Download the full version of the ebook at

https://ebookmass.com

Hacking with Spring Boot 2.3: Reactive

Edition

https://ebookmass.com/product/hacking-with-spring-
boot-2-3-reactive-edition/

Explore and download more ebook at https://ebookmass.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Learn Microservices with Spring Boot 3 3rd / converted

Edition Moises Macero Garcia

https://ebookmass.com/product/learn-microservices-with-spring-
boot-3-3rd-converted-edition-moises-macero-garcia/

testbankdeal.com

Pro Spring Security: Securing Spring Framework 6 and Boot

3–based Java Applications, Third Edition Massimo Nardone

https://ebookmass.com/product/pro-spring-security-securing-spring-
framework-6-and-boot-3-based-java-applications-third-edition-massimo-
nardone/
testbankdeal.com

Beginning Spring Data: Data Access and Persistence for

Spring Framework 6 and Boot 3 Andres Sacco

https://ebookmass.com/product/beginning-spring-data-data-access-and-
persistence-for-spring-framework-6-and-boot-3-andres-sacco/

testbankdeal.com

Beginning Spring Boot 3 2nd Edition Siva Prasad Reddy

Katamreddy [K. Siva Prasad Reddy]

https://ebookmass.com/product/beginning-spring-boot-3-2nd-edition-
siva-prasad-reddy-katamreddy-k-siva-prasad-reddy/

testbankdeal.com
Building Modern Business Applications: Reactive Cloud
Architecture for Java, Spring, and PostgreSQL 1st Edition
Peter Royal
https://ebookmass.com/product/building-modern-business-applications-
reactive-cloud-architecture-for-java-spring-and-postgresql-1st-
edition-peter-royal-2/
testbankdeal.com

Building Modern Business Applications: Reactive Cloud

Architecture for Java, Spring, and PostgreSQL 1st Edition
Peter Royal
https://ebookmass.com/product/building-modern-business-applications-
reactive-cloud-architecture-for-java-spring-and-postgresql-1st-
edition-peter-royal/
testbankdeal.com

Learn Microservices with Spring Boot 3: A Practical

Approach Using Event-Driven Architecture, Cloud-Native
Patterns, and Containerization 3rd Edition Moisés Macero
García
https://ebookmass.com/product/learn-microservices-with-spring-
boot-3-a-practical-approach-using-event-driven-architecture-cloud-
native-patterns-and-containerization-3rd-edition-moises-macero-garcia/
testbankdeal.com

Beginning Spring Boot 3: Build Dynamic Cloud-Native Java

Applications and Microservices - Second Edition K. Siva
Prasad Reddy
https://ebookmass.com/product/beginning-spring-boot-3-build-dynamic-
cloud-native-java-applications-and-microservices-second-edition-k-
siva-prasad-reddy/
testbankdeal.com

Hacking Electronics: Learning Electronics with Arduino and

Raspberry Pi, 2nd Edition Simon Monk

https://ebookmass.com/product/hacking-electronics-learning-
electronics-with-arduino-and-raspberry-pi-2nd-edition-simon-monk/

testbankdeal.com
 ABOUT THE AUTHOR

Greg L. Turnquist works on the Spring team as a principal developer at

VMware. He is a committer to Spring HATEOAS, Spring Data, Spring Boot,
R2DBC, and Spring Session for MongoDB. He also wrote Packt’s best-
selling title, Learning Spring Boot 2.0 2nd Edition. He co-founded the
Nashville Java User Group in 2010 and hasn’t met a Java app (yet) that he
doesn’t like.

Follow him on Twitter @gregturn and subscribe for all his Spring Boot
videos at YouTube.com/GregTurnquist.
PREFACE
What this book covers
Chapter 1, Building a Web App with Spring Boot - Learn how to build web
applications using Spring WebFlux.

Chapter 2, Data Access with Spring Boot - Access reactive data stores using
Spring Data.

Chapter 3, Developer Tools for Spring Boot - Enhance your developer

experience with all the tools afforded by Spring Boot.

Chapter 4, Testing with Spring Boot - Get a hold of reactive testing tools and
how Spring Boot empowers testing your applications.

Chapter 5, Operations with Spring Boot - See how to manage your

applications after they go to production.

Chapter 6, Building APIs with Spring Boot - Build JSON-based APIs using
different tactics and tools from the Spring portfolio.

Chapter 7, Messaging with Spring Boot - Create asynchronous, message-

based solutions using Spring Boot and Testcontainers.

Chapter 8, RSocket with Spring Boot - Discover a protocol that has reactive
baked right in and supports multiple ways to communicate.

Chapter 9, Securing your Application with Spring Boot - Learn how secure
your application with the most powerful tools available.
What you need for this book
Spring Boot 2.3 supports Java 8 and higher. This book is written using Java
8. Use sdkman to install, manage, and even switch between different
distributions and versions of Java.

Spring Boot 2.3 is able to bake Docker containers. There is also Docker-
based testing support through 3rd party tools like Testcontainers. For those
sections, you’ll need to install Docker.

If you use Mac, you should consider Homebrew as an alternative package

manager for certain utilities.

You need either an IDE or a good editor. Recommended options include:

▪ IDE
◦ IntelliJ IDEA
◦ Spring Tool Suite

◦ VS Code
◦ Eclipse

▪ Editor
◦ Sublime Text 3
◦ Atom
Who should read this book
This book is to help developers new to Spring Boot as well as experienced
Spring developers.

It shows how to get operational, fast, with some of the best coding practices
available.

It helps the reader focus on adding business value to their applications and
not get distracted with infrastructure.
Optimal viewing
Adjust your e-reader to use a smaller font. This book is loaded with code
examples. Attempting to show things too big will cause unneeded wrapping,
culminating in a less than desirable experience.
Conventions
In this book, you will find a number of styles of text.

Code found in the text are shown like this: "A Spring WebFlux controller is
flagged with an @Controller annotation."

A block of code looks like this,

Example block of code

@RestController
class WebController {
@GetMapping("/api")
Mono<String> home() {
return Mono.just("Hello, world!");
}
}

When certain parts of the code are described in more detail, they are
annotated with a circled number at the end of the line.
Code with annotated lines

@Component ①
public class RepositoryDatabaseLoader {

@Bean ②
CommandLineRunner initialize(BlockingItemRepository repository)
{ ③
return args -> { ④
repository.save(new Item("Alf alarm clock", 19.99));
repository.save(new Item("Smurf TV tray", 24.99));
};
}
}
① This comment describes the line above with the (1) comment.

② And this is for the (2) line.

③ The (3) line.

④ The lambda expression with (4).

Sometimes you’ll see chunks of code that have comments at the end with no
numbering. To improve readability in the code and in the manuscript, line
breaks are sometimes forced.


Warnings appear like this.


Tips appear like this.

@
Notes appear like this.


Important facts appear like this.
 Visit https://ebookmass.com
now to explore a rich
collection of eBooks and enjoy
exciting offers!
Reader feedback
The most valuable feedback you can leave is an honest review.

Please visit Amazon when you finish and share you personal opinion of
Hacking with Spring Boot 2.3: Reactive Edition.
Support
If you have issues with getting your copy, contact the provider.

If you are having issues with the code, please file a ticket at
https://github.com/hacking-with-spring-boot/hacking-with-spring-boot-
code/issues.

If there is an issue with the manuscript, please email me at

[email protected].
Downloading the code
You can download the example code from GitHub at
https://github.com/hacking-with-spring-boot/hacking-with-spring-boot-code,
free of charge.

Are you ready? Chapter 1, Building a Web App with Spring Boot is waiting!
Building a Web App with Spring Boot
Working with Spring Boot is like pair-
programming with the Spring developers.

~ Josh Long @starbuxman

Six years ago, something amazing happened. Spring Boot 1.0 was released.
On April 1st, 2014, project lead Phil Webb published a blog article detailing
the first stable release.[1]

And the crowd went wild. The Java community embraced this amazing
culmination of engineering and creative art with fervent excitement.
Searching Twitter for #springboot tweets generated an avalanche of activity.

Three years later, in 2017, the marketing department of Pivotal tweeted that
Spring Boot’s download growth had achieved 19.7MM downloads per
month.[2]

Something was done. And it was done right.

In this groundbreaking release of Hacking with Spring Boot 2.3: Reactive

Edition, you are going to dive head first into all kinds of goodness. You’ll
build some features for a shopping cart-e-commerce system. Then you’ll
accelerate things chapter by chapter, taking a new angle on building your
application. And you’ll use Spring Boot to make it happen.
You’ll explore Spring Boot’s powerful tools to speed up development efforts
as well as production-ready, cloud-native features.

If you’ve never used Spring Boot before, get ready for some fun. This book is
jam-packed with extra goodies that perhaps you weren’t aware of. Your
knowledge will be extended so you can take full advantage of its features.

What is Spring Boot?

Maybe you’ve seen a Spring Boot presentation at a conference or a JUG
meeting? Perhaps you’ve encountered a quick-fire demo.

What, exactly, is it?

Spring Boot is a fast, opinionated, portable, and production-ready assembly

of the Spring portfolio.

▪ Fast - By making decisions based on many factors including your

dependencies, Spring Boot helps you build your app quickly.
▪ Opinionated - Spring Boot makes assumptions based on what it sees.
These opinions can easily be overruled when needed. But based on
feedback, these pre-made opinions have served the community well.
▪ Portable - Built on top of Java’s de facto standard toolkit, the Spring
Framework, Spring Boot apps can be run anywhere a JDK can be found.
No need for a certified application server or other vendor-specific product.
Build your app, package it up using Boot’s tools, and you’re ready to
deploy!
▪ Production Ready - Make no mistake, Spring Boot isn’t vaporware. And
 it’s not confined to tiny stuff (but it’s great for micro/macro/anysize
services!) Spring Boot is real and widely adopted. As an example, check
out this blog article from Netflix, one of the largest Java shops out there.


You can also subscribe to my YouTube channel and see my fun videos about Spring Boot.

Using this powerful and widely adopted stack, you’ll build a system with
speed AND stability.

In Hacking with Spring Boot 2.3: Reactive Edition you will also explore the
new paradigm of reactive programming, introduced in Spring Framework
5.0. As you build bigger and bigger systems with increasing volume of users,
you need an approach that is steady and rock-solid. Such high-end systems
require the ability to process possibly unlimited streams of data arriving
asynchronously and in a non-blocking fashion.

In this chapter you will cover the following topics:

▪ Introducing reactive programming.

▪ Launching an e-commerce platform using https://start.spring.io.
▪ Exploring Spring Boot’s management of third-party libraries.
▪ Running your app inside your IDE with no standalone container.
▪ Building a web layer using Spring WebFlux.

Introducing Reactive Programming

Reactive programming is something that has existed for years. You can find
academic papers on facets of it going back to the 1970s. And there have been
asynchronous, event-driven programming stacks available for years.

So why hasn’t it been picked up in the mainstream?

Probably because the number of shops needing it has been rather small. But
the world is entering a new era. Startups are having to serve content to
literally millions of users. International audiences demand around-the-clock
operational support. And as cloud-based hosting of applications grows in
popularity, the concept of "throw some more servers at the problem" isn’t
working.

Developers seek more efficient, more consistent usage of existing resources.

And there is one approach that addresses this: Reactive Streams.

Reactive Streams is a tiny spec. It’s focus is to define a simple contract

between publishers and subscribers. Instead of publishing traffic as fast as
possible, subscribers are able to exert control by saying, "I’m ready for ten
more." And the publisher only sends the next ten. Think of it as demand
control.

Chaining together publishers and subscribers across the enterprise makes it

possible to have system-wide backpressure. No more performance surprises,
but instead better coordinated management of traffic.

Reactive Streams is so simple, in fact, that it isn’t recommended for

application developers. Instead, it’s a foundation for frameworks and a means
to achieve interoperability.
Project Reactor is VMware’s implementation of Reactive Streams. With it,
it’s possible to achieve reactive programming built with the following
aspects:

▪ non-blocking, asynchronous programming model

▪ functional programming style
▪ thread-agnostic concurrency

Throughout this book, you’ll learn more and more about what this means.
But bottom line, the Spring portfolio of projects makes it easy to embrace
scalable solutions without having to start from scratch.

Coding with Reactor Types

As just mentioned Reactive Streams is based on demand control. Project
Reactor implements this using the core type Flux<T>. A Flux<T> is a
container around a series of T objects. (For a crash course in Java generics,
see https://www.baeldung.com/java-generics).

A Flux<T> is a placeholder for someone to deliver items. Kind of like a

server at a restaurant. As dishes are completed in the kitchen, they are handed
to the server. The server, in turn, carries them out to customers and returns
back to wait for more.

Continuing with this metaphor, the server doesn’t know when the next dish
will be finished by the kitchen. But when it is and when he or she is
available, the server is able to deliver the next dish.

Imagine modeling a service that emulated that kitchen.

Modeling a very simple "kitchen" service

class KitchenService {

Flux<Dish> getDishes() {
// You could model a ChefService, but let's just
// hard code some tasty dishes.
return Flux.just( //
new Dish("Sesame chicken"), //
new Dish("Lo mein noodles, plain"), //
new Dish("Sweet & sour beef"));
}
}

As a server, you can ask that the KitchenService provide you with
Dish objects to walk out to customers. Instead of being handed a batch, you
instead receive this Flux<Dish> object. It means the dishes aren’t
available, yet. But they will be at some point. Exactly when, you can’t be
sure.

But when they are, you can act. Or shall we say, react. That’s because
Reactor is non-blocking. You don’t hold up the "server" thread (see what I
did there?) waiting for the kitchen to do its job.

This Flux<Dish> is similar to a Future<Dish> in that the results are

coming some time in the future. But that is about it when comes to comparing
Flux<Dish> with Future<Dish>. A Future is something that has
already started, while a Flux is startable.

So what does Flux offer that Future does not? Flux<Dish> has the
following characteristics:
 Visit https://ebookmass.com
now to explore a rich
collection of eBooks and enjoy
exciting offers!
▪ Handles more than one Dish.

▪ Codifies what happens as each Dish is provided.

▪ Defines both success and failure paths.

▪ No need to poll for results.
▪ Functional programming support.

A lot of this limited functionality is tied up in the fact that Java’s Future
API was introduced with Java 5, which dates back to 2004. That was long
before Java introduced functional programming constructs. The other factor
is that Future is squarely aimed at providing a single value, while Flux is
meant for multiple values. There have been some updates to Java’s
Future<T> class, but they just don’t cut it when you want to implement
backpressure and demand control.

To focus on the concept of a server delivering these asynchronous dishes,

write some more code!
Creating a simple server

class SimpleServer {

private final KitchenService kitchen;

SimpleServer(KitchenService kitchen) {
this.kitchen = kitchen;
}

Flux<Dish> doingMyJob() {
return this.kitchen.getDishes() //
.map(dish -> Dish.deliver(dish));
 }

This simple server has the following features:

▪ Whoever creates an instance of SimpleServer must provide it with an

instance of KitchenService. This is known as constructor injection.
(More on that later!)
▪ The doingMyJob() function, which a manager can tap, invokes the
kitchen to getDishes().

▪ After asking the kitchen for dishes, it uses .map() to define a handler for
what to do with each dish when it arrives. In this case, invoke the
deliver(dish) function.

▪ Notice how deliver(dish) simply sets the dish’s delivered state

to true.

This is a simple reactive consumer you’ve defined. It invokes another

reactive service and transforms the results.

Look closely, and you’ll notice that while retrieving a Flux of Dish objects
from the kitchen, it itself returns the same type. The difference being that
t h e kitchen produces a cooked series of entrées, while the
SimpleServer produces a delivered series of entrées.


Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
 Torarin näki selvästi harmaisiin puetun neidon hiipivän sir Archien
jälessä, mutta sir Archie ei häntä nähnyt. Kun hän kääntyi ympäri,
niin neito seisahti paikalleen ja sir Archien oma leveä varjo pimensi
hänet kokonaan.

Sir Archie kääntyi heti takasin ja jatkoi kulkuaan, ja silloin neito

taas kiireesti läheni häntä ja näytti kuiskuttavan hänen korvaansa.

Mutta tätä näkyä Torarin ei jaksanut sen kauempaa kestää. Hän

kiljasi kovasti ja ruoski hevostaan ja ajoi täyttä karkua, hevonen
Valkosessa vaahdossa, pirttinsä ovelle asti.

Vaino.

1.

Marstrandin kaupungin asuttu osa oli rannikon puolella pientä

saarta, missä sataman suojana oli kihermä luotoja ja saaria. Siellä
olivat kadut ja kujat väkeä täynnä, rannassa oli veneitä ja laivoja
kylki kylessä, siellä suolattiin silliä, perattiin kaloja, sillä puolella oli
kirkko ja hautuumaa, raatihuone ja tori, ja siellä kasvoi korkeita
lehtipuita, jotka kesäaikana antoivat väriä kaupungille.

Mutta Marstrandinsaaren länsiosassa, jolla ei ollut yhtään saarta

eikä luotoa suojana aukeata merta vastaan, siellä ei ollut muuta kuin
paljaita louhikkoja ja aaltojen uurtamia kallioisia niemenkärkiä. Maa
kasvoi ruskeahelpeistä kanervikkoa ja piikkisiä orjantappuroita, siellä
täällä oli saukon ja ketun koloja tai haahkan ja kalalokin pesiä, mutta
polkuja ja taloja ja ihmisasukkaita ei missään näkynyt.
 Vaan Torarinin mökki seisoi keskellä saarta korkealla mäellä, niin
että kaupunki oli sen toisella ja autio korpi toisella puolen, ja kun
Elsa neito avasi mökin oven ja nousi kalliolle, niin hän näki siitä
länteenpäin siihen mustaan reunaan asti mistä sula meri alkoi.

Ja kaikki ne merimiehet ja kalastajat, jotka olivat jäiden sulkemina

Marstrandissa, kulkivat usein Torarinin mökin ohi käydäkseen mäeltä
katsomassa, eivätkö lahdet ja salmet vielä olleet päässeet vapaiksi
jääpeitteestään.

Elsa neito seisoi usein mökin kynnyksellä katselemassa

sivukulkijoita.
Hänen sydämensä sairasti yhä äskeistä suurta suruaan, ja hän
ajatteli:
Minusta ne ovat onnellisia ne kaikki, joilla on jotakin ikävöitävää.
Vaan itselläni ei ole mitään kaihottavaa koko maailmassa.

Yhtenä iltana Elsa näki kalliolla pitkän, töyhtöhattuisen miehen,

joka katseli länteen merelle päin samoinkuin kaikki muutkin. Ja Elsa
neiti huomasi oitis, että mies oli sir Archie, skottilaisten päällikkö,
sama jonka kanssa hän oli laiturilla jutellut.

Kun sir Archie kaupunkiin palatessaan kulki mökin ohi, seisoi Elsa
neiti yhä edelleen kynnyksellä, ja hän itki.

»Mikä sinua itkettää, neito?» kysyi sir Archie, seisahtuen hänen

eteensä.

»Sitä itken, kun ei minulla ole mitään kaihottavaa», sanoi Elsa.

»Kun näin teidän seisovan kalliolla ikävissänne, niin minä ajattelin:
»varmaan hänellä on meren tuolla puolen koti, jonne hän nyt
matkustaa.»
 Silloin sir Archien sydän heltyi, niin että hän sanoi: »Nyt ei
vuosikausiin kukaan ole minulle puhunut kodistani. Luoja ties miten
isäni talossa nyt voitanee. Neljätoista vuotiaana sieltä lähdin
vieraissa sotajoukoissa palvelemaan.»

Sitte sir Archie tuli Elsan luokse huoneeseen ja rupesi hänelle

puhelemaan kodistaan.

Ja Elsa istui ääneti, kuunnellen sir Archien pitkää ja kaunista

puhetta. Hän oli onnellinen joka sanasta mitä sir Archielta kuuli.

Vaan kun sir Archie nousi lähteäkseen pois, niin hän pyysi saada
suudella Elsaa.

Silloin Elsa kielsi sen ja lähti ovelle pakoon, mutta sir Archie
asettui eteen ja yritti suudella väkisin.

Mutta samassa mökin ovi aukeni ja emäntä tuli hyvin kiireesti

sisään.

Silloin sir Archie väistyi Elsan luota. Hän ojensi hänelle vaan
kätensä hyvästiksi ja riensi pois.

Vaan Torarinin äiti sanoi Elsalle: »Oikein teit, kun lähetit minua
noutamaan. Ei nuoren neidon ole hyvä olla kahden kesken sellaisen
miehen kuin sir Archien kanssa. Kyllähän tiedät, Elsa, että
palkkasoturit ovat armotonta väkeä, eikä niillä ole Jumalasta tietoa.»

»Minäkö olisin lähettänyt teitä kutsumaan?» Elsa sanoi

ihmeissään.

»Niin», vastasi emäntä, »seisoin juuri laiturilla työssä, kun ihan

ventovieras neitonen tuli tuomaan terveisiä, että sinä kaipasit minua
kotiin.»

»Minkänäköinen neito se oli?» Elsa sanoi.

»En tullut häntä niin tarkastaneeksi, että osaisin kuvata», sanoi

eukko. »Mutta sen verran huomasin, että hänellä oli ihmeen kevyt
käynti, kun ei lumi alla ensinkään narahtanut.»

Kun Elsa kuuli tämän, niin hän aivan kalpeni ja sanoi: »Silloin se
on varmaankin ollut taivaan enkeleitä, joka teille toi sanan ja lähetti
teidät kotiin.»

2.

Kerran sir Archie tuli uudestaan Torarinin mökkiin puhelemaan

Elsan kanssa.

He olivat kahden kesken. He keskustelivat rattosasti ja

kummallakin oli hauska.

Sir Archie esitti Elsalle, että hän lähtisi hänen mukanaan

Skotlantiin. Siellä hän lupasi rakentaa Elsalle linnan, niin että
hänestä tulisi rikas hovinrouva. Hän sanoi antavansa hänelle satoja
käskyläisneitoja ja tanssittavansa kuninkaan hovipidoissa.

Elsa istui ääneti ja kuunteli joka sanaa minkä sir Archie virkkoi, ja
hän uskoi ne tosiksi. Ja sir Archie ajatteli, ettei ikinä ollut tavannut
niin helposti lumottavaa neitoa.

Yhtäkkiä sir Archie kävi äänettömäksi ja alkoi katsella vasenta

kättään.

»Mikä teille tuli, sir Archie, miksette puhu enää?» kysyi Elsa.
 Sir Archie aukoi ja sulki kättään ikäänkuin suonenvedossa.

»Mitä se on, sir Archie?» Elsa kysyi. »Onko teillä kipuja

kädessänne?»

Silloin sir Archie kääntyi hirmustuneen näköisenä häneen päin ja

sanoi: »Näetkö tuota hiusta, Elsa, joka kiertyy käteni ympäri? Näetkö
tuota vaaleata hiuskutria?»

Kun hän rupesi siitä puhumaan, ei neitonen nähnyt, mutta lopulta

hän jo näki hienon, vaalean hiuskiehkuran solmeutuvan sir Archien
käden ympäri.

Ja Elsa neiti kavahti säikähtyneenä ylös ja huusi: »Sir Archie,

kenen se on se hius joka on kätenne ympärillä?»

Sir Archie katsahti häneen neuvottomana. »Sen kyllä tunnen, Elsa

neiti, että se on oikea hius. Se tuntuu lahealta ja vilposelta ihoa
vasten. Mutta mistä se on tullut?»

Neitonen katsoi käteen oudosti tuijottavin silmin.

»Juuri tuollalailla kasvinsisareni tukka kiertyi sen miehen käteen,

joka hänet surmasi.»

Silloin sir Archie väkinäisesti naurahti, mutta vetäsi äkkiä kätensä

pois.

»Kas, Elsa», hän sanoi, »me molemmat säikymme yhtä herkästi

kuin pikkulapset. Nyt se on poissa. Se ei ollutkaan muuta kuin
ikkunasta eksynyt auringonsäde.»
 Mutta Elsa neiti hyrähti katkeraan itkuun ja sanoi: »Nyt olen taas
makaavinani uunilla ja kuulevinäni murhamiesten tekevän työtään.
Voi voi, minä toivoin viimeiseen asti, etteivät he löytäisi rakasta
kasvinsisartani, mutta silloin yksi heistä tuli ja veti hänet uunilta alas,
ja kun hän koetti paeta, niin mies kiersi hänen tukkansa kätensä
ympärille ja pidätti häntä. Vaan hän makasi polvillaan miehen edessä
ja sanoi: 'Katso minun nuoruuttani! Anna minun jäädä eloon, jotta
vielä ehtisin oppia, mitä varten olen maailmaan tullut. En ole sinulle
tehnyt mitään pahaa, miksi sinä siis tahdot minut surmata? Miksi
sinä kiellät minun elämästä?’ Ja mies ei kuunnellut häntä, vaan
surmasi hänet.»

Sir Archie ei mitään virkkanut. Hän seisoi silmäkulmat rypyssä ja

katsoi syrjään.

»Niin, oi kun kerran tapaisin sen miehen!» Elsa sanoi. Hän seisoi
nyrkkiään puristaen sir Archien edessä.

»Et voi tavata sitä miestä», sanoi sir Archie. »Hän on kuollut.»

Mutta neitonen heittäytyi lavitsalle itkeä nyyhkyttämään. »Sir

Archie, sir Archie, miksi johditte ne vainajat mieleeni? Nyt minun
täytyy itkeä koko tämä ilta ja yö. Menkää pois, pois, sir Archie, sillä
nyt minä en voi muuta ajatella kuin vainajia. Nyt minä vaan muistelen
kasvinsisartani, joka minulle oli niin armas.»

Eikä sir Archie kyennyt häntä lohduttamaan, vaan hänen täytyi

lähteä kyyneleitä ja valituksia pakoon, ja hän meni juomaveikkojensa
luo.

3.
 Sir Archie ei voinut käsittää, miksi hänen mielensä aina oli täynnä
synkkiä ajatuksia. Niistä hän ei päässyt vapaaksi silloin kun Elsan
kanssa puheli, eikä silloin kun istui tovereineen juomassa. Vaikka
hän usein tanssi yökaudet ranta-aitoissa, eivät ne hänestä eronneet,
eikä hän saanut niistä rauhaa edes samoillessaan peninkulmien
päähän jäätyneelle merelle.

»Miksi minun täytyy alati muistaa sitä, jota en tahdo ajatella?»

puheli sir Archie itsekseen. »On aivan kuin joku minua aina seuraisi
ja kuiskuttaisi korvaani.»

»On aivan kuin joku kiertäisi verkkoa ympärilleni, sitoakseen kaikki

ajatukseni tähän yhteen ainoaan», sanoi sir Archie. »En voi nähdä
metsästäjää, joka verkkoa kiertää, mutta hänen hiiviskelevät
askelensa kuulen jälessäni.»

»On aivan kuin maalari minun edelläni kulkisi muuttamassa

samaksi kuvaksi kaikki mihin katson», sanoi sir Archie. »Jos
käännän silmäni taivaalle tai maahan, niin en kohtaa muuta kuin
saman näyn.»

»On aivan kuin kivenhakkaaja istuisi sydämelläni takomassa

siihen yhtä ainaista surua», sanoi sir Archie. »En voi nähdä sitä
kivenhakkaajaa, mutta yöt päivät tunnen selvästi hänen moukarinsa
iskut. Sinä kivisydän, sinä kivisydän, hän sanoo, nyt sinun täytyy
alistua, nyt minä takomalla taon sinuun surun.»

Sir Archiella oli kaksi ystävää, sir Reginald ja sir Filip, jotka alati
olivat hänen seurassaan. Häntä suretti, kun hän oli pahalla tuulella
eikä mistään tuntenut itseään onnelliseksi.
 »Mikä sinua oikein vaivaa?» he usein sanoivat. »Miksi sinun
silmiäsi niin kuumottaa ja poskesi käyvät niin kalpeiksi?»

Sir Archie ei tahtonut sanoa heille mikä häntä kiusasi. Hän ajatteli:
Mitä he minusta sanoisivatkaan, jos huomaisivat heittäytyneeni näin
miehuuttomaksi? He eivät minua enää tottelisi, jos kuulisivat minun
ruvenneen katumaan tekoa, joka oli välttämätön.

Kun he häntä yhä enemmän pakottivat, niin hän lopulta sanoi

johtaakseen heidät harhaan:

»On tuntunut niin kummalta näinä päivinä. Olen tavannut erään

neidon, jota mieleni halaa, mutta en vaan häntä saavuta. Aina on
joku este sattunut tielleni.»

»Kenties neito sitten ei sinua rakasta», sanoi sir Reginald.

»Kyllä uskon hänen mielensä minuun taipuvan», sir Archie sanoi,

»mutta hänellä on joku vartija, joka estää minun häntä
saavuttamasta.»

Silloin sir Reginald ja sir Filip purskahtivat nauruun ja sanoivat:

»Sen neitosen kyllä me sinulle toimitamme.»

Illalla Elsa käveli yksinään kujaa pitkin mäelle päin. Hän tuli
väsyneenä työstään ja ajatteli itsekseen: Tämä elämä on työlästä,
enkä minä siitä saa yhtään iloa. Minua ilettää koko päivän seista
siellä laiturilla kalanhajussa. Minua ilettää kuulla niiden naisten tylyllä
äänellä laskevan leikkiä ja nauravan. Minua ilettää nähdä ahnasten
lokkien kärkkyvän pöytien ympärillä siepatakseen kalapaloja läpi
käsieni. Kunpa edes joku tahtoisi tulla viemään minut pois täältä!
Silloin minä häntä seuraisin vaikka maailman ääreen.
 Elsa kulki juuri kujan pimeintä kohtaa, kun sir Reginald ja sir Filip
astuivat varjosta hänen luokseen ja tervehtivät häntä.

»Elsa neiti», he sanoivat, »me tuomme sinulle sanan sir Archielta.

Hän makaa sairaana majatalossa. Hän ikävöi kovin saada puhella
sinun kanssasi ja pyytää, että lähtisit mukaamme häntä katsomaan.»

Elsa hätääntyi kuullessaan että sir Archie oli niin huonona

sairaana, ja kääntyi oitis seuraamaan skottilaisia herroja, jotka
tahtoivat saattaa hänet majataloon.

Sir Filip ja sir Reginald kulkivat toinen toisella puolen häntä. He

hymyilivät keskenään ja ajattelivat, ettei mikään voinut olla
helpompaa kuin Elsan viekotteleminen.

Elsa neidillä oli kova kiire. Hän melkein juoksi kujaa alamäkeen.
Sir Filip ja sir Reginald saivat käydä rivakasti pysyäkseen hänen
rinnallaan.

Mutta Elsa neidin kulkiessa näin kiireisesti alkoi jotakin vieriä

hänen jalkansa edessä. Kaiketi se heitettiin hänen tielleen, ja hän oli
siihen vähällä kompastua.

»Mitä se on se joka jalkaini edessä hyrrää?» Elsa ajatteli. »Kaiketi

olen potkassut maasta kiven, joka nyt vierii kujan rinnettä alas.»

Hänellä oli niin kiire sir Archien luo, ettei joutanut välittämään siitä
mikä ihan varpaittensa edessä vieri. Hän potkasi sen syrjään, mutta
se palasi heti ja kieri hänen edessään alas kujaa pitkin.

Elsa kuuli sen helähtävän hopealta, kun hän sitä potkasi, ja hän
näki sen välkkyvän ja kimaltelevan.
 »Ei se olekkaan tavallinen kivi», Elsa ajatteli. »Luulenpa että se on
hopearaha.» Mutta hänellä oli niin kiire sir Archien luo, ettei katsonut
ehtivänsä nostaa sitä maasta.

Mutta yhä edelleen se vieri hänen jalkainsa edessä, ja hän ajatteli:

Sinä ennätät pikemmin, jos sieppaat tuon pois tieltäsi. Voithan
viskata sen kauvas pois, jollei se mitään ole.

Hän kumartui ja otti sen maasta. Se oli suuri pyöreä raha, joka kiilti
Valkoselta hänen kädessään.

»Minkä sinä siitä kadulta löysit, neiti?» kysyi sir Filip. »Se kiiltää
niin valkealta kuutamossa.»

He kulkivat juuri suuren ranta-aitan ohi, jommoisissa vieraat

kalastajat asuivat ollessaan pyyntimatkoilla Marstrandissa. Oven
päällä riippui sarvilyhty, josta hiukan valoa tuikki kadulle.

»Katsotaas nyt mitä sinä kadulta löysit, neiti», sanoi sir Reginald,
pysähtyen lyhdyn alle.

Elsa ojensi rahan valoa kohti, ja tuskin ennätettyään siihen

katsahtaa hän rupesi huutamaan: »Tämä on Aarne herran rahoja!
Minä tunnen sen. Tämä on Aarne herran rahoja!»

»Mitä nyt sanotkaan, neiti?» kysyi sir Filip. »Minkätähden sanot

tätä
Aarne herran rahaksi?»

»Minä tunnen sen», sanoi Elsa. »Olen monesti nähnyt Aarne

herran pitävän sitä kädessään. Totisesti tämä on Aarne herran
rahoja.»
 »Älä huuda niin kovasti, neito!» sanoi sir Filip. »Kaikki ihmiset
tänne rientävät utelemaan, mitä se kirkuminen on.»

Mutta Elsa ei kuunnellut sir Filipin puhetta. Hän näki ranta-aitan

oven olevan auki. Keskellä permantoa paloi pystyvalkea, jonka
ympärillä joukko miehiä istui hitaasti ja tyynesti jutellen.

Elsa neiti hyökkäsi sisään heidän luokseen. Hän piti rahaa ylhäällä
kädessään.

»Hoi, kuulkaa miehet», hän huusi, »nyt tiedän, että Aarne herran
murhaajat ovat elossa. Kas tässä on Aarne herran raha, jonka
löysin!»

Kaikki miehet kääntyivät häneen päin. Hän näki silloin Torarinin,

kalakauppiaan, istuvan joukossa.

»Mitä nyt tuletkaan huutamaan, neito?» kysyi Torarin silloin.

»Kuinka voit erottaa Aarne herran rahat muista?»

»Erotan toki tämän mistä muusta tahansa», Elsa sanoi. »Se on

vanha ja iso, ja siinä on lovi reunassa. Aarne herra sanoi sen olevan
vanhojen Norjan kuningasten ajoilta, eikä hän sitä koskaan käyttänyt
ostoksiin.»

»No kerrohan, neito, mistä sen löysit», sanoi muuan toinen

kalastaja.

»Löysin sen kadulta, kierimästä jalkaini edessä», Elsa sanoi.

»Sinne se on varmaan murhaajilta pudonnut.»

»Olkoon nyt totta tai lorua mitä puhut», sanoi Torarin, »niin mitä
me voimme tehdä? Emme me siltä voi murhamiehiä löytää, vaikka
sinä tiedätkin heidän kulkeneen yhtä kaupunkimme katua.»

Kalastajain mielestä Torarin oli puhunut järkevästi. He istahtivat

äskeisille paikoilleen pystyvalkean ääreen.

»Tule pois, Elsa, mukaani kotiin!» Torarin sanoi. »Ei nyt ole aika
neitosen juoksennella katuja ja kujia.»

Kun Torarin tätä puhui, niin Elsa kääntyi katsomaan äskeisiä

saattajiaan. Mutta sir Reginald ja sir Filip olivat hiipineet tiehensä
hänen huomaamattaan.

Raatikellarissa.

1.

Marstrandin raatikellarin emäntä avasi yhtenä aamuna ovet,

portaita ja eteistä lakaistakseen. Hän näki silloin nuoren neidon
istuvan portailla odottamassa. Hänellä oli yllään kaitanen harmaa
hame, joka oli vyötäisiltä solkinauhalla sitaistu. Vaalea tukka ei ollut
sykeröllä eikä palmikoituna, vaan suoraan riipuksissa kasvojen
molemmin puolin.

Oven auetessa hän nousi istuiltaan ja astui portaita myöten

emännän luokse. Vaan emännästä se oli kuin unissakulkijan käyntiä.
Hän piti silmiään puoliummessa ja käsivarsiaan kylkiä pitkin
likistettyinä. Kuta lähemmäs hän tuli, sitä enemmän emäntä ihmetteli
hänen jäsentensä hentoutta. Hänen kasvonsakin olivat kauniit, Mutta
ne olivat niin ohuet ja läpikuultavat kuin olisivat olleet haurasta lasia.
 Emännän luo tultuaan hän kysyi, olisiko talossa ollut hänelle
sopivaa tointa. Hän olisi tahtonut päästä palvelukseen.

Mutta emäntä ajatteli kaikkia niitä hurjia miehiä, jotka iltasin

istuivat juomassa olutta ja viiniä hänen kellarissaan, eikä hän voinut
olla hymyilemättä. »Ei täällä meidän talossa ole paikkaa noin
pienelle neidolle», hän sanoi.

Neitonen ei nostanut silmiään eikä muuten mitenkään liikahtanut,

hän vaan uudisti pyyntönsä päästä emännän luo palvelukseen. Hän
ei sanonut pyytävänsä ruokaa eikä palkkaa, ei mitään muuta kuin
jotakin tointa.

»Jos oma tyttäreni olisi sellainen kuin sinä», emäntä sanoi, »niin
antaisin saman kiellon. Suon sinulle parempaa kuin palveluspaikan
minun luonani.»

Silloin neitonen kääntyi hitaasti nousemaan portaita ylös, ja

emäntä jäi katsomaan hänen jälkeensä. Tyttö oli hänestä niin pienen
ja avuttoman näköinen, että häntä tuli vallan sääli.

Emäntä huusi hänet takasin ja sanoi hänelle: »Ehkäpä sinun

sentään on turvattomampaa yksin maleksia satamassa ja torilla kuin
olla täällä minun luonani. Saat nyt täksi päiväksi jäädä tänne kuppeja
ja lautasia pesemään, niin nähdään mihin kykenet.»

Emäntä vei hänet pieneen huoneeseen kellarisalin vieressä. Se ei

ollut suurempi kuin joku seinäkomero. Siinä ei ollut mitään lakeista
eikä ikkunaa, vaan ainoa valo tuli kapakkahuoneeseen aukeavasta
seinäluukusta.
 »Seiso täällä nyt», hän sanoi neitoselle, »ja huuhdo kaikki kupit ja
lautaset, joita sinulle tuosta luukusta ojennan. Sittenpähän näen
voinko sinua palveluksessa pitää.»

Neitonen meni komeroon ja liikkui siellä niin hiljaa, että emännästä

tuntui kuin olisi kuollut hautaansa puikahtanut.

Hän seisoi siellä sisällä koko päivän eikä kenenkään kanssa

sanaa vaihtanut eikä luukusta ulos kurkistellut, vaikka
kapakkahuoneessa väkeä liikehti lakkaamatta. Eikä hän huolinut
ruuasta, kun sitä hänelle tarjottiin.

Hänen ei kuultu kalisuttavan astioita, mutta milloin hyvänsä

emäntä ojensi kätensä luukulle, niin aina siinä oli tarjolla
vastahuuhdottuja vateja, joissa ei täplääkään näkynyt.

Mutta kun hän rupesi niitä käsissään nostamaan pöydille, niin ne

olivat niin kylmiä, että melkein tuntuivat vievän nahan sormista.
Emäntää värisytti ja hän sanoi: »On aivan kuin ne ottaisin kylmän
kuoleman käsistä.»

2.

Yhtenä päivänä ei laitureilla ollut työtä saatavissa. Elsa istui

kotona Torarinin mökissä ja kehräsi. Pesävalkea paloi virkeästi ja
valaisi joka kolkan pirtissä.

Kesken työnsä Elsa tunsi kasvoillaan kylmän henkäyksen,

ikäänkuin olisi ovi ollut raollaan. Hän katsahti ylös ja näki kuolleen
kasvinsisarensa seisovan edessään lattialla.
 Elsa seisautti kädellään värttinän pyörimisen ja istui sitte hiljaa,
tuijottaen kasvinsisareensa. Ensi hetkenä hän säikähti, mutta heti
senjälkeen ajatteli: »Eihän minun sovi pelästyä omaa
kasvinsisartani. Oli hän kuollut tai elävä, niin aina minä iloitsen kun
saan häntä nähdä.»

»Sisko kulta», hän sanoi vainajalle, »haluatko minulta jotakin?»

Toinen silloin matalalla, kuiskaavalla äänellä vastasi: »Elsa

sisareni, olen mennyt ravintolaan palvelukseen, ja emäntä on minun
antanut kaiken päivää seista huuhtomassa kuppeja ja lautasia. Nyt
illalla minä olen niin väsyksissä, etten enempää jaksa. Olen nyt tullut
pyytämään, että sinä lähtisit sinne avukseni.»

Silloin Elsasta tuntui kuin olisi hänen järkensä sumennut. Hän ei

kyennyt enää ajattelemaan eikä tahtomaan eikä pelkäämään. Hän
tunsi vaan suurta iloa siitä, että kasvinsisarensa oli palannut hänen
luokseen, ja vastasi: »Kyllä, sisko kulta, heti lähden sinua
auttamaan.»

Silloin kuollut kääntyi ovelle menemään, ja Elsa kulki hänen

jälessään. Mutta kynnyksellä seistessään hänen kasvinsisarensa
pysähtyi ja sanoi Elsalle: »Käy ottamassa vaippa yllesi. Ulkona on
kova myrsky.» Näitä sanoja virkkaessa hänen äänensä kuului vähän
selvemmin ja siinä oli hiukan sointuakin.

Elsa otti seinältä vaippansa ja kääri sen ympärilleen. Hän ajatteli

itsekseen: Vielähän kasvinsisareni minua rakastaa, ei hän mitään
pahaa aio. Minusta on vaan onnellista saada seurata häntä mihin
tahansa hän minut vie.
 Sitten hän kuolleen seurassa lähti Torarinin mökiltä kulkemaan
jyrkästi viettävää kujaa pitkin sataman ja torin puoleiseen
uudempaan kaupunkiin.

Kuollut astui kaiken aikaa Elsasta kahta askelta edellä. Sinä iltana
oli kova myrsky, joka kapeissa kujasissa oli pusertaa kulkijan seinää
vasten, ja Elsa huomasi, että pahimpien puuskien aikana kuollut
asettui hänen ja tuulen väliin, suojelemaan häntä minkä hennolla
ruumiillaan voi.

Vihdoin saavuttuaan raatihuoneelle kuollut astui kellariportaita alas

ja viittasi Elsaa seuraamaan. Mutta ovea avatessa tuulen vihuri
sammutti kynttilän eteisen lyhdystä, joten he jäivät pimeään. Silloin
Elsa ei olisi tiennyt kääntyä minnekkään päin, jollei kuollut olisi
tarttunut hänen käteensä ruvetakseen häntä taluttamaan. Mutta
kuolleen käsi oli niin kylmä, että Elsa säpsähti ja kauhu alkoi häntä
puistattaa. Kuollut silloin veti kätensä pois ja kääri sen Elsan vaipan
liepeeseen, ennenkuin talutti häntä edelleen. Mutta Elsa tunsi
kylmän väreitä vielä vuorin ja turkiksien läpi.

Kuollut ohjasi nyt Elsaa pimeän käytävän kautta ja avasi sitte

hänelle oven. He tulivat pimeään komeroon, johon hiukan valoa
pilkotti seinässä olevasta luukusta. Elsa näki tulleensa siihen
huoneeseen, jossa ravintolan palvelustyttö seisoi pesemässä
kuppeja ja lautasia, ennenkuin ne pantiin vierasten eteen. Elsa näki
vesisoikon häämöttävän lattialla ja luukussa joukon huuhdottavaksi
siihen pantuja juomalaseja ja astioita.

»Tahdotko, Elsa, nyt tämän yön olla minun apunani?» kuollut

kysyi.
 »Sisko kulta», sanoi Elsa, »tiedäthän että tahdon sinua auttaa
missä hyvänsä minua tarvitset.»

Samalla Elsa jo heitti vaipan päältään. Hän kääri hihansa ylös ja

rupesi työhön.

»Tahdotko, Elsa, nyt olla täällä hyvin ääneti, jottei emäntä huomaa
minun hankkineen apulaista?»

»Sisko kulta», Elsa sanoi, »koetan minkä suinkin voin.»

»No hyvästi sitten, Elsa», sanoi kuollut. »Nyt pyydän sinulta vaan
yhtä. Ja se on, ettet tämän jälkeen minuun ylen kovasti suutu.»

»Mitä varten sinä minulle hyvästejä heität?» Elsa kysyi. »Tulenhan

mielelläni joka ilta sinun avuksesi.»

»En pyydä sinua olemaan kuin tämän illan», sanoi kuollut.

»Luultavasti sinä nyt autatkin minua niin, että saan tämän toimen
päätetyksi.»

Kun tätä puheltiin, oli Elsa jo kyyristynyt työhönsä. Kaikki oli

hetken hiljaa, mutta sitte hän tunsi otsallaan samallaisen
henkäyksen kuin kuolleen tullessa kalastajamökkiin hänen luokseen.
Hän katsahti silloin ylös ja näki olevansa yksin. Hän tiesi nyt, mikä
hänen otsallaan oli tuntunut kylmältä henkäykseltä, ja sanoi
itsekseen: »Kuollut kasvinsisareni suuteli minua otsalle, ennenkuin
lähti pois luotani.»

Elsa teki nyt ensin työnsä valmiiksi. Hän huuhtoi kaikki maljat ja
kannut ja kuivasi ne. Sitte hän meni luukulta katsomaan, oliko sinne
pantu mitään lisää. Kun ei siellä mitään ollut, niin hän jäi luukun
ääreen seisomaan katsellen kellarisaliin.
 Oli sellainen aika päivästä, jolloin ei ketään vieraita tavannut
kellariin tulla. Emäntä ei ollut istumassa pöytänsä takana eikä hänen
palvelijoitaan ollut saapuvilla. Ketään muuta huoneessa ei näkynyt
kuin kolme miestä, jotka istuivat suuren pöydän päässä. He olivat
vieraita, vaan tuntuivat liikkuvan kuin kotonaan, koska muuankin
heistä joka oli juonut maljansa pohjaan, ilman muut? kävi
täyttämässä sen suuresta viiniruukusta ja istahti sitte uudestaan
juomaan.

Elsa tunsi olevansa kuin vastatullut jostain vieraasta maailmasta.

Hänen ajatuksensa olivat kuolleessa kasvinsisaressaan, niin ettei
hän oikein kyennyt tajuamaan mitä näki. Vasta pitkän ajan päästä
hänelle selvisi, että nuo pöydän ääressä istuvat miehet olivat hänelle
tuttuja ja rakkaita. Sillä nehän olivat sir Archie ja hänen kaksi
skottilaista ystäväänsä, sir Reginald ja sir Filip.

Viime päivinä ei sir Archie ollut käynyt hänen luonaan, ja Elsa

ihastui nähdessään hänet. Ensin hänen teki mieli huutaa olevansa
ihan hänen lähellään, mutta sitte hän tuli ajatelleeksi, että siinä
poisjäämisessä oli jotain outoa, ja hän olikin vaiti. Eihän tiedä vaikka
hän olisi rakastunut toiseen, Elsa ajatteli. Ehkäpä hänellä nytkin on
juuri se mielessään.

Sir Archie istui näet hiukan muista erillään. Hän vaan äänettömänä
tähysti eteensä eikä juonut. Hän ei ottanut osaa toisten
keskusteluun, ja kun hänelle jotakin virkettiin, niin hän ei edes
huolinut vastata.

Elsa kuuli, että toiset koettivat saada häntä hauskemmalle päälle.

He utelivat miksi hän ei juonut. Neuvoivatpa sitäkin, että hän
ratokseen menisi juttelemaan Elsa neidin kanssa.
 »Älkää te minusta huolehtiko», sir Archie sanoi. »Toinen minun nyt
on mielessäni. Se se alati häilyy silmäini edessä, ja sen ääni alati
korvissani kuiskaa.»

Ja Elsa näki sir Archien silmäin herkeämättä katsovan yhteen

kellarin paksuista katonkannatuspylväistä. Nyt vasta hän myöskin
huomasi, että hänen kasvinsisarensa seisoi tuon pylvään vieressä ja
katseli sir Archieta. Hän seisoi aivan liikahtamatta niin liki pylvästä,
ettei häntä harmaassa puvussaan ollut helppo siitä erottaa.

Elsa seisoi ihan hiljaa ja katsoi huoneeseen. Hän näki, että hänen
kasvinsisarensa sir Archien edessä piti silmiään auki. Elsan
seurassa hän ei ollut yhtään kertaa nostanut silmiään maasta.

Muuta kammottavaa hänessä ei ollut kuin ne silmät. Elsa näki, että

ne olivat murtuneet ja sameat. Katse niissä oli eloton, eikä valo niistä
enää heijastunut.

Hetken kuluttua sir Archie puhkesi uudestaan vaikeroimaan:

»Hänet minä näen alati. Hän seuraa minua kaikkialle mihin menen.»

Hän ei hetkeksikään kääntänyt katsettaan pois pylväästä, jonka

vieressä kuollut seisoi. Mutta Elsa arvasi, ettei hän kuollutta nähnyt.
Ei sir Archie puhunut hänestä, vaan jostakin toisesta joka alati oli
hänen mielessään.

Elsa seisoi yhä seinäaukolla ja seurasi kaikkea mitä tapahtui. Hän

ajatteli, että ennen kaikkea hän tahtoi tietää, kuka se oli jota sir
Archie muisteli niin herkeämättä.

Äkkiä hän huomasi kuolleen siirtyneen sir Archien viereen penkille

ja kuiskuttelevan hänen korvaansa.
 Mutta sir Archie ei vieläkään tiennyt hänen olevan niin lähellä, että
todella saattoi kuiskuttaa hänen korvaansa. Hän tunsi sen
läheisyyden vaan siitä hirveästä tuskasta, joka hänelle yhtäkkiä tuli.

Elsa näki, että kun kuollut oli pari silmänräpäystä istunut ja

kuiskaillut, niin sir Archie painoi päänsä käsien väliin ja itki: »Voi, kun
en olisi ikinä löytänyt sitä nuorta neitoa!» hän sanoi. »En kadu
mitään muuta kuin etten päästänyt sitä neitosta pakoon, kun hän
pyysi.»

Molemmat skottilaiset lakkasivat juomasta ja kääntyivät säikähtyen

katsomaan sir Archieta, joka äkkinäisessä katumuspuuskassa näin
menetti koko miehuutensa. He istuivat kotvan aikaa neuvottomina,
Vaan sitte toinen heistä hoiperteli tiskin luo, otti siitä isoimman
juomasarven ja täytti sen punaviinillä. Sen tehtyään hän astui sir
Archien eteen, löi häntä olalle ja sanoi: »Juo, veikko! Vielä Aarne
herran rahoja riittää. Niin kauvan kun on varaa hankkia tämänlaista
viiniä, ei surun pidä meistä valtaa saaman.»

Mutta samassa kun tämä oli sanottu: »Juo, veikko! Vielä Aarne
herran rahoja riittää», silloin Elsa näki kuolleen nousevan penkiltä ja
katoavan.

Ja samassa Elsa näki edessään kolme miestä, joilla oli suuret

parrat ja karvapäälliset nahkapuvut ja jotka tappelivat Aarne herran
kanssa. Ja nyt hän näki että ne olivat samat miehet, jotka istuivat
kellarisalissa: sir Archie, sir Filip ja sir Reginald.

3.