Download the Full Version of textbook for Fast Typing at textbookfull.

com

The Beauty of Mathematics in Computer Science 1st

Edition Jun Wu

https://textbookfull.com/product/the-beauty-of-mathematics-
in-computer-science-1st-edition-jun-wu/

OR CLICK BUTTON

DOWNLOAD NOW

Download More textbook Instantly Today - Get Yours Now at textbookfull.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Imaginary Mathematics for Computer Science 1st Edition

Vince

https://textbookfull.com/product/imaginary-mathematics-for-computer-
science-1st-edition-vince/

textboxfull.com

Multi layer Pavement System under Blast Load 1st Edition

Jun Wu

https://textbookfull.com/product/multi-layer-pavement-system-under-
blast-load-1st-edition-jun-wu/

textboxfull.com

Essential Discrete Mathematics for Computer Science 1st

Edition Harry Lewis

https://textbookfull.com/product/essential-discrete-mathematics-for-
computer-science-1st-edition-harry-lewis/

textboxfull.com

Discrete Mathematics for Computer Science 1st Edition Jon

Pierre Fortney

https://textbookfull.com/product/discrete-mathematics-for-computer-
science-1st-edition-jon-pierre-fortney/

textboxfull.com
The Biology of Beauty The Science Behind Human
Attractiveness Rachelle M Smith

https://textbookfull.com/product/the-biology-of-beauty-the-science-
behind-human-attractiveness-rachelle-m-smith/

textboxfull.com

LOGIC: Lecture Notes For Philosophy, Mathematics, And

Computer Science Andrea Iacona

https://textbookfull.com/product/logic-lecture-notes-for-philosophy-
mathematics-and-computer-science-andrea-iacona/

textboxfull.com

Gödel 96 Logical Foundations of Mathematics Computer

Science and Physics Kurt Gödel s Legacy Lecture Notes in
Logic 1st Edition Petr Hájek (Editor)
https://textbookfull.com/product/godel-96-logical-foundations-of-
mathematics-computer-science-and-physics-kurt-godel-s-legacy-lecture-
notes-in-logic-1st-edition-petr-hajek-editor/
textboxfull.com

Mathematical Foundations of Computer Science 1st Edition

Satyanarayana

https://textbookfull.com/product/mathematical-foundations-of-computer-
science-1st-edition-satyanarayana/

textboxfull.com

Intelligent Computer Mathematics Florian Rabe

https://textbookfull.com/product/intelligent-computer-mathematics-
florian-rabe/

textboxfull.com
 THE BEAUTY OF
MATHEMATICS IN COMPUTER
SCIENCE
Jun Wu

A Chapman & Hall Book

 The Beauty of
Mathematics in
Computer Science
 The Beauty of
Mathematics in
Computer Science

Jun Wu

Translated from the Chinese edition by

Rachel Wu and Yuxi Candice Wang

CRC Press
Taylor & Francis Group
6000 Broken Sound Parkway NW, Suite 300
Boca Raton, FL 33487-2742

© 2019 by Taylor & Francis Group, LLC

CRC Press is an imprint of Taylor & Francis Group, an Informa business

No claim to original U.S. Government works

Printed on acid-free paper

International Standard Book Number-13: 978-1-138-04960-4 (Paperback)

978-1-138-04967-3 (Hardback)

This book contains information obtained from authentic and highly regarded sources. Reasonable
efforts have been made to publish reliable data and information, but the author and publisher
cannot assume responsibility for the validity of all materials or the consequences of their use. The
authors and publishers have attempted to trace the copyright holders of all material reproduced in
this publication and apologize to copyright holders if permission to publish in this form has not
been obtained. If any copyright material has not been acknowledged please write and let us know so
we may rectify in any future reprint.

Except as permitted under U.S. Copyright Law, no part of this book may be reprinted, reproduced,
transmitted, or utilized in any form by any electronic, mechanical, or other means, now known or here-
after invented, including photocopying, microfilming, and recording, or in any information storage or
retrieval system, without written permission from the publishers.

For permission to photocopy or use material electronically from this work, please access www.
copyright.com (http://www.copyright.com/) or contact the Copyright Clearance Center, Inc. (CCC),
222 Rosewood Drive, Danvers, MA 01923, 978-750-8400. CCC is a not-for-profit organization that
provides licenses and registration for a variety of users. For organizations that have been granted a
photocopy license by the CCC, a separate system of payment has been arranged.

Trademark Notice: Product or corporate names may be trademarks or registered trademarks, and are
used only for identification and explanation without intent to infringe.

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

Names: Wu, Jun, 1967- author.

Title: The beauty of mathematics in computer science / Jun Wu.
Description: Boca Raton, FL : Taylor & Francis Group, 2019.
Identifiers: LCCN 2018035719| ISBN 9781138049604 paperback | ISBN
9781138049673 hardback
Subjects: LCSH: Computer science--Mathematics. | Machine learning.
Classification: LCC QA76.9.M35 W84 2019 | DDC 004.01/51--dc23
LC record available at https://lccn.loc.gov/2018035719

Visit the Taylor & Francis Web site at

http:=== www.taylorandfrancis.com

and the CRC Press Web site at

http:=== www.crcpress.com
Contents

Foreword . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . xi

Preface . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . xiii

Acknowledgments . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . xv

1 Words and languages, numbers and information . . . . . . . . . . . . . . . 1

1.1 Information . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1
1.2 Words and numbers . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2
1.3 The mathematics behind language . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8
1.4 Summary . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11

2 Natural language processing—From rules to statistics . . . . . . . . 13

2.1 Machine intelligence . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13
2.2 From rules to statistics . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19
2.3 Summary . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22

3 Statistical language model . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23

3.1 Describing language through mathematics . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23
3.2 Extended reading: Implementation caveats . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27
3.2.1 Higher order language models . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27
3.2.2 Training methods, zero-probability problems,
and smoothing . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28
3.2.3 Corpus selection . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 32
3.3 Summary . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 33
Bibliography . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 33

4 Word segmentation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 35
4.1 Evolution of Chinese word segmentation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 35
4.2 Extended reading: Evaluating results . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 39
4.2.1 Consistency . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 39
4.2.2 Granularity . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 40
4.3 Summary . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 41
Bibliography . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 41

v
vi Contents

5 Hidden Markov model . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 43

5.1 Communication models . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 43
5.2 Hidden Markov model . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 45
5.3 Extended reading: HMM training . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 48
5.4 Summary . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 50
Bibliography . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 50

6 Quantifying information . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 53
6.1 Information entropy . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 53
6.2 Role of information . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 55
6.3 Mutual information . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 57
6.4 Extended reading: Relative entropy . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 59
6.5 Summary . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 61
Bibliography . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 62

7 Jelinek and modern language processing . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 63

7.1 Early life . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 64
7.2 From Watergate to Monica Lewinsky . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 66
7.3 An old man’s miracle . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 68

8 Boolean algebra and search engines . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 71

8.1 Boolean algebra . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 72
8.2 Indexing . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 74
8.3 Summary . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 76

9 Graph theory and web crawlers . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 77

9.1 Graph theory . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 77
9.2 Web crawlers . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 79
9.3 Extended reading: Two topics in graph theory . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 79
9.3.1 Euler’s proof of the Königsberg bridges . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 79
9.3.2 The engineering of a web crawler . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 80
9.4 Summary . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 82

10 PageRank: Google’s democratic ranking technology . . . . . . . . . 83

10.1 The PageRank algorithm . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 83
10.2 Extended reading: PageRank calculations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 86
10.3 Summary . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 87
Bibliography . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 87

11 Relevance in web search . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 89

11.1 TF-IDF . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 90
 Contents vii

11.2 Extended reading: TF-IDF and information theory . . . . . . . . . . . . 92

11.3 Summary . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 93
Bibliography . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 93

12 Finite state machines and dynamic programming:

Navigation in Google Maps . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 95
12.1 Address analysis and finite state machines . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 96
12.2 Global navigation and dynamic programming . . . . . . . . . . . . . . . . . 98
12.3 Finite state transducer . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .101
12.4 Summary . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .102
Bibliography . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .103

13 Google’s AK-47 designer, Dr. Amit Singhal . . . . . . . . . . . . . . . . . 105

14 Cosines and news classification . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 109

14.1 Feature vectors for news . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .109
14.2 Vector distance . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .111
14.3 Extended reading: The art of computing cosines . . . . . . . . . . . . . .114
14.3.1 Cosines in big data . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 114
14.3.2 Positional weighting . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 115
14.4 Summary . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .116

15 Solving classification problems in text processing

with matrices . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 117
15.1 Matrices of words and texts . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .117
15.2 Extended reading: Singular value decomposition
method and applications . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .120
15.3 Summary . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .121
Bibliography . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .121

16 Information fingerprinting and its application . . . . . . . . . . . . . . 123

16.1 Information fingerprint . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .123
16.2 Applications of information fingerprint . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .125
16.2.1 Determining identical sets . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 125
16.2.2 Detecting similar sets . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 126
16.2.3 YouTube’s anti-piracy . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 127
16.3 Extended reading: Information fingerprint’s repeatability
and SimHash . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .128
16.3.1 Probability of repeated information fingerprint . . . . . . 128
16.3.2 SimHash . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 129
16.4 Summary . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .131
Bibliography . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .132
viii Contents

17 Thoughts inspired by the Chinese TV series Plot:

The mathematical principles of cryptography . . . . . . . . . . . . . . . 133
17.1 The spontaneous era of cryptography . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .133
17.2 Cryptography in the information age . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .136
17.3 Summary . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .140

18 Not all that glitters is gold: Search engine’s anti-SPAM

problem and search result authoritativeness question . . . . . . . 141
18.1 Search engine anti-SPAM . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .141
18.2 Authoritativeness of search results . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .145
18.3 Summary . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .148

19 Discussion on the importance of mathematical models . . . . . . 149

20 Don’t put all your eggs in one basket: The principle

of maximum entropy . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 157
20.1 Principle of maximum entropy and maximum
entropy model . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .158
20.2 Extended reading: Maximum entropy model training . . . . . . . . .160
20.3 Summary . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .162
Bibliography . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .162

21 Mathematical principles of Chinese input method editors . . . 163

21.1 Input method and coding . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .163
21.2 How many keystrokes to type a Chinese character?
Discussion on Shannon’s First Theorem . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .166
21.3 The algorithm of phonetic transcription . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .169
21.4 Extended reading: Personalized language models . . . . . . . . . . . . .170
21.5 Summary . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .172

22 Bloom filters . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 173

22.1 The principle of Bloom filters . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .173
22.2 Extended reading: The false alarm problem of
Bloom filters . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .175
22.3 Summary . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .177

23 Bayesian network: Extension of Markov chain . . . . . . . . . . . . . . 179

23.1 Bayesian network . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .179
23.2 Bayesian network application in word classification . . . . . . . . . . .182
23.3 Extended reading: Training a Bayesian network . . . . . . . . . . . . . .184
23.4 Summary . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .185
 Contents ix

24 Conditional random fields, syntactic parsing, and more . . . . . 187

24.1 Syntactic parsing—the evolution of computer algorithms . . . . .187
24.2 Conditional random fields . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .190
24.3 Conditional random field applications in other fields . . . . . . . . . .193
24.4 Summary . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .195

25 Andrew Viterbi and the Viterbi algorithm . . . . . . . . . . . . . . . . . . 197

25.1 The Viterbi algorithm . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .197
25.2 CDMA technology: The foundation of 3G mobile
communication . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .201
25.3 Summary . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .205

26 God’s algorithm: The expectation-maximization

algorithm . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 207
26.1 Self-converged document classification . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .207
26.2 Extended reading: Convergence of expectation-
maximization algorithms . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .210
26.3 Summary . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .212

27 Logistic regression and web search advertisement . . . . . . . . . . . 213

27.1 The evaluation of web search advertisement . . . . . . . . . . . . . . . . . .213
27.2 The logistic model . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .214
27.3 Summary . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .216

28 Google Brain and artificial neural networks . . . . . . . . . . . . . . . . . 217

28.1 Artificial neural network . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .217
28.2 Training an artificial neural network . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .226
28.3 The relationship between artificial neural networks
and Bayesian networks . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .228
28.4 Extended reading: “Google Brain” . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .229
28.5 Summary . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .233
Bibliography . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .234

29 The power of big data . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 235

29.1 The importance of data . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .235
29.2 Statistics and information technology . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .239
29.3 Why we need big data . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .247
29.4 Summary . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .254
Bibliography . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .254

Postscript . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 255

Index . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 259
Foreword

A few years ago, I wrote the forewords for Dr. Jun Wu’s Chinese editions
of On Top of Tides and The Beauty of Mathematics. Since, I’m happy to learn
that The Beauty of Mathematics was awarded the prestigious Wenjin Prize.
The Beauty of Mathematics in Computer Science, with its new name in
the English edition, originates from a series of Google China blog articles
by Google’s senior staff research scientist, Jun Wu. Initially, the blog’s editors
were afraid that the subject matter would bore readers—that it was too
abstract and esoteric. That fear was quickly dispelled. Through vivid and
compelling language, The Beauty of Mathematics in Computer Science con-
nects the history of mathematics to the emergence of its practical applica-
tions. Wu systematically introduces the reader to important mathematical
bases from which modern science and technology arise. Complex ideas are
made accessible to a wide audience, especially those interested in science
and technology.
As I wrote in the preface to On Top of Tides, Wu is one of a rare kind, with
both strong narrative abilities and deep insight into the development of mod-
ern technology. Among the researchers and engineers I know, Wu stands in a
unique position to share effectively his knowledge with the general public.
In The Beauty of Mathematics in Computer Science, Wu proves this point
once again. From years of accumulated knowledge, Wu excels in his grasp
of mathematics and information processing, introduced here as professional
disciplines ranging from speech recognition and natural language processing
to information search. From the origins of digital computing, to the mathe-
matics behind search engines, and clever mathematical applications to search,
Wu brings the essence of mathematics to life. In his writing, mathematics is
not a bag of boring, abstruse symbols; rather, it drives fascinating technolo-
gies in our everyday lives. Indeed, through Wu’s tale, the reader will inevita-
bly discover the hidden beauty of mathematics.
Galileo once said that “mathematics is the language with which God has
written the universe.” Along the same line of thought, Einstein wrote, in an obit-
uary to Amalie Emmy Noether:

Pure mathematics is, in its way, the poetry of logical ideas . . . In

this effort toward logical beauty spiritual formulas are discovered
necessary for the deeper penetration into the laws of nature.

xi
xii Foreword

From years of personal study in information processing and speech

recognition, I deeply appreciate the fundamental role mathematics plays in
all fields of science.
In the fifth century AD, Greek philosopher Proclus Diadochus quipped
that “wherever there is number, there is beauty.” Today, I sincerely recommend
The Beauty of Mathematics in Computer Science to any friend interested in the
natural sciences, scientific research, or life in general. Whether you study liberal
arts or engineering, Wu’s exposition on mathematics will help you appreciate
the elegance and sublimity of our universe. The value of this book lies in both
the author’s familiarity with the subject matter and his active role in developing
such technologies as a career. Wu not only explains why simple mathematical
models can solve complex engineering problems, but also reveals the thought
processes behind his colleagues’ and his own work. Without experience in appli-
cation, most scholars of pure mathematics cannot achieve the latter point.
From the original Google China blog articles to the publication of The
Beauty of Mathematics in Computer Science, Wu has spent much time and
effort on this book. During his spare time from work, he rigorously rewrote
most of the articles, so that an ordinary reader could understand and enjoy
the material, but an expert would still learn much from its depth. Since the first
version, Wu has encapsulated two more years of research at Google into two
new chapters. In this edition, I hope that the reader will further appreciate
the beauty of mathematics.
Sometimes, I find that today’s world is under a lot of pressure to be practical,
and in the process, has lost some of its curiosity about the natural world. In this
respect, Wu’s book is an excellent remedy. I very much hope that in the future,
Wu will continue to write such books, elucidating complex ideas in simple terms.
These ideas are the best gifts he could bestow upon society and the younger
generation.

Kai-Fu Lee
Preface

The word “mathematics” stems from the Greek word, μάθημα, which means
“wisdom gained from learning.” In that sense, early mathematics encompassed
a wider field of study and related more closely to people’s everyday lives.
Early mathematics was less mysterious and more practical. Like any
field, mathematics undergoes constant change, becoming deeper and more
theoretical in the process. In fact, the evolution of mathematics corresponds
to the constant abstraction of concrete experiences and their effects on our
lives. Today, several millennia have stripped mathematics down to numbers,
symbols, equations, and theorems—quite detached from our everyday lives.
People might use arithmetic to calculate the amount to tip at a restaurant,
but beyond those basics, many see little value in mathematics, especially pure
mathematics. After graduation, most college students will never encounter
advanced mathematics again, so after a few years, they forget most of what
they have learned. As such, many question the point of learning mathematics
in the first place.
Even worse, many mathematicians have difficulty making a living from
pure mathematics, both in the United States and China. A common stereotype
portrays all mathematicians as hopeless “nerds,” with thick-rimmed glasses
and poor social skills. To the layperson, why doom yourself to the socially unat-
tractive label of “mathematician”? Thus, neither the abstruse numbers and
symbols, nor the peculiar folk who study them, evoke common signs of beauty.
On the contrary, mathematics is far more prevalent in our lives than we may
think. Initially, we might consider only scientists as direct consumers of math-
ematics—that is, of course studying atomic energies or aerodynamics would
require mathematical knowledge! If we look deeper, though, technologies
we use every day are all constructed from mathematical building blocks.
When you ask Siri for today’s weather, mathematical gears whir into action.
As a researcher for over twenty years, I have often marveled at the ways math-
ematics can be applied to practical problems, which are solved in a way I can
only describe as magic. Therefore, I hope to share some of this magic with you.
In ancient times, the most important skill people developed, besides knowl-
edge of the natural world, was to exchange ideas, or broadly, to communicate.
Accordingly, I have selected communication as the starting point of this
book. Communication is an excellent field to illustrate the beauty of mathemat-
ics, for not only does it abundantly adopt mathematics as a tool, but it also ties
closely to our everyday lives.

xiii
xiv Preface

Since the Industrial Revolution, communication has occupied a large per-

centage of time in people’s lives. Moreover, after the advent of electricity,
communication has both closed the distance between people and accelerated
the world’s economic growth. Today, it is commonplace to spend copious
amounts of time lounging in front of a TV or watching Netflix, browsing the
latest social media or posting photos from a smart phone. These are all offshoots
of modern communication. Even activities that traditionally involved physi-
cally traveling somewhere, like shopping, have been overtaken by e-commerce
sites—again, modern communication technologies. From century-old inven-
tions, like Morse’s telegraph and Bell’s phone, to today’s mobile phones and
Internet, all modern implementations of communication have adhered to
information theory principles, which are rooted in mathematics. If we search
further back, even the development of language and writing were based on
mathematical foundations.
Consider some of our everyday technologies: omnipotent web search, locat-
ing the tastiest restaurants and your local DMV; speech recognition on a smart
phone, setting a reminder for laundry; or even online translation services, pref-
erably not for your child’s foreign language homework. To an everyday user, it is
not immediately evident that mathematics drives all these seemingly magical
features. Upon further inspection, however, these diverse applications can all
be described by simple mathematical models. When engineers find the appropri-
ate mathematical tool for some hairy problem, they will often bask in the ele-
gance of their solution. For instance, although there are hundreds of human
languages, from English to Swahili, the underlying mathematical models for
translating them are the same, or nearly so. In this simplicity lies beauty.
This book will introduce some of these models and demonstrate how they pro-
cess information, especially to bring about the technological products we use
today.
There is often an aura of mystery about mathematics, but its essence is
uncomplicated and straightforward. English philosopher, Francis Bacon, once
quipped, “Virtue is like a rich stone, best plain set.” Mathematics is precisely
this type of virtue. Thus throughout this book, I will attempt to portray that
simplicity is beauty.
Finally, I provide a brief explanation for the book’s extensive treatment of
natural language processing ideas and in particular, its experts. These world-
class scholars hail from a diverse set of nationalities or backgrounds, but they
share a common love for mathematics and apply its methods towards practical
problems. By recounting their lives and daily work, I hope the reader can better
understand these individuals—understand their ordinariness and excellence;
grasp their reasons for success; and most of all, sense that those who discover
the beauty in mathematics live more fulfilling lives.

Jun Wu
Acknowledgments

I would like to thank my wife, Yan Zhang, for her longtime support and
generous help in my career, and my father Jiaqing and my mother Xiuzhen
Zhu, who brought me to the world of mathematics when I was very young.
I would like to thank many of advisors, colleagues, and friends, who gave
me their generous and wise advice and suggestions during my career, especially
to Prof. Zuoying Wang of Tsinghua University, Prof. Sanjeev Khudanpur, Prof.
Fred Jelinek, and Prof. David Yarowsky of Johns Hopkins University, Dr. Eric
Brill of eBay, Prof. Michael Collins of Columbia University, Dr. Amit Singhal,
ex-senior VP of Google, Mr. Matt Cutts, Dr. Peter Norvig, Dr. Kai-Fu Lee,
Dr. Franz Och, Ms. Dandan Wu, Ms. Jin Cui, and Dr. Pei Cao of Google.
I am also grateful to Prof. Wing H. Wong of Stanford University and
Mr. John Kimmel of Chapman & Hall, who helped me to publish this book.
Special thanks to Rachel Wu and Yuxi Wang for translating the book from
Chinese, and Ms. Teena Lawrence and Ms. Michele Dimont, the project manag-
ers of the book.

xv
Chapter 1
Words and languages, numbers
and information

Words and numbers are close kin; both building blocks of information, they are
as intricately linked as elements of nature. Language and mathematics
are thereby connected by their shared purpose of recording and transmitting
information. However, people only realized this commonality after Claude
E. Shannon proposed the field of information theory, seven decades ago.
Since ancient times, the development of mathematics has been closely tied to
the ever-growing human understanding of the world. Many fields—including
astronomy, engineering, economics, physics, and even biology—depended on
mathematics, and in turn, provided new grounds for mathematics to advance.
In the past, however, it was quite unheard of for linguistics to draw from math-
ematics, or vice versa. Many famous mathematicians were also physicists or
astronomers, but very few were also linguists. Until recently, the two fields
appeared incompatible.
Most of this book tells the story of the past half century or so, but in this
chapter, we will venture back to ancient history, when writing and numbers
were first invented.

1.1 Information
Before our Homo sapiens ancestors developed technologies or started look-
ing like modern humans, they could convey information to each other. Just as
zoo animals make unintelligible animal noises, early humans made unintelligible
“human” sounds. Initially, maybe the sounds had little meaning beyond exercis-
ing available muscles, but gradually, they began to carry messages. For exam-
ple, some series of grunts may signify, “there’s a bear!”. To which a companion
may grunt “yuh” in acknowledgment, or another series of sounds that signify,
“let’s go pelt it with rocks.” See Figures 1.1 and 1.2.
In principle, there is little difference between these primordial grunts and the
latest methods of information transmission, reception, and response. We will fill
in the details of communication models in later chapters, but note here that sim-
ple models capture both ancient and modern communication.
Early humans did not understand enough about the world to communicate
much, so they had no need for language or numbers. However, as humankind

1
2 The Beauty of Mathematics in Computer Science

FIGURE 1.1: Earliest forms of communication for humankind.

“yuh” confirm
information information information
encoding decoding
speaker (source) channel receiver

FIGURE 1.2: Same communication model beneath primordial grunts and

modern information transfer.

progressed and civilization developed, there was a growing need to express more
and more information. A few simple noises could no longer fulfill humans’ com-
munication needs, and thus language was invented. Stories of daily life, which
can be considered a specific type of data, were actually the most valuable arti-
facts from that time. Transmitted through oral tradition, these stories were
passed down the generations, through each cycle of offspring. When humans
began to accumulate material goods or food surpluses, the concepts of “more”
and “less” emerged. In these days, counting had not yet been invented, since
there was no need to count.

1.2 Words and numbers

Our ancestors quickly learned more about their world, and their language
became richer, more abstract in the process. Elements that were often described,
including objects, numbers, and actions, were abstracted into words of their
own, precursors to the vast vocabularies of today. When language and vocabu-
lary grew to a certain size, they could no longer fit inside a single human brain—
just as no one today can remember all the wisdom of mankind. A need for effi-
cient recording of information arose, and its solution was writing.
 Words and languages, numbers and information 3

Archeologists today can verify when writing (including numbers) first

appeared. Many readers of On Top of Tides have asked me why that book pri-
marily discusses companies in the United States. The reason is simple: the past
hundred years of technological revolutions have been set almost completely
there. Likewise, to study the information revolutions of 5,000 to 10,000 years
ago, we must return to the continent of Africa, where our human ancestors first
walked out, the cradle of human civilization.
A few thousand years before the oldest (discovered) Chinese oracle bones
were carved, the Nile River Valley was already nurturing an advanced civiliza-
tion. Ancient Egyptians were not only excellent farmers and architects, but they
were also the earliest inventors of ideographs.* These were the famed hiero-
glyphics. Ancient Egyptian left many hieroglyphical scrolls describing their lives
and religions. One of the most famous hieroglyphical scrolls is “Book of the Dead
(Papyrus of Ani.)”, which resides permanently in the British Museum. The scroll
consists of over 20 meters of painted papyrus, with over 60 paintings and picto-
graphs. This cultural relic portrays an all-encompassing record of Egyptian civ-
ilization, 3,300-3,400 ago.
In early days of Egyptian civilization, the number of existing hieroglyphics
corresponded directly to the amount of information to be documented. The ear-
liest engravings of hieroglyphics, dating back to the 32nd century BC, utilized
only around 500 characters. By the fifth century BC (the classical Greco-Roman
era), this number had increased 5,000 characters, approximately the number of
commonly used Chinese characters. However, as civilization continued to
develop, the number of hieroglyphics did not increase with the production of
information. There is a finite limit to the number of characters any one person

FIGURE 1.3: Rosetta Stone.

*Images that represent objects or ideas.

4 The Beauty of Mathematics in Computer Science

can remember, so instead of inventing more characters, ancient civilizations

began to generalize and categorize concepts. For example, the ancient Chinese
ideograph for “day” represented both the sun itself, as well as the time between
sunrise and sunset. In ancient Egyptian hieroglyphics, a single symbol could also
convey multiple meanings.
This idea of clustering ideas into single characters is similar to today’s con-
cept of “clustering” in natural language processing or machine learning. Ancient
Egyptians required thousands of years to consolidate multiple meanings into a
single word. Today, computers may take several hours, or even minutes, to
accomplish the same task.
When a single word can take on many meanings, ambiguities inevitably
emerge. Given different environments, a word can dance from one meaning to
another. Disambiguation, or determining the specific meaning, has not changed
from traditional linguists to modern computers: we must examine the context.
In most cases, the context will tell us the answer, but of course, there are always
outliers. Consider your favorite religious text. Many scholars, students, or other
theologians have expounded on these texts, but there exists no interpretation
without controversy. Each scholar will use his or her own understanding to elim-
inate ambiguity, but none have flawlessly succeeded thus far, otherwise many a
bloody war would have been averted. Thus is the inconclusive nature of human
language. In our case, the situation is similar. Even the most successful proba-
bilistic models will fail at some point.
After the advent of writing, lifetimes of experience could be handed down
from generation to generation. As long as a civilization is not exterminated,
and there exist those who understand its language, this information can persist
forever. Such is the case of the Chinese or, with a stretch, the Egyptians. Cer-
tainly, it is more difficult to unlock ancient records without living knowledge
of the language, but it is not impossible.
Isolated civilizations, whether due to geographic, cultural, or historical rea-
sons, adopted different languages. As civilizations grew, however, and the earth
refused to expand, they came into contact, peaceful or otherwise. These interac-
tions spawned a need for communication and with that, translation.
Translation itself is only possible because despite differences among lan-
guages, the underlying information is of the same type. Furthermore, language
is only a carrier of information, not the information itself. With these two obser-
vations in mind, you might wonder, if we abstract out “language” and replace it
with another medium, such as numbers, can we still encode the same informa-
tion? Why yes, this is the basis of modern communication. If we are lucky, dif-
ferent civilizations might even communicate the same information in the same
language, in which case we have a key to unlock their unknown secrets.
Around the seventh century BC, the Hellenic sphere of influence extended to
Egypt, whose culture was gradually impacted by the Greek. After the Greeks
(including Macedonians) and Romans became the rulers of Egypt, the Egyptian
language was eventually latinized. Hieroglyphics phased out of usage, into the
backstage of history. Only temple priests now learned the pictographs, which
 Words and languages, numbers and information 5

served only for record keeping. In the fourth century AD, emperor Diocletian
eradicated all non-Christianity religions in Egypt, where the knowledge of hiero-
glyphics ceased to be taught.
Not until 1400 years later, in 1798, did the meaning of hieroglyphics come
into light once more. When Napoleon led his expedition to Egypt, he brought
along hundreds of scholars. On a lucky day, lieutenant Pierre-Francois
Bouchard discovered an ancient Egyptian relic in a placed called Rosetta
(Figure 1.3). Atop were inscribed the same message in three languages: ancient
Egyptian hieroglyphics, Demotic script (ancient phonetic Egyptian), and
ancient Greek. Bouchard immediately realized the importance of his discovery
to cracking the hieroglyphic code, so he handed the Rosetta Stone to accompa-
nying scientist Jean-Joseph Marcel. Marcel copied the writings and brought
them back to France for further study. In 1801, France was defeated in Egypt,
and the physical tablet transferred to British hands, but Marcel’s prints were
circulated through Europe. Twenty-one years later in 1822, French linguist
Jean-Francois Champollion finally decoded the hieroglyphics on the Rosetta
Stone. Here, we see that the carrier of those writings, stone or paper, was unim-
portant. Instead, the writings themselves, the information, were the key.
Rosetta Stone deciphered, the entire history of ancient Egypt, dating back to
the 32nd century BC, was suddenly at the disposal of historians and linguists.
Thanks to this trove of information, modern day historians know much more
about the Egyptians of five thousand years ago than the Mayans of only one
thousand years ago. The Egyptians recorded the most important aspects of their
lives in writing, so the information lives on. As a natural language processing
researcher, I extract two guiding principles from the Rosetta Stone story.
First, redundancy vastly improves the chances that information can be com-
municated or stored without corruption. The Rosetta Stone repeated the same
content three times, so if at least one version remains readable, the stone is deci-
pherable. Fortunately, 2,000 years ago, someone had the foresight to copy
Ptolemy’s imperial edict in three languages. This concept of redundancy
extends to information encoding across noisy channels (for instance, wireless
networks). Consider naively that we send the same message twice. Then, it is
more likely our recipient will receive at least one of them.
Second, large amounts of bilingual or multilingual language data, known as a
corpus, are essential to translation. These data are the bases of machine trans-
lation. In this aspect, we do not require more knowledge than Champollion pos-
sessed, for the Rosetta Stone. We simply own more computers and apply
mathematical tools to speed up the process.
With Rosetta Stone’s importance in mind, we should not be surprised that so
many translation services and software are all named after Rosetta. These ser-
vices include Google’s own machine translation service, as well as the best-sell-
ing (or at least much advertised) software for foreign languages, Rosetta.
We have seen that the emergence of writing was induced by an ancient
“information revolution,” when people knew more than they could remember.
Similarly, the concept of numbers arose when people owned too many
6 The Beauty of Mathematics in Computer Science

possessions to keep track of otherwise. A famous American physicist, George

Gamow tells of such a primitive tribe in his book, “One, Two, Three. . . Infinity.”
The story goes that two tribal leaders were competing in who could name the
largest number. One chief thought for some time and named, “three.” After con-
sidering for some time, the other chief admitted defeat. Today, a nerdy middle
school student might have named a googol, and the second, a googol to the goo-
gol, but consider the times. In primitive tribes, all objects were extremely scarce.
Beyond three, the tribal chiefs knew only of “many” or “uncountable.” By this
reasoning, early humans could not have developed a complete counting system.
When our ancestors developed a need for numbers beyond three, when “five”
and “eight” became distinguishable, counting systems were invented. Numbers,
naturally, are the bases of these counting systems. Like words, numbers were
born first in concept, then in writing. With ten convenient fingers to count
on, early humans set their numeric systems in base ten. Without a doubt, if
we all had twelve fingers instead of ten, we would probably be counting in
base twelve right now.
To remember numbers, early humans also carved out scratches on wood,
bone, or other portable objects. In the 1970s, archeologists unearthed several
baboon leg bones from the Lebombo Mountains, between Swaziland and South
Africa. These 42,000-year-old bones featured such scratches, and scientists
believe that they are the earliest evidence of counting.
Characters with numeric meaning appeared around the same time as hiero-
glyphics, thousands of years ago. Nearly all ancient civilizations recorded “one,”
“two,” and “three” in some form of line—horizontal like the Chinese, vertical like
the Romans, or wedge-shaped, like the Mesopotamians (Figure 1.4). Early num-
bers simply recorded information, without any abstract meaning.
Gradually, our ancestors accumulated so much wealth that ten fingers
were no longer enough to count their possessions. The easiest method would
have been to count on fingers and toes, but then what, grow another set of
appendages?
Our ancestors invented far more sophisticated methods, though of course,
there may have existed some extinct Eurasian tribe that did count on toes.

FIGURE 1.4: Cuneiform from ancient Mesopotamia.

 Words and languages, numbers and information 7

They developed the “carry method” in base ten. This system was a great leap for-
ward for mankind: for the first time, man had developed a form of numeric
encoding, where different symbols represented different amounts.
Nearly all civilizations adopted the base ten system, but did there exist any
civilizations who counted in base twenty—that is, took full advantage of all ten
toes before switching to the carry system? The ancient Mayans did so. Their
equivalent to our “century” was the sun cycle, 400 years long each. In 2012,
the Mayans’ last sun cycle ended, and in 2013, the cycle began anew. This I
learned from a Mayan culture professor, when I visited Mexico. Somewhere
along the way, 2012’s “end of the sun cycle” became synonymous with “end of
the world.” In perspective, imagine if the turn of each century meant apocalypse
for us! Of course, we digress.
Compared to the decimal system, a base twenty system comes with nontriv-
ial inconveniences. Even a child, without sophisticated language or vocabulary,
can memorize a times tables, up to 9 times 9 equals 81. In base twenty, we would
have to memorize a 19 by 19 table, equivalent to a Go board you could say, with
19 times 19 equals 361 entries. Even in burgeoning human civilizations, around 1
AD, no one but scholars would have the mind to study such numbers. The base
twenty numeric system, coupled with a painfully difficult writing system, may
have significantly slowed the development of Mayan society. Within a single
tribe, very few were fully literate.
With respect to the different digits in base ten numbers, the Chinese and the
Romans developed distinct units of orders of magnitude. In the Chinese lan-
guage, there are words for ten, hundred, thousand, 104, 108, and 1012. In con-
trast, the Romans denote 1 as I, 5 as V, 10 as X, 50 as L, 100 as C, 500 as D,
and 1,000 as M, which is the maximum. These two representations unknowingly
captured elements of information encoding. First, different characters represent
different numerical concepts; and second, both imply an algorithm for decoding.
In ancient China, the rule of decoding was multiplication. Two million is written
as two hundred “ten-thousands,” or 2 × 100 × 10000. On the other hand, in
ancient Rome the rules were addition and subtraction. Smaller numbers to
the left meant subtraction, as IV signifies 5 − 1 = 4. The same numbers to the
right meant addition, as VI signifies 5 + 1 = 6. Unfortunately, the Roman
numeric system does not scale well to large numbers. If we wanted to express
one million, we would need to write MMMM. . . and cover up an entire wall
(Figure 1.5). Later the Romans invented M with a horizontal bar on top to rep-
resent “a thousand times a thousand,” but to express one billion, we would still
need to cover an entire wall. Therefore, from an efficiency standpoint, the Chi-
nese mathematicians were more clever.
However, the most efficient numeric system came from ancient India,
where today’s universal “Arabic numerals” actually originated. This system
included the concept of “zero,” and it was more abstract (hence flexible)
than that of both the Romans and the Chinese. As a result, “Arabic numerals”
were popularized throughout Europe, which learned of them through Arabic
scholars. This system’s success lay not only in its simplicity, but also in its
8 The Beauty of Mathematics in Computer Science

FIGURE 1.5: A Roman mathematician tried to write “one million” on the

board.

separation of numbers and words. While a convenience for traders, this

detachment led to a divide between natural language and mathematics for
thousands of years.

1.3 The mathematics behind language

While language and mathematics grew farther apart as disciplines, their
internal similarities did not fade, unaffected by the growingly disparate crowds
who studied them. Natural language inevitably follows the principles of infor-
mation theory.
When mankind established its second civilization in the Fertile Crescent, a
new type of cuneiform letter was born. Archeologists first uncovered these sym-
bols on clay tablets, which looked esoterically similar to Egyptian tablets, so
they mistook these symbols for pictograms. Soon, however, they realized that
these wedge-shaped symbols were actually phonetic, where each symbol stood
for a different letter. These constituted the world’s earliest phonetic language.*
The British Museum owns tens of thousands of these slate and clay tablets,
carved with cuneiform letters. These engravings, along with Assyrian reliefs,
are among the most valuable Babylonian relics.

*If we treat each stroke of a Chinese character as a “letter,” we could consider Chinese as “alpha-
betic” as well, but only in two dimensions.
 Words and languages, numbers and information 9

This alphabetic language was developed by the Phoenicians and introduced

to the east coast of Syria, in the west of Mesopotamia. Businessmen and traders,
the Phoenicians preferred not to carve intricate wedge letters, so they designed
an alphabet of 22 symbols. This alphabet spread with the Phoenicians’ business
interests, reaching the Aegean islands (including Crete) and the ancient Greeks.
Upon reaching the Greeks, the alphabet was transformed into a fully developed
alphabet, with no more ties to the Babylonian cuneiform script. Spelling and
pronunciation were more closely linked, and the Greek alphabet was easier to
learn. In the next few centuries, accompanying Macedonian and Roman con-
quests, these languages with at most a few dozen characters were embraced
by much of Eurasia. Today, we refer to many Western phonetic languages as
“Romance languages” for the Romans’ role in linguistic dissemination.
Human language took a large leap from hieroglyphics to phonetic languages.
An object’s description transformed from its outward appearance to an abstrac-
tion of its concept, while humans subconsciously encoded these words as combi-
nations of letters. Furthermore, our ancestors chose very reasonable encodings for
their languages. For the Romans, common words were often short, and obscure
words long. In writing, common words required fewer strokes than uncommon
ones. Although our ancestors did not understand information theory, their ideas
were fully compliant with the principle of making an encoding as short as possible.
The resulting advantage is that writing saves time and material.
Before Cai Lun invented paper, writing was neither easy nor cheap. For
example, in the Eastern Han dynasty (around first century AD), text was often
inscribed on materials including turtle shell, stone, and bamboo. Since the pro-
cess was so arduous, every single character was treated as if written with gold.
Consequently, classical Chinese writing was painfully concise, while contempo-
rary spoken language was much more verbose and colloquial, not much different
from today’s Chinese. In fact, the Lingnan Hakka peoples of southern China
closely retain the ancient spoken language, with vocabulary and mannerisms
of the late Qing dynasty.
This concept of language compression aligns with basic ideas in information
theory. When a communication channel is wide, information can be sent
directly; but if a communication channel is narrow, then information must be
compressed as much as possible before delivery and recovered upon receiving.
In ancient times, two people could speak quickly (wide channel), so no compres-
sion was needed. On the other hand, writing was slow and expensive (narrow
channel), so scholars must first distill daily vernacular into exquisitely crafted
poetry. Converting everyday speech into fine writing was a form of compression,
and interpreting classic Chinese today is a form of decompression.
We also see this phenomenon in action when streaming video. Broadband
provides high bandwidth, so we can watch high-definition videos with sharp res-
olution. Mobile data plans enforce heavy limits, and data is sent over unreliable
networks, so latency is much higher, and resolution is a few magnitudes lower.
Though a few thousand years ago there was no information theory, classic Chi-
nese writing adhered to its principles.
10 The Beauty of Mathematics in Computer Science

Around the time of the late Babylonians, two historical works were
produced: one Chinese, one Jewish. Chinese historian Sima Qian wrote a
530,000-word account of Chinese history in the classical style, and the ancient
Jews began documenting their history in the Middle East, under Babylonian
rule. This latter body of work consisted of Moses’ teachings, and we refer to
them collectively as the Torah. Its straightforward prose is similar to Sima
Qian’s writings, but unlike the Chinese manuscript, the Torah was taken into
the Bible, whose writing spanned many centuries. Later scribes worked from
manuscripts that were hundreds of years old themselves, so copying errors
were unavoidable. Scholars say that today, only Oxford University owns an
errorless copy of the ancient Bible.
Ancient Jewish scholars copied the Bible with utmost devotion and propri-
ety, washing their hands to pray before writing the words “God” or “Lord.” How-
ever, copy errors would undeniably emerge, so the scholars devised an error
detection method, similar to that used in computers today. They assigned
each Hebrew letter to a number, so that every row and column summed to a
known value. After coping each page, a scholar would verify that the sums on
the new page were the same as those on the old or conclude that he erred in
the transcription. Each incorrect sum for a row (or column) signified at least
one error on that row, so errors could be easily found and eliminated (see Figure
1.6). Like the ancient Hebrews, modern computers also use the idea of check-
sums to determine whether data is valid or corrupted.

FIGURE 1.6: Ancient Jewish scholars check every row and sum to verify that
they copied the Bible correctly.
 Words and languages, numbers and information 11

From ancient times to now, language has become more accurate and rich,
largely due to advances in grammar. I am not a historian of languages, but I
would guess that with high probability, grammar started taking shape in
ancient Greek. If we consider morphology (constructing words from letters) as
the encoding rules for words, then grammar captures the encoding and decoding
for languages. However, while we can enumerate all words in a finite collection,
the set of possible sentences is infinite. That is, a few tomes worth of dictionary
can list all the words in the English language, but no one can compile all English
writings ever to exist. Mathematically speaking, while the former can be
completely described by a finite set of rules (trivially, we can enumerate all
words), the latter cannot.
Every language has its niche usages that grammar rules do not cover, but
these exceptions (or “inaccuracies”) give language its color. Occasional dog-
matic linguists treat these exceptions as “sick sentences.” They spend their
lives trying to eliminate the linguistic disease and purify the language through
new grammar rules, but their work is futile. Take Shakespeare, for instance.
Classics now and popular in his time, Shakespeare’s works often contained
famous, yet ungrammatical phrases. Many attempts were made to correct
(or rather, tamper with) his writings, but while these attempts have been
long forgotten, Shakespeare’s “incorrect” writings persisted. Shakespearean
brilliance, taught in schools around the world, originates from grammatical
“mistakes.”
Grammatical deviancy in literature leads to a controversy: do we consider
our existing bodies of text (corpus) as the true expression of language, or should
we designate a set of rules as correct usage? After three or four decades of debate,
natural language processing scientists converged on the former, that existing
data is truth. We will cover this period of history in Chapter 2.

1.4 Summary
In this chapter, we traced the history of words, numbers, and language
to pique the reader’s appetite for the mathematics intrinsic to our lives. Many
of the topics introduced here are the focus of later chapters, including the
following.

• Principle of communication and the model of information dissemination

• Encoding, and shortest codes

• Decoding rules and syntax of language

• Clustering
• Checksums (error detection and correction)
12 The Beauty of Mathematics in Computer Science

• Bilingual texts and corpuses, useful in machine translation

• Ambiguity, and the importance of context in eliminating ambiguity

Modern natural language processing researchers are guided by the same

principles as our ancestors who designed language, though the latter’s choices
were mostly spontaneous and unintentional. Mathematics is the underlying
thread through past and present.
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
virkeä ja elämänhaluinen, teen työtä kodissani kahta vertaa
enemmän kuin ennen, hermostuneisuuteni katoaa siihen paikkaan ja
minä olen Jaakolle samoinkuin lapsillekin puolta hellempi kuin
muuten.

— Etkö luule, että miehesi huomaisi mitään, jos sattuisi sellaista!

— Mistä ihmeestä hän keksisi sen! Jaakko luottaa minuun

täydellisesti.

— Sen pahempi, jos sinä siitä huolimatta pettäisit häntä!

— Mutta Sanelma rakas, eihän hänellä ole mitään vahinkoa tuosta

pikku salaisuudesta. Toista olisi silloin, jos rupeaisin tuota hänelle
tunnustamaan. Voi hyvänen aika! Kuinka Jaakko siitä raivostuisi ja
tulisi varmaan onnettomaksi koko loppuijäkseen! Koko kotirauha
rikkuisi ja lapsetkin tulisivat kärsimään. Ja ajatteles, tämä kaikki vaan
pienen flirtin vuoksi, joka itse asiassa oli vaan joutava ajankulutus,
sillä Jaakkoa minä sittenkin rakastan, rakastan kaikesta sielustani,
sen saat uskoa, Sanelma.

— En ole, Toini hyvä, minä samalla kannalla kuin sinä tämän asian
suhteen. Pidän rakkautta vakavana, mieluummin sanoisin pyhänä
asiana ja rehellisyyttä ihmisyyden ensimäisenä ehtona. Kuinka
voisikaan jatkuvasti pettää ihmistä, jonka kanssa syö samaa leipää!

— Voi tyttöseni! Toini myhäili, — sinä olet ollut kymmenen vuotta

siellä maalla, missä kaikki on vielä niin ihanteellista, ainakin ihmiset
koettavat uskotella itselleen ja toisilleen niin. Mutta toista on
todellisuus. Saa oppia tinkimään itsensä kanssa, saa sopeutua
olosuhteiden mukaan, soutaa ja huovata aina tarpeen mukaan. Ja
niin sitten luovailee kaitojenkin väylien kautta puskematta purttaan
kareihin ja kiviin. — Ole niin hyvä!

— Kiitos, sanoi Sanelma raukeana. — Olen nyt liian väsynyt

pohtiakseni niin painavia kysymyksiä. Omasta puolestani uskon yhä
vieläkin tuohon monen mielestä ehkä jo vanhentuneeseen
totuuteen: Rehellisyys maan perii.

— Niinpä niin, Toini-rouva huokasi kevyesti, — niin lienee kyllä

vieläkin periaatteessa, mutta käytännössä on hiukan toisin. Tehty ei
sillä tule tekemättömäksi.

— Minä kyllä olen koettanut sitä parhaani mukaan käytäntöönkin

sovelluttaa.

— Sen minä sinusta, Sanelma hyvä, kyllä uskon… Mutta siirrytään

nyt asiasta toiseen. Huomasit ehkä lehdistä, että Sorjo Valtosen taide
on herättänyt suurta huomiota.

Sanelma myönsi lukeneensa.

— On siinä poika! puheli Toini innostuen. — Tekee valtauksia

kaikissa piireissä ja ihmiset ihastuvat mielettömiksi. Nuoret ja
vanhat, miehet ja naiset — ja varsinkin juuri naiset. Missä tahansa
liikkuu, aina jää joku itkemään. Minun mieheni veljenpoika, nuori
maalaajan alku, joka oli Valtosen oppilaita ennen tämän ulkomaan
matkaa, hän tietää kyllä monta hupaista juttua tämän ihailijattarista.

Sanelma liikahti hermostuneesti, niinkuin olisi aikonut ensin lähteä

paikaltaan, mutta jäi siihen kumminkin kohtaloonsa alistuen, ja
hänen laihtunut, väsähtänyt olemuksensa painui yhä syvemmälle
suuren, pehmeän lepotuolin nurkkaukseen.
 Toini-rouva kiinnitti soikeat, sekaväriset silmänsä häneen.

— Tiedätkö, että hän on eilen saapunut kaupunkiin?

Sanelmaan iski kuin sähkö-isku. Hän tuskin saattoi hallita ääntään.

— Mistäpä minä sen tietäisin!

— On luonnollista, että te täällä nyt tapaatte toisenne, olettehan

te vanhat tuttavat.

Sanelma pyöritteli sormusta sormessaan.

— Hän ei tiedä minun täällä olostani mitään, enkä minä aio etsiä
häntä.

— Kummakos tuo, vaikka etsisitkin! Ainakin minä sinuna…

Samassa hän muisti jotakin ja puhkesi heleään nauruun.

— Muistuipa tässä mieleeni muuan pieni tarina. Kerron sen sinulle

kesken kaiken surun ja murheen, se ehkä hiukan huvittaisi sinua.
Niin — samainen Jaakon veljenpoika, se nuori veitikka, josta jo
mainitsin, oli saanut kerran kiikariinsa mestarinsa rakastajattaren…
mutta ehkä minä en kerrokaan, kenties sinusta tuntuu pahalta.

Sanelman suuta kuivi. Tukahduttava pala tunkeutui kurkkuun,

ikäänkuin olisi hän syönyt sadun myrkkyomenan, mutta hän koetti
karaista luontoaan ja kestää urhoollisesti loppuun.

— Mitäpä tuo minuun, kerro sinä vaan.

— Niin, jatkoi Toini, — sillä oli silloin muuan naikkonen, jota elätti
ja ylläpiti vakituisenaam. Mutta tuo veijaripa solmi salaiset suhteet
naisen kanssa, vietteli sen itseltään Valtoselta, joka ennen niin
monelta oli näiden omat ottanut. Ja voiko hullummin käydä kuin kävi
kerran! Valtosen astuessa huoneeseen, yllätti hän nämä kaikkein
sopimattomimmalla hetkellä! Silmänräpäys vain — ja poika löysi
itsensä liejuiselta kadulta. Tulinen on Sorjo Valtonen vihassaan,
miten kuuma lieneekään rakkaudessaan!

Kesken hänen puhettaan oli Sanelma noussut tuoliltaan. Tuntui

kuin tulista myrkkyä kaadettaisiin avoimeen haavaan. Hän nojasi
ikkunan pieleen koettaen kätkeä kasvojensa kärsivän ilmeen.

— Sanelma, rakkaani, mikä sinun tuli, olet kuolon kalpea — voi

minua mieletöntä! Toini kiiruhti häntä tukemaan.

— Olen vaan niin väsynyt… Toini hyvä, ethän pahastu! Luulen,

että minun täytyy käydä vuoteeseen.

— Tarvitset lepoa, se on totta, on aika jo minunkin lähteä kotiin.

Kutsunko tänne lääkärin?… Eikö, vai niin… Mutta haluatko jotain
juotavaa?

Sanelman silmissä pimeni. Hän etsi tukea pystyssä pysyäkseen.

— Pyydän vain saada olla yksin.

15.

Sanelma oli nukkunut kauan ja heräsi vasta syksyisen auringon

kellertäväin säteiden leikkiessä hänen kasvoillaan. Koivun latva
monivärisine lehtineen huojui ikkunan edessä heittäen häilyvän
varjon huoneen vaalealle seinäpaperille. Ja ylempänä näkyi kaistale
vaaleanharmajaa, syysselkeätä taivaan kantta, joka pitkien sade- ja
sumuilmojen jälkeen kirkasti, kevensi mielen.

Hän nousi helpoittuneena ylös. Eilispäivän tapahtumat olivat nyt

kuin ikävä unennäkö, joka haipuessaan jättää vielä hetkeksi
kiusallisen pahanolon tunteen.

Kuinka hän olikaan ottanut tuon niin vakavasti. Olihan

ymmärrettävää, että Toini asiasta vihiä saatuaan tahtoi kuulustella
häntä. Viisaasti hän oli menetellytkin, ja ilmeisesti oli Sanelma nyt
itsensä hänelle paljastanut.

Tiesihän Sanelma, että Sorjon oli helppo sytyttää naisten mielet.

Hänen ei tarvinnut muuta kuin ojentaa kätensä ja ottaa heidät, kuin
puusta kypsän hedelmän. Semmoinen hän oli!

Mutta tarina laitakaupungilla asuvasta rakastajattaresta ja »Jaakon

veljenpojasta» oli varmaankin keksitty hänen paulakseen. Olihan
Toini kertoessaan kaikenaikaa pitänyt häntä tarkasti silmällä, ja oli
kuin olikin — voittanut pelin.

Kuinka harmillista!

Oliko hän tosiaankin niin yksinkertainen, että kuka tahansa… Ei, ei

niin, mutta hän oli ollut niin kauan siellä maalla, niin toisenlaisten
ihmisten parissa. Kuinka hän olisikaan osannut pitää varaansa.

Samassa hänen mieleensä iski kuin salama: Sorjo on tullut! Hän

on tässä kaupungissa. Joku noista harmaista tahi punertavista
taloista sulkee seinäinsä sisälle hänet.
 Sanelma puki kiireesti ylleen. Heidän täytyi nyt tavata. Hän kulkisi
katuja aamusta iltaan, kunnes suotuisan sattuman avulla vihdoin
löytäisi hänet.

Ja yht'äkkiä tuli mieleen pikaisen jälleennäkemisen varmuus, ja

sen tuottama riemu valoi elähyttävää voimaa kautta riutuneen
olemuksen.

Hän tunsi itsensä niin reippaaksi tänään, terveemmäksi kuin

pitkään aikaan, kulkiessaan katuja pitkin ilman kiirettä ja päämäärää,
hengittäen vain raitista ilmaa ja odotellen suotuisata sattumaa.

Ajatuksetkin kuljeksivat omia teitään; Sanelma katseli kuvaansa

näyteikkunain suurista laseista. Muuttunut hän oli entisestään ja
vanhentunut. Tuntisiko toinen häntä enää?

Levoton odotus sai sydämen kiihkeästi sykkimään. Eikö tämä ollut

kuin edeltäpäin järjestettyä! Sorjo tänne samalla kertaa kuin hänkin,
ja vielä piti Toini-rouvankin tietoineen tulla valmistamaan häntä tätä
tapaamista varten.

Nyt hän ensi-kerran kohtaisi hänet vapautumisensa jälkeen. Hän

saisi puristaa hänen käsiään ja katsoa häntä silmiin tuntematta
tunnossaan syyllisen tuskaa.

Kun hän nyt ajatteli tapahtumia Koskelassa ja kaikkea viime

aikoina sattunutta, tuntui kaikki kuin näkymättömän käden
järjestämältä. Olivatko heidän yhteiset toivomuksensa vuosikausien
kuluessa järjestäneet tämän? Kukapa tietää. Ihmeellisesti ovat asiat
selvinneet, aivan kuin edeltäpäin laaditun ohjelman mukaan.
 Ilta jo hämärsi. Liike kaduilla vilkastui. Tehdastyöläiset kiiruhtivat
koteihinsa, sanomalehtipojat tiedoittivat äänekkäästi myytäviään.

Sanelma oli istahtanut puiston penkille mielessään horjumaton

varmuus:

Sen täytyi tapahtua tänään.

Hän tähyili väkijoukkoon, tuoltapäinkö hän tulisi vaiko tuolta? Valot

syttyivät, väkeä kulki hänen ohitsensa, kullakin oma kiireensä.
Kukaan ei huomannut lehmuksen alla yksinäistä istujaa.

Siiloin se tapahtui, ihme, jota hän oli odottanut! Sanelma syöksähti

tulikuumaksi. Sitten hänen tuli kylmä. Valehtelivatko silmät, eikö se
todellakin ollut hän!

Oli! Tuhansien joukosta hän tuntisi tuon vartalon, tuon käynnin

toisten kulkijain seasta, hatun ja hiuskiharan.

Hän kävelee kuin kutsuttuna häntä kohti, heilauttaa keppiään ja

viheltelee hiljaa. Sanelma nousee ja astuu muutaman askeleen
vastaan. Sorjo kävelee mietteissään, on jo vähällä sivuuttaa hänet,
samassa kääntyy toki, huomaa ja ilostuu:

— Rouva Päteväkö? En ollut tässä hämärässä tunteakaan.

Sanelman huulet vavahtivat, ja etsien hänen katsettaan laski hän

kätensä ojennettuun käteen.

Sorjo Valtonen puristi sitä hilpeän tuttavallisesti.

— Hauska tavata, mitä nyt kuuluu Koskelaan?

 Sanelma katsoi syvälle vihervänruskeisiin silmiin, ikäänkuin etsien
niiden pohjaa, ja hetken viivyttyä tuli vastaus vakavasti:

— En tiedä. En asu siellä enää!

Sorjo Valtonen loi katseensa alas ja huomattava varjo levisi hänen

nuorille, iloisille kasvoilleen. Tuokiossa tuntui tilanne hänelle
selviävän.

— Poissako kotoa?

Sanelma oli odottanut iloista hämmästystä.

Hänen kätensä irtausi Sorjon kädestä, pudoten hervottomana alas.

— Eiköhän olisi ollut viisainta jäädä?

— En mene enää takaisin.

Tuokion äänettömyys. Sitten Sorjo Valtonen taas hymyili ja oli

entisellään. Hänen kasvonsa eivät ilmaisseet mitään.

— Vai niin, vai niin. Te varmaan ette alunpitäenkään oikein

sopineet toisillenne, vai kuinka? En todellakaan odottanut sen
kehittyvän siihen suuntaan. Luulin, että olisi mennyt edelleenkin
entiseen tapaan.

Sanelmalla ei ollut mitään sanottavaa. Tuli pitkä, painostava

äänettömyys, jonka Sorjo viimein katkaisi omalla luontevalla
tavallaan:

— Kuinka voivat Aili ja Poju? Hyvinpä kai, terveitä, kuten aina

ennenkin. Ovat varmaan kasvaneet paljon sitten viime näkemän.
 Sanelma vastasi jotain, mitä lienee vastaillutkaan, mutta eihän
toinen sitä varten kysynytkään. Sitten puhuttiin vielä tovereista, jotka
odottivat ravintolassa. Siitä Sanelma sai ymmärtää hänen täytyvän
mennä!

Lyhyt, merkityksetön kädenpuristus, ja hän oli poissa — poissa!

Sanelma kulki katua ylös, toista alas, ajattelematta, tuntematta

mitään. Hänen korvissaan kuului humina kuin kaukaisen kosken
pauhu.

Ilta pimeni.

Kuka hän oli, mitä etsi? Kuuluiko soiton säveleitä kaukaa?

Tuttu varjo liukui tuossa hänen sivullaan. Sanelma pysähtyi, mutta

huomasi vaan oman kuvansa näyteikkunan himmeässä
kuvastimessa.

Päässä tuntui polte, rinnassa viiltävä kipu.

Oliko siinä katuristeyksessä kaksi lasta? Tyttö veti kädestä pientä

veljeään.

— Aili ja Poju!

Kotiin… kotiin…

Sanelma horjahti, silmissä musteni. Hän painui vasten

kylmänkosteata kiviseinää.

Sitten tunsi hän kuinka joku kiirehti tukemaan, estäen hänet

vaipumasta katuun. Voimakkaat kädet nostivat hänet vaunuihin,
jotka äänettömästi vierivät pois.
 16.

Puolenyön aikaan tuli Sanelma tuntoihinsa. Kummeksuen katseli

hän ympärilleen.

Missä hän oli? Lamppu valaisi heikosti tumman varjostimen takaa.

Kaikki oli hohtavan valkoista hänen ympärillään, peitteet, pielukset ja
varjostin vuoteen edessä. Koko huoneen sisustus oli valkea. Yhtään
ihmistä ei näkynyt. Oliko hänet jätetty tänne yksin?

Päätä poltti, suuta kuivi, hengitys puhaltui hehkuvan kuumana

ulos.

Kylmä väristys kulki kautta ruumiin, alkaen jaloista, kohoten kohti

sydäntä ja päätä. Se oli kuin jäisen käden sively. — Silmiä raukaisi,
luomia poltti ja kirveli, oli mahdotonta enää avata niitä.

Kello löi käytävässä. Sanelma koetti laskea lyönnit, mutta uupui

kesken ja vaipui horteeseen.

Tuossa vierellä oli istuvinaan Greetta-täti.

— Lapsukaiseni, oletko valmis lähtemään?

— Enkö olisi, Greetta-täti, kunhan sinä vaan tietäisit mitä minulle

on tapahtunut!

Greetta-täti pudisti murheellisena päätään ja hävisi hämärään.

Valkopukuinen sairaanhoitajatar lähestyi vuodetta ja asetti

viillyttävän kääreen Sanelman polttavalle otsalle. Potilas vaipui
keveään uneen.
 Sanelma kulkee himmeästi valaistua yöllistä katua seuraten
Sorjoa, joka yksinäisenä astelee tietään. Hän on omissa mietteissään
eikä huomaa toista, joka kuulumattomin askelin kulkee hänen
rinnallaan. Hän puhelee jotain itsekseen. Sanelma kuulee hänen
mainitsevan nimeään.

— Mitä hän tahtoo minusta, hänen katseensa ei anna minulle

rauhaa.

Sorjo vetelee pitkiä sauhuja savukkeestaan. Hän näyttää olevan

huonolla tuulella: mikä hirtehinen olikaan heidät yhyttänyt täällä
äsken. Se pilasi hauskan illan.

— Niin, mitä hän oikeastaan tahtoo minusta? Katsoi kuin tukea ja

turvaa hakien, silmissä kyynelten jäljet. Niissä kuvastui toivo ja
vakava luottamus, niinkuin täytyisi kaiken vielä olla entisellään.

Sorjo katselee taakseen ja sivulleen. Hänen on paha, kiusallinen

olla, aivankuin joku seuraisi häntä, niinkuin noiden silmien
hurmahenkinen katse lepäisi yhä hänen yllään.

— Mikä kiusallinen sattuma! kuulee Sanelma hänen sanovan. —

On sääli nuorta naista. Olisiko mahdollista, että tuo pieni viaton leikki
olisi johtanut tähän. Epäilemättä. Tuollaiset naiset, kuin Sanelma,
eivät osaa ottaa elämää yksinkertaisesti. He tekevät sen työlääksi,
monimutkaiseksi, vaivaksi itselleen ja muille. He eivät laske mitään,
eivät ota mahdollisuuksia lukuun. Eiväthän tunteet ole ikuisesti
kestäviä. Pitihän hänen toki ymmärtää, että en minä siinä mitään
sellaista ajatellutkaan. Olihan Sanelma toisen oma. Siitä
sellaisestahan tulee aina niin paljon ikäviä seurauksia, inhoittavia
selkkauksia, oikeuskäyntejä ja juorupuheita. Riidellään lapsista ja
pesän omaisuudesta… Kaikki tuo on niin ikävää ja tympäisevää.
Olisihan Sanelman pitänyt tietää.

Sorjo kohauttaa olkapäitään, vetäsee pitkän henkisavun ja

puhaltaa sen hitaasti ulos. — Sanelma säläsi huonosti tunteitaan.
Mies, jolla oli taipumusta mustasukkaisuuteen, pääsi pian asian
perille ja siitä syntyi tuo kiusallinen jälkikohtaus Koskelassa sen
hauskan illan jälkeen, jonka he viimeksi olivat yhdessä viettäneet.
Herra Pätevä osoitti mieltään omalla kömpelöllä tavallaan. Oli
vastenmielistä muistella sitä.

Sorjo Valtonen kohauttaa jälleen olkapäitään. Hän tuskin muistaa

koskaan kokeneensa mitään niin noloa ja harmillista. Johan hän
päätti sen silloin, että siihen se saisi jäädä.

Tiesihän sen, että Sanelma odotti. Mutta parempi näin hiljalleen

totuttautua siihen, mikä kumminkin kerran on kestettävä.

Sanelman rinnassa oli tukahduttava tunne. Hän teki ankaran

ponnistuksen siitä vapautuakseen ja heräsi.

Ketään ei näkynyt.

Missä oli Sorjo? Aivan varmasti hän oli nähnyt hänet, kuullut
hänen äänensä ja hänen askeltensa kaiun autiolla kadulla… Kuinka
kummallista: hän oli täällä huoneessa ja kumminkin siellä ulkonakin.

Sanelman korvissa suhisi, silmissä hämärsi, tuntui kuin häntä

kiidätettäisiin lentokoneella ilmojen halki. Tuokion oli hän
tuntematta, tietämättä mitään.

Sitten havahtui hän taas, kuullessaan askeleita ja hiljaista puhelua.

Joku kulki hänen ohitsensa. Sanelma tunsi Sorjon, joka jatkoi
äskeistään:

— Täytyy tunnustaa, että olin vahvasti kiintynyt Sanelmaan.

Hänellä oli erikoisuutensa — niin, on ihmisiä, joilla on kyky
tunkeutua toisen ajatuksiin vielä silloinkin, kun heitä ei erikoisesti
halua muistaa, vielä silloinkin, kun heidän paikkansa on jo luvattu
muille.

Sorjo olisi tahtonut vapautua mietteistään ja ajatella muuta, mutta

se ei ottanut onnistuakseen. Sanelmakin halusi erota hänestä ja
juosta tiehensä, vapautuakseen hänen ajatuksistaan, mutta joku
käsittämätön voima pysytti häntä tässä edelleen.

— … ikäänkuin olisivat ainoat, kuulee hän Sorjon jatkavan, —

ainoat yksin-oikeutetut, niinkuin muita ei olisi eikä tarvittaisikaan…

Hän hymähtää väsyneesti, heittää maahan palavan savukkeen,

joka siinä pimeässä kiiluu vielä hetken hänen mentyäänkin.

— … ihminen tarvitsee yhä uusia, uusia vaikutteita, sitä varten

täytyy meidän tulla kosketukseen toisten kanssa. Taiteilija tarvitsee
hengelleen alinomaa uutta virikettä, voidakseen tehdä luovaa työtä.
Onko siinä mitään vääryyttä? Ihmiset, jotka sanovat niin, ovat
typeriä, heiltä puuttuu elämisen taito, he eivät osaa ottaa eivätkä
antaa.

Sanelma kuulee niin selvästi sanat ja näkee sammuvan

savukkeenpätkän kiiluvan vielä katuvierustalla.

Korkeasta ikkunasta kajotti jo syksyisen aamun harmaja valo.

Sanelma heräsi selkeään tajuntaan ja huomasi joutuneensa
sairashuoneelle, muistamatta miten ja milloin. Eilispäivän ja yön
kokemukset sekoittuivat toisiinsa muodostaen yhden ainoan
epämieluisan tunteen, jonka yksityiskohtia hän ei vielä kyennyt
itselleen selventämään. Hän koetti kaikin voimin pysyä hereillä, jotta
ei enää joutuisi ahdistavien unien verkkoon.

17.

Päivät ja viikot olivat kuluneet, Sanelma oli alkanut mukautua

nykyiseen elämäänsä hiljaisessa yksityishuoneessa suuren salin
vierellä. Sairaalan elämä tuntui tekevän hänelle hyvää.

Nuo valkeat huonekalut ja siniset seinät, valkopukuiset

hoitajattaret ja lääkäri valkeassa mekossaan, kaikki ne rauhoittivat
hänen kiihtynyttä hermostoaan.

Kuumemittari osoitti jo kolmatta päivää normaalilämpöä ja

Sanelma tunsi ruumiinsa päivä päivältä hiljalleen tervehtyvän.

Merkillistä! Hän oli epätoivoissaan jo luullut toivoneensa kuolemaa,

kumminkin tuntui toipuminen suloiselta ja herätti hänessä
ihmeellisen mielihyvän tunteen. Oliko se yksinomaan vain lasten
tähden? Eikö hänessä itsessäänkin piillyt vielä elämisen halu, vaikka
luuli sen jo kadottaneensa? Tiesikö ihminen aina itsekään, mitä
tahtoi! Työläs on tulkita omaa sydäntään.

Hänen ympärilleen ovat ystävät koonneet kaikkea hyvää, hedelmät

ja herkut kaikenlaiset. He ovat ympäröineet hänet kukkasin —
punaisin kukin… Sattumako vain oli tuo punainen väri, vai uutta
elämääkö hänelle niin ennusteltiin!
 Kuinka hyviä ihmiset sentään olivat hänelle olleet. Kaukaisetkin
tuttavat asian kuultuaan olivat rientäneet tänne lohduttamaan.

Sekin Tapion rouva. Sanelma oli kerran nuorena tyttösenä antanut

soittotunteja hänen lapsilleen. Tuo punainen ruusu, johon oli äsken
puhjennut kolmas kukka, oli häneltä.

— Kukapa sitä olisi uskonut, sanoi rouva Tapio, että sinunlaisesi

naisen osalle tulisi niin paljon kärsimyksiä. — Joku toinen minusta
olisi paremmin ansainnut… Kuinka sinä tulitkaan sen kunnottoman
miehen tuttavuuteen?

— Älkää, täti hyvä, syyttäkö häntä noin, oli Sanelma sanonut,

onhan sitä vikoja minussakin ja kukapa sen tietää…

Toinen teki torjuvan liikkeen ja lausui keskeyttäen:

— Olen minä kuullut…

— Mutta jospa minäkään en ole ollut sellainen kuin olisi pitänyt,

tarkoitan että alkusyy voi ehkä sittenkin olla minun, yritteli Sanelma.

Toinen hymyili ymmärtäväisesti hyväksyen:

— Tuo on sinussa kaunis piirre, Sanelma. Niinpä, niin, kukapa

meistä täydellinen lienee, mutta sittenkin…

Sanelma huomasi vain kohoavansa rouva Tapion silmissä. Hän ei

tullut asiaan enempää kajonneeksi, vaikka tuntui että olisi pitänyt.
Asia oli vaivannut häntä yksin ollessaan. Tässä tapahtui ehkä
sittenkin vääryys.
 Ja sitä miettiessä siirtyivät ajatukset Koskelaan. Mielikuvituksissaan
hän näki kosken rannalla istuvan yksinäisen miehen, väsähtäneen ja
rauenneen, ihmisten tuomio harteillaan, sydämessään sanoin
kuvaamaton tyhjyys. Siinä istuu hän vielä kauan sen jälkeen kun
äänet sahalta ovat vaimenneet ja työmiehet koteihinsa kiiruhtaneet.
Mutta hänellä ei ole kiirettä mihinkään, ei kukaan odota häntä, ei
kukaan kuulosta tulevaksi. Autio on koti ja yksinäisen miehen
sielussa asuu jäytävä tyhjyyden ja orpouden tunto. Eikä ole ketään,
joka häntä lohduttaisi, ei yhtäkään osaaottavaa ystävää. Kukaan ei
kukita hänen tietään. —

Näin pitkälle oli Sanelma jo tullut ajatuksissaan, kun hän havahtui

ja tunsi olevansa joutavan hentomielinen. Itsessäänhän sen oli syy.
Kukaan toinenkaan ei olisi voinut tehdä toisin kuin hän, Sanelma,
teki. Omapa on syynsä, että ei ollut lohduttajia. Semmoinen kuin se
aina oli, yksinäinen, suljettu luonne. Tiesi hänestä, tokkopa tuo
välittikään.

Mutta ei Sanelma sittenkään saanut kunnolleen rauhaa. Tuntui

vääryydeltä antaa ihmisten soimata Marttia: eihän syy sittenkään
ollut yksin hänen. Olihan siitä osa hänen itsensäkin, tosin niin toista
laatua, mutta kumminkin —

Tästälähin täytyy tehokkaammin puolustaa Marttia. Täytyy sanoa

rouva Tapiollekin. Ihmiset menevät yli rajojen tuomioissaan. Liian
ankarasti ovat hyökänneet yksinäisen miehen kimppuun.

Kuului kellon lyönti. Vierastunti oli alkanut ja käytävästä kuului

useita vieraita askeleita. Tänään oli määrä yhdessä tulla Toinin ja
rouva Tapion. Sanelma kuunteli ja odotti.

Ovelle koputettiin.
 Mutta tulija olikin sairaanhoitajatar.

Hän laski ihastuttavan ruusuvihkon Sanelman helmaan. — Melkein

voisi kadehtia rouvaa, niin sanoi, hymyili herttaiseen tapaansa ja
meni.

Mistä tällaiset kukat?

Hänet oli ystävyyden osoituksin yllätetty jo useat kerrat, mutta

tässä piili jotain, joka sai hänen kätensä vapisemaan.

Hän piteli kädessään pientä suljettua kirjekuorta. Oli mahdotonta

erehtyä tuon käsialan suhteen. Tunsihan Sanelma sen. Hänen
sydämensä kiivas lyönti oli vähällä salvata hengen.

Niin oli kuin olisi hän itsekin lähellä täällä jossain näkymättömänä,
kuin voisi hän millä hetkellä tahansa astua piilostaan hymysuin ja
silmän pohjassa ilakoiva veitikka: tulinpas, tulinpas, kun lupasin;
suotta sinä Sanelma olet minua epäillyt!

Sanelma painaa kukat kasvojaan vasten. Sametinhienot, tuoksuvat

terälehdet koskettavat huulia, silmiä ja otsaa kuin armaan käden
hyväily. Juovuttava onnen huuma hulvahtaa hänen ylitsensä. Kaikki
tämä on kuin ihanin uni, ja kuitenkin tosi. Sorjo on kuin onkin
vihdoinkin tullut takaisin.

Lieneekö ollut kukkien voimakas tuoksu vaiko äkillinen, yllättävä

ilo, joka niin uuvutti voimat ja raukaisi ruumiin. Tuskin jaksoi pitää
auki silmiään. Sanelma meni vuoteeseen ja antautui kokonaan
ihanan tunnelmansa valtaan kunnes unonen tuli ja levitti pehmeän
hämärän hänen ympärilleen.
 Sanelma nukahti kuin jouluilloin, lapsena ennen, kun kynttilät vielä
ovat kirkkaimmillaan ja ilo kohoaa korkealle katon rajaan. Mutta
hänen riemunsa mitta oli täysi, eikä pieni sydän voinut vastaanottaa
enempää.

18.

Ilta oli jo pitkälle kulunut, kun Sanelma viimein heräsi ja luuli

uneksineensa äskeisen. Mutta heti hän huomasi kukat, jotka
hoitajatar hänen nukkuessaan oli asettanut vesiastiaan. Puna kohosi
hänen kasvoilleen. Tottahan se sittenkin oli!

Kuinka tämä oli kummallista! Sorjo muisteli häntä vielä — ja tällä

tavalla! Olisiko hän käsittänyt väärin silloin tavatessa, olisiko ollut
kiireissään ja siksi niin kummallinen! Olkoon miten oli, mutta jotakin
siitä entisestä täytyi olla vielä jälellä hänen sydämessään.

Hänen käteensä osui kirjekuori, joka oli levännyt hänen povellaan.

Hellien hän aukasi sen ja luki käyntikortista:

»Sanelma rouva!

Palatkaa takaisin Koskelaan. Kaikki voi vielä kääntyä

parhaaksenne,
olen vakuutettu siitä.

Teidän
S.V.»
 Sanelma luki sanat vielä kerran. Oliko hän tajuissaan? »Palatkaa
takaisin, palatkaa takaisin», kertasi hän itsekseen. Kortti putosi
hänen käsistään. Pää painui voimattomasti tyynyyn.

Kuume kohosi yöksi. Sanelma valvoi, luullen sydämensä jo

vihdoinkin väsähtävän. Tunnit kuluivat. Kello käytävässä ilmoitti ajan
kitsaan kulun. Rinnassa tuntui huojentamaton, viiltävä tuska. Kohtalo
seisoi vierellä, kädessään tulinen ruoska, eikä sen tieltä päässyt
minnekään pakenemaan.

Kuume yltyy yhä. Päivät kuluvat ja yöt. Kipu ei lakkaa. Potilas ei

vastaa kyselyihin eikä selitä mitään tilastaan, painaa vaan kasvonsa
syvälle pielukseen ja vaikeroi hiljaa. Häntä ei ymmärrä kukaan.

Sanelman mielessä askaroi lakkaamatta yksi ainoa ajatus,

kysymys, jota hän ei kykene itselleen selvittämään: Miksi oli Sorjo ne
kukat hänelle lähettänyt? Minkätähden hän ei jättänyt häntä
rauhaan, koska hän ei välittänyt hänestä enää?

Oliko hänen tarkoituksensa pilkata häntä ja haavoittaa vielä

enemmän, vai tunsiko hän ehkä itsensä syylliseksi ja näin hyvittäen
tarjosi hyvän neuvon, vai säälikö hän hänen kohtaloaan?

Voittamaton, karvas katkeruus kohosi tukahuttavana kurkkuun.

Hänen mielessään kyti epätoivoinen, voimaton viha.

Lääkäri kummeksui odottamatonta käännettä potilaansa tilassa.

Hän kielsi vieraskäynnit ja kaiken yhteyden ulkomaailman kanssa,
arvellen niiden vain häiritsevän sairasta ja hidastuttavan hänen
toipumistaan.
 19.

Rakas Greetta-täti!

Olet vannaankin kummeksinut pitkäaikaista vaitioloani. — Päätin

etten ilmoittaisi mitään itsestäni, ennenkuin voisin tehdä sen iloisin
mielin. Apea mielialani ei tuota hauskuutusta kenellekään. Mutta
vaikka en vieläkään tuota sinulle iloa kuten tahtoisin, rakas Greetta-
täti, tulen kumminkin luoksesi, koska en enää jaksa olla ilman
Sinua.

Minä tulen Sinun turviisi tuskineni, taakkoineni, murheen ja

epätoivon ahdistamana, koska tiedän sinulta riittävän hiukkasen
lämpöä minullekin. Sinulla on niin paljon rakkautta osattomille ja
tarvitsevaisille jakaa, ja mitä runsaammin Sinä hyvyyttäsi jakelet,
sitä enemmän sinulla sitä on. Minä olen lyöty, muserrettu, hyljätty
ja petetty monin kerroin. Minun ympärilläni on pimeys paksuna,
läpäisemättömänä muurina, minkä saartamana minä värjötän
vilussa. Olen vajonnut syvyyksiin; ylös en jaksa ja pohja jalkojeni
alta yhä pakenee. Juuri kun luulen, että alemmaksi en enää voi
tulla, kohtaakin minua taas uusi isku ja painaa yhä syvemmälle
tähän mustaan, tarttuvaan liejuun.

Rakas Greetta-täti! Mistä tämä pimeys? Ovatko taivaan valkeat

sammuneet, vai minun silmänikö ovat kadottaneet kyvyn niitä
havaita?

Olen hyvin sairas, en jaksa enempää. Anna minulle lohdutuksen

sana, jos
Sinulla vielä sellainen minunlaiselleni löytyy! Auta minua, jos voit!
 Sinuun luottava
anelma.

20.

Rakas lapsi!

Muistele vaan kuningas Davidin sanoja: Vaikka minä vaeltaisin

pimeässä laaksossa en pelkäisi mitään pahuutta, ettäs olet
kanssani: Sinun vitsas ja sauvas tukevat minut. Vaikka vielä minun
ruumiini ja sieluni vaipuisi, niin sinä olet minun osani ja minun
sydämeni uskallus.

Herra kutsuu sinua, Sanelma. Oi, älä anna Hänen enää kauemmin
odottaa.
Riennä Golgatan ristin juureen, laske sinne taakkasi ja kumarru
Kaikkivaltiaan kasvojen eteen! Hän ottaa sinut vastaan sellaisena
kuin
olet, erheinesi, suruinesi. Hän on kirkastava Sinun järkesi näkemään
Hänen johdatustaan. Lapsi-kulta! Mustat pilvet peittävät päivän,
mutta
kun ne haihtuvat, olet näkevä Herran auringon entisessä
kirkkaudessaan.

Ole turvassa, lapseni, pian valkenee.

Kannan Sinut rukouksissani joka päivä Korkeimman kasvojen

eteen.

Greetta-tätisi.
 J.K. Olen kuullut, että Martti on kokonaan lopettanut
ryypiskelemisen. Hän on sulkeutunut kotiinsa, uurastaa vain
työssään ja karttaa ihmisten seuraa. Vapaahetkensä hän viettää
kosken rannalla yksin; luulen että hän suree.

Sanelma oli jo päässyt sairaalasta, kun Greetta-tädin kirje saapui.

Se antoi hänelle uutta ajattelemisen aihetta ja tuntui yhtä
käsittämättömältä kuin kaikki muukin, kuin koko tämä nykyinen
elämä. Hän ei todellakaan ymmärtänyt minne häntä »kutsuttiin»,
minne häntä »odotettiin». Mitä luuli Greetta-täti Jumalan häneltä
vielä odottavan sen jälkeen kun hän oli menettänyt kaiken.
Paljaaksihan hänet oli raastettu, köyhäksi ja vaivaiseksi. Olihan hän
valmis seuraamaan Häntä ja ottamaan vastaan lohdutuksen, jota
maailmassa ei enää löytynyt häntä varten. Ja miksi neuvoi Greetta-
täti häntä Golgatalle? Eikö tuo paikka ollut muita, vaan ei toki häntä,
paljon kärsinyttä, varten? Eikö tässä viimeaikaisessa elämässä ollut
hänelle jo kylläksi pimeyttä ja tuskaa?

Uskoihan hän Jumalaan, olihan hän Häntä odottanut auttajana,

pelastajana, joka poistaisi pimeyden, parantaisi haavat ja toisi
tullessaan rauhan ja lohdun hänen sielulleen.

Greetta-täti ei varmaankaan hänen asemaansa oikein ymmärtänyt,

— eikä ihmekään. Oli kumminkin niin lohdullista ajatella hänen
esirukouksiaan, olihan siis olemassa edes yksi, joka ajatteli Sanelmaa
ja vilpittömästi toivoi hänen hyväänsä.

Sanelma ryhtyi matkavalmistuksiin. Vihdoinkin kotiin lasten luokse!

Kuinka hän oli toivonut sitä, mutta laimea oli hänen ilonsa nyt. Rahat
olivat lopussa, tarpeita paljon. Martti ehkä olisi auttanut pulasta,
mutta hänen puoleensa kääntyminen tuntui nöyryyttävältä. Kuitenkin
oli niin vaikeata lasten tähden, jotka eivät olleet puutteeseen
tottuneet.

— Marttiko surisi? Nytkö vasta! Myöhäistä, myöhäistä. Olisi tehnyt

sen silloin, kun vielä oli aika toinen, kun kaiken vielä olisi voinut
muuttaa ja järjestää toisin.

Sanelma huokasi. — Kuinka kummallista elämä sentään on!

Ja joskus pyrki kuin varkain tulemaan mieleen: entäpä jos teitkin

väärin, jos sittenkin olisi pitänyt toisin menetellä, vielä kärsiä ja
odottaa.

— Kituako kuoliaaksi, suuttui Sanelma, niinkuin joku toinen olisi

hänelle sen sanonut, — siihenkö jäädä hävinneen kotinsa, onnensa
raunioille nääntymään tuskaan ja häpeään. Se olisi ollut jo
ihmisarvolle alentavaa; sellaista ei toki sentään voi vaatia
keneltäkään.

Ja ikäänkuin omasta vakaumuksestaan voimaa saaden ryhtyi hän

nyt reippaammin järjestämään matkalaukkuaan.

— Te saatte takaisin terveen ja iloisen äidin, oli hän kirjoittanut

lapsilleen. Iloisuus tosin oli hänestä kaukana vielä, mutta täytyihän
koettaa näytellä iloista, kunnes ilo ehkä joskus aikaa voittaen
tulisikin.

Sillä vaikka hänen ruumiinvoimansa olivat palautuneet, vaivasi

häntä alituiseen jokin epämääräinen, ahdistava tunne. Oli vaikeata
päättää mistä se johtui, ruumiillistako se oli, vaiko sielun sairautta!

Hän ehti valmiiksi hyvissä ajoin. Parisen tuntia oli vielä iltajunan
lähtöön. Sanelma heittäytyi sohvalle ottaakseen lyhyen unen yöllisen
valvonnan korvaukseksi.

Hiljainen koputus ovelle sai hänet havahtumaan, juuri kun hän oli
vaipumassa horteeseen. Sanelma kutsui tulijaa sisään, mutta
huomasi samassa äsken lukinneensa oven.

21.

Vastahakoisesti hän nousi avaamaan. Nuorehko, pienenläntä

naishenkilö työntyi tuttavallisena sisään. Sanelma muisti nähneensä
nuo kasvot, äänikin oli tutunomainen, mutta mahdotonta oli
sittenkään muistaa.

Naisella oli yllään kuluneet kengät ja virttynyt hame, puserona

puolituhruinen yöröijy ja repeytynyt esiliina vyöllään. Hän katsoi
Sanelmaa hajanaisesti hymähdellen:

— Katsot kuin et tuntisikaan; hyvät tuttavat oltiin ennen,

muistathan toki!

Ja Sanelma muistikin samassa.

— Mitä ihmettä sinä nyt…

Mutta heti hän huomasikin tervehdyksensä sopimattomuuden.

— Anna anteeksi, Olga, tulit niin yllättäen! On hauska nähdä

sinua, käy peremmälle ja kerro kuulumiset Kaartokoskelta!
Äskettäinkö vasta kaupunkiin tulit?
 Toinen ei hätäillyt. Hän antoi Sanelman istuttaa itsensä sohvaan ja
odottaa.

Sanelma katseli kummeksuen vierastaan. Kovin oli muuttunut

koulun rouva sitten viime näkemän. Hajanainen, puolitolkuton katse
ja ihmeellinen ulkoasu! Tosin ei pukeutuminen milloinkaan kuulunut
opettajan rouvan vahvimpiin puoliin, mutta sittenkin —!

— No, Olga, virkkoi hän keskeyttäen hiljaisuuden — kuuluuko

mitään erinomaisempia?

— Sieltäkö Koskelta?

— Niin.

— En oikeastaan tiedä… Hänen sanansa olivat kuin

unissaanpuhujan.

— Jotakin on vinossa, ajatteli Sanelma, ja molemmat vaikenivat

ajatellen kumpikin omiaan.

Ja siinä muisti Sanelma miten hän kerran kesäisenä päivänä oli

ollut vieraana Kosken kansakoululla. Olga-rouva kuletteli häntä
navetat ja tallit, näytteli porsaat, vasikat ja kanat, selitti
kiiltokarvaisten lehmiensä sukujuuret peripohjin ja jokaisen
yksityiskohdan karjataloudessaan, huolimatta siitä, että toinen
asioita tuntemattoman laimeudella kuunteli hänen puhettaan. Hiukan
lapsellinen ja yksinkertainen tämä Olga aina oli ollut, mutta hyvä
ihminen ja kelpo emäntä pienessä kodissaan. Sanelmaa, Koskelan
rouvaa, oli hän aina kunnioittanut ja ihaillut, silti työntymättä liiaksi
hänen lähelleen. Sanelmalla oli tapana toisinaan pistäytyä hänen
luonaan tuottaakseen toiselle iloa ja antaakseen Olgalle tilaisuuden
tehdä vastavierailun Koskelaan.

— Et sinä taida tietääkään, aloitti vieras vihdoin, kirvoitellen ääntä

kurkustaan. — Mistäpä sinä sen tietäisit! Olen nyt täällä
hieromaopissa ollut jo viikon pari.

— Kaikkia! Heikkisikö nyt tarvitsee hierontaa…?

— Mitä siitä. Olen jättänyt…

— Heikinkö? Entä koti?

— En tiedä, siellä ovat.

— Ja lapset…?

— Kotona.

— Kauheata! Olga, ethän sinä myötämöisin…

Olga näytti ottavan pahakseen.

— Sen tein. En voinut muuta.

— Oletko ihan varma, että et voinut?

— Sinäkö sellaista kysyt minulta!

Sanelma vaikeni hämmentyneenä. Oikeassahan Olga oli

viskatessaan hänelle kysymyksensä takaisin.

Mutta hänen asiansa olivat ilmeisesti suistuneet oikealta tolaltaan.

Sanelma tunsi tarvetta puuttua niihin ja, jos mahdollista, järjestää ne
parhain päin.

— Mitä nyt aiot? virkkoi hän hetken kuluttua.

— Kunhan tässä vaan pääsisi alkuun.

Olga huokasi syvään. Toinen saattoi helposti huomata, että

vaikeuksia oli hänkin jo kokenut.

— Otan näet oppitunteja eräältä hierojalta täällä, ja

harjaannuttuani ammattiin ja kun itse saan potilaita, otan luokseni
nuorimmat lapset…

Sanelma katseli häntä silmissään suru ja sääli.

Toinen tunsi osanoton ja jatkoi herkistyen:

— Puutteellistahan tämä on, varsinkin nyt alussa. Asun erään

torikaupustelijan luona ja saan tuskin syödäkseni. Ikävä on lapsiakin,
niin kovin on ikävä.

Olga pyyhki silmiään.

— Montako lasta teillä olikaan?

— Viisi.

Sanelma nousi äkkiä ylös.

— Jumalan tähden, Olga, tule toki järkiisi! Sinulla ei ole oikeutta

jättää heitä!

Toinen heitti häneen kalsean katseen.

 — Hyvähän sinun on sanoa…

— Olga hyvä, ajattelen sinun parastasi ja etenkin lasten!

Mutta Olga-rouva nousi kiivastuen ylös ja hänen kasvonsa

vavahtelivat hermostuneesti.

— En tullut kuulemaan opetuksia sinulta tässä suhteessa, et sinä

kelpaa toista opettamaan… Ja hyvähän sinun on sanoa, kun itselläsi
ovat lapset mukanasi. Luulet kenties olevasi minua paljoakin
parempi, mutta ero meidän välillämme on oikeastaan vaan siinä, että
sinun miehesi oli jalomielinen ja antoi sinun ottaa lapset ja määräsi
vielä rahallisen avustuksen, minulle ei annettu mitään —.

Sanelma koetti malttaa mielensä. Häntä oli satutettu arkaan

kohtaan, mutta tämä ihminen oli sairas ja ilmeisesti avun tarpeessa,
siksi koki hän tyynesti kestää hyökkäyksen ja aloitti uudelleen:

— Puhukaamme nyt rauhallisesti, Olga hyvä, ehkä tässä nyt

keksitään keino sinullekin! Mutta ensin pyydän, että sanot minulle
suoraan, minkätähden lähdit kotoasi?

— Saman kysymyksen voisin esittää minä sinulle.

— Pitäisihän sinun tietää, tiesihän sen koko kylä, sanoi Sanelma

arvokkaasti.

— Tiesinhän minä tuon, mutta tiedänpä sen lisäksi vielä muutakin;

hän hymyili jo lauhtuneena ja läheten Sanelmaa puheli puoliääneen:
— tiedän muutakin, kuten jo sanoin ja ymmärrän sinua varsin hyvin.
Minä tulinkin luoksesi toivoen, että kerrankin löydän ihmisen, joka
ymmärtäisi minuakin. Olemmehan kumpikin kokeneet samaa.
 Sanelman kalpeat kasvot sävähtivät tulipunaisiksi. Hän tapaili
vastausta, löytämättä sitä. Hermosairas nainen seisoi tuossa
kohtalotoverina hänen edessään, vetäen esiin syitä, joita ei hän
itsekään ollut itselleen tohtinut myöntää, ja kumminkin oli tämä
osaltaan oikeassa, sitä ei voinut kieltää.

Olga istui hänen viereensä, lähelle aivan, ja jatkoi puhettaan:

— Katsos, se on se Heikki minua niin paljon vanhempi ja

muutenkin niin kummallinen, elää elämänsä aivan kuin puoliunessa.
En minä enää jaksa sen kanssa! Pitäisihän sinun se ymmärtää, että
ei sitä, ellei rakasta, jos esimerkiksi olisi joku toinen…

Mutta juuri tämä yhtäläisyys tuon yksinkertaisen olennon kanssa,

joka herätti hänessä vain syvää surkuttelua, saattoi hänen mielensä
kuohuksiin. Tuo raukka rikkeimine yönuttuineen uskalsi kajota hänen
pyhimpäänsä, tohti vetää hänet rinnalleen kaltaisekseen! Juuri tuo
rinnastus ja vertailu synnytti hänessä voittamattoman
vastenmielisyyden tunteen.

Ja Olga-rouva, joka odotti soveliasta hetkeä huojentaakseen

sydäntään kertomalla oman tarinansa toiselle, joka itsekin samaa
kokeneena ymmärtäisi kaiken, ällistyi sanomattomasti sitä uutta
käännettä, minkä heidän keskustelunsa nyt äkkiarvaamatta sai.

Sanelma, jolta aina ennen oli riittänyt myötätuntoa ja

ymmärtämystä jokaiselle kärsivälle, oli nyt kylmä kuin jää.
Armottomasti hän osoitti ovea ja pyysi vierasta jättämään hänet
rauhaan, varoittaen häntä vasta puhumasta moisia tyhmyyksiä.

Olga oli ällistynyt. Ovelle hän vielä seisahtui katsellen Sanelmaa

vetistävillä silmillään.
 — Heitä hullutukset ja mene kotiin lastesi luo! Tänä iltana, tänään
iltajunalla, ymmärrätkö? Muuten täytyy minun puuttua asiaan.

— Sinunko?

— Voit uskoa, että sen teen.

— Entä sitten sinä, Sanelma, minnekä sinä?

— Jumala sen tietää, sanoi toinen hiljaa, sulkiessaan oven hänen

jälkeensä.

Mutta yksin jäätyään hän jo katui kovuuttaan ihmetellen itsekin

äskeistä pikastumistaan.

Sekavin, ristiriitaisin ajatuksin asteli hän huoneessa. — Minun

täytyy tehdä jotain, minun täytyy toimia hänen hyväkseen, muuten
käy hullusti. Täytyy saattaa omaisten tietoon hänen olinpaikkansa ja
saada heidät hakemaan hänet täältä pois.

Mutta eihän hänen sopinut esiintyä ilmiantajana, hänen, jolla oli

sama…

Sanelman sormet puristuivat syvälle pehmeisiin kämmenpohjiin.

Teki kipeätä, mutta ruumiillinen kipu huojensi hiukan kirveltävää
mieltä.

— Ei, minä kirjoitan Greetta-tädille, ja tänä iltana vielä. Hän saa

toimittaa kotiinsa eksyneen lampaan.

»Entä sitten sinä, Sanelma…?»

— Jumala sen tietää, kertasi hän äskeisensä, kokosi tavaransa ja

valmistautui lähtemään asemalle.
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

textbookfull.com