Download the full version of the ebook at

https://ebookgate.com

Planning by Law and Property Rights

Reconsidered 1st Edition Barrie Needham

https://ebookgate.com/product/planning-by-law-and-
property-rights-reconsidered-1st-edition-barrie-
needham/

Explore and download more ebook at https://ebookgate.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Property Tax Planning 17th Edition Khilji

https://ebookgate.com/product/property-tax-planning-17th-edition-
khilji/

ebookgate.com

Dictionary of Property and Construction Law 1st Edition J.

Rostron

https://ebookgate.com/product/dictionary-of-property-and-construction-
law-1st-edition-j-rostron/

ebookgate.com

Property law cases and materials 6th edition. Edition

Smith

https://ebookgate.com/product/property-law-cases-and-materials-6th-
edition-edition-smith/

ebookgate.com

The Right to Religious Freedom in International Law

Between Group Rights and Individual Rights Routledge
Research in Human Rights Law 1st Edition Anat Scolnicov
https://ebookgate.com/product/the-right-to-religious-freedom-in-
international-law-between-group-rights-and-individual-rights-
routledge-research-in-human-rights-law-1st-edition-anat-scolnicov/
ebookgate.com
Intellectual Property on Campus Students Rights and
Responsibilities 1st Edition Edition Tyanna K Herrington

https://ebookgate.com/product/intellectual-property-on-campus-
students-rights-and-responsibilities-1st-edition-edition-tyanna-k-
herrington/
ebookgate.com

Family Law Digest Matrimonial Property 1st Edition

Katarina Juma

https://ebookgate.com/product/family-law-digest-matrimonial-
property-1st-edition-katarina-juma/

ebookgate.com

Intellectual Property Patents Copyright Trade Marks and

Allied Rights 8th Edition Wiliam Cornish

https://ebookgate.com/product/intellectual-property-patents-copyright-
trade-marks-and-allied-rights-8th-edition-wiliam-cornish/

ebookgate.com

Commonwealth Caribbean Property Law 3rd Edition Gilbert

Kodilinye

https://ebookgate.com/product/commonwealth-caribbean-property-law-3rd-
edition-gilbert-kodilinye/

ebookgate.com

Natural Law and Natural Rights Clarendon Law 2nd ed

Edition John Finnis

https://ebookgate.com/product/natural-law-and-natural-rights-
clarendon-law-2nd-ed-edition-john-finnis/

ebookgate.com
Planning By Law and Property Rights
Reconsidered
This page has been left blank intentionally
Planning By Law and Property
Rights Reconsidered

Edited by
Thomas Hartmann
Utrecht University, The Netherlands
and
Barrie Needham
Radboud University Nijmegen, The Netherlands
First published 2012 by Ashgate Publishing

Published 2016 by Routledge

2 Park Square, Milton Park, Abingdon, Oxon OX14 4RN
711 Third Avenue, New York, NY 10017, USA

Routledge is an imprint of the Taylor & Francis Group, an informa business

Copyright © Thomas Hartmann and Barrie Needham 2012

Thomas Hartmann and Barrie Needham have asserted their right under the Copyright, Designs
and Patents Act, 1988, to be identified as the editors of this work.

All rights reserved. No part of this book may be reprinted or reproduced or utilised in any
form or by any electronic, mechanical, or other means, now known or hereafter invented,
including photocopying and recording, or in any information storage or retrieval system, without
permission in writing from the publishers.

Notice:
Product or corporate names may be trademarks or registered trademarks, and are used only
for identification and explanation without intent to infringe.

British Library Cataloguing in Publication Data

Hartmann, Thomas.
Planning by law and property rights reconsidered.
1. Right of property. 2. Land use—Law and legislation.
3. City planning and redevelopment law.
I . Title II. Needham, Barrie.
346’.045–dc23

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

Hartmann, Thomas.
Planning by law and property rights reconsidered / by Thomas Hartmann and
Barrie Needham.
p. cm.
Includes index.
ISBN 978-1-4094-3721-5 (hardback : alk. paper)
1. Right of property. 2. Land use—Law and legislation. 3. City planning and redevelopment
law. I. Needham, Barrie. II. Title.
K721.5.H37 2011
346.04’5–dc23

2011048029
ISBN 9781409437215 (hbk)
ISBN 9781315600710 (ebk)
 Contents

List of Figures and Tables    vii

List of Contributors   ix
Acknowledgements   xiii

Introduction:Why Reconsider Planning By Law and Property Rights?   1

Thomas Hartmann and Barrie Needham

PART I: Methods for Exploring the Possibilities

1 Interests and Rights in Property, and their Place in Land-use

Planning: A Theoretical Investigation   23
Barrie Needham

2 Exploring the Effects of Property Rights Using Game Simulation   37

Esther Geuting and Barrie Needham

PART II: Coping with the Wider Institutional

Framework

3 Planning Law Reform and Change in Post-apartheid South Africa   55

Mark Oranje and Stephen Berrisford

4 Talking about Property Rights over Tea: Discourse and Policy in

the US and Europe   71
Harvey M. Jacobs

5 Managing Riverside Property: Spatial Water Management in

Germany from a Dutch Perspective   97
Thomas Hartmann and Tejo Spit

PART III: Coping with Environmental Change

6 Improving Institutional Conditions for Adaptive Planning in the

Netherlands   117
Joost Tennekes
vi Planning by Law and Property Rights Reconsidered

7 Global Climate Change and the Stability of Property Rights   135

A. Dan Tarlock

8 Government or Governance? The Challenge of Planning for

Sustainability in the Ruhr   157
Michael Wegener

PART IV: Coping with UncertaintyaoCk-ins

9 Planning and Uncertainty: How Dutch Municipalities try to Reduce

Uncertainty on the Market for Industrial Properties   171
Huub Ploegmakers and Erwin van der Krabben

10 The Dutch Office Space Tragedy: Unlocking the Lock-in   189

Leonie B. Janssen-Jansen

11 The Fraught Relationship between Planning and Regulation:

Land-use Plans and the Conflicts in Dealing with Uncertainty   207
Edwin Buitelaar

Conclusion   219
Barrie Needham and Thomas Hartmann

Index   229
 List of Figures and Tables

Figures

6.1 Indicative sketch of the design of the climate dyke at the Dutch
town of Tiel   127

8.1 Fragmentation of regional planning in the Ruhr   164

10.1 Office vacancy rates in European cities, Q2-2010   192

11.1 Land use plans, project decisions and exemptions under WRO
and Wro   213
11.2 Examples of bestemmingsplannen   215

Tables

9.1 Time it takes to develop an industrial estate 177

11.1 Project plans and strategic plans  209

This page has been left blank intentionally
 List of Contributors

Stephen Berrisford is an independent researcher and consultant based in

Johannesburg working on planning law and policy reform in Sub-Sahara Africa.
He qualified as a lawyer and an urban planner from the University of Cape Town
and holds an MPhil by research from the University of Cambridge (thesis title
‘Property rights and Urban Planning in South Africa’). Berrisford worked for
four years at a high level in the South African government responsible for the
implementation of the first post-apartheid planning legislation. His consultancy
work is split between South Africa and other countries in the region with particular
experience of the planning and urban law reform processes in Zambia, Ethiopia,
Kenya and Lesotho. He works closely with Urban LandMark (‘making urban land
markets work better for the poor in Southern Africa’) and the African Centre for
Cities at the University of Cape Town.

Edwin Buitelaar works as a senior researcher and programme leader at the PBL
Netherlands Environmental Assessment Agency, a government-funded research
agency, and as a research fellow at the Amsterdam School of Real Estate of
the University of Amsterdam. He does research on land development, land-use
planning, planning law and (social) housing. Before he moved there at the end
of 2007, he worked as a lecturer (assistant professor) and a researcher in the
department of Spatial Planning and the research team Governance and Places
(GaP) of the Radboud University Nijmegen.

Esther Geuting is a partner of a consultancy firm (Stec Groep) in land and property
markets in the Netherlands. She does research and advises on land markets, the
value of land and real estate, restructuring of neighbourhoods and industrial
estates, and property development strategies. She has been a part-time researcher
in the department of Spatial Planning and the research team Governance and
Places (GaP) of the Radboud University Nijmegen. In 2011 she finished her PhD
thesis on the subject of market structuring as a policy tool in planning.

Thomas Hartmann is currently a post-doctoral researcher at the Department

of Human Geography and Spatial Planning, Utrecht University. In 2009, he
finished his PhD on ‘Clumsy Floodplains – Responsive Land Policy for Extreme
Floods’ at the department for Land Policy, Land Management and Municipal
Geoinformation, TU Dortmund. Before, he studied Spatial Planning at the School
of Spatial Planning, Dortmund. In his research on environmental governance
he combines engineering, socio-political research and anthropological studies
to explore the relationship between land and water. Since 2008, Dr. Thomas
x Planning By Law and Property Rights Reconsidered

Hartmann is an office holder in the International Academic Association on

Planning, Law, and Property Rights.

Harvey M. Jacobs, PhD, is on the faculty of the University of Wisconsin-Madison,

USA where he holds a joint appointment as Professor in the Department of Urban
and Regional Planning and the Gaylord Nelson Institute for Environmental
Studies. Professor Jacobs has been a member of the faculty since 1984, and has
served as Chair of the Department and Director of the University’s Land Tenure
Center. Prof. Jacobs is the editor of Private Property in the 21st Century: The
Future of an American Ideal (Edward Elgar, 2004) and Who Owns America?
Social Conflict Over Property Rights (University of Wisconsin Press, 1998), and
the author or co-author of approximately 100 professional articles and essays, of
which over 30 focus specifically on the social and legal aspects of property rights.
Throughout his career Professor Jacobs has won awards and recognition for his
research and teaching.

Leonie B. Janssen-Jansen is an associate professor at the Faculty of Social

and Behavioural Sciences, University of Amsterdam, research institute AISSR
(Amsterdam Institute for Social Science Research). She was elected as President
of the International Academic Association on Planning, Law and Property Rights
in February 2010. She is also one of the founders of this worldwide association.
She holds a PhD in Urban and Regional planning from the University of Utrecht
(2004) and a Master degree (cum laude) in Urban and Regional planning (1998),
also from the University of Utrecht. Her post-doctoral research, financed by
the Dutch Scientific Organization, focused on non-financial compensation
instruments in planning. Her current teaching, research and publications focus on
urban development, real estate, urban transformation, regional planning, growth
management, regional governance, non-financial compensation instruments,
regionalization, institutional planning and planning and law.

Erwin van der Krabben holds a position as professor of land management and
area development in the Institute of Management Research, Department of Spatial
Planning at Radboud University Nijmegen. He also holds a position as (part-time)
professor of real estate in the School of the Built Environment, University of Ulster
(Northern Ireland). He has published in a variety of academic journals with respect
to land policy, area development, and the regulation of land and property markets.
He has acquired substantial funds for scientific research (including Transumo,
Habiforum, NICIS and COST) and supervises a number of PhD projects in those
academic fields. He is the coordinator of the research program Governance and
Places (group of circa 50 researchers). In an international context, he is AESOP
country representative for the Netherlands and co-coordinates the EU COST Action
Land Management and Urban Dynamics. Erwin van der Krabben is frequently
invited to advise or give expert opinions to various organizations (including the
Ministry of spatial planning, provinces, municipalities).
 List of Contributors xi

Barrie Needham (1942) studied economics at the University of Cambridge and

worked in practice and academia in England before taking an appointment at the
Radboud University of Nijmegen in 1978. He was employed in the Department of
Spatial Planning there, becoming professor in 1994, until his retirement in 2007.
His main research interests and publications concern the relationship between land-
use planning and land policy. His latest books are Planning, Law And Economics
(Routledge, 2006), Dutch Land-Use Planning (Sdu publishers, The Hague, 2007),
Planning van bedrijventerreinen (The Planning of Industrial Estates – together
with Louw, Olden and Pen – Sdu publishers, The Hague, 2009).

Mark Oranje is Professor and Head of the Department of Town and Regional
Planning at the University of Pretoria. He has authored and co-authored numerous
academic papers, articles, chapters in books and technical reports. His key areas of
interest are planning policy, long-term planning and planning history. Over the last
two decades, he has acted as a consultant to a number of national and provincial
government departments, national and provincial planning commissions and
science councils on issues relating to municipal integrated development plans,
local and regional economic development, municipal, provincial, national and
supra-national planning, land-use management, intergovernmental relations and
the integration of land use and transport planning.

Tejo Spit (1955) got his Master’s degree as a physical planner at the Nijmegen
University (Department of Urban and Regional Planning) in 1983. Since then he
has been working both in the academic world (Radboud University of Nijmegen
and University of Utrecht) and the more problem-oriented world of municipalities
(first the municipality of Enschede and from 1985 onwards the Association of
Netherlands Municipalities). In that way, he has developed wide knowledge of
spatial planning in (local) practice. In this period he also wrote his thesis on the
subject of fiscal austerity and urban innovative policies (1993). In 1995 he moved
to a full time academic career as an associate professor at the Department of Human
Geography and Planning (Faculty of Geosciences, Utrecht University). He is now
full professor in Urban and Regional Planning and chairing the department. He
is specialized in land policy, planning methodology, infrastructure planning and
administrative aspects of spatial planning. He lectures on these subjects regularly
within the Netherlands and abroad.

A. Dan Tarlock is Distinguished Professor of Law at the Chicago-Kent College

of Law, Chicago, USA. He holds an AB and LLB from Stanford University and
has previously been a permanent member of the faculties of the University of
Kentucky and Indiana University, Bloomington. He has also visited at several
law schools all over the USA. His teaching and research interests include water
law, land-use controls and international environmental law. He has lectured in 15
countries. He is a co-author of a leading United States land-use controls casebook,
and he is a member of the special legal advisors to the Submissions Unit of the
xii Planning By Law and Property Rights Reconsidered

Commission on Environmental Cooperation in Montreal, Canada. In 2009, he was

appointed to a standing committee on the National Research Council to provide
strategic planning advice to the US Army Corps of Engineers.

Joost Tennekes is researcher at the PBL, Netherlands Environmental Assessment

Agency, the advisory body of Dutch government on issues of spatial planning,
nature and environment. He published on the impact of increased flood risk on
urban planning and design, the use of risk zoning instruments in the Netherlands,
and on the adaptability of the Dutch spatial planning system to climate change in
general. His background is in Public Administration (PhD University of Twente)
and Philosophy of the Social Sciences (MA Free University in Amsterdam).

Huub Ploegmakers is a PhD student at the Department of Spatial Planning,

Radboud University Nijmegen. He joined the Department in October 2008. He
obtained his bachelor and master degree in Spatial Planning at the same University.
As a PhD student he is involved in a NICIS funded research programme concerning
(re)development of industrial estates. His research focuses on redevelopment of
industrial estates in relation to the functioning of the industrial land market.

Michael Wegener is presently a partner in Spiekermann & Wegener Urban

and Regional Research, Dortmund, Germany. Until 2003, he was Professor and
Director of the Institute of Spatial Planning at the Faculty of Spatial Planning of
the University of Dortmund, and from 1988-89 Professor at the Department of
Civil Engineering of the University of Tokyo, Japan. He graduated in Architecture
and Urban and Regional Planning at the Technical University of Berlin and
received his PhD degree (Dr.-Ing.) at the RWTH University of Technology,
Aachen. His main research fields are planning theory and theories and models
of spatial development, in particular urban and regional development, European
urban systems and transport networks, the land-use transport interface in cities and
regions, and the regional impacts of European transport infrastructure.
 Acknowledgements

We would like to thank Professor Dr Willem Salet for his kind and supportive
feedback and review. Willem Salet is Professor of Urban and Regional Planning at
the Faculty of Social and Behavioural Sciences, University of Amsterdam.
In addition, we would like to thank Professor Rachelle Alterman for supporting
the idea of publishing this book. Rachelle Alterman is Professor at the Faculty of
Architecture and Town Planning at the Technion – Israel Institute of Technology in
Haifa, and founder of the International Academic Association on Planning, Law,
and Property Rights (see: www.plpr-association.org).
The International Academic Association on Planning, Law, and Property Rights
provided a good forum for discussing the ideas in, and drafts of, the contributions
of this book.
This page has been left blank intentionally
 Introduction
Why Reconsider Planning By Law and
Property Rights?
Thomas Hartmann and Barrie Needham

Present day spatial planning began with something called urban planning, or land-
use planning, or town-and-country planning. These were introduced in the second
half of the nineteenth century in response to the appalling conditions in the towns
and cities which were growing rapidly to accommodate the industrial revolution.
Governments decided that the use of property rights in land and buildings should
be regulated. Owners should neither always be allowed to build what they wanted
where they wanted, nor always to use their buildings in ways that they wanted.
So regulations were introduced, and plans were made to guide and legitimize
the contents of those regulations. Later, in the first half of the twentieth century,
such regulations were extended in response to cities growing rapidly into the
countryside. So, gradually, most industrialized countries came to have a system
of plans, control over building development, and ordinances about environmental
nuisances. Gradually, spatial planning has grown as a recognizable and recognized
discipline – academically and in practice. Now, the task of planning is much wider
than the facilitation and regulation of urban growth. The tasks and challenges
of planning have changed over the last decades – and they keep changing. As
planning challenges change, planning approaches also change.
Nevertheless, those approaches are still rooted in the activities of making,
implementing and enforcing legal rules about how people may use their property
rights over land and buildings. This we call planning by law and property rights
and that is the subject of this book. It is still commonly practised, for it includes
the making of land-use plans, the issuing of building permits, and so on. But is it
necessary to write a book about it?
The answer is yes, for it is our contention that planning by law and property
rights is so familiar and taken for granted that we do not think about the theory
behind it. As a result, we do not think abstractly about its strengths and weaknesses,
about what can be achieved with it and what not, how it can be improved, how it
could be complemented. Such reflections are essential to cope with current and
future challenges of spatial planning. In this book, we make the (often implicit)
theory behind planning by law and property rights explicit and relate it to the
challenges. Therefore, we ask questions such as: Is planning by law and property
rights desirable? What are its strengths and limitations? Because of its limitations,
2 Planning By Law and Property Rights Reconsidered

could it be replaced by another way of planning? Or is it indispensable, in one

form of another? In short, we ‘reconsider’ planning by law and property rights.
Our argument is that planning by law and property rights is unavoidable and
indispensable in a society with a rule of law. But it is not just a necessary evil,
for it can give the users and producers of the physical environment the stability
and certainty that they desire. On the other hand, it has its limitations, for the
corollary of stability and certainty is inflexibility. Once rights in land have been
determined by a combination of private law and public law, changing them can
be difficult. If the assignment of property rights thus determined turns out to be
inconvenient or out-dated, spatial planning by legal regulations carries the danger
of creating lock-in situations. Planning by law and property rights which aims to
be flexible runs the risk of doing that by treating peoples’ property rights in an
ad hoc way.
It is partly because of those limitations that in the last few years planning
theorists have given much attention to another way of spatial planning, namely
planning by agreement or ‘collaborative planning’. This book is not about such
planning, but we do have to pay some attention to it as a possible alternative, or
complement, to planning by law and property rights, as a way of remedying the
limitations of that latter.
This introduction analyses a central dilemma with this type of planning, namely
how can planning by law and property rights be practised to the best advantage
without creating undesirable (for example unsustainable or socially unfair) lock-in
situations? In the remainder of this book, this and other important issues for the
development of such a theory of planning by law and property rights are explored.

Planning, Law, and Property Rights

Every natural or legal person is entitled to the peaceful enjoyment of his

possessions. No one shall be deprived of his possessions except in the public
interest and subject to the conditions provided for by law and by the general
principles of international law. The preceding provisions shall not, however, in
any way impair the right of a State to enforce such laws as it deems necessary
to control the use of property in accordance with the general interest or to
secure the payment of taxes or other contributions or penalties. (Article 1 of the
Protocol of the European Convention on Human Rights)

In order to give persons that ‘peaceful enjoyment’, the state creates property
rights. The owners of land (or of rights in land) can ask the courts to protect them if
others endanger their ‘peaceful enjoyment’. Property rights are created under what
is called ‘private’ or ‘civil’ law: the law is enforced only if a private person (legal
person) takes the initiative. That person considers that his/her interest is being
damaged by the action of another legal person (which could be a government
body), and asks the state to correct the situation. Those laws are called ‘private’,
 Introduction 3

because they regulate the direct relationships between legal persons: the state acts
only if requested to do so. Examples of private laws concerning land are the laws
about freehold and leasehold interests, about easements and covenants, about
mortgages, and so on. Rights give power to the owner of the rights, power not
only over the object (or circumstances) of interest, but also over all others, who
may be excluded from that right (Bromley 2000: 29–30). ‘A right’, he explains, ‘is
to have the ability and the capacity to require the government to act in your behalf’
(Bromley 2000: 29).
In these terms, it would seem that planning ‘interferes’ with the peaceful
enjoyment of property. For under land-use planning, a state body says what the
owner of a property right in land or buildings may or may not do with his or her
land. The state body might even be empowered to acquire that right compulsorily
(expropriation). The state is given those powers under what is called ‘public’ or
‘administrative’ law. Such laws are not only made, but also enforced, by the state:
it is the state which intervenes if a law is broken. Such laws are called ‘public’
because they concern directly the relationship between the citizen and the state.
Examples of public laws concerning land are the laws for land-use planning, much
of environmental law, many laws concerning roads and highways, and so on.
In both cases – private and public law – we are talking about formal laws,
laws which are enforceable in courts. They are all determined by the state, for it
must be possible to enforce them, and the state has the monopoly on the legitimate
use of power (for example levying fines, imprisoning, requiring compensation for
damage).
Three things follow from this. The first is that all formal laws are a social
creation (Bromley 2000: 28). Bromley explains that the law ‘reflects the influence
and interests of yesterday and, through its application, the law seeks to bind the
future’ (Bromley 2000: 29). Seen in this way, whenever a spatial plan or a planning
measure specifies how a particular plot of land may or may not be used, it is
socially constructing and assigning property rights by using the law (Needham
2006: 4). The second is that in a state with a rule of law, all public actions to
‘interfere’ with the exercise of property rights must be justifiable by law (no
arbitrary actions). This means that all land-use planning is inevitably ‘planning
by law and property rights’. The third is that there must be a close connection
between the use of private and of public law, for both affect how land is used, and
the two types of law may not be used in a contradictory way on one plot of land.
For example, if public law intervenes in the exercise of an existing property right,
that ‘contradiction’ must be carefully and explicitly resolved by legal means.
No matter how many levels of planning are involved in preparing planning
decisions, no matter how many stakeholders have contributed to a decision, no
matter which parties and lobby-organizations have influenced a decision, in the end,
a private landowner is either restricted or enabled to enjoy his possessions – to use
the term of the European Convention on Human Rights. It makes ‘a person poorer
or richer, by affecting the value of the rights on her land’ (Needham 2006: 3). For
that reason, planning by law and property rights requires a thorough understanding
4 Planning By Law and Property Rights Reconsidered

of the law (Ingram and Hong 2009: 3): spatial planners need to reflect continually
on the legal implications of their plans. The sought-for understanding, however, is
elusive, since neither planning nor law and property rights are the same in all places
and at all times. The relation between political power – which spatial planning to
some extent exercises – and property is described by Goodin and Tilly as context
dependent: ‘as analysts of political processes, we have no choice; we must place
rights to resources in context’ (2008: 6). The reflection on the context provides an
opportunity to rethink how spatial planning can work constructively with law and
property rights, precisely so as to achieve the chosen planning aims better – which
could mean fairer, more efficient, more effective or sustainable plans. There is an
unavoidable logical relationship between planning, law, and property rights, and
certain aspects of this need to be worked out better.

Public and Private Interests

‘Rights in land are granted by the political unit because of the larger social
benefits to arise therefrom’ (Bromley 2000: 28). ‘Defenders of private ownership
of land argue that it promotes individual liberty, political stability, and economic
prosperity’ (Ellickson 1993: 1317). What is then the purpose of imposing in
addition planning regulations on how private people use their property?
The ultimate purpose is to achieve a way of using land which is ‘better’ than
if the private person had been allowed to determine that land use in the absence
of the plan, even though working within the constraints of private property rights.
But better for whom?
It can be – is often – better for others than the property owner. The necessity
of governmental intervention in private property results from the inevitability of
scarcity which creates conflicts (Bromley 2000). Land is a scarce good; a decision
for one use often excludes other uses. For example if landowners along a river are
enforced to leave their land empty so as to retain the water of the next flood wave,
landowners downstream profit from that, whereas the upstream landowner cannot
use his/her land (or only within crucial constraints). Sometimes these ‘others’ who
gain from planning are few and easily identifiable (for example if actions can be
taken to prevent someone causing nuisance – an external negative effect – to the
immediate neighbourhood). Sometimes these others are very many and difficult to
identify and isolate (for example diffuse negative external effects, such as when
a beautiful landscape would be damaged by the private action). ‘Better’ can also
even refer to the private person owning the land which is regulated: for example,
planning can make it possible to redevelop a difficult site profitably (a positive
external effect).
Spatial planners work within that framework: ‘the planner is the leader,
the professional’ (Schiller 2001: 10). ‘Traditional land-use planning … aims at
controlling land use’ (Albrechts 2004: 744). However, it is not only the owners of
rights in land who are affected: there can be other stakeholders too, who have an
 Introduction 5

interest in the use of space. For example, water managers, environmental agencies,
or other public authorities. All those stakeholders might perceive the regime of law
and property rights as a threat or a constraint to achieving their cherished design
(Schiller 2001: 11).

Planning By Law and Property Rights

Two ways of planning by law and property rights can be distinguished. The first
way is the most familiar: it is when a public agency makes plans using public
law about how land may be used. That plan sets the conditions under which
people may use their property rights. That use of public law should not be an
‘uninspired instance of bureaucratic business’, as Forester (Forester 2004: 242)
criticizes much planning practice, for it can also be applied creatively in such a
way that it directs and steers certain uses of private law. It could include planners
not trying to control, but to create a frame for stakeholders’ activities. This could
mean determining the desired outcome and leaving it to the stakeholders how they
achieve that; that is, not to try to determine the procedures but the substance of an
intended future land use. The second way of planning by law and property rights
is more indirect. It consists of a public agency creating markets in property rights,
purposefully so that the outcome of those markets is a physical environment
which the public agency wants to achieve. Creating transferable development
rights is a well-known example of this, or making it possible for the residents of a
neighbourhood to set up a residents’ association which maintains the qualities of
that neighbourhood. This kind of spatial planning works by structuring markets in
property rights.
With both approaches, plans need to remain within the legal boundaries
specified by both law and property rights. But planners can nevertheless think
constructively about what are appropriate property arrangements for certain
locations. For example, who should own public spaces, who the gardens in front
of the houses, who the streets, who the retention area upstream, who the nice view
of a landscape? More generally, planning can be regarded as spatial governance:
how should the use of space be ‘managed’?

Planning: Incomplete, Experimental, Complex, Normative

Spatial planning is always incomplete, experimental, complex and normative (for

example Baum 1977; Bertolini 2010; Healey 2009; Hillier 2010). It can be seen
as a spatial policy experiment: ‘policy changes are experiments based on more
or less informed expectations about potential outcomes and the distribution of
these outcomes for participants across time and space’ (Ostrom 2007). Planning
is in other words always experimental (Hillier 2010: 14). In addition to that,
this ‘complexity of the ever-changing biophysical world combined with the
Another random document with
no related content on Scribd:
The Project Gutenberg eBook of Ilman vaan
aikojaan: Pieniä juttuja
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Ilman vaan aikojaan: Pieniä juttuja

Author: Kaarlo Hemmo

Release date: June 13, 2020 [eBook #62387]

Language: Finnish

Credits: Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ILMAN VAAN

AIKOJAAN: PIENIÄ JUTTUJA ***
 E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen

ILMAN VAAN AIKOJAAN

Pieniä juttuja

Kirj.

KAARLO HEMMO

Porissa, Gust. Ronelius 1909.

SISÄLLYS:

Ilman vaan aikojaan…

Miksi pastori ei nauranut…
Kun Matti naitiin…
Pahin rangaistus.
Karhun ampuminen.
"On takahangassa, kuin Vesamäki mustalaisille."
Kun lukkari Lassi Kivipuro taivaaseen matkusti.
Valtuusmiehen huono menestys.
Häämatkaseikkailu.
Kun nimismiestä jutkautettiin.
Hampaankolotus.
Rakkaus ei ole potaatti!
Hyvää tavaraa.
Merimiesten kylpy.
Nappi kolehtikukkaroon.

Marjamatka.
Politiikasta.
Herra sen salli eikä Pekkakaan pannut vastaan
Yhteiskunta ja kansakoulunopettajat
Kadonnut morsian
Palkollisten valistusiltama
Kun Marja-ahon Mikko viljeli juurikkaita
Rautatielaitoksemme.
Joulurauha
Osuusruokala "Yhteishyvä"
Matti Aution rakkaudentunnustus

Ilman vaan aikojaan…

Kahden maailman kylillä toisensa kohdanneen savolaisen miehen

välillä oli kerran syntynyt seuraava keskustelu:

— Mistä kotoisin?

— Minäkö?

— Niin?

— Kuopiosta.

— No, sittenhän olemme samasta pesästä, sillä Kuopiosta sitä

minäkin olen.

Toinen nolostui, kun oli mahtavasti sanonut kaupungista olevansa,

eikä kuitenkaan ollut, ja sen vuoksi virkahti:

— Minä en olekaan kaupungista…

— No, mistäs sitten?

 — Ilman vaan aikojaan… Tuusniemeltä. Keskustelu oli päättynyt
tähän ja tuskinpa sitä olisi ansainnut kertoa, ell'ei siitä saisi nimeä
semmoiselle kirjaselle, joka tahtoo vaatimuksitta esiintyä, s.o. ilman
vaan aikojaan… Elkööt myös lukijatkaan kirjasen suhteen mitään
vaatimuksia asettako, vaan hankkikoot sen itselleen ilman vaan
aikojaan ja katselkoot sitä muun lukemisen tahi puhelemisen
lomassa ilman vaan aikojaan… Ja jos heiltä tiedustetaan, mitä
lukevat, niin vastatkoot:

— Ilman vaan aikojaan…

MIKSI PASTORI EI NAURANUT…

— Sanokaa mitä tahansa, mutta minä luulen, että pastori on ollut

joko onnettomasti rakastunut tahi on häneltä kuollut lempensä
esine, sanoi postinhoitajatar, vanhapiika, joka miltei kaikkiin asioihin
sotki rakkauden.

— Minä puolestani uskon Herran häntä etsiskelleen niin

voimakkaalla kääntymisellä, että kaikki maallinen on saanut unohtua
ja nauru juuri etupäässä, arveli lautamiehen emäntä.

— Mutta minun mieheni sanoo nähneensä pastorin nauraneen

toisella suupielellään, kun kellonsoittaja oli talkoudessa tanssinut
karhunmöyryä, tiesi lukkarin rouva kertoa.

Tätä viimeksi mainittua puhetta ei kukaan lukuisista naisista ollut

kuulevinaankaan, sillä vanhastaan tunnettua oli, että lukkari ja
hänen rouvansa olivat tietävinään kaikki asiat paremmin, kuin muut.

— Kerrassaan turhaa on arvella sinne tahi tänne, siinä kun ei voi

olla mitään muuta syytä, kuin yksinkertaisesti pappimainen
tekopyhyys, päätteli teräväkielinen kunnanlääkärin rouva.
 Nyt tekivät rovastinrouva ja kappalaisen leskirouva niin
hermostuneita liikkeitä ja niin pahasti silmäilivät, että kaikki toisetkin
naiset loukkaantuivat. Myrskypilvi näytti koko huoneen yli leijailevan,
ja ell'ei kahvintuoja samassa olisi sisään astunut ja kääntänyt
huomiota toisaalle, niin kukatiesi, minkälainen nujakka olisi
noussutkaan.

Ei suinkaan ensimmäistä kertaa tapahtunut, että pitäjän naisten,

jopa miestenkin, milloin heitä vaan useampi yhteen sattui,
keskustelun aiheena oli uuden kappalaisen, pastori Pietari Pyhälän
nauramattomuus. Hän oli vasta ensimmäistä vuottaan pitäjässä ja oli
siksi kaukaa muuttanut, ett'eivät uteliaammatkaan olleet hänestä
kovin paljon tietoja saaneet — ja valhetta hänestä taasen ei voinut
puhua, hän kun oli kauttaaltaan kunnon mies. Saarnalahjat olivat
vertojaan etsivät, kaikkia kohteli hän suoralla avomielisyydellä, oli
valmis tehtäviään nurkumatta täyttämään ja sovinnollisessa
hengessä tahtoi riitaisuudetkin selvitettäviksi. Kirkolliselle
kutsumukselleen ei hän laisinkaan loukkaukseksi katsonut käydä
kaikenmoisissa kokouspaikoissa, eikä koskaan moittivasti puhunut,
jos hää- ja huvitilaisuuksissa näki viattomasti riemuittavan. Mutta se
merkillinen omituisuus hänessä oli, ett'ei hän koskaan nauranut. Ja
tässä sitä kummaa olikin enemmän, kuin tarpeeksi asti, jopa
oikeutettuakin. Mies ei, näet, vielä ollut 30 ikävuottaan täyttänyt,
silmien ja kasvojen ilme oli vilkas ja kun oikein tarkasteli, ei voinut
olla huomaamatta, että pohjalla täytyy löytyä tai on ainakin löytynyt
aimo annos veitikkamaisuuttakin — ja tämä samainen mies ei
kuitenkaan koskaan nauranut, ei edes silloinkaan, kuin toiset olivat
naurusta katkeamaisillaan… Mikä oli tähän syynä? Miksi hymyä ei
koskaan hänen verevillä huulillaan nähty ja miksi muutoin niin
miellyttävät kasvonsa olivat naurulle jäässä?
 Tämmöisiä kysymyksiä lakkaamatta tehtiin, ja milloin vaan
pitäjäläisiä yhdessä oli, silloin melkein poikkeuksetta, etenkin jos
puhe-ainetta puuttui, keskusteltiin pastorin nauramattomuudesta ja
koetettiin keksiä syitä siihen. Kaikki kokeet olivat kuitenkin turhia,
eikä kellään ollut rohkeutta ruveta niin tungettelevaiseksi, että olisi
itseltään pastorilta sitä tiedustanut. Hyvin uskottavalta tuntuu, että
koko tämä asia, joka pitäjäläisistä oli tavallaan "polttava kysymys",
olisi kaikiksi ajoiksi jäänyt salaperäisyyden verhon taakse, ell'ei
pastorin kuoleman jälkeen olisi löydetty erästä merkillistä paperia
hänen tärkeimpien talletettaviensa joukosta. Kun ei voine olettaa,
että vainajan muistoa kohtaan tapahtuu loukkaus, kopioidaan
pastorin jättämä paperi tähän ja oli se sanasta sanaan näin kuuluva:

"Minä en koskaan naura.

Oman itseni kanssa olen vakavamielisen harkitsemisen

jälkeen tehnyt sen järkähtämättömän päätöksen, ett'en
täst'edes koskaan enää naura, olkoonpa siitä pidättäytyminen
kuinka vaikeata tahansa, minä kun naurullani olen häväissyt
pyhän saarnavirkani itse kirkossa, pyhässä Herran huoneessa.
Jos minä tämän lupaukseni rikon, katson itseni
mahdottomaksi sananpalvelijana olemaan. K:ssa Kesäkuun 24
päivänä 1816.

Pietari Pyhälä,
apulaispappi."
(Sinetti).

Kun tämmöinen sitoumuspaperi löydettiin, oltiin päästy avaimeen

käsiksi, jota mitä kiihkeimmän uteliaisuuden vallitessa ruvettiin
pyörittelemään. Tietysti oli paljon vaikutuksia voitettavana, mutta
innokasten ponnistusten avulla saatiin salaisuus ilmi.
Lyhykäisyydessään kerrottuna on se seuraava:

Pastori Pietari Pyhälä, joka ei ollut taipunut suomalaista

sukunimeään ruotsintamaan, vaikka se sinä aikana oli niin tavallista,
oli ensimmäisinä pappisvuosinaan apulaisena K:ssa. Eräänä
juhannuspäivänä, jolloin jumalanpalvelus oli tavallista juhlallisempi
syystä, että rippilapset laskettiin Herran ehtoolliselle, oli pastori
Pyhälä saarnaamassa. Kirkko oli koristettu lehtipuilla ja ihmisiä oli
tungokseen asti. Kun oli lämmin ilma, olivat ovet auki. Kirkon pää-
oven kynnykselle oli muuan vanha mummo asettunut istumaan sillä
tavoin, että seljällään nojasi pihtipieltä vasten ja toinen jalkansa oli
sisäpuolella ja toinen ulkopuolella kynnystä. Vaikka pastorin saarna
oli ainakin, mutta erittäinkin juhlapäivänä, voimakasta ja pirteätä, oli
mummoa kuitenkin ruvennut torkuttamaan. Lienevätkö poikaviikarit
ajaneet vai omia aikojaanko lie kirkonkylän lautamiehen tallipässi
lähtenyt nousta kaputtelemaan kirkonrappusia myöten ylös ja olisi
kai kirkkoonkin astunut, ell'ei olisi ruvennut tarkastelemaan
kynnyksellä torkkuvaa mummoa. Huomatessaan mummon pään
nyökkämisen, oletti kai pässi sitä puskusille vaatimukseksi, koska oli
ruvennut niskaansa väännellen käpälällään kaapimaan rappukiveä ja
hiljalleen äännähdellyt: "Pä… ä… pä… ä…" Juuri sillä hetkellä oli
saarnaava pastori sattunut vilkasemaan ovelle päin, kohdaten siellä
nähtävän, joka oli niin mieltä- ja sydäntäkutkuttavaa, että häneltä oli
nauru purskahtaa. Onneksi hän toki muisti paikan pyhyyden ja sen
kalliin tehtävän, jota oli toimittamassa. Mitä kiireimmiten hän käänsi
päänsä toisaalle ja vakavalla hartaudella vertaili tätä juhannusta
sinikirkkaine taivaineen ja kukkineen muistoksi paratiisista, jossa
esivanhempamme puhtaine, synnittömine sydämineen… hahhah
hahaha hahhah hahaha hahhah hahaha…
 Keskellä lausettaan oli pastori, näet, sattunutkin vilkaisemaan
jälleen ovelle päin, jossa pässi siinä silmänräpäyksessä puskea
jupsasi mummoa päähän niin voimakkaasti, että mummoparka
kaatui kynnykseltä ylenkuntturaisiaan kirkkoon, tehden mitä
hullunkurisimman kuperikeikan, joka on helpompi käsittää, kuin
kertoa. Kirkkoväki oli tavattomasti hämmästynyt ja useampi kavahti
seisomaan. Kun jokaisen katse ja huomio oli kiintynyt pastoriin ja
hänen saarnansa kuuntelemiseen, ei kukaan huomannut, mitä ovella
tapahtui. Ja sitten sitä vasta pastoriin ruvettiin oikein katsomaankin,
kun hän täyttä kurkkua nauroi, niin että kirkko raikui. Tosin näytti
väliin siltä, kuin hän tahtoisi lakata, mutta naurunpuuskat alkoivat
uudelleen ja saarnatuolin laidasta kiinni pitäen pastori edelleen
hohotti… hahhah hahaha hahhah haahaa…

Tuli toki naurusta viimein loppu kun tulikin. Hengästyneenä,

hermostuneena ja harmistuneena oli pastori laskeutunut
saarnatuolista alas tiedustamaan, sallitaanko hänen toimittaa
jumalanpalvelus loppuun asti. Kun kirkossa-olijat yksimielisesti siihen
myöntävästi olivat vastanneet, oli pastori noussut saarnaansa
jatkamaan. Silloin olikin vasta saarna saatu kuulla ja koko muukin
jumalanpalvelus oli sitten tullut niin liikuttavasti toimitetuksi, että
kirkossa oli itkeä nyyhkytetty kaikkialla.

Pastorin pyynnöstä ilmoitti kirkkoneuvosto tapauksen

tuomiokapituliin, jonne pastori kutsuttiin kuulusteltavaksi. Kun hän
suullisesti asian oikein selitti, annettiin hänelle ainoastaan muistutus.
Mutta tarpeeton tämä muistutuskin oli, sillä pastori oli jo samana
päivänä, jona tapaus sattui, rangaissut itse itseään, vieläpä niin
ankarasti, kuin edellä olleesta, hänen jälkeenjättämästään paperista
näkyy…
Ja siinä oli syy, miksi pastori ei nauranut.
KUN MATTI NAITIIN…

Samaan taloon he olivat sattuneet pestautumaan, Marketta

palvelijattareksi ja Matti rengiksi. Uudessa palveluspaikassaan he jo
tulopäivänsä iltapuolella olivat niin toisiinsa tutustuneet, kuin olisivat
ikänsä yhdessä asuneet, vaikka totinen totuus oli, ett'eivät koskaan
sitä ennen olleet toisiansa tavanneet. Aivan alusta alkaen oli heillä
jokaisessa kohtaamisessa jokin pilapuhe toisilleen valmiina ja
tuommoinen hyväntahtoinen naurava katse sen harjakaisiksi. Hyvin
pian heidän välillään oleva juopa kuivui kokonaan umpeen ja vuoden
lopulla oli heidän suhteensa siinä määrässä hyvä, että kyläkunnan
ennustaja-eukot alkoivat arvella, että kyllä heistä taitaa tulla yksi…

Ennenkuin seuraava pestausaika saapui, olivat he jo ajoissa

keskustelleet, vieläkö jäävät entiseen paikkaan tulevaksi vuodeksi
tahi eivätkö.

— Jos vaan tahtovat pitää, oli silloin Marketta sanonut.

— Samaa ajattelen minäkin — oli Matti lausunut — sillä näkyypä

tässä työtä, ruokaa ja lämmintä riittävän.

Ja kun kumpaistakin sitten pestausaikana toiseksi vuodeksi

pyydettiin, antoivat he myöntävän vastauksen. Enemmän kuin tähän
asti olivat he täst'edes toisiinsa kiintyneitä. Missä suinkin sopi, siinä
he aina puhua supattelivat toisilleen, ja jos Marketta mitä apua
tarvitsi, silloin oli Matin auttava käsi heti ojennettuna, eikä Marketta
suinkaan tietänyt, ennenkuin itse siihen hommaan ruvetessaan, että
saunapuut olivat jo uunin edessä ja navettavedet kannetut. Marketta
taas puolestaan valvoi, että Matin sukat tulivat ajallaan parsituiksi ja
että hänen kylpyvetensä oli lämmitettyä. Heille kyllä kaiken tämän
johdosta monta irvistelysanaa lausuttiin, mutta he eivät olleet
toppanaankaan, vaan lohduttivat itseään sananlaskulla: Ei haukku
haavaa tee, jos ei koira purra saa. Ja siltä melkein näytti, kuin
toisten virnailut olisivat heitä yhä läheisempään yhteyteen
saattaneet. Niinpä he esimerkiksi yhdessä astua tassuttelivat pyhinä
kirkkoon ja yhdessä sieltä palasivat. Ja sekös kielikelloille vasta vettä
myllyyn antoi, kun he yhdessä menivät Jyväskylään
laskiaismarkkinoille. Siellä, jos missä, oli Marketalla ja Matilla
hauskaa! He kävelivät puolipäivää posetiivinsoittajan mukana, ostivat
monta uutta ja kaunista rakkaudenlaulua, vieläpä niitten säveleenkin
oppivat, ajoivat karusellissa ja joivat torilla vehnäskahvit kolme
kertaa päivässä. Kotiin lähtiessä osti Matti Tampereen puodista
Marketalle niin helakkavärisen huivin, että se näkyi avannolta kotiin.
Sen lisäksi hän vielä kaikessa salaisuudessa osti pari hopeasormusta,
jotka päällepäätteeksi oikein kultauttikin. Vaan eipä hän itsekkään
lahjoitta jäänyt! Marketta, näet, pisti hänen taskuunsa paperikäärön,
joka sisälsi messinkiset kellonperät, niin paksut, että ne, Marketan
sanojen mukaan, kelpaisivat, vaikka härän kytkyeksi. Ja ne
välkkyivät, kuin kulta!

Kun kotiväki sai näistä lahjoituksista tietää ja joku vahingossa

Matin sormuksetkin näki, niin silloin heti päätettiin, että kyllä heistä
tulee yksi… Sitten tuo arvelu levisi kylällekin ja sielläkin sanottiin,
että kyllä heistä tulee yksi… Matti oli ruvennut itsekin miettimään,
että silloin on taottava kuin rauta on kuuminta. Eräänä perjantai-
aamuna kun hän Marketan sattui saunassa tapaamaan, sanoi hän:

— Mitäs tästä turhasta jorotuksesta enää lähtee — sano suoraan,

eikö meidän sopisi panna nuttujamme samaan naulaan?

— Tarkoitatko sitä, että papilla panettaisimme mustaa valkealle?

— Sitähän minä tarkoitan.

— No, jos luulet, että minä eukoksesi kelpaan, niin pannaan vaan
ryysyt yhteen.

— Mikäpäs tässä sitten hätänä… Lämmitä pesuvettä minullekin

asti ja koeta joutua itsekin pian valmiiksi.

Tässä oli koko kosinta — ei siinä ensin uinailtu ja autuaasti

vavahdeltu, ei äänettömällä huokauksella kysymykseen vastattu, eikä
tulisesti suudeltu: sydämen teeskentelemättömällä suoruudella
avioliiton ensimmäinen side solmittiin… Matti, näettekös, oli jo
ovessa silloin, kuin hän puhui pesuvedestä ja pyysi Marketan kiirettä
pitämään. Sitten hän astua taapusteli isännän pakeille. Häntä hiukan
nolostutti, eikä oikein tietänyt, kuinka alkaisi. Muutaman kerran
rykäistyään ja korvallistaan raapaistuaan, sanoi hän viimein:

— Tuota noin… antaisittekohan, isäntä, muutamisen kymmenen

markkaa rahaa ja hevosta maksua vastaan — Marketta ja minä
pistäytyisimme hiukan tuolla kirkolla.

— Sitä minä olen jo kauan odottanutkin, sanoi isäntä naurahtaen.

Mutta kukas puhemieheksi lähtee?

— Ihalais-Pekkahan se lupasi tulla.

 — Olisin minäkin lähtenyt ja etenkin tänään se olisi mainiosti
sopinut, kun minulla on omaakin asiaa pappilaan.

— Mieluimminhan minä toki isännän puhemieheksi otan, mutta en

ole uskaltanut pyytää.

— No, mene sitten tupaan ja käske emännän minulle kaulaamaan

puhdas paita. Varistakoon myöskin partavettä.

Matti kiirehti isännän käskyä täyttämään ensin ja sitten kapusi

aitan ylisiltä vaatteitansa noutamaan. Sieltä hän otti verkanuttunsa,
jonka kilpa-ammunnasta saamillaan rahoilla oli teettänyt, harmaat
sarkahousunsa, niin paksut, että melkein itsestään seisoivat,
lastinkiliivinsä ja pitkävartiset saappaansa. Vaatteensa hän
pihamaalla lumeen pieksämällä puhdisti, ennenkuin ne tupaan
kuljetti.

Mutta Marketta oli kodassa pahemmassa kuin pulassa, hän kun ei

tahtonut saada valkeata syttymään, vaikka tulitikun toisensa perästä
poltti ja tuohia sekä päreitä, puitten sekaan tunki. Kuten muut hänen
kalttaisensa, oli hänkin taika-uskoinen ja jo itsekseen puheli:

— Mikähän riena tähän naimahommaan mahtaa tullakaan, koska

ei tuli tahdo syttyä?…

Vaan vihdoin remahti ilmivalkea palamaan. Silloin Marketta iloisena

lähti vaatteitansa hakemaan. Hän toi aitastaan tupin eli alushameen,
kirjavapohjaisen päällyshameen, satiininutun, paksun palttoon,
sukat, kengät ja helakkahuivin, jotka kantoi saunaan siellä
pukeutuakseen. Ja siinäkös sitä olikin työtä! Kasvotkin olivat pestävät
kolmella eri vedellä: ensimmäisellä lähti nila, toisella lika ja kolmas
vesi vasta kiiltävän teki. Pieneen läkkipeiliin piti lakkaamatta
kurkistaa, jotta jakaus keskelle päätä tulisi, tarvittiinpa siinä toisiakin
sukkapuikko kädessä auttamassa, kun jotkut hiukset olivat itsepäisiä,
teetättäen jakausta moneen kertaan.

Samanlaista hommaa ja pieniä vastuksia niitä Matillakin oli: väliin,

näet, partaveitsi ei tahtonut pystyä ja väliin taasen tahtoi haavankin
tehdä. Ja nyt kuitenkin oli syytä itsensä aivan uudelle karvalle luoda,
sillä oltiinhan lähtemässä pappilaan — omaa itseä kuulutuksiin
panemaan.

Vihdoin kaikki oli valmiina!

Isäntä oli valjastuttanut oriin parhaimman kirkkoreen eteen, olipa

puoliksi karvaton peurannahkakin perälle asetettu. Lähtiessä syntyi
pieni kina, kun isäntä tahtoi olla kuskilla ja asettaa Marketan ja Matin
herroina rinnakkain perässä istumaan. Tähän ei Matti olisi suostunut,
vaan kun isäntä puolestaan oli luja, niin mikäs siinä auttoi.

Marketan päässä oli Matin lahjoittama helakkahuivi, ja Matti taas

antoi takkinsa olla auki, jotta Marketan lahjoittamat kellonperät
komeasti loistivat. Kun ori karkasi juoksemaan, että kulkuset
helähtivät, ja kiidätti sekä reen että reessä-olijat kartanon taakse,
mistä tie kirkolle kulki, silloin vasta kotiväki huomasi, mitä tekeillä oli.
Ja nytkös syntyi hälinä! Ei, näet, voitu olla arveluita ja mielipiteitä
ilmilausumatta: yksi löi kahtakämmentä, toinen nauraa virnotti ja
kolmas jonkun kokkapuheen päästi. Yksin sokea elättimuorikaan ei
saattanut itseään pidättää, vaan puhkesi puhumaan:

— Vai oikein heidät reenperään pantiin… katsopas sitä

herrasväkeä! Hm, hm, semmoista on, kun ollaan nuoria… Parasta
taitaisi olla, ett'eivät vielä ylpeileisi, sillä pianpa tuommoiset rikkaat
luudalta lattialle putoavat, suuria säästöjä kun ei liene… Mutta jos
tyhjinä kuin saippuakuplat mennään naimisiin, niin ei suinkaan
kiikarilla tarvitse nälkää katsella… se tulee niin lähelle, että sen
silmälläkin erottaa… ohhoh! Ripille päästyäni ja tuskin oman
vaatekerran omistajana sitä minäkin koetin miehen saada — ja tässä
tätä nyt ollaan…

Minkälaisen aavistuksen kaukoputken kautta Matti ja Marketta

kuulutuksille mennessään tulevaisuuteensa katselivat vai eivätkö
katselleet ollenkaan, se on tietymätöntä. Kun jotenkin pian oli
kirkolle päästy, käytiin puodista ostamassa papille antimet — ja
sitten lähdettiin pappilaan. Isäntä pistäytyi ensin papin pakinoille,
jolla ajalla Marketta ja Matti eteisessä taskupeiliensä avulla
tarkastelivat, olivatko jakaukset keskellä päätä, sekä muutenkin
pukujansa järjestelivät. Kohta kuitenkin isäntä heidät sisälle kutsui.
Marketan syvään niiata hörskäytettyä ja Matin koreasti kumarrettua
teki pappi tavanmukaiset kysymykset ja pani sitten — mustaa
valkealle. Paluumatkalla poikettiin Tuurissa vehnäskahvit juomassa ja
vehnäistä ostamassa sekä Kanttilan puodissa pieniä ostoksia
tekemässä.

— Nytkös Matti akkametsästä palajaa? kysyi puoti-Pekka

naurahtaen.

— Niin — vastasi Matti ja naurahti hänkin, vaikka ainoastaan

toisella suupielellään — keväällähän siitä metsästä parhaiten saaliin
saa…

Vasta iltamyöhällä he saapuivat kotiin, mutta siitä huolimatta

Marketta vielä paahtaa sukasi kahvia, pisti suuren sumppipannun
kiehua porisemaan. Sitten Marketta ja Matti alkoivat kehotella:
 — Tulkaa ryyppäämään kuppi varikaista ja ottakaa vehnäistä
myöskin.

Ja omasta puolestaan sanoi Matti vielä lisäksi:

— Tämän parempia ratulia ei tulla viettämäänkään, koskapa

kuvernööri kuuluu niitten pitämisen kieltäneen.

Hyvältä näytti kahvi maistuvankin, eikä nyt arvosteltu ja ilvehditty,

kuten aamupuolella tapahtui, vaan sylintäydeltä onnitteluja ja
kiitoksia jaeltiin. Sokea elättimuorikin maiskutteli huuliaan ja puheli:

— Kas, kuinka hyvää kahvia Marketta keitti… ei herroissakaan

parempata synny… ihan se sydämeeni herahti… Luoja palkitkoon ja
nuorta paria siunatkoon!… Voi kuitenkin tuota hyvää kahvia, jota
vielä kaksi kuppia annettiin, toinen niin täytenä, että teevadillekin oli
läikkynyt… Kiitoksia, tuhansia kiitoksia!

Seuraavana aamuna oli Marketan ja Matin välttämättömästi

lähdettävä kirkkoon kuullakseen, kuinka liperikaula, (s.o. pappi)
heidän nimensä pyhästä pöntöstä lausuu. Kotiin palattuaan olivat
kertoneet, että kuuluttamisen aikana oli vaikea kirkossa olla, kun
muka luulivat, että tuntemattomatkin heitä tarkastivat…

Kuulutetuiksi tultuaan oli Marketalla ja Matilla vapaus, irvistelyjä

pelkäämättä, seurustella, kuinka vaan halusivat. Parhaansa mukaan
he ryhtyivät varustautumaan tulevaisuuden varalta, tiedustaen jo
seuraavalla viikolla Marketalle asunnon Luikalan mäkitupaan, Matti
kun aikoi vielä seuraavankin vuoden olla renkinä, sillä siinä
tapauksessa oli isäntä luvannut hänet ottaa torppariksi Lääppäälän
torppaan. Kaikki näytti valoisalta, kuin pouta-aamuna.
 Mutta kuinka lienee ollutkaan, rupesi Matti muutamain viikkojen
kuluttua muuttumaan, ikäänkuin pouta-aamu alkaa pilveen vetäytyä,
vaikka päivän valjetessa ei edes hattaroita näy. Ensinnäkin hän
enimmäkseen oleksi eripäällään ja näytti välttävän Marketan seuraa.
Ja jos Marketta häntä milloin puhutellakseen kutsui, niin hän meni
jompsimalla, eikä nopeasti, kuten ennen, jopa väliin oli
menemättäkin. Eikä hän Markettaa enää tämän töissäkään tahtonut
auttaa. Kun vieraantuminen niin silmiinpistävästi tapahtui, eivät
muutamat malttaneet olla kysymättä, mikä siihen on syynä.

— Onpahan tuota vielä aikaa toistemme kanssa kylliksi kamuta, oli

Matin kuivakantainen vastaus ollut.

Tuli sitten kekri ja palvelusväen odottama kisaviikko. Moni

hyppyhaluinen oli silloin toivonut saavansa häitä tanssia, mutta
niitäpä ei tullutkaan. Tehdyn sopimuksen mukaan muutti Marketta
Luikalaan, ryhtyen kutoa helskyttämään kangasta, josta suurin osa
oli tuleva talon tyttärille ja loppu hänelle itselleen. Matti puolestaan
lähti kokoviikkoiselle metsästysretkelle, hyvä ampuja kun oli, Hovilan
sydänmaille, eikä sinne lähtiessä yhtä vähän kuin sieltä palattuaan
Luikalassa edes käymään mennyt. Silloin Marketan ja Matin
naimahomma tuli jälleen arvostelujen alaiseksi, ensin kaikessa
hiljaisuudessa ja sitten julkisesti.

— Taitaapa olla Marketan ja Matin taikinassa paha, sanoivat yhdet.

— Ei heistä tule yhtä, vaikka köyttäisi, päättivät toiset.

Ja vanha sokea elättimuorikaan ei malttanut olla äänetönnä, vaan

sanoi:
 — Sitä se on, kun kovin aikaiseen ruvetaan avioparina olemaan…
Hm, kukas käski niin komeasti pappilaan lähtemään… Niin, niin, —
ylpeys käy lankeemuksen edellä…

Mutta mitä kaikkea lienee puheltukaan, arveltu ja päätetty, ei

kuitenkaan löytynyt ketään, joka olisi kyennyt pääsemään asian
ytimeen: löytämään syyn Matin mielenmuutokseen. Jos hän olisi
ollut kevytmielinen nuorukainen tahi hulttiomainen ja hutilusmies,
niin moinen menettely olisi silloin, ikäänkuin ohjelmaan kuuluva.
Matti oli kerrassaan toista maata, rehellinen ja vakava, ja siksi
oudoksuminen syntyi aivan itsestään. Tosin kyllä jotkut olivat
tietävinään, että Matti aikoo lähteä etelä-Suomeen ansiomatkoille ja
jättää naimahommat sikseen. Toiset taasen arvelivat, että kun kylällä
kerrotaan naapuritalon pojan käyvän Luikalassa Marketan luona
istuksimassa, niin Matti on ruvennut kylmenemään. Nämä arvelut
tulivat kuitenkin kumotuiksi sen kautta, että Matti ensinnäkin oli koko
vuodeksi pestautunut, eikä poislähdöstään ollut mitään jutellut, ja
toisekseen oli Marketta niin nuhteettomaksi tunnettu, ettei hänen
tähtensä edes oman sulhonkaan tarvinnut luulevaisuuden huolta
kantaa… Kenties Matin ero-aikeet olivatkin ainoastaan pinnalla,
eivätkä sydämen syvyydessä tahi oli hänen tarkoituksena tutkia
itseään ja samalla ottaa selvä, oliko Marketta häneen todenteolla
kiintynyt? Mutta kukapa tietää, ihmissydän kun on semmoinen
merkillinen salakammio, että sen aivoituksia on usein vaikea tutkia —
ja taitavatpa ne väliin, eikä niinkään harvoin, olla tutkimattomiakin,
ell'ei aika vähitellen syitä ja seurauksia ymmärrettävään muotoon
saata. Päästäksensä johonkin selvyyteen, päätti isäntä, kuten
kunnon puhemiehen olikin tehtävä, puhutella Mattia itseään ja
kerran ruokalevon aikana kutsui hänet kamariinsa.
 — Kuulehan, Matti, — sanoi isäntä — kohta on jo joulu käsissä, ja
sinun hääsi ovat vielä viettämättä. Mitäs sinä oikeastaan mietit?
Heitä hornaan kaikki verukkeet ja hommaudu jouluksi naimisiin, sillä
sananlasku sanoo: Ennen mies on vuoden lehmättä, kuin jouluyön
eukotta!

Matti katseli ympäri kamaria ja vastasi:

— Taitavat ne häät jäädä minulta viettämättä…

Sitten hän vilkaisi seinäkelloon ja jatkoi:

— Kas, jokos se aika on noin mennä livahtanut… Pitääpä tästä

mennä ruunan apetta silmästämään.

Sen sanottuaan Matti mennä luikahti pois.

Isäntä jäi ihmettelemään, eikä voinut olla Matin kuminallista

vastausta emännälleen kertomatta — siinä samalla sen sattuivat
tyttäretkin kuulemaan, jotka puolestaan pitivät huolta, että asia koko
kyläkunnalle levisi.

— Katsohan vaan, eipä heistä yhtä tulekaan, kuului silloin

pilkallisia huudahtuksia kaikkialta.

Mutta kun kyläkuntalaiset ilkkuen puhelivat, tunsi Marketta

sydämensä verta vuotavan. Hän kyllä koetti tehdä parastaan
ollakseen iloinen ja siten näyttääkseen maailmalle, että ihmiset
haastelevat turhia, mutta ei se tahtonut oikein onnistua — surun
voima oli suurempi. Tuontuostakin hän itkeä tihautti, eikä kankaan
kutominenkaan tahtonut luistaa. Vihdoin hän päätti panna kaiken
viisautensa liikkeelle ja viedä Matin vihille — millä keinolla tahansa.
 Eräänä iltahämäränä hän meni taloon. Aivan kuin sallimus olisi
asettanut, tapasi hän Matin kartanolla jotain puuhailemassa.

— Tulehan vähän puheilleni, sanoi Marketta, mennen edeltä

saunaan, jonka uuni oli riittymäisillään, niin ettei savu enää ollut
häiritsemässä.

Matti jäi hetkiseksi seisomaan.

— No, eihän tuo purematta nielase, sanoi hän sitten yksinään ja

lähti astua jörppimään Marketan perästä saunaan.

Siellä oli Marketta istumassa penkillä, nypistellen hyppysillään

esiliinansa nurkkaa. Matti istahti portaille ja alkoi vedellä pieksujensa
varsia. Kumpikaan ei puhunut halaistua sanaa.

Kun oli kotvan aikaa sillä tavoin istua nokotettu, katkaisi Marketta
äänettömyyden kaulan.

— Matti hoi — sanoi hän — minkästähden sinä olet tullut aivan

toisenlaiseksi?

— Ehkä olen lihonut, kun olen syönyt paljon perunoita.

— Eläpäs nyt rupea virnakoimaan, vaan sano suoraan, koska olet

päättänyt häitämme viettää?

— Kuoleman jälkeen, kuin Kukkolan Jussi hevoskauppansa

purkamisen.

— Mitä sinä, Herran nimessä, nyt haastatkaan? Minä olen aina

sinusta pitänyt ja pidän nytkin vielä niin että oikein kutkuttaa ja
samoin olen uskonut sinunkin tekevän — ja nyt kuulenkin, että
mielessäsi onkin ollut pelkkä petos, ihan Mäntsälän jutku… No,
olkoon niinkin, sillä eipä minulla puolestani ole mitään syytä hävetä,
mutta sinulla on, kun olet orpoa tyttöparkaa näin ilkeästi narrannut
— usko pois: — hevosetkin sinua nauravat… Ja sanopas nyt, mikä
tähän on syynä?

Matti oli hyvin liikutettu, niin että äänensä värisi sanoessaan:

— En tiedä itsekään, vaan minun mieleni yhtäkkiä muuttui.

— Niin, — no — virkkoi Marketta — ei väkisin vävyksi, ylenmielin

ystäväksi, sanotaan sananlaskussakin. Sen lisäksi ei sinulle mitään
vahinkoa tapahdu, vaan minulle, sillä sinä kyllä minua parempiakin
vaimoksesi löydät, mutta minä en saa miestä ikänäni, kun maailman
korviin joutuu, että olet minut hyljännyt… Ajattele tätä, Matti, ja
ajattele myöskin, mikä kohtalo on petturin sielulla!… Sanoit äsken,
että mielesi yht'äkkiä muuttui… No, hyvä! Minä olen keksinyt keinon,
miten pulasta parhaiten selviämme. Me menemme vihille, kuten
ainakin, mutta ilmoitamme, ettemme vietä häitä, kun
"huomentuoppikin" on kielletty. Sitten papin kysyessä, tahdotko
ottaa minut aviovaimoksesi, vastaat myöntävästi. Mutta kun pappi
minulta kysyy, tahdonko ottaa sinut aviomiehekseni, vastaan minä:
En tahdo!

Matti mietti ja kun hänen omatuntonsa sanoi, että Marketan on

hyvitys saatava, virkkoi hän:

— No, minä suostun ja kaikkein parasta on mennä jo ensi

sunnuntaina, niin pääsemme itse rauhaan ja ihmiset myöskin, joilla
tuntuu olevan meidän naimahommasta niin paljon tekemistä.
 — Mennään vaan ensi sunnuntaina, sanoi Marketta. Sitten
molemmat lähtivät saunasta, Marketta Luikalaan ja Matti tupaan,
Ilonsekaiset tunteet täyttivät Marketan mielen, kun hän puolijuoksua
mennä hipaisi. Seuraava sunnuntai tuli. Niinkuin sulho konsanaankin,
pukeutui Matti parhaisiin vaatteisiinsa, pyysi hevosen ja kävi
Marketan ottamassa Luikalasta rinnalleen — ja sitten he lähtivät
vihille. Suunsoittajat ja ilvehtijät nolostuivat ja olivat mykkinä.

Kirkonmenojen loputtua astuivat Marketta ja Matti sakaristoon

vihkimistä varten, josta Matin isäntä oli jo edellisenä päivänä kirkolla
käydessään poikennut pappilassa ilmoittamassa. Useita muitakin
pareja oli samalla pyhällä asialla. Pappi asetti vihittävät riviin
seisomaan, alottaen vihkimisen rivin oikeasta päästä, ja kun
Marketta ja Matti olivat vasemmassa päässä, oli heidän vuoronsa
tuleva viimeiseksi. Mutta lähenemistään läheni pappi heitäkin, tulipa
vihdoin heidän kohdalleenkin ja kysyi Matilta:

— … minä kysyn sinulta Matti Muhonen, tahdotkos ottaa tämän

Marketta Suhosen aviovaimoksesi ja rakastaa häntä myötä- ja
vastoinkäymisessä?

— Tahdon, yrähti Matti puoliääneen.

Sen perästä pappi siirtyi Marketan eteen ja lausui:

— … minä kysyn sinulta Marketta Suhonen, tahdotkos ottaa tämän

Matti Muhosen aviomieheksesi ja rakastaa häntä myötä- ja
vastoinkäymisessä?

— Tahdon, vastata heläytti Marketta niin raikkaasti, että sakaristo

kajahti.
 Matin silmissä maailma tuntui mustenevan ja hän yritti kiljaista:
Petturi! Mutta ääni tukehtui kulkkuun sekä omatunto sanoi, että
petturihan hän itsekin oli aikonut olla… Pakoon lähtemistäkin jo
ajatteli. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään, kun jalkansa tuntuivat
voimattomina vapisevan ja kun pelkäsi tulevansa vangittavaksi ja
vietäväksi tuomiokapituliin itsensä piispan tutkittavaksi… Lienee hän
myöskin mielitellyt jotakin sanoa, koska huulet höpähtelivät… Papin
juhlallinen ja hurskas katse estivät kuitenkin hänen puhelunsa ja
ikäänkuin tietämättään hän kaivoi rahakukkarostaan Jyväskylän
markkinoilta ostamansa kullatun hopeasormuksen, jolla sitten kaksi
yhdistettiin yhdeksi kuolemaan asti. Vasta polvistuttuaan pääsi Matti
täyteen tajuunsa ja ajatteli, että ehkäpä tämä oli näin meneväkin,
eikä milloinkaan liene ketään vihittävää ollut, joka suuremmalla
sydämen hartaudella oli loppusiunauksen vastaanottanut, kuin juuri
— Matti. Hetkisen kuluttua hän vihittynä miehenä astua tassutteli
Markettansa kanssa hevosen luo.

Rekeen istuttua sanoi Matti:

— Sinä syytit minua talon saunassa, että minä olen narrannut

sinua ja lupasit vihillä vastata kieltävästi. Mutta sinähän vasta oikein
narrasitkin ja valehtelit… Minkätähden sinä teit sillä tavalla?

— En tiedä itsekään, vaan minun mieleni yhtäkkiä muuttui,

haasteli
Marketta, väistyen Mattia lähemmä ja katsoen hellästi hänen
silmiinsä.

Tämä katse sattui Mattiin. Hän käänsi kasvonsa toisaalle ja

pyyhkäisi rukkasella silmiään.
 — Kas, kuinka tuo vastatuuli nostaa vettä silmiin, puheli Matti,
ikäänkuin itselleen.

Vähän ajan kuluttua Matti jatkoi:

— Tuntuipa tuo minunkin mieleni muuttuneen. Sitten hän ropsaisi

hevosta ohjasperillä ja virkahti:

— Mitäpäs me rupeamme kirkonkyläläisten kahvihöröä särpimään

— saammehan me varikaista kotonakin.

Kauan ei kulunutkaan, ennenkuin muutaman virstan pituinen taival

oli kuljettu. Luikalassa poikettiin sen verran, että Marketta otti kahvia
ja sokeria sekä vehnäistä sieltä, voidaksensa pistää talossa suuren
sumppipannun kiehua porisemaan, kuten kuulutusmatkalta tultuakin.
Pian sitten istuttiin puhaltelemassa höyryäviin kahvikuppeihin. Siinä
onnitellessa sanoi isäntä:

— Kas niin, Matti, eikös nyt kaikki ole hyvin?

— Hyvin olisi — vastasi Matti — jos ei olisi yhtä pahaa vikaa.

— Mikä se paha vika on, mikä se on? kysyi jok'ikinen tuvassa-olija,

ikäänkuin yhdellä suulla.

— Niin, tuota noin… muut miehet saavat sanoa: Minä nain. Mutta
minun miesparan pitää sanoa, että minut naitiin…

Nauru purskahti jokaiselta, vaikka eivät ymmärtäneetkään, mitä

Matti sanasutkauksellaan tarkoitti. Eikä kukaan ruvennut
selitystäkään pyytämään, sanottiinhan vaan:

Tulipa heistä yksi, kun tulikin…