Get ebook downloads in full at ebookmeta.

com

Computer graphics programming in OpenGL with C

2nd Edition V Scott Gordon

https://ebookmeta.com/product/computer-graphics-programming-
in-opengl-with-c-2nd-edition-v-scott-gordon/

OR CLICK BUTTON

DOWNLOAD NOW

Explore and download more ebook at https://ebookmeta.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Computer Graphics Programming in OpenGL with Java 3rd

Edition V. Scott Gordon

https://ebookmeta.com/product/computer-graphics-programming-in-opengl-
with-java-3rd-edition-v-scott-gordon/

ebookmeta.com

OpenGL Foundations Taking Your First Steps in Graphics

Programming Kameron Hussain

https://ebookmeta.com/product/opengl-foundations-taking-your-first-
steps-in-graphics-programming-kameron-hussain/

ebookmeta.com

Introduction to Computer Graphics: Using OpenGL and Java,

3rd Edition Karsten Lehn

https://ebookmeta.com/product/introduction-to-computer-graphics-using-
opengl-and-java-3rd-edition-karsten-lehn/

ebookmeta.com

The Code Breaker: Jennifer Doudna, Gene Editing, and the

Future of the Human Race 1st Edition Walter Isaacson

https://ebookmeta.com/product/the-code-breaker-jennifer-doudna-gene-
editing-and-the-future-of-the-human-race-1st-edition-walter-isaacson/

ebookmeta.com
Metaheuristics for Finding Multiple Solutions 1st Edition
Mike Preuss Michael G Epitropakis Xiaodong Li Jonathan E
Fieldsend
https://ebookmeta.com/product/metaheuristics-for-finding-multiple-
solutions-1st-edition-mike-preuss-michael-g-epitropakis-xiaodong-li-
jonathan-e-fieldsend/
ebookmeta.com

Power Transition in the Anarchical Society: Rising Powers,

Institutional Change and the New World Order Tonny Brems
Knudsen
https://ebookmeta.com/product/power-transition-in-the-anarchical-
society-rising-powers-institutional-change-and-the-new-world-order-
tonny-brems-knudsen/
ebookmeta.com

Pro JSF and HTML5 2nd Edition Hazem Saleh Allan Lykke
Christensen Zubin Wadia

https://ebookmeta.com/product/pro-jsf-and-html5-2nd-edition-hazem-
saleh-allan-lykke-christensen-zubin-wadia/

ebookmeta.com

Marxist Politics 1st Edition Md Ayub Mallick

https://ebookmeta.com/product/marxist-politics-1st-edition-md-ayub-
mallick/

ebookmeta.com

Nistisima The secret to delicious vegan cooking from the

Mediterranean and beyond 1st Edition Georgina Hayden

https://ebookmeta.com/product/nistisima-the-secret-to-delicious-vegan-
cooking-from-the-mediterranean-and-beyond-1st-edition-georgina-hayden/

ebookmeta.com
The Bloomsbury Handbook to Sylvia Plath 1st Edition Anita
Helle

https://ebookmeta.com/product/the-bloomsbury-handbook-to-sylvia-
plath-1st-edition-anita-helle/

ebookmeta.com
 Computer Graphics
Programming in OpenGL
with C++
Second Edition

CGP_C++_CH00-FM_2E_2pp.indd 1 11/13/2020 4:25:31 PM

 LICENSE, DISCLAIMER OF LIABILITY, AND LIMITED WARRANTY

By purchasing or using this book and its companion files (the “Work”), you
agree that this license grants permission to use the contents contained herein,
including the companion files, but does not give you the right of ownership to any
of the textual content in the book / files or ownership to any of the information
or products contained in it. This license does not permit uploading of the Work
onto the Internet or on a network (of any kind) without the written consent of the
Publisher. Duplication or dissemination of any text, code, simulations, images,
etc. contained herein is limited to and subject to licensing terms for the respective
products, and permission must be obtained from the Publisher or the owner of the
content, etc., in order to reproduce or network any portion of the textual material
(in any media) that is contained in the Work.

Mercury Learning and Information (“MLI” or “the Publisher”) and anyone

involved in the creation, writing, or production of the companion files,
accompanying algorithms, code, or computer programs (“the software”), and any
accompanying Web site or software of the Work, cannot and do not warrant the
performance or results that might be obtained by using the contents of the Work.
The author, developers, and the Publisher have used their best efforts to insure
the accuracy and functionality of the textual material and/or programs contained
in this package; we, however, make no warranty of any kind, express or implied,
regarding the performance of these contents or programs. The Work is sold “as is”
without warranty (except for defective materials used in manufacturing the book
or due to faulty workmanship).

The sole remedy in the event of a claim of any kind is expressly limited to
replacement of the book and/or companion files, and only at the discretion of the
Publisher. The use of “implied warranty” and certain “exclusions” vary from state
to state and might not apply to the purchaser of this product.

The companion files are available for downloading by writing to the publisher at
[email protected].

CGP_C++_CH00-FM_2E_2pp.indd 2 11/13/2020 4:25:32 PM

 Computer Graphics
Programming in OpenGL
with C++
Second Edition

V. Scott Gordon, Ph.D.

California State University, Sacramento

John Clevenger, Ph.D.

California State University, Sacramento

Mercury Learning and Information

Dulles, Virginia
Boston, Massachusetts
New Delhi

CGP_C++_CH00-FM_2E_2pp.indd 3 11/13/2020 4:25:32 PM

 Copyright ©2021 by Mercury Learning and Information LLC. All rights reserved.

This publication, portions of it, or any accompanying software may not be reproduced in any way,
stored in a retrieval system of any type, or transmitted by any means, media, electronic display or
mechanical display, including, but not limited to, photocopy, recording, Internet postings, or scan­
ning, without prior permission in writing from the publisher.

Publisher: David Pallai

Mercury Learning and Information
22841 Quicksilver Drive
Dulles, VA 20166
[email protected]
www.merclearning.com
(800) 232-0223

Computer Graphics Programming in OpenGL with C++, Second Edition.

V. Scott Gordon & John Clevenger.
ISBN: 978-1-68392-672-6

The publisher recognizes and respects all marks used by companies, manufacturers, and
developers as a means to distinguish their products. All brand names and product names mentioned
in this book are trademarks or service marks of their respective companies. Any omission or misuse
(of any kind) of service marks or trademarks, etc. is not an attempt to infringe on the property
of others.

Library of Congress Control Number: 2020946880

202122321 Printed on acid-free paper in the United States of America.

Our titles are available for adoption, license, or bulk purchase by institutions, corporations, etc.
For additional information, please contact the Customer Service Dept. at 800-232-0223 (toll free).
Digital versions of our titles are available at: www.academiccourseware.com and other e-vendors. All
companion files are available by writing to the publisher at [email protected].

The sole obligation of Mercury Learning and Information to the purchaser is to replace
the book and/or disc, based on defective materials or faulty workmanship, but not based on the
operation or functionality of the product.

CGP_C++_CH00-FM_2E_2pp.indd 4 11/13/2020 4:25:32 PM

 Contents
Preface xi
What’s New in this Edition xiii
Intended Audience xiv
How to Use This Book xv
Acknowledgments xvii
About the Authors xix

Chapter 1 Getting Started 1

1.1 Languages and Libraries 1
1.1.1 C++ 2
1.1.2 OpenGL / GLSL 2
1.1.3 Window Management 3
1.1.4 Extension Library 4
1.1.5 Math Library 4
1.1.6 Texture Management 5
1.1.7 Optional Libraries 5
1.2 Installation and Configuration 5

Chapter 2 The OpenGL Graphics Pipeline 7

2.1 The OpenGL Pipeline 8
2.1.1 C++/OpenGL Application 9
2.1.2 Vertex and Fragment Shaders 12
2.1.3 Tessellation 17
2.1.4 Geometry Shader 18

CGP_C++_CH00-FM_2E_2pp.indd 5 11/13/2020 4:25:32 PM

 vi ■ C o n ten ts

2.1.5 Rasterization 19
2.1.6 Fragment Shader 20
2.1.7 Pixel Operations 21
2.2 Detecting OpenGL and GLSL Errors 22
2.3 Reading GLSL Source Code from Files 26
2.4 Building Objects from Vertices 27
2.5 Animating a Scene 28
2.6 Organizing the C++ Code Files 31

Chapter 3 Mathematical Foundations 35

3.1 3D Coordinate Systems 36
3.2 Points 36
3.3 Matrices 37
3.4 Transformation Matrices 39
3.4.1 Translation 40
3.4.2 Scaling 41
3.4.3 Rotation 42
3.5 Vectors 43
3.5.1 Uses for Dot Product 45
3.5.2 Uses for Cross Product 46
3.6 Local and World Space 47
3.7 Eye Space and the Synthetic Camera 48
3.8 Projection Matrices 51
3.8.1 The Perspective Projection Matrix 51
3.8.2 The Orthographic Projection Matrix 53
3.9 Look-At Matrix 54
3.10 GLSL Functions for Building Matrix Transforms 56

Chapter 4 Managing 3D Graphics Data 61

4.1 Buffers and Vertex Attributes 62
4.2 Uniform Variables 65
4.3 Interpolation of Vertex Attributes 66
4.4 Model-View and Perspective Matrices 67
4.5 Our First 3D Program – a 3D Cube 68
4.6 Rendering Multiple Copies of an Object 78
4.6.1 Instancing 79
4.7 Rendering Multiple Different Models in a Scene 82
4.8 Matrix Stacks 85

CGP_C++_CH00-FM_2E_2pp.indd 6 11/13/2020 4:25:32 PM

 C onte nts ■ vii

4.9 Combating “Z-Fighting” Artifacts 92

4.10 Other Options for Primitives 93
4.11 Coding for Performance 95
4.11.1 Minimizing Dynamic Memory Allocation 95
4.11.2 Pre-Computing the Perspective Matrix 97
4.11.3 Back-Face Culling 98

Chapter 5 Texture Mapping 103

5.1 Loading Texture Image Files 104
5.2 Texture Coordinates 106
5.3 Creating a Texture Object 108
5.4 Constructing Texture Coordinates 109
5.5 Loading Texture Coordinates into Buffers 110
5.6 Using the Texture in a Shader: Sampler Variables and
Texture Units 111
5.7 Texture Mapping: Example Program 112
5.8 Mipmapping 114
5.9 Anisotropic Filtering 119
5.10 Wrapping and Tiling 120
5.11 Perspective Distortion 122
5.12 Textures – Additional OpenGL Details 124

Chapter 6 3D Models 129

6.1 Procedural Models – Building a Sphere 129
6.2 OpenGL Indexing – Building a Torus 138
6.2.1 The Torus 138
6.2.2 Indexing in OpenGL 140
6.3 Loading Externally Produced Models 145

Chapter 7 Lighting 159

7.1 Lighting Models 159
7.2 Lights 161
7.3 Materials 164
7.4 ADS Lighting Computations 166
7.5 Implementing ADS Lighting 169
7.5.1 Gouraud Shading 170
7.5.2 Phong Shading 178
7.6 Combining Lighting and Textures 183

CGP_C++_CH00-FM_2E_2pp.indd 7 11/13/2020 4:25:32 PM

 viii ■ Co n te n ts

Chapter 8 Shadows 189

8.1 The Importance of Shadows 189
8.2 Projective Shadows 190
8.3 Shadow Volumes 191
8.4 Shadow Mapping 192
8.4.1 Shadow Mapping (PASS ONE) – “Draw” Objects from
Light Position 193
8.4.2 Shadow Mapping (Intermediate Step) – Copying the Z-Buffer
to a Texture 194
8.4.3 Shadow Mapping (PASS TWO) – Rendering the Scene with
Shadows 195
8.5 A Shadow Mapping Example 199
8.6 Shadow Mapping Artifacts 205
8.7 Soft Shadows 208
8.7.1 Soft Shadows in the Real World 208
8.7.2 Generating Soft Shadows – Percentage Closer Filtering (PCF) 209
8.7.3 A Soft Shadow/PCF Program 213

Chapter 9 Sky and Backgrounds 219

9.1 Skyboxes 219
9.2 Skydomes 222
9.3 Implementing a Skybox 224
9.3.1 Building a Skybox from Scratch 224
9.3.2 Using OpenGL Cube Maps 227
9.4 Environment Mapping 231

Chapter 10 Enhancing Surface Detail 241

10.1 Bump Mapping 241
10.2 Normal Mapping 243
10.3 Height Mapping 252

Chapter 11 Parametric Surfaces 259

11.1 Quadratic Bézier Curves 259
11.2 Cubic Bézier Curves 261
11.3 Quadratic Bézier Surfaces 264
11.4 Cubic Bézier Surfaces 266

CGP_C++_CH00-FM_2E_2pp.indd 8 11/13/2020 4:25:32 PM

 C onte nts ■ ix

Chapter 12 Tessellation 271

12.1 Tessellation in OpenGL 271
12.2 Tessellation for Bézier Surfaces 277
12.3 Tessellation for Terrain / Height Maps 284
12.4 Controlling Level of Detail (LOD) 291

Chapter 13 Geometry Shaders 297

13.1 Per-Primitive Processing in OpenGL 297
13.2 Altering Primitives 299
13.3 Deleting Primitives 303
13.4 Adding Primitives 304
13.5 Changing Primitive Types 307

Chapter 14 Other Techniques 311

14.1 Fog 311
14.2 Compositing / Blending / Transparency 314
14.3 User-Defined Clipping Planes 320
14.4 3D Textures 322
14.5 Noise 328
14.6 Noise Application – Marble 333
14.7 Noise Application – Wood 337
14.8 Noise Application – Clouds 342
14.9 Noise Application – Special Effects 347

Chapter 15 Simulating Water 353

15.1 Pool Surface and Floor Geometry Setup 353
15.2 Adding Surface Reflection and Refraction 358
15.3 Adding Surface Waves 369
15.4 Additional Corrections 372
15.5 Animating the Water Movement 376
15.6 Underwater Caustics 378

Chapter 16 Ray Tracing and Compute Shaders 383

16.1 Compute Shaders 385
16.1.1 Compiling and Using Compute Shaders 385
16.1.2 Parallel Computing in Compute Shaders 386
16.1.3 Work Groups 390

CGP_C++_CH00-FM_2E_2pp.indd 9 11/13/2020 4:25:32 PM

 x ■ C o n te n ts

16.1.4 Work Group Details 391

16.1.5 Work Group Limitations 393
16.2 Ray Casting 394
16.2.1 Defining the 2D Texture Image 394
16.2.2 Building and Displaying the Ray Cast Image 395
16.2.3 Ray-Sphere Intersection 403
16.2.4 Axis-Aligned Ray-Box Intersection 404
16.2.5 Output of Simple Ray Casting Without Lighting 405
16.2.6 Adding ADS Lighting 406
16.2.7 Adding Shadows 408
16.2.8 Non-Axis-Aligned Ray-Box Intersection 410
16.2.9 Determining Texture Coordinates 413
16.2.10 Plane Intersection and Procedural Textures 420
16.3 Ray Tracing 424
16.3.1 Reflection 424
16.3.2 Refraction 428
16.3.3 Combining Reflection, Refraction, and Textures 431
16.3.4 Increasing the Number of Rays 432
16.3.5 Generalizing the Solution 439
16.3.6 Additional Examples 443
16.3.7 Blending Colors for Transparent Objects 448

Chapter 17 Stereoscopy for 3D Glasses and VR Headsets 461

17.1 View and Projection Matrices for Two Eyes 463
17.2 Anaglyph Rendering 465
17.3 Side-by-Side Rendering 468
17.4 Correcting Lens Distortion in Headsets 469
17.5 A Simple Testing Hardware Configuration 477

Appendix A Installation and Setup for PC (Windows) 481

Appendix B Installation and Setup for Macintosh 489
Appendix C Using the Nsight Graphics Debugger 497

Index 503

CGP_C++_CH00-FM_2E_2pp.indd 10 11/13/2020 4:25:32 PM

 Preface
This book is designed primarily as a textbook for a typical computer science undergradu-
ate course in OpenGL 3D graphics programming. However, we have also endeavored to
create a text that could be used to teach oneself, without an accompanying course. With
both of those aims in mind, we have tried to explain things as clearly and as simply as we
can. All of the programming examples are stripped down and simplified as much as pos-
sible, but they are still complete so that the reader may run them all as presented.

One of the things that we hope is unique about this book is that we have strived to
make it accessible to someone new to 3D graphics programming. While there is by no
means a lack of information available on the topic—quite the contrary—many students
are initially overwhelmed. This text is our attempt to write the book we wish we had had
when we were starting out, with step-by-step explanations of the basics, progressing in
an organized manner up through advanced topics. We considered titling the book “shader
programming made easy”; however, we don’t think that there really is any way of making
shader programming “easy.” We hope that we have come close.

This book teaches OpenGL programming in C++. There are several advantages to
learning graphics programming in C++:
• OpenGL’s native language is C, so a C++ program can make direct OpenGL
function calls.
• OpenGL applications written in C++ typically exhibit very high performance.
• C++ offers modern programming constructs (classes, polymorphism, etc.) not
available in C.
• C++ is a popular language choice for using OpenGL, and a large number of
instructional resources for OpenGL are available in C++.

CGP_C++_CH00-FM_2E_2pp.indd 11 11/13/2020 4:25:32 PM

 xii ■ Pr e fa c e

It is worth mentioning that there do exist other language bindings for OpenGL.
Popular alternatives exist for Java, C#, Python, and many others. This textbook focuses
only on C++.

Another thing that makes this book unique is that it has a “sister” textbook: Computer
Graphics Programming in OpenGL with Java 2/E. The two books are organized in lock-
step, with the same chapter and section numbers and topics, figures, exercises, and theo-
retical descriptions. Wherever possible, the code is organized similarly. Of course, the
use of C++ versus Java leads to considerable programming differences (although all of
the shader code is identical). Still, we believe that we have provided virtually identical
learning paths, even allowing a student to choose either option within a single classroom.

An important point of clarification is that there exist both different versions of

OpenGL (briefly discussed later) and different variants of OpenGL. For example, in
addition to “standard OpenGL” (sometimes called “desktop OpenGL”), there exists a
variant called “OpenGL ES,” which is tailored for development of embedded systems
(hence the “ES”). “Embedded systems” include devices such as mobile phones, game
consoles, automobiles, and industrial control systems. OpenGL ES is mostly a subset of
standard OpenGL, eliminating a large number of operations that are typically not needed
for embedded systems. OpenGL ES also adds some additional functionality, typically
application-specific operations for particular target environments. This book focuses on
standard OpenGL.

Yet another variant of OpenGL is called “WebGL.” Based on OpenGL ES, WebGL is
designed to support the use of OpenGL in web browsers. WebGL allows an application to
use JavaScript1 to invoke OpenGL ES operations, which makes it easy to embed OpenGL
graphics into standard HTML (web) documents. Most modern web browsers support
WebGL, including Apple Safari, Google Chrome, Microsoft Edge, Microsoft Internet
Explorer, Mozilla Firefox, and Opera. Since web programming is outside the scope of this
book, we will not cover any WebGL specifics. Note however that because WebGL is based
on OpenGL ES, which in turn is based on standard OpenGL, much of what is covered in
this book can be transferred directly to learning about these OpenGL variants.

The very topic of 3D graphics lends itself to impressive, even beautiful images.
Indeed, many popular textbooks on the topic are filled with breathtaking scenes, and it
is enticing to leaf through their galleries. While we acknowledge the motivational utility
of such examples, our aim is to teach, not to impress. The images in this book are simply

1 
JavaScript is a scripting language that can be used to embed code in webpages. It has strong
similarities to Java, but also many important differences.

CGP_C++_CH00-FM_2E_2pp.indd 12 11/13/2020 4:25:32 PM

 Pre fa c e ■ xiii

the outputs of the example programs, and since this is an introductory text, the resulting
scenes are unlikely to impress an expert. However, the techniques presented do constitute
the foundational elements for producing today’s stunning 3D effects.

We also haven’t tried to create an OpenGL “reference.” Our coverage of OpenGL

represents only a tiny fraction of its capabilities. Rather, our aim is to use OpenGL as a
vehicle for teaching the fundamentals of modern shader-based 3D graphics programming
and provide the reader with a sufficiently deep understanding for further study.

What’s New in this Edition

We have added three new chapters in this 2nd edition of Computer Graphics Programming
in OpenGL using C++:

• Chapter 15 – Simulating Water

• Chapter 16 – Ray Tracing
• Chapter 17 – Stereoscopy

Ray tracing in particular has become “hot” recently, so we are especially excited that
it is now included in our book. It is also a huge topic, so even though our coverage is just
a basic introduction, Chapter 16 is now the longest chapter in the book. Chapter 16 also
includes an introduction to compute shaders, which were introduced in OpenGL 4.3, and
an introduction to additive and subtractive color blending, which expands on a topic that
was introduced in Section 14.2.

For years, our own students have repeatedly expressed an interest in simulating
water. However, water takes so many forms that writing an introductory section on the
topic is challenging. Ultimately, we decided to present water in a way that would comple-
ment related topics in the book such as terrain, sky, etc., and so in Chapter 15 we focus on
utilizing our noise maps from Chapter 14 to generate water surfaces such as are seen in
lakes and oceans.

The new chapter on stereoscopy is motivated by the increased popularity of virtual

reality. However, it is also applicable to the development of animation for “3D movies”,
and we have tried to provide introductory coverage of both uses equally.

As a result of these additions, this 2nd edition is larger than the previous edition.

CGP_C++_CH00-FM_2E_2pp.indd 13 11/13/2020 4:25:32 PM

 xiv ■ P refa c e

Besides the new material, there are important revisions throughout the book. For
example, we fixed bugs in our Torus class in Chapter 6 and made significant improve-
ments to our noise map functions in Chapter 14. We expanded our Utils.cpp utility class
to handle the loading of compute shaders. We also helped identify a bug in SOIL2 (now
fixed) that affected Macintosh users attempting to load cubemaps.

There are dozens of small changes in every chapter that the reader might not even
notice: fixing typos, cleaning up code inconsistencies, updating the installation instruc-
tions, making slight wording changes, sprucing up figures, updating references, etc.
Completely eliminating typos is virtually impossible in a book that covers an ever-­
changing technology-rich topic, but we really have tried hard.

Intended Audience
This book is targeted at students of computer science. This could mean undergraduates
pursuing a BS degree, but it could also mean anyone who studies computer science. As
such, we are assuming that the reader has at least a solid background in object-oriented
programming, at the level of someone who is, say, a computer science major at the junior
or senior level.

There are also some specific things that we use in this book that we don’t cover,
because we assume the reader already has sufficient background. In particular, these are:

• C++ and its most commonly used libraries, such as the Standard Template
Library;
• familiarity with using an Integrated Development Environment (IDE), such as
Visual Studio;
• basic data structures and algorithms, such as linked lists, stacks, and queues, etc.
• recursion;
• event-driven programming concepts;
• basic matrix algebra and trigonometry; and
• awareness of color models, such as RGB, RGBA, etc.

It is hoped that the potential audience for this new book is further bolstered by the
existence of its “sister” textbook, Computer Graphics Programming in OpenGL with
Java. In particular, we envision a learning environment where students are free to utilize
either C++ or Java in the same classroom, selecting one or the other book. The two texts
cover the material sufficiently in lockstep that we have been able to conduct a graphics
programming course successfully in this manner.

CGP_C++_CH00-FM_2E_2pp.indd 14 11/13/2020 4:25:32 PM

Other documents randomly have
different content
nämät Sanomat, jotka yhtäkkiä levesivät moahan. — Puolen arkin
lehti tuli viikossa. Ensimmäistä lehteä seurasi Suomenkielinen
moankartta Euroopan yli puulle piirretty. Kahen vuoen peästä heitti
Herra Opiston Apulainen Sanomien toimituksen toisille. Tästä ajasta
hyö huononivat huononemistaan, siksikun niien v. 1831 täytyi tauota
ottajien puutteessa. Wiimmeset kuusi ajastajat oli Pappi Boijer
Toimittajana (Lue, Turun Wiikkosanomien viimenen lehti v. 1831).

Wuosina 1829 läksi Suomen pohjasimmasta kirjapajasta Oulun

viikkosanomia, joita Oulun Koulunopettaja S.W. Appelgren lateli,
esinnä Koulunopettajan P. Ticklénin avulla. Aivan puhtaat, etenni
kielestään. Puolen arkin lehti annettiin viikossa. Tultuansa kuusi
vuosikertaa sanomat vaikenivat vuoen 1834 kanssa. Toas 1836
peäsivät eloon Appelgrenin toimella, ja vielä se niitä tänäki vuonna
toimitteloo.

Wuonna 1833 tuli Wiipurissa ilmiin Sanan Saattaja Wiipurista,

toimitettu enimmiten Wiisausopin Tohtorilta (Filos. Dokt.), nimi-
kirkkoherra Wireniukselta. Tämä Sanan Saattaja, jolla oli melkee
arvo, kesti vuoteen 1836, jonka keralla se loppui. Syy taukoomiseen
oli että Peätoimittaja sai Kirkkoherran viran Uuessa kirkossa, ja toisia
toimittajia ei astunut esiin. Puolen arkin lehti painettiin viikottain.

Hengellisiä Sanomia ruvettiin toimittamaan v. 1836 Helsingin

kaupunnissa. Peätoimittaja on nimi-kirkkoherra, Nurmijärven
Kappalainen Bergh. Lehti, puolen arkin kokoinen, annetaan viikossa,
Wielä tänäki vuonna.

Tämän Mehiläisen toimitus alotettiin ikiin v. 1836 Medicinan

Tohtorilta, Moakunnan Leäkäriltä, Elias Lönnrootilta. Tosiaan sangen
syvä ja rikas lentolehti. Toinen arkki tarjoo yläkansansan omasta
mielestä lähteneitä mielen-ilmeitä, toinen toas toimittaa yleisen
moaliman Tarun (Allm. Werlds-Hist.) tahi Historian lyhyellä, terävällä
kielellä. Tänä vuonna Lönnrot, matkaeleva itäpuolella rajaa, on
autettu, semminki tarullisessa osassa, Kirkkoherralta, Petter
Tickléniltä.

Kolme meiänkielistä Sanomalehteä siis tänä vuonna leviävät:

Oulun Wiikko-Sanomia, Hengellisiä Sanomia ja tämä Mehiläinen.
Höystykööt ja sytyttäkööt rakkautta kaikkeen toteen ja
Syntymoahamme!

R. Tiilonen.

Mielen muutos.

Yheksänvuotinen Liisa iloihti syänriemussa sisarensa häissä; sillä

se sai tanhuta eli hypätä, sai myöski kaikellasia makeita syyäkseen.
Se juosta lipotti isänsä luokse häntä puhutellen. "Isä kulta enkö
minäki soa kohta piteä häitä, kun näin ilonen on häissä?" "Jakka
kasvat isoksi ensin, lapsukaiseni". "Kunpa pian tulisin isoksi" sanoi
Liisa, ja käyä lyllytti tyttöjen luokse. Heät loppuivat. Liisan sisaren
piti nyt lähtemän kotoa miehensä keralla: jopa itkahtelemaan. Liisa
kysäsi: "Mitä itket sisäryeni"? "Kohta lähen koistani, vanhempieni ja
sinun luota." — Liisa lausui: "Elä lähe, ole voan teällä meiän kanssa".
"Niin kun mieheni minua viepi mennessään." Liisa heti riensi isänsä
luokse ja tarttui hänen käteen sanoen: "tule isä kulta auttamaan,
kun paha ukko vie Riikan". Isä totteli Liisan mieliksi. Tuvan
peräsuojassa Riikka kyynel silmässä tointa piti matkastaan.
Annettuansa monta isällistä neuvoa Riikalle, hän viimeksi lausui:
"niin lapsi polonen, nyt heität meitä — mutta tapahtukoon Jumalan
tahto"! — Liisa heti: "Isä kulta, ei vainenkaan anneta ukolle Riikkaa".
Isä vastasi: "kun sinua, Liisa riepu, kerran vihitään, niin sinäki heität
isä-parkaa". "En minä millonkaan ukosta huoli, en millonkaan sinua
heitä", sanoi Liisa, ja likisti samassa isänsä käsivartta innollisesti.

Tulipa Liisa kuuentoista vuoen iälle, tuli sulonen sulhanen —

tahtoipa Liisa mennä tuolle vaimoksi… Isä suostui siihen hyvyten, ja
muistutti entisistä. Liisa voan suuteli isänsä kättä, ilokyynelissä.

R. Tiilonen.

Elias ja Anna.

(Suunnitelma).

Ilmapa jähtyi taas; laskein muka aurinko armas

Alko jo kullallaan peittää kuhilaat sekä laihon,
Wirvoittain sitojoita ja leikkaajoitaki varsin,
Kun Elias, elomies, sitomasta jo Annia huusi,
Mennäkseen lopetettua työn pois lehdikon syrjään,
Luoks' lähteen ihanan. Tähän tultua istuvat kohta
Ruohollen; ilosestipa sirkat laulelivatten.
Tässä he nyt, he jo kihloja toisilleen olivatki
Lahjanneet, tuumaa pitivät miten vietteä häitä.
Niinpähän Annalleen Elias Pyhän Raamatun kalliin
Antanut ol' sekä myös uuden Wirs'kirjanki vielä,
Annapa hällen taas komian hatun ynnä ja paidan.
Onnellisna he näin istuivat suojassa puitten;
Mutta jo poiat muut sekä tyttäret alkovat ottaa
Waatteitaan, toiset ilotellen leikkiä löivät,
Muut taas lauloivat, eli juoksit sänkiä pitkin.

Mut Elias lausui: "kah, kuinka nyt aurinko kirkas

Tuolla jo vaipuu pois, luvaten huomennaki poutaa.
Niin se jo meillenkin pian tuo ihanan ilopäivän,
Ah, jona vaimoni oot! Minä huolet kanssasi sitten
Kannan yhteiset! Kun vaan kumoss' on elo ensin,
Kun myöskin omenat kypsyyvät oksilla puitten,
Silloin, Anni, jo on hääpäivämme outtava meitä!
Aina jo maatessain joka yö mua muotosi kohtaa,
Milloin vilkkuilet komiasti hääpukemissas,
Milloin pellolla taas, päässäs sinikukkia kantain,
Kohtaat naurussa suin mua silmälläs sulosella.
Riemu se vaan heti vie unosen, kuvahas pyrin kiinni,
Yksinp' oon polonen, kuullen vaan laulua sirkan;
Silloin luoksesi, voi, huokaus sydämestäni nousee!"

Annapa nain: "Elias, tosin oot sinä kultani kalliin!"

Lausu ja vaikeni taas, silmässäpä kyynele kirkas
Loisteli vilkkuillen — "niin — ei isäkään sua rakkaamp'
Oo, ei äitinikään. Sinuhun minä luottelen aina.
Kaikkia kalliin myös tuo Raamattu on, jota mullen
Annoit. Siinäpä maar tiedot käsitän parahimmat,
Jotk' iloseks' saavat sydämen sekä toivoa tuovat."

Mutta jo taivaallen kuu kirkas nousi, ja laihon

Kullan karvaset, päät muuntuit hopion näkösiksi.
Poiat nyt sekä tyttäret myös kukin sirppinsä ottain
Alkovat astua pois; mut mennessänsäpä kuiten
Pois parikuntoakin, joka viipyi, huusivat naurain.
 Nää heräten yles hyppäsivät sekä tuuminehensa
Poies riensivät taas toisten parihin ilomielin.

Ign.

Satuja.

1. Kärpänen ja Poikansa.

Kärpänen pienen poikansa kera oli keittohuoneessa ja kun pitiki

äitin vähä ulkona käydä, varotteli hän lähtiessänsä lasta ja sano: "elä
vaan, lapsi rukkaseni, lennä tuonne padan päälle, sillä taitaisit
pataan pudota ja kuolla." Niin itse lähti ulos, vaan poika
itseviisaudessaan ajatteli: "minäkö pataan pudota ja kuolla! — eikö
minulla siipiä olisikan!" — Sillä mielellä lenti vaston äitinsä käskyä
padan päälle, pyörty nousevista kuumista höyryistä, putosi pataan ja
kuoli, kun äiti oli sanonut.

Wanhempain neuoja on hyvä totella, vaikkei aina tietäisikän,

minkä tähden ovat annetut.

2. Isä ja Poikansa.

Muutamalla isällä oli usiampia poikia, jotka ei aina eläneeet juuri

hyvässä sovussa keskenään. Hän anto heille kerran monisäisen
köyden ja käski kokemaan, ken heistä voisi saman köyden poikki
vetää. Ei voinut yksikän. Niin kehitti hän sen ja anto jokaselle säänsä
uudella käskyllä, koettaa, joko niin voisivat. Säät katkesivat helposti
itse kunki kädessä. Sillon sano isä: "tämä köysi säinensä olkoon teille
esimerkiksi, kuinka vahvat ja lujat ollaan yhteydessä, kuinka heikot
jokanen itsepäällään ja erillä."

Ei kolmisäinen köysi kesken katkea.

3. Yörastas ja Leikko (yölipakko).

Yörastas laulo häkissään seinällä akkunan alla. Leikko kysy, miksi

hän aina öillä lauleli, päivällä oli ääneti. "Kun ennen laulelin päivällä,
vastasi yörastas, niin kuulivat, saivat minun verkkoonsa ja sulkivat
iänpäiväksi tähän ahtaasen häkkiin. Sentähden, vahingosta viisas, en
enä laula'kan päivällä." "Myöhän viisastuit sinä, sano leikko, olisit
ennen verkkoon jouduttuasi vaikennut päivällä, niin saattaisitpa
vieläki olla vapaana."

Wahingosta viisastutaan, vaan myöhän välistä.

Suomen kansan Arvutuksia.

1. Akka loukossa, sata hammasta suussa.

S, Akka loukossa, sata silmää päässä.

3. Alla panee: sjis, sjis, päällä panee: hoh, hoh.

 4. Eelleen jälelleen kävelee.

5. Emo se hyvin menevi, varsa kahta kauhiammin, yhet suitset

kunki suussa.

Osviittoja. 1. Kartta. 2. Seula. 3. Kylpeminen. 4. Jauhinkivi. 5.

Rukki, rulla ja siima.

Suomen kansan Sanalaskuja.

1. Annä Jesus otravuotta, Jumalan jyväkeseä Herra heinän

kuivautta, saisi orjatki olutta, kasakatki kaljavettä, vierettä
kivenvetäjät.

Ainaki, ei yksin näinä viimmisinä vuosina toivottava asia.

2. Arat työttömän kätöset, rakko laiskan kämmenessä.

Tällä vertauksella kuvaillaan laiskojen ja työttömien eloa

usiammissa tiloissa, joissa tavataan kunnottomiksi.

3. Asialle mies kylähän, vaimo varten syömistänsä.

Wertaelee vaimoista ei ulkotoimituksiin olevan.

4. Auta miestä mäessä, nosta lasta kynnyksessä.

Apu paikassansa on hyvä itsekullenki.

5. Ei lapset laista tieä, vaimot vallan tuomioista.

 Harvoinpa heihin laki ja tuomiot koskenevatki.

6. Ei luulo ole tieon vertanen.

Hyvin muistettava asia niiltäki, jotka toisinaan luulevat syypääksi

syytöntäki.

7. Ei ole maata markatonta, ilmoa isännätöntä.

Onki Jumala hyvyydellänsä siunannut kaikki maanpaikat ihmisten

asuttaviksi.
MEHILÄINEN W. 1837.
Syyskuulta.

Kehotus laulamaan

Laula, laula, kieli keito!

Suu kurja sulin pakaja!
Etpä sillon laajon laula,
Etkä äijin äännättele,
Kun viisin vyötettänehe, 5
Kuusin kengiteltänehe,
Surman suitset suun eessä,
Surman päitset päälaella,
Surman ohjat olkapäillä.
Laula, laula, kieli keito! 10
Suu kurja sulin pakaja!
Etpä sillon laajon laula,
Etkä silloin äijin äännä,
Kunsa vieähän viluhun,
 Pakkasehen paiskatahan, 15
Lauta alla, toinen päällä,
Kupehella kummallai.

Laula, laula, kieli keito!

Suu kurja sulin pakaja!
Etpä sillon laajon laula, 20
Et sillon paljon pakaja,
Tuonen tuopin tuomisilta,
Manan kannun kantimilta;
Kehnot siell' on tuopintuojat,
Kannun kantajat katalat.' 25

Jälkimaine. Tämä pienonen runo on Uhtuman kylästä Wenäjän

Karjalasta kirjotettu ja näyttää, ei ollehenkaan esivanhemmillamme
aivan ilosta päiviä Tuonelassaan odotettavia. Wäärässä ainaki
taitavat olla, jotka luulevat heidän Tuonelataan eli Manalataan jona
maanalasena asuntona pitäneen. Sihen uskoon ei juuri näy jälkiä
runoissa, vaan paremmin toiseen, että olisi äärimmäisten ihmisten
asuntopaikasta ollut joltai vedeltä erotettu. Ettei sana manala ole
sanoista maan ala yhteen juoksutettu, todistanevat ilman muuta
sanat mana, manata.

Pieksiäisen Panettelemasta, Hämettä Häpäsemästä.

(Wasten Waaraslahden Kaisan Runoa, Elokuun Mehil. 1836).

Jo tuli juttu julkisesti,

Saatu on laulu laitettuna,
Poikaiselta Pohjanmaalla.
Poika ruhjuksi runosi,
Hämäläisiä häpäsi, 5
Jost' on mieli muutuksissa,
Sydämeni suutuksissa,
Pieksiäisen pieksemistä,
Laulun laittajan puheista.
Woipa pöllö, pölkkypäinen! 10
Kun ei saata solvaamata,
Hämettä häpäsemätä,
Runojansa rustaella,
Kirjotella Kaisastaki,
Taikka muistaki monesta, 15
Neitsyistä näppäristä,
Pohjanmaanki mainioista.

Sanon suorasti sanani:

Ole ilman solvaamata,
Hämettä häpäsemätä, 20
Pännälläsi pieksemätä!
Hämeessä on hyviäki,
Hämeessä on huonojaki,
Samoten kuin Savossaki,
Että Pohjolan perillä, 25
Kaukanaki Karjalassa.
Eikö ole Hämäläinen,
Kasvanut Hämeen kylissä,
Itte Jaakoppi Juteini,
Joka ainaki alotti 30
Ensin työlle työntäyä,
Suomen soittokanteletta,
Hartahammalla halulla,
Käsissänsä käännätellä;
Josta sitte muutkin miehet 35
Savmat opin oivallisen,
Herätyksen herrasmiehet,
Suomen solmeta sanoja,
Kirjohinsa kiinnitellä.
Waan jos tahdotkin tapella, 40
Oivallisesti otella,
Pyydän Sua heittämähän
Pari kopekkaa kokohon,
Että saataisi Sanomat,
Sitä varten valmistetut 45
Ittepäällänsä erittäin,
Kussa kempit keskustella,
Toinen toista haukutella,
Saisit aina aikalailla;
Kutka sitte kuttuttaisi 50
Pännäsotasanomiksi;
Paljo onkin pyytääkseni
Minun näitä Mehiläiseen.
——
Sinä Hämettä häpäset,
Solvaset Hämeen sukua; 55
Eikö ole omassa maassa
Kyllä työtä kynälläsi,
Laulullasi laittamista? —
Olenpa kuullut kummempia
Pohjanmaanki poikasista, 60
Kuin ovat pojat poloset
Tavoissansa taidottomat,
Naidessaki naurettavat,
Etteivätten ensinkäna,
Tutki tointa lajinkana, 65
Morsiantensa mokomat.
Eikä myös muusta menosta
Pidä pitkiä puheita,
Ei tahdo tapoja tietä;
Sitä vaan varottelevat, 70
Puhemiehiltä puhuvat,
Kyläkunnin kuulustelvat,
Mistä tukku tuhansia,
Saisi satoja kätehen.
Niin on tyttö tyhmempikin, 75
Kelpopiika kehnompikin,
Waikk' on taidoton tavoissa,
Tyhmä töissä, toimissansa;
Tyttö tylsä hyppysistä,
Ettei tartu taitavasti 80
Kutomahan kangastakan,
Neuloksia neulomahan.
Eikä lankaa laadullista,
Kehrää ensin kelvollista:
Sykkärä joka syleltä, 85
Katkos kahdelta syleltä.
Niidet ei nouse nostamata,
Eikä syöstävä osa'a,
Juokse'kan jukuttamata;
Lapasia laineittaisin, 90
Koko kangas kirjavana.
Ei osaa olutta panna,
Maustella maltahita,
Ruan keittää kelvottoman,
Padat polttaa pohjillensa. — 95

Waan miehet Hämehen maalla,

Pojat taitavat taloissa,
Puhemiest' ei ensinkänä
Ota asian aluksi;
Itte silmillä sitoopi, 100
Avionsa arva'api,
Sitte kirjan kirjottapi,
Tykö työntäpi paperit,
Kuin on ensin kyllin nähnyt
Tytön taitoja, tapoja; 105
Nähnyt taidon tansissaki,
Kuinka irki ittestänsä,
Ompi valpas varpahista;
Käynyt kanssa kammiossa,
Saanut nähdä neuloksia, 110
Kangaspaikkoja paraita,
Pienen paidan umpeloita:
Onko hyvä hyppysistä,
Tarkka, sormista terävä;
Askareihin aina nopsa; 115
Kuinka aina aikasehen
Lähtenepi läävähänsä,
Lennättäpi lehmäin oljet,
Heinät lampaille ladosta;
Osanneeko olven panna, 120
Makujuoman juoksutella;
Kuinka keitto kelvollinen,
Kuinka kanssa kaakku kypsi,
Kaikki paikat puhtahana;
Onko pesty penkit, pöydät, 125
Onko laattiat la'astu,
Walkehita vaattehetki,
Kaula kauniisti sidottu.

Kuin on taidon tarkon nähnyt,

Opit oikein havannut; 130
Tuosta alkaa tunnustella
Luonnön lahjoja lujia,
Sydämenkin siveyttä,
Ettei ole suuri suulta,
Eikä leuoilta leviä: 135
Kuinka veisti vehnäsuulla,
Kanssa vierasten visersi;
Kuinka päivän kuluttua,
Ehto'olle ehdittyä,
Wiepi vierahan levolle, 140
Wuotehen varustelepi,
Polstarilla pehmittäpi,
Kamarissa kaunihissa;
Jossa vieras viipymätä
Saapi unta onneksensa. 145
Sitte tullen toisen päivän,
Aamulla ja aikaseenki
Tyttö häntä tervehtäpi,
Hyvä huomenta sanopi,
Sulhaistansa suuteleeki; 150
Kantaa kahvea hänelle,
Antaa vielä aamuryypyn,
Saattaa sitte suurukselle,
Wiepi vierahan ruvalle.
Niin on kyllä neitsyitä 155
Hyvänlaisia Hämeessä,
Waikk' ei sihti silmäin eessä,
Häntä velmuja vetele.
Muuten on puku pulskiasti,
Kaunis kattoa jokaisen. 160
Itte langan laittelevat,
Kehräävät, keikuttelevat,
Aamupuhteilla varahin,
Että myöhän ehtoisilla.
Itte kankahan kutovat, 165
Kaunihisti kalkuttavat.
Itte kanssa kaikkityyni
Lenningitki laittelevat;
Ei menetä mestarille,
Rahojansa raatarille. 170
Kaikki kaulakoritukset
Itte tyttäret tekevät;
Neulovatten neulallansa
Koukkujasi konstikkaita,
Kukkaisia kaunihita, 175
Kamritsiin kahisevahan,
Tyllihinkin tyyrihisen,
Ettei enän ensinkänä
Saa rahoa Raumalaiset
Pitseistänsä pienoisista. 180
 Täällä tyttäret Hämeessä
Kaikki jo kirjoittavatki,
Suomen vallan suorastikin,
Wenäjänkin vähitellen
Nimiä nimittelevät. 185
Tansit monet taitavasti,
Oikein tansata osaamat;
Katrillia kaunihisti,
Mallan hyvin valssiakin,
Marsyskata maittavasti, 190
Engelska on entisellä,
Polska ei se paljo potki.

Waan jos tahdit tansissakin

Kyllä oikein osaavat,
Niin ei säästä sormiansa 195
Talikkoonkan tarttumasta;
Ei lapio paljo paina
Ajallakin ollessansa,
Eikä vanko varsinkahan
Rasita roviomailla. 200

Weisaelisin vähäsen
Wielä meidän miehistäkin:
Meidän miehet miehulliset,
Urohomme oivalliset,
Suotkin kaikki, suurimmatkin, 205
Korkeat, kivisimmätki,
Kiertelevät, kääntelevät,
Woimallansa vääntelevät,
Ojilla ojittelevat,
Kuivina kukoistamahan, 210
Kaunihisti kasvamahan;
Josta meitä moni muukin
Kiitti työssä kiivahaksi,
Talon töissä taitavaksi.
——
Paljo olis pantavata, 215
Wielä veisaeltavata,
Waan on aika aivan kallis,
Ahtahat myös ajatukset;
Eipä päästä paljo lähde,
Kuin en tullut keksimähän 220
Wiisauden viljamaita. —
Juteini se juttelepi,
Sananlaskussa sanopi,
Kirjain kautta tyhmemmänkin
Wiljelevän viisautta; 225
Minä en tiedä miesi raukka
Nimiäkän nimitellä,
Missä viisaus makaapi,
Maanneeko joka miehen päässä.
Waan jos varsin makaisikin, 230
Kuitenkin on kulkialla
Tie tietty turvasampi;
Se on tallata tasanen,
Eikä eksytä urosta.
Joko laannen laulamasta, 235
Waiko vielä viimeiseksi
(Joska saisin sopivaksi)
Terveisiä toimittaisin
 Teille ———
Joka runot rakenteli, 240
Pani lehden lentämähän,
Joka kuulta kulkemahan,
Mehiläisen meidän maalle;
Jota alkovat alussa
Moni täällä moitiskella, 245
Kieltä Karjalan kirota,
Tulen saaliiksi sanoa,
Palamaan paiskattavaksi.
Waan jo tuli tutummaksi,
Sanat senkin selvemmäksi, 250
Ettei laitella loruja,
Eikä runoja revitä.

Näitä teille terveisiä

Totisesti toivottapi
Gustaviksi sillon kuultu, 255
Kosk' on päätä kastettuna,
Toisin: Tureeni suvulta,
Panonimellä Paturi.

Jälkimaine. Nykysestä runosta ja kolmesta ynnä sen kanssa

lähetetystä laulustaan, nimittäin: Neittyen Ihanaisuudesta, Neittyen
Hyräilemisiä Suvella, Nuoren Miehen Elämästä, saan tekiätänsä tällä
tavalla kiittää. Sanotaan sanalaskussa olevan leikilläki siansa, enkä
siis luule'kan kenenkän Hämäläisen, vähintäki en nykysen
runontekiän, Waaraslahden Kaisan runosta oikein todella
suuttuneen. Samalla toivolla painautan tämänki runon Hämeen
puolesta, enkä luule siitä Pieksiäisen tahi jonkun muun pahastuvan,
jos aina ei kiikettäisikän. Kauaksi jääneitä taitavat jo ne ajat olla,
joina todenki perästä toinen maakunta toistansa solvasisi, haukkuisi,
herjaelisi. Mitä vieläki semmoista toisinaan kuullaan, tosiaanki ei ole
kun silmää leikkipuhetta.

Koska tekiä on siksi minua uskonut, että pyytää muka

parantamaan runoansa, josta itseki ottaisi neuoa toistaseksi, niin
suatsemallansa saan sanoa ajatukseni, että sanoja: solvaamata v.
11,19 — Hämeessä v. 22,23 — pyytääkseni v. 52 — lankaa v. 83 —
kehrää v. 84 — (keittää v. 94 — alkaa v. 131 — kantaa v. 151 —
antaa v. 152) — kehräämät v. 162 — maanneeko v. 229 — saaliiksi
v. 247, muutamia muita nimittämättä, pitäisi ääntää seuraavalla
tavalla: solvamata, Hämesä, pyytäkseni, lanka, kehrä, keittä, alka,
kanta, anta, kehrävät, maanne, saaliksi, ennenkun ne oikein hyviä
runovärsyjä nykysessä siassaan tekisivät. Niin niitä kuitenkan ei
kaikkia Hämeenkän suomessa äännetä.

Mikä v. 73, 74 sanotaan Pohjanmaan poikasia naidessaan

huolettavan, taitaa sopia kunki maan ja maanpaikan poikasihin. — v.
92,93. Ollaanki oluen teossa Hämeen maassa paljo oppineempia,
kun muualla Suomessa. Pian unhotuksissa on konsti Kajaanissa ja
kummassaki Karjalassa, vähä paremmin Savossa ja Pohjanmaalla
muistossa pysynyt. — v. 124—126. Huonetten puhtaana pidosta,
penkkien ja pöytien pesosta on liiatenki Karjalaisia tätä ennen
kiitetty, ei niinkän Savolaisia ja Pohjalaisia, vielä vähemmin
Hämäläisiä — hyvä, jos rupeaisivat heki saman kiitoksen
ansaitsemaan! Waan pahemmin peljättävä on, että heittävät
Karjalaisetki entisen siisteytensä, niinkuin jo kyllä sanotaanki
Alakarjalaisten heittäneen, ettei esiisänsä, jos nousisivat
haudoistaan, niitä enään tuviksensa tuntisi, v. 127. Waattehissaan
taas ovat Hämäläiset koriampia, puhtaampia ja siistimpiä, kun
Savossa, Karjalassa, Kajaanissa ja Pohjanmaalla tavallisesti ollaan, v.
133. Sydämen siveys kyllä onki tyttäriä kaunistava, vaan muutamat
kiittävät Jumalanpelkoa vieläki paremmaksi, sillä se olisi sekä
sydämen siveyden, että kaikennimelliset muut hyveet (hyve, virtus;
pahe, vitium) myötänsä tuoma. Paha asia vaan on se, että sen
oikiasta laadusta vieläki usein ollaan erituumaset. Esimerk.
muutamat luulevat sen kyllä kaulakorituksilta (v. 171), konstikkailta
koukuilta (v. 174), kaunihilta kukkaisilta (v. 175), katrillilta, valsilta,
varsyskalta, engelskalta ja polskalta (v. 188—192), vieläpä huvin
vuoksi harjotetulta kortinlyönniltäki ja muilta syyttömiltä huvituksilta
siansa ja arvonsa saavan, muutavat taas peräti toisin ajattelevat. En
tiedä, jos muuten tosiki sanalasku: "kohtuus kussaki paras" sopii
tähän kohtaan, v. 238. Terveisistä kiitän kylläki ja lainan maksoksi
tyännän niitä jälelle sekä runontekiälle, että muille tuttaville
Hämeessä. Eihän Mehiläisemme tuosta liikakuormasta väsäyne. v.
246. Karjalaiset taas moittivat "Hämeenkieltä kirjottamani, eikä
selvästi sitänä", Savolaiset sanovat, mitä muuta puhemurretta
tahansa noudattavani, "ei Savon sanapukua, Savon suomea
suloista", Pohjalaiset ja Kajaanilaiset eivät ollenkan omista kieltäni.
Joko lieneeki minun, kuin entisen miehen, joka poikane, hevosene
kulki kaupunkiin. Jos talutti jälessään hevoista, niin naurettiin, kun ei
selkään istunut; jos astu selkään, niin moitittiin, kun itse istu,
poikansa anto astua; jos otti pojanki selkään, niin kysyttiin, eikö
vähemmällä painolla saisi hevostaan uupumaan; kun taasen lähti itse
astumaan, niin hulluksi soimattiin, kun vanhoja jalkojaan ei hevosen
seljässä levähtänyt, nuoren poikansa käydä antanut. — Sanalla
sanottu, jos miten tahansa olettelihen hevosensa kanssa, niin ei
kuinkaan ollut kaikille otollinen. Wiimmen suutuksissa ja hevoistansa
kaiken moitteen syyksi päättäen, syöksi sen lähellä olevaan mittaan
sinne hukutti, Niin eikö käyne Mehiläisenki.
 Sattumia Ilmassa.

(Lisäni ja loppu viimme lehteen).

Leimausta aina seuraa kovempi eli lamiampi paukahus. Ei ainoasti

itse leimauksen suuruus, joka kaikitse ei ole yhtäläinen, vaan seki,
kuinka etäältä se kullaki kerralla havataan, vaikuttaa erotuksen
paukahusten kovuudessa. Mitä pitempi aika kuluu leimauksen ja
seuraavan paukauksen välillä, sitä loitompana on ukkonen. Leimaus
ainoastaan taitaa vahingoita saattaa, kun sopii sattumaan, se yksin
sytyttää, särkee, repii ja kuolettaa, vaan paukahuksesta, ehkä kuinka
kauhiasta, ei ole mitänä varottavaa. Paukahus on ainoasti leimausta
seuraava ja siltä vaikutettu jymäys, vaikka toisinaan kuuluuki kyllä
kovalta ja hirmuselta räjäykseltä. Wielä vähemmin, kun leimahuksen,
tunnemma paukahuksen oikiata syytä ja laatua. Jos tulee ilman
väkevästä pakkaumisesta ja jällen leviämisestä eli leimauksen
saamasta höyrystä, joka yhtäkkiä kehkiäisi, eli mistä muusta, se on
meillä tietämätön. Ilma ei ole hyvä johdattaja liekkeelle eli
ukontulelle, jonka tähden tämä ei suoraa kulkien, vaan poimitellen
eli singotellen lähestyy maata ja maassa kohtaavaisia aineita. Sillon
ainoasti koska tämä tuli tiellään tapaa tukkioita eli katketuita
johdattajia, tulee se mahinkoja tekemään. Hyvä katkomaton
johdattaja sitä vaston viepi sen siivolla maan sisähän, jossa se
raukeaa ja häviää. Jokanenki tietää ei joka ukon leimauksen
sytyttävän, sytytys on sattumoin ja vaan välistä tapahtuva.

Melkein joka maanpaikassa käypi ukkonen, vaan on kuitenki

kovempi lämpimillä, kun kylmillä mailla. Maan kuumallaki
peräseuduilla, sekä pohjasessa että etälässä, on ukkonen tuskin
havattava ja sen paukahukset hyvin lamioita. Jos kohta ukkonen
toisinaan vahinkojaki tekee, polttaa huoneita, tappaa ihmisiä ja
muita elämiä, niin ovat kuitenki sen paremmat vaikutukset niin
suuriarvosia, ettei näitä pieniä vahinkoja juuri tarvitse lukuunkan
ottaa. Se puhdistaa, raittihuttaa ilman ja nähtavästi virvottaa kaikki
mitä maalla elävätä tahi kasvavata löytyy. Sen kyllä on itsekuki
havannut, kuinka ukkosen käytyä koko luonto yhtäkkiä muuttuu
raittiiksi, vaikiasekanen, tukelalaatunen siitä ennen kaikki olo
oltuansa. On meillä siis syy ukkosestaki luonnonhaltiata suuresti
kiittää, ja sitä vähemmin sen turmioista valittaa, kun jo onki keinoja
keksitty, millä niitä ehkästä. Semmoisia ukonvarokeinoja saadaan,
jos katkomattomia johdattajia, esimerkiksi pääksytysten
yhteenjatketuita mitalikankia eli puikkoja, kohotetaan ukolta
varjeltamien laitosten viereen. Niitä johtoja myöten, olkoot jos
raudasta, lyiystä, vaskesta eli jostakusta muusta mitalista, kulkee
ukkonen siivolla alas maahan ja menehtyy sinne, mitänä tiellään
loukkaamatta. Kirkoilla, muilla huoneilla, kaivoilla, vaunuilla ja muilla
senlaisilla rakennuksilla pidetään useinki mainitutta ukonmaroja.

Wälimmiten ja erinomattain iltasilla keskottain lämpimien päiväin

jälkeen näemmä ilmankulmassa tummia leimauksia, joita ei
seuraahan mikän jylinä. Näitä nimitämme salahmaksi. Epäilemättäki
ovat ne yhtä laatua, kun tavallinen ukkonen, vaikka ovat loitompana,
kun minkä korva kuulisi.

Liekkiöiset, jotka myös iltasilla toisinaan nähdään, kuni kiiluvat,

liehuelevat valkiat, tornien, laivamastojen ja muiden senlaisten
ilmaan kohoavien, teräväpäisten kappalten tutkamissa myös
epäilemättäki ovat yhtä laatua liekkitulen kanssa, vaikkei vielä kyllä
tutut luontoansa.

Revontulesta.
 Revontuli eli ruianpalo luullaan myös olevan liekkitulen laatua ja
niin kyllä taitaa olla'ki. Revontulet ovat kotosia maan perä'äärissä,
harvon eteläisimmillä mailla nähtäviä. Eräs matkustaja, joka kauan
kulkeissansa Wenäjän maan pohjasääriä, usein oli ruianpaloa
likempätä tutkinut, lausuu siitä seuraavalla tavalla. "Se lähtee, sanoo
hän, erityisistä loistavista patsahista, jotka melkein yhtä haavaa
nousevat sekä pohjasesta että luotehesta ja pian leviävät, kunne'ka
peittävät suuren osan taivaasta valollansa. Werrattoman vikevästi
leimahtelevat yhdestä kohti toiseen, vihdoin keskitaivaalle saati
yleten. Siinä yhdistyvät tulikuohut ja valasevat koko taivaan, jotta
näyttää, kun olisi suuri summaton kiiltävä, loistava peite eteen
levitetty. Werrattoman kaunis on tämä näkö; kauniimpata tuskin voit
ajatella'kan, saati sanoilla mainita. Et kuitenkaan oudokselta taida
ilman hämmästymättä tätä uutta ihanuutta silmäillä, sillä sitä seuraa
väkevä suhina, jyry ja tohina, jotta on, kun kuulisit yhä kerkiämiseen
suuria rakettiloita taikka muita ruuti poltteita uudistellen sytyteltävän
ja ilmaan lennäteltävän. Tämän ihmeellisen taivaspalon perästä tulee
tavallisesti pohjasemmissa maissa pouta ja tyyni sää; ken tiesi jos
sentähden ei koko ruianpalo tulle ilmassa häälymistä höyryistä, jotka
tällä tavalla menettävät liekkeensä ja sitte alasputoavat."

Saksassa ja sitäi eteleläisemmissä maissa, esimerkiksi Italiassa,

ruianpalo harvon nähdään, jos ei nouse kovin korkialle taivaslaelle.
Sentähden ovatki muutamat luonnon tutkiat kieltäneet sillä mitänä
erityistä ääntä eli suhinaa seurassa olevan, joka kyllä täältä
Pohjosesta ei taida'kän sinne kuulua. Jopa oudommaksi katsotaan
ruianpaloa Eteläsuomessaki, enkä muista sielläkän sen suhinaa ni
konsa kuulleeni. Waan maamme Pohjosissa äärissä on ruianpalo
hyvinki tavallinen näkö. Hyvin se siellä myös valasee ja auttaa
muuten pimeinä talvisina öinä näkemään. Etelästä maaperää kohti,
maan keskustienuasta ja sen eteläpuolisesta välitienuasta ylitultua,
taasen tavataan sama palo taivaalla, jota, jos tätä meillä näkyväistä
ruianpaloa sopivammalla nimellä sanoisimma pohjaspaloksi, sitä
hyvin voisi eteläpaloksi nimittää. Montaki arvelua on näiden
taivaspalojen syystä ja laadusta oppineitten keskellä ollut.
Uskottavimmasti ne kuitenki alkunsa saavat lieke'aineesta, joka
runsaammasti maan äärimmäisiin seutuhin keräytyki ja siellä harvon
ukonilmatse purkautuu taikka muulla tavalla maan sisähän
johdatetaan, liionki kehnoja johdattajia ollen jään ja lumen, joilla
maa peräseuduillaan yhtäläiseen katetaan.

Tulipalloista.

Toisinaan nähdään pallokkaisia, ehkä harvon täysiymmyrkäisiä,

erisuurusia, kiiltäväpurstosia, tulisia harkkoja halki ilman kiidähtävän,
sitte maahan putoaman ja hirmiällä räjähyksellä särkymän. Ennen
vanhaan pidettiin niitä jotai onnettomuutta aavistavina ja kutsuttiin
tulisiksi eli lentäviksi traakeiksi. Siinä, jossa alaspudonneinna
särkyvät, tavataan suurempia eli pienempiä kivikiskoja, jotka
päällyspuolin jollai kuonalla katetulta sisältä löytään olevan monenki-
laatuista mineraalia. Selkiästi havataan näiden tulessa olleen ja
pudottuaan usein löytään kyynärän eli enemmän maansisähän
työntyneinä. Mainittava asia on, että jos missä maanpaikassa
tahansa näitä kiviä tarkemmin tutkitaan, niissä aina löyttiin yksiä
aineita, rautaa, rikkiä, talkkia, hiekettä ja muita semmoisia, eikä
koskan toisessa paikassa, mitä ei toisessaki, vaikka kyllä otettiin
eriajoillaki pudonneita kiviä tutkittavaksi.

Muinen ei vähintäkän tietty, mistä nämät kivet olisivat peräsin.

Sitte ruvettiin arvelemaan, olevan niiden kuun tulivuorista ilmaan
viskotuita, maahan sinkoamia. Uskottavampi on kuitenki, mitä
näkyjään enimmät luonnontutkiat päättavätki, niiden itsessä ilmassa
syntyvän, siinä aikansa häälyvän, sille maata likemmäksi joutuen
alas putoavan ja vikevällä vauhdilla pudotessaan kuumuvan.
Samalainen taitaa vielä nykysinäki aikoina kummaksi katsotun
kivisateen syy olla. Ja miksipä kyllä ei voisiki erityisiä kiviä ilmassa
syntyä — päättävätpä luonnontutkiat kokonaisia maitaki aika ajalta
uudelleen ilman avaruudessa sikiävän ja entisten keralla määrätyitä
teitä ja piirejänsä samoamaan lähtevän.

Tähtilennoista.

Sees iltoina näemmä usein, kun lähtisi tähti sialtansa ja putoaisi

maahan. Sitä luultiin ennen öljysekasista eli muista ilmassa syttyvistä
höyryistä tulevan. Todenmuotosempi on kuitenki lentotähtien yhtä
laatua olevan, kun tulipalojenki. Waan kaikki, mitä tästä aineesta
voisimmaki lausua, on vielä pelkkää arvelemista, ei tiettyä totuutta.

Wesikaaresta.

Kaikki juorut vesikaaresta, kun olisi joku eränen kapine, onsi

sisältä, hopia eli kultakannut päissä, jolla ukkonen joisi vettä meristä,
järvistä, lampiloista, joista eli hetteistä — ja jonkatähden vesikaarta
myös ukonkaareksi toisella nimellä sanotaanki — ne kaikki ovat
tyhjiä, joutavia lastenloruja. Wesikaari ei ole mikänä suuri kumma,
vaan hyvin älyttämä luonnollinen asia, joka tulee auringon säteiten
taitusta sadepisaroita kohti ja joka sentähden ei ilmau'kan, paitsi
missä samalla ajalla sataa ja päivä paistaa. Siitä ei kuitenkan seuraa,
että aina näkisimmä päivänki paistavan, kussa näemmä vesikaaren,
sillä päivä kyllä voipi lähettää säteensä ylös ilmaan sadetta kohti,
vaan sillä paikalla, kussa itset olevina, näkymätön olla. Myös
havatsemma vesikaarta katsellessa itsemme aina olevan päivän
puolella kaarta taikka molempain välissä ja että muuttuessamme
johonkuhun toiseen paikkaan, kaariki sitä myöten muutteleksen
taikka peräti katoaa; että päivän korkiammalla ollessa kaari on
matalammalla, vaan alempana ollessa päivän, kaari korkiammalla.
Syy näihin kaikkiin ilmestöihin on jo sanottu, nimittäin päiväsäteitten
taittu vesipisaroita kohti sateessa. Auringon säteet kun joutuvat
hienommasta liikkumasta aineesta paksumpaan eli paksummasta
hienompaan, ilmasta esimerkiksi veteen eli vedestä ilmaan, eivät
mene suoraan, vaan tekevät pienen polven rajapaikalla. Tätä kyllä
merkillistä säteitten polveumista siitä sädepolveksi sanotaanki. Sitä
myöten kun säteet taittuvat terävämpiin eli tylsempiin polviin
ilmautuvat seuraavata seitsemän vesikaaren haamua. Suoraan
juokseva, taittumaton sade saattaa valkian haamun, vaan muut
taittuvat säteet sitä myöten, kuten aina enemmin ja enemmin
taittuvat, ensiksi punasen, sitte helävän, keltasen, vehriän, sinisen,
muservan ja punasinisen, joka viimminen onki se haamu, ku
ilmautuu säteen enimmästi suorasta poikettua.

Ei kuitenkan kaikitse auringon paistoissa ja sataessa vesikään näy,

ainoastaan sillon, koska sadepisarat kumoavat aurinkoa vasten kun
seinän, johon auringon säteet paistavat. Ei kyllä pysähdy'kän pisarat
paikallansa, vaan alasputoavat ja palkitaan uusilta kerkiämiseen,
joka juuri tekee saman asian, kun jos olisivat yhdet pisarat
paikallaan pysyväiset. Niinpä kehrätessäki et näe välipaikkoja
kehrärattaassa, vaan yhden jotkottoman pyörän. Jos auringon
vastanen pilvi ei satu yli taivaan olemaan, niin katkeaa kaari ja näkyy
niin monena palasena, kun pilvilonkkiaki. Usein näet yhden
vesikaaren päällä toisen vielä suuremman, vaan tummemmilla
haamuilla, kun alimmainen. Koskihouruilla, pyörivillä vesirattailla ja
ylehensä, missä vesipisaroita seinäntapasesti tulee tihiämmässä
aurinkoa vasten olemaan, näet samanlaisen komian, ihanan,
haamukuvaelman, kun vesikaaressa taivaallaki.

Auringon ja Kuun Kehistä.

Neki tulevat säde'taitusta, ei kuitenkan kirkkaasti läpikuultavissa

vesipisaroissa, vaan niissä vesihöyryistä syntyneissä jääneulasissa,
joita usein asuskelee ilman ylimmäisissä äärissä. Paljas höyry
matkaansaattaa samanlaisen kumouksen, jos esimerkiksi pidät
palavan kynttilän kiehuvasta vedestä nousevissa höyryissä.
Kokonaan toista laatua ovat auringon ja kuun sapet, joita myös
toisinaan taivaalla nähdään ja jotka ovat ikäskun varjokuvia
auringosta ja kuusta. Uskottava on näissäki muodoksissa yhtenä
syynä olevan ilmassa löytyvien jääneulasien ja toisena on
epäilemättä auringosta ja kuusta lähtevät säteet, jotka näiden kalvoa
vasten taittuen, siinä kuvaavat itsen kuun ja auringon levyen.
Päivänsappia on seitsemiäki yhdellä kerralla havattu.

Oulusta Elokuun 5:nä päiväna, vuonna 1837.

Kertomuksesaan Suomenkielisistä Sanoma-Lehistä, tämän Kuun

Mehiläisesä, mainittee R. Tiilonen tietävänsä, kutka alusta aikain
ovat toimittaneet Oulun Wiikko-Sanomia; mutta kun niiden
Toimitttajat eivät ole tahtoneet tulla Yhteiselle Kansalle tutuiksi,
eivätkä koskaan painattaneet nimejänsä mainittuin toimitustensa
alle, niin ovat nimitetyn Kertomuksen Lukiat, täällä Pohjan perällä,
imehelleet, mistä sen kirjoittaja on saman tietonsa saanut, eivätkä
voi he uskoa muuta, kuin että se on tuulelta tullut, josta muueki
erehyksen alaiset ilmoitukset maailmasa syntynsä saavat. — Sillä
hyvä: — Kertomuksesa Oulun W. Sanomain Latelioista on erehys; —
mutta se saapi jäädä semmosekseen; sillä sen oikasemalla
rikottaisiin mainittuin Sanomain sekä entisten, että nykyisten
Toimittajain mieli.

Muuan Mehiläisen Lukioista.

Tarina Ketusta ja Hukasta.

[Kylmäsalmen kylättä Kiannalta kirjttettu ja tähän yksillä sanoilla

pantu.]

Kettu miehen näki siikoja vetävän, rekehensä panevan, kotiin

lähtevän. Juoksi eellä, nakkausi tiellä kuolleeksi. Mies tulee, näkee,
nostaa siikojen päälle rekehensä, niin lähtee jälessänsä kotiin vetää
jytyttämään. Kettu siitä siiat metsään luopi, jo tuntee mies
kuormansa keviämmäksi, katsahtaa taaksensa, siinä samassa kettu
reestä metsään, yksi ainua siika miehellä enää reessä. Mies hänelle
ei voi mitänä, siiat kanssa poissa, pahoilla mielin lähtee kotia. Kettu
siikansa yhteen läjään kerää, tulee susi paikalle, näkee ketulla
siikaläjän, kysäsee: "mistä sinä niitä siikoja saat?" "Saa niitä, kun
pyytää," vastasi kettu. "Millä keinolla niitä pyyetään?" — "Menet
tuonne Ilmolan avennolle, kun hyvin kiiluvaisia taivaalla näkyy, pistät
häntäsi veteen, piät siinä yön seuvun, niin sihen siikoja tarttuu, sitte
nostat jäälle ja korjaat kotiisi; sillä tavalla niitä pyyttään." — Meni
susi, teki, kun kettu oli neuonut. Aamulla kettu Ilmolan emännän
luoksi: "susi aventosi porkkaa." Heitti kirnuntansa emäntä, juoksi
mäntä käessä avennolle, suelle hätä, jo häntä katkesi, kun oli jäähän
kylmettynyt. Kettu sillä ajalla voin kirnusta söi ja juoksi irvistellen
pois, kun näki emännän jälle tulevan. Metässä taasen tapasi suen
kovin suuttuneena, kun jo toki arvasiki itsensä ketulta vietellyksi. Kun
toki ei tohtinunnakan sutta vastaan ruveta, niin piti pakoon lähteä.
Wiimmen ei enää voinutkan eestä juosta, niin pistäyty puunjuuren
ala. Susi sieltä sai jalan suuhunsa ja puri kipiästi. Kettu: "ahah!
puunjuurtapa puretti, pure, pure, kyllä puunjuuri kestää." Susi, kun
luuli juurta purevansa, heitti sen purennan ja tavotteli ketun jalkaa.
Nyt vasta sai oikian puunjuuren suuhunsa. Kettu kun sen havahti,
valittamaan: "elä, kulta kukkiseni, pure niin kovasti jalkoani, heitä
toki henki, vielä olisin sinulle monessa asiassa avuksi, kun nyt
armahtaisit!" Niin armahti susi, heitti puunjuuren suustansa ja rupesi
taasen ketulle ystäväksi. Menevät siitä yksin neuvoin jyväsuovan alta
jyviä keräämään. Keräsivät, minkä voivat ja kävivät jo viimmeistä
kertaa uusia jyviä suovan alta noutamassa. Kettu vaan yhä kostoa
miettii suelle, kun oliki häntä pahasti ajamalla hätyytellyt. Niin alko
tulta iskeä, eikö saisi sutta suovan kanssa poltetuksi. Susi: "mitä sinä
nyt teet, kettuseni?" — "Ilman aikojani sinulle huviksi kalahuttelen."
Sai viimmen tulen ja laski suovan palamaan. Siinä susi palo pahaksi,
kauniskarvanen sitä ennen oltuansa. Niin lähettiin puimaan jyviänsä.
Kettu orsille hyppäsi, sieltä katsella tirkisteli; susi pui, jotta hiki koko
ruumiista juoksi kun vetenä. Kysyi viimmen ketulta: "miksipä sinä
vaan siellä istut, et puimaan tule'kana?" — "Tätä lakea kannatan,
jottei päällemme putoaisi," vastasi kettu. — "Hyvä, hyvä, kettuseni,
otatti susi, piä lujasti kiinni, jo kohta saisinki puiuksi." Sai puiuksi susi
ja viskatuksi, sillon kettuki orsilta alas. Oli tullut jyviä jommoinenki
läjä, akanoita arvattavasti paljoa suurempi. "No kumman läjän näistä
nyt sinulle annan?" kysy susi. Wastasi kettu: "kun suuremman
vaiman olet sinä nähnyt, niin ottoos suurempi läjäki, välttää
pienempiki minulle." Susi siitä suuresti ihastu ja sentähden vieläki,
kun jonkun suuresti ihastuvan nähään, sanotaan: ihastuu kun susi