Download the Full Version of ebook for Fast Typing at ebookmass.

com

Principles of Data Fabric: Become a data-driven

organization by implementing Data Fabric solutions
efficiently Mezzetta

https://ebookmass.com/product/principles-of-data-fabric-
become-a-data-driven-organization-by-implementing-data-
fabric-solutions-efficiently-mezzetta/

OR CLICK BUTTON

DOWNLOAD NOW

Download More ebook Instantly Today - Get Yours Now at ebookmass.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Data Fabric and Data Mesh Approaches with AI 1st Edition

Eberhard Hechler

https://ebookmass.com/product/data-fabric-and-data-mesh-approaches-
with-ai-1st-edition-eberhard-hechler/

ebookmass.com

Data-driven Solutions to Transportation Problems Yinhai

Wang

https://ebookmass.com/product/data-driven-solutions-to-transportation-
problems-yinhai-wang/

ebookmass.com

Principles of Data Science Sinan Ozdemir

https://ebookmass.com/product/principles-of-data-science-sinan-
ozdemir/

ebookmass.com

Data Driven: Harnessing Data and AI to Reinvent Customer

Engagement 1st Edition Tom Chavez

https://ebookmass.com/product/data-driven-harnessing-data-and-ai-to-
reinvent-customer-engagement-1st-edition-tom-chavez/

ebookmass.com
Data Universe: Organizational Insights with Python:
Embracing Data Driven Decision Making Van Der Post

https://ebookmass.com/product/data-universe-organizational-insights-
with-python-embracing-data-driven-decision-making-van-der-post/

ebookmass.com

Python for Finance: Mastering Data-Driven Finance 2nd

Edition

https://ebookmass.com/product/python-for-finance-mastering-data-
driven-finance-2nd-edition/

ebookmass.com

Data-Driven SEO with Python: Solve SEO Challenges with

Data Science Using Python 1st Edition Andreas Voniatis

https://ebookmass.com/product/data-driven-seo-with-python-solve-seo-
challenges-with-data-science-using-python-1st-edition-andreas-
voniatis/
ebookmass.com

Intelligent Data Analysis: From Data Gathering to Data

Comprehension Deepak Gupta

https://ebookmass.com/product/intelligent-data-analysis-from-data-
gathering-to-data-comprehension-deepak-gupta/

ebookmass.com

Modern Data Architecture on Azure: Design Data-centric

Solutions on Microsoft Azure 1st Edition Sagar Lad

https://ebookmass.com/product/modern-data-architecture-on-azure-
design-data-centric-solutions-on-microsoft-azure-1st-edition-sagar-
lad/
ebookmass.com
Principles of Data Fabric

Become a data-driven organization by implementing Data

Fabric solutions efficiently

Sonia Mezzetta

BIRMINGHAM—MUMBAI
Principles of Data Fabric
Copyright © 2023 Packt Publishing
All rights reserved. No part of this book may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted
in any form or by any means, without the prior written permission of the publisher, except in the case
of brief quotations embedded in critical articles or reviews.
Every effort has been made in the preparation of this book to ensure the accuracy of the information
presented. However, the information contained in this book is sold without warranty, either express
or implied. Neither the author, nor Packt Publishing or its dealers and distributors, will be held liable
for any damages caused or alleged to have been caused directly or indirectly by this book.
Packt Publishing has endeavored to provide trademark information about all of the companies and
products mentioned in this book by the appropriate use of capitals. However, Packt Publishing cannot
guarantee the accuracy of this information.

Publishing Product Manager: Heramb Bhavsar

Content Development Editor: Manikandan Kurup
Technical Editor: Kavyashree K S
Copy Editor: Safis Editing
Project Coordinator: Farheen Fathima
Proofreader: Safis Editing
Indexer: Pratik Shirodkar
Production Designer: Prashant Ghare
Marketing Coordinators: Nivedita Singh

First published: April 2023

Production reference: 1310323

Published by Packt Publishing Ltd.

Livery Place
35 Livery Street
Birmingham
B3 2PB, UK.

ISBN 978-1-80461-522-5
www.packtpub.com
To my daughter, Melania; you are and will always be my forever inspiration in everything I do. You
are my hero. I know it wasn’t easy at times not having my undivided attention, so thank you for your
patience while I wrote this book.

To Mike, thank you for your love and significant support throughout this journey. I couldn’t have done
this without your help.

To my parents and sisters, thank you for always being there for me and for rooting me on. Family is
everything.

To my loving pets at home, Cody and Stella, and to those pets no longer with us, Bella and Lobo. I
miss you both dearly.

– Sonia Mezzetta
 Contributors

About the author

Sonia Mezzetta is a senior certified IBM architect working as a Data Fabric program director. She
has an eye for detail and enjoys problem-solving data pain points. She started her data management
career at IBM as a data architect. She is an expert in Data Fabric, DataOps, Data Governance, and
Data Analytics. With over 20 years of experience, she has designed and architected several enterprise
data solutions. She has authored numerous data management white papers and has a master’s and
bachelor’s degree in computer science. Sonia is originally from New York City and currently resides
in the area of Westchester County, New York.
About the reviewers
Lena Woolf is an experienced senior technical staff member of IBM Watson Knowledge Catalog,
Data, and AI. Over the course of her IBM career, Lena has made sustained technical contributions to
IBM software products and has been recognized as a deep technical expert and thought leader in the
fields of information management and governance. Lena regularly speaks at professional conferences.
As an inventor, she has contributed to many patents and constantly pushes the boundaries of what’s
possible with IBM technology. Lena is passionate about providing a gender-inclusive workspace where
everyone can collaborate to drive innovation and business growth.

Jo Ramos is a distinguished engineer and the Director and Chief Solutions Architect for Data Fabric
at IBM Expert Labs. Jo leads the technology and platform architecture team to support clients on their
data modernization and transformation journey to accelerate the adoption of data and AI enterprise
capabilities. Jo has extensive experience working as a technologist and thought leader across multiple
industries, designing innovative data and analytics solutions for enterprises. His specialties includes Data
Fabric, Data Mesh, DataOps, Data Governance, Data Integration, Big Data, Data Science and Analytics.

Rosalind Radcliffe is an IBM Fellow and CIO DevSecOps CTO. Rosalind is responsible for driving
DevSecOps and application modernization transformation for the IBM CIO office with the goal of
making the office the showcase for hybrid cloud. In this role, she works with the CIO office and partners
on research and development to drive the adoption of common practices and tools. Ultimately, this
effort will transform, standardize, and automate the processes, tools, and methodologies used to make
IBM the most secure, agile, efficient, and automated hybrid cloud engineering organization. In her prior
role, she was responsible for bringing open modern toolchains to the z/OS platform and working with
clients on their DevOps transformation. She is a frequent speaker at conferences, a master inventor, a
member of the IBM Academy of Technology, and the author of Enterprise Bug Busting.
 Table of Contents
Preface xiii

Part 1: The Building Blocks

1
Introducing Data Fabric 3
What is Data Fabric? 3 Data Fabric principles 9
What Data Fabric is 4 The four Vs 10
What Data Fabric is not 5 Data Governance 10
Knowledge layer 13
Why is Data Fabric important? 5 Data Integration 15
Drawbacks of centralized data Self-Service16
management6
Decentralized data management 7 Operational Data Governance
Building Data Fabric architecture 8 models16
Summary17
Data Fabric building blocks 8

2
Show Me the Business Value 19
Digital transformation 19 Trusting your decisions with governed
data23
Data monetization 20
Creating a unified view of your data
Revenue20
with intelligent Data Integration 26
Cost savings 21
Gaining a competitive advantage with
Data Fabric’s value proposition 22 Self-Service26
viii Table of Contents

Data Fabric for large, medium, Small and medium-sized businesses 27

and small enterprises 27
Summary28
Large enterprise organizations 27

Part 2: Complementary Data Management

Approaches and Strategies
3
Choosing between Data Fabric and Data Mesh 31
Introducing Data Mesh 32 Data Fabric and Data Mesh’s
Domain ownership 32 friendship41
Data as a product 33 How Data Fabric supports a federated-
Self-Serve data platform 33 based organization 42
Federated computational governance 33 How Data Fabric manages data as a
product42
Comparing Data Fabric and Self-Service data platform via a Data
Data Mesh 33 Fabric and Data Mesh architecture 42
Objectives34 Federated computational governance
with Data Fabric 43

Summary43

4
Introducing DataOps 45
What is DataOps? 45 Data Fabric with DataOps 57
DataOps’ principles 46 Develop58
The evolution of DataOps 47 Orchestrate58
DataOps’ dimensions 49 Test58
MLOps and AIOps depend on DataOps 52 Deploy59
Monitor59
DataOps’ value 53
From traditional Data Quality to data Summary59
observability54
 Table of Contents ix

5
Building a Data Strategy 61
Why create a data strategy? 61 Creating a data strategy document 67
A data maturity framework 62
Data strategy implementation 68
A data maturity assessment 64
Summary70
Creating a data strategy 65
Topics in a data strategy document 66

Part 3: Designing and Realizing Data Fabric

Architecture
6
Designing a Data Fabric Architecture 73
Introduction to enterprise Data Fabric architecture layers 82
architecture73 Data Governance 83
Types of enterprise architecture 75 Data Integration 84
Self-Service84
Data Fabric principles 78
Data Fabric architecture principles 79 Summary85

7
Designing Data Governance 87
Data Governance architecture 87 Operational models 99
Metadata-driven architecture 88
The Data Fabric’s governance
EDA89
applied99
Metadata as a service 90 The Create phase 100
Metadata collection 90 The Ingest phase 102
Metadata integration 92 The Integrate phase 103
Metadata-based events 96 The Consume phase 104
The Archive and Destroy phase 105
The Data Governance layer 97
Active metadata 97 Summary105
Life cycle governance 98
x Table of Contents

8
Designing Data Integration and Self-Service 107
DataOps-based architecture 108 Phase 1 – Create phase in the Data
Integration layer 114
Data Integration layer 109
Phases 2 and 3 – Ingest and Integrate
Data management 109
phases in the Data Integration layer 115
Development workflow 111
Phase 4 – Consume phase in the
Self-Service layer 111 Self-Service layer 118
Phase 5 – Archive and Destroy phase  119
Data democratization 112
Data consumption 113 Data Fabric reference
architecture120
Data journey in a Data Fabric
architecture113 Data Fabric architecture highlights 120

Summary122

9
Realizing a Data Fabric Technical Architecture 123
Technical Data Fabric Data Mesh multi-plane
architecture124 requirements132
Data Fabric tools 124 Multi-plane architecture 132
Vendor and open source tools 129 Data Mesh assumptions 135

Use cases 130 Data Fabric with Data Mesh

Distributed data management and reference architecture 136
sharing via Data Mesh 130 Reference architecture explained 137
Regulatory compliance 131 Federated operational model 139

Summary141

10
Industry Best Practices 143
Top 16 best practices 143 Best practice 3 146
Data strategy best practices 144 Best practice 4 146

Best practice 1 144 Data architecture best practices147

Best practice 2 145
Best practice 5 147
 Table of Contents xi

Best practice 6 147 Best practice 11 152

Best practice 7 148 Best practice 12 153
Best practice 8 149
Best practice 9 150
Data Governance best practices153
Best practice 13 153
Data Integration and Best practice 14 154
Self-Service best practices 151 Best practice 15 155
Best practice 10 151
Summary156
Index 157
Other Books You May Enjoy 166
 Preface
Data constitutes facts, statistics, and information based on real-world entities and events. The word
fabric represents a body of material with texture and structure, such as silk cloth. These two keywords,
Data Fabric, create a representation of disparate data that has been connected by a data architecture
driven by governance, active metadata, automated data integration, and self-service. In today’s big
data era, there are many complexities faced by enterprises looking to become data driven. Many of
these issues, such as data silos, agility, lack of collaboration between business and IT, high maintenance
costs, data breach, and data integrity, revolve around the large volume and velocity of proliferated
data. Data Fabric is a mature, composable data architecture that faces these complexities head-on to
enable the management of data at a high scale with established business value.
I wrote this book to introduce a slightly different perspective on the definition of Data Fabric architecture.
The view I offer is flexible and use case agnostic and supports diverse data management styles,
operational models, and technologies. I describe Data Fabric architecture as taking a people, process,
and technology approach that can be applied in a complementary manner with other trending data
management frameworks, such as Data Mesh and DataOps. The main theme of this book is to provide
a guide to the design of Data Fabric architecture, explain the foundational role of Data Governance,
and provide an understanding of how Data Fabric architecture achieves automated Data Integration
and Self-Service. The technique I use is by describing “a day in the life of data” as it steps through the
phases of its life cycle: create, ingest, integrate, consume, archive, and destroy. I talk about how each
layer in Data Fabric architecture executes in a high-performing and thorough manner to address
today’s big data complexities. I provide a set of guidelines, architecture principles, best practices,
and key concepts to enable the design and implementation of a successful Data Fabric architecture.
The perspective I offer is based on decades of experience in the areas of Enterprise Architecture, Data
Architecture, Data Governance, and Product Management. I remember when I started my career in
Data Governance, I faced many challenges convincing others of the business value that successful data
management with Data Governance achieves. I saw what many others failed to see at that time, and
that was when I knew data was my passion! Since then, I’ve broadened and increased my knowledge
and experience. I have learned from brilliant thought leaders at IBM and a diverse set of clients. All
these experiences have shaped the frame of reference in this book.
As technologists, we are very passionate about our points of view, ideas, and perspectives. This is my
point of view on what a Data Fabric architecture design represents, which aims to achieve significant
business value while addressing the complexities enterprises face today.
xiv Preface

Note
The views expressed in the book belong to the author and do not necessarily represent the
opinions or views of their employer, IBM.

Who this book is for

This book is for an organization looking to venture on a digital transformation journey, or an existing
data-driven organization looking to mature further in their data journey. It is intended for a diverse
set of roles, both business and technical, with a vested interest in strategic, automated, and modern
data management, including the following:

• Executive leaders such as chief data officers, chief technology officers, chief information officers,
and data leaders prioritizing strategic investments to execute an enterprise data strategy
• Enterprise architects, data architects, Data Governance roles such as data security, data privacy
roles, and technical leaders tasked with designing and implementing a mature and governed
Self-Service data platform
• Business analysts and data scientists looking to understand their role as data producers or data
consumers in a Self-Service ecosystem leveraging Data Fabric architecture
• Developers such as data engineers, software engineers, and business intelligence developers
looking to comprehend Data Fabric architecture to learn how it achieves the rapid development
of governed, trusted data

What this book covers

Chapter 1, Introducing Data Fabric, presents an introduction to the definition of Data Fabric architecture.
It offers a position on what Data Fabric is and what it isn’t. Key characteristics and architectural principles
are explained. Essential concepts and terminology are defined. The business value statement of Data
Fabric architecture is discussed and the core building blocks that make up its design are established.
Chapter 2, Show Me the Business Value, is a chapter focused on providing a business point of view
on the benefits of Data Fabric architecture. It establishes the business value the architecture offers by
explaining how the building blocks that make up a Data Fabric design address pain points faced by
enterprises today. Data Fabric architecture takes a strategic and multi-faceted approach to achieve data
monetization. Real-life examples have been positioned on the impact of not having the right level of
focus provided by each of Data Fabric’s building blocks. Finally, a perspective is offered on how Data
Fabric architecture can be leveraged by large, medium-sized, and small organizations.
Chapter 3, Choosing between Data Fabric and Data Mesh, provides an overview of the key principles
of Data Mesh architecture. Both Data Fabric and Data Mesh are discussed, including where they share
similar objectives and where they take different but complementary approaches. Both architectures
represent sophisticated designs focused on data trust and enable the high-scale sharing of quality data.
Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents
 Väitetään naisten viipyvän pukeutumishommissa kauan. Jos
kaksikymmentä minuuttia on kauan, niin väite on tosi. Sen viivyin,
mutta sinä aikana kiilloitin kyntenikin.

»Oo, kuinka hieno sinä olet!» ilmoitti Rauha ja pysähtyi

kynnykselle.

»Älä herran tähden sano 'hieno'! Olen kuullut sitä kolmen

neljännestunnin aikana nalkutettavan ainakin sata kertaa. Se
tympäisee jo!»

»Kuten tahdot», myöntyi herttainen sielu. »Kaunis ainakin olet.»

»Tarkoitat tietenkin pukuani?» Haluaisinpa muuten tietää, mitä

Latomeren juorukellot ovat puvustani sanoneet. Mauttomaksi sitä ei
ainakaan liene voitu nimittää.

»Kyllähän pukukin on kaunis. Olet kuin toisesta maailmasta.

Oudoksun sinua. En taida uskaltaa lähteä lainkaan.

Saan tietenkin istua yksin nurkassa koko illan.»

»Me lähdemme molemmat tai olemme molemmat kotona.

Etkä sinä nurkkaan joudu yksin. Ole huoletta! Mars matkaan!

Mennään katsomaan, millaista siellä oikein on!»

*****

HIENO VIERAILU.

(Kolmas »historiallinen» tapaus melodraaman muodossa.)

 Apteekin ovikello kilisi. Viimeiset vieraat saapuivat. Palvelijatar
auttoi takit naulaan ja luikkasi isäntäväelle tuloilmoituksen.

»Onpa täällä väkeä!» kuiskasi Rauha katsellen päällysvaatteiden

paljoutta.

»Näkyy olevan», kuiskasin vastaan.

Pari sekuntia myöhemmin jouduimme isäntäväen silmien eteen.

Apteekkarin kieli lauloi kuin aisakello alamäessä. Vanha, isällinen
ukko, joka varmasti kuuluu tohvelisankarien uljaaseen kaartiin.

Rouvan näin ensimmäisen kerran. Komea hän on. Aivan

keisarinnamaisesti liikehtien hän toivotti meidät tervetulleiksi sekä
muutamalla ankaralla silmäyksellä lopetti aviopuolisonsa vilkkaan
pakinan. Näytti olevan äitipuoleni sukulaissielu. On itsestään selvää,
etten havaintoni johdosta tuntenut minkäänlaisia sympaattisia
tunteita emäntää kohtaan.

Mutta eipä siinä ollut paljon aikaa huomioida isäntäväkeä, sillä

koko Latomeren hienosto oli avannut silmänsä selkoselälleen ja
tuijotteli meitä kuin lehmä uutta konttia. Se ei tuntunut minusta oikein
hyvältä eikä hienolta.

Jouduimme istumaan tuuhean palmun varjoon. Ympäristömme

kuulosti olevan hienointa kermaa, sillä se puhui »fiinimpää» kieltäkin.
Ruustinna, nimismiehen rouva ja meidän rouva olivat kukkoina sillä
tunkiolla. Rauha ja minä näytimme olevan heille pelkkää ilmaa
tervehdyksen jälkeen, vaikka keskustelun aiheena kuulinkin olevan
pukuni ja hiukseni. Rouvien mielestä ei tuntunut olevan lainkaan
sopivaa, että hiukseni olivat muodikkaan lyhyet, pukuni liian
uudenaikainen ja etten ollut yhtään opettajattaren näköinen.
Minunlaiseni esimerkki joka päivä silmien edessä tekee lapsetkin
turhamaisiksi.

Olimme istuneet hiljaa nurkassamme, mutta nyt se alkoi jo tuntua

sopimattomalta, niin jännittävää kuin olikin kuunnella arvosteluja
itsestään. Meidän oli siirryttävä, mutta minne? Vanhat herrat olivat
vetäytyneet apteekkarin huoneeseen tupakoimaan, ja rouvat
muodostivat kolme-neljä innokkaasti juttelevaa kerhoa, joissa
tietenkin analysoitiin jotakuta poissaolevaa lähimmäistä. Heitä ei
sopinut häiritä. Viereisessä huoneessa pitivät nuoret hauskuutta.
Sieltä kuului postineidin kaakattava ääni, apteekkineidin tirskunta,
pankkineidin ja lukkarinneidin nauru ja neiti Iipon pehmeät kerakkeet.
Tohtori Korpinen, suojeluskunnan aluepäällikköjä Berglund olivat
siellä kavaljeereina ja kokosivat neitosten hymyjä.

Sinne piti meidänkin lähteä, tai muuten meidän sanottaisiin

istuneen nurkassa kuin »siiville lyödyt kanat».

»Tule, Rauha, mennään mekin tuonne nuorten joukkoon!» sanoin

nousten.

»Ei, ollaan tässä!» kuiskasi Rauha säikähtyneenä.

Nimismiehen rouva, keski-ikäinen, näivettynyt nainen, katsahti

meihin ja hymyili ivallisesti.

»Emmehän voi tässäkään olla, sillä rouvien keskustelu ei ole

nähtävästi aiottu meidän korviamme varten», kuiskasin vastaan,
mutta niin, että arvoisat rouvat sen »sattumalta» kuulivat.

»Kas, sielläkö neidit istuvatkin!» sanoi ruustinna Jahah imelästi

hymyillen. »Emme huomanneet lainkaan teitä. Puhuimme juuri teistä
ja puvustanne.»

Hymyilin imelästi vastaan. Toivottavasti oli hymyni vielä imelämpi

kuin ruustinnan!

»Kuulin sen ja voin antaa rouville puuttuvat tiedot. Pukuni on tehty

Helsingissä ja tukkani on käherretty taivaassa. Molemmat olen
saanut lahjaksi. Suokaa anteeksi, että häiritsin, mutta me
poistumme, joten voitte rauhassa jatkaa!»

On siunattu asia, ettei ihmisellä ole silmiä selässä, silloin säästyy

monelta vähemmän suopealta silmänmuljaukselta. Hengessäni näin
kuitenkin rouva Iipon kumartuvan toisiin rouviin päin ja halveksivin
katsein lausuvan:

»Siinä nyt näitte, millainen elävä se on!»

Astuin posket kuumina ja silmät hillittyä kiukkua täynnä, Rauha

varjona kintereilläni, nuorison pariin.

Alan kohta jo vahvasti uskoa, että olen jotakin erikoista. Tuskin olin
astunut kynnykselle, kun puheenporina lakkasi ja kaikki tuijottivat
minuun. Suunnaton irvistyksenhalu kihelmöitti sisuksiani, mutta sain
sen onnellisesti voitetuksi.

»Hyvää iltaa, hyvä herrasväki! Sopiiko seuraan vielä kaksi

vaatimatonta lisää?»

»Täällä ei ole istuimia», virkkoi neiti Iippo yliolkaisesti. Samassa

tarjottiin minulle kolme tuolia mitä kohteliaimmin kumarruksin.
Tohtorin tarjous sai armon silmissäni. Rauha näkyi hyväksyneen
istuimekseen Berglundin tuolin.
 »Joko neidin kurkku on terve?» kysyi lääkemies esiteltyään
läsnäolijat ja hankittuaan itselleen istuimen.

»Kurkku?»

»Neitihän kertoi latojen, heinäseipäiden ja aitojen raapineen

kurkkuaan.»

Purskahdin nauruun. Juttu lähti luistamaan kuin rasvattu. Neiti

Iippo yksin istui nyrpeänä ja koetti sovittaa sanoihinsa pistäviä
okaita. Hän ei nähtävästi jaksanut käsittää, että minä, mitätön
opettajatar, olin temmannut häneltä tohtorin noin vain
kädenkäänteessä. Mutta olipa hänen terveellistä oppia, etten
ollutkaan »viimevuotinen neiti».

Korpinen on hauska mies. Ei ole lainkaan ihmeteltävää, jos tyttäret

hyörivätkin hänen ympärillään kuin muurahaiset sokeripalan
kimpussa. Entäs sitten tohtorinnan arvonimi! Siitä kyllä kannattaa
kilvoitella!

Neiti Iippo näkyi jo pitävän Korpista yksityisomaisuutenaan, ja

meikäläinen tunkeilija, joka uskalsi pistää nokkansa toisen alueelle,
sai monta letkausta. Valitettavasti annoin kukkuramitalla takaisin.

Rakas tohtorimme näkyy muuten olevan helposti syttyvää ainesta

(tietysti helposti sammuvaa myös), ja minä olen vain nainen, joten ei
minua pitäisi kovasti moittia, jos hiukan veikistelinkin. Sitäpaitsi se on
kokonaan neiti Iipon oma syy.

Siinä leikin, letkauksien ja piikkien sanasodassa johtui keskustelu

heimokysymykseenkin. Se on keskustelunaihe, joka saa
hiljaisimmankin kielenkannat liikkeeseen. Ihastukseni oli vilpitön, kun
kuulin Korpisenkin olevan »oekeen immeisen». Tunsin heti
heimokiintymystä häneen. Meitä oli nyt toki kaksi yhtä puolta tässä
ylpeässä ja itsetietoisessa pohjalaisjoukossa.

Neiti Iippo huomasi heti tämän meidän

yhteenkuuluvaisuustunteemme ja suomensi sen omalla tavallaan.

»Minäkin tunnen sattumalta muutamia savolaisia», sujautti hän

sanansa keskusteluun. »Ihmeellistä on vain, että savolaiset miehet
ovat paljon miellyttävämpiä kuin naiset.»

»No, sehän on vallan luonnollinen asia, kun naisen mielipide on

kysymyksessä. Itsekin olen neiti Iipon kannalla siinä asiassa»,
nauroin.

Tästä keskustelusta olisi tainnut pian syntyä »tora ja tappelu».

Onneksi ilmestyi talon emäntä kynnykselle ja kehoitti meitä
hakemaan kuumaa suuhumme.

»On parasta, että me savolaiset kyykistymme yhteen nurkkaan»,

virkkoi Korpinen tullen kuppeineen luokseni palmun varjostamaan
pehmeään nurkkaan.

Hetken perästä istui koko neitosten parvi tiheänä ryhmänä

ympärillämme. Rauha yksin seisoi ujona ja punastuvana
aluepäällikön kanssa uunin luona. Tyttöparka oli suloisen näköinen.
Hänen kaltaisiaan olivat varmaankin isoäidit tyttösinä ollessaan.

Opettaja Iippo asteli mahtavana pianon luo, nosti takkinsa liepeitä

ja istuutui pianotuolille.

»Pappa, soita meille jotakin!» pyysi aviopuoliso herttaisella

äänellä.
(Käskevä ääni kuului kotioloihin.)

Iippo murahti jotakin vahattuihin viiksiinsä ja alkoi soittaa

tunnetulla taidollaan »Hyvä on Herra».

Ruustinna risti kätensä. Aviopuoliso teki samoin. Emäntä kiiruhti

talouspuolelle. Apteekkari meni antamaan lukkarille
»päänsärkypulveria». Nimismies käveli hevostaan hoitamaan.
Minäkin ristin käteni ja kuvittelin olevani pelastusarmeijassa.

»Te olette varmaan hyvä soittaja?» Korpinen oli niin syntinen, että
uskalsi kesken musiikkiesityksen lausua tuon, vaikkakin hiljaa.

»Mihin moisen otaksumanne perustatte?»

»Ensiksikin kasvoihinne. Olitte äsken niin kärsivän näköinen.

Jokaisen väärän otteen voi nähdä kasvoiltanne. Sitäpaitsi tiedän,
että teillä on piano mukananne. Ajattelen, ettette ole sitä vain
mahtaillaksenne tänne saakka kuljettanut.»

Totta. Olisin jo aikoja sitten kuollut ikävään ja suruun, ellei pianoa

olisi ollut mukanani.

»Piano on ystäväni», vastasin hajamielisesti. Ajatukseni karkasivat

omille teilleen.

»Onko teillä ikävä?» — Hiljainen ääni suli ajatuksiini niin, että

havahduin vastaukseeni:

»Ah, niin ikävä!»

Kas niin, se minun pitikin sanoa! Karistin pois ikävät ajatukset.

Nauroin päin Korpisen ihmetteleviä silmiä.
 »Tepä soitattekin meille hiukan!» innostui lääkemies, ja ennenkuin
ehdin hillitä hänen intoaan, pyysi hän minua kaiken kansan kuullen
soittamaan.

»Niin todellakin! Soittakaa, neiti Harju! Me emme ole vielä

kertaakaan kuulleet neidin soittavan, vaikka asumme samassa
talossa», huudahti neiti Iippo.

Olin aikonut jyrkästi kieltäytyä, mutta neiti Iipon sanat muuttivat

päätökseni. Istuuduin johtaja Iipon luovuttamalle tuolille ja aloin
soittaa »Ristihämähäkkiä».

»Viimevuotinen neiti ei tuntenut nuottejakaan», kuulin rouva Iipon

äänen, mutta vaativa »hss» lopetti hänen juttunsa.

Sanotaan minun soittavan hyvin. Nyt ainakin soitin omasta

mielestäni hyvin, ja taisi se hyvältä kuulua toistenkin korvista, koska
sain soittaa itseni uuvuksiin. Apteekkari halusi kuulla kaikki
lempikappaleensa oikein »kunnollisesti» soitettuina. Hän ei voinut
sietää rääppimistä.

»Neiti kiltti, soittakaa vielä tämä!»

Vihdoin viimein Korpinen pelasti minut apteekkarin kynsistä.

Musiikkihullu isäntä oli ikävystyttää sekä vieraansa että minut. Nyt
olin kuitenkin näyttänyt hyville latomereläisille edes yhden
hyväksyttävän puolen itsestäni. Neiti Iippokaan ei voinut muuta kuin
kadehtia, sillä hän ei osaa edes »Ukko Noaa» yhdellä sormella.

Juhlan lopuksi oli tanssia. Tohtori ja talon emäntä sen aloittivat.

Seuraava henkilö, jonka tohtori vei tanssiin, olin minä. En ole
koskaan vielä joutunut tanssiaisissa olemaan seinäkoristeena, mutta
sitä eivät Latomeren naiseläjät tienneet. Kuului tohaus, kun otin
ensimmäisen askelen tohtorin käsivarren varassa.

»Tanssia hän ainakin osaa, osanneeko yhtä hyvin opettaakin»,

kuulimme erään rouvan sanovan.

Tanssitoverini katsahti säälivästi minuun.

»Tämän kylän tädit eivät vielä jaksa käsittää, että opettajatarkin

voi olla nuori ja iloinen eikä nuokkuva nunna, kuten edeltäjänne oli.»

»Olkaa hyvä ja jättäkää edes te edeltäjäni rauhaan! Millainen hän

lieneekin ollut, on hänestä tarpeeksi puhuttu, tyttöparasta.»

»Onko teille hänestä sitten niin paljon puhuttu?»

»Hirveästi. Ja kaikki vain moittineet! Mitähän he minusta

sanovatkaan?
Vaikka se on suloisen yhdentekevää, kunhan antavat minulle
rauhan.»

Tanssimme loputtua tuli neiti Iippo hyvästelemään.

»Joko sinä lähdet pois? Olisit toki tanssinut yhden valssin

kanssani», tinki Korpinen.

»Voin pahoin. Täytyy mennä kotiin sairastelemaan. Ikävä vain,

että pappa ja mamma ehtivät lähteä. Peloittaa hiukan yksin
kulkiessa.»

»Ole hulluttelematta lähtöinesi! Määrään sulle tippoja, ja

apteekkari saa antaa niitä. Pian sellainen pieni pahoinvointi on
voitettu.»
 Kuulematta lainkaan neidin estelyitä ryntäsi lääkäri apteekkarin
kimppuun. Hetken kuluttua sai neiti lepäillä sivuhuoneen sohvalla ja
niellä tippoja. Tanssia hän ei voinut. Rauha ja minä tarjouduimme
saattamaan häntä, mutta sitä hän ei taasen tahtonut.

»Pimeänä syysyönä on vaarallista kulkea tyttöjoukolla», nyyhki

hän.

»Eivät suinkaan neidit vielä pois lähde?» Korpinen ei ollut

kuulevinaankaan neiti Iipon huomautusta. Minua aivan hävetti neidin
puolesta. En ikinä olisi viitsinyt noin käyttäytyä. Tekeytyä nyt
sairaaksi! Olisipa hän nähnyt tohtorin ivahymyn, niin varmasti olisi
tipoitta parantunut!

»Kyllä me ainakin lähdemme, eikä meitä möröt syö», vastasin

molempien huomautukseen.

»Tanssikaa nyt sentään tämä shimmy kanssani, niin lähden sitten

teille turvaksi kotimatkalle!»

»Pyydän saada kieltäytyä molemmista tarjouksistanne, herra

tohtori!» epäsin jyrkästi. Olin tarpeeksi nöyryyttänyt esteetikkoa, ja
se sai riittää. Minulle ovat tohtorit ja miehet yleensä ilmaa.

Tänään sain kuulla postineidiltä, että neiti Iippo oli meidän

poistuttuamme ihmeellisesti toipunut pahoinvoinnistaan ja tanssinut
koko illan. Tohtori oli käynyt saattamassa hänet kotiin.

Tietysti on omatuntoni tapansa mukaan kolkutellut tänä päivänä.

Olen koettanut parhaani mukaan puolustautua, selittäen käytökseni
terveelliseksi opetukseksi neiti Iipolle. Minähän nyt olen kerta
kaikkiaan opettaja. Omatuntoni ei ole kuitenkaan vielä
kukistettavissa leikkipuheella. Se vakuuttaa, että on aivan parhaiksi
suuri rangaistus, kun joku toinen tyttö on tehnyt minulle saman
tempun, minkä itse illalla tein neiti Iipolle, tehnyt sen vain
perinpohjaisemmin.

Mutta sen minä sanon, ettei Martti ikinä tule tietämään, kuinka
kipeästi hänen menettelynsä minuun koski.

Jaa, jaa! Huokaa, sydän, mutta älä halkea!

Lokakuun 15 p.

Opettaja Iippo on puhellut tänään kanssani! Hymyillytkin vielä!

Ooo! Se on siksi tärkeä elämys, että se täytyy merkitä kirjokantiseen
varaventtiiliin.

Johtaja Iippo on ottanut sananmukaisesti lauseen: »Vaikeneminen

on kultaa.» Ainakaan minua hän ei ole puhutellut sen pienen
vastahakoisuuden jälkeen, jota osoitin johtajalle koulun alkupäivinä.
Jäykästi päätä nyökäyttäen olemme toisemme sivuuttaneet.

Sentähden oli ällistyksen! rajaton, kun hän ensimmäisellä

välitunnilla huusi:

»Neiti Harju!»

Olkoon tässä myös mainittuna, että tämän koulun naisopettajat

eivät saa olla »sinuja» johtajan kanssa. Paljon puhuttu edeltäjäni oli
uskaltanut (tietämättömyydessään) esittää lähempää tuttavuutta.
Mutta kun rouva sai tämän kuulla, leimasi hän neitiparan kuudennen
ja kymmenennen käskyn rikkojaksi, joka koetti »anastaa, houkutella
ja vieroittaa lähimmäiseltään hänen aviopuolisoaan».

Toisten kalliisti ostettuja kokemuksia me käytämme hyväksemme.

Sellainen on tämän maailman meno.

Kuullessaan nimensä neiti Harju kääntyi esimieheensä päin ja jäi

odottamaan tärkeitä määräyksiä, sillä asian tärkeys kai sai johtajan
unohtamaan jöröytensä ja turvautumaan puhelahjaansa.

»En ole lainkaan tiennyt, että meillä on talossa neidin kaltainen

taiteilija», aloitti Iippo kiertäen toisella kädellä viiksiensä päitä,
toisella kaivaen takkinsa taskua. »Tähän asti opettajat ovat jättäneet
koulun musiikkiharrastuksen kokonaan minun haltuuni, mutta nyt kai
neiti ottaa sen mielellään hoitaakseen.»

Olin juuri avaamaisillani suuni suostuakseni, kun huomasin

Berglundin sähköttävän naamallaan Iipon selän takaa, etten
mitenkään suostuisi.

»Eiköhän liene parasta, että johtaja huolehtii edelleenkin totutulla

tavallaan rukoussoitosta. Olen paremmin perehtynyt pianoon kuin
harmooniin. Tietysti soitan harmooniakin, mutta en ole lainkaan
innostunut siihen. Sitäpaitsi en oikein osaa soittaa sitoen.»

Iipon murheellinen katse suli ymmärryksen hymyyn, ja minä tunsin

tehneeni viisaasti.

Koko välitunnin juttelin johtajan kanssa harmooninsoiton

merkillisestä taidosta. Johtaja oli itse herttaisuus. Onneksi ei rouva
nähnyt meitä, muuten olisin saanut viettelijän tittelin.

Aamiaispöydässä sanoi Berglund:

 »Pelkäsin, että suostut soittamaan. Kaiken muun voi Iippo antaa
anteeksi, mutta että joku sysää hänet harmoonituolilta, sitä hän ei
ikinä jaksaisi sulattaa. Sinulle on tarpeeksi kiusaa äidistä ja
tyttärestä, parasta siis koettaa säilyttää välit siedettävinä johtajan
kanssa.»

Lokakuun 19 p.

Pellontakaisesta naapurista, Homista, haemme talouteemme

maidon, voin ja munat. Tänään sain kuulla murheekseni, että kanat,
viheliäät, olivat ruvenneet yksimielisesti munimislakkoon. Maija kyllä
epäili kukon syövän kanojensa tuotteet, mutta emäntä epäsi
kerrassaan sellaisen herjaavan luulon. »Kukkoo on kunnon kukkoo»,
oikea kukkojen esikuva.

Istuin takan reunalla ja hämmentelin emännän vellipataa.

Tämä talo on oikein latomereläinen tyyppitalo. Isäntä on jo vuosia

sitten karannut Amerikkaan. Sukkela temppu muuten päästä eroon
vaimosta, jonka on ensin »lain ja oikeuden varjolla» itselleen saanut.
Nyt kuuluu Homin Alfreella olevan uusi muija ja uusi Maija siellä
Amerikan lämpimässä maassa. Kotimaassa hoitelevat entinen muija
ja kaksikymmenviisivuotias Maija kotitaloa. Kesäisin on heillä renki,
mutta talvella he hoitavat kahden sekä miesten että naisten
askarehet. Molemmat ovat reippaita, rotevia naisia, jotka eivät
siekaile heinä- eivätkä halkokuorman kimpussa.

Tänään Maija kutoi kaunisraitaista »fällyn» päällistä. Emäntä

punnitsi voita minulle.
 »Mistähän nyt saan pullataikinaan munia, kun se teidän kunnoton
kukkonne syö kaikki munat.» Hämmensin ajatuksissani pataa niin,
että velliä loiskahti yli laitojen, sihahti kuumaan tuhkaan ja nosti
mustia ryynejä valkeaan keitokseen.

»Nyt tein viimeisen pahanteon!»

»Ei mitään!» lohdutti emäntä ja tuli onkimaan mustukaisia pois

vellistä.

»En ikinä opi takassa keittämään. Ensimmäisellä kerralla poltin

sormeni. Vieläkin on arpi kädessäni. Nyt heitin poroja pataan.»

Maija pysähdytti syöstävänsä ja katseli minua veitikkamaisesti

pyöreillä silmillään.

»Tulevan tohtorinnan ei tarvitse keittää takalla eikä hellalla.»

»Tohtorinnan?»

»Niin. Tietäähän sen jo koko kylä, että tohtori oli aivan korviaan
myöten ihastunut opettajattareen apteekin nimipäivillä ja että
opettajan Ester oli tullut kateuresta aivan sairahaksi.»

Vai jo kyläkin sen tietää! Se olisi pitänyt minun arvatakin.

»Ei sitä silti tohtorinnaksi pääse, jos juttelee ja tanssii jonkun

tohtorin kanssa muutaman kerran», vastasin harmistuneena. »Kuka
semmoista pötyä on jutellut?»

»Lukkarin Ingrid kävi tapaamassa lankojaan. Hän sen kertoi. Ja

kertoihan sen koulun rouvakin.»

»Haluaisinpa tietää, miten rouva on teille asian kuvaillut!»

 Emäntä käännähti padasta minuun päin.

»Sen, mitä Ingrid sanoi, uskon. Mutta rouvan sanoja en usko,

vaikka hän silaasi kullalla jokaasen sanansa, ja toivoosin, ettei
kukaan reiru ihminen niitä uskoosi. Hän jouki myrkytti viime
vuotisenkin neirin elämän niin, että flikka parka kiitti onneansa, kun
pääsi lähtemähän muille maille. Pirä vain säkin varasi, sillä hän on
yhtä arka tyttärensä friiareista kuin omasta harmaakarvaisesta
äijästään! Sä olet liian hyvä tyttö hänen hampaisiinsa.»

Mietiskellen rouvan, maailman ja oman lihan pahuutta tulin kotiin.

»Älä, hyvä ystävä, tuolla tavalla munapussia heittele!» torui

Rauha, kun viskasin voipaketin pöydälle.

»Voita siinä vain onkin. En saanut munia sieltä. Kukko kunnoton

herkuttelee itse emäntiensä tuotteilla.»

»Mistä nyt saamme pullataikinaan munat?» päivitteli Rauha.

»Eiköhän niitä sentään jostakin saada.»

Läksin kävelemään liukasta kujaa pitkin komeaan,

kaksikerroksiseen Luoman taloon. En ollut vielä siellä ennen käynyt,
mutta Homin emännän neuvosta raotin nyt Latomeren rikkaimman
talon ovea ja astuin avaraan tupaan.

Ensimmäinen vaikutelmani — katto täynnä leipiä, toinen —

kolmesta erisuuruisesta lihapallosta muodostunut emäntä, ja kolmas
— sylenpituinen taikinakaukalo, jossa piika parhaillaan sotki taikinaa.

Yrmeästi vastasi emäntä tervehdykseeni. Taisin tulla sotkemaan

kotirippiä, tuntui vähän siltä. Esittelin itseni ja asiani.
 »Vai munia», virkkoi hän ja mittasi katseellaan munanostajaa. Vai
tuollainen se nyt on se paljon puhuttu opettajatar, jota tohtorikin…
»Saahan niitä. Kuinka monta niitä pitäisi olla?»

»Parikymmentä.»

Emäntä pyöri ulos oventäyteisenä. Minä peräydyin ovensuuhun.

»Istu flikka!» kehoitti ääni mutkittelematta pöydän päästä. Vanha

vaari siellä paikkaili hevosvaljaita. Keski-ikäinen mies, nähtävästi
vieras, istui hänen rinnallaan.

»Kovaa onkin koria», tuumi vieras. Tarkoittiko lause minua vai

hänen kädessään olevaa kauhavalaista sitä en aluksi hoksannut.

»Häh?» hyrähti vaari naskali ikenien välissä.

»Lieneekö jo vanhakin?» jatkoi vieras puukkoa pyöritellen ja

tarkasteli minua alta kulmain.

»Eikö tuo liene jo niin vanha kuin flikkaaset ihmiset voivat

tullakin», kuului vaarin elämänviisaus.

Puukkoa pyörittelevää vierasta eivät kuitenkaan vaarin vastaukset

tyydyttäneet. Hän alkoi puhutella minua.

»Oot sä tästä läheltäkin?»

»Tuosta olen vastapäätä.»

»Oot sä talontyttäriä?»

Minulla oli huivi päässäni ja vanha, hiukan virttynyt villatakki ylläni.

Piika tirskahteli taikinakaukalolla.
 »En toki!»

»Oot sä sitte piikaflikka?»

»En aivan.»

»Onkos sulla friaaria?»

»Ei ole.»

»Aina sun laisillasi pruukaa olla montakin friaaria.»

»Ei minulla ole.»

»Ottaasitko sä mun?»

»Ei tiedä ostaa sikaa säkissä.»

»Mä oon ollut Ameriikass! Jees. Ja mulla on isoo taloo

naapuripitäjässä. Olen tullut tänne emännän hakohon. Olen kyllä
toista ajatellut, mutta se on niin ruma. Sä oot sievä, ja kyllä mä sun
sitte otankin. Köyhyytesi ei ole este. Sua kehtaa vaikka keisarille
näyttää.»

Nauratti ja suututti. Mies oli näet sikahumalassa. Olin aikeissa

pujahtaa ulos tämän odottamattoman kosijan tarjouksia pakoon,
mutta samassa emäntä lyllersi munakoreineen tupaan.

»Fiina», ilmoitti mies emännälle, »mä oon kosinut tätä Hikkaa!»

Onneksi oli emäntä ehtinyt panna munakorinsa takan reunalle,

muuten se olisi pudonnut permannollepa meikäläisten pullataikina
olisi taas jäänyt ilman munia. Suu auki hän katseli miestä. Sitten se
lipsahti jälleen kiinni, mutta aukeni pian uudestaan.
 »Sä oot taaskin juopotellut, sika!»

»Oon selvä kuin seinäkello, ja tämän kristillisen seurakunnan

läsnäollessa kysyn suita, flikka, uudestaan, haluatko tulla
vaimokseni?»

»En, kiitos!» Sain vaivoin nauruni pidätetyksi. Emäntää ei tämä

huvittanut lainkaan. Kipinöiden kiukusta hän alkoi sättiä miestä ja piti
kotitarkastuksen hänen taskuissaan.

»Onhan sulla, raakkulehella, pirtua vielä taskussasikin! Ja

vaarinkin olet juottanut humalahan! Sitten sä rupeat kosimahan
opettajatarta!»

En ymmärrä, kuinka selviydyin kotia munien kanssa.

»Oletko tullut hulluksi?» tiedusteli Rauha, kun kierin nauraen

lattialla.

»Minua on kosittu!»

»Kosittu! Kuka? Tohtoriko?»

»En tuntenut.»

»Et tuntenut!»

»Niin. Meillä ei ollut harmaata aavistustakaan toisistamme. Se oli

oikea ensinäkemän rakkaus. Ikävä vain, ettei se ollut
molemminpuolinen.»

Kerroin tapauksen. Rauha ei lainkaan yhtynyt ilooni. Totisena kuin

lasinvetäjän hevonen hän kuunteli nauruani.
 »Et kai ole pahoillasi, että annoin hänelle rukkaset?» ilveilin.

»En. Mutta et sinäkään nauraisi, jos tietäisit, millainen raukka hän

on.» Ja Rauha kertoi tavallisen tarinan miehestä, joka oli perinyt yllin
kyllin maallista mammonaa isältään, mutta joka oli antanut sen
kaiken virrata kurkkunsa kautta avaraan maailmaan. Nyt kiertelee
hän tyhjäntoimittajana kylästä kylään, ja minkä pennin saa, sen juo.
Välistä hän pistäytyy sisarensa, Luoman emännän, luona. Kun tämä
varustaa veljensä kunnollisilla vaatteilla, häviää hän taas, vaihtaa
vaatteet risoihin ja juo välirahat.

»Tiedätkö, miksi hän rupesi juomaan?»

»Huvikseen, näyttääkseen miehuuttaan, kuten niin monet muutkin

miesraukat.»

Oma syynsä sitten! En ollenkaan sääli tuollaisia renttuja.

Ihmettelen, miksi häntä ei ole jo pistetty lukkojen taa lainrikkojana.
Tai mitäpä ihmettelisin! Kukapa hänet sinne toimittaisi? Ei toinen
koira toisen hännälle polje. Tässäkin kylässä on kuulemani ja
näkemäni mukaan kolme (3) ehdottomasti raitista miestä: rovasti,
Seppälän Eetu (körttiläinen) ja Berglund. Kun oikein vakavasti
ajattelee tätäkin asiaa, niin humalaisen aiheuttama nauru sammuu.
Onkohan koko Suomessa sama suhde vallitsemassa raittiiden ja
alkoholistien välillä kuin tässä pienessä kylässä?

Lokakuun 20 p.

Ei näy edellisenä päivänä osaavan aavistaa, mitä seuraava

lahjoittaa. Eilen nauroin itseni melkein sairaaksi, tänään olen itkenyt
silmäni punaisiksi ja pääni raskaaksi lyijykuulaksi. »Itku pitkästä
ilosta», varoitti ennen isoisä pehtorin mukuloita ja minua, kun
teuhasimme ja käänsimme tuvan ylösalaisin. Usein seurasikin
selkäsauna, ellei toisille, niin minulle ainakin.

»Sinulle on kirje», ilmoitti Berglund heittäessään postini pöydälle.

Kirje saa minut aina hätkähtämään ja iskemään sormeni siihen
kotkana. Kirje oli Suomen Kuvalehden välissä. Vain koulukaupunkini
postileima näkyi. Turha toivo sai sydämeni sykkimään nopeasti.
Vapisevin käsin vetäisin kirjeen esiin.

Sisareni Kertun käsialaa!

Petyin kuin lapsi, joka luulee löytäneensä sokerijauhomaljan,

mutta saakin suoloja suuhunsa. Viskasin kirjeen takaisin pöydälle ja
tartuin Kuvalehteen. Selailtuani sen lävitse avasin kirjeeni.

Kirje sisälsi selostuksen kauhean pitkistä läksyistä, hirveän

hauskoista tanssiaisista lyseon vuosijuhlassa, mahdottoman
kauniista upseerista ja kamalan pitkästä kävelyretkestä mainitun
upseerin kanssa.

Olin jo viskaamaisillani kirjeen pois, kun huomasin yhdessä

nurkassa pienen ja suttuisen lisäkirjoituksen. Käänsin arkin
ylösalaisin ja silmäilin huolettomasti sitä.

Kuinka usein se, mikä näyttää halvalta ja vähäpätöiseltä, minkä

sivuutamme olkapään kohautuksella, antaakaan meille
kirvelevimmät iskut!

Lisätöherrys oli mielijohteesta kirjoitettu, ilman mitään

erikoisempaa tarkoitusta. Mutta minulle se olikin tärkeintä
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookmass.com