Get ebook downloads in full at ebookmeta.

com

Spinal Fusion Techniques (The Atlas of

Interventional Pain Management) 1st Edition Abd-
Elsayed Md Mph Fasa

https://ebookmeta.com/product/spinal-fusion-techniques-the-
atlas-of-interventional-pain-management-1st-edition-abd-
elsayed-md-mph-fasa/

OR CLICK BUTTON

DOWNLOAD NOW

Explore and download more ebook at https://ebookmeta.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Neuromodulation Techniques for the Spine: A Volume in the

Atlas of Interventional Pain Management Series 1st Edition
Abd-Elsayed Md Mph Fasa
https://ebookmeta.com/product/neuromodulation-techniques-for-the-
spine-a-volume-in-the-atlas-of-interventional-pain-management-
series-1st-edition-abd-elsayed-md-mph-fasa/
ebookmeta.com

Radiofrequency Ablation Techniques A Volume in the Atlas

of Interventional Techniques Series 1st Edition Abd
Elsayed Md Mph Fasa Alaa
https://ebookmeta.com/product/radiofrequency-ablation-techniques-a-
volume-in-the-atlas-of-interventional-techniques-series-1st-edition-
abd-elsayed-md-mph-fasa-alaa/
ebookmeta.com

Decompressive Techniques (Atlas of Interventional Pain

Management) 1st Edition Alaa Abd-Elsayed

https://ebookmeta.com/product/decompressive-techniques-atlas-of-
interventional-pain-management-1st-edition-alaa-abd-elsayed/

ebookmeta.com

A People s Curriculum for the Earth 1st Edition Bill

Bigelow

https://ebookmeta.com/product/a-people-s-curriculum-for-the-earth-1st-
edition-bill-bigelow/

ebookmeta.com
Approaches to the Development of Character Proceedings of
a Workshop 1st Edition And Medicine Engineering National
Academies Of Sciences
https://ebookmeta.com/product/approaches-to-the-development-of-
character-proceedings-of-a-workshop-1st-edition-and-medicine-
engineering-national-academies-of-sciences/
ebookmeta.com

Believing in Russia Religious Policy after Communism 1st

Edition Geraldine Fagan

https://ebookmeta.com/product/believing-in-russia-religious-policy-
after-communism-1st-edition-geraldine-fagan/

ebookmeta.com

MT6631 WIFI Ant Swapping design notice for MT6785 MT6767

and after Mediatek Inc.

https://ebookmeta.com/product/mt6631-wifi-ant-swapping-design-notice-
for-mt6785-mt6767-and-after-mediatek-inc/

ebookmeta.com

Software Project Estimation: Intelligent Forecasting,

Project Control, and Client Relationship Management 1st
Edition Dimitre Dimitrov
https://ebookmeta.com/product/software-project-estimation-intelligent-
forecasting-project-control-and-client-relationship-management-1st-
edition-dimitre-dimitrov-2/
ebookmeta.com

Texas Law for the Social Worker A 2016 Sourcebook 4th

Edition Vicki Hansen

https://ebookmeta.com/product/texas-law-for-the-social-
worker-a-2016-sourcebook-4th-edition-vicki-hansen/

ebookmeta.com
Pretend To Be Dead 1st Edition Jack Gatland

https://ebookmeta.com/product/pretend-to-be-dead-1st-edition-jack-
gatland/

ebookmeta.com
SPINAL
FUSION
TECHNIQUES
SPINAL
FUSION
TECHNIQUES
Atlas of Interventional Pain Management Series

Alaa Abd-Elsayed, MD, MPH, CPE, FASA

Medical Director, UW Health Pain Services
Medical Director, UW Pain Clinic
Division Chief, Chronic Pain Management
Department of Anesthesiology
University of Wisconsin
Madison, Wisconsin
United States
Elsevier
1600 John F. Kennedy Blvd.
Ste 1800
Philadelphia, PA 19103-2899

Spinal Fusion Techniques 

ISBN: 978-0-323-88223-1
Atlas of Interventional Pain Management Series
Copyright © 2024 by Elsevier Inc. All rights reserved.

No part of this publication may be reproduced or transmitted in any form or by any means, electronic or
mechanical, including photocopying, recording, or any information storage and retrieval system, without
permission in writing from the publisher. Details on how to seek permission, further information about the
Publisher’s permissions policies and our arrangements with organizations such as the Copyright Clearance
Center and the Copyright Licensing Agency, can be found at our website: www.elsevier.com/permissions.

This book and the individual contributions contained in it are protected under copyright by the Publisher
(other than as may be noted herein).

Notice

Practitioners and researchers must always rely on their own experience and knowledge in evaluating
and using any information, methods, compounds or experiments described herein. Because of rapid
advances in the medical sciences, in particular, independent verification of diagnoses and drug dosages
should be made. To the fullest extent of the law, no responsibility is assumed by Elsevier, authors, editors
or contributors for any injury and/or damage to persons or property as a matter of products liability,
negligence or otherwise, or from any use or operation of any methods, products, instructions, or ideas
contained in the material herein.

Senior Content Development Manager: Somodatta Roy Choudhury

Executive Content Strategist: Michael Houston
Senior Content Development Specialist: Malvika Shah
Publishing Services Manager: Shereen Jameel
Project Manager: Maria Shalini
Senior Designer: Patrick C. Ferguson

Printed in India

Last digit is the print number: 9 8 7 6 5 4 3 2 1

Contributors

Alaa Abd-Elsayed, MD, MPH, CPE, FASA Tyler Ericson, MD

Medical Director, UW Health Pain Services Department of Anesthesiology
Medical Director, UW Pain Clinic University of Virginia
Division Chief, Chronic Pain Management Charlottesville, VA
Department of Anesthesiology United States
University of Wisconsin
Madison, Wisconsin Steven M. Falowski, MD
United States Director Functional Neurosurgery
Neurosurgery
Chase Beal, DO Neurosurgical Associates of Lancaster
Department of Physical Medicine and Rehabilitation Lancaster, PA
MetroHealth System/Case Western Reserve United States
University
Cleveland, OH Michael A. Fishman, MD, MBA
United States Interventional Pain Physician
Director of Research
Brian R. Brenner, MD Center for Interventional Pain and Spine
Department of Anesthesiology Lancaster, PA
University of Virginia United States
Charlottesville, VA
United States Mayank Gupta, MD
President and CEO
Ryan Budwany, MD, MPH, MBA Kansas Pain Management and Neuroscience
Director of Pain Medicine Research Center LLC
CAMC Teays Valley Hospital Overland Park, KS
Spine and Nerve Centers of the Virginias Adjunct Clinical Assistant Professor
Hurricane, WV Kansas City University of Medicine and Biosciences
United States President
Kansas Society of Interventional Pain Physicians
Ryan Steven D’Souza, MD Kansas City, MO
Pain Physician United States
Anesthesiology and Perioperative Medicine
Mayo Clinic Hospital Michael Gyorfi, MD
Rochester, MN USA Anesthesiology
University of Wisconsin School of Medicine and
Jay Darji, DO Public Health
Temple University/Moss Rehabilitation Madison, WI
Philadelphia, PA United States
United States

vi
 Contributors vii

Behnum Habibi, MD Andrew Olsen, DO

Assistant Professor Department of Physical Medicine and Rehabilitation
Physical Medicine and Rehabilitation MetroHealth System/Case Western Reserve University
Temple University Health System School of Medicine
Philadelphia, PA Cleveland, Ohio
United States United States

Jason Hamamoto, MD Priyanka Singla, MBBS, MD

Temple University/Moss Rehabilitation Pain Medicine
Philadelphia, PA Division of pain medicine
United States Department of Anesthesiology
University of Virginia
Chong Kim, MD Charlottesville, VA
Professor United States
Department of Physical Medicine and Rehabilitation
MetroHealth System/Case Western Reserve University Omar Viswanath, MD
School of Medicine Interventional Pain Medicine Physician,
Cleveland, OH Anesthesiologist
United States Innovative Pain and Wellness
AZ;
Lynn Kohan, MD, MS Department of Anesthesiology, Creighton University
Professor of Anesthesiology and Pain Medicine School of Medicine
Department of Anesthesiology, Division of Pain Omaha, NE;
Medicine Department of Anesthesiology, LSU Health
University of Virginia Shreveport
Charlottesville, VA Shreveport, LA
United States
Preface

Minimally invasive spinal fusion procedures are an In developing this book, I would first like to thank
evolving modality for treating chronic pain. Impor- my fellow coauthors who spent countless hours in
tantly, the development of percutaneous fusion devices curating information and contributing to this initia-
and techniques has made it feasible for the pain physi- tive. I would also like to thank my family who contin-
cian to safely perform these procedures. However, ues to support me in my research endeavors. Finally, I
prior to performing these procedures, knowledge of would like to thank the publisher, who has provided
neuroaxial anatomy, an understanding of the indica- me and my fellow coauthors with many opportunities
tions and contraindications, sound procedural tech- to contribute to the medical literature.
nique, and an ability to identify and manage any To close, I encourage the pain physician who is
potential complications is needed. interested in learning more about, and potentially
To further assist the pain physician in adopting performing, minimally invasive spinal fusion proce-
these techniques into their practice, we authored this dures to use this book as a guide to supplement their
book to provide a detailed guide on currently known practical learning. Learning new procedures can
minimally invasive spinal fusion procedures. In each certainly be challenging, but I hope that with increas-
chapter we highlight important anatomic consider- ing knowledge you may consider minimally invasive
ations, aspects for patient selection, perioperative spinal fusion procedures as part of your toolbox in
considerations, and procedural techniques with im- treating patients with chronic pain.
ages for various minimally invasive spinal fusion
procedures. Alaa Abd-Elsayed, MD, MPH, CPE, FASA

viii
Contents

1. Anatomy of Vertebrae, 1 6. Posterior Spinal Fusion, 59

Andrew Olsen, Chase Beal, and Chong Kim Ryan Budwany, Michael A. Fishman, Alaa Abd-Elsayed,
and Steven M. Falowski
2. Surgical Instruments, 26
Brian R. Brenner, Tyler Ericson, Priyanka Singla, and Lynn 7. Interspinous Fusion With Lateral Percutaneous
Kohan Technique, 63
Michael Gyorfi, Steven M. Falowski, and Alaa Abd-Elsayed
3. Patient Selection for Minimally Invasive Spine
Surgery, 40 8. Measuring Outcomes, 71
Jay Darji, Jason Hamamoto, and Behnum Habibi Ryan Steven D’Souza, Mayank Gupta, and Alaa Abd-Elsayed

4. Perioperative Management and Best Index, 76

Practices, 46
Ryan Steven D’Souza and Alaa Abd-Elsayed

5. Minimally Invasive Posterior Lumbar Fusion—A

Novel Approach to Facet Fusion, 50
Michael Gyorfi, Omar Viswanath, and Alaa Abd-Elsayed

ix
 Chapter 1

Anatomy of Vertebrae
Andrew Olsen, Chase Beal, and Chong Kim

Introduction CURVATURES
The spine consists of 33 vertebrae: 24 presacral, There are four curvatures in the adult spine—cervical,
5 fused sacral, and 4 coccygeal. This structure to- thoracic, lumbar, and sacral—with alternating con-
gether with the skull and the pelvis makes up the vexity (Fig. 1.3). The cervical and lumbar curvatures
axial skeleton, which acts as the central column of are oriented with posterior concavity, known as lordo-
rigid support and muscular/ligamentous attach- sis, while the thoracic and sacral curvatures are ori-
ment for the body. Of the 24 presacral vertebrae, 7 ented with anterior concavity, known as kyphosis.3
are in the cervical region between the head and ribs, The curvatures of the vertebral column change
12 are thoracic, supporting the rib cage, and 5 are through development, from the developing fetus to
lumbar between the ribs and the sacrum. From the adulthood. The fetal spine is anteriorly concave
superior-most cervical vertebra (C1) to the inferior- through its entire length (Fig. 1.4). In adulthood, the
most lumbar vertebra (L5), the vertebrae increase in sacrum and the thoracic curvatures retain this anterior
size and mass to support the increasing load of the orientation, while the cervical and lumbar curvatures
body and spinal column above (Fig. 1.1).1 reverse, making them primary and secondary curva-
Generally, with some differences applying be- tures, respectively.
tween levels of the spine, vertebrae all have shared
structures (Fig. 1.2). The vertebral body is the an- INTERVERTEBRAL DISC
terior-most section of each vertebra and is the pri- Between each vertebral body is a fibrocartilaginous
mary load-bearing portion of the spinal column. disc aptly named the intervertebral disc. These struc-
Posterior to the vertebral body is the vertebral arch, tures have three parts. These include the annulus
which projects from the lateral aspects of the body. fibrosus, a meshwork of interlocking collagen fibers,
The pedicle is the portion of the arch attached to and other structural proteins wrapping in alternating
the body, while the lamina project from each pedi- orientation around the nucleus pulposus allowing it
cle to meet, completing the arch. From this point, to withstand multidirectional stress. The nucleus is a
the spinous process projects posteriorly. Situated gel-like center of the disc that is held tightly by the
on each pedicle are the superior and inferior articu- annulus fibrosis. It is over 80% water—making it non-
lar processes, which articulate with the processes of compressible—which allows it to act as a shock
the segment above and below forming the zyg- absorber. The nucleus is made of up a loose network
apophyseal joints (Z-joints) and the neural foram- of collagen, proteoglycan, and elastin. Sandwiching
ina. The transverse processes extend laterally from these are the endplates of the intervertebral disc,
the pedicle and differ significantly from region to which are the surfaces that articulate with the verte-
region, as will be highlighted later in this chapter. brae above and below.
Aside from the structural support of the skeleton The intervertebral discs are poorly vascularized,
and muscular attachments, the spinal cord also relying on the diffusion of nutrients from adjacent
protects the spinal cord, which passes through the vertebrae.4 The innervation of the intervertebral discs
spinal canal, a channel bound by the vertebral is from the ventral rami and grey ramus communicans
body anteriorly, and the vertebral arch posteriorly.2 of the spinal nerves at the level above, so the L4-L5

1
2 Spinal Fusion Techniques

Anterior view Left lateral view Posterior view

Atlas (C1) Atlas (C1)
Atlas (C1)
Axis (C2)
Axis (C2) Axis (C2)
Cervical Cervical
curvature vertebrae

C7
C7 C7
T1
T1 T1

Thoracic
Thoracic vertebrae
curvature

T12
T12 T12

L1
L1 L1

Lumbar
vertebrae

Lumbar
curvature

L5

L5 L5

Sacrum (S1–5)
Sacrum
Sacrum (S1–5) (S1–5)

Sacral
curvature
Coccyx Coccyx Coccyx

Fig. 1.1 Anterior, lateral, and posterior views of the spinal column. This figure clearly shows the gradual increase in size from cervical to lumbar
vertebrae as well as the curvatures of the spine as it transitions from cervical lordosis to thoracic kyphosis to lumbar lordosis and finally sacral
and coccygeal kyphosis. (From Netter FH. Atlas of Human Anatomy. 5th ed. Saunders/Elsevier; 2010.)
 1 Anatomy of Vertebrae 3

C1

Vertebral body Cervical

C7
Vertebral foramen
T1

Spinous process

Thoracic
Cervical

Vertebral body

Superior T12
costal facet
L1
Vertebral foramen
Lumbar

Transverse
costal facet
L5

Sacral
Spinous process
Thoracic

Coccyx
Lumbosacral
angle
Vertebral body

Fig. 1.3 Curvatures of the adult spine.

Vertebral foramen

in flexion and extension, right and left side bending,

and can rotate around the central axis. The segments
of the vertebrae articulate with each other at Z-joints.
Spinous process From top to bottom, cervical to lumbar, the superior
articular surface of the facet joints of the vertebrae
Lumbar
shift from being primarily upward and posterior
facing in the cervical vertebrae to lateral and posterior
Fig. 1.2 Comparison of cervical, thoracic, and lumbar vertebrae.
facing in the thoracic vertebrae and finally medial and
posterior in the lumbar. This is a gradual transition
disc is innervated by L4 (Fig. 1.5).5 Attached to this from level to level, and the shift in orientation allows
bony framework are ligaments, tendons, deep, inter- for different freedom of movement for each region
mediate, and superficial muscles, which will be ex- of the spine. The lumbar and cervical spine are both
panded upon later in this chapter. When combined able to side bend and rotate to a similar degree.
with these connective structures, the spine can move The cervical spine has the largest range of
4 Spinal Fusion Techniques

motion in flexion, whereas the lumbar spine is most

free in extension.6 The thoracic spine, locked in place
due to the attachment of the thoracic cage, is the freest
in axial rotation.7 The orientation of the facet joints
can be best illustrated in Figs. 1.6 and 1.7.
Cervical
ZYGAPOPHYSEAL JOINT
The (Z-Joints) are true joints made up of articular
Thoracic
surfaces, a synovial membrane, and a joint capsule.
They are innervated by the dorsal rami of spinal
nerves. Two pairs of medial branch nerves from the
dorsal rami, one from the level above and one below,
join to provide innervation to the joint. By naming
Lumbar
convention this means at the cervical level these
two medial branches come from the same
Sacral corresponding nerve level, so C5-C6 Z-joints are
Coccyx innervated by C5 and C6 medial branch nerves. Alter-
natively in the thoracic and lumbar regions due to the
Apex of coccyx existence of the C8 to T1 transition the level of inner-
Fig. 1.4 Curvature of the fetal spine. vation is shifted, meaning that the T11-T12 facet joint

Gray ramus communicans

Recurrent menigeal nerve

Anterior ramus
of spinal nerve Superior articular process

Spinal ganglion

Lateral branch of
posterior ramus

Medial branch of Capsule of

posterior ramus zygapophyseal joint

Ligamentum flavum

Fig. 1.5 Lumbar region horizontal cut showing vertebra, zygapophyseal joints, cauda equina within the central canal, intervertebral disc with
innervations showing course of medial branches, gray ramus, recurrent meningeal, and penetration of the sinuvertebral nerves.
 1 Anatomy of Vertebrae 5

Cervical

0º

45º

Thoracic
45º
A

60º
60º 20º
B
20º Lumbar

45º
45º
90º
Fig. 1.7 2D representation of the orientation of the superior articular
process at cervical, thoracic, and lumbar levels.

C 90º
of the spine. Spinal cord is contained inside the dural
Fig. 1.6 3D depiction of the angle of orientation of the zygapophyseal sack with denticulate ligaments anchoring the cord to
joints of the (A) cervical, (B) thoracic, and (C) lumbar vertebrae.
the dura between nerve roots. Inside the dural sack
anterior and posterior to the denticulate ligaments are
the anterior and posterior nerve rootlets, which meet
is innervated by T10 and T11 medial branches.3 The to form the spinal nerves. The dura, the arachnoid,
course of the posterior ramus of the spinal nerves can and the pia mater make up the meninges. The pia ma-
be seen in Fig. 1.8. ter is the tissue layer sitting directly on top the spinal
cord, whereas the arachnoid is between the pia mater
NERVOUS SYSTEM and the dural sac.3 The cord is bathed in cerebrospinal
The nervous system of the spine is split between the fluid, which is contained within the dural sac and be-
central nervous system in the form of the spinal cord low the arachnoid mater within the subarachnoid
and the peripheral nervous system. As mentioned pre- space (Fig. 1.9).
viously, the spine functions not only as rigid support The spinal cord itself can be divided into white
and attachment for the body but also as a protective matter and grey matter, with the grey matter made up
conduit for the spinal cord. The spinal cord is cylindri- of cell bodies and the white matter made up of nerve
cal in shape extends out from the skull via the foramen tracts. The grey matter runs in a butterfly-shaped
magnum and extends to roughly two-thirds the length core through the center of the cord with white matter
6 Spinal Fusion Techniques

L2 spinal nerve
Medial branch of posterior ramus
Posterior ramus
Ascending articular branch
Anterior ramus
Superior articular process
Descending medial branch

L3
Muscular branch
L3

Zygapophyseal joint

L4
L4
Lateral branch of
posterior ramus

L5
Cutaneous branch

Inferior articular process

Transverse process Muscular branch

Fig. 1.8 The innervations at the lumbar level. At the bottom of the illustration the course of the posterior (dorsal) ramus of the spinal nerve can
been seen coursing off the spinal nerve root, splitting into the medial and lateral branches then further into the articular branched, and muscular
and cutaneous branches.

surrounding it. The spinal cord has anterior and pos- BONES
terior horns. The sensory function of the body arises C3 to C7 are what is referred to as “typical.”
in the posterior horn, whereas the motor function of This means that each possesses five shared features
the body arises from the anterior, making up the (Table 1.1). As alluded to previously, the vertebral
somatic nervous system. body of C3 is the smallest in the human body and the
The spinal nerves exit the spinal cord through neural vertebral bodies increase in size gradually (Figs. 1.11
foramina (visualized well in Fig. 1.8). From there, the and 1.12). The transverse processes of the cervical
nerves go on to innervate structures throughout the vertebrae are bifid, with anterior tubercles and poste-
body. The sensory distribution of the spinal nerve levels rior tubercles and the groove for the spinal nerve
is clearly mapped out in the dermatomes1 (Fig. 1.10). between (Fig. 1.13). Additionally, the vertebral artery
courses through the foramen transversarium from C1
to C6.8 Also bifid at the cervical level are the spinous
Cervical Spine processes (Fig. 1.12).
The cervical spine is made up of seven vertebrae, C1
to C7, descending from the skull towards the ribcage. The Atypical Vertebrae
The adult alignment of the cervical spine is lordotic in C1 (Atlas): The atlas is ring-shaped without either a
orientation. vertebral body or spinous process. The ring is made of
 1 Anatomy of Vertebrae 7

Subarachnoid space

Spinal cord Pia mater

Denticulate ligament Arachoid mater

Dura mater
Posterior root

Spinal ganglion

Posterior ramus

Anterior root
Anterior ramus Arachoid mater

Denticulate ligament

Pia mater

Fig. 1.9 Spinal cord and the meninges depicting the cord, denticulate ligament, pia, arachnoid, and dura mater, as well as the nerve rootlets and
nerve roots.

two masses connected by arches anteriorly and posteri- C2 (Axis): The axis has both a vertebral body and
orly. On each of the lateral masses are the articular fac- a spinous process. The feature that makes it distinct is
ets for articulation with adjacent vertebrae above and the dens (odontoid process), which projects up from
below. The superior facets of the atlas are concave in the vertebral body to articulate with the posterior as-
shape and articulate with the occiput, forming the pect of the anterior arch of C1. This allows for free
atlanto-occipital joint. Posterior to each superior facet rotation of the skull (Figs. 1.15 and 1.16).
runs the groove for the vertebral artery. The inferior
facets on the underside of the vertebra form the atlanto- Ligaments
axial joint. The ring is split by the transverse ligament Ligaments of the cervical spine are discussed in this sec-
of the atlas, which separates the dens of the axis anteri- tion, with some additions of universal ligaments across
orly, from the spinal cord posteriorly (Fig. 1.14). the spinal column. Structures are noted anteriorly to
Other documents randomly have
different content
kanssa. Se saattoi myös olla syynä siihen, että Arabella-neiti oli jo
päässyt viidenkolmatta vuoden ikään joutumatta naimisiin, vieläpä
välttänyt kosinnankin. Hän kohteli kaikkia miehiä sisarellisella
suoruudella, joka jo sinänsä pitää miehet loitolla ja siten estää heitä
rakastumasta.

Hänen neekerinsä olivat pysähtyneet taemmaksi jonkin matkan

päähän ja istuivat nyt kyyhkysillään lyhyessä heinikossa odottaen
siinä, kunnes heidän emäntänsä taas lähtisi liikkeelle.

Outo mies pysähtyi, kun häntä puhuteltiin.

»Tottahan toki emäntä tuntee omaisuutensa», vastasi hän.

»Minun omaisuuttani?»

»Ainakin setänne. Sallinette että esitän itseni. Minua sanotaan

Peter Bloodiksi ja olen tarkalleen kymmenen punnan arvoinen.
Tiedän sen, sillä sen summan setänne minusta maksoi. Joka
miehelle ei olekaan suotu onnea niin tarkalleen tuntea oma
arvonsa.»

Silloin tyttö tunsi hänet. Hän ei ollut nähnyt miestä sitten sen
päivän, jolloin hän kuukausi sitten oli seisonut kuvernöörin ja setänsä
kanssa laivasillalla, eikä ollut ihme, vaikkei hän heti tuntenutkaan
häntä — huolimatta siitä mielenkiinnosta, jota mies hänessä silloin
herätti — kun ottaa huomioon sen muutoksen, joka hänen
ulkomuodossaan oli sen jälkeen tapahtunut, sillä hän ei paljonkaan
muistuttanut orjaa.

»Hyvä Jumala!» sanoi tyttö. »Ja te osaatte nauraa!»

 »Olen saavuttanut sen taidon», myönsi mies. »Minulle ei olekaan
käynyt niin pahoin kuin olisi voinut.»

»Olen kuullut siitä.»

Se mitä hän oli kuullut, oli se seikka, että oli havaittu, että tämä
rikollinen oli lääkäri. Asia oli tullut kuvernööri Steedin korviin, joka oli
sairastanut kirotun pahaa leiniä, ja hän oli lainannut miestä tämän
omistajalta. Lieneekö sitten ollut onnea vaiko taitoa, mutta Peter
Blood oli yhtäkaikki hankkinut hänen ylhäisyydelleen sen lievikkeen
hänen taudissaan, jota ei kumpikaan Bridgetownissa ammattiaan
harjoittava lääkäri ollut ponnistuksistaan huolimatta kyennyt
aikaansaamaan. Sitten oli kuvernöörin puoliso käyttänyt hänen
apuaan migreeninsä parantamiseksi. Herra Blood havaitsi, ettei
rouva sairastanut mitään muuta kuin kiukkuisuutta — seuraus hänen
luonteensa oikullisuudesta, mihin oli lisättävä yksitoikkoinen elämä
Barbados-saarella, joka taas ei oikein sopeutunut sanotun naisen
yhteiskunnallisiin toiveisiin. Mutta hän oli määrännyt rouvalle
lääkkeitä siitä huolimatta ja tämä oli tuntenut itsensä niistä paljon
paremmaksi. Sen jälkeen levisi tieto hänen taidostaan rouvan
välityksellä koko Bridgetowniin, ja eversti Bishop oli huomannut, että
hänen uudesta orjastaan oli hänelle paljon suurempi hyöty hänen
antaessaan tämän harjoittaa ammattiaan, kuin jos hän olisi pannut
hänet työhön viljelyksilleen, mihin tarkoitukseen hän alun perin oli
hänet ostanut.

»Teille, neitiseni, olen juuri kiitollisuuden velassa verraten helposta

ja siististä elämästäni», sanoi herra Blood, »ja olen iloinen
saadessani tässä tilaisuuden sanoa sen teille.»

Kiitollisuus kuvastui pikemminkin hänen sanoissaan kuin

äänessään. Tyttö ihmetteli, mahtoiko mies mahdollisesti tehdä
pilkkaa hänestä ja katsoi häneen niin pyytävän suoraan, että toinen
olisi saattanut mennä siitä hämilleen. Peter Blood otti katseen
kysymykseksi ja vastasi siihen.

»Jos joku toinen viljelystenomistaja olisi ostanut minut», selitti hän,

»on hyvinkin luultavaa, että minun loistavat kykyni eivät koskaan olisi
tulleetkaan päivänvaloon, vaan hikoilisin nyt kuokka tai lapio
kädessä kuten ne muut raukat, jotka kanssani joutuivat tänne.»

»Ja miksi kiitätte minua siitä? Sehän oli setäni, joka teidät osti.»
»Mutta hän ei olisi tehnyt sitä, ellette te olisi kehoittanut häntä siihen.
Huomasin teidän intonne. Silloin se minua harmitti.»

»Harmitti?» Tytön poikamaisessa äänensävyssä oli hitunen

taistelunhaastetta.

»En ole vallan tietämätön ihmiselämästä. Mutta joutua myytäväksi

ja ostettavaksi oli uutta minulle, enkä ollut siinä mielentilassa, että
olisin tuntenut juuri rakkauttakaan ostajaani kohtaan.»

»Kun koetin saada setäni ostamaan teidät, niin tein sen sen vuoksi
että säälin teitä.» Ääni oli hieman ankara, ikään kuin puhuja olisi
halunnut moittia sitä pilkan ja sukkeluuden sekoitusta, jota Peter
Blood puheessaan käytti.

Tyttö jatkoi selittelyään. »Setäni saattaa tuntua teistä tylyltä

mieheltä. Epäilemättä hän sellainen onkin. He ovat kaikki kovia
ihmisiä, nämä viljelysten omistajat. Luulen, että elämä täällä tekee
heidät sellaisiksi. Mutta täällä on muita, jotka ovat vielä pahempia.
Esimerkiksi herra Grabston tuolla Speightownissa. Hän oli silloin
sillalla ostamassa niitä, jotka setäni jätti ostamatta, ja jos olisitte
joutunut hänen käsiinsä… Pelottava mies. Sen vuoksi, nähkääs.»
 Herra Blood oli hieman hämillään.

»Tämä mielenkiinto vierasta kohtaan…», alkoi hän. Sitten hän

suuntasi koeputkensa toiseen suuntaan. »Mutta siinähän oli muita,
jotka ansaitsivat sääliänne yhtä suuressa mitassa.»

»Te ette näyttänyt samanlaiselta kuin ne muut.»

»En olekaan samanlainen», sanoi Blood.

»Oh.» Tyttö tuijotti Bloodiin hieman ylpein elein. »Teillä on suuret

luulot itsestänne.»

»Päinvastoin. Toiset ovat kaikki ansioituneita kapinallisia. Minä en

ole: Siinä on ero. Minä olen niitä, joilla ei ollut älyä huomata, että
Englanti oli puhdistuksen tarpeessa. Olin tyytyväinen saadessani
harjoittaa lääkärinammattiani rauhallisessa Bridgewaterissa sillä
aikaa kun minua viisaammat vuodattivat verensä koettaessaan
karkottaa maasta saastaisen tyrannin ja hänen viheliäiset kätyrinsä.»

»Sir», keskeytti tyttö hänet. »Tehän haastatte maanpetosta.»

»Toivon että puhun kyllin selvästi.»

»Täällä on sellaisia, jotka antaisivat teille raippoja, jos kuulisivat

mitä puhutte.»

»Kuvernööri ei koskaan sallisi sen tapahtuvan. Hänellä on kihtinsä

ja hänen puolisollaan migreeninsä.»

»Siihenkö luotatte?» Tyttö oli rehellisesti pilkallinen.

»Teillä ei ole varmaankaan koskaan ollut kihtiä, arvatenkaan ei

myöskään migreeniä», vastasi Peter Blood.
 Tyttö teki kädellään hieman kärsimättömän liikkeen ja katsoi
hetken miehen ohi merelle päin. Sitten hän äkkiä kääntyi hänen
puoleensa uudelleen kulmat hieman rypyssä.

»Mutta ellette ole kapinallinen, niin miten jouduitte tänne?» kysyi

hän.

Herra Blood huomasi, mitä tyttö ajatteli, ja hän nauroi. »Se on

pitkä juttu», hän sanoi.

»Jonka te pidätte parempana olla kertomatta?»

Silloin Peter Blood kertoi hänelle jutun lyhyesti.

»Hyvä Jumala! Kuinka konnamaista», huudahti tyttö kertomuksen

loputtua.

»Niin, Englanti on oikein viehättävä maa Jaakko Toisen käsissä. Ei

ole juuri syytä sääliä minua enää. Kun otan huomioon kaiken tuon,
niin pidän Barbados-saarta parempana. Täällä voi ainakin uskoa
Jumalaan.»

Puhuessaan lipui hänen katseensa milloin oikealle, milloin

vasemmalle kaukana häämöttävästä mahtavasta Hillboy-vuoresta
taivaan tuulien kuohuttamaan, rajattomaan valtamereen. Sitten ikään
kuin ihana näköala olisi muistuttanut hänelle hänen omaa
pienuuttaan, hänen huoliensa vähäpätöisyyttä, hän vaipui
mietteisiinsä.

»Onko elämä niin vaikeaa muualla?» kysyi tyttö ja hän oli hyvin
vakava.

»Ihmiset tekevät sen sellaiseksi», vastasi Peter Blood.

 »Minä ymmärrän.» Tyttö naurahti heikosti ja hieman
surunvoittoisesti;
Peter Bloodista ainakin tuntui siltä.

»En ole koskaan pitänyt Barbadosta minään maallisena taivaana»,

tunnusti Arabella. »Mutta epäilemättä te tunnette maailmaa
enemmän kuin minä.» Hän kosketti hevostaan pienellä
hopeahelaisella ratsupiiskallaan.

»Onnittelen teitä helpotusten johdosta kovassa kohtalossanne»,

hän jatkoi.

Peter Blood kumarsi, ja tyttö lähti eteenpäin. Hänen neekerinsä

hypähtivät pystyyn ja lähtivät juoksemaan hänen jäljessään.

Pitkäksi aikaa jäi Peter Blood seisomaan paikalle, johon tyttö oli
hänet jättänyt, ja katseli Carlisle-lahden aurinkoisia vesiä ja laivojen
liikehtimistä laajassa satamassa, jonka yllä lokit meluten kiertelivät.

Näköala oli kylläkin kaunis, mietti hän, mutta tämä oli vankila, ja
sanoessaan, että hän piti sitä parempana kuin Englantia, hän oli vain
langennut siihen miltei kiitettävään kerskumismuotoon, joka sisältyy
omien onnettomuuksiemme väheksymiseen.

Hän kääntyi ja palaten tielleen lähti pitkin, joustavin askelin

astumaan pientä savesta ja ruojista kyhättyä majaryhmää kohti —
pienoiskylää, jota ympäröi paaluaita ja jossa viljelysten orjat ja
heidän kanssaan Peter Blood itsekin majailivat.

Hänen mieleensä juolahti säepari eräästä laulusta:

»Tepsi ei kivet vankilaksi,

Tyrmiksi ei rautavanteet.»
 Mutta hän antoi niille uuden merkityksen, vallan vastakkaisen kuin
runoilija oli tarkoittanut. Vankila on, ajatteli hän, vankila, vaikka sillä
ei ollut muureja eikä ristikolta ja vaikka se olisi ollut kuinka laaja. Ja
niinkuin hän sen tunsi tänä aamuna, oli hän sen tunteva ajan oloon
yhä voimakkaammin. Joka päivä hän tuli ajatelleeksi typistettyjä
siipiään, eroaan ulkomaailmasta, ja yhä vähemmän muistui hänelle
mieleen se vapaus, jota hän saarella sai nauttia. Eikä hänen
onnettomiin vankitovereihin verrattuna suhteellisen huokea
osansakaan antanut hänelle sitä tyydytystä, minkä se ehkä olisi
tarjonnut toisenlaisilla sielunominaisuuksilla varustetulle.
Pikemminkin heidän kurjuutensa ajatteleminen lisäsi sitä
mielenkatkeruutta, joka hänen sielussaan versoi.

Niistä kahdestaviidettä, jotka hänen kanssaan olivat astuneet

maihin Jamaikan kauppiaasta, oli eversti Bishop ostanut kokonaista
viisikolmatta. Loput olivat joutuneet pienemmille viljelystenomistajille,
muutamat Speightowniin ja toiset vielä kauemmaksi pohjoiseen.
Mikä muiden kohtaloksi oli tullut, sitä ei hän voinut tietää, mutta
Bishopin orjien keskuudessa sai Peter Blood tulla ja mennä aivan
vapaasti, vieläpä nukkuakin heidän majoissaan, ja heidän
kohtalostaan hän tiesi, että se oli eläimellisen kurja. He uurastivat
sokeriviljelyksillä aamunkoitosta auringonlaskuun, ja jos heidän
työintonsa alkoi laimeta, niin oli siellä päällysmiehen ja hänen
apuriensa piiskat, jotka huolehtivat siitä että työ sujui ripeästi. He
kävivät puettuina riekaleihin, toiset ilkosen alastomina, he elivät
liassa ja olivat huonosti ravittuja, sillä heille syötettiin suolaista lihaa
ja maissikakkuja — ravinto, joka monelle, ainakin eräinä
vuodenaikoina, oli niin vastenmielistä, että kaksi heistä ennätti
kuolla, ennen kuin Bishop muisti, että heidän henkensä oli hänelle
jonkin arvoinen, ainakin työnteossa, ja suostui Bloodin ehdotukseen,
että niistä, jotka sairastuivat, pidettiin parempaa huolta kuin ennen.
Kaikenlaisen uppiniskaisuuden lannistamiseksi ruoskittiin kuoliaaksi
eräs, joka oli vastustanut Kentiä, raakaa esimiestä, ja sen toimittivat
neekerit hänen toveriensa silmäin edessä. Eräs toinen, joka oli
erehtynyt karkaamaan metsiin, otettiin kiinni, tuotiin takaisin ja
ruoskittiin ja lopuksi poltettiin hänen otsaansa kirjaimet KK, jotta
kaikki tuntisivat hänet karanneeksi kapinalliseksi niin kauan kuin hän
eli. Onnekseen miesparka kuoli ruoskinnan seurauksiin.

Sen jälkeen valtasi muut synkkä, lohduton alistuminen.

Pahimmatkin uppiniskaiset olivat taltutetut ja tyytyivät sanoin
kuvaamattomaan kohtaloonsa epätoivon traagillisella rohkeudella.

Vain Peter Blood, välttäessään äärimmäiset kärsimykset, jäi

ulkonaisesti muuttumatta, ja ainoa sisäinen muutos, mikä hänessä
tapahtui, oli päivittäin yltyvä viha omaa sukukuntaansa kohtaan,
päivittäin syvenevä kaipaus päästä pois tästä paikasta, jossa
ihminen niin rumasti runteli Luojansa luomia. Se oli liian heikkoa
kaipausta muodostuakseen varsinaiseksi toivoksi. Toivolla ei ollut
täällä elämisen oikeutta. Ja sittenkään hän ei antautunut epätoivoon.
Hän pani naurun naamarin vakaville kasvoilleen ja kulki tietään
hoitaen sairaita eversti Bishopin hyväksi ja tunkeutuen yhä
syvemmälle kahden muun lääkärin varatulle alueelle Bridgetownissa.

Vapaana alentavista rangaistuksista ja niistä kieltäymyksistä, joihin

hänen vankitoveriensa täytyi alistua, hän kykeni ylläpitämään
itsekunnioitustaan, ja alhainen viljelystenomistajakin, jolle hänet oli
myyty, kohteli häntä vähemmän raa'asti. Siitä kaikesta hän sai kiittää
migreeniä ja leiniä. Hän oli voittanut kuvernöörin mielisuosion ja mikä
vieläkin tärkeämpää — kuvernöörin puolison, jota hän
häpeämättömästi ja kylmästi kehitteli ja mielisteli.
 Silloin tällöin hän tapasi neiti Bishopin, eikä tyttö koskaan
päästänyt häntä ohi puhuttelematta häntä muutaman hetken, siten
osoittaen mielenkiintoaan häntä kohtaan. Itse puolestaan ei Peter
Blood koskaan olisi halunnut jäädä keskustelemaan. Hän ei, tuumi
hän, aikonut antaa tytön ulkonaisen miellyttävyyden, hänen kukkean
sulonsa ja hänen vapaan, poikamaisen käytöksensä eikä hauskan,
reippaan äänensä pettää itseään. Koko elämässään — ja se oli ollut
sangen vaihteleva — ei Peter Blood ollut koskaan tavannut miestä,
joka hänen mielestään olisi ollut enemmän eläimellinen kuin tytön
setä, eikä hän osannut erottaa tyttöä sedästä.

Arabella oli hänen veljentyttärensä, samaa verta kuin setäkin, ja

jotakin tämän vioista, jotakin rikkaan sokerinviljelijän
säälimättömästä julmuudesta, hän arveli, täytyi asua myös
veljentyttären suloisessa ruumiissa. Hän tuumi asiaa sangen usein,
ikään kuin vastaten ja vakuuttaen jollekin vaistolle, joka pyrki
puhumaan päinvastaista, ja sitten vakuuttuneena asiasta hän vältti
tyttöä aina kun se vain oli mahdollista, sekä oli kylmän kohtelias
vastakkaisessa tapauksessa.

Vaikka hänen päätelmänsä oli anteeksiannettava, saattoipa olla

vallan hyväksyttäväkin, olisi hän kuitenkin tehnyt viisaimmin, jos olisi
uskonut vaistoaan eikä asettunut sotasille sen kanssa. Vaikka tytön
suonissa virtasikin samaa verta kuin eversti Bishopin, oli hänen
verensä kuitenkin täysin vapaa niistä vioista, jotka olivat tahrineet
hänen setänsä nimen, sillä ne viat eivät luonnostaan kuuluneet sille
verelle; ne olivat tässä tapauksessa hankittuja. Tytön isä, Tom
Bishop — samaisen eversti Bishopin veli — oli ollut hellä, ritarillinen
ja ystävällinen mies, jonka hänen vaimonsa aikainen kuolema oli
täydellisesti murtanut ja joka oli hylännyt vanhan maailman ja
lähtenyt hakemaan surulleen lievitystä uudesta. Hän oli muuttanut
Antilleille tuoden mukanaan pienen tyttärensä, joka silloin oli viiden
vuoden ikäinen, ja asettunut sinne sokerinviljelijäksi. Alusta alkaen
hän oli menestynyt hyvin, kuten usein on laita sellaisten, jotka
kaikkein vähimmän rikkautta tavoittelevat. Rikastuttuaan hän tuli
ajatelleeksi nuorempaa veljeään, sotilasta, jonka maine kotimaassa
alkoi olla hieman kirjava. Hän oli neuvonut tätä asettumaan
Barbados-saarelle, ja neuvo, jota William Bishop ehkä jonakin
toisena aikana olisi halveksinut, saapui hänelle hetkellä, jolloin
hänen hurjuutensa alkoi kantaa sellaisia hedelmiä, että ilma-alan
vaihdos oli varsin suotava. William tuli, ja hänen antelias veljensä
tarjosi hänelle osuutta tuottaviin sokeriviljelyksiinsä. Noin kuusi
vuotta sen jälkeen, kun Arabella oli viidentoista ikäinen, hänen
isänsä kuoli, jättäen hänet setänsä holhottavaksi. Se oli ehkä isän
ainoa virhe. Mutta hänen luonteenjaloutensa väritti muidenkin
ihmisten luonteet hänen omansa mukaisiksi. Sitä paitsi hän oli itse
johtanut tyttärensä kasvatusta antaen hänen luonteelleen
itsenäisyyden, johon hän ehkä liiaksikin luotti. Asiain näin ollen ei
sedän ja veljentyttären välillä juuri valinnut rakkaus. Mutta tyttö oli
kuuliainen sedälleen ja tämä taas varovainen käytöksessään tytön
läsnäollessa. Koko elämänsä ajan, huolimatta hurjuudestaan, hän oli
tuntenut pelonsekaista kunnioitusta veljeään kohtaan, jonka arvon
tunnustamiseen hänellä oli tarpeeksi järkeä, ja nyt oli kuin jotakin
tuosta kunnioituksesta olisi siirtynyt isästä tyttäreen, joka myös
tavallaan oli hänen kanssaosakkaansa, vaikkakaan hän ei
omakohtaisesti ottanut osaa viljelysten hoitoon.

Peter Blood lausui tuomionsa tytöstä — kuten me kaikki olemme

liiankin taipuvaisia tekemään — riittämättömän tuntemuksen
perusteella.

Hän sai sangen pian korjata tuomiotaan.

 Eräänä päivänä toukokuun lopulla, kun kuumuus alkoi käydä
sietämättömäksi, solui Carlisle-lahteen vaivalloisesti rikkiammuttu ja
runneltu englantilainen laiva, Devonin ylpeys, sivut karstalla ja
kolhittuina, keskirungossa ammottava aukko ja mesaanimasto
poikkiammuttuna, niin että ainoastaan säröinen tynkä törrötti sillä
paikalla, missä se oli ennen seisonut. Laiva oli joutunut otteluun
Martinique-saaren luona kahden espanjalaisen laivan kanssa, jotka
kuljettivat kalleuksia, ja vaikka sen kapteeni vannoi, että
espanjalaiset olivat ahdistaneet häntä ilman syytä, niin on vaikea
välttää epäluuloa, että asia oli aivan päinvastainen. Toinen
espanjalaisista laivoista pakeni taistelusta, ja kun Devonin ylpeys ei
ryhtynyt ajamaan sitä takaa, niin se tapahtui sen vuoksi, ettei se
enää kyennyt siihen. Toinen oli upotettu, mutta ei ennen kuin
englantilainen laiva oli siirtänyt huomattavan osan sen aarteista
omaan ruumaansa. Tapaus kuului niihin tavanomaisiin
merirosvouksiin, jotka antoivat alituisesti aihetta huoleen St. Jamesin
ja Escorialin hoveissa, valituksiin, joita tehtiin milloin yhdeltä, milloin
toiselta taholta.

Mutta Steed, useimpien siirtomaa-kuvernöörien tapaan, salli varsin

mielellään älynsä pimetä niin paljon, että hän hyväksyi englantilaisen
merikapteenin selityksen eikä ottanut huomioon mitään todistuksia,
jotka olisivat olleet sitä vastaan. Hänkin vihasi ylpeitä ja rehenteleviä
espanjalaisia yhtä hartaasti kuin hänen maanmiehensä sekä muut
kansat Bahamasta Mainiin saakka, ja sen nämä varsin runsaassa
mitassa ansaitsivatkin. Sen vuoksi kuvernööri soi Devonin ylpeydelle
suojan satamassaan ja helpotti sen korjausta ja kuntoon saattamista
kaikin tavoin.

Mutta sitä ennen tuotiin laivan uumenista pari tusinaa

englantilaisia merimiehiä, jotka olivat yhtä runneltuja ja raadeltuja
kuin heidän laivansakin, ja heidän kanssaan puolisen tusinaa
samanlaisessa kunnossa olevia espanjalaisia, ainoat eloonjääneet
tuon arvolastia kuljettaneen espanjalaisen laivan miehistöstä, joka oli
hyökännyt englantilaisen laivan kimppuun ja saattanut itsensä
kykenemättömäksi peräytymään. Haavoittuneet sijoitettiin pitkään
vajaan satamassa, ja Bridgetownin koko lääketieteellinen voima
kutsuttiin heitä hoitamaan. Peter Blood komennettiin ottamaan osaa
tähän tehtävään, ja osaksi sen vuoksi, että hän puhui kastilian kieltä
— hän puhui sitä yhtä sujuvasti kuin äidinkieltäänkin — ja osaksi
hänen alhaisemman asemansa vuoksi orjana espanjalaiset annettiin
hänen hoitoonsa.

Peter Bloodillahan ei ollut mitään aihetta rakastaa espanjalaisia.

Hän oli kaksivuotisen virumisensa aikana espanjalaisten
vankeudessa ja sitä seuraavan oleskelunsa aikana espanjalaisissa
Alankomaissa saanut nähdä sellaisia puolia espanjalaisten
luonteessa, jotka hänen mielestään olivat kaikkea muuta kuin
ihailtavia. Siitä huolimatta hän suoritti lääkärintehtävänsä huolella ja
tunnontarkasti, joskin ilman erityistä innostusta, vieläpä osoitti
eräänlaista pintapuolista ystävällisyyttäkin potilaitaan kohtaan. He
olivat puolestaan niin hämmästyneitä siitä, että heidän haavojaan
hoidettiin, sen sijaan että heidät summamutikassa olisi hirtetty, että
he osoittivat heikäläisille varsin tavatonta alistuvaisuutta. Mutta kaikki
ne armeliaat Bridgetownin asukkaat, jotka joukoittain tungeksivat
väliaikaisen sairashuoneen luona tuoden haavoittuneille
englantilaisille merimiehille hedelmiä, kukkia ja muita herkkuja, eivät
vähääkään välittäneet espanjalaisista. Niin, jos eräiden
kaupunkilaisten toivomuksia olisi noudatettu, olisivat he saaneet
jäädä kuolemaan kuin vahingolliset syöpäläiset, ja siitä oli Peter
Bloodilla ja heti alussa varma todistus.
 Erään avustamaan lähetetyn neekerin kanssa hän oli parhaillaan
asettamassa paikalleen katkennutta jalkaa, kun matala ja raaka ääni,
jota Peter Blood oli oppinut inhoamaan enemmän kuin kenenkään
ennen tuntemansa ihmisen, äkkiä puhutteli häntä.

»Mitä te siellä teette?»

Blood ei kääntänyt katsettaan työstään. Hänen ei tarvinnut tehdä

sitä, sillä hän tunsi äänen.

»Asetan paikoilleen taittunutta jalkaa», hän vastasi pysähtymättä

työssään.

»Sen saatan kyllä nähdä, hölmö.» Suuri ruho asettui ikkunan ja

Peter Bloodin väliin. Olkivuoteella makaava puolialaston mies
muljautti mustia silmiään ja katsoi pelokkaana tulijaan.

Englannin kielen tuntemattomuus ei estänyt häntä huomaamasta,

että siinä seisoi vihollinen. Karkea, uhkaava äänensävy ilmaisi sen
asian kyllin selvästi. »Näen sen, yhtä hyvin kuin huomaan mikä
roisto siinä makaa. Kuka teille on antanut luvan asetella paikoilleen
espanjalaisia koipia?»

»Olen lääkäri, eversti Bishop. Mies on loukkaantunut, eikä minun

asiani ole käydä erottelemaan ihmisiä. Minä noudatan
kutsumustani.»

»Vai niin, jumaliste. Jos olisitte tehnyt sen aina, niin ette olisi täällä
nyt.»

»Päinvastoin, juuri siksi olenkin täällä.»

 »Oh, minä tunnen valheellisen juttunne.» Eversti naurahti
ivallisesti ja huomattuaan, että Blood jatkoi työtään mistään
piittaamatta, hän tuli todella vihaiseksi.

»Lopettakaa heti tuo ja katsokaa minuun, kun puhun teille.» Peter

Blood pysähtyi työssään, mutta vain hetkeksi.

»Miehellä on kovat tuskat», sanoi hän lyhyesti ja jatkoi työtään.

»Vai on hänellä tuskia! Toivonpa, että hänellä olisi niitä

enemmänkin, senkin kirottu koira merirosvoksi. Mutta katsokaa
minuun, senkin kapinallinen kelmi!»

Eversti puhui kiljuen, raivostuen siitä, että hän piti Bloodin käytöstä
uhmana, joka muka ilmeni äärimmäisenä väheksymisenä häntä
kohtaan. Hänen pitkä bambukeppinsä kohosi jo lyöntiin. Peter
Bloodin siniset silmät huomasivat liikkeen ja hän puhui nopeasti
välttääkseen iskun:

»En ole kapinallinen, sir, olinpa sitten mitä muuta hyvänsä. Toimin
kuvernööri Steedin nimenomaisesta määräyksestä.»

Eversti mykistyi ja hänen suuret kasvonsa punastuivat. Hänen

suunsa retkahti auki.

»Kuvernööri Steedin!» kertasi hän. Sitten hän laski keppinsä,

kääntyi ympäri ja virkkamatta sanaakaan Bloodille lähti raskaasti
astumaan toiseen päähän vajaa, jossa kuvernööri sillä hetkellä
seisoi.

Peter Blood nauroi partaansa. Mutta hänen voitonriemunsa ei

johtunut niinkään paljon ihmisyyssyistä kuin siitä ajatuksesta, että
hän oli nolannut epäinhimillisen omistajansa.
 Espanjalainen, joka oli käsittänyt, että tohtori oli riidassa, koski se
sitten mitä hyvänsä, uskalsi kuiskaten kysyä, mitä oli tapahtunut.
Blood pudisti päätään äänettömänä ja jatkoi työtään. Hän koetti
jännittää kuuloaan saadakseen tietää, mitä Steedin ja Bishopin
välillä tapahtui. Eversti melusi ja raivosi kohautellen suurta ruhoaan
pienen kuihtuneen ja koreasti puetun kuvernöörin edessä. Mutta
pieni, sievistelevä hupakko ei antanut perään. Hän tiesi, että hänellä
oli puolellaan yleinen mielipide. Muutamia tosin oli, mutta heitä ei
ollut monta, jotka olivat samalla julmalla kannalla kuin eversti Bishop.
Hänen ylhäisyytensä vetosi asemaansa. Blood oli hänen käskystään
alkanut hoitaa espanjalaisia, ja hänen käskyjään oli jokaisen
noudatettava. Siinä ei ollut sen enempää mukisemista.

Mutta eversti oli toista mieltä. Hänen mielestään siinä oli paljon
sanomista. Hän sanoikin sen perin pohjin, äänekkäästi, vihaisesti ja
rivosti — sillä hän osasi olla sanomattoman rivo, kun pääsi
suuttumaan.

»Tehän puhutte kuin espanjalainen, eversti», sanoi kuvernööri, ja

se antoi everstin ylpeydelle sellaisen haavan, että sitä kirveli
harmittavasti vielä monta viikkoa jälkeenpäin. Sillä hetkellä se pani
hänet vaikenemaan ja lähtemään ulos koko vajasta
sanomattomassa raivossa.

Kaksi päivää myöhemmin tulivat Bridgetownin naiset, viljelysten

omistajien ja kauppiaitten rouvat ja tyttäret ensi kerran käymään
armeliaisuusmatkallaan satamaan, tuoden lahjojaan haavoittuneille
merimiehille.

Taas oli Peter Blood siellä hoitaen huostaansa annettuja kärsiviä,

liikuskellen onnettomien espanjalaisten joukossa, joista ei kukaan
välittänyt. Kaikki armeliaisuus, kaikki lahjain antaminen kohdistui
yksinomaan Devonin ylpeyden miehistöön. Ja sitä piti Peter Blood
varsin luonnollisena. Mutta hänen noustessaan äkkiä sitomasta
erästä haavaa — työ, johon hän kokonaan oli muutaman hetken
syventynyt — hän näki hämmästyksekseen, kuinka eräs nainen, joka
oli eronnut muusta joukosta, asetti muutamia banaaneja ja kimpun
meheviä sokeriruo’on varsia erään hänen potilaansa päällysviitalle,
joka teki hänelle peiton virkaa. Nainen oli hienosti pukeutunut
valkoiseen silkkiin ja häntä seurasi kaksi koria kantavaa neekeriä.

Peter Blood, joka oli takitta ja käärinyt karkean paitansa hihat

kyynärpäitten yläpuolelle, piti veristä riepua kädessään ja tuijotti
hetken tulijaan. Nainen kääntyi nyt häneen päin ja hymyili
tuttavallisesti, suu puoleksi avoinna. Silloin Peter Blood tunsi hänet
Arabella Bishopiksi.

»Mies on espanjalainen», hän sanoi äänellä, jonka piti korjata

väärinkäsitys, ja samalla siinä oli hieman kaikua siitä ivasta, joka
hänen sielussaan soi.

Hymy, jolla Arabella oli tervehtinyt häntä, häipyi hänen huuliltaan.

Hänen kulmansa vetäytyivät kokoon ja hän katsoi Peter Bloodia
tuokion ihmetellen. Hänen kasvonpiirteensä kävivät arvokkaammiksi.

»Tiedän sen, mutta hän on ihminen siitä huolimatta», sanoi

Arabella.

Vastaus ja siihen liittyvä moite hämmästyttivät Peter Bloodia.

»Setänne, eversti, on toista mieltä», sanoi hän toinnuttuaan. »Hän

pitää heitä syöpäläisinä, jotka pitäisi jättää nääntymään ja
kuolemaan märkiviin haavoihinsa.»
 Tyttö huomasi hänen ivansa nyt selvemmin. Hän tuijotti yhä
Bloodiin.

»Miksi te kerrotte sitä minulle?»

»Varoittaakseni teitä joutumasta everstin epäsuosioon. Jos hän

olisi saanut määrätä, niin en koskaan olisi saanut hoitaa heidän
haavojaan.»

»Ja te ajattelitte tietysti, että minun täytyy olla samaa mieltä kuin
setänikin?» Hänen äänessään oli purevuutta ja hänen silmissään
välähti pahaenteinen tuli.

»En tahtonut tieten olla epäkohtelias naista kohtaan edes

ajatuksissanikaan», sanoi Blood. »Mutta kun annoitte heille lahjoja ja
teidän setänne ehkä saisi kuulla siitä, niin…» Hän pysähtyi jättäen
lauseensa kesken. »Niin… sen vuoksi minä…», lopetti hän.

Mutta lady ei ollut sillä tyydytetty.

»Ensin te tahdotte tehdä minusta epäinhimillisen ja sitten pelkurin.

Totisesti! Miehelle, joka ei tahdo olla epäkohtelias naista kohtaan
edes ajatuksissakaan, ei se ole niinkään vähän.» Hän nauroi
poikamaisesti, mutta sen sävy kiusasi Bloodin korvia tällä kertaa.

Näytti siltä kuin hän nyt vasta olisi nähnyt hänet ensi kerran, ja
Peter Blood huomasi nyt, että hän oli tuominnut tyttöä väärin.

»Mitenkäpä minä olisin arvannut… että eversti Bishopilla olisi ollut

enkeli veljentyttärenä?» hän sanoi häikäilemättömästi, sillä hän oli
häikäilemätön äkillisen katumuksen vallassa, kuten miehet usein
ovat.
 »Ette tietenkään. Luulenpa ettette juuri usein arvaa oikein.»
Muserrettuaan siten Peter Bloodin sanoillaan ja katseellaan Arabella
Bishop kääntyi korinsa ja sitä kantavien neekerien puoleen. Hän
nosti siitä nyt siihen ladotut hedelmät ja herkut ja asetti ne niin
suuriin kasoihin kunkin kuuden espanjalaisen vuoteelle, että kun hän
oli viimeiselle antanut hänelle tulevan osan, oli kori tyhjä eikä siitä
jäänyt mitään hänen omille maanmiehilleen.

Nämä eivät todellakaan olleet hänen hyvyytensä tarpeessa — sen

hän epäilemättä huomasi — sillä he saivat yllin kyllin muilta.

Tyhjennettyään täten korinsa hän kutsui neekereitään ja

sanomatta sanaakaan, edes vilkaisematta Peter Bloodiin hän meni
pois, pää pystyssä ja leuka kenossa.

Peter seurasi häntä silmillään. Sitten hän huokasi syvään.

Häntä hämmästytti huomio, että hän oli huolissaan joutumisestaan

Arabella Bishopin vihoihin. Eilen se ei olisi voinut tapahtua. Se
saattoi tapahtua vain sen vuoksi, että hänen oli tänään sallittu nähdä
tytön oikea luonne. — Ikävä juttu, mutta se oli minulle oikein. Näyttää
siltä kuin en tietäisi mitään ihmisluonteesta. Mutta miten hitossa
saatoin arvata, että suvusta, josta saattaa syntyä sellainen
pahahenki kuin eversti Bishop, voi myös syntyä sellainen pyhimys
kuin tuo tyttö…

Kuudes lukit

PAKOSUUNNITELMIA
 Sen jälkeen kävi Arabella Bishop päivittäin satamassa olevalla
sairasvajalla tuoden lahjoja ja hedelmiä ja myöhemmin vielä lisäksi
rahaa ja vaatteita espanjalaisille vangeille. Mutta hän sovitti
käyntiaikansa niin, ettei Peter Blood nähnyt häntä siellä enää
kertaakaan. Bloodinkin käynnit harvenivat sitä mukaa kuin hänen
potilaansa paranivat. Se seikka, että hänen hoidokkinsa viihtyivät
hyvin ja tulivat kaikki terveiksi, kun taas kokonainen kolmasosa niistä
haavoittuneista, jotka olivat Whackerin ja Bronsonin — molempien
toisten lääkärien — hoidossa, kuoli, oli omiaan lisäämään sitä
mainetta, joka kapinavangilla jo ennestään oli Bridgetownissa. Se
saattoi olla vain sotaonnea. Mutta kaupungin asukkaat eivät
suvainneet ajatella sillä tavalla. Se johti nyt siihen, että Bloodin
kummankin vapaan ammattiveljen potilasjoukko pieneni ja hänen
oma työnsä ja hänen omistajansa tulot lisääntyivät. Whacker ja
Bronson panivat molemmat viisaat päänsä yhteen keksiäkseen
keinon, jolla tämä sietämätön asiaintila saataisiin loppumaan. Mutta
tämän selostaminen veisi meidät kertomuksen edelle.

Eräänä päivänä astui Peter Blood, lieneekö sitten ollut sattumalta

vaiko tahallaan, kokonaista puolta tuntia aikaisemmin kuin
tavallisesti satamaan ja tapasi neiti Bishopin juuri kun tämä oli
tulossa vajasta. Peter Blood nosti hattuaan ja astui sivuun
antaakseen hänelle tietä. Tyttö meni, leuka pystyssä ja katse
suunnattuna siten, ettei hänen tarvinnut nähdä Bloodia.

»Arabella-neiti», sanoi Blood pyytävällä äänellä.

Tyttö huomasi hänen läsnäolonsa ja katsoi häneen hieman

pilkallisen tarkasti.

»Kas!» sanoi hän. »Sehän onkin hienotunteinen gentlemannini!»

Peter huoahti. »Olenko rikkonut niin anteeksiantamattomasti?
Pyydän nöyrästi anteeksi.»

»Miten alentuvainen olette!»

»On julmaa pilkata minua sillä tavoin», sanoi Peter ja otti

pilkallisen nöyrän ilmeen. »Minähän olen yhtäkaikki vain orja. Ja
tekin voisitte ehkä sairastua jonakin päivänä.»

»Entä sitten?»

»Olisi kovin nöyryyttävää kutsua minut sairaskäynnille, kun

kohtelette minua kuin vihamiestä.»

»Te ette ole ainoa lääkäri Bridgetownissa.»

»Mutta minä olen vaarattomin.»

Tyttö tuli äkkiä epäileväksi ja huomasi, että Blood laski hänen

kanssaan leikkiä, johon hän jo jossakin määrin oli suostunut. Hän
jäykistyi ja katsoi Bloodiin uudelleen.

»Olette ehkä liian vapaa puheissanne, hän huomautti.

»Lääkärin etuoikeuksia.»

»Minä en ole teidän potilaitanne. Muistakaa se vastedes.» Ja

sitten hän, kieltämättä vihaisena, lähti.

»Onko tyttö noita, vai olenko minä hölmö, vai olemmeko kumpikin
omaamme?» kysyi Peter Blood sinitaivaalta yllään ja meni sitten
vajaan.

Aamusta tuli yllätysten aamu. Kun hän oli lähdössä pois

suunnilleen tunnin kuluttua, yhtyi häneen Whacker, nuorempi