Download the Full Version of ebook for Fast Typing at ebookmass.

com

Sherris Medical Microbiology, Seventh Edition –

Ebook PDF Version 7th

https://ebookmass.com/product/sherris-medical-microbiology-
seventh-edition-ebook-pdf-version-7th/

OR CLICK BUTTON

DOWNLOAD NOW

Download More ebook Instantly Today - Get Yours Now at ebookmass.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Sherris & Ryan’s Medical Microbiology, Eighth Edition

Kenneth J. Ryan

https://ebookmass.com/product/sherris-ryans-medical-microbiology-
eighth-edition-kenneth-j-ryan/

ebookmass.com

Prescott’s Microbiology 10th Edition – Ebook PDF Version

https://ebookmass.com/product/prescotts-microbiology-10th-edition-
ebook-pdf-version/

ebookmass.com

(eBook PDF) Educational Psychology, Seventh Canadian

Edition 7th Edition

https://ebookmass.com/product/ebook-pdf-educational-psychology-
seventh-canadian-edition-7th-edition/

ebookmass.com

Airport Planning & Management, Seventh Edition 7th

Edition, (Ebook PDF)

https://ebookmass.com/product/airport-planning-management-seventh-
edition-7th-edition-ebook-pdf/

ebookmass.com
Nursing Home Administration, Seventh Edition 7th Edition,
(Ebook PDF)

https://ebookmass.com/product/nursing-home-administration-seventh-
edition-7th-edition-ebook-pdf/

ebookmass.com

Applied Biopharmaceutics & Pharmacokinetics, Seventh

Edition 7th Edition, (Ebook PDF)

https://ebookmass.com/product/applied-biopharmaceutics-
pharmacokinetics-seventh-edition-7th-edition-ebook-pdf/

ebookmass.com

Gender: Psychological Perspectives, Seventh Edition 7th

Edition, (Ebook PDF)

https://ebookmass.com/product/gender-psychological-perspectives-
seventh-edition-7th-edition-ebook-pdf/

ebookmass.com

Principles of Behavior: Seventh Edition – Ebook PDF

Version

https://ebookmass.com/product/principles-of-behavior-seventh-edition-
ebook-pdf-version/

ebookmass.com

Microbiology: An Introduction 12th Edition – Ebook PDF

Version

https://ebookmass.com/product/microbiology-an-introduction-12th-
edition-ebook-pdf-version/

ebookmass.com
 Contents

Contributors ix 14 Herpesviruses 257

Preface xi 15
Viruses of Diarrhea 283

16 Arthropod-Borne and
Other Zoonotic Viruses 295
PART I
17 Rabies 319
Infection 1
L. Barth Reller, Megan E. Reller, and Kenneth J. Ryan 18
Retroviruses: Human T-Lymphotropic Virus,
Human Immunodeficiency Virus,
1 Infection—Basic Concepts 3 and Acquired Immunodeficiency
2 Immune Response to Infection 19 Syndrome 327

3 Sterilization, Disinfection, and 19 Papilloma and Polyoma Viruses 355

Infection Control 43
20
Persistent Viral Infections of the
4 Principles of Laboratory Diagnosis Central Nervous System 369
of Infectious Diseases 55
5 Emerging and Reemerging Infectious
Diseases: Emergence and PART III
Global Spread of Infection 85 Pathogenic Bacteria 379
Paul Pottinger, L. Barth Reller, Kenneth J. Ryan, and
Scott Weissman
PART II
21 Bacteria—Basic Concepts 381
Pathogenic Viruses 95
Nafees Ahmad, W. Lawrence Drew, and Michael Lagunoff 22 Pathogenesis of Bacterial Infections 415
6 Viruses—Basic Concepts 97 23 Antibacterial Agents and Resistance 431
7 Pathogenesis of Viral Infection 129 24 Staphylococci 459
8 Antiviral Agents and Resistance 149 25 Streptococci and Enterococci 473
9 Respiratory Viruses 159 26
Corynebacterium, Listeria,
10
Viruses of Mumps, Measles, Rubella, and Bacillus 501
and Other Childhood Exanthems 187 27 Mycobacteria 519
11 Poxviruses 207 28 537
Actinomyces and Nocardia
12 Enteroviruses 217
29
Clostridium, Bacteroides,
13
Hepatitis Viruses 231 and Other Anaerobes 545

vii

Ryan_FM_pi-xii.indd 7 06/10/17 11:06 AM

 viii CONTENTS

30
Neisseria 567 46 The Opportunistic Fungi: Candida,
Aspergillus, the Zygomycetes, and
31
Haemophilus and Bordetella 583 Pneumocystis 771
32 Vibrio, Campylobacter, and Helicobacter 599 47 The Systemic Fungal Pathogens:
33 613
Enterobacteriaceae Cryptococcus, Histoplasma, Blastomyces,
787
Coccidioides, Paracoccidioides
34 645
Legionella and Coxiella

35 Pseudomonas and Other Opportunistic

Gram-negative Bacilli 653 PART V

36
Plague and Other Bacterial
Pathogenic Parasites 803
Zoonotic Diseases 665 Paul Pottinger and Charles R. Sterling

37 Spirochetes 679 48 Parasites—Basic Concepts 805

38 701 49 Pathogenesis and Diagnosis

Mycoplasma
of Parasitic Infection 815
39
Chlamydia 707
50 Antiparasitic Agents and Resistance 821
40
Rickettsia, Ehrlichia, Anaplasma,
and Bartonella 717 51 Apicomplexa and Microsporidia 829
41
Dental and Periodontal 52 Sarcomastigophora—The Amebas 861
Infections 729 53
Sarcomastigophora—The Flagellates 875
54 Intestinal Nematodes 899
PART IV 55 Tissue Nematodes 919
Pathogenic Fungi 737
56 Cestodes 939
J. Andrew Alspaugh
57 Trematodes 955
42 Fungi—Basic Concepts 739
43 Pathogenesis and Diagnosis of Infectious Diseases: Syndromes and Etiologies 971
Fungal Infections 747 Practice Questions In USMLE Format 991
44 Antifungal Agents and Resistance 755 Index 1003
45 The Superficial and
Subcutaneous Fungi: Dermatophytes,
Malassezia, Sporothrix, and
Pigmented Molds 761

Ryan_FM_pi-xii.indd 8 06/10/17 11:06 AM

 EDITOR
KENNETH J. RYAN, MD
Professor of Immunobiology
Emeritus Professor of Pathology and
Microbiology
University of Arizona College of Medicine
Tucson, Arizona

AUTHORS
NAFEES AHMAD, PhD L. BARTH RELLER, MD
Professor of Immunobiology Professor of Pathology and Medicine
Director, Immunity and Infection Duke University School of Medicine
University of Arizona College of Medicine Durham, North Carolina
Tucson, Arizona
MEGAN E. RELLER, MD, PhD, MPH
J. ANDREW ALSPAUGH, MD Associate Professor of Medicine
Professor of Medicine, Molecular Genetics Duke University School of Medicine
and Microbiology Durham, North Carolina
Duke University School of Medicine
Durham, North Carolina CHARLES R. STERLING, PhD
Professor Emeritus
W. LAWRENCE DREW, MD, PhD School of Animal and Comparative
Emeritus Professor of Laboratory Biomedical Sciences
Medicine and Medicine University of Arizona
University of California, San Francisco Tucson, Arizona
School of Medicine
Mount Zion Medical Center SCOTT WEISSMAN, MD
San Francisco, California Associate Professor of Pediatrics
University of Washington School of
MICHAEL LAGUNOFF, PhD Medicine
Professor of Microbiology Seattle Children’s
University of Washington School of Seattle, Washington
Medicine
Seattle, Washington

PAUL POTTINGER, MD
Associate Professor of Medicine
Division of Allergy and Infectious Diseases
University of Washington School of
Medicine
Seattle, Washington

STUDENT ADVISORY GROUP

Laura Bricklin, Chair
Matthew Cravens
Kieran Hynes
Eric Lander
Danielle Nahal
Ned Premyodhin
Edwin Telemi

Ryan_FM_pi-xii.indd 9 06/10/17 11:06 AM

 This page intentionally left blank

Ryan_FM_pi-xii.indd 10 06/10/17 11:06 AM

 Preface

W
ith this seventh edition, Sherris Medical Microbiology will complete its fourth
decade. We are pleased to welcome new authors, Andy Alspaugh (mycology)
and Megan Reller (epidemiology) from Duke and Scott Weissman (bacteriology)
from the University of Washington. Sadly, George Ray a founding author and coeditor of the
last three editions is no longer with us (see Dedication). John Sherris, the founding editor,
continues to act as an inspiration to all of us.

BOOK STRUCTURE
The goal of Sherris Medical Microbiology remains unchanged from that of the first edition
(1984). This book is intended to be the primary text for students of medicine and medical
science who are encountering microbiology and infectious diseases for the first time. Part I
opens with a chapter that explains the nature of infection and the infectious agents at the
level of a general reader. The following four chapters give more detail on the immunologic,
diagnostic, and epidemiologic nature of infection with minimal detail about the agents
themselves. Parts II through V form the core of the text with chapters on the major viral,
bacterial, fungal, and parasitic diseases, and each begins with its own chapters on basic biol-
ogy, pathogenesis, and antimicrobial agents.

CHAPTER STRUCTURE
In the specific organism/disease chapters, the same presentation sequence is maintained
throughout the book. First, features of the Organism (structure, metabolism, genetics, etc.)
are described; then mechanisms of the Disease (epidemiology, pathogenesis, immunity)
the organism causes are explained; the sequence concludes with the Clinical Aspects
(manifestations, diagnosis, treatment, prevention) of these diseases. A clinical Case Study
followed by questions in USMLE format concludes each of these chapters. In Sherris Medi-
cal Microbiology, the emphasis is on the text narrative, which is designed to be read com-
prehensively, not as a reference work. Considerable effort has been made to supplement this
text with other learning aids such as the above-mentioned cases and questions as well as
tables, photographs, and illustrations.

STUDENT-DRIVEN STUDY AIDS

This edition includes a number of new study aids which are the product of a Student
Advisory Group (see Authors page) conceived and lead by Laura Bricklin, then a second-
year medical student. They include a boxed narrative OVERVIEW opening each disease-
oriented chapter or major section, highlighted MARGINAL NOTES judged to be “high
yield” for Step 1 preparation, and bulleted lists of KEY CONCLUSIONS at the end of major
sections. A THINK ➔ APPLY feature randomly inserts thought-provoking questions into
the body of the text, which are answered at the bottom of the page. These new features are
explained in detail and illustrated on pages iv and v.
xi

Ryan_FM_pi-xii.indd 11 06/10/17 11:06 AM

 xii PREFACE

The back of the book includes two more review tools. Infectious Diseases: Syndromes
and Etiologies is a set of tables that brings together the infectious agents (viruses, bacteria,
fungi, parasites) discussed separately in Parts II through V as probable causes of the major
infection syndromes (pneumonia, arthritis, diarrhea, etc.). It is hoped these will be of value
when the student prepares for case discussion exercises or sees patients. The 100 Practice
Questions are in USMLE format and in addition to the ones at the end of earlier chapters.
For any textbook, dealing with the onslaught of new information is a major challenge.
In this edition, much new material has been included, but to keep the student from being
overwhelmed, older or less important information has been deleted to keep the size of this
book no larger than of the sixth edition. As a rule of thumb, material on classic microbial
structures, toxins, and the like in the Organism section has been trimmed unless its role is
clearly explained in the Disease section. At the same time, we have tried not to eliminate
detail to the point of becoming synoptic and uninteresting. Genetics is one of the greatest
challenges in this regard. Without doubt this is where major progress is being made in
understanding infectious diseases, but a coherent discussion may require using the names
and abbreviations of genes, their products, and multiple regulators to tell a complete story.
Whenever possible we have tried to tell the story without all the code language. We have
also tried to fully describe the major genetic mechanisms in general chapters and then refer
to them again when that mechanism is deployed by a pathogen. For example, Neisseria
gonorrhoeae is used to explain the genetic mechanisms for antigenic variation in a general
chapter on bacterial pathogenesis (Chapter 22), but how it influences its disease, gonorrhea,
is taken up with its genus Neisseria (Chapter 30).
A saving grace is that our topic is important, dynamic, and fascinating—not just to
us but to the public at large. Newspaper headlines now carry not only the new names of
emerging threats like Zika virus but also the antigenic formulas of more familiar pathogens
like E coli and influenza virus. Resistance to antimicrobial agents and the havoc created by
antivaccine movements are regular topics on the evening news. I1t is not all bad news. We
sense a new optimism that deeper scientific understanding of worldwide scourges like HIV/
AIDS, tuberculosis, and malaria will lead to their control. We are hopeful that the basis for
understanding these changes is clearly laid out in the pages of this book.
Kenneth J. Ryan
Editor

Ryan_FM_pi-xii.indd 12 06/10/17 11:06 AM

 PART I
Infection
L. Bar t h R eller • M egan E. R eller • Ke n n e t h J. R ya n

Infection—Basic Concepts C H A P T ER 1
Immune Response to Infection C H A P T ER 2
Sterilization, Disinfection, and Infection Control C H A P T ER 3
Principles of Laboratory Diagnosis of Infectious Diseases C H A P T ER 4
Emerging and Reemerging Infectious Diseases: Emergence and Global Spread of Infection C H A P T ER 5

Ryan_ch01_p0001-0018.indd 1 06/10/17 1:58 PM

 This page intentionally left blank

Ryan_ch01_p0001-0018.indd 2 06/10/17 1:58 PM

 1
Infection—Basic
Concepts
Humanity has but three great enemies: fever, famine and war; of these by far the greatest, by far the most terrible, is fever.

— Sir William Osler, 1896*

W
hen Sir William Osler, the great physician/humanist, wrote these words, fever
(infection) was indeed the scourge of the world. Tuberculosis and other forms
of pulmonary infection were the leading causes of premature death among the
well to do and the less fortunate. The terror was due to the fact that, although some of the
causes of infection were being discovered, little could be done to prevent or alter the course
of disease. In the 20th century, advances in public sanitation and the development of vac-
cines and antimicrobial agents changed this (Figure 1–1), but only for the nations that could
afford these interventions. As we move through the second decade of the 21st century,
the world is divided into countries in which heart attacks, cancer, and stroke have sur-
passed infection as causes of premature death and those in which infection is still the leader.
A new uneasiness that is part evolutionary, part discovery, and part diabolic has taken
hold. Infectious agents once conquered have shown resistance to established therapy, such
as multiresistant Mycobacterium tuberculosis, and diseases, such as acquired immunode-
ficiency syndrome (AIDS), have emerged. The spectrum of infection has widened, with
discoveries that organisms earlier thought to be harmless can cause disease under certain
circumstances. Who could have guessed that Helicobacter pylori, not even mentioned in
the first edition of this book (1984), would be the major cause of gastric and duodenal
ulcers and an officially declared carcinogen? Finally, bioterrorist forces have unearthed two
previously controlled infectious diseases—anthrax and smallpox—and threatened their
distribution as agents of biological warfare. For students of medicine, understanding the
fundamental basis of infectious diseases has more relevance than ever.

BACKGROUND
The science of medical microbiology dates back to the pioneering studies of Pasteur and
Koch, who isolated specific agents and proved that they could cause disease by introduc-
ing the experimental method. The methods they developed lead to the first golden age of
microbiology (1875-1910), when many bacterial diseases and the organisms responsible for
them were defined. These efforts, combined with work begun by Semmelweis and Lister,
which showed how these diseases spread, led to the great advances in public health that
initiated the decline in disease and death. In the first half of the 20th century, scientists
studied the structure, physiology, and genetics of microbes in detail and began to answer

*
Osler W. JAMA. 1896;26:999.

Ryan_ch01_p0001-0018.indd 3 06/10/17 1:58 PM

 4 PART I INFECTION

Public health
departments
1000
established Influenza pandemic

Death rate per 100,000 population per year

800

600
Diphtheria immunization (1940)
Chlorination
Penicillin usage (1945)
400 of water
Polio vaccine
Haemophllus influenzae
200 conjugate vaccine (1990)

FIGURE 1–1. Death rates for infectious

disease in the United States in the 20th
century. Note the steady decline in 0
death rates related to the introduction 1900 1920 1940 1960 1980 2000
of public health, immunization, and
antimicrobial interventions. Year

questions relating to the links between specific microbial properties and disease. By the end
of the 20th century, the sciences of molecular biology, genetics, genomics, and proteomics
extended these insights to the molecular level. Genetic advances have reached the point at
which it is possible to know not only the genes involved but also to understand how they are
regulated. The discoveries of penicillin by Fleming in 1929 and of sulfonamides by Domagk
in 1935 opened the way to great developments in chemotherapy. These gradually extended
from bacterial diseases to fungal, parasitic, and finally viral infections. Almost as quickly,
virtually all categories of infectious agents developed resistance to all categories of antimi-
crobial agents to counter these chemotherapeutic agents.

INFECTIOUS AGENTS: THE MICROBIAL WORLD

Microbiology is a science defined by smallness. Its creation was made possible by the inven-
tion of the microscope (Gr. micro, small + skop, to look, see), which allowed visualization of
structures too small to see with the naked eye. This definition of microbiology as the study
Microbes are small of microscopic living forms still holds if one can accept that some organisms can live only in
other cells (eg, all viruses and some bacteria) and that others include macroscopic forms in
their life cycle (eg, fungal molds, parasitic worms). The relative sizes of some microorgan-
isms are shown in Figure 1–2.
Microorganisms are responsible for much of the breakdown and natural recycling of
organic material in the environment. Some synthesize nitrogen-containing compounds
that contribute to the nutrition of living things that lack this ability; others (oceanic algae)
Most play benign roles in the contribute to the atmosphere by producing oxygen through photosynthesis. Because micro-
environment organisms have an astounding range of metabolic and energy-yielding abilities, some can
exist under conditions that are lethal to other life forms. For example, some bacteria can
oxidize inorganic compounds such as sulfur and ammonium ions to generate energy. Oth-
ers can survive and multiply in hot springs at temperatures higher than 75°C.
Some microbial species have adapted to a symbiotic relationship with higher forms of life.
For example, bacteria that can fix atmospheric nitrogen colonize root systems of legumes
and of a few trees, such as alders, and provide the plants with their nitrogen requirements.
When these plants die or are plowed under, the fertility of the soil is enhanced by nitrog-
Products of microbes contribute enous compounds originally derived from the metabolism of the bacteria. Ruminants can
to the atmosphere use grasses as their prime source of nutrition, because the abundant flora of anaerobic bac-
teria in the rumen break down cellulose and other plant compounds to usable carbohy-
drates and amino acids and synthesize essential nutrients including some amino acids and
vitamins. These few examples illustrate the protean nature of microbial life and their essen-
tial place in our ecosystem.

Ryan_ch01_p0001-0018.indd 4 06/10/17 1:58 PM

 CHAPTER 1 I N F E C T I O N — B A S I C CO N C E P T S 5

Limits of 50,000-V Light Unaided

resolution electron microscope microscope human eye
0.003 µm 0.2 µm 40 µm

Microscopic
protozoa and
fungi, 4–10 µm
Classes of
organisms Bacteria
0.1–10 µm

Viruses
0.03–0.3 µm

0.001 0.01 0.1 1 10 100

FIGURE 1–2. Relative size of
Size (µm) microorganisms.

The major classes of microorganisms in terms of ascending size and complexity are
viruses, bacteria, fungi, and parasites. Parasites exist as single or multicellular structures
with the same compartmentalized eukaryotic cell plan of our own cells including a nucleus
and cytoplasmic organelles like mitochondria. Fungi are also eukaryotic, but have a rigid
Increasing complexity: viruses →
external wall that makes them seem more like plants than animals. Bacteria also have a cell
bacteria → fungi → parasites
wall, but with a cell plan called “prokaryotic” that lacks the organelles of eukaryotic cells.
Viruses are not cells at all. They have a genome and some structural elements, but must take
over the machinery of another living cell (eukaryotic or prokaryotic) to replicate. The four
classes of infectious agents are summarized in Table 1–1, and generic examples of each are
shown in Figure 1–3.

VIRUSES
Viruses are strict intracellular parasites of other living cells, not only of mammalian and
plant cells, but also of simple unicellular organisms, including bacteria (the bacteriophages).
Viruses are simple forms of replicating, biologically active particles that carry genetic infor-
mation in either DNA or RNA molecules. Most mature viruses have a protein coat over Viruses contain little more than
their nucleic acid and, sometimes, a lipid surface membrane derived from the cell they DNA or RNA
infect. Because viruses lack the protein-synthesizing enzymes and structural apparatus nec-
essary for their own replication, they bear essentially no resemblance to a true eukaryotic
or prokaryotic cell.
Viruses replicate by using their own genes to direct the metabolic activities of the cell
they infect to bring about the synthesis and reassembly of their component parts. A cell
infected with a single viral particle may, thus, yield thousands of viral particles, which can

TABLE 1–1    Features of Infectious Agents

VIRUSES BACTERIA FUNGI PARASITES
Size (µm) <1 2-8 4+ 2+
Cell wall No Yes Yes No/yesa
Cell plan None Prokaryotic Eukaryotic Eukaryotic
Free living No Yes b
Yes Yes
Intracellular Yes No/yes No No/yesc

a
Parasitic cysts have cell walls.
b
A few bacteria grow only within cells.
c
The life cycle of some parasites includes intracellular multiplication.

Ryan_ch01_p0001-0018.indd 5 06/10/17 1:58 PM

 6 PART I INFECTION

Envelope

Spike
Capsid
Capsid
Nucleic acid
Nucleic acid

Naked virus Enveloped virus

A
Plasma
Capsule Ribosomes Cell wall membrane

Nucleoid

Fimbriae Chromosome Inclusion Flagellum

(DNA) body
B

Flagellum
Bud scar

Ribosomes

Mitochondrion
Endoplasmic
reticulum
Nucleus
Pellicle
Nucleolus
Cell wall
Cell membrane
Golgi apparatus
Water vacuole
Storage vacuole
Centrioles Centrioles

Fungal (Yeast) Cell

C

FIGURE 1–3. Infectious agents.

A. Virus. B. Bacterium. C. Fungus. Cell membrane
D. Parasite. (Reproduced with Glycocalyx
permission from Willey JM: Prescott,
Protozoan Cell
Harley, & Klein’s Microbiology, 7th edition.
McGraw-Hill, 2008.) D

Ryan_ch01_p0001-0018.indd 6 06/10/17 1:58 PM

 CHAPTER 1 I N F E C T I O N — B A S I C CO N C E P T S 7

be assembled almost simultaneously under the direction of the viral nucleic acid. Infec-
tion of other cells by the newly formed viruses occurs either by seeding from or lysis of the Replication is by control of the
infected cells. Sometimes, viral and cell reproduction proceed simultaneously without cell host cell metabolic machinery
death, although cell physiology may be affected. The close association of the virus with the
cell sometimes results in the integration of viral nucleic acid into the functional nucleic Some integrate into the genome
acid of the cell, producing a latent infection that can be transmitted intact to the progeny
of the cell.

BACTERIA
Bacteria are the smallest (0.1-10 μm) independently living cells. They have a cytoplasmic
membrane surrounded by a cell wall; a unique interwoven polymer called peptidoglycan
makes the wall rigid. The simple prokaryotic cell plan includes no mitochondria, lysosomes,
endoplasmic reticulum, or other organelles (Table 1–2). In fact, most bacteria are approxi-
mately the size of mitochondria. Their cytoplasm contains only ribosomes and a single,
Smallest living cells
double-stranded DNA chromosome. Bacteria have no nucleus, but all the chemical ele-
ments of nucleic acid and protein synthesis are present. Although their nutritional require-
Prokaryotic cell plan lacks
ments vary greatly, most bacteria are free living if given an appropriate energy source. Tiny
nucleus and organelles
metabolic factories, they divide by binary fission and can be grown in artificial culture,
often in less than 1 day. The Archaea are similar to bacteria but evolutionarily distinct. They
are prokaryotic, but differ in the chemical structure of their cell walls and other features.
The Archaea (archebacteria) can live in environments humans consider hostile (eg, hot
springs, high salt areas) but are not associated with disease.

FUNGI
Fungi exist in either yeast or mold forms. The smallest of yeasts are similar in size to
bacteria, but most are larger (2-12 μm) and multiply by budding. Molds form tubular
extensions called hyphae, which, when linked together in a branched network, form
the fuzzy structure seen on neglected bread slices. Fungi are eukaryotic, and both yeasts Yeasts and molds are surrounded
and molds have a rigid external cell wall composed of their own unique polymers, by cell wall
called glucan, mannan, and chitin. Their genome may exist in a diploid or haploid state
and replicate by meiosis or simple mitosis. Most fungi are free living and widely distrib-
uted in nature. Generally, fungi grow more slowly than bacteria, although their growth
rates sometimes overlap.

TABLE 1–2    Distinctive Features of Prokaryotic and Eukaryotic Cells

CELL COMPONENT PROKARYOTES EUKARYOTES
Nucleus No membrane, single circular Membrane bounded,
chromosome a number of individual
chromosomes
Extrachromosomal DNA Often present in form of In organelles
plasmid(s)
Organelles in cytoplasm None Mitochondria (and
­chloroplasts in photosyn-
thetic organisms)
Cytoplasmic membrane Contains enzymes of respiration; Semipermeable layer not
active secretion of enzymes; possessing functions of
site of phospholipid and DNA p
­ rokaryotic membrane
synthesis
Cell wall Rigid layer of peptidoglycan No peptidoglycan (in some
(absent in Mycoplasma) cases cellulose present)
Sterols Absent (except in Mycoplasma) Usually present
Ribosomes 70 S in cytoplasm 80 S in cytoplasmic reticulum

Ryan_ch01_p0001-0018.indd 7 06/10/17 1:58 PM

 8 PART I INFECTION

PARASITES
Parasites are the most diverse of all microorganisms. They range from unicellular
­amoebas of 10 to 12 μm to multicellular tapeworms 1 m long. The individual cell plan
is eukaryotic, but organisms such as worms are highly differentiated and have their own
Range from tiny amoebas to organ systems. Most worms have a microscopic egg or larval stage, and part of their life
meter-long worms cycle may involve multiple vertebrate and invertebrate hosts. Most parasites are free liv-
ing, but some depend on combinations of animal, arthropod, or crustacean hosts for their
survival.

THE HUMAN MICROBIOTA

Before moving on to discuss how, when, and where the previously mentioned agents cause
human disease, we should note that the presence of microbes on or in humans is not, by
itself, abnormal. In fact, from shortly after birth on, it is universal; we harbor 10 times the
number of microbial cells than human cells. This population formerly called the normal
flora is now referred to as our microbiota or microbiome. These microorganisms, which
are overwhelmingly bacteria, are frequently found colonizing various body sites in healthy
individuals. The constituents and numbers of the microbiota vary in different areas of the
body and, sometimes, at different ages and physiologic states. Their names are mostly unfa-
miliar because they have not (yet) been associated with disease. They comprise microorgan-
isms whose morphologic, physiologic, and genetic properties allow them to colonize and
multiply under the conditions that exist in particular sites, to coexist with other colonizing
organisms, and to inhibit competing intruders. Thus, each accessible area of the body pres-
ents a particular ecologic niche, colonization of which requires a particular set of properties
of the colonizing microbe.
Organisms of the microbiota may have a symbiotic relationship that benefits the host
or may simply live as commensals with a neutral relationship to the host. A parasitic rela-
tionship that injures the host would not be considered “normal,” but, in most instances,
not enough is known about the organism–host interactions to make such distinctions.
Flora may stay for short or Like houseguests, the members of the normal flora may stay for highly variable periods.
extended periods ­Residents are strains that have an established niche at one of the many body sites, which
they occupy indefinitely. Transients are acquired from the environment and establish
If pathogens are involved, the themselves briefly, but they tend to be excluded by competition from residents or by the
relationship is called the carrier host’s innate or immune defense mechanisms. The term carrier state is used when organ-
state isms known to be potentially pathogenic are involved, although its implication of risk is
not always justified. For example, Streptococcus pneumoniae, a cause of pneumonia, and
Neisseria meningitidis, a cause of meningitis, may be isolated from the throat of 5% to 40%
of healthy people. Whether these bacteria represent transient flora, resident flora, or carrier
state is largely semantic. The possibility that their presence could be the prelude to disease
is presently impossible to determine in advance.
It is important for students of medical microbiology and infectious disease to under-
stand the role of the microbiota because of its significance both as a defense mechanism
against infection and as a source of potentially pathogenic organisms. In addition, it is
important for physicians to know the typical composition of the microbiota at various sites
to avoid confusion when interpreting laboratory culture results. The following excerpt
indicates that the English poet W.H. Auden understood the need for balance between the
microbiota and its host. He was influenced by an article in Scientific American about the
flora of the skin.

On this day tradition allots to all for whom my ectoderm

to taking stock of our lives, is as Middle Earth to me.
my greetings to all of you, Yeasts,
For creatures your size I offer
Bacteria, Viruses,
a free choice of habitat,
Aerobics and Anaerobics:
so settle yourselves in the zone
A Very Happy New Year
that suits you best, in the pools

Ryan_ch01_p0001-0018.indd 8 06/10/17 1:58 PM

Other documents randomly have
different content
The Project Gutenberg eBook of Piimälasku ja
kokkelpiimee
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Piimälasku ja kokkelpiimee

Author: Kaarlo Hemmo

Release date: June 28, 2024 [eBook #73935]

Language: Finnish

Original publication: Porvoo: WSOY, 1928

Credits: Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PIIMÄLASKU JA

KOKKELPIIMEE ***
PIIMÄLASKU JA KOKKELPIIMEE

Kirj.

Kaarlo Hemmo

Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1928.

SISÄLLYS:

Piimälasku ja kokkelpiimee.
Kosto kortinpelloojille.
Ku on nousuluonto.
Herrastuomar Pohata uus turkki.
Joka toeselle kuoppoo kaevaa — se siihe ite lankioo.
Herrastuomar Pohata emännän nimipäevät.
Ku nenästä vettää…
Ku emäntä ja isäntä virkoja vaehto.
"Lassilline arvo".
Suu soattaa suven rittaa, kielj kärpän nakkii —
Sitä mukkoo kuokitaa, ku ruokitaa.
Sumujärven pappi hammasleäkärinä.
Varotushuuto naemattomille ja leskmiehille karkausvuonna.
Ku lautamies tuomittii.
Kauppias Riston erreys.
Silli poes haesemasta.
Mattiina.
Ku kukoestus kuorestaa puhkes…
Sielun viholline pötk pakkoo…
Matkalla Ametriikkii…
Hermovikako vae "Vanha-Oatam"?
Myyränmäkeläeset sähkössä.
Ku minä ite — varastin.
Rotta, rotta — voe herra siunatkoo!…
Ku suutarjmestärj pelekäs — tulovaasa varkaaks.
Lukkari viisautta…
Hoppeeheät ja — vallankummous.
Syksyilla vietto vanahaa aekaa.
Ite pilas…
Mite kuokkavieraelle liehka annettii.
Kepakkala Rietu.
Parturi purk kauppasa.
"Liikemiehe" sotamuistelmija.
Ku kasvoja pitj laettoo.
Yöjalakalaeste vaennooja.
Läskine talv.
PIIMÄLASKU JA KOKKELPIIMEE.

Piimälasku ja kokkelpiimä — niitä sanoja kuullessa savolaese

immeise kielelle ves herahtaa! Ei sitä ou kukkaa ruvenna toestamaa
oekee historjallisest, voan kaekella tolokulla ja varmuuvella voe
kuetennii peättee, että ne molemmat on yhtä savolaesia ku —
savolaeset itekkii. Ja siinä se onnii se niks, että jo niihe pelekkä
maenihtemine herrauttaa vettä savolaese kielelle. Jos savolaeselle
hoastellaa "pitkästäpiimästä" taekka "huliviljpiimästä", niin sen
alakaa hetj mieltä keäntee, vaekkei ies tervakaa sille semmoesta
temppuva tie, eikä toas piimäpunkka ja piimähinkki sen korvaa niin
korreelta helläy, ku piimälasku, joka oekee korvoo kutkuttaa… Ja
savolaene leikillissyys on ihko apilaspellossa sillon, ku se peäsöö
ivvoo tekemää pitkästäpiimästä, mitenkä sitä muka mehtätöehi
lähtiissä keritää kerälle, niinku verkkorihmoo, ja metässä asetettaa
puuhu riippumaa, josta sitte itekukkii ottaa säekee itellee ja lappaa
suuhusa, ku ryyppeemise tarvis tulloo. Kyllä siinä sitte aekoo kulluu,
ku semmoesta nauhoo nieleksii, eikä siitä soa kunnon ravintoo
ruummis eikä henk. Mut ku oekeeta kokkelpiimee nieleksiä
lotkauttaa, niin siitä valluu puhtia ja voemoo ruummiisee ja henkee
palakeisii. Ja entäs, mitenkä mukava piimälaskuva on kantoo, ku ei
tarvihe muuta ku voan pistää sen vihtasankaa kirvee ketara ja
nostaa olokapeällee taekka asettaa kontin viereen selekääsä taekka
toas sen peälle — ne olla köröttää hartioella, niinku rakas pariskunta
vuoteessaa… Mut kantoo rettuutappas pitkeepiimee keränä
kaenalossas taekka riiputa niitä punkkia ja hinkkiä käsissäs, niin
tunnet, mittee muksu maksaa! Ja koetappas pitkästäpiimästä taekka
siitä huljvilistä kesävelli eli rueppo tehä, niin se ei ou muuta ku
samallaesta hengetöntä liojuva, niinku Nenolan poeka sano
äetpuolesa olova. Jos sitte savolaeset on vähä niinku ylypeitä
piimälaskustaa ja kokkelpiimästää, on niillä siihe melekei patentti, jos
tavaroo sen loavun kantilta katellaa. Vae mittee?

Nyt minä kuetennii oun lähtennä kulukemaa veärän kautta suoraa.

Minä, neät, en aekonna ruveta piimälaskun ja kokkelpiimän
ylistysvirttä veisoomaa, meinasin voan kertoo pienen tappaukse
Hoapalahe niityltä, jossa oltii heiniä korjoomassa.
Pueljpäeväruppeema olj oekee ahkerast koottu heiniä rukkoe ja
kantoo rytkitetty lattoo. Ja ku sitte alako näläkä suolia soetella,
mäntii evväehe kimppuu. Ruokaelupaekaks valittii suure
pajupensaeko varjonpuoleine rema, aurinko ku paestoo hellitti niin
täyyveltä terältää, että sen kuumuuvessa oes syönt ollunna
joutavata nälävimistä, etennii ku olj soatu työssä tarpeeks ast
hikkoella. Pikkuse matkan peässä istu Suehkos-Antti Maejja-Kaesasa
kansa ommae evväehesä eäressä. Ne asu hyyriläesinä saunassa ja
olj nyt hyyriää työllää maksamassa. Ikä-immeisiä niistä olj
kumpanennii. Vähhää tyytyväesinä ne koetti toemee tulla.
Lehmäkappura lyps sen verra, että Maejja-Kaesa kyken sillontällön
kirnuvammaa ja niinpäs olj nyttii heinäeväsleipää kaeverrettu
kuoppa, johonka olj pistetty joetae nokaleita voeta, vakkasessa olj
suolattuja ahvenia ja särkiä sekä höntterössä piimäsintuva.

Taloväe evväät olj iha toesta sorttia, uiinku entise paakari pullat
uunissa. Niillä olj suuressa vakkasessa voeta, isoja leipiä, jokkuu
kalakukko, pitkiä muekkuvutkakkeita, parissa piimälaskussa
kokkelpiimee ja vielä lisäks tattarjauhoja. Ja se piimä vasta ollii
piimee! Ei se tahtonna laskusta mahtuva tuoppii juoksemaa ilima
ettei puukolla söhinnä kokkelia pienemmiks. Ei ollunna ihme, että
sitä ryypätessä kuulu tavato ryssäys ja silimät tahto revetä. Ku siitä
ruvettii rueppoo tekemää, niin siinä käv semmoene rutkitus, ku
monella kirnulla oes yhtaekoo kirnuttu. Kyllä sitte passas täyvvellä
mahalla pitkällee heitäätyvä ja nukkuva tuhnahtoo ruuvva peälle!
Eikä pitkiä aekoja kulunakkaa, ennenku koko heinäväk kilipoo
kuorsas, niinku oes pellavia silivitty taekka liinoja roahnattu. Oljko
Suehkos-Antissa katteutta, sitä ei kukkaa tiijjä, voan erityisest se
eukkosa kansa näytti kahtoo tillistävä talon työväe herkkuja ja
syöntiä. Ja ku oma syömine peätty ja Antti rupes mahallee
pötköttämmää ja vetel savuja piipustaa, ei sitä unj ruvenna niin
imeläst paenamaa, ku toesia heinämiehiä. Ja jos koettas arvata,
mittee Antti siinä tuumail ja mietti, tekköö mielj arvelemmaa, että
jottae tämänlaesta sen aevokopassa kiertel:

— Jos isäntä taekka emäntä oes matkassa ollunna, oes ne varmaa

kokkelpiimee koatoo lorrauttanna meillennii ja tattarjauhoja antanna.
Ventovieraat ei uskalla, ei uskalla… Mut kyllä niihe nyt kelepoo
täyvve mahasa vieressä moata, kelepoo niihe — ilimankos niin hetj
une peästä sae itekukkii kiin… Ja nyt piimä jeä happanemmaa…
Eihää tuosta maha tulla ies putkenpolttamoo, jos tuolta
piimälaskusta hiivin hörppimää muutamia kokkelia?

Eikä ollunnakkaa harhaluuloo arvelu, että Antin mielessä jottae

semmoesta liikku. Se, neät, läks nelinryömi marnimaa piimälaskuva
koht. Kuluku olj hissuksee mänemistä, ettei voan kukkaa sattus
havahtummaa… Peästyvää piimälasku eäree Antti otti tulupa suulta
poes, nost laskun suusa kohalle ja ryypätä harnas. Ku laskussa olj
piimee voan pohjapuolella, synty lasku sisässä niin kummalline eänj,
ku siellä oes jokkii mörähtännä, samalla ku piimä puota loksaht
allaapäe aekamoesella rytkäyksellä, niin että sitä tulj Antin suu ja
siemmet täytee, vieläpä vierj kasvollennii. Ku Antin harnaesu olj
voimakas, mänj piimee henkee ja täperällä olj, ettei se mies
läkähtynnä. Mut kova yskäsy sen tok pelast. Siitä kuetennii yks ja
toene makkooja alako nostella peätää. Sillon Antti survas piimälasku
moaha, heittäyty pitkällee ja vierimällä pyöritti ihteesä lähemmä
evväetää ja eukkoosa. Siellä se oekas ihtesä makkuulle sekä olj
uneksivinnaa panemalla:

— Hörö, hörö, höö, höö…

— Piimä juosta jolkottaa moaha, karjas yks makkuumies ja hyppäs

nostamaa piimälaskuva pystyy ja paenamaa tuluppoo sen suuhu.

Anttikii olj havahtuvinnaa ja kysäs:

— Mikäs sen piimälasku on koatanna?

— Hörö, hörö, höö, höö sen on koatanna, vastattii Antille, jonka

kasvolla olj vielä kokkelia.

Ja ku siinä yks ja toene peäs herreille ja sae asjasta toloku, rupes

nekkii höröttämmää, niin että se vasta olj höröhöröhöötä. Mut Antti
ei yhtynnä höröttämmää, voan olj ruppeevinnaa moatessa
kuorsoomaa.

Ku työhö noustuva tappaus tulj itekunnii tietoo. niin höröttämistä

jatkettii koko iltapäevä sekä vielä kotonakkii. Eikä vuosie
kuluttuvakkaa tarvinna muuta ku jokkuu voan sano, että:

— Hörö, hörö, höö, höö, niin hetj alako höröttämine kuuluva.

 Ja semmoene se kaikessa yksinkertasuuvvessaa ja
koruttomuuvessaa olj se tappaus Hoapalahe niityllä. Ku nyt rakkaelle
savolaesille ja muelle kansalaesille tarjotaa Piimälasku ja
Kokkelpiimee, tiijjetää jo peältä iskii ja eiltäpäe, että tässä
piimälaskussa soattaa olla kuevettunneita ja happamijjae kokkelia,
niin ettei ylleestä höröttämistä peäse syntymää. Mut siinä
tappauksessa ei kukkaa näetä niin ahnaast harnaese, ku Suehkos-
Antti tek, eikä siis tarvihe kennenkää läkähtymistä pelätä…

Ja joha sitä on siinäe ansiota!

KOSTO KORTINPELLOOJILLE.

Samassa sakissa ne olj koko kevvää ollunna tukinuetossa

Koukkujoilla ja kuus niitä miehiä yhteisee olj. Ne sano olovasa kotosi
Juvalta, joskohta yks niistä aena sano olovasa vielä juvemmalta ku
ne toeset. Ku ves olj joessa vähissä ja tukkia paljo, pitj maksoo
tavallista korkeempoo palakkoo, että lasku sujus hyväst. Ja niimpä
näehe kuuvve miehe työpaekka olj oekee kultakaevos. Laskun
loputtuva olj mieste povukset pullollaa rahatukoesta, eikä niillä
ollunna hättee lähtee uutta työpaekkoo ehtimää. Kaekessa rauhassa
ne jäekii korttiertalossaa makkaeleinmaa ja leppäelemmää sekä
syömää ja juomaa sitä mukkoo ku suusta maestu ja maha sulatti.
Muun työ puutteessa ne rupes korttia pelloomaa, ens aluks leikillä ja
sitte rahalla. Ja näkkyy se korttipel nostavan himmoo, niinku
ryyppiminennii, sillä ku miehet siihe äety, niin ne lyyvvä lätkitti
päevät peästää ja välistä yölläe. Minkä verran niistä itekullae lie ollu
onnee ja miten pelj lie lyönnä leiville, siitä ei ou tietoo. Vähitelle
kuetennii yks miehistä rupea tappoomaa. Tappiot kiihotti sitä yhä
uhemmi pelloomaa, kunnekka lopuks kassasta pohja irvist ja ansiot
olj mänetetty viimmesee pennii asti. "Itku ei auta markkinoella",
tuumaa mies ja rauhallisest kahtel toeste pelluu jatkamista. Mut
totta kuetennii se lienöö surulliselta näyttännä, koska yks joukosta
sano, että:
 — Hellitettää tok sen verra, että maltetaa ies syyvvä kunnolla. Ja
ku tästä yhestä kaverista tulj rumpal, niin se joutaa ruveta nyt kokiks
ja palakaksee soa pistee poskeesa niin hyvät portsut, että
mahanahka kiiltää. Tänä oamuna isäntä kaupihtel lammasta. Ostetaa
porukassa se lammas ja tuo kaver lahtoo sen ja keittää meille
lammaskeito perunoehe kansa. Ruppeetko keittämää? Hyvä! No,
kututaa isäntä ja annetaa sille lampaasta käypäset kättee.

Ja isäntä kututtii. Kauppakii synty ihko kahtee sannaa. Sitte se

kuuvves, rumpaliks pelattu mies Iäht keittopuuhii ja viis miestä jatko
pelluuta.

Vähä aejja peästä se kokki tulj kysymää, keitetäänkö lammas

kokonaa.

— Kokonaa, kokonaa, sillä passoohaa sammoo soppoo syyvvä

kaks erj kertoo, jos tähettä jeä.

Kokki olj ryhtynnä toemeesa ja höpissynnä iteksee, että:

— Tästä keitosta passoo keittee kosto kortinpelloojille.

Ja enstöeksee se paeskas lampaa nahkonee, suolinee ja sorkkinee

pattaa, ku sae sen kirvespohjalla ohtaa kopastuvvaa hengettömäks.
Samalla kertoo se potatittii huuhtomattomina koato sekkaa. Sitte se
mänj kortinpelloojae luo ja sano, että:

— Se lammas olj laehanlaene ja sentähe pitäes panna voeta siihe

keittoo.

— Niissä meijjä reppuloessa on voeta. Ota niistä voeta, minkä

varut tarvihtovas.
 Kokki keräs viijje miehe reput kaenaloosa, kanto kottaa ja runttas
kaekki pattaa lampaa sekä perunoehe sekkaa. Laetettuvvaa
aekamoese rompsu paan ala läht se paenamaa koko talosta
tuntemattomaa suuntaa.

Ku näläkä alako kortinpelloojae sisuksia näykkiä, mänj ne kokkiaa

kahtelemmaa, kuullaksee millonka lammaskeitto joutuu. Kovimpa
mieste nenät venäht pitkiks, ku heille selitettiin, että kokki on
hävinnä, niinku tina tuhkaa, ja että koassa on semmoene soppa
kiehumassa, ettei sitä taejja syyvvä herrat eikä narritkaa. Ja tämä
viimmese arvelu heistä joka mies usko, koska ne ties, että heijjä
hoararepuessaa olj vanahoja kenkiä, hajallisia jalakarättiä, likasia
alusvoatteita, tupakkata sekä kaekkea muuta monenmoesta hörtöö,
jos kohta toesessa puoliskossa olj ruokatavaroetae. Parj miestä läks
karkuria perästä ajamaa. Mut rautatieasemalla ne sae kuulta, että se
olj noussunna junnaa, vaekkei kukkaa muestanna, minnekkäpäe
mänövää. Luultavoo on, ettei se pitkiä matkoja junassa matkustanna
jo siitäe syystä, että sillä olj 'matti kukkarossa'… Ku miehet tulj takas
talloo ja kaekki viis miestä kirroelj kaverisa keittämee kostosoppoo,
sano talon isäntä, että:

— Mittees tuossa kirroelemalla kieltänne kulutatte! Jos työ kaekki

Juvalta outte, niin tavotatteha työ sen sieltä kottiinnuttuvanne ja
voette sitte keittopalaka maksoo.

— Ei myö nii vissii tiijjetty, olko se Juvalta, vaekka se sano olovasa,

vastas miehet.

Ja sillon tuummas isäntä ja sen suu olj virnallaa, että:

— Aeva oekee on arvelu, ettei se Juvalta ollunnakkaa, se kun

nimittäe aena sano, että:
 — Jos nuo kaverit lienöö Juvalta, niin minä oun vielä —
Juvemmalta…
KU ON NOUSULUONTO.

On sanottu, että immeiset luotii kahelaesiks: miehiks ja naesiks. Mut

luonnonloatuja siihe sijjaa on annettu niin kirjava meärä, ettei niistä
oekee tarkkoo luvettelloo taetas osata tehä parrae rätinkmieskää. Ja
niimpä sitte onnii yks kiipperä ku huonost tehty vene, toene pehmee
lupsake, niinku iso villatukko, kolomas taepumato, ku paksu
rautakank ja nelejääs taepusa, niinku uunissa hauvvottu koevuvihta
taekka vetelä taekina. Jos kellä on aekoo ja haluva vertaeluja tehä,
niin kylläpä kaeketi luonnonloatuje erjlaesuuvet nousoo tuhansii ja
iha miljuonii ast. Tästä monipuolisesta kirjavuuvesta on seurauksena,
että immeiset keskinäesessä elämässää nauskaa, niinku porsaslauma
taekka näykkii toesiaa, niinku kukot, pistävätpä ne pystyy
tappelurytäköetä ja kokonaesia sotijakkii.

Voan entäs jos immeisille ei oes annettu ku kaks luonnonloatuva

niinku niitä ei ou ku kahelaesia: miehiä ja naesia. Mahtaeskoha
naeset pvsyvä naesina ja miehet miehinä? Tuskimpa voan, koska jo
asjoehe nykkyesillä kannoella ollessakkii naeset tunkeutuu mieste
sakkii, peästäksee akoeks, ja miehet aetuuttelloo naesia, peästäksee
ukoeks, niin että elämä oes yhtäläesessä sekasotkussa ku rullavakka,
niinku se on nykyjäännii…
 Mut nytpä huohmoon joutuneen selittämättömiä arvotuksija
koskettelemaa, mikä ei alunpittäe ies tarkotuksena ollunna. Minä
nimittäe olin aekeessa kertoo, mihinkä soattaa johtuva, ku
immeisellä on nousuluonto. Ja jos kellä, niin Aeraksela ukolla se olj
nousuluonto sen sanan korkeimmassa merkityksessä. Se olj se ukko
huohmattu henkilö — ja hyvä hyvviisä sekä paha pahhoesa. Tällä
hetkellä se soatto naureksija ja silimäillä niin suloesest, ku
herreimmillää ja houkuttelovana olova silimä ruespuurossa. Mut
annappas olla, että jokkii poekkitellaene sana taekka mikä muu
vastakäläkkisyys sattu ilimestymmää, niin sillon hetj alako silimät
vihasta kiiluva ja suu männä suuttumukse irvee. Usseimmite se
ryöpsäys ei kestännä kauvva, voan jos ukon syvän eattu oekee
syrjällee mänemää, olj parasta muuttoo moata, s.o.: siirtyvä
lähheisyyvestä poes. Etennii nuoremmalla ijällää sen luonto olj
ollunna niin kiipperä, että se olj ryyvvännä käsiks ja myrsyytellynnä
niin pahast, että olj soanna muutamia kertoja sakkojakkii maksoo.
Mut ei sen vanahempanakaa tarvinna suuttumusta kylästä hakkee.
Ku se olj hyvi huohmattu mies ja ku monj tarviht siltä avustae soaha,
olj sitä pakko kärsiä niin sen hyvinä ku pahonae hetkinää.

Ukko olj nuoruutesa ja miehuutesa päevinä ollunna ahkera

kalastaja ja sama vintiö siinä pysyy vielä vanhanae. Ja ku ei ennee
pitemmille pyyntmatkoelle lähtennä, nii pitj mertoja lähheisessä
lammissa, jossa olj aeka tavalla särkijä. Vähäese matka peässä
lammista olj reservikasarmi, jossa joka kesä opetettii poekia
sotamiehiks.

Kerran sattu ukko olemaa mertojaa nostelemassa nähäksee, onko

niihe soalista männynnä. Kotjväk ei oes särkkaloesta välittännä ja ne
valittel, että säret tekköö suolet 8-rihlaesiks, niinku pyssyn, eikä
särkhumut ja piimävellilueru taho mahassa pysyvä. Mut ku ukolla olj
halu kalastoo, niin se kanto särkiä kottii pitki kessee. Siinä nyt
mertoja kohotellessa olj muuvva reservimies tullunna rannalle kahtoo
tollottammaa, eikä malttanna olla eäneti voan kysäes, että:

— Onkos männynnä särlrkiä merlrtaa?

— Mittee sinä pirlrunpoeka sanoet? kivaht ukko.

— En muuta, ku kysäsin, että onko mennä särlrkiä merlrtaa?

— Ootko sinä kasarlrmin koerlra, joka on pantu rlrannalle

haukkumaa?

— En oo koerlra, voan reserlrvisotamies.

— Koerlra sinä out! Mut kyllä minä opetan sinut…

Ja sillä kertoo puotti ukko merran järvee sekä läht reserviläestä

koht melomaa niin kovalla kyyjjillä, että ves posis. Mut reservimies
otti jalat allee ja juosta livaht kasarmille. Ukko paeno perästä sitä
mukkoo ku vanahat käpälät keänty sekä harppas suoroopeätä
komppaniijja peällikö asumuksee. Tuski huohmas lakkisa ottoo
peästää ja hyvänpäevä sannoo, ku jo alako pauhata, että:

— Eikö herlra katteinilla ou koerlroo, ku teällä reserlrvimiehet

pannaa immeisiä haukkumaa ja niille irlrvislelemää? Minä oun
luullunna, että teällä kasvatettaa nuorlrukaesista sotamiehiä, mut
niistä taejjetaannii tehä koirlrria…

— No, mittee nyt sitte on tapahtunna?

— Mittees muuta, ku rlreserlrvimies tulloo rlrannalle koirlrana

haukkumaa. Se on hävitöntä. Eikös ou tarlrkotus, että valamistettaa
isämmoan puollustajija, jotka ampuva puksauttas tinamarlrja
vihollise silimää? Minkästähe niitä sitte koerlriks teällä neuvvotaa?

— Tyyntykeepäs nyt, hyvä noapur, ja kertokee mittee on

tapahtunna, niin että ymmärrettää.

— No, ku olin tuolla lammissa merlrtojan kahtomassa, tulj jokkii

sotamieskutjana ja rlrupes koerlrrana minuva haukkumaa…

— Kukas se sotilas olj?

— Mistee minä ne tunnen. Mut ku läksin koerlroo kurlrittamaa,

juoks se kasarlrmille pakkoo. Nyt minä voajjin, että kattein ottaa
selevä ja kurlrittaa koerlra…

— Se tapahtuu hetj, sano kattein sekä läks ulos.

Ukko seuras jälestä. Kattein komens panemaa hälytykse toemee ja

silimäräppäyksessä alako miehiä purkautuva kasarmi ettee, niinku
kusiaesia pesästää. Ne komennettii rivvii seisomaa ja ku se olj
tapahtunna, tievust kattein, kuka mies olj koerrana ollunna. Ukko
tirkisttel ja sano lopuks, että:

— Tuo mies tuossa.

Kattein huus reserviläese rivistä etteesä ja kysäes, että:

— Mitenkä työ outte tätä ukkoo haukkunna?

— En mitenkää muute, ku voan kysäsin, että onko männynnä

särlrkiä merlrtaa?

— No mut eihää tuo ou haukkumista, eikä koerrana olemista, jos

siivost kysäsöö, sano kattein.
 — Minkätähe se ei ou! Sehä jätkyttel minua, ku sorlrautti kieltää,
mikä minussa on Luoja antamana vikana. Mittee varlrte se sorlrautti?

— No, ku se sama vika on täännii reserviläese kielessä ja tietyst se

hänessäe on Luojan antama vika, selitti kattein.

— Rlryökäleenkös tähe se sama vika on justiisa tuon miehe kielee

annettu! Tämmöestä siitä sitte tulloo… Ja parlrasta se oes ollunna ku
se oes pitännä leipälinkkusa kiin…

Samassa läks ukko rantoo kohi paenamaa. Sitte se keräs mertasa

lammista poes ja vei kottiisa. Myöhemmällä niitä aettarakennukse
ylisille kantaissaa olj ukko puhellunna yksinää ja sanonna, että:

— Olokoo kalastamiset siltää sinä aekana, ku kasarlrmilla on

rlreserlrviläesiä. Jos minä, neät, sinne mänen, on ne kaekki
sorlrakielisiä ja sitte on koerlria enemmä ku yks. Sillon sitä
suuttumuksesta halakiis, niinku itikka mahasa täytee verlrtä
imettyvvää. Ja minä en kuitenkaa ossoes olla suuttumata. Mut
minkäs immeine sille mahtaa, ku on nousuluonto…
HERRASTUOMAR POHATA UUS
TURKKI.

Ku immeistä onni potkasoo, niin että se työtä ja vaevoo näkemätä

esmerkiks rikastuu, niin sen muestluu eli peäkii ikkääku suurenoo ja
siihe koppaa moalimasta ja syvämmestä pakkautuu kaekemmoesta
mieltekkoo ja syntijä. Ensimmäesijä mieltekoja ja syntijä on ylypeyve
synt, joka tulloo sitä voemakkaammaks, mitä väljemmät ymmärrykse
ruuvvit peäkopassa on. Ja ne ruuvvit olj toas jotennii löyhänlaeset
Ville Pohatan peässä. Sen tähe ylypeyve synt sen aesoesa valjastikkii
iha mäkvöehe ja sitolokkaremmin kansa. Ja vaekka se ei tok niin
mahtavaks paesunnakkaa, ettei se oes hyvveepäevee tavallisillennii
immeisille sanonna, niin siihe sijjaa se koetti huusholliisa ja omiks
tarpeiksee hankkia tavaroeta, joehenka vertaesija ei oes koko
pittäässä. Rovastilla olj niin yökee ja kommee turkki, että sitä
immeiset ihmetelle kahtel, niinku siat hoppeelusikkata. Ja sillä
tappoo asja ollii, että ku rovast turkissaa istuva röhötti, niin
yksinkertanennii ymmärs, että siinä on herra ja herran turkki. Mut
Ville Pohatta ei ruvenna kauvva kahtelemmaa ja ihmettelemää, voan
peätti hankkia itellee vieläe paremma turki, iha semmoese, ku olj
sattunna näkemää Kuopio markkinoella jollae Kokkola
suurkauppijaalla. Ja se se vasta olj turkki ollunae, ku siinä olj
karvattii kahepuole, niin että peä tahto punneillee männä
tuummatessa, että missee moassa on susilla — se turkki, neät, olj
susturkki — karvat nahkasa kummallae puolella…

Sattu sitte parj pittää kauppiasta lähtemää ostoksille Pietarii. No,

mittees muuta, ku Ville Pohatta lyöttääty yhtee matkaa. Ku ostoksilla
kulukiissa kohattii turkkikauppa, astuttii sissää. Ykskää näestä
kolomesta miehestä ei osanna ryssee, eikä toas ryssät suomee.
Puotmiehet pokkuroe ja kumartel sekä hiero kämmeniijjää, niinku
niitä ois palentanna. Samalla ne politti puhuva, niin että kielet pyör
niihe suussa, niinku pässinsaparo. Mut Suomen miehet ei osanna
muuta sannoo, ku voan että:

— Niettu ponimaijjutsa.

Viime tok yks heistä muestel kuulleesa, että turkki on

ryssänkielellä suupaa ja tarvita toas on naataa. Sillon se rykäs ja
kovalla eänellä sannoo mölläytti, että:

— Suupaa naataa.

Ja nytkös puotmiehet rupes kilipoo polittammaa ja viittiloemaa

käsillää, että näytti siltä, ku ne alakas tappeluva hieroo. Mut eihää
niillä sitä meininkiä ollunna, voan ne koetti selittöö, että tässä niitä
turkkija on. Ku selitökset jäe ymmärtämätä, ne alako viittiloemalla
kuhtuva toesii huoneisii. Ja ku rakennus olj neljkerroksine ja joka
kerroksessa olj monta suurta huonetta turkkija täynnä, niin kyllä
kulukemista piisas, jopa rupes pelottammaa, että jos ne polittajat
jossae sopukassa ryövee… Mut eihää tok, ne voan näyttel, ku toas
Suomen miehet sano, että:

— Niettu, niettu.
 Sillon yks puotmies läks sukkelana ku orava juoksemaa
kellarkerroksee sekä tuuvva roahas sieltä mahottoma suure
peällyksettömä lammasnahkase turkkirutmeijja. Tulos olj kuetennii
sama:

— Niettu, niettu.

Puotmieste noamat tulj niin surkeiks, ku jokkaene kärsis

hammassärkyvä. Mut sillon Ville Pohata matkatoverista yks koato
tuolin lattialle, levitti sen peälle lammasnahkaturkin nurinpäe, vetäs
sormesa koppuraa, mulistel silimiää sekä irvistel ikenijjää sekä
hyppäs sitä turkkia repimää ja olj hampaillaannii roatelovinnaa. Sillon
hetj yks puotmies löe näppijä ja sano että:

— Ponimai, ponimai — volokkisuupaa, volokkisuupaa. (Ryssäks,

neät, kuuluu sus olova volokki.)

Ja sillon se puotmies olj auvvassunna ove sivuhuoneesee, joka olj

susturkkia täynnä ja josta ykskaks löyvvettii semmoene turkki, ku
tahottii ostoo. Ville Pohata toverit oes ruvenna hintoo huokeemmaks
tinkimää, mut Ville sano, että:

— Minä en tingi, voan tinkiköö ryssät.

Ku se Ville Pohatta läks sitte iisvossikalla Suomen korttierii ajamaa,

uus turkki peällä ja uus karhunnahkalakki peässä, tuntu siitä siltä, ku
koko Pietar oes hännee kahtonna. Ja kotjpuolella reen perässä sen
röhöttäissä niijjata hörskäytti akkaväk niin syyvvää, että ne tahto
lysähtöö polovillee, ja miehet pokkuroe, että selekärangat rusahtel,
ne ku ei tuntenna, voan ne arvel, että siinä kulukoo vielä korkeemp
herra, ku pittää ite rovast on. Se tietyst hivvautti syväntä samalla
tappoo, niinku oes tähkällä huulija siveltynä….
 Tulj sitte ne kärräät, joessa Ville Pohatta viimese kerra
lautamiehenä istu enne siitä "virasta" erroomistaa. Ku kärräessä tulj
tietoo, että Pohatalla on uus susturkki — ja pitjhää se ite huole, että
tieto levis —, soatii siitä nautinto- ja riemulähe koko kärräehe
aejjaks, sillä turki harjakaesia ryypättii jok'ikkiine ilta. Olj, neät, tehty
sellane sopimus, että aena jokkuu jollae tekosyyllä jeäp harjakaesille
tulemata. Sen vuoks olj uus juhla piettävä seoroovana iltana. Joskus
toas sattu vieras asjanajaja soapumaa. No, mittees muuta, ku
turkkijuhla pystyy ja tuomar sihtierilöenee ja lautamiehinee matkaa,
niin että turkille kyllä hintoo nous. Ku sitte kärräehe lopettajaeste
eillä lautamies korotettii herrastuomariks, lausu tuomar toevomukse,
että turkki tuotasii kärrääpaekkaa, jossa juhla piettii. Ja yhellä
pyynnillä se turkki tuotiinnii. Yks ja toene koettel sitä peällee, mut
kellenkää ei se niin mallanna, ku itellee herrastuomarille, jolle piettii
monta puhetta. Puhheihe peälle juotii maljoja. Ku juomatavarat
rupes loppumaa, haettii herrastuomari kellarista lissee. Muuvannii
puhuja toevo, että paekkakunta muutetaa kauppalaks ja
herrastuomarista tehhää ensimäene esmies siihe kauppalaa. Ja
sillonkos herrastuomaria nostettii, että turkin karvat pöllys. Se, neät,
pitj sitä turkkia peällää. Miten siinä lie sattunna kaks lautamiestä
keskenää vähä ivallisest nauramaa. sillon kavaht herrastuomar
kahelle jalallee ja mahtpontisest sano, että:

— Akattii ossoo nauroo, mut jokkaene lautamies ei ou

herrastuomar.

— Ei oukkaa, ei oukkaa, huuvvettii sekä toas herrastuomaria

nostettii.

Ku se herrastuomar sitte turkkinee istu, ja ku makkeet viinat,

paksu susturkki ja huoneen kova lämpymä nost sen kaljuun peähän
veskarpaloeta, ei se ennee herrastuomarilta näyttännä eikä
kauppalan esmieheltä, voan se olj, niinku mahtava hallihtija, jolla olj
helmikruunu peässä…
JOKA TOESELLE KUOPPOO KAEVAA
— SE SIIHE ITE LANKIOO.

— Sekös on vasta ilikiö tuo suutarjpoeka, mokomakkii rehjana. Ja ku

se vielä on olovinnaa, niinku se jo iha mestärj oes, vaekkei se
kykene muuhu, kun vanahae kenkäronttoste korjoomissee. Mut
antaaha olla, jahka sen kyörän Toekkase Alapetti kahe keske
tavottaa, niin se suutarjpoejja peräpakarat pehmittää, niin ettei
rasavilli kärsi istuva, voan soa polovillaa olla ommellessaa…

Tällä laella kiukkuvaa purk piika-Riikka, Heponieme palavelustyttö.

Ja siihe mielenpurkauksee yhty monj muu Ieva tytär, joeta sattukii
aeka katras sunnuntak-iltana koolla olemaa. Ku siinä olj jouko
jatkona kyläkunna poekiakkii, niin hammasta tuntu nekkii purova
suutarjpoekoo kohtaa, uhkaspa niistä muutamat antoo vielä
karkeempata kuritusta ku Toekkase Alapetti, niin että mahto sen
suutarjpoejja vase korva soejja tilliä, ku, neät, sen vase korva soe,
josta takanapäe puhutaa…

Mut mittee pahhoo se suutarjpoeka sitte olj tehnä, että sille oekee
naesissa ja miehissä hammasta purtii? Lyhimmittäe sannoessa se tek
yöjalakalaesille kiusoo ja ilikeyttää — se tehtävä siihe olj männynnä
iha henkee ja verree. Ja sen keksimistaeto olj kerrassaa mittoomato.
Millon se laetto oven peälle vespyty semmoeste vehkeihe varraa,
että se yöjalakalaese ulostullessa kallistu ja kastel, niinku paemenet
kevväällä kastetaa, soattopa se pytty puota rumahtoo peähännii,
ikkääku satteevarjoks, vaekkei sitä kojetta ennee tarvinnakkaa, ku
kastumine olj jo tapahtunna. Märkänä ku uetettu koerra sae
yöjalakalaene tarsia kottiisa. Millon se toas, jos "vierustelijat" sattu
raskaast nukkuva tuhnahtammaa, ompel poekamiehe kenkäe
varresuut yhteen, niin että pitj paljae jaloe taekka sukkasillaa lähtee
lippaelemmaa ja vasta matkae peässä purkoo ompelukset varsista.
Ku toesen kerra kärsä käsk ja nenä neuvo, se ompel joko
peitevoattee tahikka tytön hammee poejja voatteisii kiin. Sen jäläkee
se nost ruminan, soahaksee yöjalakalaeset tavallista kiireemmäst
lähtemää. Sillon tietyst vieraat voatekappaleet tulj mukkaa ja jos
jonniimoesia kommelluksia synty. Ussei se myös salapas
yöjalakalaese tytön huoneesee, josta ei muehe peästämätä
peässynnä ies ätkähtämmää, ja sitte peästyvää sae häntä koepii
välissä luekkia tiehesä taekka kaeken muun hyvän peälle ottoo
potkut takapuolellee, mikä soapaskengästä annettuna ei ollenkaa
sokurille maestunna… Ja entäs tyttöparka? Sen pitj nörpällä nenin
tulla töehisä, jos ei sitä enne tehtynä käherryksiä hivuksii, ku
vanahempae tae isännän käs kävel karhuna sammalikossa: hattuutti
haevenista. Mut nämä tämmöeset vehkeelyt hankki suutarjpoejjalle
vihamiehiä ja niin paljo olj uhkauksia liikkeellä, ettei se uskaltanna
lähtee keskellä päeveekää ypöyksinää kylläe väliä kulukemaa.

Ku se sitte kasvo sekä pittuuvessa että ijässä ja olj sällismieheks

peässynnä, rupea se ilikevyyttää hillihtemmää. Mut mestäriks
ruvettuvvaa ei se ite paljo koskaan kepposija harjottanna, voan
neuvvo ja yllytti poekauokarija pahhuuve tekkoo, antoepa niille
oekee palakkioetae. Mut "joka toeselle kuoppoo kaevaa, se siihe ite
lankioo". Sattu, neät, sillä laella, että ollessaa suutaroemassa
Atkolassa se miesparka rakastuva rätkäht iha ytimijjää ja
munaskuetaa myöte Atkolan palavelustyttöö. Eikä se ihme
ollunnakkaa, tyttö, neät, olj nätti ku kesällä heinä, ja jo mone
muunnii miehen veriä olj heilauttanna. Ku päevillä ei ollunna
tillaesuutta muuta ku jokkuu makkee sana suhahtoo, arvel mestärj,
että nyt pittää hänennii turvaatuva yöjalakaa. Mut se olj helepomp
arvella, ku täyttee. Kyläkunna poejjat rupes, neät, vahtija pitämää
voejjaksee maksoo vanahoja kalavelekojaa, ne ku olj huohmanna,
että mestärillä ja palavelustytöllä olj halu ruveta siehturia pelloomaa.
Eikähää rikkaus ja humala salassa pysykkää. Monta yötä olj mestärj
kissanunta makkoovinnaa, ja ku luul kaekkii muehe nukkuva, sillon
läht hiipimää yöjalakaa. Mut tuskin olj paria askelta peässynnä
kulukemaa, ku jo jokkuu toenennii alako liikkuva ja tuljtikulla
valakeeta roapia. Ei auttanna muu ku sänkyysä heittäätymine. Siinä
vuohkoomisessa mestärj väsy niin nihki, että päevällä ommellessaa
torkku ja unjpäessää olj ompelovinaa, vaekkei ies piklankoo käsissä
ollunna, sekä heräs muehe nauramissee. Sillon se aena kavaht
oekee pitkillä esillä vetelemmää, kunnekka uuvvellee torkku voetti…
Sitte kuetennii poeslähtiissä sae tytölle tok sannoo sohastuks, että:

— Ou juhannusyönä kokolle mänemätä — minä tulen luokses

aettaa.

Ja siitä hetkestä alakae outti sekä mestärj että tyttö juhannusyötä,

niinku hevone kessee. Sinä iltana sitte Atkolasta läht jokkaene
kynsillee kykenövä kokolle, ja olj se palavelustyttökii lähtövinnää,
vaekka väliltä kuetennii keäntyvä luekaht poes makkoomaa aettaasa,
jonka ove jätti salapaa panemata. Mut eihää unta tullunna, ku syvän
leipo sillä laella, ku kämmen päeväleipee leipoessa. Ja kyllä
mestärinnii syvän huputti selä ylj Atkolaan soutaessaa. Ilta olj ihmee
ihana. Kokkovalakeita hulumahtel joka suunnalta ja kuulu lauluva
sekä nauruva. Tyyn järv nukku — jokkii veslintuparj voan tek värreitä
sen pintaa taekka siellä ja teällä pulahtelova kala. Miel'ala tulj
herkäks ja mestärj lauloo hyrritti hiljallee, että:

"Kaekki kalat järvilöessä rannikolle rientelöö. Ja ne sitte

rannikolla parituste kiertelöö"…

Sitä loppuva laulaessaa kiinnitti mestärj soutuvaa peästäksee

parituste juhannusyötä viettämää… Ja nyt se hetk olj tullunna! Ov olj
auk, ja mestärj sutkaht sissää. Etusormellaa se hipas valakeeta
ohtoo ja pyöreetä leukoo, ennenku tyttö havaeht. Sitte alako sipinä
ja supina. Mut ei se mestärj taenna suoroopeätä riijjata eli kosija,
sillä onhaa aenae kolomena yönä yöjalassa käytävä ja sitte vasta
vakavaa naemispuuhaa ruvettava. Kaekissa tappauksissa kuetennii
tämä jo ensimäene yritys maesto apilaalta. Mut yhtäkkiä ne
pomppos pystyy, niinku naskalilla oes pistetty, sillä pihamoalta alako
kuuluva pelokas huuto:

— Voe taevaat ja taevaehe salit — teällä on kummitos, kivellä on

kummitos! Voe, voe, voe!

Tyttö hyppäs huutajoo rauhoettammaa, joka olj saunassa asustava

puolhöperö elättimuor. Sinä aekana tirkistel mestärj ovelta ja
huohmas, että häne venneesä olj vettee roahattu keskellä pihamoata
olevalle suurelle kivelle, kalamerta olj asetettu perätiiholle ja sen
peälle pantu miehennuttu ja mela pistetty kaenaloo, niin että se olj
niinku hyväkii peränpitäjä. Ku tyttö olj soanna muori rauhotetuks ja
tulj aettaa, otti mestärj haekeet hyvästit, juosta kavaht kivelle, löe
peränpitäjee "korvalle", niinku mies lyö toesta miestä, jotta se
pylläht puota moaha, sekä sano, että:

— Mittee juutasta sinä out karille laskenna, kelevoto perämies!

Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookmass.com