Download the Full Version of textbook for Fast Typing at textbookfull.

com

Challenges to African Entrepreneurship in the 21st

Century 1st Edition Darko Opoku

https://textbookfull.com/product/challenges-to-african-
entrepreneurship-in-the-21st-century-1st-edition-darko-
opoku/

OR CLICK BUTTON

DOWNLOAD NOW

Download More textbook Instantly Today - Get Yours Now at textbookfull.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

African Women Early History to the 21st Century Kathleen

Sheldon

https://textbookfull.com/product/african-women-early-history-to-
the-21st-century-kathleen-sheldon/

textboxfull.com

African Languages and Literatures in the 21st Century

Esther Mukewa Lisanza

https://textbookfull.com/product/african-languages-and-literatures-in-
the-21st-century-esther-mukewa-lisanza/

textboxfull.com

Narrating the New African Diaspora: 21st Century Nigerian

Literature in Context Maximilian Feldner

https://textbookfull.com/product/narrating-the-new-african-
diaspora-21st-century-nigerian-literature-in-context-maximilian-
feldner/
textboxfull.com

Community Mental Health: Challenges for the 21st Century

Jessica Rosenberg

https://textbookfull.com/product/community-mental-health-challenges-
for-the-21st-century-jessica-rosenberg/

textboxfull.com
New venture creation : entrepreneurship for the 21st
century Tenth Edition. Edition Stephen Spinelli Jr

https://textbookfull.com/product/new-venture-creation-
entrepreneurship-for-the-21st-century-tenth-edition-edition-stephen-
spinelli-jr/
textboxfull.com

Marine Fog Challenges and Advancements in Observations

Modeling and Forecasting 1st Edition Darko Kora■in

https://textbookfull.com/product/marine-fog-challenges-and-
advancements-in-observations-modeling-and-forecasting-1st-edition-
darko-koracin/
textboxfull.com

African Entrepreneurship Leo-Paul Dana

https://textbookfull.com/product/african-entrepreneurship-leo-paul-
dana/

textboxfull.com

Global Turning Points The Challenges for Business and

Society in the 21st Century 2nd Edition Mauro F. Guillén

https://textbookfull.com/product/global-turning-points-the-challenges-
for-business-and-society-in-the-21st-century-2nd-edition-mauro-f-
guillen/
textboxfull.com

Entrepreneurship Professionalism Leadership A

Multidimensional Framework for Human Capital and Career
Development in the 21st Century Moon■Ho Ringo Ho
https://textbookfull.com/product/entrepreneurship-professionalism-
leadership-a-multidimensional-framework-for-human-capital-and-career-
development-in-the-21st-century-moon%e2%80%90ho-ringo-ho/
textboxfull.com
Challenges to African
Entrepreneurship
in the 21st Century

Edited by Darko Opoku

and Eve Sandberg
Challenges to African Entrepreneurship
in the 21st Century
 Darko Opoku • Eve Sandberg
Editors

Challenges to African
Entrepreneurship
in the 21st Century
Editors
Darko Opoku Eve Sandberg
Africana Studies Department Politics Department
Oberlin College Africana Oberlin College
Studies Department Oberlin, Ohio, USA
Oberlin, Ohio, USA

ISBN 978-3-319-60999-7    ISBN 978-3-319-61000-9 (eBook)

DOI 10.1007/978-3-319-61000-9

Library of Congress Control Number: 2017955009

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s) 2018

This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of
translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on
microfilms or in any other physical way, and transmission or information storage and retrieval,
electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology now
known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are
exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information
in this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the
publisher nor the authors or the editors give a warranty, express or implied, with respect to
the material contained herein or for any errors or omissions that may have been made. The
publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published maps and
institutional affiliations.

Cover Image: © Mile 91/Ben Langdon / Alamy Stock Photo

Cover Design: Tom Howey

Printed on acid-free paper

This Palgrave Macmillan imprint is published by Springer Nature

The registered company is Springer International Publishing AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
 Acknowledgments

This has been a joint project and thus the editors of the volume are cited in
alphabetical order. The editors thank the anonymous readers secured by the
publisher for their insights and suggestions that improved this manuscript.
The editors thank Sandy Austen, Help Desk Coordinator at the Center
for Information Technology of Oberlin College, for her assistance and
counsel regarding formatting problems that appeared as we grappled with
contributions from various authors. Eve Sandberg is also grateful to the
J.D. Lewis Teaching and Research Portfolio Fund for the financial support
it provided to ready this manuscript.
The editors are most grateful to Molly Johnson whose help in prepar-
ing this manuscript was invaluable in bringing the project to completion.
Molly harmonized all the citations from the contributing authors to meet
formatting specifications, found and chased down missing citations, pro-
vided expert copyediting, and much more. The product is both much
improved as well as complete due to Molly’s work.
Eve Sandberg thanks Sandy Zagarell with whom she has shared her
professional and personal life for more than twenty-five years. Sandy’s
encouragement and support throughout this project are gratefully
received. Eve also thanks Kasha, Nina, and Kingston for contributing to a
loving and caring environment in which to live and work.
Darko Opoku would like to acknowledge the steadfast love, support,
and dedication of his wife, Adwoa Boahemaa, without whom his contribu-
tion might never have seen the light of day. Darko also acknowledges the
support, enthusiasm, and encouragement of his daughter, Bour Opoku,

v
vi ACKNOWLEDGMENTS

who has been understanding during the many absences in the course of
collecting data and writing. Finally, he would like to thank his mother,
Akosua “Nyamekye” Frimpomaa, for teaching him the invaluable lessons
that continue to guide and inspire him every day.
 Contents

1 Introduction to Analyzing African Entrepreneurs1

Eve Sandberg

2 Government-Business Relations and the Business

Environment in Ghana39
Darko Opoku

3 Ambivalent Union: State-Business Relations and

Economic Development in Post-­Independent Nigeria79
Samuel O. Oloruntoba

4 South African Women Entrepreneurs: Challenges

and Coping Strategies97
Mmapula Brendah Sekatane

5 Nigerian Entrepreneurship in the Twenty-­First Century:

Corporate Social Responsibility Challenges and Coping
Strategies of Nigerian Male and Female Entrepreneurs117
Adebimpe Lincoln

vii
viii Contents

6 Small-Scale Ghanaian Miners and the Textiles

and Garment Industry in the Age of Chinese
Economic Onslaught147
Darko Opoku

7 Challenges to African Entrepreneurship

in the Twenty-First Century179
Eve Sandberg

Author Index203

Subject Index209
 Notes on Contributors

Adebimpe Lincoln LLB and LLM in Commercial Law from Cardiff

University; MBA in International Business and PhD in Entrepreneurship
and Business Development from the University of South Wales. Lincoln
has held positions in Cardiff University, University of South Wales, and
was a Senior Lecturer in Law at Cardiff Metropolitan University before
her current position as an Assistant Professor in Saudi Arabia. Lincoln also
works with University of Liverpool online Masters in Law programs as
well as being an external examiner for Manchester Metropolitan University.
Her research and publications focus on women entrepreneurship, small-
and medium-sized enterprises (SMEs), leadership practices of Nigerian
entrepreneurs, corporate governance, board diversity, and Corporate
Social Responsibility among Nigerian SMEs.
Samuel Ojo Oloruntoba PhD in Political Science from University of
Lagos, Nigeria, is a Senior Lecturer and the Coordinator of the Research
cluster on Innovation and Developmental Regionalism at the Thabo
Mbeki African Leadership Institute, University of South Africa, Pretoria,
South Africa. He was previously a Visiting Scholar at the Program of
African Studies, Northwestern University and a Fellow of Brown
International Advanced Research Institute, Brown University. His most
recent co-authored publication is: “Course Correction and Failed
Rationales: How Comparative Advantage and Debt Are Used to
Legitimise Austerity in Africa and Latin America” (Third World Quarterly,
2016). Oloruntoba is the author of Regionalism and Integration in
Africa: EU-ACP Economic Partnership Agreements and Euro-Nigeria

ix
x Notes on Contributors

Relations (Palgrave Macmillan, 2016) and a co-edited book, Regenerating

Africa: Bringing African Solutions to African Problems (AISA Press,
South Africa, 2016). His research interests include: regional integration
and development in Africa, resource governance, global governance of
trade and finance, democracy, and development. He is also the co-editor
of a forthcoming Palgrave Handbook on African Politics, Governance
and Development.
Darko Opoku PhD in Political Studies from the School of Oriental and
African Studies, University of London, is an Associate Professor of Africana
Studies at Oberlin College. He has published in Development and Change,
Africa Today, Journal of Contemporary African Studies, and Commonwealth
and Comparative Politics. He is the author of The Politics of Government-
Business Relations in Ghana, 1982–2008 (Palgrave Macmillan, 2010).
Opoku’s research interests include African and international political
economies, state-business relations in Africa, IMF and World Bank-
inspired neoliberal economic reforms, and pan-Africanism.
Eve Sandberg PhD in Political Science from Yale University, is a Professor
of Politics at Oberlin College. Her most recent publications are: Eve
Sandberg and Kenza Aqertit, Moroccan Women, Activists, and Gender
Politics an Institutional Analysis (Lexington Books/Rowman & Littlefield,
2014) and Eve Sandberg and Seth Binder, “The Moroccan Spring and
King Mohammed VI’s Economic Policy Agenda: Evaluating the First
Dozen Years” in The Birth of the Arab Citizen and the Changing Middle
East, eds. Stuart Schaar and Mohsine El Ahmadi (Interlink Publishing,
2016). Sandberg’s research interests include comparative democracy
building, political economy in late-industrializing countries, international
politics, and gender studies. Sandberg has consulted overseas for govern-
ment officials, NGOs, and/or political parties in Zambia, Tanzania,
Namibia, Morocco, and Jordan on issues of development, democracy
building, and civil society, as well as with candidates and ballot issues in
the United States.
Mmapula Brendah Sekatane PhD in Economics from North-West
University, South Africa, is a Policy Analyst at the Parliamentary Budget
Office, in the Parliament of the Republic of South Africa. Sekatane cur-
rently provides technical advice, analysis, and research on government
policy priorities and supports parliamentary committees in discharging
their duties in the budget- making process and fiscal oversight over the
 Notes on Contributors 
   xi

executive arm of state. Her research interests include understanding

poverty through household-based studies, and the socio-economic
­
dynamics of low-income areas in a South African context. More specifi-
cally, her focus is on child poverty, child-headed households, female- and
grandmother-­headed households, food security, unemployment, and local
economic development.
 List of Table

Table 4.1 Statistical profile: women workforce representation

across organizations102

xiii
 CHAPTER 1

Introduction to Analyzing African

Entrepreneurs

Eve Sandberg

This chapter traces the scholarly literature on black African entrepreneur-

ship from the colonial period through the first fifteen years of the twenty-
first century. Sandberg explores the alternative debates about why no
substantial capitalist class developed in Africa during the colonial period
and in the decades following independence. She then explores the puzzle
that the “varieties of capitalism” literature and methodological research
that have been so popular in analyzing business’ challenges in Europe have
not been widely applied to the African context. African scholarly literature
and debates focus mainly on state developmentalism (both import substi-
tution and the East Asian models) and neo-liberal approaches to African
political economic development (especially globalization, austerity pro-
grams with their curtailing of inputs, undermining transport and other
infrastructure, and problematic access to credit). She highlights the related
topics of entrepreneurs forming business organizations, seeking mentors,
attempting to maintain practices of social responsibility, and the particular
challenges for women that inform the chapters of the volume. She under-
scores that many chapters argue that those entrepreneurs who cope best
with the challenges they face seem to have the closest relations with African
state officials.

E. Sandberg (*)
Oberlin College, Oberlin, OH, USA

© The Author(s) 2018 1

D. Opoku, E. Sandberg (eds.), Challenges to African
Entrepreneurship in the 21st Century,
DOI 10.1007/978-3-319-61000-9_1
2 E. SANDBERG

Entrepreneurs play critical roles in the development of any country’s

political economy. In this study, we are concerned with small- and medium-­
sized (SME) black African business actors as they are influenced by African
political officials, foreign business representatives, expatriate business
owners living in African states (increasingly from India and China), non-­
governmental organizations, and foreign donors. The European Union,
World Bank, and World Trade Organization define SMEs as having less
than fifty employees.1 The chapters in this volume offer rich explorations
of the challenges these African businesspeople face in the first decades of
the twenty-first century.
In this volume, Challenges to African Entrepreneurship in the 21st
Century, we ask why have SME black African businesses been so difficult
to establish and sustain? SME African entrepreneurs could be playing criti-
cal roles in the development of the political economies of African states. In
the advanced Western industrial countries, we recognize the role played
by such businesses. In the United States, for example, Peter F. Drucker,
the prominent author and teacher of management, reminded us that “it is
no longer news that small and new businesses provided most of the
twenty-­
­ odd million new jobs generated from 1970 to 1980 by the
American economy.”2 With regards to Africa, Goran Hyden has noted,
“Africa’s primary challenge is how to break out of its pre-capitalist cocoon.
History suggests the most probable strategy is to strengthen the bour-
geoisie by encouraging the establishment of indigenous manufacturers
and merchants.”3 After carefully studying Asia’s state developmental
model, Joseph E. Stiglitz argues that there even was an important place for
entrepreneurs within the programs of state-directed planning and indus-
trial policy-­making that led to the accelerated growth of East Asian states.4
But the ability of black Africans to found new businesses and create
new jobs has been undermined by many factors. Black African business
people are constrained by domestic markets often dominated by state
actors and state-allied actors, by large foreign companies accustomed to
operating in a globalizing world, and by expatriates who have launched
businesses that previously were reserved mainly for small-scale African
entrepreneurs in their own states. Black African entrepreneurs have also
been constrained by neoliberal austerity policies imposed by Western capi-
talist donors and International Financial Institutions (IFIs) whose prom-
ises had given hope to local African entrepreneurs, but whose practices
had dashed those hopes for many.
The effects of African austerity programs of the late twentieth century
continue into the twenty-first century for many in the private sector
 INTRODUCTION TO ANALYZING AFRICAN ENTREPRENEURS 3

because the “stickiness” of the institutional changes that were imple-

mented continues to contribute to a country’s business environment. As
some authors in this volume note, the austerity programs of the 1980s and
1990s had unintended consequences that influenced the domestic rela-
tions of African business owners and state officials. These programs simply
did not introduce technical changes for business and state sectors as gen-
erally was suggested when the austerity programs were first introduced.
In this volume we argue that, in the early decades of the twenty-first
century, African states’ domestic political networks, not their economic
markets, are the primary variables that determine the success of African
businesses. This volume also argues that SME black African businesses in
the twenty-first century are facing an array of extraordinary challenges and
we identify the nature of those challenges. Thus, African business leaders
have had to adopt creative strategies for coping with their states in order to
ensure the survival of their enterprises; they have had to assume responsi-
bilities that previously were undertaken by their states’ public institutions,
and in some cases, by non-governmental organizations.
To illustrate the dilemma of today’s African entrepreneurs as analyzed
in this volume, consider a few of this volume’s findings. African states’ rul-
ing officials often demand political contributions for their campaigns or
payoffs after their campaigns from African company officials. African com-
pany officials, in turn, seek out bureaucrats and political officials in order
to secure the proper licenses to operate, and hope not to be hounded
unfairly by tax collectors. African state austerity programs and state budget
cuts in service delivery areas have required some African businesses to dig
and maintain their own transport roads and water wells. Some African
entrepreneurs must produce their own electricity due to the lack of
resources and gross mismanagement by state-run energy enterprises. Our
chapters also demonstrate that black African firms confront these chal-
lenges in the face of competition from foreign firms that often are able to
secure advantages that domestic African businesses cannot secure.
It should be noted that the challenges for African entrepreneurs today
that the authors of the chapters of this volume identify are not analyzed
within some contrived “Afro-pessimism” framework. Rather, the volume’s
analysis offers a dispassionate investigation of the present-day environ-
ment that African business entrepreneurs must navigate.
Moreover, it is important to evaluate the past as well as the present
constraints on black African entrepreneurs in order to understand both
business and personal expectations among African entrepreneurs. Thus,
this introductory chapter offers an historical context through which we
4 E. SANDBERG

can understand the evolving status of Africa’s entrepreneurs. It also reviews

the evolving scholarly literature on black African entrepreneurship to
which this volume hopes to contribute.

The Scholarly Literature

African capitalist entrepreneurship has received relatively little attention
compared to other subfields of African studies. Three or four academic
publications might emerge in a decade. Additionally, in previous decades, a
focus on African capitalism was often a vehicle to discuss African labor
struggles.5 Other publications that focused on African capitalism investi-
gated international trade and multinational corporations operating within
African states.6 These works made important contributions to African stud-
ies, but clearly black African entrepreneurship requires its own undertaking
as a subfield related to the more general studies of capitalism in Africa.
Previously, authors debated the context for African entrepreneurs and
whether or not an African capitalist sector operating in a market economy
was necessary in order for African countries to develop. In 1994, Berman
and Leys produced an edited volume, African Capitalists in African
Development, that offered a range of views on this topic.7 Such studies also
demonstrated that, in some cases, African capitalists could compete
against foreign firms by courting African state leaders for protection
against foreign firms. But other studies revealed that in other cases African
entrepreneurs often were constrained by African state officials and the
predation of such officials.
During the late 1980s and 1990s, scholars and practitioners also argued
whether or not a significant African capitalist sector was a necessary precon-
dition for African state transitions to democracy, and, additionally, whether
such a sector was needed to sustain democracies. These debates drew on
the more general work from the 1950s and 1960s from authors such as
Seymour Lipset and Barrington Moore.8 Lipset argued that economically
affluent countries would more likely sustain democratic practices. Moore
succinctly noted, “no bourgeoisie, no democracy.” Moore wrote about an
independent urban class of producers and merchants who were interested
in their own accumulation, which could best be achieved through guaran-
teeing property rights, avoidance of unfair taxation, defending due process
in the courts, and sustaining a democratic parliament to defend urban mer-
chant and production interests against tyrannical monarchs. Moore further
argued that when the bourgeoisie was the “senior partner” in any struggle
against a monarch, a democracy was likely to result. When the bourgeoisie
 INTRODUCTION TO ANALYZING AFRICAN ENTREPRENEURS 5

was a junior partner in alliance with the military or peasant and laboring
classes, another form of authoritarianism (such as fascism or communism)
would likely replace the monarchical system of authoritarian governance.
Then, during the 1980s and 1990s, those writing in the Lipset and
Moore traditions were countered by others who warned of overemphasiz-
ing the role that capitalists’ economic activities in the economy play in
sustaining democracy. For example, Charles Edward Lindblom warned of
the “privileged position of business” by capitalists in liberal democracies
and the dangers that they posed.9 Lindblom noted the advantages held by
business owners as opposed to ordinary citizens. Two such advantages
illustrated Lindblom’s point. Businesses already had organized their
citizens/employees who were interested in the success of the business and
could function as an interest group. Additionally, businesses generally
­possessed greater resources to use to support allies who engaged in political
contestation than did an individual citizen. An individual citizen who
sought to advocate politically or influence policy started from a less privi-
leged position than did a business owner.
David Apter also warned that too many democratic demands (including
those of capitalist business owners) on state leaders of newly industrializ-
ing and democratizing states (most of which lacked adequate resources)
contributed to an overload of expectations. When the state could not fulfil
those expectations, a newly democratic state and its officials would become
illegitimate in the eyes of its citizens. In the short term, the project of
creating democratic processes likely would be undermined.10 Apter also
noted that, beyond the material factors that influenced a state’s legitimacy,
the bounded discourse of development practitioners within the popular
mytho-logics of their time limited officials’ abilities to craft effective devel-
opment policies as they publicly reproduced the constraining mytho-­logics
in their own documents and policies. And, with rare exceptions, African
state leaders emphasized a discourse that privileged recalling the fight for
independence over a discourse that offered a clear plan for development or
articulated any role for black African capitalists.
Other analysts of economic development and democratic institutions
argued that capitalist industrialization and Western political institutions
could be attained quickly by newly independent African states, depending
on the choices made by African leaders. During the 1960s when most
African countries secured their independence, modernization theorists
argued that late-industrializing countries needed to shed their traditional
practices and adopt Western institutions, especially capitalist and liberal
democratic institutions, as well as the West’s norms, so that late-­industrializing
6 E. SANDBERG

states could quickly move through the steps that had been taken in the
West’s industrialization path.11 In its day, this was considered a politically
progressive intellectual position because modernization theorists argued
that white Westerners had not accomplished anything that other peoples
around the world could not accomplish if they applied the learned practices
of industrialization.12 Modernization theorists had come of age during
World War II, a time when German and other eugenics theorists had argued
for the merits of white supremacy and also made race claims that the West
had superior gifts that other races and ethnicities in other parts of the globe
lacked. Modernization theorists argued that this was not the case; rather, all
peoples would increase their technology, their cosmopolitanism, and
increase their countries’ industrial development and likely would pass
through the same steps to achieve modernization.
Dependency theorists opposed modernization theorists, with depen-
dency analyses becoming more complex throughout the 1970s and early
1980s. Initially, dependency theorists warned that multinational capitalists
were stealing the resources needed for development in late-industrializing
states, including those of Africa, through international trading structures
that produced and reproduced inequalities of trade.13 Multinational capi-
talism was an obstacle preventing the development of African states.
Later, more complex dependency theories argued that multinational
capitalists often “bought” local capitalists or state officials through class
alliances across states, ignoring the needs of the public in late-­industrializing
countries and shipping valuable resources to the North.14 Dependency
theorists often drew upon the work of Alexander Gerschenkron’s con-
cerns with uneven development paths. Gerschenkron argued that an
“economically backward” state (Russia was his example) that engaged in
industrialization likely would not follow a British model because when
Britain had undertaken industrialization, it was not “economically back-
ward” compared to other states in its world. Additionally, Immanuel
Wallerstein’s insights on the dynamics of our evolving capitalist world sys-
tem and the roles that different countries and regions fulfill as that world
system evolves also provided important supports for dependency theo-
rists.15 Both Gerschenkron’s and Wallerstein’s work suggested that what
the modernization theorists proposed, a process of states passing through
similar paths to development, was not accurate.
Debates from the late 1980s that continue today address the contribu-
tions of African capitalists to national development. They mainly are con-
ducted within the overarching debates concerning whether or not African
 INTRODUCTION TO ANALYZING AFRICAN ENTREPRENEURS 7

states should pursue market-based democracies or adopt the state devel-

opmentalism models championed at various times by Japan, South Korea,
and China.
Scholars like Adams, Collier, Gondwe, et alia, argue that despite prom-
ises of accountability to their citizens by younger African post-­independence
leaders who took the reins of power in the 1990s, efforts to reform African
business-state relations and replace its widely recognized patronage sys-
tems have largely failed.16 They argue that African state planning has
merely prolonged African states’ habits of preventing resources from ben-
efiting the many in favor of lining the pockets of a largely political ­minority.
The majority of Africans still experience little economic development or
benefits from any development.
But Tim Kelsall, together with David Booth, Diana Cammack, Brian
Cooksey, Mesfin Gebremichael, Fred Glolooba-Mutebi, and Sarah Vaughan,
have countered that, despite notorious evidence of neo-­ patrimonialism
across Africa that undercuts development through cronyism and inefficien-
cies by state actors, African state leaders need to create and pursue ambitious
state industrial policies. They acknowledge, however that this can be done
only after African state leaders have established and are prepared to adhere
to certain regulatory contexts and frameworks that promote technology
development, correct for possible market failures, and stimulate growth.17
After investigating the causes of the East Asian states’ economic devel-
opment, Joseph E. Stiglitz, the Nobel laureate, noted there had been an
important place for entrepreneurs within programs of state-directed plan-
ning and industrial policy-making.18 The East Asian Miracle Economic
Growth and Public Policy was a 1993 World Bank policy research report in
which Stiglitz and the other authors concluded that the Asian “miracle”
was made possible because the East Asian states had promoted “savings,
education, technology, and entrepreneurship” as well as regulated the
financial sector to “ensure markets served the needs of society.”19
Another cluster of studies on African capitalism and entrepreneurs
consists of biographies of highly successful African business people and
their rise to prominence. Often these accounts focus on the personal sto-
ries and journeys of the entrepreneurs with only a few of these volumes
giving attention to any candid discussion of an entrepreneur’s strategies
for success, especially those with regard to the state.20 Moky Makura’s
work offers a range of such accounts and identifies some of the political
work that entrepreneurs must undertake with regards to their relations
with state leaders. Thus, she quotes Wale Tinubu, a Nigerian luminary
8 E. SANDBERG

entrepreneur with a commercial reach in billions of dollars across West

Africa: “You have to win politically to get included on the bidding list and
then you have to win convincingly on the bid to get the contract.”21
It is interesting to note that studies largely are lacking with regard to
Africa’s private sector as seen through the lens of the “varieties of capital-
ism” literatures that are so important to scholars of the political economies
of European states. The “varieties of capitalism” debates in Europe fol-
lowed the perceived failures of the classical liberal economy models that
were imposed by International Financial Institutions during the 1980s and
later the 1990s as well as imposed by right-of-center political leaders such
as Reagan, Thatcher, and Kohl. These policies were widely known as
International Monetary Fund (IMF) and World Bank Structural Adjustment
Programs (SAPs) or austerity programs.
As has been widely recounted by now, in the early 1990s, following the
fall of the Soviet Union, pristine classical liberal economic policies were
imposed on Eastern European and African countries as well as any other
state that borrowed from the IMF and/or World Bank to pay down its
debts, pay its civil servants, and provide state services. Africa’s debt largely
was created by OPEC’s spikes in oil prices, the inequalities of trade with
advanced industrial countries, the theft of public monies by corrupt
African officials, corporations and individual citizens that found ways to
avoid their assessed taxation, general mismanagement of African public
business enterprises, and the inability of African officials to properly regu-
late their domestic financial sectors. The SAPs or austerity policies became
known as the “Washington Consensus” policies because the meetings and
talks concerning austerity policies largely took place in Washington, DC
where the main officials that supported the SAPs were based.22 The SAPs
major proponents worked at the IMF, the World Bank, and, for the United
States, in the US Treasury Department and the United States Agency for
International Development (USAID), especially during President Ronald
Reagan’s administration.
As Francis Fukayama famously argued, this period was to be the “end
of history,” because neoclassical economic policies operating without any
state interference in a free capitalist market, as well as the adoption of
multiparty political institutions would now guide the development of
nation states globally, since the Soviet Union’s state-led alternative had
been discredited and eliminated. For Fukayama, the evolution of, and
experimentation with, state and market forms that rivalled or challenged
free market capitalist and liberal political institutions was at an end.
 INTRODUCTION TO ANALYZING AFRICAN ENTREPRENEURS 9

The International Financial Institutions’ (IFIs) policies accomplished

some important changes in the political economies of states, especially in
those African states that had enacted few modern economic practices previ-
ously.23 But the SAP austerity measures designed to save the states produced
a backlash among a state’s citizenry, eventually including its local business
sector. Ordinary citizens and business people suffered greatly from the
withdrawal of state activities that SAP loan agreements had required as cost-
cutting measures. Especially in the areas of health care, education, trans-
port, jobs, and the availability of credit, SAP austerity ­policies produced
tremendous hardship. Opoku and Sandberg, as well as dozens of other
authors, have written on some of the disturbing effects of the IFIs’ austerity
programs in Africa, as well as on some of the achievements of those
programs.24
With regard to African entrepreneurs, austerity programs presented a
number of challenges. Austerity programs undermined the possibilities for
local consumer demand, because jobs in the public sectors were cut and
many large companies laid off workers due to lack of local demand from
citizens who no longer had discretionary income because they were out of
work. Additionally, foreign competition entered the country when auster-
ity programs mandated that protective tariffs for local producers should be
eliminated. In Zambia, for example, nineteen milling companies shut
down as cheap clothing imports and second-hand clothes from the United
States and Europe ended Zambian demand for locally milled garments.
Though citizens were urged to start their own enterprises, with the discre-
tionary income of former wage earners drastically reduced or eliminated,
there was little demand structure for new products or services offered by
aspiring entrepreneurs.
Additionally, most of the austerity programs in the 1990s included
requirements for the devaluation of local currencies. That meant that the
cost of imported goods for local populations increased dramatically
because the local African currency no longer purchased as much foreign
currency as previously was the case. To counter this inflation, officials over-
seeing the austerity programs urged central bankers in Africa to maintain
high interest rates so there would be less money circulating, and presum-
ably less inflation. That made bank loans prohibitively expensive for aspir-
ing entrepreneurs just as free-market forces were being introduced into
their national economies. It also meant that should an entrepreneur need
an imported input to start his or her business, the cost of such imports had
just skyrocketed due to the devaluation of the national currency.
10 E. SANDBERG

Rural citizens, not just urban workers who lost their jobs in state and
commercial enterprises, were also hit hard. In what have been called “land
grabs,” foreign companies came into African states and displaced peasants
who had worked the land, often with permission of national government
officials and often by paying off local chiefs. Generally, these foreign com-
panies produced goods for export to Western countries where workers
with jobs had discretionary income and could afford to purchase imported
goods. They exported coffee or flowers, for example. The rural producers,
who were forced off the land that they had traditionally worked, then had
no food for their families to eat, nor food to sell at market. In turn, they
could not make purchases from those entrepreneurs who offered goods
and services such as brick making, cooking oil, and hand hoes, to name a
few examples of goods that previously had been designed for rural mar-
kets. As a result of such foreign investment under neo-liberal capitalist
principles, many rural Africans suddenly lacked food and could not earn
money either to purchase food or to buy the goods of any entrepreneur
offering products rural residents might desire.
Critics believed the austerity programs were not even designed to save
the states, but rather to save the Western banks, Western corporations, and
Western governments who had failed in their fiduciary investment obliga-
tions and extended huge loans to governments that could not repay those
loans. These critics have been even more censorious in arguing that the
poor in late-industrializing and medium-sized industrial countries should
not have paid for the errors of elite Western investors.25 So in the 1990s
and 2000s, when Marxism no longer posed a credible alternative to capi-
talism, not all citizens around the globe were supportive of the neoliberal
austerity SAPs.
By the late 1990s and into the twenty-first century, those who studied
political economies in Europe began to challenge the image of an evolving
single model of a Western-inspired political economy, arguing instead,
that even among Western European states many variations in the forms of
capitalism could be found. A variety of entrepreneurs and corporations
were important actors and institutions in those studies. As analyses of the
varieties of capitalism increased, according to Bob Hancké, the business
firm remained the central unit of analysis.26 Scholars analyzed the firms’
relations with labor, the state, those in the market who purchased the
firms’ goods and services, the banks and other sources of capital from
whom the firms borrowed, the suppliers of goods (mainly tools and tech-
nology) to firms, and the markets for purchasing those goods which firms
needed in order to produce their own products.27
 INTRODUCTION TO ANALYZING AFRICAN ENTREPRENEURS 11

Western “varieties of capitalism” theorists investigated the markets and

state institutions that structured relations and markets for firms, in order
to determine which forms among the existing varieties of capitalism led to
the best outcomes for a firm’s success in the modern globalizing economy,
or for innovations that enabled a firm to continue to compete. But ulti-
mately, what was at stake in these investigations, as David Coates has
noted, is “why some … capitalist economies have performed better than
others.”28
Colin Crouch, however, observed that while the varieties of capitalism
debates may have evolved with an emphasis on the firm, “theories of capi-
talist diversity… usually originated in studies of the labour market and
social policy” as well as studies of “institutionalism.”29 Further, Crouch
noted, based in part on the varieties of capitalism research, the World Bank
and the Organisation for Economic Co-operation and Development
(OECD) argued that only those countries with business, state, and labor
institutions that remained “close to the market” provided the dynamism
needed for a country’s economic development.30 This further reinforced
the IFIs’ commitment to structural adjustment and austerity programs as
a condition of lending.
Soon, investigations of the varieties of capitalism were occurring along-
side the work of other theorists who redirected the unit of analysis away
from the success of the firm. Some varieties of capitalism theorists were
concerned with the lives of workers and trade unions within various states,
while others began to ask how the varieties of capitalism in a globalizing
world were now affecting middle-management individuals in large firms
and the human resources practices in those firms.31
Soon another research agenda emerged in the subfield of the study of
capitalism and entrepreneurship. Scholars like Jeffrey Hart grappled with
globalization’s impact for both the “regulated state,” proposed and prac-
ticed by those who rejected neoclassical structures of the IFIs’ capitalist
state, as well as globalization’s impact on the “developmental states,” for
those who believed the regulated state did not intervene far enough to
spur national manufacturing and industrialization. In 2015, Paul Dragos
Aligica and Vlad Tarko set out to evaluate much of the empirical data
about alternatives to capitalism, especially alternatives to entrepreneurial
capitalism, and also to identify the varieties of capitalism debates within
the scope of its historical place and epistemological parameters.32 Aligica
and Tarko analyzed four forms of states (state capitalism, crony capital-
ism, regulatory capitalism, and entrepreneurial capitalism), as well as
examined the older debates concerning strong left parties and generous
12 E. SANDBERG

welfare states and strong labor unions and generous welfare states and
also strong left parties without strong labor unions and generous (or not)
welfare states.33
In one of their most illuminating chapters, Aligica and Tarko analyzed
the evolving “entrepreneurship capitalist” economy within a globalizing
world with “oligopolistic market structures.” They argue that even large
firms such as Walmart and Amazon adopted decentralized management
structures and changing communications practices that employed lessons
learned from those who promoted small-scale entrepreneurship.34 Thus it
seems that the practices of capitalist entrepreneurs for spurring national
development and economic success remain an important concern for
many in the twenty-first century.35
In today’s world, however, the capitalist entrepreneur faces some
unique challenges, as well as some that are seen to be inherently part of
any capitalist formation during any period. In Africa, where state actions
still dominate national political economies despite decades of the IFIs’
structural adjustment policies, many indigenous, independent, African
entrepreneurs, as well as African workers, remain marginalized compared
to the foreign entrepreneurs and Africa’s political and military leaders.
This volume then gathers together a group of authors who have
researched African entrepreneurs and businesses within the contempo-
rary, evolving political economy of Africa. In fact, some of our authors
are scholars who have already published full-length manuscripts in the
newly growing subfield of black African entrepreneurs. In light of the
(chapter) contributions of our authors, we argue that African independent
businesspeople face extraordinary domestic and foreign pressures, and
that the role of businesses within the African state formation is diversify-
ing, with some African businesses assuming unusual responsibilities pre-
viously undertaken by the state, public institutions, and in some cases, by
non-­governmental organizations.36 We also argue that African states’
domestic political networks largely determine the success or failure of its
entrepreneurs.
This introductory chapter begins our volume’s exploration of black
African business actors and their strategies by contextualizing the evolving
roles of African-owned businesses. We begin by exploring the past in order
to offer context to the circumstances of African entrepreneurs today.
Therefore, this chapter first asks why were there so few indigenous African
entrepreneurs during the colonial period? Next, it investigates the condi-
tions that African entrepreneurs faced in the post-independence decades of
 INTRODUCTION TO ANALYZING AFRICAN ENTREPRENEURS 13

the 1960s, 1970s, and during the 1980s. Then, in the following chapters,
the contributing authors to this volume identify some of the major chal-
lenges faced by African entrepreneurs, and the strategies they have
employed in order to cope with African state leaders and the African state
political formations that have evolved within the globalization of the late
twentieth and early twenty-first centuries. The final chapter of this volume
summarizes the challenges facing black African entrepreneurs today.

Why Was an Indigenous African Capitalist Class

Slow to Develop During the Colonial Period?
The political economies of the fifty-two African states differ in the specific-
ity of their endowments and needs, as well as by the evolution of the
structural frames that constrain or assist their political and private sector
leaders. One of the most striking similarities across states, however, can be
found in the legacy of colonization, as a result of which every African
country produced only a small black capitalist cohort. This fact derives
from the differential laws and rules for black Africans and foreigners, espe-
cially where colonial populations settled—whether the settlers migrated
from Europe, South Asia, or the Middle East. Additionally, colonial
restrictions on the property rights, education majors, and entry into pro-
fessional sectors by black Africans were based not simply on the laws of the
colonial power, but also on the particular administrator who happened to
be the official in charge for a colonial power during the final years of colo-
nization. Moreover, as John Iliffe, an important scholar on the develop-
ment of capitalism in Africa, has argued, the political and economic
protections that white missionaries and colonial officials provided to white
settler capitalists largely excluded aspiring black Africans (although there
were exceptions such as in the West African planter economies of Côte
d’Ivoire, Senegal, and Togo) and so indigenous African business practices
were constrained.37 Iliffe also argued that during the colonial period the
component of wage labor, one of the major prerequisites for capitalism,
was hindered from emerging because slaves, family labor, and political
clientelism precluded it.
Other scholars have emphasized associated, independent variables in
their explanations of why few capitalist sectors evolved in African states.
Samir Amin, drawing on the work of Fernand Braudel, Boubacar Barry,
and others, argued that the switch from trade in gold and gum and other
such commodities to slaves altered both the state building and the path to
14 E. SANDBERG

capitalism that African societies might have followed. Ultimately, those

Africans with whom the foreigners could trade for slaves were armed
through their external trades and they then claimed both political and
economic benefits vis à vis their African rivals.38
Amin argues that up until the seventeenth century, black Africa was not
“on the whole more backward than the rest of the world,” and that the
“process of disintegration of the primitive village community” was in evi-
dence.39 In what Amin identifies as Africa’s pre-mercantilist trade with
Europe that was centered largely around the Italian city states, African
gold and other exports were traded among equals (Europeans and
Africans) and so strengthened African elites and contributed to state build-
ing.40 Later, the growing slave trade was dominated by the Atlantic
European states. The changes in what was being traded changed the
impact of trade in Africa and promoted the emergence of two important
aspects of capitalist production: 1) the accumulation of wealth in the form
of money and 2) a decline of feudal relationships, which gave way to the
rise of those engaged in crafts, whose labor was later commoditized, and
which enabled the rise of a proletariat.41
Islamic leaders of the time sought to stop the external slave trade while
maintaining internal slavery, but largely failed. After decades of rivalry
among African traders and militaries, the French tipped the balance of
power by supporting allies who engaged in external slave trades.42 Amin
argues that it was the expansion of the slave trade across most of Africa
that undermined African central authorities and state building.43
Amin builds on Iliffe’s research in identifying the indigenous forms of
pre-capitalism that included African craftspeople who originally crafted
pieces directly for clients. Early on, merchants purchased a craft person’s
products, not their labor.44 Then, over time, those merchants (who had
purchased cloth made by individuals) created new processes to produce
textiles so that multiple paid laborers could perform routinized tasks and
skilled craftspeople were no longer needed.45 Amin argues that it is this
paid labor that characterizes the rise of African capitalism. Commercial
activity around both the textile merchants and craftspeople included some
merchants, who were outsiders and so able to make purchases drawing
from pools of wealth outside of any producing community. Bruce Berman
and Colin Leys also argued that during the colonial period, those who had
outsider status were the ones who could accrue the personal accumulation
necessary to engage in capitalist activities.46
Thus far, the arguments as to why an African capitalist class was slow to
develop across the continent during the pre-colonial and colonial period
 INTRODUCTION TO ANALYZING AFRICAN ENTREPRENEURS 15

focus on the undermining roles of slavery, the limited role of wage labor,
and the lack of access to capital accumulation by Africans at a time when
foreigners could secure access to capital outside the continent. An
­additional variable concerning why African capitalism and an African busi-
ness class able to play a strong role vis à vis the state did not arise prior to
independence has to do with the white settler population. White settlers
across Africa crowded out most aspiring black entrepreneurs and also
helped to achieve the conditions for state-led, capitalist enterprises in post-­
independent states.
Basically, there is agreement among scholars that a colonial settler com-
munity in a given colonial territory facilitated a colonial power’s invest-
ment in the infrastructure necessary for production and trade in that
territory. After independence was attained, those countries with large set-
tler populations often had more advanced capitalist enterprises than coun-
tries with fewer white settlers. The major exception of course can be found
in the mining sector where outside investors did not require a settler pop-
ulation to encourage their investment. An additional impact of a white
settler population was that it provided a target market for commercial
trade from capitalists in foreign countries.
US corporations, for example, changed the nature of their exports to
Southern Africa according to the needs of the white colonizers and also
according to the pace of industrialization in the United States. Whereas in
the first half of the 1800s US exports to Africa (especially Southern Africa)
were comprised largely of agriculture, by end of the 1800s and after its
industrialization revolution, the United States exported mass-produced,
cheap products to Southern Africa.47 Singer sewing machines, American
firearms, agricultural tools such as the reaper/harvester, barbed wire and
kerosene were leading US exports to Africa, especially South Africa, in the
late 1800s and were purchased largely by white Boer farmers and British
officials and colonists.48 This provided Boer and British South Africans
with the proper equipment to engage in medium- and large-scale produc-
tion with which black Africans could not compete.
Colonial settlers demanded that colonial powers develop infrastructure
in their colonies because infrastructure was necessary to accelerate capital-
ist production and distribution. The settlers maintained access to distribu-
tion networks for themselves and largely precluded the development of
black African-led businesses. But even where black Africans might have
been able to avail themselves of the transport routes within an African
country for distribution of goods, the lack of a banking structure pre-
vented Africans from accessing capital as foreigners could do. Without
16 E. SANDBERG

capital, black Africans could not purchase land, equipment, or employ

others. Colonial banks tended to support their own colonial nationals.
Lacking local capital, both indigenous Africans and competing foreigners
from countries other than the colonial power had difficulty doing business
in an African country. Hull notes that, after 1889, even US companies
could not thrive in their South African dealings if they did not achieve
working relations with British imperial banks on the continent. The boom
and bust of credit during South Africa’s gold rush saw three imperial banks
purchase smaller banks and then direct credit toward British nationals,
largely to the exclusion of US companies, non-British white settlers, and
black South Africans.49
Paul Kennedy reminds us that when looking back at the colonial period,
dependency theorists argued that inequalities of trade and the export of
capital were largely to blame for the lack of an African capitalist cohort
that could jump start African development.50 Kennedy also reminds us
that some theorists argued that the colonial powers’ deliberately allowed
local chiefs and clan lineage societies, particularly those in the rural areas,
to maintain pre-capitalist relations within their areas of control. These
theorists argued that Africa’s rural areas were prevented from being incor-
porated into evolving international capitalist structures, in order to pro-
vide a place for the relocation of those laborers who worked in the mines
and plantations when they became ill, old, or were no longer needed by
the mine or plantation owners.51
Black African women played a dual role in supporting the maintenance
of pre-capitalist conditions in rural areas in Africa. First, they remained in
the rural areas ready to take in returning miners. Second, African men
extended their control of women and women’s labor in the rural areas. The
men retained that control even when they moved to urban areas to work in
the mines. The evolving African sexual division of labor allowed the mine
owners to hire black African male workers because the women in the rural
areas carried the burdens of readying them for the mines, and caring for
their lands, children, elders, and possessions in their absence.52 African
women’s unpaid labor, like other female labor around the world, made
male African workers available to Africa’s mining capitalist enterprises. Yet
most black African miners accumulated little capital. The mining towns
either required or tempted many miners to spend their earnings there.
Whether through the resistance of African communities or by colonial
design, many rural areas did not develop a currency-based economy. For
most theorists, the development of a currency-based economy is a precon-
dition for the development of capitalism, because, it is argued, merchant
 INTRODUCTION TO ANALYZING AFRICAN ENTREPRENEURS 17

capitalism cannot break up pre-capitalist formations in the way that indus-

trial capitalism can.53 With Africa being incorporated into the world econ-
omy for its commodity and other trading, not for its industrial production,
those living and working in pre-capitalist formations were strong enough
to block any aspiring African capitalists from fighting for and winning
political authority.54
Kennedy, however, notes that in the years just prior to independence,
there was a late switch from merchant capital to industrial capitalism that
opened up possibilities for the development of black African capitalists.
And here we find one of Paul Kennedy’s arguments that counters other
authors. Kennedy maintains that while the above economic-based inter-
pretations of obstacles to the development of African capitalism may be
true, they are not sufficient to explain the lack of an African capitalist sec-
tor. Kennedy also rejects many cultural arguments as unconvincing—that
somehow African culture is not suited to capitalism due to indigenous
moral preferences for economic equality, or that Africans disdain great dif-
ferences in wealth, or that Africans do not make good entrepreneurs by
nature. Kennedy also rejects the liberal economic argument that a free
market is the major precondition for the development of entrepreneurial-
ism and national capitalists. According to Kennedy, a major variable that
has been neglected in our understanding of the lack of the development of
African capitalism is the institutional legacy of the colonial state.
Kennedy argues that the actions of the colonial institutions that fos-
tered monopolies, as well as bureaucracies that regulated those not allied
with state officials and their goals, were structures and practices that were
continued by independence governments. The new states with their inher-
ited institutions and practices thus undermined many aspiring African capi-
talists, not only by regulating them in ways that precluded their success,
but also by keeping production as a monopoly of the state and its allies.55
In sum, a common colonial legacy for all African territories, a legacy
that carried over into Africa’s newly independent states, was that only a
small black African group had the resources and technical abilities to
become private sector leaders. It is little wonder, then, that Africa’s early
state leaders embraced a state-centered economy. Clearly, the white and
other colonists had engineered structures and procedures to allow the
settlers to continue to dominate the private sectors of African states even
after independence, and to continue to exclude aspiring black African
entrepreneurs. Black Africans in newly independent states worried about
“flag independence” in which black leaders led the political institutions
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
 Moni muu olisi ollut ylpeydessään itsepintaisempi kuin Ida
Aalberg! Mutta hän tunsi elämänsä kuluvan, hän tahtoi vielä tehdä
työtä, hän teki hetkellisen ja vastahakoisen sovinnon päästäkseen
siitä turtumisen tilasta, jota tämä taiteellisen toimettomuuden aika
hänelle merkitsi.

Ida Aalbergin väsymätöntä yritteliäisyyttä osoittaa, että hän

maailmansodan puhjettua vielä kerran näytteli omine »Studio»
seurueineen Nooraa parissa kolmessa maaseutukaupungissa ja
Helsingissä. Viimeisen kerran hän esiintyi näyttämöllä vieraillessaan
myöhään syksyllä 1914 Viipurin Näyttämöllä. Vuoden 1915:n alussa
hänen piti esiintyä Jeanne D'Arcina Kansallisteatterissa, mutta
kuolema katkaisi kaikki suunnitelmat.
XIX.

IDA AALBERG YKSITYISELÄMÄSSÄ.

»Hän osasi olla niin miellyttävä, niin miellyttävä, niin miellyttävä!»

Sanat ovat Adolf Lindforsin Ida Aalbergista lausumat. Näin

muistelee Lindfors, vaikka Ida Aalberg elämänsä lopulla joutui
sangen vaikeisiin konflikteihin hänen kanssaan. Ja näin puhuu
melkein jokainen, joka on tullut henkilökohtaisesti tuntemaan suuren
näyttelijättären. Bärtta Rainio, joka kuului Ida Aalbergin kiertueeseen
1893—1894, on kertonut, että tämä siihen aikaan saattoi tehdä
jokaiselle ihmiselle, mitä ikinä halusi; kukaan ei voinut vastustaa
hänen hurmausvoimaansa. On varmaan hyvin kuvaavaa, että
syksyllä 1914 muutamat nuoret naiset kiistelivät keskenään siitä,
kuka heistä enimmän osasi pitää Ida Aalbergista!

Mistä johtui Ida Aalbergin suuri vaikutusvoima ihmismieliin?

*****

Sekä näyttämöllä, että näyttämön ulkopuolella Ida Aalberg vaikutti

ympäristöönsä suggeroivalla voimalla.
 Nuoruudessaan hän ei ollut saanut paljoa oppia, mutta ottamalla
periaatteekseen suurien persoonallisuuksien etsimisen ja pyrkimällä
heidän läheisyyteensä hän loi elämälleen aatteellista pohjaa ja sai
vielä tietoja tai ainakin ohjeita tietojen löytämiseen. Hän sai itse
elämässä oppia semmoista, mitä toiset oppivat koulussa ja
yliopistossa. Vaikka hän oli harvinaisen tarmokas, ei hän voinut
alkeiskasvatuksen puutteellisuutta — ankarassa katsannossa —
koskaan täysin poistaa. Hän tunsi sen itse ja valitti sitä läheisimmille
ystävilleen. Teoreettisissa kysymyksissä hän, kuten sanottu, oli
todellisuudessa paljoa avuttomampi kuin aikalaisista yleensä näytti.
Hänen herkästä vaistostaan ja henkisestä joustavuudestaan johtui,
ettei tuota puutteellisuutta huomattu ja että häntä pidettiin korkean
tietopuolisen kouluutuksen omaavana henkilönä. Ida Aalberg oli
henkevä ja älykäs, ja hän osasi keskustella eetillisistä ja taiteellisista
kysymyksistä, Ibsenistä ja ihmishengen korkeimmista saavutuksista
vapaasti, palavan innostuneesti ja omakohtaiselta tuntuvalla
vakaumuksella.

Vaikka Ida Aalberg sai elämänsä varrella runsaan määrän

kokemuksia ja tietoja, ei hän erikoisemmin voinut niillä tietenkään
lumota ympäristöään. On paljon muistelmia siitä, että seurustelu Ida
Aalbergin kanssa oli henkevää ja että hän itse puhui suurenmoisesti,
mutta verraten vähän tiedetään kertoa siitä, mitä hän todella puhui.
Henkilölle, joka arvioi ihmisiä älyllisyyden perusteella, Ida Aalberg ei
voi olla mikään todellinen suuruus. Jos ryhdyttäisiin tutkimaan, mitä
Ida Aalberg oli ajattelijana, saataisiin tulokseksi verraten niukka sarja
hänen lausumiaan aforismeja ja elämänohjeita.

Ida Aalbergin historiassa näyttäytyy jonkinlainen »ikuisesti

naisellinen» liian selvänä, jotta häntä voitaisiin pitää minään
syvällisenä ajattelijana. Semmoista joukkosuggestionia, jota Ida
Aalberg harjoitti, ei voidakaan koskaan saada aikaan puhtaasti
älyllisillä ominaisuuksilla. Ida Aalbergin naisellisuus veti puoleensa
enemmän kuin parhainkaan filosofia.

Saatetaan väittää, että suuri taiteilijamaine oli eräs tekijä Ida

Aalbergin suggeroivassa voimassa. Se onkin sangen todennäköistä,
mutta toiselta puolen hänen tiedetään vaikuttaneen voimakkaasti
semmoisiinkin, joilla ei ollut edes aavistusta siitä, että hän oli
taiteilija. Ulkomaanmatkoillaan Ida Aalberg usein salasi olevansa
näyttelijätär, jopa semmoisiltakin henkilöiltä, joiden kanssa hän joutui
verraten paljon tekemisiin.

Gregori Tigerstedtin kunniaksi sepittämässään »Vänrikin

tervehdyksessä»
Runeberg sanoo:

»Tunsitko joskus, joukoss' ihmisten kulkeissas täällä elon

tanterella, kuink' outo voima, pakko sisäinen toist' ihmistä voi
toiseen taivutella? Näet muodon, äänen kuulet, riemastut,
vaan et voi virkkaa, miks' niin ihastut.»

Jo varhaisesta nuoruudesta Ida Aalbergissa oli semmoista

salaperäistä voimaa, joka tehosi. Hänen äänessään oli oma
suggestiivinen tenhonsa, sitä voi verrata Cremonan viuluun, ja jo se
kohotti hänet ikäänkuin ylemmälle tasolle ja eroitti hänet tavallisista
ihmisistä. Emmy Rejman uteli joskus, miten Ida Aalberg oli voinut
saada tuommoisen hurmaavan äänen. Ida Aalberg vastasi:
»Kohtalolta olen sen saanut, kohtalolle saan olla kaikesta
kiitollinen.»

Ida Aalberg osasi puhua erinomaisen vilkkaasti. Toisinaan, kun

hän innostui tai kiihtyi, virtasivat sanat pitkänä, melkein
katkeamattomana ryöppynä hänen huuliltaan, veret vaihtelivat hänen
kasvoillaan ja hänen silmänsä säikkyivät. Hän oli ihana
innostuksessaan, joka vaikutti sähköisästi ja mukaansa tempaavasti.
Useimmiten hän kuitenkin oli verraten vähäpuheinen, keskusteli kyllä
ja loistavana emäntänä ohjasikin keskustelua, mutta antoi toisten
puhua enemmän kuin itse puhui. Itsestään ja saavuttamistaan
voitoista hän ei mielellään keskustellut. Siinä hän suuresti erosi
tavallisesta näyttelijätyypistä.

Ida Aalbergin kyvyssä miellyttää ihmisiä oli jotakin luontaista ja

synnynnäistä. Pääasiassa hän hurmasi koko olemuksellaan ja aivan
välittömästi. Luonnollisesti hänellä, joka oli näyttelijä ja paljon nähnyt
ja kokenut ihminen, sentään oli tietoisiakin keinoja, joilla hän vangitsi
ja lumosi. Jos hän esim. jossakin pikkuasiassa tarvitsi jonkun
henkilön avuliaisuutta, hän saattoi aloittaa kirjeensä: »Suloinen
rouva N.N.!» tai: »Ihana rouva N.N!» Ida Aalberg osasi käyttää
mairittelevia sanoja, huomaavaisuutta ja rakastettavaa
kohteliaisuutta yhtä hyvin kuin joku toinenkin, mutta tämä puoli ei
mitenkään riitä selittämään hänen tenhoavaa voimaansa. Hänen
hurmauskykynsä ulottui palvelijoihin ja lapsiin yhtä erehtymättömästi
kuin niihin, joiden kanssa hän keskusteli taiteesta. Vapaaherra
Uexküll-Gyllenbandin vanha palvelija Andrei jumaloi emäntäänsä.
Rouva Rejmanin lapset yrittivät selittää vaikutelmiaan äidilleen:
»Aina kun täti Ida tulee meille, on kuin olisi sunnuntai», tai: »Aina
kun täti Ida tulee meille, on kuin meillä olisi hyvin paljon vieraita.»
Kerran, kun Ida Aalberg pitkänlaisen poissaolon jälkeen aivan
odottamatta saapui Rejmanille, ei palvelijatar, joka oli avaamassa
ovea, voinut olla huudahtamatta: »Tervetuloa!» Nähdessään tuon
kaivatun vieraan tyttö ilossaan ihan unohti yleisen tavan
vaatimukset.
 Ida Aalbergin opettaja Marie Strauch-Spettini kirjoittaa eräässä
kirjeessään m.m.:

»Teidän pelkkä läsnäolonne on antanut minun elämälleni paljon

sisältöä. — — — Olen Teihin niin syvästi kiintynyt kuin vain voi olla
ihminen, joka koko sielustaan on halunnut päästä suuren sydämen
läheisyyteen.»

Jo Lauri Kivekkäälle Ida Aalberg oli suositellut käytännölliseksi ja

hyväksi elämänohjeeksi »ylhäistä eristyneisyyttä» ja kehoittanut tätä
luopumaan klubielämästä ja tyhjänpäiväisistä keskusteluista monien
ystävien kanssa. Itse Ida Aalberg jo nuorempana käytti hyväkseen
tätä eristäytymisprinsiippiä loukaten sillä tovereitaan ja useita
muitakin ihmisiä. Dusen antama esimerkki itsetietoisesta
käyttäytymisestä lienee vaikuttanut häneen voimakkaasti. Maila
Talvio, joka persoonallisesti tutustui Ida Aalbergiin Pietarissa
alkuvuonna 1894, on kertonut, että tämä silloin esiintyi kuin
majesteetti, joka on täynnä oman arvonsa tuntoa ja on tottunut
siihen, että hänen pienimpiäkin viittauksiansa totellaan. Myöhemmin
Ida Aalbergille toi velvoituksia avioliitto vapaaherra Uexküll-
Gyllenbandin kanssa. Hän seurusteli Pietarin aristokraattisissa
piireissä, ei ainoastaan vapaaherra Uexküll-Gyllenbandin sukulaisten
kanssa, vaan muidenkin aatelisten. Kreivittäret Wolkenstein ja de
Prozor kuuluivat hänen läheiseen tuttavapiiriinsä.
Suomalaissyntyinen rouva von Seume tuntuu henkevyydellään ja
älyllään tehneen Ida Aalbergiin erittäin voimakkaan vaikutuksen.
Huolimatta tragikoomillisesta kohtauksesta vuonna 1894 rouva Abazi
myöhemmin kuului Ida Aalbergin läheisiin ystäviin, ja hänen
kanssaan virisi monta keskustelua Ibsenin draamojen salaisuuksista.
— Rouva Emmy Rejman, varhaisen nuoruuden ystävä, kertoo
joskus soimanneensa Ida Aalbergia hänen omaksumansa ylhäisen
valtijatar-asenteen vuoksi. Ida Aalberg ei ollut huomautuksesta
ollenkaan loukkaantunut, ja pidättyvä asenne oli heti vaihtunut mitä
välittömämmäksi ja vilpittömimmäksi ystävä-suhteeksi.

Ida Aalbergilla oli johonkin henkilöön tutustuessaan tapana katsoa

tätä syvälle silmiin. Se ei ollut vain hypnoottisen voiman
harjoittamista, tuo katse oli pikemminkin tutkiva. Hänellä oli
tavattoman kehittynyt psykologinen vaisto ja hän tiesi pian, miten
kuhunkin henkilöön oli suhtauduttava. Hänen joustavuutensa
keskustelussa on hämmästyttänyt useita. Hän osasi »frappeerata»
— »frappeeraaminen» oli eräs hänen mielisanojaan — näyttämön
ulkopuolellakin, ei sanoillaan, vaan tavalla, jolla sanat lausuttiin ja
olemuksellaan, josta säteili magneettista voimaa. Vuonna 1904 eräs
tanskalainen sanomalehtimies kirjoitti kuvauksen Ida Aalbergista,
kuvauksen, joka perustui haastatteluun. Mitä hän kertoo
keskustelusta ja Ida Aalbergin puheista, on tavallaan
mielenkiintoista, mutta tuskin erikoisen syvällistä. Taiteilija oli
selitellyt Hedda Gablerin olemusta: Hedda ei ollut pahempi kuin
naiset yleensä, jokaisella naisella on taipumus toisinaan olla paha,
arvostella kierosti ja sortaa omaa sukupuoltaan; tuo taipumus
näyttäytyy Heddassakin, joka kuitenkin muka perusolemukseltaan on
hyvä. Paljon enemmän kuin tuo puhelu tehosi sanomalehtimieheen
Ida Aalbergin olemus ja käyttäytyminen, hänen syvä katseensa,
hänen käsiensä hermostunut leikittely ja hänen originellit
asenteensa. »Viisaat silmät hymyilivät», sanotaan tuossa
kuvauksessa parikin kertaa.

Sitä naisellista pahuutta, jonka valossa hän yritti tarkastella Hedda

Gablerin luonnetta, oli joskus hänessä itsessään riittämiin asti. Hän
saattoi olla julman ironinen oman sukupuolensa edustajia kohtaan.
Vieraillessaan Viipurin näyttämöllä Kleopatrana hän näytännön
jälkeen kysyi mitä viattomimmalla äänellä: »Keitä olivat ne kaksi
pientä makkaraa, jotka avustivat minua siinä ja siinä kohtauksessa?»
Kysymyksessä olevat henkilöt olivat Viipurin Näyttämön
tunnetuimpia naisnäyttelijöitä. Kun saman teatterin puvustonhoitaja
tahtoi osoittaa ihastustaan häntä kohtaan, teeskenteli Ida Aalberg
hämmästystä ja oli olevinaan osakseen tulleesta huomiosta
suunnattomasti mairiteltu: »Oo, te muistatte minut vielä?» kuuluivat
hänen nöyrät ja vaatimattomat sanansa.

Huumori ei ollut vierasta Ida Aalbergille. Hänen Cypriennensä

muodostui elämykseksi hänen taiteensa monille ihailijoille. 'Tarvitsi
vain nähdä, kuinka tuo intelligentti nainen avasi suuret silmänsä ja
leikitteli naivia hupakkoa; siinä oli näkemistä kerrakseen, on eräs
heistä sanonut. Näyttämön ulkopuolellakin Ida Aalberg osasi olla
hurmaavalla tavalla humoristinen. Kelpasi olla kuuntelijana, kun hän
esim. kuvaili Suomen maaseutukaupunkien hotellioloja. Kesällä
1914 hänellä oli kaksi koiraa, punertava irlantilainen setteri Sir ja
suuri tanskalainen Jens. Oli suuri nautinto nähdä Ida Aalbergin
istuvan portaille lemmikkinsä Sirin viereen ja pitkässä hellässä
puhelussa varoittavan 'mustasukkaisuuden skorpionista', joka ahdisti
tätä Jensin läheisyyden vuoksi. — Sir harmaantui ikävästä, kun
emäntä viipyi ulkomailla, ja kuoli suruun muutamia päiviä Ida
Aalbergin kuoleman jälkeen.»

Vakavuus ja ihanteellisuus olivat yleisenä sävynä Ida Aalbergin

puheissa ja keskusteluissa. Hänen oma luonnonlaatunsa veti häntä
siihen suuntaan, ja vapaaherra Uexküll-Gyllenband tuki voimakkaasti
tätä taipumusta. Kaiken toiminnan tuli perustua aatteellisuuteen ja
ankaraan käsitykseen elämän suuresta vakavuudesta, sitä oppiahan
vapaaherra oli alusta alkaen saarnannut, oppia, jonka oikeutusta Ida
Aalberg ei koskaan kieltänyt. Ida Aalberg oli kuitenkin siinä määrin
hetken lapsi, ettei hän aina voinut pysyä niissä ylevissä ilmapiireissä,
joissa hänen miehensä olisi toivonut hänen pysyvän. Vapaaherra
Uexküll-Gyllenband tuskin olisi hyväksynyt vaimonsa menettelyä, jos
olisi tiennyt tämän esim. kerran hänen poissaollessaan menneen
naamiohuveihin Viipurin Seurahuoneelle ja siellä kovasti hullutelleen
muiden mukana. Se oli toki toista kuin ne lastentanssiaiset, joita Ida
Aalberg pani toimeen Helsingissä, asunnossaan Vironkadun 5:ssä ja
joissa hän itse tanssi mukana. Vapaaherra Uexküll-Gyllenband
vihasi kevytmielisyyttä ja oli sangen arka vaimonsa arvosta, mutta
ahdasmielinen hän ei ollut. Kun Ida Aalberg kutsui kotiinsa Viipurin
Näyttämön näyttelijät, saattoi vilkas emäntä innostua näiden mukana
sydämensä pohjasta hoilaamaan »Hanssin Jukkaa», ja kun oli
päästy päähän säkeistö:

»On mua lyötynä puukolla ja rautapuntarilla, seitsemän

kertaa suolet syliss' olen tanssinut permannolla»,

hän villissä riemussa, koko ajan vilkkaasti elehdittyään ruumiillaan,

huusi miehelleen: »Alexander, Alexander, eikö tämä ole mainiota —
ajattele sitä Suomen kansaa, ajattele, mikä hirvittävä voima onkaan
tässä laulussa!» Tämmöiset kuvaelmat olivat kuitenkin sangen
harvinaisia, vakavuus, pidättyväisyys, tyyneys ja ylimysnaisen
arvokkuus olivat hänen esiintymisensä tavallisia ominaisuuksia, ellei
hän ollut jostakin syystä kiihtynyt. Ennen näyttämölle menoaan hän
tavallisesti koetti kiihoittaa itseään vilkkailla liikkeillä, usein hän
myöskin järjesti silloin — ainakin tuntuu siltä, että hän menetteli
tietoisesti — pienen riidan joko avustajakunnan tai jonkin näyttelijän
kanssa saadakseen verensä liikkeelle. Näyttämöharjoituksissa hän
saattoi loukata toisia näyttelijöitä hillittömyydellään, joka johtui hänen
suuresta työinnostaan. Veltto ja saamaton tai empivä ohjaaja ei olisi
voinut säästyä hänen moitteiltaan ja halveksimiseltaan. Ohjaajan piti
pystyä kiihoittamaan ja auttamaan.

*****

Eräät Ida Aalbergin nuoruuden ystävät ovat kertoneet, että hänellä

melkein alusta alkaen oli suuri kyky antaa oma leimansa huoneelle,
jossa hän asui. On sanottu, että hän osasi tehdä hotellihuoneenkin
viihtyisäksi ja kodikkaaksi. Monilla ulkomaanmatkoillaan hän sai
arvokkaita kokemuksia siitä, miten kaikki oli järjestettävä omassa
asumuksessa. Varsinkin Kööpenhaminassa vietetty aika lienee ollut
opettavaa, saihan hän siellä käydä esim. semmoisessa mallikodissa
kuin Luise Heibergin, joka ainakin aikoinaan oli ollut
kööpenhaminalaisten ihanteena. Miten suuressa arvossa Ida
Aalberg piti asunnon sisustamista, näkee riittävän selvästi hänen
kirjeenvaihdostaan Lauri Kivekkään kanssa.

Maila Talvio on kuvannut Ida Aalbergin viimeistä helsinkiläistä

kotia:

»Muistan joskus tulleeni hänen saliinsa ja saaneeni odottaa

emäntää hetkisen. Palvelija oli kehoittanut istumaan, mutta minä jäin
aina ovensuuhun. Miten näenkään selvästi edessäni tuon salin
Vironkadulla 5. Kuinka siellä värit ja suhteet sulivat yhteen! Voisin
luetella jokaisen esineen ja missä se seisoi, mutta se ei tässä ole
pääasia. Komeampia koteja tapaa, mutta ei sitä laulavaa, hivelevää
hiljaisuutta, mikä tässä kodissa täytti ilman. Oli kuin jossain
huoneuston päässä olisi ollut puutarha, jonka ovet olivat auki.
Aavisti, että siellä oli kukkasia, lintuja, sinistä vettä ja humisevia
puita, vaikkei mitään näkynyt. Teki heti johtopäätöksen, että talon
valtijatar hetkeksi oli pistäytynyt puutarhaan, mutta hänen kätensä
kosketus lepäsi kaikkialla, hänen ajatuksiansa ja unelmiansa oli koti
täynnä, ne viipyivät ilmassa, lauloivat, ilakoivat ja nyyhkivät,
odottaessaan häntä palaavaksi. Jotakin tämän tapaista tunsin aina
seisoessani ovensuussa Ida Aalbergin kodissa. Ja sitten hän tuli,
säteilevänä ja eloisana — oi kuinka näenkään tuon ryhdin, jolle ei ole
vertaa, nuo ihmeelliset silmät — — —. Ja nyt kun hän on täällä, ovat
kaikki muistot ja unelmat, joita ilma huoneessa on täynnä,
rauhoittuneet. Kaikki on hiljaa ja kuuntelee häntä.

Ida Aalbergin koti oli rakkaudella luotu. Siinä ei ollut mitään

tilauksesta tehtyä tai ulkonaisen vaikuttavaisuuden vuoksi
hankittua.»

*****

Samoinkuin ollessaan avioliitossa Lauri Kivekkään kanssa Ida

Aalberg toisessakin avioliitossaan tuntuu olleen erittäin taloudellinen
ja käytännöllinen perheenemäntä. Joskus hänen sanotaan saaneen
tuhlailevaisuuden puuskan, mutta tavallisissa oloissa hän säästi
yksin neulojakin ostaessaan. Tilien piti olla aina selvinä, hän muisti
tarkalleen pienimmätkin menoerät, ja taiteilijana hän valvoi
huolellisesti myöskin tulojaan. Ida Aalberg eli aivan vapaana
taloudellisista huolista vain pari kolme viimeistä vuottaan. Syksyllä
1911 hänelle valtion puolesta myönnettiin huomattavan suuri
taiteilija-eläke, ja samoihin aikoihin vapaaherra Uexküll-Gyllenband
peri vanhempiensa kuoltua näiden omaisuuden, m.m. kauniin
Augustenhof nimisen huvilan Viipurin liepeiltä.

*****

Ida Aalberg oli luonteeltaan tavattoman epäluuloinen. Ollessaan

kihloissa ja avioliitossa Lauri Kivekkään kanssa hän yhtämittaa
epäilee, että joku vieras aukoo heidän kirjeitään ja lukee niitä.
Naistuttaviinsa hän nuoruudestaan asti suhtautuu epäluuloisesti,
Bergbomin hyviä tarkoituksia ja suopeutta hän ei tahdo jaksaa
uskoa. Teatterielämä monine juonitteluineen oli omansa kehittämään
tätä ominaisuutta. Epäluuloisuus teki hänet sulkeutuneeksi.

Ida Aalberg oli aina erittäin hermoherkkä. Häämatkallaan 1894

hän tuntuu ajoittain olleen suorastaan hermosairas. Vuoden 1911:n
suuret rettelöt ja seuraava vastentahtoinen toimettomuuden aika
vaikuttivat häneen ylen pahasti.

On täysi syy uskoa, että Ida Aalberg päivä päivältä oppi antamaan
yhä suuremman arvon miehelleen ja kunnioittamaan tämän
ihanteellista mieltä. Hänen useista lausunnoistaan voi päätellä näin
käyneen. Syrjäisestä Ida Aalbergin ja vapaaherra Uexküll-
Gyllenbandin yhdyselämä tuntui erittäin sopusointuiselta. Niinpä
lieneekin katsottava suureksi osaksi hermosairaudesta johtuvaksi,
että Ida Aalberg elämänsä lopulla epäili miestään, syytti tätä
uskottomuudesta, koetti vaania hänen toimiaan ja seurata hänen
kaikkia askeleitaan. Sairaalloinen mustasukkaisuus näyttäytyi joskus
seurassakin hämärinä viittauksina ja härnäilemisenä. Epäluulonsa
alkuaiheen Ida Aalberg eräälle ystävälleen sanoi saaneensa siitä,
että hänen miehensä muka ei ollut voinut tyydyttävästi selvittää,
mihin eräs suurehko rahasumma oli kulutettu. Hän koetti käyttää
vakoilijoina läheisiä henkilöitä, ja vaikka hän ei saanut mitään
vahvistusta epämääräisille luuloilleen, hänen tuskansa näyttäytyi
joskus mielettömän raivokkaana.

*****

Siitä, kuinka Ida Aalbergin taide tehosi valtavasti nuoriin mieliin, on

paljon mitä vakuuttavimpia todistuksia. Ida Aalberg oli monen
suomalaisen tytön ensimmäinen suuri rakkaus. Hänen tähtensä
vietettiin unettomia öitä, haaveiltiin ja kuljettiin hurmiotilassa päivät
pääksytysten. Vielä elämänsä viimeisenä vuotena hän sai suuren
joukon kirjeitä, joissa hänelle tuntemattomat nuoret lähettäjät kiittävät
häntä saamistaan korkeista elämyksistä ja puhuvat hänelle
jumaloivaa kieltä.

Eräs venäläinen nainen, tyttönimeltään Nataša Radlov, on

kirjoittanut kuvauksen ystävyydestään Ida Aalbergin kanssa. Hänen
kirjoituksensa on sangen pitkä, siitä tulisi, jos se painettaisiin,
kokonainen kirja. Koska suuri tenhotar Ida Aalberg esiintyy Nataša
Radlovin välittömässä kuvauksessa erinomaisen elävänä, on syytä
selostaa sitä ja ottaa siitä muutamia kohtia semmoisenaan.

»Olin seitsemäntoistavuotias, kun ensi kerran tammikuussa 1905

näin hänet näyttämöllä. Näyteltiin »Hedda Gabler» ja Pietarin
Komedia-teatteri oli täpötäynnä kansaa. Odotin vapisevin sydämin
näytännön alkua — ja mitä näin? Näyttämöllä oli ikävä, väsynyt
nainen, ilman innostuksen varjoakaan. Tämä oli ensimmäinen
kohtaamisemme. Tultuani kotiin sanoin: »En ymmärrä, mitä
ihmeellistä siinä oli, minusta se oli ikävää!» Kolmen päivän kuluttua
sain pääsylipun »Rosmersholmiin». Läksin, koska pidin tästä
kappaleesta, ja osaksi myös pelkästä uteliaisuudesta. Saatoinko
aavistaa, että minulle avautuisi taivas, että minulle nero tuona iltana
paljastaisi elämän syvimmän salaisuuden. Ei, se ei ollut hän, tuo
sama, joka oli näytellyt Heddaa. — Rebekkaa ei näytellyt kukaan,
näyttämöllä liikkui, eli ja kärsi elävä Rebekka; niin, hän oli elävä, ei
ollut enää näyttämöä, tuntui kuin ei olisi ollut katselijoita, oli vain
nero, jonka Jumala oli lähettänyt — — —. Ja kaikki, kaikki unohtui
sinä iltana. Ihminen, joka tuli sinne pienine murheineen, näki surun ja
unohti omat murheensa; ihminen, joka tuli sinne pahoin ajatuksin,
puhdistui hänen näytellessään, ja kaikki paha katosi; ihminen, joka
tuli epäuskoisena, uskoi. Noina kolmena tuntina, joina näin viheriät
silmät innostuksesta loistavina, ylimaallisina, ja kuulin äänen, joka
tunkeutui sydämen syvimpään sopukkaan, minulle avautui koko
maailma. Ja teatterista tuli pyhäkkö; siinä juuri oli hänen voimansa,
että hänen teatterissaan teki mieli rukoilla. Tuo ainoa ilta antoi
minulle voimaa, uskoa, iloa, halua tehdä työtä loppumattomiin.»

Myöhemmät näytännöt, varsinkin »Kamelianainen», lisäsivät yhä

Nataša
Radlovin ihastumista:

»Kamelianainen» annettiin jäähyväisnäytäntönä, ja sali oli täynnä

kukkia, valkoisia narsisseja satoi aivan satamalla ja Aurinko, niin
nimitin ajatuksissani Ida Aalbergia ja niin nimitin häntä kaikkina noina
kymmenenä vuotena, otti kukat ja onnellisena ja kiitollisena
hymyillen painoi niitä hellästi rintaansa vasten. — — —
Loppumattomiin seisoi ihmisiä esiripun edessä, loppumattomiin
pyydettiin Aurinkoa näyttäytymään, uudelleen ja yhä uudelleen, ja
hurmaantuneiden, heltyneiden äänten kohina täytti pienen teatterin.
Ja minä, minä uin kyynelissä, olin kuin järkeni menettänyt, näin
ainoastaan hänet, joka oli minun Aurinkoni, minun rakkauteni, sillä
nyt minä rakastin häntä enemmän kuin mitään muuta maailmassa.
Ajatellen häntä ja hänen taidettaan minä heräsin ja nukuin, kiittäen
häntä onnestani. Tämä oli minun ensimmäinen ja mieletön
rakkauteni; hänen ja hänen taiteensa tähden minä uskoin, että
elämä on ihana, että elämällä on tarkoitus ja päämaali, jonka edestä
kannattaa elää, ja nuoren mielen kiihkeydellä minä päättelin: on yksi
päämaali — teatteri; sinne täytyy mennä ja päästä Auringon luo,
öisin heräsin haluun päästä pikemmin alkamaan työni, pikemmin
antamaan voimani, henkeni Idalle ja hänen kauttaan teatterille.
Tunteeni täytti minut niin, kiitollisuuden ja rakkauden tunne, että
vihdoin en enää kestänyt, vaan lähetin hänelle ensimmäisen kirjeeni.
En pannut siihen osoitetta, enkä pyytänyt vastausta.»

Koulussa saatiin pian tietää Nataša Radlovin suuresta

rakkaudesta, ja eräs opettajattarista, joka entuudesta tunsi Ida
Aalbergin, ehdotti, että käytäisiin yhdessä tämän luona. Nuori tyttö
oli onnesta aivan sekaisin. Vihdoin hän on Ida Aalbergin valoisassa
kodissa:

»Kuului silkin kahinaa ja hänen pehmeä suloinen äänensä: »Heti,

heti», ovi aukeaa ja nopein askelin, kädet ojennettuina, kirkas hymy
huulilla ja vihreissä silmissä hän astuu sisään koko olento täynnä
innostusta, täynnä tenhoa. Ainoastaan hän osasi noin tervehtiä, noin
katsoa toisen sydämen sisimpään, kauan, lämpimästi, sillä heti
valloittaen ja lähentäen itseensä ihmiset. En osaa mitään kertoa
keskustelustamme: oikeastaan vain opettajattareni Varvara Petrovna
keskusteli Idan ja hänen miehensä Aleksander Aleksandrovitšin
kanssa. En kuullut siitä paljoa, hän piteli kättäni omassaan, ja minä
vain ajattelin, elinkö todella vai oliko kaikki tämä unta. Kuin
unennäkö kului tuo tunti Idan luona, ja oli aika sanoa hyvästi. Mutta
ennen hyvästijättöä minä kokosin kaiken rohkeuteni, joka oli minut
jättämäisillään, ja sanoin: »Minulla on Teille suuri, hyvin suuri pyyntö,
tuossa on valokuvanne, kirjoittakaa siihen nimenne ja antakaa se
minulle.» »Kyllä, heti.» Hän nousi nopeasti ja meni viereiseen
huoneeseen. Mutta ei kulunut minuuttiakaan ennenkuin kuului hänen
äänensä: »Tulkaa tänne, tulkaa, nopeasti.» Sydän kurkussa menin
hänen luokseen, ja siitä alkoi ensimmäinen tuttavuutemme. — »Tekö
siis olette Radlova?» Ida piteli kädessään käyntikorttiani ja näytti
tuumivan jotakin. — »Niin.» — »Tekö kirjoititte minulle viikko sitten?»
— »Minä, minä, antakaa anteeksi», sopertelin minä punastuen. —
»Ei, ei, kirjoittakaa vain, kirjoittakaa vielä, olin hyvin, hyvin liikutettu
kirjeestänne.» Hän katsoi minuun pitkään, otti minut luokseen ja
suuteli minua otsalle. Sitten hän valitsi vielä valokuvan, kirjoitti siihen
ja antoi sen minulle.»

Nataša Radlov sai kiihkeän halun teatteriin, mutta kun hän tiesi,
että kotona oltaisiin jyrkästi vastaan, hän kerran karkasi koulusta ja
pyrki Ida Aalbergin puheille. Tämä otti hänet ystävällisesti vastaan ja
puhui nuorelle tytölle vakavasti:

»Täytyy syventyä itseensä — se on oppimista. Täytyy etsiä

sisällystä omasta itsestään — ymmärrättekö? Mutta ennen kaikkea:
vaalikaa tuota ihanteellisuutta, joka loistaa silmistänne. Vaalikaa sitä,
sillä se on tärkein kaikesta, taistelkaa sen puolesta, puolustakaa sitä
kaikin voimin kaikkea huonoa ja alhaista vastaan. Menkää, mikäli
voitte, asioiden ytimeen, kärsikää, sillä ilman kärsimystä ei ole
luomiskykyä.»

Seuraavina aikoina Nataša Radlov tapasi usein Ida Aalbergin ja

kiintyi tähän yhä enemmän. Nuori tyttö oli niin hurmaantunut Ida
Aalbergin taiteeseen, että otti pahakseen, kun tämä sanoi vain
puolinaisenkin kiitoksen Moskovan Taide-teatterin esityksistä.
Ihmisenä Ida Aalberg säilyi loppuun asti kaiken vertailun
ulkopuolella, vaikka Nataša Radlov joutui suuressa rakkaudessaan
kärsimään mitä kamalimpia tuskia. Ida Aalberg pyysi hänet
seuralaisekseen Budapestiin syksyllä 1907, ja riemulla, jonka tuo
ehdotus herätti, ei ollut mitään rajaa. Unkarissa Ida Aalberg sai
yhtäkkiä epäluulon, että Nataša Radlov ei ollutkaan se vilpitön tyttö,
jona hän oli häntä pitänyt, ja siitä seurasi sarja ikäviä kohtauksia,
syytöksiä ja ehdotus, että he eroaisivat. Nataša Radlov pyörtyi
kuullessaan kylmiä sanoja jumaloimansa olennon huulilta, ja silloin
hän pääsi uudelleen armoihin. Sovinto palasi heidän välilleen, mutta
kun Ida Aalbergin epäluuloisuus oli kerran herännyt, se tahtoi yhä
uudistua.

Nataša Radlov meni venäläiseen teatterikouluun valmistuakseen

näyttelijäksi. Siellä hän pian pääsi selville, ettei teatteri ollutkaan se
pyhyyden ja jumaluuden temppeli, jolta se oli hänestä näyttänyt, kun
hän oli katsellut Ida Aalbergin työtä ja olemusta.

»Tänä syksynä oli koulussa vielä kurjempaa kuin ennen, opettajat

hakkailivat vielä enemmän naisoppilaita ja vaatimukset olivat vielä
tyhmemmät. Saattaa olla, että ympäristö oli painanut minuun
leimansa ja minä olin alkanut toisinaan arvostella asioita
kevytmielisemmin kuin ennen, olin piloillani omaksunut joitakin
sanoja ja kerroin tapani mukaan kaikki Idalle. Ja nyt alkoi hänen
suhteessaan minuun ilmetä jonkinlainen kylmyys, joskus pilkallisuus,
joskus halveksuminen. Muistan erään hänen kirjelippunsa: »Olen
Eremitagessa huomenna täsmälleen k:lo 1, Tekin voitte vielä olla
täsmällinen.» Mutta minä en kevytmielisyydessäni antanut mitään
arvoa tuolle Idassa tapahtuneelle muutokselle. Vähää ennen joulua
alkoivat opettajain hakkailut mennä yli rajojen, meistä alettiin juoruilla
koulussa, ja minä tulin tajuihini. Itkien kerroin kaikki Idalle ja hän
vastasi: »Ihminen ei voi kestää sitä.» Samalla hänen silmänsä
katsoivat sieluuni niin moittivasti ja niin vihaisesti, että minun tuli
paha olla ja minä huudahdin: »Teillä ei ole oikeutta sanoa, että minä
en ole ihminen.»

Ida Aalbergin sanojen vuoksi Nataša Radlov kuitenkin jätti koulun.

Ida Aalberg uskoi silloin hänelle käyneen huonosti, kohteli häntä
hellästi kuin sairasta lasta, mutta kun Nataša Radlov ei tehnyt
semmoista tunnustusta, jota Ida Aalberg odotti, tämä raivostui ja
hälyytti tytön äidin.
 Ȁitini antoi minulle kirjeen, joka oli hyvin kuvaava Idalle, koska se
selvästi näytti hänen ekspansiivisuutensa ja traagillisen
elämänkäsityksensä. Kerroin kaikki äidilleni, ja hän lähti Idan luo.
Palattuaan hän sanoi: »Ida odottaa sinua huomenna päivällä, hän
voi hyvin pahoin ja hänellä on päänsärkyä; sinä olet mieletön
hysteerikko.» Seuraavana päivänä menin hänen luokseen. Jumala
auttakoon minua kertomaan kaikki oikein. Istun vierashuoneessa,
kun ovi avautuu ja Ida astuu sisään, pää kääreessä, huulet
yhteenpuristettuina ja silmät puoleksi alasluotuina. Kylmästi
tervehdittyään minua ja pyydettyään istumaan hän alkaa puhua
minulle kuin pienelle lapselle. — »Tahtoohan Nataša kahvia, eikö
tahdokin? Nataša, tässä on mielenkiintoinen kirja, tahtooko Nataša
nähdä?» Minä olin ihmeissäni ja vihdoin kysyin: »Aurinko, miksi
puhutte minulle niin kummallisesti?» — »Nataša on lapsi ja minä
osaan huonosti puhua lasten kanssa.» — »Mitä, en ymmärrä.» —
»Ette ymmärrä? Oh, Te luulette, että minä olen yhtä herkkäuskoinen
kuin äitinne. Ei, ei, ja sata kertaa ei. Minä olen ymmärtänyt kaiken,
kaiken. Nataša on valehdellut äidilleen, jottei joutuisi ilmi, enkä
minäkään voinut sanoa totuutta, säälin Teitä.» Hänen silmissään
liekehti viha ja kiukku. »Kaikki on valhetta, valhetta, valhetta. Minä
olen sairas Teidän valheenne tähden, ymmärrättekö? Se on paljas
likaläjä.» Minä nousin: — »Kuinka Te uskallatte puhua noin, Teillä ei
ole siihen oikeutta, minä en ole valehdellut.» — Riittää jo, riittää, me
emme ymmärrä toisiamme.» — »Mitä sitten, pitääkö minun
mennä?» — »Menkää.» — »Voinko jollain tavoin todistaa, että Te
ette ole oikeassa?» — »Ette, todistukset eivät auta.» — »Eivätkö
auta?» — »Eivät.» — »Mutta jos tapan itseni, uskotteko sitten?»
Vaitiolo. Huoneessa on aivan hiljaista, ja ajatuksiinsa vaipuneena Ida
istuu matalalla tuolilla uunin edessä, liikkumattomana, katsoen
suoraan eteensä. Menen ulos. Otettuani päällysvaatteet ylleni
palaan sisään sanoen: »Hyvästi siis, jollen voi muuten todistaa,
kuolen.» — »Ei tarvitse.» — »Millä tavoin sitten selvitän sen?» —
»Aika ja kohtalo antavat selvityksen.» Ne olivat hänen viimeiset
sanansa, ne lausuttiin kuin murhenäytelmässä tasaisella, hiljaisella
äänellä ja menivät kuin murhenäytelmässä suoraan sydämeen ja
näyttivät yhdellä kertaa tulevan uuden tien ja tulevat uudet
kärsimykset. Menin pois. Ja nyt alkoivat vuodet, jotka vietin erossa
hänestä, tuskan ja kyynelten vuodet. En osaa kertoakaan
minkälaista oloni oli ensimmäisinä kuukausina. Elin vain hänen
muistostaan, hänen kirjeistään. Kuin mieletön kirjoitin hänelle kirjeen
toisensa jälkeen, saamatta sanaakaan vastaukseksi; sitten heitin
kirjoittamisen ymmärtäen, ettei ollut vielä aika ja ettei se veisi
mihinkään, ja aloin odottaa.»

Moskovan Taide-teatterin eräässä näytännössä Ida Aalberg kerran

huomasi Nataša Radlovin, mutta kääntyi hänestä pois ja teki
loukkaavan eleen. Vasta kahden vuoden kuluttua Ida Aalberg kirjoitti
entiselle suosikilleen ja pyysi tätä saapumaan luokseen Helsinkiin.

»Muistan, miten minussa taistelivat jälleennäkemisen halu ja

toiselta puolen itserakkaus ja ylpeys; jälkimmäiset voittivat, ja
kohtauksemme siirtyi vielä puoli vuotta eteenpäin. Elokuussa 1911
sain toisen kirjeen, jossa hän kutsui minua luokseen Viipuriin — ja
minä menin. En vieläkään tiedä, mikä antoi aihetta näihin kirjeisiin,
satunnainen kohtausko joidenkin minulle läheisten henkilöiden
kanssa, vai tunsiko Ida, että eroamme oli kestänyt tarpeeksi kauan
— emme koskaan puhuneet siitä.»

Kun Nataša Radlov saapui Augustenhofiin, oli Ida Aalberg

paraillaan näyttämöharjoituksessa. Tämän palatessa tyttö juoksi
avoimin sylin vastaan: »Aurinko, Aurinko!» — »Oi Nataša, Nataša!»
Olimme vähällä tukehduttaa toisemme emmekä voineet kylliksemme
katsella nauraen toisiamme.»

»Ja me puhelimme, puhelimme. Niin juuri, puhelimme. Miten

harvoin elämässä puheleekaan niin, että on ikäänkuin asia johtuisi
asiasta, ajatus ajatuksesta, sytyttäen yhä uusia tähtiä, avaten yhä
uusia syvyyksiä. Vain hän osasi puhua niin paljon sanoillaan,
samoinkuin hän yksin osasi kuunnella niin, että kertomus tuli kuin
itsestään, suoraan sydämestä, ikäänkuin iloiten löytäessään
ymmärtämystä.»

Täydellinen sopu palasi, ja Nataša Radlov sai tämän käynnin

jälkeen monia todistuksia Ida Aalbergin rakkaudesta ja hellästä
huomaavaisuudesta. Hän joutui lähempää kuin kukaan vieras
ihminen seuraamaan Ida Aalbergin viimmeisiä vaiheita. Hän vei
kukkia rakastamalleen taiteilijalle, kun kuuli tämän sairastuneen
vuoden 1915:n alussa. Tästä käynnistään hän kertoo:

»Korkeitten tyynyjen varassa, kuumeinen loiste silmissä ja

kuumeen puna sisäänpainuneilla poskilla makasi Ida ja tervehti
minua tuskin kuuluvalla, heikolla, soinnittomalla äänellä. Istuuduin
hänen viereensä, ja vaikka koko ajan koetin estää häntä puhumasta,
en onnistunut siinä. Saatuaan kukkani Ida hengitti kauan niiden
suloista keväistä tuoksua ja kuiskasi: »Iloitsen, iloitsen näistä
kukista.» Sitten hän tuli levottomaksi ja alkoi puhua minulle — mistä
luulette hänen puhuneen? — ei sairaudesta, ei unettomista öistä,
vaan katkonaisin kuiskauksin hän viimeisen kerran puhui taiteesta ja
teatterista, Jeanne D'Arcista. Oi, miten kiitän taivasta noista hetkistä,
hänen pyhistä sanoistaan: — Nataša, olen ymmärtänyt jotakin, mitä
en koskaan ole tuntenut niin voimakkaasti, jotakin, minkä olen
omaksunut, olen ymmärtänyt, miten voi antaa elämänsä Jumalan
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

textbookfull.com