Download the full version of the ebook at ebookname.

com

Handbook of virtual environments design

implementation and applications 1st Edition Kay M.
Stanney

https://ebookname.com/product/handbook-of-virtual-
environments-design-implementation-and-applications-1st-
edition-kay-m-stanney/

OR CLICK BUTTON

DOWNLOAD EBOOK

Download more ebook instantly today at https://ebookname.com

Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) available
Download now and explore formats that suit you...

Virtual Machine Design and Implementation C C 689th

Edition Bill Blunden

https://ebookname.com/product/virtual-machine-design-and-
implementation-c-c-689th-edition-bill-blunden/

ebookname.com

Prototyping of Robotic Systems Applications of Design and

Implementation 1st Edition Tarek Sobh

https://ebookname.com/product/prototyping-of-robotic-systems-
applications-of-design-and-implementation-1st-edition-tarek-sobh/

ebookname.com

The Description Logic Handbook Theory Implementation and

Applications 1st Edition Franz Baader

https://ebookname.com/product/the-description-logic-handbook-theory-
implementation-and-applications-1st-edition-franz-baader/

ebookname.com

Transformation of women at work in Asia An unfinished

development agenda 1st Edition Sukti Dasgupta

https://ebookname.com/product/transformation-of-women-at-work-in-asia-
an-unfinished-development-agenda-1st-edition-sukti-dasgupta/

ebookname.com
Bridge For Dummies 2nd Edition Eddie Kantar

https://ebookname.com/product/bridge-for-dummies-2nd-edition-eddie-
kantar/

ebookname.com

A Cultural History of Animals in the Medieval Age 1st

Edition Brigitte Pohl-Resl

https://ebookname.com/product/a-cultural-history-of-animals-in-the-
medieval-age-1st-edition-brigitte-pohl-resl/

ebookname.com

Creative Therapies with Traumatised Children 1st Edition

Anne Bannister

https://ebookname.com/product/creative-therapies-with-traumatised-
children-1st-edition-anne-bannister/

ebookname.com

K9 Schutzhund training a manual for IPO training through

positive reinforcement Second Edition Gerritsen

https://ebookname.com/product/k9-schutzhund-training-a-manual-for-ipo-
training-through-positive-reinforcement-second-edition-gerritsen/

ebookname.com

Encyclopedia of Soil Science Second Edition Two Volume Set

Rattan Lal

https://ebookname.com/product/encyclopedia-of-soil-science-second-
edition-two-volume-set-rattan-lal/

ebookname.com
Indirect Procedures 2nd Edition Pedro De Alcantara

https://ebookname.com/product/indirect-procedures-2nd-edition-pedro-
de-alcantara/

ebookname.com
HANDBOOK OF VIRTUAL ENVIRONMENTS
Design, Implementation, and Applications
 HUMAN FACTORS AND ERGONOMICS
Gavriel Salvendy, Series Editor

Bullinger, H.-J., and Ziegler, J. (Eds.): Human–Computer Interaction: Ergonomics

and User Interfaces

Bullinger, H.-J., and Ziegler, J. (Eds.): Human–Computer Interaction:

Communication, Cooperation, and Application Design

Stephanidis, C. (Ed.): User Interfaces for All: Concepts, Methods, and Tools

Smith, M. J., Salvendy, G., Harris, D., and Koubeck, R. J. (Eds.): Usability
Evaluation and Interface Design: Cognitive Engineering, Intelligent Agents and
Virtual Reality

Smith, M. J., and Salvendy, G. (Eds.): Systems, Social and Internationalization

Design Aspects of Human–Computer Interaction

Stephanidis, C. (Ed.): Universal Access in HCl: Towards an Information Society

for All

Meister, D., and Enderwick, T.: Human Factors in System Design, Development,
and Testing

Stanney, K. (Ed.): Handbook of Virtual Environments: Design, Implementation, and

Applications

For more information on LEA titles, please contact Lawrence Erlbaum Associates,
Publishers, at www.erlbaum.com.
HANDBOOK OF VIRTUAL ENVIRONMENTS
Design, Implementation, and Applications

Edited by

Kay M. Stanney
University of Central Florida

LAWRENCE ERLBAUM ASSOCIATES, PUBLISHERS

2002 Mahwah, New Jersey London
Senior Acquisitions Editor: Anne Duffy
Editorial Assistant: Karin Wittig Bates
Cover Art Design: Branka Wedell, Graphics Artist, Winter Park, FL
Cover Design: Kathryn Houghtaling Lacey
Textbook Production Manager: Paul Smolenski
Full-Service Compositor: TechBooks
Text and Cover Printer: Hamilton Printing Company

This book was typeset in 10/12 pt. Times, Italic, Bold, Bold Italic. The heads were
typeset in Helvetica Bold, and Helvetica Bold Italic.

Copyright  c 2002 by Lawrence Erlbaum Associates, Inc

All right reserved. No part of this book may be reproduced in
any form, by photostat, microfilm, retrieval system, or any
other means, without prior written permission of the publisher.

Lawrence Erlbaum Associates, Inc., Publishers

10 Industrial Avenue
Mahwah, New Jersey 07430

The editor, authors, and the publisher have made every effort to provide accurate and
complete information in this handbook but the handbook is not intended to serve as a
replacement for professional advice. Any use of this information is at the reader’s
discretion. The editor, authors, and the publisher specifically disclaim any and all
liability arising directly or indirectly from the use or application of any information
contained in this handbook. An appropriate professional should be consulted
regarding your specific situation.

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

Handbook of virtual environments : design, implementation, and applications / edited by

Kay M. Stanney ; cover art by Branka Wedell.
p. cm.
ISBN 0-8058-3270-X (alk. paper)
1. Computer simulation—Handbooks, manuals, etc. 2. Human-computer
interaction—Handbooks, manuals, etc. 3. Virtual reality—Handbooks, manuals, etc.
I. Stanney, Kay M.

QA76.9.C65 H349 2002

04 .01 9—dc21 2001040284

Books published by Lawrence Erlbaum Associates are printed on

acid-free paper, and their bindings are chosen for strength and durability.

Printed in the United States of America

10 9 8 7 6 5 4 3 2 1
 To John—my everything
and
Sean, Ryan, and Michael—my sunshine
This Page Intentionally Left Blank
 Contents

Series Foreword xi
Foreword xiii
Perspective xv
Preface xix
Acknowledgments xxiii
Advisory Board xxv
About the Editor xxix
Contributors xxxi

I: INTRODUCTION
1 Virtual Environments in the 21st Century 1
Kay M. Stanney and Michael Zyda
2 Virtual Environments Standards and Terminology 15
Richard A. Blade and Mary Lou Padgett

II: SYSTEM REQUIREMENTS

Hardware Requirements
3 Vision and Virtual Environments 29
James G. May and David R. Badcock
4 Virtual Auditory Displays 65
Russell D. Shilling and Barbara Shinn-Cunningham
5 Haptic Interfaces 93
S. James Biggs and Mandayam A. Srinivasan
6 Haptic Rendering in Virtual Environments 117
Cagatay Basdogan and Mandayam A. Srinivasan
7 User Requirements for Perceiving Body Acceleration 135
Ben D. Lawson, Stephanie A. Sides, and K. Amy Hickinbotham
8 Motion Tracking Requirements and Technologies 163
Eric Foxlin

vii
viii CONTENTS

9 Eye Tracking in Virtual Environments 211

Joseph Wilder, George K. Hung, Marilyn Mantei Tremaine,
and Manpreet Kaur
10 Gesture Recognition 223
Matthew Turk
11 Locomotion Interfaces 239
John M. Hollerbach

Software Requirements
12 Virtual Environment Models 255
G. Drew Kessler
13 Principles for the Design of Performance-oriented Interaction Techniques 277
Doug A. Bowman
14 Technological Considerations in the Design of Multisensory Virtual
Environments: The Virtual Field of Dreams Will Have to Wait 301
W. Todd Nelson and Robert S. Bolia
15 Embodied Autonomous Agents 313
Jan M. Allbeck and Norman I. Badler
16 Internet-based Virtual Environments 333
Charles E. Hughes, J. Michael Moshell, and Dean Reed

Application Requirements
17 Structured Development of Virtual Environments 353
John R. Wilson, Richard M. Eastgate, and Mirabelle D’Cruz
18 Influence of Individual Differences on Application Design for Individual
and Collaborative Immersive Virtual Environments 379
David B. Kaber, John V. Draper, and John M. Usher
19 Using Virtual Environments as Training Simulators: Measuring Transfer 403
Corinna E. Lathan, Michael R. Tracey, Marc M. Sebrechts,
Deborah M. Clawson, and Gerald A. Higgins

III: DESIGN APPROACHES AND IMPLEMENTATIONS STRATEGIES

20 Cognitive Aspects of Virtual Environments Design 415
Allen Munro, Robert Breaux, Jim Patrey, and Beth Sheldon
21 Multimodal Interaction Modeling 435
George V. Popescu, Grigore C. Burdea, and Helmuth Trefftz
22 Auditory–Visual Cross-Modality Interaction and Illusions 455
Russell L. Storms
23 Illusory Self-motion in Virtual Environments 471
Lawrence J. Hettinger
24 Spatial Orientation, Wayfinding, and Representation 493
Rudolph P. Darken and Barry Peterson
25 Content Design for Virtual Environments 519
Jerry Isdale, Clive Fencott, Michael Heim, and Leonard Daly
26 Technology Management and User Acceptance
of Virtual Environment Technology 533
David Gross
 CONTENTS ix

27 Virtual Environments and Product Liability 543

Robert S. Kennedy, Kristyne E. Kennedy, and Kathleen M. Bartlett
28 Virtually a Market? Selling Practice and the Diffusion
of Virtual Reality 555
G. M. Peter Swann and Robert J. Stone

IV: HEALTH AND SAFETY ISSUES

29 Direct Effects of Virtual Environments on Users 581
Erik Viirre and David Bush
30 Signs and Symptoms of Human Syndromes Associated
with Synthetic Experiences 589
Ben D. Lawson, David A. Graeber, Andrew M. Mead, and Eric R. Muth
31 Adapting to Virtual Environments 619
Robert B. Welch
32 Motion Sickness Neurophysiology, Physiological Correlates, and Treatment 637
Deborah L. Harm
33 The Social Impact of Virtual Environment Technology 663
Sandra L. Calvert

V: EVALUATION
34 Usability Engineering of Virtual Environments 681
Deborah Hix and Joseph L. Gabbard
35 Human Performance Measurement in Virtual Environments 701
Donald Ralph Lampton, James P. Bliss, and Christina S. Morris
36 Virtual Environment Usage Protocols 721
Kay M. Stanney, Robert S. Kennedy, and Kelly Kingdon
37 Measurement of Visual Aftereffects Following Virtual Environment Exposure 731
John P. Wann and Mark Mon-Williams
38 Proprioceptive Adaptation and Aftereffects 751
Paul DiZio and James R. Lackner
39 Vestibular Adaptation and Aftereffects 773
Thomas A. Stoffregen, Mark H. Draper, Robert S. Kennedy,
and Daniel Compton
40 Presence in Virtual Environments 791
Wallace Sadowski and Kay Stanney
41 Ergonomics in Virtual Environments 807
Pamela R. McCauley Bell

VI: SELECTED APPLICATIONS OF VIRTUAL ENVIRONMENTS

42 Applications of Virtual Environments: An Overview 827
Robert J. Stone
43 National Defense 857
Bruce W. Knerr, Robert Breaux, Stephen L. Goldberg,
and Richard A. Thurman
44 Team Training in Virtual Environments: An Event-based Approach 873
Eduardo Salas, Randall L. Oser, Janis A. Cannon-Bowers,
and Eleni Daskarolis
x CONTENTS

45 Virtual Environments As a Tool for Academic Learning 893

J. Michael Moshell and Charles E. Hughes
46 Development and Evaluation of Virtual Environments for Education 911
Sue Cobb, Helen Neale, Joanna Crosier, and John R. Wilson
47 Medical Applications of Virtual Environments 937
Richard M. Satava and Shaun B. Jones
48 Virtual Environment–Assisted Teleoperation 959
Abderrahmane Kheddar, Ryad Chellali, and Philippe Coiffet
49 Use of Virtual Environments in Motor Learning and Rehabilitation 999
Maureen K. Holden and Emanuel Todorov
50 Virtual Environment Applications in Clinical Neuropsychology 1027
Albert A. Rizzo, J. Galen Buckwalter, and Cheryl van der Zaag
51 Virtual Reality Therapy: An Effective Treatment for Psychological Disorders 1065
Max M. North, Sarah M. North, and Joseph R. Coble
52 Applications of Systems Design Using Virtual Environments 1079
Roy C. Davies
53 Information Visualization in Virtual Environments 1101
Steve Bryson
54 Virtual Environments in Manufacturing 1119
John P. Shewchuk, Kyung H. Chung, and Robert C. Williges
55 Entertainment Applications of Virtual Environments 1143
Eric Badiqué, Marc Cavazza, Gudrun Klinker, Gordon Mair, Tony Sweeney,
Daniel Thalmann, and Nadia M. Thalmann

VII: CONCLUSION
56 Virtual Environments: History and Profession 1167
Richard A. Blade and Mary Lou Padgett

Author Index 1179

Subject Index 1217
 Series Foreword

With the rapid evolution of highly sophisticated computers, communications, service, and
manufacturing systems, a major shift has occurred in the way people use and work with tech-
nology. The objective of this series on human factors and ergonomics is to provide researchers
and practitioners alike with a platform through which to address a succession of human factors
disciplines associated with advancing technologies, by reviewing seminal works in the field,
discussing the current status of major topics, and providing a starting point to focus future
research in these ever evolving disciplines. The guiding vision behind this series is that human
factors and ergonomics should play a preeminent role in ensuring that emerging technologies
provide increased productivity, quality, satisfaction, safety, and health in the context of the
“Information Society.”
The present volume is published at a very opportune time. Now more than ever technology
is becoming pervasive in every aspect of the Information Society, both in the workplace and
in everyday life activities. The field of virtual environments (VEs) emerged some 40 years
ago as a very exotic, extremely expensive technology whose use was difficult to justify. The
discipline has matured, and the cost of VE technology has decreased by over 100-fold, while
computer speed has increased by over 1,000 fold, which makes it a very effective and viable
technology to use in a broad spectrum of applications, from personnel training to task design.
With this viability and broad potential application come numerous issues and opportunities, and
a responsibility on the part of researchers, practitioners, designers, and users of this powerful
technology to ensure that it is deployed appropriately.
The Handbook of Virtual Environments was guided by a distinguished advisory board of
scholars and practitioners, who assisted the editor in ensuring a balanced coverage of the
entire spectrum of issues related to VE technology, from fundamental science and technology
to VE applications. This was achieved in a thorough and stimulating presentation, covered in
56 chapters, authored by 121 individuals from academia, industry, and government laboratories
from Europe, Asia and the United States on topics of system requirements (including hardware
and software), design and evaluation methods, and an extensive discussion of applications. All
this was presented, after careful peer reviews, to the publisher in 1,911 manuscript pages,
including 3,012 references for further in-depth reading, 255 figures, and 76 tables to illustrate
concepts, methods, and applications. Thus, this handbook provides a most comprehensive
account of the state of the art in virtual environments, which will serve as an invaluable source
of reference for practitioners, researchers, and students in this rapidly evolving discipline.

xi
xii SERIES FOREWORD

This could not have been achieved without the diligence and insightful work of the editor and
cooperative efforts of the chapter authors who have made it all possible. For this, my sincere
thanks and appreciation go to all of you.

—Gavriel Salvendy
Series Editor
 Foreword

An explosion has occurred in recent years in our understanding of virtual environments (VEs)
and in the technologies required to produce them. Virtual environments, as a way for humans
to interact with machines and with complex information sets, will become commonplace in
our increasingly technological world. In order for this to be practical, multimodal system
requirements must be developed and design approaches must be addressed. Potential health
and safety risks associated with VE systems must be fully understood and taken into account.
Finally, ergonomic and psychological concerns must be investigated so people will enjoy using
VE technology, be comfortable using it, and seek out its application.
This book provides an up-do-date discussion of the current research on virtual environments.
It describes the current VE state of the art and points out the many areas where there is still
work to be done. The Handbook of Virtual Environments provides an invaluable comprehen-
sive reference for experts in the field, as well as for students and VE researchers. Both the
theoretical and the practical side of VE technologies are explored.
The National Aeronautics and Space Administration (NASA) has long been interested in
virtual environments. This interest arises from the need for humans to efficiently interact with
complex spacecraft systems and to work with very large data sets generated by satellites. In
the future, when humans travel beyond low Earth orbit to explore the universe, the relationship
between the space-faring crew and the technologies they bring with them must be extremely
intimate. The need for a small number of people to be able to work with a huge number of
different technologies will be unprecedented. Virtual environment trainers, for example, are
particularly attractive as a means of conducting just-in-time training before a crew member
conducts a maintenance procedure not practiced for many months. In terrestrial applications,
the complete life cycle for the design of complex systems such as aerospace vehicles will be
completed virtually, before a single piece of metal is cut.
NASA’s needs are unique in some respects but share much in common with other endeav-
ors in today’s world. Virtual environment technologies will also find military, medical, and
commercial (e.g., in manufacturing and in entertainment) applications. As the science and tech-
nology of VEs progress, full-immersion technologies will likely become a standard interface
between humans and machines. This book will help to make that vision a “real” reality.

—Guy Fogleman
Acting Director, Bioastronautics Research Division
National Aeronautics and Space Administration
Washington, DC

xiii
This Page Intentionally Left Blank
 Perspective

We read that we are in a new economy and that the pace of technological change is accelerating.
This seems true because there are so many revolutionary innovations popping up. However,
from the vantage of a given field, the picture can seem very different. It is over 35 years
since Ivan Sutherland gave his address, “The Ultimate Display,” at the National Computer
Conference. Part of the delay is explained by the observation that problems that are not worked
on do not get solved. Only a few years ago, I could argue that progress in the field was being held
back because the enabling devices being used—the Polhemus magnetic tracker, the DataGlove,
and the screens from handheld consumer television sets—were invented decades earlier. No
one ever disagreed with those assertions. Today, it is different. In the best “divide and conquer”
tradition, researchers have deployed themselves around every possible research problem. All
of the easy problems have been run over and very smart people are working on most of the
hard problems. In this book, those same people are reporting where things stand.
In fact, at least one hard problem has been solved, at least in preliminary form. Thirty
years ago, I considered head-mounted displays (HMDs), but reasoned that they would be
unacceptable unless they were wireless and permitted natural ambulation around a large area.
I rejected the approach—not because I thought it was too hard but because I felt that the
encumbering paraphernalia would be too awkward. I did not then appreciate how fast and
how accurate the tracking would have to be and understood little about multipath transmission
problems and diversity receivers. After 20 years of effort, the University of North Carolina
recently demonstrated a wide-area tracking system with the needed performance and reported
that its impact on the user’s experience was every bit as powerful as one would hope it would
be. Finally, it is possible to show what an HMD can do that no other display can.
A host of applications have been attempted in visualization, training, and entertainment.
Even once unlikely opportunities have been gaining traction. In 1970, I received what I suspect
was the first job offer in virtual reality. Dr. Arnold Ludwig came into my interactive installation
and was so impressed with its impact on people’s behavior that he wanted me to join him in
the Department of Psychiatry at the University of Kentucky and to focus my interactions on
psychotherapy. Today, virtual therapy is a thriving field with nothing to fear but the running
out of phobias.
However, many of these “applications” have been motivated by the desire to do research
rather than the expectation that the results would be immediately practical. Some of these
systems are being used to do real work within the organizations that created them. An even
smaller number have been sold to early adopters. But virtual environment (VE) applications are

xv
xvi PERSPECTIVE

not yet being sucked into the marketplace by irresistible demand. Thus, while VE technology
may be able to do a job, it is not yet recognized as the best or most cost effective way to do
any job.
On the other hand, virtual environments have been unusually successful at spinning off
its technology into adjacent fields even before it has gotten under way itself. Techniques for
tracking human motion developed for VEs are now standard procedure in the film industry.
Haptic devices are working their way into desktop and automotive systems. Virtual surgery,
once a wild speculation, then a Defense Advanced Research Projects Agency (DARPA) pro-
gram managed by Richard Satava, and now a nascent industry with publicly traded companies,
is selling robotic surgical systems and surgical simulations to hospitals. Finally, the HMD has
been incorporated into eyeglasses and has to be considered a competitor for the mobile display
of the future.
In the background, Moore’s law has continued to operate, assuring the increase in computer
power and the advance of computer graphics. However, it is important to note that while the
film industry routinely spends an hour computing a single frame of graphic animation, a VE
1 1
system has only 30 or 60 of a second to create its necessarily simpler image. This is a 100,000:1
difference in time, or 16 doublings, or a 24-year lag between the time a state-of-the-art image
appears in film and when a similarly complex image can be used in virtual environments. Mere
doublings do not guarantee subjective improvement; only orders of magnitude are discernible.
Nevertheless, we can be confident that ultimately the needed processing and graphics capacity
will be readily affordable.
At that point, all that remains to be developed is the VE technology itself: the tracking, the
displays, and an answer to the question that I posed well over a decade ago: Would you use
it if it was free? Whatever you are willing to pay for a technology, once you own it, it is free.
How much you choose to use it at this point determines its future as much as the economics
of its purchase or the efficacy of its performance. If it is a pleasure to use, you will try to use
it for everything you can think of. If it is awkward and uncomfortable, you will not use it for
any task where it is not absolutely required. In fact, you will be looking for an alternative way
to perform the tasks for which it is suited.
The question is: How good does it have to be? Not so long ago, I attended a conference at
which the keynote speaker declared computer graphics to be the key to VE technology and
that more realistic images would assure its success. I asked him, “If we turned out the lights,
would we still be here?” The point was that graphic realism does not appear to be necessary
or sufficient. It would seem simple to depict a dark, cloudy night—or just a dark room—with
current graphic technology, but instinct suggests that the experience would not be convincing.
There is still a long distance between depiction and illusion.
In visualization applications, believability is not so important. Training can be useful even
if the experience is not totally persuasive. A game or a story can be entertaining even if
the participant never suspends disbelief, but in each case, there is a threshold at which a
technology goes beyond serviceable and becomes compelling. When this threshold is crossed,
the technology is poised to go from being a niche solution to becoming a way of life.
It is not clear where critical mass will be reached first. Will one of the immersion applications
take hold? Will a VE entertainment system supplant traditional video games? Or will the desire
for portable wearable devices lead to the routine wearing of HMDs unobtrusively integrated
with eyeglasses? At the moment, I would bet on the latter because the standards for success
are so low. Text is easy to display. The screens on cell phones and handheld computers are too
small. And while speech may be ideal for answering questions, it is too slow for presenting
options. Only an eyeglass-mounted display can provide the full screen of information that we
take for granted at the desktop. If popular, such limited devices would inevitably be used for
gaming, just as cell phones are today. Head tracking would make those games more interactive,
 PERSPECTIVE xvii

if not more convincing, and augmented reality applications could be implemented in specific
locations like grocery stores. More immersive displays could then evolve over a period of time,
always assured of this installed base.
Starting from the other direction, real breakthroughs are needed in HMD design to provide
immersive experiences that are guaranteed to work. A wide field of view and minimal weight
are required before we can be confident that the HMD wearer will forget the apparatus and
embrace the virtual world.
Whatever the path or pace of the technology and its deployment, virtual reality will maintain
its proper role as the best metaphor for the world that is evolving around us. It will continue to
be depicted in films and incorporated into everyday thought to the point that it is so familiar
as a concept that by the time the real thing seeps into our daily lives, we may barely notice.

—Myron Krueger
President
Artificial Reality Corporation
This Page Intentionally Left Blank
 Preface

When computers first permeated the public domain, thoughts of the Turing Test arose yet
were quickly extinguished, as users labored over perplexing interfaces, which often left them
bewildered and thoroughly frustrated. There had to be a better way, and so began the field
of human–computer interaction (HCI). HCI efforts have substantially improved computer
interaction, yet barriers to user friendliness still exist due to the abstract concepts that must
be conquered to successfully use a computer. A user must work through an interface (e.g.,
window, menu, icon, or some other mechanism) to achieve desired goals. They cannot access
these goals directly, but only through their interface surrogates. Until now.
Virtual environments (VEs) allow users to be immersed into three-dimensional digital
worlds, surrounding them with tangible objects to be manipulated and venues to be traversed,
which they experience from an egocentric perspective. Through the concrete and familiar, users
can enact known perceptual and cognitive skills to interact with a virtual world; there is no
need to learn contrived conventions. Virtual environments also extend the realm of computer
interaction, from the purely visual to multimodal communication that more closely parallels
human–human exchanges. VE users not only see visual representations, they can also reach
out and grab objects, “feel” their size, rotate them in any given axis, hear their movement, and
even smell associated aromas. Such experiences do not have to be in solitude, as VE users
can take along artificial autonomous agents or collaborate with other users who also have
representations within the virtual world. Taken together, this multisensory experience affords
natural and intuitive interaction.
The paragraph above describes an ideal, but not, unfortunately, the current state of the
art. In today’s virtual environments, users are immersed into an experience with suboptimal
visual resolution, inadequate spatialization of sound, encumbering interactive devices, and
misregistration of tracking information. These issues are among the scientific and technological
challenges that must be resolved to realize the full potential of VE technology, which were
well defined by Nathaniel Durlach and Anne Mavor in their seminal work, Virtual Reality:
Scientific and Technological Challenges. Chapter 1 of this handbook furthers this definitional
effort by reviewing the recommendations set forth by Durlach and Mavor and identifying the
current status of those objectives, the sine qua non being that VE technology, both hardware
and software, has realized substantial gains in the past decade and is posed to support the
next generation of highly sophisticated VE systems. However, psychological considerations
and VE usability evaluation require additional study to identify how best to design and use
VE technology. In addition, Durlach and Mavor (1995, p. 2) mentioned in their work the

xix
xx PREFACE

“inadequate terminology being used” to describe and communicate progress in VE technology.

Chapter 2 thus presents definitions for many of the key terms used throughout this handbook,
thereby providing users with a common understanding of concepts discussed.
After providing an introduction to VE technology, the handbook organizes the body of
knowledge into five main sections and three subsections. In the first of these sections, “System
Requirements,” multimodal system requirements are addressed, including physiological char-
acteristics that affect VE system design. This section is subdivided into hardware, software, and
application requirements. The hardware subsection addresses visual, auditory, haptic, vestibu-
lar, motion and eye tracking, gesture, and locomotion interface design, specifying the state of
the art and how it compares to user and application requirements. The software requirements
subsection discusses virtual world modeling, design of interaction techniques, multimodal de-
sign considerations, autonomous agents design, and Internet-based VE design. The application
requirements subsection covers structured development approaches and transfer-of-training
issues.
“Design Approaches and Implementation Strategies” is the next main section. While con-
ventional HCI design approaches can be used to some extent to develop VE system designs,
their multimodal nature mandates that new approaches be developed that augment existing
techniques. This section addresses cognitive design strategies, identifies perceptual illusions
that can be leveraged in VE design, discusses navigational issues such as becoming lost within
a virtual world, and provides insights into structured approaches to content design. This sec-
tion also reviews technology management techniques and user acceptance concerns, uncovers
means of addressing potential products liability issues related to the risks associated with VE
exposure, and provides sales and market modeling strategies.
“Health and Safety Issues” is the next section. While repetitive use of conventional com-
puter systems has led to a number of associated afflictions (e.g., carpal tunnel syndrome), VE
technology brings its own set of additional physiological and psychological risks. This section
covers the direct physiological effects of VE exposure, such as biological effects, trauma, and
injury. It tackles issues associated with motion sickness, including signs and symptoms, as
well as neurophysiology and physiological correlates, and provides potential approaches to
treatment. The advantages and risks of perceptual and perceptual–motor adaptation are also
discussed, including the ability of humans to overcome the deleterious effects and aftereffects
frequently associated with current VE devices. This section also addresses social concerns,
which have received far too little attention in the field, discussing both the antisocial and
prosocial impact of VE exposure.
Evaluation approaches are presented in the next section. While VE system design can
leverage existing usability engineering techniques, the novel aspects of human–VE interaction
require these techniques to be modified and extended to better address VE evaluation. This
section provides the state of the art in VE usability engineering, addresses human performance
measurement in VEs, identifies usage protocols that can be used to manage the use of VE tech-
nology, and provides means of measuring and managing visual, proprioceptive, and vestibular
aftereffects associated with VE exposure. Approaches to measuring and engendering sense of
presence, which is often considered to be essential to VE usability, are discussed. Ergonomic
concerns of fit and comfort are also addressed in this section.
The final main section, “Selected Applications of Virtual Environments,” provides a com-
pendium of VE applications. Virtual environment applications pioneers have set the stage for
an exciting future. From its military roots, VE technology has branched out into numerous
domains. Developments in the area of military defense have led to substantial gains in hardware
and networking. Academic efforts are leading to new approaches to experiential learning. Med-
ical VE applications are pushing the envelope in diagnosis, therapy, and rehabilitation, resulting
in truly revolutionary advances. System design efforts are allowing models to be created in a
 PREFACE xxi

more intuitive and natural manner, with multidisciplinary design teams communicating their
ideas via the VE medium. Advances in information visualization are enabling dynamic inves-
tigation of multidimensional, highly complex data domains. Manufacturing VE applications
have led to advances in the design of manufacturing activities and manufacturing facilities,
execution of planning, control, and monitoring activities, and execution of physical processing
activities. Likely the most popular of all VE applications, the entertainment industry is leading
the way to truly innovative uses of the technology. From interactive arcades to cyber cafes,
the entertainment industry has leveraged the unique characteristics of this communications
medium, providing dynamic experiences to those who come along for the ride.
This handbook closes with a brief review of the history of VE technology, as we must ac-
knowledge the pioneers whose innovativeness and courage provided the keystones for contem-
porary successes. The final chapter also provides information on the VE profession, providing
those interested with a number of sources to further their quest for the keys to developing the
ultimate virtual world.
The main objective of this handbook is to provide practitioners with a reference source
to guide their development efforts. We have endeavored to provide a resource that not only
addresses technology concerns but also tackles the social and business implications with which
those associated with the technology are likely to grapple. While each chapter has a strong
theoretical foundation, practical implications are derived and illustrated via the many tables
and figures presented.
Taken together, the chapters present systematic and extensive coverage of the primary areas
of research and development within VE technology. The handbook brings together a com-
prehensive set of contributed articles that address the principles required to define system
requirements and design, build, evaluate, implement, and manage the effective use of VE
applications. The scope and detail of the handbook are extensive, and no one person could
possibly do justice to the breadth of coverage provided. Thus, the handbook leveraged author-
itative specialists that were able to provide critical insights and principles associated with their
given area of expertise. It is through the collective effort of the many contributing authors that
such a broad body of knowledge was assembled.

—Kay M. Stanney, Ph.D.

Orlando, Florida
February 2001
This Page Intentionally Left Blank
 Acknowledgments

If men will not act for themselves, what will they do when the benefit of their effort is for all?
—Elbert Hubbard, A Message to Garcia (p. 23)

In the case of the many contributors to this handbook, the answer to this question is that they will
selflessly endeavor to provide the insights and assistance required to realize this tremendous
effort. In many ways I feel the creation of this handbook is “our Message to Garcia,” one
developed through altruistic dedication, the only impetus being that such a source is direly
needed in the field. Many individuals openly gave of their time, energy, and knowledge in order
to develop this handbook, often when they were fully loaded with their own responsibilities.
The efforts of the many contributing authors and to the advisory board, which helped formulate
the content coverage, are most sincerely appreciated.
To Gavriel Salvendy, who has provided me with many opportunities, including the invitation
to edit this handbook, which have shaped and molded my career I am forever grateful. I have also
been blessed with the finest of mentors, Robert S. Kennedy, who gives tirelessly of himself—
thank you. I am greatly appreciative of the support of the National Science Foundation, Office
of Naval Research, and Naval Air Warfare Center Training Systems Division, in particular Gary
W. Strong, Helen M. Gigley, and Robert Breaux. The National Science Foundation CAREER
Award and ONR Young Investigator Award have provided me with the opportunity to develop
technical depth in human-computer interaction and virtual environment technology and fos-
tered interchange with experts in the field, many of whom contributed chapters to this handbook.
Each chapter in the handbook was peer reviewed. I would like to thank the many advisory
board members and chapter contributors who assisted with this process, as well as the fol-
lowing individuals who kindly gave of their time to the review process: Andi Cowell, Chuck
Daniels, Nathaniel Durlach, Jason Fox, Thomas Furness, Phillip Hash, Susan Lanham, Dennis
McBride, Dean Owen, Randy Pausch, Leah Reeves, Mario Rodriguez, Randy Stiles, and
Mark Wiederhold.
For the persistent efforts and encouragement of Anne Duffy, our Lawrence Erlbaum senior
editor, who stuck with me even as I missed deadlines and acted out of frustration, I am deeply
grateful.
Much appreciation goes to Branka Wedell, who took my amorphous ideas and, through her
inspired creativity, designed the striking cover art for this handbook.

xxiii
xxiv ACKNOWLEDGMENTS

The efforts of David Bush are greatly appreciated, as he assisted with many of the activities
associated with the handbook and always with a smile on his face. I am also indebted to Kelly
Kingdon, who assisted me with many of my personal responsibilities so that I had more time
to dedicate to this effort.
To those individuals who constitute the fabric of my life, my parents who instilled the work
ethic that allowed me to persevere and see this effort through to completion, my sisters and
brother, my very best friends, my brother-in-law who introduced me to A Message to Garcia
at an opportune moment, and my three sons, Sean, Ryan, and Michael, who fill my world with
sunshine, I have been blessed by your encouragement and confidence.
Above all, I am deeply indebted to my husband, who not only encouraged me as I fretted
that this handbook would remain a virtual reality, but also rolled up his sleeves and assisted
with editing and proofreading. His love is my pillar and his steadfast support of my career is
my forte.

—Kay M. Stanney
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
 Tervehdin teitä, kreivi Henrik. — Sana kreivi kaikuu niin
kummalliselta kurkussani. (Istuutuu, heittää pois viittansa ja
vapauden-lakkinsa ja luo katseensa pylvääseen, jossa riippuu
vaakuna.)

MIES.

Kiitos, että olet osoittanut luottamusta kodilleni. Vanhan tavan

mukaan juon maljasi.

(Ottaa pikarin, juo ja antaa Pankratiukselle.) Vieraani,

ota vastaan.

PANKRATIUS.

Jollen erehdy niin noita punaisia ja sinisiä merkkejä nimitetään

vaakunoiksi kuolleitten kielellä. Ne vähenevät vähenemistään maan
pinnalta.

(Juo.)

MIES.

Jumalan avulla saat niitä pian nähdä tuhansittain.

PANKRATIUS (ottaen pikarin huuliltaan).

Sellainen se on vanha aateli: aina varma itsestään, ylpeä,

itsepintainen, toivon elähyttämä, vaikkei ole enää äyriäkään rahaa, ei
aseita eikä sotamiehiä. Uhkaileva kuin sadun kuollut kuskilleen
hautausmaan portilla, Jumalaan uskova tai ainakin sitä teeskentelevä
— sillä omaan itseensä on vaikea uskoa. Mutta näyttäkää minulle
salamat, jotka ovat teidän puolustukseksenne lähetetyt, ja enkelien
legionat, jotka ovat taivaasta laskeutuneet.

(Juo.)

MIES.

Saat nauraa omille sanoillesi! Ateismi on vanha laulu — minä

odotin sinulta jotain uutta.

PANKRATIUS.

Saat nauraa omille sanoillesi. Minun uskoni on vahvempi ja

suurempi kuin sinun. Huokaus, joka on tunkeutunut epätoivon ja
tuskan läpi tuhansista rinnoista, käsityöläisten nälkä, maamiehen
kurjuus, heidän vaimojensa ja tyttäriensä häpeä, ennakkoluulon ja
horjunnan ja eläimellisen tottumuksen ikeeseen kytketyn
ihmiskunnan alennus — kas siinä on uskoni ja Jumalani tällä
hetkellä, siinä ajatukseni, siinä voimani, joka antaa heille leipää ja
kunniaa ikuisiksi ajoiksi.

(Juo ja heittää pikarin.)

MIES.

Minä olen pannut turvani Jumalaan, joilta isäni ovat saaneet

valtansa.

PANKRATIUS.

Ja koko elämäsi olet ollut paholaisen leikkikaluna.

 Muuten jätän tämän asian teologien selvitettäväksi, jos
ainoatakaan sen ammatin myyrää on vielä elossa koko seudulla. —
Asiaan.

MIES.

Mitä sitten haluat minulta, sinä kansojen pelastaja, sinä kansalais-

jumala?

PANKRATIUS.

Olen tullut tänne saadakseni tutustua sinuun — toiseksi,

pelastaakseni sinut.

MIES.

Edellisestä olen kiitollinen, toisen voit jättää sapelini toimeksi.

PANKRATIUS.

Sapelisi samoin kuin Jumalasi on houretta. Tuhansien äänet ovat

sinut tuominneet, tuhansien käsivarret ovat sinut kietoneet, maata
on teille jäänyt muutama karpionala, joka tuskin riittää
haudoiksenne. Kahtakymmentä päivää ette voi puolustautua. Missä
ovat tykkinne, panssarinne, muonavaranne, ja lopuksi, missä on
miehuus?…

Jos olisin sinun sijassasi, niin tietäisin mitä tekisin.

MIES.

Minä kuuntelen — näethän miten olen kärsivällinen.

PANKRATIUS.

Niin näetkös, kreivi Henrik, näin sanoisin minä Pankratiukselle:

Hyvä, minä lasken hajalleen joukkoni, ainoan joukkoni, en mene
pyhän
Kolminaisuuden linnan avuksi, vaan säilytän sen sijaan nimeni ja
omaisuuteni, joiden koskemattomuuden takaat minulle sanallasi.

Kuinka vanha olet, kreivi?

MIES.

Kolmekymmentäkuusi, kansalainen.

PANKRATIUS.

Vielä korkeintaan viisitoista vuotta, sillä tuommoiset ihmiset eivät

elä kauan — poikasi on lähempänä hautaa kuin nuoruutta — yksi
poikkeus joukosta ei haittaa. Ole sinä sitten viimeinen kreivi näillä
tasangoilla, hallitse kuolemaasi asti esi-isiesi talossa, käske
maalauttamaan isiesi kuvia ja kaivertamaan vaakunoita. — Ja noita
kurjia älä ajattele enää. Täyttyköön kansan tuomio mokomien
kelvottomain yli.

(Kaataa itselleen toisen pikarin.) Terveydeksesi, viimeinen kreivi.

MIES.

Sinä loukkaat minua joka sanallasi. Näyttää kuin koettelisit, voitko

tehdä minut orjaksesi riemujuhlasi päiväksi. Lakkaa, sillä minä en voi
palkita hyvyyttäsi. Minun sanani suojelus turvaa sinut.
PANKRATIUS.

Pyhä kunnia, ritarillinen kunnia on astunut näyttämölle, tuo

lakastunut rääsy ihmiskunnan lipussa. Oh, minä tunnen sinut,
käsitän sinut perinpohjin. Sinä olet elämää täynnä, mutta liityt
kuoleviin, sillä tahdot vielä uskoa kasteihin, mummon mummojen
luihin, sanoihin isänmaa ja sensemmoisiin. Mutta sielusi sisimmässä
tiedät itse, että veljiäsi kohtaa rangaistus ja rangaistuksen jälkeen
unhotus.

MIES.

Ja sinuako ja joukkoasi taas jokin muu?

PANKRATIUS.

Voitto ja elämä. Tunnen vain yhden oikeuden ja sen edessä

taivutan niskani, sillä oikeuden voimalla maailma kiitää yhä
korkeammille radoille. Se oikeus on teidän turmionne ja huutaa nyt
minun huulteni kautta:

»Koukkuselät, madon syömät, juoman ja ruuan täyttämät,

antakaa tietä nuorille, nälkää nähneille ja voimakkaille.»

Mutta sinut tahdon minä pelastaa, sinut yksin.

MIES.

Turma sinut periköön tuon säälisi vuoksi. Minä myös tunnen sinun
maailmasi ja sinut. Yön varjojen seasta olen katsellut ilakoivaa
roskajoukkoa, jonka hartioilta sinä kurottaudut ylös. Olen nähnyt
kaikki maailman vanhat rikokset uusiin pukuihin verhottuina, uutta
tanssia pyörien — mutta heidän loppunsa on sama kuin tuhat vuotta
sitten: tapainturmelus, paheet ja veri. Vaan sinä et ollut mukana, et
suvainnut astua lastesi pariin, sillä sielusi syvimmässä sinä heitä
halveksit. Muutama hetki enää, ja jollei järki sinusta pakene, niin
sinä olet halveksiva omaa itseäsi.

Älä kiusaa minua kauempaa.

(Istuutuu vaakunansa alle.)

PANKRATIUS.

Minun maailmani ei ole vielä tuleentunut pellollaan, sen myönnän.

Se ei ole vielä kasvanut jättiläiseksi, se himoitsee vielä leipää ja
mukavuutta, — mutta tulee aika —

(Nousee, menee miehen luo ja nojautuu vaakunapylvääseen.)

Mutta tulee aika, jolloin se ymmärtää itsensä ja sanoo itsestään:

»Minä olen», eikä ole oleva muuta ääntä maan päällä, joka voisi
samoin vastata: »Minä olen.»

MIES.

Entä sitten?

PANKRATIUS.

Sukupolvesta, jota minä hallitsen, syntyy tahtoni voimasta heimo,

viimeinen, korkein, tarmokkain. Maa ei ole vielä nähnyt sellaisia
miehiä. He ovat vapaita ihmisiä, maan herroja äärestä ääreen. Koko
maa tulee olemaan yhtenä kukoistavana kaupunkina, yhtenä
onnellisena kotina, yhtenä ainoana rikkauksien ja teollisuuden
työpajana.

MIES.

Sanasi valhettelevat, mutta kasvosi ovat liikkumattomat, kalpeat,

ne eivät jaksa näytellä innostusta.

PANKRATIUS.

Älä keskeytä, sillä on ihmisiä, jotka ovat polvillaan pyytäneet

minulta näitä sanoja, mutta minä en ole heille niitä lausunut.

Siellä lepää Jumala, jonka ei enää kuoleman pidä, Jumala, joka

aikain työllä ja tuskalla on temmaistu verhoistaan. Hänet ovat
valloittaneet taivaasta hänen omat lapsensa, jotka hän kerran heitti
hajalleen maan päälle vaan jotka nyt ovat löytäneet ja ottaneet
vastaan totuuden. Ihmiskunnan Jumala on ilmennyt heille.

MIES.

Vaan meille vuosisatoja sitten. Hänen kauttaan on ihmiskunta jo

lunastettu.

PANKRATIUS.

Iloitkoon ihmiskunta, jos voi, sellaisesta lunastuksesta —

kurjuudesta, jota on kestänyt kaksituhatta vuotta, aina Hänen
kuolemastaan ristillä.

MIES.
 Olen nähnyt, pilkkaaja, sen ristin vanhassa Roomassa. Hänen
jaloissaan makasivat sinua väkevämmät voimat tomuna, sata sinun
kaltaistasi jumalaa lojui tomussa uskaltamatta nostaa vaivaista
päätään Hänen puoleensa, ja Hän seisoi korkealla, pyhät kädet
ojennettuina itään ja länteen, pyhä otsa auringon kullassa sädehtien.
Kaikki todisti Hänet maailman Herraksi.

PANKRATIUS.

Vanha loru, ontto kuin vaakunasi kalahdus.

(Lyö kilpeen.)

Mutta minä olen jo kauan sitten lukenut ajatuksesi. Jos sinä osaat
käsittää äärettömyyden, jos rakastat totuutta ja olet sitä vilpittömästi
etsinyt, jos olet ihmiskunnan ihanteen mies etkä lellilaulujen
kiehtoma lapsi, kuule, älä hylkää tätä pelastuksen hetkeä; verestä,
jota tänään kumpikin vuodatamme, ei ole huomenna enää
jälkeäkään, — viimeisen kerran sanon sinulle: jos olet se, mikä näytit
olevasi ennen, nouse, jätä kotisi ja seuraa minua.

MIES.

Sinä olet perkeleen nuorempi veli.

(Nousee ja kulkee edestakaisin huonetta pitkin.)

Turhia haaveita — kuka ne täyttää? Adam kuoli erämaassa, me

emme palaa paratiisiin.

PANKRATIUS (syrjään).
 Olen taivuttanut sormeni vasten hänen sydäntään ja löytänyt
runouden hermon.

MIES.

Edistys, ihmiskunnan onni — olen minäkin siihen kerran uskonut:

tässä olen, ottakaa pääni, kun vaan… Mutta ei enää. Sata vuotta,
kaksisataa vuotta sitten onnellinen sovinto saattoi vielä… mutta nyt,
olen siitä varma, nyt täytyy meidän murhata toisiamme, sillä nyt on
kysymys heillä vain sukukunnan vaihtumisesta.

PANKRATIUS.

Voi voitettuja. Älä epäröi, sano vain kerran »voi!» ja voita meidän
kansamme.

MIES.

Oletko tutkinut kaikki Kaitselmuksen tiet? Onko se näkyvässä

muodossa asettunut yöllä telttasi ovelle ja jättiläiskädellään
siunannut sinut, tai oletko kuullut Sen äänen sydänpäivällä, jolloin
kaikki ovat nukkuneet helteessä ja sinä yksin olet mietiskellyt, kun
niin varmana uhkailet minua voitolla, sinä maan tomusta tehty
ihminen kuten minäkin, ensimäisen oivan luodin, ensimäisen kelpo
iskun vanki.

PANKRATIUS.

Älä anna turhan toivon itseäsi pettää, sillä ei lyijy minuun satu eikä
rauta koske niinkauan kuin yksikään teistä vastustaa minun asiatani.
Ja mitä myöhemmin tulee, se ei kuulu teihin.
 (Kello lyö.)

Aika pitää pilanaan meitä kumpaakin. Jos olet elämään uupunut,

niin säästä ainakin oma poikasi.

MIES.

Hänen puhdas sielunsa on jo taivaaseen pelastettu, maan päällä

odottaa häntä isänsä kohtalo.

(Pusertaa käsillään päätään ja nousee.)

PANKRATiUS.

Olet siis hylännyt?

(Hetken äänettömyys.)

Sinä olet vaiti, mietit. Hyvä, miettiköön se, joka seisoo haudan
partaalla.

MIES.

Olet kaukana salaisuuksista, jotka sinun ajatustesi äärien takaa

saapuvat nyt sieluni syvyyteen. Ruumiin maailma kuuluu sinulle,
lihota sitä ruualla, huuhtele verellä ja viinillä, mutta kauemmas älä
mene, ja pois, pois minun luotani.

PANKRATIUS.

Pelkän ajatuksen ja sen muotojen palvelija, pikkutarkka ritari,

häpeä sinulle — katso minuun. Ajatukset ja muodot ovat vahaa
minun käsissäni.
MIES.

Hyödytöntä, sinä et ymmärrä minua koskaan, sillä jokikinen esi-

isistäsi on haudattu yhteen läjään roskaväen kanssa kuolleena
esineenä eikä ihmisenä, jolla on oma voimansa ja sielunsa.

(Ojentaa kätensä muotokuvia kohti.)

Katsahda noihin kuviin. Isänmaan, kodin, syntymäseudun ajatus,

tuo sinun vihaamasi ajatus on uurtein piirretty heidän otsalleen, ja
mikä heissä on elänyt ja ollut, elää nyt minussa. Mutta sano sinä,
mies, minulle missä on maasi. Illalla levität telttasi vieraan talon
raunioille, aamulla varhain panet sen kokoon ja vaellat eteenpäin.
Tähän saakka et ole löytänyt itsellesi kotiliettä etkä ole löytävä
ennenkuin sadat ihmiset alkavat toistaa minun jälestäni: »kunniaa
isillemme».

PANKRATIUS.

Niin, kunnia esi-isillesi niin maan päällä kuin taivaassa — niitä

kannattaa todellakin ajatella.

Tuo ukko ampui noita-akkoja puista ja kärvensi juutalaisia elävältä.

— Tuo, jolla on sinetti kädessä ja jonka allekirjoituksena on kansleri,
väärensi asiakirjoja, poltti arkistoja, lahjoi tuomareja, myrkyllä
joudutti perinnönsaantia — siitä ovat kotoisin kyläsi, tulosi, mahtisi.
— Tuo mustaverinen, jolla on palava katse, on harrastanut
salavuoteutta ystäviensä kodeissa. Tuo kultataljainen, yllään
italialainen rautapaita, palveli tietenkin ulkomailla, ja tuo kalpea
tummakutrinen rouva turmeli itsensä huonepoikansa kanssa. Tuo
nainen tuossa lukee rakastettunsa kirjettä ja hymyilee, sillä yö on
lähellä. Tuo tuossa, koira hienossa sylissään, oli kuningasten
jalkavaimo. Sieltä ne lähtevät teidän keskeymättömät ja tahrattomat
sukuluettelonne. — Pidän tuosta, jolla on vihreä viitta. Hän joi ja
metsästeli aatelisveljiensä kanssa ja lähetti koiransa talonpoikien
mukana ajamaan hirveä. Koko maakunnan villitys ja onnettomuus.
Siinä on teidän järkenne ja voimanne. — Mutta tuomion päivä on
lähellä, ja sinä päivänä lupaan teille muistavani jok'ikistä teistä,
jok'ikistä esi-isäänne, jok'ikistä kerskaustanne.

MIES.

Erehdyt, porvarin poika. Et sinä eikä kukaan väestäsi eläisi, jollei

sitä olisi elättänyt isieni armo ja suojellut heidän valtansa. He
antoivat teille hädän hetkellä viljaa, ruton aikana järjestivät
sairashuoneita, ja kun te villeistä elukoista vartuitte lapsiksi,
pystyttivät he teille temppelejä ja kouluja — sodan aikana vaan
jättivät kotiin, tietäen, ettei teistä ole sotatantereelle.

Sanasi särkyvät heidän kunniaansa vasten kuten muinoin pakanain

nuolet heidän pyhiin panssareihinsa. Ne eivät koske edes heidän
tomuaan, ne häviävät kuin vimmaisen koiran ulvonta, kun se suu
vaahdossa juoksee kunnes kuolee jonnekin tielle. — Vaan nyt on
sinun jo aika lähteä talostani. Vieras, päästän sinut vapaasti
menemään.

PANKRATIUS.

Näkemiin Pyhän Kolminaisuuden valleilla. Ja kun teiltä loppuvat

luodit ja ruuti…

MIES.

Niin lähenemme toisiamme sapelin ylettyville. Näkemiin.

PANKRATIUS.

Me olemme kuin kaksi kotkaa — mutta sinun pesäsi on salaman

lävistämä.

(Ottaa viitan ja vapauden-lakin.)

Astuessani tämän kynnyksen yli jätän sille kirouksen, jonka se on

vuosiensa tähden ansainnut. Ja sinut ynnä poikasi pyhitän häviölle.

MIES.

Hoi, Jakob!

(Jakob tulee.)

Opasta tämä mies minun viimeisiin vartioihini saakka mäelle.

JAKOB.

Siihen Herra minua auttakoon.

(Menee.)
IV

Pyhän Kolminaisuuden torneista kaikille mäkien kukkuloille, oikealle,

vasemmalle, taakse ja eteen leviää luminen, kalpea, liikkumaton,
äänetön usva, haamu valtameren, jolla kerran on ollut rantansa siellä
missä nuo mustat, terävät, rosoiset huiput kohoavat, ja syvyytensä
siellä missä on laakso, jota ei näy, ja aurinko, joka ei vielä ole
noussut näkyviin.

Autiolta granittisaarelta nousevat linnan tornit, jotka ovat kallioon

isketyt muinaisten ihmisten työllä ja kallioon kiinnikasvettuneet kuin
ihmisenrinta kentaurin selkärankaan. Niiden yllä liehuu sotalippu,
ypö yksin yli kaiken muun, harmahtavan sinen keskellä.

Uinuvat kentät alkavat vähitellen herätä. Ylhäällä kuuluu tuulten

huminaa, alhaalla näkyy pilkistävä säde, ja musta pilvilauma kiitää
tätä höyrymerta pitkin.

Toisia ääniä, ihmisääniä sekoittuu silloin tuohon katoavaan

myrskyyn ja sumuröykkiöiden kiidättäminä häipyy linnan valleihin.

Näkyy rotko lohjenneitten sumukenttäin alta.

 Mustaa on sen syvyydessä, ihmispäistä mustaa. Koko laakso on
niiden peittämä kuin meren pohja kivien.

Aurinko nousee vuorten takaa kallioille, kullassa kiitävät pois,

kultaan sulavat pilvet, ja mitä enemmän niitä katoaa, sitä selvemmin
kuuluvat huudot, sitä paremmin näkyvät alhaalta tulvivat joukot.

Vuorilta ovat sumut jo kohonneet ja haihtuvat nyt taivaan siniseen

tyhjyyteen. Pyhän Kolminaisuuden rotko on täynnä välkkyväin
aseitten valoa, ja väki rientää kaikkialta sinne kuin viimeisen tuomion
kentälle.

Tuomiokirkko Pyhän Kolminaisuuden linnassa. Herroja,

senattoreja, neuvosherroja istuu molemmin puolin, kukin jonkin
kuninkaan tai ritarin kuvapatsaan juuressa. Kuvapatsaiden takana
joukottain aatelistoa. Perällä suuren alttarin edessä arkkipiispa
kullatulla istuimellaan, miekka polvilla. Alttarin ääressä pappien
kuoro. Mies seisoo kynnyksellä hetkisen, lähtee sitten hitaasti
kulkemaan arkkipiispaa kohti lippu kädessä.

PAPPIEN KUORO.

Me sinun viimeiset palvelijasi, Sinun Poikasi viimeisessä kirkossa

rukoilemme Sinua isäimme kunnian tähden: vihollisistamme pelasta
meidät, Herra!

ENSIMÄINEN KREIVI.

Katso miten ylpeästi hän katselee kaikkiin.

TOINEN KREIVI.
 Luulee maailman mullistaneensa.

KOLMAS KREIVI.

Ja hän vasta viime yönä pääsi tunkeutumaan moukkien leirin läpi.

ENSIMÄINEN KREIVI.

Sata kaatoi, vaan omiaan kaksisataa menetti.

TOINEN KREIVI.

Älkäämme antako hänen päästä päälliköksi.

MIES (polvistuu arkkipiispan eteen).

Sinun jalkaisi juureen lasken minä saaliini.

ARKKIPIISPA.

Pane vyöllesi tämä miekka, jonka pyhän Florianuksen käsi on

siunannut.

ÄÄNIÄ.

Eläköön kreivi Henrik, eläköön!

ARKKIPIISPA.

Ja ota pyhän Ristin merkin kautta päällikkyys tässä linnassa,

meidän viimeisessä valtakunnassamme. Kaikkien tahdosta nimitän
sinut johtajaksi.
ÄÄNIÄ.

Eläköön, eläköön!

ERÄS ÄÄNI.

En hyväksy!

TOISIA ÄÄNIÄ.

Pois, pois, ulos ovesta! — Eläköön Henrik!

MIES.

Jos kenellä on jotain minua vastaan muistuttamista, astukoon esiin

älköönkä piiloittautuko väkijoukkoon.

(Hetken äänettömyys.)

Isä, minä otan vastaan tämän miekan, ja antakoon Jumala minulle

pikaisen, ennenaikaisen lopun, jollen sillä kykene teitä suojelemaan.

PAPPIEN KUORO.

Anna hänelle voimaa, anna hänelle Pyhä Henkesi, Herra.

Vihollisistamme pelasta meidät, Herra!

MIES.

Nyt vannokaa kaikki, että tahdotte puolustaa esi-isienne uskoa ja

kunniaa, että nälkä ja jano saavat näännyttää teidät kuolemaan,
vaan ei häpeään, ei antautumiseen, ei ainoankaan teidän
Jumalallenne tai teille kuuluvan oikeuden luovuttamiseen.
ÄÄNIÄ.

Vannomme.

(Arkkipiispa polvistuu ja kohottaa ristiä. Kaikki polvistuvat.)

KUORO.

Valanrikkojan ylitse tulkoon Sinun vihasi. Pelkurin ylitse tulkoon

Sinun vihasi. Kavaltajan ylitse tulkoon Sinun vihasi.

ÄÄNIÄ.

Vannomme.

MIES (ottaa miekan).

Nyt lupaan teille kunnian — voittoa pyytäkää Jumalalta.

(Poistuu joukon ympäröimänä.)

Pyhän Kolminaisuuden linnan piha. Mies. Kreivejä. Paroneja.

Ruhtinaita.
Pappeja. Aatelistoa.

KREIVI (vie miehen syrjään).

Kuinka, onko kaikki hukassa?

MIES.

Ei kaikki, jollei vaan miehuutenne lopu ennen aikojaan.

KREIVI.
 Ennen mitä?

MIES.

Ennen kuolemaa.

PARONI (vie hänet syrjään toisaannepäin).

Kreivi, kerrotaan että sinä olet nähnyt sen julman ihmisen. Onko
hänellä pisaraakaan sääliä kohtaamme, kun joudumme hänen
käsiinsä?

MIES.

Totisesti sanon sinulle, ettei yksikään isistäsi ole kuullut sellaisesta

säälistä: sitä nimitetään hirsipuuksi.

PARONI.

Pitää puolustautua minkä voi.

MIES.

Mitä ruhtinas sanoo?

RUHTINAS.

Pari sanaa kahden kesken.

(Menevät syrjään.)

Se on kaikki paikallaan laumaa varten, mutta — meidän kesken —

onhan päivänselvää, ettemme kykene puolustautumaan.
MIES.

Mitä on siis tehtävä?

RUHTINAS.

Sinut on valittu johtajaksi ja siksi on sinun ryhdyttävä sovitteluihin.

MIES.

Hiljaa, hiljaa!

RUHTINAS.

Miksi?

MIES.

Siksi, että sinä korkea-arvoisa ruhtinas olet jo kuolemaan vikapää.

(Kääntyy joukon puoleen.)

Ken hiiskahtaakaan antautumisesta, hänet rangaistaan kuolemalla.

KAIKKI.

Kuolemalla, kuolemalla. — Eläköön!

(Menevät.)

*****

Pylväskäytävä linnassa. Mies. Jakob.

MIES.

Missä on poikani?

JAKOB.

Hän on istuutunut vanhan vankilan kynnykselle pohjoisessa

tornissa ja laulaa ennustuksiaan.

MIES.

Miehitä lujimmin Eleonoran vallitorni, pysy itse siellä ja aina

muutaman minutin perästä tähystele kapinoivain leiriä.

JAKOB.

Kannattaisipa, Herra minua auttakoon, antaa miehillemme lasi

viinaa yllykkeeksi.

MIES.

Jos tulee tarvis niin käske avaamaan myöskin kreiviemme ja

ruhtinaittemme viinikellarit.

(Jakob menee.)

(Mies nousee muutamia portaita ylemmäs aivan sotalipun

alle, tasaiselle multavallille.)

Terästynein silmin, sydän täynnä vihaa katselen teitä, viholliseni.

Nyt en enää turhin sanoin, voimattomin innoin ole kanssanne
taisteleva, vaan raudoin ja miehin, jotka ovat antautuneet johtoni
alle.
 Miten ihanaa on olla herrana ja valtiaana, vaikkapa edes
kuolinvuoteelta katsella ympärilleen liittynyttä vierasta tahtoa, ja
teitä vastustajani, jotka olette rotkoon suistuneet ja sen syvyydestä
huudatte minun puoleeni, kuten kadotetut huutavat taivaan puoleen.

Muutama päivä vielä, eikä kenties enään ole olemassa minua eikä
ketään niistä kurjista, jotka ovat suuret esi-isänsä unhoittaneet. Oli
miten oli, joku päivä on vielä jälellä, minä käytän heitä omaksi
tyydytyksekseni, olen hallitseva, taisteleva, elävä. Se on viimeinen
lauluni!

Aurinko vaipuu kallioiden taa pitkässä mustassa usvaisessa

ruumisarkussaan. Välkehtivä veri virtaa kaikkialta laaksoon.
Kuolemani ennustähdet, tervehdin teitä vilpittömämmin ja
avonaisemmin sydämin kuin koskaan ennen olen tervehtinyt ilon,
hurmaannuksen ja rakkauden lupauksia.

Sillä en ole kurjan teon, juonien tai laskelmien kautta saavuttanut

toivomusteni päätä, vaan yhtäkkiä, arvaamatta, kuten alati olin
haaveillut.

Ja nyt seison tässä ikuisen unen äärellä, kaikkien niiden johtajana,

jotka vielä eilen olivat minun vertaisiani.

*****

Tulisoihtujen valaisema linnan huone. Orcio istuu vuoteellaan. Mies

astuu sisään ja panee aseensa pöydälle.

MIES.
 Käske jättämään sata miestä vallituksille. Loput levätkööt niin
pitkän tappelun jälkeen.

ÄÄNI OVEN TAKAA.

Siihen Herra minua auttakoon.

MIES.

Varmaan olet kuullut laukauksia ja ryntäyksemme melskettä,

mutta älä ole huolissasi, lapseni, emme me vielä tänään eikä
huomenna joudu vihollisen käsiin.

ORCIO.

Kuulin, vaan se ei koskenut sydämeeni — humu on kiitänyt ohi ja

on nyt jäljettömissä. Kokonaan toinen asia panee minut vapisemaan,
isä.

MIES.

Sinä olet ollut peloissasi minusta.

ORCIO.

En, sillä tiedän ettei sinun hetkesi ole vielä tullut.

MIES.

Olemme kahden. Paino on pudonnut sielustani täksi päiväksi, sillä

tuolla laaksossa venyvät surmattujen vihollistemme ruumiit. Kerro
minulle kaikki ajatuksesi, minä kuuntelen sinua kuin muinoin
kodissamme.

ORCIO.

Tule jälestäni, jälestäni, isä. Tuolla toistuu joka yö viimeinen

tuomio.

(Menee muurin sala-ovelle ja avaa sen.)

MIES.

Minne sinä menet? Kuka on sinulle neuvonut tuon käytävän? Siellä

on ikuisesti pimeitä komeroita. Siellä mätänevät muinaisten uhrien
luut.

ORCIO.

Missä sinun luonnollinen silmäsi ei eroita aurinkoa, siellä osaa

minun henkeni kulkea. Pimeydet, menkää pimeyksiin.

(Laskeutuu alas.)

*****

Maanalaisia komeroita. Rautaristikoita, jalkarautoja, rikki menneitä

kidutusesineitä maassa. Mies tulisoihtu kädessä paaden vieressä,
jolla Orcio seisoo.

MIES.

Astu alas, minä rukoilen sinua, astu alas luokseni.

ORCIO.

Etkö kuule heidän ääniään, etkö näe heidän haamujaan?

MIES.

Haudan hiljaisuus — ja tulisoihdun valo valaisee vain muutaman

askeleen edessämme.

ORCIO.

Ne lähenevät yhä, ne käyvät yhä näkyvämmiksi, ne tulevat

ahtaiden holvien alta toinen toisensa jälkeen ja istuutuvat tuonne
perälle.

MIES.

Sinun mielettömyydessäsi on minun tuomioni. Sinä hourit, lapseni,

ja hävität minun voimani juuri kun niitä niin tarvitsisin.

ORCIO.

Näen hengelläni heidän kalpeat haamunsa juhlallisina kokoontuvan

viimeiselle tuomiolle. Syytetty saapuu jo paikalleen ja hiipii kuin
usva.

ÄÄNIEN KUORO.

Voimalla, jonka me saanehet oomme kärsimästämme, me muinoin

kahlitut, kiusatut, piestyt, me revityt raudoin ja juotetut myrkyin ja
haudatut alle tiilein ja soran, nyt kiusatkaamme ja tuomitkaamme,
tuomitkaamme ja kadottakaamme — ja saatanan valtahan
luovuttakaamme.

MIES.

Mitä näet?

ORCIO.

Syytetty — syytetty vääntelee käsiään.

MIES.

Kuka hän on?

ORCIO.

Isä, isä!

ÄÄNI.

Sinuun loppuu kirottu suku. Sinuun, viimeiseen, on se koonnut

kaiken voimansa, kaiken intohimonsa ja kaiken ylpeytensä, ainiaaksi
kuollakseen.

ÄÄNTEN KUORO.

Siksi ettet mitään rakastanut, et mitään kunnioittanut paitsi itseäsi,

paitsi itseäsi ja ajatuksiasi, olet kadotettu, kadotettu ainiaaksi.

MIES.
 En voi mitään nähdä, mutta kuulen maan alta, maan yltä ja
sivuilta huokauksia ja valituksia, ennuslauseita ja uhkauksia.

ORCIO.

Hän korotti nyt päänsä kuten sinä, isä, kun olet vihoissasi, ja
vastasi ylpein sanoin kuten sinä, isä, kun halveksit.

ÄÄNTEN KUORO.

Turhaan, turhaan. Ei ole hänelle pelastusta maan päällä eikä

taivaassa.

ERÄS ÄÄNI.

Muutama päivä vielä maallista, katoavaista kunniaa, jonka esi-isäsi

riistivät minulta ja veljiltäni — vaan sitten hukut sinä ja sinun veljesi
eikä sinun tomuasi saata hautakellot eikä ystäväin ja sukulaisten
valitukset, niinkuin ei saattanut meitäkään tällä samalla murheen
kalliolla.

MIES.

Kyllä tunnen teidät, kurjat henget, virvatulet, jotka juoksentelette

enkeliparvien keskellä.

(Astuu muutamia askeleita eteenpäin.)

ORCIO.

Isä, älä putoa syvyyteen. Kristuksen pyhän nimen kautta vannotan

sinua, isä.
 MIES (kääntyen).

Kerro, kerro kenet näet.

ORCIO.

Se on haamu.

MIES.

Kenen?

ORCIO.

Tuo tuossa olet sinä, kalmankalpeana, kahlehdittuna. Nyt he

kiduttavat sinua — minä kuulen sinun voihkeesi.

(Vaipuu polvilleen.)

Anna minulle anteeksi, isä. — Äiti tuli keskellä yötä ja käski…

(Vaipuu tainnoksiin.)

MIES (ottaa hänet syliinsä).

Tämä vielä puuttui — haa! oma lapseni on tuonut minut helvetin

kynnykselle. Maria, lepyttämätön henki. Jumalani! Ja Sinä toinen
Maria, jota olen niin paljon rukoillut.

Siellä alkaa kipujen ja pimeyden loppumattomuus. Takaisin —

minun täytyy vielä taistella ihmisten kanssa — sitten ikuinen taistelu.

(Juoksee pois poikansa kanssa.)

 ÄÄNTEN KUORO (etäältä).

Siksi, ettet mitään rakastanut, et mitään kunnioittanut paitsi

itseäsi, paitsi itseäsi ja ajatuksiasi, olet sinä kadotettu, kadotettu
ainiaaksi.

*****

Pyhän Kolminaisuuden linnan sali. Mies. Naisia, lapsia, muutamia

vanhuksia ja kreivejä polvillaan hänen edessään. Risti-isä seisoo salin
keskellä. Väkijoukko perällä. Riippumaan pantuja aseita, goottilaisia
pilareja, koristeita, ikkunoita.

MIES.

Ei, poikani kautta, vaimo-vainajani kautta, ei, minä sanon vielä

kerran: ei.

NAISTEN ÄÄNIÄ.

Armahda. Nälkä polttaa omia ja lastemme sisälmyksiä, yöt päivät

kalvaa meitä kauhu.

MIESTEN ÄÄNIÄ.

Vielä on tilaisuus, kuule lähettiä, älä laske lähettiä.

RISTI-ISÄ.

Koko elämäni on ollut kansalaispalvelusta enkä välitä sinun

syytöksistäsi, Henrik. Jos olen ottanut vastaan lähetin viran, jota
tänä hetkenä toimitan, niin siksi, että tunnen aikani ja ymmärrän sen
oikean arvon. Pankratius on edustaja-kansalainen, niin sanoakseni…

MIES.

Pois näkyvistäni, vanhus.

(Syrjään Jakobille.)

Tuo tänne osastomme.

(Jakob poistuu. Naiset nousevat itkien. Miehet väistyvät

muutaman askeleen päähän.)

PARONI.

Sinä olet vienyt meidät perikatoon, kreivi.

TOINEN.

Me kieltäydymme sinua tottelemasta.

RUHTINAS.

Me säädämme itse tuon kunnioitettavan kansalaisen kanssa linnan

antautumisehdot.

RISTI-ISÄ.

Suuri mies, joka on lähettänyt minut, lupaa teille hengen, jos

liitytte häneen ja tunnustatte ajan pyrkimyksen.

USEITA ÄÄNIÄ.