorithm might look like in the general case. We’ll then narrow the
field to a single candidate algorithm and prove that this candidate
correctly solves the problem. The process by which we arrive at this
algorithm is more important to remember than the algorithm itself;
it’s a repeatable process that you can use in your own applications.

13.3.1 Two Special Cases

Let’s think positive and posit that there actually is a correct greedy
algorithm for the problem of minimizing the weighted sum of comple-
tion times. What would it look like? For starters, what if you knew
that all the jobs had the same length (but possibly different weights)?
What if they all had the same weight (but possibly different lengths)?

Quiz 13.2

(1) If all job lengths are identical, should we schedule

smaller- or larger-weight jobs earlier?

(2) If all job weights are identical, should we schedule

shorter or longer jobs earlier?
8 Introduction to Greedy Algorithms

a) larger/shorter

b) smaller/shorter

c) larger/longer

d) smaller/longer

(See Section 13.3.3 for the solution and discussion.)

13.3.2 Dueling Greedy Algorithms

In the general case, jobs can have different weights and different
lengths. Whenever our two rules-of-thumb—to prefer shorter jobs
and higher-weight jobs—luckily coincide for a pair of jobs, we know
which one to schedule first (the shorter, higher-weight one). But what
if the two rules give conflicting advice? What should we do with one
short low-weight job and one long high-weight job?
What’s the simplest greedy algorithm that might work? Each
job has two parameters, and the algorithm must look at both. The
best-case scenario would be to come up with a formula that compiles
each job’s length and weight into a single score, so that scheduling
jobs from highest to lowest score is guaranteed to minimize the sum of
weighted completion times. If such a formula exists, our two special
cases imply that it must have two properties: (i) holding the length
fixed, it should be increasing in the job’s weight; and (ii) holding the
weight fixed, it should be decreasing in the job’s length. (Remember,
higher scores are better.) Take a minute to brainstorm some formulas
that have both of these properties.

* * * * * * * * * * *

Perhaps the simplest function that is increasing in weight and

decreasing in length is the difference between the two:

proposal #1 for score of job j: wj `j .

This score might be negative, but that poses no obstacle to sequencing

the jobs from highest to lowest score.
13.3 Developing a Greedy Algorithm 9

There are plenty of other options. For example, the ratio of the
two parameters is another candidate:
wj
proposal #2 for score of job j: .
`j
These two scoring functions lead to two different greedy algo-
rithms.
GreedyDiff
Schedule the jobs in decreasing order of wj `j
(breaking ties arbitrarily).

GreedyRatio
wj
Schedule the jobs in decreasing order of `j
(breaking ties arbitrarily).

Thus, already, our first case study illustrates the first theme of the
greedy paradigm (Section 13.1.2): It is often easy to propose multiple
competing greedy algorithms for a problem.
Which of the two algorithms, if any, is correct? A quick way to
rule out one of them is to find an instance in which the two algorithms
output different schedules, with different objective function values.
For whichever algorithm fares worse in this example, we can conclude
that it is not always optimal.
Both algorithms do the right thing in our two special cases, with
equal-weight or equal-length jobs. The simplest possible example for
ruling out one of them would be a problem instance with two jobs,
having different weights and lengths, such that the two algorithms
schedule the jobs in opposite orders. That is, we seek two jobs whose
ordering by difference is the opposite of their ordering by ratio. One
simple example is:
Job #1 Job #2
Length `1 = 5 `2 = 2
Weight w1 = 3 w2 = 1.
The first job has the larger ratio ( 35 vs. 12 ) but the smaller (more
negative) difference ( 2 vs. 1). Thus the GreedyDiff algorithm
schedules the second job first, while GreedyRatio does the opposite.
10 Introduction to Greedy Algorithms

Quiz 13.3
What is the sum of weighted completion times in the sched-
ules output by the GreedyDiff and GreedyRatio algorithms,
respectively?

a) 22 and 23

b) 23 and 22

c) 17 and 17

d) 17 and 11

(See Section 13.3.3 for the solution and discussion.)

We’ve made progress by ruling out the GreedyDiff algorithm

from further consideration. However, the outcome of Quiz 13.3 does
not immediately imply that the GreedyRatio algorithm is always
optimal. For all we know, there are other cases in which the algorithm
outputs a suboptimal schedule. You should always be skeptical about
an algorithm that does not come with a proof of correctness, even
if the algorithm does the right thing in some toy examples, and
extra-skeptical of greedy algorithms.
In our case, the GreedyRatio algorithm is, in fact, guaranteed to
minimize the sum of weighted completion times.

Theorem 13.1 (Correctness of GreedyRatio) For every set of

positive job weights w1 , w2 , . . . , wn and positive job lengths
`1 , `2 , . . . , `n , the GreedyRatio algorithm outputs a schedule with the
minimum-possible sum of weighted completion times.
This assertion is not obvious and you should not trust it until I supply
you with a proof. Consistent with the third theme of the greedy
paradigm (Section 13.1.2), this proof occupies the entire next section.

On Lemmas, Theorems, and the Like

In mathematical writing, the most important tech-

nical statements are labeled theorems. A lemma is
a technical statement that assists with the proof of
13.3 Developing a Greedy Algorithm 11

a theorem (much as a subroutine assists with the

implementation of a larger program). A corollary is a
statement that follows immediately from an already-
proven result, such as a special case of a theorem.
We use the term proposition for stand-alone techni-
cal statements that are not particularly important in
their own right.

The remaining theme of the greedy paradigm is the ease of running

time analyses (Section 13.1.2). That’s certainly the case here. All the
GreedyRatio algorithm does is sort the jobs by ratio, which requires
O(n log n) time, where n is the number of jobs in the input (see
footnote 3).

13.3.3 Solutions to Quiz 13.2–13.3

Solution to Quiz 13.2

Correct answer: (a). First suppose that all n jobs have the same
length, say length 1. Then, every schedule has exactly the same
set of completion times—{1, 2, 3, . . . , n}—and the only question is
which job gets which completion time. Our semantics for job weights
certainly suggests that the higher-weight jobs should receive the
smaller completion times, and this is in fact the case. For example,
you wouldn’t want to schedule a job with weight 10 third (with
completion time 3) and one with weight 20 fifth (with completion
time 5); you’d be better off exchanging the positions of these two jobs,
which would decrease the sum of weighted completion times by 20 (as
you should check).
The second case, in which all jobs have equal weights, is a little
more subtle. Here, you want to favor shorter jobs. For example,
consider two unit-weight jobs with lengths 1 and 2. If you schedule
the shorter job first, the completion times are 1 and 3, for a total
of 4. In the opposite order, the completion times are 2 and 3, for
an inferior total of 5. In general, the job scheduled first contributes
to the completion times of all the jobs, as all jobs must wait for
the first one to finish. All else being equal, scheduling the shortest
job first minimizes this negative impact. The second job contributes
12 Introduction to Greedy Algorithms

to all the completion times other than that of the first job, so the
second-shortest job should be scheduled next, and so on.

Solution to Quiz 13.3

Correct answer: (b). The GreedyDiff algorithm schedules the

second job first. The completion time of this job is C2 = `2 = 2
while that of the other job is C1 = `2 + `1 = 7. The sum of weighted
completion times is then

w1 · C1 + w2 · C2 = 3 · 7 + 1 · 2 = 23.

The GreedyRatio algorithm schedules the first job first, resulting in

completion times C1 = `1 = 5 and C2 = `1 + `2 = 7 and a sum of
weighted completion times of

3 · 5 + 1 · 7 = 22.

We conclude that the GreedyDiff algorithm fails to compute an

optimal schedule for this example and therefore is not always correct.

13.4 Proof of Correctness

Divide-and-conquer algorithms usually have formulaic correctness

proofs, consisting of a straightforward induction. Not so with greedy
algorithms, for which correctness proofs are more art than science—be
prepared to throw in the kitchen sink. To the extent that there are
recurring themes in correctness proofs of greedy algorithms, we will
emphasize them as we go along.
The proof of Theorem 13.1 includes a vivid example of one such
theme: exchange arguments. The key idea is to prove that every
feasible solution can be improved by modifying it to look more like
the output of the greedy algorithm. We’ll see two variants in this
section. In the first, we’ll proceed by contradiction and use an exchange
argument to exhibit a “too-good-to-be-true” solution. In the second,
we’ll use an exchange argument to show that every feasible solution
can be iteratively massaged into the output of the greedy algorithm,
13.4 Proof of Correctness 13

while only improving the solution along the way.7

13.4.1 The No-Ties Case: High-Level Plan

We proceed to the proof of Theorem 13.1. Fix a set of jobs, with

positive weights w1 , w2 , . . . , wn and lengths `1 , `2 . . . , `n . We must
show that the GreedyRatio algorithm produces a schedule that min-
imizes the sum of weighted completion times (13.1). We start with
two assumptions.

Two Assumptions

(1) The jobs are indexed in nonincreasing order of weight-

length ratio:
w1 w2 wn
··· . (13.2)
`1 `2 `n

wi wj
(2) There are no ties between ratios: `i 6= `j whenever
i 6= j.

The first assumption is without loss of generality, merely an agreement

among friends to minimize our notational burden. Reordering the
jobs in the input has no effect on the problem to be solved. We can
therefore always reorder and reindex the jobs so that (13.2) holds.
The second assumption imposes a non-trivial restriction on the input;
we will do some extra work to remove it in Section 13.4.4. Together,
the two assumptions imply that jobs are indexed in strictly decreasing
order of weight-length ratio.
The high-level plan is to proceed by contradiction. Recall that
in this type of proof, you assume the opposite of what you want to
prove, and then build on this assumption with a sequence of logically
correct steps that culminates in a patently false statement. Such a
7
Exchange arguments are only one way among many to prove that a greedy
algorithm is correct. For example, in Chapter 9 of Part 2, our correctness
proof for Dijkstra’s algorithm used induction rather than an exchange argument.
Both induction and exchange arguments play a role in our correctness proofs for
Huffman’s greedy coding algorithm (Chapter 14) and for Prim’s and Kruskal’s
minimum spanning tree algorithms (Chapter 15).
14 Introduction to Greedy Algorithms

contradiction implies that the assumption can’t be true, which proves

the desired statement.
To begin, we assume that the GreedyRatio algorithm produces
a schedule of the given jobs that is not optimal. Thus, there is
an optimal schedule ⇤ of these jobs with a strictly smaller sum of
weighted completion times. The inspired idea is to use the differences
between and ⇤ to explicitly construct a schedule that is even better
than ⇤ ; this will contradict our assumption that ⇤ is an optimal
schedule.

13.4.2 Exchanging Jobs in a Consecutive Inversion

Suppose, for contradiction, that the GreedyRatio algorithm produces
the schedule and that there is an optimal schedule ⇤ with a strictly
smaller sum of weighted completion times. By assumption (1), the
greedy schedule schedules the jobs in order of index (with job 1
first, then job 2, all the way up to job n); see Figure 13.2.

job #n
..........

job #3
time

job #2

job #1
σ

Figure 13.2: The greedy schedule , with jobs scheduled in order of

nonincreasing weight-length ratio.

Going from bottom to top in the greedy schedule, the indices

of the jobs always go up. This is not true for any other schedule.
To make this assertion precise, define a consecutive inversion in a
13.4 Proof of Correctness 15

schedule as a pair i, j of jobs such that i > j and job i is processed

immediately before job j. For example, in Figure 13.2, if jobs 2
and 3 were processed in the opposite order they would constitute a
consecutive inversion (with i = 3 and j = 2).

Lemma 13.2 (Non-Greedy Schedules Have Inversions)

Every schedule ˆ different from the greedy schedule has at least one
consecutive inversion.
Proof: We prove the contrapositive.8 If ˆ has no consecutive inversions,
the index of each job is at least 1 larger than the job that came before
it. There are n jobs and the maximum-possible index is n, so there
cannot be any jumps of 2 or more between the indices of consecutive
jobs. This means that ˆ is the same as the schedule computed by the
greedy algorithm. QE D 9

Returning to the proof of Theorem 13.1, we are assuming that

there is an optimal schedule ⇤ of the given jobs with a strictly
smaller sum of weighted completion times than the greedy schedule .
Because ⇤ 6= , Lemma 13.2 applies to ⇤ , and there are consecutive
jobs i, j in ⇤ with i > j (Figure 13.3(a)). How can we use this fact
to exhibit another schedule 0 that is even better than ⇤ , thereby
furnishing a contradiction?
The key idea is to perform an exchange. We define a new sched-
ule 0 that is identical to ⇤ except that the jobs i and j are processed
in the opposite order, with j now processed immediately before i.
The jobs before both i and j (“stuff” in Figure 13.3) are the same in
both ⇤ and 0 (and in the same order), and likewise for the jobs that
follow both i and j (“more stuff”).

13.4.3 Cost-Benefit Analysis

What are the ramifications of the exchange illustrated below in
Figure 13.3?
8
The contrapositive of a statement “if A is true, then B is true” is the logically
equivalent statement “if B is not true, then A is not true.” For example, the
contrapositive of Lemma 13.2 is: If ˆ has no consecutive inversions, then ˆ is the
same as the greedy schedule .
9
“Q.e.d.” is an abbreviation for quod erat demonstrandum and means “that
which was to be demonstrated.” In mathematical writing, it is used at the end of
a proof to mark its completion.
16 Introduction to Greedy Algorithms

more more
stuff stuff

j i
exchange!
i j
time

time
stuff stuff

σ* σ’
(a) Before exchange (b) After exchange

Figure 13.3: Obtaining the new schedule 0 from the allegedly optimal
schedule ⇤ by exchanging the jobs in a consecutive inversion (with i > j).

Quiz 13.4
What effect does the exchange have on the completion time
of: (i) a job other than i or j; (ii) the job i; and (iii) the
job j?

a) (i) Not enough information to answer; (ii) goes up;

(iii) goes down.

b) (i) Not enough information to answer; (ii) goes down;

(iii) goes up.

c) (i) Unaffected; (ii) goes up; (iii) goes down.

d) (i) Unaffected; (ii) goes down; (iii) goes up.

(See Section 13.4.5 for the solution and discussion.)

13.4 Proof of Correctness 17

Solving Quiz 13.4 puts us in a great position to finish the proof.

The cost of exchanging the jobs i and j in a consecutive inversion
is that i’s completion time Ci goes up by the length `j of job j,
which increases the objective function (13.1) by wi · `j . The benefit
is that j’s completion time Cj goes down by the length `i of job i,
which decreases the objective function (13.1) by wj · `i .
Summarizing,
n
X n
X
0 ⇤
wk Ck ( ) = w k Ck ( ) + wi `j wj `i . (13.3)
| {z }
k=1 k=1
| {z } | {z } effect of exchange
0 objective fn value of ⇤
objective fn value of

Now is the time to use the fact that ⇤ scheduled i and j in the “wrong
order,” with i > j. Our standing assumptions (1) and (2) imply that
jobs are indexed in strictly decreasing order of weight-length ratio, so
wi wj
< .
`i `j

After clearing denominators, this translates to

w i `j < wj `i .
|{z} |{z}
cost of exchange benefit of exchange

Because the benefit of the exchange exceeds the cost, equation (13.3)
tells us that
0 ⇤
objective function value of < objective function value of .

But this is nuts— ⇤ was supposed to be an optimal schedule, with the

smallest possible sum of weighted completion times! We’ve arrived at
the desired contradiction, which completes the proof of Theorem 13.1
for the case in which all the jobs have distinct weight-length ratios.

13.4.4 Handling Ties

With a little more work, we can prove the correctness of the
GreedyRatio algorithm (Theorem 13.1) even when there are ties
in jobs’ weight-length ratios. (We’ll keep the assumption (1) that
jobs are indexed in nonincreasing order of weight-length ratio, as it’s
without loss of generality.) The point of going through this more
Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents
hymyillen parasta hymyään; »toivokaamme, että niin on. Mutta minä
olen melkein taikauskoinen, kun on kysymys liikeasioista.»

Mr Dorrit vastasi uudella kohteliaisuudella, jonka sisältönä oli, että

liiketoiminta samoin kuin kallis liikeaika oli olemassa vain orjia varten
ja ettei mrs Merdlellä, joka hallitsi ja ohjasi sydämiä mielensä
mukaan, ollut sen kanssa mitään tekemistä. Mrs Merdle nauroi ja sai
mr Dorritille luulotelluksi, että povi punastui — mikä oli hänen
parhaita temppujaan.

»Sanon näin paljon vain siksi», selitti hän, »että mr Merdle aina on
osoittanut suurta myötätuntoa Edmundia kohtaan ja aina sanonut
hartaasti harrastavansa hänen parastaan. Tehän tunnette Edmundin
julkisen aseman. Hänen yksityisasemansa on kokonaan mr Merdlen
varassa. Kun olen niin typerän kykenemätön käsittämään liikeasioita,
en todellakaan tiedä tämän enempää.»

Mr Dorrit taas lausui omaan nuottiin, että liike-elämä oli

orjuuttajien ja tenhotarten ajatuspiirin alapuolella. Sitte mainitsi hän
aikovansa herrasmiehenä ja isänä kirjoittaa mr Merdlelle. Tämän
aikeen hyväksyi mrs Merdle täydestä sydämestä — tai täydellä
teeskentelytaidollaan, mikä oli tarkalleen sama — ja lähetti itse
seuraavassa postissa valmistavan kirjeen maailman kahdeksannelle
ihmeelle.

Kirjeessään samoin kuin keskustelussaan ja neuvottelussaan

suuresta kysymyksestä, jota ne koskivat, koristeli mr Dorrit aihettaan
koukeroilla ja kiemuroilla, samoin kuin kijoitusmestarit koristelevat
kirjoitus- ja laskuvihkoja, joissa alkeellisten laskutoimitusten
otsakkeet hahmottuvat joutseniksi, kotkiksi, aarneiksi ja muiksi
kaunokirjoituskoruiksi ja joissa isot kirjaimet häipyvät sieluineen
ruumiineen kynä- ja mustehurmioihin. Siitä huolimatta sai hän
kirjeensä tarkoituksen siksi selvästi lausutuksi, että mr Merdle saattoi
säädyllisellä tavalla teeskennellä saaneensa tietonsa tästä lähteestä.
Tämän mukaisesti mr Merdle sitte vastasi mr Dorritille. Mr Dorrit
vastasi mr Merdlelle, ja mr Merdle vastasi mr Dorritille, ja pian
tiedettiin, että kirjeitä vaihtavat vallat olivat päässeet tyydyttävään
keskinäiseen ymmärtämykseen. Nyt, muttei ennemmin, ilmestyi miss
Fanny näyttämölle, täysin varustettuna uutta osaansa varten. Nyt,
muttei ennemmin, antoi hän mr Sparklerin kokonaan sulautua
valoonsa ja loisti heidän molempien ja parinkymmenen muunkin
puolesta. Tuntematta enää varman aseman ja arvon puutetta, joka
oli tuottanut hänelle niin paljon huolta, alkoi tämä kaunis alus nyt
purjehtia määrättyä suuntaa ja keinua aalloilla varmana ja
tasapainoisena, osoittaen varsin huomattavaa purjehtimistaitoa.

»Koska valmistelut sujuvat näin tyydyttävästi, rakkaani, aion

muodollisesti ilmoittaa — hm — asiasta mrs Generalille —»

»Isä», vastasi Fanny keskeyttäen isänsä tuon nimen kuullessaan,

»en ymmärrä mitä tämä asia kuuluu mrs Generalille».

»Ystäväni», vastasi mrs Dorrit, »sehän on kohteliaisuudenosoitus

— hm — hienolle, hyvinkasvatetulle —»

»Oh! Tuo mrs Generalin hienous ja hyvä kasvatus tekee minut

ihan sairaaksi!» sanoi Fanny; »olen kyllästynyt koko mrs Generaliin».

»Kyllästynyt», toisti mr Dorrit, moittivan hämmästyneenä, »mrs —

hm —
Generaliin!»

»Kerrassaan ikävystynyt häneen, isä», vahvisti Fanny. »En

todellakaan ymmärrä, mitä minun avioliittoni liikuttaa häntä.
Pysyköön hän omissa naimapuuhissaan — jos hänellä on sellaisia.»

»Fanny», vastasi mr Dorrit juhlallisen, vakavan kankeana,

keveästi, huolettomasti esiintyvän tyttärensä vastakohtana, »pyydän
sinua selittämään — hm — mitä tarkoitat».

»Tarkoitan, isä», vastasi Fanny, »että jos mrs Generalilla sattuu

olemaan joitakin omia avioliittosuunnitelmia, niin olen varma siitä,
että ne vaativat kaiken hänen niukan aikansa. Ja jos ei hänellä ole
sellaisia, niin sitä parempi, mutta sittekään en haluaisi mitään
ilmoitettavan hänelle.»

»Salli minun kysyä, Fanny», sanoi mr Dorrit, »miksi ei».

»Siksi, että hän voi itsekin hankkia tiedon kihlauksestani, isä»,

vastasi Fanny. »Hän on totisesti kylliksi valpas. Sen olen nähnyt.
Anna hänen itse ottaa selvä siitä. Ellei onnistu, niin hän saa tietää
sen ainakin, kun olen naimisissa. Ja toivon, ettet katso minun
käyttäytyvän pahasti sinua kohtaan, isä, Jos sanon, että mielestäni
hän silloin saa tietää sen kyllin ajoissa.»

»Fanny», huudahti mr Dorrit, »olen hämmästynyt, olen

tyytymätön kuullessani sinun näin — hm — oikullisesti ja
käsittämättömistä syistä osoittavan vihamielisyyttä — hm — mrs
Generalia kohtaan».

»Älä nimitä sitä vihamielisyydeksi, isä», pyysi Fanny, »sillä en

katso mrs Generalin olevan sen arvoisen».

Nyt nousi mr Dorrit tuolistaan luja ja ankara ilme silmissään ja jäi

seisomaan tyttärensä eteen täydessä arvokkaisuudessaan. Tämä,
joka kierteli rannerengastaan, katsoi vuoroin häneen vuoroin
poispäin ja sanoi: »No niin, isä. Olen kyllä pahoillani, jos et pidä
tästä, mutta en voi sille mitään. En ole mikään lapsi eikä liioin Amy,
ja minun täytyy saada puhua suuni puhtaaksi.»

»Fanny», sammalsi mr Dorrit juhlallisen äänettömyyden perästä,

»jos pyydän sinua jäämään tänne siksi aikaa, kun muodollisesti
ilmoitan mrs Generalille, mallikelpoiselle, hienolle naiselle, joka on —
hm — luottamusta nauttiva perheemme jäsen — hm — ilmoitan
hänelle meillä kohta tapahtuvasta muutoksesta, jos — hm — en vain
pyydä sitä, vaan —hm — vaadinkin —»

»Oh, isä», huudahti Fanny terävän painokkaasti, »jos pidät sitä

näin tärkeänä, niin on velvollisuuteni tietysti alistua. Toivon kuitenkin
saavani pitää oman mielipiteeni tästä, sillä en voi sille mitään
asioiden ollessa tällä kannalla.» Ja Fanny jäi paikalleen nöyränä, joka
nöyryys kuitenkin äärimmäisyyksien läheisen sukulaisuuden tähden
pian vaihtui uhmaksi; ja hänen isänsä, joka ehkä ei katsonut arvonsa
sallivan vastata tai ehkei myöskään tiennyt mitä vastata, kutsui mr
Tinklerin luoksensa.

»Mrs General.»

Mr Tinkler, joka oli tottumaton saamaan näin lyhyitä määräyksiä

kauniin kiilloittajan suhteen, jäi odottamaan. Tässä pysähdyksessä
vainusi mr Dorrit Maishalsean ja kaikki sen muistolahjat ja lensi
kohta miehen silmille: »Kuinka rohkenette? Mikä on tarkoitus?»

»Anteeksi, sir», pyysi mr Tinkler, »mutta olisin tahtonut tietää —»

»Te ette halunnut tietää mitään, sir», huusi mr Dorrit

tulipunaisena. »Älkää uskotelko minulle sellaista. Hm. Se ei ole totta.
Te tahdoitte tehdä pilkkaa, sir.»
 »Vakuutan, sir —» aloitti mr Tinkler.

»Älkää vakuuttako minulle mitään!» vastasi mr Dorrit. »En tahdo

mitään vakuutuksia palvelijaltani. Te tahdoitte tehdä pilkkaa. Saatte
lähteä talostani — hm — koko palvelijakunta saa lähteä tiehensä.
Mitä te odotatte?»

»Vain määräyksiä, sir.»

»Se on valhe», ärähti mr Dorrit; »johan saitte määräyksenne. Hm

— hm. Viekää terveiseni mrs Generalille ja ilmoittakaa, että pyydän
häntä, jos hänelle sopii, tulemaan puheilleni pariksi minuutiksi. Siinä
on määräykset teille.»

Toimittaessaan asiaansa huomautti mr Tinkler kenties, että mr

Dorrit oli raivoisalla tuulella. Oli miten oli, mutta mrs Generalin
hameet kuuluivat varsin pian kahisevan ulkopuolella, tullessaan —
voisi melkein sanoa rientäessään — käytävää pitkin harvinaisella
kiireellä. Lähempänä ovea ne kuitenkin hiljensivät vauhtia ja
purjehtivat sitte sisään viileän tyynesti, kuten tavallista.

»Mrs General», sanoi mr Dorrit, »istukaa».

Mrs General taivutti sirosti päätänsä kiitokseksi ja vaipui mr

Dorritin tarjoamalle tuolille.

»Madam», jatkoi tämä herrasmies, »koska hyväntahtoisesti olette

ottanut — hm — muovaillaksenne tyttärieni käytöstä ja koska olen
saanut sen käsityksen — hm — ettei mikään heitä koskeva — hm —
ole teille yhdentekevää —»

»Mahdotonta ajatellakaan», vastasi mrs General äärimmäisen

kylmäkiskoisesti.
 »— sentähden tahdon ilmoittaa teille, madam, että läsnäoleva
tyttäreni —»

Mrs General taivutti hiukan päätänsä Fannylle, joka teki syvän

kumarruksen mrs Generalille ja sitte kohotti päänsä taas ylpeästi
pystyyn.

»— että tyttäreni Fanny on — hm — suostunut menemään

naimisiin mr Sparklerin kanssa, jonka te tunnette. Tämän kautta te,
madam, vapaudutte vaikean tehtävänne — hm — vaikean
tehtävänne toisesta puolesta.» Mr Dorrit toisti nämä sanat vilkaisten
vihaisesti Fannyyn. »Mutta toivon, ettei se millään tavoin, ei
välillisesti eikä välittömästi — hm — muuta tai supista sitä asemaa,
johon te hyväntahtoisesti olette asettunut perheessäni.»

»Mr Dorrit», vastasi mrs General hansikoidut kädet mallikelpoisesti

leväten päällekkäin, »on aina hienotunteinen ja arvioi ystävälliset
palvelukseni liian suuriksi».

Miss Fanny rykäisi kuin sanoakseen: »Olette oikeassa!»

»Miss Dorrit on epäilemättä menetellyt niin viisaasti kuin

olosuhteet suinkin sallivat ja suonee minun vilpittömästi onnitella
itseään. Hyviksi enteiksi tälle perhetapahtumalle on katsottava se,
että asianomaiset ovat vapaat intohimon kahleista», mrs General
sulki silmänsä sanoessaan sen, ikäänkuin ei voisi sellaista
puhuessaan katsoa kehenkään, »että se on sopusoinnussa lähimpien
omaisten toivomusten kanssa ja että se liittää yhteen ja lujittaa
uljaan perherakennelman eri osat. Toivon, että miss Dorrit sallii
minun hartaimmin onnitella häntä.»
 Tässä mrs General vaikeni ja lisäsi hiljaa itsekseen, piirteiden
muovaamiseksi: »Pappa, peruna, pupu, papu, prisma.»

»Mr Dorrit», lisäsi hän ääneen, »on aina kovin kohtelias, ja pyydän
kiittää tästä huomaavaisuudesta, tahdonpa lisätä:
kunnianosoituksesta, joka on tullut osakseni sen kautta, että hän ja
miss Dorrit näin aikaisin ovat ilmoittaneet minulle tapahtumasta. Niin
hyvin kiitokseni kuin onnittelunikin osoitan sekä mr Dorritille että
miss Dorritille.»

»Minulle ne ovat erinomaisen —sanomattoman tervetulleita»,

huomautti miss Fanny. »On suuri helpotus tietää, ettei teillä, mrs
General, ole mitään asiaa vastaan; tuntuu kuin kivi vierähtäisi
sydämeltäni. Tuskinpa tiedän mitä olisin tehnyt, jos teillä olisi ollut
jotakin muistutettavaa, mrs General.»

Mrs General vaihtoi oikean hansikkaan vasemman päälle ja hymyili

papu-prisma-hymyä.

»Avioelämässäni aionkin ylinnä harrastaa teidän hyväksymisenne

säilyttämistä», jatkoi Fanny, ja hänen vastahymyssään ei ollut
hiventäkään papu- ja prisma-aineksia; »sen menettäminen tietäisi
todella suurinta kurjuutta ja onnettomuutta. Toivon, ettette suuressa
hyvyydessänne pane pahaksenne ja ettei isäkään pahastu, jos
kuitenkin oikaisen pari pientä erehdystänne. Parhaimmatkin meistä
ovat niin erehtyväisiä, että teillekin, mrs Gerenal, on sattunut yksi ja
toinen hairahdus. Teille osoitettuun luottamukseen sisältyvä
huomaavaisuus ja kunnianosoitus, josta niin painokkaasti puhuitte,
on epäilemättä erittäin imartelevaa ja tyydyttävää laatua; mutta
minulla ei ole mitään osaa siinä. Ansio siitä, että teille ilmoitettiin
tästä asiasta, olisi minun ansionani ollut niin suuri, etten voi omistaa
sitä, koska se ei kuulu minulle. Se on yksinomaan isän. Olen syvästi
kiitollinen teille rohkaisustanne ja suojeluksestanne, mutta isä sitä on
pyytänyt teiltä enkä minä. Minun tulee kiittää teitä, mrs General,
minulle suomastanne helpotuksesta, kun annoitte suostumuksenne
kihlaukseeni, mutta te ette ole minulle kiitollisuudenvelassa mistään.
Toivon, että aina hyväksytte minun menettelyni, senkin jälkeen kun
olen jättänyt kodin, ja että sisarenikin kauan saisi nauttia ja teidän
armollisesta alentuvaisuudestanne, mrs General.»

Tämän sanottuaan, mikä lausuttiin mitä kohteliaimmin, lähti Fanny

huoneesta, siroryhtisenä ja säteilevänä rynnätäkseen, päästyään
näkyvistä, portaita ylös hehkuvin kasvoin ja syöksyäkseen sisarensa
kimppuun, jota hän nimitteli myyräksi ja pudisteli, saadakseen hänen
silmänsä paremmin auki, ja kertoi hänelle, mitä alhaalla oli
tapahtunut, kysyen, mitä hän nyt ajatteli isästä.

Mrs Merdleä kohtaan käyttäytyi nuori neiti hyvin itsenäisesti ja

itsetietoisesti, muttei vielä ryhtynyt varsinaisiin vihollisuuksiin.
Toisinaan oli heillä pieniä otteluja, kuten silloin, kun Fannystä joskus
tuntui kuin mrs Merdle olisi taputtanut häntä selkään tai kun mrs
Merdle näytti erikoisen nuorelta ja kauniilta; mutta mrs Merdle
lopetti aina hyvin lyhyeen nämä etuvartiokahakat vajoamalla
siroimman välinpitämättömänä pieluksilleen ja kiinnittäen huomionsa
johonkin muuhun. Seurapiirit (sillä tämä salaperäinen olio asusti
seitsenkukkulaisessakin) arvelivat miss Fannyn muuttuneen suuresti
edukseen kihloihin jouduttuaan. Hän oli paljoa avomielisempi,
vapaampi ja herttaisempi eikä enää niin vaativainen; seurauksena
oli, että häntä nyt ympäröi ihailijoiden ja seuralaisten lauma, mikä
katkerasti harmitti naimaikäisten neitosten äitejä; nämä melkein
nostivat kapinan seuraelämässä miss Dorritin tähden ja pystyttivät
kapinalipun liehumaan. Nauttien aiheuttamastaan hämmingistä ja
hälinästä liikkui miss Dorrit ylvään itsetietoisena seurapiireissä,
johtipa mielenosoituksellisesti mr Sparklerinkin niiden läpi, näyttäen
sanovan heille kaikille: »Oma asiani on, jos marssiessani
riemukulussa teidän keskellänne mieluummin kuljetan saatossani
tällaista heikkoa vankia kuin suurta ja voimakasta. Tahdon niin, ja
siinä on syytä kylliksi!» Mr Sparkler omasta puolestaan ei kysellyt
mitään, meni sinne, mihin häntä kuljetettiin, teki, mitä hänen
käskettiin tehdä, ymmärsi, että kun hänen morsiamensa niitti
kunniaa, niitti hänkin sitä samalla ja tuiki helpoilla ehdoilla ja oli
vilpittömän kiitollinen siitä, että hänet näin avonaisesti tunnustettiin.

Tällä tavalla kului talvi, tuli kevät ja mr Sparklerin velvollisuus

kutsui häntä Englantiin ottamaan omasta puolestaan osaa Sen
nerouden, oppineisuuden, kaupan, älyn ja viisauden kuvastamiseen
ja johtoon. Shakespearen, Miltonin, Baconin, Newtonin, Wattin maa,
jossa eli ja oli elänyt joukoittain yliaistillisen ajattelijoita, luonnon
ajattelijoita, miljoonissa muodoissa ilmenevän luonnon, tiedon ja
taidon valtiaita ja Mestareja, tämä maa kutsui mr Sparkleria
pitämään huolta siitä, jottei se joutuisi perikatoon. Mr Sparkler, joka
ei voinut vastustaa isänmaansa sielun syvyyksiä kalvavaa hätähuutoa
selitti, että hänen täytyi lähteä.

Tästä seurasi, että oli ratkaistava kysymys, milloin, missä ja kuinka

mr Sparkler menisi naimisiin maailman parhaan tytön kanssa, jossa
ei ollut mitään joutavaa hölynpölyä. Pysyttyään jonkun aikaa hiukan
salaperäisenä, ilmoitti miss Fanny itse sisarellensa tämän ratkaisun.

»No, lapseni», sanoi hän eräänä päivänä haettuaan Amyn

käsiinsä, »minäpä kerron sinulle jotakin. Keksin sen juuri nyt ja
tietysti riensin heti sinun luoksesi puhumaan siitä.»

»Koskeeko se sinun avioliittoasi, Fanny?»

 »Rakas lapsi», vastasi Fanny, »älä hätäile. Anna minun kertoa
asiani sinulle omalla tavallani, sinä pieni hätäkello. Jos muuten
vastaisin arvailuusi kirjaimellisesti, niin sanoisin: 'ei'. Sillä oikeastaan
ei ole likimainkaan kysymys niin paljon minun avioliitostani kuin
Edmundin.»

Pikku Dorrit näytti, ehkei aivan syyttä, olevan hiukan ymmällä

siitä, kuinka tämä hieno erotus oli käsitettävä.

»Minä en ole missään pulassa», huudahti Fanny, »eikä minulla ole

mitään kiirettä. Ei minua odoteta mihinkään virkaan eikä
äänestämään. Mutta näin on Edmundin laita. Ja Edmund itse on
hyvin alakuloinen ajatellessaan joutuvansa lähtemään yksin; enpä
todellakaan haluaisi päästää häntä omin päin. Sillä jos vain on
mahdollisuuksia tehdä joitakin tyhmyyksiä — ja niitähän yleensä
kyllä on — niin Edmund tekee niitä varmasti.»

Esitettyään näin puolueettomasti, minkä verran hänen tulevaan

mieheensä saattoi luottaa, riisui hän toimeliain elein hatun päästänsä
ja riiputteli sitä nauhoista.

»Sentähden koskee tämä kysymys paljon enemmän Edmundia

kuin minua. Meidän ei kuitenkaan tarvitse puhua siitä sen enempää.
Se on itsestään selvä. No niin, rakkakin Amy! Kysymys, onko hänen
matkustettava yksin vai ei, johtaa toiseen kysymykseen: onko
meidän mentävä naimisiin täällä ja kohta vai kotona kuukausien
kuluttua.»

»Huomaan, että kohta menetän sinut, Fanny.»

»Millainen pienokainen oletkaan», huudahti Fanny puoliksi

suvaitsevaisena, puoliksi kärsimättömänä, »kun et malta odottaa!
Pyydän, kultaseni, kuuntele minua loppuun! Tämä nainen», hän
puhui tietysti mrs Merdlestä, »jää tänne pääsiäisen jälkeen, niin että
jos menisin täällä naimisiin ja matkustaisin Edmundin kanssa
Lontooseen, ennättäisin hänen edellensä. Se olisi jotakin. Edelleen,
Amy. Kun tämä nainen olisi poissa tieltä, en luulisi olevani kovinkaan
vastahakoinen myöntymään mr Merdlen ehdotukseen, jonka hän on
tehnyt isälle, että nimittäin Edmund ja minä aluksi asettuisimme
tuohon taloon — tiedäthän — tuohon taloon, jossa sinä kerran kävit
erään tanssijattaren kanssa, ystäväni — kunnes meidän oma
huoneistomme on saatu valituksi ja kuntoon. Edelleen vielä, Amy. Isä
on aina puhunut aikovansa matkustaa Lontooseen keväällä —
katsos, jos Edmund ja minä olisimme naimisissa, niin voisimme
matkustaa Firenzeen, jossa isä yhtyisi meihin, ja sitte voisimme
kaikki kolme yhdessä matkustaa kotiin. Mr Merdle on pyytänyt isää
asumaan tuossa samassa mainitsemassani talossa, ja otaksun, että
hän suostuu siihen. Mutta hän on tekojensa herra, joten siitä asiasta
en voi sanoa mitään varmaa (mutta se ei olekaan varsin tärkeätä)».

Fannyn tapa todeta tämä seikka ilmaisi mitä, selvimmin erotuksen

isän, joka oli oma herransa, ja mr Sparklerin välillä, joka ei ollut sitä
vähimmässäkään määrässä. Ei silti, että hänen sisarensa olisi
huomannut sitä; hän ajatteli vain tulevaa eroa sisarestaan ja
harrasta haluaan päästä mukaan Englantiin.

»Näinkö nyt siis on järjestetty, Fanny rakas?»

»Järjestetty!» toisti Fanny. »No mutta, lapsi, sinä olet oikein

kärsivällisyyttä koetteleva. Huomasithan, että nimenomaan sovitin
sanani niin, ettei syntyisi tällaista käsitystä. Sanoin, että varmasti
esiintyisi tällaisia kysymyksiä ratkaistaviksi, ja tässä ne nyt ovat.»
 Pikku Dorritin miettivät silmät katsoivat häneen hellästi ja
tyynesti..

»No, suloisin tyttöni», sanoi Fanny, vaaputellen jotenkin

kärsimättömästi hattuaan sen nauhoista, »ei tässä ole mitään
tuijottamisen syytä. Pienten pöllöjen vain on lupa tuijotella. Odotan
neuvoa sinulta, Amy. Mitä neuvot minua tekemään?»

»Etkö luule», kysyi Pikku Dorrit vakuuttavasti hetken mietittyään,

»että asiaa kaikin puolin punniten olisi parasta siirtää kaikki pari
kuukautta myöhemmäksi?»

»En, pikku kilpikonna», vastasi Fanny erikoisen terävästi, »sitä en

ensinkään luule».

Näin sanoen viskasi hän hatun tykkänään kädestään ja heittäytyi

tuoliin. Mutta melkein heti valtasi hänet taas hellyydenpuuska ja hän
ponnahti ylös tuolistaan, polvistui lattialle ja sulki sisarensa
tuoleineen päivineen syliinsä.

»Älä luule, että olen kiivas ja paha, lemmikkini, sillä sitä en ole.
Mutta sinä olet niin merkillinen pieni olio! Sinä saatat toisen
puraisemaan sinulta pään poikki, vaikka oikeastaan tahtoisi olla
sinulle mahdollisimman hyvä. Enkös minä sanonut sinulle, rakkahin
vauvani, että Edmundia ei uskalla päästää yksin matkustamaan? Ja
etkö tiedä, ettei hän kykenisi siihen?»

»Kyllä, kyllä, Fanny. Niin sanoit, ja minä tiedän sen.»

»Niin, ja sinä tiedät sen», kiivastui Fanny taas. »No niin,

lapsukaiseni! Jos ei häntä voi lähettää yksin, niin siitä seuraa kaiketi,
että minun on lähdettävä mukaan.»
 »Niin — siltä näyttää, rakkaani», myönsi Pikku Dorrit.

»No niin, koska olet kuullut, kuinka asiat voitaisiin järjestää niin,
että tämä kävisi päinsä, niin onko tarkoituksesi neuvoa minua
menettelemään näin?»

»Niin —siltä näyttää, rakkaani», vastasi Pikku Dorrit taas.

»No hyvä!» huudahti Fanny alistuva ilme kasvoillaan, »minun kai

täytyy sitten tehdä niin! Tulin luoksesi, ystäväiseni, kun olin kahden
vaiheilla ja ymmärsin, että oli päätettävä. Nyt olen tehnyt
päätökseni. Teen siis näin!»

Taipuen näin sisarelliseen neuvoon ja olojen vaatimusten mukaan,

muuttui Fanny oikein hyväntahtoiseksi, kuten ihminen, joka on
luopunut omista mielihaluistaan rakkaimman ystävänsä tähden ja
jonka omatunto riemuitsee tehdystä uhrauksesta. »Sinä olet
sittenkin, Amyseni, maailman paras pienokainen ja varsin järkevä,
enkä käsitä, kuinka tulen toimeen ilman sinua!» sanoi hän
sisarelleen ja sulki hänet kiinteämpään ja todella hellään syleilyyn.
»Ei silti, että ajattelenkaan luopumista sinusta, lemmikkini, enpä
suinkaan, sillä toivon, että aina pysymme miltei erottamattomina. Ja
nyt, Amy, annan sinulle neuvon. Kun jäät tänne yksin mrs Generalin
kanssa —»

»Kun jään tänne yksin mrs Generalin kanssa?» toisti Pikku Dorrit
hiljaa.

»No tietysti, kultaseni, kunnes isä tulee takaisin. Ellet katso

Edwardia seuraksesi, joksi hän varmasti ei kelpaa kotonakaan
ollessaan ja vielä vähemmin matkustellessaan Neapelissa tai
Sisiliassa. Aioin sanoa — vaikka sinä pieni sekoittaja sait minut
keskeytetyksi — että kun jäät tänne yksin mrs Generalin kanssa,
Amy, niin älä salli hänen millään tavoin yrittää ovelasti uskotella
sinulle, että isällä on joitakin aikeita hänen suhteensa tai hänellä isän
suhteen. Hän yrittää kyllä, jos vain voi. Minä tiedän, kuinka hänen
hansikoidut kätensä osaavat hiipiä ja hamuilla. Mutta älä ole millään
muotoa ymmärtävinäsi häntä. Ja jos isä palatessaan kertoisi sinulle
aikovansa tehdä mrs Generalin äidiksesi (mikä on kylläkin luultavaa,
kun minä lähden pois), niin neuvon sinua heti vastaamaan: 'Isä,
minä pyydän lausua paheksumiseni siitä. Fanny arveli näin käyvän,
ja hän paheksuu sitä ja minä paheksun myöskin.' Tosin en usko, että
sinun paheksumisesi vaikuttaa vähintäkään tai että saisit sen
sanotuksi edes jommoisellakin ponnella. Mutta tässä on
kysymyksessä periaate — tyttärellinen periaate — ja minä pyydän
sinua, ettet alistu mrs Generalin tytärpuoleksi tehostamatta sitä
tekemällä lähimpiesi olon mahdollisimman epämiellyttäväksi. En
odotakaan, että jaksat pitää puoliasi — se on selvää, kun on
kysymys isästä — mutta tahdon kuitenkin herättää
velvollisuudentuntosi valveille. Mikäli minä voin auttaa sinua tai
mikäli voin vastustaa sellaista avioliittoa, niin teen sen, siitä voit olla
varma, rakkaani. Jos asemani naineena, jonkun verran
viehätysvoimaa saaneena naisena — jota asemaa aina aion käyttää
tämän naisen vastustamiseksi — jos tämä asemani suo minulle
jotakin vaikutusvaltaa, niin panen sen liikkeelle, luota siihen,
ahdistaakseni ja uhatakseni mrs Generalin päätä ja valhetukkaa (sillä
olen varma siitä, ettei se ole hänen omansa; ruma se on, enkä voi
käsittää, että kukaan täysijärkinen ihminen haluaisi uhrata rahoja
sen ostamiseen).»

Pikku Dorrit kuunteli tätä neuvoa uskaltamatta sanoa vastaan,

muttei myöskään antanut Fannylle syytä luulla hänen aikovan
noudattaa sitä. Näin tehtyään tavallaan lopun tyttövuosistaan ja
järjesteltyään maallisia asioitansa kävi Fanny hänelle ominaisen
kiihkeästi valmistelemaan vakavaa asemansa muutosta.

Nämä valmistukset olivat siinä, että hänen kamarineitonsa

lähetettiin pikalähetin suojelemana Pariisiin hankkimaan sieltä
morsiamen kapiot, joille kuitenkin on kerrassaan alhaista ja
sopimatonta tässä kertomuksessa antaa kotimainen nimi; mutta
noudattaen yleistä tapaa, että kertomuksen on pysyteltävä siinä
kielessä, jolla se ilmoittaa olevansa kirjoitettu, se ei tässä suostu
käyttämään ranskalaista nimitystä. Rikas ja kaunis pukuvarasto,
jonka nämä asiamiehet muutamassa viikossa hankkivat, kuljetettiin
sitte välillä olevien, tulliasemia vilisevien maiden läpi; näiden
asemien varusväkenä oli suunnaton armeija nukkavieruja,
univormupukuisia kerjäläisiä, jotka herkeämättä toistelivat
»Kerjäläisen rukousta» tämän komeuden ääressä, ikäänkuin jokainen
sotilas heistä olisi ollut muinainen Belisarius kerjäläisenä; heitä oli
niin monta legionaa, että ellei pikalähetti olisi tuhlannut puolitoista
vakallista hopearahoja heidän kurjuutensa lieventämiseksi, olisivat
he penkoneet koko pukuvaraston repaleiksi, ennenkuin se olisi ollut
Roomassa. Se saatiin kuitenkin kuljetetuksi tuuma tuumalta
riemusaatossa kaikkien näiden vaarojen läpi ja saapui hienossa
kunnossa matkansa päähän.

Täällä se levitettiin valittujen ystävättärien nähtäväksi joiden

lempeissä sydämissä se herätti leppymättömiä tunteita. Samalla
ryhdyttiin tarmokkaisiin valmistuksiin sen päivän varalle, jolloin
muutamat sen kalleuksista joutuisivat kaiken kansan nähtäviksi.
Kutsukortteja hääaamiaisille lähetettiin puolelle Romuluksen
kaupungissa oleskelevalle englantilaiselle maailmalle; toinen puoli
aseistautui ja asettui arvostelevina vapaaehtoisina eri asemiin
juhlapaikan ulkopuolelle. Loistava ja ylhäinen englantilainen signor
Edgardo Dorrit saapui ylimääräisellä postikyydillä liejuisia,
syväraiteisia maanteitä pitkin Neapelista (jossa oli kiilloitellut
ulkopintaansa jalostavassa seurustelussa neapelilaisen aatelin
kanssa) kunnioittamaan juhlaa läsnäolollaan. Paras hotelli ja kaikki
sen keittotaidolliset palvelushenget oli pantu työhön juhlaa
voimistamaan. Mr Dorritin vekselit saivat melkein aikaan
hyökkäyksen Torloniapankkiin. Brittiläinen konsuli ei ollut koko virka-
aikanaan ollut tekemisissä tällaisten häiden kanssa.

Päivä koitti, ja Kapitolion naarassusi olisi saattanut murista

kateudesta nähdessään, millä tavalla Saaren raakalaiset nykyisin
viettivät juhliaan. Paheellisten sotilaskeisarien murhaajapäiset
kuvapatsaat, joiden inhoittavaa riettautta eivät kuvanveistäjät olleet
kyenneet imartelemaan olemattomiin, olisivat saattaneet astua alas
jalustoiltaan ryöstääkseen morsiamen. Tukkeutunut vanha
suihkukaivo, jossa gladiaattorit ennen muinoin peseytyivät, olisi
voinut virota uudelleen eloon juhlan kunniaksi. Vestan temppeli olisi
saattanut kohota pystyyn raunioistaan vartavasten lisätäkseen juhlan
loistoa. Olisivat kyllä saattaneet, mutta eivät kuitenkaan tehneet niin.
Samaten kuin tuntevatkin olennot — kuten toisinaan luomakunnan
herrat ja herrattaretkin — olisivat saattaneet tehdä paljon, mutta
eivät tehneet mitään. Juhlamenot sujuivat ihailtavan komeasti:
mustakaapuisia, valkeapukuisia, punaruskeakaapuisia munkkeja
pysähtyi katselemaan vaunuja, lammasnahkoihin puettuja,
kierteleviä talonpoikia kerjäili ja soitti huilua ikkunoiden alla,
englantilaiset vapaaehtoiset marssivat ohi, päivä painui mailleen,
juhla läheni loppuaan, tuhannet kirkonkellot kajahduttelivat
vespersoittoaan häähumusta huolimatta, ja pyhä Pietari kielsi
olevansa missään tekemisissä sen kanssa.
 Mutta tähän aikaan oli morsian jo lähellä ensimmäisen
päivätaipaleensa päätä, matkallaan Firenzeen. Nämä häät olivat
merkilliset siitä, että morsian niissä oli kaikki kaikessa. Ei kukaan
huomannut sulhasta. Ei kukaan huomannut ensimmäistä
morsiusneitoa. Harvat olisivat säteilevän loiston tähden voineet
erottaakaan Pikku Dorritia (jolla oli tämä osa suoritettavanaan),
vaikkapa ehkä monikin etsi häntä katseillaan. Ja niin morsian sitte
astui kauniisiin vaunuihinsa, sattumalta sulhasen seuraamana, ja
vierittyään muutaman minuutin ajan tasaisesti kaunista kivitystä
pitkin alkoi täristellä toivottomuuden lätäkön läpi ja sitte pitkän
pitkää kurjuuden ja raunioiden reunustamaa viertotietä. Muidenkin
häävaunujen kerrotaan sekä sitä ennen että sen jälkeen kulkeneen
samaa tietä.

Kun Pikku Dorrit sinä iltana tunsi itsensä hiukan yksinäiseksi ja

hiukan alakuloiseksi, ei mikään olisi ollut tehokkaampana
vastapainona tälle masennukselle kuin jos hän olisi saanut istua
käsitöineen isänsä luona, kuten entisinä aikoina, huolehtia hänen
illallisestaan ja auttaa hänet levolle. Mutta sellaista ei käynyt
ajattelemienkaan nyt heidän istuessaan loistovaunuissaan, mrs
General ajajanistuimella. Ja illallinen! Jos mr Dorrit halusi illallista, oli
hänellä italialainen kokki ja sveitsiläinen sokerileipuri, joiden täytyi
panna päähänsä paavinhiipan korkuiset lakit ja keitellä kaikenlaisia
salaperäisiä alkemistisiä sekoituksia kuparikattiloissa alakerran
laboratoriossa, ennenkuin ateria saatettiin tarjota hänelle.

Mr Dorrit oli opettavainen ja ajatusrikas tänä iltana. Jos hän olisi

ollut yksinkertaisen hellä ja rakastava, olisi hän tehnyt Pikku Dorritille
paljon enemmän hyvää, mutta tämä hyväksyi hänet sellaisena kuin
hän oli — milloinkapa hän ei olisi niin tehnyt! — ja teki hänestä
parhaan mahdollisen. Mrs General vetäytyi viimein omalle
puolellensa. Tämä hänen lähtönsä iltaisin tapahtui aina mitä
kylmäkiskoisimmin juhlamenoin, ikäänkuin mielikuvitus olisi ollut
jähmetytettävä kiveksi, jottei se pääsisi seuraamaan häntä.
Suoritettuaan nämä kankeat valmistelunsa, jotka vastasivat
jonkinlaista tyylikästä plutoonan harjoitusta, hän poistui. Silloin kiersi
Amy käsivartensa isän kaulaan ja toivotti hänelle hyvää yötä.

»Amy, rakkaani», sanoi mr Dorrit tarttuen hänen käteensä, »nyt

päättynyt päivä on — hm — tuottanut minulle suurta mielenliikutusta
ja tyydytystä».

»Ja hiukan väsyttänytkin sinua, rakas isä?»

»Ei», kielsi mr Dorrit, »ei ole; sellaista väsymystä, joka johtuisi

tällaisesta, puhtainta tyydytystä tuottavasta tilaisuudesta, en tunne
ensinkään».

Pikku Dorrit oli iloinen nähdessään hänet näin hyvällä mielellä ja

hymyili hänelle herttaisesti.

»Ystäväni», jatkoi mr Dorrit. »Tämä tilaisuus — hm — oli

tulvillansa hyvää esimerkkiä. Hyvää esimerkkiä, rakas lempilapseni —
hm — sinulle.»

Pikku Dorrit säikähti tämän kuultuansa eikä, tiennyt mitä vastata,

vaikka isä pysähtyi kuin odottaen hänen sanovan jotakin.

»Amy, rakas sisaresi, Fannymme, on suostunut — hm — hm —

avioliittoon, joka on erinomaisesti harkittu laajentamaan — hm —
meidän mahdollisuuksiamme seuraelämässä ja — hm —
vahvistamaan yhteiskunnallista asemaamme. Lapseni, toivon, ettei
se aika ole kaukana, jolloin — hm — löydämme sinullekin sopivan
puolison.»

»Oi ei! Anna minun jäädä sinun luoksesi. Pyydän ja rukoilen, että
sallit minun jäädä luoksesi. En tahdo mitään muuta kuin olla sinun
kanssasi ja pitää huolta sinusta, rakas isä!» Hän sanoi tämän kuin
äkkihätään joutunut.

»Ei, Amy, Amy», torjui isä, »tämä on heikkoutta ja mielettömyyttä,

heikkoutta ja mielettömyyttä! Sinulla on — velvollisuuksia asemaasi
kohtaan. Sinun tulee — hm — kehittää, kohottaa sitä ja — hm —
tulla sen arvoiseksi. Mitä minusta huolehtimiseen tulee — niin voin —
hm — kyllä pitää huolen itsestäni. Tahi», lisäsi hän hetken päästä,
»jos tarvitsisin huolenpitäjää — hm — niin toivon, että — hm —
kaitselmus suo minulle sellaisen. En voi — hm — hm — en voi, rakas
lapseni, näin käyttää hyväkseni sinua ja — hm — ottaa sinulta
vastaan sellaista uhria.»

Nytkö vasta hänen oli aika alkaa puhua itsensäkieltämisestä,

vieläpä ikäänkuin se olisi erikoisen ansiokasta ja vieläpä ikäänkuin
todella uskoen tähän teeskentelyynsä — jos se oli mahdollista!

»Älä puhu mitään, Amy. Sanon varmasti, etten voi tehdä niin. En
— hm — saa tehdä niin. Hm — omatuntoni ei salli sitä. Sentähden,
ystäväni, käytän tämän vaikuttavan ja ilahduttavan tapahtuman
tarjoamaa tilaisuutta — hm — vakavasti ilmoittaakseni sinulle, että
harras haluni ja tarkoitukseni nyt on saada sinut — hm—sopivasti
(toistan: sopivasti) naitetuksi.»

»Ei, rakas isä, ei!»

 »Amy», sanoi mr Dorrit, »olen aivan varma siitä, että jos tässä
asiassa vedettäisiin johonkin henkilöön, joka erittäin hyvin tuntee
seuraelämän, johonkin erittäin hienostuneeseen henkilöön, kuten
esimerkiksi — hm — mrs Generaliin — niin ei tulisi kysymykseenkään
muuta kuin yksi mielipide minun — hm — hellästi sinun parastasi
harrastavista ja sopivista tarkoituksistani. Mutta koska tunnen sinun
rakastavan ja tunnollisen luonteesi — hm — kokemuksesta, niin
katson aivan riittäväksi sen, mitä nyt olen sanonut. Minulla ei nyt —
hm — ole ehdolla ketään puolisoksi sinulle, rakkaani, eikä
tiedossanikaan ole ketään. Tahdoin vain — hm — että
ymmärtäisimme toisemme. Hm. Hyvää yötä, rakas ja ainoa jäljellä
oleva tyttäreni. Hyvää yötä. Jumala siunatkoon sinua!»

Jos Pikku Dorritin mieleen tänä iltana juolahti ajatus, että isä perin
helposti luopui hänestä nyt, rikkaudessaan, ja aikoessaan asettaa
toisen hänen sijallensa, niin hän karkoitti sen ajatuksen kohta. Hän
pysyi isälle yhtä uskollisena nyt kuin vaikeinakin aikoina, jolloin oli
yksin ollut vanhuksen tukena ja apuna, eikä hän nytkään,
tuskaisessa levottomuudessaan, suonut mielessään sijaa
ankarammille ajatuksille kuin että isä nyt katseli kaikkea heidän
rikkautensa valossa ja lakkaamatta huolehtien Mitä, että he
pysyisivät rikkaina ja yhä rikastuisivat.

He istuivat loistovaunuissaan, mrs General ajajan istuimella, vielä

kolmen viikon ajan, jonka kuluttua mr Dorrit lähti Firenzeen
yhtyäkseen Fannyyn. Pikku Dorrit olisi ollut iloinen, jos olisi saanut
seurata häntä edes sinne, vain kaipuunsa tähden, ja olisi sitte
palannut yksin Roomaan, ajatellen rakasta Englantia. Mutta vaikka
pikalähetti olikin mennyt morsiamen mukaan, niin oli kamaripalvelija
jäljellä; Pikku Dorritin vuoro ei olisi tullut niin kauan kuin palvelijoita
oli rahalla saatavissa.
 Mrs General heittäytyi elämään huolettomia päiviä — mikäli hän
yleensä saattoi tehdä jotakin huolettomasti — kun koko
roomalaispalatsi jäi heidän kahden, käytettäväkseen. Pikku Dorrit
ajeli usein vuokravaunuissa, jotka oli jätetty heidän haltuunsa, astui
niistä yksin ja käveli vanhan Rooman raunioita katsellen. Muinaisen
avaran amfiteatterin, muinaisten temppelien, muinaisten
muistorikkaiden kaarien, muinaisten ikitallattujen teiden, muinaisten
hautojen rauniot merkitsivät, paitsi mitä ne itsessään olivat, hänelle
lisäksi vanhan Marshalsean raunioita — hänen oman entisen
elämänsä raunioita — sitä kansoittaneiden kasvojen ja olentojen
raunioita — sen rakkauden, toivon, huolten ja ilojen raunioita.
Istuen, kuten hän usein teki, jonkun muinaisesineen katkelmalla,
näki yksinäinen tyttö edessään kaksi raunioiksi rauennutta toiminnan
ja kärsimyksen maailmaa, näki täällä yksinäisyydessään, sinisen
taivaan alla, niiden yhtyvän ja sulautuvan yhdeksi.

Ja sitte tuli mrs General ja haalistutti värin kaikesta, mihin kajosi,

samoin kuin luonto ja taito oli haalistuttanut sen hänestä
itsestäänkin, kirjoitti mr Eustacen hengessä papunsa ja prismansa
joka paikkaan, mihin vain pääsi käsiksi, näki kaikki vain mr Eustacen
ja kumppanien silmillä eikä havainnut mitään muuta, kaiveli esiin
kuivimpia pieniä luukalikoita muinaisjätteiden joukosta ja hotkaisi ne
katsomatta, arvostelematta — kuten mikäkin itämainen kuolleita
nielevä Ghoulehirviö — hansikkaat käsissä.
KAHDESKUUDETTA LUKU

Edistystä

Kun vastanainut pariskunta saapui Harley Streetille, Cavendish

Squaren varrelle, otti hovimestari heidät vastaan. He eivät
kiinnittäneet tämän suuren miehen mieltä, mutta hän suvaitsi heitä.
Ihmisten täytyy naida ja tulla naitetuiksi, muuten ei hovimestareita
tarvita. Samoin kuin kansat ovat olemassa veroitettaviksi, samoin
ovat perheet olemassa hovimestaroitaviksi. Tämä mahtava herra
arveli epäilemättä, että luonnon järjestyksen mukaan rikasta väestöä
oli ylläpidettävä häntä varten.

Sentähden hän alentui katselemaan vaunuja eteisen ovelta

rypistämättä otsaansa sille ja sanoi varsin kohteliaasti eräälle
alaiselleen: »Thomas, pidä huolta matkatavaroista.» Saattoipa hän
vielä morsiamen yläkertaan mr Merdlen luokse, mutta tämä oli
katsottava vain kohteliaisuudeksi kaunista sukupuolta kohtaan (jota
hän suuresti ihaili; tiedettiinpä hänen olevan rakastunut erääseen
kreivittäreen) eikä perheen vuoksi suoritetuksi velvollisuudeksi.

Mr Merdle kierteli takkamattoansa odotellen mrs Sparkleria,

toivottaakseen hänet tervetulleeksi. Hänen niin tehdessään tuntuivat
hänen kätensä pakenevan hihoihin, ja hän ojensi tulijalle sellaisen
määrän hihankäännettä, että nuori rouva sai pudistaa kuin tunnetun
Guy Fawkes-nuken kättä. Suudellessaan mrs Sparkleria tarttui hän
sitäpaitsi ranteisiinsa ja peräytti sitte itsensä sohvien ja tuolien ja
pöytien lomitse ikäänkuin sanoen itselleen omana poliisinaan: »Kas
niin, ei mitään sellaisia temppuja! Tulkaa pois. Olen saanut teidät
käsiini, kuten näette, seuratkaa siis minua rauhallisesti!»

Kun mrs Sparkler oli asettunut loistohuoneisiinsa — sisimpään

pyhäkköön, joka oli sisustettu untuvilla, silkillä, purppuralla ja
hienolla liinalla — tunsi hän, että hänen tiensä siihen saakka oli ollut
riemukulkua ja että hän lähestyi päämääräänsä askel askeleelta.
Häittensä aattona oli hän mrs Merdlen nähden keveästi lahjoittanut
mrs Merdlen kamarineidolle vähäpätöisen muistolahjan
(rannerenkaan, hatun ja kaksi pukua, kaikki uutta), noin neljä kertaa
sen arvoisen, jonka mrs Merdle kerran oli antanut hänelle. Hän oli
nyt sijoittuneena mrs Merdlen omiin huoneisiin, joita oli vielä
ylimääräisesti kaunistettu, jotta ne olisivat kelvolliset hänen
asuakseen. Hallitessaan ja vallitessaan täällä, ympärillään kaikki
ylellisyys, jonka rikkaus voi hankkia ja äly keksiä, näki hän sielunsa
silmillä kauniin poven, joka sykki tahdissa hänen voitonriemuisten
ajatustensa kanssa, kilpailevan toisen, kauan jo vallassa ja
kuuluisana olleen poven kanssa, voittavan sen loistossa ja syöksevän
sen valtaistuimelta. Onnellinenko? Fanny lienee todella ollut
onnellinen. Hän ei enää, toivonut olevansa kuollut.

Pikalähetti ei ollut hyväksynyt mr Dorritin aikomusta asettua

asumaan ystävän taloon, vaan saattoi hänet mieluummin erääseen
hotelliin Brook Streetille, Grosvenor Squaren varrelle. Mr Merdle
määräsi vaununsa olemaan valmiina varhain seuraavana aamuna,
jotta hän saisi heti aamiaisen jälkeen käydä tervehtimässä mr
Dorritia.

Loistavat olivat vaunut, kiiltävä hevosten karva, välkkyilevät valjaat

ja ylelliset ja komeat palvelijain puvut. Rikkaan miehen rikkautta
vastasivat rikkaat varustukset. Oikeat Merdle-ajoneuvot! Varhaiset
kadulla liikkujat katselivat niiden jälkeen ja sanoivat, pelonsekainen
kunnioitus äänessä: »Siinä hän ajaa!»

Siinä hän ajoi, kunnes Brook Street pysähdytti hänet. Siinä jalokivi
ilmestyi loistavasta lippaastaan, itse kaikkea muuta kuin loistavana.

Hälinää ja hämmästystä hotellissa. Merdle! Isäntä, muuten kopea

herra, joka juuri oli ajanut kaupunkiin täysiverisellä parivaljakolla, tuli
ulos häntä vastaan ja saattoi hänet yläkertaan. Kirjurit ja palvelijat
kurkistelivat häntä sivukäytävistä ja sattuivat liikkumaan ovissa ja
kulmauksissa saadakseen nähdä hänet. Merdle! Oi aurinko, kuu ja
tähdet! Tämä suuri mies, rikas mies, joka tavallaan oli tarkastanut ja
oikaissut Uuden Testamentin ja jo astunut taivaan valtakuntaan!
Mies, joka saattoi kutsua kenet tahtoi aterioimaan kanssansa ja joka
oli tehnyt rahaa! Kun hän nousi portaita ylös, asettui ihmisiä jo
alemmille rappusille odottamaan, jotta hänen varjonsa hänen alas
tullessaan lankeisi heihin. Samoin tuotiin ennen muinoin sairaita
apostolien läheisyyteen — jotka eivät kuuluneet seuraelämään
eivätkä olleet tehneet rahaa.

Mr Dorrit istui aamupuvussaan, sanomalehti kädessä

aamiaispöydässään.
Pikalähetti, kiihtymystä äänessä, ilmoitti: »Miss' Mairdale!» Mr
Dorritin täpötäysi sydän hypähti, kun hän kavahti pystyyn.
 »Mr Merdle — tämä on — hm — todella suuri kunnia. Sallikaa
minun ilmaista — hm — minkä arvon, kuinka suuren arvon panen
tälle — hm — hm —erinomaisen imartelevalle kohteliaisuudelle. Olen
täysin tietoinen siitä, kuinka aikanne rajoitettu ja kuinka — hm —
suunnattoman kallis se on.» Mr Dorrit ei saanut sanaa
»suunnattoman» lausutuksi mielestään kyllin painokkaasti. »Olen
äärettömän kiitollinen minulle osoittamastanne huomaavaisuudesta,
kun — hm — näin varhain suotte — hm — minulle hetkisen — hm —
korvaamattomasta ajastanne.» Mr Dorrit kirjaimellisesti vapisi
puhutellessaan suurta miestä.

Mr Merdle lausui hillityllä, epäselvällä, epäröivällä äänellään

jotakin, mikä saattoi olla mitä hyvänsä, ja sanoi lopuksi: »Iloitsen
tuttavuudestanne, sir.»

»Olette kovin ystävällinen», vastasi mr Dorrit. »Todella

ystävällinen.» Vierailija oli nyt istuutunut ja pyyhkäisi isolla kädellään
väsynyttä otsaansa. »Toivoakseni voitte hyvin, mr Merdle?»

»Voin niin hyvin — niin, kuten tavallisesti», vastasi mr Merdle.

»Teillä lienee suunnattomasti työtä.»

»Koko lailla. Mutta — oh, eipä minua juuri mikään vaivaa»,

vakuutti mr Merdle katsellen ympärillensä.

»Huono ruuansulatus kenties?» vihjaisi mr Dorrit.

»Luultavasti. Mutta minä — oh, olen varsin terve», vakuutti mr

Merdle.

Hänen huulillaan näkyi mustia viiruja sillä kohdalla, missä ne

yhtyivät, ikäänkuin siinä olisi ruutia räjähtänyt, ja hän näytti tänä
aamuna olevan sellaisessa mielentilassa, jossa vilkkaampiluontoinen
olisi ollut täydessä kuumeessa. Tämä ja hänen raskas tapansa sivellä
otsaansa antoi mr Dorritille aiheen huolestuneihin tiedusteluihin.

»Mrs Merdle», jatkoi mr Dorrit mielistelevästi, »jäi Roomaan,

kuten arvaatte — hm — kaikkien ihailijoiden ihailemana ja — hm —
kaikkien huomaavien huomaamana, Rooman seurapiirien johtavana
tenhottarena ja ihastuksena. Hän oli ihmeteltävän kaunis, kun läksin
sieltä.»

»Mrs Merdleä pidetään yleensä varsin viehättävänä naisena»,

myönsi mr
Merdle. »Ja hän onkin sitä, epäilemättä, huomaan sen kyllä.»

»Kukapa ei huomaisi!» huudahti mr Dorrit.

Mr Merdle käänteli kieltään suljetussa suussansa — se näytti

olevan kovin kankea ja vaikeasti liikuteltava — kostutti huuliansa,
siveli taas otsaansa ja katseli ympärilleen huoneessa, varsinkin
tuolien alle.

»Mutta», sanoi hän ja katsoi ensimmäistä kertaa mr Dorritia

kasvoihin, siirtäen kuitenkin heti taas silmänsä tämän liivinnappeihin,
»jos keskustelemme viehättävistä naisista, on meidän otettava
puheeksi teidän tyttärenne. Hän on erinomaisen kaunis. Sekä
kasvoiltaan että vartaloltaan hän on tavallisuudesta poikkeava. Kun
nuori pari eilen illalla saapui, hämmästyin todella sellaista suloa.»

Mr Dorrit ilmaisi suuren tyytyväisyytensä sanomalla — hm — hm

— ettei hän voinut pidättyä lausumasta ilmi suusanallisesti, kuten oli
kirjeellisestikin tehnyt, kuinka onnellinen ja ylpeä hän oli heidän
perheittensä välille solmitusta liitosta. Ja hän ojensi kätensä. Mr
Merdle katseli tätä kättä hetkisen, otti sen sitte omalleen, ikäänkuin
tämä olisi ollut keltainen tarjotin tai kalalapio, ja palautti sen taas mr
Dorritille.

»Arvelin, että minun tuli ensi työkseni ajaa tänne», sanoi mr

Merdle, »tarjoamaan apuani, jos voisin jollakin tavoin palvella teitä,
ja sanomaan toivovani, että kunnioitatte minua edes syömällä
päivällistä kanssani tänään ja joka päivä kaupungissa
oleskellessanne, silloin kun teillä ei ole parempaa tarjolla.»

Mr Dorrit oli haltioissaan tästä huomaavaisuudesta.

»Viivyttekö kauan täällä, sir?»

»En ole aikonut», vastasi mr Dorrit, »viipyä kauemmin kuin hm —

pari viikkoa».

»Se on kovin lyhyt aika näin pitkän matkan jälkeen», huomautti

mr
Merdle.

»Hm. Kyllä», myönsi mr Dorrit. »Mutta totta puhuen — hm —

rakas mr Merdle, olen huomannut ulkomailla oleskelun sopivan niin
hyvin sekä terveydelleni että maulleni, että — hm — minulla on vain
kaksi syytä tähän vierailuuni Lontoossa. Ensiksikin tämä — hm —
erikoinen onni ja — hm — etuoikeus, jota nyt nautin ja jolle panen
niin suuren arvon, ja toiseksi tarkoitukseni järjestää — hm — sijoitta,
— tuota, — edullisimmin sijoittaa — hm, hm — rahani.»

»Hyvä, sir», sanoi mr Merdle käänneltyään taas kieltänsä »jos voin

tässä olla teille joksikin avuksi, niin käskekää vain.»
 Mr Dorritin puhe oli ollut tavallista hapuilevampaa, hänen
lähestyessään tätä pulmallista kysymystä, sillä hän ei ollut oikein
selvillä siitä, kuinka tällainen suuri pomo suhtautuisi siihen. Hän oli
arvellut, eikö mahdollisesti yksityisestä pääomasta tai omaisuudesta
puhuminen tuntuisi surkean nappikauppamaiselta tällaisesta
suuresta tukkuliikkeen harjoittajasta. Hän tunsi suurta helpotusta mr
Merdlen näin ystävällisesti tarjotessa apuansa, tarttui siihen heti ja
antoi kiitollisuutensa tulvia mr Merdlen yli.

»Tuskin — hm — uskalsin», sanoi hän, »vakuutan teille, tuskin

uskalsin toivoa — hm — näin suurta etuoikeutta, että saisin käyttää
hyväkseni teidän välitöntä neuvoanne ja apuanne. Vaikka tietysti
olisin joka tapauksessa, kuten — hm — koko sivistynyt maailma,
kulkenut mr Merdlen jälkiä.»

»Mehän voimme pitää toisiamme miltei sukulaisina, sir», sanoi mr

Merdle, oudon mielenkiintoisesti tarkastellen maton kirjomallia, »ja
siksi on teillä syytä odottaa apua minulta».

»Hm. Kovin ystävällistä, todellakin», huudahti mr Dorrit.

»Hm. Erinomaisen ystävällistä!»

»Niiden, joita sanoisin sivullisiksi, ei nykyään ole helppo päästä

osallisiksi mihinkään edullisiin kauppoihin — puhun tietysti niistä,
joissa minä olen mukana —»

»Tietysti, tietysti», huudahti mr Dorrit sellaisella äänensävyllä kuin

ei muita kauppoja olisi olemassakaan.

»— muuta kuin hyvästä hinnasta. Tai kuten meillä on tapana

sanoa, varsin tanakasta korosta.»
 Mr Dorrit nauroi, mieli keveänä. Ha, ha, ha! Tanakasta korosta.
Hyvä. Hm. Varsin kuvaavasti sanottu, todellakin »Olen kuitenkin»,
jatkoi mr Merdle, »pidättänyt itselleni vallan siroitella muutamia
etuoikeuksia — ihmiset nimittävät yleensä mielellään niitä
suosionosoituksiksi — joillekuille jonkinlaisena vaivojeni ja
huolenpitoni tunnustuksena».

»Ja yhteiskunnallisen älynne ja neronne tunnustuksena»,

huomautti mr
Dorrit.

Mr Merdle teki kuivasti nieleviä liikkeitä, vastaanottaen ja omistaen

nämä ominaisuudet kuin ne olisivat olleet lääkemarjasia, ja lisäsi
sitte:

»Eräänlaisena korvauksena niistä. Jos tahdotte, niin koetan, mikäli

voin, käyttää eduksenne tätä rajoitettua valtaani (se on rajoitettu,
sillä ihmiset ovat kateellisia).»

»Olette hyvin ystävällinen», vastasi mr Dorrit. »Olette hyvin

ystävällinen!»

»Tietysti», sanoi mr Merdle, »on näissä liikesuhteissa välttämättä

tarpeen vääjäämättömin rehellisyys ja suoruus ja osanottajien välillä
tinkimättömin, moitteettomin luottamus; muuten ne eivät menesty».

Mr Dorrit yhtyi innostuneena näihin jaloihin periaatteisiin.

»Sentähden», jatkoi mr Merdle, »voin myöntää teille vain

määrätyn laajuisia etuoikeuksia».

»Ymmärrän. Rajoitettuja etuisuuksia», huomautti mr Dorrit.

 »Niin, rajoitettuja. Ja täysin rehellisesti. Mitä taas neuvoihini tulee,
niin on asianlaita aivan toisin. Niitä, mikäli niistä on hyötyä —»

Oh, mikäli niistä on hyötyä! (Mr Dorrit ei jaksanut sietää sellaisen

epäilyksen varjoakaan, ei edes mr Merdlen itsensä puolelta
tulevana.)

»— niitä voin mielin määrin jakaa, loukkaamatta yhtiökumppanini

ja minun välillä vallitsevaa kunnian ja vilpittömyyden suhdetta. Ja
ne», mr Merdle seurasi nyt kiinteän tarkkaavaisena ikkunoiden ohi
ajavaa rikkakuormaa, »ovat käytettävissänne, milloin vain
suvaitsette».

Uusia kohteliaisuuksia ja kiitoksia — mr Dorrit. Uusia otsansivelyjä

— mr Merdle. Tyyntä ja hiljaista. Mr Dorritin liivinnappien tarkastelua
— mr Merdle.

»Koska aikani on jotenkin täpärällä», sanoi mr Merdle, kavahtaen

äkkiä pystyyn, ikäänkuin olisi tällä välin odotellut jalkojaan ja kuin ne
nyt juuri olisivat saapuneet, »täytyy minun nyt lähteä Cityyn päin.
Voinko saattaa teidät jonnekin, sir? Hyvin mielelläni veisin teidät
mukanani tai lähettäisin, minne haluatte. Vaununi ovat teidän
käytettävinänne.»

Mr Dorrit muisteli itsellään olevan asiaa pankkiirillensa. Tämä asui

Cityssä. Sepä sattui hyvin, mr Merdle veisi hänet Cityyn. Kunhan hän
ei vain viivyttäisi mr Merdleä pukiessaan takin yllensä? Ei, ei, hänen
täytyi tulla mukaan, mr Merdle tahtoi niin välttämättä. Mr Dorrit
vetäytyi viereiseen huoneeseen, antautui kamaripalvelijansa
huomaan ja palasi viiden minuutin kuluttua loistavana.
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

textbookfull.com