Download the full version of the ebook at

https://ebookgate.com

Teaching Learning and Study Skills A Guide

for Tutors Sage Study Skills Series 1st
Edition Tom Burns

https://ebookgate.com/product/teaching-learning-
and-study-skills-a-guide-for-tutors-sage-study-
skills-series-1st-edition-tom-burns/

Explore and download more ebook at https://ebookgate.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Writing and Presenting Research Sage Study Skills Series

1st Edition Angela Thody

https://ebookgate.com/product/writing-and-presenting-research-sage-
study-skills-series-1st-edition-angela-thody/

ebookgate.com

The International Student s Guide Studying in English at

University Sage Study Skills Series 1st Edition Ricki
Lowes
https://ebookgate.com/product/the-international-student-s-guide-
studying-in-english-at-university-sage-study-skills-series-1st-
edition-ricki-lowes/
ebookgate.com

Student Survival Skills Study Skills for Nurses 1st

Edition Claire Boyd

https://ebookgate.com/product/student-survival-skills-study-skills-
for-nurses-1st-edition-claire-boyd/

ebookgate.com

The Guide to Learning and Study Skills For Higher

Education and at Work 1st Edition Sue Drew

https://ebookgate.com/product/the-guide-to-learning-and-study-skills-
for-higher-education-and-at-work-1st-edition-sue-drew/

ebookgate.com
Brilliant Study Skills 1st Edition Bill Kirton

https://ebookgate.com/product/brilliant-study-skills-1st-edition-bill-
kirton/

ebookgate.com

New Headway Academic Skills Level 2 Reading Writing and

Study Skills Teacher s Guide 1st Edition Sarah Philpot

https://ebookgate.com/product/new-headway-academic-skills-
level-2-reading-writing-and-study-skills-teacher-s-guide-1st-edition-
sarah-philpot/
ebookgate.com

The HM Learning and Study Skills Program Level 2 Teacher s

Guide 4th Edition Judy Tilton Brunner

https://ebookgate.com/product/the-hm-learning-and-study-skills-
program-level-2-teacher-s-guide-4th-edition-judy-tilton-brunner/

ebookgate.com

Study Skills for Nursing and Midwifery Students Sucessful

Studying 1st Edition Philip A Scullion

https://ebookgate.com/product/study-skills-for-nursing-and-midwifery-
students-sucessful-studying-1st-edition-philip-a-scullion/

ebookgate.com

Critical Thinking Skills Developing Effective Analysis and

Argument Palgrave Study Skills 2nd Edition Cottrell

https://ebookgate.com/product/critical-thinking-skills-developing-
effective-analysis-and-argument-palgrave-study-skills-2nd-edition-
cottrell/
ebookgate.com
 Teaching, Learning
& Study Skills
A Guide for Tutors

Tom Burns & Sandra Sinfield

eBook covers_pj orange.indd 84 21/4/08 15:29:27

TEACHING, LEARNING AND
STUDY SKILLS
.
TEACHING, LEARNING AND
STUDY SKILLS
A GUIDE FOR
TUTORS
Tom Burns and Sandra Sinfield

SAGE Publications
London ( Thousand Oaks ( New Delhi
 2004 Tom Burns and Sandra Sinfield

First published 2004

Apart from any fair dealing for the purposes of research or

private study, or criticism or review, as permitted under
the Copyright, Designs and Patents Act, 1988, this
publication may be reproduced, stored or transmitted in
any form, or by any means, only with the prior permission
in writing of the publishers, or in the case of reprographic
reproduction, in accordance with the terms of licences
issued by the Copyright Licensing Agency. Inquiries
concerning reproduction outside these terms should be
sent to the publishers.

A SAGE Publications Company

1 Oliver’s Yard
55 City Road
London EC1Y 1SP

SAGE Publications Inc

2455 Teller Road
Thousand Oaks, California 91320

SAGE Publications India Pvt Ltd

B-42, Panchsheel Enclave
Post Box 4109
New Delhi 110 017

Library of Congress Control Number: available

A catalogue record for this book is available from the

British Library

ISBN 1 4129 0068 9

ISBN 1 4129 0069 7 (pbk)

Production by Deer Park Productions, Tavistock, Devon

Typeset by TW Typesetting, Plymouth, Devon
Printed in Great Britain by TJ International Ltd,
Trecerus Industrial Estate, Padstow, Cornwall
Contents

List of resources x

1 Introduction and how to use this book 1

Coverage 1
Welcome 1
Background 1
Study skills, teaching and learning development 2
How to use this book 3
Essential Study Skills 4
Finally 5

2 University teaching, widening participation and

study skills 6
Coverage 6
Introduction – but is it ‘education’? 6
What is happening to university education? 7
Management generation of strategy 7
Widening participation 8
Changing HE – the discourses of learning
development 10
Learning development and ‘skills’ 11
HE and the skills agenda 11
Resolution 12
What can the HE practitioner do? 12
Notes 13
Bibliography and further reading 13

3 How to assess – a short preface on assessment 16

Coverage 16
Introduction 16
Assessment per se 16
How will I assess that? 17
The changing HE environment 19
Conclusion 20
Bibliography and further reading 20
vi Teaching, Learning and Study Skills: A guide for tutors

4 How to understand our students 22

Coverage 22
Our students 22
WP students’ expressed aims 23
Attitudes to our students 24
Self-perception 24
Embedding learning development – helping our
students succeed in HE 25
Does HE orientation and learning development
make a difference? 27
Final comments 29
Conclusion 30
Note 31
Bibliography and further reading 31

5 How to promote an effective transition to HE 33

Coverage 33
Introduction 33
Problematising HE not the student 34
Choosing a university 34
Supporting HE orientation 37
Sixth-form and FE tutors and institutions 37
HE tutors/institutions 38
HE orientation – some things to consider 38
More orientation: academic communities, teaching
and learning practices and cultural capital 39
Conclusion 43
Resources 44
Note 44
Bibliography and further reading 44

6 How to promote student self-confidence 46

Coverage 46
Introduction 46
Caught on the cultural cusp 47
The non-traditional student in HE 48
How we do it 49
Overall conclusion 58
Bibliography and further reading 58
 Contents vii

7 How to promote effective organisation and time

management 60
Coverage 60
Introduction 60
How we do it 63
Overall conclusion 72
Resources 72
Further reading 73
8 How to promote effective research and reading
strategies 74
Coverage 74
Targeted research and active reading – and the
reflexive student 74
How we do it 77
Overall conclusion 94
Resources 95
Further reading 95

9 How to promote effective note-making 96

Coverage 96
Introduction 96
Notes and creative learning 99
How we do it 100
The practice lecture – note-making from lectures 105
Resources 111
Bibliography and further reading 112

10 How to promote effective presentations and

seminars 113
Coverage 113
Why oral assignments? 113
How we do it 117
How to promote effective seminars 130
Overall conclusion 132
Resources 133

11 How to promote effective writing 134

Coverage 134
Introduction 134
Changes in the HE environment 135
Writing and learning development 135
viii Teaching, Learning and Study Skills: A guide for tutors

Embedding learning development – again 136

How we do it 136
Overall conclusion 154
Resources 154
Notes 154
Bibliography and further reading 155

12 How to promote effective revision and exam

techniques 156
Coverage 156
Introduction 156
Exams – the feared event 157
How we do it 158
Overall conclusion 170
Resources 170
Note 170
Bibliography and further reading 170

13 How to promote effective group work 171

Coverage 171
Introduction 171
How we do it 174
Overall conclusion – mourning the group 182
Resources 182
Note 182
Bibliography and further reading 182

14 How to promote reflective practice 184

Coverage 184
Introduction 184
Learning development and the learning log 185
Model it first 187
How we do it 188
Personal development portfolios 190
Overall conclusion 192
Resources 193
Notes 193
Bibliography and further reading 193

15 How to promote overall success 194

Coverage 194
Introduction 194
 Contents ix

An embedded approach 195

Conclusion 198
Bibliography and further reading 199

Appendices
A: Bibliographic and online resources for
‘HE orientation’ 201
B: EA199 An introduction to academic studies:
reflecting, learning and communicating 203

Resources 217

Index 263
List of resources
5.1 OK, I’ve been accepted – what do I do now? 218
5.2 Places to go, people to meet and things to do at university 220
5.3 For study success think SOCCER 223
5.4 Teaching and learning in university demystified 225
7.1 Blank 24/7 timetable 229
7.2 Events and deadlines timetable 230
7.3 Term/semester plan 231
7.4 Weekly timetable 232
8.1 Library worksheet 233
8.2 Overview: choose what to read – know what you are
reading 235
8.3 How to move to pattern notes from your reading 237
8.4 Student notes on QOOQRRR: targeted research and active
reading 238
8.5 Student notes on Tony Buzan: QOOQRRR theory into
practice 239
9.1 Beginner’s guide to pattern notes 240
9.2 Student notes on the lecture ‘Note-making from lectures’ 242
10.1 The structure of an academic presentation 243
10.2 Using the paragraph questions for presentations 244
10.3 Assessment pro forma: the presentation 245
11.1 The structure of an academic essay 246
11.2 Ten steps to assignment success 247
11.3 The structure of a scientific report 248
11.4 Typical report structures 249
11.5 Explanation of a complex report structure 250
11.6 Report checklist 253
12.1 The three-minute test 254
12.2 Get ready for exams checklist 255
13.1 A business-like approach to group work: Belbin’s group
roles 257
13.2 A business-like approach to group work: Adair’s processes 258
14.1 Example of a student learning log (on a research and
reading session) 260
14.2 The reflective learning log – or professional development
journal 261
Biographical details
Tom Burns has been a Visiting Lecturer at the University of North
London, now London Metropolitan University, since 1994. He has taught
Media, Sociology and Literature but now focuses mainly on developing
study and academic skills support, programmes and resources for
students from foundation to postgraduate level.

Sandra Sinfield has been a Visiting Lecturer at London Metropolitan

University since 1990. In November 2000 she was appointed Senior
Lecturer and Co-ordinator for Learning Development (North). She has
taught Literature and Media but now focuses on supporting the access,
retention, progression and achievement of university students.
 With thanks to our families
for their encouragement and support.
1 Introduction and
how to use this
book
Coverage
 Welcome
 Background
 Learning development
 How to use this book:
– build study skills programmes
– build skills into subject teaching, especially seminar activities
 Links with Essential Study Skills: The complete guide to success V university
 Lesson structure

Welcome
Welcome to Teaching, Learning and Study Skills: A guide for tutors. This
is our second book for Sage and while it operates as a completely
autonomous text, it can also function as a companion text to our student
handbook Essential Study Skills: The complete guide to success V
university.

Background
For over thirty years (combined) our practice has revolved around
facilitating the academic success of those that were typically not expected
to succeed: older students and those from working-class and minority
ethnic communities. We have undertaken this work on GNVQ, AS, A
2 Teaching, Learning and Study Skills: A guide for tutors

level and access programmes and across the whole continuum of

university programmes – from foundation to postgraduate. There is no
one stereotypical non-traditional student to whom we can point and say,
there, if you can understand him or her you will have the key to teaching
in this climate of widening participation. As with traditional students,
our students come in all shapes and sizes, with various degrees of
motivation, commitment and study ‘readiness’. However, if forced to
generalise, we would say that, yes, we have found that typically the more
mature of our students do tend to be more highly motivated and
committed towards their studies. At the same time, while mature
students bring strengths and experiences with them from the worlds of
work and home where they may have already proven themselves
powerful or successful, they tend to experience often crippling self-doubt
in the academic context. This latter is the rationale for Chapter 6 on how
to promote self-confidence.
For non- or traditional students there is no one quick fix with respect
to promoting study success just as there is no one correct way to teach.
Typically teaching and learning involve a complex interplay between
aspects of the learner (personal, political, social, psychological, philo-
sophical) with the various academic contexts in which they find them-
selves, including personal, political, social, psychological, philosophical
and pedagogical aspects of the tutor. However, the activities, exercises
and lecture contents detailed in this text have proven themselves to be
useful starting points in dialogues and engagements that we have had
with our students over the years, and we intend this handbook to operate
in very practical ways to support further and higher education tutors
with their practice and their personal professional development.

Resources
We have designed photocopiable resources to support the activities and
exercises detailed throughout this guide. For ease of photocopying these are all
gathered together in the Resources section at the end of the book.

Study skills, teaching and learning

development
The authors of this text have both worked in further and higher
education with a special focus on working with non-traditional students.
Both now work in learning development in London Metropolitan Univer-
sity. The university itself has some 30,000 students and has a commit-
ment to following a widening participation brief.
 1: Introduction and how to use this book 3

Learning development, as with teaching or professional development

and alongside psychological and pedagogical research, is perhaps gaining
a greater ‘voice’ as universities embrace widening participation in the
move towards a mass higher education system.
In our university learning development itself operates:
 practically with students – running drop-in workshops, teaching
accredited and unaccredited study and academic skills programmes
and developing learning resources including on-line resources;
 practically with staff – contributing to staff induction and staff
development activities, producing staff newsletters, generating and
disseminating teaching and learning resources and working with staff
to design and deliver integrated skills and HE orientation pro-
grammes;
 strategically with respect to groups across the university that contrib-
ute to the development of teaching, learning, retention and diversity
strategies and practice, and that operate on a continuum of levels
from practitioner discussion groups to academic committees;
 nationally with respect to learning development practitioners across
the country – in the South East England Network and the Learning
Development in Higher Education Network (http://www.jiscmail.ac.
uk/lists/LDHEN.html).
And while this text is the practical manual that we suggest above, we do
reference out to wider educational debates especially where these
transect with issues relating to widening participation and the experien-
ces of the non-traditional student.

How to use this book

This handbook has a special focus on HE orientation, that is it is designed
to make transparent the forms and processes of academic discourse and
to introduce a variety of strategies that enable students to become
successfully inducted into academic practice, especially within higher
education. The majority of the chapters contain suggestions for teaching
practice and particular activities that, with the photocopiable resources,
can be delivered straight from the page to supplement your subject
teaching at any level. This is designed to be a very practical handbook
and it is intended that tutors could teach a particular topic using the
lesson plans, resources and lecture notes that are given here either as
complete source material or as a detailed guide or introduction to a
specific topic.
4 Teaching, Learning and Study Skills: A guide for tutors

Further, the materials in the book can be drawn together to compose

an accredited study and academic skills programme – and we offer a
model of one such programme in Chapter 15. While our study and
academic skills programme is accredited at preliminary or first-year level,
it is a programme that we have delivered to access and foundation
students to prepare them for university, and that is also undertaken by
postgraduate students in a bid to either refresh or develop their personal
skills and practice; we take this as an indication that the practices
described in this text have been proven to work with (university)
students of all levels.

Tutor tips: Lesson structure

When we teach the various activities laid out in this text we tend to adopt the
following strategies:
 Agenda: Write the lesson agenda on the board before students arrive.
Eventually students utilise the agenda as a way of focusing on and tuning
into the session.
 Brainstorm: Prior to commencing a session, we require that students
brainstorm either individually or collectively on the session topic such that
they become focused upon and tuned into the topic. Occasionally we vary
this by getting students to write one or two things that they expect to take
away from a session or utilise in their assignment.
 Delivery;/9activities: Typically we teach a session via a mixture of
lecture, discussion and some form of student interaction or activity.
 Check learning: where possible we circulate to check that activity – and
hopefully learning – is taking place during the session.
 Student – reflect on learning: We utilise learning logs (see Chapter 14)
to structure student reflection upon the session.
 Tutor – reflect on session: We reflect on the session ourselves along
the lines of what went well and why, and what went badly and why, in a bid
to continually develop our own practice.

Essential Study Skills

With all the sections in this text, we will make reference to the relevant
sections in our companion student handbook Essential Study Skills: The
complete guide to success V university (published by Sage, 2003). For
 1: Introduction and how to use this book 5

example, Chapter 10 on how to promote effective presentations contains

references to ESS 9: How to prepare better assignments and ESS 7: How
to build your confidence, indicating that Chapters 9 and 7 of Essential
Study Skills (ESS) will offer supporting material. This is for your
convenience; it is simply a means to quickly indicate which sections of
that handbook relate to this one. At the same time, while students can
use that text to facilitate their development and support any study and
academic skills work that you undertake, you can teach from this text
separately from that one.

Finally
We do hope that you enjoy using the activities in this handbook with your
students – and we would be interested in gathering feedback on your
experiences of doing so. You can contact us, Tom Burns and Sandra
Sinfield, via the Learning Development in Higher Education Network,
e-mail: LDHENVjiscmail.ac.uk.
2 University
teaching, widening
participation and
study skills
Coverage
 What is happening to university education?
 Widening participation
 The skills debate
 Bibliography and further reading

Introduction – but is it ‘education’?

While traditionally higher education may pivot around pure research or
be linked to social prosperity and social justice, many of our fellow
practitioners argue that, government policy notwithstanding, universi-
ties are concerned with ‘Education’. Here tutors speak of the something
‘other’, the something indefinable, un-pin-downable and almost unknow-
able that happens for students in the best of circumstances (Noble, 2002;
Satterthwaite, 2004). This is a something that perhaps cannot be
captured and measured in our current audit culture nor in government
white papers, teaching and learning strategy documents or the sorts of
aims and learning outcomes that we are expected to generate to define
our teaching and learning goals (Clegg and Ashworth, 2004; Noble, 2002).
Whatever your own thoughts about the role that higher education could
and should play in society today, in this section of the text we explore
some of the key issues affecting higher education (HE) at this moment,
paying particular attention to the government White Paper, The future
 2: University teaching, widening participation and study skills 7

of higher education (2003). In the process we consider the relationship

between government policy and university practices and how this may
impact on tutor – and eventually on student – experiences.

What is happening to university

education?
For many lecturers these are challenging times. Traditionally, university
lecturers have enjoyed considerable autonomy in their research with
their pedagogical practice part of their personal remit as domain experts
and recruitment strategy a matter of departmental policy. However,
ongoing governmental intervention has worked to change the HE
environment. The White Paper (2003) urges universities in effect to focus
either on research, associations with business or their approaches to
teaching and learning. At the same time that all universities are
supposed to generate an access policy and play their part in the move to
a mass HE system, there is a drive to concentrate research into the
Russell Group of universities with a focus in the newer universities on
the implicitly lower-status relationships with business or on a preoccupa-
tion with teaching and learning. These drives not only involve a
paradoxical separation of roles that many lecturers see as intricately
connected, they are arguably creating a two-tier higher education system
while simultaneously moving university management towards a much
more hands-on approach to the evolution of strategies concerned with
teaching, learning and recruitment.

Management generation of strategy

In many universities teaching and learning strategy is becoming gener-
ated from the centre in terms of overall broad targets and smaller, staged
goals. Such strategies may determine the curricular and co-curricular
activities with which students have to engage – and thus the pedagogical
strategies that lecturers have to adopt. Coupled with an insistence that
new university lecturers have to undertake teaching qualifications, many
professionals may feel that the sorts of pedagogical practices with which
they wish to engage are being determined centrally by government policy
and management intervention.
While many domain and teaching and learning experts within univer-
sities have long sought the elevation of the status of university teaching
and learning, that good teaching practice be as valued as a strong
research portfolio, earlier developments in pedagogical innovation were
Another random document with
no related content on Scribd:
minut syleilyynsä… Ei!

Heittäydyin tuota rintaa vasten ja kätkin kasvoni sen karvaiseen

peittoon. Cosma syleili minua ja silitteli tukkaani.

»Mikä sinua vaivaa, Jeremias? Mitä olen tehnyt sinulle?»

»Cosma, sinä olet liian onnellinen, ja onnessasi jätät minut yksin».

Hän ei vastannut mitään, mutta minä tunsin, kuinka hänen

käsivartensa vaipuivat alas lyijyn raskaina, ja hänen sydämensä löi
voimakkaasti kuin vasara ja säännöllisesti kuin kello. Sitten hän meni
ja istuutui turkkilaiseen tapaan, kehoitti minua tekemään samoin,
täytti piippunsa, sytytti sen, ja puhui suunnilleen näin:

»Poikani, Cosman onni on sellainen, että se jättää kaikki muut

yksin ja osattomiksi. Se on kuin myrskytuuli, joka riistää paljaiksi
lehteen puhkeavat puut, repii irti kukkien herkkinä värisevät
terälehdet, pysähdyttää joen, joka lailattelee onnellisena uomassaan,
tappaa eläimet. Se nielee kaiken… Kaiken, mikä elää. Sitten se
puskee päänsä murskaksi kallionkylkeen, joka nousee sen
vapauden tielle, tai syöksyy maan uumeniin, jonka pohjavesi
kuvastelee taivaan äärettömyyttä. Mutta se on myöskin
hyväätekeväinen, sillä missä se kulkee, siellä syntyy elämä uudella
voimalla. Minä olen samanlainen. Ehkä hiukan kiittämättömämpi,
ehkä vähemmän oikeudenmukainen. Vain vähäpätöisyyksiin
päästämme muita osallisiksi, elämme ne yhdessä muiden kanssa.
Niinpian kuin ihminen on onnellinen, on hän yksin; yksin hän on
myöskin, ollessaan liian onneton. Pieneen ojaan hyppää kuka
tahansa kanssasi, mutta kukaan ei seuraa sinua syvyyksiin.
Täysipainoinen onnihan on kuin kurimus: eikö haaveesi äsken niellyt
sinua niin kokonaan, että unohdit vaaran ja annoit minun yllättää
itsesi? Kukahan vapautta rakastavista tovereistamme seuraisi sinua
niin pitkälle? Kuka seurasi minua muuanna päivänä arkontti
Samurakisin rotanloukkuun, kun minussa heräsi halu vapauttaa sinut
siinä paikassa? Elias! Elias seurasi minua. Mutta Elias on
suojelusenkelini, jota en koskaan kuuntele. Ja hän seuraa minua
aina tahtomattaankin, isäni, tuo pukki, oli päähänsä, että hänen Se
johtunee siitä, että luomispäivänämme saanut oli hedelmöitettävä
haareminsa vain hulluuden siemenellä, ja tuloksena olin minä,
Cosma, tai rakkauden hulluus, Elias, tai järjen hulluus, sisaremme
Kira, tai keimailun hulluus ja lopuksi nuorin veljemme, joka oli
täydellisesti hullu ja hirtti itsensä, kun ei luultavastikaan tietänyt, mitä
tehdä elämällään. Lisäksi hän rakasti niin mielettömästi
pähkinäkaakkuja, että ulvoi ilosta, kun ne otettiin uunista, ja
luulenpa, että hänellä hirttäytyessäänkin oli suu täynnä kaakkua. On
osattava kuolla hulluutensa vuoksi».

*****

Näin sanoessaan Cosma katsahti telttaansa päin ja hänen

silmänsä saivat hurjan loisteen: täysikuu oli kohonnut kolme
peitsenvarren mittaa taivaanrannasta ja tarjosi hehkuvan kiekkonsa
Floritchican nähtäväksi, joka seisoi teltan ovella, käsivarret ristissä
rinnalla ja katseli sitä liikkumattomana. Hänellä oli hartioillaan
valkoinen silkkiviitta, jolle valtoimet mustat hiukset olivat valahtaneet
kuin terva.

Tämän kauniin näyn edessä Cosma heittäytyi kasvoilleen maahan

kuin rukoileva muhamettilainen, ja jäi siihen pitkäksi aikaa. Sitten
hän nousi hitaasti seisomaan kuin uupunut, ja kohotti taivasta kohti
paljaat, jäntereiset käsivartensa. Silloin Floritchica näytti minusta
vähemmän vaikuttavalta, ja kaikki muu ympärilläni mitättömältä ja
kutistuneelta; ja Elias, joka juuri tuli haukotellen ulos teltastaan, oli
silmissäni vain köyhään ghebaan puettu miespoloinen.

Kaikki katsoivat häneen ja luulen heidän minun tavallani

ajatelleen, että Cosma olisi voinut murskata meidät vain
heittäytymällä ylitsemme. Mutta me emme pelänneet häntä.

Hän meni ja otti Floritchicaa vyötäröltä. Tämä antoi kantaa itseään

kuin höyhentä. Hänen kirjokenkänsä tuskin koskettivat pehmeää
ruohomattoa. Näin he kulkivat hetken matkaa yhdessä ja heidän
käynnissään oli sama rytmi. Mutta kun katseli tuota hentoa
linnanrouvaa rotevan salametsästäjän rinnalla, tuli ajatelleeksi
metsänneitoa, jonka satyyri on lumonnut.

Kääntäen kasvonsa kuuhun päin ja painaen molemmin käsin

rintaansa Cosma huusi ilmoille onnensa yltäkylläisyyden. Hän puhui,
ja hänen äänensä oli kuin kimalaisen, jota kuullessaan hevoset
nostavat päätään:

»Miksi tämä sydän tahtoo riistäytyä pois paikoiltaan? Miksi siitä

tuntuu niin ahtaalta kuoressaan? Miksi sitä tukehduttaa?»

Hän tarttui rakastettunsa käteen, tuoden ilmi pelkonsa:

»Floritchica! Sinä olet kuilu, johon mies hukuttaa halunsa!

Tietänetkö, mitä uskollisuus on? Lähdemme pian matkaan
kuutamossa ja aamunkoitteessa saavumme leiriin. Kolmekymmentä
miestä odottaa meitä siellä kärsimättömästi. He ovat kaikki
lainsuojattomia, joille kuolemanpelko on tuntematon. He tuntevat
vain yhden lain: halunsa tyydyttämisen, mikä on elämän korkein
päämäärä. Ja he nousevat henkensä uhalla jokaista lakia vastaan,
joka estää heitä saavuttamasta tätä päämäärää. Siksi pidän heitä
sankareina. Vielä enemmän he ovat sankareita naisen silmissä,
jonka he lumoavat katseillaan, noilla kiimaisen eläimen katseilla,
suipoksi kierretyillä viiksillään, jotka kutittavat jo kaukaa, aaltoilevalla
parrallaan, joka koskettaa hyväillen hipiää».

Ja Cosma kysyi mahdotonta:

»Floritchica, pieni kukkanen, joka poikako sinut poiminee?

»Varo antamasta poimia itseäsi… En ole näiden miesten herra,

olen heidän Jumalansa, mutta kun on kysymyksessä nainen, ei ole
Jumalaa, joka kestää! Ja minä tahdon olla Cosma ja kuolla
Cosmana. Floritchica, vanno, että olet minulle uskollinen!»

Floritchica puhkesi voitokkaaseen nauruun, joka helisi kuin

kulkunen talvisäällä, ja kuu vastasi tähän nauruun, verhoten
kasvonsa hopeaharsoon, joka kirkasti suon:

»Cosma, Cosma, au bras fort,

Guerroyant sur neuf frontières».

[Cosma, Cosma, vahva mies,

hän sotii yhdeksällä rajalla.]

»Vaaditko salamaa iskemään kattilassa? Vaaditko tammea

kasvamaan sängyn alla? Vaaditko, että maan on vastustettava
auraa, joka kääntää sitä, vaaditko, että sen on kieltäydyttävä
ottamasta vastaan hedelmöittävää siementä? Ha, ha, ha!…»

Levittäen laajahihaiset käsivartensa kuin lentoon lähtevä joutsen

hän pakeni telttaa kohti ja katosi sinne, sillävälin kuin Cosma astui
kalpeana ja raskain askelin suoraan Eliaan luo ja sanoi matalalla
äänellä:
 »Elias, mitä sanot naisen vastauksesta?»

Elias kurotti kaulaansa ja sanoi:

»Sanon vain, että nainen on oikeassa ja että hänen vastauksensa

on oikeuden- ja ansionmukainen».

Cosma karjui raivoissaan:

»Piru periköön sinut järkinesi ja oikeuksinesi! Sitä en tahtonut

tietää!»

»Mitä sitten?» kysyi Elias tyynesti.

Toinen kumartui kuiskaamaan hänen korvaansa, raivoaan hilliten:

»Elias, etkö luule, että tuo nainen on kuusikon tshobanitza, jonka

kohtasimme seitsemäntoista vuotta sitten?»

»Saattaapa olla, Cosma… Saattaapa olla… Mutta varma en siitä

ole… Ja mitäpä hyödyttäisi tietääkään sitä? Jos se olisikin kuusikon
tshobanitza, niin muistahan, kuinka ylpeä olit tuona yönä! Ja jos hän
on mielestäsi parempi kuin seitsemäntoista vuotta sitten, niin on
naisen laita sama kuin hevosen: kuta enemmän se juoksee, sitä
paremmaksi se käy».

Cosma vaipui mietteisiin, unohtaen piippunsa suupieleen.

Ja kuun ehtiessä korkeimmilleen olimme jättäneet viimeisen

pysähdyspaikan ja raivasimme itsellemme tietä kaislikon ja
saraheinän läpi, joiden niljaiset varret kostuttivat meitä nesteellään.
Ei puhuttu sanaakaan.

***
 Kukaan ei puhunut, totta tosiaan! Ja kuitenkin olisi pitänyt puhua.
Puhuako? Ei, vaan ulvoa, mellastaa, reuhtoa, raivota. Tällä hetkellä
olisi tarvittu maanjäristystä, joka olisi reväissyt maahan ammottavia
halkeamia; tai kalkkunanmunan kokoisia rakeita, jotka olisivat
piesseet päämme kuhmuille; tai epätasaista taistelua Poteran
kanssa, josta olisimme paenneet vertavuotavina; tai salamaa; tai
ruttoa; tai mitä koettelemusta tahansa, vain päästäksemme tästä
äänettömyydestä, jonka kestäessä Cosma hautoi mielessään
menetystään.

Minä en tosin aavistanut mitään. Elias ehkä tiesi jotakin, samoin

Floritchica. Mutta se selvisi meille niinpian kuin pimeys häipyi ja
sarastava päivä heitti valkoisen käärinliinansa yli kasvojemme ja
maan.

Olimme nyt aukealla kentällä ja ajoimme mutkittelevaa tietä

rinnatusten ja käymäjalkaa. Floritchica, jota Cosma piteli sylissään,
värisi viluisena puoliunissaan, niihin hiljainen keinunta oli hänet
tuudittanut; ja Cosma, joka näytti unohtaneen maailman, katseli
synkkänä ja julmin silmin aarrettaan. Hänen verestävät silmänsä
pysähtyivät vuoroin katselemaan rauhallisia, neitseellisiä kasvoja
kaunispiirteisine nenineen, vuoroin siron vatsan ääriviivoja, jotka
kuvastuivat viitan alta, aaltoillen hevosen käynnin mukaan.

Ja yhtäkkiä Cosma pysähdyttää hevosensa ja päästää käsistään

kallisarvoisen kantamuksensa. Floritchica vaipuu kuin tyyny
rakastajansa polville. Hänen silmänsä hymyilevät selkoselällään.
Hiukset hulmahtavat maata kohti. Olkapäät, rinnat ja lanteet ovat
pelkkää kiusoittavaa sopusointua.

Cosma katselee tätä kauneuden yltäkylläisyyttä ja huudahtaa:

 »Mitä? Ovatko kaikki aurat kyntäneet tätä maata, kaikki siemenet
hedelmöittäneet sitä? Ja täytyykö minun, Cosman, joka tahdon pitää
kaiken tämän yksin, täytyykö minun kuulla tätä, saamattani lyödä
kädet poikki niiltä, jotka ovat loukanneet sitä, mikä on minun?»

Floritchica risti käsivarret päänsä taa ja sanoi suvaitsevan

ylenkatseellisesti:

»Aivan niin, Cosma… Sinun täytyy kuulla se ja enemmänkin:

kukaan ei huoli viljelemättömästä maasta, et edes sinäkään».

Ja hän luikahti maahan notkeana kuin käärme. Elias ja minä

teimme samoin.

*****

Cosma ei hievahtanutkaan, mutta veri kihahti hänelle päähän, sillä

Floritchican vastaus sattui paikalleen. Tällaista oli Cosman
mahdoton sietää päästämättä vihaa valloilleen, ja kun naisen hartiat
ovat liian heikot kestämään tällaista purkautumista, suuttui hän
itseensä. Ennenkuin arvasimmekaan, mistä oli kysymys, oli hän jo
laskeutunut satulasta maahan, paneutunut pitkäkseen hevosensa
alle, tarttunut lujin kourin sen kengitettyyn kavioon ja pannut sen
rintansa päälle. Samassa hän potkaisi hevosta vatsaan, ja kun eläin
ei ollut tottunut tällaiseen raakuuteen, hypähti se hirnahtaen
isäntänsä ruumiin yli.

Juoksimme kaikki kolme pelästyneinä hänen avukseen. Cosman

kasvot olivat kalpeat kuin vaha ja veri virtasi suusta ja nenästä.
Mutta hänen silmänsä olivat lempeät ja tyynet. Kuullessaan
Floritchican parkaisun hän näytti tahtovan vastata jotakin, mutta uusi
verensyöksy esti sen. Hänen silmäluomensa painuivat hiljaa kiinni ja
hän kadotti tajuntansa.

Luulimme hänen kuolleen ja kannoimme hänet kentälle.

Huomatessamme, että hän vielä hengitti, pesimme veren hänen
kasvoiltaan ja virvoittelimme hänet henkiin.

Floritchica, vieläkin kalpeana, otti hänen päänsä syliinsä, pyyhki

hiukset hänen kasvoiltaan, suuteli häntä hellästi ja sanoi:

»Ystäväni… ystäväni… Ole hyvä! Älä ole epäoikeudenmukainen…

Äläkä pyydä elämältä sellaista, jota se ei voi antaa meille».

Cosma mumisi kuin kuoleva:

»Vähät siitä, mikä on oikeaa, mikä väärää, tai mitä elämä antaa tai
jättää antamatta. Rintani, siinä koko minun elämäni. Mitä se tahtoo,
sitä tahdon minäkin, vaikkapa sitten tämän elämän hinnalla. Ja nyt
tahdon lyödä poikki kädet, jotka ovat tahranneet minun omaani… Ja
minä lyön ne poikki!»

Näistä viime sanoista palasi veri jälleen hänen kalpeille

kasvoilleen. Aurinko, joka juuri kohosi taivaanrannan yli, heitti niille
samassa kellertävän sädekimpun, niin että ne loistivat kuin kiilloitettu
kupari. Cosma avasi silmänsä selkoselälleen ja katseli tuota
häikäisevää kiekon neljännestä, joka kohosi kohoamistaan suoraan
hänen edessään taivaan mittaamattomassa avaruudessa.
Ponnistaen viimeiset voimansa hän silloin kohotti yläruumistaan,
ruiskautti tähteä kohti verisen syljen ja huusi raivokkaasti:

»Siinä on sinulle… ja minulle… ja maailmalle… ja…»

 Hän pysähtyi äkkiä, suu sulkeutui kuin hän olisi kuunnellut jotakin
mutta esiinsyöksyvä veri pakoitti sen avautumaan, ja hurme valui
hänen rinnalleen.

Cosma vaipui takaisin Floritchican polville, silmät selkoselällään, ja

noista silmistä puhui kiihkeä viha elämää kohtaan. Kukaan ei
rohjennut rientää hänen avukseen.

Elias tarttui käsivarteeni ja kuljetti minut mukanaan kentälle päin.

***

»Vietkö minut pois näkemästä hänen kuolemaansa?» kysyin

Eliaalta, kun olimme hiukan loitonneet. Hän seurasi katsein suuren
haaskalinnun majesteeteista lentoa ja sanoi sitten:

»En luule hänen kuolevan tuollaisesta haavasta; Cosmassa on

seitsemän miehen henki. Mutta luulen, että hän kuolee huomenna,
viikon kuluttua, kuukauden kuluttua, sillä hänellä on pääkallossaan
yksi ruuvi liikaa, ja se on hänelle kuolemaksi… Se on sairaus joka ei
anna armoa. Kerron sinulle, millainen se on. — Jokaisessa
ihmissydämessä uinuu jäytävä mato. Velton ihmisen sydämessä se
ei herää koskaan tai vain ani harvoin, ja silloinkin vain
haukotellakseen ja nukahtaakseen jälleen. Tällainen ihminen
kompastuu kymmenen kertaa päivässä samaan piikiveen,
suutahtaa, sadattelee eikä heitä kiveä pois; jos hänen ovensa
narisee saranoillaan, tyytyy hän sanomaan: kirottu ovi! — mutta ei
voitele sitä öljyllä. Tämän ihmisen Jumala loi, — en tiedä mitä
varten, viikon lopulla — kun hänen aivonsa jo olivat väsyneet
monista ihmetöistä, jotka hän oli tehnyt ennen ihmistä. Mutta piru,
joka oli nämä kuusi päivää vain maleksinut ja arvostellut Luojan töitä,
käytti hyväkseen sunnuntaita ja lisäsi ihmisen pääkalloon yhden
liikaruuvin, pirullisen ruuvin, joka panee ihmisen raivoamaan,
niinpian kuin jokin seikka on vastoin hänen mieltään. On kyllä totta,
että normaali-ihminen oli yön kuluessa ehtinyt kansoittaa maan
nahjuksilla, ja siksi tapaakin niin harvoin sisukkaita ihmisiä. Kuitenkin
kaikitenkin ilmestyi maailmaan tarpeeksi sellaisiakin, joilla oli
kallossaan liikaruuvi, häiritsemään jumalaista rauhaa, jopa siinä
määrin, että pyhä Pietari tuli eräänä päivänä valittamaan Luojalle,
sanoen: 'Herra, minun paimeneni ei ole samanlainen kuin sinun
paimenesi, tuo tyyni, nöyrä, hyvä poika. Minun paimeneni on
yltiöpää: jos karitsa eksyy laumasta, lähtee hän kaikkine koirineen
etsimään sitä ja jättää lauman alttiiksi susille; jos juusto on hiukan
härskiintynyttä, heittää hän sen vasten naamaani; ja jos kirppu
puraisee häntä yöllä, heittelehtii hän sinne tänne ja häiritsee
minunkin untani. Herra, olen kovin pahoillani!» Luoja otti keppinsä ja
lähti heti asiakkaan mukaan. Kun he saapuivat laitumelle, tapasivat
he Kaikkivaltiaan paimenen vetämässä suu auki sikeää unta, mutta
hän heräsi heti ja tervehti kunnioittavasti. Herra antoi hänelle
siunauksensa. Pyhän Pietarin paimen istui kukkulalla ja soitti niin
haltioissaan huilua, että Jumalan itsensäkin täytyi jäädä
kuuntelemaan. Viimein hän kosketti poikaa olkapäähän ja sanoi:
»Sanohan, ystäväni, miksi laiminlyöt koko lauman paimentamisen
yhden eksyneen karitsan vuoksi?' — 'Siksi, että eksynyt karitsa on
aina yksi niistä, joita eniten rakastan', vastasi paimen kaikkea muuta
kuin kunnioittavasti, mikä seikka ei lainkaan miellyttänyt Jumalaa.
'Poikani, olet palkkalainen. Palkkalaisen ei sovi rakastaa eikä vihata!'
Pojan viha kuohahti: 'Ja mikä minulle sitten sopii? Enkö olekaan
ihminen?' Nähdessään, että poika oli pikavihainen, Herra vaivutti
hänet sikeään uneen, tutki hänen kalloaan ja huudahti: Tämä on
pirun tekoa! Hänellä on yksi ruuvi liikaa pääkallossaan'. Ja hän otti
sen pois. Herättyään unesta paimen oli tyyni, nöyrä, kelpo poika.
Hän pyysi vierailta anteeksi, että oli sattunut nukahtamaan, kumarsi
kunnioittavasti, ei ajatellutkaan enää huiluaan eikä rakastanut eikä
vihannut enempää, kuin mikä on soveliasta palkkalaiselle. Cosman
liikaruuvi on koko hänen elämänsä. Jos olisin Jumala, en ottaisi sitä
pois. Mutta hän kuolee… Hänen sydäntään jäytävä mato, jonka tuo
nainen on herättänyt, tuottaa hänelle kuoleman. Jos hän olisi
pelastettavissa vain sillä, että lyötäisiin poikki nuo korkea-arvoiset
kädet, jotka ovat hyväilleet hänen omaansa, olisin valmis
auttamaan…»

Elias piti loput ajatukset omana tietonaan.

En tiennyt, mitä ajatella… Tiesin vain, että Cosma oli hyvin sairas,
kuolemansairas. Tämä tuotti minulle suurta surua.

*****

Olimme Cernavodan ja Calarasin välisellä alueella, tuskin

peninkulman päässä metsästä, jossa urheilla miehillämme oli
leirinsä. He odottivat kärsimättömästi päälliköitään, jotka olivat niin
rohkeasti lähteneet vapauttamaan minua. He eivät tietäneet,
elimmekö vai olimmeko kuolleet; ja ilman Cosman vihanpurkausta,
joka naulitsi meidät tälle avoimelle tasangolle, olisimme jo nyt olleet
ystävien leirissä.

Miten meille nyt kävisi? Seutu oli vaarallinen: ei kaukanakaan

meistä kulki valtatie sen poikki, ja saatoimme millä hetkellä tahansa
tulla yllätetyiksi, sillä Cernavodan lautta, joka välitti liikettä Tonavan
yli, oli vain puolentoista peninkulman päässä.

Pelko ahdisti mieltäni… Katsoin Eliaaseen: hän oli vaipunut

mietteisiin. Hänen tavallisesti niin tyyni otsansa oli vetäytynyt syviin
vakoihin. Hänen askeleensa, jotka noudattivat omaa tahtiaan,
näyttivät nekin mietiskelevän. Nilkkaan asti ulottuvassa ghebassaan
hän näytti vakavalta kuin hurskas munkki. Ei lintuakaan
äänettömässä avaruudessa… Lakeus hiljainen kuin hautausmaa…
Vain jokunen harva ohdake, joka huojutteli surkeasti päätään, ja
siellä täällä muutama hiekkakukkula, joka oli valvonut kuin vartia
paikoillaan aina aikojen alusta, toi vaihtelua tähän kuivaan
erämaahan.

Elias suuntasi äänettömän kulkunsa muuatta kukkulaa kohti, jonka

laelle nousimme. Täältä Elias tähysteli Cosmaa ja Floritchicaa, joita
tuskin saattoi eroittaa heidän yhä istuessaan maassa, veti pyssyn
viittansa alta ja sanoi:

»Saamme pian nähdä, kuinka sairas Cosma on».

Ja samassa hän laukaisi aseensa. Seuraavana hetkenä oli Cosma

jaloillaan, kasvot meihin päin, käsivarret kohotettuina taivasta kohti,
mikä merkitsi: Uhkaako vaara?

Elias tarttui pyssynpiippuun ja piirsi renkaita päänsä yläpuolella,

mikä vuorostaan merkitsi: Ei ole syytä levottomuuteen! Sitten rypyt
katosivat hänen otsaltaan, ja hän huudahti:

»Haa! Kaikki hyvin, niinpian kuin jalat kannattavat häntä!»

Laskeuduimme tasangolle. Ja osoittaen lampaanjälkiä hän sanoi

minulle:

»Jossakin lähistöllä pitäisi olla lammaslaumoja. Lähdemme

etsimään juottovuonaa».
 Ja aivan oikein. Tasangon laidassa olevalla laajalla niityllä, jota
tulvavedet kostuttivat ja jossa kasvoi siellä täällä pajupensaikkoa,
kävi suunnaton lammaslauma laitumella. Kun tulimme lähemmäs,
hyökkäsi joukko kiukkuisia koiria meitä kohti. Kuullessaan paimenen
huudon ne palasivat tottelevaisina hänen jalkoihinsa ja paneutuivat
pitkäkseen, hakaten hännällään maata. Mies oli kooltaan kääpiö.
Hän oli tummaverinen, hyvin parrakas, caciula painettuna syvään yli
silmäkulmien, yllään pitkä sarica, joka peitti hänet kokonaan, ja näin
hän seisoi ja odotti meitä, nojaten leukaansa tukevaan keppiin. Oli
mahdoton sanoa, oliko hän aseistettu vai ei, mutta kasvojen lujat
piirteet, jotka puhuivat monista kokemuksista, hänen olemuksensa
tyyneys, ja ennenkaikkea nuo pienet, mustat silmät, joiden katse jo
etäältä lävisti meidät, vaikutti jokaiseen, joka antaa arvoa
inhimilliselle kauneudelle. Vain heittiö voi lyödä sellaista miestä, ja
hänen kaatumisensa vapisuttaa koko maata.

Elias pysähtyi kymmenen askeleen päähän hänestä ja sanoi:

»Hyvää päivää, toivotamme sinulle hyvänsuopina miehinä».

»Tervetultuanne, matkamiehet, ja olkoot ajatuksenne yhtä

hyvänsuovat kuin sananne».

»Ensimäinen ajatuksemme on tämä: oletko lauman omistaja vai

palkollinen?»

»Olen oma herrani. Tämä lauma takaa minulle vapaan elämän».

»Jos niin on, niin sanohan, montako sfanzia on meidän

maksettava karitsasta, jolla neljä tervettä miestä voi tyydyttää
nälkänsä?»
 »Ystäväni, lahjaa ei korvata sfanzeilla. Valitkaa. Koska
kysymyksessä on vain nälän tyydyttäminen, niin ottakaa
huonovillainen lammas. Ja nauttikaa se terveydeksenne, ja kiittäkää
minua ajatuksissanne».

Aurinko oli kulkenut enemmän kuin neljänneksen matkastaan

taivaankannella, kun jälleen olimme Cosman ja Floritchican luona.
Eliaalla oli karitsa kainalossaan. He olivat pystyttäneet teltan ja
lepäsivät äänettöminä sen suojassa. Hevoset, jotka oli vapautettu
kantamuksistaan, pureskelivat ruohoa. Hyytyneisiin verilätäkköihin
oli kerääntynyt vihreitä kärpäsiä. Elias heitti multaa niiden peitoksi ja
poistui sitten kauas pensaikkoon, mistä palasi vasta pitkän ajan
kuluttua takaisin, mukanaan paistettu, tuhkan ja tulen nokeama
lammas.

Leipää ei meillä enää ollut. Viiniä tuskin puoli ploscaa. Elias levitti
vaatekappaleen maahan ja laski sen päälle karitsan. Floritchica, joka
nähtävästi oli nälissään, tuli ja istuutui maahan sen ääreen. Cosma
teki samoin, mutta hänen käyntinsä oli laimeaa, koneellista ja hänen
ajatuksensa harhailivat kaukana: hän ei ollut joukossamme. Elias
koetti saattaa häntä järkiinsä.

Kääntäen häneen päin pitkänomaiset kasvonsa, joilla kuvastui

apostolinen usko, hän sanoi:

»Ystäväni, alistukaamme lakeihin, joita ihmiskäsi ei ole

kirjoittanut…»

Cosma huudahti:

»Minä en alistu!»
 »Ja hyväksykäämme ne, sillä ne ovat järkähtämättömät…»

»En hyväksy mitään!»

Elias oli neuvoton. Täynnä suvaitsevaisuutta ei Elias enää

tahtonut kiihdyttää Cosman mieltä, vaan ryhtyi ensimäisenä
syömään. Mutta kun me jo olimme lopettaneet aterian, oli Cosma
tuskin syönyt kolmea suupalaa ja juonut kolmea kulausta. Hän tuli
itse siitä ensimäisenä levottomaksi.

»Veli Elias, tämä on minun kuolinvuoteni… Ei koskaan ennen ole

viha vienyt minulta ruokahalua. Veli Elias, mitä ajattelet tästä?»

»Bade [= kunnioittava nimitys vanhemmalle henkilölle] Cosma,

luulen, että todellakin pian kuolet…»

Cosma kävi vuorostaan neuvottomaksi, mutta sanoi viimein:

»Niin, Elias, minä kuolen pian… Ja Floritchica on syynä

kuolemaani».

Nainen väitti vastaan:

»Mutta minähän rakastan sinua, Cosma! Olen aina rakastanut

sinua».

Cosma toisteli:

»Olet aina rakastanut minua… Ja tulet luokseni syyllisenä!…»

»Cosma, mitä sinä olet tehnyt niistä, jotka ovat tulleet luoksesi
viattomina?»
 »Minä olen unohtanut heidät seuraavana päivänä, mutta sehän ei
ole minun, vaan Jumalan asia. Hänen asiansa on selittää miehen
väärinkäytökset, sillä hän se on antanut miehelle väkevät vietit ja
halun sammuttaa janonsa sekoittamattomista lähteistä».

Eliaan silmät rävähtivät selälleen ja hän pisti väliin:

»Totta, Cosma!… Jos Jumala on oikeudenmukainen, tuottaa tämä

juttu hänelle päänvaivaa. Olet oikeassa hulluuksinesi. Ja jos voimme
riistää sinut kuoleman kidasta kostamalla puolestasi, on käsivarteni
heti valmis auttamaan sinua. Sano, kenelle kannat vihaa?»

»Jumalalle!… Koko maailmalle!»

»Mutta emmehän voi tapella Jumalaa eikä maailmaa vastaan. Ja

jos
Floritchica on pahan alkujuuri, ei se ole hänen syynsä».

»En ole tehnyt Cosmalle mitään pahaa», vaikeroi Floritchica.

»Muille kylläkin, kuten arkontti Samurakisille, jonka te poltitte
elävänä…»

»Sitä parempi!…» sähähti Cosma hampaittensa välistä.

»… tai Silistrian pashalle…»

»Silistrian pashalle? Onko sekin koira saastuttanut sinut? Ja

tässäkö minä syön lammasta, sensijaan, että menisin ja söisin
pashalta korvat?»

Näin sanottuaan Cosma hypähti seisoalleen, ja se, mitä nyt

tapahtui, oli silmissäni kuin valon leimahdus.
 Me olimme kaikki seisoallamme. Cosma astui kalpeana luokseni,
laski kätensä olalleni ja sanoi:

»Jeremias, minun mieleni on apea, olen loukkaantunut ja

suruissani kuin pelaaja, joka on menettänyt koko omaisuutensa ja
huomaa olevansa putipuhdas. Oletko jalomielinen? Tahdotko Eliaan
tavoin tarjota nuoren käsivartesi avuksi halpamaiseen tekoon? Se on
halpamainen, mutta se tuottaa minulle ehkä huojennusta: tahdon
kaataa sulattaa lyijyä Silistrian pashan kitaan. Tule avukseni! Olet
minun poikani, saat kiittää minua elämästäsi ja vapaudestasi».

Silloin Floritchica hypähti keskellemme kuin tiikeri ja työnsi meidät

kiivaasti toisistamme.

»Valhetta!» huusi hän, silmät pullistuen ulos päästä. »Valhetta!

Minua hän saa kiittää elämästään ja vapaudestaan. Hän on
kuvitelman tulos, ja nytkö hänen pitäisi uhrata elämänsä haaveelle:
olen hänen äitinsä!»

Peräydyimme kaikki kolme kuin saman luodin lävistäminä,

Floritchican seisoessa suorana kuin oikeuden jumalatar.

Cosma pyyhkäisi kädellä kasvojaan ja tiedusteli kiihkeästi:

»Kuka olet, sinä arvoituksellinen nainen? Ehkäpä olet kuusikon

pieni tshobanitza?… Sinäkö ilmestyit metsästä lapsi sylissä, panit
sen tielleni ja katosit jälleen?»

Floritchica pani kätensä ristiin rinnan yli ja vastasi kyynelöivällä

äänellä, joka viilsi sydäntäni ja toi mieleeni hänen yöllisen käyntinsä
surkeassa colibassani arkontin luona:
 »Olen se, joka halusi täyttä onnea, ja jolta silmät huikenivat hänen
tahtoessaan uneksia ja katsella avoimin silmin aurinkoa. Sinä,
Cosma, olit aurinkoni yhden yöllisen hetken, ja sinä opetit minut
ymmärtämään elämää. Senjälkeen olen matkannut maita, noussut
Golgatalleni ja palaan luoksesi puhtaampana kuin koskaan ennen:
en enää tahdo koko onnea vain itselleni. Voi, sinä et ole kulkenut
samaa tietä kuin minä, ja siksi et tunne sääliä. Nouset vääryyttä
vastaan vain silloin, kun se kohdistuu sinuun itseesi, ja kun on
kyseessä mielitekojesi tyydyttäminen, hävität vaikka koko maailman.
Mutta osoitan sinulle, että yhä vielä olet epäjumalani: luulet
halpamaisen koston voivan vapauttaa sydämesi vihasta, joka sitä
jäytää, ja tahdot häpeällisesti tahrata vereen kätesi, joiden tulisi
katkoa kahleita. Lisäksi tahdot tehdä Jeremiaasta alhaisen
murhamiehen, kun hänen sydämensä tulisi hehkua vain jaloille
tunteille. Hyvä, minä tarjoudun saattamaan teidät Silistrian pashan
luo, mutta vain sillä ehdolla, että minua totellaan. Vannokaa
tottelevaisuutta!»

»Tottelevaisuuttako?» huudahti Cosma, antaen päänsä painua.

»Olkoon menneeksi, Floritchica! Minä tottelen sinua, minä, joka
tähän saakka olen totellut vain omaa tahtoani; mutta tämä todistaa
jälleen, että olen saavuttanut kuolinvuoteni. Cosma, joka tottelee, ei
enää ole Cosma!»

***

Naisen hameenlaskoksiin lienee jäänyt jotakin siitä

salaperäisyydestä, joka vallitsi maailmaa luotaessa.

Tämä ajatus tuli mieleeni katsellessani Cosman vierellä

ratsastavaa Floritchicaa, seuratessani Eliaan kanssa heidän
kintereillään. Hän istui kahareisin. Hänen leveä hameensa salli
hänen istua vaivatta miehen satulassa, mutta silkkisukkaiset sääret
näkyivät polviin saakka, ja nuo sääret olisivat voineet panna pyörälle
vaikkapa elämään kyllästyneen erakon pään. Hänen ryhdikäs,
mukavaan, hihattomaan liiviin puettu vartalonsa keinahteli varmana
ja joustavana hevosen astunnan mukaan, pään käännähdellessä
lakkaamatta puoleen ja toiseen ja katseiden tähystäessä rannatonta
lakeutta. Ja tietäessäni, että olimme vannoneet hänelle kuuliaisuutta,
kysyin itseltäni, missä asusti tahto, joka sai meidät alistumaan;
tuossa hennossa päässäkö vai salaperäisessä hameessa, joka peitti
kokonaan ratsun selän?…

Hänen vierellään ratsastavan Cosman raskas ruho, jonka käsissä

ei enää ollut johto, näytti mielestäni elottomalta. Mitä Eliaaseen
tulee, ei hän ollut kadottanut eikä voittanut mitään. Mutta oli kummaa
todeta, että tässä naisessa yht'äkkiä ilmeni Cosman tahto ja Eliaan
järki.

Ja hän sanoi olevansa äitini! Ja Cosma sanoi olevansa isäni! Ja

yhdessä he nyt olivat matkalla selvittämään asiaa, jota en oikein
ymmärtänyt, vaatimaan Silistrian pashaa tilille siitä, että tämä oli
rakastanut Floritchicaa ennenkuin Cosma tai Cosman jälkeen.
Kummin sitten oli! Mikä oli pashan rikos? Ja missä Cosman oikeus?
Ja miksi piti miestemme jäädä levottomina odottamaan meitä?

Mitä sekavia mietteitä!

Tunsin kuitenkin oloni kevyemmäksi, kun tiesin Cosman

alistuneen, sillä hän oli alkanut herättää minussa pelkoa. Eliaskin
näytti tyytyväiseltä. Retkemme tarkoitus ei sittenkään mahtanut olla
perin murheellinen, ja minua huvitti ajatus, että saisin tehdä
tuttavuutta oikean pashan kanssa, koettuani, millainen oli arkontti.
 *****

Pyrittäessä Silistriaan, oli kuljettava lautalla Tonavan yli. Floritchica

suuntasi kulkumme valtamaantielle, vaikka olisimmekin voineet
seurata pientä paikallistietä, ja kun Cosma huomautti tien
vaarallisuudesta, vastasi hameellinen päällikkömme nokkelasti:

»On tosin viisasta ja varovaista valita syrjäisempi tie, mutta

tällaisella aukealla tasangolla, missä saattaa nähdä peninkulman
päästä, kuinka metsärotta harjaa viiksiään, olisi sivutien valitseminen
yhtä viisasta kuin strutsin piilottautuminen, ja vetäisimme siten vain
puoleemme ratsupoliisien huomion. Parempi on oikaista suoraan
valtatielle, missä kulkevat ne, jotka uskovat olevansa tahrattomia, ja
luottaa 'onnen rahtuseen', joka joskus tekee ihmeitä. Tunnetteko
tuon tarinan?»

Emme tunteneet sitä.

»Kylläpä näkee, ettette ole käyneet koulua», sanoi hän. »Kerron

sen teille. Kaksi miestä taivalsi yhdessä maantietä. Toisella oli'tonni
viisautta', toisella 'gramma onnea'. Kun kesäinen yö yllätti heidät
kahden kylän välillä, päättivät he nukkua taivasalla. Se, jolla oli
'gramma onnea', veti muitta mutkitta ghebansa pään yli ja heittäytyi
maata keskelle tietä. Se, jolla oli 'tonni viisautta', arveli: Jos rattaat
kulkevat tästä, ajavat ne ylitseni. Ja hän paneutui maata heinikkoon
tien viereen. Myöhään yöllä ajoivat vaunut tietä pitkin. Kun hevoset
näkivät tiellä mustan pilkun, pelästyivät ne ja hypähtivät syrjään,
polkien jalkoihinsa pellolla makaajan. 'Parempi on hiukkanen hyvää
onnea kuin rattaiden täysi viisautta', kuuluu romanialainen
sananparsi. Hyvään onneen on meidänkin luotettava lautalle
pyrkiessämme. Jos se kieltäytyy auttamasta meitä, voimme aina
turvautua pyssyjemme lyijyyn ja ratsujemme koipiin».