VOC Emissions from Wastewater Treatment Plants 1st Edition Prakasam Tata download pdf

Download the full version of the ebook at
https://ebookgate.com
VOC Emissions from Wastewater Treatment

Plants 1st Edition Prakasam Tata
https://ebookgate.com/product/voc-emissions-from-
wastewater-treatment-plants-1st-edition-prakasam-
tata/
Explore and download more ebook at https://ebookgate.com

Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.
Safe Work Practices for Wastewater Treatment Plants Third

Edition Spellman
https://ebookgate.com/product/safe-work-practices-for-wastewater-
treatment-plants-third-edition-spellman/
ebookgate.com
Biological Wastewater Treatment Third Edition Daigger
https://ebookgate.com/product/biological-wastewater-treatment-third-
edition-daigger/
ebookgate.com
Industrial Wastewater Treatment 1st Edition Ng Wun Jern
https://ebookgate.com/product/industrial-wastewater-treatment-1st-
edition-ng-wun-jern/
ebookgate.com
Efficient Management of Wastewater from Manufacturing New

Treatment Technologies 1st Edition Victor M. Monsalvo
(Editor)
https://ebookgate.com/product/efficient-management-of-wastewater-from-
manufacturing-new-treatment-technologies-1st-edition-victor-m-
monsalvo-editor/
ebookgate.com
Upgrading Water Treatment Plants 1st Edition Renato
Pinheiro
https://ebookgate.com/product/upgrading-water-treatment-plants-1st-
edition-renato-pinheiro/
ebookgate.com
Wastewater Treatment Advanced Processes and Technologies

1st Edition D. G. Rao (Editor)
https://ebookgate.com/product/wastewater-treatment-advanced-processes-
and-technologies-1st-edition-d-g-rao-editor/
ebookgate.com
CO2 emissions from fuel combustion 2014 edition. Edition

Oecd
https://ebookgate.com/product/co2-emissions-from-fuel-
combustion-2014-edition-edition-oecd/
ebookgate.com
Co2 emissions from fuel combustion 2013 ed. Edition Oecd
https://ebookgate.com/product/co2-emissions-from-fuel-
combustion-2013-ed-edition-oecd/
ebookgate.com
Food and Agricultural Wastewater Utilization and Treatment

2nd Edition Sean X. Liu
https://ebookgate.com/product/food-and-agricultural-wastewater-
utilization-and-treatment-2nd-edition-sean-x-liu/
ebookgate.com
VOC Emissions
from
Wastewater
Treatment Plants
Characterization, Control,
and Compliance
TX68209_frame_fm Page 2 Thursday, February 27, 2003 3:22 PM
VOC Emissions
from
Wastewater
Treatment Plants
Characterization, Control,
and Compliance
Edited by
Prakasam Tata
Jay Witherspoon
Cecil Lue-Hing
LEWIS PUBLISHERS
A CRC Press Company
Boca Raton London New York Washington, D.C.
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
Tata, Prakasam
VOC emissions from wastewater treatment plants : characterization, control, and
compliance / Prakasam Tata, Jay Witherspoon, Cecil Lue-Hing
p. cm.
Includes bibliographical references and index.
ISBN 1-56676-820-9 (alk. paper)
1. Sewage disposal plants--Environmental aspects--United States. 2.Volatile organic
compound--Environmental aspects--United States. 3. Air quality management--United
States. I. Witherspoon, Jay. II. Lue-Hing, Cecil. III. Title.
TD888.S38T38 2003
628′.3 028‘6—dc21 2002041502
CIP
This book contains information obtained from authentic and highly regarded sources. Reprinted material
is quoted with permission, and sources are indicated. A wide variety of references are listed. Reasonable
efforts have been made to publish reliable data and information, but the author and the publisher cannot
assume responsibility for the validity of all materials or for the consequences of their use.
Neither this book nor any part may be reproduced or transmitted in any form or by any means, electronic
or mechanical, including photocopying, microfilming, and recording, or by any information storage or
retrieval system, without prior permission in writing from the publisher.
All rights reserved. Authorization to photocopy items for internal or personal use, or the personal or
internal use of specific clients, may be granted by CRC Press LLC, provided that $.50 per page
photocopied is paid directly to Copyright Clearance Center, 222 Rosewood Drive, Danvers, MA 01923
USA. The fee code for users of the Transactional Reporting Service is ISBN 1-56676-820-
9/01/$0.00+$1.50. The fee is subject to change without notice. For organizations that have been granted
a photocopy license by the CCC, a separate system of payment has been arranged.
The consent of CRC Press LLC does not extend to copying for general distribution, for promotion, for
creating new works, or for resale. Specific permission must be obtained in writing from CRC Press LLC
for such copying.
Direct all inquiries to CRC Press LLC, 2000 N.W. Corporate Blvd., Boca Raton, Florida 33431.
Trademark Notice: Product or corporate names may be trademarks or registered trademarks, and are
used only for identification and explanation, without intent to infringe.
Visit the CRC Press Web site at www.crcpress.com
© 2003 by CRC Press LLC

Lewis Publishers is an imprint of CRC Press LLC
No claim to original U.S. Government works

International Standard Book Number 1-56676-820-9
Library of Congress Card Number 2002041502
Printed in the United States of America 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0
Printed on acid-free paper
Dedication
To Padma, Theresa and Bertha, for their understanding

Preface
In the mid-1980s, municipal agencies operating large publicly owned treatment
works (POTWs) shared concern and uncertainty about pending amendments to the
Clean Air Act. At the crux of the concern were maximum achievable control tech-
nology (MACT) regulations for emissions of volatile organic compounds (VOCs)
from their facilities. Based on the knowledge — or lack of it — existing at that
time, most managers operating POTWs were concerned that they would probably
be required to add or redirect their air-quality-related functions to address VOC
emissions. This was particularly true for large POTWs in the extremely severe ozone
non-attainment areas of the United States.
The shared concern of many POTWs was the driving force behind intense efforts
to ensure that undue burden was not imposed on municipal agencies to control a
problem that was neither well defined nor understood. An organized group of utility
managers, engineering consultants, university researchers and others emerged under
the umbrella of the Association of Municipal Sewerage Agencies (AMSA) and this
group was committed to providing the tools, concepts, policies and information for
POTWs to develop or optimize air quality compliance activities. An impressive body
of information has resulted from the collective work of this group as well as from
the individual contributions of various municipal agencies and concerned industries.
A large amount of pertinent and valid information on the qualitative and quantitative
nature of VOCs entering POTWs and the annual rate of their emissions was also
generated to determine the extent of the problem related to VOC emissions. This
group has committed to providing the tools, concepts, policies and information for
POTWs to develop or optimize air quality compliance activities. The science-based
concept data developed under the auspices of AMSA were used in cooperative
industry efforts with the U.S. Environmental Protection Agency (U.S. EPA) to
establish the complexity of air quality compliance at POTWs and to develop realistic
regulatory requirements.
The seeds of this book grew from these collaborative efforts. In a desire to create
a memento of years of professional camaraderie, the undersigned decided to capture
the significant information being generated and preserve it in book form. Thus, this
book is a “hands-on” record of a good deal of the information gathered by a number
of investigators who collectively collaborated to fill the gaps in the knowledge that
existed prior to the promulgation of the MACT standards rules that govern and
control the emission of VOCs from POTWs.
We wish to emphasize that this book has been made possible by a number of
contributors (listed elsewhere) who have provided key discussions and conceptual
input. We also wish to acknowledge the contribution of many others whose work
and studies are referenced so frequently in these pages.
We believe that lessons learned from successful air quality compliance programs
at existing POTWs are a significant resource. Much good work has been done on
VOC emissions from POTWs, particularly in Chicago, Philadelphia, New York and
major metropolitan areas in northern and southern California. Our intent was to
gather this material so that others could use it. By sharing information and success
stories, utilities will not have to “reinvent the wheel,” but instead can select practices
and procedures that best match their own situations and objectives. The result should
be a comprehensive program that includes POTW-specific air emissions inventory
information, measurement techniques and viable control options. In addition, we
have also made an attempt to provide POTW managers a road-map approach using
a critical-mass concept to determine the required number of personnel in terms of
full-time equivalents (FTEs) to have a satisfactory air quality compliance program
at their facilities.
We are indebted to Ms. Deborah Messina for her untiring efforts and patient
disposition in providing her secretarial and wordprocessing skills in assembling the
draft chapters and carefully tracking the revisions made. We are also grateful to Ms.
Melissa Blanton for serving as the technical editor and providing expert advice and
to Ms. Jessica Habetler for providing additional wordprocessing skills.
Prakasam Tata, Ph.D., Q.E.P.

Jay Witherspoon, M.S.
Cecil Lue-Hing, D.Sc., P.E.
Chicago, Illinois
Authors
Prakasam Tata, Ph.D., Q.E.P., recently retired, after 28 years of service, from the
Metropolitan Water Reclamation District of Greater Chicago (District) as the Assistant
Director of Research and Development. Currently, he is affiliated with the Illinois
Institute of Technology, Chicago as a research professor in the Chemical and Envi-
ronmental Engineering Department and previously taught several graduate level
courses. Prior to his retirement, he was responsible for the management of all envi-
ronmental monitoring and research activities of the District. He has more than 35
years’ experience in wastewater treatment, biosolids management, odor and VOC
control, animal waste treatment and environmental pollution problems of developing
countries.
Dr. Tata, who is a Qualified Environmental Professional (QEP), was active in
the Water Environment Federation by serving in leadership roles of various com-
mittees. He also served as co-chair of the Air Quality Committee of the Association
of Metropolitan Sewerage Agencies. Currently, he is vice-chair of the Board of
Editorial Review of the Water Environment Research Journal. He also consulted on
wastewater treatment and water quality issues with various organizations such as
the United Nations Development Program, World Bank, United States Agency for
International Development and National Academy of Sciences. He authored, coau-
thored, or edited four books and published numerous articles and reports. Dr. Tata
is the recipient of several awards.
Jay Witherspoon, M.S., a CH2M HILL vice president in the firm’s Water
Business Group, has more than 22 years of experience in water and wastewater
regulatory compliance; biosolids management and odor control; air and odor emis-
sions monitoring, control and compliance; worker health and safety; and emergency
and facility security preparedness. He has worked with clients to assist in the
planning, design, selection and operation of industrial and municipal systems,
directed ongoing applied research studies and designs, written papers and books,
served in leadership roles in professional societies, taught university-level classes
and been progressively responsible for public- and private-sector engineering, man-
agement and administration of projects and programs. He is very active in the Water
Environment Federation and the Air and Waste Management Association and is
responsible for conducting several training and pre-conference workshops on air
emissions and air quality issues.
Mr. Witherspoon’s most recent accomplishments include the exploration of the
full range of program alternatives and development of systems that enabled clients
in California, Washington and the East Coast, Singapore, Australia, New Zealand,
Canada and Puerto Rico to successfully comply with federal, state and local regu-
lations. For his professional accomplishments within CH2M HILL, he has been
awarded the honor of Fellow, which represents the highest level of capability that
is reserved for a select few technologists within the firm.
Cecil Lue-Hing, D.Sc., is the retired Director of Research and Development

(R&D) for the Metropolitan Water Reclamation District of Greater Chicago and is
currently principal of the Environmental Engineering Consulting firm of Cecil Lue-
Hing and Associates Inc., in Chicago. During his 28-year tenure at the District, Dr.
Lue-Hing provided R&D direction for the combined sewer overflow, the Tunnel and
Reservoir Plan and the Sidestream Elevated Pooled Aeration System in the Chicago
River. He established and directed a comprehensive water quality monitoring pro-
gram for the Greater Chicago Waterway system and the upper Illinois River from
Chicago to Peoria. Dr. Lue-Hing played a key role in the restoration of the Chicago
River.
Dr. Lue-Hing directed all of the analytical laboratory services, wastewater
research, biosolids research, air quality, VOC and odor research programs. He also
directed the District’s environmental regulatory enforcement program for the control
of industrial effluents and the Industrial User Charge Program. He is also nationally
recognized as a biosolids management expert, has written extensively and has
authored, co-authored or edited two reference texts on biosolids management, two
on industrial wastewater control and two on sewage microbiology. Dr. Lue-Hing is
a Registered Professional Engineer, a Diplomate of the American Academy of
Environmental Engineers and a member of the National Academy of Engineering.
In addition, he has received many prestigious professional awards.
Contributors
Thomas R. Card Hugh Monteith
Environmental Management Consulting Enviromega, Inc.
Enumclaw, WA Dundas, ON
Ing-Yih Cheng David A. Olson

City of Los Angeles Environmental University of Texas at Austin
Monitoring Division Austin, TX
Los Angeles, CA
Wayne Parker
Richard L. Corsi Carleton University
University of Texas at Austin Ottawa, ON
Austin, TX
Albert B. Pincince
William Desing Camp, Dresser & McKee
CH2M HILL, Inc. Cambridge, MA
Milwaukee, WI
Prakasam Tata
Cecil Lue-Hing Metropolitan Water Reclamation District
Cecil Lue-Hing & Associates of Greater Chicago
Chicago, IL Chicago, IL
Farhana Mohamed Jay Witherspoon

City of Los Angeles Environmental CH2M HILL, Inc.
Monitoring Division, Seattle, WA
Los Angeles, CA
Table of Contents
Chapter 1
Introduction................................................................................................................1
Prakasam Tata, Jay Witherspoon and Cecil Lue-Hing
Chapter 2
U.S. Air Quality Regulations ....................................................................................7
Jay Witherspoon, William Desing and Prakasam Tata
Chapter 3
Occurrence of Volatile Organic Compounds in Wastewater...................................37
Prakasam Tata, Tom Card and Cecil Lue-Hing
Chapter 4
Source Characterization and VOCs of Importance.................................................59
Tom Card, Prakasam Tata, Cecil Lue-Hing and Jay Witherspoon
Chapter 5
Unit Processes and Emissions: An Overview .........................................................73
Jay Witherspoon, William Desing and Prakasam Tata
Chapter 6
VOC Emissions from Sewers..................................................................................97
David Olson, Richard Corsi and Prakasam Tata
Chapter 7
VOC Emissions from Preliminary and Primary Treatment..................................117
Al Pincince
Chapter 8
VOC Emissions from Dissolved Air Flotation .....................................................127
Hugh Monteith and Wayne Parker
Chapter 9
VOC Emissions from Biological Treatment Systems: Activated
Sludge Process .......................................................................................................145
Prakasam Tata and Cecil Lue-Hing
Chapter 10
VOC Emissions from Fixed Film Processes.........................................................155
Chapter 11
VOC Emissions from Biosolids’ Dewatering Processes.......................................171
Chapter 12
Sampling and Analytical Methods for Hazardous Air Pollutants ........................189
Farhana Mohamed, Prakasam Tata and Ing-Yih Cheng
Chapter 13
VOC Emission Estimation Methods .....................................................................227
Prakasam Tata and Jay Witherspoon
Chapter 14
VOC Emissions from Wastewater Treatment Facilities........................................253
Prakasam Tata, Jay Witherspoon and Cecil Lue-Hing
Chapter 15
Control Technologies.............................................................................................285
Jay Witherspoon, Prakasam Tata, Tom Card and Cecil Lue-Hing
Chapter 16
Control Technology Evaluation.............................................................................319
Jay Witherspoon and William Desing
Chapter 17
Epilog.....................................................................................................................335
Jay Witherspoon, Prakasam Tata and Cecil Lue-Hing
Appendix I ............................................................................................................361
Appendix II...........................................................................................................379
Appendix III .........................................................................................................393
Index ......................................................................................................................399
TX68209.book1 Page 1 Thursday, February 27, 2003 2:48 PM
1 Introduction
Prakasam Tata, Jay Witherspoon and
Cecil Lue-Hing
CONTENTS
1.1 Overview ..........................................................................................................2

1.2 Organization .....................................................................................................2
1.2.1 Background Information ......................................................................3
1.2.2 Potential Approaches to Emissions Estimation and Control ..............4
1.2.3 Strategic Approaches to Air Quality Compliance ...............................5
The nation’s publicly owned treatment works (POTWs) daily address a number of
planning, operations, maintenance, management and regulatory compliance issues
to provide cost-effective, environmentally sound and technically reliable collection,
treatment or disposal of wastewater for their ratepayers. Although most POTW
personnel are primarily concerned with the treatment of wastewater and residuals
and receiving water quality, POTW managers must also deal with air quality issues
relating to emissions of odors, criteria pollutants and volatile organic compounds
(VOCs).
This book focuses on air quality compliance challenges, especially the emission
of VOCs from POTWs and other air emissions in general. The objective of the
book’s authors and contributors is to provide the tools, concepts, policies and infor-
mation for POTWs to develop or optimize air quality compliance activities, partic-
ularly with respect to POTW VOC emissions and to assess labor and capital needs
to maintain an overall air quality compliance program’s long-term viability.
Because even the “best” air quality compliance programs require some fine-
tuning and adjustments, this book provides information that can be adapted to a
variety of POTW sizes, process trains and system complexities. Air emissions data
are presented for most typical POTW processes for use in air emissions inventory
and other permitting activities. The book also contains information on how to
characterize air emissions, air dispersion modeling and risk assessment methods and
much, much more. Readers are encouraged to use this information to assess, plan,
develop or refine and implement successful, fully compliant programs, as well as to
enter into meaningful, focused discussions with internal program funders on what
is or is not needed for a fully compliant program.
1566768209/03/$0.00+$1.50
© 2003 by CRC Press LLC 1
2 VOC Emissions from Wastewater Treatment Plants
1.1 OVERVIEW
All states are required to be in compliance with the federal Clean Air Act and an
increasingly stringent series of Clean Air Act Amendments (CAAAs). How POTWs
demonstrate, document, or show compliance with federal or state or local quality
laws and regulations varies significantly from POTW to POTW and from state to
state. Compliance is often based on the aggressiveness of the local, state or federal
air quality regulatory agency in implementing these laws and regulations and in their
enforcement actions and inspections. Another important factor is how proactive the
POTW is in meeting regulatory requirements. In the mid-1980s, as potential require-
ments of the pending CAAA were discussed, an issue of immense concern and
uncertainty to municipal agencies operating large POTWs was about how stringent
the maximum achievable control technology (MACT) regulations would be for the
control of VOCs from their facilities.
The main motivator for this book is the complexity of complying with require-
ments associated with the emission of VOCs, which occur throughout the wastewater
collection, -treatment and solids-handling processes. Other factors, such as emissions
of criteria pollutants, e.g., NOx, also affect air quality program compliance. However,
prior to the promulgation of the CAAA, addressing VOCs was generally the major
driver in whether a POTW achieved compliance.
Based on the knowledge — or the lack of it — that existed in the mid 1980s,
most managers operating POTWs felt that they would be required to add or redirect
their air-quality-related functions to address VOCs. This was particularly true for
POTWs in the extremely severe ozone non-attainment areas of the United States.
Intense efforts were made during this time by several major municipal agencies to
ensure that undue burden was not imposed on them to control a problem that was
not well defined or understood. These efforts were primarily directed at gathering
pertinent and valid information on the qualitative and quantitative nature of VOCs
entering a POTW and the annual rate of their emissions. This book compiles a good
deal of the information gathered by a number of investigators who collectively
collaborated to fill the gaps in the knowledge that existed prior to the promulgation
of the MACT standards rules that govern and control the emission of VOCs from
POTWs.
Many barriers currently prevent optimized air quality compliance from being fully
achieved. These include a lack of strict implementation of the promulgated regulations
and a lack of financial or human resources. Optimization will rely on specific steps to
assess a POTW’s needs and current practices, standards and resources and to evaluate
those practices, standards and resources with those of other utilities.
1.2 ORGANIZATION
This book contains information compiled by a team of experts who have been
working and interacting in the field of air quality research or program management
for many years. The combined chapters reflect many views and approaches built on
various backgrounds and air quality compliance and assessment experiences. Col-
lectively, these experiences can be used to develop a clear picture — or roadmap
Introduction 3
— of how to develop, maintain or build upon a successful air quality compliance

program.
The first part of the book provides background information on air emissions
requirements and links those requirements to specific wastewater collection and
treatment processes. The second part presents practical information on sampling and
analytical methods for hazardous air pollutants (HAPs) and on VOC emission esti-
mation methods and control technologies most suitable to POTWs. The final part
of the book presents strategic approaches for evaluating emission control technolo-
gies and identifies the key elements required in constructing a viable long-term air
quality compliance program.
1.2.1 BACKGROUND INFORMATION

Chapter 2, U.S. Air Quality Regulations, sets the regulatory framework within which
air quality compliance programs must be developed and implemented. Particular
attention is paid to four CAAA regulatory requirements: Title I, Title III, MACT
Standards and Title V. Introduced as part of this discussion are important air quality
management concepts including National Emission Standards for Hazardous Air
Pollutants (NESHAPs), New Source Performance Standards (NSPS) and Risk Man-
agement Plans (RMPs). The “major source” definition for VOC emission rates is
also described.
To further set the stage for the air quality compliance discussion, Chapter 3
describes the occurrence and identifies the major sources of VOCs in wastewater
and discusses the results of various industry efforts to quantify their concentrations.
Findings are presented from a range of studies including the United States Environ-
mental Protection Agency (U.S. EPA) 40 City Study, the Research Triangle Institute
(RTI) Study and studies conducted in Ontario, Canada; Oakland, California (East
Bay Municipal Utility District [EBMUD]); the Association of Metropolitan Sewer-
age Agencies (AMSA); and New York City.
Chapter 4, Source Characterization and VOCs of Importance, presents an over-
view of POTW processes and describes a recommended classification strategy for
VOCs. A brief review is provided of three major programs being conducted in
California, including a VOC characterization and control guidance document for
POTWs developed by Tri-TAC, the Joint Emissions Inventory Program (JEIP) and
the Pooled Emissions Estimation Program (PEEP). Other characterization data are
also discussed.
An overview of POTW unit processes and emissions is presented in Chapter 5.
Major components described are collection systems, preliminary/primary treatment,
biological treatment, post-biological treatment, solids handling and combustion pro-
cesses. For each component, a process description is provided, emission mechanisms
are described and key factors affecting emissions are discussed. Chapter 5 also
describes ways to measure emissions and presents a brief description of the three
fate models most widely used for this purpose. These models are WATER7/8/9, the
U.S. EPA’s public domain model and two proprietary models: the Bay Area Sewage
Toxic Emissions (BASTE) model and the Toxic Chemical Modeling Program for
Water Pollution Control (TOXCHEM).
4 VOC Emissions from Wastewater Treatment Plants
Chapters 6 through 11 provide more detailed information on VOC emissions

from various unit processes considered to be important emission sources. These are:
• Sewers (Chapter 6)
• Preliminary and primary treatment (Chapter 7)
• Dissolved air flotation (Chapter 8)
• Biological systems/activated sludge (Chapter 9)
• Fixed film process (Chapter 10)
• Biosolids/dewatering (Chapter 11)
Each chapter provides a process description and presents results of recent modeling
analyses or other studies.
1.2.2 POTENTIAL APPROACHES TO EMISSIONS ESTIMATION AND

CONTROL
Sampling and Analytical Methods for HAPs are the focus of Chapter 12. This chapter
describes:
• Sampling methodologies for liquids, solids, ambient air and combustion

sources
• Analytical methodologies available to POTWs
• Quality assurance considerations
• Analytical procedures and calibration frequencies
• Method detection limits and reporting levels
Chapter 12 also discusses regulations established by California’s South Coast Air

Quality Management District (SCAQMD) relating to emission inventories and emis-
sion estimated for risk assessments. In addition, Chapter 12 describes the move by
the U.S. EPA toward a performance based monitoring system (PBMS) in recognition
of difficulties posed by the fact that advances in analytical measurement technology
have moved forward more quickly than regulatory requirements for detection levels.
Chapter 13, VOC Emission Estimation Methods, describes in detail the different
methods available for POTWs to determine VOC emissions from collection systems
and unit processes. These methods are based on approaches such as mass balance,
derivation of emission factors, modeling and tracing techniques. Examples of ways
to derive concentration-based emission factors — which are related to the influent
loading of the individual treatment process — are provided through discussions of
the PEEP, JEIP and Tri-TAC programs conducted in California.
Chapter 14, VOC Emissions from Wastewater Treatment Facilities, discusses
the quantitation of VOC emissions from the unit processes of wastewater treatment
facilities by using emission factors and results of VOC emissions reported by a few
major municipal agencies based on general fate model methodology. A comparison
is then made of emission estimates and directly measured emission rates. The wide
range of emission rate values predicted by the general fate models suggests that the
use of models to characterize a plant as a major source using the CAAA 1990 Title
Introduction 5
III definition is not reliable. Models, however, can be used for screening purposes.
Furthermore, due to the highly conservative nature of the models, if the annual
emission rates of POTWs computed by the models are less than the limits specified
for major sources, it is safe to assume that the POTWs are not major sources.
Several technologies are potentially available to control emissions from POTWs.
Chapter 15, Control Technologies, divides these technologies into five basic cate-
gories: traditional vapor phase controls, nontraditional vapor phase controls, con-
tainment, process and practice modifications and source control. The applicability
of these technologies in controlling VOC emissions from POTWs varies. Chapter
15 focuses on thermal treatment, incinerators, flares, recuperative oxidizers, regen-
erative oxidizers, catalytic incineration, wet scrubbing, packed-tower scrubbers, mist
scrubbers, dry chemical scrubbing, carbon adsorption and biofiltration. General
descriptions are provided for these technologies, and factors such as removal effi-
ciency, potential operating problems and cross-media impacts are discussed. Costs
developed through studies and reported in the literature are also provided. The
information presented in this chapter can be used as part of the cost effectiveness
evaluation required when a control technology such as best available control tech-
nology (BACT) must be applied.
1.2.3 STRATEGIC APPROACHES TO AIR QUALITY COMPLIANCE

Chapter 16, Control Technology Evaluation, reviews the evaluations that may be
required for CAAA compliance if emissions exceed certain thresholds. Traditional
air emission control approaches are often ineffective at POTWs, where air emissions
are generally characterized by low concentrations, high volumes and multiple
sources. In recognition of the unique characteristics of POTWs, Chapter 16 presents
a control technology evaluation approach that incorporates two regulatory concepts:
the U.S. EPA Top-Down BACT procedure and the incremental emission (risk reduc-
tion) procedure. The suggested methodology, comprising six sequential steps, can
be used to select control measures designed to meet a wide variety of requirements.
Chapter 17, Conclusions, provides the key elements to build a compliant air
quality program. Using information developed in Chapters 2 through 16, Chapter
17 summarizes major factors affecting VOC emissions and presents a roadmap
approach for VOC emissions control. Nine major air quality control program ele-
ments are described. Recommended allocation of specific tasks for each program
element are presented by full-time equivalents (FTEs), based on a POTW of approx-
imately 50 mgd. Ways to scale up or scale down FTE allocations are then suggested
for POTWs ranging from 1 mgd to 1 billion gallons a day. Through the roadmap
approach, POTWs can select the air quality program compliance strategies that best
meet their site-specific needs.
Another random document with
no related content on Scribd:
hän oli tekemisissä ja ettei hän halunnut olla minkään sellaisen
henkilön kanssa tekemisissä, koska se loukkasi hänen arvoaan. Ja
Dorothy sanoi: "Rouvaseni, jos me loukkaamme teidän arvoanne
yhtä paljon kuin te kiusaatte meidän näköhermojamme, niin teidän
itsenne tähden soisin, että olette Christian Science." Ja siitä näkyi
lady Francis Beekman suuttuvan. Ja hän sanoi jättävänsä kaikki
lakimiehensä haltuun. Ja lähtiessään hän astui peninkulmanpituisen
hameenlaahuksensa päälle ja oli tehdä kuperkeikan. Ja Dorothy
kurkisti ulos ovesta, ja Dorothy huusi eteiseen ja sanoi:
"Saksatkaapa hieman tuota lievettänne, Isabel, sillä nyt on vuosi
1926." Ja minä tunsin itseni tosiaan alakuloiseksi, koska minusta oli
koko aamumme tullut epähienoksi, kun meidän oli täytynyt olla
tekemisissä niin hienostumattoman rouvan kuin lady Francis
Beekmanin kanssa.
Huhtikuun 30 p:nä.
Ja eilen aamulla saapui todellakin lady Francis Beekmanin

asianajaja. Vaikkei hän oikeastaan ollut asianajaja, mutta hänen
nimensä oli kortilla ja hänen nimensä näkyi olevan Mons. Broussard,
ja hän kuuluu olevan avokaa, koska avokaa merkitsee franskan
kielellä lakimiestä. Ja Dorothy ja minä olimme pukeutumassa ja vielä
ihan aamukelteissämme, kuten tavallista, kun kuului äänekäs
koputus ovelle; ja ennenkuin ehdimme huutaa "antree", hyppäsi se
suoraan huoneeseen. Se näkyi siis olevan ranskalaista syntyperää.
Tarkoitan, että lady Francis Beekmanin asianajaja osaa tosiaan
kirkua kuin autokuski. Tarkoitan, että hän kirkui oikein kovaa
huoneeseen hypätessään ja kirkui sitten kirkumistaan. Ja Dorothy ja
minä ryntäsimme saliin ja Dorothy vilkaisi häneen ja Dorothy sanoi:
"Tämän kaupungin pitää lakata kujeilemasta meille joka aamu," sillä
meidän hermomme eivät voineet sitä kestää. Sitten Mons. Broussard
ojensi meille käyntikorttinsa, kirkui ja kirkui ja huitoi käsivarsillaan
ilmassa kuin mikäkin. Silloin Dorothy sanoi, että hän matki oivallisesti
Mullin Ruusua, joka on tosiaan punainen tuulimylly, mutta Dorothy
lisäsi, että tuo mies piti paljoa suurempaa melua ja pyöri oman
tuulensa voimalla. Sitten me seisoimme ja katselimme häntä pitkän
aikaa, mutta hän näytti tulevan vallan yksitoikkoiseksi sen pitkän
ajan perästä, koska hän aina puhui ranskaa, mikä meille tosiaan on
hölynpölyä. Sitten Dorothy sanoi: "Katsotaas, eikö
kaksikymmentäviisi frangia tuki siltä suuta, sillä kun viisi frangia
riittää autonajajalle, pitäisi kahdenkymmenenviiden frangin riittää
asianajajalle." Sillä hän piti osapuilleen viisi kertaa niin paljon melua
kuin autonajaja, ja 5 kertaa 5 on 25. Ja heti kun hän kuuli meidän
puhuvan frangeista, näkyi hän juuri hiukan rauhoittuvan. Niinpä
Dorothy otti lompakkonsa ja antoi hänelle 25 frangia. Sitten hän
lakkasi parkumasta ja pisti rahat taskuunsa, mutta otti senjälkeen
esille isokokoisen purppuraelefanteilla koristetun nenäliinan ja alkoi
itkeä kohottaa. Silloin Dorothy tosiaan kävi alakuloiseksi ja sanoi:
"Kuulkaahan, te olette valmistanut meille varsin hauskan aamun,
mutta jos tuota vielä jatkatte, niin ulos te menette märkänä tai
kuivana."
Silloin hän alkoi soittaa puhelinta ja näkyi tahtovan käyttää sitä,

mutta Dorothy sanoi: "Jos luulette sillä pääsevänne johonkin
numeroon, niin yrittäkää vain, mutta mikäli me olemme havainneet,
on se vain seinäkaappi." Sitten hän riensi puhelimen luo ja Dorothy
ja minä menimme jatkamaan pukeutumistamme. Ja kun hän oli
soitellut tarpeekseen, juoksenteli hän minun ovelleni ja sitten
juoksenteli Dorothyn ovelle ja parkui ja puhui aika paljon. Mutta
meidän mielestämme hän oli menettänyt kaiken uutuuden
viehätyksensä, emmekä hänestä enempää välittäneet.
Ja lopuksi kuului ovelta toinen äänekäs kolkutus, ja me kuulimme

hänen ryntäävän ovelle ja menimme molemmat ulos saliin
katsomaan, mitä oli tekeillä. Ja se oli tosiaan näkemisen arvoista.
Sillä siellä oli toinenkin ranskalainen. Ja se uusi ranskalainen ryntäsi
sisälle ja ulvoi "papaa" ja suuteli sitä edellistä. Ja hän näkyi olevan
hänen poikansa, koska poika on tosiaan papaan liiketoveri
asianajoliikkeessä. Ja sitten hänen papaansa puhua pärpätti aika
paljon ja osoitti minua ja Dorothya, ja sitten hänen poikansa katsoi
meihin ja sitten hänen poikansa kirkaisi oikein kovaa ja sanoi
ranskaksi: "Mää, papaa, el song sharmangt." Sillä tavalla hän näkyi
kertovan papaalleen ranskaksi, että me olimme vallan ihastuttavia.
Ja vanhempi Broussard lakkasi parkumasta, pani silmälasinsa
nenälleen ja katsoi meitä tarkkaan. Ja sitten hänen poikansa veti
kierrekaihtimen ylös, jotta papaa voi meitä paremmin katsella. Ja
kun papaa oli lakannut meitä katselemasta, oli hän vallan ihastunut.
Hän muuttui pelkäksi hymyksi ja nipisteli poskiamme ja hoki
"sharmang" kaiken aikaa, koska "sharmang" merkitsee ihastuttavaa
franskan kielellä. Ja sitten hänen poikansa puhkesi puhumaan ihan
englantia ja hän puhuu tosiaan englantia yhtä hyvin kuin
ameriikkalainen. Sitten hän kertoi meille, että hänen papaansa oli
puhelimitse kutsunut hänet tänne, koska me emme näkyneet
ymmärtävän mitä papaa meille sanoi. Isä Broussard kuuluu
puhuneen meille kaiken aikaa englanninkieltä, mutta me emme
näkyneet ymmärtävän hänen englanninkieltään. Sitten Dorothy
sanoi: "Jos se, mitä teitin papaanne meille haastoi, oli englantia, niin
minun tulisi saada kultamitali kreikastani." Sen selitti sitten poika
papaalle, ja papaa nauroi oikein, oikein äänekkäästi ja nipisti
Dorothya poskesta, ollen kovin riemuissaan, vaikka pila osuikin
häneen itseensä. Sitten Dorothy ja minä kysyimme hänen pojaltaan,
mitä papaa oli puhunut haastellessaan meille englantia, ja hänen
poikansa sanoi hänen kertoneen meille kaikki mitä tiesi
asiakkaastaan lady Francis Beekmanista. Ja sitten me kysyimme
hänen pojaltaan, miksi papaa itkeä kollotteli. Ja poika sanoi papaan
itkevän, koska hän ajatteli lady Francis Beekmania. Sitten Dorothy
kysyi: "Jos hän itkee ajatellessaan sitä ihmistä, niin mitä hän tekee
häntä katsellessaan?" Ja sitten poika selitti papaalle, mitä Dorothy
sanoi. Ja isä Broussard nauroi oikein, oikein äänekkäästi, suuteli
sitten Dorothya kädelle ja sanoi, että tämän jälkeen meidän tosiaan
täytyi yhdessä tyhjentää pullo samppanjaa. Sitten hän meni
puhelimeen ja tilasi pullon samppanjaa.
Sitten sanoi taas poika papaalle: "Miksemme kutsuisi näitä

ihastuttavia naisia Fontänbloohon tänään?" Ja papaa sanoi, että se
olisi metkaa. Ja sitten minä kysyin: "Kuinka voimme teitä kahta
herrasmiestä nimittää kumpaakin erikseen, sillä jos Pariisissa on
asian laita niinkuin Ameriikassa, niin olette kai molemmat herra
Broussardeja." Mutta sitten juolahti päähämme mainita heitä
ristimänimiltään. Ja pojan nimi kuului olevan Luii, joten Dorothy
avasi suunsa ja sanoi: "Täällä Pariisissa kuulemma teidät Luiit kaikki
numeroidaan." Sillä kuuleehan aina puhuttavan Luii
kuudennestatoista, joka harjoittanee vanhanaikuisten huonekalujen
kauppaa. Tarkoitan, että hämmästyin kuullessani, kun Dorothy alkaa
syventyä historjaan, joten hänestä ehkä taitaa todellakin tulla
sivistynyt sitten kumminkin. Mutta Dorothy sanoi Luiille, ettei hänen
tarvinnut panna numerolappuaan näkyville, koska hän arvasi Luiin
numeron heti, kun häneen vilkaisi. Ja hänen papaansa kuuluu olevan
Robäär, mikä on Roopertti ranskaksi.
Niin Dorothy sanoi, että voisimme kyllä lähteä ulos Fontänbloohon
Luiin ja Robäärin kanssa, jos Luii riisuisi pois keltaiset sääryksensä,
jotka olivat keltaista säämiskää ja vaaleanpunaisilla helminapeilla
koristetut. Sillä Dorothy sanoi: "Leikki sijansa saakoon, mutta kukaan
tyttö ei halua katkeamatta nauraa." Ja koska Luii todella haluaa
kaikin mokomin olla mieliksi, riisui hän sääryksensä, mutta kun hän
oli riisunut sääryksensä, näimme hänen sukkansa, mutta hänen
sukkansa nähdessämme me näimme, että ne olivat isoruutuista
mallia kuin Skotlannin shaalit ja pieniä sateenkaaria ristiin raatiin. Ja
Dorothy katseli niitä hetkisen, tullen ihan noloksi, ja sanoi: "Kuules,
Luii, parasta lienee, että panet sääryksesi takaisin sääriisi."
Sitten tuli ystävämme Leon, joka on tarjoilijana toi

samppanjapullon. Ja hänen avatessaan samppanjapulloa molottivat
Luii ja Robäär keskenään ranskaa aika paljon, ja minusta todella
tuntuu, että minun pitäisi tiedustella, mitä he ranskaksi sanoivat,
koska he saattoivat haastella timanttidiadeemista. Sillä ranskalaiset
herrasmiehet ovat kovin, kovin kohteliaita. Mutta minä en tosiaan
luule, että tyttö voi heihin luottaa niin pian kuin he ovat kääntäneet
selkänsä. Kun siis saan tilaisuuden, aion kysyä Leonilta, mitä he
sanoivat.
Lähdimme siis Fontänbloohon ja sieltä Mongmartiin ja pääsimme

kotiin vasta hyvin myöhään, ja meistä oli meillä ollut aika hauska
päivä ja yö, vaikkemme olleetkaan käyneet ostoksilla emmekä
mitään ostaneet. Mutta minusta meidän pitäisi käydä enemmän
ostoksilla, sillä sitä vartenhan Pariisi oikeastaan näkyy olevan
olemassa.
Toukokuun 1 p:nä.
No niin, tänä aamuna minä kutsutin Leonin, joka on Dorothyn ja

minun tarjoilijaystävämme, ja kysyin häneltä, mitä Luii ja Robäär
ranskaksi sanoivat. Ja he kuuluivat sanoneen ranskaksi, että me
kuuluimme viehättävän heitä oikein, oikein paljon, koska he tosiaan
pitivät meistä oikein, oikein ihastuttavina eivätkä olleet tavanneet
niin ihastuttavia tyttöjä pitkään aikaan. Ja he kuuluivat sanoneen,
että he kuljettaisivat meitä ympäriinsä aika paljon ja merkitsisivät
kaikki laskut lady Francis Beekmanin laskuun, koska he vaanisivat
tilaisuutta varastaakseen timanttidiadeemin. Ja sitten he sanoivat,
että jolleivät voisikaan sitä meiltä varastaa, olimme me tosiaan niin
ihastuttavia, että meidän kanssamme oli perin hauska liikkua,
vaikkeivät onnistuisikaan meiltä varastamaan. Näin ollen he eivät
tosiaan voisi mitään menettää, kävipä niin taikka näin. Sillä lady
Francis Beekman maksaisi kernaasti kaikki laskut, kun he sanoisivat
hänelle, että heidän täytyi kuljetella meitä aika paljon, vaaniakseen
tilaisuutta varastaa sen meiltä. Sillä lady Francis Beekman on sen
sortin varakkaita naisia, jotka eivät tuhlaa rahaa mihinkään muuhun,
mutta jotka aina tuhlaavat rahoja käräjäjuttuun. Eikä hän tosiaan
valittelisi rahojen tuhlausta, koska joku minun tai Dorothyn lauseista
näkyi suututtaneen lady Francis Beekmania.
Ja sitten päätin ryhtyä miettimään, ja kyllä minä mietinkin aika

paljon. Sanoin siis Dorothylle, että aion panna oikean
timanttidiadeemin Ritzin aarrekaappiin ja sitten teettäisin ja ostaisin
jalokivisepältä jäljennöksen, jota nimitetään "similiksi". Ja sitten
jättäisin timanttidiadeemin "similin" milloin minnekin, jotta Luii ja
Robäär näkisivät, kuinka huolimattomasti sitä pitelen, ja
rohkaistuisivat. Luiin ja Robäärin kanssa ulkosalle lähtiessämme
voisin sitten panna sen käsilaukkuuni ja ottaa mukaani, jotta Luii ja
Robäär aina luulisivat timanttidiadeemin olevan heidän ulottuvillaan.
Ja kun sitten Dorothy ja minä saisimme heidät lähtemään
kanssamme ostoksille ja tuhlaamaan melko paljon, niin aina, kun he
näkyisivät menettävän rohkeutensa, minä avaisin käsilaukkuni ja
sallisin heidän nähdä vilauksen timanttidiadeemin "similistä". Sitten
he rohkaistuisivat vielä enemmän ja tuhlaisivat vielä enemmän
rahaa. Ja lopultahan saattaisin sallia heidän sen varastaakin, koska
he sittenkin ovat olleet herttaisia herrasmiehiä ja minä tosiaan
haluaisin auttaa Luiita ja Robääriä. Tarkoitan, että olisi vallan
hupaista, kun he varastaisivat sen lady Francis Beekmanille ja hän
joutuisi maksamaan heille aika paljon ja sitten huomaisikin, että
diadeemi on tehty taikinasta. Sillä lady Francis Beekman ei ole
koskaan nähnyt sitä oikeata diadeemia ja jäljennös pettäisi hänet
ainakin siihen asti, kun Luii ja Robäär ovat ehtineet nostaa palkkansa
kaikesta kovasta työstä, minkä ovat suorittaneet. Tarkoitan, että
timanttidiadeemin jäljennös maksaisi vain noin kuusikymmentäviisi
dollaria, ja mitäpä 65 dollaria on, jos Dorothy ja minä voisimme
tehdä hauskoja ostoksia ja saada ihania lahjoja, jotka tuntuisivat
vieläkin ihanammilta, kun pysähtyisimme muistelemaan, että lady
Francis Beekman on ne maksanut? Ja se olisi läksytys lady Francis
Beekmanille, jottei toiste sanoisi mitä sanoi kahdelle minun ja
Dorothyn laiselle ameriikkalaiselle tytölle, jotka olimme kahden
Pariisissa ilman minkään herrasmiehen suojaa.
Kun sitten olin kertonut Dorothylle tuumani, niin Dorothy katsoi

minuun ja katsoi minuun ja sanoi tosiaan, että minun aivoni olivat
ihmeellinen konstvärkki. Tarkoitan, että hän sanoi minun aivoni
muistuttavan hänelle radiota, koska sitä kuuntelee päivät
pääksytysten ja tulee alakuloiseksi, ja juuri kun on lyömäisillään
mäsäksi koko koneen, tulla tupsahtaa sieltä mestariteos.
Kun siis Luii soitti minulle, niin Dorothy sanoi hänelle, että meistä
olisi hauskaa, jos hän ja Robäär veisivät meidät huomenaamulla
ostoksille. Sitten Luii kysyi papaalta, ja papaa vastasi, että kyllä vaan
se sopii. Sitten he kysyivät meiltä, haluaisimmeko lähteä heidän
kanssaan tänäiltana katsomaan näytelmää, jonka nimi on Foli
Bershäär. Sitten hän sanoi, että kaikki Pariisissa asuvat ranskalaiset
ottavat aina mielellään joitakin ameriikkalaisia mukaansa,
saadakseen verukkeen lähteä Foli Bershäriin. Niin me lupasimme
lähteä. Ja nyt Dorothy ja minä menemme ostoksille, hankkiaksemme
mukailun timanttidiadeemista, ja näyteikkunoita tutkimaan
tietääksemme, mihin huomenna viemme Luiin ja Robäärin ostoksille.
Ja minusta tuntuu tosiaan, että kaikki aina kääntyy parhain päin.

Sillä me tarvitsemme kuitenkin joitakuita herrasmiehiä
kuljettelemassa meitä ympäriinsä, kunnes herra Eisman saapuu
Pariisiin, emmekä me voisi liikkua keidenkään oikein miellyttävien
herrojen kanssa, koska herra Eisman haluaa meidän seurustelevan
ainoastaan sellaisten älykkäiden herrasmiesten kanssa, joilla on
älykkäät aivot. Niin minä sanoin Dorothylle, että vaikkeivät Luii ja
Robäär näyttäkään kovin älykkäiltä, voisimme sanoa herra
Eismanille, että me olemme oppineet heiltä vaikka franskankieltä. Ja
vaikken minä vielä näy franskaa oppineenkaan, olen toki melkein
oppinut ymmärtämään Robäärin englantia. Kun siis Robäär puhuu
englantiaan herra Eismanin kuullen ja herra Eisman näkee minun
ymmärtävän, mitä hän sanoo, niin kai hän luulee minun osaavan
franskaa.
Toukokuun 2 p:nä.
Eilen illalla menimme siis Foli Bershääriin, ja se oli tosiaan
jumalaista. Tarkoitan, että se oli tosiaan kovin taiteellista, koska
siellä oli alastomia tyttöjä. Ja muuan tytöistä oli Luiin tuttavia, ja Luii
sanoi, että se oli oikein, oikein sievä tyttöjä vasta kahdeksantoista
vuotias. Mutta Dorothy vastasi: "Kyllä se on sinulle veistellyt, Luii,
sillä kuinka olisi kahdeksantoista vuotias tyttö ehtinyt tahria polvensa
noin paksuun likaan?" Silloin Luii ja Robäär tosiaan nauroivat kovin,
kovin äänekkäästi. Tarkoitan, että Dorothy oli kovin epähieno Foli
Bershäärissä. Mutta minusta ovat alastomat tytöt aina kovin
taiteellisia, ja ihmisestä, jolla on taiteen tajuntaa, se on kaunista,
enkä minä suinkaan nauraisi sellaisessa taiteellisessa paikassa kuin
Foli Bershäärissä.
Ja minulla oli timanttidiadeemin "simili" mukanani Foli

Bershäärissä. Tarkoitan, että sillä voisi pettää asiantuntijankin,
eivätkä Luii ja Robäär juuri voineet kääntää katsettaankaan siitä
pois. Mutten minä siitä hätkähtänyt, koska olin sitonut sen oikein
tiukkaan. Tarkoitan, että olisi vallan kamalaa, jos he pääsisivät
käsiksi timanttidiadeemiin ennenkuin Dorothy ja minä olemme
kuljettaneet heitä ostoksilla aika paljon.
Ja nyt me ollaan valmiit lähtemään ostoksille tänä aamuna, ja

Robäär, joka saapui tänne aamuvirkkuna, on salissa Dorothyn
kanssa, ja me odottelemme Luiita. Ja minä jätin timanttidiadeemin
salin pöydälle, jotta Robäär näkisi, kuinka huolimaton minä kaikessa
tosiaan olen, mutta Dorothy pitää Robääriä silmällä. Nyt juuri kuulin
Luiin tulevan sisälle, koska minä kuulin hänen suutelevan Robääriä.
Tarkoitan, että Luii aina suutelee Robääriä, ja Dorothy sanoi Luiille,
että jollei hän lakkaisi suutelemasta Robääriä, niin ihmiset luulisivat
hänen leipovan vohveleja.
Ja nyt minun täytyy mennä toisten luo ja minä panen
timanttidiadeemin mukailun käsilaukkuuni Luiin ja Robäärin nähden,
jotta he tietäisivät sen aina olevan ulottuvillaan, ja sitten mennään
ostoksille. Ja minun täytyy melkein hymyillä ajatellessani lady Francis
Beekmania.
Toukokuun 3 p:nä.
Eilinen päivä oli todella ihana. Tarkoitan, että Luii ja Robäär ostivat
Dorothylle ja minulle ihania lahjoja. Mutta sitten kaikki heidän
franginsa alkoivat loppua, minkävuoksi he alkoivat käydä
alakuloisiksi, mutta heti kun he alkoivat käydä alakuloisiksi, annoin
minä käsilaukkuni Robäärin haltuun, sillä välin kun menin
sivuhuoneeseen puseroa koettamaan. Siitä hän ilostui aika paljon,
mutta tietenkin Dorothy jäi heidän luokseen, ja piti silmällä Robääriä,
joten hän ei saanut tilaisuutta, mutta pelkkä laukun piteleminenkin
reipastutti häntä aika paljon.
Kun sitten heidän franginsa olivat loppuneet, sanoi Robäär, että

hänen täytyi soittaa jollekulle, ja kai hän soitti lady Francis
Beekmanille ja se sanoi varmaankin "all right", koska Robäär jätti
meidät paikkaan, jonka nimi on Café de la Paix, hänen kun oli
mentävä jollekulle asialle, ja kun hän palasi, näkyi hänellä olevan
koko joukon enemmän frangeja. Sitten he tarjosivat meille puolista,
ja puolisen jälkeen lähdettiin taas ostoksille.
Mutta minä opin kaikesta huolimatta tosiaankin aika paljon

franskaa. Tarkoitan, että jos haluaa puoliseksi herkullista
kananpoikaa herneitten kanssa, niin tarvitsee vain sanoa pöti puaa
ya pulee. Tarkoitan, että franska on tosiaan perin helppoa, koska
ranskalaiset esimerkiksi käyttävät sanaa "chic" kaikesta, kun me sen
sijaan näymme käyttävän sitä vain herrasmiehistä, jotka
muistuttavat Rudolf Valentinoa.
Kun me siis iltapäivällä olimme ostoksilla, näin Luiin vievän

Dorothyn nurkkaan ja kuiskailevan hänelle aika paljon. Ja sitten näin
Robäärinkin vievän hänet syrjään ja kuiskailevan hänelle aika paljon.
Ja kun pääsimme takaisin Ritziin, kertoi Dorothy minulle, mitä ne
olivat hänelle kuiskailleet. Ja Luii kuuluu Dorothylle kuiskaillessaan
pyytäneen Dorothya varastamaan timanttidiadeemin minulta ja
antamaan sen papaan tietämättä hänelle, jolloin Luii antaisi
Dorothylle tuhannen frangia. Sillä lady Francis Beekman kuuluu
sydänjuuriaan myöten siihen kiintyneen ja on valmis maksamaan
siitä aika paljon, koska hän on kovin vihainen, ja kun hän tosiaan
tulee niin vihaiseksi kuin hän on, on sillä naisella vain yksi ajatus
aivoissaan. Jos siis Luii voisi hankkia diadeemin eikä papaa saisi siitä
vihiä, niin hän saisi pitää kaikki rahat yksin. Ja sitten kun Robäär
myöhemmin kuiskaili Dorothylle, teki hän saman ehdotuksen,
tarjoten kaksituhatta frangia, kunhan vain Luii ei saisi vihiä, jotta
Robäär voisi pitää kaikki rahat itse. Ja minusta olisi tosiaan somaa,
että Dorothy voisi ansaita hiukan rahoja, koska se voisi herättää
Dorothyssa yritteleväisyyttä ja kunnianhimoja. Huomenaamulla siis
Dorothy ottaa timanttidiadeemin ja sanoo Luiille, että hän on sen
varastanut ja aikoo sen myydä Luiille, mutta hän maksattaa hänellä
rahat etukäteen, ja juuri kun hän on ojentamaisillaan hänelle
timanttidiadeemin, astun minä saliin ja sanon: "Kah, siinähän on
timanttidiadeemini! Olen sitä etsinyt jos jostakin." Siten minä saan
sen takaisin. Ja sitten Dorothy sanoo hänelle, että yhtä hyvin hän voi
ne tuhat frangia pitääkin, koska hän iltapäivällä varastaa sen hänelle
uudestaan. Ja sitten hän iltapäivällä myy sen Robäärille, ja minä
tosiaan luulen, että sallimme Robäärin sen pitää. Sillä minä pidän
aika paljon Robääristä. Tarkoitan, että hän on varsin herttainen
vanha herra, ja on oikein virkistävää nähdä, kuinka hän ja hänen
poikansa rakastavat toisiaan. Sillä vaikka ameriikkalaisesta tuntuukin
oudolta nähdä ranskalaisen herrasmiehen alati suutelevan isäänsä,
on se minusta tosiaan virkistävää, ja luullakseni olisi meille
ameriikkalaisillekin parempi, jos ameriikkalaiset isät ja pojat
rakastaisivat toisiaan enemmän siihen malliin kuin Luii ja Robäär.
Ja Dorothylla ja minulla on nyt melkoinen joukko ihania

käsilaukkuja, sukkia, nenäliinoja, nauhakkeita ja rihkamaa sekä
oikein siroja seurustelupuvun malleja, jotka ovat ihan peitetyt
timanttijäljennöksillä, vaikkei niitä tällöin nimitetä mukailuksi, vaan
sellainen puku on "diamangtee", ja minusta näyttää tyttö tosiaan
aika sievältä sellaisessa timanttiteessä.
Toukokuun 5 p:nä.
Eilen aamulla Dorothy siis myi timanttidiadeemin mukailun Luiille

ja sitten me saimme sen takaisin. Ja sitten menimme illalla
Versaaliin. Tarkoitan, että Luii ja Robäär olivat aivan mielissään, kun
ei enää menty ostoksille. Ja siitä päättelen, että lady Francis
Beekmanin mielestä on melkein kaikella rajansa. Ja sitten minä vein
Luiin kävelylle Versaaliin parkkiin, jotta Dorothy saisi tilaisuuden
myydä diadeemin Robäärille. Ja hän myi sen Robäärille. Ja papaa
pisti sen taskuunsa. Mutta kotimatkalla minä tulin ajatelleeksi asioita,
ja minusta tuntui, että timanttidiadeemin jäljennös sentään on aika
hyvä kapine itsekin pitää, varsinkin jos tyttö paljon liikkuu Pariisissa
ihailijoiden kanssa, jotka ovat ranskalaista syntyperää. Enkä
sittenkään oikeastaan luule, että neitosen tulisi rohkaista Robääriä
varastamaan mitään kahdelta ameriikkalaiselta tytöltä, jotka
molemmat ovat ypöyksin Pariisissa kahdenkesken ilman suojelevia
herrasmiehiä. Minä kysyin siis Dorothyltä, mihin taskuun Robäär oli
sen pannut, joten kotimatkalla istahdin autossa hänen viereensä ja
vedin sen sieltä ulos.
Sitten olimme päivällisellä varsin omituisessa ravintolassa ja siellä

pisti Robäär käden taskuunsa ja alkoi sitten taas itkeä kollottaa. Hän
näet näkyi jotakin hukanneen, joten hän ja Luii jälleen alkoivat kilvan
parkua ja kohautella olkapäitään. Mutta Luii sanoi papalleen, ettei
hän ollut sitä papaan taskusta varastanut, ja sitten Robäär alkoi itkeä
entistä enemmän vain ajatellessaankin, että poika varastaisi jotakin
oman papaansa taskusta.
Ja kun Dorothy ja minä olimme saaneet tästä ihan kyliksemme,

kerroin minä hänelle koko jutun. Tarkoitan, että minun tosiaan kävi
sääliksi Robääriä, joten sanoin hänelle: "Älä enää itke, sillä sehän oli
sittenkin vain mukailu." Ja niin minä näytin sen heille. Ja sitten Luii
ja Robäär katselivat ihan henkeään pidätellen Dorothya ja minua.
Useimmilla pariisilaisilla tytöillä ei siis luullakseni ole niin paljoa älyä
kuin meillä ameriikkalaisilla tytöillä.
Ja kun se kaikki oli ohi, niin Luii ja Robäär näyttivät niin

alakuloisilta, että minun tosiaan kävi heitä sääliksi. Silloin pälkähti
päähäni tuuma. Minä sanoin heille, että huomenna voisimme kaikki
mennä jalokivisimilien kauppaan, josta he voisivat ostaa toisen
samanlaisen taikinadiadeemin antaakseen sen lady Francis
Beekmanille, ja sanoisivat myyjälle jalokivikaupassa, että hän
kirjoittaisi laskuun käsilaukun, ja sitten maksattaisivat sen lady
Francis Beekmanilla muiden kulujen ohella. Sillä eihän lady Francis
Beekman ollut koskaan nähnyt oikeaa timanttidiadeemia. Ja Dorothy
avasi suunsa ja Dorothy sanoi, että lady Francis Beekman ymmärsi
timanteista yhtä paljon kuin sika hopealusikoista, joten hänelle voisi
taittaa jääpalasenkin, kunhan se vain ei sulaisi. Ja sitten Robäär
katsoi minuun ja katsoi minuun ja kumartui suutelemaan minua
otsaan ihan kunnioittavalla tavalla.
Sitten meillä oli vallan hauska ilta. Tarkoitan, että kaikki näymme
ymmärtävän toisiamme, sillä Dorothy ja minä voimme toki rakastaa
Robäärin ja Luiin kaltaisia herrasmiehiä plattoonisesti, niinkuin
hienosti sanotaan. Tarkoitan, että meidän välillämme on niinkuin
jotakin yhteistä, varsinkin kun yhdessä tulemme ajatelleeksi lady
Francis Beekmania.
Ja he aikoivat maksattaa lady Francis Beekmanilla aikamoisen

summan rahaa antaessaan hänelle timanttidiadeemin mukailun. Ja
minä sanoin Robäärille, että jos akka niinkuin valittaisi, niin kysyköön
häneltä, tiesikö hän, että sir Francis Beekman lähetti minulle
kymmenen punnan edestä orkideja joka päivä meidän Lontoossa
ollessamme. Se suututtaisi hänet niin, että hän kernaasti maksaisi
timanttidiadeemista melkein mitä tahansa.
Ja jahka lady Francis Beekman maksaa heille kaikki rahat, niin Luii
ja Robäär tarjoavat meidän kunniaksemme päivälliset Cirosissa. Ja
kun sitten herra Eisman saapuu tänne lauvantaina, pyydämme me
herra Eismania tarjoamaan päivälliset Luiin ja Robäärin kunniaksi
samassa paikassa, koska he ovat niin paljon auttaneet meitä kahta
ameriikkalaisia tyttöä ollessamme yksin Pariisissa osaamatta edes
franskan kieltä.
Sitten Luii ja Robäär pyysivät meitä tulemaan kutsuihin sisarensa
luo tänään, mutta Dorothy sanoo, että meidän on parasta olla
menemättä, koska sataa ja meillä molemmilla on erinomaisen sirot
uudenuutukaiset sateenvarjot. Ja Dorothy sanoi, ettei juolahtaisi
hänen mieleensäkään jättää uudenuutukaista sateenvarjoa
ranskalaisen naisen eteiseen. Eikä taas olisi hauskaa vieraisilla
ollessaan kaiken aikaa pidellä sateenvarjoa. Niin ollen meidän oli
parasta pysyä turvallisesti poissa. Soitimme siis Luiille ja ilmoitimme,
että meillä oli paha päänsärky, mutta kiitimme häntä kaikesta
vieraanvaraisuudesta. Sillä juuri se, että kaikki ranskalaiset ovat niin
vieraanvaraisia kuin Luii ja Robäär meille ameriikkalaisille, tekee
Pariisin todella jumalaiseksi.
KESKUSEUROOPPA
Toukokuun 16 p:nä.
En olekaan kirjoittanut päiväkirjaani melko pitkään aikaan, koska

herra Eisman on saapunut Pariisiin, ja kun herra Eisman on
Pariisissa, emme me tosiaan tee mitään muuta kuin aina samaa.
Tarkoitan, että menemme ostoksille ja menemme teatteriin ja
menemme Mongmartiin, ja kun tyttö aina käyskentelee herra
Eismanin kanssa, niin ei tositeossa tapahdu yhtään mitään. Enkä
minä viitsinyt vaivautua edes franskan oppimisella, koska minusta
aina näyttää siltä, että on parasta jättää franska niille, jotka eivät
kykene mihinkään muuhun kuin puhumaan franskaa. Ja vihdoin
herra Eismanin harrastus kaikkiin minun ostoksilla käynteihini näkyi
aika paljon laimentuvan. Ja kun hän kuuli, että Viinissä oli
nappitehdas myytävänä aika halvalla, niin koska herra Eisman
työskentelee nappialalla, niin hän tuumi, että olisi vallan mainiota
omistaa nappitehdas Viinissä, minkävuoksi hän matkusti Viiniin ja
sanoi, ettei hän välittäisi, vaikkei enää koskaan näkisi Rue de la
Paixia. Ja sitten hän sanoi, että jos Viini hänestä näyttäisi tytön
järkeä kehittävältä, kutsuisi hän sinne Dorothyn ja minut, ja me
voisimme tavata hänet Viinissä, oppiaksemme jotakin. Sillä herra
Eisman tosiaan haluaa edistää minun kasvatustani ja harrastaa sitä
enemmän kuin mitään muuta, varsinkaan ostoksilla käyntejä.
Ja nyt me olemme saaneet sähkösanoman ja herra Eisman sanoo

siinä sähkösanomassa, että Dorothyn ja minun tulisi lähteä idän
pikajunalla, koska meidän tosiaan tulisi nähdä Keskuseurooppa, sillä
Keskuseuroopassa on meille ameriikkalaisille tytöille aika paljon
opittavaa. Ja Dorothy sanoo, että jos herra Eisman haluaa näyttää
meille Keskuseurooppaa, niin hän lyö vetoa, ettei koko
Keskuseuroopassa ole Rue de la Paixia eikä näyteakkunoita.
Dorothy ja minä lähdemme siis idän pikajunalla, ja minusta on

tosiaan aivan tavatonta, että kaksi ameriikkalaista tyttöä, kuten minä
ja Dorothy, lähdemme aivan yksin idän pikajunalla, koska
Keskuseuroopassa kuulutaan puhuttavan vielä muitakin meille
käsittämättömiä kieliä, paitsi franskaa. Mutta arvaanhan minä, että
melkein aina on joku herrasmies, joka tahtoo suojella kahta
ameriikkalaista tyttöä, jotka ovat aivan yksinään matkustelemassa
Keskuseuroopassa saadakseen sivistystä.
Toukokuun 17 p:nä.
Nyt olemme siis idän pikajunassa, ja kaikki näyttää vallan

kummalliselta. Tarkoitan, että kun Dorothy ja minä nousimme tänä
aamuna ja vilkaisimme ulos vaunumme ikkunasta, oli tosiaan vallan
kummallista. Sillä siellä oli maataloja, ja me näimme aika paljon
tyttöjä, jotka näkyivät panevan pienempiä heinärukoja isompien
heinärukojen päälle, sillä välin kun heidän miehensä istuskelivat
jonkun varjoisan puun alla olutta juomassa. Tai myöskin näkyivät
heidän miehensä istuvan aidalla, polttelevan piippua ja tähyilevän
heitä. Sitten Dorothy ja minä katselimme kahta tyttöä, jotka näkyivät
kyntävän koko pellon yhden ainoan lehmän avulla. Ja Dorothy sanoi:
"Minä luulen, että me tyttöparat olemme joutuneet liian kauaksi New
Yorkista, koska alkaa näyttää siltä, että Keskuseurooppa ei ole luotu
meitä tyttöjä varten." Ja sitten me molemmat vallan hätäännyimme.
Tarkoitan, että tulin oikein alakuloiseksi, sillä jos tämä on sitä, mitä
meidän ameriikkalaisten tyttöjen tulisi herra Eismanin mielestä oppia,
niin minusta se on kerrassaan masentavaa. Siksipä luulenkin,
ettemme viitsi tavata keitään herrasmiehiä, jotka ovat syntyneet ja
kasvatetut Keskuseuroopassa. Tarkoitan, että mitä enemmän
matkustelen ja mitä enemmän näyn näkevän muita herroja, sitä
enemmän pidän ameriikkalaisista herroista.
Nyt ryhdyn siis pukeutumaan ja menen ravintolavaunuun etsimään
jotakuta ameriikkalaista herrasmiestä jutellakseni hänen kanssaan,
koska minä tosiaan tunnen itseni niin alakuloiseksi. Tarkoitan, että
Dorothy yrittää alakuulostaa minua alati hokemalla, että minä
luultavasti lopuksi joudun jollekulle keskieurooppalaiselle maatilalle
auranperää kannattelemaan. Sillä Dorothyn leikki on tosiaan varsin
epähienoa, ja minä luulen, että tunnen oloni paljon paremmaksi, jos
menen ravintolavaunuun puoliselle.
No niin, minä menin ravintolavaunuun ja tapasin herrasmiehen,

joka oli vallan ihastuttava ameriikkalainen herrasmies. Tarkoitan, että
se oli ihan sattuma, sillä me tytöt olemme aina kuulleet Henry
Spoffardista, eikä se tosiaankaan ollut kukaan muu kuin se kuuluisa
Henry Spoffard sitä kuuluisaa Spoffardin sukua, joka on kovin, kovin
hieno vanha perhe, ja kovin, kovin varakas. Tarkoitan, että herra
Spoffard kuuluu erääseen New Yorkin kuuluisimmista perheistä, eikä
hän ole useimpain muiden vakavaurasten herrasmiesten kaltainen,
vaan tekee kaiken aikaa työtä muiden hyväksi. Tarkoitan, että hän
on se herra, jonka muotokuva aina julistetaan kaikissa
sanomalehdissä, koska hän aina sensuroi kaikki näytelmäkappaleet,
jotka eivät ole hyviä ihmisten siveelliselle moraalille. Ja me kaikki
tytöt muistamme sen ajan, kun hän oli Ritzissä puolisella ja tapasi
erään herratuttavansa, ja sillä herratuttavalla oli Peggy Hopkins
Joyce mukanaan puolisella ja hän esitti Peggy Hopkins Joycen herra
Spoffardille ja herra Spoffard pyörähti kantapäillään ja asteli pois.
Sillä herra Spoffard on kovin, kovin kuuluisa brespyteeriläinen ja hän
on tosiaan liian paljon brespyteeriläinen tavatakseen Peggy Hopkins
Joycea. Tarkoitan, että on harvinaista tavata niin nuorta herrasmiestä
kuin herra Spoffard on niin kovana brespyteeriläisenä, sillä useimpain
herrojen ajatukset näkyvät kolmenkymmenenviiden ikävuoden
korvilla pyörivän aina jossakin muussa.
Kun siis en nähnyt ketään muuta kuin sen kuuluisan herra
Spoffardin, niin jouduin tosiaan aivan haltioihini. Sillä me tytöt
olemme kaikki kovin yrittäneet tulla Henry Spoffardille esitellyiksi, ja
oli vallan harvinaista joutua suljetuksi samaan junaan hänen
kanssaan Keskuseuroopassa. Sitten ajattelin, että olisi vallan
harvinaista minunlaiselleni tytölle joutua tuttavaksi herra Spoffardin
kaltaisen herrasmiehen kanssa, joka tosiaan ei tyttöön edes
vilkaisekaan, jollei tämä edes näytä brespyteeriläiseltä. Eikä meidän
perheemme Little Rockissa tosiaan ollut niin järin brespyteeriläinen.
Sitten juolahti päähäni istuutua hänen pöytäänsä. Ja sitten minun

oli kyseltävä häneltä näitä kaikkia rahoja, sillä kaikissa rahoissa, mitä
ne Keskuseuroopassa käyttivät, ei ole edes niin paljon järkeä kuin
niiden pariisilaisten frangeissa. Näitä kuulutaan sanottavan
kroneniksi, ja kronenia näkyy tarvitsevan olla aika paljon, koska niitä
täytyy olla 50 tuhatta pienikokoisen savukepuntin ostamiseen, ja
Dorothy sanoo, että jos savukkeissa olisi tupakkaa, eikä ruumenia
niin emme jaksaisi nostaa kylliksi kronenia myymäläpöydälle niitä
maksaaksemme. Tänäkään aamuna, kun Dorothy ja minä pyysimme
tarjoilijaa tuomaan meille pullon samppanjaa, emme tosiaan
tienneet, paljonko antaisimme hänelle juomarahaa. Niin Dorothy
käski minun ottaa yhden sellaisen lippusen, jota nimitetään
miljoonaksi kroneniksi, ja hän ottaisi toisen miljoonakronenin, ja
minä antaisin miehelle omani ensin, ja jos se pahasti muljauttaisi,
antaisi hänkin omansa. Kun siis olimme maksaneet
samppanjapullomme, annoin minä hänelle miljoonani, ja ennenkuin
ehdimme tehdä mitään muuta, tarttui hän käteeni ja alkoi suudella
kättäni ja vaipui lattialle polvilleen, kunnes meidän lopuksi täytyi
suorastaan työntää hänet vaunuosastostamme ulos. Miljoona
kronenia näkyi siis riittävän. Niin minä sanoin herra Spoffardille,
ettemme tienneet mitä oli tarjoilijalle annettava, kun hän toi meille
pullon mineraalivettä. Sitten minä pyysin häntä selittämään minulle
kaikki rahaseikat, sillä minä sanoin hänelle aina ajattelevani, että
ansaittu penni on säästetty penni. Ja se oli tosiaan aivan merkillistä,
koska herra Spoffard sanoi, että se oli hänenkin mielilauseensa.
Ja sitten me juttelimme aika paljon, ja minä sanoin hänelle, että

matkustelin hankkiakseni sivistystä, ja mainitsin, että mukanani oli
tyttö, jota yritin kasvattaa, sillä minä tuumin, että jos hän ponnistelisi
saadakseen enemmän kasvatusta, niin hän tulisi sivistyneemmäksi.
Sillä täytyihän herra Spoffardin tavata Dorothy ennemmin tai
myöhemmin, ja hän saattaisi ihmetellä, mitä minunlaiseni
hienostunut tyttö teki Dorothylla. Ja herra Spoffardissa heräsi tosiaan
vallan suurta mielenkiintoa. Sillä herra Spoffard haluaa kasvattaa
ihmisiä ja haluaa sensuroida kaikkea, ja hän tulikin tosiaan
Eurooppaan katselemaan kaikkea sitä, mitä ameriikkalaiset tulevat
tänne katselemaan, vaikkei heidän tosiaan tulisi sitä katsella, vaan
sen sijaan käydä kaikissa museoissa. Sillä jos se on kaikki, mitä me
ameriikkalaiset tulemme tänne Eurooppaan katselemaan, niin olisi
parasta, että pysyisimme kotona ja katselisimme ensin Ameriikkaa.
Ja herra Spoffard käyttää kaiken aikansa katsellakseen sellaista,
mikä tärvelee ihmisten moraalin. Siis täytyi herra Spoffardilla olla
oikein, oikein vahva moraali, koska muutoin se, mikä tärvelee
muiden ihmisten moraalin, tärvelisi hänenkin moraalinsa. Mutta se ei
näy tärvelevän herra Spoffardin moraalia, ja minusta on tosiaan
ihmeellistä, että ihmisellä on niin vahva moraali. Ja minä sanoin
herra Spoffardille, että minusta ei kulttuuri ollut, mitä sen pitäisi olla,
ja että tosiaan olisi pantava jotakin muuta sen tilalle.
Sitten herra Spoffard sanoi, että hän tulisi tapaamaan Dorothya ja

minua vaunuosastossamme tänä iltapäivänä ja me juttelisimme asiat
selville, jollei hänen äitinsä sattuisi tarvitsemaan häntä omassa
osastossaan. Sillä herra Spoffardin äiti kuuluu aina matkustelevan
herra Spoffardin kanssa, eikä herra Spoffard koskaan tee mitään
ensin kertomatta äidilleen ja kysymättä, sopiiko se. Ja hän sanoi
minulle, että siitä syystä hän ei ole mennyt naimisiinkaan, koska
hänen äitinsä mielestä ne keimailijattaret, joita meillä nykyisin näkyy
olevan, eivät sovellu nuoren miehen naitaviksi, kun nuorella miehellä
on niin paljon moraalia kuin herra Spoffardilla näkyy olevan ihan
kukkuroilleen. Sitten minä sanoin herra Spoffardille, että minä
tosiaan ajattelin aivan kuin hänen äitinsäkin kaikista sellaisista
tyttöliehakoista, minä kun olen vanhaa mallia.
Siten aloin huolehtia Dorothyn tähden aika paljon, koska Dorothy

ei ole kovinkaan vanhamallinen, vaan saattaisi sanoa herra
Spoffardille vasten naamaa jotakin, mikä saisi herra Spoffardin
oudoksumaan, että minunlaiseni vanhamallisella tytöllä oli jotakin
yhteyttä Dorothyn kaltaisen tytön kanssa. Niinpä minä kerroin
hänelle, kuinka paljon vaikeutta ja vaivaa minulla oli Dorothyn
kasvattamisessa, ja halusin, että hän tapaisi Dorothyn voidakseen
sanoa minulle, luuliko hän todellakin, että tuhlaisin aika paljon aikaa
Dorothyn kaltaisen tytön kasvattamiseen. Sitten hänen täytyi mennä
äitinsä luo. Ja minä toivon tosiaan, että Dorothy käyttäytyy tavallista
hienostuneemmin, kun joutuu herra Spoffardin seuraan.
No niin, herra Spoffard lähti juuri vaunuosastostamme, joten hän

siis todellakin kävi meidän puheillamme. Ja herra Spoffard kertoi
meille juurtajaksain äidistään, ja minä tosiaan tulin kovin, kovin
uteliaaksi, sillä jos Spoffardista ja minusta tulee ystävät, on hän sen
lajin herrasmiehiä, jotka aina haluavat, että tyttö tutustuu heidän
äiteihinsä. Tarkoitan, että kun tyttö oppii tuntemaan, minkälainen
herrasmiehen äiti on, niin hän tosiaan tietää paremmin, mihin
tapaan herrasmiehen äidin kanssa on haasteltava, kun hänet tapaa.
Sillä minunlaiseni tyttö osuu tosiaan melkein aina tapaamaan
herrojen äitejä. Mutta sellainen hienostumaton tyttö, kuin Dorothy,
on tosiaan senlaatuinen tyttö, joka ei koskaan tapaa herrasmiesten
äitejä.
Ja herra Spoffard sanoo, että hänen täytyy hoivailla äitiään aika

paljon. Sillä herra Spoffardin äidin aivot eivät tosiaan koskaan ole
olleet kovin vahvat. Sillä hänen äitinsä kuuluu olevan niin perin
hienoa vanhaa sukua, että hänet jo aivan pienikokoisena lapsena
lähetettiin kouluun, ja se oli erikoiskoulu sellaisia perin hienoista
perheistä lähteneitä varten, joille asiat täytyy esittää perin
helppotajuisesti, jotteivät heidän aivonsa rasitu liiaksi. Ja asiat täytyi
edelleenkin tehdä hänen aivoilleen perin helpoiksi, ja siksi hänellä on
mukanaan neiti, jota nimitetään hänen seuranaisekseen, joka käy
hänen kanssaan kaikkialla ja jonka nimi on neiti Chapman. Sillä herra
Spoffard sanoo, että maailmassa tapahtuu aina jotakin uutta, mitä ei
hänen äidilleen ehditty koulussa kertoa. Siksipä nyt sensijaan neiti
Chapman hänelle aina juttelee. Sillä kuinkapa hän esimerkiksi tietäisi
mitä ajatella sellaisesta uudesta kojeesta kuin radiosta, jollei hänellä
olisi neiti Chapmania kertomassa, mikä se oikeastaan on? Silloin
Dorothy avasi suunsa ja Dorothy sanoi: "Kylläpä sen neidin hartioilla
on raskas edesvastuu! Entäpä, jos neiti Chapman tulisi hänelle
kertoneeksi, että radio on jonkinlainen kamiina ja rouva jonakuna
kylmänä päivänä sulloisi sen täyteen paperia ja sytyttäisi siinä
tulen?" Mutta herra Spoffard vakuutti Dorothylle, ettei neiti Chapman
koskaan niin pahoin erehtyisi. Sillä hän sanoi, että neiti Chapman
itse oli perin, perin hienoa vanhaa sukua ja tosiaan älykäsaivoinen.
Silloin Dorothy sanoi: "Jos hänellä tosiaan on niin hienokuteiset
aivot, niin varmaankin oli hänen hienossa vanhassa perheessään
joskus ollut palvelija, johon ei voinut luottaa." Mutta herra Spoffard
ei kiinnittänyt sen enempää huomiota Dorothyyn, koskei Dorothy
tosiaan osaa haastella.
Sitten minä ja herra Spoffard keskustelimme pelkästä

siveellisyydestä ja herra Spoffard sanoo, että hänestä tosiaan kaiken
tulevaisuus on kuuluisan polisiprefektin, herra Blankin käsissä, sen
kuuluisan poliisiprefektin, joka sulkee kaikki paikat New Yorkissa,
joissa myydään kaikkia väkijuomia. Ja herra Spoffard sanoi, että kun
herra Blank muutama kuukausi sitten päätti yrittää päästä
poliisiprefektin toimeen, niin hän kaatoi tuhannen dollarin edestä
likööriä likaviemäriinsä. Ja nyt herra Blank sanoo, että jokaisen
muunkin täytyy kaataa se likaviemäriinsä. Silloin Dorothy avasi
suunsa ja Dorothy sanoi: "Jos hän kaatoi tuhannen dollarin edestä
likööriä viemärinsä torveen saadakseen miljoonan dollarin edestä
kuuluisuutta ja hyvän homman, niin mitä me saamme
kaataessamme sitä kurkkujemme torviin?" Mutta herra Spoffard on
liian älykäs vastatakseen moisiin typeriin kysymyksiin. Hän vain
vilkaisi Dorothyyn kovin arvokkaasti ja sanoi, että hänen täytyi palata
äitinsä luo. Ja minä olin tosiaan vallan vihainen Dorothylle. Siksipä
seurasin herra Spoffardia junan salonkiin ja kysyin herra Spoffardilta,
tuhlailinko hänen mielestään aika paljon aikaa turhaan Dorothyn
kaltaisen tytön kasvattamiseen. Ja herra Spoffard arveli minun niin
tekevän, koska hän tosiaan luulee, ettei Dorothyn kaltainen tyttö
koskaan opi mitään kunnioitusta. Mutta minä sanoin herra
Spoffardille, että olin tuhlannut niin paljon aikaa Dorothyyn, että
sydämeni ihan murtuisi, jos se olisi ollut turhaa. Ja sitten minulle tuli
kyyneleet silmiin. Mutta herra Spoffard on tosiaan kovin, kovin
simbaattinen, sillä kun hän näki, ettei minulla ollut nenäliinaa, otti
hän oman liinansa ja kuivasi kaikki kyyneleeni. Sitten hän sanoi, että
hän auttaisi minua Dorothyn kehittämisessä aika paljon,
saadaksemme hänen ajatuksensa liikkumaan sivistävämmissä
asioissa.
Sitten hän sanoi, että meidän ja hänen pitäisi astua junasta

Mynhen-nimisessä paikassa, koska se on täynnä taidetta, jota
Mynhenissä nimitetään "kunstiksi" ja joka on kovin, kovin sivistävää.
Ja sitten hän sanoi, että hän ja Dorothy ja minä astuisimme
Mynhenissä junasta, koska hän lähettäisi äitinsä suoraa päätä Viiniin
neiti Chapmanin kanssa, jokainen paikka kun aina kuuluu näyttävän
hänen äidistään samanlaiselta. Me aiomme siis kaikki astua
Mynhenissä junasta, ja minä lähettänen herra Eismanille
sähkösanoman, kun kukaan ei ole näkemässä. Sillä minä en tosiaan
luule kertovani herra Spoffardille mitään herra Eismanista, koska
heidän uskontonsa ovat kumminkin erilaiset, ja kun kahdella herralla
on niin erilaiset uskonnot, niin heillä tuskin on paljoakaan rattoisaa
puheenaihetta. Voin siis sähköttää herra Eismanille, että Dorothy ja
minä päätimme Mynhenissä astua junasta, katsellaksemme kaikkea
taidetta.
Sitten palasin Dorothyn luoja sanoin hänelle, että jos ei hänellä

vastedes ollut mitään sanottavaa, niin ei hänen tulisi sitä sanoakaan.
Sillä vaikka herra Spoffard on hienoa vanhaa perhettä ja vankka
brespyteeriläinenkin, niin sittenkin minä ja hän todella voisimme olla
ystäviä ja haastella aika paljon. Tarkoitan, että herra Spoffard
mielellään juttelee itsestään aika paljon. Ja minä sanoin Dorothylle,
että se todella osoittaa, että hän on sittenkin aivan kuin muutkin
herrat. Mutta Dorothy sanoi vaativansa vahvempia todistuksia. Ja
Dorothy sanoo, että hänen luullakseen minä kyllä voin tulla varsin
hyväksi tuttavaksi herra Spoffardin ja eritoten hänen äitinsä kanssa,
koska herra Spoffardin äidillä ja minulla on melko paljon yhteistä.
Mutta jos minä joskus joudun tekemisiin neiti Chapmanin kanssa,
niin kai siitä tulee tupenrapinat, sillä Dorothy näki neiti Chapmanin
puolisella ja Dorothy sanoo, että neiti Chapman on sellainen tyttö,
joka käyttää kovaa kaulusta ja miehenkravattia silloinkin, kun ei ole
ratsastamassa. Ja Dorothy sanoi, että juuri neiti Chapmanin
näkeminen hänen puolistellessaan saikin hänet ajattelemaan sitä
perheen palvelijaa. Ja Dorothy sanoi, että neiti Chapmanilla hänen
mielestään on kolme neljännestä koko snoppikolmikon aivoista —
"snoppi" on näetten se sana, jota Dorothy aina käyttää seurapiirien
ihmisistä. Sillä Dorothy sanoo, että herrasmiehen, jolla on sellaiset
aivot kuin herra Spoffardilla, tulisi käyttää aikansa pistelemällä
nikkelilantteja sähköllä käyvään pelilaatikkoon. Mutten minä viitsinyt
edes vaivautua vastaamaan Dorothyn laiselle tytölle. Ja nyt meidän
täytyy valmistautua astumaan junasta, kun juna saapuu Mynheniin,
katsellaksemme kaikkea Mynhenin kunstia.
Toukokuun 19 p:nä.
No, eilen herra Spoffard ja minä ja Dorothy astuimme Mynhenissä

junasta katsellaksemme kaikkea Mynhenin kunstia. Ja sain tosiaan
tietää, että Mynhen on täynnä kunstia, sillä jollen sitä muuten olisi
tiennyt, niin ne ovat maalanneet sanan "kunst" isokokoisilla mustilla
kirjaimilla joka paikkaan, niin ettei voi nähdä edes kengänkiilloittajan
kojua, joka ei olisi kunstia kukkuroillaan.
Ja herra Spoffard sanoi, että meidän tosiaan täytyi käydä

Mynhenin teatterissa, koska teatterikin oli täynnä kunstia. Siis me
katselimme kaikkien teatterien afiiseja erään aika älykkään
hotellipojan avulla, joka kykeni ne lukemaan ja kertomaan meille ja
selitti meille, mitä niissä sanottiin, sillä meille ne olivat ihan
käsittämättömiä. Ja niissä kuuluu sanotun, että Mynhenin teatterissa
näyteltiin Kikiä, joten minä sanoin, että mennään katsomaan Kikiä,
koska olemme nähneet Lenore Ulricin sitä New Yorkissa näyttelevän
ja siis kyllä tietäisimme, mistä on kysymys, vaikkei ne kuulukaan
haastavan englanninkieltä. Ja sitten mentiin Kunstin teatteriin. Ja
huomasimme Mynhenin olevan ihan täynnä saksalaisia, ja Kunstin
teatteri oli tosiaan täynnä saksalaisia, jotka seisoskelevat lämpiöissä,
juovat olutta ja syövät aika paljon sipulia ja kynsilaukkamakkaraa ja
koviksi keitettyjä munia kaikkien näytösten edellä. Sitten minun
tosiaan täytyi kysyä herra Spoffardilta, luuliko hän tulleemme
oikeaan teatteriin, koska lämpiö tuntui lemuavan aika paljon.
Tarkoitan, että kun oluen haju tulee vanhanaikaiseksi, niin se lemuaa
aika paljon. Mutta herra Spoffard näkyi ajattelevan, ettei Kunstin
teatterilämpiö tuoksunut sen pahemmalta kuin muutkaan paikat
Mynhenissä. Silloin Dorothy avasi suunsa ja Dorothy virkkoi:
"Sanottakoon saksalaisista ja heidän kunstistaan mitä hyvänsä,
mutta tositeossa he ovat täynnä leikkelekaupan herkkuja."
Sitten astuimme Kunstin teatterisaliin. Mutta Kunstin teatterisali ei

tunnu tuoksuvan samalta hajulta kuin Kunstin teatterin lämpiö. Ja
Kunstin teatterin sali näkyi olevan koristettu jollakin sellaisella, mikä
näyttää seinille liimatuilta kullatuilta suolilta. Kultausta vain ei oikein
voinut nähdä, kun se oli peitetty vahvalla tomukerroksella. Niin
katsoi Dorothy ympärilleen ja Dorothy sanoi: "Jos tämä on kunstia,
niin maailman taidekeskiö lienee Xanxipaarin talvimarkkinoilla."
Sitten he alkoivat näytellä Kikiä, muttei se kai ollut samanlainen

Kiki kuin meillä Ameriikassa, koska siinä kuulemma puhuttiin vain
eräästä isokokoisten saksalaisten perheestä, jotka näkyivät pyrkivän
toistensa tielle. Tarkoitan, että kun näyttämö tulee täpösen täyteen
kahdesta tai kolmesta kovin kookkaasta saksalaisesta, niin he
tosiaan väkisinkin joutuvat toistensa tielle. Ja sitten Dorothy joutui
juttusille nuoren herrasmiehen kanssa, joka näkyi olevan saksalainen
herrasmies ja istui hänen takanaan, ja Dorothy luuli hänen
paukuttavan käsiään. Mutta tositeossa hän rikkoikin kovaksi keitettyä
munaa hänen tuolinsa selkää vasten. Ja hän puhui englanninkieltä
kovin murtaen, mikä kai oli saksalaista murretta. Ja Dorothy kysyi
häneltä, joko Kiki oli tullut näyttämölle. Ja hän sanoi, ettei se vielä
ollut, mutta että se oli tosiaan kaunis saksalainen näyttelijätär,
saapunut suoraan Berliinistä, ja hän sanoi, että meidän tosiaan tulisi
odottaa, kunnes hän esiintyisi, vaikkemme ehkä häntä
ymmärtäisikään. Ja lopuksi hän tulikin. Tarkoitan, että tiesimme
hänet häneksi, koska Dorothyn saksalainen herratuttava nyhkäisi
Dorothya makkaralla. Niin me katselimme häntä ja katselimme ja
Dorothy sanoi: "Jos Schuman Heinkellä vielä tosiaan on isoäiti, niin
olemme keksineet hänet Mynhenissä." Emmekä me sitten enempää
välittäneet Kikin katselemisesta, koska Dorothy sanoi, että hänen
täytyisi paremmin tuntea rakennuksen perustus ennenkuin panisi
henkemme alttiiksi katsellessamme sitä kuuluisaa kohtaa, jossa Kiki
viime näytöksessä pyörtyy. Sillä Dorothy sanoi, että jos rakennuksen
perustus oli yhtä antiikki kuin lemukin, niin tapahtuisi kattostrooffi,
kun Kiki kaatua jymähtäisi lattialle. Ja alakuloiseksipa kävi herra
Spoffardkin, mutta muuten hän oli tosiaan iloinen, sillä hän sanoi
olevansa sataprosenttinen ameriikkalainen ja sanoi, että se oli oikein
saksalaisille, koska aloittivat semmoisen sodan ameriikkalaisia
vastaan.
Toukokuun 20 p:nä.
No, tänään herra Spoffard aikoo kuljettaa minua ympäri kaikissa
Mynhenin museoissa. Ne ovat täynnä kunstia, jota minun tosiaan
tulisi katsella. Mutta Dorothy sanoi, että häntä eilen illalla rangaistiin
kaikista synneistään, joten hän nyt aikoo aloittaa uuden elämän
lähtemällä saksalaisen herratuttavansa mukaan, joka vie hänet Hof
Broj-nimiseen paikkaan. Se on maailman avarin oluttupa. Ja Dorothy
sanoi, että minä saisin kernaastikin täyttää itseni kunstilla, mutta hän
täyttäisi itsensä mieluumminkin oluella. Mutta Dorothy ei
tosiaankaan koskaan tule täyteen muuta kuin epähienoutta.
Toukokuun 21 p:nä.
Nyt herra Spoffard, minä ja Dorothy olemme jälleen junassa ja

matkalla Viiniin. Tarkoitan, että herra Spoffard ja minä vietimme
yhden kokonaisen päivän kuljeskelemalla kaikissa Mynhenin
museoissa, mutta sitä minä en tosiaan edes huoli ajatella, sillä kun
minulle tapahtuu jotakin kauheaa, niin minä koetan aina olla
kristillismielinen enkä edes ajattele sitä, vaan kiellän, että sellaista on
koskaan tapahtunutkaan, vaikka jalkojani tuntuukin särkevän aika
paljon. Ja kova päivä oli Dorothyllakin Mynhenissä, sillä hänen
saksalainen herratuttavansa, jonka nimi on Rudolf, saapui kello
yhdeltätoista hakemaan häntä aamiaiselle, mutta Dorothy sanoi
hänelle, että hän oli jo murkinoinut, mutta hänen herratuttavansa
sanoi, että hänkin oli jo syönyt ensimmäisen aamiaisensa, mutta että
nyt oli aika syödä toinen. Niin hän vei Dorothyn Hof Brojn taloon,
jossa jokainen syö valkoisia makkaroita ja pretzejelejä ja juo olutta
kello yhdeltätoista. Ja kun he olivat nauttineet valkoiset makkaransa
ja oluensa, halusi herrasmies viedä hänet ajelulle, mutta he ehtivät
ajaa vain muutaman katuvälin, sillä sitten tuli puolisen aika. Ja he
söivät aika runsaan puolisen ja sitten hän osti Dorothylle ison
laatikon liköörillä täytettyä suklaatia ja vei hänet mattineelle. Ja
ensimmäisen näytöksen jälkeen Rudolfin tuli nälkä, joten heidän
täytyi mennä lämpiöön seisomaan nauttiakseen voileipiä ja olutta.
Mutta Dorothysta ei kappale juuri ollut hauska, joten Rudolf toisen
näytöksen jälkeen sanoi, että he lähtisivät pois, koska jo oli teenkin
aika. Ja kun he olivat nauttineet teetä runsaiden pikkuleipäin kera,
niin Rudolf kutsui hänet päivälliselle ja Dorothy oli liian uuvuksissa
kieltäytyäkseen. Ja kun he olivat syöneet päivällistä, menivät he
puutarhakahvilaan nauttimaan olutta ja pretzejeleitä. Mutta lopuksi
alkoi Dorothy reipastua, joten hän pyysi herrasmiestä saattamaan
hänet takaisin hotelliin. Siihen Rudolf suostuikin mutta hän sanoi,
että oli parasta ensin hiukan haukata. Näin ollen Dorothy tänään
tuntee itsensä yhtä alakuloiseksi kuin minäkin, mutta Dorothy ei ole
kristillismielinen eikä osaa muuta kuin kärsiä.
Kaikesta kristillismielisyydestäni huolimatta minä kuitenkin alan

vallan väsyä ajatellessani Viiniä. Tarkoitan, että herra Eisman on
Viinissä, enkä ymmärrä, kuinka voisin viettää aika paljon aikaa herra
Eismanin kanssa ja aika paljon aikaa herra Spoffardin kanssa ja
pidättää heitä tapaamasta toisiaan. Sillä herra Spoffard ei kenties
käsittäisi, miksi herra Eisman näkyy kuluttavan melko paljon rahoja
minun kasvatukseeni. Ja Dorothy yrittää yhä pitää minua nyrpeänä
puhumalla neiti Chapmanista ja sanomalla luulevansa, että kun neiti
Chapman näkee minut ja herra Spoffardin yhdessä, niin hän
varmaan sähköttää perheen mielitautispesialistille. Näin ollen minun
täytyy olla niin täynnä kristillismielisyyttä kuin suinkin ja alati toivoa
parasta.
Toukokuun 25 p:nä.
Tähän asti on kaikki tosiaan käynyt parhain päin. Sillä herra

Eismanilla on kovin, kovin paljon touhua kaiken päivää
nappiammatissaan ja hän käskee minun kulkea kaupungilla Dorothyn
kanssa kaiken päivää. Niinpä minä ja herra Spoffard käymme
kaupungilla kaiken päivää. Ja sitten minä sanon herra Spoffardille,
etten minä tosiaan välitä käydä niissä kaikissa paikoissa, joihin
iltaisin mennään, vaan haluan sensijaan mennä nukkumaan ollakseni
huomenna valmis. Ja sitten Dorothy ja minä menemme herra
Eismanin kanssa päivälliselle ja sitten teatteriin ja viivymme varsin
myöhään Shapoo Ruush-nimisessä gapareessa ja minä pysyttelen
pystyssä samppanjan avulla. Jos me siis pidämme herra Spoffardia
silmällä emmekä törmää yhteen hänen katsellessaan sellaista, mitä
meidän ameriikkalaisten ei tosiaan pitäisi katsella, niin kaikki käy
parhaiten. Tarkoitan, että olen saanut herra Spoffardinkin luopumaan
museoiden katselemisesta, kun sanoin, että mieluummin katselen
luontoa. Sillä kun katsellaan luontoa, niin sitä katsellaan puistossa
hevosen vetämistä vaunuista, mikä on paljoa helpompaa jaloille. Ja
nyt hän alkaa puhella, että minun tulisi tavata hänen äitinsä, joten
kaikki tosiaan näkyy sittenkin kääntyvän parhaaseen suuntaan.
Mutta iltaisin minä olen pahemmassa kuin pulassa herra Eismanin

kanssa. Tarkoitan, että iltaisin herra Eisman on vallan
hermostuneena, koska joka kerta, kun hän sopii
keskustelukokouksesta nappitehdasasiassa, tulee niille Viinin herroille
aika lähteä kahvilaan istumaan. Tai sitten, joka kerta kun hän aikoo
neuvotella nappitehdasasiasta, pistää joidenkuiden viiniläisten
herrojen päähän lähteä retkeilylle eväät mukana, ja he vetävät
jalkaansa polvihousut, jotka jättävät polvet paljaiksi, pistävät sulan

VOC Emissions from Wastewater Treatment Plants 1st Edition Prakasam Tata download pdf

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

VOC Emissions from Wastewater Treatment Plants 1st Edition Prakasam Tata download pdf

Uploaded by

Document Information

Copyright

Available Formats

Share this document

Share or Embed Document

Sharing Options

Did you find this document useful?

Is this content inappropriate?

Copyright:

Available Formats

VOC Emissions from Wastewater Treatment Plants 1st Edition Prakasam Tata download pdf

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

Download the full version of the ebook at

VOC Emissions from Wastewater Treatment

Explore and download more ebook at https://ebookgate.com

Safe Work Practices for Wastewater Treatment Plants Third

Biological Wastewater Treatment Third Edition Daigger

Industrial Wastewater Treatment 1st Edition Ng Wun Jern

Efficient Management of Wastewater from Manufacturing New

Wastewater Treatment Advanced Processes and Technologies

CO2 emissions from fuel combustion 2014 edition. Edition

Co2 emissions from fuel combustion 2013 ed. Edition Oecd

Food and Agricultural Wastewater Utilization and Treatment

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

Visit the CRC Press Web site at www.crcpress.com

© 2003 by CRC Press LLC

No claim to original U.S. Government works

To Padma, Theresa and Bertha, for their understanding

Prakasam Tata, Ph.D., Q.E.P.

Cecil Lue-Hing, D.Sc., is the retired Director of Research and Development

Ing-Yih Cheng David A. Olson

Farhana Mohamed Jay Witherspoon

Appendix III .........................................................................................................393

1.1 Overview ..........................................................................................................2

2 VOC Emissions from Wastewater Treatment Plants

— of how to develop, maintain or build upon a successful air quality compliance

1.2.1 BACKGROUND INFORMATION

4 VOC Emissions from Wastewater Treatment Plants

Chapters 6 through 11 provide more detailed information on VOC emissions

1.2.2 POTENTIAL APPROACHES TO EMISSIONS ESTIMATION AND

• Sampling methodologies for liquids, solids, ambient air and combustion

Chapter 12 also discusses regulations established by California’s South Coast Air

1.2.3 STRATEGIC APPROACHES TO AIR QUALITY COMPLIANCE

Ja eilen aamulla saapui todellakin lady Francis Beekmanin

Silloin hän alkoi soittaa puhelinta ja näkyi tahtovan käyttää sitä,

Ja lopuksi kuului ovelta toinen äänekäs kolkutus, ja me kuulimme

Sitten sanoi taas poika papaalle: "Miksemme kutsuisi näitä

Sitten tuli ystävämme Leon, joka on tarjoilijana toi

Lähdimme siis Fontänbloohon ja sieltä Mongmartiin ja pääsimme

No niin, tänä aamuna minä kutsutin Leonin, joka on Dorothyn ja

Ja sitten päätin ryhtyä miettimään, ja kyllä minä mietinkin aika

Kun sitten olin kertonut Dorothylle tuumani, niin Dorothy katsoi

Ja minusta tuntuu tosiaan, että kaikki aina kääntyy parhain päin.

Ja minulla oli timanttidiadeemin "simili" mukanani Foli

Ja nyt me ollaan valmiit lähtemään ostoksille tänä aamuna, ja

Kun sitten heidän franginsa olivat loppuneet, sanoi Robäär, että

Mutta minä opin kaikesta huolimatta tosiaankin aika paljon

Kun me siis iltapäivällä olimme ostoksilla, näin Luiin vievän

Ja Dorothylla ja minulla on nyt melkoinen joukko ihania

Eilen aamulla Dorothy siis myi timanttidiadeemin mukailun Luiille

Sitten olimme päivällisellä varsin omituisessa ravintolassa ja siellä

Ja kun Dorothy ja minä olimme saaneet tästä ihan kyliksemme,

Ja kun se kaikki oli ohi, niin Luii ja Robäär näyttivät niin

Ja he aikoivat maksattaa lady Francis Beekmanilla aikamoisen

En olekaan kirjoittanut päiväkirjaani melko pitkään aikaan, koska

Ja nyt me olemme saaneet sähkösanoman ja herra Eisman sanoo

Dorothy ja minä lähdemme siis idän pikajunalla, ja minusta on

Nyt olemme siis idän pikajunassa, ja kaikki näyttää vallan

No niin, minä menin ravintolavaunuun ja tapasin herrasmiehen,

Sitten juolahti päähäni istuutua hänen pöytäänsä. Ja sitten minun

Ja sitten me juttelimme aika paljon, ja minä sanoin hänelle, että

Sitten herra Spoffard sanoi, että hän tulisi tapaamaan Dorothya ja