Download the full version of the ebook at ebookname.

com

Programming in Ada 2012 1st Edition Barnes

https://ebookname.com/product/programming-in-ada-2012-1st-
edition-barnes/

OR CLICK BUTTON

DOWNLOAD EBOOK

Download more ebook instantly today at https://ebookname.com

Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) available
Download now and explore formats that suit you...

Concurrent and Real Time Programming in Ada 3rd Edition

Alan Burns

https://ebookname.com/product/concurrent-and-real-time-programming-in-
ada-3rd-edition-alan-burns/

ebookname.com

Beginning Visual C 2012 programming 1st Edition Karli

Watson

https://ebookname.com/product/beginning-visual-c-2012-programming-1st-
edition-karli-watson/

ebookname.com

Clearly Visual Basic Programming with Microsoft Visual

Basic 2012 3rd Edition Diane Zak

https://ebookname.com/product/clearly-visual-basic-programming-with-
microsoft-visual-basic-2012-3rd-edition-diane-zak/

ebookname.com

The Fourth Perimeter First Edition Tim Green

https://ebookname.com/product/the-fourth-perimeter-first-edition-tim-
green/

ebookname.com
Earthquake Resistant Engineering Structures VIII Wit
Transactions on the Built Environment C. A. Brebbia

https://ebookname.com/product/earthquake-resistant-engineering-
structures-viii-wit-transactions-on-the-built-environment-c-a-brebbia/

ebookname.com

Lincoln on Race and Slavery Henry Louis Gates (Editor)

https://ebookname.com/product/lincoln-on-race-and-slavery-henry-louis-
gates-editor/

ebookname.com

600 Essential Words for the TOEIC 3rd Edition Lin Lougheed

https://ebookname.com/product/600-essential-words-for-the-toeic-3rd-
edition-lin-lougheed/

ebookname.com

Shakespeare s Theater A Sourcebook 1st Edition Tanya

Pollard

https://ebookname.com/product/shakespeare-s-theater-a-sourcebook-1st-
edition-tanya-pollard/

ebookname.com

iPod The Missing Manual Eleventh Edition J. D. Biersdorfer

https://ebookname.com/product/ipod-the-missing-manual-eleventh-
edition-j-d-biersdorfer/

ebookname.com
Biochemical pharmacology 1st ed Edition Michael Palmer

https://ebookname.com/product/biochemical-pharmacology-1st-ed-edition-
michael-palmer/

ebookname.com
Programming
in Ada 2012
Programming
in Ada 2012
JOHN BARNES
University Printing House, Cambridge CB2 8BS, United Kingdom

Cambridge University Press is part of the University of Cambridge.

It furthers the University’s mission by disseminating knowledge in the pursuit of

education, learning and research at the highest international levels of excellence.

www.cambridge.org
Information on this title: www.cambridge.org/9781107424814

© John Barnes 2014

This publication is in copyright. Subject to statutory exception

and to the provisions of relevant collective licensing agreements,
no reproduction of any part may take place without the written
permission of Cambridge University Press.

First published 2014

Printed in the United Kingdom by Clays, St Ives plc

Typeset By John Barnes Informatics

A catalogue record for this publication is available from the British Library

Library of Congress Cataloguing in Publication data

ISBN 978-1-107-42481-4 Paperback

Cambridge University Press has no responsibility for the persistence or accuracy

of URLs for external or third-party internet websites referred to in this publication,
and does not guarantee that any content on such websites is, or will remain,
accurate or appropriate.
To Barbara
 Contents

Foreword xv
Preface xix

Part 1 An Overview 1
1 Introduction 3
1.1 Standard development 3
1.2 Software engineering 4
1.3 Evolution and abstraction 6
1.4 Structure and objectives of this book 8
1.5 References 10
2 Simple Concepts 11
2.1 Key goals 11
2.2 Overall structure 12
2.3 The scalar type model 17
2.4 Arrays and records 19
2.5 Access types 22
2.6 Errors and exceptions 23
2.7 Terminology 26
3 Abstraction 27
3.1 Packages and private types 27
3.2 Objects and inheritance 30
3.3 Classes and polymorphism 34
3.4 Genericity 40
3.5 Object oriented terminology 41
3.6 Tasking 43
4 Programs and Libraries 47
4.1 The hierarchical library 47
4.2 Input–output 49

vii
viii Contents

4.3 Numeric library 52

4.4 Running a program 54
Program 1 Magic Moments 59

Part 2 Algorithmic Aspects 63

5 Lexical Style 65
5.1 Syntax notation 65
5.2 Lexical elements 66
5.3 Identifiers 67
5.4 Numbers 68
5.5 Comments 71
5.6 Pragmas and aspects 71
6 Scalar Types 73
6.1 Object declarations and assignments 73
6.2 Blocks and scopes 75
6.3 Types 77
6.4 Subtypes 79
6.5 Simple numeric types 81
6.6 Enumeration types 87
6.7 The type Boolean 90
6.8 Categories of types 93
6.9 Expression summary 95
7 Control Structures 101
7.1 If statements 101
7.2 Case statements 105
7.3 Loop statements 108
7.4 Goto statements and labels 114
7.5 Statement classification 111
8 Arrays and Records 117
8.1 Arrays 117
8.2 Array types 122
8.3 Array aggregates 127
8.4 Characters and strings 132
8.5 Arrays of arrays and slices 135
8.6 One-dimensional array operations 138
8.7 Records 143
9 Expression structures 149
9.1 Membership tests 149
9.2 If expressions 151
9.3 Case expressions 155
 Contents ix

9.4 Quantified expressions 157

10 Subprograms 161
10.1 Functions 161
10.2 Operators 169
10.3 Procedures 171
10.4 Aliasing 177
10.5 Named and default parameters 179
10.6 Overloading 181
10.7 Declarations, scopes and visibility 182
11 Access Types 189
11.1 Flexibility versus integrity 189
11.2 Access types and allocators 191
11.3 Null exclusion and constraints 198
11.4 Aliased objects 200
11.5 Accessibility 204
11.6 Access parameters 206
11.7 Anonymous access types 210
11.8 Access to subprograms 214
11.9 Storage pools 220
Program 2 Sylvan Sorter 223

Part 3 The Big Picture 227

12 Packages and Private Types 229
12.1 Packages 229
12.2 Private types 234
12.3 Primitive operations and derived types 241
12.4 Equality 247
12.5 Limited types 251
12.6 Resource management 257
13 Overall Structure 263
13.1 Library units 263
13.2 Subunits 266
13.3 Child library units 268
13.4 Private child units 272
13.5 Mutually dependent units 279
13.6 Scope, visibility and accessibility 283
13.7 Renaming 287
13.8 Programs, partitions and elaboration 292
Program 3 Rational Reckoner 297
x Contents

14 Object Oriented Programming 301

14.1 Type extension 301
14.2 Polymorphism 307
14.3 Abstract types and interfaces 315
14.4 Primitive operations and tags 318
14.5 Views and redispatching 328
14.6 Private types and extensions 334
14.7 Controlled types 342
14.8 Multiple inheritance 347
14.9 Multiple implementations 353
15 Exceptions 361
15.1 Handling exceptions 361
15.2 Declaring and raising exceptions 364
15.3 Checking and exceptions 370
15.4 Exception occurrences 372
15.5 Exception pragmas and aspects 376
15.6 Scope of exceptions 381
16 Contracts 385
16.1 Aspect specifictions 385
16.2 Preconditions and postconditions 388
16.3 Type invariants 399
16.4 Subtype predicates 405
16.5 Messages 413
17 Numeric Types 417
17.1 Signed integer types 417
17.2 Modular types 423
17.3 Real types 425
17.4 Floating point types 427
17.5 Fixed point types 430
17.6 Decimal types 436
18 Parameterized Types 439
18.1 Discriminated record types 439
18.2 Default discriminants 443
18.3 Variant parts 449
18.4 Discriminants and derived types 453
18.5 Access types and discriminants 456
18.6 Private types and discriminants 463
18.7 Access discriminants 465
19 Generics 469
19.1 Declarations and instantiations 469
19.2 Type parameters 475
 Contents xi

19.3 Subprogram parameters 485

19.4 Package parameters 492
19.5 Generic library units 498
20 Tasking 501
20.1 Parallelism 501
20.2 The rendezvous 503
20.3 Timing and scheduling 508
20.4 Protected objects 513
20.5 Simple select statements 521
20.6 Timed and conditional calls 524
20.7 Concurrent types and activation 527
20.8 Termination, exceptions and ATC 534
20.9 Signalling and scheduling 540
20.10 Summary of structure 546
21 Object Oriented Techniques 551
21.1 Extension and composition 551
21.2 Using interfaces 554
21.3 Mixin inheritance 560
21.4 Linked structures 562
21.5 Iterators 565
21.6 Generalized iteration 570
21.7 Object factories 577
21.8 Controlling abstraction 581
22 Tasking Techniques 587
22.1 Dynamic tasks 587
22.2 Multiprocessors 590
22.3 Synchronized interfaces 598
22.4 Discriminants 609
22.5 Task termination 614
22.6 Clocks and timers 617
22.7 The Ravenscar profile 626
Program 4 Super Sieve 627

Part 4 Completing the Story 631

23 Predefined Library 633
23.1 The package Standard 633
23.2 The package Ada 637
23.3 Characters and strings 640
23.4 Numerics 659
23.5 Input and output 663
23.6 Text input–output 669
xii Contents

23.7 Streams 678

23.8 Environment commands 684

Program 5 Wild Words 695

24 Container Library 699
24.1 Organization of library 699
24.2 Doubly linked lists 701
24.3 Vectors 709
24.4 Maps 713
24.5 Sets 725
24.6 Trees 737
24.7 Holder 747
24.8 Queues 749
24.9 Bounded containers 757
24.10 Indefinite containers 761
24.11 Sorting 767
24.12 Summary table 769

25 Interfacing 781
25.1 Representations 781
25.2 Unchecked programming 785
25.3 The package System 788
25.4 Storage pools and subpools 790
25.5 Other languages 797

Program 6 Playing Pools 803

26 The Specialized Annexes 807
26.1 Systems Programming 807
26.2 Real-Time Systems 809
26.3 Distributed Systems 813
26.4 Information Systems 815
26.5 Numerics 815
26.6 High Integrity Systems 820

27 Finale 823
27.1 Names and expressions 823
27.2 Type equivalence 827
27.3 Overall program structure 830
27.4 Portability 834
27.5 Penultimate thoughts 836
27.6 SPARK 839
 Contents xiii

Appendices 851
A1 Reserved Words, etc. 851
A1.1 Reserved words 851
A1.2 Predefined attributes 852
A1.3 Predefined aspects 859
A1.4 Predefined pragmas 862
A1.5 Predefined restrictions 864
A2 Glossary 867
A3 Syntax 873
A3.1 Syntax rules 873
A3.2 Syntax index 891

Answers to Exercises 901

Bibliography 929
Index 931
 Foreword

P rogramming Languages and Software practice are always engaged in a game of

leapfrog: a forward looking programming language introduces new ways of
thinking about software development, and its constructs shape the way
programmers think about their craft; creative programmers invent new idioms and
patterns to tackle ever more complex programming tasks, and these idioms become
incorporated in the next generation of programming languages.
The latest version of Ada, whose description we owe once again to the
inimitable expository talents of John Barnes, has exemplified this dynamic
repeatedly over the last 30 years.

• Ada 83 showed programmers how programming in the large should be

organized (packages, strong typing, privacy) and convinced them that indices
out of range were not a common pitfall of programming but elementary errors
that could be controlled with proper declarations and constraint checking. Ada
83 also put concurrent programming in a mainstream programming language.
• Ada 95 benefited from a decade-long development in object-oriented
programming techniques, and successfully grafted the ideas of polymorphism
and dynamic dispatching onto a strongly-typed language with concurrency. It
enhanced programming-in-the large capabilities with child units and their
generic incarnations.
• Ada 2005 showed how data-based synchronization (protected types) and
concurrency (task types) could be unified through a novel use of interface
inheritance, and adopted a conservative model of multiple inheritance of
interfaces that has proved more robust than the more unrestricted models of MI.
Ada 2005 also introduced into the language an extensive container library,
following here the example of other established languages and many earlier
experimental high-level languages that showed the usefulness of reasoning over
data aggregates.

And now – Ada 2012, the latest version of the language whose description you are
holding, reflects both aspects of this dialectic process: it introduces new ways of
thinking about program construction, and it reflects developments in software
practice that hark back to the earlier days of our profession but that have seldom, if
ever, found their way into well-established programming languages.

xv
xvi Foreword

The general rubric for these new/old ideas is Programming by Contract. The term
became well-known through the pioneering work of Bertrand Meyer and the design
of Eiffel, but it probably found more significant use in the SPARK community, in the
design of critical software for applications that require a real measure of formal
verification for their deployment.
Ada 2012 offers the programmer a wealth of new tools for specifying the intent
of a program: preconditions, postconditions, type invariants, subtype predicates. All
of these allow the software architect to present more clearly the intent of a piece of
software, and they allow the compiler and/or the run-time system to verify that the
software behaves as intended. The use of pre- and postconditions was proposed a
generation ago by E. DIkjstra and C.A.R .Hoare, but their pioneering efforts were
not widely adopted by the software community, among other things because good
language support for these mechanisms was lacking. Their introduction in a
language whose user community is particularly concerned with mission-critical
software reflects the fact that concerns about safety and security are more urgent
than ever. We can expect that these techniques will be adopted early and
enthusiastically by the aerospace and automotive software development
community, as they have been in the small and dedicated SPARK community.
Preconditions, postconditions, type invariants and type predicates are logical
assertions about the behavior of a given construct. When these assertions involve
data aggregates (vectors, sets, and other container types) it is particularly
convenient to use notations from first-order logic, namely quantified expressions.
An important syntactic innovation of Ada 2012 is the introduction of quantified
expressions both in their universal form (all elements of this set are French Cheeses)
and their existential form (some element of this vector is purple). As a result, the
language includes the new keyword some. These quantified expressions are of
course implicit loops over data aggregates, and in parallel with their introduction,
Ada 2012 has extended considerably the syntax of iterators over containers. A
generalized notion of indexing now allows the programmer to define their own
iterable constructs, as well as mapping between arbitrary types.
Contracts, quantified expressions, and generalized indexing may appear to be
miscellaneous additions to an already large language; in fact they are elegantly
unified under the umbrella of a new construct: the Aspect Specification, which also
generalizes and unifies the earlier notions of attributes and pragmas. The coherence
of the language has thus been enhanced as well.
Programming languages must also respond to developments in Computer
Hardware. The most significant development of the last decade has been the
appearance of multicore architectures, which provide abundant parallelism on a
single chip. Making efficient use of the computer power now available on a single
processor has been the goal of much development in language design. Ada 2012
provides tools for describing multicore architectures, and for mapping computing
activities onto specific cores or sets of them.These are novel capabilities for a
general-purpose programming language, and we can expect them to have a
profound impact on the practice of parallel programming.
This thumbnail description of the high points of the new version of the language
is intended to whet your appetite for the pages that follow. Once again, John Barnes
has provided a wonderfully lucid, learned, and insightful description of the latest
version of Ada. He has been the tireless explicator of the design and evolution of
the language over more than three decades, and the Ada community has acquired its
 Foreword xvii

understanding and love of the language from his prose. A programming language is
a tool for thought, and most Ada users have learned how to think about programs
from John Barnes’s books. I can only hope that the widest possible audience will
learn to think straight from the exciting descriptions that follow.
The design of Ada 2012 is once again the result of the collective effort of the
Ada Rapporteur group, an extremely talented group of language designers who
combine deep industrial experience with an equally deep knowledge of
programming language semantics and theoretical computer science. The ARG, of
which John Barnes has been an invaluable member from the inception of Ada, has
once again created a modern and elegant programming language that addresses the
needs of a new generation of software designers. It has been an enormous privilege
to work with them. I trust the reader will enjoy the result of their work for years to
come. Happy Programming!

Ed Schonberg
AdaCore
Chairman, Ada Rapporteur Group
New York, March 2014
 Preface

elcome to Programming in Ada 2012 which has been triggered by the recent
W ISO standardization of Ada 2012.
The original language, devised in the 1980s, is known as Ada 83 and was
followed by Ada 95, Ada 2005, and now Ada 2012. Ada has gained a reputation as
being the language of choice when software needs to be correct. And as software
pervades into more areas of society so that ever more software is safety critical or
security critical, it is clear that the future for Ada is bright. One observes, for
example, the growth in use of SPARK, the Ada based high integrity language widely
used in areas such as avionics and signalling.
Ada 83 was a relatively simple but highly reliable language with emphasis on
abstraction and information hiding. It was also notable for being perhaps the first
practical language to include multitasking within the language itself.
Ada 95 added extra flexibility to the strongly typed and secure foundation
provided by the Software Engineering approach of Ada 83. In particular it added the
full dynamic features of Object Oriented Programming (OOP) and in fact was the
first such language to become an ISO standard. Ada 95 also made important
structural enhancements to visibility control by the addition of child units, it greatly
improved multitasking by the addition of protected types, and added important basic
material to the standard library.
Ada 2005 then made improvements in two key areas. It added more flexibility
in the OOP area by the addition of multiple inheritance via interfaces and it added
more facilities in the real-time area concerning scheduling algorithms, timing and
other matters of great importance for embedded systems. It also added further
facilities to the standard library such as the ability to manipulate containers.
Ada 2012 makes further important enhancements. These include features for
contracts such as pre- and postconditions, tasking facilities to recognize multicore
architectures, and major additions and improvements to the container library.
In more detail, the changes include

• Contracts – pre- and postconditions, type invariants, and subtype predicates

are perhaps the most dramatic new features. The introduction of these features
prompted a rethink regarding the specification of various properties of entities
in general. As a consequence the use of pragmas has largely been replaced by
the elegant new syntax of aspect specifications which enables the properties
to be given with the declaration of the entities concerned.

xix
xx Preface

• Expressions – the introduction of the contract material showed a need for more
flexible expressions. Accordingly, Ada now includes conditional expressions,
case expressions, quantified expressions and more flexible forms of
membership tests. A new form of function is also introduced in which the body
is essentially given by a single expression.
• Structure and visibility – perhaps the most startling change in this area is
allowing functions to have parameters of all modes. This removes the need for
a number of obscure techniques (dirty tricks really) which had been used.
Other important improvements concern incomplete types.
• Tasking – Ada 2012 has new features describing the allocation of tasks to
individual processors and sets of processors; these additions were prompted
by the rapid growth in the use of multicore architectures.
• Generally – new flexible forms of iterators and dereferencing are introduced
mainly for use with containers. Better control of storage pools is permitted by
the introduction of subpools.
• Predefined library – some improvements are made concerning directories
and a feature is added for the identification of locale. However, the most
important improvement is the addition of many new forms of containers.
These include multiway trees and task-safe queues. There are also bounded
forms of all containers which are important for high integrity systems where
dynamic storage management is often not permitted.

This book follows the tradition of its predecessors. It presents an overall

description of Ada 2012 as a language. Some knowledge of the principles of
programming is assumed but an acquaintance with specific other languages is by no
means necessary.
The book comprises 27 chapters grouped into four parts as follows

• Chapters 1 to 4 provide an overview which should give the reader an

understanding of the overall scope of the language as well as the ability to run
significant programs as examples – this is particularly for newcomers to Ada.
• Chapters 5 to 11 cover the small-scale aspects such as the lexical details, scalar,
array and simple record types, control and expression structures, subprograms
and access types.
• Chapters 12 to 22 discuss the large-scale aspects including packages and private
types, contracts, separate compilation, abstraction, OOP and tasking as well as
exceptions and the details of numerics.
• Chapters 23 to 27 complete the story by discussing the predefined library,
interfacing to the outside world and the specialized annexes; there is then a
finale concluding with some ruminations over correctness and a brief
introduction to SPARK.

The finale includes, as in its predecessors, with the fantasy customer in the shop
trying to buy reusable software components and whose dream now seems as far
away or indeed as near at hand as it did many years ago when I first toiled at this
book. The discussion continues to take a galactic view of life and perhaps echoes
the cool cover of the book which depicts the Ice Comet.
 Preface xxi

Those familiar with Programming in Ada 2005 might find the following
summary of key changes helpful

• The number of chapters has grown from 25 to 27. The new chapter 8 covers the
new forms of expressions such as if expressions, case expressions, and
quantified expressions. The new chapter 16 discusses the material on contracts.
The chapter on containers (now chapter 24) has grown because of the
introduction of containers for multiway trees, single indefinite objects, and
various forms of queues. A number of existing chapters have additional sections
such as that on aliasing.
• The revisions to produce Ada 2012 have impacted to a greater or lesser extent
on many aspects of the language. Most chapters conclude with a checklist
summarizing important points to remember and listing the main additions in
Ada 2012.
• As a consequence the book is now some 120 pages longer. It would have been
even longer had I not decided that it was unnecessary to include the answer to
every exercise. Accordingly, the printed answers cover just the introductory
chapters (for the benefit of those entirely new to Ada) and those exercises that
are referred to elsewhere in the book. But all the answers are on the associated
website.

The website also includes the six sample programs both in text form and as
executable programs, some material from earlier versions of this book which now
seem of lesser importance but which I nevertheless was reluctant to lose completely.
More details of the website will be found below.
And now I must thank all those who have helped with this new book. The
reviewers included Janet Barnes, Alan Burns, Rod Chapman, Jeff Cousins, Bob
Duff, Stuart Matthews, Ed Schonberg, Tucker Taft, and Andy Wellings. Their much
valued comments enabled me to improve the presentation and to eliminate a number
of errors. Some of the new material is based on parts of the Ada 2012 Rationale and
I must express my special gratitude to Randy Brukardt for his painstaking help in
reviewing that document.
Finally, many thanks to my wife Barbara for help in typesetting and proof-
reading and to friends at Cambridge University Press for their continued guidance
and help.

John Barnes
Caversham, England
March 2014

Notes on the website

The website is www.cambridge.org/barnes. It contains three main things: the full
answers to all the exercises, some obscure or obsolete material on exceptions,
discriminants, and iterators which were in previous versions of the book, and
additional material on the six sample programs.
I do hope that readers will find the sample programs on the website of interest.
I am aware that they are a bit intricate. But this seems almost inevitable in order to
xxii Preface

illustrate a broad range of features of Ada in a reasonably concise manner.

However, in most cases they build on examples in preceding chapters and so should
not be difficult to follow.
Each example commences with some remarks about its purpose and overall
structure. This is followed by the text of the program and then some notes on
specific details. A desire to keep the program text short means that comments are at
a minimum. However, the corresponding source text on the website includes much
additional commentary. The website also includes further discussion and
explanation and suggestions for enhancement. In general the programs use only
those features of the language explained in detail by that point in the book.
The first program, Magic Moments, illustrates type extension and dispatching.
It shows how the existence of common components and common operations enable
dispatching to compute various geometrical properties almost by magic.
The Sylvan Sorter is an exercise in access types and basic algorithmic
techniques including recursion.
The Rational Reckoner provides two examples of abstract data types – the
rational numbers themselves and the stack which is the basis of the calculator part
of the program.
The Super Sieve illustrates multitasking and communication between tasks both
directly through entry calls and indirectly through protected objects. For added
interest it is made generic so that more general primes than the familiar integers
may be found. This provides the opportunity to use a discriminated record type and
a modular type to represent binary polynomials.
The program Wild Words is probably the hardest to follow because it is not
based on any particular example described in the preceding chapters. It illustrates
many of the facilities of the character and string handling packages as well as the
generation of random numbers.
The final program, Playing Pools, shows how users might write their own
storage allocation package for the control of storage pools. The example shown
enables the user to monitor the state of the pool and it is exercised by running the
familiar Tower of Hanoi program which moves a tower of discs between three
poles. Variety is provided by implementing the stack structures representing the
three poles (and defined by an interface) in two different ways and dispatching to
the particular implementation. The website includes an extended version which uses
three different ways.
Information on many aspects of Ada such as vendors, standards, books and so
on can be obtained from the websites listed in the Bibliography.
Part 1

An Overview

Chapter 1 Introduction 3
Chapter 2 Simple Concepts 11
Chapter 3 Abstraction 27
Chapter 4 Programs and Libraries 47
Program 1 Magic Moments 59

T
his first part covers the background to the Ada language and an
overview of most of its features. Enough material is presented
here to enable a programmer to write complete simple
programs.
Chapter 1 contains a short historical account of the origins and
development of various versions of Ada from Ada 83 through Ada 95
and Ada 2005 and leading to Ada 2012 which is the topic of this book.
There is also a general discussion of how the evolution of abstraction
has been an important key to the development of programming
languages in general.
Broadly speaking, the other three chapters in this part provide an
overview of the material in the corresponding other parts of the book.
Thus Chapter 2 describes the simple concepts familiar from languages
such as C and Pascal and which form the subject of the seven chapters
which comprise Part 2. Similarly Chapter 3 covers the important topic
of abstraction which is the main theme of Part 3. And then Chapter 4
rounds off the overview by showing how a complete program is put
together and corresponds to Part 4 which covers material such as the
predefined library.

1
 Chapter 3 includes a discussion of the popular topic of object
oriented programming and illustrates the key concepts of classes as
groups of related types, of type extension and inheritance as well as
static polymorphism (genericity) and dynamic polymorphism leading
to dynamic binding. It also includes a brief comparison between the
terminology used by Ada and that used by some other languages. This
chapter concludes with an introduction to tasking which is a very
important aspect of Ada and is a topic not addressed by most
programming languages at all.
This part concludes with the first of a number of complete programs
designed to give the reader a better understanding of the way the
various components of the language fit together. This particular
program illustrates a number of aspects of type extension and
polymorphism.
Those not familiar with Ada will find that this part will give them
a fair idea of Ada’s capabilities and lays the foundation for
understanding the details presented in the remainder of the book.

2
 1 Introduction

1.1 Standard development 1.4 Structure and objectives

1.2 Software engineering of this book
1.3 Evolution and abstraction 1.5 References

A da 2012 is a comprehensive high level programming language especially suited

for the professional development of large or critical programs for which
correctness and robustness are major considerations. In this introductory chapter we
briefly trace the development of Ada 2012 (and its predecessors Ada 83, Ada 95,
and Ada 2005), its place in the overall language scene and the general structure of
the remainder of this book.

1.1 Standard development

A da 2012 is a direct descendant of Ada 83 which was originally sponsored by the

US Department of Defense for use in the so-called embedded system
application area. (An embedded system is one in which the computer is an integral
part of a larger system such as a chemical plant, missile or dishwasher.)
The story of Ada goes back to about 1974 when the United States Department
of Defense realized that it was spending far too much on software, especially in the
embedded systems area. To cut a long story short the DoD sponsored the new
language through a number of phases of definition of requirements, competitive and
parallel development and evaluation which culminated in the issue of the ANSI
standard for Ada in 19831. The team that developed Ada was based at CII
Honeywell Bull in France under the leadership of Jean D Ichbiah.
The language was named after Augusta Ada Byron, Countess of Lovelace
(1815–52). Ada, the daughter of the poet Lord Byron, was the assistant and patron
of Charles Babbage and worked on his mechanical analytical engine. In a very real
sense she was therefore the world’s first programmer.
Ada 83 became ISO standard 8652 in 1987 and, following normal ISO practice,
work leading to a revised standard commenced in 1988. The DoD, as the agent of
ANSI, the original proposers of the standard to ISO, established the Ada project in

3
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
The Project Gutenberg eBook of Loinen
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Loinen
Kertomus

Author: K. A. Järvi

Release date: January 16, 2024 [eBook #72734]

Language: Finnish

Original publication: Helsinki: Otava, 1910

Credits: Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK LOINEN ***

LOINEN

Kirj.

K. A. Järvi

Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1908.

I LUKU.

Lämpömittarin elohopea on painunut yhä alemmaksi. Nyt varhaisena

aamupäivänä näyttää se yli kolmenkymmenen asteen kylmää. On
hirvittävä pakkanen, jossa huoneiden nurkat paukahtelevat, jäät
parkuvat, ihmiset huoneihinsa kohmettuvat. Lehmät ynisevät
viluissaan läävissään, joissa kanat jo vuorokauden toista ovat
orsillaan liikkumatta siipiensä sisässä kyyköttäneet eikä kukko ole
kehdannut askelta ottaa.

Ja kuitenkin nyt on paraallaan joulu, tämä sielujen lämpöinen

juhla. Sen joulun lämmön voi nähdä ihmisten kirkkaista silmistä,
mitkä turkkien sisästä kiiluvat, kun kirkkoon komeasti aisakellojen
helistessä ajetaan täyden kuun paistaessa korkealla taivaalla.
Hevoset ovat kuin jauhoissa uineet, ajajat pakkasen pukemat ja
metsäinen tie yltä päätä talvisessa loistossa.

On sentään juhlallisen komea joulu.

Mieli kohoaa. Veret turkkien sisässä läikähtävät. Hevosia

hoputetaan.

Niin tullaan perille. Kirkkomäen alla hevoset sidotaan, heitetään

nahkaista niiden selkään ja lähdetään kirkkoon koirain jäädessä
vartioimaan rekiä, joidenka vaatteihin ne makaamaan hyppäävät.

Mutta kun päästään sisälle Herran huoneeseen, pysähdytään

ovelle melkein säikähtäen silmiin syöksyvää valoa. Sillä siellä alttarin
edessä on suuren suuri uusi valolaitelma, jossa palaa ainakin pari
sataa kynttilää. Näissä parissa kolmessa vanhassa kruunussa on
korkeintaan kahdeksan itsekussakin.

Tämä on Juhmakan hovilaisen uusi lahjakruunu syntymäpitäjänsä

kirkolle. Hän on sen itse kuljettanut Pietarista sieltä voin myönnistä
palatessaan.

Vanha harmaaparta paljaspää suntio seisoo sen alla kädet ristissä

silmät ylös luotuina lauenneena siihen syvään ihmettelyyn, että hän
on tämän valomeren sytyttänyt.

Nyt astuu Juhmakan hovin isäntä itse kirkkoon. Hänen korkea

otsansa on uljas ja kalju päälaki herramainen. Suuri konkkanenä
kyllä tohisee ja todistaa talonpoikaa. Mutta viekas suunseutu ja aina
nauravat silmät tietävät liikemiestä. Kallis pietarilainen hienokarva
turkki esittää hänet rikkaana miehenä ja nahkaiset shagilla
reunustetut päällyssaappaat remmeineen ovat ylpeyden huippu.

Mutta siltikin hän on talonpoika. Vaikka kyllä tätä Ylä-Karjalan

mainetta saavuttanutta talonpoika-aatelia. Suuri konkkanenä, joka
tohisee, on tämän aateliston vaakuna ja tunnusmerkki.

Juhmakka silmää kruunuunsa, silmää kirkkokansaan ja näkee

olevansa kaikkien huomion aihe. Hänestä tuntuu tässä
kirkkokäytävällä kulkiessaan kuin kulkisi hän noiden toisten hartioilla
ja itse Jumala paraallaan ojentaisi hänelle kätensä nostaakseen
hänet siinä samassa ylös taivaan valoasuntoihin. Sillä niin ylentävän
vaikutuksen kruunu häneen itseensä tekee.

Nyt äkkää hänet suntio ja tekee hänelle kolme syvää kumarrusta.

— Pyh!

Juhmakka kääntää päänsä toisaalle tuosta "resusta".

— Kuka saarnaa tänään? kysyy Juhmakka rilliniekka lukkarilta,

jonka hän huomaa sivullaan kumartelevan.

— Pastori.

— Sekö? Miksikä ei rovasti?

— On pastorin vuoro.

Lukkari laittaa rilliensä nauhaa, katsoo tutkivasti naisten puolelle ja

hännystelee Juhmakkaa.

Hän on käynyt Helsingin urkurikoulun ja ymmärtää liian paljon näin

syrjäisen seurakunnan lukkariksi.

— Pitäisi saada sopiva paikka. Nuori herra sen tiennee, puhuu

Juhmakka harmistuneena, että se on pastori, joka nyt saarnaa.

— Onhan täällä toki rovastikin mukana, lisää hän vielä kuin

lohdutukseksi itselleen.

Lukkari hymyili ymmärtävästi, laittoi rilliensä nauhaa, tirkisti

naisten puolelle ja lähti etsimään paikkaa hovilaiselle.

Kirkko olikin jo tungokseen asti väkeä täynnä.

 Tässä käytävän edessä ensi penkissä ei aivan etäällä alttarista
istui joku aivan yksinään.

Ja suureksi kummakseen äkkää lukkari hänet yli koko pitäjän

tunnetuksi Lois-Pietuksi, joka on luonut ympärilleen kammon
lähimäisissään sekä sen tähden että hän on yltä päätä syöpäläisissä
että siksikin, kun on kovin suulas ja terävä kielestään. Hänellä on
liikanimikin, jonka jokainen tuntee.

Siinä hän puolittain makaa penkkiä vasten ja tuijottaa suu auki

Juhmakan lahjakruunuun.

Lukkari kutsuu hänet pois penkistä. Mutta Pietu nauraa vain

vastaan.

Mutta kun Pietu sitten huomaa Juhmakan hovin isännän lukkarin

takana, niin kohta hän kiiruusti työntyy pois penkistä ja asettuu
nöyrästi käytävälle.

— Isäntä on hyvä.

Lukkari kumartaa Juhmakalle, joka nyt yksinään nousee penkkiin.

Ja yksin siihen jääkin. Sillä tämä penkki on vain säätyläisiä ja
pappilan herrasväkeä varten, vaikka Pietu tavattomassa
julkeudessaan oli rohjennut sinne kiivetä.

Pietu käytävältä katsoo uteliaana, miten hovilainen avaa

nenäliinastaan suuren virsikirjan, aivastaa, päristelee, leventelee,
panee kalotin kaljulle päälaelleen, niistää nenänsä, hellittää hiukan
kallista pietarilaista turkkiaan ja lopuksi ottaa kotelosta silmälasit,
mitkä sovittelee nenälleen.
 Pietu on puettu vanhaan tuiki kuluneeseen hännystakkiin ja
paikkaisiin housuihin, joiden lahkeet ovat pistetyt rähjäisten
anturasaappaiden varsiin.

Eikä jouluksikaan ole Pietu jaksanut pestä silmiään.

Suntio alkaa asettaa numeroita, suuria kankeita läkkipellistä

leikatuita, virsitauluihin, ja askartaa hartaana niiden kanssa kuin
hyvin pyhässä toimituksessa. Puhdas paidankaulus leveänä,
valkoisena on taitettu alas ja lisää miehen kirkollista väriä. Sitten hän
asettuu virsitaulun viereen kädet hurskaasti ristissä lehterille lukkaria
katsellen.

Juhmakkakin silmää taakseen ylös lehterille, että milloin se siellä

alkaa. Mutta samalla hänen käy sääliksi näin pakkasella lukkarin
hienoja sormia.

Siellä se mies juuri voitelee näppiään jollain pääkaupunkilaisella

palsamilla pakkasta vastaan.

Se harmittaa Juhmakkaa, että juuri nyt on pastorin saarnavuoro…

juuri nyt, kun hänen kruununsa ensi kerran tähän pieneen
puukirkkoon häikäisevän valonsa jakaa.

Sillä tuskin Juhmakka oli kirkkomäelle päässyt, kun hänen

korvaansa kuiskattiin pahaa taas pastorista. Se uutinen hiljalleen
kulki siellä miehestä mieheen, sitä höystettiin kokkapuheilla, perin
raaoillakin, ja naurettiin. Se tieto huhusi pastorin tilanneen
kaupungista väkijuomia jouluksi ja eilen illalla olleen aivan
humalassa. Kun suntio oli illalla käynyt pastorin kotona, oli tämä
laulellut rekilaulua ja pyrkinyt voittosille vanhuksen kanssa.
 Niin se juttu tiesi. Ja se nielaistiin hauskana uutisena.

Jykevä jouluvirsi vierii ja kierii kirkossa seinästä seinään ikäänkuin

etsien Häntä, jonka edessä taivaat ja maat vapisevat.

Kun virsi on laulettu, vaivutaan syvään hiljaisuuteen. Sillä nyt on

rukouksen hetki tullut. Sen aikana on rovasti ilmestynyt saarnatuoliin
pitämään lyhyttä aamusaarnaa.

Sillä miehellä on ryhtiä. Ja ääntä! Oo — hän on kerrankin pappi.

Kummissaan katsoo Lois-Pietukin, miten rovastin turkin alla elää

ja kuohuu, kun hän alkaa puhua. Ihmeissään kuuntelee hänkin — kai
viheliäisin näiden sanankuulijain seassa — miten rovastin ääni
värähtelee, sointuu, taipuu pehmoiseksi, mutta äkkiä jylinäksi
kasvaa, syntisiä rusikoi, lyö kuin satapäisellä ruoskalla perkeleitä ja
pahoja henkiä.

Pietu kuuntelee hyvä tuuli suupielessään ja hänen silmänsä ovat

naulattuina rovastin suureen avonaiseen suuhun, missä punainen
kieli liikkuu ja liikkuu. Se rovastin avonainen suu on hänestä kuin
sepän punainen ahjo, mistä kipunat joka suunnalle tuiskuvat.

Ja kuitenkaan eivät nämä kipunat häntäkään vaivaista syntistä

polta. Eivät iske karvastelevaa omantunnon haavaa… eivät
ensinkään. Vaikkapa sinkoilevatkin päin silmiä miehestä mieheen,
naisesta naiseen.

Sillä sehän kuuluu asian luontoon, että rovasti näin saarnaa.

Muutenhan ei kantaisi laajaa mainetta, että on hyvä saarnamies.

Rovastin saarna on loppunut ja virsi taas aletaan. Suntio laulaa

kuin ylimäinen seraafi korkeasti ja kauniisti numerotaulun kupeella.
Hän panee liritystä ja panee paksumpaa juoksutusta, panee…
panee suun täydeltä. Sillä hän ymmärtää laulutaidetta.

Kirkko jylisee äänen voimasta. Kotitekoinen kirkkolaulu tuo täällä

kuultaviin kalliimmat aarteensa luonnon alkuperäisellä voimalla.

Maailma kirjoitti pastorin selkään nuo katkerat sanat: juoppo pappi.

Ne sanat selässään hän nyt taas nousee saarnatuoliin pitämään
päiväsaarnaa.

Ja se on sellainen kuorma, jonka alla hän vapisee ja värisee. Hän

on näöltään kuin makeimmasta unesta säikähtyneenä ylös ajettu.
Päätäkin vielä pakottaa ja silmiä huimaa ja on sitten niin
jumalattoman kylmä vanhassa lammasnahkaturkissa, jonka
taskunpielukset vanhuuttaan kiiltelevät. Pöhöttynyt naama lyhyen,
mutta paksun vartalon nenässä kertoo yhtä ja toista tämän maailman
karvaasta makeudesta.

Hänkin lihanpalvelija tahtoisi olla hyvä ja kaunis ja lahjakas ja

pidetty, mutta… oi sentään!

Sillä toisinaan voimat pettävät ja hän silloin laulaa rekilaulun

viinatuopin ääressä.

Niin kävi taas eilenillalla. Ja nyt se hävettää läpi luiden ja ytimien.

Juhmakka säälien kääntää päänsä pois pastorista.

Sillä onhan hän sentään virkamies.

Kyyneleet nousevat pastorin verestäviin silmiin, joita peittävät

siniset silmälasit, ja ääni värähtää niin ontosti. Häntä ahdistaa kuin
pistettäisiin hirttonuoraa hänen kaulaansa.
 Tällä samalla saarnatuolilla rovastin ryhdikkään ja kauniin
esiintymisen jälkeen on hän todella hullunkurinen ilmestys.

Sen rahvaankin silmät keksivät. Seurakunta katselee häntä

uteliaana pilkallisin silmin. Näin se tuomitsee synnin.

Tällöin tuntuu pastorista kuin tämä saarnatuoli olisi hajoava

laivahylky, jollahan purjehtii ja jota myrsky viskelee. Ne laineet ne
loiskivat, ne nuolevat hänen jalkojaan, ne rynnistävät ylemmäksi ja
ylemmäksi, suolainen pärske kohoaa ja saavuttaa hänen suunsa,
mielii hänet tukahduttaa ja viskata hänet nurin niskoin meuruilevaan
syvyyteen. Sillä hän on noiden satojen ihmispäiden tuolla alhaalla
penkeissä ja käytävillä vihattuna maalitauluna.

Sentähden hänen saarnansa on kuin itkunsekaista vikinää. Ja on

ollut jo vuosia. Aina kun hän nousee saarnatuoliin, tuntuu hänestä
kuin nuo tylyt katseet tahtoisivat repiä hänen päältään tämän
papinnutun, joka heidän silmissään on taivaasta kotoisin.

Mutta erehdyksestä joutui hänen selkäänsä.

Oi sentään, miten ne irvistelevät nytkin nämä rakkaat

sanankuulijat!

Jospa hän saisi mennä pois omaan sänkyynsä maata! Ja saisi

sanoa noille pilkkaajille hyvästiksi: menkää tekin kotiinne oman
helmasyntinne ääreen, sillä ette ole mahdolliset Herran pöydälle.

Se olisi henkinen sankarityö. Ehkä kelpaisi se paremmin

taivaalliselle Isälle kuin tämä virallinen komento, joka määrää, että
hänen päiväsaarnansa pitää kestää ainakin kaksikymmentä
minuuttia.
 Pastori keksii joukosta Lois-Pietun, joka on kävellyt aivan
saarnatuolin eteen ja iskee silmää hänelle.

Hävytön!

Se silmänisku pelasti tällä kertaa pastorin. Sillä se oli jo liikaa.

Pastori saa rohkeutta. Hän saarnaa nyt lujemmin kuin monasti

ennen.

Seurakunta aikansa silmillään pastoria mittailtuaan vajoaa

välinpitämättömyyteen.

Lois-Pietu työntyy muutamaan penkkiin puoliväkisin. Ellei oltaisi

kirkossa, niin epäilemättä siinä jo ennestään olijat hänet pois
viskaisivat. Mutta Pietun vanha maine hankkii sijaa hänelle. Sillä
ihmiset näyttävät kaikin mokomin pyrkivän ulohtaalle hänestä.

Väljälle paikalle Pietu istahtaa ja panee ryntäilleen penkkiä vasten.

Siitä hän vasta oikein näkee Juhmakan lahjakruunun, jota hän juuri
oli lähtenyt kirkkoon katsomaankin.

Eilenillalla kun Juhmakan hovin renki toi hoitolaan eli kunnan

vaivaistaloon, jonka asukkaita Lois-Pietukin on, kahvia ja vehnäisiä
jouluna hoidokkaille jaettavaksi hovin isännän lahjana, oli Pietu
sattunut siihen samaan. Silloin renki hoitolanjohtajalle kruunusta
haasteli, miten se on maksanut Pietarissa kaksisataa ruplaa ja miten
se huomenna jouluna ensi kerran sytytetään, miten semmoista
kruunua ei ole yhdessäkään maalaiskirkossa koko Ylä-Karjalassa ja
miten nyt huomenna pitäisi mennä sitä kirkkoon katsomaan.

Halkovajassa puolipimennossa sattui Pietu olemaan ja sekä kuuli

rengin puheet että näki Juhmakkalaisen lahjat hoidokkaille.
 Mutta toistaiseksi piti hän kaikki omana tietonaan ja aamulla
tulipalopakkasessa ohkaisissa ketineissään mennä viiletti kirkkoon
katsomaan tätä mainehikasta kruunua.

Tuon kirkkomatkan päälle se sitten kahvi ja vehnäinenkin hyvin

maistaisi… se hovilaisen pullakahvi, oli Pietu jo aamuyön miettinyt.

Tässä kruunussa ovat kynttilät viidessä kerroksessa. Pietu laskee,

että alimmassa kerroksessa on kuusikymmentä kynttilää, sitä
ylemmässä neljäkymmentä, sitä ylemmässä kolmekymmentä, sitä
ylemmässä kaksikymmentä ja sitä ylemmässä kymmenen. Ylöskäsin
kynttiläkerrokset kapenevat ja ahtaammaksi kehäksi pyöristyvät.
Kristallit ovat alempana suuremmat, sitten pienenevät, pienenevät
aina ylöskäsin… ovat huikaisevan hienoiksi hiotut… valo niissä
taittuu… sädehtii…

Pietun silmiä tuo valtava loisto huikaisee ja hänen täytyy jo

lepuuttaakin niitä välillä pastorin pöhökasvoissa. Sitten tarkastaa hän
kruunun messingit ja kierretyt koristeet.

Kirkko on kovasti lämmennyt tungokseen asti ahdetusta

ihmispaljoudesta. Sen ilmassa on kuin hienoa sumua, mikä
yhtenään käy paksummaksi ja minkä läpi kynttilät yhä vaikeammin
näkyvät. Kruunun ympärillä on jo kokonainen kehä tomusta, hiestä ja
pilauneesta ilmasta.

Pastorin ääni kuuluu onttona kaikuna Pietun korviin, joka yhä

tirkistää kruunuun ja haaveksii kohta saatavasta vehnäiskahvista.

Tämän kruunun kunniaksi kai se on Juhmakkalainen ne

vehnäiskahvitkin hoitolaan hommannut, miettii Pietu.
 Pietun silmäluomet käyvät yhä raskaammiksi. Ne ovat luukut, jotka
omasta painostaan alas laskeuvat. Sillä hän on ollut yläällä
aamuneljästä, kun kruunun näkeminen aivoissa pyöri ja valveutti.

Mutta sentään Pietun ajatusjuoksu vielä valvoo ja vyöryttää esille

maukkaita kuvitelmia vehnäiskahvista, jota hän ei muista juoneensa
moniin aikoihin.

Pietu kerrankin tuntee syvää tyytyväisyyttä ja nukahtaa keskellä

vehnäiskahvin esimakuja.

Kauan viipyy vielä ennenkuin pastori jysäyttää aamenen. Sitä

ennen on Pietu ehtinyt saada itselleen monta kumppania siihen
virkistävään nautintoon, jonka hän alotti. Kirkossa on jo ääneen
kuorsattu, kun pastori vasta saarnansa puolivälissä ravasi.

Pietun korvaan tunkeupi sävelaaltoja. Mutta se ääni pistää

yhtäkkiä niin särkevästi aivan hänen takanaan. Hän täydelleen
herää. Katsoo ihmeissään ympärilleen, tuntee turkit ja karvalakit,
paksut villahuivit ja verkanutut. Pettymyksen pahatuuli nousee hänen
kasvoilleen. Eihän hän vain ole myöhästynyt jo vehnäiskahvilta?

Siunaus, miten nukutti!

Pietu kokoaa itsensä ja lähtee kiiruusti kynttyyttämään pois

kirkosta.

Rovasti ilmestyy alttarille. Hän on hyvin juhlallinen ja nostaa

silmänsä määrätysti Juhmakan kruunuun. Sitä hän katsoo kauan…
kauan. Ja saa siten koko seurakunnan silmät siihen samaan
kiinnitetyiksi.
 Tässä hirsikirkossa, vanhassa ja ränstyneessä, jonka seinät ovat
vesimaalilla sivellyt, jonka pylväiden päissä on vain vaatimaton
doorilainen puuympyrä ja jonka alttaritaulu on kuljeksivan maalarin
sommittelema ryhmä paljaspäisiä kauhtanaukkoja, joiden yhden
pään ympärille hän lahjoitti keltaisen kehän, on tämä kruunu rovastin
silmissä ylellisyysesine ja korukapine. Mutta juuri sellaisena sitä
rakkaampi.

Ja nyt pitäisi hänen siitä kiittää koko seurakunnan puolesta, nyt

lausua valitut sanat eräälle seurakunnan arvossapidetyimmälle
isännälle.

Rovasti alottaa kaunopuheisesti, sitten ojentaa oikean kätensä

kohti kruunua, ylemmäksi kohti taivasta verratessaan kruunua
taivaan kirkkauteen, joka paimenille ensi jouluyönä ilmestyi, ja
puhuu… puhuu koreita sanoja Juhmakalle, joka niitä ei ymmärrä,
mutta kyyneleet silmissä, syvät liikutuksen kyyneleet silmissä niitä
kuuntelee. Nenäkin tohisee ja hengitys käy kovin äänekkäästi kuin
palkeilla. Pelkästä ujoudesta hän punastuu ja kuumenee. Sillä kaikki,
jotka suinkin näkevät, katsovat häneen.

Rovasti lupaa hovilaiselle niin paljon kaunista, että hän yhä heltyy,
melkein sielulliseen hekumaan hukkuu.

Nyt lopuksi rovasti kumartaa syvään Juhmakalle kiitokseksi

seurakunnan puolesta.

Juhmakka ponnistaa voimansa, nousten ylös kumartaa kolmasti

vastaan ja putoaa takaisin penkkiinsä.

— Jos on lahja kaunis, niin kyllä olivat kauniit kiitoksetkin,

supistaan seurakuntalaisten kesken.
 Mutta Juhmakka tahtoo ne kiitokset rahalla maksaa. Tuossa
samassa hän päättää antaa seurakunnan diakonissakassaan 500
markkaa. — Äh… tsih!

Syvä aivastus ja se on päätetty.

Juhmakan nenä tohisee vimmatusti kuten aina

mielenliikutuksessa. Hengitys käy tavallisestikin hyvin äänekkäästi,
niin että piilossa ei hän voisi missään olla.

Aletaan poistua kirkosta. Hovilainen tuntee tarvetta mennä

sakastiin kiittämään rovastia kädestä pitäen ja puhumaan lahjasta
diakonissakassaan.

Kun hän kulkee, avautuu nyt tie hänelle kuin keisarille, jonka
ohimoilla on kultainen kruunu.

— Hyvää päivää, isäntä Juhmakka, ja hyvin rauhallista joulua!

toivottaa sakastissa jo aluksi rovasti ja puristaa lujasti hovilaisen
korttelia leveää kättä.

— Meillä on paljon syytä, niin sanomattoman paljon syytä kiittää

isäntää tästä verrattomasta kruunusta. Se on oikea jalokivi tämän
Herran temppelin vaatimattomalla rinnalla. Kiitos… kiitos.

Rovasti taas puristaa Juhmakan kättä ja kumartaa. Nyt puristaa

sitä pastori, nyt lukkari, nyt suntio.

Juhmakka menee lähemmäksi kirkkoherraa, painaa suunsa tämän

korvaan ja supattaa muka hiljaan, mutta kyllä sen muutkin kuulevat:

— Se on rovastin vuoksi kuin minä sen lahjoitin. Olen jo monesti

hävennyt rovastin tähden kirkkomme kehnoutta.
 Rovasti punastuu ja kirkastuu. Hän tarttuu molemmin käsin
isännän käsistä ja he kävelevät peremmäksi sakastia.

— Te siis pidätte minusta? kysyy rovasti. — Kaikki rovastista

pitävät.

— Todellakin?

— Aivan. Minä kiitän rovastia siitä kauniista puheesta ja emäntäni

muistoksi lahjoitan sairasyhtiöön 500 markkaa.

— Diakonissakassaan?

— Niin.

— Siihenkin!

Rovasti löi hämmästyksestä kätensä yhteen. Ja sitten syleili

Juhmakkaa pitkään ja hellästi.

— Suntio! Kaatakaa hovin isännälle lasi viiniä! käski rovasti.

Suntio kaatoi juomalasiin kirkkoviiniä ja omalla kädellään kantaa

rovasti lasin Juhmakalle.

— Nyt pohjaan! kehotti rovasti. Hovilainen joi kuin sahtia. Pastori

häpesi, mutta suntio irvisti. Rovasti kääntyi poispäin hymyten.

Kun Juhmakka laski tyhjän lasin pöytään, kysyi suntio pilkallisena.

— Lasketaanko lisää?

— Juo, hyvä mies, itse ja anna pastorillekin! lähetti Juhmakka

myrkyllisesti vastaan.
 Taas kääntyi hän rovastiin päin ja puhui:

— Siellä se meidän uusi kivinavettamme on nyt valmis. Uutena

jouluna pidetään sen vihkiäiset ja silloin odotamme rovastin
herrasväkeä meille.

Lämpimästi pudistavat kättä rovasti ja Juhmakka, jota kansa

voiruhtinaaksi nimittää hänen pietarilaisen voikauppansa vuoksi, ja
niin erotaan.

— Jos pastorillakin on aikaa, niin tulee mukaan. On siellä

kolmitähtistä, sitä pastorin tärpättiä, viskaa Juhmakka ohimennen
pastorille ja iskee samassa silmää rovastille.

— Ja nuori herra tulee myös, nyökäyttää isäntä lukkarille.

Pastori tuntee saaneensa myrkkynuolen sydämeensä, on

tulipunainen, on hätääntynyt eikä voi vastata.

Suntio jäi kokonaan käskemättä. Hänpä ehättää ulos Juhmakan

jälkeen, etsii tulipalopakkasessa hänen hevosensa, laittaa isännän
rekeen ja nahkaisilla peittelee. Sitten kumartaa hyvin syvään
hyvästiksi.

— Tule sinäkin uutena jouluna mukaan! Juuri tätä oli suntio

tarkoittanutkin. Naureskellen hän menee sakastiin.

Mutta Juhmakka lähtee kuin vallat ikään tuiskuna ajamaan. Hänen

sydämensä ympärillä on kuin puuvillaa ja aivoissa kirkkoviini kiehuu.

— Näin sitä ennenkin on jouluna ajettu! huutaa hovilainen,

voiruhtinas ja Pietarin saksa, kun pääsee edelle toisia kirkosta pois
ajavia.