Noncommutative Integration and Operator Theory 1st ed. 2023 edition Edition Peter G. Dodds 2024 scribd download

Download the full version of the ebook at ebookfinal.
com
Noncommutative Integration and Operator Theory 1st

ed. 2023 edition Edition Peter G. Dodds
https://ebookfinal.com/download/noncommutative-integration-
and-operator-theory-1st-ed-2023-edition-edition-peter-g-
dodds/
OR CLICK BUTTON
DOWNLOAD EBOOK
Download more ebook instantly today at https://ebookfinal.com

Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) available
Download now and explore formats that suit you...
Elliptic theory and noncommutative geometry 1st Edition

Vladimir E. Nazaykinskiy
https://ebookfinal.com/download/elliptic-theory-and-noncommutative-
geometry-1st-edition-vladimir-e-nazaykinskiy/
ebookfinal.com
Recent Advances in Operator Theory in Hilbert and Krein

Spaces Operator Theory Advances and Applications 1st
Edition. Edition Jussi Behrndt
https://ebookfinal.com/download/recent-advances-in-operator-theory-in-
hilbert-and-krein-spaces-operator-theory-advances-and-
applications-1st-edition-edition-jussi-behrndt/
ebookfinal.com
Operator Theory and Numerical Methods 1st Edition Hiroshi

Fujita
https://ebookfinal.com/download/operator-theory-and-numerical-
methods-1st-edition-hiroshi-fujita/
ebookfinal.com
Integration Development and Equity Economic Integration in

West Africa economic integration in West Africa 1st
Edition Peter Robson
https://ebookfinal.com/download/integration-development-and-equity-
economic-integration-in-west-africa-economic-integration-in-west-
africa-1st-edition-peter-robson/
ebookfinal.com
Introduction to Operator Space Theory Gilles Pisier
https://ebookfinal.com/download/introduction-to-operator-space-theory-
gilles-pisier/
ebookfinal.com
Asymptotic Theory of Dynamic Boundary Value Problems in

Irregular Domains Operator Theory Advances and
Applications 284 1st ed. 2021 Edition Dmitrii Korikov
https://ebookfinal.com/download/asymptotic-theory-of-dynamic-boundary-
value-problems-in-irregular-domains-operator-theory-advances-and-
applications-284-1st-ed-2021-edition-dmitrii-korikov/
ebookfinal.com
Diabetes and Cardiovascular Disease 3rd ed. 2023 Edition

Michael Johnstone
https://ebookfinal.com/download/diabetes-and-cardiovascular-
disease-3rd-ed-2023-edition-michael-johnstone/
ebookfinal.com
The extended field of operator theory 1st Edition Michael

A. Dritschel
https://ebookfinal.com/download/the-extended-field-of-operator-
theory-1st-edition-michael-a-dritschel/
ebookfinal.com
Measure Theory and Integration Second Edition Gar De Barra
https://ebookfinal.com/download/measure-theory-and-integration-second-
edition-gar-de-barra/
ebookfinal.com
Progress in Mathematics
349
Peter G. Dodds
Ben de Pagter
Fedor A. Sukochev
Noncommutative
Integration and
Operator Theory
Volume 349
Series Editors
Antoine Chambert-Loir , Université Paris-Diderot, Paris, France
Jiang-Hua Lu, The University of Hong Kong, Hong Kong SAR, China
Michael Ruzhansky, Ghent University, Belgium
Queen Mary University of London, London, UK
Yuri Tschinkel, Courant Institute of Mathematical Sciences, New York, USA
Progress in Mathematics is a series of books intended for professional mathemati-

cians and scientists, encompassing all areas of pure mathematics. This distinguished
series, which began in 1979, includes research level monographs, polished notes
arising from seminars or lecture series, graduate level textbooks, and proceedings
of focused and refereed conferences. It is designed as a vehicle for reporting ongoing
research as well as expositions of particular subject areas.
Peter G. Dodds • Ben de Pagter •
Fedor A. Sukochev
Noncommutative Integration
and Operator Theory
Peter G. Dodds Ben de Pagter
College of Science and Engineering Delft Institute of Applied Mathematics
Flinders University at Tonsley Delft University of Technology
Tonsley, SA, Australia Delft, The Netherlands
Fedor A. Sukochev
School of Mathematics & Statistics
University of New South Wales
Sydney, NSW, Australia
ISSN 0743-1643 ISSN 2296-505X (electronic)

ISBN 978-3-031-49653-0 ISBN 978-3-031-49654-7 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-031-49654-7
© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive license to Springer Nature Switzerland
AG 2023
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the Publisher, whether
the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse
of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way, and
transmission or information storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar
or dissimilar methodology now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this publication
does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt from the relevant
protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors, and the editors are safe to assume that the advice and information in this book
are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or
the editors give a warranty, expressed or implied, with respect to the material contained herein or for any
errors or omissions that may have been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional
claims in published maps and institutional affiliations.
This book is published under the imprint Birkhäuser, www.birkhauser-science.com by the registered
company Springer Nature Switzerland AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
Paper in this product is recyclable.

Preface
The purpose of this monograph is to provide a systematic account of the theory of

noncommutative integration in semi-finite von Neumann algebras. It is designed to
serve as an introductory graduate-level text as well as a basic reference for more
established mathematicians with interests in the continually expanding areas of
noncommutative analysis and probability. Its origins lie in two apparently distinct
areas of mathematical analysis: the theory of operator ideals going back to von
Neumann and Schatten and the general theory of rearrangement invariant Banach
lattices of measurable functions which has its roots in many areas of classical
analysis related to the well-known .Lp -spaces. A principal aim, therefore, is to
present a general theory which contains each of these motivating areas as special
cases.
In some sense, this book then serves as a rewriting of the two classic books,
Classical Banach Spaces by Lindenstrauss and Tzafriri and Interpolation of Linear
Operators By Krein, Petunin, and Semenov, wherein these ideas are now reworked
through the setting of von Neumann algebras, and the dual lenses of functional
analysis and operator theory.
The heart of this theory is the development of noncommutative integration
created by Dixmier and Segal in the 1950s, which is in turn based on the
fundamental work of von Neumann and Murray on algebras of operators in some
Hilbert space. In this theory, the notion of a classical measure space is replaced by
a von Neumann algebra playing the role of .L∞ (X) and a trace (satisfying some
continuity conditions) standing in for the integral. Measurable functions are then
replaced by “measurable operators,” i.e., those operators well behaved with respect
to the trace.
The role of the measure algebra is played by the lattice of projections, with the
measure being the restriction of the trace to the lattice of projections.
The introduction of noncommutative measure theory permits the detailed study
of Banach spaces whose elements are measurable operators. This study parallels the
classical theory of Banach function spaces and draws much of its inspiration from
this theory. From this general study, the theory of Schatten ideals as well as much of
v
vi Preface
the classical theory of rearrangement invariant Banach function spaces now emerge
as special cases. In turn, this unification yields considerable new insights.
These parallels with the classical theory of function spaces suggest very much
the overall directions and even the general results that might be expected. That
said, the lack of commutativity presents substantial technical barriers. At one end
of the spectrum are the (commutative) function spaces in which techniques from
the theory of vector lattices may be employed. On the other hand, the usual triangle
inequality for the absolute value fails in the simplest noncommutative von Neuman
algebra of all two-by-two matrices which is an anti-lattice with respect to the usual
quadratic form ordering. These facts illustrate the intrinsic difficulty in passing from
the commutative to the noncommutative situation.
The idea to write this monograph arose a number of years ago, perhaps more than
the authors are willing to admit, during collaborative visits of the authors to their
respective institutions. However, it is only relatively recently that some sections of
the material could be considered to be in final form. As is often the case, the possible
material that might be included has also expanded rapidly, and so the choice was
made to present in this volume what the authors see as the indispensable core of
the subject, which can then form the framework for the presentation of further,
though no less interesting and important subject areas, in later volume(s). The
monograph itself is no mere synthesis of existing results from the literature; indeed,
many of the main results have been carefully reworked, often leading to newer and
more transparent proofs and yielding a deeper insight through the development of a
coherent structure.
Tonsley, SA, Australia Peter G. Dodds

Delft, The Netherlands Ben de Pagter
Sydney, NSW, Australia Fedor A. Sukochev
Acknowledgments
This book cannot exist and could not have been written without the aid of many
others. Too many to name in fact. Of course, there would be no mathematics to
discuss if it were not for the school of research in noncommutative analysis and
Banach space geometry based in Kazan, Tashkent, Delft, Adelaide, and Sydney.
From the bottom of our hearts, we would like to thank the members of these schools
for their many collaborations and contributions to the theory, to which the authors
have dedicated their professional lives.
Of particular and personal standing, we must acknowledge the contributions
of Ovchinnikov (Voronezh); Bikchentaev and Tikhonov (Kazan); Ayupov, Ber,
and Chilin (Tashkent); Lust-Piquard, Pisier, and Xu (France); Junge (Urbana-
Champaign); Hiai and Kosaki (Japan); and Pietsch (Germany).
Special mention must also be made for those who not only paved the way for our
field, but have since unfortunately passed. Their work will always act as a guiding
light and inspiration for the authors and so many other mathematicians. We pay
tribute to those contributions due to Uffe Haagerup, Nigel Kalton, Wim Luxemburg,
Aleksander Pełczyński, Haskell Rosenthal, and Nicole Tomczak-Jaegermann.
It is only through the dedicated and diligent efforts of Eva-Maria Hekkelman,
Jinghao Huang, and Thomas Scheckter in Sydney, as well as Sjoerd Dirksen and
Anna Kaminska, that the book has been able to be edited and reviewed, and is finally
in a publishable state.
The authors, and in particular Peter, would like to thank Theresa Dodds for her
enduring collaboration and support during this project.
vii
Contents
1 A Review of Relevant Operator Theory . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1

1.1 Bounded Hilbert Space Operators . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1
1.2 Topologies on the Space B (H ) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2
1.3 The Lattice of Projections . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3
1.4 Closed Linear Operators. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5
1.5 The Spectral Theorem . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9
1.6 Self-adjoint operators . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 15
1.7 Polar Decomposition . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18
1.8 Quadratic Forms . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19
1.9 Algebras with an Involution . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 24
1.10 C ∗ -Algebras . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26
1.11 Von Neumann Algebras . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30
1.12 Singular Functionals on von Neumann Algebras . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 34
1.13 Direct Products of von Neumann Algebras . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 37
1.14 Comparison of Projections . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 39
1.15 Traces . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 44
2 Measurable Operators. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 49
2.1 Affiliated Operators. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 49
2.2 The Algebra of Measurable Operators. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 53
2.3 The Algebra of τ -Measurable Operators . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 70
2.4 The Algebra of τ -Compact Operators . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 76
2.5 The Measure Topology in S (τ ) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 80
2.6 Measure Topology and Order . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 92
2.7 The Local Measure Topology . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 101
2.8 Continuity of Operator Functions with Respect
to the Measure Topology . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 107
2.9 Trace Preserving ∗-Homomorphisms . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 113
3 Singular Value Functions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 121
3.1 The Right-Continuous Inverse of a Decreasing Function. . . . . . . . . . . . 121
3.2 The Singular Value Function . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 129
ix
x Contents
3.3 Extension of the Trace to S (τ )+ . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 146

3.4 The Space L1 (τ ) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 154
3.5 The Eigenvalue Function . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 172
3.6 Properties of the Eigenvalue Function . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 179
3.7 Some Auxiliary Results . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 185
3.8 Submajorization for the Eigenvalue Function . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 194
3.9 Submajorization for the Singular Value Function . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 205
3.10 Contractions for the Couple (L1 (τ ) , L∞ (τ )) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 217
4 Symmetric Spaces of .τ-Measurable Operators . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 239
4.1 Normed M-Bimodules of τ -Measurable Operators . . . . . . . . . . . . . . . . . 239
4.2 The Dual of a Normed M-Bimodule . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 252
4.3 The Köthe Dual of a Normed M-Bimodule . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 261
4.4 Symmetric Spaces of τ -Measurable Operators. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 271
4.5 The Köthe Dual of a Symmetric Space . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 290
5 Strongly Symmetric Spaces of .τ-Measurable Operators . . . . . . . . . . . . . . . . 297
5.1 Strongly Symmetric Spaces and Their Köthe Duals . . . . . . . . . . . . . . . . . 297
5.2 Normal and Singular Functionals . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 306
5.3 Order Continuity of the Norm. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 322
5.4 Elements of Order Continuous Norm . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 326
5.5 Elements of Absolutely Continuous Norm . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 330
5.6 Further Characterizations of Order Continuity . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 341
5.7 Sets of Uniformly Absolutely Continuous Norm . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 355
5.8 Weakly Compact Subsets . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 373
5.9 Embedding Copies of c0 and 1 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 380
6 Examples . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 391
6.1 Construction of Symmetric Spaces . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 391
6.2 Lp -spaces . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 399
6.3 Lorentz Spaces . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 400
6.4 Marcinkiewicz Spaces . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 405
6.5 Orlicz Spaces . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 412
6.6 p-Convexification. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 430
6.7 Lorentz Lp,q -Spaces. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 435
6.8 Sequence Spaces . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 443
7 Interpolation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 455
7.1 Basic Ideas . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 455
7.1.1 Conditional Expectations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 456
7.1.2 Interpolation Functors . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 458
7.2 Interpolation Spaces for the Couple (L1 (τ ), M). . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 459
7.3 Principal Theorems on Noncommutative Interpolation . . . . . . . . . . . . . . 460
7.4 The K-Functional. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 464
7.5 Real Interpolation and the Noncommutative
Marcinkiewicz Theorem. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 466
Contents xi
7.6 Holmstedt Formula . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 469

7.7 Operators of Weak Type and the Calderón Operator. . . . . . . . . . . . . . . . . 471
7.8 Noncommutative Marcinkiewicz Theorem for Sublinear
Mappings . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 476
7.9 The Boyd Interpolation Theorem . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 478
7.10 Weak Type (p, p) and Strong Type (∞, ∞) Interpolation . . . . . . . . . . 483
7.11 Strong Type (1, 1) and Weak Type (q, q) Interpolation,
1 < q < ∞. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 484
7.12 Interpolation for the Pair (Lp (τ ), Lq (τ )), 1 ≤ p < q ≤ ∞ . . . . . . . . 490
7.13 The Complex Method . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 509
7.14 Applications of Complex Method to the Geometry of
Noncommutative Lp -Spaces . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 511
7.14.1 Clarkson Inequalities . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 511
7.14.2 Uniform Convexity and Uniform Smoothness . . . . . . . . . . . . . 517
7.14.3 Type and Cotype of the Spaces Lp (τ ), 1 ≤ p < ∞ . . . . . . . 524
7.15 The Calderón Family for a Banach Couple of Symmetric
Spaces . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 531
7.16 Köthe Duality and the Calderón–Lozanovskii Construction . . . . . . . . 534
7.17 Schmidt Decomposition and Lozanovskii Factorization. . . . . . . . . . . . . 539
Brief Historical Notes . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 545

Reference . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 567
Index . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 573
Chapter 1
A Review of Relevant Operator Theory
Abstract This chapter reviews some of the basic elements of Hilbert space operator
theory and von Neumann algebras which will be used throughout this book. Most of
these results are presented without proofs, which can be readily found in the relevant
standard literature.
In this chapter we collect some notation and terminology concerning Hilbert space
operators and von Neumann algebras which will be used throughout this book. Most
of the results will be stated without proofs. For further details and proofs, we refer
the reader to [13, 23, 35, 70, 71, 74, 115, 125].
1.1 Bounded Hilbert Space Operators
Let H be a complex Hilbert space equipped with the inner product .〈·, ·〉 and
corresponding norm .‖·‖H . The inner product is linear in the first and conjugate
linear in the second variable. The elements of H will usually be denoted by
small Greek letters .ξ, η, ζ, . . .. The space of all bounded linear operators in H is
denoted by .B (H ). The elements of .B (H ) will be denoted by small Latin letters
.x, y, u, v, . . .. The identity operator on .H is denoted by .1 = 1H (which is the unit
element in the algebra .B (H )). Equipped with the operator norm .‖·‖B(H ) , given by
.‖x‖B(H ) = sup‖ξ ‖ ≤1 ‖xξ ‖H , the space .B (H ) is a Banach algebra. The closed unit
H
ball in .B (H ) is denoted by .BB(H ) . For any .x ∈ B (H ) its adjoint is denoted by .x ∗ ,
so .〈xξ, η〉 = 〈ξ, x ∗ η〉 for all .ξ, η ∈ H . The mapping .x │−→ x ∗ is a conjugate linear
involution in .B (H ) satisfying .‖x ∗ ‖B(H ) = ‖x‖B(H ) and .‖x‖2B(H ) = ‖x ∗ x‖B(H ) for
all .x ∈ B (H ) (so, .B (H ) is an example of a .C ∗ -algebra, which we will discuss in
Sect. 1.10).
An operator .x ∈ B (H ) satisfying .x ∗ = x is called self-adjoint (or, Hermitian).
The collection of all self-adjoint operators is denoted by .Bh (H ), which is a real
linear subspace of .B (H ). An operator .x ∈ B (H ) is called normal if .xx ∗ = x ∗ x.
Furthermore, if .u ∈ B (H ) satisfies .u∗ u = uu∗ = 1 (equivalently, .u−1 = u∗ ), then
© The Author(s), under exclusive license to Springer Nature Switzerland AG 2023 1

P. G. Dodds et al., Noncommutative Integration and Operator Theory,
Progress in Mathematics 349, https://doi.org/10.1007/978-3-031-49654-7_1
2 1 A Review of Relevant Operator Theory
u is called unitary. An operator .p ∈ B (H ) is said to be an (orthogonal) projection

if .p2 = p = p∗ and the set of all projections is denoted by .P (B (H )). If .p ∈
P (B (H )), then it is clear that .1 − p ∈ P (B (H )), which is called the complement
of p and this projection will also be denoted by .p⊥ .
A self-adjoint operator .a ∈ Bh (H ) is called positive if .〈aξ, ξ 〉 ≥ 0 for all .ξ ∈ H .
The collection of all positive elements of .Bh (H ) is denoted by .Bh (H )+ . This set
is a proper closed cone in .Bh (H ) and it induces a partial ordering in .Bh (H ) by
defining .a ≤ b whenever .b − a ∈ Bh (H )+ , which turns .Bh (H ) into a partially
ordered vector space.
1.2 Topologies on the Space B (H )
In addition to the norm topology, generated by the operator norm .‖·‖B(H ) , there
are a number of other important topologies on .B (H ). For every .ξ ∈ H , we define
the semi-norm .ρξ on .B (H ) by .ρξ (x) = ‖xξ ‖H , .x ∈ B (H ). The locally
convex
Hausdorff topology on .B (H ) generated by the family of semi-norms . ρξ : ξ ∈ H
is called the strong operator topology (briefly, so-topology). A net .{xα } in .B (H )
so
so-converges to an operator .x ∈ B (H ), denoted by .xα → x, if and only if
.‖xα ξ − xξ ‖H → 0 for all .ξ ∈ H . Clearly, the so-topology is weaker than the
topology generated by the norm .‖·‖B(H ) . Multiplication in .B (H ) is continuous

with respect to the so-topology in each factor separately, but in general not jointly
so-continuous in both factors (however, multiplication is jointly so-continuous when
restricted to norm bounded sets). The mapping .x │−→ x ∗ is not so-continuous
(unless H is finite dimensional).
For .ξ, η ∈ H , we define the semi-norm .ρξ,η by .ρξ,η (x) = |〈xξ, η〉|, .x ∈ B (H ).
The locally
convex Hausdorff
topology on .B (H ) generated by the family of semi-
norms . ρξ,η : ξ, η ∈ H is called the weak operator topology (briefly, wo-topology).
wo
A net .{xα } in .B (H ) wo-converges to an operator .x ∈ B (H ), denoted by .xα → x,
if and only if .〈xα ξ, η〉 → 〈xξ, η〉 for all .ξ, η ∈ H . Obviously, the wo-topology
is weaker than the so-topology and coincides with the latter only if H is finite
dimensional. Multiplication is wo-continuous in each factor separately but is not
jointly wo-continuous (unless H is finite dimensional). The mapping .x │−→ x ∗ is
evidently wo-continuous.
For .ξ, η ∈ H the linear functional .ωξ,η on .B (H ) is defined by .ωξ,η (x) = 〈xξ, η〉
for all .x ∈ B (H ). Evidently, .ωξ,η belongs to the Banach dual space .B (H )∗ of
∗
.B (H ). Let .ΩH be the linear subspace of .B (H ) generated by . ωξ,η : ξ, η ∈ H .
It is clear that the wo-topology on .B (H ) coincides with .σ (B (H ) , ΩH ), the weak

topology in .B (H ) generated by .ΩH . From this it follows that the wo-dual space
'
.B (H )wo of .B (H ) is precisely .ΩH . Denoting the so-dual space of .B (H ) by
' ' '
.B (H )so , it is evident that .B (H )wo ⊆ B (H )so . It turns out that the reverse inclusion
also holds.
1.3 The Lattice of Projections 3
Theorem 1.2.1 A linear functional on .B (H ) is wo-continuous if and only if it

is so-continuous, that is, .B (H )'so = B (H )'wo . Consequently, convex subsets of
.B (H ) have the same closures with respect to the so- and wo-topology and for
'
every.ϕ ∈ B (H )so there exist .ξ1 , . . . , ξn ∈ H and .η1 , . . . , ηn ∈ H such that
n
.ϕ = j =1 ωξj ,ηj .
Another useful property of the wo-topology is given in the next theorem.
Theorem 1.2.2 The closed unit ball .BB(H ) of .B (H ) is wo-compact.
Next, we consider the locally convex Hausdorff topology
on .B (H ) generated∞by
the family of semi-norms given by .ρ{ξi },{ηi } (x) = ∞ 〈xξ
i i , where .{ξi }i=1
, η 〉
∞ i=1
and .{ηi }i=1 are sequences in H satisfying . i=1 ‖ξi ‖H < ∞ and . ∞
∞ 2
i=1 ‖ηi ‖H <
2
∞. This topology is called the ultra-weak operator topology (briefly, uwo-topology).

The ultra-weak operator topology is stronger than the wo-topology. On norm
bounded subsets of .B (H ) the uwo- and wo-topology coincide. In particularly,
.BB(H ) is uwo-compact. Convergence of a net .{xα } to an element x in .B (H ) with
uwo
respect to the uwo-topology is denoted by .xα → x.
Given a sequence .{ξi }i=1 in H satisfying . ∞
∞ ‖ξi ‖2H < ∞, the semi-norm
i=1
∞
2 1/2
.ρ{ξi } on .B (H ) is defined by .ρ{ξi } (x) = i=1 ‖xξi ‖H . The Hausdorff
locally convex topology on .B (H ) generated by the family of these semi-norms
.ρ{ξi } is called the ultra-strong operator topology (briefly, uso-topology). The uso-
topology is stronger than the so- and uwo-topologies and is weaker than the norm
topology. On norm bounded subsets of .B (H ), the uso- and so-topology coincide.
Convergence of a net .{xα } to an element x in .B (H ) with respect to the uso-topology
uso
is denoted by .xα → x.
The uwo-dual and uso-dual spaces of .B (H ) are denoted by .B (H )'uwo and
'
.B (H )uso , respectively. The following result is similar to Theorem 1.2.1.
Theorem 1.2.3 A linear functional on .B (H ) is uwo-continuous if and only if it

is uso-continuous, that is, .B (H )'uso = B (H )'uwo . Consequently, convex subsets
of .B (H ) have the same closures with respect to the uso- and uwo-topology and for
∞ ∞ 2
every .ϕ ∈ B (H )'uso there exist . ξj j =1 and . ηj j =1 in H such that . ∞
j =1 ξj H <
∞ 2
ηj < ∞ and .ϕ = ∞ ωξ ,η as a convergent series in .B (H )∗ .
∞, . j =1 H j =1 j j
1.3 The Lattice of Projections
In the sequel we shall frequently use the following notation concerning partial
ordering. Let .(X, ≤) be a partially ordered set. If D is a non-empty subset of X
for which the least upper bound (or, supremum) exists, then this least upper bound
is denoted by .sup D or . D. Similarly, .inf D or . D denotes the greatest lower
bound (or, infimum) of D whenever it exists. In the case that .D = {x, y}, we also
write .sup D = x ∨ y and .inf D = x ∧ y. A net .{xα }α∈∆ in X is called increasing
(or, upwards directed) if .xα ≤ xβ whenever .α ≤ β in .∆. This is sometimes written

as .xα ↑. If .{xα }α∈∆ is increasing and .x = supα xα exists, then we write .xα ↑ x.
Decreasing nets are defined analogously and .xα ↓ x means that the decreasing net
.{xα } has infimum x.
A bijection .ϕ : X → X is called an order isomorphism if .x ≤ y in X if, and only

if, .ϕ (x) ≤ ϕ (y). The following simple observation is included for later reference.
Lemma 1.3.1 Suppose that D is a non-empty subset of the partially ordered set
(X, ≤) such that .x = sup D exists. If .Ф is a collection of order isomorphisms in X
.
such that .ϕ (D) = D for all .ϕ ∈ Ф, then .ϕ (x) = x for all .ϕ ∈ Ф.

A partially ordered set .(X, ≤) in which the supremum and infimum exist for
any pair of elements is called a lattice. If the supremum and infimum exist for any
non-empty subset of X, then X is called a complete lattice.
Given a Hilbert space H , we denote by .Lat (H ) the collection of all closed
linear subspaces of H . The set .Lat (H ) is partially ordered by inclusion, that is,
if .L1 , L2 ∈ Lat (H ) then .L1 ≤ L2 whenever .L1 ⊆ L2 . With respect to this
partial ordering, .Lat (H ) is a complete lattice. Indeed, given any non-empty subset
.D ⊆ Lat (H ), the infimum is given by . D = {L : L ∈ D} and the supremum
is given by . D = span {L : L ∈ D}. The smallest and largest element of .Lat (H )
are .{0} and H , respectively. We point out that the lattice .Lat (H ) is not distributive.
If .{Li : i ∈ I } is a collection of pairwise orthogonal closed subspaces
of H (that is,
.Li ⊥Lj whenever .i /= j in I ), then . i∈I L i is also denoted by . i∈I i .
L
The set .P (B (H )) of all projections in H is a subset of .Bh (H ), so we may
equip .P (B (H )) with the partial ordering inherited from .Bh (H ), that is, if .p, q ∈
P (B (H )), then .p ≤ q if and only if .〈pξ, ξ 〉 ≤ 〈qξ, ξ 〉 for all .ξ ∈ H . As is
easily verified, .p ≤ q in .P (B (H )) is equivalent to .p (H ) ≤ q (H ) in .Lat (H ).
Hence, the mapping .p │−→ p (H ) is an order isomorphism from .P (B (H )) onto
.Lat (H ). Consequently, .P (B (H )) is a complete lattice with smallest element 0 and
largest element .1. Note that .p ≤ q in .P (B (H )) is also equivalent to saying that

.p = pq (or, .p = qp). For every .p ∈ P (B (H )), the projection .p
⊥ = 1 − p is a
complement of p, that is, .p ∨ p = 1 and .p ∧ p = 0. The mapping .p │−→ p⊥

⊥ ⊥
reverses the ordering in .P (B (H )), i.e., .p ≤ q if and only if .q ⊥ ≤ p⊥ , and so,

⊥
.(p ∨ q) = p⊥ ∧ q ⊥ and .(p ∧ q)⊥ = p⊥ ∨ q ⊥ for all .p, q ∈ P (B (H )). If
.p, q ∈ P (B (H )) commute, then .p ∧ q = pq and .p ∨ q = p + q − pq. The
supremum of an upwards directed system in .P (B (H )) can be characterized as

follows.
Proposition 1.3.2 If .{pα } is an increasing net in .P (B (H )) and .p ∈ P (B (H )),
so
then .pα ↑ p in .P (B (H )) if and only if .pα → p.
Two projections .p, q ∈ P (B (H )) are called mutually orthogonal if .pq = 0
(equivalently, .p (H ) and .q (H ) are mutually orthogonal subspaces). Suppose that
.{pi : i ∈ I } is a pairwise orthogonal collection in .P (B (H )) (i.e., .pi pj = 0
whenever .i /= j in I ). For each finite subset F of I we may define the projection
.pF = i∈F pi . It is clear that .{pF } is an increasing net (with respect to the
1.4 Closed Linear Operators 5
inclusion ordering of the finite subsets of I ). Hence, there exists .p ∈ P (B (H ))

such that .pF ↑ p. This projection p is denoted by . i∈I pi . It follows from
Proposition 1.3.2 that this series is actually so-convergent in .B (H ).
The set .P (B (H )) is not a sublattice of .Bh (H ). Actually, if .a, b ∈ Bh (H ), then
.a ∨ b exists in .Bh (H ) if and only if .a ≤ b or .b ≤ a, by the anti-lattice theorem of
R.V. Kadison. However, for increasing nets we have the following important result
(an analogous statement holds for decreasing nets).
Theorem 1.3.3 If .{aα } is an increasing net in .Bh (H ) which is bounded above, then
so
there exists .a ∈ Bh (H ) such that .aα → a and .aα ↑ a in .Bh (H ).
It follows, in particular, from Proposition 1.3.2 and Theorem 1.3.3 that, if .{pα }
is an increasing net in .P (B (H )) such that .pα ↑ p in .P (B (H )), then .pα ↑ p in
.Bh (H ).
Given a unitary operator .u ∈ B (H ), the mapping .a │−→ uau∗ , .a ∈ Bh (H ), is an

order isomorphism in .Bh (H ). Similarly, the mapping .p − │ → upu∗ , .p ∈ P (B (H )),
is an order isomorphism in .P (B (H )). Hence, the following observation is an
immediate consequence of Lemma 1.3.1.
Lemma 1.3.4 Suppose that .U0 is a collection of unitary operators on H .
(i) Let D be a non-empty subset of .Bh (H ) for which .a0 = D exists in .Bh (H ).
If .uDu∗ = D for all .u ∈ U0 (in particular, if .uau∗ = a for all .u ∈ U0 ), then
∗
.ua0 u = a0 for all .u ∈ U0 .
(ii) Let D be a non-empty subset of .P (B (H )) and .p0 = D in .P (B (H )). If

∗ ∗
.uDu = D for all .u ∈ U0 (in particular, if .upu = p for all .u ∈ U0 ), then
∗
.up0 u = p0 for all .u ∈ U0 .
Note that, via complementation, similar statements hold for infima in .Bh (H ) and
P (B (H )).
.
1.4 Closed Linear Operators
Many of the linear operators we shall encounter will not be bounded and are only
defined on a (dense) subspace of the Hilbert space H . Here we shall introduce the
necessary notions to deal with such operators. A linear operator x in H is a linear
mapping from its domain .D (x), which is a linear subspace of H , into the space
H . Given two such linear operators x and y in H , the operator y is said to be an
extension of x (or, x is a restriction of y), if .D (x) ⊆ D (y) and .xξ = yξ for all
.ξ ∈ D (x). This is denoted as .x ⊆ y. If .x ⊆ y as well as .y ⊆ x, then we say
that .x = y. The range and kernel of a linear operator x are denoted by .Ran (x) and
.Ker (x), respectively.
In the collection of linear operators we may introduce the algebraic operations of

scalar multiplication, addition, and multiplication as follows. Given linear operators
.x, y in H and .λ ∈ C we define:
• .λx by setting .D (λx) = D (x) and .(λx) ξ = λ (xξ ) for all .ξ ∈ D (λx).
• .x + y by setting .D (x + y) = D (x) ∩ D (y) and .(x + y) ξ = xξ + yξ for all
.ξ ∈ D (x + y).
• xy by setting .D (xy) = {ξ ∈ D (y) : yξ ∈ D (x)} and .(xy) ξ = x (yξ ) for all

.ξ ∈ D (xy).

• The inverse operator .x −1 whenever x is injective, by setting .D x −1 = .Ran (x)
and .x −1 ξ = η whenever .ξ = xη for some .η ∈ D (x).
We note that in general it may happen that .D (x + y) = {0} or .D (xy) = {0}.
Furthermore, with respect to these algebraic operations the set of all linear operators
is not a vector space. However, we do have the following relations for arbitrary linear
operators .x, y, and z:
(a) .(x + y) + z = x + (y + z).
(b) .(xy) z = x (yz).
(c) .(x + y) z = xz + yz.
(d) .zx + zy ⊆ z (x + y).
It follows from (a) and (b) above that we can form, without ambiguity, sums and
products of an arbitrary number of linear operators. In particular, polynomials in
linear operators are well defined.
For a linear operator x in H the graph .𝚪 (x) is defined to be the linear subspace
of .H × H given by .𝚪 (x) = {(ξ, xξ ) : ξ ∈ D (x)}. Note that .x ⊆ y is equivalent to
.𝚪 (x) ⊆ 𝚪 (y). A linear operator x is called closed if .𝚪 (x) is a closed subspace of
.H × H (equipped with the product topology). In other words, x is closed if and only
if it follows from .{ξn }∞

n=1 ⊆ D (x), .ξ, η ∈ H , .ξn → ξ and .xξn → η as .n → ∞,
that .ξ ∈ D (x) and .xξ = η. If .x is closed, then .Ker (x) is a closed subspace of
.H . It is clear that any bounded linear operator in H is closed. Conversely, if x is
a closed linear operator and if the domain .D (x) is a closed subspace of H , then
it follows from the Closed Graph Theorem that x is bounded on its domain .D (x).
This applies, in particular, if .D (x) = H . Furthermore, if x is a closed injective
linear operator in H , then its inverse .x
−1 is also closed. Consequently, if x is in
−1

addition surjective, then .D x = Ran (x) = H and so, .x −1 ∈ B (H ).
The linear operator x in H is called pre-closed (or, closable) if the closure .𝚪 (x)
of the graph .𝚪 (x) in .H × H is the graph of some linear operator in H . Note that
.𝚪 (x) is the graph of a linear operator if, and only if, .(0, η) ∈ 𝚪 (x) implies that
∞
.η = 0. In other words, x is pre-closed if, and only if, it follows from .{ξn }
n=1 ⊆
D (x), .η ∈ H , .ξn → 0 and .xξn → η as .n → ∞, that .η = 0. If a linear operator x
is pre-closed, then the linear operator whose graph is .𝚪 (x) is denoted by .x̄ and is
called the closure of x. Clearly, .x ⊆ x̄.
Suppose that x is a linear operator in H and that .D is a linear subspace of .D (x).

Then .D is called a core of x if .𝚪 (x) ⊆ 𝚪 x|D , where .x|D denotes the restriction
of x to .D. In other words, .D is a core of x if and only if for every .ξ ∈ D (x) there
exists a sequence .{ξn }∞n=1 ⊆ D such that .ξn → ξ and .xξn → xξ as .n → ∞. It is
easily verified that two pre-closed operators which coincide on a common core have
identical closures.
1.4 Closed Linear Operators 7
A linear operator x in H is called densely defined if .D (x) is a dense subspace

of H . Note that if x is a closed and densely defined operator, then x is bounded if,
and only if, .D (x) = H . Now suppose that x is a densely defined operator in .H and
consider the linear subspace .D of .H given by
D = {η ∈ H : ∃ζ ∈ H such that 〈xξ, η〉 = 〈ξ, ζ 〉 ∀ξ ∈ D (x)} .

.
If .η ∈ D, then the element .ζ ∈ H satisfying .〈xξ, η〉 = 〈ξ, ζ 〉 for all .ξ ∈ D (x)

is uniquely determined by .η, as .D (x) is dense in H . Therefore, we may define the
mapping .x ∗ : η −
│ → ζ from .D into H . It is readily verified that .x ∗ is linear. Hence,
∗ ∗ ∗
.x is a linear operator in H with domain .D (x ) = D. The operator .x is called the
adjoint of x. Note that, by definition, we have

. 〈xξ, η〉 = ξ, x ∗ η , ξ ∈ D (x) , η ∈ D x ∗ . (1.1)
From (1.1) and the definition of .x ∗ it is immediately clear that .x ∗ is closed. If x is

densely defined and pre-closed, then .x̄ ∗ = x ∗ . The following theorem lists some
elementary properties of adjoint operators.
Theorem 1.4.1 Let x and y be densely defined linear operators in H .
(i) If .x ⊆ y, then .y ∗ ⊆ x ∗ .
∗ ∗
(ii) .(λx) = λ̄x for all .λ ∈ C, .λ /= 0.
(iii) If .x + y is densely defined, then .x ∗ + y ∗ ⊆ (x + y)∗ .

(iv) If xy is densely defined, then .y ∗ x ∗ ⊆ (xy)∗ .
(v) If .y ∈ B (H ), then .(x + y)∗ = x ∗ + y ∗ and .(yx)∗ = x ∗ y ∗ .
(vi) If .u ∈ B (H ) is unitary, then .(ux)∗ = x ∗ u∗ , .(xu)∗ = u∗ x ∗ and .(uxu∗ )∗ =
ux ∗ u∗ . ∗
(vii) If x is injective and .Ran (x) is dense, then . x −1 = (x ∗ )−1 .
Given the densely defined linear operator x in H , the adjoint .x ∗ : D (x ∗ ) → H
is closed. If .x ∗ is densely defined, then we may consider .(x ∗ )∗ = x ∗∗ and it is easy
to see that .x ⊆ x ∗∗ . Hence, x is pre-closed. Conversely, if x is pre-closed, then it
can be shown that .x ∗ is densely defined. This is contained in the next theorem.
Theorem 1.4.2 If x is a densely defined linear operator in H , then .x ∗ is densely
defined if, and only if, x is pre-closed. Moreover, if x is pre-closed, then .x̄ = x ∗∗ . In
particular, for every densely defined closed operator x we have .x ∗∗ = x.
A densely defined linear operator a in H is called self-adjoint if .a = a ∗ . A self-
adjoint operator a in H is called positive if .〈aξ, ξ 〉 ≥ 0 for all .ξ ∈ D (a). This is
denoted by .a ≥ 0. Furthermore, as in the case of bounded linear operators on H , a
closed and densely defined linear operator x in H is called normal when .x ∗ x = xx ∗ .
There are a number of important projections associated with a closed, densely
defined operator in H . First we recall the following simple result.
Proposition 1.4.3 If x is a densely defined closed linear operator in H , then

Ran (x)⊥ = Ker (x ∗ ) and .Ker (x)⊥ = Ran (x ∗ ). In particular, if a is a self-adjoint
.
operator in H , then .Ran (a)⊥ = Ker (a) and .Ker (a)⊥ = Ran (a).
Definition 1.4.4 Given a closed, densely defined linear operator x in H we
define:
(i) The projection onto .Ker (x) is called the null projection of x, denoted by .n (x).
(ii) The projection onto .Ran (x) is called the range projection of x, denoted by
.r (x).
(iii) The projection .1 − n (x), which is the projection onto .Ran (x ∗ ), is called the
support projection, denoted by .s (x).
Observe that .n (x ∗ ) = 1 − r (x), .r (x ∗ ) = s (x) and .s (x ∗ ) = r (x). It is easy to
see that .x = r (x) x = xs (x). In particular, if a is a self-adjoint operator in H , then
.s (a) = r (a) and .a = s (a) a = as (a). The following theorem presents alternative
descriptions of .s (x) and .r (x).

Theorem 1.4.5 Let x be a closed and densely defined linear operator in .H .
(i) .s (x) is the smallest projection .p ∈ P (B (H )) satisfying .x = xp.
(ii) .r (x) is the smallest projection .p ∈ P (B (H )) satisfying .x = px.
In view of this characterization of .s (x) and .r (x), these projections are sometimes
called the right and left support projections of x, respectively.
Next we recall the definition of the spectrum of a linear operator. Suppose that
x is a densely defined closed linear operator. A complex number .λ belongs to the
resolvent set .ρ (x) of .x if the operator .λ1−x : D (x) → H is bijective. If .λ ∈ ρ (x),
then the inverse .r (λ, x) = (λ1 − x)−1 , which is called the resolvent of x at the point
.λ, is a bounded linear operator on H , as follows from the Closed Graph Theorem.
The spectrum .σ (x) of x is defined by .σ (x) = C \ ρ (x). In contrast to the case of

bounded operators, it may happen that .σ (x) = ∅ or .σ (x) = C. In the next theorem
we list some properties of the resolvent and the spectrum.
Theorem 1.4.6 Let x be a closed and densely defined linear operator in H . Then:
(i) The resolvent set .ρ (x) is an open subset of .C and so, the spectrum is closed.
(ii) The mapping .λ │−→ r (λ, x) is an analytic function from .ρ (x) into .B (H ).
Next we discuss the construction of closed, densely defined linear operators in H
∞
∞ Let .{pn }n=1 be a sequence of pairwise
as direct sums of bounded linear operators.
orthogonal projections in H satisfying . n=1 pn = 1 and suppose that .{xn }∞ n=1 is a
sequence in .B (H ) such that .xn = pn xn = xn pn for all n. Define
∞

D (x) = ξ ∈ H :
. ‖xn ξ ‖ < ∞
2
n=1
1.5 The Spectral Theorem 9
∞
and .xξ = n=1 xn ξ for all .ξ ∈ D (x). The linear operator .x : D (x) → H is
∞
denoted by .⊕∞
n=1 xn and is called the direct sum of .{xn }n=1 . We list some of its
properties.
Proposition 1.4.7 Given the sequence .{xn }∞
n=1 in .B (H ) as above, the following
statements hold:
(i) The operator .⊕∞ ∞
n=1 xn is closed and densely defined; .⊕n=1 xn is bounded if and
only if .supn ‖xn ‖B(H ) < ∞.
(ii) The adjoint of .⊕∞ ∞ ∗
n=1 xn is equal to .⊕n=1 xn .
(iii) If the operators .xn (.n = 1, 2, . . .) are normal, then .⊕∞n=1 xn is normal.
(iv) If the operators .xn (.n = 1, 2, . . .) are self-adjoint, then .⊕∞
n=1 xn is self-adjoint.
1.5 The Spectral Theorem
As before we assume that .(H, 〈·, ·〉) is a complex Hilbert space. Suppose that .Ω is a
non-empty set and that .A is a .σ -algebra of subsets of .Ω, so .(Ω, A) is a measurable
space.
Definition 1.5.1 A spectral measure on .(Ω, A) is a mapping .e : A → B (H ) such
that:
(i) .e (δ) is a projection in H for each .δ ∈ A.
(ii) .e (∅) = 0 and .e (Ω) = 1.
(iii) .e (δ1 ∩ δ2 ) = e (δ1 ) e (δ2 ) for all .δ1 , δ2 ∈ A.

(iv) If .δj ∈ A (.j = 1, 2, . . .) are pairwise disjoint, then .e ∪∞ j =1 δj =
∞
j =1 e δj , where the series is strongly convergent in .B (H ).
Observe that condition (iii) in particular implies that .e (δ1 ) and .e (δ2 ) commute
for any two .δ1 , δ2 ∈ A. If condition (iv) is satisfied only for finite disjoint collections
.δ1 , . . . , δn (.n ∈ N) in .A, then e is referred to as a finitely additive spectral measure.
A set .δ ∈ A is called an e-null set if .e (δ) = 0. The collection of all e-null sets,
denoted by .Ne , is a .σ -ideal in .A.
Given a spectral measure e on .(Ω, A) and .ξ, η ∈ H , we define the .σ -additive
measure .eξ,η : A → C by .eξ,η (δ) = 〈e (δ) ξ, η〉 for all .δ ∈ A. The variation .eξ,η
of .eξ,η satisfies

. eξ,η (δ) ≤ ‖e (δ) ξ ‖H ‖e (δ) η‖H

for all .δ ∈ A.In particular, the total variation of .eξ,η , which is denoted by .eξ,η ,
satisfies .eξ,η ≤ ‖ξ ‖H ‖η‖H .
The space of all .A-simple complex valued functions on .Ω is denoted by

sim (Ω, A), i.e.,
.
⎧ ⎫
⎨ n ⎬
.sim (Ω, A) = αj χδj : αj ∈ C, δj ∈ A, j = 1, . . . , n; n ∈ N .
⎩ ⎭
j =1
For .s ∈ sim (Ω, A) we denote .‖s‖∞ = maxω∈Ω |s (ω)|. Clearly, .sim (Ω, A) is an
to the pointwise operations. Given a spectral measure .e : A →
algebra with respect
B (H ) and .s = nj=1 αj χδj in .sim (Ω, A), we define

n

. sde = αj e δj .
Ω j =1

The integration mapping .s │−→ Ω sde is an algebra homomorphism from
.sim (Ω, A) into .B (H ) satisfying in addition for all .s ∈ sim (Ω, A) and all
.ξ, η ∈ H :
∗
(a) .Ω s̄de =
Ω sde .
(b) . Ω sdeB(H ) ≤ ‖s‖∞ .

(c) . Ω sde ξ, η = Ω sdeξ,η .
Let .Bb (Ω, A) be the algebra of all bounded complex valued .A-measurable
functions on .Ω. For .f ∈ Bb (Ω, A) let .‖f ‖∞ = supω∈Ω |f (ω)|. With respect
to the norm .‖·‖∞ , the space .Bb (Ω, A) is a Banach algebra and .sim (Ω, A) is
a subalgebra. Now we shall extend the definition of the integral with respect to
a spectral measure e on .(Ω, A) from .sim (Ω, A) to .Bb (Ω, A). For any .f ∈
Bb (Ω, A) there exists a sequence .{sn }∞ n=1 in .sim (Ω, A) such that .‖f − sn ‖∞ → 0
∞
as .n → ∞. From the estimate given in (b) above it follows that . Ω sn de n=1 is
a Cauchy sequence in .B (H ). Consequently, this sequence is convergent in .B (H )
and it is readily verified that its limit depends only on the function f and not on the
choice of the particular sequence .{sn }∞ n=1 . This justifies the following definition.
Definition 1.5.2 Let .e : A → B (H ) be a spectral measure on the measurable
space .(Ω, A). For .f ∈ Bb (Ω, A) the integral with respect to e is defined
∞
by
.
Ω f de = lim n→∞ Ω ns de (norm convergence in .B (H )), where .{s }
n n=1 is any
sequence in .sim (Ω, A) such that .‖f − sn ‖∞ → 0 as .n → ∞.
In the next theorem we collect the basic properties of the integration mapping.
Theorem 1.5.3 If .e : A → B (H ) is a spectral measure on the measurable space
(Ω, A), then the following statements hold.
.

(i) The integration mapping .f │−→ Ω f de is an algebra homomorphism from
.Bb (Ω, A) into .B (H ).
∗
(ii) . Ω f¯de = Ω f de for all .f ∈ Bb (Ω, A).

(iii) . Ω f deB(H ) ≤ ‖f ‖∞ for all .f ∈ Bb (Ω, A).

(iv) For every .f ∈ Bb (Ω, A) the operator . Ω f de is normal and if f is real
valued,
then
. Ω f de is self-adjoint.
(v) . Ω f de ξ, η = Ω f deξ,η for all .ξ, η ∈ H and all .f ∈ Bb (Ω, A).
2
(vi) . Ω f de ξ H = Ω |f |2 deξ,ξ for all .ξ ∈ H and all .f ∈ Bb (Ω, A).
(vii) If .f ≥ 0 in .Bb (Ω, A), then . Ω f de ≥ 0 in .B (H ).
(viii) If .f, g ∈ Bb (Ω, A) are such that .|f | ≤ |g|, then . f de ξ H ≤
Ω

Ω gde ξ H for all .ξ ∈ H . In particular, . Ω f de B(H ) ≤ Ω gde B(H ) .
∞
(ix) If .{fn }n=1 is a uniformly bounded sequence in .Bb (Ω, A) and if .f ∈
that .fn (ω) → f (ω) as .n → ∞ for all .ω ∈ Ω, then
Bb (Ω, A) such
. f
Ω n de → Ω f de strongly as .n → ∞.
The integral of a function over a subset of .Ω is defined in the usual manner.

Definition
1.5.4 Given .f ∈ Bb (Ω, A) and .∆ ∈ A, we define . ∆ f de =
Ω f χ∆ de.
From the multiplicativity of the integration mapping it is obvious that

. f de = e (∆) f de = f de e (∆) .
∆ Ω Ω
Our next objective is to extend the integration mapping to all measurable

functions on .(Ω, A). We assume that .e : A → B (H ) is a spectral measure. The
space of all complex valued .A-measurable functions on .Ω is denoted
by .B (Ω, A).
If .f ∈ B (Ω, A) and .∆ ∈ A such that .f χ∆ ∈ Bb (Ω, A), then .
Ω ∆ de is defined
f χ
in Definition 1.5.2. In this situation we will also write . ∆ f de = Ω f χ∆ de. Note
that this
agrees with
Definition
1.5.4 in case f is bounded. Moreover, . ∆ f de =
e (∆) ∆ f de = ∆ f de e (∆).
Definition 1.5.5 Given .f ∈ B (Ω, A), a countable collection .{∆n }∞
n=1 in .A is
called admissible for the function f if:
(i) .{∆n }∞ ∞
n=1 consists of mutually disjoint sets and .∪n=1 ∆n = Ω;
(ii) .f χ∆n ∈ Bb (Ω, A) for all .n = 1, 2, . . ..

Note that if follows from (i) that . ∞ n=1 e (∆n ) = 1 strongly in .B (H ). Let
∞
.f ∈ B (Ω, A) be given and let .{∆n }
n=1 be any admissible sequence for f
(evidently,
such a sequence always exists). For each .n = 1, 2, . . . define .xn =
f de. Then .xn ∈ B (H ) is a normal operator satisfying .xn = e (∆n ) xn =
∆n
xn e (∆n ). Consequently, we may define .x = ⊕∞ n=1 xn as in the discussion preceding
Proposition 1.4.7, that is,
∞

D (x) = ξ ∈ H :
. ‖xn ξ ‖2H <∞
n=1

and .xξ = ∞ n=1 xn ξ for all .ξ ∈ D (x). Then .x : D (x) → H is a normal operator
in H . It is not too difficult to show that the operator x does not depend on the choice
of the admissible sequence. This justifies the following definition.
Definition 1.5.6 Let .e : A → B (H ) be a spectral measure on the measurable
space .(Ω, A). Let .{∆n }∞
n=1 be an admissible sequence for the function .f ∈
B (Ω, A). The integral of f with respect to e is defined by
∞

. f de = f de.
Ω n=1 ∆n
In the next theorem we collect the basic properties of the integration mapping.
For notational convenience we will also write .Фe (f ) = Ω f de for all .f ∈
B (Ω, A). Then .Фe maps .B (Ω, A) into the collection .C (H ) of all closed, densely
defined linear operators on H . If .x, y ∈ C (H ) are such that the operator .x + y is
pre-closed, then .x +̂y denotes the closure of .x + y. Similarly, if xy is pre-closed,
then .xˆ·y denotes the closure of xy.
Theorem 1.5.7 Let .e : A → B (H ) be a spectral measure on the measurable
space .(Ω, A) and define .Фe : B (Ω, A) → C (H ) by .Фe (f ) = Ω f de. For all
.f, g ∈ B (Ω, A) the following statements hold:

(i) .D (Фe (f )) = ξ ∈ H : Ω |f |2 deξ,ξ < ∞ and .‖Фe (f ) ξ ‖2H =

Ω |f | 2
de ξ,ξ for all .ξ ∈ D (Ф e (f ));

.ξ ∈ D (Фe (f )) and .η ∈ H , then .f ∈ L1 eξ,η and .〈Фe (f ) ξ, η〉 =
(ii) if
Ω f de ξ,η ;
(iii) if .{∆n }∞ n=1 is an admissible sequence for f , then the algebraic direct sum
.⊕
∞ e (∆ ) H is a core for the operator .Ф (f );
n
n=1 e
(iv) .Фe f¯ = Фe (f )∗ ;
(v) if f is real valued, then .Фe (f ) is self-adjoint and if .f ≥ 0, then .Фe (f ) ≥ 0;
(vi) .Фe (f + g) = Фe (f ) +̂Фe (g);
(vii) .Фe (fg) = Фe (f ) ˆ·Фe (g). Moreover, .D (Фe (f ) Фe (g)) = D (Фe (g)) ∩
D (Фe (fg));
(viii) if .g ∈ Bb (Ω, A), then .Фe (f g) = Фe (f ) Фe (g);
(ix) .Фe (p (f )) = p (Фe (f )) for all polynomials p. In particular, .p (Фe (f )) is
closed for any polynomial p;
(x) if .∆ ∈ A such that .f χ∆ ∈ Bb (Ω, A), then .e (∆) H ⊆ D (Фe (f )) and
.Фe (f χ∆ ) = Фe (f ) e (∆).

Given .f ∈ B (Ω, A) and .∆ ∈ A we define . ∆ f de = Ω Note
f χ∆ de.
that it follows from (viii) in the above theorem that . ∆ f de = Ω f de e (∆).
Furthermore, it is easy to see that if the spectral measure
e is supported by a set
.∆ ∈ A (i.e., .Ω \ ∆ is an e-null set), then . f de = f de for all .f ∈ B (Ω, A).
Ω ∆
Therefore, in this situation we may as well consider the integration mapping to be
defined on the space .B (∆, A∆ ), where .A∆ = {δ ∈ A : δ ⊆ ∆}.
Now we shall discuss a change of measure formula for spectral measures.

Assume that .(Ω1 , A1 ) and .(Ω2 , A2 ) are two measurable spaces and that .e :
A1 → B (H ) is a spectral measure. Suppose that .ψ : Ω1 → Ω2 is an .(A1 , A2 )-
−1
measurable mapping,
−1 i.e., .ψ (δ) ∈ A1 whenever .δ ∈ A2 . For .δ ∈ A2 we define
.ψ (e) (δ) = e ψ (δ) . Then .ψ (e) : A2 → B (H ) is a spectral measure which
is called the image measure of e under .ψ. The following theorem relates integrals
with respect to .ψ (e) to integrals with respect to e.
Theorem 1.5.8 Let .(Ω1 , A1 ) and .(Ω2 , A2 ) be two measurable spaces and .ψ :
Ω1 → Ω2 be an .(A1 , A2)-measurable mapping.
Suppose that .e : A1 → B (H ) is
a spectral measure. Then . Ω2 gdψ (e) = Ω1 g ◦ ψde for all .g ∈ B (Ω2 , A2 ).
Next we discuss spectral measures on the complex plane and the spectral
measures associated with normal operators. The .σ -algebra of all Borel subsets of
.C is denoted by .B (C) and the space of all complex valued Borel functions on .C
is denoted by .B (C), i.e., .B (C) = B (C, B (C)). Similarly, we write .Bb (C) for
.Bb (C, B (C)).
Suppose that .e : B (C) → B (H ) is a spectral measure. For every.f ∈ B (C) the

integral . C f de defines a normal operator in H . In particular, .x = C λde (λ) is a
normal operator in H . It turns out that the spectral measure e is uniquely determined
by the normal operator x.
Proposition 1.5.9 Suppose that .e1 : B (C) → B
(H ) and .e2 : B (C) → B (H ) are
two spectral measures such that . C λde1 (λ) = C λde2 (λ). Then .e1 = e2 .
Therefore, if .x : D (x) → H is a normal operator and .e : B (C) → B (H ) is a
spectral measure such that .x = C λde (λ), then e will is called the spectral measure
of x and is denoted by .ex . The fact that for every normal operator such a spectral
measure actually exists can be obtained in many different ways and for a proof we
refer to the literature. For later reference, we summarize the above discussion in the
next theorem.
Theorem 1.5.10 If .x : D (x) → H is a normal operator then there exists a
uniquely
determined spectral measure .ex : B (C) → B (H ) such that .x =
x
C λde (λ).
Definition 1.5.11 Given a normal operator .x : D (x) → H with spectral measure
ex : B (C) → B (H ) we define
.

.f (x) = f (λ) dex (λ)
C
for any .f ∈ B (C).

So, for every .f ∈ B (C) the operator .f (x) is normal. Using the notation
introduced in Theorem 1.5.7, we have .f (x) = Фex (f ) for all .f ∈ B (C).
Therefore, the basic properties of the mapping .f │−→ f (x) follow from Theorems
1.5.3 and 1.5.7, and we will not repeat this. This mapping .f −│ → f (x) is called
the Borel functional calculus of the operator x. An important additional property is

given in the following theorem.
Theorem 1.5.12 Suppose that .x : D (x) → H is a normal operator. For .y ∈ B (H )
the following statements are equivalent:
(i) .yex (δ) = ex (δ) y for all .δ ∈ B (C);
(ii) .yf (x) ⊆ f (x) y for all .f ∈ B (C);
(iii) .yx ⊆ xy.
We note that one of the ingredients in the proof that (iii) implies (i) is Fuglede’s
theorem, stating that .yx ⊆ xy implies .yx ∗ ⊆ x ∗ y for any normal operator x
and bounded operator y on H . Furthermore, we observe that in general, given
.y ∈ B (H ), the collection of all sets .δ ∈ B (C) satisfying .ye (δ) = e (δ) y is
x x
a .σ -subalgebra of .B (C). Therefore, in (i) of the above theorem we may replace

.B (C) by any subcollection which generates .B (C) as a .σ -algebra.
Let .e : B (C) → B (H ) be a spectral measure and let V be the union of all

open subsets .δ of .C satisfying .e (δ) = 0. Via a standard argument it follows that
.e (V ) = 0. The support of e is defined by .supp (e) = C \ V . Hence, .supp (e) is the
smallest closed subset of .C with .e (supp (e)) = 1. Moreover, if U is any open set in
.C such that .U ∩ supp (e) /= ∅, then .e (U ) /= 0. Note that .
C f de = supp(e) f de for
all .f ∈ B (C). For all .ξ, η ∈ H , the support of the Borel measure .eξ,η is contained in
.supp (e). The support of the spectral measure of a normal operator can be identified
precisely.
Theorem 1.5.13 If .x : D (x) → H is a normal operator, then .supp (ex ) = σ (x).

From this result it follows that .f (x) = σ (x) f (λ) dex (λ) for all .f ∈ B (C) and
so for the Borel functional calculus of x we only need to consider .f ∈ B (σ (x)).
Now we shall discuss some consequences of the change of measure formula (see
Theorem 1.5.8).
Theorem 1.5.14 Given the spectral measure .e : Ω → B (H ) on the measurable
space .(Ω, A) and .f ∈ B (Ω, A), define .x = Ω f de. The spectral measure .ex of

x is given by .ex = f (e), i.e., .ex (δ) = e f −1 (δ) for all .δ ∈ B (C). Moreover, for
any .g ∈ B (C) we have .g (x) = Ω g ◦ f de.
Corollary 1.5.15 Let .x : D (x) → H be a normal operator and .f, g ∈ B (C).
Then .ef (x) = f (ex ) and .g (f (x)) = (g ◦ f ) (x).
The following corollary is a useful consequence of the above result.
Corollary 1.5.16 Assume that x and y are two normal operators in H . Suppose
that .f, g ∈ B (C) are such that .g (f (λ)) = λ for all .λ ∈ σ (x) ∪ σ (y). Then
.f (x) = f (y) implies that .x = y.
1.6 Self-adjoint operators 15
1.6 Self-adjoint operators
A densely defined linear operator x in H is called symmetric if .x ⊆ x ∗ . Equivalently,

x is symmetric whenever .〈xξ, η〉 = 〈ξ, xη〉 for all .ξ, η ∈ D (x). In particular,
.〈xξ, ξ 〉 ∈ R for all .ξ ∈ R. Clearly, a symmetric operator is pre-closed and .x̄ ⊆ x
∗
and .x̄ is also symmetric. Recall that a densely defined linear operator a in H is self-
adjoint if .a = a ∗ . Obviously, any self-adjoint operator is closed and symmetric.
However, a closed symmetric operator is not necessarily self-adjoint. The following
theorem gives a useful criterion to verify whether a given symmetric operator is
self-adjoint.
Theorem 1.6.1 For a symmetric operator x in H the following conditions are
equivalent:
(i) x is self-adjoint;
(ii) x is closed and .Ker (x ∗ ± i1) = {0};
(iii) x is closed and .Ran (x ± i1)⊥ = {0};
(iv) .Ran (x ± i1) = H .
In connection with the above theorem, it is of some interest to note that a

symmetric operator x is closed if, and only if, .Ran (x + i1) (or, equivalently,
.Ran (x − i1)) is a closed subspace of H . Furthermore, we note that a self-adjoint
operator is maximal symmetric. Indeed, suppose that a is a self-adjoint operator in

H and that b is a symmetric operator such that .a ⊆ b. Then .b ⊆ b∗ ⊆ a ∗ = a and
hence, .a = b.
For self-adjoint operators we have the following important result.
Theorem 1.6.2 If a is a self-adjoint operator in H , then .σ (a) ⊆ R.
Consequently, if a is a self-adjoint operator on H , then the Borel functional
calculus of a is given by

f (a) =
. f (λ) dea (λ) , f ∈ B (R) .
R
Furthermore, for a self-adjoint operator a the null projection is given by .n (a) =

ea ({0}) and the support projection by .s (a) = ea (R \ {0}).
Let .a : D (a) → H be a self-adjoint operator in H . Recall that a is called
positive, denoted by .a ≥ 0, if .〈aξ, ξ 〉 ≥ 0 for all .ξ ∈ D (a). A self-adjoint operator
a is positive if, and only if, .σ (a) ⊆ [0, ∞). Let us illustrate how this result can be
easily obtained using the properties of the Borel calculus. First assume that .σ (a) ⊆
[0, ∞) and take .ξ ∈ D (a). Then it follows from (ii) in Theorem 1.5.7 that

. 〈aξ, ξ 〉 = (λ) ≥ 0,
a
λdeξ,ξ
σ (a)
a is a positive measure and .λ ≥ 0 on .σ

since .eξ,ξ (a). Hence, .a ≥ 0. For the proof
of the converse implication, suppose that .σ (a) ∩ (−∞, 0) /= ∅. Since .σ (a) =
supp (ea ), this implies that .ea (−∞, 0) /= 0 and hence, there exist .α < β < 0
such that .ea (α, β) /= 0. Take .ξ ∈ H such that .ea (α, β) ξ = ξ and .‖ξ ‖H = 1. By
Theorem 1.5.7 (x), .ξ ∈ D (a) and .aea (α, β) = R λχ(α,β) (λ) dea (λ). Using once
again (ii) of the same theorem, it follows that

. 〈aξ, ξ 〉 = a
λχ(α,β) (λ) deξ,ξ (λ) ≤ βeξ,ξ
a
(α, β) = β ea (α, β) ξ, ξ = β < 0.
R
This shows that a is not positive and the statement is proved. From these observa-
tions the next proposition follows immediately.
Proposition 1.6.3 Let a be a self-adjoint operator in H and define .m, M ∈
[−∞, ∞] by

m = inf 〈aξ, ξ 〉 : ξ ∈ D (a) , ‖ξ ‖H = 1
.
and

M = sup 〈aξ, ξ 〉 : ξ ∈ D (a) , ‖ξ ‖H = 1 .
.
Then .m = inf σ (a) and .M = sup σ (a).

As an application of the functional calculus we also obtain the following result.
Proposition 1.6.4 Suppose that a is a positive self-adjoint operator in the Hilbert
space H . For each .n ∈ N there exists a unique positive self-adjoint operator b in H
such that .bn = a.
Proof
Since .σ (a) ⊆ [0, ∞) we may define the self-adjoint operator .b =
λ 1/n dea (λ). From (ii) and (ix) in Theorem 1.5.7 it follows that .b ≥ 0 and
[0,∞)
.b = a. Suppose that .b1 and .b2 are positive self-adjoint operators in H such that
n
1 = b2 = a. Define .f : C → C by .f (λ) = λ for all .λ ∈ C and define

.b
n n n
.g : C → C by .g (λ) = λ if .λ ∈ [0, ∞) and .g (λ) = 0 otherwise. Since

1/n
.σ (b1 ) , σ (b2 ) ⊆ [0, ∞), it is clear that .g (f (λ)) = λ whenever .λ ∈ σ (b1 )∪σ (b2 ).
Hence, it follows from Corollary 1.5.16 that .b1 = b2 . ⨆

⨅
If a is a positive self-adjoint operator in H , then√the unique positive self-adjoint
operator b satisfying .bn = a √ is denoted by .a 1/n or . n a. In particular, a has a unique
positive square root .a = a. Note furthermore, it follows from Theorem 1.5.7
1/2
(i) that .D (a) ⊆ D a 1/2 and, by (iii) of the same theorem, .D (a) is a core of .a 1/2 .
The positive part .a + and negative part .a − of a self-adjoint operator a are defined
by

.a+ = λ+ dea (λ) and a − = λ− dea (λ)
R R
1.6 Self-adjoint operators 17
respectively, where .λ+ = max (λ, 0) and .λ− = max (−λ, 0). By Theorem 1.5.7 (v),
+ − ≥ 0 and it follows from (vi) of the same theorem that .a = a + −̂a − . Actually,
.a , a

using Theorem 1.5.7 (i), we see that .D (a) = D a + ∩ D a − and so, .a = a + −
+
a − . Observe that it follows from Corollary 1.5.15 that .s a + = ea (R \ {0}) =
−
ea (0, ∞) and .s a − = ea (R \ {0}) = ea (−∞, 0). Therefore, .s a + s a − = 0.
The above decomposition in positive and negative part is unique in the following
sense.
Proposition 1.6.5 Suppose that a is a self-adjoint operator in the Hilbert space
H . If b and c are self-adjoint positive operators on H such that .a = b − c and
.s (b) s (c) = 0, then .b = a
+ and .c = a − .
The absolute value (or, modulus) of a self-adjoint operator a can be defined by

. |a| = |λ| dea (λ) .
R
From Theorem 1.5.7 it follows that .|a| ≥ 0, .D (|a|) = D (a) and .a = a + −a − . Note
that . 12 (|a| + a) ⊆ a + and . 12 (|a| − a) ⊆ a − . Moreover, by (ix) of Theorem 1.5.7
we have

. |a|2
= |λ|2
de (λ) =
a
λ2 dea (λ) = a 2 .
R R
1/2
Therefore, the uniqueness of the positive square root implies that .|a| = a 2 .
Two self-adjoint operators a and b in H are called resolvent commuting if
.r (λ, a) r (μ, b) = r (μ, b) r (λ, a) for all .λ, μ ∈ C \ R.
Proposition 1.6.6 If a and b are self-adjoint operators in H , then the following two
statements are equivalent:
(i) a and b are resolvent commuting;
(ii) .ea (δ1 ) eb (δ2 ) = eb (δ2 ) ea (δ1 ) for all Borel sets .δ1 , δ2 ⊆ R.
Proof For the proof that (i) implies (ii), we start with the following observation.
Suppose that .x ∈ B (H ) and .λ ∈ C \ R such that .r (λ, a) x = xr (λ, a). We claim
that .xa ⊆ ax. Indeed, let .ξ ∈ D (a) be given. There exists .η ∈ H such that .ξ =
r (λ, a) η and so, .xξ = xr (λ, a) η = r (λ, a) xη, which shows that .xξ ∈ D (a).
Furthermore,
.xaξ = xar (λ, a) η = x {λr (λ, a) η − η} = λxr (λ, a) η − xη

= λr (λ, a) xη − xη = ar (λ, a) xη = axξ.
This proves our claim.

Now suppose that .λ, μ ∈ C\R and .r (λ, a) r (μ, b) = r (μ, b) r (λ, a). From the
first part of the proof it follows that .r (μ, b) a ⊆ ar (μ, b). By Theorem 1.5.12, this
implies that .r (μ, b) ea (δ1 ) = ea (δ1 ) r (μ, b) for all Borel sets .δ1 in .R. Keeping
the Borel set .δ1 fixed for the moment, it follows from the first part of the proof
that .ea (δ1 ) b ⊆ bea (δ1 ). Using Theorem 1.5.12 once more, we may conclude that
.e (δ1 ) e (δ2 ) = e (δ2 ) e (δ1 ) for all Borel sets .δ2 in .R. Since .δ1 is an arbitrary
a b b a
Borel set in .R, this shows that (i) implies (ii).

then it follows immediately from Definition 1.5.2 that
If condition (ii) is satisfied,
the operators . R f dea and . R gdeb commute for any two functions .f, g ∈ Bb (R).

Since, .r (λ, a) = R (λ − t)−1 dea (t) and .r (μ, b) = R (μ − t)−1 deb (t) for all
.λ, μ ∈ C \ R, we conclude that (i) holds. ⨆
⨅
1.7 Polar Decomposition
We start this section by stating the following important result.

Theorem 1.7.1 If x is a closed, densely defined linear operator in H , then the
operator .x ∗ x is self-adjoint and positive. Moreover, .D (x ∗ x) is a core for the
operator x.
The self-adjoint positive operator .x ∗ x has a unique positive square root .(x ∗ x)1/2 .
Definition 1.7.2 For every closed, densely defined operator x in H the absolute
value .|x| of x is defined by .|x| = (x ∗ x)1/2 .
Note that .D (x ∗ x) is a core for the operators .|x| and x.
Next, we recall that an operator .v ∈ B (H ) is called a partial isometry if
⊥
.‖vξ ‖H = ‖ξ ‖H for all .ξ ∈ Ker (v) . In this case, .Ran (v) is a closed subspace
of H . The projection .p = s (v) onto .Ker (v)⊥ is called the initial projection of v
and the projection .q = r (v) onto .Ran (v) is called the final projection of v. It is easy
to see that .p = v ∗ v and .q = vv ∗ . Note that .p = v ∗ qv, .q = vpv ∗ and .v = vp = qv.
Conversely, if .v ∈ B (H ) is such that .v ∗ v is a projection, then v is a partial
isometry with initial projection .v ∗ v (and final projection .vv ∗ ).
Theorem 1.7.3 (Polar Decomposition) Let .x : D (x) → H be a closed and
densely defined operator. There exists a partial isometry v, with initial projection
.r (|x|) and final projection .r (x), such that .x = v |x|. Moreover, if .x = wa, where a
is positive self-adjoint and w is a partial isometry with initial projection .r (a), then
.a = |x| and .w = v.
The factorization .x = v |x| in the above theorem is called the polar decom-
position of x. The last statement in this theorem is usually referred to as the
uniqueness of the polar decomposition. Since .v ∗ v = r (|x|), it is also clear that
∗
.|x| = v x. There are a number of statements implicit in the above theorem. In
particular, .D (|x|) = D (x) and .‖|x| ξ ‖H = ‖xξ ‖H for all .ξ ∈ D (x). Hence,
∗
.Ker (|x|) = Ker (x), .n (|x|) = n (x) and .r (|x|) = r (x ) = s (x). This implies
that .x = r (|x|) x = v vx . It follows from .x = v |x| that .x ∗ = |x| v ∗ (see

∗ ∗ ∗ ∗
1.8 Quadratic Forms 19
Theorem 1.4.1 (v)) and so,

.x ∗ = v ∗ vx ∗ = v ∗ v |x| v ∗ . (1.2)
Since .v |x| v ∗ ≥ 0 and .vv ∗ = r (x) = r (v |x| v ∗ ), it follows from the uniqueness
of the polar decomposition that .v |x| v ∗ = |x ∗ | and that .x ∗ = v ∗ |x ∗ | is the polar
decomposition of .x ∗ .
Another application of the uniqueness of the polar decomposition is given in the
following proposition.
Proposition 1.7.4 Suppose that .x : D (x) → H is a closed, densely defined
operator with polar decomposition .x = v |x| and let .u ∈ B (H ) be unitary. Then,
∗
.uxu is closed and densely defined with polar decomposition given by

.uxu∗ = uvu∗ u |x| u∗ .
In particular, .uxu∗ = x if and only if .uvu∗ = v and .u |x| u∗ = |x|.
1.8 Quadratic Forms
As before, H is a complex Hilbert space with inner product .〈·, ·〉. If D is a linear
subspace of H and .q : D × D → C is a map which is linear in the first variable and
conjugate linear in the second, then .q is called a sesquilinear form on H with domain
D. The domain of .q will usually be denoted by .D (q). Given a sesquilinear form .q,
the corresponding quadratic form, also denoted by .q, is defined by .q (ξ ) = q (ξ, ξ )
for all .ξ ∈ D (q). It follows from the polarization identity
1 k
3
.q (ξ, η) = i q ξ + i k η, ξ + i k η , ξ, η ∈ D (q) ,
4
k=0
that a sesquilinear form is uniquely determined by its quadratic form. From now on,
both sesquilinear forms and quadratic forms will be simply called forms.
A form .q is called symmetric if .q (ξ, η) = q (η, ξ ) for all .ξ, η ∈ D (q); note
that this implies that .q (ξ ) ∈ R for all .ξ ∈ D (q). Furthermore, .q is called positive
if .q is symmetric and .q (ξ ) ≥ 0 for all .ξ ∈ D (q). From now on we will only
consider positive forms. Note that any positive form satisfies the Cauchy–Schwartz
inequality, that is, .|q (ξ, η)| ≤ q (ξ )1/2 q (η)1/2 for all .ξ, η ∈ D (q), and the map
.ξ │−→ q (ξ ) is a seminorm on .D (q). This implies in particular that .q (ξn ) →
1/2
q (ξ ) for any sequence .{ξn }∞n=1 in .D (q) and .ξ ∈ D (q) satisfying .q (ξn − ξ ) → 0.
Definition 1.8.1 A positive form .q on H is called closed if for any sequence .{ξn }∞
n=1
in .D (q) and .ξ ∈ H the conditions
(i) .ξn → ξ in H ,
(ii) .q (ξn − ξm ) → 0 as .n, m → ∞,
imply that .ξ ∈ D (q) and .q (ξn − ξ ) → 0 as .n → ∞.
Definition 1.8.2 Let .q be a positive form on H . A linear subspace D of .D (q) is
called a core of .q if for each .ξ ∈ D (q) there exists a sequence .{ξn }∞
n=1 in D such
that .ξn → ξ in H and .q (ξn − ξ ) → 0.
Suppose that .q is a positive form on H . For .ξ, η ∈ D (q) define
. 〈ξ, η〉q = q (ξ, η) + 〈ξ, η〉 .
Evidently, .〈·, ·〉q is an inner product in .D (q). The corresponding norm is denoted
by .‖·‖q and satisfies
. ‖ξ ‖2q = q (ξ ) + ‖ξ ‖2H , ξ ∈ D (q) . (1.3)
Note that convergence of a sequence with respect to .‖·‖q always implies conver-
gence in H and .q is continuous on .D (q) with respect to .‖·‖q . The following facts
are easily verified:
(a) A positive form .q is closed if and only if .D (q) is a Hilbert space with respect
to .〈·, ·〉q ;
(b) A linear subspace D of .D (q) is a core of .q if and only if D is dense in .D (q)
with respect to the norm .‖·‖q ;
(c) Let .q1 and .q2 be closed positive forms on H and suppose that D is a subspace
of .D (q1 ) ∩ D (q2 ) which is a core for both .q1 and .q2 . If .q1 (ξ ) = q2 (ξ ) for all
.ξ ∈ D, then .q1 = q2 .
In the set of all positive forms we introduce a partial ordering as follows.

Definition 1.8.3 Given two positive forms .q1 and .q2 on H , then we define .q1 ≤ q2
whenever .D (q2 ) ⊆ D (q1 ) and .q1 (ξ ) ≤ q2 (ξ ) for all .ξ ∈ D (q2 ).
Lemma 1.8.4 Suppose that .{qα } is an increasing net of positive forms on H and
define

D= ξ∈
. D (qα ) : sup qα (ξ ) < ∞ ,
α α
q (ξ ) = sup qα (ξ ) = lim qα (ξ ) , ξ ∈ D.
α α
Then .q is a positive form on H with domain .D (q) = D.

Proof Observe that it follows from (1.3) that D is also given by

D= ξ∈
. D (qα ) : sup ‖ξ ‖qα < ∞ ,
α α
from which it is immediately clear that D is a linear subspace of H . From the

polarization identity it follows that .limα qα (ξ, η) exists in .C for all .ξ, η ∈ D.
Therefore, we may define .q : D × D → C by .q (ξ, η) = limα qα (ξ, η). Clearly, .q is
a sesquilinear form with domain .D (q) = D and the corresponding quadratic form
is given by
.q (ξ ) = q (ξ, ξ ) = lim qα (ξ, ξ ) = sup qα (ξ ) , ξ ∈ D.

α α
It is also clear that .q is symmetric and positive. ⨆

⨅
It is easily verified that the positive form .q constructed in the above lemma is
actually the supremum of the net .{qα } in the partially ordered set of all positive
forms on .H . Therefore we denote this form .q by .supα qα .
Lemma 1.8.5 If .{qα } is an increasing net of closed positive forms on H , then .q =
supα qα is also closed.
Proof Note that the norm .‖·‖q in .D (q) satisfies .‖ξ ‖q = supα ‖ξ ‖qα for all
.ξ ∈ D (q). Suppose that .{ξn }∞ n=1 is a Cauchy sequence in .D (q) with respect to
∞
.‖·‖q . Since .{ξn } is a Cauchy sequence in H , there exists .ξ ∈ H such that
n=1
∞
.‖ξn − ξ ‖H → 0. Furthermore, each .qα is closed and .{ξn }
n=1 is a Cauchy sequence
in .D (qα ) with respect to .‖·‖qα . This implies that .ξ ∈ D (qα ) and .‖ξn − ξ ‖qα → 0
for each .α. Given .ε > 0, there exists .N ∈ N such that .‖ξn − ξm ‖q ≤ ε for
all .n, m ≥ N and hence, .‖ξn − ξm ‖qα ≤ ε for all .n, m ≥ N and all .α. Since
.‖ξm − ξ ‖q → 0 for each .α, it follows that .‖ξn − ξ ‖q ≤ ε for all .n ≥ N and all
α α
.α and so, .supα ‖ξn − ξ ‖q ≤ ε for all .n ≥ N . This implies that for .n ≥ N we have
α
.ξn − ξ ∈ D (q), hence .ξ ∈ D (q), and .‖ξn − ξ ‖q ≤ ε for all .n ≥ N . Consequently,
.ξn → ξ in .D (q) with respect to .‖·‖q . We may conclude that .D (q) is complete with
respect to .‖·‖q and so, .q is closed. ⨆

⨅
If the domain .D (q) is dense in H , then we say that the form .q is densely defined.
If two positive forms .q1 and .q2 satisfy .q1 ≤ q2 and if .q2 is densely defined, then .q1
is also densely defined, as .D (q2 ) ⊆ D (q1 ).
The set of all closed positive densely defined forms on H is denoted by .Q+ . We
equip .Q+ with the partial ordering inherited from the set of all positive forms.
Corollary 1.8.6 If .{qα } is an increasing net in .Q+ and if .q0 ∈ Q+ is such that
+ +
.qα ≤ q0 for all .α, then .sup qα ∈ Q (and .sup qα is the supremum of .{qα } in .Q ).
Let .a : D (a) → H be
a positive self-adjoint operator in H . Define the form
qa by .D (qa ) = D a 1/2 and .qa (ξ, η) = a 1/2 ξ, a 1/2 η for all .ξ, η ∈ D (qa ).
.
2
Clearly, .qa is a positive densely defined form on H and .qa (ξ ) = a 1/2 ξ H for all
.ξ ∈ D (qa ). Using that .a
1/2 is a closed operator, it follows that .q is also closed.
a
The form .qa is called the quadratic form corresponding to the positive self-
adjoint operator a. It is easily verified that the operator a is uniquely determined
by its quadratic form in the following sense: if .a and b are two positive self-adjoint
operators in H such that .qa = qb , then .a = b. Furthermore, we observe that a linear
subspace D of .D (qa ) is a core of .qa if and only if D is a core of .a 1/2 . In particular,
.D (a) is a core of .D (qa ).
Let us denote the set of all positive self-adjoint operators in H by .H+ . By the
above observation, the map .a − │ → qa from .H+ into .Q+ is injective. The next
proposition shows that this map is also surjective (and hence, it is a bijection).
Proposition 1.8.7 If .q is a closed densely defined positive form on H , then there
exists a unique self-adjoint positive operator a in H such that .D (q) = D a 1/2
2
and .q (ξ ) = a 1/2 ξ for all .ξ ∈ D (q) (in other words, .q = qa ).
H
Proof Since .q is closed, .D (q) is a Hilbert space with respect to .〈·, ·〉q . For .ξ ∈ H ,
define the linear functional .ϕξ on .D (q) by .ϕξ (η) = 〈η, ξ 〉. Since

. ϕξ (η) = |〈η, ξ 〉| ≤ ‖ξ ‖H ‖η‖H ≤ ‖ξ ‖H ‖η‖q

for all .η ∈ D (q), it follows that .ϕξ is bounded with respect to .‖·‖q and .ϕξ ≤
‖ξ ‖H . Consequently, there exists a unique element
.bξ ∈ D (q) such that .ϕξ (η) =
〈η, bξ 〉q for all .η ∈ D (q) and .‖bξ ‖q = ϕξ ≤ ‖ξ ‖H . The map .ξ │−→ bξ is linear
from H into .D (q). Composing this map with the embedding of .D (q) into H , we
obtain a linear operator .b : H → H , which is bounded with .‖b‖B(H ) ≤ 1. From the
definition of .bξ it follows that
. 〈η, ξ 〉 = 〈η, bξ 〉q = q (η, bξ ) + 〈η, bξ 〉 , η ∈ D (q) , ξ ∈ H, (1.4)
and so,
q (η, bξ ) = 〈η, ξ − bξ 〉 , η ∈ D (q) , ξ ∈ H.

. (1.5)
Observe the following facts:

(i) b is self-adjoint. Indeed, if .ξ, ζ ∈ H , then .bζ ∈ D (q) and so, it follows from
(1.4) that
. 〈bζ, ξ 〉 = 〈bζ, bξ 〉q = 〈bξ, bζ 〉q = 〈bξ, ζ 〉 = 〈ζ, bξ 〉 .
(ii) b is injective. Indeed, if .ξ ∈ H satisfies .bξ = 0, then .〈η, ξ 〉 = 〈η, bξ 〉q = 0

for all .η ∈ D (q). Since .D (q) is dense in H , this implies that .ξ = 0.
(iii) .Ran (b) is dense in .D (q) with respect to .‖·‖q (and hence, .Ran (b) is dense in
H ). Indeed, if .η ∈ D (q) satisfies .〈η, bξ 〉q = 0 for all .ξ ∈ H , then .〈η, ξ 〉 =
〈η, bξ 〉q = 0 for all .ξ ∈ H and hence, .η = 0.

Consider the inverse .b−1 : D b−1 → H , where .D b−1 = Ran (b). From the
above observations
−1 ∗ it follows that .b−1 is closed, densely defined and self-adjoint
−1
(recall that . b = (b ) = b−1 ). Equation (1.5) can then be written as
∗

q (η, ζ ) = η, b−1 ζ − ζ = η, b−1 − 1 ζ , η ∈ D (q) , ζ ∈ D b−1 .
.
The .a = b
−1 − 1 is closed, densely defined and self-adjoint with .D (a) =
operator
−1

D b = Ran (b) and satisfies
q (η, ζ ) = 〈η, aζ 〉 , η ∈ D (q) , ζ ∈ D (a) .

.
In particular, if .ξ, η ∈ D (a), then
q (ξ, η) = 〈ξ, aη〉 = 〈aξ, η〉

.
and .〈aξ, ξ 〉 = q (ξ, ξ ) = q (ξ ) ≥ 0 for all .ξ ∈ D (a), which shows that a is positive.
2
Finally we show that .D (q) = D a 1/2 and .q (ξ ) = a 1/2 ξ H for all .ξ ∈ D (q).

Let .qa be the closed positive form corresponding to a, that is, .D (qa ) = D a 1/2
2
and .qa (ξ ) = a 1/2 ξ H for all .ξ ∈ D (qa ). Since .D (a) is a core of the operator .a 1/2 ,
it follows that .D (a) is a core for .qa . As has been observed above, .D (a) = Ran (b)
is dense in .D (q) with respect to .‖·‖q , which implies that .D (a) is a core for .q.
Furthermore,
2

q (ξ ) = 〈aξ, ξ 〉 = a 1/2 ξ, a 1/2 ξ = a 1/2 ξ = qa (ξ ) ,
. ξ ∈ D (a) .
H
This implies that .q = qa and the proof is complete. ⨆

⨅
It follows from the above results that the map .a │−→ qa is a bijection from .H+
onto .Q+ . Via this map we transfer the partial ordering in .Q+ to .H+ : if a and b are
two self-adjoint positive operators, then we write .a ≤ b whenever .qa ≤ qb . This
partial ordering in .H+ is called the quadratic form ordering in .H+ . By definition, the
map .a −│ → qa is an order isomorphism from .H+ onto .Q+ . Therefore, the following
result is now an immediate consequence of Corollary 1.8.6 and Lemma 1.8.4.

Proposition 1.8.8 If . aβ is an increasing net in .H+ and .b ∈ H+ is such that
+
.aβ ≤ b for all .β, then .a = supβ aβ exists in .H . Moreover, this supremum a is
characterized by:
⎧ ⎫
⎨ 1/2 ⎬
1/2
.D a
1/2
= ξ∈ D aβ : sup aβ ξ < ∞ ,
⎩ β H ⎭
β

1/2 1/2
a ξ = sup aβ ξ , ξ ∈ D a 1/2 .
H β H
If .a ∈ H+ and .u ∈ B (H ) is unitary, then .u∗ au ∈ H+ and so, we may define

the map .ϕu : H+ → H+ by .ϕu (a) = u∗ au. It is straightforward to show that .ϕu :
H+ → H+ is an order isomorphism. Therefore, the next result follows immediately
from Lemma 1.3.1.
Let .U0 be a non-empty collection of unitary operators on H .

Corollary 1.8.9
Suppose that . aβ is an increasing net in .H+ and .a ∈ H+ such that .a = supβ aβ . If
∗ ∗
.u aβ u = aβ for all .u ∈ U0 and all .β, then .u au = a for all .u ∈ U0 .
Remark 1.8.10 We wish to point out another useful consequence of the above
considerations. Suppose that a is a positive self-adjoint operator in the Hilbert space
H . If .f : σ (a) → [0, ∞) is a Borel function, then .f (a) ∈ H+ and it follows from
Theorem 1.5.7 (i) that the corresponding quadratic form .qf (a) is given by
! "

.D qf (a) = ξ ∈ H : f (λ) deξ,ξ (λ) < ∞
σ (a)
and

qf (a) (ξ ) =
. f (λ) deξ,ξ (λ) , ξ ∈ D qf (a) .
σ (a)
A combination of Proposition 1.8.8 and the monotone convergence theorem imme-

diately yields the following result: if .f, fn : σ (a) → [0, ∞) (.n = 1, 2, . . .) are
Borel functions such that .0 ≤ fn (λ) ↑ f (λ) for all .λ ∈ σ (a), then .fn (a) ↑ f (a)
in .H+ .
1.9 Algebras with an Involution
In this and the next section, we discuss some of the aspects of the theory of abstract
operator algebras, which will be convenient to have available. We start with the
general concept of a .∗-algebra.
1.9 Algebras with an Involution 25
Let .A be an algebra over the complex numbers. The mapping .x │−→ x ∗ from .A
into itself is said to be an involution if
(i) .(x + y)∗ = x ∗ + y ∗ ;
∗ ∗
(ii) .(λx) = λ̄x ;
∗ ∗ ∗
(iii) .(xy) = y x ;
∗ ∗
(iv) .(x ) = x,
whenever .x, y ∈ A and .λ ∈ C. An algebra equipped with an involution is called

a .∗-algebra. If .A is a .∗-algebra, then an element .x ∈ A is called self-adjoint (or,
Hermitian) if .x ∗ = x. The set of all self-adjoint elements in .A is denoted by .Ah ,
which is clearly a real linear subspace of .A. If .x, y ∈ Ah , then .xy ∈ Ah if and only
if .xy = yx. Note furthermore that .x ∗ x and .xx ∗ belong to .Ah for every .x ∈ A. For
.x ∈ A we set
1 1
Re (x) =
. x + x ∗ , Im (x) = x − x∗ .
2 2i
Clearly, .Re (x) , Im (x) ∈ Ah and .x = Re (x) + iIm (x) for all .x ∈ A. Conversely,
if for a given .x ∈ A we have .x = x1 + ix2 with .x1 , x2 ∈ Ah , then necessarily
.x1 = Re (x) and .x2 = Im (x).
The .∗-algebra .A is called unital if it possesses a multiplicative identity, a unit

element, denoted by .1 = 1A . Note that .1∗ = 1. An element x in the unital algebra
.A is said to be invertible if there exists .y ∈ A such that .xy = yx = 1; in this case,
the element y is unique and denoted by .x −1 , the inverse of x. It is easy to see that
∗
.x ∈ A is invertible if and only if .x is invertible and, in this case, . x
−1 ∗ = (x ∗ )−1 .
An element .x ∈ A is called normal if .x ∗ x = xx ∗ . Furthermore, .u ∈ A is

said to be unitary if .u∗ u = uu∗ = 1 (equivalently, u is invertible and .u−1 = u∗ ).
All unitary elements in .A form a (multiplicative) group, which we shall denote by
∗
.U (A). An element .p ∈ A is said to be a projection if .p = p and .p = p. The set
2
of all projections in .A is denoted by .P (A).

Let .A and .B be two .∗-algebras. The mapping .φ : A → B is called a .∗-
homomorphism whenever .φ is an algebra homomorphism (that is, .φ is linear and
∗ ∗
.φ (xy) = φ (x) φ (y) for all .x, y ∈ A) satisfying .φ (x ) = φ (x) for all .x ∈ A.
If, in addition, .A and .B are unital and .φ (1A ) = 1B , then .φ is called a unital
.∗-homomorphism. If .A and .B are .∗-algebras and .φ : A → B is an injective .∗-
homomorphism, then .φ is said to be a .∗-isomorphism. The algebras .A and .B are said

to be .∗-isomorphic if there exists a .∗-isomorphism from .A onto .B. If .φ : A → B
is a .∗-isomorphism onto and .A is unital, then .B is also unital and .φ is a unital .∗-
isomorphism. A .∗-isomorphism from .A onto itself is called a .∗-automorphism of
.A.
A subset .S of a .∗-algebra .A is called self-adjoint if .x ∗ ∈ S whenever .x ∈ S. A

self-adjoint subalgebra .S of .A is said to be a .∗-subalgebra and, in this case, .S itself
is a .∗-algebra with respect to the algebraic operations and involution inherited from
.A.
1.10 C ∗ -Algebras
An algebra .A equipped with a norm .‖·‖A such that .A is a Banach space and
(i) .‖xy‖A ≤ ‖x‖A ‖y‖A for all .x, y ∈ A,
is called a Banach algebra. If .A has a unit element .1, then we will assume that
‖1‖A = 1. Furthermore, if .A is a .∗-algebra and the norm satisfies in addition
.
(ii) .‖x ∗ ‖A = ‖x‖A for all .x ∈ A,

then .A is called a Banach .∗-algebra.
A .C ∗ -algebra is a .∗-algebra .A equipped with a norm .‖·‖A such that .A is a
Banach algebra and
(iii) .‖x ∗ x‖A = ‖x‖2A for all .x ∈ A.
If .A is a .C ∗ -algebra, then it is easy to see that the norm also satisfies
condition (ii). So, any .C ∗ -algebra is a Banach .∗-algebra. Moreover, if the .C ∗ -
algebra .A has a unit element .1, then the equality .‖1‖A = 1 is automatically
satisfied.
If .A is a .C ∗ -algebra and .A1 is a closed .∗-subalgebra of .A, then .A1 is a .C ∗ -
algebra with respect to the structure inherited from .A and we say that .A1 is a .C ∗ -
subalgebra of .A.
Suppose that .A and .B are two .C ∗ -algebras and that .φ : A → B is a .∗-
homomorphism. Then, .‖φ (x)‖B ≤ ‖x‖A for all .x ∈ A and so, in particular, .φ
is continuous. Moreover, if .φ is a .∗-isomorphism, then .‖φ (x)‖B = ‖x‖A for all
∗
.x ∈ A. Consequently, two .∗-isomorphic .C -algebras are isometrically isomorphic
as well.
We list a few simple examples of .C ∗ -algebras.
Example 1.10.1
1. Let X be an arbitrary non-empty set. We denote by .𝓁∞ (X) the .∗-algebra of
all bounded complex-valued functions .f : X → C, with pointwise algebraic
operations and involution given by pointwise complex conjugation. Equipped
with the norm given by .‖f ‖∞ = supt∈X |f (t)| for all .f ∈ 𝓁∞ (X), the algebra
∗
.𝓁∞ (X) is a commutative unital .C -algebra.
2. Let X be a locally compact Hausdorff space. A continuous function .f : X → C

is said to vanish at infinity if, for every .ε > 0 the set .{t ∈ X : |f (t)| ≥ ε}
is compact. We denote by .C0 (X) the .∗-algebra of all continuous complex-
valued functions on X vanishing at infinity (which is a .∗-subalgebra of .𝓁∞ (X)),
equipped with the .sup-norm .‖·‖∞ . Clearly, .C0 (X) is a commutative .C ∗ -algebra,
which has a unit element if and only if X is compact.
By the Gelfand–Naimark theorem, every commutative .C ∗ -algebra .A is .∗-
isomorphic to an algebra .C0 (X) for some suitable locally compact Hausdorff
space X (which is compact if, and only if, .A is unital).
3. Let .(Ω, ∑, μ) be a measure space and .L∞ (Ω, ∑, μ) = L∞ (μ) be the space
of all .μ-essentially bounded complex-valued .∑-measurable functions on .Ω,
1.10 C ∗ -Algebras 27
with identification of functions which coincide .μ-almost everywhere. The space

L∞ (μ), equipped with the norm given by
.
. ‖f ‖∞ = esssupt∈Ω |f (t)|
for all .f ∈ L∞ (μ), is a commutative .C ∗ -algebra with respect to the pointwise

algebraic operations and the involution given by complex conjugation.
All measure spaces we shall consider will be assumed to be so-called
Maharam measure spaces. A measure space .(Ω, ∑, μ) is said to be a Maharam
measure space if it is semi-finite (that is, for every .E ∈ ∑ with .μ (E) > 0
there exists .F ∈ ∑ such that .F ⊆ E and .0 < μ (F ) < ∞) and its measure
algebra (that is, the quotient Boolean algebra of .∑ by the ideal of .μ-null sets)
is complete. Clearly, all .σ -finite measure spaces are Maharam. We note that a
measure space .(Ω, ∑, μ) is Maharam if and only if the space .LR ∞ (μ) of all
real-valued functions in .L∞ (μ), is a Dedekind complete vector lattice. Another
equivalent condition is that .L∞ (μ) is (isometrically isomorphic to) the Banach
dual space of .L1 (μ) (equivalently, the Radon–Nikodym theorem is valid for the
measure space .(Ω, ∑, μ)).
4. If H is a Hilbert space, then the algebra .B (H ) of all bounded linear operators
on H is a .C ∗ -algebra, as we have observed already in Sect. 1.1. This .C ∗ algebra
is noncommutative whenever .dim H > 1. Any closed self-adjoint subalgebra of
∗
.B (H ) is also a .C -algebra.
The Gelfand–Naimark–Segal theorem asserts that an arbitrary .C ∗ -algebra .A

is .∗-isomorphic to a .C ∗ -subalgebra of .B (H ) for some Hilbert space H .
For the remaining part of this section we will assume that .A is an arbitrary unital
.C ∗ -algebra, although most of the results mentioned can be adjusted to the non-unital
situation via adjunction of a unit element.
As in any unital Banach algebra, for .x ∈ A the set .σ (x) = σA (x) of all
.λ ∈ C for which .λ1 − x is not invertible in .A, is called the spectrum of x.
The spectrum .σ (x) is a non-empty compact subset of .C. If .u ∈ U (A), then

.σ (u) ⊆ {λ ∈ C : |λ| = 1} and if .a ∈ Ah , then .σ (a) ⊆ R. In general, if .B is a
Banach subalgebra of the Banach algebra .A and .x ∈ B, then .σA (x) ⊊ σB (x).
However, for .C ∗ -algebras we have the following important observation: if .B is a
∗ ∗
.C -subalgebra of the .C -algebra .A, then .σA (x) = σB (x) for all .x ∈ B.
The following theorem, which is a consequence of the Gelfand–Naimark theorem

for commutative .C ∗ -algebras, gives the functional calculus for normal elements.
Theorem 1.10.2 Let .A be a unital .C ∗ -algebra and .x be a normal element of .A.
There exists a unique unital .∗-isomorphism .φ : C (σ (x)) → A satisfying .φ (ι) = x,
where .ι (λ) = λ for all .λ ∈ C. Actually, .φ is a .∗-isomorphism from .C (σ (x)) onto
the .C ∗ -subalgebra of .A generated by x and .1.
In the situation of the above theorem, for any .f ∈ C (σ (x)) the corresponding
element .φ (f ) is denoted by .f (x) and the mapping .f − │ → f (x) is called the
functional calculus of the normal element .x. The spectral mapping theorem holds
for this functional calculus, that is, for every .f ∈ C (σ (x)) we have
.σ (f (x)) = f (σ (x)) = {f (λ) : λ ∈ σ (x)} . (1.6)
Moreover, if .f ∈ C (σ (x)) and .g ∈ C (σ (f (x))), then .(g ◦ f ) (x) = g (f (x)).

Remark 1.10.3 Suppose that H is a Hilbert space and .x ∈ B (H ) is a normal
operator. Let .φ : C (σ (x)) → B (H ) be the .∗-isomorphism which exists according
to Theorem 1.10.2. On the other hand, it follows from Theorems 1.5.10 and 1.5.13,
that there exists a unique spectral measure .ex : B (σ (x)) → B (H ) for the operator
x. Let .Bb (σ (x)) denote the .C ∗ -algebra of all bounded Borel functions on .σ (x).
For .f ∈ Bb (σ (x)) define .Ф (f ) ∈ B (H ) by

Ф (f ) =
. f (λ) dex (λ) .
σ (x)
It follows from Theorem 1.5.3 that .Ф : Bb (σ (x)) → B (H ) is a unital .∗-

homomorphism satisfying .Ф (ι) = x (by the definition of the spectral measure .ex ).
Consequently, if p is a polynomial in .λ and .λ̄, then .φ (p) = p (x, x ∗ ) = Ф (p).
Since the subalgebra of .C (σ (x)) consisting of all such polynomials is dense in
.C (σ (x)) with respect to .‖·‖∞ , the continuity of .φ and .Ф implies that .φ (f ) =
Ф (f ) for all .f ∈ C (σ (x)). Hence,

.f (x) = φ (f ) = f (λ) dex (λ)
σ (x)
for all .f ∈ C (σ (x)). So, we may use the notation

f (x) =
. f (λ) dex (λ)
σ (x)
for all .f ∈ Bb (σ (x)) (and also for .f ∈ B (σ (x)); see Definition 1.5.11) without
any danger of confusion.
Actually, one may prove the existence of the spectral measure of a normal
operator .x ∈ B (H ) via the result of Theorem 1.10.2 (a method which is analogous
to the Riesz representation theorem for positive functionals on a .C (K)-space).
Let .A be a (unital) .C ∗ -algebra. An element .x ∈ A is said to be positive if .x ∗ = x
and .σ (x) ⊆ [0, ∞). This is denoted by .x ≥ 0. The set of all positive elements in .A
is denoted by .A+ . If .x ∈ A+ , then it follows from Theorem 1.10.2 that there exists
an element .y ∈ A+ such that .y 2 = x (indeed, take .y = f (x), where .f (λ) = λ1/2
for .λ ∈ σ (x) ⊆ [0, ∞) and use (1.6) that .y ≥ 0). The element .y ∈ A+ with
√ to see 1/2
.y
2 = x is unique and denoted by . x or .x , the positive square root of x. The
following proposition describes the basic properties of positive elements.
1.10 C ∗ -Algebras 29
Proposition 1.10.4
(i) .A+ is a cone in .A (that is, .λx + μy ∈ A+ whenever

+
.x, y ∈ A and .λ, μ ∈
+ +
R+ ) which is closed and proper (that is, .A ∩ −A = {0});

(ii) .A+ = {x ∗ x : x ∈ A} = a 2 : a ∈ Ah ;
(iii) if .A is a .C ∗ -subalgebra of .B (H ), for some Hilbert space H , and if .x ∈ A,
then .x ∈ A+ if and only if .〈xξ, ξ 〉 ≥ 0 for all .ξ ∈ H (that is, x is a positive
self-adjoint operator on H ).
In the real vector space .Ah we define a partial ordering by setting .a ≤ b
whenever .a, b ∈ Ah satisfy .b − a ∈ A+ . In the next proposition we collect some
of the properties of this partial ordering.
Proposition 1.10.5
(i) .Ah is a partially ordered vector space (that is, .a + c ≤ b + c and .λa ≤ λb
whenever .a ≤ b in .Ah , .c ∈ Ah and .λ ∈ R+ );
(ii) if .a ≤ b in .Ah , then .x ∗ ax ≤ x ∗ bx for all .x ∈ A;
(iii) if .a, b ∈ A+ and .ab = ba, then .ab ∈ A+ ;
(iv) if .0 ≤ a ≤ b in .Ah , then .‖a‖A ≤ ‖b‖A and .a 1/2 ≤ b1/2 ; moreover, if in
addition a is invertible, then b is also invertible and .0 ≤ b−1 ≤ a −1 ;
(v) if .x ∈ A is normal and .f ∈ C (σ (x)) satisfies .f (λ) ≥ 0 for all .λ ∈ σ (x),
then .f (x) ≥ 0 in .Ah .
Define the functions .f0 , f1 and .f2 on .R by .f0 (λ) = |λ|, .f1 (λ) = λ+ and
.f2 (λ) = λ
− respectively, for all .λ ∈ R. For .a ∈ A we set .|a| = f (a), the
h 0
absolute value of a, .a + = f1 (a), the positive part of a, and .a − = f2 (a), the
negative part of a. From the properties of the functional calculus it is clear that
+ − ∈ A+ , .a = a + − a − and .|a| = a + + a − . This shows in particular that
.|a| , a , a
the positive cone .A+ is generating in .Ah , that is, .Ah = A+ − A+ . Note that the
1/2
absolute value of .a ∈ Ah is also given by .|a| = a 2 .
It is worth noting, that for every .a ∈ Ah with .‖a‖A ≤ 1, the element .1 − a 2 is
1/2 1/2
positive and the elements .u1 = a + i 1 − a 2 and .u2 = a − i 1 − a 2 are
unitary. Moreover, .a = 12 (u1 + u2 ). This implies, in particular, that .A is the linear
span of its unitary elements.
A linear functional f on a .C ∗ -algebra .A is said to be positive if .f (a) ≥ 0 for
all .a ∈ A+ . If f is a positive functional on .A, then f is necessarily continuous,
∗ ∗
.f (x ) = f (x) and .|f (x)| ≤ ‖f ‖A∗ f (x x) for all .x ∈ A. Moreover, if .A is
2
.‖f ‖A∗ = f (1).

unital, then
Let . Aj j ∈J be a family of .C ∗ -algebras, where J is an arbitrary set of indices.

We denote by .A the set of all families . xj = xj j ∈J , with .xj ∈ Aj for all .j ∈ J

and .supj xj A < ∞. Defining the algebraic operations, involution and norm in
j
.A by

. xj + yj = xj + yj , xj yj = xj yj , λ xj = λxj ,
∗ ∗
xj = xj , xj A = sup xj A ,
j
j
∗ which is called the .C ∗ -algebra

respectively, it follows .A is a .C -algebra,
that #
product of the family . Aj j ∈J . This product .C -algebra is denoted by .C ∗ − j Aj ,
∗
#
or simply by . j Aj , if no confusion can arise.
1.11 Von Neumann Algebras
Given a non-empty subset .S of .B (H ), the commutant .S' of .S is defined by
S' = {x ∈ B (H ) : xy = yx ∀y ∈ S} ,
.
which is a wo-closed unital subalgebra of .B (H ). If .S is self-adjoint, then .S' is a

∗ ''
wo-closed .B (H ). Defining the bi-commutant .S of .S by
''
' 'unital .C -subalgebra of '' ' '''
.S = S , it is clear that .S ⊆ S and .S = S .
Definition 1.11.1 A .∗-subalgebra .M of .B (H ) is said to be a von Neumann algebra
if .M = M'' .
In order to indicate that .M is contained in the algebra .B (H ), we say that .M
acts on the Hilbert space H (briefly, .M is a von Neumann algebra on H ). If .M
is a von Neumann algebra, then .M is a wo-closed unital .C ∗ -subalgebra of .B (H ).
The simplest examples of von Neumann algebras are given by the algebra .B (H )
itself and the subalgebra .C1 = CH = {λ1 : λ ∈ C}. For any non-empty subset
' ''
.S of .B (H ), the commutant .S is a von Neumann algebra. Similarly, .S is a von
''
Neumann algebra. Actually, .S is the von Neumann algebra generated by .S, that is,
the smallest von Neumann algebra on H containing .S.
Suppose that .M is a von Neumann algebra. By the observations at the end of
Sect. 1.10, every element of .M' is a linear combination of unitary elements of .M' .
Consequently, if .x ∈ B (H ), then .x ∈ M if and only if .xu = ux (equivalently,
∗ '
.x = uxu ) for all .U M . Furthermore, if .x ∈ B (H ) is normal, it follows from
Theorem 1.5.12 that the following statements are equivalent:

1. .x ∈ M;
2. .ex (δ) ∈ M for all Borel sets .δ ⊆ C;
3. .f (x) ∈ M for all bounded Borel functions .f : σ (x) → C.
In particular, if .a ∈ M+ , then .a 1/2 ∈ M+ . Consequently, if .x ∈ M, then
∗
.x x ∈ M+ and so, .|x| = (x ∗ x)1/2 ∈ M+ . Furthermore, if .x ∈ M, with polar
∗
' .x = v |x|, then it follows from Proposition 1.7.4 that .v = uvu for
decomposition
all .u ∈ U M and hence, .v ∈ M. This also implies that the support projection
∗ ∗
.s (x) = v v and the range projection .r (x) = vv both belong to .M.
The following result is an immediate consequence of Lemma 1.3.4 and Theo-

rem 1.3.3.
1.11 Von Neumann Algebras 31

Theorem 1.11.2 Suppose that . aβ is an increasing net in .Mh .
(i) If .a ∈ Bh (H ) is such that .aβ ↑ a in .Bh (H ), then .a ∈ Mh (and hence, .aβ ↑ a
in .Mh).
(ii) If . aβ is bounded from above, then there exists .a ∈ Mh such that .aβ ↑ a in
.Mh (and .aβ ↑ a in .Bh (H )).
The following observation is easily checked.

Lemma 1.11.3 If . aβ is an increasing net in .Mh and .a ∈ Mh , then .aβ ↑ a in
uwo
Mh if and only if .aβ → a.
.
Suppose that .{Mi : i ∈ I } is a collection of von Neumann algebras acting on the
'
Hilbert space H and define .M = i∈I Mi . Since .x ∈ M if and only if .x ∈ M'i
for all .i ∈ I , it is clear that
$ &'
%
M=
. M'i ,
i∈I
which shows, in particular, that .M is a von Neumann algebra. Moreover,

$ &''
%
'
M =
. M'i ,
i∈I

so .M' is the von Neumann algebra generated by . M'i : i ∈ I .
The center .Z (M) of a von Neumann algebra .M is defined by
.Z (M) = {x ∈ M : xy = yx ∀y ∈ M} .
Since .Z (M) = M ∩ M' , it follows from the above observationsthat.Z (M) is a

von Neumann algebra, which is clearly commutative. Note that .Z M' = Z (M).
If .Z (M) = CH , then the von Neumann algebra .M is said to be a factor. Since
'
.B (H ) = CH , it is evident that .B (H ) is a factor.
As we have observed before, if .M is a von Neumann algebra, then .M is

a wo-closed subalgebra of .B (H ) (and hence, .M is also so-, uwo-, and uso-
closed, as these topologies are stronger than the wo-topology). Moreover, by
Theorem 1.2.2, the norm closed unit ball .BB(H ) is wo-compact and so, .BM is
wo-closed (and hence, .BM is also so-, uwo-, and uso-closed). These topological
properties actually characterize von Neumann algebras. This is the famous Double
Commutant Theorem of J. von Neumann.
Theorem 1.11.4 (Double Commutant Theorem) Let .M be a unital .∗-subalgebra

of .B (H ) and let .BM be its unit ball (with respect to the operator norm). The
following statements are equivalent.
(i) .M is a von Neumann algebra, that is, .M = M'' .
(ii) .M is wo-closed (or, equivalently, so-, uwo-, uso-closed).
(iii) .BM is wo-closed (or, equivalently, so-, uwo-, uso-closed).
Note that the only non-trivial implication in this theorem is that .M is a von Neumann
algebra whenever .BM is uso-closed. If .M is a von Neumann algebra, then .BM =
M ∩ BB(H ) is wo-compact and hence, .BM is uwo-compact, as the wo- and uwo-
topology coincide on norm bounded subsets of .B (H ).
The dual space of .M with respect to the norm topology is denoted by .M∗ . For
.ξ, η ∈ H we denote (with slight abuse of notation) by .ωξ,η the linear functional
on .M given by .ωξ,η (x) = 〈xξ, η〉 for all .x ∈ M (see Sect. 1.2). Let .M∼ be the
linear subspace of .M∗ generated by . ωξ,η : ξ, η ∈ H . Evidently, the wo-topology
is equal to .σ (M, M∼ ). The norm closure of .M∼ is denoted by .M∗ . Furthermore,
we denote by .M'wo , .M'so , .M'uwo and .M'uso the dual spaces of .M with respect to the
wo-, so-, uwo- and uso-topology, respectively. In the following theorem we collect
the main features of the duality theory of von Neumann algebras.
Theorem 1.11.5 Let .M be a von Neumann algebra on the Hilbert space H .

(i) .M'so = M'wo and .ϕ ∈ M'wo if and only if .ϕ is given by .ϕ = nj=1 ωξj ,ηj with
.ξ1 , . . . , ξn ∈ H and .η1 , . . . , ηn ∈ H .
' ' '
(ii) .M
∞ uso = Muwo = M∗ and .ϕ ∈ Muwo if and only if is given by .ϕ
.ϕ∞ ∞=
∗
j =1 ω ξj ,ηj , as a norm convergent series in .M , with . ξ j j =1
and . η j j =1
2
in H satisfying . ∞ ξj < ∞ and .∞ ηj 2 < ∞.
j =1 H j =1 H
(iii) If .ϕ is a linear functional on .M, then .ϕ belongs to .M∗ if and only if the
restriction of .ϕ to the unit ball .BM is wo-continuous (equivalently, is so-, uso-
or uwo-continuous).
(iv) The uwo-topology in .M is equal to .σ (M, M∗ ).
(v) Every .x ∈ M defines a bounded linear functional .x̂ ∈ (M∗ )∗ by defining
.x̂ (ϕ) = ϕ (x) for all .ϕ ∈ M∗ . The mapping .x │−→ x̂ is a isometrically
isomorphism from .M onto .(M∗ )∗ .

By (v) of the above theorem, .M may be identified with the Banach dual space of
.M∗ via the mapping .x − │ → x̂. Therefore, .M∗ is called the pre-dual of .M.
For positive linear functionals on .M there is another important characterization
of uwo-continuity. Recall that a linear functional .ϕ on .M is called positive if .ϕ (a) ≥
0 whenever .a ∈ M+ . This is denoted by .ϕ ≥ 0. If .ϕ, ψ ∈ M∗ are such that
∗
.ϕ − ψ ≥ 0, then we write .ψ ≤ ϕ. Such positive functionals belong to .M and
∗
it can be shown that every element of .M can be written as a linear combination
positive linear functionals. Examples of positive functional on .M are given by the
functionals of the form .ωξ = ωξ,ξ , with .ξ ∈ H . Note that it follows immediately
from (ii) of Theorem 1.11.5, via polarization, that every .ϕ ∈ M∗ can be written as
a linear combination of positive functionals in .M∗ .
1.11 Von Neumann Algebras 33
Definition 1.11.6 Let .ϕ be a positive linear functional on the von Neumann algebra
M.
.

(i) .ϕ is said to be normal if .aβ ↑ a in .M+implies
that.ϕ aβ ↑ ϕ (a).
(ii) .ϕ is called completely additive if .ϕ α pα = α ϕ (pα ) for every system
.{pα } of pairwise orthogonal projections in .M.
Theorem 1.11.7 For a positive functional .ϕ on .M the following statements are

equivalent:
(i) .ϕ is normal;
(ii) .ϕ is completely additive;
(iii) .ϕ is uwo-continuous (equivalently, .ϕ ∈ M∗ );
∞ ∗
∞
(iv) .ϕ is given by .ϕ = j =1 ωξj , as a norm convergent series in .M , with . ξj j =1
2
in H satisfying . ∞ ξj < ∞.
j =1 H
For normal positive functionals the following noncommutative version of the
Radon–Nikodym theorem holds, which is due to S. Sakai.
Theorem 1.11.8 If .ϕ ∈ M∗ and .ψ ∈ M∗ are such that .0 ≤ ψ ≤ ϕ, then .ψ ∈ M∗
and there exists .a ∈ Mh such that .0 ≤ a ≤ 1 and .ψ (x) = ϕ (axa) for all .x ∈ M.
The notions of positivity and normality can also be introduced for linear
mappings between von Neumann algebras.
Definition 1.11.9 Let .M and .N be von Neumann algebras, acting on the Hilbert
spaces H and K respectively, and .π be a linear mapping from .M into .N.
(i) .π is called positive if .π (a) ≥ 0 in .N whenever .a ≥ 0 in .M.
(ii) If .π is positive, then .π is said to be normal if .π aβ ↑ π (a) in .N whenever
.aβ ↑ a in .M.
Note that any .∗-homomorphism .π : M → N is positive. Furthermore, a positive

linear mapping .π : M → N is normal if and only if it is continuous with respect to
the ultra-weak operator topologies.
Theorem 1.11.10 Let .M and .N be von Neumann algebras (acting on the Hilbert
spaces H and K respectively). If .π : M → N is a normal unital .∗-homomorphism,
then .π (M) is a von Neumann algebra.
Next we discuss some important constructions concerning von Neumann alge-
bras. First we introduce the necessary notation. Let .e ∈ P (B (H )) a projection onto
.K = e (H ). For .x ∈ B (H ) we define .xe ∈ B (K) by .xe (ξ ) = exξ for all .ξ ∈ K,
that is, .xe = (ex)|K . Note that .xe = (exe)e for all .x ∈ B (H ). For any non-empty
subset .D ⊆ B (H ) we denote .De = {xe : x ∈ D}. We consider, in particular, the
following two situations:
1. Let .M ⊆ B (H ) be a von Neumann algebra and .e ∈ P (M). Define
eMe = {exe : x ∈ M} ,
.
which is a .∗-subalgebra of .M with unit element e. that an element .x ∈ M

Note
belongs to .eMe if and only if .x (K) ⊆ K and .x K ⊥ = {0}. If .x ∈ eMe, then
.xe = x|K . In this situation, .Me is a unital .∗-subalgebra of .B (K) and the mapping
.φe : eMe → Me , defined by .φe (x) = xe for all .x ∈ eMe, is a surjective unital
.∗-isomorphism.

2. Let .M ⊆ B (H ) be a von Neumann algebra and .e ∈ P M' . If .x ∈ M, then
⊥
.xe = ex, that is, .x (K) ⊆ K and .x K ⊆ K ⊥ . Moreover, .xe = x|K for all
.x ∈ M. The set .Me is a unital .∗-subalgebra of .B (K) and the mapping .ψe :
M → Me , defined by .ψe (x) = xe , is a surjective .∗-homomorphism. The kernel

of .ψe is given by
Ker (ψe ) = {x (1 − z (e)) : x ∈ M} ,

.
where .z(e) denotes the central support of e; see Definition 1.14.2 below. In
particular, .ψe is an isomorphism if and only if .z (e) = 1.
Theorem 1.11.11 Let .M be a von Neumann algebra on the Hilbert space H .
Suppose that .e ∈ P (M) and put .K = e (H ).

(i) .Me and . M' e are von Neumann algebras on the Hilbert space K and
'
'

.(Me ) = M .
e
(ii) The center of .Me is equal to .(Z e.
(M))
(iii) If .M is a factor, then .Me and . M' e are also factors.

By (i) of the above theorem, there is no danger of confusion to denote . M' e
simply by .M'e whenever .e ∈ P (M). The von Neumann algebra .Me is called the
reduced von Neumann algebra of .M with respect to .e ∈ P (M). The von Neumann
algebra .M'e is called the induced von Neumann algebra by .M' on .K = e (H ).
Frequently, we shall identify the .∗-algebra .eMe with the von Neumann algebra .Me
on K.
1.12 Singular Functionals on von Neumann Algebras
Let .M be a von Neumann algebra on a Hilbert space H and recall that .M∗ denotes
the predual of .M, that is, .M∗ ⊆ M∗ is the space of all uwo-continuous linear
functionals on .M. For .ϕ ∈ M∗ and .y ∈ M the linear functionals .ϕy, yϕ ∈ M∗ are
defined by
. (ϕy) (x) = ϕ (yx) , (yϕ) (x) = ϕ (xy) , x ∈ M,
respectively.
For a discussion of singular functionals on .M it will be convenient to introduce
the universal enveloping von Neumann algebra .Mu of .M. For the definition and
properties of .Mu the reader is referred to [71], Section 10.1 or [125], Section III.2.
1.12 Singular Functionals on von Neumann Algebras 35
In particular, .Mu is a von Neumann algebra on some Hilbert space K and there is
a natural embedding of .M into .Mu . Furthermore, .Mu can be identified with the
bidual space .M∗∗ of .M, such that the embedding of .M into .Mu ∼ = M∗∗ coincides
with the canonical embedding of .M into .M . This implies that .M∗ is the predual
∗∗
of .Mu , that is, .M∗ = (Mu )∗ . It follows that there exists a central projection .z0 in
∗
.Mu such that .M∗ = M z0 , that is,

M∗ = ϕz0 : ϕ ∈ M∗
.
(cf. [125], p. 126 or [71], Proposition 10.1.14).

Definition 1.12.1 The subspace .M∗s ⊆ M∗ of all singular functionals on .M is
defined by setting

M∗s = M∗ (1 − z0 ) = ϕ (1 − z0 ) : ϕ ∈ M∗ .
.
From this definition it is clear that
M∗ = M∗ ⊕ M∗s .
. (1.7)
For further properties of this decomposition the reader is referred to, for instance,
Theorem III.2.14 of [125].
Any .ϕ ∈ M∗ can be written as
ϕ = (ϕ1 − ϕ2 ) + i (ϕ3 − ϕ4 ) ,
.
+
where .ϕj ∈ M∗ , for .j = 1, . . . , 4. Since .z0 is a central projection of .Mu , this
implies the following result.
Proposition 1.12.2
(i) Any .ϕ ∈ M∗s can be written as
ϕ = (ϕ1 − ϕ2 ) + i (ϕ3 − ϕ4 ) ,
.
+
where .ϕj ∈ M∗s , for .j = 1, . . . , 4.
(ii) If .ϕ ∈ M∗s , then also .ϕy, yϕ ∈ M∗s for all .y ∈ M.
Another relevant observation is the following proposition (see [125], Theorem
3.8). Here .P (M) denotes the collection of all (orthogonal) projections belonging to
.M.
+
Proposition 1.12.3 Let .ϕ ∈ M∗ . The following two statements are equiva-
lent.
(i) .ϕ ∈ M∗s .
(ii) For every .0 /= p ∈ P (M) there exists .q ∈ P (M) with .0 < q ≤ p satisfying
.ϕ (q) = 0.
To exhibit an alternative characterization of singular functionals it is convenient

to introduce some further terminology. A linear subspace .J ⊆ M is called an order
ideal in .M if J is .∗-closed, .x ∈ J implies .|x| ∈ J and if .x ∈ M and .y ∈ J satisfy
.0 ≤ x ≤ y, then .x ∈ J . Furthermore, an order ideal .J ⊆ M is said to be order
dense in .M if for every .0 < x ∈ M+ there exists .y ∈ J + such that .0 < y ≤ x. The
following characterization of order denseness is readily verified.
Lemma 1.12.4 If .J ⊆ M is an order ideal, then the following three statements are
equivalent:
(i) J is order dense in .M;
(ii) for every .0 < x ∈ M+ there exists and upwards directed system .{xα } in .J +
such that .0 ≤ xα ↑α x;
(iii) for every .0 < p ∈ P (M) there exists .q ∈ P (M) ∩ J such that .0 < q ≤ p.
+
For any .φ ∈ M∗ we denote by .N (φ) its absolute kernel that is,

N (φ) = x ∈ M : φ (|x|) = φ x ∗ = 0 ,
.
which is an order ideal in .M. Furthermore, .φ vanishes on .N (φ). Using the

terminology introduced above, singularity of a functional on .M may also be
characterized as follows.
Lemma 1.12.5
(i) A positive functional .0 ≤ φ ∈ M∗ is singular if and only if .N (φ) is order
dense.
(ii) A functional .φ ∈ M∗ is singular if and only if .φ vanishes on some order dense
order ideal in .M.
Proof
+
(i) From Proposition 1.12.3 it is clear that a functional .φ ∈ M∗ is singular if
and only if for every .0 /= p ∈ P (M) there exists .q ∈ P (M) ∩ N (φ) such
that .0 < q ≤ p. Consequently, assertion (i) follows immediately from the
equivalence of statements (i) and (iii) in Lemma 1.12.4.
(ii) Let .φ ∈ M∗s . By Proposition 1.12.2 (i) there exist positive singular functional
∗
.0 ≤ φj ∈ Ms , .1 ≤ j ≤ 4, such that
φ = φ1 − φ2 + i (φ3 − φ4 ) .
.

As observed in part (i), each .N φj is an order dense order ideal in .M and so,
4
.J = j =1 N φj is an order dense order ideal on which .φ vanishes.
Conversely, suppose that .φ ∈ M∗ vanishes on some order ideal J which
is order dense in .M. Writing .φ = φ1 + φ2 , with .φ1 ∈ M∗ and .φ2 ∈ M∗s , it
follows from what just has been proved that .φ2 vanishes on some order dense
order ideal .J2 ⊆ M. Hence, .φ1 vanishes on the order dense order ideal .J ∩ J2 .
If .0 ≤ x ∈ M, then it follows from Lemma 1.12.4 (ii) that there exists an
1.13 Direct Products of von Neumann Algebras 37
upwards directed system .{xα } in .J ∩ J2 such that .0 ≤ xα ↑α x. Since .φ1

is uwo-continuous, this implies that .φ1 (xα ) →α φ1 (x). On the other hand,
.φ1 (xα ) = 0 for all .α and so, .φ1 (x) = 0. This shows that .φ1 = 0 and hence,
.φ = φ2 , that is, .φ is singular. This completes the proof of assertion (ii).
⨆
⨅
∗ +
Recall from Definition 1.11.6 that a positive functional .φ ∈ M is normal
whenever .xα ↓α 0 in .M implies that .φ (xα ) ↓α 0. Furthermore, it is clear that
any .φ ∈ M∗ has the property that .φ (xα ) → 0 whenever .xα ↓α 0 in .M (as
.xα → 0 with respect to the uwo-topology). This motivates the following extension
of Definition 1.11.6.
Definition 1.12.6 A linear functional .φ ∈ M∗ is called normal whenever .xα ↓α 0
in .M implies that .φ (xα ) → 0.
The collection of all normal functionals on .M is denoted by .M∗n . By what just
has been observed, it follows that .M∗ ⊆ M∗n . Next it will be shown that actually
∗
.M∗ = Mn , extending Theorem 1.11.7.
Proposition 1.12.7 A linear functional .φ ∈ M∗ is normal if and only if .φ ∈ M∗ .

Proof Let .φ ∈ M∗n be given and write .φ = φ1 + φ2 with .φ1 ∈ M∗ and .φ2 ∈ M∗s .
By Lemma 1.12.5 (ii) there exists an order dense order ideal .J ⊆ M on which .φ2
vanishes. Let .x ∈ M+ . By Lemma 1.12.4 (ii) there exists and upwards directed
system .{xα } in .J + such that .0 ≤ xα ↑α x. Since .φ2 (xα ) = 0 it is clear that
.φ (xα ) = φ1 (xα ) for all .α. Both .φ and .φ1 are normal and so .φ (xα ) → φ (x) and
.φ1 (xα ) → φ1 (x). Hence, .φ (x) = φ1 (x), that is, .φ2 (x) = 0. This holds for all
+
.x ∈ M , which implies that .φ2 = 0, that is, .φ = φ1 ∈ M∗ . This suffices for the
proof. ⨆
⨅
In view of this observation, decomposition (1.7) can also be written as
.M∗ = M∗n ⊕ M∗s
and any .φ ∈ M∗ can be uniquely decomposed as .φ = φn + φs with .φn ∈ M∗n and

∗
.φs ∈ Ms . This is frequently referred to as the decomposition of .φ in its normal and
singular parts.
1.13 Direct Products of von Neumann Algebras

Suppose that . Hj : j ∈ J is a collection of Hilbert spaces. The inner product on
each .Hj will be denoted simply by .〈·, ·〉. We denote by . j ∈J Hj the set of all
2
families . ξj j ∈J = ξj , with .ξj ∈ Hj for all .j ∈ J , satisfying . j ∈J ξj H < ∞.
j
With addition and scalar multiplication given by

. ξj + ηj = ξj + ηj , λ ξj = λξj

for all . ξj , ηj ∈ j ∈J Hj and all .λ ∈ C, the set . j ∈J Hj is a vector space.

Defining the inner product of two vectors . ξj , ηj ∈ j ∈J Hj by

. ξj , ηj = ξj , ηj ,
j

it follows that . j ∈J Hj is a Hilbert space. Note that the norm of . ξj ∈ j ∈J Hj
1/2
is given by . 2 . The Hilbert space . j ∈J Hj , also denoted by . j Hj ,
j ξ j Hj

is called the direct sum of the Hilbert spaces . Hj j ∈J . If .J = {1, . . . , n}, then
'
.
written as .H1 ⊕ · · · ⊕ Hn . Note that the algebraic direct sum . j Hj
j Hj is also
is dense in . j Hj . For any .k ∈ J , the mapping .Uk , which assigns to every .ξ ∈ Hk

the vector . ξj ∈ j Hj given by .ξk = ξ and .ξj = 0 whenever .j /= k, is an

isometric isomorphism from .Hk onto the closed subspace .H̃k of . j Hj . Usually,
we will identify
.Hk with .H̃k and so, we consider .Hk as a closed subspace of the
direct sum . j Hj . Note that the subspaces . Hj j ∈J are pairwise orthogonal and

that . j Hj = j Hj . For .k ∈ J we denote by .pk the projection in . j Hj onto
the subspace .Hk .
For the sake of convenience, we denote the direct sum Hilbert space . j Hj

for the moment simply by H . Suppose that operators .xj ∈ B Hj , .j ∈ J , are
given such that .supj xj B (H ) < ∞. Then, we may define the linear operator
j
.⊕j xj on H by . ⊕j xj
ξj = xjξj for all . ξj ∈ H . The operator .⊕j xj is
bounded and .⊕j xj B(H ) = supj xj B (H ) . The mapping . xj │−→ ⊕j xj is

j
#
a .∗-isomorphism from the .C ∗ -algebra product. j B Hj into .B (H ), the range of

which will be denoted by . j B Hj . It is easily verified that an operator .x ∈ B (H )

belongs to the .C ∗ -subalgebra . j B Hj if and only if .xpj = pj x for all .j ∈ J .

Hence, . j B Hj is the commutant of the set . pj : j ∈ J . Therefore, . j B Hj
is a von Neumann algebra on the Hilbert space H .
Now suppose that .Mj is a von Neumann algebra on each of the Hilbert spaces
.Hj , .j ∈ J . Define

.
Mj = ⊕j xj : xj ∈ Mj ∀j ∈ J, sup xj B (H ) < ∞ ,
j
j j

which is a .C ∗ -subalgebra
where .H = j Hj .
of . j B Hj and hence, of .B (H ),
Note that .pk ∈ j Mj for all .k ∈ J . The commutant of . j Mj is given by
1.14 Comparison of Projections 39
' ''
'
. j M j = j M j and so, . j M j = j Mj , which shows that . j Mj

is a von Neumann algebra on H . The algebra . j Mj is called the product von

Neumann algebra of the family . Mj j ∈J . The projections .pk , .k ∈ J , belong to the

center of . j Mj , satisfy . k pk = 1 and . j M j = Mk . If the index set J is
pk
finite, say .J = {1, . . . , n}, then . j Mj is also denoted by .M1 ⊕ · · · ⊕ Mn .
As a converse to the above construction, we observe the following. Suppose that
.M is a von Neumann algebra on a Hilbert space H and assume that .{pα } is a
collection of pairwise orthogonal projections in the center .Z (M) of .M such that

. α pα = 1. If we define .Mα = Mpα , the reduced von Neumann algebra on the
Hilbert space .Hα = pα (H ), then .H = α Hα and .M = α Mα .
1.14 Comparison of Projections
In this section, .M is a von Neumann algebra on the Hilbert space H . We denote by

P (M) the collection of all (orthogonal) projections belonging to .M, that is,
.
( )
P (M) = p ∈ M : p 2 = p, p∗ = p .
.
Evidently, .P (M) ⊆ P (B (H )). As we have seen in Sect. 1.3, .P (B (H )) is a

complete lattice. The following fundamental observation follows immediately from
Lemma 1.3.4.
Proposition 1.14.1 For any non-empty subset .D ⊆ P (M) the supremum . D of
D in .P (B (H )) belongs to .P (M). Consequently, .P (M) is a complete sublattice
of .P (B (H )) (that is, .P (M) is a complete lattice and the lattice operations, finite
and infinite, in .P (M) coincide with the lattice operations in .P (B (H ))).
If the von Neumann algebra .M is commutative, then .p ∧ q = pq and .p ∨ q =
p + q − pq for all .p, q ∈ P (M). In this case .P (M) is a complete Boolean algebra,
where the complement of each .p ∈ P (M) is given by .p⊥ = 1 − p. In particular,
.P (Z (M)) is a complete Boolean algebra and a complete sublattice of .P (M), for
any von Neumann algebra .M.

For any .x ∈ M, the support projection .s (x) and the range projection .r (x) both
belong to .P (M) (see the observations following Definition 1.11.1). Therefore, it
follows from Theorem 1.4.5 that .s (x) (respectively, .r (x)) is the smallest of all
projections .p ∈ P (M) satisfying .x = xp (respectively, .x = px).
Projections belonging to the center .Z (M) of .M are called central projections.
Definition 1.14.2 For .x ∈ M the central support .z (x) ∈ P (Z (M)) is defined by
z (x) = inf {p ∈ P (Z (M)) : x = xp} .

.
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
tarkoitti paljon enemmän Iivanaa. Mutta jos joku nyt arvelee, että
Shestokowin sydämmessä lempeämmät tunteet olivat päässeet
valtaansa, jos joku nyt uskoo, että sääliväisyys oli tuonut suuren
herran nuorukaisen läheisyyteen, se erehtyy suuresti. Ruhtinasta oli
ainoastaan uteliaisuus ajanut tiluksilleen; hän tahtoi persoonallisesti
tulla vakuutetuksi, miten hänen entinen suosikkinsa kantoi nykyisen
kohtalonsa. Vieläpä toivoi hän saada tietoja, mille asteelle
Jerupkowin talonpoikien emansipationi (maa-orjuudesta
päästäminen) oli ehtinyt, ja mikä vaikutus hänen sisarensa pojan
menestyksellä oli ollut hänen omiin maa-orjiinsa. Herra Gladkoin
kautta oli hän saanut tietää, että Jerupkow oli kääntynyt hallituksen
puoleen anomuksella, että se antaisi voimakasta apuansa hänen
aikomukselleen vapauttaa tiluksensa maa-orjat, ja vaikka vastuu
vielä viipyikin, voitiin suostumus tähän jo ennakolta arvata.
Ruhtinas Shestokow näki hyväksi jäädä tiluksilleen odottamaan

tämän asian toimeenpanoa voidaksensa läsnäolollansa tukahuttaa
kenties tapahtuvan kapinan talonpoikiensa puolelta, sillä
mahdollisuus oli kyllä lähellä, että Jerupkowin vapauden julistus
täyttäisi ruhtinaan alamaisten mielet kateudella ja
tyytymättömyydellä, sekä voisi antaa aihetta ilmi kapinaan. Ei voinut
kieltää että jotain oli olemassa ikäänkuin ilmassa — jotain
painostavan kuumuuden tapaista. Herra Jerupkowin kautta olivat
seudun kaikki talonpojat saaneet tietää, että tsaari Aleksanterilla oli
jalo aikomus lakkauttaa maa-orjuus. Entisen nöyryyden sijaan ilmeni
talonpojissa julkinen uhkamielisyys ja nyreä mieliala, joka ei enää
niin paljon solmupiiskaakaan pelännyt kuin ennen. Muutamista
kartanoista saapui tietoja, että maa-orjia oli karannut. Eräässä 21
virstan päässä olevassa metsässä asuskeli monta sataa sellaista
karkulaista, jotka oikein hurjalla rohkeudella puolustivat vapauttansa
ja öisin tekivät ryöstöretkiä läheisiin kartanoihin hankkiaksensa
ravintoaineita. Tilusten omistajat olivat tosin kääntyneet Pietariin
pyynnöllä saada sotamiehiä avuksi, mutta vielä tähän saakka ei ollut
ainoatakaan sotamiestä saapunut.
Kaikki tämä vaikutti, että ruhtinaan muutenkin ei juuri kovin hyvä

mieliala yhä paheni. Hän oli vakavasti päättänyt näyttää
talonpojilleen, että heillä oli herra, ja rangaista jok'ainoa
tottelemattomuus mitä kovimmalla ja ankarimmalla tavalla,
huolimatta ispravnikan ja stanovoin [näin kutsutaan paikallispoliisin
molemmat toimimiehet piirikunnissa] vastaväitteistä ja varoituksista.
Molemmat herrat olivat juuri nyt linnassa ja esittelivät ruhtinaalle
asioitten nykyistä asemaa.
"Meille on eilen", lausui ispravnikka, "saapunut pääkaupungista

virallinen kirjoitus, jonka sisällys on tehnyt meidät hyvin
levottomiksi."
"Hyvin levottomiksi", toisti stanovoi ikäänkuin korkeamman

virkaveljensä kaikuna.
"Kun meidän herraamme ja keisariamme on bojaarien puolelta

kohdannut vastustus maa-orjuuden lakkauttamisessa, niin on hän
ukaassissa [keisarillinen käskykirje Venäjällä] määrännyt että
kaksisataatuhatta talonpoikaa on siirrettävä hänen
yksityisomaisuudekseen. Teidän ylhäisyydellänne yksin on
sataviisikymmentä kruunun käytettäviksi tarjottavana, ja meillä on
käsky pyytää teitä määräämään ostohinta."
"Niin määräämään", kuului kaiku stanovoin huulilta.
Shestokow polki jalkaa vihoissaan.

"Hienosti suunniteltu", huusi hän vaivaloisesti hilliten vihaansa,
"jos tämä hanke vaan kestää kymmenen vuotta, niin ovat kaikki
Venäjän talonpojat keisarin omaisuutta, ja hän tietysti päästää heidät
vapaiksi."
"Sillä tavalla", väitti herra Gladkoi harmistuneena vastaan, "ei

suinkaan tarvitse edes bojaarien myönnytystä."
"No niin", vastasi ruhtinas ja hänen silmänsä säihkyivät ilkkuen,

"onneksi ei ole vielä tullut kaikkien päivien ilta. Onko teillä vielä
jotain minulle sanottavaa, herra ispravnikka?"
"Mielet ovat kuohuksissa ja nousevat vielä enemmän kuohuksiin,

niinpian kun ukaassi tulee heidän tietoonsa. Olisi sentähden
suotavaa että herrat kartanonomistajat ensiksi vähemmän ankarasti
kohtelisivat maa-orjiansa; toinen tarkoitus käynnillämme onkin ollut
pyytää teidän ylhäisyyttänne niin tekemään. Olkaa vaan varoillanne!"
"Niin varoillanne", toisti kaiku.
"Kuolema ja kirous! mitä minulla siis on pelättävää", huusi

ruhtinas, "minun maa-orjani ovat aisoihinsa tottuneet. En neuvoisi
ketään nousemaan kapinaan, sillä ensimäinen, joka liikahtaa, saa
maksaa muittenkin puolesta."
"Ja kumminkin uskallan huomauttaa", alkoi ispravnikka uudelleen,

"että päivä päivältä käypi yhä vaikeammaksi rangaista maa-orjia
oman täysivaltaisuutensa perusteella; valtio koettaa tässä suhteessa
yhä enemmän rajoittaa aateliston valtaa."
"Niin rajoittaa", nyökäytti stanovoi nostaen etusormensa koholle.

"Mutta minä sanon", jyrisi Shestokow, "että valtio ei voi eikä
tarvitse sitä tehdä. Me elätämme itse joukkomme, meidän täytyy
myös itse saada rangaista sitä silloin, kun se ei täytä
velvollisuuksiansa. Oikeus ohjata heitä on ainoastaan meidän!"
Puhelun keskeytti vouti, joka nyt astui huoneesen, pani juhlallisesti

käden rinnallensa ja jäi alamaisuuden merkiksi seisomaan ovelle.
"Mikä on asiana?" kysyi Shestokow, "onko jotain tapahtunut?"
"Väki on tunti sitte palannut työstään", ilmoitti vouti, "mutta Iivana

on lähtenyt isänsä pellolle siellä työtä tehdäkseen, vaikka se on
häneltä monta kertaa kielletty."
"Vai niinkö", virkkoi ruhtinas Shestokow pannen käsivartensa

ristiin, "alkavatko jo pojassa hänen mestarinsa Jerupkowin
kapinalliset opit vaikuttaa? No hyvä, me tahdomme vähän oi'aista
hänen tottelemattomuuttansa. Tuotakoon hän heti tänne ja
annettakoon hänen maistaa solmupiiskaa meidän läsnäollessa."
Vouti tahtoi lähteä ulos, mutta ispravnikka antoi hänelle merkin

jäädä.
"Ajatelkaa, Teidän Ylhäisyytenne, minun varoituksiani", muistutti

virkamies Shestokowia, joka vihoissaan astui edes ja takaisin. "Hetki
olisi pahasti valittu."
"Eikö mitä", huusi Shestokow, uhkamielisenä, "minä tahdon teille

näyttää, että meillä on oikeus ruoskia sitä, joka on osoittanut
tottelemattomuutta."
"Sen minä kyllä myönnän", lausui ispravnikka, "Teidän

Ylhäisyytenne on nähtävästi minua väärin käsittänyt; minä tahdoin
vaan tällä hetkellä pyytää teitä käyttämään lempeyttä, ja minä
pyydän teitä vielä kerran peruuttamaan käskynne."
"Mies ja solmupiiska tänne!" huusi Shestokow niin jyrisevällä

äänellä, että vouti pelästyneenä juoksi ulos.
Molemmat poliisivirkamiehet poistuivat olkapäitänsä kohotellen,

sillä välin kuin ruhtinas astui erään pihanpuolisen ikkunaa ääreen ja
sytytti merivahapiippunsa. Rajut värähdykset hänen kasvoissaan
osoittivat, että hänen levollisuutensa oli näennäinen. Hän seurasi
tarkkaan tapahtumia pihalla ja näki voudin muutamien kaitsijoiden
kanssa rientävän mökille, jossa vanha Andreas asui, ja jonka
vieressä se peltotilkku oli, jonka hän oli vuokrannut.
Muutaman ajan kuluttua palasi vouti takaisin. Oikeassa kädessä oli

hänellä kyllä solmupiiska, mutta Iivana ei ollut hänen seurassaan,
vieläpä ilmoitti hän raivosta värisevälle ruhtinaalle, että poika oli
pötkinyt pakoon, mutta että kaitsijat ajoivat häntä takaa.
"Sen koiran tulee saada ruoskaa niin että hän sen muistaa kaikkina
elinpäivinänsä", kirkui Shestokow ja tahtoi vielä lisätä uhkauksia, kun
linnan pihaan ajavien vaunujen rätinä herätti hänen huomionsa.
Muutamia hetkiä myöhemmin ilmoitti palvelija, että nadsirateli

Markowna oli saapunut ja halusi puhutella barinia, eräästä tärkeästä
asiasta.
"Silloin en tahdo häiritä", virkkoi herra Gladkoi ja astui läheiseen

huoneesen.
"Te saatte kyllä tietää, mitä sanomia tämä vieras minulle tuopi,
rakas parooni", virkkoi Shestokow. "Kun minä en pyydä teitä
jäämään tänne, niin tapahtuu se ainoastaan nadsiratelin vuoksi, joka
teidän läsnäollessanne ei rohkenisi puhua suutansa puhtaaksi."
"A revoire", nyökkäsi Gladkoi ja poistui ymmärtäväisen näköisenä

huoneesta.
Heti sen perästä astui nadsirateli huoneesen. Hänen pölyllä

peitetystä puvustansa voitiin aavistaa, millä kiireellä hän oli
matkustanut, ja hänen synkän vakavista kasvoista arvasi heti hänen
tiedonantonsa tärkeyden.
Kun tavalliset tervehdyspuheet olivat vaihdetut, pyysi ruhtinas

vierasta istumaan ja palvelijalle, jonka hän oli kutsunut sisään, antoi
hän käskyn tuoda tarjolle virvokkeita, joita Markowna niin vaivaloisen
matkan tehtyä kyllä tarvitsi. Ruokaa ja juomaa hän nauttikin mitä
parhaimmalla halulla ja merkiksi tyytyväisyydestänsä mauskutteli
hän alituiseen kielellänsä.
"Että minä olen tänne matkustanut teidän ylhäisyytenne", alkoi

hän vihdoin, "on tapahtunut Teidän oman käskynne johdosta hakea
Teidät mistä paikasta hyvänsä, niinpian kuin minulla on tärkeitä
tiedonantoja ilmoitettavana. Niin on nyt käynyt."
"Tehkää hyvin ja jättäkää pois kaikki joutavat johdannot ja tulkaa

itse asiaan", ärähti Shestokow jokseenkin malttamattomana,
"Toivottavasti ette ole lähtenyt matkaan saattaaksenne tietooni
uusinta ukaassia, jonka sisällyksen jo tunnen."
"Oi ei", naurahti Markowna mahtavana, "minun tiedonantoni

koskevat ainoastaan sen salaisen seuran onnea ja onnettomuutta,
jonka johtajana teidän ylhäisyytenne on."
"Asiaan siis", vaati ruhtinas kulmakarvojansa tuimasti rypistellen.
Nadsirateli näki kumminkin hyväksi sitä ennen vielä kerran täyttää

lasinsa sillä väkevällä portviinillä, jonka hänen vieraanvarainen
isäntänsä oli hänen eteensä asettanut, ja vasta kun hän oli ottanut
aika siemauksen ja monta kertaa mauskuttanut kielellänsä, alkoi
hän:
"Jo muutamia kuukausia on salapoliisin paällikkö yhtämittaa ollut

työssä päästä erään salaliiton perille. Minun virkaveljeni piti monta
kertaa käydä hänen luonansa ottamassa vastaan joukon ohjeita. Me
saimme tietää, että suurempi osa sen jäsenistä jo oli korkealle
herralle tunnetuita."
"Perhana!" huusi Shestokow ja juoksi ylös, mutta nadsirateli pani

rauhoittavan kätensä hänen olkapäilleen ja pakoitti istumaan.
"Mutta sen miehen nimi", jatkoi hän, "joka on tämän salaisen

seuran päämies, oli hänelle vielä tuntematon, ja antoi hän meidän
ymmärtää, että saisimme runsaan palkinnon, jos meille onnistuisi
joko saada selville johtajan nimi, tai hankkia hänelle joku kirjoitus,
joka olisi liittolaisia sitova ja jättäisi valtiolle todistuskappaleen
heidän rikoksellisista aikomuksistansa — niinkuin hän suvaitsi lausua.
Virkaveljeni alkoi täydellä innolla työnsä, ja minä voin tätä sitä
vähemmin estää, kun siten olisin joutunut epäluulon alaiseksi sekä
hänen että päällikkömme silmissä. Hänen vaivansa ovat valitettavasti
onnistuneet."
Ruhtinas karkasi toisen kerran ylös tuoliltansa ja hänen kasvonsa

osoittivat hämmästystä ja säikähdystä.
Saadaksensa ansionsa tässä asiassa näyttämään suuremmilta, jätti
Markowna ruhtinaan vähäksi ajaksi epäselvyyteen poiketen
syrjäseikkoihin ja vasta, kan Shestokowin tuskallinen levottomuus oli
kohonnut korkeimmilleen, palasi hän jälleen pää-asiaan ja kertoi
edelleen.
"Lahjomalla erään palvelijan, joka vähää ennen oli ollut lakeijana

talvipalatsissa ja nyt on uskottuna miehenä kreivi Trubetskoin luona,
onnistui ylen kiihkeälle virkaveljelleni siepata käsiinsä kirje, jonka
kreivi oli kirjoittanut herra Gladkoille, ja jossa myös teidän
ylhäisyytenne nimi oli mainittuna."
Shestokow vaipui pelosta hervottomana tuolilleen. Hän sulki

silmänsä ja hänen käsivartensa riippuivat raukeina alas. Mutta yhtä
pian hän siitä toipui jälleen, vaatien kärsimättömänä nadsiratelia
päättämään kertomuksensa.
"Vaikka kirjeessä salaiset kokoukset ja niiden tarkoitukset olivatkin

mainittuina, ei teidän nimeänne voitu asettaa mihinkään yhteyteen
niitten kanssa; siitä huolimatta näytti minusta kirje vaaralliselta, kun
sen sisältö voi olla turmiollinen molemmille mainituille herroille.
Onneksi oli meidän päällikkömme poikessa Pietarista, ja kirje jäi
siten virkaveljeni talteen, joka säilytti sitä konttoorinsa
pöytälaatikossa. Teidän ylhäisyytenne antamilla rahoilla ei minun
ollut vaikeata lahjoa hänen kirjuriansa. Tämä toivorikas nuorukainen
omistaa sala-avaimen, joka avaa kirjoituspöydän laatikon. Kun
meidän korkea-arvoinen päällikkömme palasi Pietariin, ja rakas
virkaveljeni syösten tuli konttooriin noutamaan tuota sisältörikasta
kirjoitusta, oli se jäljettömiin kadonnut, ja kaikki virkaveljeni
tiedustelemiset, raivon ja kiukun purkaukset eivät saaneet sitä
jälleen näkyviin — luonnollista, sehän makasi lompakossani."
Näillä sanoilla, jotka tämä kunnon mies lausui riemunaurulla,
ojensi hän ruhtinaalle anastetun, vaarallisen kirjeen.
"Te olette kettu", huusi Shestokow hengittäen helpommin, "ja

teidän intonne on palkkansa saapa. Mutta jos meillä onneksi onkin
kirje jälleen käsissämme, niin jääpi asiantila kumminkin entiselleen,
Teidän virkaveljenne tuntee kirjoituksen sisällön ja nimet Trubetskoi
ja Gladkoi ovat joutuneet pahaan pulaan. Minun ystävilleni on
vaikeata jäädä kotimaahan, elleivät tahdo panna vapauttansa
vaaranalaiseksi."
"Sallikaaa minun vastustaa tätä, Teidän Ylhäisyytenne", keskeytti

nadsirateli mahtavalla hymyilyllä, "te olisitte aivan oikeassa, jos
yhden vieraanmiehen todistus tässä tapauksessa riittäisi. Kirje on
kadonnut, siis ei hallituksella ole mitään suoranaista todistusta teidän
ystävienne syyllisyydestä. Minun virkaveljeni antaa siitä huolimatta
ilmoituksen päällikölle ja mainitsee myös nimet. Hän vetoo silloin
minun todistukseeni, koska minäkin olen lukenut kadonneen kirjeeu.
Hyvä, minua kutsutaan päällikön luo, ja minä ilmoitan hänelle, etten
suinkaan voi vannoa, onko virkaveljeni kertomus oikea. Nimistä
Trubetskoi ja Gladkoi en tiedä mitään, en voi parhaalla
tahdollanikaan johdattaa niitä mieleeni, minusta tuntuu päinvastoin
ikäänkuin toinen nimi olisi ollut" — tässä loi puhuja ruhtinaasen
merkillisen katseen — "ollut Jerupkow ja toinen jotain samaan
ääneen kuin Gladkoi, mutta ei suinkaan se. Ja siitä seuraa, kiitos
meidän venäläiselle lainsäädännöllemme, että on mahdotonta alkaa
oikeudenkäynti teidän ylhäisyytenne molempia ystäviä vastaan,
mntta — ja nyt, rakas ruhtinas, pankaa tämä tarkoin mieleenne —
mutta nyt on minun päällikköni epäluulo kohdistunut teidän
sisarenne poikaan, ja kun te vaan tarjootte minulle keinot voida
menestyksellä vakuuttaa virkaveljeäni, niin myöntyy hänkin
lopullisesti ja vannoo kivenkovaan, että nimi tuossa kirjeessä ei
kuulunutkaan niinkuin Trubetskoi, vaan niinkuin Jerupkow. No niin,
mitä nyt Teidän Ylhäisyytenne sanoo?"
"Että sinä olet piru itse!" nauroi ruhtinas. "Totisesti, sinun

viekkauttasi pitää varoa, onneksi omistan ne keinot, millä voin sinun
ystävyytesi sitoa."
"Saavuttaaksemme toivottua tarkoitusta", jatkoi Markowna

mielissään, "tulee asia tällä kertaa vaatimaan suurempia uhrauksia,
ja kun kiire on tarpeen, olisi syytä niinpian kuin mahdollista varustaa
minua tarpeellisilla rahavaroilla, ja antaa minulle lupaa
palausmatkallani saada vaihtaa hevosia jokaisella asemalla, niin että
minä joutuun jälleen pääsen pääkaupunkiin."
Itsestäänkin on selvä, että Shestokow selitti suostuvansa kaikkeen

ja lausui peittelemättä ilonsa siitä, että tuo vihattu Jerupkow saisi
sellaisen keiton syödäkseen, joka edeltäpäin arvattuna pitkäksi ajaksi
häiritseisi hänen ruuansulatuksensa ja keskeyttäisi hänen
vapauttamisaikeensa.
Vielä ei ollut puhelu nadsiratelin kanssa päättynyt, kun vouti tuli

ilmoittamaan, että Iivana oli paennut herra Jerupkovin hoviin, ja että
tämä kieltäytyi jättämästä poikaa heidän käsiinsä.
Tällainen käänne asioissa oli ruhtinaalle toivottu, sillä hänellä oli

nyt riittävä peruste käydä sisarensa pojan kimppuun, ja kun hänellä
oli syytä otaksua, että salapoliisin päällikön puoleltakin
oikeudenkäynti häntä vastaan avattaisiin, niin aavisti jo Shestokow
edeltäpäin, että hän kohta pääsisi irti tästä kiusallisesta naapurista.
Suurimmassa kiireessä päästi hän nadsiratelin luotaan ja käski
voudin seuraamaan itseänsä herra Jerupkowin maahoville.
"Hän kieltäytyy täyttämästä teidän ylhäisyytenne pyyntöä",

huomautti vouti, "ja pelkäänpä vielä että hän kieltää teiltä pääsyn
linnaansa."
"Uskaltakoon vaan!" huusi Shestokow tuimalla katseella. "Kuolema

ja kirous. Olisin valmis antamaan vaikka ryöstää typö tyhjäksi koko
hänen rosvolinnansa!… Eteenpäin!" komensi hän voutia tarttuen
espanjalaiseen ruokokeppiinsä ja pannen hatun päähänsä.
Hän astui niin nopeaan, että vouti tuskin jaksoi häntä seurata eikä
hiljentänyt askeleitaan, ennenkuin hän saapui sisarensa pojan
kartanolle.
"Missä on herrasi?" ärjäsi hän emännöitsijälle, joka istui penkillä

talon edustalla ja leikkeli papuja.
"Täällä", kaikui ääni yläkerroksesta ja ruhtinas huomasi

Jerupkowin, joka katseli alas avonaisesta ikkunasta.
"Minulla on kana teidän kanssanne kynimättä", huusi Shestokow

vihaisena heittäen tuiman katseen vihattuun sisarensa poikaan.
"Siinä tapauksessa on parasta, jos arvoisa enoni tahtoisi vaivata

itseänsä tulemalla tänne ylös luokseni."
"Kuolema ja kirous, sen kyllä teen!" huusi ruhtinas ja ryntäsi

rappuja myöten ylös, kiskasten auki huoneen oven, sillä välin kuin
Jerupkow levollisena ja arvokkaasti tuli häntä vastaan.
"Tuo roisto Iivana on paennut sinun luoksesi", alkoi Shestokow
raivosta vapisevalla äänellä. "Sinun pitää heti paikalla jättää hänet
minulle, tai lähetän poliisin niskoillesi!"
"Minä en poliisia pelkää", vastasi Jerupkow järkähtämättömällä

levollisuudella. "Iivana parka on antautunut minun suojaani, kun hän
pelkää teidän kauheata ankaruuttanne."
"Ja täydellä syyllä — hän on ansainnut solmupiiskaa."
"Ja sittekin hän ei tule sitä saamaan."
"Soo-oh?… Oikeinko totta?" kirisi Shestokow vimmoissaan

puristaen nyrkkiään. "Minä olen aina pitänyt sinua puolihulluna,
mutta että sinä mielettömyydessäsi menisit niin pitkälle, että
haaveksien järjettömiä vapausaatteitasi, vasten oikeutta ja perittyjä
tapoja otat suojaasi karanneen maa-orjan, sitä en ole mahdollisena
pitänyt."
"Ja kumminkin on se niin", vastasi Jerupkow hymyilyllä, joka pani

ruhtinaan oikeaan raivoon.
"Vielä kerran", ähkyi hän, "anna se koira ulos tai minä en lepää
ennenkuin saat lähteä Siperiaan."
"Minä olen ilman noita uhkauksiannekin vakuutettu teidän

ystävällisestä mielialastanne", kuului Jerupkowin tyyni vastaus. "On
kyllä totta, että Iivana parka on teidän maa-orjanne, mutta kaikella
hirmuvallallakin on rajansa. Te olette tätä nuorukaista kohdelleet niin
kelvottomalla tavalla, että on jokaisen kristityn velvollisuus antaa
turvaa tälle turvattomalle. Minulla on se luja vakaumus, että minun
menettelyni, joskohta se on vasten voimassa olevaa lakia,
kumminkin saavuttaa tsaarin hyväksymisen, kun hän minun suustani
saa kuulla nuorukaisen kärsimykset. Nostakaa vaan rauhassa kanne
minua vastaan, poikaa minä en jätä teidän käsiinne."
Shestokow nosti uhaten nyrkkinsä sisarensa poikaa vasten ja

rynnisti sitten viereisen huoneen ovea vastaan siinä luulossa, että
Iivana oli siellä kätkössä. Mutta Jerupkow ennätti ennen häntä ja
asettui hänen eteensä sanoen:
"Älkää unhottako että te olette väkivallalla tunkeutunut minun

asuntooni ja että minä tulen käyttämään oikeuttani, jos te sokeassa
raivossanne vielä edistytte askeleenkaan." Mutta Shestokow ei
väistynyt varoituksista, vaan koetteli sysätä sisaren poikansa syrjään,
ja kun tämä ei onnistunut, antoi hän hänelle nyrkillänsä iskun. Mutta
samassa tuokiossa hän tunsi, miten Jerupkowin voimakkaat kädet
tarttuivat häneen kiinni. Tämä kumminkin käytti suurempia
voimiansa ainoastaan viedäkseen vihasta puhkuvan sukulaisen ulos
ovesta, sulkien oven hänen jälkeensä. Shestokow alkoi ulkona
raivota ja pauhata. Järkevä sisaren poika ei voinut muuta kuin
sääliväisesti myhäellä näille voimattomille raivon purkauksille. Hän
kiiruhti nyt viereiseen huoneeseen, jossa Iivana parka seisoi vavisten
ja kuolonkalpeana. Hän heittäytyi Jerupkowin jalkoihin ja huusi
sydäntä liikuttavilla sanoilla:
"Oi, herra Jerupkow, älkää jättäkö minua, ruhtinaan raivolla ei

enää ole rajoja ja minä tulisin sen uhriksi."
"Rauhoitu, rakas nuorukainen", vastasi jalomielinen mies

ystävällisellä hymyllä, "raivotkoon ja kirotkoon ylhäinen herra miten
mahtavasti tahansa, sinulle ei hän saa mitään pahaa tehdä. Täällä et
sinä kumminkaan kauemmin saa viipyä ja vielä ennenkuin yö
saapuu, pitää sulla olla tämä seutu selkäsi takana."
"Oi taivas, minne minun pitää lähteä?" vaikeroi Iivana. "Ruhtinaan
miehet tulevat minua takaa ajamaan, saavuttavat minut ja sitte — oi
Jumalani — sitte —"
"Uskotko todellakin, että minä jätän tehtäväni puolitekoiseksi ja

sinut vaaroille alttiiksi, annan sinun langeta vainoojiesi käsiin? Vielä
kerran rauhoitu ja kuule minua."
Hän istahti sohvaan ja veti vielä värisevän Iivanan viereensä,
"Minä olen, niinkuin tiedät, hiljan muutamia päiviä sitte palannut

matkoilta", alkoi Jerupkow ystävällisesti vakavalla äänellä. "Sen
tarkoitus koski sinua, kun olin tullut vakuutetuksi, mitä runsaita
hengen lahjoja taivas oli sinulle suonut, ja sittenkun olin tutkinut,
josko sinun tietomääräsi olivat yliopistoon riittäviä, oli ajatukseni
yksinänsä suunniteltu sinun vapauttamiseesi kahleistasi. Että minä
sitä ensin koetin sovinnollisella tiellä enoni luona, sen tiedät, samoin
myös että kaikki minun ponnistukseni olivat turhia. Minun piti
sentähden turvautua viekkauteen ja odottaa sopivaa tilaisuutta
pelastaa sinut ruhtinaan hirmuvallasta. Se ei voinut tapahtua, joll'ei
minulla ollut oikeuden edessä päteviä syitä; onneksi käytit itse
tarjoutuvaa tilaisuutta ja pakenit. Hyvä haltijasi johdatti sinut minun
talooni. Minulla on Pietarissa hyvä ystävä, s.o. tuttava, joka rahan ja
hyvien sanojen edestä tekee mitä hyvänsä. Hänen kauttansa onnistui
minun saada sinulle passi ulkomaille, luonnollisesti ei maa-orja
Iivanan nimelle, vaan vapaan Ivanovin. Tämä oli matkani tarkoitus ja
tässä on passisi."
Hän ojensi hämmästyneelle nuorukaiselle paperin ja jatkoi:
"Sinä matkustat täältä Preussin kaupunkiin Königsbergiin ja menet

siellä erään parooni von Wildstedtin luo. Hän on kunnon mies, joka
minulta jo on saanut ohjeensa. Hän ei ainoastaan pidä huolta sinun
elintarpeistasi, mutta myös siitä että mahdollisimmin lyhyessä ajassa
opit saksaa ja voit käydä siellä olevassa yliopistossa. Jätä kaikki muu
luottamuksella minun käsiini. Ota tämä lompakko muistiksi minulta.
Sen sisältö on sitä laatua, että voit mukavasti matkustaa ja uudessa
kotipaikassasi alussa elää ilman huolia. Niinpian kuin alkaa
hämärtää, lähtee matkavaununi sinua saattamaan ensimäiselle
postiasemalle. Mene nyt minun makuuhuoneeseni; siellä on sinulle
uudet, siistit vaatteet, sillä maa-orjan puvun saat ijäksi päiväksi
jättää."
Kuumat kyyneleet valuivat Iivanan kasvoille; hän etsi turhaan

kiitossanoja, sillä hän tunsi heikkoutensa pukea sydämmensä
sisimmät tunteet sanoiksi, ja niin hän ei kyennyt tekemään muuta
kuin suudella jalon hyväntekijänsä käsiä ja änkyttää tuon ainoan
sanan "kiitos!" tuhansia kertoja.
"Anna olla, hyvä Iivana", sanoi Jerupkow liikutettuna, "tunnenhan

minä itseni runsaasti palkituksi sillä ajatuksella, että olen täyttänyt
kristillisen velvollisuuden rakastaa lähimäistänsä. Mene nyt poikani ja
muuta ulkoasusi, aika kiirehtää."
Tuo hyvä Iivana! Hän oli hurmauksissaan ilosta ja onnellisuudesta,

kun hän ovelle astui, mutta äkkiä hän seisahtui; onnen ja ilon ilme
hävisi hänen kasvoiltaan.
"Isäni!" huusi hän. "Mitä tulee hyvästä, vanhasta isäraukastani!"
"Hän on kahleisiinsa tottunut", vastasi Jerupkow, "kumminkin

tahdon valvoa myös hänenkin parastaan ja tehdä kaikki suojellakseni
häntä väkivaltaisuutta vastaan."
Jalomielinen mies tunnusti tosin itselleen, ettei hän tällä kertaa
puhunut täyttä totta, ja ettei hänellä ollut voimaa suojella vanhaa
Andreasta barinin raakuutta vastaan, mutta hän piti tämän
lohdutuksen Iivanalle välttämättömänä, kun nuorukainen muuten,
sen mukaan kuin hän hänet tunsi, rakkaudesta isäänsä helposti olisi
voinut hyljätä hänelle tarjotun avun. Mutta siten hän rauhoittui,
luottaen lujasti hyväntekijänsä sanoihin.
Hämärän tultua läksivät herra Jerupkowin matka-vaunut

kartanosta. Ruhtinaan asettamat vartijat olivat kyllä tunkeutuneet
aina vaunuille saakka saadaksensa nähdä, kuka sen sisällä istui;
kumminkaan eivät he havainneet muita kuin herra Jerupkowin, tämä
kun huolellisesti kyllä oli käskenyt seurassaan olevaa Iivanaa
konttaamaan istuimen alle ja jäämään siihen epämukavaan asemaan
siksi, kunnes oli päästy seudun herraskartanoiden ohitse.
Takaa-ajajat olivat nyt siitä vakavasti vakuutettuna, että Iivana

vielä oli nuoren linnanherran talossa, ja olivat kahta vertaa
valppaampia, koska ruhtinas oli luvannut suuren palkinnon sille, joka
toisi karkulaisen takaisin.
Mutta miten suuria ponnistuksia he tekivätkin nähdäkseen

valppautensa palkittuna, oli Iivana kadonnut, ja turhaan odotettuaan
matkusti Platon Shestokow vannoen kostoa ja luvaten ei ennen
heittävänsä asiaa, kuin tietäisi tuon roiston sisarensa pojan matkalla
Siperiaan.
Herra Gladkoin paha omatunto seurasi häntä.

V
Ainoastaan yksi sielu.
Oli kulunut monta vuotta.
Ajan vyöryvä ratas oii temmannut tuhansia ihmishenkiä

mukanaan, asettaaksensa niiden sijaan uusia matkailijoita maailman
näyttämölle; ihmishenki oli astunut esiin uusilla löydöillä ja
keksinnöillä, sanalla sanottu, ei ollut mitään lepoa eikä rauhaa, kaikki
pyöri ja kieppui ajan mahtavan rattaan ympäri.
Me sanoimme: ei mitään lepoa eikä rauhaa,… emme kumminkaan

lausuneet täyttä totuutta, sillä löytyi kulmakunta maailmassa, jossa
ei minkäänlaista edistystä havaittu, ja niin voitiin luulla että ajan
pyörä siellä seisoi liikkumatta.
Jalo keisari Aleksanteri oli harrastanut maa-orjuuden

lakkauttamista, mutta huolimatta kaikista ponnistuksistaan, ei hän
vieläkään ollut päässyt päämääräänsä lähemmäksi; suurin osa hänen
bojaareistaan olivat tehneet salaliiton häntä vastaan, salapoliisin
päällikkö käytti turhaan kaikkea viisauttaan ja älyään saadakseen ilmi
sen johtajat, mutta niinkuin ennenkin seisoi hän neuvotonna tätä
salaisuutta vasten, ja ne vähäiset tiedot, mitkä hän ajoittain oli
saanut, kääntyivät äkkiä hänen alaisiensa virkamiesten
uskottomuuden kautta päinvastaisiksi ja jättivät koko asian vielä
sekavammaksi. Trubetskoi ja Gladkoi vedettiin edesvastaukseen,
vaan heille onnistui täydellisesti puhdistaa itsensä. He antoivat asialle
sellaisen ulkonäön, että olivat viattomasti saaneet kärsiä, olivatpa
vielä olevinansa häväistyjä ja syvästi loukatuita. Hallitukselle ei siis
jäänyt muuta kuin julkisen anteeksi anomuksen kautta antaa heille
toivottu hyvitys. Myöskin herra Jerupkow oli kutsuttu tutkittavaksi,
mutta hän oli siitä puhdistanut itsensä niin puhtaaksi kuin päivän
valo. Se kanne ainoastaan, jonka ruhtinas Shestokow oli nostanut
häntä vastaan, tuotti hänelle harmia, ja joskohta riita-asia venyikin
pitkäksi ja kesti yhä vielä tässä luvussa kerrottujen tapahtumien
aikana, niin tuo jalo mies ei kumminkaan voinut itseltänsä salata sitä
vakaumusta, että hänen vastustajansa vihdoin pääsisi voittajaksi
jutussa, ja hän itse maa-orjan vapauttajana lankeaisi rankaisevan
oikeuden käsiin.
Venäjän valtakunnassa oli kaikki jäänyt entiselleen, yksin vanhan

Ilian ponnistukset näyttää keisarilliselle herrallensa toteen ruhtinas
Shestokowin syyllisyyden eivät olleet menestyneet, huolimatta niistä
kalleista lääkkeistä, tuosta kallisarvoisesta kultavedestä, jota hän
aika ajoin oli keisarilliselta apteekkarilta pyytänyt.
Ainoastaan tuo nuorukainen, joka eleli Venäjän ulkopuolella, tiesi

kertoa edistyksestä. Saksan raitis ilmanala oli hänessä saanut
ihmeitä aikaan. Entinen elämänrohkeus ja iloisuus sekä hilpeä
mieliala olivat palanneet, ja kun näihin kadehdittaviin ominaisuuksiin
vielä yhtyi oikein luja ahkeruus, niin tuli tästä Königsbergin
ylioppilaasta pian tieteissä vankka mies. Hänen ahkeruutensa ja
intonsa tulivatkin kohta palkituiksi, sillä hänen nuoresta ijästään
huolimatta oli hän koonnut niin paljon tietoja, että hän jo oli valmis
suorittamaan tohtoritutkintonsa. Herra Jerupkow, jonka kanssa hän
joka viikko oli kirjeenvaihdossa, oli häntä kehoittanut jäämään
Saksaan ja luvannut laajan tuttavapiirinsä avulla hankkia hänelle
paikan. Tulevaisuus loisti hänelle ruusunkarvaisessa valossa, erittäin
kun hänen suosijansa oli viitannut siihen, ettei hän ennen
rauhoittuisi, kuin vanha Andreas saisi yhtyä poikansa kanssa, jota
hän niin paljon oli ikävöinnyt. Mutta:
Aurinkokin armahainen
Yöhön yhtyy, vaipuu vainen.
Kunnon Iivanalle ei se tosin kauan ollut paistanut, ja nyt hänen

onnensa katosikin niinkuin lyhyt, päivänpaisteinen talvipäivä, jonka
yö pian päättää.
Nuori ystävämme oli juuri saanut tohtorikirjansa, kun

postinkuljettaja toi hänelle kirjeen, jossa hän tunsi herra Jerupkowin
käsialan. Sen sisältö oli lyhyt, mutta Iivanalle hyvinkin tärkeä, hänen
hyväntekijänsä näet kirjoitti näin:
Valitettavasti olen pakotettu ilmoittamaan sinulle, että hyvä

isäsi on pahasti sairastunut. Lääkäri seisoo neuvotonua hänen
tautivuoteensa ääressä ja kuume kiihtyy arveluttavassa
määrässä, niin että voidaan pahinta odottaa. Ukko näkyy
aavistavan, että hänen elämänsä loppu lähenee; ääretön
ikävä saada tavata sinua on herännyt hänen mielessänsä, ja
harras toivo vielä kerran nähdä kasvosi on ainoa, mitä hänen
huulensa alinomaa sopertavat. Minä en suinkaan peittele
tämän yrityksen vaarallisuutta, jos nyt riennät isäsi
tautivuoteelle, mutta kun ruhtinas Shestokow ei nyt ole
tiluksillaan, ja entinen vouti epäsuosioon joutuneena on
toimestansa eroitettu, niin ehkä voisit uskaltaa tämän
matkan. Minä jätän myötä- ja vastapuolien punnitsemisen
kokonaan mielivaltaasi. Tee niinkuin sydämmesi käskee. Se on
ainakin varmaa, että läsnäolosi äärettömän paljon
sulostuttaisi vanhan, väsyneen miehen viimeistä hetkeä, jolla
eläessään on ollut raskas taakka kannettavana, Jos nyt tullet
tai et, minä odotan vannuineni kumminkin lähimmäisellä
postiasemalla, kunnes se aika on kulunut, jolloin olisit voinut
saapua, — vanha isäsi lähettää sinulle siunauksensa ja minä
sydämmellisimmät tervehdykseni.
Sinun parastasi valvova ystäväsi

Milan Jerupkow.
Olisiko mikä kunnon poika tahansa, jonka sydän vähänkään hehkui

rakkautta isäänsä, voinut tämän kirjeen luettua vielä horjua? Tosin
oli vaara, johon Iivana nyt heittäytyi, suuri, mutta tuo palava, harras
toivo vielä kerran nähdä vanhaa isäänsä, niinkuin myös tuo suloinen
tunne, että oli täyttänyt kuolevan viimeisen toivomuksen, antoi
kaikkien vaarojen, kuinka suuria ne mahtoivat ollakin, näyttää
vähäpätöisiltä, ja niin Iivana vielä samana päivänä nousi
postivaunuihin, jotka vievät hänet Venäjän rajalle.
Tämä pitkä matka tuntui hänestä ijankaikkisuudelta, ja mitä

lähemmäksi hän tuli matkansa päämäärää, sitä valtavammin tykytti
hänen sydämmensä, ja kun hän epäillen ja peläten kysyi: "Vieläkö
isäni elää, vai eikö?" nosti se hänessä kuumeen.
Vihdoin eräänä myrskyisenä, jääkylmänä joulukuun yönä saapui

hän viimeiselle postiasemalle, ja tunsi sinne tultuaan itsensä
suljetuksi hyväntekijänsä käsivarsiin, joka hänet painoi rintaansa
vasten.
"Tiesinhän että Iivanani tulisi", huusi Jerupkow lempeällä äänellä
ja katseli iloisella ylpeydellä entistä maa-orjaa, joka nyt oli varttunut
pulskaksi, komeaksi mieheksi. Iivanan arkaan kysymykseen, josko
isä vielä eli, vastasi hän myöntäen, mutta lisäsi siihen, että
vanhuksen voimat nopeasti vähenivät ja että hän jo oli tunnotonna.
"Isän ja äidin sydän voittaa ruumiinkin raihnaisuuden", lohdutti

Jerupkow, "ja huntu, joka sielun pimittää, repiaä, kun rakkaitten
lasten ääni kohtaa korvia. Niin tulee sinun kuoleva isäsikin vielä
heräämään tuntoonsa, kun astut hänen vuoteensa ääreen ja
mainitset hänen nimensä. Mutta aika ja kuolema kiiruhtavat,
älkäämme siis hetkeäkään hukatko, — minun vaununi seisovat
lähtöön valmiina."
Myrsky se öinen
Raivosi töineen,
Se ulvoen lensi, se riehui ja kiehui
Ja pauhinallaan
Se valtasi maan!
Mutta äärettömän aron ylitse riehui myrsky ja ajoi sinkoilevat

lumihöytyvät vasten ajopeliä, jotka tavoittelivat saavuttaa tilusten
asuttua piiriä. Usein säikkyivät hevoset ja ajajalla oli suuri vaiva pitää
niitä ohjaksissa. Ainoastaan verkkaan voivat vaunut päästä
eteenpäin, jota vastoin toisilla vaunuilla, jotka vastakkaiselta
suunnalta näkyivät pyrkivän tiluksille, oli paljo helpompi, koska heillä
oli myrsky selänpuolella. Ne olivat jo aikoja sitte saapuneet perille,
kun Jerupkowin ajopelit vihdoinkin ajoivat kartanon pihaan ja
seisattuivat talon rappusien eteen.
Yläkerroksessa paloi yksinäinen kynttilä. Vanha emännöitsijä oli

odottanut herraansa ja oli varustanut häntä ja hänen kumppaniansa
varten lämmittävän lasin groggia, joka tämän yön kovien rasitusten
perästä oli virkistys kumpaisellekin matkustajalle. Ei unhotettu
ajajaakaan, sillä hänen hyväntahtoinen herransa ei pitänyt häntä
ainoastaan yhtenä hänen "sieluistaan", vaan kanssaihmisenä, jonka
pakkasesta jähmettyneelle ruumiille tämä lämmittävä juoma myöskin
teki hyvää.
Kun vilu, joka oli pannut tutisemaan luita ja ytimiä myöten, oli
voitettu, virkkoi Jerupkow suojatilleen: "Nyt tuonne ukkoraukan
mökille."
Molemmat miehet pukeutuivat jälleen turkkeihinsa ja astuivat ulos

myrskyiseen yöhön. Vanha emännöitsijä oli tuonut tarjolle
salalyhdyn. Jerupkow kumminkin kieltäytyi sitä ottamasta mukaan, ei
riehuvan myrskyn vuoksi, joka pian olisi sen puhaltanut sammuksiin,
vaan pikemmin varovaisuudesta huomaamatta saapua viholliselle
alueelle.
Kun raivokas myrsky jääkylmässä talviyössä ympärillämme

pauhaa, kun puitten oksat taittuvat, tuuliviirin huippu rätisten pyörii
saranoillaan, kun myrsky raivossaan syöksyy talojen ullakkoseiniä
vasten ja uunin piiseissä ulvoo hurjaa, yksinkertaista ulinaansa —
silloin me onnelliset ihmislapset emme voi torjua päältämme kauhun
tunnetta, kaikellaiset kuvitukset heräävät ikäänkuin kummittelevat
aaveet kiihoitetussa mielikuvituksessamme ja tuskan täyttäminä
odotamme lähestyvää aamunkoittoa. Mutta kun tähän kamalaan
tunteeseen vielä yhtyy tietoisuus siitä, että viikatteella ja tiimalasilla
varustettu kuolema on raivoavan myrskyn kumppalina, että hän
ulvovan tuulispään ulinassa vartioitsee sitä vuodetta, joka
rakkaimpamme kätkee, ja että hän hillitsemättömällä himolla odottaa
eron hetkeä — silloin nousee kauhistus ihmissielussa huippuunsa, ja
sellaisen yön hirmu kaivautuu ikuisesti pysyväksi muistoksi
sydämmiimme.
Niin kävi Iivana parallekin, kun hän Jerupkowin rinnalla saapui

siihen rappeutuneeseen majaan, jossa hänen kuoleva isänsä makasi,
ja joka myrskylle oli otollinen esine, jota kohtaan se voi raivoansa
mielin määrin purkaa. Satoja rakoja oli kaikkea läpi tunkeva vihuri
löytänyt, ja näitten läpi hän huusi armahtamatta: "kuole! aika on
tullut!" Sen jääkylmä suudelma kohtasi kurjalla vuoteellaan
makaavan vanhuksen kuumeesta palavaa otsaa, sen talvinen
henkäys pyörrytteli koholle hänen valkoisia hapsiaan, ikäänkuin ne
olisivat olleet lumihiutaleita, joita se tahtoi sirottaa kaikkiin
ilmansuuntiin.
Ei kukaan valvonut huonon sairaan luona. Yksin hän oli myrskyn

seurassa, joka vaan lisäsi hänen houreilujansa. Tultuansa mökkiin
riisui Jerupkow turkin päältänsä peittääkseen sillä pientä ikkuna-
aukkoa, sillä hänestä oli varovaisinta, ettei se kynttilän valo, jonka
Iivana oli sytyttänyt, näkyisi hoviin.
Isä Andreas hengitti raskaasti ja kuumeen houreissa hän pyysi

vaikeroiden ottamaan pois rinnoiltansa kiven, joka uhkasi tukahuttaa
hänet kuoliaaksi. Kun Iivana alkoi puhua ja täynnä hellyyttä lausui
hänen nimensä, alkoi hän kuulleskella. Hänen raskaat silmäluomensa
aukenivat ja hän katsoa tuijotti nuoreen mieheen. Hänen silmänsä
luonnoton kiilto alkoi väistyä, kun poika uudestaan mainitsi hänen
nimensä, hymyily kirkasti kuihtuneita huulia, hän ojensi laihtuneen
kätensä ja hänen rinnastansa kohosi syvä huokaus.
"Tunnetko minua, isä?" kuiskasi Iivana, ja kyyneleet uhkasivat

tukehuttaa hänen äänensä. Ukko nyökäytti päätään, ja se hymyily,
joka nyt asui hänen huulillansa, tuli yhä lempeämmäksi.
"Kuka se sitte on, isä Andreas, joka tuossa vuoteenne ääressä
seisoo?" virkkoi Jerupkow tarttuen puheeseen ja astuen samalla
lähemmäksi.
"Iivana… rakas!" kuului vastaus.
Silloin lankesi poika alas kovan kuolinvuoteen ääreen, tarttui

laihtuneisiin käsiin ja kostutti niitä kyyneleillään ja suudelmillaan.
"Iivana… siunaan!" kuului hiljaa vanhuksen huulilta uudelleen ja

hän pani kätensä siunaten poikansa päälle, sillä aikaa kuin hänen
huulensa sopersivat kuulumattomia sanoja. Kumminkin ymmärsivät
poika ja Jerupkow, että ne olivat sydämmen toivomuksia, joita vanha
mies edeltäpäin lähetti sille hyvälle hengelle, jonka istuimen edessä
hän pian oli seisova.
Vielä kerran loi isä Andreas lempeän, kirkastuneen katseensa

pulskaan, nuoreen mieheen, vielä kerran hän hänelle hymyili
ystävällisesti, sitte hän sulki silmänsä ja nukkui. Painajainen ei enää
tuntunut taakkana hänen rinnallansa, hänen hengityksensä oli
rauhallinen ja hiljainen. Huolimatta siitä suuresta surusta, joka oli
kohdannut Iivanan sydäntä, tunsi hän itsensä äärettömästi
rauhoitetuksi nähdessään tämän muutoksen, sillä hänen
läheisyytensä oli tuottanut kuolevalle vanhukselle takaisin kauan
kaivatun rauhan, hänen läsnäolonsa oli sulostuttanut hänen
elämänsä viimeisiä hetkiä.
Iivana kumartui hänen ylitsensä. Yhä vienompi ja heikompi oli

hengitys, mutta hymyily vanhuksen huulilla pysyi yhä, — vihdoin
Iivana ei enää havainnutkaan mitään hengenvetoa, — vanhan
miehen sydän seisoi liikkumatta, yksi sielu, jonka ruhtinas Shestokow
oli omistanut, oli paennut siihen valtakuntaan, jossa ei mitään maa-
orjuutta ole, jossa henki on päässyt vapaaksi kuolevasta verhostaan,
jossa herrat ja palvelijat ovat lakanneet olemasta herroja ja
palvelijoita, mutta jossa ainoastaan kysytään sielun omaa arvoa.
Iivana tunsi että hänen isänsä oli lähtenyt ja hän vaipui itkien alas
kurjalle leposijalle. Hänen nyyhkytyksiinsä sekoittui pauhaavan
myrskyn hurjat säveleet, jotka nyt äkkiä täydellä voimalla
tunkeutuivat majaan, sillä ovi kiskaistiin äkkiä auki. Monen lyhdyn
räikeä hohde valaisi puolipimeää huonetta, valaisi myös samalla
Shestokowin ilosta ilkkuvia ja rumia kasvoja, hän kun nyt seisoi
keskellä tuota pientä huonetta.
Toinen vuosikymmen yhdeksännettätoista vuosisataa, jota aikaa

me lukijoille tässä kertomuksessa kuvailemme, tarjosi Venäjän
ylimysluokalle monta etua. Raha se avasi kaikki lukot, murti kaikki
teljeet, niin myös jokaisen salaisuuden, kun vaan oikein ymmärsi
menetellä. Melkein kaikki kirjeet, jotka menivät ulkomaille tai jotka
sieltä tulivat, avattiin postissa, ja kun ruhtinaalla tässäkin virastossa
oli mahtava ystävä, niin ei hänelle ollut vaikeata päästä Jerupkowin
kirjevaihdon perille. Iivanan olopaikka tuli kohta hänen tietoonsa,
mutta se seikka, ettei Preussi jättänyt ulos ketään karannutta orjaa,
esti häntä saamasta uudelleen nuorukaista käsiinsä. Tästä esteestä
huolimatta ei tämä kostonhimoinen mies luopunut toiveestaan
vihdoinkin päästä tarkoituksiensa perille, ja kun häu siis sai tiedon
Jerupkowin viimeisestä kirjeestä, päätti hän yllättää Iivanan, joka
riensi isänsä kuolinvuoteelle. Se olikin juuri hänen matkavaunuusa,
joka saapui tiluksille ennen Jerupkowin ja hänen suojattinsa tuloa.
Kaksi muutakin ajopeliä oli myös vähää sen jälkeen saapunut linnan
portaille. Niissä olivat herrat Trubetskoi, Gladkoi ja muutamia muita
salaliittoon kuuluvia jäseniä, jotka olivat valinneet ruhtinaan
kaukaisen maahovin yhtymäpaikakseen, koska sellainen yhtyminen
Pietarissa näytti heistä vaaralliselta. Heidän kavalat aikeensa olivat
nyt niin pitkälle edistyneet, että he voivat ryhtyä niiden
toimeenpanemiseen. Kysymys oli vaan määrätä ohjelma, jonka
mukaan tuli toimia. Tämä oli heidän yhtymisensä tarkoituksena
maahoviLla. Kun Shestokowin uskottu palvelija ilmoitti Jerupkowin
matkavaunujen tulon, teki ruhtinas yölliset vieraansa osallisiksi
aikeistaan, ja kun vakoileva palvelija vielä ilmoitti hänelle, että herra
Jerupkow Iivanan kanssa oli vanhan Andreaksen majassa, hiipi tämä
"kaunis" seurue asianomaiseen paikkaan.
Kun Shestokow oli antanut merkin, sytytettiin mukana tuodut

lyhdyt ja ovi avattiin.
Voimme ajatella Jerupkowin hämmästystä, niinkuin myös Iivanan

lamauttavaa kauhua. Molemmat tunsivat että heidän tuhonsa hetki
oli tullut. Jerupkowista oli näytetty toteen, että hän oli pitänyt
yhteyttä paenneen maa-orjan kanssa ja kaikella tavalla häntä
auttanut; tämän tarkoituksen voittaminen oli ollut ruhtinaan hartain
toivomus, ja nyt hän riemuitsi pauhaten että oli saanut panna tämän
yllätyksen toimeen näin monen vieraanmiehen läsnäollessa. Ennen
lähtöänsä Pietarista oli hän lähettänyt kutsumuksen ispravnikalle ja
stanovoille odottaa hänen tuloansa linnassa. Palvelukseen valmiit
virkamiehet olivatkin saapuneet, varsinkin kun he tiesivät että runsas
palkkio oli heille siitä varmaan tuleva.
Shestokowin annettua merkin astui ispravnikka esiin, kosketteli

yhä vielä hämmästyksissään olevaa Jerupkowia sauvallaan ja lausui
arvokkaisuutta tavoittavalla virka-äänellä:
"Tsaarin nimessä vangitsen minä teidät täten ja käsken

seuraamaan minua paikkakunnan vankilaan."
Jerupkow koetti tointua, kumminkin vapisi hänen äänensä, kun
hän vastasi:
"Ennenkuin minä sen teen, tulee teidän minulle näyttää todistus

siitä, että teillä on oikeus minut vangita."
Sanaakaan virkkamatta, pisti ispravnikka kätensä povitaskuun ja

toi esiin kuvernementin poliisimestarin allekirjoittaman
vangitsemiskäskyn, jonka hän ojensi Jerupkowille. Ruhtinas
Shestokow oli ollut kyllin viekas edellyttämään tätä oikeutettua
vastaväitettä vihatun sisarensa pojan puolelta ja oli sentähden
pitänyt huolta tästä tarpeellisesta asiapaperista.
Ferupkow vaaleni. Hän havaitsi että hän täydellisesti oli

vihollisensa vallassa ja että vastarinta oli turha.
Ennenkuin hän seurasi näitä kahta poliisivirkamiestä, lähestyi hän

isänsä kuolinvuoteen ääressä polvillaan makaavaa Iivanaa, kumartui
alas ja kuiskasi hänelle korvaan:
"Älä uskallustasi kadota, poika parka, Jumala on armollinen, ja

huolimatta vastustajamme viekkaudesta auttaa hän meitä
määrämme perille."
Iivana puristi hyväntekijänsä kättä vasten sydäntänsä, ja kun

Jerupkow poistui, tuntui hänestä, ikäänkuin hänen hyvä haltijansa
olisi hänet jättänyt. Se olikin todella niin, sillä Shestokow päästi nyt
irralleen luontonsa koko raakuuden, ja astuen itkevän nuorukaisen
eteen, antoi hän hänelle iskun rintaan ja tarkastellen hänen
pukuaan, huusi hän pilkallisesti:
"Mitä merkitsevät nuo herrasvaatteet, ne eivät kelpaa maa-orjalle.
Sinun juhlapukusi on valmiina entisessä asunnossasi ja sinun pitää
tuossa paikassa vaihtaa tuo keikaripuku säkkikangashousuihin ja
paitaan sekä pukeutua lammasnahkaturkkiin, tai saat maistaa
solmupiiskaa; meillä on kohta sananen keskenämme vaihdettava,
sinä karannut heittiö! Tahdon sinua opettaa karkaamaan herrasi
luota. Huomisaamuna puhumme enemmän keskenämme. Nyt —
pois, mars!"
Hän osoitti mahtipontisesti ovea.
Vapiseva Iivana kohotti katseensa häneen, vaan kauhistuneena

hän vetäytyi takaisin, — mutta vaikka hän näkikin ruhtinaan tuimat
ilosta ja kostonhimosta vääntyneet ja punottavat kasvot, niin uskalsi
hän kumminkin kohottaa rukoillen kätensä ja nöyrästi lausua:
"Osoittakaa laupeutta, Teidän Ylhäisyytenne, antakaa miuuu

valvoa ainakin tämä yö isäni ruumiin ääressä, minä tahdon sitte
mukautua välttämättömään kohtalooni."
"Hahaha, arveleeko poika yhä edelleen olevansa ylioppilas?" huusi

Shestokow pistävällä ivalla. "Valvoa isänsä ruumiin ääressä,
ikäänkuin hän olisi ollut säätyhenkilö! Me tahdomme vapauttaa sinut
siitä lapsellisesta velvollisuudestasi, poika, ja tuon raadon annamme
vielä tänä yönä kuopata. Tuo", sanoi hän kääntyen nauravan
ympäristön puoleen, "on minulle jo kylliksi rahoja maksanut, minun
on pitänyt häntä elättää viimeisen vuoden, vaikkei hän ole voinut
toimittaa vähintäkään työtä. Minä olen iloinen, että olen hänestä
päässyt, vaikka minun isäni kerran hänestä maksoi sievoisen
summan ruplia. Ruumis kuoppaan!"
Sillä välin kun pari dvornikkaa (talonrenkiä), jotka olivat kantaneet
lyhtyä, tarttui vanhan Andreaksen hengettömään, mutta vielä
lämpimään ruumiiseen käsiksi, kiskoi petomainen Shestokow
tuskasta voimattoman Iivanan ylös, työnsi hänet edellään ulos
mökistä, pihan yli, herraskartanoon asti. Sinne tultua jätti hän hänet
kahdelle kaitsijalle ja lisäsi vielä uhkauksen:
"Miehet, te vastaatte minulle hänestä!… Voi teitä, jos hän karkaa!

Minä annan teitä pieksää niin, että henki lähtee. Te tunnette minut ja
tiedätte että pysyn sanoissani!"
"Me tahdomme häntä vartioida, isä rakas", vastasi toinen kaitsija

ikeniänsä irvistellen, "aivan kuin olisi hän tsaari itse."
Tämä vastaus herätti ruhtinaan mielisuosion, hän nyykähytti

armollisesti päätään ja läksi sitte ystävineen lämmitettyyn
vierashuoneesen, jossa katetulla pöydällä valituimmat herkulliset
ruuat ja juomat jo odottivat.
"Tuollainen liikunta tuottaa oivallisen ruokahalun", naurahti herra

Gladkoi ja istui tyytyväisenä pöytään, jonka perästä muut
noudattivat hänen esimerkkiänsä. Sittenkun jalosukuiset herrat olivat
tyydyttäneet ruokahalunsa, rupesivat he neuvottelemaan siivoista
tuumistansa. Luonnollisesti juotiin tässä tilaisuudessa paljon viiniä
eikä kukaan ajatellutkaan enää tämän yön kauheata näytelmää, itse
Jerupkow ja Iivanakin joutuivat unhotuksiin, sillä nyt oli kysymys
tärkeämmistä asioista!
VI
Ilian kultavesi.
Joskohta myrsky yhä vieläkin pauhaa, ja lumihiutuset milliardittain

putoavat maahan, ikäänkuin ne tahtoisivat niin kauan kutoa tätä
talvista hikiliinaa, kunnes koko maa makaisi haudattuna sen alla,
täytyy meidän kumminkin tehdä se pyyntö ystävälliselle lukijalle, että
hän lumesta ja myrskystä huolimatta taivaltaisi meidän seurassamme
tuon pitkän, vaivalloisen tien Pietariin, sillä juuri tämä yö on rikas
tapahtumista, jotka meidän kertomuksellemme ovat tärkeät.
Lähellä Nevajokea, aivan talvipalatsin likimmäisessä läheisyydessä

juoksee säteenmuotoisina kolme oikosuoraa katua, joista yhdellä on
nimi Newskii-Prospekt. Koko pietarilainen elämä keskittyy tämän
komean, kauneilla kauppapuodeilta täytetyn kadun ympärille. Täällä
kävelee iltapuolen ensi hetkinä Pietarin koko hienolisto, täällä
pyörivät rikkaitten vaunut mosaiikin tapaan lasketuilla puisilla
katupeitteillä. Myös liike-elämän valtasuoni, n.k. kauppahovi sijaitsee
toisella fasaadillansa Newskii-Prospektia kohden. Mutta me
käännymme kadun vastakkaiselle puolelle seisahtuaksemme siihen
paikkaan, jossa joukko loistavia ravintoloita sijaitsee.

Noncommutative Integration and Operator Theory 1st ed. 2023 edition Edition Peter G. Dodds 2024 scribd download

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

Noncommutative Integration and Operator Theory 1st ed. 2023 edition Edition Peter G. Dodds 2024 scribd download

Uploaded by

Document Information

Copyright

Available Formats

Share this document

Share or Embed Document

Sharing Options

Did you find this document useful?

Is this content inappropriate?

Copyright:

Available Formats

Noncommutative Integration and Operator Theory 1st ed. 2023 edition Edition Peter G. Dodds 2024 scribd download

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

Download the full version of the ebook at ebookfinal.

Noncommutative Integration and Operator Theory 1st

Download more ebook instantly today at https://ebookfinal.com

Elliptic theory and noncommutative geometry 1st Edition

Recent Advances in Operator Theory in Hilbert and Krein

Operator Theory and Numerical Methods 1st Edition Hiroshi

Integration Development and Equity Economic Integration in

Asymptotic Theory of Dynamic Boundary Value Problems in

Diabetes and Cardiovascular Disease 3rd ed. 2023 Edition

The extended field of operator theory 1st Edition Michael

Measure Theory and Integration Second Edition Gar De Barra

Progress in Mathematics is a series of books intended for professional mathemati-

ISSN 0743-1643 ISSN 2296-505X (electronic)

Paper in this product is recyclable.

The purpose of this monograph is to provide a systematic account of the theory of

Tonsley, SA, Australia Peter G. Dodds

1 A Review of Relevant Operator Theory . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1

3.3 Extension of the Trace to S (τ )+ . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 146

7.6 Holmstedt Formula . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 469

Brief Historical Notes . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 545

1.1 Bounded Hilbert Space Operators

© The Author(s), under exclusive license to Springer Nature Switzerland AG 2023 1

u is called unitary. An operator .p ∈ B (H ) is said to be an (orthogonal) projection

1.2 Topologies on the Space B (H )

topology generated by the norm .‖·‖B(H ) . Multiplication in .B (H ) is continuous

It is clear that the wo-topology on .B (H ) coincides with .σ (B (H ) , ΩH ), the weak

Theorem 1.2.1 A linear functional on .B (H ) is wo-continuous if and only if it

∞. This topology is called the ultra-weak operator topology (briefly, uwo-topology).

Theorem 1.2.3 A linear functional on .B (H ) is uwo-continuous if and only if it

1.3 The Lattice of Projections

(or, upwards directed) if .xα ≤ xβ whenever .α ≤ β in .∆. This is sometimes written

A bijection .ϕ : X → X is called an order isomorphism if .x ≤ y in X if, and only

such that .ϕ (D) = D for all .ϕ ∈ Ф, then .ϕ (x) = x for all .ϕ ∈ Ф.

largest element .1. Note that .p ≤ q in .P (B (H )) is also equivalent to saying that

complement of p, that is, .p ∨ p = 1 and .p ∧ p = 0. The mapping .p │−→ p⊥

reverses the ordering in .P (B (H )), i.e., .p ≤ q if and only if .q ⊥ ≤ p⊥ , and so,

supremum of an upwards directed system in .P (B (H )) can be characterized as

inclusion ordering of the finite subsets of I ). Hence, there exists .p ∈ P (B (H ))

Given a unitary operator .u ∈ B (H ), the mapping .a │−→ uau∗ , .a ∈ Bh (H ), is an

(ii) Let D be a non-empty subset of .P (B (H )) and .p0 = D in .P (B (H )). If

1.4 Closed Linear Operators

In the collection of linear operators we may introduce the algebraic operations of

• xy by setting .D (xy) = {ξ ∈ D (y) : yξ ∈ D (x)} and .(xy) ξ = x (yξ ) for all

(d) .zx + zy ⊆ z (x + y).

if it follows from .{ξn }∞

A linear operator x in H is called densely defined if .D (x) is a dense subspace

D = {η ∈ H : ∃ζ ∈ H such that 〈xξ, η〉 = 〈ξ, ζ 〉 ∀ξ ∈ D (x)} .

If .η ∈ D, then the element .ζ ∈ H satisfying .〈xξ, η〉 = 〈ξ, ζ 〉 for all .ξ ∈ D (x)

adjoint of x. Note that, by definition, we have

From (1.1) and the definition of .x ∗ it is immediately clear that .x ∗ is closed. If x is

(iii) If .x + y is densely defined, then .x ∗ + y ∗ ⊆ (x + y)∗ .

Proposition 1.4.3 If x is a densely defined closed linear operator in H , then

descriptions of .s (x) and .r (x).

The spectrum .σ (x) of x is defined by .σ (x) = C \ ρ (x). In contrast to the case of

1.5 The Spectral Theorem

The space of all .A-simple complex valued functions on .Ω is denoted by

Our next objective is to extend the integration mapping to all measurable

Now we shall discuss a change of measure formula for spectral measures.

Suppose that .e : B (C) → B (H ) is a spectral measure. For every.f ∈ B (C) the

for any .f ∈ B (C).

Suppose that .e : B (C) → B (H ) is a spectral measure. For every.f ∈ B (C) the