Experience Seamless Full Ebook Downloads for Every Genre at textbookfull.

com

Foundations for Analytics with Python 1st Edition

Clinton W. Brownley

https://textbookfull.com/product/foundations-for-analytics-
with-python-1st-edition-clinton-w-brownley/

OR CLICK BUTTON

DOWNLOAD NOW

Explore and download more ebook at https://textbookfull.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Foundations of PyGTK Development: GUI Creation with Python

W. David Ashley

https://textbookfull.com/product/foundations-of-pygtk-development-gui-
creation-with-python-w-david-ashley/

textboxfull.com

Data Science and Analytics with Python 1st Edition Jesus

Rogel-Salazar

https://textbookfull.com/product/data-science-and-analytics-with-
python-1st-edition-jesus-rogel-salazar/

textboxfull.com

Python Data Analytics: With Pandas, NumPy, and Matplotlib

Nelli

https://textbookfull.com/product/python-data-analytics-with-pandas-
numpy-and-matplotlib-nelli/

textboxfull.com

Python Data Analytics with Pandas, NumPy and Matplotlib,

2nd Edition Fabio Nelli

https://textbookfull.com/product/python-data-analytics-with-pandas-
numpy-and-matplotlib-2nd-edition-fabio-nelli/

textboxfull.com
Disruptive Analytics Charting Your Strategy for Next
Generation Business Analytics 1st Edition Thomas W.
Dinsmore (Auth.)
https://textbookfull.com/product/disruptive-analytics-charting-your-
strategy-for-next-generation-business-analytics-1st-edition-thomas-w-
dinsmore-auth/
textboxfull.com

Deep Learning for Data Analytics: Foundations, Biomedical

Applications, and Challenges 1st Edition Himansu Das

https://textbookfull.com/product/deep-learning-for-data-analytics-
foundations-biomedical-applications-and-challenges-1st-edition-
himansu-das/
textboxfull.com

Text Analytics with Python - A Practitioner's Guide to

Natural Language Processing 2nd Edition Dipanjan Sarkar

https://textbookfull.com/product/text-analytics-with-python-a-
practitioners-guide-to-natural-language-processing-2nd-edition-
dipanjan-sarkar/
textboxfull.com

Mastering Machine Learning with Python in Six Steps: A

Practical Implementation Guide to Predictive Data
Analytics Using Python 1st Edition Manohar Swamynathan
(Auth.)
https://textbookfull.com/product/mastering-machine-learning-with-
python-in-six-steps-a-practical-implementation-guide-to-predictive-
data-analytics-using-python-1st-edition-manohar-swamynathan-auth/
textboxfull.com

Advanced Data Analytics Using Python: With Machine

Learning, Deep Learning and NLP Examples Mukhopadhyay

https://textbookfull.com/product/advanced-data-analytics-using-python-
with-machine-learning-deep-learning-and-nlp-examples-mukhopadhyay/

textboxfull.com
Foundations for
Analytics with Python

Clinton W. Brownley
Foundations for Analytics with Python
by Clinton W. Brownley
Copyright © 2016 Clinton Brownley. All rights reserved.
Printed in the United States of America.
Published by O’Reilly Media, Inc. , 1005 Gravenstein Highway
North, Sebastopol, CA 95472.
O’Reilly books may be purchased for educational, business, or
sales promotional use. Online editions are also available for
most titles ( http://safaribooksonline.com ). For more
information, contact our corporate/institutional sales
department: 800-998-9938 or [email protected] .
Editors: Laurel Ruma and Tim McGovern
Production Editor: FILL IN PRODUCTION
EDITOR
Copyeditor: FILL IN COPYEDITOR
Proofreader: FILL IN PROOFREADER
Indexer: FILL IN INDEXER
Interior Designer: David Futato
Cover Designer: Karen Montgomery
Illustrator: Rebecca Demarest

January -4712: First Edition

Revision History for the First Edition

 2016-04-05: First Early Release
See http://oreilly.com/catalog/errata.csp?isbn=0636920038375
for release details.
The O’Reilly logo is a registered trademark of O’Reilly Media,
Inc. Foundations for Analytics with Python, the cover image,
and related trade dress are trademarks of O’Reilly Media, Inc.
While the publisher and the author(s) have used good faith
efforts to ensure that the information and instructions contained
in this work are accurate, the publisher and the author(s)
disclaim all responsibility for errors or omissions, including
without limitation responsibility for damages resulting from the
use of or reliance on this work. Use of the information and
instructions contained in this work is at your own risk. If any
code samples or other technology this work contains or
describes is subject to open source licenses or the intellectual
property rights of others, it is your responsibility to ensure that
your use thereof complies with such licenses and/or rights.
063-6-920-03837-5
[FILL IN]
Preface

How to Read This Book

This book is intended to take a reader who deals
with data in spreadsheets on a regular basis, but has
never written a line of code. The opening chapters
will get you set up with the Python environment, and
teach you how to get the computer to look at data
and take simple actions with it. Soon, you’ll learn to
do things with data in spreadsheets (CSV files) and
databases.
At first this will feel like a step backwards, especially
if you’re a power user of Excel. Painstakingly telling
Python how to loop through every cell in a column
when you used to select and paste feels slow and
frustrating (especially when you have to go back
three times to find a typo). But as you become more
proficient, you’ll start to see where Python really
shines, especially in automating tasks that you
currently do over and over.
This book is written so that you can work through it
from beginning to end and feel confident that you
can write code that works and does what you expect
at the end. It’s probably a good idea to type out the
code at first, so that you get used to things like tabs
and closing your parentheses and quotes, but all the
code is available online (see “Using Code Examples,”
below) and you may wind up referring to those links
to copy and paste as you do your own work in the
future. That’s fine! Knowing when to cut-and-paste is
part of being an efficient programmer! Reading the
book as you go through the examples will teach you
why and how the code samples work.
Good luck on your journey to becoming a
programmer!

Conventions Used in This

Book
The following typographical conventions are used in
this book:
Italic
Indicates new terms, URLs, email addresses, filenames, and
file extensions.

Constant width
Used for program listings, as well as within paragraphs to
refer to program elements such as variable or function
names, databases, data types, environment variables,
statements, and keywords.

Constant width bold

Shows commands or other text that should be typed literally
by the user.
Constant width italic
Shows text that should be replaced with user-supplied values
or by values determined by context.

This element signifies a tip or suggestion.

This element signifies a general note.

This element signifies a warning or caution.

About Early Release books

from O’Reilly
This is an early release copy of The Enterprise Data
Lake. The text, figures, and examples are a work in
progress, and several chapters are yet to be written.
We are releasing the book before it is finished
because we hope that it is already useful in its
current form and because we would love your
feedback in order to create the best possible finished
product.
If you find any errors or glaring omissions, if you find
anything confusing, or if you have any ideas for
improving the book, please email the editor at
[email protected]

Using Code Examples

Supplemental material (virtual machine, data, scripts,
and custom command-line tools, etc.) is available for
download at
https://github.com/cbrownley/foundations-for-
analytics-with-python.
This book is here to help you get your job done. In
general, if example code is offered with this book,
you may use it in your programs and documentation.
You do not need to contact us for permission unless
you’re reproducing a significant portion of the code.
For example, writing a program that uses several
chunks of code from this book does not require
permission. Selling or distributing a CD-ROM of
examples from O’Reilly books does require
permission. Answering a question by citing this book
and quoting example code does not require
permission. Incorporating a significant amount of
example code from this book into your product’s
documentation does require permission.
We appreciate, but do not require, attribution. An
attribution usually includes the title, author, publisher,
and ISBN. For example: “Foundations for Analytics
with Python by Clinton Brownley (O’Reilly). Copyright
2016 Clinton Brownley, 978-1-491-92253-8.”
If you feel your use of code examples falls outside
fair use or the permission given above, feel free to
contact us at [email protected].
Safari® Books Online
Safari Books Online is an on-demand digital library
that delivers expert content in both book and video
form from the world’s leading authors in technology
and business.
Technology professionals, software developers, web
designers, and business and creative professionals
use Safari Books Online as their primary resource for
research, problem solving, learning, and certification
training.
Safari Books Online offers a range of plans and
pricing for enterprise, government, education, and
individuals.
Members have access to thousands of books, training
videos, and prepublication manuscripts in one fully
searchable database from publishers like O’Reilly
Media, Prentice Hall Professional, Addison-Wesley
Professional, Microsoft Press, Sams, Que, Peachpit
Press, Focal Press, Cisco Press, John Wiley & Sons,
Syngress, Morgan Kaufmann, IBM Redbooks, Packt,
Adobe Press, FT Press, Apress, Manning, New Riders,
McGraw-Hill, Jones & Bartlett, Course Technology,
and hundreds more. For more information about
Safari Books Online, please visit us online.
How to Contact Us
Please address comments and questions concerning
this book to the publisher:
O’Reilly Media, Inc.
1005 Gravenstein Highway North
Sebastopol, CA 95472
800-998-9938 (in the United States or Canada)
707-829-0515 (international or local)
707-829-0104 (fax)

To comment or ask technical questions about this

book, send email to [email protected].
For more information about our books, courses,
conferences, and news, see our website at
http://www.oreilly.com.
Find us on Facebook: http://facebook.com/oreilly
Follow us on Twitter: http://twitter.com/oreillymedia
Watch us on YouTube:
http://www.youtube.com/oreillymedia
Follow Clinton on Twitter: @ClintonBrownley
Why Read This Book? Why
Learn These Skills?
If you deal with data on a regular basis then there
are a lot of reasons for you to be excited about
learning how to program. One benefit is that you can
scale your data processing and analysis tasks beyond
what would be feasible or practical to do manually.
Perhaps you’ve already come across the problem of
needing to process large files that contain so much
data that it’s impossible or impractical to open them.
Even if you can open the files, processing them
manually is time-consuming and error-prone because
any modifications you make to the data take a long
time to update and with so much data it’s easy to
miss a row or column of data that you intended to
change. Or perhaps you’ve come across the problem
of needing to process many files, so many files that
it’s impossible or impractical to process them
manually. In some cases, you need to use data from
dozens, hundreds, or even thousands of files. As the
number of files increases, it becomes increasingly
difficult to handle them manually. In both of these
situations, writing a Python script to process the files
solves your problem because Python scripts can
process large files and lots of files quickly and
efficiently.
Another benefit of learning to program is that you
can automate repetitive data manipulation and
analysis processes. In many cases, the operations we
carry out on data are repetitive and time-consuming.
For example, a common data management process
involves receiving data from a customer or supplier,
extracting the data you want to retain, possibly
transforming or reformatting the data, and then
saving the data in a database or other data
repository (this is the process known to data
scientists as ETL—extract, transform, load). Similarly,
a typical data analysis process involves acquiring the
data you want to analyze, preparing the data for
analysis, analyzing the data, and reporting the
results. In both of these situations, once the process
is established, it’s possible to write Python code to
carry out the operations. By creating a Python script
to carry out the operations, you reduce a time-
consuming repetitive process down to the running of
a script and free up your time to work on other
impactful tasks.
On top of that, carrying out data processing and
analysis operations in a Python script instead of
manually reduces the chance of errors. When you
process data manually it’s always possible to make a
copy/paste error or a typo. There are lots of reasons
why this might happen – you might be working so
quickly that you miss the mistake or you might be
distracted or tired. Furthermore, the chance of errors
increases when you’re processing large files, lots of
files, or carrying out repetitive actions. Conversely, a
Python script doesn’t get distracted or tired. Once
you debug your script and confirm that it processes
the data the way you want it to, it will carry out the
operations consistently and tirelessly.
Finally, learning to program is fun and empowering.
Once you’re familiar with the basic syntax it’s fun to
try to figure out which pieces of syntax you need and
how to fit them together to accomplish your overall
data analysis goal. When it comes to code and
syntax, there are lots of examples online that show
you how to use specific pieces of syntax to carry out
particular tasks. Online examples give you something
to work with, but then you need to use your
creativity and problem-solving skills to figure out how
you need to modify the code you found online to suit
your needs. The whole process of searching for the
right code and figuring out how to make it work for
you can be a lot of fun. Moreover, learning to
program is incredibly empowering. Imagine the
situations I mentioned above involving large files or
lots of files. When you can’t program, these
situations are either incredibly time-consuming or
simply infeasible. Once you can program, you can
tackle both situations relatively quickly and easily
with Python scripts. Being able to carry out data
processing and analysis tasks that were once
laborious or impossible provides a tremendous rush
of positive energy, so much so that you’ll be looking
for more opportunities to tackle challenging data
processing tasks with Python.
Who Is This Book For?
This book is written for people who deal with data on
a regular basis and have little to no programming
experience. The examples in this book cover
common data sources and formats, including text
files, comma-separated values (CSV) files, Excel files,
and databases. In some cases, these files contain so
much data or there are so many files that it’s
impractical or impossible to open them or deal with
them manually. In other cases, the process used to
extract and use the data in the files is time-
consuming and error-prone. In these situations,
without the ability to program, you have to spend a
lot of your time searching for the data you need,
opening and closing files, and copying and pasting
data.
Since our audience may never have run a script
before, we’ll start from the very beginning,
explaining how to write code in a text file to create a
Python script. We’ll then run our Python scripts in a
Command Prompt window on Windows computers
and a Terminal window on Mac computers. (If you’ve
done a bit of programming, you can skim chapter 1
and get right onto the data-analysis parts in Chapter
2.)
Another way we’ve set out to make this book very
user-friendly for new programmers is that instead of
presenting code snippets that you’d need to figure
out how to combine to carry out useful work, the
examples in this book contain all of the Python code
you need to accomplish a specific task. You might
find that you’re coming back to this book as a
reference later on, and having all the code at hand is
really helpful then. Finally, following the adage “a
picture is worth a thousand words,” this book uses
screen shots of the input files, Python scripts,
Command Prompt and Terminal windows, and output
files so you can literally see how to create the inputs,
code, commands, and outputs.
We’re going to go into detail and try to how things
work, as well as giving you some tools that you can
put into use. This approach will help you build a solid
basis for understanding “what’s going on under the
hood”—there will be times when you Google a
solution to your problem and find useful code, but
having done the exercises in this book, you’ll have a
good understanding of how code you find online
works, so you know both how to apply it in your
situation, and how to fix it if it breaks. As you’ll build
working code through these chapters, you may find
that you’ll use this book as a reference, or a
“cookbook,” with recipes to accomplish specific tasks.
But remember, this is a “learn to cook” book; you’ll
be developing skills that you can generalize and
combine to do all sorts of tasks.

Why Windows
The majority of examples in this book show how to
create and run Python scripts on Microsoft Windows
computers. The focus on Windows computers is fairly
straightforward – I want this book to help as many
people as possible and, according to available
estimates, the vast majority of desktop and laptop
computers—especially in business analytics—have a
Windows operating system. For instance, according
to Net Applications, as of December 2014 Microsoft
Windows’ share of the desktop and laptop operating
system market is approximately ninety percent. Since
I want this book to appeal to desktop and laptop
users and the vast majority of these computers have
a Windows operating system, I concentrate on
showing how to create and run Python scripts on
Windows computers.
Despite the book’s emphasis on Windows, I also
provide examples of how to create and run Python
scripts on Mac computers, where it’s needed. Almost
everything that happens within Python itself will
happen the same no matter what kind of machine
you’re running it on. But where there are differences
between operating systems, I’ll give specific
instructions for each. For instance, the first example
in the Python Basics chapter illustrates how to create
and run a Python script on both Microsoft Windows
and Mac computers. Similarly, the first examples in
the CSV Files and Excel Files chapters also illustrate
how to create and run the scripts on both Windows
and Mac computers. In addition, the Automation
chapter covers both operating systems by showing
how to create scheduled tasks on Windows
computers and cron jobs on Mac computers. If you
are a Mac user, use the first example in each chapter
as a template for how to create a Python script,
make it executable, and run the script. Then repeat
the steps to create and run all of the remaining
examples in each chapter.

Why Python
There are many reasons to choose Python if your
aim is to learn how to program in a language that
will enable you to scale and automate data
processing and analysis tasks. One notable feature of
Python that isn’t present in many other languages is
its use of whitespace and indentation to denote line
endings and blocks of code. Many other languages
use extra characters like semi-colons and curly
braces to indicate line endings and blocks of code.
This makes it relatively easy to see on first glance
how a program is put together.
The extra characters found in other languages are
troublesome for people who are new to programming
for at least two reasons. First, they make the
learning curver longer and steeper. When you’re
learning to program you’re essentially learning a new
language and these extra characters are one more
aspect of the language you need to learn before you
can use the language effectively. Second, they can
make the code difficult to read. Since in these other
languages semi-colons and curly braces denote
blocks of code, people don’t always use indentation
to guide your eye around the blocks of code. Without
indentation, these blocks of code can look like a
jumbled mess of semi-colons and curly braces.
Python side-steps these difficulties by using
whitespace and indentation, not semi-colons and
curly braces, to denote blocks of code. As you look
through Python code your eyes focus on the actual
lines of code rather than the delimiters between
blocks of code because everything around the code
is whitespace. Python code requires blocks of code to
be indented, and indentation makes it easy to see
where one block of code ends and another begins.
Moreover, the Python community emphasizes code
readability, so there is a culture of writing code that
is comparatively easy to read and understand. All of
these features make the learning curve shorter and
shallower, which means you can get up and running
and processing data with Python relatively quickly
compared to many alternatives.
Another notable feature of Python that makes it ideal
for data processing and analysis is the number of
standard and add-in modules and functions that
facilitate common data processing and analysis
operations. Built-ins and standard library modules
and functions come standard with Python, so when
you download and install Python you immediately
have access to these built-in modules and functions.
You can read about all of the built-ins and standard
modules in the Python Standard Library (PSL):
https://docs.python.org/3/library/. Add-ins are other
Python modules that you download and install
separately so you can use the additional functions
they provide. You can peruse many of the add-ins in
the Python Package Index (PyPI):
https://pypi.python.org/pypi.
Some of the modules in the standard library provide
functions for reading different file types (e.g. text,
comma-separated values, json, html, xml),
manipulating numbers, strings, and dates, using
regular expression pattern matching, parsing
comma-separated values files, calculating basic
statistics, and writing data to different output file
types and to disk. There are too many useful add-in
modules to cover them all, but a few that we’ll use or
discuss in this book include xlrd and xlwt,
mysqlclient/MySQL-python/MySQLdb, pandas,
statsmodels, and scikit-learn. xlrd and xlwt provide
functions for parsing and writing Microsoft Excel
workbooks. mysqlclient/mysql-python/MySQLdb
provides functions for connecting to MySQL
databases and executing queries on tables in
databases. pandas provides functions for reading
different file types, managing, filtering, and
transforming data, aggregating data and calculating
basic statistics, as well as creating different types of
plots. statsmodels provides functions for estimating
statistical models, including linear regression models,
generalized linear models, and classification models.
scikit-learn provides functions for estimating
statistical machine learning models, including
regression, classification, and clustering, as well as
carrying out data pre-processing, dimensionality
reduction, and cross-validation.
If you’re new to programming and you’re looking for
a programming language that will enable you to
automate and scale your data processing and
analysis tasks, then Python is an ideal choice.
Python’s emphasis on whitespace and indentation
means the code is easier to read and understand,
which makes the learning curve shorter and
shallower than for other languages. Python’s built-in
and add-in packages facilitate many common data
manipulation and analysis operations, which makes it
easy to complete all of your data processing and
analysis tasks in one place.

Base Python and Pandas

Pandas is an add-in module for Python that provides
a lot of functions for reading/writing, combining,
transforming, and managing data. It also has
functions for calculating statistics and creating
graphs and plots. All of these functions simplify and
reduce the amount of code you have to write to
accomplish your data processing tasks. The module
has become very popular among data analysts and
others who use Python because it offers a lot of
helpful functions, it’s fast and powerful, and it
simplifies and reduces the code you have to write to
get your job done. Given its power and popularity, I
want to introduce you to Pandas in this book. To do
so, I present Pandas versions of the scripts in the
CSV and Excel chapters, I illustrate how to create
graphs and plots with Pandas in the Graphing and
Plotting chapter, and I demonstrate how to calculate
various statistics with Pandas in the Data Analysis
chapter. I also encourage you to pick up a copy of
Wes McKinney’s book, Python for Data Analysis
. He’s the original developer of the
Pandas module and his book is an
excellent introduction to Pandas, NumPy,
and IPython (additional add-in modules
you’ll want to learn about as you
broaden your knowledge of Python for
data analysis).
At the same time, if you’re new to programming I
also want you to learn basic programming skills. If
you learn these skills, then you’ll develop generally
applicable problem-solving skills that will enable you
to break down complex problems into smaller
components, solve the smaller components, and then
combine the components together to solve the larger
problem. You’ll also develop intuition for which data
structures and algorithms you can use to solve
different problems efficiently and effectively. In
addition, there are times when an add-in module like
Pandas doesn’t have the functionality you need or
isn’t working the way you need it to. In these
situations, if you don’t have basic programming skills
you’re stuck. Conversely, if you do have these skills
you can create the functionality you need and solve
the problem on your own. Being able to solve a
programming problem on your own is exhilarating
and incredibly empowering.
Since this book is for people who are new to
programming, the focus is on basic, generally
applicable programming skills. For instance, the
Python Basics chapter introduces fundamental
concepts, such as data types, data containers,
control flow, functions, if-else logic, and reading and
writing files. In addition, the CSV and Excel chapters
present two versions of each script, a base Python
version and a Pandas version. In each case, I
present and discuss the base Python version first so
you learn how to implement a solution on your own
with general code, and then I present the Pandas
version. My hope is that you develop fundamental
programming skills from the base Python versions so
you can use the Pandas versions with a firm
understanding of the concepts and operations
Pandas simplifies for you.

Anaconda Python
When it comes to Python, there are a variety of
applications in which you can write your code. For
example, if you download Python from Python.org,
then your installation of Python comes with a
graphical user interface text editor called Idle.
Alternatively, you can download IPython Notebook
and write your code in an interactive, web-based
environment. If you’re working on a Mac computer or
you’ve installed Cygwin on a Microsoft Windows
computer then you can write your code in a Terminal
window using one of the built-in text editors like
Nano, Vim, or Emacs. If you’re already familiar with
one of these applications, then feel free to use it to
follow along with the examples in this book.
However, in this section I’m going to provide
instructions for downloading and installing the free
Anaconda Python distribution from Continuum
Analytics because it has some advantages over the
alternatives for a beginning programmer—and for the
advanced programmer, too! The major advantage is
that it comes with hundreds of the most popular
add-in Python packages pre-installed so you don’t
have to experience the inevitable headaches of trying
to install them and their dependencies on your own.
For example, all of the add-in packages we use in
this book come pre-installed in Anaconda Python.
Another advantage is that it comes with an
integrated development environment called Spyder.
Spyder provides a convenient interface for writing,
executing, and debugging your code, installing
packages, and launching IPython Notebooks. It
includes nice features, such as links to online
documentation, syntax coloring, keyboard shortcuts,
and error warnings.
Another nice aspect of Anaconda Python is that it’s
cross-platform – there are versions for Linux, Mac,
and Windows computers. So if you learn to use it on
a Windows computer and then you need to transition
to a Mac you’ll still be able to use the same familiar
interface.
One aspect of Anaconda Python to keep in mind
while you’re becoming familiar with Python and all of
the available add-in packages is the syntax you use
to install add-in packages. In Anaconda Python, you
use the conda install command to install add-in
packages. For example, to install the add-in package,
argparse, you would type conda install argparse. This
syntax is different than the usual pip install
command you’d use if you’d installed Python from
Python.org. If you’d installed Python from
Python.org, then you’d install the argparse package
with python -m pip install argparse. Anaconda Python
also allows you to use the pip install syntax, so you
can use either method to install an add-in package.
It’s helpful to be aware of this slight difference while
you’re learning to install add-in packages.

To install Anaconda Python

(Windows or Mac)
Go to: http://continuum.io/downloads (The website
automatically detects your Operating System, i.e.
Windows or Mac)
Click “I WANT PYTHON 3.5*”
Click “Windows 64-bit Python 3.4 Graphical Installer”
or“Mac OS X 64-bit Python 3.4 Graphical Installer”
Double-click the downloaded .exe or .pkg file
Follow the installer’s instructions

Text Editors
Even though we’ll be using Anaconda Python and
Spyder in this book, it’s helpful to be familiar with
some plain text editors that provide features for
writing Python code. For instance, if you didn’t want
to use Anaconda Python then you could simply install
Python from Python.org and then use a plain text
editor like Notepad for Microsoft Windows or TextEdit
for Mac computers. To use TextEdit to write Python
scripts, you need to open TextEdit and change the
radio button under TextEdit > Preferences from Rich
text to Plain text so new files open as plain text.
Then you’ll be able to save the files with a “.py”
extension.
An advantage of writing your code in a plain text
editor is that a text editor should already be on your
computer, so you don’t have to worry about
downloading and installing additional software.
Another advantage is that most desktops and laptops
ship with a plain text editor so if you ever have to
work on a different computer, e.g. one that doesn’t
have Spyder or a Terminal window, you’ll be able to
get up-and-running quickly with whatever text editor
is available on the computer.
While writing your Python code in a text
editor like Notepad or TextEdit is completely
acceptable and effective, there are other free text
editors you can download that offer additional
features like code highlighting, adjustable tab sizes,
and multi-line indenting and dedenting. These
features, particularly code highlighting and multi-line
indenting and dedenting, are incredibly helpful,
especially while you’re learning to write and debug
your code.
Below is a non-comprehensive list of some free text
editors that offer these features:
Microsoft Windows
Notepad++
http://notepad-plus-plus.org/
Sublime Text
http://www.sublimetext.com/
jEdit
http://www.jedit.org/

Macintosh
Sublime Text
http://www.sublimetext.com/
jEdit
http://www.jedit.org/
TextWrangler
http://www.barebones.com/products/textwrangler/

Again, I’ll be using Anaconda Python and Spyder in

this book but feel free to use a plain text editor to
follow along with the examples. If you download
one of these editors, be sure to search online for the
keystroke combination to use to indent and dedent
multiple lines at a time. It’ll make your life a lot
easier when you start experimenting with and
debugging blocks of code.
Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents
talteen, niin annan sinulle kaksisataa taalaria, joilla voit täyttää
tarpeitasi; minä näet kyllä tiedän, että sinulla on niitä paljon.

— Sopisihan se tehdä; — vastasi Sancho — mutta minä en ole

ollenkaan ahne; muutenhan en olisi tänä aamuna laskenut käsistäni
virkaa, jossa olisin voinut hankkia asuntooni kultaiset seinät ja
päästä puolen vuoden kuluessa syömään hopeaisista astioista.
Senvuoksi ja myös siitä syystä, että minusta tuntuu kuin pettäisin
kuningastani, jos auttaisin hänen vihollisiaan, en lähtisi kanssasi,
vaikka antaisit lupaamasi kahdensadan taalarin asemesta tässä heti
paikalla neljäsataa käteistä.

‒ Mistä virasta sinä olet luopunut, Sancho? — kysyi Ricote.

‒ Minä olen luopunut erään saaren käskynhaltianvirasta, — vastasi

Sancho — ja se olikin semmoinen saari, ettei toista sen vertaista
hevin löydetä.

— Entä missä se saari sijaitsee? — kysyi Ricote.

— Missäkö? — virkkoi Sancho. — Kahden peninkulman päässä

tästä, ja sen nimi on Baratarian saari.

— Älä nyt joutavia, Sancho; — sanoi Ricote — saarethan ovat

meren selällä, eihän manterella mitään saaria ole.

— Kuinka niin? — virkkoi Sancho. — Minä vakuutan sinulle, hyvä

Ricote, että lähdin sieltä tänä aamuna, ja vielä eilen minä sitä
hallitsin kuin poika, ihan mieleni mukaan; mutta siitä huolimatta
minä sen jätin, sillä käskynhaltianvirka tuntui minusta vaaralliselta.

— Mitä sinä olet siinä virassa ansainnut? — kysyi Ricote.

 — Minä olen ansainnut, — vastasi Sancho — että olen tullut
tietämään, etten kelpaa käskynhaltiaksi, jollei kysymyksessä ole
karjalauma, ja että ne rikkaudet, joita semmoisissa hallitusviroissa
ansaitaan, vaativat ihmistä luopumaan levosta ja unesta, vieläpä
ravinnostakin, sillä käskynhaltioitten täytyy saaressaan tyytyä vähiin
ruokiin, varsinkin, jos heillä on lääkäreitä, jotka pitävät huolta heidän
terveydestään.

— Minä en ymmärrä, mitä tarkoitat, Sancho, — sanoi Ricote —

mutta minusta tuntuu, että kaikki, mitä sanot, on hullutusta, sillä
kuka sinulle antaisi saaria hallittaviksi? Eikö maailmassa ollut miehiä,
jotka kelpaavat käskynhaltioiksi paremmin kuin sinä? Älä nyt
jaarittele joutavia, Sancho, vaan käytä järkeäsi ja harkitse, haluatko
lähteä kanssani, kuten sinulle sanoin, auttaaksesi minua kaivamaan
ylös piilottamaani aarretta (se on toden totta niin suuri, että sitä
sopii aarteeksi nimittää), niin minä annan sinulle niin paljon, että
sinulla on mistä elää, kuten jo sanoin.

— Sanoinhan jo sinulle, Ricote, — vastasi Sancho — etten halua;

ole iloinen, etten ilmianna sinua, jatka matkaasi Jumalan nimeen ja
salli minun jatkaa omaa matkaani; minä näet tiedän, että oikein
saatu menee niinkuin on tullutkin, mutta väärin saatu vie hiireen
saajankin.

— En viitsi inttää, Sancho — sanoi Ricote. — Mutta sanohan

minulle: olitko kotona kylässämme, kun sieltä lähti vaimoni, tyttäreni
ja lankomieheni?

— Olinpa niinkin, — vastasi Sancho — ja voin sinulle sanoa, että

tyttäresi oli niin kaunis, että koko kylän väki lähti häntä katsomaan,
ja kaikki he sanoivat, että hän oli sorein olento koko maailmassa.
Hän itki ihan yhtenään ja syleili kaikkia ystävättäriään ja tuttaviaan
ja kaikkia, jotka tulivat häntä näkemään, ja kaikkia hän pyysi, että
sulkisivat hänet Jumalan ja pyhän Neitsyen suosioon, ja pyysi niin
hartaasti, että sai minutkin itkemään, vaikka en minä tavallisesti ole
kovin herkkäitkuinen. Ja olipa siinä totisesti useita semmoisia, joiden
teki mieli piilottaa hänet ja ryöstää hänet matkalla, mutta siitä heitä
pidätti se, että pelkäsivät rikkoa kuninkaan käskyä. Kaikkein
kiihkeimmältä näytti Don Pedro Gregorio, se nuori rikas
tilanomistaja, jonka hyvin tunnet; hänen sanotaan tyttärestäsi paljon
pitäneen, ja tyttäresi lähdettyä ei häntäkään ole enää näkynyt
kylässämme, ja me kaikki luulemme, että mies lähti hänen jälkeensä
ryöstääkseen hänet; mutta toistaiseksi ei ole saatu siitä mitään
varmaa tietoa.

— Minä jo aina pahoin pelkäsin, — sanoi Ricote — että tuo nuori

herra rakasti tytärtäni, mutta luotin Ricotan kunnollisuuteen enkä
ollut enempää huolissani, vaikka tiesin hänen tyttäreeni kiintyneen;
olethan näet sinäkin, Sancho, varmaan kuullut sanottavan, että
moriskotytöt ovat harvoin, jos milloinkaan, suostuneet
lemmensuhteisiin vanhojen kristittyjen kanssa, ja minun tyttäreni,
joka luullakseni pyrki enemmän olemaan kristitty kuin rakastunut, ei
suinkaan ole välittänyt tuon herra tilanomistajan liehittelystä.

— Jumala sen suokoon, — vastasi Sancho — sillä muuten kävisi

molempien huonosti. Mutta päästä minut nyt tästä lähtemään, hyvä
Ricote; minä näet aion ehtiä vielä tänä iltana sinne, missä herrani
Don Quijote oleskelee.

— Jumalan haltuun, parahin Sancho; kumppanini alkavat jo

liikahdella, ja meidänkin on aika lähteä jatkamaan matkaa.

He syleilivät toisiaan, Sancho nousi harmonsa selkään, Ricote

tarttui vaeltajansauvaansa, ja niin he erosivat.
 Viideskolmatta luku.

Seikoista, joita Sancholle sattui matkalla, ja muista asioista, jotka

ovat niin merkillisiä, ettei paremmasta apua.

Sancho oli viipynyt Ricoten seurassa niin kauan, ettei hän

mitenkään voinut ehtiä samana päivänä herttuan linnaan, vaikka
saapuikin puolen peninkulman päähän siitä. Silloin näet hänet yllätti
yö, joka tuli sangen pimeänä. Oli kumminkin keskikesä, joten Sancho
ei ollut tuosta huolissaan, vaan poikkesi tieltä aikoen odottaa aamua.
Mutta hänen onneton ja kova kohtalonsa sääti niin, että hän,
etsiessään paikkaa, mihin voisi parhaiten sijoittua, putosi
harmoineen päivineen syvään ja aivan pimeään luolaan, joka sijaitsi
muutamien ikivanhain rakennusten jäännösten keskellä. Pudotessaan
hän huusi sydämestään avuksi Jumalaa luullen, ettei pysähtyisi
ennenkuin kadotuksen syvimmässä pohjassa. Niin ei kumminkaan
käynyt, sillä harmo mäiskähti maahan noin kolmen sylen syvyydessä,
ja Sancho istui sen selässä nyrjähdyttämättä mitään jäsentään ja
muutenkaan vahingoittumatta. Hän tunnusteli koko ruumistaan ja
pidätti henkeään saadakseen selville, oliko jäänyt terveeksi, vai oliko
jokin kohta murskautunut, ja huomattuaan olevansa eheä, että
kaikki jäsenet olivat tallella ja terveys aivan moitteeton, hän kiitti
kiittämistään Herraa Jumalaa siitä armosta, jota hän oli hänelle
osoittanut; hän näet oli varmasti uskonut särkyneensä tuhansiksi
sirpaleiksi. Hän tunnusteli käsillään myös luolan seinämiä
saadakseen selville, oliko mahdollista päästä sieltä toisten
auttamatta, mutta huomasi, että ne olivat joka puolelta ihan sileät ja
ettei niissä ollut yhtään kohtaa, mihin olisi voinut tarttua kiinni. Siitä
Sancho kovin huolestui, varsinkin, kun kuuli harmon surkeasti
valittavan, mikä ei ollutkaan ihmeteltävää, sillä se ei suinkaan
valittanut suotta, vaan oli totisesti pahoin loukkaantunut. »Voi
onnetonta», virkkoi nyt Sancho Panza, »kuinka aavistamattomia
seikkoja voikaan sattua joka askelella niille, jotka elävät tässä
matoisessa maailmassa! Kuka olisi voinut arvata, että mies, joka
vielä eilen istui valtaistuimellaan saaren käskynhaltiana, komentaen
palvelijoitaan ja alustalaisiaan, joutuisi jo tänään haudatuksi luolaan
kenenkään ihmisen tulematta häntä auttamaan, yhdenkään
palvelijan tai alustalaisen rientämättä vetämään häntä sieltä pois?
Tänne meidän täytyy nääntyä nälkään, minun ja juhtani, jollemme
kuole jo sitä ennen, harmo saamistaan iskuista ja minä mielipahasta.
Minä en tule ainakaan olemaan yhtä onnellinen kuin oli herrani Don
Quijote Manchalainen laskeutuessaan siihen noiduttuun Montesinon
luolaan, missä hän tapasi väkeä, joka kestitsi häntä paremmin kuin
häntä kestittiin omassa talossaan, niin että hän kerrassaan näyttää
päässeen katettuun pöytään ja pöyhittyyn vuoteeseen. Siellä hän
näki kauniita ja miellyttäviä ilmestyksiä, mutta minä saan luultavasti
nähdä täällä vain konnia ja käärmeitä. Voi minua onnetonta! Mihin
ovatkaan hullut haaveeni minut johtaneet! Täältä vedetään ilmoille
luuni, kun taivas sallii, että minut löydetään, minun paljaat, valkoiset
ja nakerretut luuni, ja kelpo harmoni luut niitten kanssa, ja siitä
kukaties havaitaan, keitä olemme, havaitsevat ainakin ne, joilla on
selko siitä, ettei Sancho Panza eronnut milloinkaan aasistaan eikä
hänen aasinsa milloinkaan Sancho Panzasta. Sanon vielä kerran: voi
meitä poloisia, että kova kohtalomme ei ole sallinut meidän kuolla
kotipaikallamme ja omaistemme luona; vaikka siellä ei olisi ollut
mitään apua onnettomuuteemme, olisi sentään ollut joku, joka olisi
sitä surrut ja olisi kuoleman hetkellä silmämme sulkenut! Voi sinä
kumppanini ja ystäväni, kuinka huonosti olenkaan palkinnut sinun
hyvät palveluksesi! Anna minulle anteeksi ja rukoile kohtaloa niin
hyvin kuin suinkin osaat, että se pelastaisi meidät tästä surkeasta
ahdistuksesta, johon olemme yhdessä joutuneet, niin minä lupaan
panna päähäsi laakeriseppelen, jotta olet aivan kuin seppelöity
runoilija, ja antaa sinulle kaksinkertaisen määrän apetta.»

Niin valitti Sancho Panza, ja hänen aasinsa kuunteli häntä

vastaamatta sanaakaan; niin suuressa tuskassa, ja ahdistuksessa se
raukka oli. Kun sitten oli kulunut koko yö surkeassa itkussa ja
valituksessa, koitti vihdoin päivä, jonka valossa ja loistossa Sancho
havaitsi, että oli kerrassaan mahdotonta päästä tästä luolasta toisten
auttamatta. Hän alkoi jälleen valittaa ja huutaa nähdäkseen,
sattuisiko joku kuulemaan, mutta hän oli kuin huutavan ääni
korvessa, sillä koko siinä seudussa ei ollut ainoatakaan ihmistä, joka
olisi voinut huutoja kuulla, ja nyt hän piti itseään lopullisesti
menneenä miehenä. Harmo makasi kuono pystyssä, ja Sancho Panza
auttoi sitä niin, että sai sen jaloilleen, vaikka se tuskin kykeni
seisomaan; sitten hän otti eväspussista, joka oli joutunut saman
kovan kohtalon alaiseksi, kappaleen leipää ja antoi sen aasilleen,
joka ei ollut siitä pahoillaan. Sancho sanoi sille, ikäänkuin se olisi
hyvinkin puhetta ymmärtänyt:

— Ei hätää kovaa käsissä, jos viel' on leipää säkissä.

Samassa hän havaitsi luolan toisessa päässä aukon, joka oli niin
suuri, että ihminen mahtui siitä kulkemaan kumartuen ja ryömimällä.
Sancho Panza kiiruhti sinne, kyyristyi kokoon, ryömi aukkoon ja näki,
että sen takana oli avara onkalo, ja hän voi sen nähdä, koska
katosta, jos sitä katoksi voi sanoa, lankesi sisään auringonsäde,
jonka valossa sen voi selvästi havaita. Hän näki myös, että aukko
laajeni ja johti toiseen avaraan luolaan, ja sen huomattuaan hän
palasi takaisin aasinsa luo ja alkoi kivellä raivata pois maata aukosta
saaden sen aivan pian niin laajaksi, että aasi siitä helposti mahtui,
kuten sitten tapahtuikin. Sancho tarttui aasin marhamintaan ja alkoi
vaeltaa eteenpäin luolassa nähdäkseen, löytäisikö ulospääsyn
joltakin suunnalta. Toisinaan hän liikkui pimeässä, toisinaan valossa,
mutta ei milloinkaan pelkäämättä. »Jumala kaikkivaltias minua
auttakoon!» lausui hän itsekseen. »Tämä minulle onneton seikkailu
olisi paremmin sopinut isäntäni Don Quijoten mainioksi seikkailuksi.
Hän olisi varmaan pitänyt näitä kuiluja ja luolia kauniina
kukkatarhoina ja Galianan[45] palatseina ja olisi toivonut pääsevänsä
tästä pimeydestä ja ahdingosta jollekin kukkaniitylle; mutta ininä
onneton, neuvoton ja pelonalainen ajattelen joka askelella, että
jalkojeni alle avautuu yhtäkkiä toinen vielä syvempi kuilu, joka
kerrassaan minut nielaisee. Mutta tervetuloa vain, onnettomuus, jos
yksin tulet.» Sillä tavalla ja näissä mietteissä hän otaksui
kulkeneensa hiukan enemmän kuin puoli peninkulmaa, kun vihdoin
havaitsi himmeää valoa, joka näytti päivänvalolta ja lankesi sisään
jostakin aukosta osoittaen hänelle, että tämä tie, jota hän oli jo
pitänyt tienä haudantakaiseen elämään, sittenkin johti lopulta ylös
maan pinnalle.

Siihen hänet jättää Cide Hamete Benengeli palaten kertomaan

Don Quijotesta, joka iloisena ja tyytyväisenä odotti määrättyä aikaa
päästäkseen taistelemaan sen kunnottoman kanssa, joka oli riistänyt
kunnian Doña Rodriguezin tyttäreltä, aikoen kostaa sen vääryyden ja
solvauksen, joka tälle oli katalasti tehty. Sattui sitten, että hän,
ratsastettuaan eräänä aamuna ulos harjoittelemaan, mitä hänen oli
tehtävä tuona ratkaisevana hetkenä, johon otaksui joutuvansa
lähipäivinä, kannusti Rocinantea lyhyeen laukkaan tai hyökkäykseen
ja ajoi sen niin lähelle erästä kuoppaa, että ratsu olisi varmaan siihen
pudonnut, jollei ratsastaja olisi kaikin voimin kiristänyt ohjaksia. Hän
sai sentään hevosen pysähtymään, ettei pudonnut, ajoi sitten
maahan astumatta hiukan lähemmäksi, katseli tuota syvennystä ja
siinä katsellessaan kuuli sieltä kovaa huutoa. Hän kuunteli
tarkkaavasti ja kuuli huutajan sanovan: »Hoi te siellä ylhäällä! Onko
siellä ketään kristittyä ihmistä, joka huutoni kuulee tai ketään
armeliasta ritaria, joka säälii vaivaista syntistä, joka on joutunut
elävältä haudatuksi, onnetonta käskynhaltiaa, joka on hallituksensa
päättänyt?»

Don Quijote oli kuulevinaan Sancho Panzan äänen ja oli senvuoksi

kovin ihmeissään. Hän koroitti ääntään niin paljon kuin voi ja huusi:

— Kuka on siellä alhaalla? Kuka siellä valittaa?

— Kuka täällä onkaan ja kuka muu täällä valittaakaan — kuului

vastattavan — kuin kovaonninen Sancho Panza, joka syntiensä ja
onnettomuutensa tähden joutui Baratarian saaren käskynhaltiaksi,
kuuluisan ritarin Don Quijote Manchalaisen entinen aseenkantaja!

Tuon kuultuaan Don Quijote ihmetteli kaksin verroin, ja hänen

hämmästyksensä vielä lisääntyi, kun hän tuli ajatelleeksi, että
Sancho Panza varmaan oli kuollut ja että hänen sielunsa oli tuolla
alhaalla kiirastulen vaivoissa. Tätä kuvitelmaansa noudattaen hän
sanoi:

— Minä vannotan sinua kaiken sen nimessä, minkä nimessä voin

sinua vannottaa katolisena kristittynä, että sanot minulle, kuka olet,
ja jos olet kiirastulessa kärsivä sielu, niin sano minulle, mitä tahdot
minun hyväksesi tekevän; koska näet tehtävänäni on auttaa ja tukea
niitä, jotka tässä maailmassa kärsivät hätää, tahdon myös tukea ja
auttaa niitä, jotka ovat hädänalaisia toisessa maailmassa eivätkä voi
itse itseään auttaa.
 — Jos niin on laita, — kuului vastattavan — niin teidän armonne,
joka minulle puhuu, on varmaan herrani Don Quijote Manchalainen,
ja äänestä päättäen te ette voikaan olla kukaan muu.

— Minä olen Don Quijote, — vastasi Don Quijote — hän, joka on

valinnut tehtäväkseen tukea ja auttaa eläviä ja kuolleita heidän
hädässään. Sano siis minulle, kuka olet sinä, joka saat minut
tällaisen hämmingin valtaan; jos näet olet aseenkantajani Sancho
Panza ja jos paholaiset eivät ole sinua vieneet, vaan olet Jumalan
laupeuden tähden kiirastulessa, niin meidän pyhällä äidillämme
roomalaiskatolisella kirkolla on riittävät keinot vapahtaa sinut
tuskista, joita nyt kärsit, ja minä puolestani koetan häntä siihen
kehoittaa niin hartaasti kuin suinkin osaan. Puhu siis suoraa kieltä ja
sano minulle, kuka olet.

— Minä vannon — kuului vastattavan — minkä nimessä ja kenen

syntymän kautta tahansa, herra Don Quijote Manchalainen, että olen
aseenkantajanne Sancho Panza ja etten ole kuollut vielä ikipäivinäni,
vaan olen heittänyt käskynhaltianvirkani semmoisten syitten ja
seikkojen tähden, joiden kertomiseen tarvitaan enemmän aikaa, ja
nyt minä tässä viime yönä putosin tähän luolaan, missä vieläkin
makaan, ja kanssani on harmo, joka varmaan todistaa puheeni
oikeaksi, sillä se on suuremmaksi varmuudeksi tässä ihan vieressäni.

Ja mitä ollakaan: näyttää siltä kuin aasi olisi ymmärtänyt Sanchon

puheen, sillä se alkoi samassa huutaa niin kovasti, että koko luola
raikui.

— Mainio todistaja! — sanoi Don Quijote. — Tuon huudon minä

tunnen kuin olisin itse sen siittänyt, ja kuulenhan minä sinunkin
äänesi, rakas Sancho. Odota, minä lähden tästä herttuan linnaan,
joka on aivan lähellä, ja tuon sieltä jonkun vetämään sinut ylös tästä
kuilusta, johon syntisi nähtävästi ovat sinut langettaneet.

— Menkää tosiaan, armollinen herra, — sanoi Sancho — ja

palatkaa pian ainoan Jumalan nimessä, sillä minä en kestä sitä enää,
että olen täällä elävältä haudattuna ja pelkoon menehtymässä.

Don Quijote jätti hänet ja lähti linnaan kertomaan herttualle ja

herttuattarelle, miten Sancho Panzan oli käynyt. Se heitä melko lailla
ihmetytti, vaikka he hyvin ymmärsivät, että hänen oli täytynyt
pudota; he näet tunsivat hyvin luolan, joka oli ollut siellä
ikimuistoisista ajoista; mutta he eivät voineet käsittää, kuinka
Sancho oli jättänyt käskynhaltianvirkansa heidän saamatta mitään
tietoa hänen tulostaan. Viimein lähdettiin paikalle, mukana köydet ja
nuorat, ja monen miehen väellä ja suurella vaivalla Sancho Panza ja
harmo vedettiin pimeydestä päivän valkeuteen. Sen näki muudan
ylioppilas, joka sanoi:

— Kaikkien huonojen käskynhaltioitten pitäisi lähteä viroistaan

niinkuin tämä syntinen nyt nousee syvyyden kuilusta, nälkään
menehtymässä, kelmein kasvoin ja luullakseni ilman yhtään kolikkoa.

Sancho kuuli sen ja sanoi:

— Siitä on nyt kahdeksan tai kymmenen päivää, hyvä veli

morkkaaja, kun minä rupesin hallitsemaan minulle annettua saarta,
ja koko sinä aikana en ole ollut hetkeäkään kylläinen, en edes
leivästä; minua ovat vainonneet lääkärit, ja viholliset ovat
murskanneet luuni, eikä minulla ole ollut tilaisuutta hankkia itselleni
mitään vääryydellä enempää kuin oikeudellakaan, ja jos on niin laita,
kuten todella onkin, en olisi mielestäni ansainnut joutua sieltä pois
tällä tavalla; mutta ihminen päättää ja Jumala säätää, ja Jumala
parhaiten tietää, mikä on kullekin parasta, ja tapahtukoon kaikki aina
ajallaan, ja älköön kukaan sylkekö liemeen, sillä moni luulee
löytävänsä kinkun, missä ei ole kinkunkoukkuakaan, ja Jumala kyllä
ymmärtää tarkoitukseni, ja riittäköön tämä, en sano enempää,
vaikka kyllä osaisin.

— Älä nyt suutu, Sancho, äläkä pahastu siitä, mitä kuulet, muuten
tästä ei tule loppuakaan. Lähde nyt vain pois hyvällä omallatunnolla,
ja sanokoot mitä tahtovat, sillä yhtä mieletöntä on yrittää sitoa
panettelijoiden kieliä kuin sulkea veräjällä vainiota. Jos käskynhaltia
poistuu virastaan rikkaana, sanotaan, että hän on ollut varas, ja jos
hän eroaa siitä köyhänä, sanotaan, että hän on ollut mitätön mies ja
vähämielinen.

— Se ainakin on varmaa, — vastasi Sancho — että niiden täytyy

tällä kertaa pitää minua pikemmin hölmönä kuin varkaana.

Näin keskustellen he saapuivat poikasten ja monien muitten

ympäröiminä linnaan, jonka parvekkeella herttua ja herttuatar jo
olivat odottamassa Don Quijotea ja Sanchoa. Sancho ei halunnut
lähteä herttuaa tervehtimään, ennenkuin oli toimittanut harmonsa
talliin, sillä se oli, kuten hän sanoi, viettänyt majapaikassaan hyvin
huonon yön. Sitten hän lähti tervehtimään herrasväkeä, painui
polvilleen heidän eteensä ja sanoi:

— Minä, armollinen herrasväki, lähdin, koska teidän ylhäisyytenne

niin tahtoi, ilman yhtään omaa ansiotani hallitsemaan teidän
saartanne Baratariaa; paljaana minä sinne tulin ja paljas olen
vieläkin, en ole menettänyt enkä voittanut. Siitä, olenko hallinnut
hyvin vai huonosti, minulla on ollut todistajia ympärilläni, jotka
saavat sanoa, mitä hyväksi näkevät. Minä olen ratkaissut
epäilyksenalaisia kysymyksiä, langettanut tuomioita ja ollut koko
ajan nälkään nääntymässä, koska niin on suvainnut asiat järjestää
tohtori Pedro Tuima, saaren ja käskynhaltian lääkäri, jonka
kotipaikan nimi on Puikipois. Viholliset hyökkäsivät meidän
kimppuumme yöllä, ja saaren asukkaat sanovat, että he,
jouduttuaan pahaan ahdinkoon, siitä selviytyivät ja saivat voiton
minun urhoollisen käsivarteni avulla, ja suokoon Jumala heille
menestystä niin totta kuin he totta puhuvat. Minä olen sanalla
sanoen saanut tänä aikana tuta niitä rasituksia ja velvollisuuksia,
jotka kuuluvat käskynhaltianvirkaan, ja olen puolestani havainnut,
etteivät minun hartiani kykene niitä kantamaan ja ettei minun selkäni
kestä niiden painoa ja etteivät ne ole semmoisia nuolia, jotka sopivat
minun viineeni, ja sentähden minä, peläten, että käskynhaltianvirka
voisi jättää minut, tahdoin jättää käskynhaltianviran, ja niin minä
eilen aamulla poistuin saaresta, missä on kaikki samassa kunnossa
kuin minun sinne tullessani, samat kadut, talot ja katot. En ole
pyytänyt rahaa lainaksi keneltäkään enkä ole yrittänyt mitenkään
hyötyä, ja vaikka ajattelin säätää muutamia hyödyllisiä asetuksia, en
kumminkaan säätänyt mitään, koska pelkäsin, ettei niitä
noudatettaisi; jos näet niin käy, on aivan sama, säätääkö ne vai
jättääkö säätämättä. Minä lähdin, kuten sanoin, saaresta seurassani
vain harmo, putosin luolaan ja kuljin sitä pitkin, kunnes tänä aamuna
auringon noustua näin ulospääsyn. Mutta asia ei ollut sittenkään
helppo; jollei taivas olisi lähettänyt luokseni herraani Don Quijotea,
olisin varmaan jäänyt sinne maailman loppuun saakka. Niinpä siis,
armollinen herra herttua ja rouva herttuatar, tässä nyt seisoo teidän
käskynhaltianne Sancho Panza, joka sinä lyhyenä kahdeksan päivän
aikana, jonka on ollut käskynhaltiana, on voittanut toimestaan sen
varman vakuutuksen, ettei hänen tee ollenkaan mieli olla
käskynhaltiana, ei saaressa eikä koko maailmassa, ja kun tämä nyt
on tapahtunut, suutelen teidän armojenne jalkoja ja niinkuin pojat
leikkiessään huutavat »hyppää pois ja päästä minut», niin hyppään
minä ulos käskynhaltianvirasta ja astun herrani Don Quijoten
palvelukseen; vaikka näet syön siinä virassa leipää pelolla ja
vapistuksella, saan ainakin syödä kyllikseni, ja kun vain olen
kylläinen, niin vähät minä välitän, olenko syönyt porkkanoita vai
peltopyitä.

Siihen Sancho lopetti pitkän puheensa, jonka kestäessä Don

Quijote oli alinomaa pelännyt, että hän lausuisi tuhansia hullutuksia;
mutta huomatessaan Sanchon pääsevän puheensa päähän niinkin
onnellisesti hän kiitti sydämessään taivasta. Herttua syleili Sanchoa
ja sanoi olevansa murheellinen, että hän oli niin pian luopunut
käskynhaltianvirastaan, mutta lupasi pitää huolta, että Sancho saisi
hänen tiluksillaan toisen viran, josta olisi vähemmän vaivaa ja
enemmän hyötyä. Herttuatarkin syleili Sanchoa ja käski kestitä häntä
hyvin, koska oli aivan ilmeistä, että hän oli joutunut kovia kokemaan
ja pahoin pidellyksi.

Kuudeskuudetta luku.

Hirmuisesta ja ennenkuulumattomasta taistelusta, johon kävivät

Don Quijote Manchalainen ja lakeija Tosilos ensinmainitun
puolustaessa kamarirouva Doña Rodriguezin tytärtä.

Herttua ja herttuatar eivät katuneet pilaa, jota olivat tehneet

Sancho Panzasta antamalla hänelle käskynhaltianviran, sitä
vähemmän, kun heidän hovimestarinsa saapui jo samana päivänä ja
kertoi heille yksityiskohtaisesti melkein kaikki Sanchon noina päivinä
lausumat ja suorittamat sanat ja teot ja lopuksi erityisellä huolella
kuvaili hyökkäystä saareen, Sanchon pelkoa ja hänen poistumistaan,
mikä heitä kelpo lailla huvitti. Sitten historia kertoo, että suunnitellun
taistelun päivä koitti, ja herttua, joka oli kerran ja monta kertaa
teroittanut lakeijansa mieleen, miten hänen piti menetellä Don
Quijoten kanssa, jotta voittaisi hänet häntä surmaamatta tai edes
haavoittamatta, käski ottaa peitsistä pois rautakärjet selittäen Don
Quijotelle, ettei kristillinen mieli, jota hän piti kunnianaan, sallinut
taistelua järjestettävän niin, että taistelevien henki joutuisi kovin
suureen vaaraan, vaan että Don Quijoten tuli tyytyä siihen, että hän,
herttua, luovutti hänelle vapaan taistelupaikan tiluksillaan, vaikka tuli
siten rikkoneeksi pyhän Kirkolliskokouksen määräystä,[46] joka
kieltää sellaiset kaksintaistelut; hän siis toivoi, ettei tätä ankaraa
ottelua kehitettäisi äärimmilleen. Don Quijote vastasi, että hänen
ylhäisyytensä sai järjestää asian yksityiskohdat aivan oman mielensä
mukaan ja että hän tulisi kaikin puolin häntä tottelemaan. Kun siis
tuo peloittava päivä oli saapunut ja herttua oli käskenyt rakentaa
linnan edustalle tilavat telineet, joille asettuisivat taistelutuomarit ja
molemmat syyttäjinä esiintyneet naiset, äiti ja tytär, oli kaikista
paikoista ja kylistä koko lähiseudulta saapunut suunnattoman paljon
väkeä katselemaan tätä ennennäkemätöntä taistelua; sellaista näet
ei tosiaankaan ollut kukaan niillä mailla milloinkaan nähnyt eikä edes
kuullut sellaisesta kerrottavan, eivät elossa olevat enempää kuin
nekään, jotka olivat jo kuolleet.

Ensimmäisenä astui kentälle ja aitaukseen turnajaisten ohjaaja,

joka tutki paikan ja kulki sen ympäri nähdäkseen, ettei siinä ollut
mitään vilppiä eikä mitään piilotettua esinettä, johon voisi kompastua
ja kaatua. Sitten tulivat molemmat naiset ja asettuivat paikoilleen,
kasvoilla hunnut, jotka ulottuivat heidän silmilleen, vieläpä
rinnoilleenkin. He näyttivät joutuvan melkoisen mielenliikutuksen
valtaan nähdessään Don Quijoten jo olevan taistelutanterella. Vähän
ajan kuluttua ilmaantui tanteren toiselle laidalle monilukuisien
torvensoittajien seuraamana kookas lakeija Tosilos ratsastaen
valtavalla hevosella, jonka alla maa vavahteli. Hänen kypärinsä
silmikko oli suljettu, ja hän oli kokonaan verhottu raskaisiin ja
loistaviin varuksiin, joissa hän tuskin kykeni hievahtamaan. Hevonen
näytti olevan friisiläistä rotua, leveärintainen tumma kimo, ja sen
etu- ja takajalkojen vuohisista riippui jokaisesta parinkymmenen
naulan painoinen karvatukko. Herra herttua oli tarkoin teroittanut
tämän urhean taistelijan mieleen, kuinka hänen piti menetellä
urhoollisen Don Quijote Manchalaisen kanssa, ja hänelle oli
huomautettu, ettei hän missään tapauksessa saanut ritaria surmata,
vaan että hänen piti koettaa välttää ensimmäistä hyökkäystä, jotta ei
joutuisi vaaraan aiheuttaa hänen kuolemaansa, joka oli varma, jos
Tosilos hyökkäisi hänen kimppuunsa täyttä vauhtia. Tosilos ratsasti
taistelutanteren ympäri ja saavuttuaan siihen kohtaan, missä naiset
istuivat, katseli vähän aikaa sitä henkilöä, joka vaati häntä
puolisokseen. Taistelumarsalkka kutsui Don Quijotea, joka oli jo
saapunut tanterelle, ja esitti lakeijan kanssa naisille kysymyksen,
suostuivatko he siihen, että Don Quijote Manchalainen kävisi
puolustamaan heidän oikeuttaan. Naiset vastasivat myöntävästi ja
vakuuttivat pitävänsä kaikkea, mitä hän tulisi asiassa tekemään,
oikeana, hyvänä ja pätevänä. Sillävälin olivat herttua ja herttuatar
sijoittuneet parvekkeelle, mistä voi nähdä taistelutanteren, jota
ympäröi suunnaton väkijoukko haluten katsella tuota hirmuista ja
ennenkuulumatonta ottelua. Taistelijat olivat sopineet, että Don
Quijoten voittaessa hänen vastustajansa täytyisi naida Doña
Rodriguezin tytär ja että hänen hävitessään hänen vastustajansa
pääsisi vapaaksi lupauksesta, jonka vuoksi häntä syytettiin,
tarvitsematta antaa mitään muuta korvausta. Turnajaisten ohjaaja
sijoitti nyt taistelijat sivuttain aurinkoon, kummankin siihen paikkaan,
missä heidän tuli olla. Rummut pärisivät, torvien toitotus täytti ilman,
tanner vapisi jalkojen alla, katselijain sydämet olivat täynnä
levottomuutta, toisten pelätessä ja toisten toivoessa asian onnellista
tai onnetonta päättymistä. Don Quijote sulkeutui vihdoin koko
sydämestään Herramme Jumalan ja neiti Dulcinea Tobosolaisen
suojelukseen ja odotti, että annettaisiin merkki hyökkäykseen. Mutta
lakeijamme oli aivan toisissa ajatuksissa; hän mietti ainoastaan sitä,
minkä tässä kohta mainitsen.

Näyttää siltä, että hänen katsellessaan vihamielistä neitiä tämä

tuntui hänestä ihanimmalta naiselta, mitä hän oli eläessään nähnyt,
ja se pieni sokea poika, jota yleensä ja kaikkialla nimitetään
Amoriksi, ei tahtonut päästää käsistään hänelle nyt tarjoutuvaa
tilaisuutta saada haltuunsa eräs lakeijansielu ja liittää se
voitonmerkkiensä luetteloon; hän siis lähestyi miestä aivan hiljaa,
kenenkään häntä näkemättä, lasketti kahden kyynärän pituisen
nuolen lakeija paran vasempaan kylkeen ja kerrassaan lävisti hänen
sydämensä, ja sen hän voi tehdä kaikessa rauhassa, sillä Amor on
näkymätön ja kulkee ulos ja sisään mistä haluaa, kenenkään
voimatta vaatia häntä tilille teoistaan. Sanon siis, että
hyökkäysmerkkiä annettaessa lakeijamme kerrassaan
hurmaantuneena ajatteli sen naisen kauneutta, jonka oli jo tehnyt
vapautensa valtiattareksi, eikä siis ollenkaan kuunnellut
torventoitotusta, aivan toisin kuin Don Quijote, joka tuskin sen
kuultuaan kävi hyökkäykseen ja syöksyi kohti vihollistaan niin
vinhasti kuin Rocinante suinkin jaksoi juosta; ja nähdessään hänen
syöksyvän päin hänen kelpo aseenkantajansa Sancho huusi
raikuvalla äänellä:

— Jumala sinua johdattakoon, sinä vaeltavien ritarien kerma ja

kukka!
Jumala suokoon sinulle voiton, sillä oikeus on sinun puolellasi!

Vaikka Tosilos näki Don Quijoten hyökkäävän päin, ei hän

hievahtanutkaan paikaltaan, vaan kutsui kovalla äänellä marsalkkaa
ja hänen tultuaan kysymään, mitä hän tahtoi, sanoi hänelle:

— Hyvä herra, eikö tämä taistelu tapahdu sitä varten, että

saataisiin selville, pitääkö minun naida tuo neiti vai ei?

— Epäilemättä — kuului vastaus.

— No niin, — sanoi lakeija — niinä pelkään tunnonvaivoja ja

rasittaisin omaatuntoani kovin, jos lähtisin jatkamaan tätä taistelua;
niinpä sanonkin, että tunnustan itseni voitetuksi ja haluan heti naida
tuon neidin.

Marsalkka oli ihmeissään, kun kuuli, mitä Tosilos sanoi, ja vaikka

hän oli eräs niistä, jotka olivat osallisina koko tässä juonessa, ei hän
osannut vastata mitään. Don Quijote keskeytti hyökkäyksensä
nähdessään, ettei hänen vihollisensa hyökännyt häntä vastaan.
Herttua ei tietänyt, mikä oli syynä siihen, ettei taistelusta tullut sen
enempää, mutta marsalkka meni hänen luokseen ja ilmoitti, mitä
Tosilos oli sanonut, ja siitä herttua kovin hämmästyi ja suuttui.
Sillävälin Tosilos meni sinne, missä Doña Rodriguez istui, ja huusi
kovalla äänellä:

— Armollinen rouva, minä haluan naida tyttärenne enkä tahdo

riidalla ja tappelulla saavuttaa, mitä voin saavuttaa kaikessa
rauhassa ja ilman hengenvaaraa.

Urhoollinen Don Quijote kuuli sen ja lausui:

 — Koska niin on laita, olen vapaa lupauksestani; menkää naimisiin
onneksenne, ja koska Herramme Jumala on hänet teille suonut,
siunatkoon hänet teille pyhä Pietari.

Herttua oli tullut alas linnan pihalle, astui lakeijan luo ja sanoi
hänelle:

— Onko totta, ritari, että tunnustatte itsenne voitetuksi ja että

haluatte mennä naimisiin tämän neidin kanssa omantuntonne
vaatimuksesta?

— On kyllä, armollinen herra — vastasi Tosilos.

— Siinä hän tekeekin aivan oikein, — virkkoi siihen Sancho Panza

— sillä parasta on antaa kissalle, minkä muuten hiiri vie, niin pääsee
siitä vaivasta.

Tosilos yritti irroittaa kypäriänsä ja pyysi, että toiset tulisivat hänen

avukseen, koska hän oli tukehtumaisillaan eikä voinut olla kauempaa
suljettuna ahtaaseen häkkiinsä. Se riisuttiin häneltä tuota pikaa, ja
hänen lakeijankasvonsa paljastuivat kaikkien katseltaviksi. Ne
nähtyään Doña Rodriguez ja hänen tyttärensä huusivat täyttä
kurkkua:

— Tämä on petosta; petostahan tämä on! Oikean sulhasen sijaan

on pantu Tosilos, armollisen herra herttuan lakeija! Jumala ja
kuningas tulkoot avuksi tämmöisessä ilkeydessä, jotta emme sano
konnamaisuudessa!

— Älkää olko huolissanne, armolliset rouvat, — virkkoi Don Quijote

— sillä tämä ei ole ilkeyttä eikä konnamaisuutta, ja jos olisikin, niin
siihen ei ole ollut syynä herttua, vaan minua vainoavat katalat
noidat, jotka, minulle tämän voiton kunniaa suomatta, ovat
muuttaneet sulhasmiehenne kasvot tämän miehen naamaksi, jonka
on väitetty olevan herttuan lakeija. Noudattakaa neuvoani ja menkää
hänen kanssaan naimisiin ollenkaan välittämättä vihollisteni
ilkeydestä, sillä te haluatte aivan varmaan saada juuri hänet
puolisoksi.

Kuullessaan tuon herttua oli vähällä antaa koko kiukkunsa

purkautua nauruksi ja sanoi:

— Seikat, joita herra Don Quijotelle sattuu, ovat niin erinomaisia,

että melkein uskon, ettei tämä minun lakeijani ole minun lakeijani;
mutta käyttäkäämme juonta ja viekkautta: siirtäkäämme häät
kahden viikon päähän, jos niin haluatte, ja pitäkäämme tätä
henkilöä, joka nyt saa meidät epäröimään, niin kauan vangittuna,
sillä voihan sattua, että hän sinä aikana saa takaisin entisen
hahmonsa; noitien karsaus Don Quijotea kohtaan ei näet voine
kestää niin kauan, varsinkaan, kun heillä ei ole mitään sanottavaa
hyötyä tällaisista muodonmuutoksista.

— Voi armollinen herra, — sanoi Sancho — noilla ilkiöillä on aivan

yleisenä tapana muuttaa toiseen muotoon asioita, jotka koskevat
isäntääni. Erään ritarin, jonka hän taannoin voitti ja jonka nimi oli
Peiliritari, he muuttivat kandidaatti Simson Carrascoksi, joka on
kotoisin kylästämme ja oli hyvä ystävämme, ja armollisen neidin
Dulcinea Tobosolaisen ne ovat muuttaneet kömpelöksi
maalaistytöksi, ja siitä syystä minä luulen, että tämä lakeija tulee
kuolemaan ja elämään lakeijana kaiken ikänsä.

Siihen virkkoi Doña Rodriguezin tytär:

 — Olkoon tämä, joka pyytää minua vaimokseen — mistä olen
hänelle kiitollinen — kuka tahansa; minä tahdon mieluummin olla
lakeijan laillinen vaimo kuin jonkun ritarin petetty rakastajatar, vaikka
eihän se, joka minut petti, ollutkaan mikään ritari.

Lopulta nämä kaikki tarinat ja tapahtumat päättyivät siten, että

Tosilos päätettiin pitää tallessa, kunnes nähtäisiin, miten hänen
muodonmuutoksensa kävisi. Kaikki ylistivät huutaen Don Quijotea
voittajaksi, mutta useimmat olivat pahoillaan ja alakuloisina siitä,
etteivät nuo kaksi taistelijaa, joiden ottelua oli niin hartaasti
odotettu, olleet hakanneet toisiaan kappaleiksi, aivan kuin katupojat
ovat pahoillaan, kun heidän odottamansa hirsipuuhun tuomittu ei
tulekaan, koska hänet on armahtanut joko vastapuoli tai oikeus. Väki
lähti tiehensä, herttua ja Don Quijote palasivat linnaan, Tosilos
suljettiin tyrmään, Doña Rodriguez ja hänen tyttärensä olivat
erinomaisen iloisia havaitessaan, että juttu sittenkin tavalla tai
toisella tulisi johtamaan avioliittoon, ja Tosilos toivoi sitä samaa.

Seitsemäskuudetta luku,

jossa kerrotaan, miten Don Quijote sanoi jäähyväiset herttualle ja

mitä hänelle sattui herttuattaren kamarineidin, älykkään ja huiman
Altisidoran kanssa.

Don Quijotesta tuntui jo soveliaalta luopua linnassa viettämästään

joutilaasta elämästä, sillä hän kuvitteli, että hänen persoonaansa
kovin kaivattiin, hänen salliessaan pidättää itseään eristettynä ja
joutilaana ja ottamassa osaa niihin lukemattomiin pitoihin ja
huveihin, joita herttua ja herttuatar järjestivät hänelle, vaeltavalle
ritarille, ja hänestä tuntui kuin hän joutuisi tekemään taivaalle
ankaraa tiliä tästä joutilaisuudesta. Niin hän eräänä päivänä pyysi
herttualta ja herttuattarelta lupaa lähteä pois. He suostuivat hänen
pyyntöönsä samalla vakuuttaen, että hänen lähtönsä kovin pahoitti
heidän mieltään. Herttuatar antoi Sancho Panzalle tämän vaimon
kirjoittamat kirjeet, Sancho kuunteli niitä itkeä tillittäen ja lausui:

— Kuka olisi osannut ajatella, että semmoiset suuret toiveet kuin

ne, joita tieto minun käskynhaltiana-olostani sytytti eukkoni Teresa
Panzan poveen, sammuisivat siihen, että minä nyt palaan ottamaan
osaa isäntäni Don Quijoten surkeihin seikkailuihin? Olen kumminkin
iloinen havaitessani, että Teresani käyttäytyi niinkuin hänen tuli ja
sopi, koska hän lähetti tammenterhoja herttuattarelle; jollei hän olisi
niitä lähettänyt, olisin ollut siitä pahoillani, ja Teresa olisi osoittanut
kiittämättömyyttä. Lohdutuksenani on, että tätä lahjaa ei mitenkään
voida nimittää lahjuksiksi, sillä minä olin jo käskynhaltiana, kun hän
sen lähetti, ja on oikein ja kohtuullista, että ne, jotka saavat ottaa
vastaan jonkin hyvän työn, osoittavat kiitollisuuttaan, vaikkapa
vähäpätöisessäkin muodossa. Paljaanahan minä
käskynhaltianvirkaan rupesin ja paljaana minä siitä lähden, niin että
voin sanoa hyvällä omallatunnolla, mikä ei olekaan mikään
pikkuasia: »Alastonna minä synnyin ja alaston olen, ei ole tullut
häviötä enempää kuin voittoakaan.»

Näin puhui Sancho itsekseen lähtöpäivänä, ja Don Quijote, joka oli

edellisenä iltana sanonut jäähyväiset herttualle ja herttuattarelle,
ilmaantui aamulla varuksissaan linnanpihalle. Häntä katseli
parvekkeelta koko linnanväki, ja herttua ja herttuatarkin tulivat ulos
häntä näkemään. Sancho istui harmonsa selässä haarapusseineen,
matkalaukkuineen ja eväineen erinomaisen tyytyväisenä, sillä
herttuan hovimestari, hän, joka oli ollut Trifaldina, oli antanut hänelle
pienen kukkaron, jossa oli kaksisataa kultadukaattia
matkakustannuksia varten, ja tätä Don Quijote ei vielä tietänyt. Kun
siis kaikki, kuten sanottu, parhaillaan häntä katselivat, koroitti
herttuattaren muitten kamarirouvien ja kamarineitien keskeltä, jotka
olivat kerääntyneet lähtöä katselemaan, huima ja älykäs Altisidora
äänensä lausuen murheellisesti:

Oi kuule, ritari häijy, pidätä hiukkasen, älä kannusta

kaakkias juoksuun noin hurjasti peläten.

Kas, ethän käärmettä julmaa

sä pakene, uskoton,
ei lammaskaan sua vainoo,
— vain karitsa pieni se on.

Sinä hurmasit neidon kauniin — ei yhtään vertaista tään

Diana vuorilla nähnyt, ei Venus metsissään.

Mene hornan kuiluun, saattonas Barrabas, sinä julma

Bireno[47] ja karkaava Aeneas.

Ah hirviö, terävin kynsin sinä kannat mun sydäntäin, joka

antaunut on sulle, sun katseestas värähtäin.

Viet myssyä kolme ja sukkain

monikirjavat nauhat pois
sinä polvista, hohtoa joitten
ei marmori voittaa vois.

Kakstuhatta huokausta niin tulista myöskin sait, ett' ois ne

polttaa voineet kakstuhatta Troiaa kait.
 Mene hornan kuiluun, saattonas Barrabas, sinä julma
Bireno ja karkaava Aeneas.

Asemiehesi Sanchon mieli niin kovaksi paatukoon, ett' iäksi

Dulcinea jää lumottuun olentoon.

Sun rikostes rangaistuksen

niin kärsiä saakoon hän,
kuin vanhurskasten nähdään
vuoks syntisten kärsivän.

Sinun hienot seikkailuretkes lopun kurjimman saakohon,

unennäöksi jääköön riemus, nimes olkoon: Uskoton.

Mene hornan kuiluun, saattonas Barrabas, sinä julma

Bireno ja karkaava Aeneas.

Nimes olkoon mainetta vailla

Granadasta Lojaan, niin
Sevillasta myös Marchenaan
ja Lontoosta Englantiin.

Ja neljän kuninkaan kirjaa

jos joskus sä tutkinet,
sua ässä ja kuningas karttaa
ja valttia löydä et.

Kun liikavarpaitas leikkaat,

veri varpaasta vierähtää,
kun sinulta hampaita viedään,
niin juuret suuhusi jää.
 Mene hornan kuiluun, saattonas Barrabas, sinä julma
Bireno ja karkaava Aeneas.

Murheellisen Altisidoran tällä tavalla valittaessa tuskaansa Don

Quijote katseli häntä koko ajan; sitten hän kääntyi sanaakaan
vastaamatta Sanchon puoleen ja sanoi hänelle:

— Esivanhempiesi autuuden nimessä, rakas Sancho, minä

vannotan sinua tunnustamaan minulle totuuden. Sano minulle, onko
sinulla kukaties ne kolme myssyä ja ne sukkanauhat, joista tuo
rakastunut neiti puhuu?

Siihen vastasi Sancho:

— Ne kolme myssyä minulla kyllä on, mutta sukkanauhoista ei

aavistustakaan.

Herttuatar hämmästyi Altisidoran julkeutta; vaikka hän piti

kamarineitiänsä huimana, veitikkamaisena ja hillittömänä, ei hän
kumminkaan olisi uskonut, että tyttö rohkenisi olla näin julkea, ja
hänen hämmästyksensä oli sitä suurempi, kun hän ei ollut osannut
tätä pilaa odottaa. Herttua halusi jatkaa leikkiä ja sanoi:

— Minusta ei näytä oikealta, herra ritari, että te, nautittuanne

tässä linnassani osaksenne tullutta hyvää kohtelua, olette rohjennut
ottaa mukaanne ainakin kolme myssyä ja mahdollisesti vielä
kamarineitini sukkanauhat. Tämä osoittaa huonoa sydäntä; se on
teko, joka huonosti sopii teidän maineeseenne. Antakaa hänelle
sukkanauhat takaisin; jollette niin tee, haastan teidät taistelemaan
elämästä ja kuolemasta, ollenkaan pelkäämättä, että konnamaiset
noidat muuttavat minut toiseen hahmoon tai vaihtavat kasvoni,
niinkuin ovat vaihtaneet lakeijani kasvot, joka kävi kanssanne
kaksintaisteluun.

— Jumala varjelkoon — vastasi Don Quijote minua paljastamasta

miekkaani teidän kaikkein korkeinta persoonaanne vastaan, jolta
olen saanut niin paljon suosionosoituksia. Myssyt minä annan
takaisin, koska Sancho sanoo, että ne hänellä on, mutta
sukkanauhoja minun on mahdoton palauttaa, sillä niitä en ole saanut
minä enempää kuin hänkään, ja jos tämä teidän kamarineitinne
suvaitsee tutkia piilopaikkojaan, niin hän varmasti ne löytää. Minä,
armollinen herra herttua, en ole koskaan ollut varas enkä aio siksi
tulla eläessäni, jollei Jumala minua kokonaan hylkää. Tämä
kamarineiti puhuu, kuten hän itse sanoo, rakastuneena, mihin minä
en ole syypää, ja niinmuodoin minun ei tarvitse anoa mitään
anteeksi, ei häneltä eikä teidän ylhäisyydeltänne, jota hartaasti
pyydän ajattelemaan itsestäni paremmin ja jälleen antamaan minulle
luvan lähteä matkaan.

— Jumala suokoon, että matkanne on onnellinen, herra Don

Quijote, — sanoi herttuatar — ja että saamme aina kuulla hyviä
uutisia urotöistänne. Ja lähtekää nyt Jumalan nimeen, sillä mitä
kauemmin viivyttelette, sitä enemmän kiihdätte tulta näiden teitä
katselevien neitojen povissa; mutta minä tulen rankaisemaan
kamarineitiäni, niin ettei hän tästä lähtien käyttäydy sopimattomasti,
ei katseissaan eikä puheissaan.

— Minä pyydän sinua kuulemaan vielä yhden ainoan sanan, oi

urhoollinen Don Quijote, — sanoi nyt Altisidora — ja se on tämä:
minä pyydän sinulta anteeksi, että syytin sinua sukkanauhojen
varastamisesta, sillä Jumalan ja oman sieluni nimessä, minullahan on
ne ylläni, ja minä olen ollut yhtä hajamielinen kuin se, joka etsi aasia
sillä ratsastaessaan.

— Enkö sitä sanonut? — virkkoi Sancho. — Minä se olenkin oikea

poika salantajaksi! Jos minua olisi haluttanut niin tehdä, niin totisesti
minulla olisi ollut siihen mainio tilaisuus ollessani käskynhaltiana.

Don Quijote taivutti päätään ja kumarsi herttualle ja herttuattarelle

ja kaikille läsnäolijoille; sitten hän käänsi Rocinanten, Sancho seurasi
häntä harmollaan, ja niin hän lähti pois linnasta suunnaten kulkunsa
kohti Zaragozaa.

Kahdeksaskuudetta luku,

jossa kerrotaan, kuinka Don Quijotelle sateli seikkailuja niin paljon,

että toinen oli toisen tiellä.

Päästyään avoimelle kentälle, missä Altisidoran lemmentouhu ei

häntä vaivannut eikä rasittanut, Don Quijote tunsi olevansa oikein
elementissään, hänen elämänvoimansa virkistyivät jälleen jatkamaan
ritarillista tehtävää, ja hän kääntyi sanomaan Sancholle:

— Vapaus, hyvä Sancho, on kalleimpia lahjoja, mitä taivas on

ihmisille suonut; sille eivät vedä vertoja ne aarteet, joita maa
sisäänsä kätkee ja meri helmaansa salaa; vapauden samoinkuin
kunnian tähden sopii ja tuleekin uskaltaa henkensä; vankeus
sitävastoin on suurin onnettomuus, mikä voi ihmisiä kohdata. Sanon
tämän, Sancho, siksi, että olet varmaan havainnut, millaista
hekumallista ja yltäkylläistä elämää olemme viettäneet linnassa,
josta nyt lähdemme. Mutta sittenkin minusta tuntui keskellä noita
ylellisiä pitoja ja jäähdytettyjä juomia, että olin kuin nälkäänäkevä,
koska en nauttinut niitä niin vapaasti kuin olisin nauttinut, jos kaikki
olisi ollut omaani; velvollisuus korvata hyviä tekoja ja
suosionosoituksia, joita on osakseen saanut, on näet kahle, joka
estää sielua vapaasti liikkumasta. Onnellinen se, jolle taivas on
antanut leivänkannikan hänen tarvitsematta siitä kiittää ketään
muuta kuin taivasta itseään!

— Huolimatta kaikesta, mitä teidän armonne nyt sanoi, ‒ virkkoi

Sancho — on väärin, jollemme ole puolestamme kiitollisia niistä
kahdestasadasta dukaatista, jotka minulle antoi kukkaroineen
päivineen herttuan hovimestari ja joita nyt kannan povellani kuin
sydämen laastarina ja vahvistavana lääkkeenä kaiken sen varalta,
mitä voi sattua; me näet emme suinkaan aina löydä linnoja, missä
meitä kestitään, vaan voimme kenties osua majapaikkoihin, missä
meitä piestään.

Näissä ja muissa samanlaisissa keskusteluissa molemmat vaeltajat,

ritari ja aseenkantaja, liikkuivat eteenpäin. Kuljettuaan hiukan toista
peninkulmaa he näkivät eräällä viheriällä niityllä ruohikossa noin
tusinan miehiä, jotka olivat talonpoikaispuvuissa ja istuivat
nuttujensa päällä aterioimassa. Heillä oli vierellään eräänlaisia
valkoisia lakanoita, joilla he olivat jotakin peittäneet; lakanat olivat
maasta koholla ja erillään toisistaan. Don Quijote lähestyi
aterioitsevia, tervehti heitä ensin kohteliaasti ja kysyi sitten, mitä oli
noitten liinojen alla. Eräs miehistä vastasi:

— Hyvä herra, näiden peitteitten alla on muutamia veistokuvia,

jotka tullaan liittämään kylämme kirkossa rakenteilla olevaan
alttariin; me kuljetamme niitä peitettyinä, jotta ne eivät menetä
kiiltoaan, ja kannamme niitä olkapäillämme, jotta ne eivät säry.

— Jos suvaitsette, — vastasi Don Quijote — haluaisin mielelläni ne

nähdä, sillä kuvat, joita kuljetetaan niin varovasti, ovat varmaan
oivallisia.

— Ovatpa tietenkin! — vastasi mies. — Osoittaahan sen jo niiden

hinta, sillä niiden joukossa ei totisesti ole yhtäkään, joka ei maksa
kuudettakymmentä dukaattia ja jos teidän armonne haluaa nähdä,
että niin on laita, niin odottakaa vähän, saatte nähdä sen omin
silmin.

Mies nousi aterialtaan ja meni ottamaan pois peiton ensimmäisen

kuvan päältä, joka esitti ratsastavaa Pyhää Yrjänää. Ratsun jaloissa
kiemurteli louhikäärme, ja pyhä Yrjänä oli syöksemässä sen kitaan
peistään niin tuimasti kuin ainakin häntä esittävissä kuvissa. Kuva
hehkui kuin sula kulta, kuten sanotaan. Sen nähdessään Don Quijote
sanoi:

— Tämä oli eräs kaikkein parhaita vaeltavia ritareita taivaallisessa

sotajoukossa; hänen nimensä oli pyhä Yrjänä, ja hän oli sitäpaitsi
neitojen suojelija. Katsotaanpa tätä toista.

Mies otti peitteen pois, ja näkyviin tuli ratsastava pyhä Martti, joka
oli antamassa viittansa toista puolta köyhälle. Tuskin sen nähtyään
Don Quijote virkkoi:

— Tämäkin ritari kuului kristittyihin seikkailijoihin, ja minä uskon,

että hän oli vielä anteliaampi kuin urhoollinen, kuten voit nähdä,
Sancho, siitä, että hän antaa puolet viittaansa köyhälle, ja tämä
tapahtuu varmaan talviseen aikaan; jollei olisi niin laita, hän
varmaan antaisi koko viitan, niin armelias hän oli.

— Ei suinkaan asia niin ollut, — sanoi Sancho vaan hän varmaan

noudatti sananlaskua, joka sanoo, että kohtuus hyvä kaikessa,
makkarassakin.

Don Quijote nauroi ja pyysi ottamaan pois seuraavan peitteen,

jonka alta tuli näkyviin Espanjan Suojeluspyhimys. Hän oli ratsun
selässä, kädessä verinen miekka, hän ajoi kumoon maureja syöksyen
heidän päittensä ylitse, ja hänet nähdessään Don Quijote lausui:

— Tämä on oikea ritari Kristuksen sotajoukoista: hänen nimensä

on pyhä Jaakko Mauriensurma, hän on kaikkein urhoollisimpia
pyhimyksiä ja ritareita, mitä on ollut maailmassa ja nyt on taivaassa.

Sitten otettiin jälleen pois peite, ja sen alta tuli näkyviin pyhä
Paavali putoamassa ratsultaan, kaikkine yksityisseikkoineen, joita
yleensä kuvataan hänen kääntymistään esittäviin alttaritauluihin.
Nähdessään hänet niin ilmielävänä, että olisi luullut Kristuksen
todella hänelle puhuvan ja Paavalin vastaavan, Don Quijote sanoi:

— Tämä oli kaikkein suurin vihollinen, mitä Herramme Jumalan

kirkolla oli hänen aikanaan, ja kaikkein voimallisin puolustaja, mitä
sillä tulee milloinkaan olemaan; hän oli eläessään vaeltava ritari ja
pysyi pyhänä taistelijana hamaan kuolemaan saakka,
uupumattomana työmiehenä Herran viinamäessä, kansojen
opettajana, joka oli saanut oppinsa taivaasta,[48] missä hänen
mestarinaan ja opettajanaan oli itse Jeesus Kristus.

Useampia kuvia ei ollut; siksi Don Quijote käski ne jälleen peittää

ja sanoi niiden kuljettajille:
 — Olen katsonut hyväksi enteeksi, rakkaat veljet, että olen
nähnyt, mitä olen nähnyt, sillä nämät pyhät miehet harjoittivat
samaa tointa, jota minä harjoitan, nimittäin asetointa, vaikka minun
ja heidän kesken on se ero, että he olivat pyhimyksiä ja taistelivat
taivaallisella tavalla, minä sitävastoin olen syntinen ihminen ja
taistelen inhimillisellä tavalla. He valloittivat taivaan väkisin, sillä
taivaan valtakuntaan voidaan hyökätä,[49] minä taas en toistaiseksi
tiedä, mitä voin valloittaa suurellakaan vaivalla; mutta jos
valtiattareni Dulcinea Tobosolainen sattuisi sentään vapautumaan
vaikeuksista, joiden alaisena on, niin onneni olisi parempi, mieleni
pääsisi tasapainoon, ja minä voisin ohjata askeleni paremmalle tielle
kuin se, jota nyt vaellan.

— Jumala sen kuulkoon, ja piru olkoon kuuro — virkkoi siihen

Sancho.

Miehet ihmettelivät sekä Don Quijoten ulkomuotoa että hänen

puhettaan eivätkä ymmärtäneet puoltakaan siitä, mitä hän tarkoitti.
He lopettivat ateriansa, nostivat kuvat olkapäilleen, sanoivat hyvästi
Don Quijotelle ja lähtivät jatkamaan matkaansa.

Sanchosta tuntui jälleen kuin ei hän olisi milloinkaan herraansa

oikein tuntenut, hän ihmetteli, mitä kaikkea tämä tiesi, ja hänestä
näytti, ettei maailmassa ollut yhtään historiaa eikä tapahtumaa, jota
hän ei tuntenut kuin viittä sormeaan ja säilyttänyt uskollisesti
muistissaan. Sancho sanoi:

— Totisesti, armollinen herra isäntäni, jos sitä, mitä meille tänään

on tapahtunut, sopii nimittää seikkailuksi, niin se on ollut kaikkein
lempeimpiä ja suloisimpia, mitä meille on koko vaelluksemme
kestäessä sattunut: me olemme selviytyneet siitä joutumatta
piestyiksi ja ollenkaan pelästymättä, emme ole paljastaneet
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

textbookfull.com