Download the full version of the ebook at ebookname.

com

Geocentrism for Dumskies and Smart Kids 2nd

Edition Robert Sungenis

https://ebookname.com/product/geocentrism-for-dumskies-and-
smart-kids-2nd-edition-robert-sungenis/

OR CLICK BUTTON

DOWNLOAD EBOOK

Download more ebook instantly today at https://ebookname.com

Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) available
Download now and explore formats that suit you...

Smart Thinking Skills for Critical Understanding and

Writing 2nd Edition Matthew Allen

https://ebookname.com/product/smart-thinking-skills-for-critical-
understanding-and-writing-2nd-edition-matthew-allen/

ebookname.com

Smart Leadership Smart Things to Know About Stay Smart

Series 2nd Edition Jonathan Yudelowitz

https://ebookname.com/product/smart-leadership-smart-things-to-know-
about-stay-smart-series-2nd-edition-jonathan-yudelowitz/

ebookname.com

Career Ideas for Kids Who Like Math and Money 2nd Edition
Diane Lindsey Reeves

https://ebookname.com/product/career-ideas-for-kids-who-like-math-and-
money-2nd-edition-diane-lindsey-reeves/

ebookname.com

Reeling Lola Lafon

https://ebookname.com/product/reeling-lola-lafon/

ebookname.com
The Kenana Handbook of Sudan 1st Edition Peter Gwynvay
Hopkins

https://ebookname.com/product/the-kenana-handbook-of-sudan-1st-
edition-peter-gwynvay-hopkins/

ebookname.com

New Orleans after the Promises Poverty Citizenship and the

Search for the Great Society 1st Edition Kent B. Germany

https://ebookname.com/product/new-orleans-after-the-promises-poverty-
citizenship-and-the-search-for-the-great-society-1st-edition-kent-b-
germany/
ebookname.com

Creating Communication Exploring and Expanding Your

Fundamental Communication Skills 2nd Edition Randy
Fujishin
https://ebookname.com/product/creating-communication-exploring-and-
expanding-your-fundamental-communication-skills-2nd-edition-randy-
fujishin/
ebookname.com

Literary Celebrity in Canada 1st Edition Lorraine York

https://ebookname.com/product/literary-celebrity-in-canada-1st-
edition-lorraine-york/

ebookname.com

Chemical Grouting and Soil Stabilization 3rd ed., rev. and

expanded Edition Reuben H. Karol

https://ebookname.com/product/chemical-grouting-and-soil-
stabilization-3rd-ed-rev-and-expanded-edition-reuben-h-karol/

ebookname.com
You Never Call You Never Write A History of the Jewish
Mother 1st ed Edition Joyce Antler

https://ebookname.com/product/you-never-call-you-never-write-a-
history-of-the-jewish-mother-1st-ed-edition-joyce-antler/

ebookname.com
Geocentrism
For Dumskies
and
Smart Kids
Published by Catholic Apologetics International Publishing, Inc.,
2019

Mailing address:
CAI Publishing, Inc.
P. O. Box 278
State Line, Pennsylvania, 17263

Copyright © 2019 by Robert A. Sungenis, Sr. and assigns

All rights reserved. No part of the contents of this book Geocentrism

For Dumskies and Smart Kids Volume 1: The Science is permitted to
be reproduced or copied by any means whatsoever without written
consent from the copyright holder, except for short quotations to be
used in various print or electronic mediums.

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

Sungenis, Robert, A, Sr.

Geocentrism For Dumskies and Smart Kids Volume 1: The Science
by Robert A. Sungenis, Ph.D.

Bibliographical reference
1.Geocentrism. 2. Cosmology 3. Physics. 4. Galileo 5. Tychonic
model

Cover design by Robert Sungenis

Scripture translations taken from RSV, NAB and the author’s own.

ISBN-13: 978-1-939856-17-3 (hardback, color images)

ISBN-13: 978-1-939856-14-2 (paperback, color images)

Second edition

Printed in the United States of America

10 9 8 7 6 5 4 3 2 1

ii
 Dedication

This book is dedicated to my eleven-year old daughter,

Kathrine, who asked me to dedicate it to her. (She’s a
budding geocentrist).

iii
 How to Use this Book

The main part of this book is written on a Reader’s Digest level,

approximately the fourth or fifth grade level. But many high school,
college and adult-age individuals will find the simple writing-style
helpful and informative, nonetheless.

Homeschooling parents will find this book especially helpful in

communicating the complex ideas of physics and cosmology to their
children, as well as providing a detailed interpretation of Genesis and
other books of the Bible related to cosmology.

It is highly recommended to get the color edition of the book in

either paperback or hardback.

For advanced study, many of the endnotes contain extra information

about particular topics that will be helpful as teaching guides for
parents of more inquisitive students. If there are additional
questions or concerns about anything in the book, please feel free to
ask at [email protected].

A thumb drive of over 60 animations that was used for many of the
snapshots appearing in this book, is available for purchase and is
highly recommended to see the actual movements of the cosmos
around the Earth. Please send $15.00, plus $5.00 postage (US) or
$12.00 (Intl), to CAI Publishing, Inc., at PO Box 278, State Line, PA,
17263 to obtain your thumb drive, or request it at
[email protected].

You can also order the movies, The Principle ($19.95 + postage) and
Journey to the Center of the Universe ($29.95 + postage) at the same
email address or go to the website www.gwwdvd.com to order this
book and many more books that are available from Robert Sungenis.

iv
 Contents

Introduction 2

Chapter 1: An Old Idea Becomes New 16

Chapter 2: Geocentrism v. Heliocentrism 42

Chapter 3: Is Modern Science Fair? 52

Chapter 4: The Cosmic Microwave Radiation 68

Chapter 5: Heliocentric “Proofs” Disproven 96

Chapter 6: Deeper and Beyond Relativity 111

Chapter 7: Galaxies, Gammas, Quasars 157

Chapter 8: The Multiverse Delusion 177

Chapter 9: The State of Modern Science 193

Endnotes: 202

v
 Chapter 1

An Old Idea Becomes New

Have you ever heard something similar to these words?

“Geocentrism, you say? Poppycock! Everyone knows

the Earth revolves around the sun! There have been
all kinds of experiments
that prove it so! Even the
Catholic Church admitted,
finally, that Galileo was
right in the pope’s 1992
speech! Newton showed us
that the smaller body, the
Earth, must revolve around the larger body, the sun,
even as Galileo saw moons circling Jupiter. There is
no question the Earth must revolve around the sun.
Ask any scientist today and he’ll tell you the Earth
revolves around the sun. You’d have to be a real quack
to doubt it. You aren’t a quack, are you?”

But if everyone can be so sure the

Earth revolves around the sun, why
do the following famous scientists
state or suggest otherwise?

2
Physicist, Albert Einstein: “…to the question whether or not
the motion of the Earth in space can be made perceptible in
terrestrial experiments. We have already remarked that all
attempts of this nature led to a negative result.” 1

Lincoln Barnett (foreword by Albert Einstein): “We can’t feel

our motion through space, nor has any physical experiment
ever proved that the Earth actually is in motion.” 2

Stephen Hawking: “So which is real, the Ptolemaic or

Copernican system? Although it is not uncommon for people
to say that Copernicus proved Ptolemy wrong, that is not
true….one can use either picture as a model of the universe,
for our observations of the heavens can be explained by
assuming either the earth or the sun to be at rest.” 3

Astronomer, Fred Hoyle: “…we can take either the Earth or

the Sun, or any other point for that matter, as the center of
the solar system. This is certainly so for the purely
kinematical problem of describing the planetary motions. It
is also possible to take any point as the center even in
dynamics, although recognition of this freedom of choice had
to await the present century.” 4

Physicist, Hans Reichenbach: “It makes no sense,

accordingly, to speak of a difference in truth between
Copernicus and Ptolemy: both conceptions are equally
permissible descriptions. What has been considered as the
greatest discovery of occidental wisdom, as opposed to that
of antiquity, is questioned as to its truth value.” 5

Physicist, Dennis Sciama: “Whether the Earth rotates once

a day from west to east, as Copernicus taught, or the
heavens revolve once a day from east to west, as his

3
predecessors believed, the observable phenomena will be
exactly the same. This shows a defect in Newtonian
dynamics, since an empirical science ought not to contain a
metaphysical assumption, which can never be proved or
disproved by observation.” 6

Physicist, I Bernard Cohen: “There is no planetary

observation by which we on Earth can prove that the Earth
is moving in an orbit around the sun. Thus all Galileo’s
discoveries with the telescope can be accommodated to the
system invented by Tycho Brahe just before Galileo began
his observations of the heavens. In this Tychonic system, the
planets…move in orbits around the sun, while the sun
moves in an orbit around the Earth in a year. Furthermore,
the daily rotation of the heavens is communicated to the sun
and planets, so that the Earth itself neither rotates nor
revolves in an orbit.” 7

Physicist, Arthur Lynch: “Descartes is, however, doubly

interesting to us in the discussion of Relativity, for at one
time when the Inquisition was becoming uneasy about his
scientific researches, he gave them a reply that satisfied
them, or perhaps he merely gained time, which was long,
while they were trying to understand its meaning. He
declared that the sun went around the Earth, and that when
he said that the Earth revolved round the sun that was
merely another manner of expressing the same occurrence.
I met with this saying first from Henri Poincaré, and I
thought then that it was a witty, epigrammatic way of
compelling thought to the question; but on reflection I saw
that it was a statement of actual fact. The movements of the
two bodies are relative one to the other; it is a matter of
choice as to which we take as our place of observation.” 8

4
Physicist, Henrick Lorentz: “Briefly, everything occurs as if
the Earth were at rest…” 9

Phys. Wolfgang Pauli: “The failure of the many attempts to

measure terrestrially any effects of the earth’s motion…” 10

Physicist, Henri Poincaré: “We do not have and cannot have

any means of discovering whether or not we are carried
along in a uniform motion of translation.” 11

Phys. Ernst Mach: “Obviously it matters little if we think of

the Earth as turning about on its axis, or if we view it at rest
while the fixed stars revolve around it. Geometrically these
are exactly the same case of a relative rotation of the Earth
and the fixed stars with respect to one another.” 12

Phys. Julian B. Barbour: “Thus, even now, three and a half

centuries after Galileo’s condemnation by the Inquisition, it
is still remarkably difficult to say categorically whether the
earth moves, and, if so, in what particular sense.” 13

Physicist, Henri Poincaré: “A great deal of research has been

carried out concerning the influence of the Earth’s
movement. The results were always negative.” 14

Physicist, Albert Einstein: “The struggle, so violent in the

early days of science, between the views of Ptolemy and
Copernicus would then be quite meaningless. Either
coordinate system could be used with equal justification.
The two sentences: ‘the sun is at rest and the Earth moves,’
or ‘the sun moves and the Earth is at rest,’ would simply
mean two different conventions concerning two different
coordinate systems.” 15

5
Physicist, Isaac Newton: “In order for the Earth to be at rest
in the center of the system of the Sun, Planets, and Comets,
there is required both universal gravity and another force in
addition that acts on all bodies equally according to the
quantity of matter in each of them and is equal and opposite
to the accelerative gravity with which the Earth tends to the
Sun….Since this force is equal and opposite to its gravity
toward the Sun, the Earth can truly remain in equilibrium
between these two forces and be at rest. And thus celestial
bodies can move around the Earth at rest, as in the Tychonic
system.” 16

Science historian, Martin Gardner: “The ancient argument

over whether the Earth rotates or the heavens revolve
around it (as Aristotle taught) is seen to be no more than an
argument over the simplest choice of a frame of reference.
Obviously, the most convenient choice is the universe.
Nothing except inconvenience prevents us from choosing the
Earth as a fixed frame of reference.” 17

Philosopher, Bertrand Russell: “But in the modern theory

the question between Copernicus and his predecessors is
merely one of convenience; all motion is relative, and there
is no difference between the two statements: ‘the earth
rotates once a day’ and ‘the heavens revolve about the Earth
once a day.’” 18

Astronomer, J. L. E. Dryer: “…the Earth-centered

system…is in reality absolutely identical with the system of
Copernicus and all computation of the places of the planets
are the same for the two systems.” 19

6
Physicist, Lawrence Krauss: “But when you look at CMB
map, you also see that the structure that is observed, is in
fact, in a weird way, correlated with the plane of the earth
around the sun. Is this Copernicus coming back to haunt us?
That’s crazy. We’re looking out at the whole universe.
There’s no way there should be a correlation of structure
with our motion of the earth around the sun — the plane of
the earth around the sun — the ecliptic. That would say we
are truly the center of the universe.” 20

Physicist, Richard Feynman: “I suspect that the assumption

of uniformity of the universe reflects a prejudice born of a
sequence of overthrows of geocentric ideas.…It would be
embarrassing to find, after stating that we live in an
ordinary planet about an ordinary star in an ordinary
galaxy, that our place in the universe is extraordinary…To
avoid embarrassment we cling to the hypothesis of
uniformity.” 21

Physicist P. C. W. Davies: “It has always been realised,

however, that a redshift of light can have another cause-
gravity. When light climbs away from a massive gravitating
object it loses energy, a depletion which shows up as a loss
of frequency (colour shift). This explanation for the galactic
redshift has always been ruled out because it is asymmetric:
light falling towards a mass acquires a blueshift. As we see
only redshifts whichever direction we look in the sky, the
only way in which this could be consistent with a
gravitational explanation is if the Earth is situated at the
centre of an inhomogeneous Universe.” 22

Science Writer, Kitty Ferguson: “It is possible to describe the

entire universe using any chosen point as the unmoving

7
center—the Earth will do very well—and no one can prove
that choice is wrong….no one can prove that the Earth
moves.” 23

Astronomer, Phil Plait: “I have two things to say that might

surprise you: first, geocentrism is a valid frame of reference,
and second, heliocentrism is not any more or less correct.” 24

Physicist, Timothy Clifton: “To entertain the notion that we

may, in fact, have a special location in the universe is, for
many, unthinkable. Nevertheless, that is exactly what some
small groups of physicists have recently been considering.” 25

Physicist, Max Born: “Thus we may return to Ptolemy’s

point of view of a ‘motionless Earth.’ This would mean that
we use a system of reference rigidly fixed to the Earth in
which all stars are performing a rotational motion with the
same angular velocity around the Earth’s axis…one has to
show that the transformed metric can be regarded as
produced according to Einstein’s field equations, by distant
rotating masses. This has been done by Thirring. He
calculated a field due to a rotating, hollow, thick-walled
sphere and proved that inside the cavity it behaved as
though there were centrifugal and other inertial forces
usually attributed to absolute space. Thus from Einstein’s
point of view, Ptolemy and Copernicus are equally right.
What point of view is chosen is a matter of expediency. 26

8
There are dozens more quotes just like these found all over
the scientific literature. I know because I’ve been
researching it for sixteen years. Obviously, they can’t all be
“quacks,” and most likely, none of
them are.

I think the quote above from

Richard Feynman gives us the reason
you haven’t seen or heard most of
them and you were never taught
them in school. It is because of the
embarrassment modern science would experience if they
had to let the public know they’ve never had any proof the
Earth is moving. Moreover it can be shown the geocentric
system is not only scientifically possible but that many
experiments show it to be the more competent, logical,
simpler system, and with the least amount of difficulties
when compared to the heliocentric system.

There is a good reason why such reticence exists – there is

simply too much at stake. The mere thought of having to tell
the world that it might have to turn back the clock and
admit science took a wrong turn when it accepted
Copernicus’ world as a scientific fact is, as Einstein’s
biographer once put it, “unthinkable.” 27

Here’s a little secret you should know before we begin: The

theory of Relativity, by its very nature, brings Copernican
cosmology under great suspicion and ultimately forces it

9
into becoming just one perspective among others. By design,
however, these stark implications of Relativity theory have
been systematically ignored and the science community has
been hoping no one will be bold enough to follow the
implications to their logical conclusion and ask, indeed, what
right mankind has, as Einstein suggested, “to leave this
question for the time being and accept Copernicus’ point of
view.” 28

We can sympathize with their plight. As Feynman noted,

think of the sheer embarrassment modern science would
face if it were forced to apologize for 500 years of
propagating one of the biggest
blunders since the dawn of time.
This is not the Middle Ages, a time
in which mistakes can be excused
due to primitive scientific tools
and superstitious notions. This is the era of Newton,
Maxwell, Faraday, Darwin, Einstein, Edison, Planck, Hubble,
Hawking, and scores of other titans and heroes of science.
If Copernicus is wrong, how could modern science ever face
the world again? How could it ever hold to the legacy left
by these scientific giants if it were forced to admit it was
wrong about one of its most sacrosanct and fundamental
beliefs? Admitting such a possibility would put question
marks around every discovery, every theory, every
scientific career and every university curriculum. The very
foundations of modern life would crumble before their eyes.

10
Not only would Earth literally become immobile, but it would
figuratively come to a halt as well, for men would be
required to revamp their whole view of the universe, and
consider the most frightening reality of all—that a supreme
Creator actually did put our tiny globe in the most
prestigious place in the universe, since only fools would dare
to conclude Earth could occupy the center of the universe
by chance. Most of all, science would be compelled to hand
the reins of knowledge back to the Church and to Scripture,
since it is mainly from these sources that knowledge of a
motionless Earth originated.

Although we can all agree that modern science certainly has

many sophisticated instruments today that allows it to
gather billions of bits of data about the universe, the
problem is that scientists are at a loss how to interpret the
information correctly and put it into a coherent and
comprehensive understanding of the universe. Knowledge is
plentiful, but certainty of the correct interpretation is
severely lacking. As one astronomer
admitted: “Perhaps it is time for
astronomers to pause and wonder
whether they know too much and
understand too little.” 29 As Feynman
said in his book, “The Meaning of it All”:

Scientists...are used to dealing with doubt

and uncertainty. All scientific knowledge is
uncertain….Science alone of all the subjects contains within

11
 itself the lesson of the danger of belief in the infallibility of
the greatest teachers in the preceding generation….Learn
from science that you must doubt the experts…Science is the
belief in the ignorance of experts. 30

I think the quote from Isaac Newton is also quite eye-

opening. As it stands, even Newton admitted that if there
existed “…both universal gravity and another force in
addition that acts on all bodies equally…,” then “celestial
bodies can move around the Earth at rest, as in the Tychonic
system.” Well, the truth is, Ernst Mach and Albert Einstein
found “the other force,” and, as we will read later, because
Newton’s physics did not find “the other force,” Einstein
said Newton had a “defect” in his system—a defect that will
no longer allow anyone to say that a
geocentric universe is impossible because
“the smaller must always revolve around
the larger.” 31

At this point I need to philosophize a bit.

As it has become all too apparent, the
world today has lost sight of its purpose for existence.
Corruption, apathy and decadence have penetrated almost
every level of society. Consequently, the human soul
desperately needs a refresher course on the meaning of
life. In this regard, only a few have realized what a large
part Copernicanism has played in the overall deterioration
of society. Let’s read from a few famous historians on this
important point:

12
James Burke: “…Copernicus struck at the heart of Aristotelian
and Christian belief. He removed the Earth from the center of the
universe and so from the focus of God’s purpose.” 32

Alexander Koyré: “I need not insist on the overwhelming scientific and

philosophical importance of Copernican astronomy, which, by
removing the earth from the center of the world and placing it among
the planets, undermined the very foundation of the traditional cosmic
world-order…as we know, the immediate effect of the Copernican
revolution was to spread skepticism and bewilderment….At the end we
find nihilism and despair….” 33

Arthur Koestler: “The new philosophy destroyed the

mediaeval vision of an immutable social order in a walled-in
universe together with its fixed hierarchy of moral values, and
transformed the European landscape, society, culture, habits
and general outlook as thoroughly as if a new species had
arisen on this planet.” 34

Herbert Butterfield: “Since it [the Copernican Revolution]

changed the character of men’s habitual mental operations
even in the conduct of the non-material sciences, while
transforming the whole diagram of the physical universe and
the very texture of human life itself, it looms so large as the real
origin both of the modern world and of the modern mentality,
that our customary periodisation of European history has
become an anachronism and an encumbrance.” 35

E. A. Burtt: “After the Copernican revolution…Man begins to appear

for the first time in the history of thought as an irrelevant spectator
and insignificant effect of the great mathematical system which is the
substance of reality.” 36

13
The famous “God is dead” movement of the 1960s, which
had its roots in the late 19th-century nihilism of Friedrich
Nietzsche and moved him to write the philosophical novel,
Thus Spoke Zarathustra, blames the “death of God” on the
Copernican revolution. As Zarathustra, put it:

Where has God gone? I shall tell you. We have killed

him—you and I. We are his murderers. But how have
we done this? .... What did we do
when we unchained the Earth from
its sun? Whither is it moving now?
Whither are we moving now? Away
from all suns? Are we not
perpetually falling? Backward,
sideward, forward, in all directions?
Is there any up or down left? Are we not straying as
through an infinite nothing? Do we not feel the breath
of empty space?

Or as the poet Johann von Goethe once wrote:

But among all the discoveries and corrections probably

none has resulted in a deeper influence on the human spirit
than the doctrine of Copernicus….

Possibly mankind has never been demanded to do more, for

considering all that went up in smoke as a result of realizing
this change: a second Paradise, a world of innocence,
poetry and piety: the witness of the senses, the conviction
of a poetical and religious faith.

No wonder his contemporaries did not wish to let all this go

and offered every possible resistance to a doctrine which in

14
 its converts authorized and demanded a freedom of view
and greatness of thought so far unknown indeed not even
dreamed of. 37

So, as you turn the following pages, remember that

according to the world’s best scientists, geocentrism is
scientifically valid; and according to our best historians, the
change from geocentrism to Copernicanism wreaked havoc
on the world. Hence I predict within a few years, the knee-
jerk rejection of geocentrism will come to an end. Those
who continue to do so, will do so out of pure ignorance of
both science and history. This book will show you why. If
one wants to be a true and honest scientist rather than a
close-minded, bigoted one; if one wants to look at the
evidence afresh in light of the famous scientists quoted
above; if one wants to give God a chance in this dying and
about to die world, then let’s turn our pitchforks into
plowshares and rebuild the world in which we were intended
to live, which can only be done if we know who we are and
from where we came.

So buckle up. I’m going to take you for a most interesting

ride, and I guarantee that after I’m done you will not be
able to walk away and still hold to the same convictions of
the Copernican world you had before.

Robert Sungenis
September 2020

15
 Chapter 2

Geocentrism versus Heliocentrism

Now that we have seen that some of our most famous

scientists have admitted the universe could indeed be
geocentric, let’s discover why people believe different
things about what goes around what in the universe.

When you look into the sky at different times on a sunny

day, you see the sun rise from the horizon in the morning
and it appears quite large. When you look about five to six
hours later, it is almost straight above you in the middle of
the sky, and it appears quite small compared to the rising
sun. Six hours later the sun is now on the other side of the
Earth and is dipping below the horizon and it appears quite
large, almost the same size as it did at sunrise. The sun
makes the same trip every day, without fail, and it takes
exactly 24 hours.

In most of human history, men have looked at the sun’s daily

movements across the sky and concluded that what they
saw was actually what happens—the sun moves while the
Earth remains still. This view of the cosmos is called:

Geocentrism

The prefix “Geo” stands for Earth, and the root, “centrism,”
means the Earth is fixed in the center of the universe and
the sun and stars go around it each day. Geocentrism was

16
the original belief of mankind, having been taught since the
dawn of writing around 3000 BC, through the Egyptians and
Babylonians, and through the Jews who settled Canaan in
1407 BC. The Persians
who conquered the
Babylonians; and the
Greeks who conquered
the Persians, also
believed in Geocentrism,
and this belief was
carried forward mainly by Aristotle, but mostly by the
Greek astronomer named Claudius Ptolemy.

But there was another view that developed among some

Greek scholars who followed the teachings of Pythagoras
and Aristarchus, both from Samos, around 600 to 300 BC.
Pythagoras believed the sun and Earth revolved around a
central fire, and Aristarchus believed the Earth revolved
around the sun. This belief is called:

Heliocentrism

The prefix “helio” refers to the sun and the root “centrism”
means the sun is fixed in the center. The heliocentric
Greeks claimed that if the Earth were made to rotate on its
axis every day and the sun were kept fixed in the center,
they would see the same sunrise and sunset the
geocentrists saw.

17
Were they right? Well, they were right about one thing.
They were right in saying a rotating Earth would produce
the same sunrise and sunset each day as when the sun
travels each day around a fixed Earth. But one important
thing you will learn about science is that being right about a
theoretical possibility does not mean one is right about the
reality. The Greeks knew both the Geocentric and
Heliocentric systems could produce the same appearances
of sunrise and sunset, but they also knew only one of them
could be the true reality. The uncertainty is due to:

Relative Motion

Relative motion is the movement between two or more

objects. It is also known as “kinematic relativity,” since
“kinematic” refers to motion. In kinematic relativity, when
you see an object that appears to be moving, there are
three possibilities to explain how it occurs:

1) Object A is moving and Object B is fixed.

18
2) Object B is moving and Object A is not.

3) Object A is moving and Object B is moving.

…which introduces a third option known as:

19
 Acentrism

The prefix “A” means “no,” and “centrism” means “center,”

and the result is there is “no center,” at least a stable one,
since all objects are moving.

Perhaps a better way to understand relative motion is to

think of a train ride. Have you ever sat in a passenger train
and watched the train on the next track from your window?
If so, you would have seen motion between your train and
the other train, but since the trains are so quiet and
smooth, you might not be able to tell whether: (1) your train
is moving; the other train is not. (2) the other train is
moving; your train is not. (3) both trains are moving.

Now that you know how “relative motion” works, do you think
you would be able to tell whether the Earth is rotating in
the sphere or the sphere is rotating around the Earth in the
picture on the next page?

20
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
 — Nouse ei aurinko,
surmasin sieluni jo,
elon erheistä ruumiini nouva!
— "Kai jouvan kun jouvan,
sielus ei painaa saa,
vien sinut varjojen taa,
kun jouvan."
HYMNI KULTAISELLE VASIKALLE.

Kaikki kansa, maassa madelkaa

ja heilutelkaa savi-astiaanne,
te isäst', äidistänne luopukaa
ja olkaa sidottuina nautajumalaanne!
Kultainen jumala, veremme juo,
alttariltasi armoas suo,
me ryömimme luo!

Taivaan ruusu paistaa otsallas,

oi, sinun ihanuuttasi, ku hohtaa,
mit' ovat taivaan tähdet, kirkas kuu,
kun ihmissilmä sinun silmäs kohtaa.
Maassa mataamme eteesi näin
parissa alhaisten ystäväin
maan toukkina jumalaa päin.

Sä pimität jo päivän varjollas,

käyt käräjiä yli kuninkaiden,
sä tapat omattunnot tuhannet
ja painat va'assa yli kansain, maiden.
Suurista suurin päällä maan,
 sua ei mitata milloinkaan,
sua siunaamme vaan.

Suuret ennusmerkit ilmoittaa:

nyt tänään jumalamme muistaa meitä,
siis toivo, totuus hälle uhratkaa
ja päästäkäätte kiimasäveleitä!
Päältämme putoo hyvyyden ies,
ukko ja lapsi, vaimo ja mies,
käy, ryvetä ties!

Nöyrään piiriin veljet rientäkää,

nyt jumal'nauta meille juhlan antaa,
koiheinää syö hän, kultaa ulostaa
ja säkkeihimme tuhlaa helolantaa!
Varjossa kiiltävän sarviluus
kulta on ihme ja ihanuus,
siis avaa jo suus!

Taivaan mannaa sataa sakeaan,

kas, pyhä vatsa liikkuu, häntä häilyy,
ja katso, kultaa, kultaa, kultaa vaan
nyt käsissämme palaa sekä päilyy!
Polville, jumala salamoi,
mylvinä maailman kohdusta, oi,
jo sieluihin soi!
IKUISEN VAELTAJAN VALITUS,

Ma kuljen läpi mustan maailman ja hullun houreita ma yössä

mietin, ma huutaisin, vaan en mä huutaa voi, ja pilkkanauru
takanani soi ja vallassa ma kuljen kurjan vietin.

Ja ryysyviitta maata laahustaa, sen poimuiss' soi ja uhkaa

kalman kauhu, ma poltin kotini, nyt hiivin pois kuin tulilieskat
kiireelläni ois ja eelläin samoilisi harmaa sauhu.

Mun viittani on tulipunainen, ja mustaa mustempi on viitan

päärme, ma harhaan ohi kolkon karsikon, ja elon erämaa mun
eessäin on, ja polullani kierii vihree käärme.

Mua kaikki väistyy niinkuin ruttoa kuin mestaaja ja

murhamies ma oisin, ma tuskan tulta paoss' olla saan ja
pyövel'vuorta minä etsin vaan, miss' suruni, oi, mestata ma
voisin.

Vaikk' kelmeet, kauniit ovat kasvoni, niin sieluni on

murheinen ja musta, ei taivahalla toivon tähti näy, taas varjon
maille harha-aatos käy, kun ootan sovituksen kajastusta.
 Kuin hylky hyrinään ma lyyhistyn, kun nälkää, kiimaa
huutaa aron hukka, mun vilu on, ma tunnen kylmän hien,
nään kalmantarhan, kieron ristitien ja sieltä löyhkää
rutsataudin kukka.

Mua koirin kodistani häädettiin, kuin murhapolttaja

maantielle syöstään, koi, ruoste, rikos tätä rintaa syö, ja
hirmuhaluja vain siittää yö, kun tahrata ma tahdon, lyödä,
ryöstää.

Ma sikopaimenia seurasin ja varkaan vuoteilla ma olen

maannut, mua piestään kaduilla ja pilkataan ja ovelt' ovelle
ma käydä saan, oon monen kirouksen kuulla saanut.

Haa, yli maailmoiden synkän yön ma suuren soihtuni nyt

tahdon nostaa, ma poroks poltan kylät, kaupungit; niin käy
mun miekastani mainingit, muut mulle, minä muille tahdon
kostaa.

Mut vaiti niinkuin varjo vaellan, ja punaviitta vanhaa selkää

painaa, kuin viattoman verta liepeill' ois, ei pyhät, rakkaat sitä
pestä vois, ei kirkkain kyynel armaan äiti vainaan.

Näin monta vuotta oon jo kulkenut, en suruani mestata ma

voinut, en anteeks' antanut ma itsellein ja turhaan
katumuksen töitä tein, oi, tyhjyys, tyhjyys minussa on soinut.

Ma lepopuuni kielsin Häneltä, siks synnin ristiä ma kannan

kauvan, ma Herraa herjasin ja sanan söin, siks rauhatonna
kuljen päivin öin, siks kunnes Hän pois ottaa mieron sauvan.
KULTAISEN OKSAN ETSIJÄ.

Sinne aatos ennen lenteli jo ruskossa aamun varhaan, sinne

sinisten kumpujen, merien taa, sinne unelmien ruusutarhaan.

Sinne vielä illoin ma ikävöin

mun eloni sunnuntaina,
siell' onnen kultaisen oksan näin,
niin kirkkaana loisti se aina.

Nyt päivä on pilveen peittynyt, muut omaa onnea onkii,

mun onneni kultapuuta syö maanmyyrät ja — siat tonkii.

LEIKILLISIÄ.
KAIKKI ON ENNALLAAN.

(Kaupunkikuva.)

"Autuaat ovat hengellisesti vaivaiset."

Hämärässä välkkyy ikkunaverhot,

talvinen päivä on laskussaan,
lumihiuteet kuin valkeat perhot
peittävät katuja hurstillaan.

Kuurassa seisovat naapurin tammet,

Birgerin linna se häämöittää,
Vanajaveden jäiset lammet
puiden puitteista kimmeltää.

Ikkunalaudalla tintti hyppii:

titi, ti, talia, talia saan;
pihlajamarjoja tilhi nyppii
viippuen vaappuen varvullaan.

Ruskea Poku se tallissa rustaa

joulukauroja purressaan,
tallissa laulaa renki-Kustaa
piippunsa pohjat sammumaan.

Päätään nyökkää tutulle tuttu,

tullinsuustapa kulkuset soi,
porteilla käy jo vilkas juttu,
siellä ne tiimoja seistä voi.

Lahdelta pesurin kurikat paukkaa,

jäiset korennot heilahtaa,
"pitkällä sillalla" hevoset laukkaa,
asemalle neidit tepsuttaa.

Torille vaarit mennä heiskuu,

silkkihatut on kallellaan,
vanhanaikainen sortuuki leiskuu;
kaikki on aivan ennallaan.

Kuperan kirkon puistikon puolla

"lintumaisteri" hiihtää pois,
kanslistit seisovat kulmassa tuolla
niinkuin senaattoreita ne ois.

Hautaan vei ne jo lukkarivaarin,

sitä sen keväinen yskä ties;
mitalin saanut on, eihän maarin,
koikkuva, uninen poliisimies.

Raastuvan salissa ruunut hohtaa,

porvarit pohtivat aivoissaan,
samat puheet ne samaan johtaa;
kaikki on aivan ennallaan.
 Iltatoitotus valliin raikuu
Parolan nummien perien taa,
yhtätoista jo kello kaikuu,
porvarit suojissa kuorsata saa.

Öiset vartijat katuja kulkee

kolkkien kuhmurasauvoillaan
kaikki kapakat ovensa sulkee,
enkeli käy kai nyt yli maan…

Viisarit kääntyy ja väärin ne näyttää;

ihmiset kuolee ja ihmiset nai,
hyvä kun oikein lahjansa käyttää,
unessa ei ole syntiä kai.

Maailman humusta huoletonna

vuos'sadan vanhassa loukossaan
kaupunki nukkuu kuin kilpikonna;
kaikki on aivan ennallaan.
AASINAJAJIEN MAASSA.

1.

Aasinajajat.

Ma lensin raisulla ratsullain yli savisten estevallein, ohi

kyttyräkansan räyhääjien, ohi suurten aasintallein.

Mulle huusivat aasinajajat,

ne selkääni lokaa viskas:
"puti, pui, sinä syöksyt surmaa päin,
sinä matkalla taitat niskas!"

Ne hurskaat aasinajajat
lihapadoista joivat lientä,
ne piirissä istui piipattaen,
mik' on tyhmää, tyhjää ja pientä.

Ma korkeat tunkiotornit näin,

siat tonkivat raitin suulla,
ma pitkät tuhmuuden sarvet näin
joka miehen portin puulla.
 Ma sienenmuotoisen kirkon näin,
papit rummutti pukinluilla:
"nyt kiittäkäämme me Jumalaa,
niin viisasta ei oo muilla!"

Ma siveys-sienipellot näin, ne satoja korkoja antaa, sillä

niiden runsaana höysteenä on vain aasin pyhää l…..

2.

Ritari Pässinpää.

Hän huusi kuin muut, hän syntyi kuin muut, pää eellä hän
maailmaan pääsi, hälle Jumala suuresta armostaan eri
tyhmyyden lahjat sääsi.

Hän sudelta myrkkyisen sapen sai,

ja koiralta kiljuvat hampaat,
nyt aatteen leipäpappi hän on
ja palvelijoina on lampaat.

Hän tyhmyyden voimalla nousi näin,

sai tuhmuuden suorat sarvet,
ja nuuskien jaloja jälkiään
kävi kiltit lammasparvet.

Hän istui kerran, miss' istui muut,

missä tuomion vasarat paukkui,
hän huomasi, mitä ei nähneet muut,
että lampaat huonosti haukkui.
 Hän haukkuu niinkuin ei hauku muut,
kuin koira hän haukkui kuuta,
vaan kuu ei siit' ole kulunut,
rakin tähden ei rataa se muuta.

Kynäherra ja ritari Pässinpää nyt lampaiden päitä johtaa,

hän on suuri mies, hän on aatteen mies, kerran sarvensa
tähdissä hohtaa.

3.

Suur''mestari Stultus.

Tien polvessa ma ison linnan näin, — se matka mulle on

kuin unta; suur'mestarina Stultus hallitsi ja aasiritarien kunta.

Hän nyökkyi istuimellaan lallattain:

"mui, muuli, mui, sa pikku muuli,
viim'yönä isäntäsi unissaan
sun herätyksen huutos kuuli.

Mui, muuli, lauhkea mun muulini,

kas, isäs lallattaa ja nauraa,
hei, homekorva, knaappi Paksupää,
käy, katso, saiko muuli kauraa!

Nyt itseni ma tahdon sonnustaa,

mun hurskas rintani nyt huokaa,
nyt tänne kypärä ja keihääni,
myös aasinhäntä-töyhtö tuokaa!
 On nähty vihollinen rajalla,
tuo Järjen pojanpoika häijy,
hän tänne samoo kompajoukoillaan
ja puuro-aivojani väijyy.

Kas, Järki täällä ennen ruhtinoi,

mut siit' on ehkä sata vuotta,
hän mullin mallin valtakunnan vei
ja vanhat tavat muutti suotta.

On täällä maattu unta makeaa,

ja harvoin uni syntiin puottaa,
nyt nuori nulkki Meitä ahdistaa
ja vanhaan perintöönsä luottaa.

Ma pukeudun tylsyyspanssariin,
mun tunnussanani on suuri:
kun tuhmuus aasin päällä ratsastaa,
ei estä aatostenkaan muuri!

Mui, muulini, mun viisas muulini,

ei isäntäsi ketään pelkää,
kun kiinni pidän sinun hännästäs,
niin pääsen vaikka pilven selkään!"

— Hän nousi, hieroi hetken silmiään, hän lallatti ja eteen

taipui, "mui muulini!", hän puhui unissaan, taas
valtaistuimelleen vaipui.
KUMARTAJA.

Hän Espistä puhteilla purjehtii ja suippopartaansa vääntää,

hän polttaa hienointa havanaa ja ruusupuukeppiä heiluttaa ja
— senaatissa hän kääntää.

Hän on mielevä mies à la Parisienne, hän sotilaspiireissä

viihtyy, ei pienintä pilkkua huivissa oo ja kaikki on uutta ja
come il faut ja harvoin hän kiistahan kiihtyy.

Hän on hieman väsynyt maailmanmies, ja kaljuna päänsä

jo hohtaa, hän nuoruuden haaveet jo heittää ties, hän on
kuiva ja päättävä järkimies, joka seuransa makua johtaa.

Hän on tätien lemmikki leikillään ja äitien toivo ja valtti, hän

perheissä luovii ja huopailee, hän valloittaa ja hän hurmailee
ja hällä on maku ja maltti.

Hän usein on vaiti kuin miettisi vaan ja itse-ivaa hän sietää,

hän taiteen tarhoissa vaeltaa ja symbolismia arvostaa ja
Ibsenin hulluksi tietää.

Hän oikeustiedettä suosittaa, mitä aatteista —? Leipä on

aate, uus suunta se taiteen ojaan vie ja tokkopa siinä ees
järkeä lie, sehän on kuin himmeä vaate.

Hän tuntee maa-alan mahtavan, joka kuokkien paljon

tuottaa, hän tietää, mistä ne tuulet käy, vaikka taivaall' ei
yhtään merkkiä näy, niin tähtien lentoon hän luottaa…

Hän virkarappuja tepsuttaa ja katsovi kulmainsa alta, hän

matalana mairii ja pokkuroi, missä vallasherrojen kannus soi
ja missä on vaara ja valta.

— Hän kulkee ja keppiä heiluttaa ja hämyssä hiljaa häärää;

jo eilen hän kiiltävän salkun sai, jo huomenna vallassa istuu
kai ja tuhansien kohtalon määrää.
RÄKÄTTIRASTAS.

Räkättirastas ruma lintu näki kerran suurta unta, närhit istui

ympärillään sekä varislautakunta.

Vanhasta vaivaispetäjästä
kurotti se käheen kaulan:
"kuulkaa tyysten, lintuin loiset,
kun ma teille laulun laulan.

Opissa olen kauvan ollut,

varikset sen aina myöntää,
vaikka jotkut tuhatniekat
halveksien nokkaa työntää.

Tarkastin taiteen mittakaavat,

teoriiat, säännöt tiedän,
pyhää yksinkertaisuutta
taiteessa ma yksin siedän.

Alastomuuden kauneutta,
tahdon, lemmen vapautta
laulaa joka kiiltonokka;
rappeutta, rappeutta!
 Kiittäkööt sata-sekakielet
intohimon kuninkuutta,
nuoren veren oikeutta
sekä hengen joustavuutta!

Kirkukoot kotkat kirmaellen

taivaan salamoissa uhmaa,
me vain hyväntiedon puusta
ylistämme pientä, tuhmaa!

Eläkööt hyveen kamasaksat

taiteen esikartanolla,
eläköhön nöyrä tuhmuus,
suojass' sen on hyvä olla!

Kulkevi tyhmyys kruunattuna

turhuuksien markkinoilla,
meill' on kunnia ja valta
oman hyödyn tunkioilla.

Täytämme uskon rääkynällä

maailmoiden kaikki loukot,
tulevaisuus meille loistaa,
meitä seuraa sotajoukot:

Professorit, virkaveljet,
nyt on uudistuksen hetki,
siveästi avaan suuni,
kuulkaa närhit, variksetki:

Käkkärä — kärä — käkkärä, krää,

siin' on tunnussana syvä!"
"kraa, kraa!" vaakkui varislauma,
närhit rääkyi: "hyvä, hyvä!"

Räkättirastas kähisteli, mut ei enään käynyt nuotti,

häpeissään ja salavihkaa nahkamunan pesään puotti.
REMU RYMYSEN PÄIVÄKIRJASTA.

Viinakurrilta lainan sain, siksi juon minä maanantain; jotta

poistan höyryn häivän, juon ma vielä tiistaipäivän; koska
keskiviikko paistaa, tahdon tiistain maljan maistaa; tuorstaina
kun täysi oon, katson tyhjään kukkaroon; kun ei mua vaatteet
paina, voin ne juoda perjantaina; lopetan kuin alkaa sainkin
täsmällensä lauvantainkin; pyhänä ei maistu viini, silloin,
nääs, on krouvit kiinni.
SANANKUULIJA.

[P:vedellä sattui, että saarnan aikana tuli porsas kirkkoon.]

Ja oottekos kuulleet kummempaa ja syntiä suurta ja

tummempaa, miks meidän pappi sen jauhaa, hän mieliimme
helvetin teroittaa ja syntikuormaamme veroittaa ja elämän
loasta pauhaa.

Ja oottekos kuulleet kummempaa, kylän porsasta ei ole

tummempaa kuin se meidän, se kiitosta niittää; se pappien
puuhia uurastain tuli kirkkohon tuonoin tuurastain, "veli!"
mietti se, "kyllä jo riittää!"

Oven suussa se röhkötti: noh, noh, noh, ja seinät ne

vastasi: oh, oh, oh; "pyhän nimessä, säästä jo vaivas,
pilapiispaksi luulet hassun mun, mut kuulehan oppia nassun
mun: myös lokaan päilyy taivas. —"
NURKKASIHTEERI HANSNERUS.

Hän kimnaasissa oli aikoinaan, jo siellä teki lurjuskujeitaan, ja

vieras hälle oli amo, mensa, hän peräpenkillä vain elämöi ja
custos'ta hän raamatulla löi, pois potkituksi tuli kompeinensa.

Hän kynäherran köyhän viran sai, siin' oli vuoden sekä

viikon kai, kun haukkui tuomarit ja naimakaaren. Nyt tietää
partaalla hän hunningon: ens sääntö oikeuden kieltää on,
principium summum juris est negare.

Hän ryypyn riivaama on viekas mies, jo monen torpparin

hän pettää ties, hän häikäilyttä hävyn pään voi purra, hän
kiertää lakia ja ansaan lyö, ja kättä huitomalla sanans' syö, ei
tapansa oo juuri mitään surra.

Hän kylissä vain jouten renttuaa ja riitajuttujansa rupattaa

ja saunoissa hän viettää usein yönsä, siell' lauteilla hän viinan
houreissaan nyt istuu tuomarina tuolillaan, näin alkaa hän nyt
kuulustelutyönsä:

"Käy eteen syytetty, pois lakkisi, noo, vallesmanni, vanha

rakkari, kuin partaveitsi järki mull' on aina, nyt olet
loukussani, hahhahhaa, kuin hiiri… paksu silmäs muljottaa,
nyt vaa'assa ei valhees paljon paina.

Heh, vallesmanni, ensin syytän sua, sä kylän heittiöksi

kutsuit mua, 'sus sentään, — monen kunnian oot vienyt niin
kerran syyttömän sä lakiin hait ja viinakurrilta sa lahjan sait,
sä korven viinapoltoista oot tiennyt.

Hys hiljaa…! Miksi virkani sa veit, vain itsellesi suden

kuoppaa teit, nyt makaat siellä, et voi ketään pettää, ja vaikka
vetoisit sa senaattiin, niin sotken, seulon tämän juttus niin, sä
että vielä maistat leipää, vettä.

Ja sinä vanha, kiero laamanni, ain' kultatakkiin peitit syntisi,

on sulla seutu täynnä tenavoita; ja sinä, henkikirjuri ja kyy,
sun verolippus aina myöhästyy, sä vouti kotonasi oot kuin
noita.

Nyt tuomarina viisas Hansnerus on rikkaan rosvojoukon

kauhistus, nyt häntäherroille hän kerran näyttää, ne hyppii,
nuijaa kun hän huiskuttaa, ne nurkkiin hiipii, kas, ne
kuiskuttaa, ei auta, toimensa hän tarkkaan täyttää.

Ja kaikki lautamiehet, kuulkaa siis, nyt vallesmannin ottaa

itse hiis, ja tuomio se lankee aivan tälleen: hän
virkavirheistänsä sakot saa ja passitetaan Aurajoen taa, niin
kunnes kunnon miesi hän on jälleen."

Ja kuulijoiden kesken suhu käy: "ei Hansneruksen vertaa

maassa näy, ei kunnan kettuja hän suotta säästä, kas,
Hansnerus, hän mies on paikallaan, jos itseään ei joisi
hutikkaan, maaherraksi hän kerran voisi päästä."
 Niin Hansneruksen korviin kuiske soi, hän harhakuvillensa
ilkamoi, ja aatos hämärihin usviin hukkuu, maaherran
unimyssy silmillään hän maiskuttaa ja nauraa mielissään, pois
saunanoljille hän vihdoin nukkuu.

ALEKSIS KIVEN MUISTOLLE.

Motto: "MINÄ ELÄN!"

Kiven viimeiset sanat kuolinvuoteella.

I.

Seisoo vuorella kumma mies ja katsoo pohjoista

taivaanrantaa, katseessa heijastaa ruskon lies; hän kätensä
vaipua antaa. Katsoo maahan ja metsiin taas ja seisoo kuin
mykkä kallionpaas', kuuluu kohina, huuhkain huhuu ja kalsea
korpi puhuu. Tuli hän ahkeran auran tieltä ja nousi onkalon
pihtipieltä, tuli hän laaksosta lauhkeasta, miss' ei ole suurta
rauhaa, tahtoi ilmoihin yläisihin, miss' Ukon ämyri pauhaa,
missä avaruus salamoi ja puhdas, iloinen ilma soi.
 Hän katsoo metsähän syvimpään kuin katsoisi sielunsa
hämärään, hän katsoo kaikesta pois, kun ois hän tunturin
tulta vain ja muille viluinen vieras ois.

Oi, katsos, katsos, mi syvä liemu, mi outo hymy ja synkkä

riemu, kun lähenee valkea yö; mut musta on sydän, mi lyö!

Sinne pohjoisen perille hän unten haahtensa suuntaa, mist'

onni ootettu hajottaa ja lempi levoton puuntaa.

Seisoo vuorella kumma mies, seisoo, seisoo ja silmää siirtää

ja aatos kuvia piirtää.

II.

Hän muisti mestarinsa muinoisen Williamin suurimmista

suurimman, mi taitoon, tietoon nosti runoniekan ja antoi
taikakalut etsijälle, loi silmät auki hengen maailmoille ja
luomisvoiman antoi alkavalle. Sai taiteen pyhän innon
runoniekka, tuns' syyt ja synnyt, elämän ja sielun ja ristiriidat,
raivot ihmisrinnan, hän oppi kaavat, puitteet, teon teikit, niist'
ottain sekä viisaat neuvot maksain loi itsestänsä uuden
maailman ja maailmasta oman tunteen taustan, löys' itsensä,
lens, nousi, kasvoi ja kaaresteli taivaissa ja maissa ja antoi
tunteen viinikuohun käydä ja mielikuvain kauvas kuljetella,
hän itki, iloitsi ja lauloi julki, näin uraa uutta jumalihin kulki.

III.

Ylitse pitkän kohisevan korven kuuluvi pauketta pyssyn ja

torven, hiessä joukko joutio raataa ja kontioita kaataa
 voimalla seitsemän miehen, pirtti on tehty honkapuista,
pirtiss' on elämän kiistaa, sudet ne ulvovat korven suista,
metsä se tiukkuvi riistaa, siellä ei lainehdi kultaiset pellot,
siellä ei soimaa kirkon kellot, ei ammota julkea jalkapuu ja
poissa on maailma muu. Sinne he läksivät pois kuin kiireillä
tulta ois paeten maailman menoa kurjaa, etsien elämää
suurta ja hurjaa voimalla seitsemän miehen. — — Mut katso,
pimeä pirtti palaa, pakkanen paukkuu ja kyntensä salaa, sieltä
he läksivät pois, kuin kiireillä kirous ois; sieltä he läksivät
kohdusta korven seitsenluotina pyssyn suusta vaihtaen
auraan raikuvan torven, maistaen marjoja tiedonpuusta,
palaten miehinä yhteiskuntaan, muistaen unena korven
untaan.

IV.

Tiehaarassa klanetit soi,

häihin sulhanen iloiten astuu
ja kuuluvi kunnailta huljan huiske,
härkien ammuessa
kulkevi Härkä-Tuomo
ja rakkaita juhtia kaitsee
illalla lempeäll'.

Kas, Esko se huimapää

nyt omissa häissään leiskuu
ja kuokkavieraana pöydät kaataa:
morsian viety on.
Tutut ja tupalaiset
 pihall' oottaa jo parikuntaa
mielellä lempeäll'.

Kotihin ylkä käy,

on aatos kuin pitkäisen pilvi,
ja kuuluvi pihalta itku ja ilve
sydäntä hellyttäen.
Klanetit heikosti kiljuu,
pois palavi olkilyhteet
illalla lempeäll'.

V.

Kankaalla hongat huminoi, koivuissa Kalevan kannel soi.

Ken synkkänä yössä yksin käy? Se kurjista kurjin Kullervo

on, jonk' otsall' ei onnen välkettä näy, vain orjan merkki
kuulumaton. Hän käsiä vääntää ja kivet nostaa ja sukunsa
tahran tahralla kostaa, hän on sankari suuri ja jylhä puu, jolle
aurinko on kuin kuu, kun harhaa hän kimman työssä tai
voihkivi hurjana yössä, hän kosken kuohuun juoksevan näki
siskonsa aamuisin, armahan, häntä aaveet alati ympäröi, hän
himovan miekan rintaansa löi, hän kostosta kiveksi paatui, ja
Riekkokankaalle kaatui, häntä kalvoi mustat murheiden kyyt,
ja sovitti syntinsä syyt.

VI.

Kymbaalit pajujen oksilla soi. Palmun oksat käissä Israilin

ihanat immet käy uuden yljän häissä. Lempeistä lempein Lea
 suree isänsä kultaa, Aramilta armahalta salaa hän lemmen
tultaan, Sakeus kultaa punnitsee, ilkeä Joas himoitsee.

Kansassa kulkee kohina, itkevi tumma nainen, kulkevi

kuiske kultainen, saarnavi Natsarealainen… — — — — -
Jerusalem päivässä hohtaa, loistaa valkea muuri, ylitse
mustan maailman käynyt on kajastus suuri. — — — — -
"Lea", "Lea", itämaan kukka, sydäntäs Jumala johtaa, onni,
autuus ja rauha, lempi silmistäs ijäti hohtaa.

VII.

Miks varjo otsalla korkealla suupielen iloa tummentaa, miks

runoniekka ei rauhaa saa? Kas, käsi sydäntä synkkää tapaa,
kuin sammuis aurinko, hukkuis maa, ja kauvas himmeiden
vuorten taa pois virtaisi ilma vapaa.

Ne tulee, tulee ne tummat joukot, ne rajut äänet ja aatteet

kummat, ne aivoin verkoissa ottelee; hän kuuntelee, ja piiriss'
seisovat metsät tummat.

Hän painii Jaakopin painiaan, hän häätää hirmuja

rinnastaan, kuin iskuun nostaa hän käden nuoren, ah, tuskaa!
— tuskin hän hengittää, kuin tähkä hervahtaa raskas pää, hän
vallass' on tuskan vuoren.

Oi, Jumala, kahleista päästä, on jyrkkä tie, älä valoas vie,

ettei jalka kuiluja kohtais, oi, säästä, säästä! Hän liian nuori
on kuolemaan, hän kirkkain toivo on synkimmän maan, sen
soihtuja vielä hän johtais.
 Kas, salama kasvonsa kirkastaa, ukon ämyri pilvissä
pauhaa, hän muistaa äitinsä kasvot armaat, ne valkeet
hapset, ne silmät harmaat, hän tuntee niin kummaa rauhaa.

VIII.

Kuin laaksossa hän kulkee taas ja luikku vasten olkaa häilyy,

niin kaukaa jahtitorvi soi ja sinikellot päilyy. Hän sadun
ihmeprinssi on, hän on räätälin poika Al'addin, hän on nähnyt
kerran unta, hän taikalampun löysikin, hän sillä hurmaa
maailman, on hänen kulta, kaikki maa, ja prinsessan hän saa
ja puolen valtakuntaa.

Hän kuulee kun kirkon kellot soi, ne lapsuuden muistoja

soivat, pyyt, teirit pensaissa karkeloivat ja kruunatut hongat
huminoi. Hän ei muista menneitä murheitaan, ei maailman
kavalaa paulaa, kuin astuis hän kautta seikkailun maan nyt
kirkas hymy on huulillaan, kun sinipiiat laulaa.

IX.

Sinipiikojen laulu.

Käy kisahan, jo kuultaa koi, ja salon sima pillit soi, jo

mettiset ne mettä juo, ja linnut pesään korren tuo, kas,
päivä paistaa yli maan ja luonto soittaa laulujaan. Maan
Luoja sekä auringon myös sulle antoi kantelon, siis vaivu
soittos helinään, taas kulje alas elämään. Vaikk' kuolis
kangas, kuihtuis puu, jos loppuis ilo, onni muu, jos tulee
 tuska, maahan lyö, jos tulee turma, tulee yö, sun soittos
käy kuin aamun koi, ei silloin Suomi kuolla voi.

Ääni korvesta:

Sinä kuolet!

Kaiku:

Minä elän!

Seisoo vuorella kumma mies, seisoo, seisoo ja silmää siirtää

ja aatos kuvia piirtää.

KUOLEMA VAELTAMASSA.

Kuolema, se suuri velkoja ja hyväntekijä, peljätty ja toivottu ajoi

kuulumattomilla kulkusilla meren aukealla, aavalla jäällä. Meren
sulassa jyskähteli jää, sen yöllinen soittelu suli pimeään avaruuteen.
Kuolema ajoi maata kohden. Kuusipeitteiset neitsyeelliset niemet
syöksyivät kuin mustan merilinnun siivet valkoiseen rantaan.
Kesäinen, keltainen ahvenruoko kahisi kuin sannalla silkki,
kuolemalla oli musta hevonen, mustat valjaat, musta oli kulkunen,
jonka sisusta oli heinillä täytetty. Sillä kuolema tahtoo tulla joskus
hiljaa, näkymättä ja kuulematta ja hän on hiljainen mies. Jää
vongahteli rannalta rannalle, hienot hileet helistellen vierivät avaralla
lumi-aavikolla kilvan hangella kiitävien pilvenvarjojen kanssa. Kavio
kapsahti, jalas suhahti ja kuolema katsoi eteensä. Ja hänen
katseensa oli lempeän ankara. Hän ajoi salmen suusta lahden jäälle.
Molemmin puolin kohosivat vuoret kuin jättiläiskameelin
kaksoiskyttyrät äänetöntä taivasta kohden ja peittivät varjoillansa
puolet lahtea. Mutta kuolemasta ei langennut varjoa eikä hänen
hevosestansa. — Oikealla rannalla näkyi kylä. Se nukkui ja se oli kuin
aaltoilevan poven alla sykkivä sydän ja ystävällisten polkujensa
kautta puhui se hiljaista kotikieltänsä. Suuri päivä sen ylitse kulki ja
kultasi iltaisin sen satoja vihreitä akkunaruutuja. Nyt tuikki
ainoastaan kahdesta akkunasta tulta, kuin kaksi silmää yössä, joista
toinen oli pienempi ja suora, toinen isompi ja kiero. Kuolema ajoi
hiljaa rantatietä ja näki kuolleita varpusia tien ohessa. Hän tuli
rantamökkiläisen pihalle, nousi kuistille ja naputti ovelle. Ei se ollut
lukittu, sillä mökeissä ei varkaita peljätä ja sen ainoalla asujamella oli
valkoinen omatunto. Kuolema astui huoneeseen ja toi tullessansa
jääkylmän, ikuisen tyhjyyden henkäyksen. Vuoteella kamppaili sairas
mökkiläinen, kuolema istui hänen vierellensä vuoteelle ja asetti
viileän kätensä hänen kuumalle otsallensa.

"Ken sinä olet?"

"Unen veli, kuolema."

"Kiitos, että tulit."

"Miksi kiität?"