Download the full version of the ebook at ebookname.

com

Remembering Early Modern Revolutions England North

America France and Haiti Edward Vallance

https://ebookname.com/product/remembering-early-modern-
revolutions-england-north-america-france-and-haiti-edward-
vallance/

OR CLICK BUTTON

DOWNLOAD EBOOK

Download more ebook instantly today at https://ebookname.com

Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) available
Download now and explore formats that suit you...

The Poetics of Literary Transfer in Early Modern France

and England 1° Edition Hassan Melehy

https://ebookname.com/product/the-poetics-of-literary-transfer-in-
early-modern-france-and-england-1-edition-hassan-melehy/

ebookname.com

From Classical to Modern Republicanism Reflections on

England Scotland America and France 1st Edition Mark
Hulliung
https://ebookname.com/product/from-classical-to-modern-republicanism-
reflections-on-england-scotland-america-and-france-1st-edition-mark-
hulliung/
ebookname.com

Sleep in Early Modern England Sasha Handley

https://ebookname.com/product/sleep-in-early-modern-england-sasha-
handley/

ebookname.com

Lingua Latina A College Companion Based on Hans Ørberg s

Latine Disco with Vocabulary and Grammar Jeanne Marie
Neumann
https://ebookname.com/product/lingua-latina-a-college-companion-based-
on-hans-orberg-s-latine-disco-with-vocabulary-and-grammar-jeanne-
marie-neumann/
ebookname.com
Dr Gundry s Diet Evolution 1st Edition Steven R. Gundry

https://ebookname.com/product/dr-gundry-s-diet-evolution-1st-edition-
steven-r-gundry/

ebookname.com

Queer Nightlife Triangulations Lesbian Gay Queer Theater

Drama Performance 1st Edition Kemi Adeyemi

https://ebookname.com/product/queer-nightlife-triangulations-lesbian-
gay-queer-theater-drama-performance-1st-edition-kemi-adeyemi/

ebookname.com

Moroccan Mirages Agrarian Dreams and Deceptions 1912 1986

Will Davis Swearingen

https://ebookname.com/product/moroccan-mirages-agrarian-dreams-and-
deceptions-1912-1986-will-davis-swearingen/

ebookname.com

Animal Vigilance Monitoring Predators and Competitors 1st

Edition Beauchamp

https://ebookname.com/product/animal-vigilance-monitoring-predators-
and-competitors-1st-edition-beauchamp/

ebookname.com

Basic Complex Analysis A Comprehensive Course in Analysis

Part 2A 1st Edition Barry Simon

https://ebookname.com/product/basic-complex-analysis-a-comprehensive-
course-in-analysis-part-2a-1st-edition-barry-simon/

ebookname.com
Decision Making in Pain Management 2nd Edition Somayaji
Ramamurthy Md

https://ebookname.com/product/decision-making-in-pain-management-2nd-
edition-somayaji-ramamurthy-md/

ebookname.com
REMEMBERING EARLY MODERN
REVOLUTIONS

Remembering Early Modern Revolutions is the first study of memory in relation to

the major revolutions of the early modern period. Beginning with the English
revolutions of the seventeenth century (1642–60 and 1688–9), this book also
explores the American, French and Haitian revolutions.
Through addressing these events collectively, this volume demonstrates
the interconnectedness of these revolutions in the contemporary mind and
highlights the importance of invoking the memory of prior revolutions in order
both to warn of the dangers of revolution and to legitimate radical political
change. It also unpicks the different ways in which these events were presented
and their memory utilised, uncovering the importance of geographical and
temporal contexts to the processes of remembering and forgetting.
Examining both personal and collective remembrance and exploring both
private recollection and public commemoration, Remembering Early Modern
Revolutions uncovers the rich and powerful memory of revolution in the
Atlantic world and is ideal for students and teachers of memory in the early
modern period.

Edward (Ted) Vallance is Professor of Early Modern British Political Culture at

the University of Roehampton, London, UK. His previous publications include
A Radical History of Britain (2009), The Glorious Revolution (2006) and Revolutionary
England and the National Covenant (2005). He has also co-edited two volumes
with Harald Braun: Contexts of Conscience (2004) and The Renaissance Conscience
(2011).
Remembering the Medieval and Early Modern Worlds

Also in this series:

Remembering the Crusades and Crusading
Edited by Megan Cassidy-Welch

Remembering Early Modern Revolutions

Edited by Edward Vallance
REMEMBERING EARLY
MODERN REVOLUTIONS
England, North America,
France and Haiti

Edited by Edward Vallance

First published 2019
by Routledge
2 Park Square, Milton Park, Abingdon, Oxon OX14 4RN
and by Routledge
711 Third Avenue, New York, NY 10017
Routledge is an imprint of the Taylor & Francis Group, an informa business
© 2019 selection and editorial matter, Edward Vallance; individual
chapters, the contributors
The right of Edward Vallance to be identified as the author of the
editorial material, and of the authors for their individual chapters, has
been asserted in accordance with sections 77 and 78 of the Copyright,
Designs and Patents Act 1988.
All rights reserved. No part of this book may be reprinted or reproduced
or utilised in any form or by any electronic, mechanical, or other
means, now known or hereafter invented, including photocopying and
recording, or in any information storage or retrieval system, without
permission in writing from the publishers.
Trademark notice : Product or corporate names may be trademarks
or registered trademarks, and are used only for identification and
explanation without intent to infringe.
British Library Cataloguing-in-Publication Data
A catalogue record for this book is available from the British Library
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
A catalog record for this book has been requested
ISBN: 978-1-138-88769-5 (hbk)
ISBN: 978-1-138-88770-1 (pbk)
ISBN: 978-0-429-43825-7 (ebk)

Typeset in Bembo
by Apex CoVantage, LLC
CONTENTS

Acknowledgements vii
Notes on contributors viii

Introduction: revolution, time and memory 1

Edward Vallance

1 Remembering the good old cause 11

Edward Legon

2 Commemorating the English Revolution: local

deliverance and thanksgiving 27
Ian Atherton

3 Remembering the regicide in an Age of Revolutions:

the case of Mark Noble 45
Edward Vallance

4 ‘A total contradiction to every principle laid down at

the time of the revolution’: American revolutionaries
and the Glorious Revolution 61
Steven Sarson

5 Settlers among empires: conquest and the American

Revolution 79
Charles W. A. Prior
vi Contents

6 How the American Revolution earned its Indépendance 95

Ghislain Potriquet

7 Reliving the French Revolution through Gouverneur

Morris’s diary: an American perspective from behind
the scenes rediscovered 109
Emilie Mitran

8 Reviving the memory of James Harrington (1611–77)

in revolutionary France: Henry and Aubin’s translations
in year III of the French republic 121
Myriam-Isabelle Ducrocq

9 Communist and neo-Babouvist readings of

the Enlightenment and the French Revolution 137
Stéphanie Roza

10 The Haitian Revolution and the myth of the republic:

Louis Joseph Janvier’s revisionist history 145
Chelsea Stieber

11 Haiti’s Fête Nationale : a revolutionary site of memory 159

Kate Hodgson

Afterword 177
David Andress

Bibliography 191
Index 213
ACKNOWLEDGEMENTS

This collection is based on papers delivered at the Remembering Early Mod-

ern Revolutions conference held at the Institute for Historical Research (IHR),
London, in July 2017. The idea for the event emerged out of a discussion with
Laura Pilsworth at Routledge, and I am grateful to the publisher for their
early commitment to the project and for their ongoing support as (inevitably)
deadlines shifted backwards. I must thank all the speakers and participants for
their contributions to the discussions on the day. The conference could not
have happened without the generous financial support of the Royal Histori-
cal Society, the Fritz Thyssen Foundation and the University of Roehampton.
My research on Mark Noble was supported by the award of a Lewis Wal-
pole Library Fellowship in 2015. Both Dr Arianna Ciula and Dr Helen Slaney,
research facilitators for the Department of Humanities, provided invaluable
assistance with bidding and conference organisation, as did Julia Noyce of the
Roehampton conference team. I am especially grateful to Gemma Dormer
at the IHR, not only for her help in setting up the event but for rescuing my
notebook!
CONTRIBUTORS

David Andress is Professor of Modern History at the University of Portsmouth.

He has published extensively on the French Revolution and, more recently, on
its Atlantic contexts and has most recently edited the Oxford Handbook of the
French Revolution (Oxford University Press, 2015).

Ian Atherton is Senior Lecturer in Early Modern History at Keele University.

He has published widely on aspects of the English Civil Wars, including co-
editing an edition of Sir William Brereton’s 1646 letter book (Staffordshire
Record Society, 2007). He is currently working on the memory of conflict
in Britain from the sixteenth- to the twentieth-centuries and has published
articles and essays on the commemoration of battle sites from the medieval
period to the present day. He has also written on aspects of the Reformation
in Britain, especially the history of cathedrals, including co-editing Norwich
Cathedral: Church, City and Diocese, 1096–1996 (Hambledon Press, 1996).

Myriam-Isabelle Ducrocq has taught at the Institute of Political Sciences in Paris

and is now Senior Lecturer at the University of Paris Nanterre. Her first book
Aux Sources de la démocratie anglaise. De Thomas Hobbes à John Locke (Presses du
Septentrion, 2012) aimed to retrieve common patterns of thought in the politi-
cal works of Hobbes, Harrington, Sidney and Locke. More recently, she has
concentrated on the ways in which seventeenth-century English Republicans
were read and interpreted in eighteenth-century France. She is interested in
translation as a practice as well as an object of study: she has translated texts by
George Villiers, second Duke of Buckingham, and by Slingsby Bethel in Les
Fondementsphilosophiques de la tolérance, F. Lessay, G. A. J. Rodgers, Y. C. Zarka
(eds.) (Presses Universitaires de France, 2002) and is currently co-translating
 Contributors ix

the History of the Reign of Henry VII as part of a collective project of translation
of Bacon’s works (Classiques Garnier).

Kate Hodgson is Lecturer in French at University College Cork, Ireland.

Prior to that, she was a British Academy Postdoctoral Research Fellow at the
University of Liverpool (2012–16), working on a project entitled Haiti and
the International Politics of Anti-Slavery. She is co-editor and contributing
author of At the Limits of Memory: Legacies of Slavery in the Francophone World
(Nicola Frith and Kate Hodgson (eds.), Liverpool University Press, 2015). She
has recently published in journals including Small Axe, Paragraph and Forum
for Modern Language Studies on Haiti, memorialisation, slavery and abolition
in the Caribbean.

Edward Legon is Research Manager at Historic Royal Palaces and Associate

Lecturer of History at the University of East Anglia. He researches memory
and political culture in seventeenth-century Britain. His monograph, Revolu-
tion Remembered: Seditious Memories after the British Civil Wars, will be published
by Manchester University Press in 2019.

Emilie Mitran holds a BA in English from the University of Toulon and an MA

in American history and literature from Aix-Marseille University (AMU),
obtained with honours. She passed the Agrégation in 2014 and, the follow-
ing year, was granted a three-year doctoral contract to start her research on
Gouverneur Morris’s diary. She is currently a PhD candidate at AMU, where
she teaches American history. In addition to this, she has worked, since 2015,
under the supervision of Professor Hugues, on the translation of Morris’s diary
into French. The first volume was published by Droz Publishing Company in
April 2018.
She is a member of the European Society of the Study of English and of the
Canadian Society for Eighteenth-Century Studies. Her interests also include
digital humanities, book history, and political and cultural studies.

Ghislain Potriquet holds a doctorate in American Studies from Université Paris

3–Sorbonne Nouvelle. Since 2010, he has held a position as Associate Professor
of American Studies at the Université de Strasbourg, where he teaches Ameri-
can history at the undergraduate and graduate levels. In Strasbourg, Ghislain has
worked with his fellow sociolinguists to trace the origins of language rights;
he co-edited a journal issue (Les cahiers du GEPE, n.7 ) and a book (Droits lin-
guistiques et droits à la langue) on this topic. Three years ago in Turin, Ghislain
attended a conference on the European historiography of the United States;
he has since developed an interest for comparative historiography. At the 2018
Consortium on the Revolutionary Era held in Philadelphia, he delivered a paper
on French historian of the American Revolution Bernard Faÿ.
x Contributors

Charles W. A. Prior is Senior Lecturer in Early Modern History at the Univer-

sity of Hull. His current book projects are concerned with settler colonialism
before the American Revolution and with treaties and the projection of ter-
ritorial sovereignty in the American East, from the start of the ‘long peace’ to
the Treaty of Fort Stanwix.

Stéphanie Roza is Research Fellow at the CNRS (IRCL laboratory, Montpel-

lier III). She is a specialist in the Enlightenment and the French Revolution
and is currently working on the Enlightenment legacy in the international
Left. Her main publications include How Utopia Has Become a Political Program
(Comment l’utopie est devenue un programme politique, Classiques Garnier, 2015),
being translated into English; in co-direction with P. Cretois, A Social Repub-
licanism in the Eighteenth Century: The French Exception? (Un républicanisme social
au XVIIIe siècle: l’exception française?, Publications of the Sorbonne, 2014):
in co-direction with P. Serna, No. 6 of The French Revolution, Cahiers of the
Institute of History of the French Revolution, devoted to ‘The Revolution or the
Invention of the New Woman and Man’ (‘La Révolution ou l’invention de la
femme et de l’homme nouveaux’), 2014 (http://lrf.revues.org/1066).

Steven Sarson got his BA at the University of East Anglia, his PhD at Johns
Hopkins University, and his HDR at Paris 7 University. He was Lecturer, then
Assistant Professor at Swansea University and is Professor of American Civili-
sation at Jean Moulin University, Lyon. He is the author of Barack Obama:
American Historian (Bloomsbury, 2018), The Tobacco Plantation South in the Early
American Atlantic World (Palgrave, 2013) and British America, 1500–1800: Creat-
ing Colonies, Imagining an Empire (Hodder-Arnold, 2005; Bloomsbury, 2010),
as well as of various book chapters and articles in periodicals, including the
Journal of Economic History, Journal of the Early Republic and the William and
Mary Quarterly. He is editor of an eight-volume document collection on The
American Colonies and the British Empire (Pickering and Chatto, 2010–11). He
is currently working on the influence of the Glorious Revolution in America
from 1688 to the U.S. Bill of Rights and on the Declaration of Independence
in particular.

Chelsea Stieber is Assistant Professor of French and Francophone Studies at the

Catholic University of America in Washington, D.C. She recently finished a year-
long fellowship at the John W. Kluge Center at the Library of Congress, where
she completed work on her manuscript about civil war and post-independence
writing in Haiti, entitled ‘Haiti’s Paper War: Post-Independence Writing and
the Making of the Republic, 1804–1954’. She also recently announced a Digital
Humanities project in conjunction with the National Digital Initiatives at the
Library of Congress and the Société Haïtienne d’Histoire, de Géographie et de
Géologie, the RSHHGG Lab (rshhgglab.com). The site is an interactive online
 Contributors xi

index of nearly 100 years of the Revue de la Société Haïtienne d’Histoire, de Géog-
raphie et de Géologie, Haiti’s preeminent social science journal. She has published
articles in French Studies and Francosphères, as well as in edited volumes.

Edward (Ted) Vallance is Professor of Early Modern British Political Culture at

the University of Roehampton, London. He is the author of A Radical History
of Britain (Little, Brown, 2009), The Glorious Revolution (Pegasus, 2006) and
Revolutionary England and the National Covenant (Boydell, 2005). With Harald
Braun, he has edited two volumes on conscience and casuistry in early modern
Europe: Contexts of Conscience (Palgrave Macmillan, 2004) and The Renaissance
Conscience (Wiley-Blackwell, 2011). His articles have featured in Albion, English
Historical Review, Historical Journal, Historical Research, History Workshop Journal,
The Huntington Library Quarterly, Journal of British Studies, Renaissance Studies
and The Seventeenth Century. His monograph, Loyalty, Memory and Public Opin-
ion in England, 1658–1727, will be published by Manchester University Press
in 2019.
INTRODUCTION
Revolution, time and memory

Edward Vallance

This collection brings together papers ref lecting on the memory of the
English, American, French and Haitian revolutions. In so doing, of course, it
acknowledges that these historical moments do represent revolutions. Yet the
determination of what is or is not a revolution is clearly also dependent upon
shifts in public memory. For current evidence of this, we could turn to some
recently published Oxford handbooks on this subject. These handbooks offer
collections of essays by leading historians on topics that are seen to be of cen-
tral historical importance (at least to undergraduate students in Anglophone
history degree courses). The American and the French Revolutions each have
their own handbooks (the latter edited by one of our own contributors here).1
There are two handbooks covering the ‘English Revolution’, one focusing on
its literature, the other with a more purely historical remit.2 These last two
texts in particular give clear testimony to the transformative influence of pub-
lic memory on our understanding of revolution.
The ‘English Revolution’ discussed in these two handbooks was only
invented in the nineteenth-century by the French historian and statesman
Francois Guizot. It was Guizot who first repackaged what had previously been
the Earl of Clarendon’s ‘Great Rebellion’ as a revolution. Guizot’s redefini-
tion of the upheaval of England’s mid-century was grounded on historical
comparison: it was the similarity between 1642 and 1789 that meant that
the English civil war could now be recognised as a French-style revolu-
tion avant la lettre. As Guizot put it, ‘[The analogy of the two revolutions is
such that [the English] would never have been understood [as one] had not
[the French] taken place’.3 As Dan Edelstein and Keith Michael Baker have
recently argued, the self-consciousness of revolutionaries is a critical feature of
revolutions and that self-awareness is itself informed by a process of historical
2 Edward Vallance

comparison, situating revolutionary moments and individuals within gene-

alogies of revolutionary action.4 This collection follows their work in seeing
the comparative study of revolutions as not being the exclusive preserve of
modern social scientists. As David Como has demonstrated, mid-seventeenth-
century English readers had already developed an awareness and understand-
ing of popular revolution through the reporting of uprisings in Catalonia,
Sicily and Naples.5 Similarly, many of the essays in this volume demonstrate
that the recognition of a set of events as revolutionary was predicated on his-
torical comparison and analogy.
These historical reference points, however, are clearly not static but are
themselves subject to processes of reinvention, recovery and erasure. For much
of the Victorian era and earlier in England, it was still the events of 1688 that
were regarded as the English ‘Revolution’.6 Today, this is clearly no longer the
case, despite important major reinterpretations of 1688 from scholars such as
Tim Harris and Steven Pincus.7 There is no Oxford handbook dedicated to
the events formerly known as the Glorious Revolution: this once celebrated
historical moment now only merits a chapter within the handbook dedicated
to covering the history of the civil wars and interregnum.8 Indeed, despite the
efforts of Harris, Pincus and others, public awareness of the events of 1688
now appears to be so low that recent documentaries on the subject have either
treated it as a moment that a general audience will simply be unaware of or, at
best, familiar only with the unreconstructed ‘Whig’ myth of the revolution.9
Here, the habit of defining revolutions through a process of historical com-
parison has worked to 1688’s detriment: Edmund Burke’s Reflections has surely
cast a long shadow, fixing 1688 in comparison with 1789 as a uniquely English
‘unrevolutionary’ revolution. Undoubtedly, this shift of emphasis in terms of
the ‘real’ English Revolution has also been connected to broader historio-
graphical and intellectual trends, namely Marxist/Marxian analyses of revolu-
tions as the climacterics of class struggle and, following this, the belief that
revolutions, as shown in the now paradigmatic French and Russian examples,
are inherently ‘popular’ movements.
Most durable of all, perhaps, has been the belief, again taken from Marx,
that revolution is the crucible of modernity. According to the editors of one
recent collection, the ‘French Revolution was the key site of the European
road to modernity’.10 In Reinhart Koselleck’s highly influential reading of the
permutations of ‘Revolution’ as a concept, the French Revolution was pre-
ceded by an intellectual and linguistic transformation of the term. This fun-
damentally altered an older, cyclical reading of revolution to one in which
these events opened the ‘horizon of expectation’ concerning the possibility of
political and societal change. Revolution was gradually disconnected, accord-
ing to Koselleck, from its associations with the vicious cycle of civil war and
rebellion, and instead attached to moments that ‘sought to open up a new
vista’.11 Koselleck’s observations followed those of Hannah Arendt in her On
 Introduction 3

Revolution, in which she noted that in its first English usage, ‘revolution’ was
attached to political restoration rather than transformation.

In the seventeenth-century, where we find the word for the first time as
a political term, the metaphoric content was even closer to the original
meaning of the word, for it was used for ‘a movement of revolving back
to some pre-established point . . . Thus, the word was first used not when
what we call a revolution broke out in England and Cromwell rose to the
first revolutionary dictatorship, but on the contrary, in 1660 . . . at the . . .
restoration of the monarchy’.12

According to Koselleck and the many scholars who have followed him,
revolutions not only transform political and/or constitutional arrangements
but also fundamentally alter understandings of time. The French Revolution
moved European culture from a world governed by backward-looking astro-
logical, eschatological or traditional chronological frameworks to one in which
a clear distinction between past and present had been established, enabling
the imagination and realisation of different political futures. This association
between revolution and modernity is clearly evident in some recent schol-
arship: witness Steven Pincus’s declaration of the revolution of 1688 as ‘the
first modern revolution’, a moment he characterises as a struggle between two
competing ideologies, both intent on modernising the English state.13
We can certainly recognise, in a seventeenth-century English context, read-
ings of ‘revolution’ that understood it in the earlier, cyclical sense, such as that
given by the Royalist astrologer George Wharton in reference to Charles II’s
restoration:

[T]his happy, and (by many, almost) unexpected Revolution of Govern-

ment; viz., of turning from Anarchy, to the most naturall of all Gov-
ernments, MONARCHY.14

Equally, we can find evidence of civil war as understood as a repetitive,

destructive, internecine conflict: witness the fear expressed in the Exclusion
Crisis of 1678–81 that ‘41’ was come again.15 Yet as both Tim Harris and,
earlier, Christopher Hill demonstrated, by the mid-seventeenth-century, the
meaning of the word ‘revolution’ had been transformed and was by this point
commonly understood in a political context to mean not restoration but the
early modern equivalent of ‘regime change’.16
In broader terms, Judith Pollmann has recently argued that it is perhaps
unhelpful to think about distinctly modern or pre-modern conceptions of time.
As important as eschatological and cosmological frameworks were to contempo-
rary understandings of chronology, people in early modern Europe clearly dem-
onstrated an awareness of historical difference. The Reformation in particular
4 Edward Vallance

was identified as a clear point of historical rupture by contemporaries. Yet some

European Calvinists very quickly came to see themselves as defending an ‘old’
religion against the threat posed by theological ‘innovators’ (for example, Dutch
and English ‘Arminians’.)17 Similarly, as Edward Legon shows in his contribution
in Chapter 1 of this volume, the ‘good old cause’ of the English civil war Parlia-
mentarians was only as ‘old’ as the reformation itself: the millenarian expecta-
tions of some Protestant radicals could compress time, but they also worked to
delineate discreet historical periods. Synchronic and diachronic understandings
of the past, as Pollmann has observed, could therefore coexist.18 Indeed, there is
a paradox within Koselleck’s treatment of the modern understanding of ‘revo-
lution’ as being intimately connected with the future: as he acknowledges, the
French philosophes, whose work he sees as critical to transforming the mean-
ings of ‘revolution’, fashioned this new understanding of the concept from the
memory of an earlier revolution, the revolution of 1688. However, in seeing that
earlier revolution as distinct from the destructive, repetitive pattern of civil war,
the philosophes were themselves dependent on a particular English reading of
those events that obscured the extent to which it was achieved through force of
arms and, in Ireland and Scotland, secured only through violence.19
As this suggests, the writing of history is critical to the formation of the
memory of revolution. The work of Erika Kuijpers, Judith Pollmann and oth-
ers, though, also reminds us that early modern public memory was embedded in
broader cultural practices beyond historical writing. It was stored in public ritu-
als and performances, conveyed by the spoken word and represented through
material culture. The same was true of revolutionary memory. Memory was
embodied in individual experiences, in the ‘seditious memories’ documented
by Edward Legon in seventeenth-century England (Chapter 1) and the personal
reflections of Gouvernour Morris captured by Emilie Mitran (Chapter 7); it
persisted at a local level, as demonstrated in Ian Atherton’s exploration of com-
munity commemorations of the civil wars (Chapter 2); and it was embedded in
national political argument, memorialisation and commemoration, as depicted
in the chapters by Charles Prior and Steve Sarson on the American Revolution,
and in Kate Hodgson’s exploration of the Haitian ‘Fête National’ (Chapters 4, 5
and 11). While many other chapters do focus on the role of historical scholar-
ship and/or antiquarian research in shaping public memory (those by Potriquet,
Roza and Steiber, as well as my own [Chapters 3, 6, 9 and 10]), they also reflect
on the cultural and political influence upon that scholarship.
The twentieth-century eclipse of 1688 by the 1640s as the English Revo-
lution equally was not only a result of historiographical or methodological
trends but was also shaped by the context of post-war Britain, as the end of
Empire raised questions about the triumphalist teleology of the Whig version
of history and the ‘Troubles’ in Northern Ireland highlighted the fiction that
the revolution of 1688 had been bloodless and benign. There can perhaps be
no greater example of how cultural assumptions, especially those of Western
 Introduction 5

cultural and white racial superiority, have influenced our view of history than
in the marginalising of the Haitian revolution. David Geggus has argued, ‘Of
all the Atlantic revolutions, the fifteen-year sturggle that transformed French
Saint-Domingue into independent Haiti produced the greatest degree of social
and economic change, and most fully embodied the contemporary pursuit of
freedom, equality and independence’.20
Yet, Geggus observed, it was absent from Palmer and Godechot’s discus-
sion of ‘Atlantic Revolutions’, seemingly out of place in their ‘grand narrative
of liberal, republican democracy’.21 The exclusion of Haiti, then, cannot be the
same grounds as the diminishing profile of 1688: Haiti is not neglected because
it did not experience a ‘true’ revolution but is instead overlooked on the basis
of Eurocentric assumptions about the epicentre of revolutionary activity. It
is worth noting here that Geggus’s comments sit within a single essay in The
Oxford Handbook of the Atlantic World, an editorial choice that reflects the con-
tinuing marginalisation of Haiti in discussions of the Age of Revolutions in
spite of a considerable revival of scholarly interest.
Haiti, more than any other revolution, reminds us too that the process of
forgetting is as critical as national, local and individual remembrance to shap-
ing revolutionary ‘memory’.22 If, as David Armitage has argued contrary to
Koselleck, revolutions remain civil wars, then it has been recognised since
classical times that forgetting was the best means of quelling these conflicts.23
In the early modern period, collective amnesia came to be legislated through
‘acts of oblivion’.24 Yet these acts sought not to demand the impossible – that
a public that had lived through revolutionary trauma should forget that horror –
but rather that these memories should no longer be acted upon.25 As our con-
tributors show, these orders were never fully observed, even by the states that
had legislated for them in the first place. Revolutionary horror was invoked to
clamp down on popular political activity, to stigmatise religious and political
opponents (sometimes long after the revolution itself) and to try to close down
the consideration of political alternatives.
In the case of England, it could be argued that suppressing the memory of
the mid-century revolution came to be a matter of government policy. Even
in this case, however, the policy was one of selective remembrance (as around
the regicide) rather than total historical oblivion. As John Frow has observed,
‘forgetting’ is integral to the process of remembering since ‘the activity of com-
pulsive interpretation that organises it [memory] involves at once selection and
rejection’.26 In this sense, ‘forgetting’ is important in a constructive sense: in the
case of the United States, France and Haiti, the memory of revolution is critical
to national identity. The processes of erasure here are not straightforward acts of
censorship or denial but, as Kate Hodgson demonstrates in her analysis of Haiti’s
national celebrations, a result of gradual processes of telling and retelling that
have occluded those elements of revolutionary history that cannot be accom-
modated within narratives dominated by themes of emancipation and liberation.
6 Edward Vallance

As much as revolutionary memory may form a critical part of the ‘origin

myths’ of the nations discussed within this volume, many of the chapters in
this collection remind us that memory was an important source for guiding
future political action, as well as for informing meditations on individual, local
and national identities. In particular, Myriam-Isabelle Ducrocq’s contribu-
tion demonstrates how English republican speculation, especially the ideas of
James Harrington, provided the parameters of the ‘horizon of expectation’ for
some French revolutionaries. The importance of this comparative dimension
is reflected in many of the chapters in this volume, which, though organised
into geographical sections, features many papers that range widely temporally
and spatially and that demonstrate the importance of the transnational cross-
fertilisation of revolutionary memories.
As Steve Sarson’s contribution reminds us, however, this was not a straight-
forward case of the transfer of metropolitan ideas (in this case concerning
the nature of the revolution settlement of 1688/9) to the colonial periphery.
Instead, these ideas were adapted and transformed in their new contexts. We
can view these transformations as ‘distortions’ or ‘misreadings’, even as evi-
dence of an ahistorical mindset: late eighteenth-century French society, for
example, was quite distinct from that of seventeenth-century England. Cer-
tainly, too, remembering revolutions could involve the anachronistic refash-
ioning of movements and individuals: English radical Puritans, reimagined as
Whiggish and secular eighteenth-century ‘commonwealthsmen’; French sans-
culottes, reduced from the diverse range of groups that made up the revolu-
tionary cadres to the caricature of an insurrectionary proletariat; Toussaint
L’Ouverture, converted into a symbol of a coming pan-African revolution
against white colonial rule.27
Academic historians today are trained to avoid such acts of historical anach-
ronism. Yet as Pollmann has recently suggested, an ability to combine his-
torical awareness with a readiness to apply the ‘lessons of history’, even across
considerable intervals of time and space, might still be ethically valuable.28
Academic research on the revolution of 1688 and the Haitian revolution has
undergone a renaissance in the last two decades. In the case of England’s mid-
century revolution and the American and French revolutions, these remain
major fields of scholarly enquiry. And yet, as David Andress’s ‘Afterword’ in
this volume suggests, popular understandings of these events, including the
versions of these revolutions communicated through school history curricula,
remain remarkably resistant to absorbing the fruits of this academic endeav-
our. One reason may be, as Andress suggests, the nature of most modern aca-
demic history, with its complex and heavily qualified form of argumentation
presenting a significant barrier to knowledge transfer. (Of course, academic
historians themselves do not simply police the boundaries between public
memory and history but are themselves influenced by the public memory
of the events upon which they work.) More importantly, the form of school
 Introduction 7

history courses is determined (at least in the UK) by politicians, not academics.
The strange return of seventeenth-century Britain to the A-level curriculum
is a case in point. Sadly, the result neither of popular demand nor of academic
pressure, the restoration of England’s seventeenth-century revolutions to the
school classroom is the product of the whim of an English literature graduate,
journalist and sometime Secretary of State for Education, Michael Gove. Pre-
dictably, the version of seventeenth-century England currently being offered
by the Assessment and Qualifications Alliance (AQA) and EdExcel is as rela-
tively untouched by historical revisionism as the current A-level version of the
French Revolution.29
It might be suggested that this is inevitable, that popular histories and A-level
textbooks cannot be expected to match the sophistication of academic works
and that it would be counterproductive for them to be so, at least in terms of
sustaining public interest in history. Maybe so, but the danger identified by
Andress is that when we encounter the people of the past as cartoonish ste-
reotypes rather than as real, complex, flesh-and-blood individuals, ‘historical
distance’ can actually inoculate us from the horror of revolution and detach us
from a necessary empathy with the victims of revolutionary violence. Equally,
treating historical atrocities as purely ‘lessons from history’ runs the risk of
obscuring the very specific contexts that produced these phenomena. An in-
depth study of how the Holocaust is taught in UK schools, for example, has
demonstrated that 68 per cent of students were unaware of what anti-Semitism
meant. As Professor Yehuda Bauer put it in his foreword to the report: ‘The
Holocaust is too often turned into vague lessons of the danger of “hatred” or
“prejudice” at the expense of really trying to understand the reasons and moti-
vations for the genocide’.30
If, as Armitage has suggested, revolutions are also violent civil wars, then
this ought to provide a salutary reminder of the often vast human costs of rev-
olutionary expectation. The enduring association of revolutions with eman-
cipation and the pursuit and defence of liberty has, though, as Andress also
remarks, had a powerful countervailing influence. There is no better example
than the weight of expectation that was placed upon the movements of the
Arab Spring and the motivations behind Western interventions in Libya and
Syria. The ongoing bloodshed and collapse of civil society in those countries
would seem to support John Dunn’s view that we ‘shall never master the polit-
ical lessons of revolution unless we can own up frankly to our shared political
and social incapacity for precognition’.31
While this seems undeniable, it might also be said that we will never master
the political lessons of revolution so long as we fail to interrogate thoroughly
the memory of these events. The contributions to this volume emphasise the
complexity of public memory, its varied forms and sites, individual and local,
as well as national. In so doing, they provide a means of challenging dominant
narratives of revolution and questioning the unity of meaning and experience
8 Edward Vallance

they frequently entail. By charting the processes of historical appropriation

and reappropriation, they remain attentive to both the characteristics of the
original revolutionary moment and the powerful memories and mythologies
that have been drawn from them. They also acknowledge that these memories
were frequently contested and their subsequent influence deeply divisive and
frequently violent. As many of these essays attest, historians have themselves
played a significant role in the fashioning of the public memory of revolu-
tion. Consequently, historians, far from being ‘innocent bystanders’, must also
bear some responsibility for nurturing the often bitter fruits of revolutionary
memory.

Notes
1 Jane Kamensky and Edward G. Gray (eds.), The Oxford Handbook of the American Revolution,
Oxford: Oxford University Press, 2012; David Andress (ed.), The Oxford Handbook of the
French Revolution, Oxford: Oxford University Press, 2015.
2 Laura Lunger Knoppers (ed.), The Oxford Handbook of Literature and the English Revolution,
Oxford: Oxford University Press, 2012; Michael J. Braddick (ed.), The Oxford Handbook
of the English Revolution, Oxford: Oxford University Press, 2015.
3 Quoted in David Armitage, Civil War: A History of Ideas, New York: Knopf, 2017, p. 157.
4 Keith Michael Baker and Dan Edelstein, ‘Introduction’, in Keith Michael Baker and Dan
Edelstein (eds.), Scripting Revolution: A Historical Approach to the Comparative Study of Revo-
lutions, Stanford: Stanford University Press, 2015, pp. 1–21.
5 David R. Como, ‘God’s Revolutions: England, Europe, and the Concept of Revolution in
the Mid-Seventeenth Century’, in Baker and Edlestein (eds.), Scripting Revolutions, ch. 2.
6 The best summary remains Harry Thomas Dickinson, ‘The Eighteenth-Century Debate
on the “Glorious Revolution”’, History, 61, 1976, 28–45 and see also the preface to my
The Glorious Revolution: 1688-Britain’s Fight for Liberty, London: Little, Brown, 2005.
7 Tim Harris, Revolution: The Great Crisis of the Stuart Monarchy, London: Allen Lane, 2005;
Steven Pincus, 1688: The First Modern Revolution, New Haven, CT: Yale University Press,
2009.
8 Mark Knights, ‘The Long-Term Consequences of the English Revolution: Politics, Politi-
cal Thought and the Constitution’, in Braddick (ed.), Oxford Handbook of the English
Revolution, ch. 30.
9 The BBC Radio 4 documentary, ‘Things We Forgot to Remember: The Glorious Revo-
lution’, broadcast in December 2009, was recorded after the publication of a number
of major reinterpretations of the period, some produced by trade presses. Nonetheless,
the episode largely treated 1688 as a moment that would be unknown to most listeners.
Eight years later, the television documentary, ‘British History’s Biggest Fibs: Episode 2, the
Glorious Revolution’, BBC 4, January 2017, assumed that viewers would still be familiar
only with older narratives of 1688.
10 John Foran, David Lane and Andrea Zivkovic (eds.), Revolution in the Making of the Modern
World: Social Identities, Globalisation and Modernity, London: Routledge, 2008, p. xiv.
11 Reinhart Koselleck, ‘Historical Criteria of the Modern Concept of Revolution’, in
Futures Past: On the Semantics of Historical Time, trans. Keith Tribe, New York: Columbia
University Press, 2004, pp. 43–57, quotations at p. 39; see also Reinhart Koselleck, Critique
and Crisis: Enlightenment and the Pathogenesis of Modern Society, Oxford: Berg, 1988, pp.
160–1n.
12 Hannah Arendt, On Revolution, London: Faber & Faber, 1963, pp. 42–3.
13 Pincus, 1688, ch. 2.
 Introduction 9

14 Quoted in Tim Harris, ‘Did the English Have a Script for Revolution in the Seventeenth
Century?’, in Baker and Edelstein (eds.), Scripting Revolutions, ch. 1, p. 28.
15 On which see Jonathan Scott, England’s Troubles: Seventeenth-Century English Political
Instability in a European Context, Cambridge: Cambridge University Press, 2000.
16 Harris, ‘Did the English Have a Script for Revolution in the Seventeenth Century?’;
Christopher Hill, ‘The Word “Revolution” in Seventeenth-Century England’, in Richard
Ollard and Pamela Tudor-Craig (eds.), For Veronica Wedgewood These: Studies in Seventeenth-
Century History, London: Collins, 1986, pp. 134–51.
17 Brecht Deseure and Judith Pollmann, ‘The Experience of Rupture and the History of
Memory’, in Erika Kuijpers, Judith Pollmann, Johannes Muller and Jasper van der Steen
(eds.), Memory before Modernity: Practices of Memory in Early Modern Europe, Leiden: Brill,
2013, ch. 17, p. 328.
18 Judith Pollmann, Memory in Early Modern Europe: 1500–1800, Oxford: Oxford University
Press, 2017, p. 51.
19 Koselleck, ‘Historical Criteria of the Modern Concept of Revolution’, pp. 48–9; much of
the modern historiography of 1688 now emphasises its violent nature. The most strident
claims in this regard have been made by Steven Pincus, 1688, p. 7.
20 David Geggus, ‘The Haitian Revolution in Atlantic Perspective’, in Nicholas Canny (ed.),
The Oxford Handbook of the Atlantic World, c. 1450–1850, Oxford: Oxford University Press,
2011, ch. 31, p. 533.
21 Ibid., p. 546.
22 The classic study in this case is Michel-Rolph Trouillot, Silencing the Past: Power and the
Production of History, Boston: Beacon Press, 1995.
23 Armitage, Civil War, p. 59; David Armitage, ‘Every Great Revolution Is a Civil War’, in
Baker and Edelstein (eds.), Scripting Revolutions, ch. 3.
24 On which, see Pollmann, Memory in Early-Modern Europe, ch. 6.
25 Judith Pollmann and Erika Kuijpers, ‘Introduction: On the Early Modernity of Modern
Memory’, in Kuijpers et al. (eds.), Memory before Modernity, pp. 9–10; Ross Poole, ‘Enact-
ing Oblivion’, International Journal of Politics, Culture and Society, 22, 2009, 149–157.
26 Quoted in Isabel Karremann, The Drama of Memory in Shakespeare’s History Plays, Cam-
bridge: Cambridge University Press, 2015, p. 9.
27 Blair Worden, Roundhead Reputations: The English Civil Wars and the Passions of Posterity,
London: Allen Lane, 2001, chs. 3 and 6; C. L. R. James, The Black Jacobins: Toussaint
L’Ouverture and the San Domingo Revolution, London: W. H. Allen & Co edn., 1989, pp.
376–7; For sans-culottes, see David Andress ‘Afterword’ in this volume.
28 Pollmann, Memory in Early-Modern Europe, ch. 2.
29 And I make this statement in the full knowledge that one of these exam boards uses
excerpts from my own book on the revolution of 1688.
30 Sylwia Holmes, ‘Do We Need to Rethink How We Teach the Holocaust?’, The Guardian,
27 January 2016, www.theguardian.com/teacher-network/2016/jan/27/do-we-need-
to-rethink-how-we-teach-the-holocaust, accessed 20 April 2018. For the report from
the UCL Centre for Holocaust Education on which the article is based, see www.holo
causteducation.org.uk/wp-content/uploads/What-do-students-know-and-understand-
about-the-Holocaust1.pdf, accessed 20 April 2018.
31 John Dunn, ‘Understanding Revolution’, in Foran, Lane and Zivkovic (eds.), Revolution in
the Making of the Modern World, ch. 2, pp. 24–5.
1
REMEMBERING THE GOOD OLD
CAUSE1
Edward Legon

The idea that some overarching ‘cause’ drove opposition to and resistance
against the English crown and the established church in the 1640s is a notable
casualty of revisionist scholarship. Historians now advise that parliamentari-
anism was ‘an inherently fissiparous movement’ that was unable to withstand
the political, religious and socio-economic pressures of the 1650s.2 And yet
a number of those who supported Parliament looked back to those actions,
and the decisions upon which they were based, and spoke collectively of a
‘good old cause’. What this three-word catchphrase meant has been a subject of
investigation by a handful of seventeenth-century historians, literary scholars
and rhetorical theorists.3 Prominent among these is Austin Woolrych whose
1957 article ‘The Good Old Cause and the Fall of the Protectorate’ interpreted
regular references to the slogan from the mid-1650s as evidence of its role in
rallying radical millenarian and republican disillusionment with the Crom-
wellian Protectorate. For Woolrych, the capacity of the good old cause to act as
a core around which grievances coalesced lay in its having offered ‘deliverance
in a return to the past’ for those who deployed it.4
By evoking a form of nostalgia with which men and women imagined a
pure, primitive and even prelapsarian parliamentarianism, Woolrych’s article
foreshadowed recent interest in how the civil wars in Britain were remem-
bered.5 In his account, the slipperiness of memory was utilised by those hos-
tile to Oliver Cromwell as a method of ‘blur[ring] the differences between
commonwealthsmen, who denounced the usurper of the sovereignty of the
people’s representatives, and “saints”, who reviled the apostate in the name of
the kingship of Christ’.6 Woolrych’s emphasis on the capacity of the good old
cause to conceal differences was taken up by the literary critic Annabel Pat-
terson, who couched the good old cause as an ‘ideologeme’ that was capable
12 Edward Legon

of uniting those ‘who, if they agreed on nothing else, agreed that the Restora-
tion of the Stuarts was a disaster for . . . civil liberties and religious toleration’.7
More so than Woolrych, Patterson’s work emphasised the ‘oldness’ of the good
old cause as the means by which ‘the antiquity’ and thus the legitimacy of
republican thought were expounded.8
Common to both of these accounts is an association of the good old cause
with forms of political and religious radicalism. In turn, continued references
to the phrase after the Restoration have been seen as interchangeable with the
endurance of forms of radical opposition to the monarchical and episcopal
settlements of the 1660s.9 Yet the available evidence suggests that, after 1660,
the good old cause was used by a more diverse range of individuals to connote
a longer history of Protestantism.
With this chapter, I explore, and seek to explain, this evidence in a way that
builds on two implications of Woolrych’s and Patterson’s work: namely, that
the phrase had both legitimising and mobilising potential. Where I diverge
from these accounts is by locating this potential in the inherent historicity of the
good old cause as a signifier of the objectives of ‘godly’ Protestants since the
late sixteenth-century. For this purpose, I demonstrate that uses of the good
old cause by Parliamentarians occurred earlier than the 1650s and that these
built on similar language that was considerably older. In doing so, I suggest
that the phrase is an example of what the rhetorical theorist Michael Calvin
McGee has labelled ‘ideographs’ and that, correspondingly, it was serviceable
to leading Parliamentarians as a way of legitimating opposition to crown and
established church by invoking a longer-term struggle between Protestantism
and counter-reformation ‘popery’.10 In turn, I argue that the commitment of a
politically, religiously and socially diverse support base was secured.
By highlighting the ideographic potential of the good old cause, I shed
light on continued efforts by opponents of crown and established church to
mobilise popular opinion after the Restoration and, in some cases, to justify
decisions that were made beforehand. In doing so, I suggest that a favourable
interpretation of the civil wars and revolution, one that did not necessarily
dwell on the trial and execution of Charles I or the establishment of a Com-
monwealth, remained salient to Englishmen and -women across society after
the Restoration.
To make these claims, I draw on the output of the English and Scottish
presses from the late sixteenth-century until Charles II’s death in 1685. More-
over, by trawling evidence of seditious and treasonable language in govern-
ment papers after 1660, I consider the deployment of the good old cause in oral
interactions between known former Parliamentarians and Republicans. That
uses of the phrase are to be found in both kinds of evidence reflects an under-
lying tension of Charles II’s reign: while the government and its supporters
believed that any revival of the good old cause spelled catastrophe for crown
and established church, a range of individuals who had fought for or otherwise
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
 Bellarion vaikeni. Ja neuvoteltuaan Filippo Marian kanssa tämän
suuressa linnassa jatkoi Facino matkaansa, lisättyään joukkojaan
kuudellasadalla italialaisella palkkasoturilla, jotka Filippo Maria oli
luovuttanut, ja joita johti Giasone Trotta-niminen onnensoturi.
Sitäpaitsi otti hän Paviasta mukaansa piiritystykistöä.

Kuitenkaan hän ei pysähtynyt niin lähelle Alessandriaa, että

tykeistä olisi ollut mitään hyötyä. Hän tiesi, että Alessandrian
kolmesataa vuotta aikaisemmin rakennetut varustukset olivat
harvinaisen lujat. Ja senvuoksi aikoi hän ensin heikentää sen nykyisiä
valtiaita piirittämällä ja eristämällä kaupungin.

Mennen Pon yli Bassignanon läheisyydessä marssitti hän

joukkonsa Tanaron vasenta rantaa pitkin Pavoneen asti, kolmen
penikulman päähän Alessandriasta. Tänne hän majoittui, sijoittaen
joukkonsa riisipeltoja täynnä olevalle alangolle ympyrään, jonka säde
oli kolmen penikulman pituinen. Sotilasketju katkaisi Tanaro- ja
Bormidajoet juuri niiden yhtymäkohdan yläpuolella, ulottui siitä
Marengoon, katkaisi jälleen Bormidan, jatkui Aularaan etelässä ja
Casalbaglianoon lännessä, kulki taas yli Tanaron ja yhtyi
alkupäähänsä Pavonessa sivuten pohjoisessa San Michelea.

Niin näpsästi oli piiritysliike suoritettu, etteivät alessandrialaiset

asiata aavistaneetkaan, ennenkuin heidät aamulla pysähdytettiin
piirityslinjoilla, heidän pyrkiessään pois kaupungista. Jokainen
palautettiin takaisin.

Näiltä saatiin myös tietää, eräissä tapauksissa vasta kidutuksen

jälkeen, että kaupungissa oli niukanlaisesti elintarpeita, joten
pitkäaikaista piiritystä tuskin kestettäisiin. Tätä todisti Vignatenkin
käytös. Kerrottiin hänen raivoavan satimeen joutuneen suden lailla.
Neljä kertaa yritti hän murtautua piiritysketjun läpi. Facino oli
kuitenkin piiritysjoukkojen sisäpuolelle asettanut vielä
tiedustelulinjan, joka aina ajoissa ilmoitti vihollisen liikkeistä, niin että
kulloinkin tiedettiin, mistä Vignate aikoi pyrkiä läpi, ja osattiin
valmistautua häntä estämään. Maasto auttoi myös Facinoa paljon.
Vignaten valioväki, ratsumiehet, saattoi vain työläästi liikkua
hetteisellä alangolla.

Facino antoi määräyksen, ettei vankeja saanut ottaa. Samoin

kehoitti hän sotilaita olemaan surmaamatta tarpeettoman paljon
vihollisia. Oli vain eduksi, että mahdollisimman moni suu oli
syömässä Alessandrian muonavarastoja.

"Kysymys on tietenkin ihmishengistä", huomautti Bellarion avaten

ensi kerran suunsa senjälkeen kuin Facino oli hänet edellisen
neuvottelun aikana vaientanut.

Häntä tuijotettiin pitkään.

"Mistäpä muusta voisikaan olla kysymys?" uteli Carmagnola.

"Hevosista. Jos niitä jää henkiin, kelpaavat ne varsin hyvin

ravinnoksi viime hädässä."

Asiaa käsiteltiin juuri kuin Vignate teki kolmannen hyökkäyksensä.

Tällä kertaa ei vihollista napattu keihäisiin, vaan Facino käski
pyssymiesten ampua hevoset hyökkääjien alta.

Joko Vignate ymmärsi, mihin Facino pyrki, tai sitten hän havaitsi,
että maasto todella oli liian tukala ratsuväelle, joka tapauksessa
suoritti jalkaväki neljännen hyökkäyksen. Se suunnattiin pohjoiseen
päin. Vignate pani liikkeelle kaksituhatta miestä ja jos nämä olisivat
olleet kevyemmin aseistetut ja parempien upseerien johdossa, olisi
yritys luultavasti onnistunut, sillä vastustajien lukumäärä oli paljon
pienempi. Vignate oli kuitenkin tottumaton käsittelemään jalkaväkeä
ja erehtyi samalla tavalla kuin ranskalaiset Agincourtin luona. Hänen
jalkamiehensä lähtivät hyökkäämään samanlaisissa varuksissa kuin
ratsumiehetkin, mutta raskas aseistus ja pehmeä maasto uuvuttivat
heidät niin perinpohjin, että he haukkoivat henkeään päästessään
piirityslinjoille. Ilokseen ja kummakseen he eivät menettäneet
henkeään enempää kuin vapauttaankaan.

Tämän epäonnistuneen hyökkäyksen jälkeen saapui Facinon leiriin

kolme kaupungin edustajaa sekä eräs Vignaten kapteeni.

Heidät ohjattiin matalaan huoneeseen, jossa ei ollut muita

koristuksia kuin seinällä puutuolin yläpuolella riippuva,
kömpelötekoinen, maalattu ristiinnaulitun kuva. Tuolin edessä oli
pitkulainen honkapöytä ja ikkunan ääressä yksinkertainen
kirjoituspöytä. Neljä tuolia ja matala nojatuoli täydensivät
sisustuksen.

Lattialle oli sinne tänne siroteltu tuoksuvia rosmariinin- ja

sitruunanoksia, jottei huoneen alastomuus niin pistäisi silmään.

Nojatuolissa leveili muhkea Carmagnola, yllään tavanmukainen

sinisen ja punaisen kirjava puku, tukka koottuna jalokivillä
koristettuun hiusverkkoon ja säärissä kirjavat sukat. Tuoleilla istuivat
Stoffel, Koenigshofen, Giasone Trotta ja Vaugeois, burgundilaisten
päällikkö. Bellarion nojasi Facinon istuimen selustaan. Neuvottelijat
pyysivät kondottieria esittämään ehtonsa piirityksen lopettamiseksi.

"Pavian herra kreivi", lausui Facino, "ei aio olla liian ankara niille
alessandrialaisille alamaisilleen, jotka ovat pysyneet hänelle
uskollisina. Hän ymmärtää, että heidän on ollut alistuttava väkivallan
edessä, ja siksi tyytyy hän viidenkymmenentuhannen floriinin
korvaukseen tämän sotaretken aiheuttamien menojen peittämiseksi."
Neuvottelijat tunsivat olonsa taas siedettävämmäksi. Mutta Facinopa
ei ollutkaan vielä lopettanut. "Sitäpaitsi vaadin minä niinikään
viittäkymmentätuhatta floriinia miehistölleni, ellette halua heidän
ryöstävän kaupunkia." Alessandrian edustajat pelästyivät.
"Satatuhatta kultafloriinia!" huudahti eräs heistä. "Herra se on…"
Facino kohotti kätensä. "Tämä on vaatimus, mitä Alessandrian
neuvostoon tulee. Puhuaksemme sitten Vignatesta, huomautan, että
hänellä on aikaa huomiseen keskipäivään asti lähteä joukkoineen
Alessandriasta. Kuitenkin on hänen jätettävä kaupunkiin kaikki aseet;
varukset, härät ja sotatarpeet. Sitäpaitsi on hänen sitouduttava joko
henkilökohtaisesti tai Lodin neuvoston kautta suorittamaan Pavian
kreivin kaupungille Alessandrialle satatuhatta floriinia korvaukseksi
kaupungin kärsimistä vahingoista. Lisäksi lähetetään Lodiin
kahdentuhannen miehen suuruinen miehitysarmeija, joka majoittuu
Lodiin ja ylläpidetään kaupungin kustannuksella siksi kunnes
edellämainittu korvaus on suoritettu. Ellei tämä suoritus tapahdu
kuukauden kuluessa ryöstetään kaupunki."

Vignaten neuvottelijain myötä lähettämä upseeri, mustapintainen

mies nimeltään Corsona, kirosi karkeasti. "Ehtonne ovat liian
ankarat", murisi hän.

"Sangen terveelliset", korjasi Facino. "Herra Vignatelle on

osoitettava, ettei rosvoileminen saa tulla kysymykseen."

"Ja te luulette hänen suostuvan?" Mies oli pilkallinen. Neuvottelijat

valtasi pelko.

Facino hymyili julmasti. "Jos Vignatella on muita keinoja,

käyttäköön niitä. Tarjoukseni kestää vain neljäkolmatta tuntia.
Senjälkeen käy hänelle vaikeammaksi päästä kanssani
sopimukseen."

"Vaikeammaksi!" huudahti Corsana aikoen vielä lisätä jotakin,

mutta
Facino viittasi kädellään. "Voitte mennä."

Kaksikymmentäneljä tuntia kului, mutta neuvottelijat eivät

palanneet.
Vielä seuraavanakaan päivänä ei saatu Vignatelta mitään viestiä.
Facino ärtyi, eikä hänen tuulensa käynyt paremmaksi kun vielä
kaiken
kukkuraksi leinikin iski hänen raajoihinsa.

Kuukausi kului. Eräänä iltana istui Facino upseeriensa kanssa

illastamassa. Vain Stoffel puuttui seurueesta, hänet kun oli
komennettu Casalbaglianoon. Kondottieri, jota pienimmätkin asiat
tätänykyä suututtivat, morkkasi ruokaa. Se oli muka käynyt kovin
kehnoksi. Giasone Trotta, jonka vastuulla muonituspuoli oli, katsoi
velvollisuudekseen selittää:

"Jos tämä piiritys kestää vielä kauan, näännymme itse nälkään.

Mieheni ovat puhdistaneet koko maaseudun melkein kymmenen
penikulman alueella joka suuntaan!"

Hän oli puhunut leikilliseen sävyyn, mutta Facino oli melkein

räjähtämäisillään.

"Vieköön minut hitto, jos voin käsittää, miten he kestävät tätä.

Heiltähän olisi pitänyt elintarpeitten loppua jo viikon kuluttua."
 Koenigshofen siveli miettivästi punaista partaansa "Kovin
salaperäistä tosiaan."

"Ähä! Sehän se minua suututtaa. Heidän täytyy saada elintarpeita

jostakin."

"Tuiki mahdotonta!" Carmagnola pullisteli poskiaan. Piiritysketjun

tarkastus oli hänen vastuullaan.

"Miten tämä sitten on selitettävissä? Tuskinpa he toisiaankaan

syövät sentään", virkkoi Bellarion.

Carmagnola loi häneen pahansuovan katseen sinisistä silmistään.

"Oliko tuo joku arvoitus?" marisi hän. "Ei teistä juuri ole
arvoitusten pohtijaksi, Francesco", leukaili Bellarion. "Minun olisi
pitänyt muistaa se."

Carmagnola hyökkäsi pystyyn. "Jumalauta, mitä tarkoitatte?"

Pahantuulinen Facino kuuli heidän nahinansa. "Pysykää hiljaa,

mullikat!
Kuulkaa! Kukahan tänne nyt ratsastaa tuollaisella kiireellä?"

Ilta oli tukahduttavan lämmin ja ikkunat olivat auki. Etäältä kuului

nopeaa kavionkapsetta.

Ääneti he kuuntelivat sitä hetkisen. Vihdoin nousi Carmagnola

avaamaan oven. Ratsastajat joita oli kaksi, karauttivat kyläkujalle.
Huomatessaan valaistun oviaukon he pysähtyivät.

"Missä voimme tavata Biandraten kreivin, Facino Canen?"

"Täällä", vastasi Carmagnola. Tulijat hyppäsivät maahan.

 XII luku.

VISCONTIN KUNNIA.

Jos Facino Cane hämmästyi nähdessään puolisonsa astuvan

huoneeseen, hämmästyi hän vielä enemmän havaitessaan, kuka
kreivitärtä seurasi. Mies oli nimittäin Venegonon Giovanni Pusterla,
Monzan linnanherran serkku.

Kuten jo lyhyesti on mainittu, oli Monzan herra myrkyttänyt Gian

Marian äidin. Aivan epäämätöntä on, että se tapahtui Gian Marian
omasta käskystä. Kuitenkin sai Pusterla kärsiä rangaistuksen tästä
rikoksesta, koska Gian Maria pelkäsi joutuvansa ilmi, ja näin sai liian
uskollinen palvelija hengellään maksaa sekä omasta että toisen
puolesta. Jälkeenpäin oli Gian Maria kaikin tavoin vainonnut Pusterla-
sukua, haihduttaakseen muka kaikki epäluulot. Se Pusterla, jota hän
metsästi Abbiategrassossa Bellarionin ehättäessä väliin, oli jo viides,
jonka hän sai hengiltä.

Venegonon Pusterla, joka nyt talutti kreivitär Beatricea

huoneeseen, oli yksinkertainen, keskikokoinen mies, iältään
kolmissakymmenissä, vaikkakin jo vanhemman näköinen, sillä hänen
mustassa tukassaan oli paljon harmaita hiuksia. Hänen
jyrkkäpiirteiset kasvonsa olivat tarmokasilmeiset, nenä konko,
tummat silmät lähekkäin ja ryhti joustava.

Facino ja Pusterla olivat aina kunnioittaneet toisiaan, mutta he

olivat kuitenkin niin vähän tuttuja, että viimemainitun äkillisen
ilmestymisen tänne, vieläpä kreivittären seurassa, täytyi pakostakin
herättää kummastusta.
 Facino oikaisi kipeätä koipeaan ja tervehti heitä lyhyesti
sotilaalliseen tapaan. Viehättävä kreivitär riensi hänen luokseen.

"Olet sairas, Facino!" sanoi hän huolestuneesti ja kumartui

vastaanottamaan miehensä suudelmaa.

Facinon kasvot kirkastuivat, mutta hänen äänessään oli vakava

sävy. Nyt ei ollut aikaa pohtia hänen sairauttaan. "Mitäpäs kivuista.
Miten sinä olet tullut tänne, Bice, ja… Venegonon kanssa?"

"Ah, yllätämme sinut", vastasi kreivitär. "Taivas tietäköön, ettei

tämä olisi ollut tarpeen, jos olisit kuunnellut minua, pitänyt silmäsi
avoinna ja käyttänyt järkeäsi."

"Kerro miksi tulit ja jätä huomautukset syrjään." Kreivitär epäröi

tuokion ja kääntyi sitten ylväästi matkakumppaniinsa.

"Kertokaa te, messer da Venegono."

Venegono suostui heti. Hän puhui nopeasti, elehtien käsillään,

ilmeen koko ajan vaihdellessa hänen kasvoillaan. "Olemme tulleet
tekemään selkoa tapahtumista Milanossa. Ettekö ole kuullut niistä
mitään, herrani?"

"Milanossa? Saan joka viikko raportteja hänen korkeudeltaan.

Niissä ei ole ollut mitään levottomuutta herättävää."

Kreivitär naurahti katkerasti. Venegono jatkoi.

"Eikö levottomuutta herätä tieto, että Riminin Malatesta, Pandolfo

ja hänen veljensä Carlo ovat Milanossa, mukanaan
viisituhatmiehinen armeija?"
 Facino hätkähti. "He marssivat Milanoa kohti?"

Jälleen kreivitär nauroi. Myös Venegono veti suutaan hymyyn.

"Ei. He ovat kaupungissa herttuan kutsusta." Ja keskeyttämättä

kertoi hän tarinansa loppuun. "Tämän kuun toisena päivänä vihittiin
Antonia Malatesta ja herttua Gian Maria, ja herttuattaren isälle on
nyt annettu teidän virkanne."

Hänen sanojaan seurasi täydellinen hiljaisuus. Juttu oli kerrassaan

uskomaton. Facino ei voinut luottaa korviinsa.

"Kerron teille vain, mitä olen omin silmin nähnyt", virkkoi

Venegono.

"Nähnyt? Oletteko sitten itse ollut Milanossa?"

Venegono irvisti muikeasti. "Vielä on Milanossa senverran

ghibellinejä, että minullekin riitti katto pään päälle. Ryhdyin
tarpeellisiin varovaisuustoimenpiteisiin. Sitäpaitsi ei kukaan Pusterla
ole ollut pelkuri. Siksi onkin herttua, tuo helvetin koira, saanut
meistä niin monta uhria."

Kauhistunut Facino tuijotti häntä alta kulmain. Tovin kuluttua

puhkesi kreivitär puhumaan, katkeran ivallinen ilme valkeilla
kasvoillaan.

"Ymmärrät nyt, Facino, miksi olen täällä. Käsität, ettei Facinon

vaimo enää ollut turvassa Milanossa. Sinä olet kukistunut ja herttua
on valmis sallimaan Malatestan katkaista niskasi."

Facino ei jaksanut keskittää ajatuksiaan.

 "Entä Gabriello?" huudahti hän.

"Gabriello," vastasi Venegono nopeasti, "on yllätetty samalla

tavalla kuin te ja kaikki muutkin Milanon ghibellinit. Se on della
Torren ansiota. Mihin hän pyrkii, sen tietävät ainoastaan perkele ja
hän itse. Ehkä hän tällä tavalla jatkaa Viscontien ja Torrianien
vanhaa taistelua yliherruudesta. Joka tapauksessa on hän kaiken
takana."

"Eikö tuo nahjus Gabriello yrittänytkään panna vastaan?"

"Gabriello on Porta Giovian linnoituksessa Malatestan väen

piirittämänä. Kaupunki on sotaleirinä. Gian Maria, tuo epäsikiö, on
luvannut palkkion Gabriellon päästä, Gabriellon, joka niin monasti on
pelastanut hänet raivostuneen kansan käsistä. Samoin on luvattu
palkkiot monien muittenkin päästä, kuten herttuan serkkujen
Antonio ja Francesco Viscontin, minun serkkuni Giovanni Pusterlan ja
useiden muitten ghibellinien, jotka ovat Gabriellon kanssa
linnoituksessa." Hän kiihtyi. "Jospa suuri Galeazzo voisi nousta
haudastaan näkemään sen mädän teurastuslaitoksen, jonka hänen
hirvittävä perillisensä on ylväästä kuningaskunnasta tehnyt."

Jälleen vallitsi hiljaisuus. Facinon pää oli painunut rinnalle. Kulmat

kurtussa piirteli hän veitsen terällä pöytälevyä. Pitkän rupeaman
jälkeen hän lausui hitaasti, matalalla äänellä:

"Minä olen viimeinen kaikista niistä kondottiereista, jotka

seurasivat Galeazzoa hänen asekumppaneinaan; viimeinen niistä,
jotka auttoivat häntä rakentamaan suuren valtakuntansa. Hänen
rappeutunut poikansa sai kaikki vihaamaan itseään. Kaikki muut
lähtivät, anastaen samalla osan Milanon aluetta, paitsi minä. Olen
palvellut uskollisesti, olen alati tukenut horjuvaa valtaistuinta, jopa
taistellen kondottieritovereitanikin vastaan, sillä Galeazzo oli ystäväni
ja luotti minuun. Nyt olen saanut palkkani. Minut on lähetetty
palauttamaan Alessandria tuon väärän Viscontin inhoittaviin käsiin,
ja kun olen käskyä täyttämässä, asetetaan Italian huomattavin guelfi
minun paikalleni, ryhdytäänpä vielä estämään minua palaamastakin."
Hänen äänensä melkein murtui.

Kreivitär huokasi syvään. "Saat kuulla vielä enemmän. Silmäsi ovat

vihdoinkin avautuneet."

Ja Venegono kertoi.

"Tulen luoksenne, Facino, kaikkien Milanon ghibellinien

edustajana. He pitävät teitä johtajanaan. Teihin he luottavat ja
panevat toiveensa. Jo tällä hetkellä on Milano kamalien veritekojen
ja sietämättömän terrorin näyttämönä. Te olette ainoa, joka voi sen
vielä pelastaa."

Äkkiä raivostuen iski Facino veitsen syvälle pöytään. Hän kohotti

katseensa. Verestävin silmin tuijotti hän ympärilleen.

"Jos vain Jumala suo jalkani parantua, saavat Viscontit minun

kädestäni syödä petoksensa hedelmät ja tukehtua niihin."

Hän ojensi kätensä seinällä riippuvaa ristiinnaulitunkuvaa kohti.

Uhkauksesta tuli vala.

Bellarion vilkaisi kreivitärtä ja ymmärsi, että hänen

kunnianhimonsa vihdoinkin oli tyydytetty. Tuo kaunis nainen ei
ilmeisesti piitannut hituistakaan siitä, että jalo sydän samalla oli
särkynyt.
 XIII luku.

MUONANHAKIJAT.

Keskipäivän helteessä ratsasti Bellarion Casalbaglianoon

tapaamaan ystäväänsä Stoffelia. Hän ei pysytellyt piiritysketjun
edessä, vaan oikaisi ohi tiedustelullaan, joutuen täten sangen lähelle
Alessandrian punaisia muureja…

Kaupunki näytti nukkuvan auringonpaisteessa. Muuta merkkiä

elämästä ei voinut havaita kuin kirkkaan välähdyksen silloin tällöin,
päivänsäteen taittuessa peitsenterään tai kiiltävään haarniskaan.

Ratsastaessaan mietti Bellarion kirjavia kokemuksiaan siitä lähtien

kuin hän vuosi sitten jätti Ciglianon luostarin. Kauas oli hän totisesti
joutunut alkuperäiseltä uraltaan, eikä hän voinut olla hienoisesti
ihmettelemättä helppoutta, jolla oli mukautunut kohtalon
viskeltäväksi. Tänä aamuna tuntui hänestä kuin olisi ahneus ollut
maallisen elämän vallitseva yllyke. Mitä ikinä hän muisteli vaiheistaan
vuoden aikana, aina sukelsihen ahneus ja siihen kytketty itsekkyys
esille. Peloittavampana kuin ennen se ehkä oli ilmennyt viime yönä
kreivitär Beatricen "kunnianhimossa". Parasta olisi, jos kreivitär saisi
syytä kirota kunnianhimonsa hedelmiä joka ainoana jälelläolevana
elinpäivänään. Ehkä hän sillätavoin saisi typerän, tyhjän sielunsa
pelastetuksi. Hän havahtui äkkiä mietteistään, kun väkipyssyn nuoli
kimmahti hänen satulaansa, singoten syrjään. Samassa huomasi hän
jonkin esineen kiiltävän tiellä parin kyynärän päässä edessäpäin.

Facinon koko armeijan olisi kenties marssinut tuon hevosenkengän

ohi välittämättä siitä sen enempää, mutta Bellarion kiinnitti huomiota
pienempiinkin asioihin. Hänelle selvisi silmänräpäyksessä, että
kengän oli täytynyt pudota muulin takajalasta, lisäksi aivan
äskettäin.

Kaksi päivää aikaisemmin oli seudulla vallinnut ankara

ukkosmyrsky. Jos kenkä olisi pudonnut sitäennen, olisi se nyt ollut
ruosteessa. Ruosteesta siinä ei kuitenkaan näkynyt jälkeäkään.
Kukaan vieras ei päässyt linjojen sisäpuolelle ja Facinon väki varoi
visusti uskaltautumasta näinä lähelle muureja. Sotilas ei sitäpaitsi
olisi käyttänyt muulia ratsuna. Mistä siis oli kenkä tipahtanut?

Nuori mies laskeutui satulasta ja koppasi kengän maasta.

Hämmästyksekseen huomasi hän, että se oli alapuolelta
pehmustettu paksulla nahka-anturalla.

Taluttaen ratsuaan lähti hän kulkemaan jalan Casalbaglianoa

kohden.

Tuntia myöhemmin pysähdytti etuvartio hänet. Stoffelin löysi hän

tälle varatusta kortteerista.

"Casalbaglianon ja Aularan välisessä vartioketjussa on jossakin

kohdassa aukko", tervehti Bellarion.

"Lyötte minut hämmästyksellä tämän tästäkin", vastasi Stoffel.

"Tässä on todistuskappale."

Bellarion pudotti kengän pöydälle, kertoen samalla paikasta, mistä

sen oli löytänyt sekä tekemistään johtopäätöksistä.

"Sitäpaitsi huomasin tiellä kapean, valkoisen juovan. Tutkiessani

sitä tarkemmin havaitsin, että se oli vehnäjauhoa. Varissut jostakin
rikkinäisestä säkistä todennäköisesti viime yönä."
 Stoffel hätkähti. Hän myönsi, ettei häneltä riittänyt miehiä
vartioimaan joka tuumaa tiestä, ja sitäpaitsi olivat yöt sangen
pimeät, milloin ei kuu paistanut.

"Minä takaan, että teillä on enemmän miehiä ensi yönä", lupasi

Bellarion, lähtien sen enempää viivyttelemättä paluumatkalle
Pavoneen.

Hän tupsahti päämajaan juuri kesken käynnissä olevan

sotaneuvottelun. Pohdittiin Alessandriaan tehtävää rynnäkköä, jota ei
enää voinut viivyttää.

Kärsimätön Facino ei nykyisessä mielentilassaan tahtonut ruveta

odottelemaan jalkansa paranemista. Senvuoksi harkitsi hän paraikaa
ylimmän päällikkyyden luovuttamista toistaiseksi Carmagnolalle,
keskustellen samalla tämän, Koenigshofenin ja Giasone Trottan
kanssa rynnäkkösuunnitelmista. Monna Beatrice oli vetäytynyt talon
yläkertaan lepäämään.

Bellarionin tuomat uutiset saivat esikunnan huonolle tuulelle.

Tapansa mukaan huiskutti Carmagnola nuorukaisen syrjään.

"Tuo tuollainen ei merkitse enää mitään nyt, kun olemme

päättäneet rynnätä."

"Merkitsee vainenkin", penäsi Bellarion, kestäen tyynesti mahtavan

luutnantin kiukkuisen muljauksen. Heidän välinsä olivat edelleenkin
kireät. "Luotatte siihen, että garnisooni on nälän heikentämä. Löytöni
osoittaa, ettei niin ole laita."

Facino nyökkäsi hitaasti. Carmagnola, iänikuinen peluri, päätti nyt

panna kaikki yhden kortin varaan ja tokaisi mahtipontisuudella,
johon ylipäällikön sairastuttua kuvitteli olevansa oikeutettu:

"Me antaudumme siihenkin vaaraan. Nyt on toimittava, herra

kreivi. Asia on heti saatettava loppuun. Viivytteleminen muodostuisi
äärimmäisen vaaralliseksi."

"Ja äkkikiire vielä vaarallisemmaksi", huomautti Bellarion, saaden

Carmagnolan raivoihinsa.

"Vieköön hitto kaikki olettamuksenne!" kiljaisi luutnantti. "Joka

asiassa pitää teidän lausua julki typerät mielipiteenne, päälle
päätteeksi kokeneille sotilaille."

"Hän oli oikeassa Travon luona", lausui Koenigshofen syvällä

äänellään.
"Hän voi olla oikeassa nytkin."

"Sitäpaitsi", huomautti Trotta, joka tunsi Alessandrian varustukset

paremmin kuin kukaan muu joukosta, "olisi sulaa typeryyttä rynnätä,
ellei olla aivan varmoja varusväen tilasta. Erehdys tulisi meille
kalliiksi."

"Onko muuta keinoa olemassa kuin rynnäkkö?" tivasi Carmagnola.

"Sitäpä tässä juuri olisi harkittava", sanoi Bellarion lyhyesti.

"Harkittava?" Carmagnola, aikoi jatkaa, mutta Facino vaiensi

hänet.

"Aivan oikein", lausui kondottieri. "Tilanne on muuttunut ja asia on

nyt pohdittava uudelleen."
 Vaikka olikin kärsimätön, käsitti Facino, että uusi
toimintasuunnitelma oli välttämätön.

Toisin ajatteli hänen luutnanttinsa. "Bellarion on ehkä erehtynyt.

Loppujen lopuksi…"

"Se ei merkitse mitään", täydensi Bellarion. "Jos Vignate todella

olisi ollut otaksumassamme asemassa, olisi hän siitä suuremmalla
syyllä yrittänyt yhä uudestaan murtautua läpi. Mutta koska hän on
saanut apua kaupungin ulkopuolelta, on hän pysytellyt
toimettomana, toivoen tietysti teidän uskovan, että hänen väkensä
on nääntymäisillään. Jos nyt hyökkäätte, työntää hän teidät takaisin
ja käy sen jälkeen heti heikentyneitten joukkojenne kimppuun
varmistaen siten voittonsa."

"Kylläpä olette varma asiastanne", pilkkasi Carmagnola. "Ja kaiken

tämän olette saanut selville muulin kengästä ja muutamasta
vehnänhiukkasesta." Hän pyörähti kannoillaan ja levitti kätensä:
"Kuunnelkaa häntä vain! Ottakaa oppia herrat! Menkää mestari
Bellarionin kouluun."

"Tosiaan; eipä taitaisi olla vahingoksi", ehätti Facino sanomaan.

Carmagnolan suu loksahti auki. "Bellarion saattaa teidät häpeään.
Kuunnellessani häntä olen alkanut epäillä, että leinini on siirtynyt
säärestä aivoihini. Jatka, poikaseni. Mitä sanottavaa sinulla vielä on?"

"Ei mitään toistaiseksi. Nyt on vain muonantuojat saatava kiinni.

Se voi käydä päinsä ensi yönä luullakseni, jos vain Stoffelin väkeä
lisätään."

"Hyvin mahdollista. Miten mielestäsi olisi meneteltävä?"

 Bellarion otti hiilenkappaleen ja raapusti pöydälle piirroksen.
"Tässä on tie. Muonantuojat tai -hakijat eivät voi poiketa siltä
edemmäksi kuin ehkä neljännespenikulman päähän
jommallekummalle puolelle, koska vettä on molemmin puolin.
Vartioketju on kaksinkertaisena sijoitettava tien yli rannasta rantaan.
Muonan hakijat jäävät pakostakin ketjuun kuin kalat verkkoon. Jos
tämä onnistuu, kiertävät ketjun molemmat sivustat saaliin ja yhtyvät.
Täten estetään mahdolliset pakoyritykset."

Facino nyökkäsi, hymyillen partaansa. "Onko kenelläkään

parempaa ehdotusta?"

Tuokion äänettömyyden jälkeen puhui Carmagnola. "Tämä

suunnitelma lienee kyllä yhtä hyvä kuin joku muukin." Kateellisuus
pilkisti esiin. "Jos hyväksytte sen, ryhdyn asian vaatimiin
toimenpiteisiin."

Facino puri huuliaan. "Luulen", sanoi hän sitten verkkaisesti, "että

juttu on jätettävä Bellarionin hoidettavaksi. Hän tuntee
suunnitelmansa parhaiten."

Ennen iltaa oli Bellarion jälleen Stoffelin luona. Hämärän

laskeuduttua marssi Aularasta Casalbaglianoon kaksisataa
Koenigshofenin miestä. Vartioketju vedettiin nyt puolimatkassa
Alessandriasta Casalbaglianoon tien yli, Tanaron rannasta toisella
puolella tietä olevaan rantaan. Bellarion itse asettui keskustaan,
tielle. Stoffelin lähetti hän oikealle, Wenzel-nimisen sveitsiläisen
vasemmalle siivelle.

Yö oli pimeä. Montferratin vuorilta lähti jälleen rajuilma liikkeelle ja

pian peittivät pilvet tähtitaivaan. Siitä huolimatta oli Bellarion
käskenyt miesten maata pitkällään, koska heidän hahmonsa muuten
saattaisivat piirtyä tummaa taivasta vasten.

Tuntikausia he odottivat ääneti. Ilma oli raskas, mutta myrsky ei

ottanut puhjetakseen. Keskiyön tienoissa alkoi Bellarion jo käydä
masentuneeksi, kunnes äkkiä kuuli ääniä, varovaista astuntaa
nurmella. Silmänräpäystä myöhemmin lähestyi jo muulijono vartiota.
Muonanhakijain päällikkö oli matkannut tätä väliä niin usein, että
hän ei osannut enää odottaakaan yllätystä. Nyt hän ällistyi
sanattomaksi nähdessään yht'äkkiä ihmismuurin sulkevan tien. Tovin
epäröityään kahmaisi hän ohjakset tiukemmin käsiinsä ja kääntyi,
karjaisten käskyn perässä tuleville. Pimeydestä kuului pian sekavaa
melua ja huutoa. Jono kääntyi takaisin, mutta taaskin olivat keihäät
vastassa. Syntyi pakokauhu ja miehet yrittivät mikä minnekin. Hiljaa
kiertyi verkko heidän ympärilleen sulkien heidät yhä ahtaammalle
alalle. Lopulta heillä tuskin oli ollenkaan liikkumistilaa. Vihdoin saatiin
vähän valoa. Kymmenkunta lyhtyä syttyi ja Bellarion ryhtyi tutkimaan
apajaansa. Muulijono oli ollut pitkä ja kaikki eläimet olivat raskaasti
kuormitettuja. Ajajia, viittä kuutta nuorukaista, johti pitkä, veltto,
rokonarpinen mies. Masentuneina he seisoskelivat kuormien välissä,
kuvitellen köydensilmukan jo olevan kaulallaan.

Bellarion ei tehnyt mitään kysymyksiä. Lyhyesti antoi hän

määräyksensä Stoffelille. Oudoilta ne hieman tuntuivat, mutta Stoffel
ei epäröinyt hetkeäkään. Sata miestä jätettiin Wenzelin päällikkyyden
alaisina vartioimaan muuleja, kaksikymmentä pantiin saattamaan
ajajia, muut saivat palata kortteereihinsa.

Puoli tuntia myöhemmin kuulusteli Bellarion erään talonpojan

pirtissä muulijonon johtajaa. Vanki seisoi kahden peitsimiehen välissä
ja nuorukainen tutki hänen kasvojaan kynttilän valossa.
 "Luulenpa, että olemme tavanneet aikaisemmin…" tokaisi hän
äkkiä.
"Tehän olette sama veijari, jonka kanssa matkasin Casaleen… rosvo.
Lorenzaccio da Trino."

Mies räpytti pelokkaasti silmiään. "En kiellä. Mutta minä olin

ystävänne, ja ellei tuota kirottua talonpoikaa olisi ollut…"

"Vaiti!" kivahti Bellarion. Hän laski kynttilän pöydälle ja istuutui

nojatuoliin. Lorenzaccio kyräili häntä arasti, ihmetellen hänen uljasta
asuaan. Pelko esti häntä tekemästä mitään huomautuksia.

Bellarion tarkkasi häntä tiukasti tummilla silmillään ja rosvo hytisi,

vaikka yö olikin lämmin. "Tiedätte, mikä teitä odottaa?"

"Tiesin panneeni henkeni alttiiksi, mutta…"

"Köysi, ystäväiseni. Sanon sen suoraan, ettei epäilylle jäisi tilaa."

Miehen polvet hetkahtivat ja vartijain täytyi tukea häntä.

Bellarionia melkein hymyilytti. Hän nojasi leukansa käteensä ja
katseli pitkän aikaa ääneti vankiaan. Lopulta hän puhkesi puhumaan,
kiusallisen hitaasti.

"Väitätte kerran olleenne ystäväni. En voi tietää, olisitteko pysynyt

ystävänäni loppuun saakka. Jouduimme eri tahoille. Mutta sitä ennen
olitte varastanut minulta kaiken omaisuuteni. Mahdollistahan on, että
olisitte luovuttanut sen takaisin."

"Olisin varmasti!" ruikutti mies. "Pyhä Jumalan äiti, niin olisin

tehnyt!"
 "Olen tarpeeksi hupsu uskoakseni teitä. Muistakaa, että
eloonjäämisenne riippuu minusta. Kohtalo lähetti teidät tielleni, jotta
joutuisin oikealle elämänuralleni, ja senvuoksi aion teitä auttaa…"

"Palkitkoon teitä Jumala! Luoja teitä…"

"Hiljaa! Älkää keskeyttäkö. Ensin haluan todisteen hyvästä

tahdostanne."

"Millä tavalla minä voisin todistaa…?"

"Voitte vastata kysymyksiini selvästi ja totuutta noudattaen. Siinä

on aivan kylliksi. Jos yritättekään valehdella, on kohtalonne
kuolemaakin kurjempi. Olkaa vilpitön, niin pelastatte henkenne."

Hän esitti kysymyksensä saaden nopeat, suorat vastaukset niihin.

Lorenzaccio joutui täydellisen ristitulen alaiseksi, mutta ei takertunut
kertaakaan. Puolen tunnin kuluttua oli Bellarion saanut kaikki
haluamansa tiedot. Lorenzaccion oli palkannut Alessandrian
anastajan veli, Desanan kardinaali Girolamo Vignate. Tämä lähetti
säännöllisesti elintarpeita Alessandriaan. Ne vietiin perille öisin kun
taivas oli pilvessä. Muulit jätettiin aina Alessandriaan, missä ne
syötiin samoinkuin niiden kuormatkin, ja ajajat palasivat jalkaisin
lähtöpaikkaansa. Lorenzacciota lukuunottamatta ei ajajia koskaan
päästetty Alessandrian muurien sisäpuolelle. Lähtiessään sai hän
aina tunnussanan, jolla seuraavan kerran pääsi kaupunkiin. Kaiken
kaikkiaan oli Lorenzaccio tehnyt jo toistakymmentä tällaista matkaa.
Lopuksi kuvasi rosvo kardinaalin ja hänen veljensä sekä näiden
lähimmät miehet hyvin tarkkaan, antoi topografisia tietoja
Alessandriasta ja teki selkoa muistakin tärkeistä seikoista Pääasiat
merkitsi Bellarion muistiin.
 XIV luku.

MUULINAJAJA.

Päivännousuun oli vielä vajaan tunnin aika, muulijonon saapuessa

Alessandrian eteläiselle portille. Jonon johtaja rikkoi öisen
hiljaisuuden kimeällä vihellyksellä, jonka hän kertasi kolmasti.

Holvissa välähti valo ja ääni kajahti:

"Kuka pyrkii sisään?"

"Messer Girolamon lähetti", vastasi muulinajaja. "Tunnus?"

"Voittoisa Lodi."

Valoläikkä siirtyi. Kuului raskaitten ketjujen kalinaa ja lukkojen

kitinää. Roteva, tumma olento vääntäytyi laiskasti näkyviin. Portin
aukosta alas lasketun nostosillan takaa näkyivät vartiohuoneen valot,
joita vastaan keihäsmiesten varjot kuvastuivat.

Muulinajaja puhui pimeyteen. Hän jätti hyvästit olemattomille

seuralaisilleen ja antoi määräyksiä näkymättömälle apulaiselle.
Senjälkeen ajoi hän kuormitetut muulit sillalle ja ilmestyi vihdoin
itsekin valopiiriin. Muulijonon johtaja oli pitkä, yhtä pitkä kuin
Lorenzaccio, mutta nuorempi. Hänen yllään oli karkea, ruskea viitta
ja samanväriset, polviin asti ristiinnyöritetyt housut. Vartioupseeri
valaisi lyhdyllä hänen kasvojaan. "Te ette ole Lorenzaccio!"

"Piru vieköön teidät", ärähti muulinajaja, "pitääkö teidän kärventää

silmäni huomataksenne sen?"

"Kuka te olette? Mikä on nimenne?"

 "Nimeni on Giuseppe ja minua sanotaan Beppoksi. Olen täällä
Lorenzaccion sijasta. Hän joutui kiikkiin ja oli vähällä menettää
henkensä. Teidän ei tarvitse esitellä itseänne, kapteeni. Lorenzaccio
ennusti minun joutuvan tekemisiin vihaisen vahtikoiran kanssa, jonka
nimi on Chrisoforo, ja joka mielellään nielaisisi minut purematta.
Näkemästäni päättäen Lorenzaccio kuitenkin valehteli. Olisikohan
teillä mitään juotavaa läheisyydessä? Janottaa." Muulianajaja
pyyhkäisi kämmenselällä hikistä otsaansa, tuhrien jo entuudestaan
likaiset kasvonsa vielä likaisemmiksi.
 "Viekää muulinne kaupungintalolle", sanoi kapteeni töykeästi.

Aamu sarasti messer Beppon saapuessa päämääräänsä. Hän

ohjasi muulit avaraan pihaan jättäen ne odottelevien sotilaitten
huostaan. Kirjavaa oli tuo pihalla maleksiva joukko; Vignaten
sotilaitten joukossa asteli upseereja ja siviilivirkailijoita. Upseerit
olivat reippaita ja hyvinvoipia, kaupunkilaiset taas kurjannäköisiä,
mistä muulinajaja päätteli, että sotaväkeä lihotettiin siviiliväestön
kustannuksella.

Ollakseen muulinajaja oli messer Beppo perin itsetietoinen veikko.

Hän vaati heti pääsyä Giovanni Vignaten puheille. Ensi aluksi hänen
vaatimuksistaan vähäteltiin, mutta kun hän lopulta alkoi päästellä
uhkauksia, opasti muuan upseeri hänet linnaan.

He kulkivat kapean sillan yli roccaan, suuren guelfilinnan

sydämeen, ja edelleen kiemurtelevia portaita ylös alastomaan
huoneeseen, jossa ikkunain sijasta oli lasittomia aukkoja ja jonka
kattoon messer Beppo saattoi ulottua kädellään. Huoneessa oli
vankka tamminen luostaripöytä, tammipenkki ja jykevä nojatuoli.
Ainoa ylellisyysesine, jonka muulinajaja näki, oli punasamettinen
pielus.

Jättäen Beppon yksin poistui nuori upseeri kapeasta ovesta

toiseen huoneeseen. Sieltä tuli hetken kuluttua tummapintainen,
paksuhuulinen, arvokkaasti liikehtivä mies, jolla oli yllään pitkä,
punainen viitta. Hänen perässään astelivat mustapukuinen munkki ja
nahkapukuinen sotilas, jonka kallisarvoisesta vyöstä riippui tikari ja
miekka.

Mustanpuhuva mies loi muulinajajaan ylpeän, kysyvän katseen.

 "Sanotte, että teillä on minulle asiaa", virkkoi hän, istuutuen
nojatuoliin. Munkki sijoittui penkille, nojaten kyynärpäitään pöytään.
Kapteeni taas seisoi Vignaten rinnalla. Messer Beppon opas oli jäänyt
huoneen perälle.

Pitkä, nuori muulinajaja astui lähemmäksi kainostelematta

vähäistäkään.

"Hänen ylhäisyytensä Desanan kardinaali pyytää ilmoittamaan,

että tämä elintarvelähetys on viimeinen."

"Mitä?" Vignate puristi tuolinsa käsinojaa. Arvokas ilme katosi

hänen kasvoiltaan.

"Kuljetus ei enää käy päinsä. Lorenzaccio, joka aikaisemmin johti

muulikaravaania, on nyt Facinon vankina. Hänet pidätettiin eilen
paluumatkallaan Alessandriasta. Mahdollisesti roikkuu hän jo
hirressä. Meidät on keksitty ja vartioketju on nyt niin tiheä, että olisi
järjettömyyttä yrittääkään päästä läpi."

"Pääsittehän tekin", huomautti luiseva kapteeni. "Oveluudella.

Mutta se temppu ei kävele kahdesti. Lähetin kymmenen muulia
lähelle Aularaa, ja tuotapikaa riensi sinne melkoinen sotilasjoukko.
Vartioketjuun syntyi aukko. Käytin hämärähetkeä hyväkseni ja pääsin
läpi ennenkuin sotilaat palasivat."

"Kekseliäästi tehty", kiitti kapteeni.

"Se oli aivan välttämätöntä", sanoi Bellarion lyhyesti. "Nämä

elintarpeet oli saatava perille ja teitä oli varoitettava."

Vignate oli käynyt harmaankalpeaksi. Nuoren miehen käytös ja

ripeä puhetapa saivat hänet ymmälle.
 "Kuka te olette?" kysyi hän. "Muulinajaja ette ainakaan ole."

"Teidän ylhäisyytenne on tarkkanäköinen. Lorenzaccion pidätyksen

jälkeen ei ainoakaan muulinajaja enää tahtonut antautua vaaraan.
Olen onnensoturi. Beppo Farfalla, nöyrin palvelijanne. Komennan
kolmeasataa peitsimiestä, jotka tällä hetkellä herra kardinaalin
käskystä on sijoitettu Cantalupoon. Kardinaalin pyynnöstä otin tämän
jutun hoitaakseni."

"Ja minun pitäisi palkita teidät, tietenkin. Vaikka olen melkein

putipuhtaaksi kynitty."

"Herra kardinaali uskoo sen asian järjestyvän. Hänellä oli eräitä

viittauksia annettavana teille, toivoen minun tuovan ne perille."

"Vai niin! Mitä viittauksia?" Vignate oli kiukkuinen. "Herra

kardinaali on sitä mieltä, että muonittamisenne on suottapäiväistä
varojen haaskausta, koska pysytte vallan toimettomana. Hän haluaisi
teidän tekevän jotakin ja uskoo tämän toivomuksen muodostuvan
teille kannustimeksi."

"Hitto vieköön hänen julkeutensa. Minä en kaipaa mitään

kannustimia.
Ilmoittakaa hänelle, että käyn sotaa niinkuin itse parhaaksi näen.
Jos olen pysynytkin toimettomana, on se tapahtunut siksi, että olen
odotellut sopivaa hetkeä."

"Ja nyt kun elintarvepula uhkaa, on teidän sopiva hetkenne ensi

tilassa,"

"Niinkö?" Vignaten silmät hehkuivat. Tuon nuoren kukkoilijan sävy

loukkasi häntä syvästi. Onnensoturit eivät tavallisesti uskaltaneet
puhutella häntä tuossa äänilajissa.

"Niin. Herra kardinaali ehdottaa, että hyökkäisitte Facinon

päämajan kimppuun."

"Aivan. Tai Intiaan, tahi miksei helvettiin. Se olisi suunnilleen yhtä

helppoa. Olen lähtenyt täältä neljästi — joka kerta turhaan.
Tappasin, mutta syy ei ollut minun."

"Onko teidän ylhäisyytenne varma siitä?" Messer Beppo hymyili

heikosti.

Lodin herra raivostui. "Olenko varma?" Hänen harmaat kasvonsa

kuumenivat. "Uskaltaako kukaan väittää, että olisin tehnyt virheitä?"

"Herra kardinaali uskaltaa. Hän enemmän kuin epäilee sitä. Hän

on siitä vakuutettu."

"Ja te olette nokkavuudessanne samaa mieltä."

Vignate, munkki ja kapteeni tuijottivat pilkallisennäköistä

nuorukaista. "Voisinko muuta?" sanoi tämä. "Ajatelkaahan,
hyökkäätte keskellä päivää vihollisen nähden. Facino voi joka kerta
keskittää voimansa uhattuun kohtaan. Hevosenne pääsevät
töintuskin liikkeelle vaikeassa maastossa. Kardinaali on sitä mieltä,
että te, jos olisitte aikaisemmin tehnyt tehtävänne ja hyökännyt
yöllä, aivan helposti olisitte päässyt vihollisen niskaan, ennenkuin
aikomustanne olisi aavistettukaan, saati ryhdytty toimiin
hyökkäyksen torjumiseksi."

Vignate katsoi häntä miettivästi, kohauttaen sitten hartioitaan:

"Papin viisautta", virnisteli hän. Pitkä kapteeni kääntyi Beppoon.
"Tuollainen suunnitelma olisi kyllä ollut hyvä, jos aikomuksenamme
olisi ollut ainoastaan tunkeutua linjojen läpi ja jättää Alessandria
Facinon käsiin. Mutta sellainenpa ajatus ei olisi koskaan juolahtanut
Lodin herran mieleen." Kapteeni nojautui valtiaansa tuolin selustaan,
työntäen esiin alahuulensa. "Välttämättömyys kenties kuitenkin nyt
pakoittaa hänet…"

Messer Beppo purskahti nauruun.

"Miksi se olisi välttämättömämpää kuin aiemminkaan? Ensi yönä

on Facino ehken suuremmassa määrin armoillanne kuin on tähän
asti ollutkaan."

"Mitä tarkoitatte?" huohotti Vignate. "Vai armoillamme?" Kaikki

kolme tuijottivat nuorta sotilasta.

"Juuri niin. Rohkea leikkaus vain ja selvä on! Piiritysketju ei ole

ylen vahva. Tukikohdat ovat Marengossa, Aularassa,
Casalbaglianossa ja San Michelessä."

"Tiedämme."

"Aivan äsken on kuitenkin Aularasta ja San Michelestä siirretty

miehiä vahvistamaan Aularan-Casalbaglianon linjaa, koska juuri
näiltä kohdin on kuljetettu elintarpeita Alessandriaan. Aulara ja
Casalbagliano ovat kuitenkin etäällä Pavonesta, joka on lujin
asemista."

Vignaten silmät alkoivat loistaa. Hän oli tarpeeksi sotilas

käsittääkseen Beppon tarkoituksen.

"Yöllä voisi vahvakin joukko lähteä Alessandriasta. Pohjoista

porttia käyttäen joutuisivat hyökkääjät heti Pavonen puolelle jokea.
Facinon päämaja saataisiin varmasti saarretuksi ennenkuin hälyytys
ehtisi tapahtua. Näin saisitte sievästi sekä Facinon että hänen
lähimmät miehensä napatuiksi, ja sen jälkeen olisi piirittävä armeija
kuin päätön ruumis."

Hänen sanojaan seurasi äänettömyys. Vignate kyyristyi

syvemmälle tuoliinsa ja nuoleskeli huuliaan.

"Tottavieköön!" huudahti hän ja pohdittuaan asiaa vielä tovin:

"Totta jumaliste!" Pitkä kapteeni sai silmäniskun. Hän nyökkäsi.

"Eipä hullumpaa", sanoi hän.

"Vai ei?" tiuskaisi Beppo, tukahduttaen naurun. "Parempaa

suunnitelmaa ette tällä hetkellä keksi. Käännätte tappion voitoksi."

Hänen varmuutensa tehosi ilmeisesti.

"Paljonko miehiä Facinolla on Pavonessa? Tiedättekö?" kysyi

Vignate.

"Neljä-viisisataa. Voisitte nitistää hänet paljon pienemmällä

joukolla, jos saisitte hänet yllätetyksi."

"Ei uhmailla suotta. Otan mukaani kuusisataa."

"Teidän ylhäisyytenne on siis tehnyt päätöksensä?" sanoi kapteeni.

"Mitäs muutakaan, Rocco?"

Rocco siveli partaansa. "Taitaa olla parasta tosiaan. Tahtoisin

kuitenkin kernaasti olla varma siitä, että saartoliike voidaan suorittaa
huomiota herättämättä."

Urhoollinen Beppo sekaantui pyytämättä keskusteluun.

 "Siinäpä se. Mutta sekin asia järjestyy. Minä ja kolmesataa
peitsimiestäni voimme auttaa teitä. Siirrän joukkoni vielä tänään
Pavonen taakse Pietramarazziin. Samalla hetkellä kuin te hyökkäätte,
rynnistän minä takaapäin ja Facino on loukussa."

"Miten voimme pimeydessä tietää, kuka kukin on?" ihmetteli

Rocco.
"Teidän ja meidän miehemme voisivat luulla toisiaan vihollisiksi."

"Annan miesteni vetää paidat nuttujensa päälle. Tehkää te

samoin."

"Taivahan tasakäpälä! Kylläpä teillä on kaikki valmiina!" huudahti

Vignate. "Täytyy olla, jos tahtoo onnistua yrityksissään." Vignate
kompuroi jaloilleen. Hänen leveistä kasvoistaan saattoi huomata,
että hän oli tehnyt päätöksensä. "Tapahtukoon siis, ensi yönä.
Oletteko käytettävissä, kapteeni Farfalla?"

"Riippuu maksusta", vastasi Beppo vikkelästi. "Minä en tappele

suoranaisesta tappelunhalusta."

Vignate synkistyi ja siristi silmiään. "Mitkä ovat ehtonne?"

"Vuoden palvelussopimus niin minun kuin kondottani kanssa ja

viisitoistatuhatta kultafloriinia kuussa."

"Taivas!" siunaili Vignate. "Viisitoistatuh… Muuten, tarvitsen tuskin

kondottaanne niin kauan."

"Voimakkaampihan olisitte ja voin vakuuttaa, että olisitte meihin

tyytyväinen."
 "Saatte kymmenentuhatta avustanne tässä yrityksessä", ratkaisi
Vignate.

"Toivotan hyvää huomenta", virkkoi Beppo. "Tiedän, että olen

paremman palkan arvoinen."

"Käytätte hyväksenne vaikeaa asemaani", marisi Vignate.

"Ja te unohdatte mitä olette minulle velkaa jo senvuoksi, että

panin henkeni alttiiksi tulemalla tänne." He riitelivät vielä
puolituntisen, ja messer Beppon sitkeys korvasi hyvinkin puuttuvat
takeet hänen rehellisistä aikomuksistaan.

Lodin herran oli lopulta taipuminen ja messer Beppo pisti

sopimuspergamentin taskuunsa. Syötyään aamiaista Vignaten
pöydässä lähti hän kaupungista viedäkseen uutisensa Desanan
kardinaalille ja valmistautuakseen tukemaan uutta isäntäänsä.

Aamu oli häikäisevän kuulas. Kaikki myrskynenteet olivat

kadonneet taivaalta. Beppo hymyili maantietä astellessaan, ajatellen,
että elämä tällaisena aamuna tosiaan oli ruusuista. Hän hymyili yhä
saapuessaan joitakin tunteja myöhemmin Facinon päämajaan
Pavonessa. Facino istui paraikaa puolisella kolmen kapteeninsa ja
puolisonsa seurassa. Hän kohotti kulmakarvojaan tulokkaan
vallatessa tyhjän paikan pöydän ääressä.

"Olet myöhästynyt, Bellarion. Olemme odottaneet sinua ja uutisia.

Yritettiinkö viime yönä kuljettaa elintarpeita linjojen läpi?"

"Kyllä", vastasi Bellarion.

"Pidätitte salakuljettajat?"