Instant ebooks textbook Truth Commissions and Transitional Societies The Impact on Human Rights and Democracy 1st Edition Eric Wiebelhaus-Brahm download all chapters

Download the full version of the ebook at
https://ebookfinal.com
Truth Commissions and Transitional Societies

The Impact on Human Rights and Democracy 1st
Edition Eric Wiebelhaus-Brahm
https://ebookfinal.com/download/truth-commissions-
and-transitional-societies-the-impact-on-human-
rights-and-democracy-1st-edition-eric-wiebelhaus-
brahm/
Explore and download more ebook at https://ebookfinal.com

Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.
The Impact of the European Convention on Human Rights on

Private International Law 1st Edition Louwrens R. Kiestra
(Auth.)
https://ebookfinal.com/download/the-impact-of-the-european-convention-
on-human-rights-on-private-international-law-1st-edition-louwrens-r-
kiestra-auth/
ebookfinal.com
Economic Globalisation and Human Rights EIUC Studies on

Human Rights and Democratization European Inter University
Centre for Human Rights and Democratisation 1st Edition
Wolfgang Benedek
https://ebookfinal.com/download/economic-globalisation-and-human-
rights-eiuc-studies-on-human-rights-and-democratization-european-
inter-university-centre-for-human-rights-and-democratisation-1st-
edition-wolfgang-benedek/
ebookfinal.com
Digest on Human Rights and Justice 1st Edition Lawafrica
https://ebookfinal.com/download/digest-on-human-rights-and-
justice-1st-edition-lawafrica/
ebookfinal.com
Science Truth and Democracy Philip Kitcher
https://ebookfinal.com/download/science-truth-and-democracy-philip-
kitcher/
ebookfinal.com
Cases and Materials on The European Convention on Human
Rights 2nd Edition Alastair Mowbray
https://ebookfinal.com/download/cases-and-materials-on-the-european-
convention-on-human-rights-2nd-edition-alastair-mowbray/
ebookfinal.com
Reconciliation s Transitional Justice in Postconflict

Societies 1st Edition Joanna R. Quinn
https://ebookfinal.com/download/reconciliation-s-transitional-justice-
in-postconflict-societies-1st-edition-joanna-r-quinn/
ebookfinal.com
On Human Rights 1st Edition Edition James Griffin
https://ebookfinal.com/download/on-human-rights-1st-edition-edition-
james-griffin/
ebookfinal.com
The Politics of Necessity Community Organizing and

Democracy in South Africa Critical Human Rights 1st
Edition Elke Zuern
https://ebookfinal.com/download/the-politics-of-necessity-community-
organizing-and-democracy-in-south-africa-critical-human-rights-1st-
edition-elke-zuern/
ebookfinal.com
Horse Nations The Worldwide Impact of the Horse on

Indigenous Societies Post 1492 1st Edition Peter Mitchell
https://ebookfinal.com/download/horse-nations-the-worldwide-impact-of-
the-horse-on-indigenous-societies-post-1492-1st-edition-peter-
mitchell/
ebookfinal.com
Truth Commissions and Transitional Societies The
Impact on Human Rights and Democracy 1st Edition Eric
Wiebelhaus-Brahm Digital Instant Download
Author(s): Eric Wiebelhaus-Brahm
ISBN(s): 9780415553216, 0415553210
Edition: 1
File Details: PDF, 1.70 MB
Year: 2010
Language: english
Truth Commissions and Transitional
Societies
Despite the increasing frequency of truth commissions, there has been little
agreement as to their long-term impact on a state’s political and social devel-
opment. This book uses a multi-method approach to examine the impact of
truth commissions on subsequent human rights protection and democratic
practice.
Providing one of the first cross-national analyses of truth commissions and
presenting detailed analytical case studies on South Africa, El Salvador,
Chile, and Uganda, author Eric Wiebelhaus-Brahm examines how truth
commission investigations and their final reports have shaped the respective
societies. The author demonstrates that in the longer term, truth commissions
have often had appreciable effects on human rights, but more limited impact
in terms of democratization. The book concludes by considering how future
research can build upon these findings to provide policy-makers with strong
recommendations on whether and how a truth commission is likely to help
fragile post-conflict societies.
This book will be of interest to students and scholars of Transition Justice,
Human Rights, Peace and Conflict Studies, Democratization Studies, Inter-
national Law, and International Relations.
Eric Wiebelhaus-Brahm is a consultant on issues ranging from the politics

of post-conflict justice and reconstruction to labor and employment law
and welfare state politics. He has previously taught at the University of
Nevada–Las Vegas and worked with the Liberian Truth and Reconciliation
Commission Diaspora Project.
Security and Governance Series
Edited by Fiona B. Adamson, School of Oriental and African Studies,
University of London
Roland Paris, University of Ottawa
Stefan Wolff, University of Nottingham
Editorial Board:
Mohammed Ayoob, Michigan State University
Richard Caplan, University of Oxford
Neta Crawford, Boston University
Stuart Croft, University of Birmingham
Donatella della Porta, European University Institute
Michael Doyle, Columbia University
Lynn Eden, Stanford University
Takashi Inoguchi, University of Tokyo
Elizabeth Kier, University of Washington
Keith Krause, Graduate Institute of International Studies, Geneva
Bruce Russett, Yale University
Timothy Sisk, University of Denver
Stephen Stedman, Stanford University
Janice Gross Stein, University of Toronto
Mark Zacher, University of British Columbia
This series reflects the broadening conceptions of security and the growing
nexus between the study of governance issues and security issues. The topics
covered in the series range from issues relating to the management of terror-
ism and political violence, non-state actors, transnational security threats,
migration, borders, and “homeland security” to questions surrounding weak
and failing states, post-conflict reconstruction, the evolution of regional and
international security institutions, energy and environmental security, and
the proliferation of WMD. Particular emphasis is placed on publishing
theoretically informed scholarship that elucidates the governance mechan-
isms, actors and processes available for managing issues in the new security
environment.
Rethinking Japanese Security

Peter J. Katzenstein
State Building and International Intervention in Bosnia

Roberto Belloni
The UN Security Council and the Politics of International Authority
Edited by Bruce Cronin and Ian Hurd
The Dilemmas of Statebuilding

Confronting the contradictions of postwar peace operations
Edited by Roland Paris and Timothy D. Sisk
Protest, Repression and Political Regimes

An empirical analysis of Latin-America and sub-Saharan Africa
Sabine C. Carey
The International Humanitarian Order

Michael N. Barnett
The International Politics of Mass Atrocities

The case of Darfur
Edited by David R. Black and Paul D. Williams
Truth Commissions and Transitional Societies

The impact on human rights and democracy
Eric Wiebelhaus-Brahm
Truth Commissions and
Transitional Societies
The impact on human rights and
democracy
First published 2010
by Routledge
2 Park Square, Milton Park, Abingdon, Oxon OX14 4RN
Simultaneously published in the USA and Canada
by Routledge
270 Madison Avenue, New York, NY 10016
Routledge is an imprint of the Taylor & Francis Group,
an informa business
This edition published in the Taylor & Francis e-Library, 2009.

To purchase your own copy of this or any of Taylor & Francis or Routledge’s
collection of thousands of eBooks please go to www.eBookstore.tandf.co.uk.
© 2010 Eric Wiebelhaus-Brahm

All rights reserved. No part of this book may be reprinted or
reproduced or utilized in any form or by any electronic,
mechanical, or other means, now known or hereafter
invented, including photocopying and recording, or in any
information storage or retrieval system, without permission in
writing from the publishers.
British Library Cataloguing in Publication Data
A catalogue record for this book is available from the British Library
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
Wiebelhaus-Brahm, Eric.
Truth commissions and transitional societies : the impact on human
rights and democracy / Eric Wiebelhaus-Brahm.
p. cm.—(Security and governance)
Includes bibliographical references and index.
1. Truth commissions—Cross-cultural studies. 2. Human rights—
Cross-cultural studies. 3. Transitional justice—Cross-cultural
studies. I. Title.
JC580.W54 2009
323.4′9—dc22 2009026909
ISBN 0-203-86202-3 Master e-book ISBN
ISBN 10: 0-415-55321-0 (hbk)

ISBN 10: 0-415-55322-9 (pbk)
ISBN 10: 0-203-86202-3 (ebk)
ISBN 13: 978-0-415-55321-6 (hbk)

ISBN 13: 978-0-415-55322-3 (pbk)
ISBN 13: 978-0-203-86202-5 (ebk)
For Yvonne
Contents
List of tables xi
Preface xii
Acknowledgments xiv
PART I
Truth-seeking as an article of faith 1
1 An inconvenient truth 3
2 Uncovering the truth: theorizing truth
commission expectations 22
PART II
Experiments in truth 33
3 South Africa’s paradigmatic Truth and

Reconciliation Commission 35
4 Chile’s persistent past 52
5 Truth and peacebuilding in El Salvador 80
6 Historical oblivion in Uganda 104
PART III
Truth commissions in cross-national context 127
7 Truth commissions, human rights, and

democracy around the world 129
x Contents
PART IV
The promise and pitfalls of truth commissions 143
8 The consequences of truth 145
Appendix: countries in the statistical models 163

Notes 165
Bibliography 198
Index 217
Tables
1.1 A brief review of truth commissions (in chronological

order) 5
3.1 Deaths and the South African police 38
3.2 The South African TRC’s impact on democracy and
human rights 50
4.1 The Chilean CNVR’s impact on democracy and human
rights 78
5.1 Contributions of the Salvadoran Commission on the Truth
to democracy and human rights 100
6.1 Number of complaints received by the Ugandan Human
Rights Commission 114
6.2 An overview of the CIVHR’s contribution to democracy
and human rights 123
7.1 Truth commissions included in the models 134
7.2 Truth commission operations and their effects on human
rights 139
7.3 The truth commission legacy and human rights 139
7.4 Truth commission operations and their effects on
democracy 140
8.1 Truth commission connections to the public 160
Preface
In the spring of 2001, I enrolled in a seminar on democratization at the

University of Colorado at Boulder. At the time, I was a first-year graduate
student with an interest in Chinese politics. However, for reasons that are no
longer clear to me, I chose not to examine what at the time seemed to be
promising embryonic local democratization reforms or some other aspect
of Chinese politics for my seminar paper. Rather, I stumbled upon the
truth commission. Priscilla Hayner’s Unspeakable Truths had just been pub-
lished. Furthermore, the world was entranced by South Africa’s Truth and
Reconciliation Commission (TRC), which was nearing its end. While the
truth commission was by no means a new phenomenon, the TRC received
unprecedented attention because it was widely perceived to have been instru-
mental in bringing about a peaceful end to what most had thought was an
intractable racial conflict. For my part, I was attracted by the fact that the
curiously named truth commission managed to simultaneously convey an
almost naïve sense of optimism with a sinister Orwellian quality. As I got
deeper into the literature, I would discover that truth commissions aroused
strong feelings in many observers.
Over the next couple of years, I kept one foot in Chinese politics and
the other in human rights and post-conflict reconstruction. However, the
transformational potential of post-conflict environments proved the more
alluring. In the late 1990s and early 2000s, human rights activists were less
demanding in their expectations of post-conflict societies. At the time, debates
raged about which was better: prosecution, truth commissions, amnesties, or
historical amnesia. Advocates of prosecution argued that it is the most effect-
ive deterrent of future human rights abuses. Critics countered that threaten-
ing the powerful could destabilize fragile post-conflict societies. Preference for
a policy of historical amnesia is often rooted in similar logic. Amnesties, if
applied in a selective fashion it was argued, may soften the extremes of retri-
bution and impunity. In transitional justice debates, truth commissions were
a different animal. They were portrayed as a compromise between trials and
amnesia. Some believed the inability of truth commissions to directly punish
made them less threatening to perpetrators, but they were still able to reveal
some details about past abuses. These revelations, in turn, might contribute to
Preface xiii
victim healing and identify institutional failings for subsequent reform efforts,
something trials often have a more limited capacity to do. Similar debates
waged as to which approach was better at promoting a variety of outcomes
such as human rights, justice, democracy, and reconciliation.
Only recently has this debate begun to shift. There is a growing consensus
that a comprehensive approach to post-conflict justice that might include
trials, truth commissions, vetting, reparations, memorialization, institutional
reform, and traditional methods of conflict resolution is the best way to lay
the foundations for a peaceful, harmonious society. Although this admonition
is qualified that the applicability of particular mechanisms depends upon local
circumstances, the subtext is that the preference is to do as much as possible.
Yet, to date, few countries have undertaken anything approaching such a
comprehensive approach. Activists have, however, been more successful in
developing norms supportive of a more expansive post-conflict justice
agenda. The United Nations also has contributed to developing norms and
international law on when and how post-conflict justice should be pursued.
Despite these developments, one thing that, until recently, has remained
relatively consistent over the years since I first discovered truth commissions
is that many of the arguments made about what these tools can do for indi-
viduals and societies are based upon untested assumptions. Claims regarding
what effects post-conflict justice has on individuals and societies rest on
questionable logic, inappropriate analogy, and a paucity of empirical evidence.
Moreover, arguments for and against truth commissions are frequently based
upon normative conviction. While this book focuses on truth commissions,
much the same could be said with respect to other forms of post-conflict
justice.
This book is an attempt to bring a critical perspective to discussions
regarding what impact transitional justice measures have on societies. While
I focus on democracy and human rights, other measures also deserve examin-
ation. As one of the first broadly comparative empirical studies in this area, it
is my hope that this book will instigate a lively debate on issues of measure-
ment, method, and interpretation with respect to post-conflict justice in gen-
eral. Following the path of most research programs, the post-conflict justice
literature is moving from a descriptive mode to a more analytical, compara-
tive phase. Above all, I hope that the insights that we collectively produce will
be of benefit to victims and post-conflict societies.
Acknowledgments
Over the years, my interest in transitional justice has been supported and
nurtured by many individuals. There are several people without whom this
book would never have been completed. My dissertation committee of David
Brown, Heidi Burgess, Roland Paris, Steve Poe, and Jim Scarritt provided
encouragement that the project was important and doable. What is more,
they pushed me to fine tune the theoretical and methodological approach that
resulted in a much stronger final product. Roland has been a valuable mentor,
pushing me and encouraging me when I hit what seemed like insurmountable
obstacles. His confidence in me and in the project has been invaluable.
Many others also helped to make this book a reality. I received valuable
feedback on various parts of this project at a number of conferences over the
last few years. In particular, I am grateful to the participants of the “Responses
to Atrocity” Workshop held in Madison, Wisconsin, in April 2007. I have
gained immeasurably from conversations there and since. In addition, since
mid-2007, I have benefited from the unique perspectives of the contributors to
the International Institute of Higher Studies in Criminal Sciences (ISISC)’s
“Fighting Impunity and Promoting International Justice” project.
I am grateful for the support of the Political Science Department at the
University of Colorado at Boulder, which enabled me to complete much of
the early work on this project. Beyond my dissertation committee, my ideas
were shaped in important ways by a number of faculty members. In particu-
lar, Steve Chan and David Leblang provided valuable feedback on early
elements of the project.
I am fortunate to have had a bright, supportive cohort of graduate
students during my years at Boulder. I could not have gotten through gradu-
ate school without them. In particular, Jason Jordan, Charles Lu, Bill Muck,
Julian Ouellet, and Murat Ozkaleli were valuable, constructive critics of the
project. I am grateful to have them as lifelong friends.
I would like to give thanks to the series co-editors, Fiona Adamson, Roland
Paris, and Stefan Wolff, for their enthusiastic support of the project and to
Heidi Bagtazo and Lucy Dunne at Routledge for patience and guidance in
guiding the book through the publishing process. I am also grateful to Ian
Acknowledgments xv
Howe for his careful editing of the manuscript. In addition, Routledge’s three
anonymous reviewers offered suggestions on earlier drafts of the manuscript
that have dramatically improved the final product.
Finally, this project could not have been concluded without the love and
support of my wife, Yvonne. It is no exaggeration to say that this book would
not have been completed without her. She is a valuable critic and editor. More
importantly, her confidence in my ability to complete the project never
wavered. Her faith sustained me through the difficult times and made the
good times what they are.
While I am grateful to everyone for their help and support in bringing this
project to fruition, the book’s faults remain my own.
Part I
Truth-seeking as an article
of faith
1 An inconvenient truth
[T]ruth commissions can play an important role in providing a full account of

past human rights violations, contributing to their investigation and eventual
prosecution, preventing their repetition, and ensuring that victims and their
relatives are provided with full reparation.
(Amnesty International, 2007)
Commissions can help to consolidate a democratic transition. . . . [T]hey can

signal a formal break with a dark and violent past, and the transition to a
more open, peaceful and democratic future. If they are successful, truth com-
missions can have the effect of weakening anti-democratic actors who might
otherwise continue to pursue their goals outside the democratic process.
(Freeman and Hayner 2003: 126–27)
The rise of truth

Over the past twenty years, a growing consensus has developed that the truth
commission can be an effective tool in the construction of a post-conflict soc-
iety that is more democratic and more respectful of human rights. Although
one can see historical precursors in a range of investigative commissions
employed in earlier periods, the truth commission idea emerged in South
America in the early 1980s and has diffused globally. As a number of Cold
War-era dictatorships and long-standing civil conflicts ended in the 1980s and
1990s, these political openings frequently offered an opportunity to confront
crimes that heretofore had gone unaddressed. This trend has continued into
the twenty-first century as countries continue to attempt the transition to
democracy and others consolidating their democracies re-examine earlier
periods of brutality.
For the purposes of this study, I consider a truth commission to be
an ad hoc, autonomous, and victim-centered commission of inquiry set

up in and authorized by a state for the primary purposes of (1) investigat-
ing and reporting on the principal causes and consequences of broad and
relatively recent patterns of severe violence or repression that occurred in
4 Truth commissions and transitional societies
the state during determinate periods of abusive rule or conflict, and (2)
making recommendations for their redress and future prevention.1
There are four key characteristics that distinguish truth commissions from
other types of investigative commissions. First, they focus on past events,
though often the recent past; a truth commission does not examine con-
temporary abuses. Second, truth commissions investigate a pattern of abuses
that often span an entire political era, which may be a period of civil conflict
or a government’s tenure in office. In its mandate, the truth commission is
given the parameters of its investigation both in terms of the time period
to be covered as well as the types of human rights violations to be explored.
Third, truth commissions are temporary. Typically, they have operated over a
period of six months to two years before completing their work by submitting
a report. Fourth, although they are independent, truth commissions are
officially sanctioned, authorized, or empowered by the state. Based upon
this definition, in the three decades up to early 2009, over two dozen truth
commissions, listed in Table 1.1, have been created around the world.
Many transitional states have faced the dilemma of how to deal with those
responsible for past human rights violations. The truth commission option
has become particularly attractive for the many transitions that resulted
not from a decisive victory by one side of the conflict, but by negotiated
settlement.2 In these situations, perpetrators of human rights abuses often
retain some influence over the course of the transition. As such, they have
the ability to disrupt fragile post-conflict societies if confronted with the
prospect of punishment. It has become widely accepted that truth commis-
sions can play a constructive role in these delicate transitional situations by
balancing victims’ desire for some form of accountability with the practical
recognition that perpetrators who retain power can wreak havoc with the
transition if they feel threatened. For most human rights activists, truth
commissions are a step forward until such time as prosecutions are possible.
At the same time, in recent years, truth commissions have been increasingly
promoted as a uniquely victim-centered component of a multi-pronged tran-
sitional justice strategy.3 By providing a venue in which victims can tell
their stories and have them officially acknowledged, truth commissions may
be therapeutic and empowering. Such an approach may also help promote
individual and societal reconciliation. In addition, truth commissions can
reach more individual victims and perpetrators than trials, particularly if
the judicial system is in poor shape. Therefore, truth commissions may
have broader affects than prosecutions. What is more, a truth commission’s
usual focus on institutional shortcomings rather than individual account-
ability may put this form of transitional justice in a better position to prompt
reforms and make the repetition of such abuses less likely. For some, truth
commissions theoretically compare favorably to trials for all of these reasons.
At the same time, it is possible to overstate the support for truth com-
missions among human rights policy-makers and activists. Most see truth
An inconvenient truth 5
Table 1.1 A brief review of truth commissions (in chronological order)
Country Date of commission Time covered by investigation
Bolivia 1982–84 1967–82

Argentina 1983–84 1976–83
Uruguay 1985 1973–82
Zimbabwe 1985 1983
Uganda 1986–95 1962–86
Philippines 1986 1972–86
Nepal 1990–91 1961–90
Chile 1990–91 1973–90
Chad 1991–92 1982–90
El Salvador 1992–93 1980–91
Germany 1992–94 1949–89
Sri Lanka 1994–97 1988–94
Haiti 1995–96 1991–94
South Africa 1995–2000 1960–94
Ecuador 1996–97 1979–96
Guatemala 1997–99 1962–96
Nigeria 1999–2002 1983–99
Uruguay 2000–2002 1973–85
South Korea 2000–2004 1961–87
Peru 2001–2003 1980–2000
Panama 2001–2002 1968–89
Serbia and Montenegro 2002–2003 1991–2001
East Timor 2002–2003 1974–99
Sierra Leone 2002–2003 1991–99
Ghana 2002–2003 1966–2001
Democratic Republic of the 2003–2007 1960–2003
Congo
Paraguay 2004–2008 1954–2003
Morocco 2004–2005 1956–99
Liberia 2005–2009 1979–2003
Sources: Bronkhorst 1995, Hayner 1994, Hayner 2001, United States Institute of Peace n.d.,
Freeman 2006.
commissions as a second-best option to trials because the latter provide pun-

ishment for perpetrators, an end that many argue is morally appropriate and
most likely to be a deterrent. Nonetheless, there is widespread acceptance of
the truth commission as a complement to trials. In a few instances, truth
commissions have been established concurrently with trials. In other cases,
trials may not be feasible or politically possible, so a truth commission is
promoted with the hope that it will lay the foundation for future prosecutions.
Foreign governments and international donors also find truth commissions
appealing because of their lower cost compared to trials. At least partially
as a result of this, truth commissions have been employed with growing
frequency around the world.
A diverse group of influential international human rights nongovernmental
organizations (NGOs), including Amnesty International and the Inter-
national Center for Transitional Justice (ICTJ), advocates the truth commis-
sion as an important element of a transitional justice strategy to address past
human rights abuses. Initially, truth commission commissioners and staff
from early cases promoted the idea in subsequent transitional situations
on an ad hoc basis. Over time, the international infrastructure supporting
transitional justice has grown increasingly robust. Perhaps most important
in the development of the truth commission is the growing cadre of inter-
national human rights experts that consult with countries that are con-
sidering establishing some form of transitional justice to examine past human
rights violations. Commissioners and staff from prior truth commissions
have figured prominently in this group. Part activist and part epistemic
community, this “justice cascade”4 applies continual pressure to fully address
past crimes. Moreover, the veterans of earlier truth commissions have created
specialized organizations to help governments navigate through transitional
justice issues.5 Foundations, too, have largely been persuaded of the benefit
of truth commissions and have been significant sources of funding in many
instances. As a result, the majority of the global human rights community
sees some value in truth commissions.
When Salvadoran negotiators looked at the Argentine and Chilean cases
as they sought an end to their civil war, it marked a new stage in the history
of truth commissions. The Salvadoran experience was significant because
the United Nations (UN) was intimately involved in the process of establish-
ing the truth commission. In the nearly two decades since then, the UN
has become a vocal proponent of truth commissions and has worked to
incorporate one into virtually every subsequent peace agreement in which it
has been involved. The recently published UN Post-Conflict Justice Toolkit,
penned by the ICTJ, touts the ability of truth commissions to prevent further
abuses and prompt significant political reform.6 What is more, the UN has
often served as a venue for raising money to support truth commission
operations. Finally, international law increasingly articulates that states have
a legal obligation to uncover the truth of past human rights violations that is
independent of the obligation to punish those responsible.7
What is not to like about a development in which at least some steps are
taken to address human rights violations? After all, historically, human
rights violations around the world have usually been ignored. The fact is
that, despite their increased use, we know surprisingly little about the con-
sequences of conducting a truth commission. In general, existing studies
have concluded that truth commissions are beneficial, or at least not harmful.
However, the evidence to support these conclusions is remarkably weak.
Most of the literature, whether written by activist, policy-maker, or acade-
mic, provides only impressionistic, anecdotal evidence for truth commission
impact. Although recently there has been increasing attention paid to this
problem, a range of conceptual and methodological issues have complicated
such efforts. Generally, existing studies insufficiently measure potential truth
commission effects and neglect to make convincing causal arguments. As a
result, the global spread of truth commissions is based largely on faith in the
power of truth-seeking rather than solid empirical evidence.
Truth commissions have remained popular despite this because real world
events cannot wait for sound empirical results. For better or worse, truth
commissions have garnered the reputation as an effective tool to respond
to widely held notions that past human rights abuses must be examined in
some way.8 Their growing popularity, however, has attracted greater scrutiny.
Not only are the empirical foundations for the benefits of truth commissions
weak, but many of the assertions of the positive power of truth have been
challenged. Critics charge that truth commissions are ineffectual or, worse,
dangerous. Yet, the foundation for these assertions is on similarly shaky
ground. In the pages that follow, I begin the process of providing a more
solid basis for truth commission advocacy by assessing the impact of truth
commissions on two areas often mentioned by truth commission proponents:
the advancement of democracy and human rights protection.
The state of knowledge regarding truth

commission assessment
Over the past two decades, our understanding of truth commissions has
advanced in important ways as their use has expanded. As is true of the
beginning stages of many emerging research programs, early studies in the
1990s were predominantly descriptive accounts of individual cases.9 It is due
to this first wave of truth commission research that we have rich descriptions
of several truth commission cases. Typically, these empirical studies provided
an overview of the circumstances under which the truth commission was
created and chronicled the course of its investigation. Often, observers identify
strengths and weaknesses based on how the commission conducted itself,
largely based on assessments of how much information it was able to pro-
duce. That said, there is frequently insufficient observation of the truth
commission in operation.10 Moreover, these accounts usually describe only
the initial reception of the commission’s findings. It is unclear what, if any,
long-term effects there were. Nonetheless, these initial studies provided valu-
able information on particular cases and many insightful hypotheses that
are being tested by a new generation of research.
In recent years, social scientists and others have employed a variety of
research methods to more critically examine truth commissions and the claims
made about them. One branch of research examines the politics of political
transitions to determine what factors lead countries to choose a particular
approach to transitional justice.11 In other words, they consider truth commis-
sions, among other forms of transitional justice such as trials, as the dependent
variable. Generally, they have found that, where the outgoing government
retains significant power during the transition, yet pressure to address human
rights violations exists, truth commissions are frequently chosen.
A second branch of research seeks to evaluate the truth commission
experience. To do so, researchers tend to adopt one of two strategies that
have different goals in mind. The first approach is to ask whether the
truth commission was a success. These studies often judge the contribution
based on the extent to which it fulfilled its mandate. Broader evaluations are
frequently subjective assessments predicated on legal or normative criteria.
The second strategy has been to explore what effects truth commissions
have had i.e., to treat the truth commission as an independent variable.
While increasingly employing more sophisticated qualitative and quantitative
research methods, studies of truth commission impact frequently base their
conclusions upon legal and moral judgments or rely on anecdotal and
impressionistic evidence.12 Individual-level studies have yielded insights on
individual reactions to a truth commission, particularly South Africa’s.13
However, national-level assessments of truth commission impact have not
proceeded as far.
National-level studies have tended to focus on a handful of the most
well-known and well-regarded truth commissions. Lessons about truth com-
missions, therefore, are drawn from a biased sample of cases. Much of this
literature, too, is dominated by former commissioners and staff, so there
is the potential for bias in their analyses.14 Moreover, because much of
this literature is written by members of the international human rights
community, who usually move on to the next hotspot shortly after the
commission is over, descriptive accounts frequently end with the immediate
aftermath of the release of the commission’s final report. Therefore, at
present, we still have little sense of the longer-term consequences of con-
ducting truth commissions. There also has been a tendency to assume cor-
relation is causation. By its mere presence, a truth commission may be given
credit for developments that are more accurately attributed to other factors.
Although the application of greater methodological rigor is welcome, it is
still in its infancy.
Truth commission success

Those who are interested in success focus on the commission’s “deliverables.”
In other words, what does the commission produce as a result of its investiga-
tion? As such, measuring success typically involves judging a truth commis-
sion on its own terms.15 As the product of unique national circumstances,
there is variation in commission powers and the assigned tasks contained
in its mandate. On a basic level, a truth commission can be viewed as a
success simply by virtue of completing its work. In itself, this is no small feat.
Commissions in Bolivia and the Philippines, for example, closed down early
due to a lack of funds and the commissioners’ frustration with the lack
of government and military cooperation. If a commission completes its invest-
igation, the final report is usually submitted to the government. Completing
the report and having the government publicly release it could be another
indicator of success. Examples such as Haiti and Zimbabwe illustrate that
there is no guarantee the report will be given a wide release, although this
has become less common as truth commissions have attracted more atten-
tion. At the same time, some observers believe cases in which investigations
are stifled may still be successful because the commission’s mere existence
focuses domestic and international attention on the human rights record
of the country.16 Others believe truth commissions are unlikely to be success-
ful unless they produce recommendations, which only have influence if they
are publicized.17
Efforts to look more deeply at truth commission success consider the
nature of the commission’s mandate. In their simplest form, truth commis-
sions seek to uncover the details of past human rights abuses. Frequently,
determining the fate of individual victims is a central concern. During their
investigations, commissions often attempt to uncover the details of these
deaths and work to locate victims’ remains. Therefore, the greater the number
of victims whose fates a commission is able to uncover, the more successful it
is. Of course, each truth commission does this to varying degrees. Some have
opted to find out as much as possible about as many cases as possible.
In other instances, commissions have chosen a smaller number of representa-
tive cases for in-depth investigation to provide a picture of the range of
abuses committed. Clearly, the nature of the commission’s mandate may
limit the scope of crimes open to investigation and, consequently, the “truth”
produced. As we shall see in Chapter 4, Chile’s Truth and Reconciliation
Commission was only permitted to examine human rights abuses that resulted
in death. However, using the number of crimes investigated as a form of
judging success is problematic because the true extent of human rights abuses
often remains in dispute. Human rights violations are obscured by propa-
ganda from all sides during a conflict and by the subsequent fog of history. As
a result, if one would like to assess truth commissions based on how much
information they uncover, the baseline is often unclear. This uncertainty is
often what led to the perceived need for a commission in the first place.
Another avenue has been to use legal bases to judge whether the truth
commission has been a success. Legal approaches ask whether truth commis-
sions fulfill a state’s obligations under international human rights law to
investigate and prosecute those responsible for human rights violations.18
Although truth commissions do not directly try individuals, their investiga-
tions may contribute to subsequent prosecutorial efforts. Furthermore, in
contrast to much of the international law developed since World War II,
recent legal innovations are more victim-centered. In fact, following the Inter-
American Court on Human Rights’ decision in the Velasquez Rodriguez case
in the late 1980s, it is often argued that a state’s obligation to victims to seek
the truth about abuses is independent of its obligation to punish those
responsible for gross human rights violations.19 The most recent articulation
of this is the UN Commission on Human Rights’ 2005 resolution on the right
to truth.20
Finally, political philosophers and theologians have considered success
in terms of how well truth commissions have fulfilled moral obligations to
victims and created conditions for individual and societal reconciliation.21
It is argued that the legal retribution offered by trials has a number of short-
comings in this regard. Trials are backward-looking rather than promoting
social renewal. In addition, the adversarial environment of the courtroom
makes it less likely that trials will help restore fractured relationships. Critics
assert that in some settings, trials may, in fact, provoke further violence and
jeopardize fragile democracies. Finally, pursuing legal accountability may be
morally inappropriate and impractical where crimes were widespread or
occurred long ago. A prosecutorial strategy may be viewed as unfair because
it is virtually impossible to try everyone who bears responsibility when
human rights abuses occur on a large scale. What is more, it is often low-level
perpetrators rather than the leaders who are held accountable due to political
considerations and the difficulty of legally tying top officials to crimes.
Furthermore, if the violations occurred in the distant past, evidence and
witnesses are difficult to find.
Truth commissions have become associated with an alternative form of
justice known as restorative justice.22 Restorative justice seeks nothing less
than the moral rehabilitation of society. This approach focuses on transform-
ing anger, resentment, and vengeance to community-building, particularly by
emphasizing reconciliation.23 By concentrating on the underlying causes of
conflict and human rights abuses such as rules and practices, rather than
on individual perpetrators, some argue that restorative approaches like truth
commissions are superior to trials by prompting needed political and cul-
tural change as well as paying more attention to the needs of victims.24
For some, truth commissions are important vehicles to achieve these ends
because they focus on victims, uncover details of the past, and advocate for
necessary institutional reforms. However, while truth-seeking exercises may
theoretically or in clinical settings help promote these desirable ends, the
literature has not devoted sufficient attention to the daunting task of measur-
ing whether truth commissions actually have these effects in transitional
societies.
The consequences of truth

Recently, there has been growing interest in considering truth commissions,
and transitional justice mechanisms more generally, as the independent vari-
able. Despite their relative weakness, much is expected of truth commissions
by governments, activists, and the public in transitional societies. Many
claims about truth commissions relate to the supposed effects these invest-
igations have on individuals and societies. One way in which they theoretically
have an impact is through their recommendations. Truth commissions not
only uncover the details about past human rights abuses, but also identify
the faults that produce enabling conditions. By identifying the institutional
failures that allowed the crimes to occur, the truth commission is in a better
position to make recommendations designed to prevent a recurrence of these
abuses. This forward-looking orientation makes releasing the report a crucial
step, although this may be less important if the proceedings are very public,
as in South Africa.25
Because of the focus on institutional reform, a number of observers have
identified the implementation record of recommendations as a significant
measure of the impact of truth commissions.26 This is a good start. However,
given the literature’s focus on the commission itself, implementation records
have rarely been examined adequately. Moreover, merely cataloging imple-
mentation is insufficient. It remains an empirical question whether these
reforms actually change behavior. Truth commissions also may have an
impact by instigating further measures to address past abuses. Finally, truth
commissions may influence society’s norms. In part, exposing the details
of past crimes is designed to make those behaviors less acceptable in the
future. Doing so may be an effective deterrent and may prompt a collective
reassessment of what types of behaviors are normatively acceptable.
The purported benefits of truth commissions have been wide-ranging,
from providing healing for victims and their families to promoting peaceful
coexistence to helping instill a new democratic order in which human rights
are valued and the rule of law reigns supreme. As these examples suggest,
these expectations range from the micro to the macro. Some accounts empha-
size the therapeutic value of truth-telling for individuals who lived through
the traumatic period, victims in particular. From this perspective, truth
commissions provide victims with official acknowledgment of their suffering,
which many argue can be empowering and/or cathartic.27 Moreover,
providing a venue for victims to tell their stories may be an antidote to the
deleterious physical and psychological consequences of repressed memories.28
However, these conclusions are largely based on clinical conditions in which
victims have access to extended treatment, whereas truth commissions often
allow victims only a few minutes to testify and provide little or no follow-up
support afterward.29 Under such conditions, there is contradictory anecdotal
evidence that truth-telling may rekindle anger and trigger post-traumatic
stress. Individual reaction to the experience of appearing before a truth
commission is, in fact, highly variable.30 What is more, it is unclear if those
not directly affected by human rights abuses are influenced in the same
way by truth commission processes, to say nothing of passive beneficiaries
of the violence.
Aside from these issues, there is the practical problem of data for individual-
level studies. Few studies look at more than ten to twenty victims. Of studies
that do have larger samples, which are exclusively from South Africa, they
find almost universal disappointment with truth commissions on the part of
victims.31 By contrast, a large survey of the general public in South Africa
finds evidence that the TRC positively affected attitudes.32 However, the lack
of longitudinal data prevents us from having a baseline to know individual
perceptions before the truth commission was created to better assess its
impact. Data collected systematically also is virtually non-existent outside
of South Africa, with the exception of some sporadic polling conducted
by local organizations. As a result, it is unknown whether the conclusions
from South Africa may be generalizable to other countries. While studies
could (and should) be conducted for future truth commissions, at this stage
it is difficult to gauge the impact of most prior truth commissions on
individuals.
Other claims about truth commissions focus on societal impact. Truth
commissions may contribute to a broader national project by helping to
(re-)establish political accountability, build a human rights culture, and ulti-
mately restore trust to a shattered society.33 As such, truth commissions are
about nation-building34 in which exposing the gruesome details of the past
helps to usher in a new democratic era and advance the cause of human
rights through peaceful coexistence. Truth commissions may accomplish
these ends by publicly shaming the institutions (and sometimes the indi-
viduals) responsible for past crimes and producing recommendations that
are designed to ensure such conditions do not occur in the future. Publicity
surrounding the commission’s work also may generate pressure for insti-
tutional reform. In addition, the commission may tarnish elites associated
with crimes and, as a result, erode their political power. Finally, the commis-
sion’s work may generate a unifying narrative around which formerly warring
factions rally.
Some argue to the contrary. They suggest the lack of individual account-
ability provided by truth commissions may send the message that impunity
for human rights abusers will continue and this will inhibit the establishment
of the rule of law. As a result, would-be human rights abusers may be
emboldened. What is more, supporters of alleged perpetrators may reject
the so-called truth produced by the commission. The recommendations of
a temporary body with relatively little real authority may be easily ignored
and a reform opportunity missed. In the absence of compelling empirical
evidence, however, the conclusions of supporter and critic alike are hypoth-
eses rather than conclusions. Despite their growing popularity, there is no
consensus on the long-term political and social consequences of truth com-
missions. There is not even agreement on whether the expected consequences
are positive or not.
Three views on truth commissions have emerged as they have grown in
popularity. The first is generally supportive of truth commissions, arguing
that they are superior to other transitional justice mechanisms in several
respects, such as providing redress for victims or providing the basis for
societal and individual healing.35 Because truth commissions have independ-
ent value in the eyes of supporters, the focus of criticism is often on how
altering the process, such as by enhancing the commission’s investigatory
powers or intensifying its public exposure, could make future commissions
even better.
While the growing popularity of truth commissions has led countries
to increasingly contemplate employing them to confront a troubled past,
their proliferation also has attracted greater scrutiny. One critique views
truth commissions as weak substitutes for prosecution. While most human
rights activists share a preference for prosecution, they disagree over the
extent to which truth commissions have independent value. Those who
believe truth commissions are ineffectual see them as a distraction. They also
tend to believe that victims desire the punishment of their abusers. Parti-
cularly in a world in which international criminal tribunals, internationalized
courts, universal jurisdiction, and an emergent International Criminal Court
provide greater possibility for the prosecution of human rights abusers than
ever before, some view truth commissions as useful only insofar as they
contribute to the possibility of criminal prosecution. While historically this
has been a rarity, as will be shown in Part II, the possibility should not be
dismissed entirely. Nonetheless, these critics argue that the impact of truth
commissions will be marginal at best.
A second critique sees transitional justice writ large as potentially dan-
gerous. From this perspective, investigating past human rights abuses may
foment divergent interpretations of history rather than producing a unifying
narrative. In addition, measures such as trials, truth commissions, and memo-
rials may appear threatening to alleged perpetrators, who may then act to
protect their security. For their part, victims may find truth commissions
and other transitional justice measures inadequate and they may pursue
extra-constitutional remedies of their own. As a result, these critics believe
transitional justice, including truth commissions, jeopardizes peace.
None of these three perspectives on truth commissions have gathered
overwhelming evidence in their favor. The challenge of evaluating truth
commissions is not for lack of potential measures. This is particularly true of
societal-level studies of truth commission impact. Given the fuzzy definitions
of many of these concepts, such as justice36 and reconciliation,37 this often
becomes a subjective assessment. As this section will illustrate, vague con-
cepts, questionable theorizing, and weak empirics have allowed many obser-
vers to draw conclusions that support pre-existing normative convictions.
Cause–effect relationships have often been asserted rather than empirically
tested. Moreover, because most measures of impact are ideal notions, truth
commissions inevitably fall short to some degree. Therefore, this section
will consider the more concrete ways the transitional justice literature has
sought to evaluate truth commissions. While not discounting alternative
measures, I introduce democracy and human rights as viable options to
evaluate some of the alleged contributions of truth commissions.
The positive power of truth

For many, truth commissions intuitively hold great appeal. They represent a
form of accountability for human rights abuses when historically this has
been rare worldwide. Truth commissions do not provide concrete punishment
for past crimes. The information uncovered may contribute to future prosecu-
tions, but there is usually no guarantee of this at the time of the commission.
Even if the government explicitly asks the commission to lay the groundwork
for subsequent prosecution, there is often little to compel the state to follow
through with trials. While most human rights activists view prosecution as
optimal, sometimes it is not possible because perpetrators remain too influen-
tial after the transition, the number of crimes committed is too large, or the
judicial system was either co-opted or decimated during the recently ended
conflict.38
Even when trials are a possibility, supporters view truth commissions as
superior in some ways. Trials, for example, focus on the deeds of individual
perpetrators. Truth commissions, by contrast, may reach a broader group of
perpetrators and victims than lengthy trial procedures.39 Whereas a focus on
individual guilt or innocence leads trials to take events out of social context,
truth commissions seek to put a pattern of abuses into social, political, and
economic context. In some cases, truth commissions are able to determine the
fate of specific victims, but generally the purpose of the investigation is to
reveal the institutional failings that allowed the crimes to occur. This broader
examination of human rights abuses conducted by truth commissions allows
them to recommend institutional changes designed to prevent a recurrence of
these crimes. If enacted, these reform recommendations, which often focus on
the judiciary and security services, may advance democratization and the
protection of human rights. For society in general, the details uncovered by
the investigation may provide an education to the public.40 This may, in turn,
prompt changes in cultural norms as to what types of behavior are deemed
acceptable by citizens and political elites. Even if the societal effects are
muted, individual victims may benefit. Supporters assert that, at minimum,
truth commissions have done no harm.41
Those who see benefits in truth commissions do not advocate them blindly.
There is frequently an emphasis on how lessons might be drawn so that fut-
ure commissions may be improved. However, here too, it is often assumed
rather than demonstrated that altering a particular commission would have
produced more favorable outcomes, however that is defined. To be sure, per-
ceived commission shortcomings often result from conscious decisions made
at the transition to secure the cooperation of all parties. Therefore, criticism
by truth commission supporters typically has focused on the exogenous
political environment inhibiting the commission’s work.42 This ranges from
political constraints in shaping the commission’s mandate to the govern-
ment’s reception of its findings. Despite this recognition of the importance
of context, truth commission supporters often claim success if tensions are
reduced in some way.43 This is problematic because it is not always clear that
the commission has actually led to the reduction of tensions, or any other
outcome for that matter. In general, the empirical basis for the conclusions of
positive effect is limited.
The inconsequential truth
Others argue that truth commissions are weak substitutes for prosecution.44
Critics are puzzled by the interest in truth commissions because they repre-
sent a step backward from the long-standing goal of punishing perpetrators.
Whereas in the past, the option for victims may have been truth-seeking
or nothing, critics charge that truth commissions are “increasingly seen
by abusive governments as a soft option for avoiding justice.”45 Given the
growing international acceptance of prosecuting those responsible for human
rights abuses, settling for a truth commission is a sacrifice some see as
no longer necessary. For the international community, however, truth com-
missions are appealing because they are cheaper than international tribunals
or internationalized courts. Donor governments and foundations also are
attracted to the “feel-good idea” of reconciliation often associated with truth
commissions, whereas prosecutions are messy and create losers. As a result,
critics fear that truth commissions may divert attention and resources from
pursuing prosecutions.
In the estimation of these critics, truth commissions are largely ineffectual.
Generally, the more truth commission powers resemble courts and/or con-
tribute to the possibility of criminal prosecution, the more favorably they are
viewed by this school of thought. Although most major international human
rights organizations view truth commissions as part of a more comprehensive
transitional justice strategy,46 truth commission findings have rarely been used
in criminal proceedings.47 What is more, the time limit built into the truth
commission mandate generally prevents them from being completely thor-
ough in their investigations. In addition, despite official status, truth commis-
sions often face restricted access to evidence. They also have no enforcement
powers to see their recommendations enacted. Others have noted that the
demand for truth-telling often reappears in states that have conducted truth
commissions,48 suggesting that truth commissions in and of themselves do
not satisfy the demands of victims. The head of the Guatemalan Commission
for Historical Clarification summed up the sentiment of this criticism when
he commented at the time of its completion that, of the truth commissions
established by the end of the 1990s, “few of them have truly printed their
hallmark on the life of the nation concerned.”49 However, the support for this
contention again rests largely on normative arguments.
Dangerous truths
A second group of critics see truth commissions as potentially danger-
ous. After all, “truth” has historically been the cause of much violence.50
Transitional justice mechanisms such as truth commissions may generate
resentment and insecurity.51 For victims, the lack of punishment for perpet-
rators may seem a travesty and vigilante justice might seem an attractive
antidote. For perpetrators, truth commission proceedings may threaten their
reputations and social position, to say nothing of potentially subjecting them
to future prosecution. As a result, both sides may consider extra-constitutional
tactics in support of their interests. Furthermore, some observers express
skepticism that a truth commission can eliminate the competition over writ-
ing history that is often waged by the various sides of the conflict and
between victim and perpetrator. In Latin America, Leon argues that
[w]hile truth commissions play an important fact-finding role in

national reconciliation processes, current evidence suggests that the
ability of truth commissions to put the past to rest by making it a matter
of public record is illusory. Indicative of the fact that truth commissions
by themselves have been unable to bring closure is that . . . a rash of
new trials addressing government-sponsored criminality has recently
broken out.52
For victims, too little has been done, while for perpetrators, and perhaps
bystanders, too much. In such a situation, neither victims nor perpetrators
may be prepared to back down.
For victims and human rights activists, truth commissions may be objec-
tionable because they harm the rule of law and are unfair. As one observer
put it, truth commissions are “deals with the devil . . . flawed compromises
between those seeking justice and those trying to obstruct it.”53 If society
is to open a new era, constructing the rule of law is often an important
component. However, what kind of start is it if perpetrators are let free?
By foregoing punishment, it may reinforce the notion that some people
are above the law and reduce the incentive for others to play by the rules.
For perpetrators, even the limited accountability offered by truth com-
missions may be too much, and they often have the power to act upon
their insecurities. Some commissions have “named names” of suspected
perpetrators in their final report. Others have passed names on to the
government in sealed documents that have sometimes been leaked. Although
there has rarely been any direct consequence for being named, instances of
vigilante justice have occurred in some countries. As an alternative, therefore,
critics in this camp advocate amnesties or official amnesia. They argue that
such a strategy facilitates democratization and the rule of law by removing
the incentive for the powerful to obstruct the process.54 Amnesties have been a
common means to reduce the threat perceived by perpetrators during tran-
sitional periods. According to truth commission critics, it is the result of these
amnesties, rather than the commission itself, that is more significant in the
apparent successes of truth commissions.55 Like the other views of truth
commission impact, however, this brand of skepticism has failed to marshal
convincing empirical evidence.
Charting a course forward
How do observers look at the same cases and reach such radically different
conclusions? In the literature, conceptual definitions vary, measurement of
often very abstract concepts is imprecise, evidence is generally anecdotal, and
impact is frequently based on perceptions.56 Many of the alleged effects are
concepts that are difficult to operationalize in order to observe empirically.
A second set of issues is methodological. All too often, there is little atten-
tion to carefully tracing causality. Complicating things further, assessing
truth commissions is a moving target. Studies undertaken at different points
in time may reach different conclusions about the impact of the same com-
mission. This study is no different and, because we are dealing with long-term
processes, the findings should be considered provisional. Of the studies
to date, most stop at the initial reception of the truth commission’s final
report.57 The relative absence of a longer-term perspective means that it
is unclear whether a failure to act immediately allows time for the situation
to ripen or recommendations to become lost in the morass of other pressing
issues. Finally, none of these perspectives on truth commission effects have
clearly distinguished whether it is the truth commission itself or antecedent
conditions that produce the outcome of interest. In the relative absence
of evidence, arguments are based on beliefs about what is the “right” thing
to do.
The stakes in this controversy are high because truth commissions continue
to be a staple of post-conflict peacebuilding. Particularly when looking
beyond the immediate transition period, we have little sense of whether truth
commissions are positive, negative, or inconsequential. If truth commissions
do produce desirable outcomes, they should be promoted more energetically.
Although they hold intuitive appeal for many, if some critics are correct,
establishing truth commissions in delicate post-conflict situations may have
potentially dire consequences. By contrast, if truth commissions are ineffec-
tual, at minimum the international community needs to recalibrate expect-
ations. Most importantly, such a conclusion should lead to a theoretical
overhaul of truth commission practice and a careful reconsideration of
whether money devoted to truth commissions may be better spent on other
post-conflict needs.
In the pages that follow, I begin adjudicating among these claims by
examining the impact of truth commissions on democratic development and
human rights protection. By selecting these criteria, I do not mean to imply
that they are superior to other hypothesized benefits of truth commissions.
However, a connection to democracy and human rights promotions has
figured prominently in justifications of truth commission projects. What is
more, they are two of the claims that are most amenable to comparative
analysis. Although they are multi-faceted concepts that are methodologi-
cally challenging, in contrast to other possibilities, there is a rich empirical
literature on democracy and human rights from which to draw.
As my multi-method approach reveals, the relationship between truth
commissions and patterns of democracy and human rights protection is
a complex one. An examination of South Africa, Chile, El Salvador, and
Uganda indicates that, in a variety of unique, often difficult political environ-
ments, truth commissions have prompted human rights reforms to varying
degrees. However, this is not to suggest that critics are entirely wrong.
The reforms in most of these countries, which are often touted as truth
commissions success stories, have been frequently undermined by crime and
continued violence. In Chile, for example, there is evidence to suggest that
some post-commission violence was a direct result of dissatisfaction with
the truth commission process. Furthermore, the statistical findings pre-
sented in Chapter 7 indicate that human rights situations have generally
declined following truth commissions. While the foundations for human rights
improvement, however limited, may be laid by truth commissions, it is often a
long time, if ever, before prospective gains are realized in practice. Moreover,
the case studies indicate that victims are often not satisfied with truth alone.
Perhaps unsurprisingly, they want compensation and the punishment of
their tormentors. Whether they get either is a function of subsequent political
circumstances. In general, although truth commissions have had a hand
in human rights reforms and subsequent transitional justice measures, it is
likely that many of these effects would have been realized by other means.
Truth commissions are neither necessary nor sufficient for these outcomes.
The effect of truth commissions on democracy is more uneven and indirect.
The rules governing the political system, such as the relationships between
different branches of government and electoral rules, are usually holdovers
from pre-transition constitutions or determined in the negotiations that
brought the conflict to an end. Nonetheless, in some instances, the implemen-
tation of truth commission reform recommendations has affected democracy
subtly. Examples include strengthening the judiciary or enhancing civilian
oversight of the military. In some instances, truth commission revelations
also have weakened individuals who had previously successfully blocked
reforms. In the rare instances where there is some indication that truth com-
missions have influenced democracy, it often appears that the impact could
have been realized in the absence of the truth commission.
These conclusions are preliminary because this study cannot provide the
final word on the consequences of truth commissions for democratization
or human rights. Confronting historical injustice is a complex, evolving
process. As such, assessments may differ in future. This point becomes
clear when considering Chile’s long process of dealing with its past, which is
the subject of Chapter 4. Nonetheless, the four truth commissions exam-
ined in this book all began more than a decade ago. To varying degrees, the
truth commission’s work is a matter of public record in these four countries
and, therefore, can conceivably contribute to further changes. However, Chile
aside, in most instances, the political momentum from the investigations
appears to have passed.
The plan of the book
The remainder of the book details the basis for these conclusions. Chapter 2,
which concludes Part I, provides the theoretical and methodological
foundation of the project. After elaborating on the relevance of democracy
and human rights as measures of truth commission assessment, the research
design is explained. Throughout the book, a variety of methods are employed
to examine this methodologically difficult question. First, a series of case
studies is utilized to trace the potential impact of the truth commission
experience and its final report on such things as political reform, additional
transitional justice measures, as well as popular and elite perceptions. In
Chapter 2, I explain my case selection logic and the types of evidence that
I will be seeking from them. Brief counterfactuals and quasi-experimental
vignettes of countries with similar antecedent conditions that did not create
truth commissions are occasionally provided in order to gain a sense of
how the countries might have developed without the commissions. Second,
Chapter 2 explains the value of the cross-national statistical study presented
in Chapter 7. By providing one of the first large-N comparative assessments
of truth commission impact, the quantitative methods in Chapter 7 serve as a
complement to the case studies. While qualitative methods are effective in
tracing the potentially long, complex processes through which truth commis-
sions may affect democracy and human rights, large-N statistical studies
can highlight whether the effects observed in the four case studies hold
true for the broader population of cases. The complicated empirical and
methodological issues inherent in the project ensure that the following pages
contribute to a conversation on impact rather than providing the final word.
The four chapters in Part II contain case studies of South Africa, Chile,
El Salvador, and Uganda. Each examines the extent to which their respective
truth commissions have influenced the course of democracy and human
rights protection in each country. These cases were selected to achieve vari-
ation in terms of geography and culture, the degree of international involve-
ment, the composition of the commission, and the relative degree of perceived
success by outside observers. In addition, all four commissions were initiated
at approximately the same time and completed their work several years ago,
thereby providing some historical distance with which to judge impact. In
addition to cataloging the implementation record of the truth commissions’
recommendations, their consequences for democratic development and
human rights practices in each post-transition society are considered. I look
first at whether recommendations have instigated institutional reforms that
support democracy and the protection of human rights. Second, I explore the
degree to which perpetrators have been held accountable for their crimes.
Third, I examine how the truth commission experience has shaped the polit-
ical and social perceptions of elites and the masses.
Chapter 3 begins by looking at South Africa’s Truth and Reconciliation
Commission (TRC), the most influential truth commission to date. While it
is widely lauded around the world, at least with respect to the consequences
for human rights and the democratization process, the results have been
disappointing thus far. By the end of the 1990s, the prominence of the TRC
and discussions about the past left many South Africans fatigued. Whereas
the TRC’s revelations seem to have had a mixed effect on the public, political
elites appear content to leave the past behind except when it serves a
rhetorical purpose, as is evidenced by the lack of action on commission
recommendations.
Chapter 4 traces the turbulent battles over the past in Chile’s post-
authoritarian period and gauges progress on democracy and human rights.
The Chilean commission, which was one of the inspirations for South Africa,
did not reduce the contentiousness of the past. However, the commission’s
revelations provided the foundation for subsequent domestic and inter-
national legal efforts that have been fruitful in terms of judicial accountability
for the past. Discrediting the perpetrators of past abuses has created political
openings for institutional reforms that appear to have made Chile more
democratic and more likely to avoid future systematic human rights abuses.
A brief overview of Brazil reveals that avoiding an official reckoning with the
past has resulted in a police force that remains largely above the law and the
persistence of questions surrounding the past.
Chapter 5 explores El Salvador’s experience with truth-seeking. In con-
trast to South Africa and Chile, El Salvador’s truth commission was an
almost wholly international effort. With few local advocates, an amnesty
was swiftly enacted after the truth commission and the past has faded as a
prominent issue. Over fifteen years later, the country faces significant
challenges and the truth commission’s influence has been relatively limited.
Many who were implicated in past human rights abuses have been eased out
of their positions, although with few other consequences. Overall, however,
El Salvador appears to have developed a more robust institutional structure
with which to resist a return to the past, at least compared to its neighbor
Nicaragua. At the same time, the Salvadoran commission’s detachment from
Salvadoran society may be reflected in the fact that the public seems willing to
accept a return to authoritarianism should such a system prove effective in
combating crime.
Finally, Chapter 6 examines Uganda’s decade-long truth commission.
Of the four commissions, it was by far the weakest. Conducted in the midst
of continued armed conflict and starved of resources, the commission has
made only a minor contribution to post-transition Uganda. Nonetheless, the
truth commission has not worsened the situation. Moreover, despite the short-
comings of the Ugandan commission, it has left the country in a better
position than Ethiopia, where the victorious Meles Zenawi-led government
has fought multiple civil wars and used long, drawn-out trials to take revenge
on the deposed Derg government.
To explore whether these findings are generalizable, Chapter 7 uses a
two-stage least-squares regression technique to examine the ability of truth
commissions to advance the causes of democracy and human rights. Does
the pattern of limited positive impact on human rights and rare benefit for
democracy observed in Part II apply to all truth commissions? The answer
is mixed. Contrary to the case study findings, in general, human rights viola-
tions actually tend to increase in the aftermath of a truth commission.
By contrast, the statistical results with respect to democracy yield similar
findings as the case studies. In general, truth commissions do not have a
statistically significant effect on democracy. Part III concludes by discussing
some hypotheses to explain these conflicting findings.
In Part IV, Chapter 8 considers the future of empirical truth commission
research. The results of the case studies and statistical models reveal complex
relationships between truth commissions and democracy and human rights.
The findings suggest that some of the salient differences among truth com-
missions and the environments in which they operate have been significant in
shaping whether and how they have made contributions in the post-transition
era. Interestingly, not all of the truth commission attributes that activists
recommend appear to be of major importance, at least for democracy
and human rights. These lessons are important for the continually evolving
practice of transitional justice. What is more, they can inform the next
generation of empirical research. I also discuss the challenges presented
by moving this research program forward, especially the importance of
obtaining additional data on more cases to enable a richer understanding
of truth commission impact.
2 Uncovering the truth
Theorizing truth commission
expectations
Despite the growing popularity of truth commissions, our understanding of

their impact on post-conflict societies is limited by several factors. First, while
the literature on truth commissions does provide several clues regarding their
expected effects, most of the measures that have been suggested are difficult
to define and observe empirically. These complications have made it easier for
observers to rely on normative judgments. Second, seldom is a causal chain
between truth commission and the outcome of interest carefully traced.
Rather, correlations are often equated with causation. Moreover, studies
rarely continue much beyond the release of the commission’s final report.
Third, with some important exceptions, the transitional justice literature
continues to be dominated by individual case studies. Because of this, it is
possible for researchers to define concepts and measure variables in a way
that is not necessarily comparable across cases. This is part of the reason
why findings are so idiosyncratic. Comparative research, whether qualitative
or quantitative, can help us determine whether cause–effect relationships
are generalizable. In addition, comparative research can be effective in
identifying the causal mechanisms involved. This dearth of comparative
studies is due in part to the fact that, until recently, truth commissions have
received relatively little attention from social scientists.
Although truth commissions are widely viewed in a positive light, these
shortcomings have made it possible for critics to simultaneously see truth
commissions as potentially destabilizing or relatively ineffectual and, there-
fore, a waste of resources. The outcome of this controversy has important
consequences for those involved in peace negotiations and post-conflict
reconstruction. This chapter outlines the strategy used in the remainder of
the book to explore how these cause–effect relationships work. First,
I explain how democracy and human rights are two useful metrics to address
the question of truth commission impact. Furthermore, I highlight different
types of evidence that can be applied to the task, many of which are discussed
in Parts II and III of the book. Third, given their relative weakness and the
fact that they are themselves a product of the transition, it is a formidable
challenge to isolate what effects the truth commission itself has produced.
Therefore, I outline a methodological strategy to address the problem of
Theorizing truth commission expectations 23
endogeneity and issues of causation that will guide my empirical analysis in
the remainder of the book.
Two approaches to truth commission impact

As discussed in Chapter 1, several observers have offered suggestions on how
to judge success,1 but most criteria are commission-specific. On a basic level,
some argue that the mere completion of a commission’s work is significant.
Others use the mandate as a reference point or look to the number of human
rights violations a truth commission is able to investigate. While not diminish-
ing these accomplishments, it is important to recognize that what is crucial
for truth commission advocates is the reputed broader impact of laying bare
the past. As such, it is important to distinguish success, the degree to which
the truth commission fulfilled its mandate, from impact, the social and
political consequences of a truth commission’s examination of past human
rights abuses.
The growing interest in examining the impact of truth commissions has
resulted in an explosion of suggestions of methodologically complicated
metrics such as reconciliation, justice, and healing. For all that has been
written about them, there is actually little consensus on what criteria should
be used to assess truth commissions. This is not to say that there are dis-
agreements. Rather, a variety have simply been suggested. Most of these
hypothesized cause–effect relationships are plausible and deserve rigorous
testing, but none have been applied across a range of cases. As such, my
decision to focus on democracy and human rights should not be interpreted
to mean that I view these as superior measures of impact. Nonetheless, they
are valid measures and ones on which the different perspectives on truth
commission impact have divergent expectations. In this section, I explain
the utility of these measures. Both democracy and human rights are multi-
faceted concepts that can be measured in a variety of ways. Therefore, this
section also identifies the types of quantitative and qualitative data that
provide a fair assessment of the three perspectives on truth commission
impact. As will become clear, a multi-method approach is an effective means
through which to address this controversy.
Contributions to democratic development

Truth commissions have frequently been touted as having democracy
promoting properties.2 One potential means for a truth commission to achieve
this is to “identify and recommend specific legal and institutional reforms
that will enable the country to achieve the long-term social, economic,
and political objectives that are essential to ensuring a better future.”3
Recommendations of different truth commissions have frequently targeted
similar sets of institutions in order to establish norms of accountability. For
example, measures strengthening civilian oversight of the military have been
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
— Emme ole vihoissa, mutta kartamme toisiamme. Liian kauan
makailimme yhdessä Amerikassa.
— Pistäydyn kohta hänen luokseen.
— Miten haluatte.
— Me ehkä pistäydymme vielä Stavroginin kanssa luoksenne sitten

sieltä, noin kello kymmeneltä.
— Tulkaa.
— Minun on puhuttava hänen kanssaan tärkeistä asioista… Mutta

ettekö lahjoittaisi minulle palloanne? Mitä te sillä teette? Minäkin
tarvitsisin sitä nyt voimistellessani. Ehkäpä maksankin teille vielä
siitä.
— Ottakaa ilmaiseksi.
Pjotr Stepanovitš pisti pallon takataskuunsa.
— Mutta en anna teille mitään Stavroginia vastaan, — huudahti

Kirillov hänen jälkeensä saattaessaan vierasta. Tämä katsahti häneen
ihmeissään, mutta ei vastannut mitään.
Kirillovin viimeiset sanat hämmästyttivät Pjotr Stepanovitšia

erikoisesti. Hän ei ehtinyt edes tajuta niitä oikein, mutta ehdittyään
jo Šatovin portaille hän yritti vaihtaa tyytymättömän näkönsä
tyytyväiseen ilmeeseen. Šatov oli kotona ja hieman sairas. Hän loikoi
vuoteella, tosin täysissä pukimissa.
— Mikä onneton sattuma! — huudahti Pjotr Stepanovitš jo

kynnykseltä, — oletteko pahastikin sairas?
Hänen kasvojensa lempeä ilme katosi samassa, ja hänen
silmissään välähti jotakin ilkeätä.
— En ollenkaan, — Šatov hypähti hermostuneesti seisoalleen, —

en ole sairas, päätä vain hieman…
Hän tuli hämilleen. Tällaisen vieraan äkillinen ilmestyminen

säikähdytti hänet kokonaan.
— Minulla olisi juuri sellaista asiaa, että teillä ei olisi nyt

vähintäkään oikeutta sairastella, — jatkoi Pjotr Stepanovitš hyvin
nopeassa tahdissa ja ikäänkuin valtaansa näytellen. — Sallitte kai
minun istua, ja te voitte istuutua taas tuonne vuoteellenne, kas niin.
Virginskin syntymäpäivä on tekosyynä, ja hänen luokseen kokoontuu
meikäläisiä, eikä muuta vivahdusta koko kokoontumiselle
annetakaan, on jo ryhdytty toimenpiteisiin sen varalta. Minä tuon
muassani Nikolai Stavroginin. Koska tiedän teidän nykyiset
mielipiteenne, en aikonut kehoittaa teitä ollenkaan tulemaan
mukaamme, nimittäin sitä varten, ettemme teitä suotta kiusaisi, eikä
suinkaan sen vuoksi, että ajattelisimme teidän voivan ilmiantaa
meidät. Mutta kuitenkin on nyt käynyt niin, että teidän on kuin onkin
tultava sinne. Siellä te tapaatte kaikki ne, joiden kanssa on
lopullisesti sovittava siitä, millä tavoin teidän on mahdollista jättää
järjestö ja kenen haltuun voitte jättää sen, mitä teillä on ollut
hallussanne. Kaikki tämä tapahtuu huomaamatta: minä vien teidät
syrjään jonnekin nurkkaan, —; sinne tulee paljon ihmisiä, ja
tarpeetonta on kaikkien tietää. Täytyy tunnustaa, että minun on
pitänyt kuitenkin piestä kieltäni teidän vuoksenne, mutta nyt he
nähtävästi suostuvat siihen, nimittäin siihen, että te jätätte
haltuumme kirjapainimen ja kaikki paperit. Sitten saatte mennä
vaikkapa yht'aikaa kaikille neljälle ilmansuunnalle.
Šatov kuunteli kulmat kurtussa ja vihamielisen näköisenä.
Äskeinen hermostunut säikähdys oli kokonaan haihtunut.
— En tunnusta, että olisin velvollinen tekemään tiliä, piru tiesi,

kenelle tahansa, — hän sanoi jyrkästi. — Ei kukaan voi päästää
minua mihinkään vapauteen.
— Asia ei ole aivan sillä tavalla. Teille on uskottu paljon. Teillä ei

ole oikeutta katkaista äkkiä yhteyttä. Ja lopuksi, ette ole koskaan
selvästi ilmoittanut, vaan asemanne on aina ollut kaksimielinen.
— Tultuani tänne ilmoitin aivan selvästi kirjeessä.
— Ei, se ei ollut selvä, — intti Pjotr Stepanovitš vastaan

rauhallisena, — minähän lähetin teille esimerkiksi Kirkkaan sielun sitä
varten, että te painattaisitte sen täällä ja säilyttäisitte sitten jossakin
luonanne siksi, kunnes teiltä se vaaditaan takaisin, samoin kaksi
julistusta. Te palautitte ne kirjeen ohella, kirjeen, joka ei merkinnyt
yhtään mitään.
— Kieltäydyin jyrkästi painattamasta.
— Niin, mutta ei jyrkästi. Te kirjoititte: »En voi», mutta ette

selittänyt syytä. »En voi» ei merkitse: »en tahdo». Saattoihan
käsittää, että ette voinut aineellisista syistä. Siten se käsitettiinkin ja
oltiin sitä mieltä, että te kuitenkin suostutte edelleenkin olemaan
yhteydessä järjestön kanssa ja että edelleenkin voitiin uskoa teille
tehtäviä, mikä näin ollen merkitsisi samaa kuin saattaa järjestö
huonoon huutoon. Täällä väitettiin, että te yksinkertaisesti olitte
tahtonut pettää, ja sittenkuin olisitte saanut jonkin tärkeän
tiedoituksen, olisitte ilmiantanut. Minä puolustelin teitä minkä
jaksoin, näytinpä teidän kahden rivin pituisen kirjeellisen
vastauksennekin, jonka oli määrä olla asiakirjana teidän hyväksenne.
Mutta minun on itsekin tunnustettava nyt luettuani sen uudelleen,
että nämä kaksi riviä ovat epäselvät ja vievät lukijan harhaan.
— Oletteko sitten niin huolellisesti säilyttänyt kirjeen?
— Miksikä en? Se on minulla parast'aikaakin.
— Olkoon sitten, piru… — huudahti Šatov raivoissaan. — Luulkoot

nuo hölmöt, että olen ilmiantanut. Mitä se minua liikuttaa,
haluttaisipa nähdä, mitä he minulle voivat.
— Teidän nimenne pidettäisiin muistissa, ja heti, kun ensimmäiset

vallankumousyritykset onnistuisivat, teidät — hirtettäisiin.
— Silloinko, kun te otatte ylimmän vallan ja alistatte sen alle koko

Venäjän?
—- Älkää naurako. Toistan, että puolustin teitä. Olkoon asia niin

taikka näin, mutta kuitenkin kehoittaisin teitä tänään saapumaan.
Mitä kannattaa puhua korkealentoisia sanoja, — sehän on vain
teennäistä ylpeyttä, eikö olisi parempaa erota ystävinä? Joka
tapauksessahan teidän on jätettävä takaisin kirjapainimen kirjasimet
sekä vanhat paperit, — kas, siitähän meidän juuri oli puhuttava.
— Minä tulen, — murahti Šatov antaen ajatuksissaan päänsä

vaipua rinnalle. Pjotr Stepanovitš tarkasteli häntä syrjästä omalta
paikaltaan.
— Tuleeko Stavrogin? — kysyi Šatov samassa päätään kohottaen.
— Tulee välttämättä.
— Hehe!
He olivat taas hetken vaiti. Šatov hymähteli hermostuneesti, inhon

ilme suupielissä.
— Ja tuo teidän inhoittava Kirkas sielunne, jota minä en tahtonut

painattaa, onko se jo painettu?
— On.
Ja lukiolaisille vakuutellaan, että muka itse Herzen on kirjoittanut

sen muistikirjaani?
— Itse Herzen.
He olivat taas vaiti kolmisen minuuttia. Šatov nousi viimein

vuoteeltaan:
— Menkää tiehenne täältä, en tahdo olla yhdessä teidän

kanssanne.
— Lähden kyllä, — sanoi Pjotr Stepanovitš miltei iloisesti kohoten

seisomaan, — mutta vielä pari sanaa: Kirillov taitaa olla nyt
sivurakennuksessa ypö yksinään, ilman palvelijaa?
— Ypö yksin. Menkää, en saata olla samassa huoneessa

kanssanne.
»Kylläpä olet hyväkäs», ajatteli Pjotr Stepanovitš iloisena kadulle

tultuaan. »Hyvä olet varmasti illallakin, ja sellaisena minä juuri sinut
tarvitsenkin. Ei voi parempaa toivoakaan, ei voi toivoakaan. Itse
venäläinen Jumalakin näkyy jo auttavan meitä.»
VII.
Varmaankin hän oli paljon puuhannut tänä päivänä

juoksennellessaan toimittelemassa mitä erilaisimpia asioita, ja
varmasti hän oli saanut paljon aikaankin, mikä näkyi hänen
itsetyytyväisestä kasvojensa ilmeestä, kun hän illalla täsmälleen kello
kuudelta ilmestyi Nikolai Vsevolodovitšin luo Mutta tämän luokse hän
ei kuitenkaan päässyt aivan heti: Nikolai Vsevolodovitšin
työhuoneessa oli nimittäin parhaillaan Mavriki Nikolajevitš, ja ovi oli
lukossa. Tämä sanoma huolestutti häntä hieman. Hän istuutui aivan
työhuoneen oven luo odottamaan vieraan lähtöä. Puheen saattoi
kuulla, mutta sanoja ei kuitenkaan voinut erottaa. Käynti ei kestänyt
kauan. Kuului samassa hälinää, kajahti kuuluva, jyrkkä ääni, ja pian
sen jälkeen avautui ovi ja siitä tuli ulos Mavriki Nikolajevitš aivan
kalpeana kasvoiltaan. Hän ei huomannut Pjotr Stepanovitšia, vaan
meni ohitse. Pjotr Stepanovitš juoksi heti työhuoneeseen.
En saata olla tekemättä tarkemmin selkoa siitä lyhyestä

kohtauksesta, jolloin nämä kaksi »kilpailijaa» tapasivat toisensa.
Kohtauksen olivat synnyttäneet nähtävästi aivan mahdottomiksi
käyneet olosuhteet, niin että se oli käynyt aivan välttämättömäksi.
Kaikki oli käynyt näin. Nikolai Vsevolodovitš oli torkkunut

työhuoneessaan sohvalla päivällisen jälkeen, kun Aleksei Jegorovitš
ilmoitti odottamattoman vieraan tulosta. Kuultuaan tämän nimen
Stavrogin hypähti paikaltaan eikä ollut uskoa korviaan. Mutta
samassa levisi hänen huulilleen hymy, — ylimielisen
voitonvarmuuden hymy, ja samassa siinä kuitenkin oli jotakin tylsän
epäluuloista ihmettelyä. Huoneeseen tullut Mavriki Nikolajevitš
nähtävästi hämmästyi tätä hymyn ilmettä, ainakin hän äkisti pysähtyi
keskelle huonetta aivan kuin epäillen, astuako peremmälle vai
lähteäkö takaisin. Isäntä ehti kuitenkin jo samassa muuttaa
ilmettänsä ja otti askelen vierasta kohti vakavan hämmästelevänä.
Vieras ei kuitenkaan tarttunut hänen ojennettuun käteensä, vaan
kömpelösti tavoitti tuolia ja sanaakaan sanomatta istahti sille, vieläpä
ennen isäntää, odottamatta edes tämän kehoitusta. Nikolai
Vsevolodovitš istuutui vinoon vieraastansa lepo sohvalle katsellen
ääneti ja odottelevana Mavriki Nikolajevitšiin.
— Jos voitte, niin menkää naimisiin Lizaveta Nikolajevnan kanssa,

— sanoa tokaisi vieras odottamatta, ja, mikä huvittavinta, hänen
äänensä sävystä ei saattanut ollenkaan päätellä, mitä hän
oikeastaan tarkoitti: oliko tämä pyyntö, suositus, myönnytys vaiko
määräys.
Nikolai Vsevolodovitš oli yhä vaiti. Mutta vieras näytti sanoneen

kaiken, mitä hänellä olikin sanottavaa ja minkä vuoksi hän tänne oli
tullut, sekä istui nyt tiukasti katsoen isäntää ja odotellen vastausta.
— Jollen erehdy (vaikka luulen tietäväni aivan varmasti), Lizaveta

Nikolajevna lienee kihlattu morsiamenne, — sai Stavrogin lopulta
sanotuksi.
— Olemme kihloissa ja kuulutetut, — vakuutti Mavriki Nikolajevitš

lujasti.
— Te olette siis… riitaantuneet? Suonette minulle anteeksi, Mavriki

Nikolajevitš.
— Emme, hän »kunnioittaa ja rakastaa» minua, kuten hän itse on

sanonut.
Hänen sanansa ovat minulle mitä kalleimmat.
— Sitä ei saatakaan epäillä.
— Mutta tietäkää se, että vaikka hän seisoisi jo alttarin äärellä

vihille menossa ja te silloin kutsuisitte häntä, niin hän jättäisi minut
ja kaiken sekä tulisi luoksenne.
— Vihiltäkin?
— Sen jälkeenkin.
— Etteköhän vain erehdy?
‒ En. Sen hän on varmasti tekevä, koska hän tuntee teitä kohtaan
ainaista, todellista ja kaikkein täydellisintä vihaa, jossa joka hetki
välähtelee myös rakkautta ja… mielettömyyttä… mitä vilpittömintä ja
äärettömintä rakkautta sekä — mielettömyyttä! Aivan päinvastoin
kuin siinä rakkaudessa taas, jota hän tuntee minua kohtaan ja joka
samoin on aivan vilpitöntä, joka hetki välähtelee mitä valtavinta
vihaa! En olisi koskaan aikaisemmin voinut kuvitellakaan… tällaisia
metamorfooseja mahdollisiksi.
— Mutta ihmettelen sittenkin, miten saatoitte tulla tänne

tarjoilemaan
Lizaveta Nikolajevnan kättä? Onkohan teillä oikeutta siihen? Vai onko
Lizaveta Nikolajevna itse ehkä valtuuttanut teidät siihen?
Mavriki Nikolajevitš veti kulmansa kurttuun ja painoi hetkeksi

päänsä alas.
— Nuo ovat vain turhia sanoja, — hän jatkoi jo taas, — koston ja

voitonriemun sanoja. Olen aivan varma siitä, että osaatte lukea
rivien välistä ja ettei luulisi turhamielisen pöyhkeilyn olevan tässä
paikallaan. Ettekö ole jo saanut tyydytystä tarpeeksi? Onko tässä
tarpeellista enää teeskennellä ja asetella i:n pilkkuja paikoilleen. Jos
alennustilani on teille aivan välttämätön, niin sallikaa minun siinä
tapauksessa asettaa nuo i:n pilkut paikoilleen: oikeutta ei minulla ole
eikä valtakirjaakaan, — sehän olisi mahdottomuus. Lizaveta
Nikolajevna ei tiedä yhtään mitään, ja hänen sulhasensa taas on
kadottanut viimeisenkin järjenhivenensä sekä ansaitsisi oikeastaan
tulla suljetuksi hullujenhuoneeseen, josta kaikesta hän vielä päälle
päätteeksi on itse tullut tänne raportteeraamaan. Te olette ainoa
tämän ilman kannen alla, ainoa, joka voi tehdä hänet onnelliseksi, ja
minä yksin vain teen hänet — onnettomaksi. Te ette soisi häntä
muille, te seurailette häntä, mutta ette mene naimisiin. Jos se, mitä
on tapahtunut ulkomailla, oli vain rakastavaisten kinastelua ja jos
sen sovittamiseksi on tarpeellista uhrata minut, niin tehkää se. Hän
on liian onneton, enkä minä jaksa sitä kestää. Tämä ei ole minun
puoleltani mitään »luvan» antamista, eikä se ole määräyskään, eikä
sen siis myöskään luulisi olevan loukkaavaa itserakkaudellenne. Jos
te haluaisitte ottaa paikkani alttarin äärellä, niin voisittehan te sen
tehdä ilman minkäänlaista »lupaa» minun puoleltani, eikä minulla
siis myöskään olisi oikeastaan mitään syytä tulla tänne
mielettömyyksineni, sitäkin suuremmalla syyllä, koska meidän
häämme tämä nyt ottamani askel tekee joka tapauksessa aivan
mahdottomiksi. Enhän mitenkään voi enää viedä häntä alttarille
tämän menettelyni jälkeen. Se, mitä parhaillaan teen, se, että petän
hänet ja jätän hänet teidän käsiinne, teidän, joka ehkä olette hänen
leppymättömin vihamiehensä, on sellainen roiston teko, jota tuskin
jaksan kestää.
— Ammutteko ehkä itsenne ennen vihille menoa?
— En silloin, vaan vasta paljon myöhemmin. Miksi tahrisin verelläni

hänen hääpukunsa. Voi käydä niinkin, etten ammukaan itseäni, en
nyt enkä myöhemminkään.
— Tuolla puheellanne te kai tahdotte vain rauhoittaa minua.
— Teitäkö? Mitä merkitsisi teille vielä yksi verenpirskahdus lisää?
Puhuja kalpeni, ja hänen silmänsä välähtivät. He olivat hetken

vaiti…
— Suonette minulle anteeksi esittämäni kysymykset, — aloitti

Stavrogin uudelleen keskustelun. — Eräitä niistä ei minulla
oikeastaan ollut oikeutta esittää, mutta yhteen minulla on täysi
oikeus: sanokaapa minulle, mitkä syyt ovat antaneet teille aihetta
päätellä tuollaista tunteistani Lizaveta Nikolajevnaa kohtaan?
Tarkoitan tietenkin sitä tunteen astetta, josta te olette niin varma,
että se on saanut teidät tulemaan tänne, minun luokseni… ja saanut
teidät tekemään ehdotuksenne.
— Mitä te sanoitte? — Mavriki Nikolajevitš vavahti melkein hieman.
— Ettekö te muka sitten olisi hakenut hänen seuraansa? Ettekö

haeskele sitä yhä vieläkin?
— Tunteistani toista tai toista naista kohtaan minun yleensä ei ole

tapana puhua koskaan kenellekään kolmannelle henkilölle, olkoonpa
tuo kolmas kuka tahansa, ei muille, kuin sille yhdelle ainoalle
naiselle. Suonette anteeksi sellaisen rakenteeni omituisuuden. Mutta
sen sijasta voin teille eräässä toisessa suhteessa olla täysin
avomielinen: minä olen naimisissa, ja minun on siis aivan
mahdotonta mennä enää uudelleen naimisiin ja »haeskella jonkun
seuraa».
Mavriki Nikolajevitš hämmästyi niin, että horjahti nojatuolin
selkämystää vastaan, ja katsoi jonkin aikaa liikkumattomasti
Stavroginia kasvoihin.
— Uskottekohan, etten ole tullut sitä koskaan ajatelleeksi, — hän

sammalsi, — te sanoitte silloin, sinä aamuna, että ette ole
naimisissa… ja minä uskoin sen, uskoin, että te ette ole naimisissa…
Hän oli käynyt kalmankalpeaksi. Samassa hän voimiensa takaa

jysähdytti nyrkkinsä pöytään.
— Jos te tuon tunnustuksenne jälkeen ette jätä Lizaveta

Nikolajevnaa rauhaan ja jos te teette hänet onnettomaksi, niin tapan
teidät kepillä kuten koiran lankkuaidan viereen!
Hän hypähti seisoalleen ja poistui nopeasti huoneesta. Pjotr

Stepanovitš, joka samassa juoksahti huoneeseen, tapasi isännän
hyvin omituisessa mielentilassa.
— Ahaa, tekö siellä, — alkoi Stavrogin nauraa ääneen. Hän näytti

nauravan Pjotr Stepanovitšin olemukselle, kun tämä oli tullut
huoneeseen niin ihmeen uteliaana…
— Te kai kuuntelitte salaa oven takana? Niin, mutta minkä vuoksi

te oikeastaan tulitte tänne? Taisin luvata teille jotakin. Voi hyväinen
aika! Nythän muistankin! »Meikäläisten» luo siis! Mennään vain sepä
hauskaa. Tuskin olisitte osannut keksiä tällä kertaa mitään sen
sopivampaa.
Hän sieppasi hattunsa, ja niin he molemmat lähtivät talosta.
— Teitä naurattaa jo edeltäkäsin se, että tapaatte »meikäläisiä»,

— lörpötteli Pjotr Stepanovitš iloisena milloin yrittäen astella
seuralaisensa vieressä kapealla tiilikäytävällä, milloin taas juosten
aivan keskellä katua pahimmassa loassa, sillä hänen seuralaisensa ei
vähääkään huomannut astuvansa aivan keskellä jalkakäytävää, jota
hän piti yksin hallussaan.
— Ei minua ollenkaan naurata, — vastasi Stavrogin äänekkään

iloisesti, — päinvastoin olen aivan varma siitä, että siellä on koolla
kaikkein totisinta väkeä.
— »Yrmeitä pölkkypäitä», kuten olette suvainnut kerran itse

sanoa.
— Ei mikään olekaan hauskempaa kuin tuollainen »yrmeä

pölkkypää».
— Niin, te tarkoitatte tietenkin Mavriki Nikolajevitšia. Olenpa

jokseenkin varma siitä, että hän kävi äsken tarjoilemassa teille
morsiantansa. Minähän se oikeastaan — tosin kiertoteitä, — yllytin
hänet siihen. Uskotteko sen? Ja jollei suostu hyvällä luovuttamaan,
niin me otamme itse, — vai mitä?
Pjotr Stepenovitš tiesi kyllä aivan hyvin, että oli ehkä hieman liian
uskallettua käyttää tällaisia käänteitä, mutta kiihoittuneena ollessaan
hän uskalsi heittäytyä mihin tahansa, — kunhan vain ei jäänyt
mistään epätietoiseksi. Nikolai Vsevolodovitš naurahti vain…
— Mutta oletteko te yhä vielä aikeissa auttaa minua? — hän

kysäisi.
— Jos te vain kutsutte. Mutta tiedättekö että on olemassa eräs

hyvä keino.
— Tiedän jo keinonne.
— Tuskinpa vain, se on vielä salaisuus. Mutta pitäkää mielessänne,
että salaisuus maksaa rahaa.
— Tiedänpä jo, kuinka paljon se maksaakin, — murahti Stavrogin

aivan kuin itsekseen mutta hillitsi samassa taas itsensä ja vaikeni.
— Kuinka paljon? Mitä te sanoittekaan?
— Pjotr Stepanovitš kavahti.
— Sanoin vain: menkää hiiteen salaisuuksinanne päivinenne!

Sanokaa minulle mieluummin, keitä sinne tulee? Tiedän, että
menemme sinne nimipäiville, mutta keitä sinne oikeastaan tulee?
— Oo, mitä korkeimmassa potenssissa kaikenkarvaista väkeä!

Vieläpä
Kirillovkin.
— Ovatko ne kaikki eri ryhmien jäseniä?
— Piru vieköön, miten te kiirehditte! Tässä kun ei ole ehditty

muodostaa vielä yhtään ainoata kunnollista ryhmää.
— Mitenkä te olette saanut levitellyksi niin paljon julistuksia?
— Siellä, minne nyt olemme menossa, ryhmien jäseniä on

kaikkiaan vain neljä. Jäljelläolevat odottelevat vielä ja vakoilevat
toinen toistansa kilpaa ja kantelevat minulle. Hyvin lupaavaa väkeä.
Tämä on vain raaka-ainetta, joka on järjestettävä ja koottava. Tehän
muuten itse kirjoititte sääntömmekin, turhaa on siis selitellä teille.
— Mitä, eikö oikein tahdo sujua? Onko tullut jokin este?

— Sujuako? Helpommin kuin luuksikaan. Kerronpa jotakin
huvittavaa: parhaiten vaikuttaa — virkapuku. Sitä vaikuttavampaa ei
ole mitään. Huvikseni olen suunnitellut virka-arvot ja -tehtävät.
Minulla on sihteereitä, salaisia urkkijoita, rahastonhoitajia,
puheenjohtajia, kirjaajia ja heidän apulaisiaan, — kaikki tämä
miellyttää heitä suuresti ja menee heihin kuin häkä. Tämän jälkeen
suurin tekijä on tietenkin sentimentaalisuus. Tiedättekö mitä?
Sosialismi leviää meillä pääasiallisesti sentimentaalisuudesta. Mutta
pahimpia ovat nuo puraisuvalmiit aliluutnantit. Niistä ei voi koskaan
olla oikein varma. Sitten seuraavat todelliset konnat. Mutta nämäkin
ovat oikeastaan oivallista väkeä, voivat joskus olla hyväänkin
tarpeeseen, mutta niitä varten on varattava paljon aikaa ja
hellittämätöntä valvontaa. Niin, ja lopuksi — kaikkein tärkein,
päävoima — koossa pitävä sementti — on, että häpeää omaa
vakaumustaan. Kas siinä voimakas tekijä! Ja entä kuka »kunnon
veikko» on sen hyväksi tehnyt työtä ja hääräillyt niin, että
kenenkään mieleen ei ole jäänyt ainoankaan omaperäistä ajatusta!
Sellaistahan pidettäisiin suorastaan häpeänä!!
— Mutta jos kerran asia on sillä tavalla, niin miksikä te oikeastaan

puuhailette niin paljon?
— Kun kerran kaikki on niin yksinkertaista, että on suorastaan

suuhun tipahtamaisillaan, niin miksi ei sitä suuhunsa sujahduttaisi!
Aivan kuin ette tahtoisi uskoa menestykseemme. Ehei, uskoa ei
kylläkään puutu, mutta tarvitaan myös tahtoa. Niin, ja juuri
tuollaisten avulla voitto onkin mahdollinen. Sanon sen teille: minun
ei tarvitse muuta kuin vihjaista, että joku ei ole tarpeeksi
vapaamielinen, niin silloin tämä jo on valmis heittäytymään vaikka
tuleen. Hölmöt moittivat minua siitä, että olen petkuttanut heitä
keskuskomitealla ja sen »epälukuisilla alahaarautumilla». Ettekö te
itsekin moittinut minua siitä samasta? Mitä petosta siinä olisi?
Keskuskomitea on: minä ja te, ja haarautumia saadaan kuinka paljon
tahansa.
‒ Ja kaikki pelkästään — roskaväkeä!
— Materiaalia. Ovat vielä hyvään tarpeeseen nekin.
— Yhäkö te vielä teette laskelmianne minun suhteeni?
— Te olette johtaja, teillä on suuri vaikutusvalta. Minä olen vain

siinä teidän sivussanne sihteerinä. Tiedättekö, kerran vielä me
käymme purteen, jossa on »airot vaahteraiset, purjeet sulkkuiset,
perässä neito sorja, päivänkaunis Lizaveta Nikolajevna», — vai miten
siinä laulussa, piru sen tietää, oikein lauletaan…
— Siinäpä otti kiinni! — Stavrogin alkoi ääneensä nauraa. — Ei,

mutta minäpä kerron tuohon satuunne kauniin lopun. Kas, te
laskette oikein sormillanne, mistä aineksista ryhmät olisi
muodosteltava. Kaikki tuo on vain virkamiesmäisyyttä ja
sentimentaalisuutta. Kaikki tuo on hyvää liisteriä, mutta on jotakin,
joka on vieläkin parempaa: saakaa neljä jäsentä ryhmästä ottamaan
hengiltä viides, muka sen vuoksi, että tämä on aikeissa ilmiantaa,
niin silloin te tämän vuodatetun veren avulla saatte heidät sidotuiksi
yhteen mitä tiukimmin. Heistä tulee silloin teidän orjianne, eivätkä
he uskalla sitten enää kapinoida eivätkä vaatia teitä mistään tilille.
Hahahaa!
»Mutta… mutta noista sanoistasi sinä vielä saat minulle kalliisti

maksaa», — Pjotr Stepanovitš ajatteli itsekseen, — »vieläpä jo tänä
iltana. Sinä uskallat jo liikoja.»
Tähän tapaan tai ainakin suunnilleen näin Pjotr Stepanovitšin
täytyi ajatella. He lähestyivät muuten jo Virginskin taloa.
— Tietenkin te olette taas esittänyt minut siellä jonakuna

ulkomailta äsken saapuneena jäsenenä, joka on suhteissa
Internationaleen, tai ehkäpä jonakin tarkastajana? — kysäisi
Stavrogin samassa.
— Ei, ei tarkastajana. Tarkastajana ette tule olemaan te, te olette

ulkomailta palannut perustajajäsen, joka on selvillä kaikista
tärkeimmistä salaisuuksista, — kas se on teidän osanne. Tietenkin te
aiotte myös puhua?
— Mistä te sen päättelette?
— Teidän on velvollisuus puhua.
Stavrogin pysähtyi aivan hämmästyksestä keskelle katua, Pjotr

Stepanovitš kesti rauhallisena ja röyhkeän näköisenä hänen
katseensa.
Stavrogin sylkäisi ja lähti edelleen.
— Mutta te, te kai puhutte? — hän kysyi Pjotr Stepanovitšilta.
— En, kuuntelen mieluummin teitä.
— Piru teidät periköön! Te annoitte minulle todellakin ajatuksen.
— Minkä? — Pjotr Stepanovitš hypähti aivan hänen eteensä.
— Minä saatan ehkä siellä puhuakin, mutta jälkeenpäin te saatte

minulta aika tavalla selkäänne, ja tiedättekö? Oikein aika tavalla.
— Muuten, kerroin äsken Karmazinoville teidän sanoneen, että
hänet muka olisi piestävä, eikä suinkaan miksikään
kunnianosoitukseksi, vaan häntä olisi ruoskittava kuten talonpoikaa,
niin että koskisi kipeästi.
— Mutta ennän minä ole koskaan niin sanonut, hahhahhaa!
— Ei se tee mitään. Se non é vero.
— Kiitos siitä, sydämellinen kiitos.
— Tiedättekö, mitä Karmazinov sanoo. Hän väittää, että

oikeastaan meidän oppimme on kunniakäsitteen olemassaolon
kieltämistä ja että venäläistä ei saa millään niin hyvin puolelleen kuin
antamalla hänelle rehellisesti oikeuden tehdä kunniattomia tekoja.
— Suurenmoista puhetta. Kultaisia sanoja! — huudahti Stavrogin.

— Se osui kuin naulan päähän. Oikeus kunniattomiin tekoihin, —
nehän rientävät kaikki meidän luoksemme, sinne ei jää jäljelle kohta
ainoatakaan! Kuulkaahan, Verhovenski, ettehän te vain kuulu
ylimpään poliisikuntaan?
— Se, joka tuollaista ajattelee, ei puhu siitä ääneen.
— Ymmärrän, mutta mehän olemme kotona.
— En, toistaiseksi en kuulu ylimpään poliisikuntaan. Riittää,

olemme perillä. Ottakaapas sopiva kasvojenilme, Stavrogin. Niin teen
minäkin aina, kun tulen heidän luokseen, vain hieman enemmän
totisuutta, ja siinä kaikki, muuta ei tarvita mitään. Temppu ei ole
kovin ovelakaan.
SEITSEMÄS LUKU.
Meikäläisten parissa.
I.
Virginski asui omassa talossaan, toisin sanoen vaimonsa talossa,

Muurahaiskadulla. Talo oli puinen, yksikerroksinen, eikä siinä ollut
vuokralaisia. Isännän syntymäpäivän johdosta vieraita oli
kokoontunut viitisentoista henkeä, mutta nämä iltakutsut eivät
ollenkaan muistuttaneet tavallisia pikkukaupunkilais-
nimipäiväkutsuja. Jo aivan yhdyselämänsä alkuaikoina Virginski-
puolisot olivat päättäneet yksimielisesti ja kerta kaikkiansa, että oli
hyvin typerää koota nimipäiviksi luokseen vieraita ja »ettei ollut
vähintäkään syytä iloita mistään». Näin heidän oli onnistunut
muutamassa vuodessa vieroittaa kokonaan luotansa kaikki ihmiset.
Virginski itse, vaikka olikin sangen kyvykäs eikä suinkaan mikään
»raukka», oli kaikkien mielestä kuitenkin jollakin lailla omituinen
mies, joka oli rakastunut yksinäisyyteen ja joka sitäpaitsi aina puhui
hyvin »ylimielisesti». Mme Virginskaja taas, joka harjoitti
kätilönammattia, jo pelkästään sen vuoksi oli yhteiskunnalliselta
asemaltaan sen kaikkein alimmalla asteella, vieläpä alempana kuin
papinrouva, miehensä upseerinarvosta huolimatta… Mutta hänen
säätyänsä vastaavaa alistumista hänessä ei saattanut huomata
vähääkään. Jo tuon typerän ja anteeksiantamattoman julkisen
suhteensa vuoksi, jonka hän oli yksistään »periaatteen
vaatimuksesta» solminut tuon roiston, kapteeni Lebjadkinin kanssa,
kaikkein suvaitsevaisimmatkin meidän naisistamme käänsivät
inhoten hänelle selkänsä. Mutta mme Virginskaja alistui kohtaloonsa,
aivan kuin olisi sitä odottanutkin. On myös pantava merkille, että
kaikki ne samaiset ankarat rouvat ollessaan määrätynlaisessa tilassa
kääntyivät kuitenkin aina mikäli mahdollista juuri Arina Prohorovnan,
se on rouva Virginskajan puoleen, syrjäyttäen kaikki kolme muuta
kaupunkimme kätilöä. Lähetettiinpä häntä joskus hakemaan
maaseudullekin tilanomistajien rouvien luo, — siinä määrin kaikki
kuitenkin luottivat hänen taitoonsa, hänen tuottamaansa onneen ja
kätevyyteen ratkaisevissa tapauksissa. Kaikki päättyi siihen, että
häntä alettiin käyttää vain kaikkein rikkaimmissa perheissä, ja rahan
suhteen hän olikin suorastaan ahne. Tuntiessaan oman voimansa
hän lopulta ei enää vähääkään yrittänyt hillitä luonnettansa. Kun
hänet kutsuttiin hyvin huomattuihin perheisiin, hän saattoi toisinaan
aivan tahallisesti peloitella heikkohermoisia synnyttäjävaimoja
jollakin ennenkuulumattoman nihilistisellä, kaikkia tapoja vastaan
sotivalla puuskallansa, vieläpä saattoi suorastaan pilkata »kaikkea
pyhää» ja nimenomaan juuri sellaisena hetkenä, jolloin juuri »pyhä»
olisi ollut enemmän kuin tarpeellista. Meidän esikuntalääkärimme
Rozanov, jonka erikoisalana oli myös synnytykset, oli saanut aivan
selvät todistukset siitä, että kerrankin, kun synnyttäjä tuskissaan
vaikeroi ja huusi avukseen kaikkivoivan Jumalan nimeä, juuri sinä
samana hetkenä jokin Arina Prohorovnan äkillinen ja sangen
vapaamielinen huomautus, joka tuli kuin »laukaus pyssyn suusta»,
säikähdytti potilaan niin, että tämä edisti, mitä nopeimmin
synnytyksen kulkua. Vaikka Arina Prohorovna olikin nihilisti, hän ei
halveksinut sentään suurmaailman eipä edes vanhojen sukujen
kaikkein ennakkoluuloisimpiakaan tapoja, jos ne vain jollakin tavoin
saattoivat olla hänelle hyödyksi.. Hän ei koskaan esimerkiksi
laiminlyönyt kunnioittamasta läsnäolollaan niitä juhlallisuuksia, joissa
hänen avullaan maailmaan saatettu pienokainen tuli kastetuksi.
Ristiäisiin hän ilmestyi aina pitkälaahustiminen, viheriäinen silkkipuku
yllään, irtotukka käherrettynä mitä moninaisimpiin kiharoihin, vaikka
hän muina aikoina tavallisesti oli mitä suurimmassa määrin
huolimaton ulkoasunsa suhteen. Ja vaikka hän itse pyhän
toimituksen aikana olikin »mitä ylimielisimmän» näköinen, niin että
suorastaan saattoi pappisväen hämilleen, hän aina, kun menot olivat
ohi, välttämättä itse kantoi aina samppanjalasit esille, — sitä varten
hän nimenomaan oli koristautunut ja saapunutkin sinne, — ja
olisittepa te yrittänyt silloin tarttua lasiin panematta tarjottimelle
hänen hyväkseen »puurorahoja», niin olisitte nähnyt, mitä olisi
tapahtunut.
Kaikissa niissä vieraissa, jotka tällä kertaa olivat kokoontuneet

Virginskien luo (ne olivat melkein järjestään miehiä), oli jokin
satunnaisen erikoinen leima. Ei tarjoiltu voileipiä eikä pelattu korttia.
Keskelle isoa vierashuonetta, joka oli paperoitu silmiinpistävän
vanhoilla, vaaleansinisillä seinäpapereilla, oli asetettu kaksi pöytää,
joita peitti ei aivan puhdas iso liina, ja pöydillä seisoi kaksi kiehuvaa
teekeitintä. Pöytien toisessa päässä oli tavattoman iso tarjotin, johon
oli asetettu kaksikymmentäviisi teelasia ja korillinen suuriin
kimpaleisiin leikattua aivan tavallista ranskanleipää, aivan kuten on
tapana tarjota teetä »parempien ihmisten» lasten täyshoitoloissa.
Teetä kaatoi emännän sisar, kolmikymmenvuotias neito, jolla oli
aivan vaalea tukka ja näkymättömät kulmakarvat. Tämä olento oli
hiljainen ja myrkkymielinen. Mutta hän oli omaksunut kaikki uudet
mielipiteet, ja kotioloissa itse Virginskikin pelkäsi häntä kauheasti.
Kaikkiaan oli naisia huoneessa kolme: itse emäntä, hänen
kulmakarvaton sisarkultansa sekä Virginskin oma sisar, neitsyt
Virginskaja, joka parahiksi oli tulla pyrähtänyt Pietarista. Arina
Prohorovna, noin kaksikymmentäseitsemänvuotias rouva, jossa oli
sekä kokoa että näköä, oli huolimattomasti sukinut tukkansa ja
pukeutunut jokapäiväiseen, vihertävään arkipukuunsa. Hän istui
siirrellen rohkeakatseisia silmiänsä vieraasta toiseen, aivan kuin olisi
kiirehtinyt katseellaan sanomaan: »Näettehän, etten pelkää yhtään
mitään». Äsken saapunut neiti Virginskaja, ylioppilas ja nihilisti, ei
ollut myöskään hullumman näköinen: hän oli pullea ja tanakka kuin
pallo, posket punaistakin punaisemmat, ja kasvultaan pienehkö. Hän
oli asettunut Arina Prohorovnan viereen yhä matkapuku yllään, jokin
paperikäärö kädessään ja tarkasteli vieraita kärsimättömin, pyörivin
silmin. Itse Virginski ei tänä iltana ollut oikein terve, mutta oli
kuitenkin tullut istumaan teepöydän ääreen. Vieraat istuivat myös, ja
arvokkaassa pöydän ympäri tuoleille asettumisessa oli jonkinlainen
kokouksen tuntu. Kaikki näyttivät odottelevan jotakin, ja
odottaessaan he keskustelivat äänekkäästi, mutta kuitenkin
toistaiseksi vielä muista, vähemmän tärkeistä asioista. Kun Stavrogin
ja Verhovenski ilmestyivät, kaikki hiljenivät.
Täsmällisyyden vuoksi rohkenen liittää tähän pienen selityksen.
Luulenpa, että kaikki nämä herrat olivat todellakin kokoontuneet

toivoen saavansa kuulla jotakin hyvin huvittavaa ja että kaikille heille
oli jotakin ennakolta vihjaistu. Kaikki nämä tunnustivat
vapaamielisyyden kaikkein tulipunaisinta väriä tässä meidän hyvässä,
vanhanaikaisessa kaupungissamme, ja Virginski oli varta vasten
valinnut heidät juuri tätä »istuntoa» varten. Huomautan vielä, että
muutamat heistä, tosin vain hyvin harvat, eivät vielä koskaan ennen
olleet käyneet hänen luonaan. Suurimmalla osalla vieraista ei ollut
aivan selvää käsitystä siitä, mikä oli oikeastaan kaiken tämän
tarkoituksena. Kaikki he tosin pitivät silloin Pjotr Stepanovitšia
ulkomailta saapuneena salalähettinä, jolla oli valtakirja. Tämä ajatus
oli juurtunut hyvin nopeasti, ja tietenkin se oli heistä mieluinen.
Tässä yhteenkokoontuneiden kansalaisten joukossa, kansalaisten,
jotka oikeastaan oli kutsuttu viettämään nimipäiviä, oli jo muutamia,
joille oli tehty aivan suoria ehdotuksiakin. Pjotr Verhovenski oli
ennättänyt muovata jo meilläkin »viisikon», samoinkuin hän oli jo
aikaisemmin tehnyt Moskovassakin, ja, kuten saatiin myöhemmin
selville, hän oli saanut sen siellä syntymään upseerien kesken.
Väitettiin, että hänellä olisi ollut yksi sellainen myös H:skin
kuvernementissa. Nämä viisi valittua istuivat nyt yhteisen pöydän
ääressä ja osasivat sangen taitavasti näytellä aivan tavallisia ihmisiä,
niin että kukaan ei olisi voinut aavistaakaan heidän olevan joitakuita
erikoisia. Niitä olivat, nyt kun tämä ei ole enää mikään salaisuus,
ensinnäkin Liputin, sitten itse Virginski, pitkäkorvainen Šigaljov,
rouva Virginskajan veli, Ljamsin sekä joku Tolkatšenko, hyvin
omituinen mies, noin nelikymmenvuotias, joka oli kuuluisa kansan
erikoistuntija — hänen erikoisalansa olivat roistot ja ryövärit —, joka
tahallaan kulki kapakoissa (ei tosin aina pelkästään vain
tutustuakseen kansaan), joka keikaili huonoilla vaatteillaan ja
rasvanahkasaappaillaan katseli aina silmät sirrillään ja viekkaan
näköisenä sekä käytteli puheessaan kansanomaisia sanansutkauksia
ja puheenkäänteitä. Kerran tai pari Ljamšin oli tuonut hänet
mukaansa Stepan Trofimovitšinkin illanviettoihin, missä hän ei
kuitenkaan ollut tehnyt mitään erikoista vaikutusta. Kaupunkiimme
hän ilmestyi silloin tällöin erikoisesti ollessaan toimettomana. Hän oli
tavallisesti rautatien palveluksessa. Nämä viisi työntekijää
muodostivat ensimmäisen ryhmänsä uskoen lämpimästi siihen, että
he olivat vain yksi sadoista ja tuhansista samanlaisia viisikoista, joita
oli hajallaan ympäri koko Venäjänmaata, ja että heitä hallittiin
jostakin suuresta salakeskuksesta, joka vuorostaan oli elimellisessä
yhteydessä koko Euroopan yleismaailmallisen vallankumouksen
kanssa. Mutta ikäväkseni minun täytyy tunnustaa, että jo niihin
aikoihin heidän keskuudessaan alkoi ilmetä erimielisyyttä. Asia oli
näet niin, että vaikka he jo keväästä alkaen olivatkin odottaneet Pjotr
Verhovenskia, jonka tulosta Tolkatšenko ensin ja sitten Šigaljov oli
ilmoittanut, vaikka he odottivatkin häneltä suorastaan ihmeitä ja
asiata sen enempää harkitsematta jo heti hänen ensi
kehoituksestansa kaikki yhtenä miehenä olivat liittyneet kerhoon,
niin kuitenkin heti sen jälkeen, kuin viisikko oli muodostettu, he
kaikki näyttivät jostakin loukkaantuneen, ja luuulenpa, että heitä
nimenomaan suututti tämä heidän suostumuksensa äkillisyys. Kaikki
he tietenkin olivat liittyneet kerhoon pelkästä ylevämielisyydestä,
että jälkeenpäin ei olisi tarvinnut hävetä ja ettei olisi sanottu, että he
eivät muka uskaltaneet. Mutta tästä huolimatta Pjotr Verhovenskin
heidän mielestänsä olisi tullut antaa oikea arvo tälle heidän
urotyöllensä, ja hänen olisi ainakin pitänyt palkkioksi kertoa heille
itse tuo »pääjuttu». Mutta Verhovenski ei näyttänyt tahtovan
vähääkään tyydyttää heidän oikeutettua uteliaisuuttansa, eikä hän
kertoillut liikoja. Hän näytti muuten kohtelevan heitä aivan kuten
häntä kulloinkin sattui miellyttämään, hyvin ankarasti, vieläpä
välinpitämättömän ylimielisesti. Tämä sai kerhon suorastaan
hermostumaan, ja sen jäsen Šigaljov kehoitteli jo muita »vaatimaan
tilintekoa», mutta tämä ei tietenkään saanut tapahtua Virginskeillä,
jossa oli koolla liian paljon syrjäisiä.
Mitä tulee näihin syrjäisiin, niin luulenpa, että edellämainitut
ensimmäisen viisikon jäsenet epäilivät, että Virginskien vieraiden
joukossa tänä iltana oli mahdollisesti joidenkin muiden,
tuntemattomien ryhmien samanlaisia jäseniä, ryhmien, joita oli
muodostunut kaupungissamme tämän saman salaisen järjestön
toimesta, nekin Verhovenskin johdolla, niin että loppujen lopuksi
kaikki kokoontuneet epäilivät toinen toistansa ja ottivat toinen
toisensa suhteen erilaisia asenteita, mikä antoikin tälle kokoukselle
hyvin hajanaisen, vieläpä eräässä suhteessa romanttisenkin
vivahduksen. Eihän näitä ihmisiä oikeastaan voinut epäillä keitään.
Siellä oli muun muassa muudan majuri, Virginskin läheinen
sukulainen kerossaan viaton mies, jota ei oltu edes kutsuttu mutta
joka oli itse tullut onnittelemaan, niin että oli mahdotonta olla
ottamatta häntä vastaan. Nimipäivien pitäjä oli kuitenkin aivan
rauhallinen sillä majuri »ei voinut mitenkään ilmiantaa».
Tyhmyydestään huolimatta hän aina oli mielellään liikkunut kaikkien
äärimmäisten vapaamielisten parissa, ja vaikka hän itse ei aina
ollutkaan samaa mieltä, niin hän kuunteli kuitenkin mielellään toisia.
Eikä riittänyt vielä tämäkään, ei hänkään ollut maineeltaan täysin
puhdas. Oli näet sattunut niin, että hänen nuoruudessaan hänen
käsiinsä oli sattumalta joutunut »Kolokol»-lehtilähetyksiä ja
julistuksiakin, ja vaikka hän ei uskaltanutkaan purkaa niitä edes
siteistä, hän olisi kuitenkin pitänyt mitä alhaisimpana menettelynä
kieltäytyä niitä levittelemästä, — sellainen käsitys saattaa olla
monella nykypäivienkin venäläisellä. Muut vieraat edustivat joko sitä
tyyppiä jonka ylevä itserakkaus on maahan poljettu, niin että se saa
heidän sappensa kiehumaan, tai sitten sitä tyyppiä, josta parhaillaan
pursuaa nuoruuden ensi kauden lämpö ja ylevämielisyys. Sellaisia oli
pari kolme opettajaa, joista muudan oli ontuva, noin
neljäkymmentäviisivuotias lukion opettaja, hyvin myrkkymielinen ja
varsin kunnianhimoinen mies sekä pari kolme upseeria.
Viimeksimainittua lajia taas oli muudan nuori tykistöupseeri, joka
aivan näinä päivinä oli saapunut sotaopistosta, hiljainen
nuorukainen, joka ei ollut edes ehtinyt vielä hankkia tuttavapiiriä.
Hän oli ilmestynyt Virginskin luo lyijykynä kädessä, ei ottanut juuri
ollenkaan osaa keskusteluun, vaan teki vähän väliä merkintöjä
muistikirjaansa. Kaikki hänet huomasivat, mutta kuitenkin
teeskentelivät, ikäänkuin eivät olisi häntä nähneet. Täällä oli myös se
joutilaana vetelehtivä seminaarilainen, joka Ljamšinin avulla oli
sujahduttanut kirjainkaupustelijan salkkuun rivot valokuvat. Tämä oli
roteva nuorukainen, hyvin puhelias, mutta samalla jollakin tavoin
epäluotettava, hänen huulillansa oli ainainen poleeminen hymy,
mutta samalla hän oli rauhallisen varma ja tietoinen omasta
täydellisyydestään. En tiedä, minkä vuoksi siellä oli myös
kaupunginpään poika, se samainen kunnoton pojannulikka, joka oli
elähtänyt enemmän kuin hänen vuosilleen olisi ollut luvallista ja josta
jo kerran mainitsinkin kertoessani luutnantin pikku rouvasta. Tämä
oli kaiken iltaa vaiti. Ja ikäänkuin kaiken huippuna oli muudan
lukiolainen, tulinen ja pörrötukkainen nuorukainen, noin
kahdeksantoistavuotias, joka istui synkän näköisenä, kuten ainakin
nuorimies, jonka omanarvontuntoa on loukattu ja joka kärsii siitä,
että hän ei ole enempää kuin kahdeksantoistavuotias. Tämä pikku
raukka oli jo erään itsenäisen salaliittolaisten ryhmäkunnan päällikkö,
ryhmän, joka oli muodostunut lukion ylimmällä luokalla, mikä
myöhemmin kävi selville kaikkien hämmästykseksi. En ole vielä
maininnut Šatovia, joka oli asettunut pöydän takimmaiseen päähän,
hän oli vetänyt tuolinsa hieman erilleen muista, katseli maahan
ääneti ja yrmeänä, kieltäytyi juomasta teetä ja ottamasta leipää sekä
piteli koko ajan käsissään lippalakkiansa, aivan kuin siten olisi
tahtonut huomauttaa, että hän ei ollut vieras, vaan oli tullut vain
asialle, ja että hän saattoi nousta ja lähteä, milloin häntä suinkin
halutti. Hänen lähelleen oli asettunut Kirillov. Tämäkin oli vaiti, mutta
hän ei kuitenkaan katsellut maahan, vaan päinvastoin suoraan silmiin
jokaista puhujaa. Hänen liikkumaton katseensa oli himmeä, ja hän
kuunteli kaikkea ilman vähintäkään levottomuutta tai ihmetystä.
Muutamat vieraista, jotka eivät olleet nähneet häntä koskaan ennen,
tarkastelivat häntä salaa ja mietteissään. On epätietoista, tiesikö itse
mme Virginskaja mitään viisikosta. Luulen kuitenkin, että hän tiesi
kaiken ja oli ehkä kuullut kaikesta mieheltään. Naisylioppilas taas itse
ei kuulunut mihinkään, mutta hänellä oli toinen huoli: hän aikoi
viipyä täällä vain päivän tai pari ja lähteä sitten yhä edelleen kaikkiin
yliopistokaupunkeihin »ottaakseen osaa ylioppilasraukkojen
kärsimyksiin ja herättääkseen heidät vastarintaan». Hänellä oli
mukanaan useita satoja kappaleita monistettuja julistuksia, jotka hän
itse nähtävästi oli laatinut. Huomautettakoon, että lukiolainen aivan
ensi hetkestä lähtien alkoi vihata tätä aivan verisesti, vaikka näkikin
hänet ensi kerran elämässään. Samoinkuin naisylioppilas hänet.
Majuri oli tytön setä, jota tämä ei ollut tavannut kymmeneen
vuoteen. Kun Stavrogin ja Verhovenski tulivat, tytön posket hohtivat
parhaillaan kuten karpalot, — hän oli äsken juuri suutahtanut
väitellessään setänsä kanssa naiskysymyksestä.
II.
Verhovenski heittäytyi aivan silmäänpistävän välinpitämättömän

näköisenä pöydän yläpäähän tervehtimättä ketään. Hänen
kasvoillaan oli melkeinpä ylpeä inhon ilme. Stavrogin kumarsi niin
puoleen kun toiseenkin kohteliaasti, mutta huolimatta siitä, että
kaikki olivat odottaneet juuri heitä, kaikki kuitenkin aivan kuin
käskystä muuttuivat sen näköisiksi, kuin eivät olisi heitä edes
huomanneet. Emäntä kääntyi ankaran näköisenä Stavroginin
puoleen, heti kun tämä oli istuutunut.
— Stavrogin, tahdotteko teetä?
— Antakaa, — vastasi puhuteltu.
— Teetä Stavroginille, — komensi emäntä kääntyen teenkaatajan

puoleen.
— Entä te? — hän kysyi sen jälkeen Verhovenskilta.
— Antakaa, kuka sellaista kyselee vierailta? Ja antakaa myös

kermaa, teillä saa aina vain jotakin moskaa teen asemesta, vaikka
talossa on olevinaan nimipäivät.
— Mitä, hyväksyttekö tekin nimipäivänviettotavan? — naurahti

naisylioppilas samassa. Äsken juuri puhuimme siitä.
— Vanhanaikaista, — murahti lukiolainen pöydän toisesta päästä.
— Mikä on vanhanaikaista? Sekö, että tahtoo unohtaa vaikkapa

kaikkein viattomimmatkin ennakkoluulot? Se ei ole vanhanaikaista,
vaan päinvastoin, se on häpeäksemme tunnustettava, aivan näihin
asti se on ollut vielä aivan uutta, ‒ naisylioppilas ehätti samassa
vastaamaan innoissaan aivan ojentautuen tuoliltaan. — Sitäpaitsi ei
ole olemassakaan viattomia ennakkoluuloja, hän lisäsi itsetietoisen
julmasti.
‒ Tahdoin vain sanoa, — lukiolainen oli kauhean hämmästynyt, —

että vaikka ennakkoluulot ovatkin jotakin vanhentunutta, joka on
hävitettävä, niin mitä tulee nimipäiviin, tietäväthän jo kaikki, että
niiden viettäminen on typerää ja perin vanhanaikaista ja ettei ole
syytä turhaan kuluttaa kallista aikaa, jota koko maailma jo
muutenkin on liikaa kuluttanut, ja että kukin voisi käyttää terävää
älyänsä mieluimmin sellaisiin asioihin, jotka sitä enimmin
kaipaisivat…
— Liian pitkäveteistä, tuosta ei ymmärrä mitään, — huudahti

naisylioppilas.
— Minusta tuntuu, että jokaisella meistä on aivan yhtäläinen

puheoikeus, ja jos minä kerran haluan ilmaista mielipiteeni aivan
kuin joku toinenkin, niin…
— Eihän teiltä kukaan ole yrittänytkään riistää puheoikeuttanne, —

katkaisi itse emäntä jyrkästi väittelyn, — on vain pyydetty teitä
ilmaisemaan ajatuksenne selvemmin, sillä eihän teitä kukaan
ymmärrä.
— Mutta, sallitte kai minun huomauttaa, että te ette nähtävästi

kunnioita minua. Se, etten voinut ilmaista ajatustani selvästi, ei
johdu siitä, että minulla ei olisi ajatuksia, vaan paremminkin siitä,
että minulla on niitä liian paljon… — lukiolainen yritti pitää puoliaan
melkein epätoivoisena ja sotkeutui lopullisesti sanoihinsa.
— Jollette osaa puhua, niin olkaa vaiti, — sanoa paukautti

naisylioppilas.
Lukiolainen aivan hypähti seisoalleen tuolilta.
— Tahdoin vain sanoa, — hän huudahti häpeästä aivan polttavan

kuumana ja uskaltamatta katsoa edes ympärilleen, — että teitä
halutti vain näyttää omaa viisauttanne, kun tänne saapui herra
Stavrogin, — kas niin se on!
— Teidän ajatuksenne on likainen, epäsiveellinen ja osoittaa teidän

henkisen kehityksenne alamittaisuutta. Pyydän teitä, älkää puhutelko
minua enää, — ärähti naisylioppilas.
— Stavrogin, — emäntä aloitti keskustelun, — ennen teidän

tuloanne täällä väiteltiin perheen oikeuksista, ja kas, tämä upseeri
(hän nyökkäsi sukulaistansa, majuria kohti). — Enhän minä
tietenkään aio tässä vaivata teitä noilla vanhoilla loruilla, josta jo on
aikoja sitten sovittu. Mutta mistä kuitenkin on otettu nuo perheen
oikeudet ja velvollisuudet siinä ennakkoluulon muodossa,
ennakkoluulon, jona ne nyt esiintyvät? Kas siinä kysymys. Mitä te
arvelette?
— Mistä ne on muka otettu? — toisti Stavrogin kysymyksen.
— Niin, mehän tiedämme esimerkiksi, että Jumala-

ennakkoluulomme on johtunut ukkosesta ja salamasta, —
naisylioppilas heittäytyi taas keskustelun pyörteeseen hyökäten
silmillään Stavroginin kimppuun. — On liiankin tunnettua, että
ihmiskunta alkuasteellaan säikkyessään ukkosta ja salamaa teki
jumalaksi näkymättömän vihollisensa tuntiessaan oman
heikkoutensa. Mutta mistä on johtunut tuo perhe-ennakkoluulo?
Mistä on johtunut itse perhe?
— Tämä ei nyt ole aivan sama asia… — yritti emäntä pysähdyttää

hänet.
— Luulenpa, että vastaus tähän kysymykseen olisi hieman

sopimaton, — vastasi Stavrogin.
— Kuinka niin? — ryntäsi naisylioppilas eteenpäin.
Mutta opettajien ryhmästä alkoi kuulua hiljaista hihitystä, johon

pöydän toisesta päästä vastasivat Ljamšin ja lukiolainen sekä
sukulaismajuri, joka käheästi nauraa hohotti aivan ääneen.
— Te olisitte kai oikea mies kirjoittamaan huvinäytelmiä, —

huomautti emäntä Stavroginille.
— Se ei tosiaankaan ole teille ollenkaan kunniaksi, en tiedä, mikä

lienee nimenne, — sanoa tokaisi suutahtanut naisylioppilas
päättäväisesti.
— Mutta älä sinä lennä toisten silmille! — sanoa jymähdytti majuri,

— sinä olet nuori neiti, ja sinun on käyttäydyttävä siivosti, mutta
sinähän näytät istuvan aivan kuin neuloilla.
— Suvaitkaa vaieta. Kuinka rohkenette lähestyä minua noilla

tuttavallisen ruokottomilla vertauksillanne. Näen teidät ensi kerran
enkä tahdo tietää sukulaisuudestamme tuon taivaallista.
— Mutta olenhan setäsi. Minähän olen kanniskellut sinua

imeväisenä näillä käsilläni.
— Mitä se minua liikuttaa, mitä te olette kanniskellut. En minä

pyytänyt teitä kanniskelemaan itseäni, vaan lienee se nähtävästi
tuottanut teille itsellenne, herra epäkohtelias upseeri, suurta
mielihyvää. Ja sallikaa minun huomauttaa, että teillä ei ole oikeutta
sinutella minua. Jollette sinuttele minua kansalaisena, niin kiellän
jyrkästi sinuttelun.
— Kas tuollaisia ne ovat kaikki! — majuri lyödä jysähdytti

nyrkkinsä pöytään ja kääntyi häntä vastapäätä istuvan Stavroginin
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!
ebookfinal.com

Instant ebooks textbook Truth Commissions and Transitional Societies The Impact on Human Rights and Democracy 1st Edition Eric Wiebelhaus-Brahm download all chapters

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

Instant ebooks textbook Truth Commissions and Transitional Societies The Impact on Human Rights and Democracy 1st Edition Eric Wiebelhaus-Brahm download all chapters

Uploaded by

Document Information

Copyright

Available Formats

Share this document

Share or Embed Document

Sharing Options

Did you find this document useful?

Is this content inappropriate?

Copyright:

Available Formats

Instant ebooks textbook Truth Commissions and Transitional Societies The Impact on Human Rights and Democracy 1st Edition Eric Wiebelhaus-Brahm download all chapters

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

Download the full version of the ebook at

Truth Commissions and Transitional Societies

Explore and download more ebook at https://ebookfinal.com

The Impact of the European Convention on Human Rights on

Economic Globalisation and Human Rights EIUC Studies on

Digest on Human Rights and Justice 1st Edition Lawafrica

Science Truth and Democracy Philip Kitcher

Reconciliation s Transitional Justice in Postconflict

On Human Rights 1st Edition Edition James Griffin

The Politics of Necessity Community Organizing and

Horse Nations The Worldwide Impact of the Horse on

Eric Wiebelhaus-Brahm is a consultant on issues ranging from the politics

Rethinking Japanese Security

State Building and International Intervention in Bosnia

The Dilemmas of Statebuilding

Protest, Repression and Political Regimes

The International Humanitarian Order

The International Politics of Mass Atrocities

Truth Commissions and Transitional Societies

This edition published in the Taylor & Francis e-Library, 2009.

© 2010 Eric Wiebelhaus-Brahm

ISBN 0-203-86202-3 Master e-book ISBN

ISBN 10: 0-415-55321-0 (hbk)

ISBN 13: 978-0-415-55321-6 (hbk)

3 South Africa’s paradigmatic Truth and

7 Truth commissions, human rights, and

8 The consequences of truth 145

Appendix: countries in the statistical models 163

1.1 A brief review of truth commissions (in chronological

In the spring of 2001, I enrolled in a seminar on democratization at the

[T]ruth commissions can play an important role in providing a full account of

Commissions can help to consolidate a democratic transition. . . . [T]hey can

The rise of truth

an ad hoc, autonomous, and victim-centered commission of inquiry set

Table 1.1 A brief review of truth commissions (in chronological order)

Country Date of commission Time covered by investigation

Bolivia 1982–84 1967–82

commissions as a second-best option to trials because the latter provide pun-

The state of knowledge regarding truth

Truth commission success

The consequences of truth

The positive power of truth

[w]hile truth commissions play an important fact-ﬁnding role in

Despite the growing popularity of truth commissions, our understanding of

Two approaches to truth commission impact

Contributions to democratic development

— Pistäydyn kohta hänen luokseen.

— Me ehkä pistäydymme vielä Stavroginin kanssa luoksenne sitten

— Minun on puhuttava hänen kanssaan tärkeistä asioista… Mutta

Pjotr Stepanovitš pisti pallon takataskuunsa.

— Mutta en anna teille mitään Stavroginia vastaan, — huudahti

Kirillovin viimeiset sanat hämmästyttivät Pjotr Stepanovitšia

— Mikä onneton sattuma! — huudahti Pjotr Stepanovitš jo

— En ollenkaan, — Šatov hypähti hermostuneesti seisoalleen, —

Hän tuli hämilleen. Tällaisen vieraan äkillinen ilmestyminen

— Minulla olisi juuri sellaista asiaa, että teillä ei olisi nyt

— En tunnusta, että olisin velvollinen tekemään tiliä, piru tiesi,

— Asia ei ole aivan sillä tavalla. Teille on uskottu paljon. Teillä ei

— Tultuani tänne ilmoitin aivan selvästi kirjeessä.

— Ei, se ei ollut selvä, — intti Pjotr Stepanovitš vastaan