Download the full version of the ebook at

https://ebookmass.com

Program Evaluation for Social Workers:

Foundations of Evidence Based Programs 7th
Edition, (Ebook PDF)

https://ebookmass.com/product/program-evaluation-
for-social-workers-foundations-of-evidence-based-
programs-7th-edition-ebook-pdf/

Explore and download more ebook at https://ebookmass.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Program Evaluation for Social Workers: Foundations of

Evidence-Based Programs Richard M. Grinnell Jr

https://ebookmass.com/product/program-evaluation-for-social-workers-
foundations-of-evidence-based-programs-richard-m-grinnell-jr/

testbankdeal.com

Program Evaluation: An Introduction to an Evidence-Based

Approach 6th Edition

https://ebookmass.com/product/program-evaluation-an-introduction-to-
an-evidence-based-approach-6th-edition/

testbankdeal.com

Statistics for Evidence-Based Practice and Evaluation (SW

318 Social Work Statistics) – Ebook PDF Version

https://ebookmass.com/product/statistics-for-evidence-based-practice-
and-evaluation-sw-318-social-work-statistics-ebook-pdf-version/

testbankdeal.com

Empowerment Series: Psychopathology: A Competency based

Assessment Model for Social Workers 4th Edition, (Ebook
PDF)
https://ebookmass.com/product/empowerment-series-psychopathology-a-
competency-based-assessment-model-for-social-workers-4th-edition-
ebook-pdf/
testbankdeal.com
Principles of Research and Evaluation for Health Care
Programs

https://ebookmass.com/product/principles-of-research-and-evaluation-
for-health-care-programs/

testbankdeal.com

The ABCs of Evaluation: Timeless Techniques for Program

and Project Managers (Research Methods for the Social
Sciences Book 56) 3rd Edition, (Ebook PDF)
https://ebookmass.com/product/the-abcs-of-evaluation-timeless-
techniques-for-program-and-project-managers-research-methods-for-the-
social-sciences-book-56-3rd-edition-ebook-pdf/
testbankdeal.com

Health Program Planning and Evaluation 3rd Edition, (Ebook

PDF)

https://ebookmass.com/product/health-program-planning-and-
evaluation-3rd-edition-ebook-pdf/

testbankdeal.com

Clinician’s Guide to Research Methods in Family Therapy:

Foundations of Evidence Based Practice 1st Edition, (Ebook
PDF)
https://ebookmass.com/product/clinicians-guide-to-research-methods-in-
family-therapy-foundations-of-evidence-based-practice-1st-edition-
ebook-pdf/
testbankdeal.com

Program Evaluation: Methods and Case Studies 9th Edition,

(Ebook PDF)

https://ebookmass.com/product/program-evaluation-methods-and-case-
studies-9th-edition-ebook-pdf/

testbankdeal.com
8
 Contents in Detail

Preface

PART I: PREPARING FOR EVALUATIONS

1. Toward Accountability

The Quality Improvement Process

Case-Level Evaluations
Program-Level Evaluations
Myth
Philosophical Bias
Fear (Evaluation Phobia)
The Purpose of Evaluations
Increase Our Knowledge Base
Guide Decision-Making at All Levels
Assure That Client Objectives Are Being Met
Accountability Can Take Many Forms
Scope of Evaluations
Person-In-Environment Perspective
Example: You’re the Client
Program-In-Environment Perspective
Example: You’re the Social Worker
Research ≠ Evaluation
Data ≠ Information
Definition
Summary

2. Approaches and Types of Evaluations

The Project Approach

Characteristics of the Project Approach
The Monitoring Approach
Characteristics of the Monitoring Approach
Advantages of the Monitoring Approach
Four Types of Evaluations
Needs Assessment
Process Evaluations
Outcome Evaluations
Efficiency Evaluations
Internal and External Evaluations
Summary

3. The Process

The Process
Step 1: Engage Stakeholders
Why Stakeholders Are Important to an Evaluation

9
 The Role of Stakeholders in an Evaluation
STEP 2: Describe the Program
Using a Logic Model to Describe Your Program
Step 3: Focus the Evaluation
Types of Evaluations
Narrowing Down Evaluation Questions
Step 4: Gathering Credible Data
Step 5: Justifying Your Conclusions
Step 6: Ensuring Usage and Sharing Lessons Learned
Summary

4. Standards

The Four Standards

Utility
Feasibility
Propriety
Accuracy
Standards Versus Politics
When Standards Are Not Followed
Summary

5. Ethics

Code of Ethics
Step 3: Focusing the Evaluation
Step 3A: Refine Evaluation Question Through the Literature
Step 3B: Selecting an Evaluation Design
Step 3C: Specifying How Variables Are Measured
Step 4: Gathering Data
Step 4A: Selecting Evaluation Participants
Step 4B: Selecting a Data Collection Method
Step 4C: Analyzing the Data
Step 6: Ensure Usage and Share Lessons Learned
Revealing Negative Findings
Special Considerations
International Research
Computer and Internet-Based Research Guidance
Students as Subjects/Students as Researchers
Summary

6. Cultural Competence

Our Village
Working with Stakeholder Groups
Your Evaluation Team
The Impact of Culture
Bridging the Culture Gap
Cultural Awareness
Intercultural Communication
Cultural Frameworks
Orientation to Data
Decision-Making
Individualism

10
 Tradition
Pace of Life
Culturally Competent Evaluators
Develop Cultural Awareness
Develop Intercultural Communication Skills
Develop Specific Knowledge about the Culture
Develop an Ability to Adapt Evaluations
Summary

PART II: DESIGNING PROGRAMS

7. The Program

The Agency
Mission Statements
Goals
The Program
Naming Programs
An Agency Versus a Program
Designing Programs
Evidence-Based Programs
Writing Program Goals
Preparing for Unintended Consequences
Program Goals Versus Agency Goals
Program Objectives
Knowledge-Based Objectives
Affect-Based Objectives
Behaviorally Based Objectives
Writing Program Objectives
Specific (S)
Measurable (M)
Achievable (A)
Realistic (R)
Time Phased (T)
Indicators
Practice Objectives
Example: Bob’s Self-Sufficiency
Practice Activities
Logic Models
Positions Your Program for Success
Simple and Straightforward Pictures
Reflect Group Process and Shared Understanding
Change Over Time
Summary

8. Theory of Change and Program Logic Models

Models and Modeling

Concept Maps
Two Types of Models: One Logic
Examples
Logic Models and Evaluation Design
Limitations

11
 Models Begin with Results
Logic Models and Effectiveness
Basic Program Logic Models
Assumptions Matter
Key Elements of Program Logic Models
Nonlinear Program Logic Models
Hidden Assumptions and Dose
Building a Logic Model
From Strategy to Activities
Action Steps for a Program Logic Model
Creating Your Program Logic Model
Summary

PART III: IMPLEMENTING EVALUATIONS

9. Preparing for an Evaluation

Planning Ahead
Strategy 1: Working with Stakeholders
Strategy 2: Managing the Evaluation
Strategy 3: Pilot-Testing
Strategy 4: Training Data Collection Staff
Strategy 5: Monitoring Progress
Strategy 6: Reporting Results
Interim Reporting
Disseminating Final Results
Strategy 7: Developing a Plan
Strategy 8: Documenting Lessons Learned
Strategy 9: Linking Back to your Evaluation Plan
Summary

10. Needs Assessments

What are Needs Assessments?

Defining Social Problems
Social Problems Must Be Visible
Defining Social Needs
The Hierarchy of Social Needs
Four Types of Social Needs
Perceived Needs
Normative Needs
Relative Needs
Expressed Needs
Solutions to Alleviate Social Needs
Steps in Doing a needs Assessment
Step 3A: Focusing the Problem
Example
Step 4A: Developing Needs Assessment Questions
Step 4B: Identifying Targets for Intervention
Establishing Target Parameters
Selecting Data Sources (Sampling)
Step 4C: Developing a Data Collection Plan
Existing Reports

12
 Secondary Data
Individual Interviews
Group Interviews
Telephone and Mail Surveys
Step 4D: Analyzing and Displaying Data
Quantitative Data
Qualitative Data
Step 6A: Disseminating and Communicating Evaluation Results
Summary

11. Process Evaluations

Definition
Example
Purpose
Improving a Program’s Operations
Generating Knowledge
Estimating Cost Efficiency
Step 3A: Deciding What Questions to Ask
Question 1: What Is the Program’s Background?
Question 2: What Is the Program’s Client Profile?
Question 3: What Is the Program’s Staff Profile?
Question 4: What Is the Amount of Service Provided to Clients?
Question 5: What Are the Program’s Interventions and Activities?
Question 6: What Administrative Supports Are in Place?
Question 7: How Satisfied Are the Program’s Stakeholders?
Question 8: How Efficient Is the Program?
Step 4A: Developing Data Collection Instruments
Easy to Use
Appropriate to the Flow of a Program’s Operations
Obtaining User Input
Step 4B: Developing a Data Collection Monitoring System
Determining Number of Cases to Include
Determining Times to Collect Data
Selecting a Data Collection Method(s)
Step 4C: Scoring and Analyzing Data
Step 4D: Developing a Feedback System
Step 6A: Disseminating and Communicating Evaluation Results
Summary

12. Outcome Evaluations

Purpose
Uses
Improving Program Services to Clients
Generating Knowledge for the Profession
Step 3: Specifying Program Objectives
Performance Indicators Versus Outcome Indicators
Step 4A: Measuring Program Objectives
Pilot-Testing the Measuring Instrument
Step 4B: Designing a Monitoring System
How Many Clients Should Be Included?
When Will Data Be Collected?
How Will Data Be Collected?

13
 Step 4C: Analyzing and Displaying Data
Step 4D: Developing a Feedback System
Step 6A: Disseminating and Communicating Evaluation Results
Summary

13. Efficiency Evaluations

Cost Effectiveness Versus Cost–Benefit

When to Evaluate for Efficiency
Step 3A: Deciding on an Accounting Perspective
The Individual Program’s Participants’ Perspective
The Funding Source’s Perspective
Applying the Procedure
Step 3B: Specifying the Cost–Benefit Model
Looking at Costs
Looking at Benefits
Applying the Procedure
Step 4A: Determining Costs
Direct Costs
Indirect Costs
Applying the Procedure
Step 4B: Determining Benefits
Applying the Procedure
Step 4C: Adjusting for Present Value
Applying the Procedure
Step 4D: Completing the Cost–Benefit Analysis
Applying the Procedure
Cost-Effectiveness Analyses
Applying the Procedure
A Few Words about Efficiency-Focused Evaluations
Summary

PART IV: MAKING DECISIONS WITH DATA

14. Data Information Systems

Purpose
Workers’ Roles
Administrative Support
Creating a Culture of Excellence
Establishing an Organizational Plan
Collecting Case-Level Data
Collecting Program-Level Data
Collecting Data at Client Intake
Collecting Data at Each Client Contact
Collecting Data at Client Termination
Collecting Data to Obtain Client Feedback
Managing Data
Managing Data Manually
Managing Data with Computers
Writing Reports
A Look to the Future
Summary

14
 15. Making Decisions

Using Objective Data

Advantages
Disadvantages
Using Subjective Data
Advantages
Disadvantages
Making Case-Level Decisions
Phase 1: Engagement and Problem Definition
Phase 2: Practice Objective Setting
Phase 3: Intervention
Phase 4: Termination and Follow-Up
Making Program-Level Decisions
Process Evaluations
Outcome Evaluations
Outcome Data and Program-Level Decision-Making
Acceptable Results
Mixed Results
Inadequate Results
Benchmarks
Client Demographics
Service Statistics
Quality Standards
Feedback
Client Outcomes
Summary

PART V: EVALUATION TOOLKIT

Tool A. Hiring an External Evaluator

Principle Duties
Knowledge, Skills, and Abilities
Overarching Items
Step 1: Engage Stakeholders
Step 2: Describe the Program
Step 3: Focus the Evaluation Design
Step 4: Gather Credible Data
Step 5: Justify Conclusions
Step 6: Ensure Use and Share Lessons Learned

Tool B. Working with an External Evaluator

Need for an External Evaluator

Working with External Evaluators
Selecting an Evaluator
Managing an External Evaluator

Tool C. Reducing Evaluation Anxiety

Stakeholders’ Anxiety
Evaluators’ Anxiety
Interactive Evaluation Practice Continuum

15
 Visit https://ebookmass.com
now to explore a rich
collection of eBooks and enjoy
exciting offers!
 Evaluation Capacity Building Framework
Dual Concerns Model

Tool D. Managing Evaluation Challenges

Evaluation Context
Evaluation Logistics
Data Collection
Data Analysis
Dissemination of Evaluation Findings

Tool E. Using Common Evaluation Designs

One-Group Designs
One-Group Posttest-Only Design
Cross-Sectional Survey Design
Longitudinal Designs
Cohort Studies
One-Group Pretest–Posttest Design
Interrupted Time-Series Design
Internal Validity
History
Maturation
Testing
Instrumentation Error
Statistical Regression
Differential Selection of Evaluation Participants
Mortality
Reactive Effects of Research Participants
Interaction Effects
Relations between Experimental and Control Groups
Two-Group Designs
Comparison Group Pretest–Posttest Design
Comparison Group Posttest-Only Design
Classical Experimental Design
Randomized Posttest-Only Control Group Design
External Validity
Selection–Treatment Interaction
Specificity of Variables
Multiple-Treatment Interference
Researcher Bias
Summary

Tool F. Budgeting for Evaluations

How to Budget for an Evaluation

Historical Budgeting Method
Roundtable Budgeting Method
Types of Costs to Consider in Budgeting for an Evaluation

Tool G. Using Evaluation Management Strategies

Strategy 1: Evaluation Overview Statement

Strategy 2: Creating a Roles and Responsibilities Table
Strategy 3: Timelines

16
 Basic Yearly Progress Timeline
Milestone Table
Gantt Chart
Shared Calendar
Strategy 4: Periodic Evaluation Progress Reports
Evaluation Progress Report
Evaluation Status Report

Tool H. Data Collection and Sampling Procedures

Data Source(S)
People
Existing Data
People or Existing Data?
Sampling Methods
Probability Sampling
Nonprobability Sampling
Collecting Data
Obtaining Existing Data
Obtaining New Data
Data Collection Plan
Summary

Tool I. Training and Supervising Data Collectors

Identifying Who Needs to Be Trained

Selecting Your Training Method
Defining Your Training Topics
Background Material
Data Collection Instructions
Other Training Topics
Tips for Successful Data Collection Training

Tool J. Effective Communication and Reporting

Developing Your Communications Plan

Short Communications
Interim Progress Reports
Final Reports
Identifying Your Audiences
Reporting Findings: Prioritizing Messages to Audience Needs
Communicating Positive and Negative Findings
Timing Your Communications
Matching Communication Channels and Formats to Audience Needs
Delivering Meaningful Presentations
Putting the Results in Writing
Communications That Build Evaluation Capacity

Tool K. Developing an Action Plan

Tool L. Measuring Variables

Why Measure?
Objectivity
Precision

17
 Levels of Measurement
Nominal Measurement
Ordinal Measurement
Interval Measurement
Ratio Measurement
Describing Variables
Correspondence
Standardization
Quantification
Duplication
Criteria for Selecting a Measuring Instrument
Utility
Sensitivity to Small Changes
Reliability
Validity
Reliability and Validity Revisited
Measurement Errors
Constant Errors
Random Errors
Improving Validity and Reliability
Summary

Tool M. Measuring Instruments

Types of Measuring Instruments

Journals and Diaries
Logs
Inventories
Checklists
Summative Instruments
Standardized Measuring Instruments
Evaluating Instruments
Advantages and Disadvantages
Locating Instruments
Summary

Glossary
References
Credits
Index

18
19
 Preface

The first edition of this book appeared on the scene over two decades ago. As with the previous six editions,
this one is also geared for graduate-level social work students—as their first introduction to evaluating social
service programs. We have selected and arranged its content so it can be mainly used in a social work program
evaluation course. Over the years, however, it has also been adopted in graduate-level management courses,
leadership courses, program design courses, program planning courses, social policy courses, and as a
supplementary text in research methods courses, in addition to field integration seminars. Ideally, students
should have completed their required foundational research methods course prior to this one.
Before we began writing this edition we asked ourselves one simple question: “What can realistically be
covered in a one-semester course?” You’re holding the answer to our question in your hands; that is, students
can easily get through the entire book in one semester.

GOAL

Our principal goal is to present only the core material that students realistically need to know in order for
them to appreciate and understand the role that evaluation has within professional social work practice. Thus
unnecessary material is avoided at all costs. To accomplish this goal, we strived to meet three highly
overlapping objectives:

1. To prepare students to cheerfully participate in evaluative activities within the programs that hire them
after they graduate.
2. To prepare students to become beginning critical producers and consumers of the professional evaluative
literature.
3. Most important, to prepare students to fully appreciate and understand how case- and program-level
evaluations will help them to increase their effectiveness as beginning social work practitioners.

CONCEPTUAL APPROACH

With our goal and three objectives in mind, our book presents a unique approach in describing the place of
evaluation in the social services. Over the years, little has changed in the way in which most evaluation
textbooks present their material. A majority of texts focus on program-level evaluation and describe project
types of approaches; that is, one-shot approaches implemented by specialized evaluation departments or
external consultants. On the other hand, a few recent books deal with case-level evaluation but place the most
emphasis on inferentially powerful—but difficult to implement—experimental and multiple baseline designs.

This book provides students with a sound conceptual understanding of how the ideas of evaluation can be used in
the delivery of social services.

20
 We collectively have over 100 years of experience of doing case- and program-level evaluations within the
social services. Our experiences have convinced us that neither of these two distinct approaches adequately
reflects the realities in our profession or the needs of beginning practitioners. Thus we describe how data
obtained through case-level evaluations can be aggregated to provide timely and relevant data for program-
level evaluations. Such information, in turn, is the basis for a quality improvement process within the entire
organization. We’re convinced that this integration will play an increasingly prominent role in the future.
We have omitted more advanced methodological and statistical material such as a discussion of celeration
lines, autocorrelation, effect sizes, and two standard-deviation bands for case-level evaluations, as well as
advanced methodological and statistical techniques for program-level evaluations.

The integration of case- and program-level evaluation approaches is one of the unique features of this book.

Some readers with a strict methodological orientation may find that our approach is simplistic, particularly
the material on the aggregation of case-level data. We are aware of the limitations of the approach, but we
firmly believe that this approach is more likely to be implemented by beginning practitioners than are other
more complicated, technically demanding approaches. It’s our view that it’s preferable to have such data, even
if they are not methodologically “airtight,” than to have no aggregated data at all. In a nutshell, our approach
is realistic, practical, applied, and, most important, student-friendly.

THEME

We maintain that professional social work practice rests upon the foundation that a worker’s practice activities
must be directly relevant to obtaining the client’s practice objectives, which are linked to the program’s
objectives, which are linked to the program’s goal, which represents the reason why the program exists in the
first place. The evaluation process presented in our book heavily reflects these connections.

Pressures for accountability have never been greater. Organizations and practitioners of all types are
increasingly required to document the impacts of their services not only at the program level but at the case
level as well. Continually, they are challenged to improve the quality of their services, and they are required to
do this with scarce resources. In addition, few social service organizations can adequately maintain an internal
evaluation department or hire outside evaluators. Consequently, we place a considerable emphasis on
monitoring, an approach that can be easily incorporated into the ongoing activities of the social work
practitioners within their respective programs.
In short, we provide a straightforward view of evaluation while taking into account:

• The current pressures for accountability within the social services

• The current available evaluation technologies and approaches

21
 • The present evaluation needs of students as well as their needs in the first few years of their careers

WHAT’S NEW IN THIS EDITION?

Publishing a seventh edition may indicate that we have attracted loyal followers over the years. Conversely, it
also means that making major changes from one edition to the next can be hazardous to the book’s long-
standing appeal.
New content has been added to this edition in an effort to keep information current while retaining
material that has stood the test of time. With the guidance of many program evaluation instructors and
students alike, we have clarified material that needed further clarification, deleted material that needed
deletion, and simplified material that needed simplification.
Like all introductory program evaluation books, ours too had to include relevant and basic evaluation
content. Our problem here was not so much what content to include as what to leave out. We have done the
customary updating and rearranging of material in an effort to make our book more practical and “student
friendly” than ever before. We have incorporated suggestions by numerous reviewers and students over the
years while staying true to our main goal—providing students with a useful and practical evaluation book that
they actually understand and appreciate.
Let’s now turn to the specifics of “what’s new.”

• We have substantially increased our emphasis throughout our book on:

• How to use stakeholders throughout the entire evaluation process.

• How to utilize program logic models to describe programs, to select intervention strategies, to develop
and measure program objectives, and to aid in the development of program evaluation questions.
• How professional social work practice rests upon the foundation that a worker’s practice activities
must be directly relevant to obtaining the client’s practice objectives, which are linked to the program’s
objectives, which are linked to the program’s goal, which represents the reason why the program exists
in the first place.

• We have included two new chapters:

• Chapter 8: Theory of Change and Program Logic Models

• Chapter 9: Preparing for an Evaluation

• We have included eight new tools for the Evaluation Toolkit:

Tool A. Hiring an External Evaluator

Tool B. Working with an External Evaluator
Tool D. Meeting Evaluation Challenges
Tool F. Budgeting for Evaluations
Tool G. Using Evaluation Management Tools
Tool I. Training and Supervising Data Collectors

22
 Tool J. Effective Communication and Reporting
Tool K. Developing an Action Plan

• We have moved the Evaluation Toolkit to the end of the book (Part V).
• We have significantly increased the number of macro-practice examples throughout the chapters.
• We have expanded the book’s Glossary to over 620 terms.
• Study questions are included at the end of each chapter. The questions are in the order the content is
covered in the chapter. This makes it easy for the students to answer the questions.
• A student self-efficacy quiz is included at the end of each chapter. Instructors can use each student’s
score as one of the measurements for a behavioral practice objective that can be reported to the Council
on Social Work Education (2015).
Students are encouraged to take the chapter’s self-efficacy quiz before reading the chapter and after
they have read it. Taking the quiz before they read the chapter will prepare them for what to expect in
the chapter, which in turn will enhance their learning experience—kind of like one of the threats to
internal validly, initial measurement effects.
• We repeat important concepts throughout the book. Instructors who have taught program evaluation
courses for several years are acutely aware of the need to keep reemphasizing basic concepts throughout
the semester such as validity and reliability; constants and variables; randomization and random
assignment; internal and external validly; conceptualization and operationalization; theory of change
models and program logic models; case-level evaluations and program-level evaluations; accountability
and quality improvement; standardized and nonstandardized measuring instruments; confidentiality and
anonymity; data sources and data collection methods; internal and external evaluations; practice
activities, practice objectives, program objectives, and program goals; in addition to standards, ethics, and
cultural considerations.

Thus we have carefully tied together these major concepts not only within chapters but across chapters
as well. There’s deliberate repetition, as we strongly feel that the only way students can really understand
fundamental evaluation concepts is for them to come across the concepts throughout the entire semester
—via the chapters contained in this book. Readers will, therefore, observe our tendency to explain
evaluation concepts in several different ways throughout the entire text.

Now that we know “what’s new” in this edition, the next logical question is: “What’s the same?” First, we
didn’t delete any chapters that were contained in the previous one. In addition, the following also remains the
same:

• We discuss the application of evaluation methods in real-life social service programs rather than in
artificial settings.
• We heavily include human diversity content throughout all chapters in the book. Many of our examples
center on women and minorities, in recognition of the need for students to be knowledgeable of their
special needs and problems.
In addition, we have given special consideration to the application of evaluation methods to the study

23
 of questions concerning these groups by devoting a full chapter to the topic (i.e., Chapter 6).
• We have written our book in a crisp style using direct language; that is, students will understand all the
words.
• Our book is easy to teach from and with.
• We have made an extraordinary effort to make this edition less expensive, more esthetically pleasing, and
much more useful to students than ever before.
• Abundant tables and figures provide visual representation of the concepts presented in our book.
• Numerous boxes are inserted throughout to complement and expand on the chapters; these boxes
present interesting evaluation examples; provide additional aids to student learning; and offer historical,
social, and political contexts of program evaluation.
• The book’s website is second to none when it comes to instructor resources.

PARTS

Part I: Preparing for Evaluations

Before we even begin to discuss how to conduct evaluations in Part III, Part I includes a serious dose of how
evaluations help make our profession to become more accountable (Chapter 1) and how all types of
evaluations (Chapter 2) go through a common process that utilizes the program’s stakeholders right from the
get-go (Chapter 3). Part I then goes on to discuss how all types of evaluations are influenced by standards
(Chapter 4), ethics (Chapter 5), and culture (Chapter 6).
So before students begin to get into the real nitty-gritty of actually designing social service programs (Part
II) and implementing evaluations (Part III), they will fully understand the various contextual issues that all
evaluative efforts must address. Part I continues to be the hallmark of this book as it sets the basic foundation
that students need to appreciate before any kind of evaluation can take place.

Part II: Designing Programs

Students are aware of the various contextual issues that are involved in all evaluations after reading Part I.
They then are ready to actually understand what social work programs are all about—the purpose of Part II.
This part contains two chapters that discuss how social work programs are organized (Chapter 7) and how
theory of change and program logic models are used not only to create new programs, to refine the delivery
services of existing ones, to guide practitioners in the development of practice and program objectives, but to
help in the formulation of evaluation questions as well (Chapter 8).

The chapters and parts were written to be independent of one another. They can be assigned out of the order they
are presented, or they can be selectively omitted.

We strongly believe that students need to know what a social work program is all about (Part II) before
they can evaluate it (Part III). How can they do a meaningful evaluation of a social work program if they don’t
know what it’s supposed to accomplish in the first place? In particular, our emphasis on the use of logic
models, not only to formulate social work programs but to evaluate them as well, is another highlight of the

24
 Visit https://ebookmass.com
now to explore a rich
collection of eBooks and enjoy
exciting offers!
book.

Part III: Implementing Evaluations

After students know how social work programs are designed (Part II), in addition to being aware of the
contextual issues they have to address (Part I) in designing them, they are in an excellent position to evaluate
the programs.
The first chapter in Part III, Chapter 9, presents a comprehensive framework on preparing students to do
an evaluation before they actually do one; that is, students will do more meaningful evaluations if they are
prepared in advance to address the various issues that will arise when their evaluation actually gets underway—
and trust us, issues will arise.
When it comes to preparing students to do an evaluation, we have appropriated the British Army’s official
military adage of “the 7 Ps,” Proper Planning and Preparation Prevents Piss Poor Performance. Not
eloquently stated—but what the heck—it’s official so it must be right. Once students are armed with all their
“preparedness,” the following four chapters illustrate the four types of program evaluations they can do with all
of their “planning skills” enthusiastically in hand.
The remaining four chapters in Part III present how to do four basic types of evaluations in a step-by-step
approach. Chapter 10 describes how to do basic needs assessments and briefly presents how they are used in
the development of new social service programs as well as refining the services within existing ones. It
highlights the four types of social needs within the context of social problems.
Once a program is up and running, Chapter 11 presents how we can do a process evaluation within the
program in an effort to refine the services that clients receive and to maintain the program’s fidelity. It
highlights the purposes of process evaluations and places a great deal of emphasis on how to decide what
questions the evaluation will answer.
Chapter 12 provides the rationale for doing outcome evaluations within social service programs. It
highlights the need for developing a solid monitoring system for the evaluation process.
Once an outcome evaluation is done, programs can use efficiency evaluations to monitor their cost-
effectiveness/benefits—the topic of Chapter 13. This chapter highlights the cost-benefit approach to
efficiency evaluation and also describes the cost-effectiveness approach.
In sum, Part III clearly acknowledges that there are many forms that evaluations can take and presents four
of the most common ones. Note that the four types of evaluation discussed in our book are linked in an
ordered sequence as outlined in the following figure.

25
Part IV: Making Decisions with Data

After an evaluation is completed (Part III), decisions need to be made from the data collected—the purpose of
Part IV. This part contains two chapters; the first describes how to develop a data information system
(Chapter 14), and the second (Chapter 15) describes how to make decisions from the data that have been
collected with the data information system discussed in the previous chapter.

Part V: Evaluation Toolkit

Part V presents an Evaluation Toolkit that contains 13 basic “research methodology– type tools,” if you will,
that were probably covered in the students’ foundational research methods courses. The tools are nothing
more than very brief “cheat sheets” that create a bridge between Part III (four basic types of evaluations) and
Part IV (how to make decisions with data). So in reality, the tools briefly present basic research methodology
that students will need in order for them to appreciate the entire evaluation process.
For example, let’s say an instructor requires students to write a term paper that discusses how to do a
hypothetical outcome evaluation of their field placement (or work) setting. This of course, assumes they are

26
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
Papin puoliso pakeni pakenemistaan niin kauas maailmalle, ettei hän
enää tiennyt, missä olikaan, ja noiden hentojen äänten lisäksi soi nyt
hänen sielusi saan hänen miehensä kirous ja tieto siitä, ettei hän voi
enää milloinkaan saada tekoaan anteeksi. Näin vallitsi hänen
sydämessään loppumaton tunnon tuska, joka esti hänet mitään
muuta ajattelemasta. Hänestä tuli hiljainen, vaitelias olento, joka
kerjäten kulki talosta taloon. Kukaan ei häntä tuntenut; ei tiedetty,
mistä hän tuli ja minne hän meni, mutta kaikki poistuivat
vaistomaisen kammon vallassa hänen tieltänsä. Niin kului vuosia
monta, aika vanhensi papin kerran niin kauniin puolison, hänen
tukkansa muuttui lumivalkoiseksi, hänen kasvoillensa ilmestyi
ryppyjä, hänen vartalonsa kumartui, niin että se tarvitsi sauvan
tuekseen, ja hänen askeleensa olivat väsyneen, vanhan naisen.
Mutta hänen silmissään oli vielä niiden entinen kirkkaus.

Tulipa hän sitten kerta vaelluksellaan tien risteykseen, jonne näkyi

viljava ja vihanta rauhan laakso. Laakson keskellä oli vanha Herran
temppeli, jonka kellot kutsuvasti kumahtelivat aamun viileään ja
puhtaaseen ilmaan. Vaimo istahti tien viereen, katsoi edessään
olevaa näkyä, kuunteli kellojen kutsua, painoi päänsä käsiinsä ja
huokasi raskaan huokauksen. Kauan oli jo elämän taakka häntä
painanut, pannen hänet hoippuen tietänsä kulkemaan, mutta ei
milloinkaan niin ankarasti kuin nyt. Hän kumartui kättensä varaan ja
toivoi itkien sitä hetkeä tulevaksi, jolloin anteeksiannon varmuus
sallisi hänen päättää loputtoman ja lohduttoman vaelluksensa. Siinä
istuessaan hän sitten tunsi väsymyksen muuttuvan uneksi. Hän ei
kuitenkaan tiennyt, oliko hän hereillä vai valveilla, sillä hän näki
edelleen ihanan laakson ja kuuli kellojen kumahtelevan. Kun hän
katsahti sivulleen, huomasi hän siinä korkean, vanhan miehen, jonka
silmissä oli lempeä hohde. Tuo vanha mies kumartui hänen
puoleensa, laski kätensä hänen päälaelleen ja viittasi Herran
temppeliä kohti. Vaimo tunsi uuden, ennen kokemattoman
aavistuksen valtaavan sielunsa, nousi kiireesti ja läksi sinne. Arkana,
kenenkään huomaamatta, hän hiipi syrjäiseen penkkiin, painoi
päänsä käsiinsä ja tunsi samalla, kuinka uusi ja outo rukouksen
voima oli syttynyt hänen sydämeensä.

Sen voiman valtaan antautuminen täytti koko hänen sielunsa. Hän

ei kuullut, mitä temppelissä tehtiin, vaan tuijottaen maailman
vapahtajaan anoi koko elämänsä kärsineen ja syyllisen ihmisen
palavalla tuskalla anteeksiantoa ja rauhaa. Silloin tunkeutui hänen
sydämeensä äkkiä kirkas, lempeä ja vakuuttava ääni, joka sanoi: "Ei
mikään synti voi katuvaista kadottaa". Kun vanha vaimo kuuli tämän
äänen, katsoi hän saarnatuoliin päin ja oli näkevinään siellä saman
vanhuksen kuin äsken teiden risteyksessä. Tuo vanhus katsoi juuri
häneen, silmissä pyhän vakaumuksen hohde, ja tuossa katseessa
oli sellainen voima, että se tunkeutui vaimon sydämeen kuin miekka,
kaataen hänet siihen pyörtyneenä paikalleen.

Kun hän heräsi, oli kirkko tyhjä. Kaikki olivat menneet pois, eikä
kukaan ollut huomannut penkkien väliin vaipunutta vanhusta. Oli
tullut ilta. Kirkossa vallitsi jo syvä hämärä. Vaimo ei kuitenkaan sitä
huomannut, vaan tuijotti yhä alttarille päin, jonka yläpuolella olevaan
vapahtajan kuvaan päivän viimeinen kajo vielä sattui. Hänestä tuntui
kuin olisi vapahtajan kasvoille tullut kutsuva ilme ja lempeä kirkkaus,
ja kädet ojennettuina hän läksi menemään alttaria kohti. Sen juurelle
hän taas vaipui syvään rukoukseen.

Yhä syvempään pimeyteen painui vanha kirkko, kunnes saapui

kahdentoista hetki. Silloin leimahti äkkiä outo valo, joka tuntui
vihreänä liekkinä hyppelevän kaikkialla. Vanha vaimo alttarin juurella
heräsi rukous-unestansa ja tuijotti kauhistuneena ympärilleen.
Samalla täytti kirkon ukkosen tapainen jyrinä, rupesi kuulumaan
hiipiviä askeleita ja kammottavaa naurua, joka vähitellen kasvoi
kovaksi kohinaksi. Vaimo ymmärsi, ettei tuo pieni, harmaa mies
mielinyt hänestä hyvällä luopua, vaan oli tullut häntä ottamaan.
Hänen sydämensä valtasi hyytävä pelko, mutta hän ei lannistunut,
vaan kääntyen alttariin päin halasi sen juurta ja huuti Jumalaa
avukseen hädässänsä.

Sitten hän katsoi jälleen kirkkoon ja näki, kuinka ammoin kuolleet

tuttavat ilmestyivät pääkäytävälle, lähestyivät hitaasti alttarin aituusta
ja ojentaen käsiään pyysivät häntä mukaansa. Mutta joku ääni
hänen sydämessään sanoi varoittaen: "Älä mene!" Hän näki, kuinka
hänen miehensä saapui hitaasti häntä kohti, vanhentuneena ja
harmaana, hänkin ojentaen käsiään ja pyytäen tulemaan, mutta hän
ei mennyt. Hän huomasi, etteivät nuo tulijat päässeetkään alttarin
aituuksen sisäpuolelle, vaan pysähtyivät sen eteen kuin olisi siinä
ollut näkymätön muuri. Sitten alkoi kirkossa taas kammottava meteli,
ilma suhisi kuin myrskyllä ja kauheita olioita tuntui hyppelevän ja
lentelevän kaikkialla. Keskikäytävää lähestyi hitaasti pieni, harmaa
äijä, joka saapui aituuksen luo, ojensi kätensä häntä kohti ja sanoi:
"Tule! Olet luvannut itsesi minulle ja nyt olen tullut sinua noutamaan".
Samalla hän kohotti katseensa vaimoon, joka näki vihreän lieskan
loistavan hänen silmistään. Tuo pieni, harmaa äijä kasvoi äkkiä
jättiläisen kokoiseksi, näyttäen täyttävän koko kirkon, ja kurotti
uhaten pitkillä, käyrillä kynsillä varustettuja käsiään vaimoa kohti,
mutta tämä turvautui yhä hartaammin rukoukseensa. Hän huusi
syvimmällä tuskan voimalla avukseen maailman vapahtajaa, jonka
kasvoihin hän kohotti katseensa, ja samalla kuin hän mainitsi
Jeesuksen Kristuksen nimen, tuntui maa vapisevan, kaikki pahat
näyt hävisivät ja kirkko vaipui synkän pimeyden valtaan. Taistelun
tuskasta rauenneen vaimon sydämeen laskeutui levon ja rauhan
tunne, ja hän vaipui taas horroksiin.

Silloinpa täytti kirkon uusi valkeus, mutta nyt se oli ihanaa

kirkkautta, jota hänen silmänsä eivät olleet milloinkaan ennen
nähneet. Ihmeissään hän katsoi ympärilleen ja huomasi, kuinka
alttaria lähestyi seitsemän valkoista, hohtavaa olentoa. Outo
aavistus valtasi vanhan vaimon. Nuo sädehtivät olennot astuivat
esteettä aituuksen läpi, polvistuivat alttarin juurelle ja virittivät ihanan,
ylimaallisen laulun. Silloin vanhan vaimon sielun silmät aukenivat,
hän ryömi noiden kirkkauden olentojen luo ja huokasi viljavien
kyynelten lomasta: "Minun lapseni!"

Ja nyt hän pyysi lapsiltaan palavasti anteeksi rikostaan, mutta

nämä eivät puhuneet mitään, katsoivat vain häneen surren ja
moittien. Tuon katseen voimasta alkoi vaimon sielussa nousta esiin
ihmeellisiä näkyjä, jotka painavammin kuin milloinkaan ennen saivat
hänet ymmärtämään, mitä hän oli elämässään menettänyt. Hän näki
lastensa työskentelevän maailmassa rakkauden palveluksessa,
hyödyttävän ihmiskuntaa ja toteuttavan Jumalan käskyjä, ja hän
ymmärsi, kuinka raskaasti hän oli rikkonut estäessään heidät todella
tätä työtä tekemästä. Mutta nämä näyt samalla saattoivat hänet
entistä syvemmässä nöyryydessä kääntymään lastensa puoleen,
kohottamaan katseensa vapahtajaan ja sanomaan: "Jeesuksen
Kristuksen sovintokuoleman tähden, anteeksi!"

Silloin nuo kirkkaat olennot yht'äkkiä muuttuivat rakastavan ja

lempeän näköisiksi. He kumartuivat äitinsä puoleen, ja kerta
iässään, lyhyenä silmänräpäyksenä, tämä tunsi kaiken sen onnen
täydellisyyden, mitä elämä lapsien rakkaudessa äidille antaa. Kuin
kirkas päivän nousu valtasi rauha ja lepo vaimon sydämen, ja hän
vaipui rajattoman, ihanan onnen tunteeseen. Hän kuuli vielä
sydämessään lastensa sanovan: "Nyt menkää kotiin, äiti!", ja niin oli
kaikki kadonnut.

Kun temppelin vanha pappi, sama, joka edellisenä päivänä oli lujana
uskossaan julistanut, ettei kenenkään haudan tällä puolella olevan
tarvitse armosta epäillä, aamulla saapui kirkkoon, tapasi hän sieltä
vanhan vaimon alttarin juurelta rukoilemasta. Vaimo oli sama, jonka
hän oli kirkkoon ohjannut ja jonka katseesta ja olemuksesta hän oli
huomannut raskaan taakan häntä painavan. Niinpä hän nyt saattoi
arvata sen taistelun syvyyden, jonka vaimo oli kirkossa kokenut, ja
katsoi häneen siksi tutkivin silmin. Mutta vaimon katseesta loisti
vapahduksen ja rauhan kirkas varmuus ja siunaten sanoi vanha
pappi hänelle: "Mene! Jumala on antanut sinulle syntisi anteeksi". Ja
vaimo lähti. Hän kulki kevein askelin, hänen vartalonsa oli jälleen
suoristunut, ja hänen muodollansa asui ylevä, kirkastettu ilme.
Väsymättä hän kulki yöt ja päivät, sydämessä alati kehoitus kiiruhtaa
pian sinne, missä oli kerta ollut hänen kotinsa. Vaikka se olikin
kaukana, ei hän epäillyt voimiansa, sillä olihan hänellä lastensa
lupaus. Ja hänen kulkunsa oli riemukasta. Kaikki oli muuttunut,
luonto hänen ympärillään oli puhjennut kevään kukkeimpaan
kukoistukseen, sydämessä asui suloinen onnen ja rauhan tunne, ja
menneisyys oli kuin katkera, paha uni.

Niin hän saapui vihdoin eräänä yönä vanhan kotinsa pihalle. Niin
tuttua oli kaikki; joka ainoa esine, pensas ja puu, tervehti häntä
tuttavana. Hän katsoi kaikkiin kauan ja tutkivasti, hiipi hiljaa joka
paikkaan, tunsi kaikki kotoiset kukat, muisti ilmielävästi lapsuuden
onnen, nuoruuden ilon, ja vaipui katkerasti itkien puutarhan vanhalle
ruohopenkille, ja siinä levätessänsä hän oli kuulevinaan, kuinka
kaukaa hiljaa alkoi kaikua hopeisten, kirkkaiden sanomakellojen
helinää. Sointuvat äänet tulivat yhä lähemmäksi, niiden sävel helisi
yhä kirkkaammin hänen sielussaan, valaen sinne rauhan ja
lohdutuksen lääkettä, kunnes hän äkkiä oli näkevinänsä, kuinka
hänen kaikki lapsensa lähestyivät häntä, rakkaasti viitaten tulemaan.
Kuin janoinen hän ojensi kätensä heitä kohti, kuiskaten: "Minä tulen!"

VI

Se nuori pappi, joka kerran rakasti niin palavasti vaimoansa ja joka

sitten, päästyään hänen rikoksestaan selville, ajoi hänet pois,
kieltäen häneltä Jumalan armon osallisuuden, oli nyt vanha mies.
Raskaina kuin kivi olivat vuodet pysähtyneet hänen kohdallensa, ja
kiveä raskaampana painoi häntä hänen kohtalonsa ja hänen
kirouksensa. Alati hän muisti tapausta vanhan myllyn luona,
lausumansa kirouksen jyrkkyyttä ja asettamansa armon ehdon
täyttymättömyyttä, ja eli näin päivästä toiseen tuska sydämessään.
Hän muuttui hiljaiseksi ja juroksi, ihmiset rupesivat kaihtamaan
häntä, ja pian hän oli erakko, joka eli omaa yksinäistä elämäänsä.

Niin tuli hänestäkin vanhus, joka hartaasti rupesi toivomaan

haudan lepoa ja vapahdusta ajallisen elämän vaivoista. Mutta sitä
ennen hän olisi halunnut saada varmuuden siitä, että hän oli ollut
väärässä, että Jumalan armo on aina selkeä totuus. Hänen vanha
sydämensä kaipasi sitä lohdutusta, minkä anteeksi antava,
täydellinen sovitus tuottaa.

Kerta eräänä keväisenä yönä hän näki harvinaisen vaikean unen.

Hän koki siinä kaiken sen tuskan, minkä oli iässänsä kestänyt, ja
luuli kukistuvansa sen painon alle. Mutta juuri kun se oli
raskaimmillaan, tunki hänen pimeyteensä jostakin valovirta, joka
karkoitti tuskan ja täytti hänen sydämensä ihmeellisellä
aavistuksella. Hän heräsi ja nousi kiireesti, sillä hän tunsi
tarvitsevansa Jumalan raikasta ilmaa. Mennessään ulos hänestä
tuntui, kuin joku olisi tarttunut hänen käteensä ja ruvennut
taluttamaan häntä puutarhaan päin.

Kun hän saapui sinne, näki hän ruohopenkillä vanhan, repaleisen

vaimon lepäämässä. Hän hiipi lähemmäksi, katsoen tarkoin lepääjän
kasvoihin. Ne olivat hänelle oudot, mutta samalla niin tutut, ja kun
hän katsoi vaimon sormeen, jossa oli hänelle tuttu sormus, vaipui
hän polvilleen penkin vierelle. Hän oli tuntenut vaimonsa, mutta
anteeksiannon sanaa hän ei saanut kuulla, sillä tuo vanha vaimo oli
kuollut. Ja papin katsoessa häneen kirkasti kuolema vaimon kasvot
niin, että niistä hohti entinen kauneus, mutta ylimaallisen valon
kirkastamana. Se valo virtasi lohdutuksena vanhan papin sydämeen,
ja ihmeellisen aavistuksen valtaamana hän kiiruhti takaisin
huoneeseensa. Siellä hän katsoi nurkassa olevaan, vanhaan
keppiinsä ja huokaisten: "Kristus on syntien anteeksi antaja", vaipui
tainnoksiin: hän oli ollut näkevinään, että tuoreita, vihreitä silmuja oli
puhjennut keppiin.

Niin sai vanha pappi rauhan ja hautasi kotiin palanneen

puolisonsa, piirtäen ristiin sanat: "Kristus on syntein anteeksi antaja".
Mutta kun hän kaipuunsa ja surunsa ajamana saapui illan
hämäryydessä uudelleen haudalle, oli tuohon kirjoitukseen tullut
lisäys. Kirkkaina hohtivat hänen silmiinsä rististä seuraavat sanat:
VAIKKA TEIDÄN SYNTINNE VERIRUSKEAT OLISIVAT, NIIN PITÄÄ
NIIDEN LUMIVALKEIKSI TULEMAN, JA VAIKKA NE OLISIVAT
RUUSUNKARVAISET, PITÄÄ NIIDEN NIINKUIN VILLA TULEMAN.
PAHOLAISEN VIIKATE

Kerran oli suuri talo, jolla oli hyvin paljon alustalaisia. Nämä saivat
tehdä raskaita päivätöitä ja raataa ankarasti julman voudin heitä alati
ahdistaessa. Näin rikastui talo rikastumistaan, mutta alustalaiset
kärsivät kurjuutta. He rukoilivat Jumalalta apua hätäänsä, mutta
mitään lievitystä ei kuulunut; päinvastoin näytti siltä, että luoja oli
kääntänyt heistä kasvonsa pois, antaakseen paholaiselle täyden
vallan. Ja tätä tilaisuutta vanha kehno käyttikin hyväkseen kaikin
tavoin: hän usutti voutia yhä suurempaan ankaruuteen ja ahneuteen,
paaduttaen hänen sielunsa sitä tietä saaliikseen, ja syöksi
alustalaiset taas toisaalta entistä syvempään köyhyyteen ja
kurjuuteen, siten saattaakseen heidän sielunsa syntiin ja
kadotukseen. Tässä paholainen onnistui täydellisesti. Kun Jumala
tarkasti taloa ja sen alustalaisia, huomasi hän synnin ruohon
rehoittavan kaikkialla ja paholaisen riemuiten käyskentelevän
uhriensa keskellä, ollenkaan muistamattakaan olevansa hänkin
luojan tutkimattomien aivoitusten välikappale.

Yksi mies löytyi kylässä kuitenkin, josta paholainen ei vielä ollut

päässyt täyteen varmuuteen, nimittäin eräs nuori torppari. Hän oli
vasta mennyt naimisiin ja vaikka hän oli niin köyhä kuin olla saattaa,
tunsi hän silti olevansa onnellinen. Vaikka vouti, joka oli tavoitellut
hänen morsiantaan, vihasi häntä erikoisesti ja pani hänet aina mitä
raskaimpiin töihin, rasittaen häntä viimeisiin voimiin saakka, pysyi
hänen mielensä silti iloisena. Hilpeästi laulellen ja leikkiä laskien hän
suoritti työnsä, keventäen käytöksellään ja hyvällä tuulellaan
muidenkin taakkaa. Näin pysyi hänen luonteensa
turmeltumattomana, eikä hän vaipunut siihen katkeraan,
välinpitämättömään tylsyyteen, joka johti hänen naapurinsa yhä
syvemmälle syntiin. Voudin viha häntä kohtaan yltyi yltymistään
tämänkin vuoksi, sillä hän ei voinut sietää minkäänlaista onnea ja
tyytyväisyyttä ympärillään, ja niin päätti hän vihdoin äärimmäisellä
rasituksella koettaa tuhota hänet kokonaan.

II

Eräänä iltana istui torppari ruuhessaan kotilahdellaan onkimassa.

Vastoin tavallisuutta hän tunsi mielensä hyvin murheiseksi ja
masentuneeksi, eikähän siinä ollut ihmettelemistäkään: seuraavana
päivänä alkaisivat talossa moniviikkoiset päivätyöt, joita kestäisi koko
heinänteon ajan, ja hän tiesi varmaan saavansa kiristää viimeisetkin
voimansa, jos mieli välttää voudin kipeätä ruoskaa. Sillä aikaa saisi
hänen nuori vaimonsa tulla toimeen yksin, miten saattoi, ja koettaa
vielä lisäksi säilyä voudin ainaisilta ahdisteluilta; oma ainoan lehmän
kontu jäisi kokoamatta ja niin olisi taas edessä leivätön ja särpimetön
talvi. Ja verorahakin oli maksamatta. Katkeraksi tunsi torppari
mielensä tätä ajatellessaan ja hänen sydämessään voutia kohtaan
kytenyt, ankara viha puhkesi nyt ilmipaloon.
 Juuri silloin kun hän vastoin tapojansa antoi vihallensa vallan,
kiristeli hampaitansa ja kirosi voutia aivan ääneen, kohahti järvellä
kova ja äkillinen tuulenpuuska, vaikka äsken oli ollut ihan rasvatyyni.
Kummastuksekseen torppari näki, kuinka taivas meni nopeasti
pilveen, tuulispää pyöritteli vettä patsaana ja samalla tuolta
vesipatsaan takaa lennähti aalloille vene liukumaan. Se oli aivan
musta ja mustat olivat sen purjeetkin, kun se nopeasti lasketti häntä
kohti, niin että vaahto kohisi kokassa. Peläten tuulta ja outoa tulijaa
torppari lähti soutamaan rantaan, mutta huomasikin samalla, että
hänen ympärilläänhän oli aivan tyyni, kuten äskenkin, ja että myrsky
näytti raivoavan vain tuon tulijan ympärillä, muun järven tyyntyessä
sikäli kuin se eteni. Eikä torppari ehtinytkään monta aironvetoa
kiskaista, kun tulija oli jo hänen vierellään.

Veneen perässä istui mustiin vaatteisiin puettu mies, joka katseli

häntä syvälle painetun hatun reunan alta hiilimustina hehkuvilla
silmillään. "Hyvää ehtoota", toivotti tulija, "mitä torpparille nyt
kuuluu?" — "Mitäpä tässä", murahti torppari vastaan välttelevästi,
koettaen jatkaa soutamistaan, mutta vene olikin kuin jäätynyt
paikalleen. "Ajattelin kysyä", jatkoi vieras, "saisiko talossa yösijaa?"
— "Lieneehän tuolla lavitsan päätä vieraallekin", vastasi torppari ja
yritti taas soutaa. Silloin vene lähtikin liikkeelle ja samalla olivat
molemmat rannassa. Torppari tunsi jonkin oudon voiman häntä
ikäänkuin hallitsevan, kun hän käveli synkän vieraansa edellä
tupaan, ja hänen otsalleen kohosi kylmä hiki. Vieraalla oli
veneessään viikate, jonka hän toi mukanaan tupaan talteen.

Kun he tulivat pirttiin, oli siellä nuori vaimo lieden ääressä

puuhailemassa. Miesten tullessa hän katsahti ovelle ja samalla
torppari näki kauhun ilmeen kuvastuvan vaimonsa kasvoille.
Paikalleen jäykistyen vaimo yritti tehdä ristinmerkkiä, mutta se jäikin
kesken, sillä samalla tuntui torpparin takaa kuuluvan vihainen
kähähdys, ja kun hän katsoi taakseen, oli hän näkevinään vieraansa
tuupertuneen ovinurkkaan ja nostaneen käden silmilleen. Tuvassa
oli jo hämärä ja torpparista näytti, että vieraan käsi oli karvainen,
sormissa pitkät kynnet, ja että hänestä loisti omituinen, kammottava
valon hehku. Mutta samalla vieras jo nousikin, tuli peremmäksi, teki
hyvän illan, ja niin päästiin istumaan ja tuosta omituisesta
lumouksesta vapautumaan. Vieras teki parhaansa haihduttaakseen
isäntäväkensä pelonsekaista mielialaa, kertoili ja puheli sulavasti, ja
kyseli torpan väen elämää. Vähitellen torppari tuli kertoneeksi
hänelle kaikki huolensa ja kärsimyksensä, eikä vieras voinut
kyllikseen valitella ja paheksua voudin tunnottomuutta ja julmuutta.
"Mutta kerta on hänkin palkkansa saava", sanoi hän, "sillä
varmaankin paholainen pian korjaa saaliinsa, joka on jo noin kypsä".

— "Niinpä kai", arveli siihen torppari ja häntä värisytti nähdessään

vieraan oikoilevan karvaisia ja oudon pitkäkyntisiä sormiaan.
Torpparin vaimoa halutti taas tehdä ristinmerkki, mutta samalla kuin
hän sitä ajatteli, kuulosti vieras kahahtavan kammottavasti, ja niin jäi
pyhä merkki tekemättä. Silloin vieras rauhoittui taas.

Kun vaimo sitten meni ulos askareilleen, siirrähti vieras torpparin

viereen ja sanoi hänelle hiljaisilla äänellä, tuijottaen kiinteästi silmiin,
niin että torppari tunsi olevansa kuin loihdittu: "Kuule, torppari, miksi
te siedätte tuon voudin julmuuksia niin kauan? Miksi ette nitistä
häntä hengiltä? Kyllä se voidaan aina siten suorittaa, ettei sen
tekijästä kukaan selvää saa. Niin pääsisitte hänestä, eikä uusi vouti
varmaankaan uskaltaisi olla yhtä julma".

Torpparin otsalla helmeili hiki ja häntä kammotti. Tämä ajatus oli

sama, joka oli herännyt hänen mielessään tuolla järvellä, vaikka hän
ei ollut päästänyt sitä täydelleen esiin siitä sielun pimeästä
sopukasta, jossa se oli syntynyt. Mutta nyt se oli selvänä ja
kirkkaana tuossa hänen edessään, ja ennenkuin hän tiesikään, kuuli
hän kysyvänsä, miten tuo teko sitten suoritettaisiin. Vieras hymyili
julmasti, paljastaen pitkät ja terävät kulmahampaansa ja muuttuen
aivan pedon näköiseksi. "Kyllä se siitä itsestään selviää", sanoi hän,
"pääasia vain on, että suostut tähän tekoon".

Torppari tunsi, kuinka jokin salaperäinen voima ikäänkuin kiristi

hänen huuliltaan tuota suostumuksen sanaa, mutta hän ei
kuitenkaan kerennyt sanoa mitään, sillä juuri sillä hetkellä ilmestyi
hänen vaimonsa pirtin ovelle. Ja silloin mies näki, kuinka vaimon
silmissä taas hänen katsahtaessaan vieraaseen kuvastui sanomaton
kauhu; torjuen hän nosti kätensä ja vaipui pyörtyneenä kynnykselle.
Tämä vapautti torpparin lumouksesta, hän hyppäsi ylös ja riensi
hoitamaan vaimoaan. Sitä tehdessään hän ei huomannut, kuinka
vieras raivoissaan kiristeli leukojaan, niin että vaahto valui pitkin
hänen kulmahampaitaan.

Sinä iltana ei torppari sitten enempää antautunut puheisiin

vieraansa kanssa. Tuli hyvin synkkä ja pimeä ilta, ja torpparilla oli
kammottava olo. Kun he panivat levolle ja vaimo tapansa mukaan
luki iltasiunauksen, lopettaen sen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen
nimeen, tuntui heistä kuin ovipenkiltä olisi kuulunut kohahdus, ja kun
he riensivät katsomaan, mitä oli tapahtunut, oli vieras kadonnut.
Mutta lavitsan nojaan oli jäänyt vieraan viikate, niin siro, terävä ja
käteen sukeva, ettei torppari ollut moista milloinkaan nähnyt.
Mietteissään hän sitä siinä koetteli, ihmetellen sen omistajan äkillistä
lähtöä, ja silloin vieraan neuvo taas palasi hänen muistiinsa. Sitä
hautoen hän pani levolle, kuuntelematta enää vaimonsa uutta
kiusauksen varjeluksen rukousta.
III

Aamulla varhain työhön lähtiessään torppari ensin otti oman vanhan

viikatteensa, mutta muistikin sitten vieraan jättämän. Uudelleen hän
sitä koetteli, menipä pihalle ja niitti koetteeksi, kuinka sillä heinä
kaatuisi. Ja se kaatui niin, ettei hän ollut voinut uskoa sellaista
mahdolliseksi: ei tarvinnut muuta kuin vähän sinne päin hosui, niin oli
jo nurmi laajalta kumossa. Tästä hän ihastui työkaluun niin, että
vaikka joku ikäänkuin tuntui kieltävän sitä käyttämästä, hän heitti sen
mielissään olkapäälleen ja lähti voudin työhön. Veräjällä
mennessään hän oli kuulevinaan takaansa naurua, mutta ei
huomannut katsoessaan mitään muuta kuin harakan, joka istui aidan
seipään nokassa. Tuosta naurusta hän jotenkin johtui ajattelemaan
eilistä kummallista vierastaan ja hänen kaameata ehdotustaan sekä
katoamistaan. "Se oli varmaankin paholainen", ajatteli hän peläten,
mutta silti ei ehdotus voudin surmaamisesta tuntunut hänestä
vastenmieliseltä. Päinvastoin hän harkitsi sitä koko matkan taloon
mennessään.

Täällä oli vouti heti hänen kimpussaan moittien häntä ankarasti

muka viivyttelystä ja myöhästymisestä, ja pannen hänelle
työmääräksi siksi päiväksi kolme kertaa suuremman alan kuin muille
niittäjille. Ellei hän sitä saisi tehdyksi, tulisi illalla ruoskaa. Peläten
kuuntelivat muut voudin julmaa uhkausta, mutta torppari sylki
kouriinsa, tarttui viikatteeseen ja alkoi niittää. Sellaista niittoa ei oltu
milloinkaan nähty heinä kaatui kuin tuulen edessä ja muutamassa
hetkessä oli koko työmäärä suoritettu. Vouti kiehui raivosta, kun ei
voinut päästä uhkaustaan toteuttamaan. Hän ei kuitenkaan laskenut
torpparia kesken päivän pois työstä, vaan pani hänelle uuden
määrän vielä sinä päivänä suoritettavaksi, koska hän oli niin etevä
niittäjä, eikä torpparin auttanut muu kuin totella. Hammasta purren
hän tarttui viikatteeseen ja aloitti taas työnsä. Pian hän sen tuolla
ihmeellisellä viikatteellaan suoritti.

Silloin vouti päästi hänet menemään, mutta ilmoitti uhaten, että

ellei hän seuraavana aamuna toisi vielä velkana olevaa
rahaveroansa, joutuisi hän siinä samassa pois torpaltansa; ilman
verorahoja oli hänen turha aamulla yrittääkään työhön. Vouti oli
varma, ettei torppari mistään voisi saada tuota summaa ja aikoi sen
vuoksi kiristää häneltä hänen omaisuutensa, ennen kaikkea tuon
ihmeellisen viikatteen, jota hän kiihkeästi oli ruvennut haluamaan.
Allapäin torppari lähti kotiansa kohti, uskoen nyt menettävänsä kaikki
elämisen mahdollisuudet, sillä mistäpä hän tähän hätään saisi nuo
rahat hankituksi. Samoin kuin eilen, valtasi hänet nytkin katkera
vihan vimma; hän istahti siihen synkän korpitien vierelle, kiristeli
hampaitaan ja kirosi sydämensä pohjasta sekä voutia että omaa
kurjaa kohtaloansa.

Mutta silloin taas kohahti synkästi hänen takanaan ja kun hän

kääntyi katsomaan, näki hän eilisen vieraansa. Torppari aikoi ensin
paeta, mutta tunsi olevansa kuin juuttunut, ja samassa oli vieras jo
hänen rinnallaan. "Mihinkä kulku?" kysyi hän hymyillen pilkallisesti ja
katsellen torpparia palavilla silmillään. "Kotiinhan tästä", sammalsi
tämä vastaukseksi. "Oliko viikate hyvä?" kysyi vieras. "Ka hyvä",
vastasi torppari. Jatkettiin niin haastelua, harvakseen puhellen.

Niin tuli torppari siinä taas kertoneeksi vieraalle huolensa ja

paljastaneeksi uudelleen voutia kohtaan tuntemansa palavan vihan.
"Älähän hätäile, ehkäpä tässä joku keino keksitään!" lohdutteli nyt
vieras salaperäisesti. "Tulehan perässäni!" Ja vieras lähti menemään
omituisesti liukuen, kuin ilmassa, suoraan metsän halki, ja torppari
tunsi menevänsä hänen perässään niin kiivasta vauhtia, että ilma
vinkui hänen korvissaan. Näin he hetkisen lentäen kulkivat, kunnes
pysähtyivätkin samalla. Torppari huomasi silloin tulleensa aivan
oudon kirkon eteen. Oli jo ilta, hämärsi, ja kirkkotarhan synkkien
kuusien välistä pilkoitta nouseva kuu. Häntä värisytti kamala pelko,
eikä hän tiennyt, oliko hän hereillä vai uneksiko hän. Silloin sanoi
hänen kolkko saattajansa:

"Ota tämä raha ja mene kirkkoon; sen ovet aukeavat itsestään

tämän rahan edessä. Mutta sinun on mentävä sinne takaperin ja kun
pääset keskiristin kohdalle, on sinun heitettävä raha olkapääsi ylitse
alttaria kohti. Sen tehtyäsi palaat taaksesi katsomatta takaisin tänne.
Siitä aukeaa sinulle keino, jolla saat rahoja enemmänkin kuin mitä
voudille olet velkaa".

Torpparia peloitti niin että hän tutisi, mutta hänen sielussaan oli
syttynyt kiihkeä himo päästä jotenkin saamaan sitä, jota ilman hän
koko elämänsä oli ollut, nimittäin rahaa, ja se himo sai hänet
voittamaan pelkonsa. Hän lähti hiipimään kirkkoa kohti ja oli jo
ovella, kun vieras ilmestyi hänen rinnalleen ja kahahti korvaan: "Jätä
viikate pois!" Torppari kääntyi säikähtäen ja kun viikatteen terä silloin
kilahti kirkon oveen, lensi se pois hänen olaltaan kuin salaman
viemänä. Torppari typertyi paikalleen säikähdyksestä, mutta selvisi
hetken perästä ja kosketti neuvon mukaan kirkon ovea saamallaan
rahalla. Ovi aukenikin aivan äänettömästi ja hän meni takaperin
sisään.

Kirkossa vallitsi haudan hiljaisuus. Kuu loisti ikkunoista sisään ja

valaisi hämärät holvit kammottavalla, sinertävällä valolla. Torppari
kokosi kaiken rohkeutensa, mutta tuskan hiki helmeili hänen
otsallaan, kun hän kuuli omat, pitkin kirkon keskikäytävää hiihtävät
askeleensa. Tuntui kuin täällä olisi odotettu jotakin tapahtuvaksi,
jännittyneenä, henkeä pidätellen, mutta mitä, sitä ei torppari voinut
ymmärtää. Saavuttuaan keskiristille hän heitti rahan olkapäänsä yli
alttaria kohti. Silloin holvien alla äkkiä kajahti ilkkuva nauru, joka
tuntui ukkosena jyrähtelevän, ja torppari menetti kauhusta
tajuntansa.

Herätessään hän huomasi makaavansa kirkon edustalla ja outo

vieras istui hänen vierellään. "Lähde nyt kotiisi, sillä pian tulee sinua
noutamaan se, joka toimittaa sinulle rahaa. Seuraa vain häntä". —
"Mitenkäpä minä täältä kotiin osaan, oudosta paikasta?" kysyi
torppari hämmästellen ja nousi ylös. "Niinkuin tänne tulitkin", vastasi
vieras, "kulje vain perässäni". Ja taas torppari tunsi tuulen vinkuvan
korvissaan ja oli äskeisellä korpitiellä ennenkuin tiesikään. Viikate oli
hänen vieressään kuten äskenkin, mutta vierasta ei näkynyt enää.

Kun hän sitten astui kotipirttiinsä, tuntui hänestä kuin olisi vuosia
kulunut siitä, kun hän sieltä lähti; hän ymmärsi myöskin, ettei hän
enää ollut sama mies kuin ennen. Jokin outo voima oli saanut hänet
valtaansa, istuttaen hänen sydämeensä sekä koston- että
rahanhimon, joka oli kokonaan muuttanut hänet. Hän tunsi, että
entinen huoleton onnellisuus ja iloisuus oli kadonnut, eikä voinut
katsoa vaimoaan silmiin. Vaitiollen hän laskeutui makuulle ja hänen
vaimonsa iltarukous tuntui hänestä joutavalta ja ilkeältä, mutta ei hän
sentään kehdannut mitään sanoa. Pian hän vaipui raskaaseen
uneen. Oli aivan pilkkoisen pimeä yö, myrsky raivosi, sade valui
virtana, ja silloin tällöin salama kaameasti valaisi tupaa sinertävällä,
väräjävällä valolla.

Äkkiä jyrähti ukkonen niin, että maa tuntui tärisevän, ja samalla

torppari näki kauhistuneena, kuinka ovensuusta, ikäänkuin oven läpi,
ilmestyi sysimusta kissa, joka lähestyi hänen vuodettansa
kuulumattomin askelin. Sen silmät paloivat kuin hiilet, valaisten
hehkullaan koko pirtin, ja kun se lähestyi, näytti tuli hehkuvan sen
joka karvan nenässä. Torppari jäykistyi kauhusta ja tunsi, kuinka
ikäänkuin kylmä koura puristautumistaan puristui hänen sydämensä
ympärille, uhaten estää lyönnit. Vaimo hänen vierellään valitti
tuskallisesti unessaan ja kieriskeli kuin suuressa vaivassa. Mutta
kissa tuli tulemistaan aivan vuoteen viereen ja päästyään siihen
kääntyi viittaavasti ovea kohti. Torppari tunsi samalla käskevän
voiman pakoituksen, nousi hiljaa ja lähti seuraamaan kissaa, joka
meni suoraan ovesta ulos. Etehisessä huomasi torppari, että
ihmeellinen viikate paloi kuin tulessa. Kissa pysähtyi sen ääreen ja
katsoi siihen, josta torppari ymmärsi, että se oli otettava mukaan.
Mutta ei sillä hyvä, vaan kissa tuijotti vaativasti viikatteen vierellä
riippuvaan konttiinkin, jonka hän ottikin selkäänsä, ja niin lähdettiin,
kissa edellä ja torppari perässä.

Kissalla oli pimeässä oma valonsa, niin että torppari näki hyvin sitä
seurata. Väliin sen silmät loistivat kuin lyhdyt ja väliin se hehkui koko
karvaltaan kuin tulipallo. Mutta kun torppari tuijotti siihen
tuijottamistaan, muuttikin se hänen silmissään muotoansa. Väliin se
mateli kuin pitkä ja loistava käärme nopeasti sammalikossa, väliin
taas käveli keinuen keveästi kuin nuori, ihana tyttö, katsahdellen
veikeästi taaksensa ja viittaillen hänelle suloisesti. Torpparin sydäntä
rupesi oudosti polttamaan, eikä hän voinut riistää katsettaan tuosta
näystä. Niin kuljettiin, mutta minne ja kuinka kauas, sitä ei torppari
voinut sanoa. Seutu oli synkkääkin synkempää, tuuli kohisi
tummassa kuusikossa, sade virtasi, salamat leimahtelivat tuon
tuostakin, ja metsästä kuului kammottavia, kirahtelevia ja valittavia
ääniä.
 Vihdoin tytöksi muuttunut kissa pysähtyi korkean ja sammaleisen
kiven juurelle ja sanoi hänelle viehkeällä äänellä: "Niitä tästä
viikatteellasi!" Torppari teki kuten käskettiin, mutta jo ensi iskulla
lensikin koko multakerros syrjään ja maasta paljastui kammottavan
näköinen ruumis. Kun torppari kauhistuneena kumartui lähemmin
sitä katsomaan, oli sen kallossa ammottava reikä. "Niin", kuuli hän
tytön kuiskaavan, "se on voudin murhaaman ja ryöväämän miehen
ruumis. Ota nyt konttisi täyteen multaa tuosta pään vierestä, johon
veri on juossut". Taas torppari totteli, ammensi konttinsa täyteen
tuota kalmanmultaa ja kysyi: "Mitä minä tällä teen?" — "Vie kotiisi,
pane talteen ja katso aamulla", vastasi tyttö, "mutta seuraa sitä
ennen vielä minua". Ja torpparin täytyi seurata.

Taas he kulkivat peräkkäin, ja nyt oli tyttö torpparin silmissä kuin

hehkuva käärme, joka inhoittavan notkeasti mennä soljui hänen
edellään. Mutta joka kerta kun hän arveli pysähtyä ja paeta,
muuttuikin käärme taas ihanaksi tytöksi, joka muotojensa ja koko
olemuksensa sulolla veti häntä puoleensa, niin että hänen täytyi
seurata kiihkeästi. Hän ei tiennyt eikä nähnyt, minne kuljettiin, mutta
heräsikin yht'äkkiä siihen, että huomasi seisovansa — voudin
aittarivin takana. Tyttö tuli hänen viereensä ja pani kätensä hänen
otsalleen — huu, kuinka se käsi oli vuoroin kylmä, vuoroin polttavan
kuuma. Siitä tuntui virtaavan ihmeellinen voima, joka sai torpparin
näkemään outoja asioita. Hän tunsi taas sydäntänsä kouristavan,
mutta tällä kerralla sen teki voimaton, sanaton raivo, sillä hän näki
selvästi, kuinka vouti ahdisteli hänen nuorta vaimoansa. Vouti oli
saanut hänet kahden kesken, eikä mitään apua ollut lähistöllä.
Vaimo taisteli vastaan epätoivon vimmalla, mutta vähitellen näytti
vouti pääsevän voitolle ja yhä lähemmäksi tarkoitustaan. Jo loppui
vastustus ja voudin kasvoille kuvastui riemuitseva ilme, kun näky
samalla katosikin. Tyttö oli kadonnut ja torppari oli yksin. Hän
kuunteli henkeään pidätellen.

Jossakin narahti ovi hiljaa. Torpparin sydän melkein lakkasi

lyömästä. Sitten rupesi kuulumaan hiipiviä askeleita, jotka lähestyivät
lähestymistään. Torppari hiipi vastaan ja kyyristyi piiloon,
odottamaan, kuka tulisi. Nurkan takaa ilmestyikin näkyviin vouti,
jonka ilkeitä kasvoja salama valaisi kammottavasti.

Torppari ei voinut ymmärtää, mitä vouti teki täällä yösydännä.

Kauhukseen hän vain oli näkevinään salamain valossa, että voudin
perässä hiipi joku toinen, harmaampi, epäselvempi haamu, jolla
selvästi oli ammottava, verinen reikä ohimossa. Se kurotteli luista
kouraansa voutia kohti, joka arasti hiipien vilkuili ympärilleen ja näytti
piilottelevan jotakin kainalossaan. Torppari tunsi, että nyt tapahtuisi
kamalaa.

Kun mitään aavistamaton vouti saapui hänen kohdalleen ja meni

vähän sivu, karkasi hän takaapäin hänen niskaansa tarttuen häntä
kaulasta kiinni. Mutta hän ei ehtinyt puristaakaan, ennenkuin vouti jo
ääntä päästämättä lysähti maahan kuolleena. Se käsi, joka oli koko
yön puristanut luisilla sormillaan torpparin sydäntä, olikin nyt
kouraissut voudin sydämen ja rutistanut siitä pois hengen.
Kauhistuneena tuijotti torppari ruumiiseen, joka tuntui salaperäisesti
loistavan tuossa pimeässä hänen jalkojensa juuressa. Hän tuijotti
siihen kuin loihdittuna ja yht'äkkiä hän näkikin, kuinka tuo häntä tänä
yönä johdattanut hehkuva käärme kuin riemuiten kietoutui ruumiin
ympärille puristaen sen inhottaviin kiemuroihinsa. Tuuli yltyi
sanomattomaan raivoon, salamat leimahtelivat katkeamatta,
ukkonen jyrisi lakkaamatta, ja tuossa hirvittävässä valaistuksessa oli
torppari näkevinään, kuinka käärme yht'äkkiä muuttuikin tuoksi
hänen oudoksi vieraakseen. Se kumartui voudin puoleen, sen
hartioista kasvoivat esiin kamalat, synkät siivet, jotka tuntuivat
peittävän koko taivaan, ja riemuitsevalla hornan ilmeellä se otti
kynsiinsä voudin, joka näytti irtaantuvan ruumiistaan, ja katosi
avaruuteen. Silloin torppari lähti jäätävän kauhun vallassa pakoon
kotiansa kohti, mutta sieppasi samalla voudin viereltä konttiinsa
käärön, jota oli nähnyt hänen piilottelevan.

IV

Herätessään aamulla katseli torppari kauan ympärilleen

päästäkseen varmuuteen siitä, että hän todellakin oli kotonansa ja
hereillä. Hänen ruumiinsa oli kuin rikki pieksetty, eikä hän osannut
sanoa, oliko kaikki yöllinen kauhu ollut unta vai totta. Se oli niin
uskomatonta, että sitä ajatellessa se näin aamulla täytyi tuomita
aivan mielettömäksi painajais-uneksi. Mutta salassa sydämessä
ilkeä ääni kuitenkin kuiskasi, että totta se kaikki oli; tutkipa vain
torppari itseään, niin huomasi, että hän oli kokonaan muuttunut.

Ja sen torppari tunsi itsekin selvästi. Parhaiten hän sen huomasi

suhteestaan vaimoonsa. Tämän silmiin oli tullut arka ilme, hän oli
muuttunut vähäpuheiseksi ja ikäänkuin pelkääväksi. Eikä
miehelläkään ollut enää hänelle niin erikoista puhuttavaa. Ennen oli
vaimo ollut hänelle kaikki kaikessa, nyt oli hänellä muuta ajateltavaa
ja siinä ylinnä raha. Raha? Eikö kosto voudille?

Hän hyppäsi säikähtyneenä ylös. Voudillehan oli jo kostettu! Oliko

hän murhannut voudin? Hänhän, oli tarttunut voutia kurkusta kiinni
kuristaakseen hänet kuoliaaksi. Mutta hän ei ollut ehtinyt kuristaa,
vaan vouti oli kuollut muuten, kuollut säikähdykseen. Mutta hänhän
oli aiheuttanut säikähdyksen. Hän oli aikonut murhata voudin ja