Full download solution manual or testbank at testbankdeal.

com

Preface to Marketing Management 13th Edition Peter

Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/preface-to-marketing-
management-13th-edition-peter-solutions-manual/

OR CLICK HERE

DOWNLOAD NOW

Download more solution manual or test bank from https://testbankdeal.com

Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) available
Download now and explore formats that suit you...

Preface to Marketing Management 13th Edition Peter Test

Bank

https://testbankdeal.com/product/preface-to-marketing-management-13th-
edition-peter-test-bank/

testbankdeal.com

Preface to Marketing Management 14th Edition Peter

Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/preface-to-marketing-management-14th-
edition-peter-solutions-manual/

testbankdeal.com

Preface To Marketing Management 15Th Edition Peter Test

Bank

https://testbankdeal.com/product/preface-to-marketing-management-15th-
edition-peter-test-bank/

testbankdeal.com

Mosbys Essentials for Nursing Assistants 4th Edition

Sorrentino Test Bank

https://testbankdeal.com/product/mosbys-essentials-for-nursing-
assistants-4th-edition-sorrentino-test-bank/

testbankdeal.com
Starting Out With Java From Control Structures Through
Data Structures 2nd Edition Gaddis Test Bank

https://testbankdeal.com/product/starting-out-with-java-from-control-
structures-through-data-structures-2nd-edition-gaddis-test-bank/

testbankdeal.com

Intermediate Algebra for College Students 9th Edition

Angel Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/intermediate-algebra-for-college-
students-9th-edition-angel-solutions-manual/

testbankdeal.com

Introduction to Mechanical Engineering 4th Edition Wickert

Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/introduction-to-mechanical-
engineering-4th-edition-wickert-solutions-manual/

testbankdeal.com

Fluid Mechanics for Engineers 1st Edition Chin Solutions

Manual

https://testbankdeal.com/product/fluid-mechanics-for-engineers-1st-
edition-chin-solutions-manual/

testbankdeal.com

Selling Building Partnerships 10th Edition Castleberry

Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/selling-building-partnerships-10th-
edition-castleberry-solutions-manual/

testbankdeal.com
Ethics for the Information Age 6th Edition Quinn Test Bank

https://testbankdeal.com/product/ethics-for-the-information-age-6th-
edition-quinn-test-bank/

testbankdeal.com
Chapter 06 - Product and Brand Strategy

Chapter 6

PRODUCT AND BRAND STRATEGY

HIGH-LEVEL CHAPTER OUTLINE

1. Basic Issues in Product Management

1.1. Product Definition
1.2. Product Classification
1.2.1. Agricultural Products and Raw Materials
1.2.2. Organizational Goods
1.2.3. Consumer Goods
1.3. Product Quality and Value
1.4. Product Mix and Product Line
1.5. Branding and Brand Equity
1.6. Packaging
2. Product Life Cycle
2.1. Product Adoption and Diffusion
3. The Product Audit
3.1. Deletions
3.2. Product Improvement
4. Organizing for Product Management

DETAILED CHAPTER OUTLINE

1. Basic Issues in Product management

• Successful marketing depends on understanding the nature of products and basic
decision areas in product management.

6-1
Chapter 06 - Product and Brand Strategy

1.1. Product Definition

• The way in which the product variable is defined can have important
implications for the survival, profitability, and long-run growth of the firm.
The same product can be viewed in at least three different ways:
1. In terms of the tangible product
2. In terms of the extended product
3. In terms of the generic product
• From the standpoint of the marketing manager, to define the product solely in
terms of the tangible product is to fall into the error of “marketing myopia.”
• Executives who are guilty of committing this error define their company's
product too narrowly, since they overemphasize the physical object itself.
• The classic example of this mistake can be found in railroad passenger
service. Although no amount of product improvement could have staved off
its decline, if the industry had defined itself as being in the transportation
business, rather than the railroad business, it might still be profitable today.
• In line with the marketing concept philosophy, a product can be defined as the
physical, psychological, and sociological satisfactions the buyer derives from
purchase, ownership, and consumption.
• From this standpoint, products are customer-satisfying objects that include
such things as accessories, packaging, and service.

1.2. Product Classification

• A product classification scheme can be useful to the marketing manager as an
analytical devise to assist in planning marketing strategy and programs.
• In general, products are classified according to two basic criteria: (1) end use
or market, and (2) degree of processing or physical transformation.

1.2.1. Agricultural Products and Raw Materials

• These are goods grown or extracted from the land or sea, such as iron
ore, wheat, and sand.
• In general, these products are fairly homogeneous, sold in large
volume, and have low value per unit or in bulk weight.

1.2.2. Organizational Goods

• Such products are purchased by business firms for the purpose of
producing other goods or for running the business.
• This category includes the following:
1. Raw materials and semifinished goods
2. Major and minor equipment, such as basic machinery, tools, and
other processing facilities
3. Parts of components, which become an integral element of some
other finished good

6-2
Chapter 06 - Product and Brand Strategy

4. Supplies or items used to operate the business that does not

become part of the final product

1.2.3. Consumer goods

• Consumer goods can be divided into three classes:
1. Convenience goods, such as food, which are purchased frequently
with minimum effort. Impulse goods would also fall into this
category.
2. Shopping goods, such as appliances, which are purchased after
some time and energy, are spent comparing the various offerings.
3. Specialty goods, which are unique in some way so the consumer
will make a special purchase effort to obtain them.
• In general the buying motive, buying habits, and characteristics of the
market are different for organizational goods vis-à-vis consumer
goods.
• Organizational goods are usually purchased as means to an end and
not as an end in themselves. This is another way of saying that the
demand for organizational goods is a derived demand.
• Many organizational goods are subject to multiple influences, and a
long period of negotiation is often required.
• Certain products have a limited number of buyers; this is known as a
vertical market, which means that (1) it is narrow, because customers
are restricted to a few industries; and (2) it is deep, in that a large
percentage of the producers in the market use the product.
• Some products have a horizontal market, which means that the goods
are purchased by all types of firms in many different industries.
• From the standpoint of the marketing manager, product classification
is useful to the extent that it assists in providing guidelines for
developing an appropriate marketing mix.

1.3. Product Quality and Value

• Quality can be defined as the degree of excellence or superiority that an
organization’s product possesses.
• Quality can encompass both the tangible and intangible aspects of a firm’s
products or services.
• Although quality can be evaluated from many perspectives, the customer is
the key perceiver of quality because his or her purchase decision determines
the success of the organization’s product or service and often the fate of the
organization itself.
• Many organizations have formalized their interest in providing quality
products by undertaking total-quality management (TQM) programs.

6-3
Chapter 06 - Product and Brand Strategy

• TQM is an organizationwide commitment to satisfy customers by

continuously improving every business process involved in delivering
products or services.
• Organizations that practice TQM train and commit employees to continually
look for ways to do things better so defects and problems don’t arise in the
first place.
• The result of this process is the higher-quality products being produced at a
lower cost.
• The term quality is often confused with the concept of value.
• Value encompasses not only quality but also price.
• Value can be defined as what the customer gets in exchange for what the
customer gives.
• Some organizations are beginning to shift their primary focus from one that
solely emphasizes quality to one that also equally encompasses the customer’s
viewpoint of the price/quality trade-off.
• Organizations that are successful at this process derive their competitive
advantage from the provision of customer value.

1.4. Product Mix and Product Line

• A firm’s product mix is the full set of products offered for sale by the
organization.
• A product mix may consist of several product lines, or groups of products that
share common characteristics, distribution channels, customers, or uses.
• A firm’s product mix is described by its width and depth. Width refers to the
number of product lines handled by the organization. Depth refers to the
average number of products in each line.
• An integral component of product line planning revolves around the question
of how many product variants should be included in the line.
• Organizations offer varying products within a given product line for three
reasons:
1. Potential customers rarely agree on a single set of specifications
regarding their “ideal product.”
2. Customers prefer variety.
3. The dynamics of competition lead to multiproduct lines.
• All too often, organizations purchase product line additions with little regard
for consequences.
• However, in reaching a decision on product line additions, organizations need
to evaluate whether (1) total profits will decrease or (2) the quality/value
associated with current products will suffer.

1.5. Branding and Brand Equity

• For some organizations, the primary focus of strategy development is placed
on brand building, developing, and nurturing activities.
• Factors that serve to increase the strength of a brand include:

6-4
Chapter 06 - Product and Brand Strategy

1. product quality when products do what they do very well,

2. consistent advertising and other marketing communications in which
brands tell their story often and well,
3. distribution intensity where by customers see the brand wherever they
shop, and
4. brand personality where the brand stands for something.
• The brand name is perhaps the single most important element on the package,
serving as a unique identifier.
• A brand is a name, term, design, symbol, or any other feature that identifies
one seller’s good or service as distinct from those of other sellers.
• The legal term for brand is trademark.
• A good brand name can evoke feelings of trust, confidence, security, strength,
and many other desirable characteristics.
• Many companies make use of manufacturer branding strategies in carrying out
market and product development strategies.
1. The line extension approach uses a brand name to facilitate entry into a
new market segment.
2. In brand extension, a current brand name is used to enter a completely
different product class.
3. In franchise extension or family branding, a company attaches the
corporate name to a product to enter either a new market segment or a
different product class.
4. A final kind of branding strategy that is becoming more and more
common is dual branding in which two or more branded products are
integrated.
• Companies may also choose to assign different brand names to each product.
This is known as multibranding strategy.
• Major advantages of using multiple brand names are that:
1. the firm can distance products from other offerings it markets,
2. the image of one product is not associated with other products the
company markets,
3. the products can be targeted at a specific market segment, and
4. should the product(s) fail, the probability of failure impacting on other
company products is minimized.
• The major disadvantage of this strategy is that because new names are
assigned, there is no consumer brand awareness and significant amounts of
money must be spent familiarizing customers with new brands.
• Increasingly, companies are finding that brand names are one of the most
valuable assets they possess.
• Brand equity can be viewed as the set of assets (or liabilities) linked to the
brand that add (or subtract) value.
• Brand equity is determined by the consumer and is the culmination of the
consumer’s assessment of the product, the company that manufactures and
markets the product, and all other variables that impact on the product
between manufacture and consumer consumption.

6-5
Chapter 06 - Product and Brand Strategy

• Figure 6.1 lists the elements of brand equity.

• As with consumer products, organizational products also can possess brand
equity.
• As a related branding strategy, many retail firms produce or market their
products under a so-called private label.
• Private label products differ markedly from so-called generic products that
sport labels such as beer, cigarettes, and potato chips.
• Private label brands are being marketed as value brands, products that are
equivalent to national brands but are priced much lower.
• Private brands are rapidly growing in popularity.
• Consolidation within the supermarket industry, growth of super centers, and
heightened product marketing are poised to strengthen private brands even
further.

1.6. Packaging
• Distinctive or unique packaging is one method of differentiating a relatively
homogenous product.
• In other cases, packaging changes have succeeded in creating new attributes
of value in a brand.
• Finally, packaging changes can make products urgently salable to a targeted
segment.
• On one hand, the package must be capable of protecting the product through
the channel of distribution to the consumer. In addition, it is desirable for
packages to have a convenient size and be easy to open for the consumer.
• The marketing manager must determine the optimal protection, convenience,
positioning, and promotional strengths of packages, subject to cost constraints.

2. Product Life Cycle

• A firm’s product strategy must take into account the fact that products have a life
cycle.
• Products are introduced; they grow, mature, and decline .Figure 6.2 illustrates this
life-cycle concept.
• During the introduction phase of the cycle, there are usually high production and
marketing costs, and since sales are only beginning to materialize, profits are low or
nonexistent.
• Profits increase and are positively correlated with sales during the growth stage as the
market begins trying and adopting the product.
• As the product matures, profits for the initiating firm do not keep pace with sales
because of competition.
• At some point sales decline, and the seller must decide whether to:
1. drop the product,
2. alter the product,
3. seek new uses for the product,
4. seek new markets, or
5. continue with more of the same.

6-6
Chapter 06 - Product and Brand Strategy

• In doing so, it should become clear that shifts in phases of the life cycle correspond to
changes in the market situation, competition, and demand.
• When applied with sound judgment, the life-cycle concept can aid in forecasting,
pricing, advertising, product planning, and other aspects of marketing management.
• As useful as the product life cycle can be to managers, it does have limitations that
require it to be used cautiously in developing a strategy.
• Fashions are accepted and popular product styles. Their life cycle involves a
distinctiveness stage in which trendsetters adopt the style, followed by an emulation
stage in which more customers purchase the style to be the trendsetters.
• Fads are products that experience an intense but brief period of popularity.
• Some fads may repeat their popularity after long lapses.
• Refer Marketing Insight 6-7 for marketing strategy implications of the product life
cycle.

2.1. Product Adoption and Diffusion

• The shape of the life-cycle curve indicates that most sales occur after the
product has been available for awhile.
• The spread of a product through the population is known as the diffusion of
innovation, as illustrated in Figure 6.3, which presents five adopter categories.
• The first category is the innovators, those who are the first to buy a new
product.
• If the experience of the innovators is favorable, early adopters begin to buy.
• Members of the early majority tend to avoid risk and to make purchases
carefully.
• Members of the late majority not only avoid risks but are cautious and
skeptical about new ideas.
• Laggards are reluctant to make changes and are comfortable with traditional
products.

3. The Product Audit

• The product audit is a marketing management technique whereby the company’s
current product offerings are reviewed to ascertain whether each product should be
continued as is, improved, modified, or deleted.
• The audit is a task that should be carried out at regular intervals as a matter of policy.
• Product audits are the responsibility of the product manager unless specifically
delegated to someone else.

3.1. Deletions
• In today’s environment, there are growing numbers of products being
introduced, that are competing for limited shelf space.

6-7
Chapter 06 - Product and Brand Strategy

• This growth is primarily due to (1) new knowledge being applied faster, and
(2) the decrease in time between product introductions (by a given
organization).
• One of the main purposes of the product audit is to detect sick products and
then bury them.
• Rather than let the retailer or distributor decide which products should remain,
organizations themselves should take the lead in developing criteria for
deciding which products should stay and which should be deleted.
• Some of more obvious factors to be considered are listed below:
1. Sales trends,
2. Profit contribution,
3. Product life cycle,
4. Customer migration patterns

3.2. Product Improvement

• An important objective of the audit is to ascertain whether to alter the product
in some way or to leave things as they are.
• Attributes refer mainly to product features, design, package, and so forth.
• Marketing dimensions refer to things as price, promotion strategy, and
channels of distribution.
• Product improvement is a top-level management decision, but the information
needed to make this decision may come from the consumer or the middlemen.
• A discussion of product improvement would not be complete without taking
in to account the benefits associated with benchmarking, especially as they
relate to notion of the extended product, the tangible product along with the
whole cluster of services that accompany it.
• The formal definition of benchmarking is the continuous process of measuring
products, services, and practices against those of the toughest competitors or
companies renowned as leaders.
• It is an effective tool organizations use to improve on existing products,
activities, functions, or processes.
• Benchmarking can assist companies in many product improvement efforts,
including (1) boosting product quality, (2) developing more user-friendly
products, (3) improving customer order-processing activities, and (4)
shortening delivery lead times.

4. Organizing for Product Management

• Whether managing existing products or developing new products, organizations that
are successful have one factor in common: they actively manage both types.
• Under a marketing manager system, one person is responsible for overseeing an
entire product line with all of the functional areas of marketing such as research,
advertising, sales promotion, sales, and product planning.

6-8
Chapter 06 - Product and Brand Strategy

• This type of system is popular in organizations with a line or lines of similar products
or one dominant product line.
• Sometimes referred to as category management, the marketing manager system is
seen as being superior to a brand manager system because one manager oversees all
brands within a particular line, thus avoiding brand competition.
• Under a brand manager system, a manager focuses on a single product or a very small
group of new and existing products.
• Success from a new product often comes from organizations that try to bring all the
capabilities of the organization to bear on the problem of customers. This requires the
cooperation of all the various functional departments in the organization. Thus, the
use of cross-functional teams has become important.
• A venture team is a popular method used in such organizations as Xerox, Polaroid,
Exxon, IBM, Monsanto, and Motorola. It is a cross-functional team responsible for all
the tasks involved in the development of a new product.
• The use of cross-functional teams in product management and new product
development is increasing for a very simple reason: Organizations need the
contributions of all functions and therefore require their cooperation.
• Cross-functional teams operate independently of the organization’s functional
departments but include members from each function.
• Figure 6.4 presents some important prerequisites for the use of cross-functional teams
in managing existing products and developing new products.

KEY TERMS

Brand: A name, term, design, symbol, or any other feature that identifies one seller’s good or
service as distinct from those of other sellers. The legal term for brand is trademark.

Brand equity: The set of assets (or liabilities) linked to the brand that add (or subtract) value.
The value of these assets is dependent upon the consequences or results of the market place’s
relationship with the brand.

Brand extension: A strategy that uses a current brand name to enter a completely different
product class.

Brand-manager system: Type of product management system in which a manager focuses on a

single product or a very small group of new and existing products. The brand manager is
responsible for everything from marketing research and package design to advertising.

Cross-functional teams: Teams requiring the membership and cooperation of all the various
functional departments in the organization to create successful new products.

Dual branding: A strategy in which two or more branded products are integrated. This strategy
is sometimes called joint or cobranding.

Extended product: The tangible product along with the whole cluster of services that
accompany it; one of the three ways a product can be viewed.

6-9
Chapter 06 - Product and Brand Strategy

Fads: Products that experience an intense but often very brief period of popularity. The faster
they become popular, the faster they will become unpopular. A few fads may repeat their
popularity after long absences.

Family branding: Sometimes called franchise extension; an organization’s attachment of the

corporate name to a product to enter either a new market segment or a different product class.

Fashions: Accepted and popular product styles that go through a repetitive cycle of popularity,
lost popularity, and regained popularity, repeating the cycle again.

Generic product: Product that includes the essential benefits the buyer expects to receive; one
of the three ways a product can be viewed.

Horizontal market: Market that exists for an organizational product when it is purchased by
all types of firms in many different industries.

Marketing-manager system: Type of product management system popular in organizations

with a line or lines of similar products or one dominant line. One person is responsible for
overseeing an entire product line with all of the functional areas of marketing such as research,
advertising, sales promotion, sales, and product planning.

Multibranding: A strategy that assigns different brand names to each product. The organization
makes a conscious decision to allow the products to succeed or fail on their own merits.

Product: The sum of the physical, psychological, and sociological satisfactions the buyer
derives from purchase, ownership, and consumption. This definition is consistent with the
marketing concept.

Product adoption and diffusion: The spread of a product through the population; encompasses
five stages of adopters: innovators, early adopters, early majority, late majority, and laggards.

Product life cycle: The concept that many products go through a cycle; that is, they are
introduced, grow, mature, and decline. While the cycle varies according to industry, product,
technology and market, it is a valuable aid in developing product and marketing strategies.

Product line: A group of products that share common characteristics, distribution channels,
customers, or uses.

Product line extension: A strategy of line extension that uses a well-known brand name to enter
into a new market segment.

Product mix: The full set of products offered for sale by an organization; described by its width
and depth.

Product mix depth: The average number of products in each product line.

Product mix width: The number of individual product lines offered by the organization.

6-10
Chapter 06 - Product and Brand Strategy

Quality: The degree of excellence or superiority that an organization’s product or service

possesses. It can encompass both the tangible and intangible aspects of a product or service.
Although quality can be evaluated from many perspectives, the customer’s perception of quality
is crucial.

Tangible product: The physical entity or service that is offered to the buyer; one of the three
ways a product can be viewed.

Value: Encompasses not only quality but also price. Value is what the customer gets for what
the customer gives.

Venture team: A cross-functional team responsible for all of the tasks involved in the
development of a new product. When the new product is launched, the team usually turns over
responsibility for managing the product to a brand manager or product manager or it may
manage the new product as a separate business.

Vertical market: Market for organizational products that have a limited number of buyers. A
vertical market is narrow because customers are restricted to a few industries and is deep in that
a large percentage of the producers in the market use the product.

ADDITIONAL RESOURCES

Deluca, Luigi M., and Kwaku Afuahene. “Market Knowledge Dimensions and Cross Functional
Collaboration: Examining the Different Routes to Product Innovation Performance.” Journal of
Marketing, January 2007, pp. 95-112.

Gladwell, Malcolm. The Tipping Point. NY: Book Bag Books, 2006.

Keough, Donald R. The Ten Commandments of Business Failure. NY: Portfolio Books, 2008.

Knapp, Duane. The Brand Promise. NY: McGraw-Hill, 2008.

Lindstrom, Martin. Brand Sense: Build Powerful Brands Through Touch, Taste, Smell, Sight,.
and Sound. NY: Free Press 2005.

Pullig, Chris, Carolyn J. Simmons, and Richard G. Netemeyer. “Brand Dilution: When Do New
Brands Hurt Existing Brands?" Journal of Marketing, April 2006, pp. 52-64.

Rust, Roland, Debra Viana Thompson, and Rebecca Thompson. “Defeating Feature Fatigue.”
Harvard Business Review, February 2006, pp. 98-109.

6-11
 Another Random Document on
Scribd Without Any Related Topics
 — Jaa, myönteli Ville hypistellen nenäliinaansa ja kolistellen
veitsiään. Hän ei ollut ennen syönyt samassa pöydässä
vakuutusherrojen kanssa, ja nyt kävi se siitä syystä hieman
kömpelösti, Siitä huolimatta tunsi hän olevansa onnellinen
osoitetusta luottamuksesta ja päätti mielessään tehdä kaiken
voitavansa vakuutusaatteen levittämiseksi synkälle saloseudulleen.

— Kyllä täältä Pörjönen lähtee miehineen, kunhan tässä päästään

alkuun, lupasi Ville innostuneena.

— Antakaa niille selkäsauna, jos ette muuten selviä, kehoitteli

Kantele. Teette siinä kansallisen työn, sillä suomalaisessa yhtiössä
pitää vakuuttaa suomalainen kansa, Ja sitten kun Ville tekee hyvästi
vakuutuksia, pääsee asiamieskokouksiin ja saa nähdä suuria
kaupunkeja ja siellä kaikenlaista lystiä, lupaili Kantele.

Villen kasvot hehkuivat, ja hän lupasi jo samana päivänä käydä

muutamassa talossa tekemässä valmistavaa työtä.

— Vieläköhän sitä koettaisi pehmittää tämän talon isäntää? kysyi

hän
Kanteleelta.

— Antaa ruojan maata. Ville käy sitten muina päivinä sitä

kopistelemassa. Meidän pitää joutua toisiin taloihin. Ville saa nyt
ehdottaa mihin mennään.

Ville mietti hetkisen ja virkkoi:

— Hameahon talossa minä luulisin poikien ottavan vakuutuksia.

Ne on semmoisia hiljaisia ja siivoja miehiä.

— Onko tästä sinne pitkältä?

 — Taitaa tulla vain neljä kilometriä,

— Täytyy pyytää talosta kyyti sinne. Minä menen sanomaan, että

valjastavat.

Hetken perästä palasi Kantele tukka pystyssä ja kasvoiltaan

turkinpunaisena.

— Ukko makaa kuin tukki, ja hiiteenkö lienee mennyt emäntäkin.

Miehet ovat lantakasaa ajamassa eivätkä lupaa lähteä kyytiin, jos ei
isäntä käske. Parhaaseen taloon me nyt satuimmekin.

— Päästäänhän tästä sinne jalkaisinkin. Minä kannan herran

laukkua, lupasi Ville.

Kantele tuhkasi sieraimiinsa, maksoi tyttärelle ruuan ja läksi

motkottaen astumaan kylätietä Villen jälessä.
III

Kuivalan kylälle oli samana päivänä sattunut muitakin

henkivakuutusherroja. Djefvulsundyhtiön miehet olivat jo
viikkokauden majailleet kylällä ja onnistuneet saamaan vakuutuksia
yhdestä ja toisesta talosta sekä päättäneet jo muuttaa toiselle
paikkakunnalle, vaan saatuaan tietää, että Leimauksen ja
Honkayhtiön miehiä oli tulossa Kuivalan kylälle, pyörsivät he takaisin
peläten toisten peruuttavan heidän vaivalla saamansa vakuutukset.

Seppä Kovalaisen eukko tuli Kana-ahon majataloon maitoa

hakemaan, ja hän tiesi kertoa, että Kuivalassa oli uusia herroja
tulossa kyläkunnalle.

— Ukko kävi päivällä viikatteita viemässä Kuivalaan, ja siellä olivat

olleet sekä Hameahoon lähteneet. Iso ja komea herra kuuluu
olevankin ja niitä vakuutuksia vain tahtomassa ihmisiltä. Sanoin
ukolle, että ihmeellistä se on nyt, kun herrat rupeavat niin hyvää
huolta pitämään tästä talonpoikaisesta väestä, että hengetkin pitää
vakuuttaa. Pitäisi niitä herroja minunkin nähdäkseni.

— Tässä nuo ovat meillä jo melkein viikon päivät rötkyilleet. Eikä

heistä näy eroon pääsevän. Ja jos siihen lappaa niitä vielä lisää, niin
hukka perii, pauhasi emäntä räiskytellen ovia vihansa vimmassa.

— Eikös ne herrat maksa hyvästi olostaan? kysyi Kovalaisen

muija.
Kaksimarkkasen oli heittänyt ruuastaan se herra siellä
Kuivalassakin.

— Nämä Jehvelsuntin herrat tuntuvatkin olevan semmoisia

kitupiikkiä. On ne piioille tarjoilleet juomarahoja, vaan ei nuo
minulle… Ja väkeviä niillä on laukussaan, koskapa ovat yhtämittaa
nenä punaisena. Lähtivät tästä jo pois, ja luulin rauhaan pääseväni,
vaan pahuusko heidät lienee takaisin lennättänyt. Jos vielä sieltäkin
Hameahosta tulee yksi lisää, niin pulassa tässä ollaan.

— Onhan se elämä majatalossa semmoista retuamista, kun on

aina kaiken maailman kulkijoita. On toki tässä sattunut kievari taloon,
jossa emännällä riittää sitä kärsivällisyyden lahjaa, totesi Kovalaisen
eukko odotellen emäntää maitoa mittaamaan.

— Kyllä se kärsivällisyys nyt jo loppuu minulta, paapatti emäntä.

Päivä paistoi lämpimästi talon pihamaalle, jossa Pörjönen makaili

selällään kädet pään alla ja katseli miten pääskyset pesäpuuhissaan
lentelivät sekä kuunteli toisella korvallaan emännän paapattelua,
joka hänen mielestään oli varsin lievää siihen verrattuna, mitä hän oli
muutamissa muissa taloissa saanut kuulla.

Emäntä tuli Kovalaisen muijan kanssa porstuan ovelle

mennäkseen maitohuoneeseen ja huomasi siinä vasta, että
Pörjönen loikoi pihamaalla ja kuunteli hänen torailuaan.

— Herra siunatkoon, kun se on tuossa… enkä yhtään huomannut.

 — Jospa se ei kuullutkaan, lohdutteli Kovalaisen muija.

Samassa ajoi kyyti pihaan täyttä karkua, niin että rattaitten pyörät
hipoivat Pörjösen koipia, ja rattailta laskeutui hymyilevä herrasmies,
joka esitteli itsensä Varsalaksi emännälle ja pyysi huonetta kolmeksi
päiväksi.

— No nyt niitä tuli taas yksi lisää, mutisi emäntä mennessään

maitohuoneeseen. Mikähän lienee tuokin miehiään vai lieneekö
samoja vakuutusherroja kuin entisetkin.

Varsala laski käsilaukkunsa portaille ja huomattuaan Pörjösen

virkahti:

— Kas, täällähän se tuokin Djefvulsund'in korpraali on.

— Niin näyttää, että missä haaska on, sinne korpit kokoontuvat,

virkkoi
Pörjönen samaan äänilajiin.

Vaihdettiin kylmän puoleinen tervehdys.

— Myöhällä tuli nyt Leimauksen kenraali. Täällä on jo kaikki

puhdasta.
Meillä on hyvin varustetut asemat ja minä olen kenttävartiona, kehui
Pörjönen.

— Kyllä teidän varustuksenne nyt muserretaan, ilkkui Varsala.

Minulla on ripeä kenttätykistö toiminnassa. Ja te saatte odottaa
hyökkäystä myöskin sivultapäin. Täällä kuuluu olevan Kantele, ja
hän on uutuuttaan hyvissä voimissa.
 — Kyllä niitä saa olla semmoisia Kanteleita useampiakin, ennen
kuin meidän rivit horjuvat.

— Sepähän nähdään, ilkkui Varsala ja kiipesi laukkuineen

vierashuoneisiin, ja Pörjönen käveli kädet housujen taskussa
pihamaalla pitkään syljeksien ja murahdellen.

— Puoluepukari… joka nurkan nuuskija. Vai piti sinun tänne tulla.

Jokohan tuo pahuus lähtee heti hankintaan?

Emäntä kysyi kyytipojalta tuvassa.

— Minkä kutjakkeen sinä nyt meille toit?

— Eipä olekkaan kutjake. Se on iso herra. Kuului olevan

Leimausyhtiön herroja. Antoi markan juomarahaa, puolusteli poika.

— Millä asialla se liikkuu? Kysyi emäntä.

— Henkivakuutuksiapa tuo kuuluu tekevän ja kulkevan

tarkastamassa, tekeekö sen miehet mitään vai makaavatko.

— Arvasinhan sen jo, että niitä se on samoja kutjakkeita, joita

tässä on makaillut kokonaisen viikon, aloitteli emäntä.

Mutta poika korotti äänensä ja melkein huusi emännälle.

— Se on vale, että se on samoja kutjakkeita. Se on paljon isompi

herra kuin se tukkirenkaan kasööri. Ja tämä teki meillä vakuutuksen,
vaikka kaikki muut herrat ovat saaneet tyhjin nokin lähteä siitä
talosta. Antaa se teillekin juomarahaa, jos vain oikein palvelette.
Meillä se syötti lapsille karamellia ja antoi tytöille markan jokaiselle.
 — Vai antoi. On se tämäkin Pörjönen meidän likoille tuhrutellut
rahojaan, vaan korvilleen se oli piika Iidalta saanut, kertoi emäntä.

Isäntä tuli tupaan, ja Pörjönen kohta hänen perässään. Tarjottuaan

hopeahelaisen sikaarin isännälle virkkoi hän:

— No mitenkä se on, isäntä, sen emännän vakuutuksen kanssa?

Eiköhän me nyt jo sitä päätetä. Tuommoiset lihavat emännät ne
saattaa kaatua kuin kanto, ja hauska olisi silloin vetää rahoja yhtiöltä.

— Älä hyvä mies puhu niin kovaa, että se kuulee, sohitti isäntä.
Ajaa vielä minutkin tästä ulos. On se semmoinen eukko.

— Vakuutetaan salaa, ehdotti Pörjönen.

— Ja sitten, kun se tulee sen tietämään, perii minut hukka. Minä

olen jo vanha mies sen kanssa käsirysyyn käymään, kuiskutteli
isäntä, ja virkkoi hetken perästä:

— Sinne taisi tulla vielä yksi lisää niitä henkiherroja.

— Tulihan sinne Leimauksen mies. Vaan kyllä se jo täällä saa

nuolla näppiään.

— Kyllä niitä nyt on herroja Kuivalan kylällä, kun kuuluu

Hameahossakin yksi olevan, ja kyllä ne nyt jo vakuuttavat
väkipakolla, kun niitä näin paljon yhteen laumaan kiertyy. Vaan eikö
siinä tule riitaa, kuka saa vakuuttaa, kun sattuu näin monta herraa
yksiin paikkoihin, uteli isäntä.

— Tuleehan sitä joskus kahnausta, kun sattuu tiukka paikka.

 — Taitavat välistä tapellakin noin vaan hissuksiin keskenään,
naurahteli isäntä.

— Onhan sitä joskus tapeltukin, virkkoi Pörjönen mietteissään.

— Näitä vakuutusherroja taitaa olla paljon, koskapa niitä näin

runsaasti siunautuu yhdelle paikkakunnalle? kyseli isäntä.

— Onhan niitä pahuuksia, murahti Pörjönen. Ja minun jälissäni ne

ovat aina pyörimässä.

Isäntä vetäysi sänkyyn lepäämään ja Pörjönen läksi

sisähuoneisiin.
Kyytipoika käänsi pihasta hevosen maantielle ja läksi hoilaten
ajamaan.
Tuvan avonaisesta ovesta hulmahteli sisään voimakas auenneiden
lehtisilmujen tuoksu.
IV

Kantele pyöränteli kiukkuisesti Hameahon pihamaalla

käsilaukkuineen.

— Eikö sitten tästäkään talosta saa hevoskyytiä? Onko kaikki

Kuivalan kylän pahat henget liittoutuneet minua vastaan?

— Meidän hevosilla on jo ajettu liiaksi tänään, ja herra voi päästä

mukavammin Kana-ahon majataloon, kun ottaa venekyydin tästä
tuon järven poikki, selitti isäntä rauhallisesti.

— Ottaa, mistä sen ottaa? Vai pitäisikö minun lähteä vielä

soutajaa hakemaan pitkin kyläkuntaa? kivahteli Kantele.

— Nuo suutari Jortikaisen pojat saavat mennä viemään vierasta

järven yli, neuvoi emäntä. — Siitä räätäli Kinnusen rannasta ei ole
kuin puoli kilometriä Kana-ahoon.

Jortikaisen pojat hyppelivät pihamaalla valmiina lähtemään.

— Onko teillä ehjä venhe? kysyi Kantele.

— Vuotaa se vähän, mutta tuo Iska saa heittää vettä pois ja minä
soudan.
 — No mennään, virkkoi Kantele, ja läksi poikien perässä
astumaan.

Rannassa oli Jortikaisten veneruho, äsken paikkailtu ja vahvasti

tervattu. Kantele ei joutanut katselemaan tarkemmin venettä vaan
heittäytyi perään istumaan, niin että läheiset laidat rusahtivat.

— Nyt herra taitaa tarttua tervaan. Olisi laitettu lehdeksiä siihen

tuhdolle hätäilivät pojat.

Kantele koetti nousta, vaan housun takapuolet olivat jo tarttuneet

tervaan ja takin helma takertunut perästä esiin pistävään naulaan.
Ja, kun Kantele nyt kovasti ponnistaen sai takapuolensa irti
tuhdosta, repesi samassa takin helma. Mies käytti kaiken karkean
sanavarastonsa, johon oli ennen hevospoikana oppinut, sisunsa
purkamiseen uhkaillen poikia käteensä kopaisemallaan seipään
kappaleella, vaan pojat katsoivatkin edullisemmaksi livistää tiehensä
ja jättää herra inspehtoorin itsenäisesti harkitsemaan järven yli
pääsyä.

Kun Kantele oli aikansa turhaan huudellut poikia palaamaan

takaisin luvaten heille kaikenmoista hyvää, tarttui hän viimein
venheeseen ja sysäsi sen vesille. Airot olivat raskaat ja hankavitsat
aivan katkeamassa. Vuosikymmeniä vanha haaksi osottautui hyvin
hauraaksi, niin että Kantele sai ammentaa siitä vettä rikkonaisella
tuohisella ja vuoroin soutaa. Järvimatka ei ollut pitkä. Lähellä toista
rantaa katkesi kuitenkin hankavitsa, ja vaikean taipaleen vaeltajalla
ei ollut muuta neuvoa kuin köytellä hankavitsaksi
housunkannattimensa. Mutta tämä neuvokas keksintö vei siksi
paljon aikaa, että venhe täyttyi puolilleen vedestä. Kantele sitä
tyhjentämään samalla katseellaan mittaillen välimatkaa rantaan ja
miettien, voisiko hän uimalla päästä maihin, jos venherasa sattuisi
uppoamaan. Matka näytti liian pitkältä, ja hänen selkäpiitään karmi
omituisesti ajatellessa pakollista uimanäytöstä keväisessä, kylmässä
vedessä. Siinä vettä ammentaessaan huomasi hän kuitenkin, että
järven pohja näkyi, ja niin häneltä pääsi helpotuksen huokaus.
Pääsisihän kahlaten rannalle, jos viimeinen hätä, tulisi. Hän koetti
vielä saada muutamilla epätoivoisen ankarilla vedoilla venhettä
likemmä rantaa, mutta vesi nousi istuinlaudalle saakka, ja silloin
Kanteleen hätäinen liike sai venheen kaatumaan.

— Uih uh… uuih huh, kuului kylmästä kylvystä. Ja riiputtaen

toisessa kädessään käsilaukkuaan, sekä toisessa päällystakkia ja
hattua, kahlaili Kantele onnellisesti rannalle. Vettä valuvin vaattein oli
hänen nyt ratkaistava, missä oli räätäli Kinnusen ranta, josta tie
löytyisi Kana-ahoon. Mutta mitään asutuksen merkkiä ei näkynyt
rannalla. Vihdoin huomasi hän jonkun matkan päässä naisihmisen
huuhtomassa vaatteita ja päätti lähteä häneltä neuvoa kysymään.

— Vieras menee vain tätä rantaa vielä yhden kilometrin eteenpäin.

Sieltä tulee kinttupolku, joka vie räätälin mökin ohi Kana-ahoon,
neuvoi eukko.

Kantele läksi astumaan kengät vettä pursuten ja sadatellen

mielessään Kuivalan kylän kulkuneuvoja, päätellen ettei koskaan
tulisi moiselle paikkakunnalle.

Kana-ahon emäntä puuhaili herroille illallista, kun Kantele saapui

tupaan ja istahti väsyneenä penkille pyytäen yövuodetta ja illallista ja
jos mahdollista kuumaa saunaa.

— Mistä se nyt tämä vieras tulee? kysyi emäntä

— Hameahosta, virkahti Kantele yksitoikkoisesti.

 — Ei suinkaan tämä nyt ole se herra, joka siellä kuului päivällä
olleen aikeissa tulla tänne?

— Eikö liene sama, jurahti Kantele. Nuo suutari Jortikaisen pojat

saivat minut venheeseensä ja olin vähällä henkeni menettää.

— Missä pyykissä se herra sitten on ollut? kysyi emäntä

tarkastellen
Kanteleen vettä valuvia vaatteita.

— Johan minä sanoin, että Jortikaisen pojat peijoonit saivat minut

vuotavalla venheellä lähtemään tuon järven yli, kun Hameahosta ei
annettu hevoskyytiä. Onko talossa sauna lämmitetty?

— Ei ole. Herra vain menee sinne vieraspuolelle. On siellä

ruokaakin jo pöydässä, toimitti emäntä.

Kantele meni vierashuoneisiin. Siellä istuivat Varsala sekä

Pörjönen ja Naukkunen ruokapöydässä ankarasti kiistellen, kumpi
heidän edustamistaan yhtiöistä tulisi ensin keskinäiseksi. Varsala
kiehui kasvoiltaan tulipunaisena. Hänen oli vaikea puolustautua
kahta vastaan, varsinkin näitä Djefvulsund'in miehiä, jotka olivat
tunnettuja suunsoittajia.

— Kantele ällistyi nähdessään kiistatoverit pöydän ääressä. Hän

oli luullut saavansa rauhassa viettää tulevan yönsä, mutta siinä
istuivat kilpailijat, jotka nähtävästi heti iskisivät hänen hieman oudolta
näyttävään persoonaansa.

— Pahuusko teidät on tänne tuonut? kysyi Kantele harkiten,

istuisiko märillä housuillaan vai jäisikö seisomaan.

— Eipä kuin hevoskyyti, totesi Varsala.

 — Mistä se hevonen teille on tullut, ja minun on pitänyt kömpiä
jalkasin kaikki tämän kirotun kyläkunnan rapakoiset tiet ja vieläpä
järvetkin.

Varsala tarkasteli leveästi hymyillen Kanteletta.

— Johan se poika on käynnyt uimassa. Olet luultavasti jollekin

äijälle liiaksi tupannut vakuutusta ja hän on päättänyt sinua uittaa
päästäkseen pikemmin rauhaan, hämmästeli hän.

— Pidähän suutasi, kivahti Kantele ja kertoi voimasanoilla

höystellen suorittamansa seikkailun Jortikaisen poikain venheellä.

— Nyt se nähdään miten tarpeen on työkyvyttömyysvakuutus

tavallisen henkivakuutuksen yhteydessä, sanoi Pörjönen. Arvoisalle
virkaveljelle voi kylmästä kylvystä koitua vaikeakin sairaus, ja nyt
hän ei saa siitä mitään korvausta, kun ei ole meidän yhtiössä
vakuutettu. Ja mikä suunnaton tappio, jos hän kauniimman kilpailun
aikana sairastuisi!

Kantele heitti kilpailijaansa murhaavan silmäyksen mennessään

sisähuoneisiin vaihtamaan kuivia vaatteita. Hänen palatessaan sieltä
virkkoi Varsala naureksien.

— Semmoisia kuuria niitä vakuutusmies saa useinkin suorittaa.

Pahimmasta, nimittäin selkäsaunasta, olet vielä varmaankin säilynyt,
mutta minä olen jo kerran senkin saanut kiitollisuuden osoitukseksi
kundeiltani.

— Toivon että olisit saanut vielä useammin semmoiset kiitokset,

vieläpä oikein lujasta kädestä, murahti Kantele istuen ruokapöytään.
 — Hyvinkös virkaveljeä ovat asiat onnistaneet? kysyi Naukkunen,
joka sikaaria poltellen makaili ryntäillään toisella puolen pöytää.

— Minulla ei liene vielä kunnia tuntea virkaveljeä, virkkoi Kantele

ynseästi.

Naukkunen naurahti.

— Kyllähän me kerran heitimme pois liiat nimet Nakkilan

kaupungin seurahuoneella, vaan veli on taitanut käydä
huonomuistiseksi päästyään palvelemaan Honka-yhtiötä.

— Kyllä minä tuon tilaisuuden muistan, sanoi Pörjönen. Mutta

Kantele olikin jo silloin pöydän alla. Mainittu tilaisuus siis ei ole
jaksanut hänen muistiinsa syöpyä.

— Olkoon sitten niin, myönsi Kantele, suu täynnä ruokaa. Uinti oli
vaikuttanut parantavasti hänen ruokahaluunsa.

— Tästä nähtävästi tulee huomiseksi kuuma päivä Kuivalan

kyläläisille, kun me kaikki lähdemme liikkeelle, naurahti Varsala.

— Kuuma tulee, myönsi Pörjönen.

Kohta, kun Kantele oli korjannut kostean olemuksensa

sisähuoneisiin alkoi majatalon emäntä murista.

— Nyt niitä kutjakkeita on siellä jo kokonainen lauma. Se

viimeinen oli kuin takkuinen kulkukoira. On ne Jortikaisen pojat
viisaita poikia; narraappas nyt herran kehveli vuotavaan
venheeseen. Saa nyt nähdä, kuinka monta päivää siinä rötkyilevät.
Mikä heille jaksanee ruokaa kantaa, pahuuksille.
V

Petäjä, Honka-yhtiön toimitusjohtaja istui muutamassa Pörssin

ruokasalin rauhallisessa nurkkauksessa illallisella. Hän oli suorittanut
päivän kuluessa ankaroita aivoponnistuksia ja näytti vieläkin tiukasti
miettivän. Petäjä oli saanut parina päivänä yhtiönsä kenttämiehiltä
hätyyttäviä tietoja ankarasta kilpailusta, joka oli alkanut maaseudulla
eri yhtiöitten välillä. Varsinkin Djefvulsundyhtiö oli tehnyt laajoja
valloituksia, ja mainitun yhtiön hankinta oli viime viikkoina noussut
puolella. Sen lisäksi Leimaus oli lisännyt tuntuvasti miehistöään, ja
Riento oli yhä edelleen vakava kilpailija, vaikka mainitun yhtiön
hankinta ei näyttänytkään erikoisempata nousua. Maaseudun,
varsinkin synkkien sydänmaitten yleisöä voi hyvin vetää nenästä, ja
Djefulsundyhtiön miehet tekivät sen suurella taituruudella. Hänen
täytyisi keksiä tähän sekasortoon joku mojova keino yhtiönsä
edesauttamiseksi, mutta hänen vaikeitakin probleemeja
ratkaisemaan tottuneet aivonsa eivät tällä kertaa näyttäneet
päästävän häntä pulasta. Vielä yksi uneton yö oli hänen asian takia
vietettävä. Sitä varten oli hän tullut tavallista aikaisemmin illalliselle
saadakseen miettiä rauhassa.

Samassa tarkoituksessa nähtävästi tuli myöskin Riennon

toimitusjohtaja Kurkivuori ja teki hieman hajamielisenä tilauksensa.
Raskaat mietteet painoivat nähtävästi häntäkin, koskapa oli
ilmestynyt syvät mieterypyt hänen otsalleen ja silmät näyttivät
punehtuneilta, joka seikka oli ennen osoittanut hänen olevan
ankaroissa aivoponnistuksissa. Huomatessaan Petäjän nauttimassa
verkkaan illallistaan, näytti Kurkivuori melkein ilostuvan.

— Kas päivää, häiritsenkö?

— Et millään muotoa, virkkoi Petäjä, vaikka mielessään olikin

hieman nyrpeissään ajatustensa katkeamisesta. Vaikea probleemi oli
alkanut selvetä jo hänelle.

— Saanko ehkä tulla samaan pöytään? virkkoi Kurkivuori.

— Kyllä sopii, samalla saan kai kuulla, mihin toimenpiteisiin sinä

olet ryhtynyt tuon Djefvulsund-yhtiön suhteen, jonka sinäkin tietänet
aloittaneen ankaran kilpailun maaseudulla.

— Tiedän, tiedän ja sitä olen miettinyt kokonaisen vuorokauden

yhtämittaa, mitä olisi tehtävä. Mainitun yhtiön miehet ovat sangen
taitavia valheen tekijöitä, ja valhe käy kaupaksi tässä maassa
paremmin kuin totuus.

Kurkivuoren tilaus tuli, ja hän aloitti hieman hajamielisenä

illallisensa.

Hetken äänettömyyden perästä virkkoi hän.

— Nähtävästi tulee kärsimään koko vakuutusaate Djefvulsund'in

herrojen puuhista. Sen lisäksi että he keksivät toisista yhtiöistä
loukkaavia valheita, vakuuttavat he sairaita ja kuolevia. Olen sen
saanut tietää yksityisraporteista.
 — Silloinpa pian sairastaa yhtiökin kuoleman tautia, arveli Petäjä.

— Mutta sanos, veli, miten tästä pyykistä selvitään kunnialla?

kiukkuili Kurkivuori. — Onko sinulla ehkä jo keino keksittynä?

Petäjä hymähti.

Hän tietysti ei tulisi keinojaan ilmaisemaan tuolle toiselle, vaikka

ne olisi jo keksittykin. Rientokin oli kilpailijoita, ja herroilla oli
yhtämittaa toisilleen jotain hapanta hampaan kolossa, vaikka
sivistyneinä miehinä eivät sitä ilmituoneet, varsinkaan samassa
ruokapöydässä istuessaan.

— En ole vielä päättänyt mitään erikoisempaa. Johonkin

voimakeinoon tässä on nähtävästi ryhdyttävä.

— Samaa mieltä olen minäkin, arveli Kurkivuori. Suurta ja iskevää

sen pitää olla, muutoin se ei mitään vaikuta. — Henkilökuntaa on
lisättävä, — mietti hän itsekseen ilmaisematta toiselle
alkusuunnitelmiaan asian ratkaisussa — ja palkattava maaseudulle
uusia miehiä peruuttamaan Djefvulsund'in vakuutuksia. Viimeksi
mainittu ajatus kumminkin teki jonkunverran kipeää. Peruutustyöstä
hyötyisi myöskin osaltaan Honkayhtiö ja Leimauskin, joka
nuoruudestaan huolimatta tuntui entistä elinvoimaisemmalta.

Petäjä ei ajatellut peruutustyötä lainkaan, Hän aikoi panna

yhtiönsä koneiston entistä ripeämpään käyntiin ja lisätä siihen uutta
voimaa kansan parhaista aineksista. Petäjän kasvot kirkastuivat Hän
oli, ainakin suurimmalta osalta asian ratkaissut. Se välähti yhtäkkiä
hänen aivoissaan. Maaseudulla oli vielä paljon kansakoulunopettajia,
kunnallislautakuntien esimiehiä ja muita kunnallisia virkailijoita, jotka
eivät olleet vielä Honkayhtiön juoksupoikina. Heidät oli saatava
kenttämiehiksi ja määrättävä heille päiväraha, joka sai heidät asiaan
innostumaan. Se oli nyt selvä siltä kohdalta.

Kurkivuori huomasi Petäjän kasvoista, että hänen aivonsa olivat

tehneet suuren palveluksen omistajalleen, ja lausui.

— Sinä taisit jo keksiä asialle ratkaisun?

— Sinäpä sen sanoit, iloitsi Petäjä jatkaen syöntihän parantuneella

ruokahalulla. Hänen oli vain käytävä konttorissa antamassa
määräykset kiertokirjeitten laatimisesta ja painatuksesta, että ne
joutuisivat lähtemään jo huomisessa postissa maaseudulle. Sitten
sopisi vähän itseään tuuletella pitkän aivoponnistuksen jälkeen.

Kurkivuori näytti hieman tyytymättömältä.

Siinä istui vastapäätä Petäjä loistaen kuin keväinen aurinko ja

heitteli häneen nähtävästi vahingoniloisia silmäyksiä, ja hänen
aivoissaan ei kysymys saanut ratkaisua, vaikka hän ponnisteli niin,
että hiki nousi kaljulle päälaelle.

— Mahdollisesti joku voimanäytös, joka vaatii johtajaltaan entistä

enemmän tunnettua kekseliäisyyttä, koetti Kurkivuori hieman
pisteliäästi arvaella kilpailijansa keksintöä.

— Ei erikoisempaa, virkahti Petäjiä rauhallisesti — Honkayhtiö ei

tarvitse enää erikoisempia voimanäytöksiä.

Pörssin sali alkoi täyttyä nälkäisistä vieraista, joiden mukana tuli

myöskin Leimausyhtiön toimitusjohtaja Sammalkontio, ja otti pöydän
aivan heidän läheltään.
 — Herrojen ei tarvitse antaa itseään häiritä, virkkoi Sammalkontio
pöydästään, ja jatkoi myrkyllisesti; Ehkä saan sentään sivumennen
kertoa uutisen, joka kenties auttaa herrojen ruuansulatusta, varsinkin
näin kriitillisenä aikana. Me saamme pian uuden
henkivakuutusyhtiön. Osakkeita kuuluu olevan riittävästi merkittynä
ja perustava kokous pidetään täällä näinä päivinä.

Tämän sanottuaan kääntyi Sammalkontio rauhallisesti tekemään

tilaustaan. Hän oli jo uutisen johdosta, saatuaan sen kuulla,
suorittanut yksityiskonttorissaan intiaanitanssinsa ja höystellyt sitä
muutamin tilaisuuteen sopivin voimalausein. Nyt hän suhtautui jo
uutiseen täysin rauhallisesti.

Hänen virkaveljissään toisessa pöydässä vaikutti uutinen

sensijaan sähköttävästi. Kurkivuoren kädestä putosi veitsi kilahtaen
permannolle ja Petäjältä, joka oli rauhallisena kaivellut hampaitaan,
katkesi tikku hampaan koloon.

— Sepä nyt vielä puuttui, kivahti Kurkivuori unhottaen kokonaan

probleeminsa ratkaisun.

— Kuka tuon puuhan on pannut alkuun, kysyttiin Sammalkontiolta.

Tämä mainitsi erään tunnetun juristin ja muutamia muitakin nimiä.

— Herrat siis eivät ole asiasta kuulleet? virkkoi Sammalkontio

käyttäen äskeistä äänilajia.

— Emme.

— Olipa onni, että minä sain sen herroille ilmoittaa.

 — Mitähän tuossa nyt noin, sanoi Kurkivuon Sammalkontiolle.
Olisit tullut samaan pöytään.

— Kiitos kunniasta.

Sammalkontio täytti Kurkivuoren ystävällisen pyynnön. Muulloin

olisi hetken mieliala tuntunut heistä jokaisesta hieman naurettavalta,
mutta nyt he olivat kaikin kuin yhteisiä onnettomuustovereita, joita
painoi Djefvulsundyhtiön raivokas hankinta ja uuden yhtiön
perustaminen.

Sammalkontio jatkoi syöntiään, ja pöydässä jatkui painavana

äänettömyys, kun siihen sijaan muualla salissa äänten sorina
kohoamistaan kohosi.

Vihdoin nousi Petäjä pöydästä ja kumarsi pyytäen anteeksi

poistumistaan, samalla mennen jo ovessa.

— Nyt raudat ahjoon ja koko kenttäarmeija puhaltamaan, mutisi

hän laskeutuessaan kadulle.