Download the full version of the textbook now at textbookfull.

com

What They Don t Teach In Art School 1st

Edition Will Terry

https://textbookfull.com/product/what-they-don-t-
teach-in-art-school-1st-edition-will-terry/

Explore and download more textbook at https://textbookfull.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

MySQL Troubleshooting What To Do When Queries Don t Work

1st Edition Smirnova Sveta

https://textbookfull.com/product/mysql-troubleshooting-what-to-do-
when-queries-don-t-work-1st-edition-smirnova-sveta/

textbookfull.com

Too Much Information Understanding What You Don t Want to

Know Sunstein

https://textbookfull.com/product/too-much-information-understanding-
what-you-don-t-want-to-know-sunstein/

textbookfull.com

Why Don t Students Like School A Cognitive Scientist

Answers Questions About How the Mind Works and What It
Means for the Classroom 2nd Edition Daniel T Willingham
https://textbookfull.com/product/why-don-t-students-like-school-a-
cognitive-scientist-answers-questions-about-how-the-mind-works-and-
what-it-means-for-the-classroom-2nd-edition-daniel-t-willingham/
textbookfull.com

Game Engine Black Book Wolfenstein 3D: v2.1 Sanglard

https://textbookfull.com/product/game-engine-black-book-
wolfenstein-3d-v2-1-sanglard/

textbookfull.com
A history of cybersecurity attacks : 1980 to present 1st
Edition Bruce Middleton

https://textbookfull.com/product/a-history-of-cybersecurity-
attacks-1980-to-present-1st-edition-bruce-middleton/

textbookfull.com

The Physical Universe Sixteenth Edition Konrad Krauskopf

https://textbookfull.com/product/the-physical-universe-sixteenth-
edition-konrad-krauskopf/

textbookfull.com

Service Oriented Computing ICSOC 2015 Workshops WESOA

RMSOC ISC DISCO WESE BSCI FOR MOVES Goa India November 16
19 2015 Revised Selected Papers 1st Edition Alex Norta
https://textbookfull.com/product/service-oriented-computing-
icsoc-2015-workshops-wesoa-rmsoc-isc-disco-wese-bsci-for-moves-goa-
india-november-16-19-2015-revised-selected-papers-1st-edition-alex-
norta/
textbookfull.com

Clinical trial data analysis with R and SAS Second Edition

Chen

https://textbookfull.com/product/clinical-trial-data-analysis-with-r-
and-sas-second-edition-chen/

textbookfull.com

Human Friendly Robotics 2020 13th International Workshop

1st Edition Matteo Saveriano

https://textbookfull.com/product/human-friendly-robotics-2020-13th-
international-workshop-1st-edition-matteo-saveriano/

textbookfull.com
Academy of the Fateful 1st Edition Eva Chase

https://textbookfull.com/product/academy-of-the-fateful-1st-edition-
eva-chase-2/

textbookfull.com
 WHAT THEY DON’T TEACH IN ART SCHOOL
“You are an artist. You love to
create. You want to be able
to make money with your art.
This book will help you make
the changes necessary and
give you the knowledge to
earn a living with your art.”

WHAT THEY WILL TERRY

DON’T TEACH
WILL TERRY
www.wellfedillustrators.com

ISBN 978-0-578-75189-4

90000>
IN ART SCHOOL An illustrator’s guide to making
money in the real world
9 780578 751894
”“ “”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”
”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“
”“ “”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”
”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“
”“ “”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”
”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“
”“ “”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”
”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“
”“ “”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”
”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“
”“ “”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”
”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“
”“ “”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”
”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“
”“ “”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”
”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“
”“ “”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”
”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“
”“ “”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”
”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“
”“ “”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”
”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“
”“ “”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”
”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“
”“ “”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”
”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“
”“ “”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”
”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“
”“ “”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”
”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“
”“ “”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”
”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“
”“ “”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”
”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“
”“ “”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”
”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“
”“ “”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”
”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“
”“ “”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”
”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“
”“ “”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”
”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“
”“ “”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”
”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“
”“ “”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”
”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“
”“ “”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”
”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“
”“ “”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”
”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“
”“ “”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”
”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“
”“ “”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”
”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“
”“ “”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”
”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“”“
WHAT THEY
DON’T TEACH
IN ART SCHOOL
You can find more book like this at:
wellfedillustrators.com
WHAT THEY WILL TERRY

DON’T TEACH
IN ART SCHOOL An illustrator’s guide to making
money in the real world
4 WILL TERRY What They Don’t Teach in Art School
5
Text copyright © 2020 by Will Terry.
Cover art and illustration art copyright © 2020 by Will Terry.

All rights reserved. No part of this book may be reproduced in any form without permission from the author/
publisher. Published in the United States by Giggledesk, in association with Well Fed Illustrators LLC in
Orem, Utah, in 2020. Visit us on the web at www.wellfedillustrators.com

All editing by Kim MacPherson.

Book Designed by Maralee Nelson / mGraphicDesign.

ISBN: 978-0-578-75189-4 / Soft Cover

ISBN: 978-0-578-76422-1 / Hard Cover

The artwork in this book is a collection of both traditionally and digitally created art. Traditional work was
created with acrylic paint on 140lb hot press paper and the digital work was drawn on iPad Pro using the
Procreate app, and painted in Photoshop on a PC desktop and Wacom Cintiq monitor and stylus.
All artwork created by Will Terry except where specifically noted otherwise.
DEDICATION
To all of my
art teachers,
illustration mentors,
illustration peers,
and the students
who have taught me
so much!
Visit https://textbookfull.com
now to explore a rich
collection of eBooks, textbook
and enjoy exciting offers!
TABLE OF
CONTENTS
Why I Wrote This Book. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11

How to Be Successful in Art School. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 17

Becoming a Master Artist . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 35

Getting Freelance Work After Art School. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 55

Creating Your Own Brand. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 81

Getting a Full Time Art Job. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 115

Professional Practices. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 123

Afterword. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 157

What is the Biggest Lesson You’ve Learned

as a Working Professional Artist?. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 161

Notes. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 211
“In order to make a
thriving career with
your art, you need to
be able to not only
create great art; you
need to know how to
market your art.”
WHY I WROTE
THIS BOOK
A t the time of the publication of this book, I have been a freelance illustrator
for twenty-seven years starting in 1992. I have taught at two universities,
lectured at many art schools, and taught online for SVSLearn.com. In that
time, I have spent a large portion of my time teaching illustration students
design, drawing, painting, and how to make children’s books.
Each time I taught a class, I would also work theory, business strategies, entrepreneurship, and
common-sense people skills into my lectures. At the end of each class, I would often hear things like,
“I’ve never had another teacher talk to us the way you did,” or “This has been the most
informative class I’ve ever taken in art,” or “I learned more in your class than in any other
class I’ve had in this program.”

Don’t get me wrong—I don’t think I have a corner on the information

I’m sharing in this book—I just think that most teachers are NOT
incentivized to go beyond the
course curriculum as defined in the
catalog. In other words, “Not my
problem.” Then there are those
teachers who have never had
a career in art aside from their
teaching position; therefore, they
have no practical advice
to share.

In order to make a thriving career with

your art, you need to be able to not only
create great art; you need to know how to
market your art.

11
 One of these skills without the other isn’t enough—you must have both. There are amazing artists out
there who could easily make lots of money but aren’t getting freelance work because art buyers don’t
know they exist. Likewise, there are artists with marketing skills and tenacity who lack the portfolio to
land gigs. Art schools focus on teaching their students how to make art and mostly leave students to
their own devices to figure out how to sell their work.

Schools are not accountable to students who cannot find work in their chosen profession. In fact,
most administrators (if asked) will tell you that they do not exist to help you get a job; yet the freshman
marketing brochures are filled with photos of graduates working in their new careers.

Sure, you might have an art school that gives lip service by offering seniors a “business class,” but it’s
often taught by a warm body whose main qualifications consisted of the simple fact that it fit into his
or her schedule.

12 WILL TERRY What They Don’t Teach in Art School

 WHY I WROTE THIS BOOK

What’s worse is often the information given in the business class covers the things you can find in
a quick Google search: self-employment taxes, contracts, business licenses, invoices, etc. What’s
missing is the information that you need to actually garner the jobs and opportunities that give you the
“privilege” to pay taxes, create contracts and invoices, etc.

To be clear, some art schools are very good at teaching technique and the craft of making great
images—even art. In fact, many of the greatest illustrators went to great art schools, but their graduates
almost always had to learn the rest on their own. I am very grateful for the art training I received, but
when I finished school I was lost, and scrambled to find the information I was missing.

What’s also missing are the entrepreneurial techniques, strategies, behaviors, and networking advice,
as well as the need to be constantly looking for new emerging markets and opportunities with the skills
they taught you in art school.

13
 I wanted to write this book because I’ve
spent my life helping other artists learn
what I’ve learned—how to lead a very
fulfilling life as a freelance illustrator,
teacher, mentor, podcaster, YouTuber,
and entrepreneur. We only get a few
chances to leave our mark in this world
and I’m excited to share my experiences
as a working artist and teacher.

I’ve included my artwork because

I’ve always wanted to release an art
anthology book like many artists do when
they have developed a body of work. I
felt that sharing the work I’ve spent my
life creating along with the teaching I’ve
spent my life giving would combine to
communicate and enhance the passion I
have for both disciplines.

I can’t teach without sharing art

and I can’t create art without using
it to teach.

You are an artist. You love to

create. You want to be able to
make money with your art. This
book will help you make the
changes necessary and give you
the knowledge to earn a living
with your art.

14 WILL TERRY What They Don’t Teach in Art School

WHY I WROTE THIS BOOK

15
 “My advice is to surrender
to the process. Let go.
Don’t try to drive the ship.
Allow your teachers to
teach. The best artists are
usually the best students.
The best students have
learned to be humble
and teachable.”

16 WILL TERRY What They Don’t Teach in Art School

HOW TO BE
SUCCESSFUL IN
ART SCHOOL
You are an artist
If you have ever woken up in the morning wanting to create something the
world has never experienced, you are an artist. If you’ve ever felt like you
needed to create in order to breathe, you are an artist. If you’ve ever wanted to
express your sincere emotions in words, images, music, or sculpture, you are
an artist. If you’ve ever failed to express yourself in your chosen craft and shed
tears of frustration—you are an artist.
You can spend periods of your life working for other people—traveling, socializing,
taking care of your family, etc.; but you will always hear the call from your
spirit to create. You can try to ignore it, but it will always tap you on
the shoulder and whisper to you about your unfulfilled desires to
make something.

I have known many artists who, after realizing how

much work they will have to put into their craft, quit and
transitioned into another creative field.

I have known many artists who have quit their craft

after they realized how much work it was going to take
to become a master. Some switched over to another
creative discipline, only to quit again when they
discovered that it was going to be equally hard to
master the second craft. No matter what flavor of art you
decide to make—from music to writing, photography,
illustration, or gallery work, you will have to dedicate
your life to mastering your chosen craft.

17
 You wouldn’t want it any different! If it were easy to master your
chosen craft, it wouldn’t require sacrifice. Let’s face it: things
The good news is that
that do not require sacrifice are generally worthless. There are
millions of children who finger paint in elementary school many
if you stick with it long
times each year. How much do their paintings sell for? You enough (assuming that
want it to be hard because you are going to be more committed you are constantly
to your craft than most artists. Most artists won’t seek out yearning and striving
books like this one to help them improve their minds and their to improve), it will
dedication; yet here you are, still reading. You already have an
get much easier and
advantage.
really fun!
Instead of switching to another craft or major, understand that
the going is and will always be tough! Sometimes you will shed
tears over the frustration of yet another failed painting or drawing. These tears are wonderful because
they are a sign that you care! Show me an artist who has never experienced extreme anger or sorrow
over their failures and I’ll show you an artist who isn’t creating good art.

The good news is that if you stick with it long enough (assuming that you are constantly yearning and
striving to improve), it will get much easier and really fun! There’s nothing like finally being able to
execute the vision of an image you had in your mind!

How to be a great art student

You probably decided to go to art school for one of three reasons:

1. You didn’t know what major to pick, but art was an easy class in high school so you thought you
would have an easy major by going with art.

2. You have always been good in art or at least you’ve been told you’re good by your friends and
family (because, perhaps, you have made more art than your friends and family!); so you chose art
as your major because you’re “good at art.”

3. You have always loved making art and you want to learn how you can get good enough to make it
your career.

Hopefully you have already figured out that only one of those answers above demonstrates that you
have the mindset to improve your artistic abilities. I have taught a lot of kids who picked art because
they thought it wouldn’t require much of them. I can’t recall any of those students going on to earn a
living as an artist.

18 WILL TERRY What They Don’t Teach in Art School

Visit https://textbookfull.com
now to explore a rich
collection of eBooks, textbook
and enjoy exciting offers!
 HOW TO BE SUCCESSFUL IN ART SCHOOL

We’ve all heard the horror stories from med school students having to study 7 days a week and only
getting 4–5 hours of sleep a night to wake up and do it all over again. The commitment it takes to
become a doctor or surgeon is scary for most of us because most of us aren’t willing to sacrifice at this
level. Reading and memorizing and reading and reporting and reading and testing and reading some
more… plus the fear of failure as the student loans pile up is vomit-inducing to most of us. But, at the
end of the day, almost every student who sticks it out and graduates, ends up with a high-paying job.

19
 Art students have no such guarantee. Art students can be at the top of their class and yet there is no
job waiting for them at the end of the day. However, the jobs typically do go to the hardest working
students who develop unique styles and are able to make intelligent choices with their portfolios
and how they market their work. So, the art students who take art because it’s an easy major are just
wasting four years of tuition. If anything, art students should be working HARDER than med students
because it’s more difficult for art students to develop a career with their art.

If you thought #2 was a good reason, it’s not. If you’re already good at art, why are you paying for art
school? Why aren’t you making lots of money with your art skills? I’m going to ask you to really think
about this—where do you fit in the food chain of amateur, novice, semi-pro, and professional artists?

20 WILL TERRY What They Don’t Teach in Art School

 HOW TO BE SUCCESSFUL IN ART SCHOOL

The art students who take art because it’s an easy major are just wasting four
years of tuition. If anything, art students should be working HARDER than med
students because it’s more difficult for art students to develop a career with
their art.

21
 I have taught many art students who thought they already had a unique style or method of working.
They were very resistant to following directions and trying new techniques, mediums, materials, and
methods. Interestingly, art is one of the only college majors where some students come in with a chip
on their shoulder. Why is this, you might ask? Because unlike language arts, math, and science, art is
often NOT taught in Elementary, middle school, and high school. Instead, pre-college art students were
allowed to have free time to draw, paint, and sculpt whatever they wanted and earned a participation
grade instead of receiving real instruction and critiques.

Conversely, language arts, math, and science majors have had twelve years of their papers, tests,
and essays marked up with a red pen and told to revise, re-write, recalculate, re-think, and redo. Art
students have NOT had their work corrected or honestly critiqued by competent teachers preparing
them for a career in art.

Many college freshmen and sophomore art students are surprised when their art instructors begin
teaching design principles. Many of these students struggle when they are required to illustrate a
narrative or concept. Instead of being able to start a piece of art with no end or purpose, many become

22 WILL TERRY What They Don’t Teach in Art School

 HOW TO BE SUCCESSFUL IN ART SCHOOL

paralyzed or angry with the limitations and requirements

placed on their work. I’ve seen many illustrators change
majors during this transition simply because they were never Making art is hard. It’s easy
prepared for the hard work of illustration. to have fun making marks in
My advice is to surrender to the process. Let go. Don’t try to your sketchbook or tablet.
drive the ship. Allow your teachers to teach. The best artists
Sitting down and working
are usually the best students. The best students have learned
to be humble and teachable. To use an obvious metaphor, through the concept, design
they are like the sponge. You are going to have teachers you challenges, and execution
do not like, teachers who aren’t as capable or competent as
of an image isn’t easy. When
they could or should be. Try to find the kernels of wisdom or
knowledge that they possess. You might not learn much from the going gets tough, many
some of them, but through practice, time, note-taking and art students procrastinate
conversation, you can maintain your humility and your thirst
for learning from the teachers who will teach you a lot.
by finding something more
There just aren’t that many shortcuts to learning—you just
fun to do.
need to fall in love with the process.

Fall in love with art making

Doodling, sketching, and messing around with paint is easy. Making art is hard. It’s easy to have fun
making marks in your sketchbook or tablet. Sitting down and working through the concept, design
challenges, and execution of an image isn’t easy. When the going gets tough, many art students
procrastinate by finding something more fun to do.

Successful art students have figured out that making a great piece of art is more fun than a video
game. There’s no feeling like looking at a piece of art you created, starting from a blank canvas or sheet
of paper. Knowing that you have worked the problem and succeeded and having the evidence to show
is priceless. I don’t know any artists who were born having fun making art—instead, the master artists I
know taught themselves over time to enjoy every aspect of the creative process.

Each year I taught at University, I noticed that some of my students were ten to fifteen minutes late
starting their in-class drawing or painting assignments almost every day. They dawdled and chatted
up other students as they slowly got their materials ready, while other students came in, got ready,
and began the assignment quickly. These same slow students were the same students who packed
up fifteen minutes early each day. I concluded that they liked being an illustration major, but didn’t
like illustrating. Show me someone who doesn’t like illustrating and I’ll show you someone who won’t
become an illustrator.

23
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
vielä varjossa harjun kupeella. Kylältä ei vielä kuulunut minkäänlaisia
ääniä, mutta kosken pauhu kuului hauskana kohinana tyynen aamun
hiljaa heräävästä povesta.

Silloin uskalsivat he katsoa toisiaan silmiin. Lintujen laulu eneni,

nuoren lehden ja pihkaisen mahlan haju täytti ilman, ja taivaan sini
kirkastui. Koko muu maailma unohtui heidän ympärillään, he näkivät
ja tunsivat vain toisensa, ja kummankin sydän täyttyi suloisilla
tunteilla.

Martti kietoi kätensä Annan hennon varren ympäri ja kallisti

päänsä Annan puoleen. Anna tunsi voimiensa pettävän, ja hän sai
väräjävällä äänellä sanotuksi:

»Lähdemme kotia nyt!»

He laskeusivat alas kiveltä, katselivat vielä kiven kyljessä olevaa

ovenmuotoista, sammalpeittoista kuviota ja tulivat polulle, joka johti
pappilaan. Molemmin puolin polkua kasvaviin mäntyihin olivat
ohikulkijat piirtäneet nimikirjaimia. He katsoivat niitä, joita lapsena
olivat piirtäneet yhdessä.

»Nyt minä tiedän, mikä kesäyössä on selittämätöntä», virkkoi

Martti, ja hänen katseensa kiiti pitkin aamuauringon valaisemia
vaihtelevia maisemia.

»Joko tiedät… joko tunnet», haastoi Anna, innossaan tullen Martin

viereen. »Niin, se on kesäyön kirkkaus. Se ei ole auringon valoa,
eikä kuun valoa, ei tähden valoa eikä hämärätä; se on yön omituinen
hiljainen, kirkastettu hohde, lempeä ja juhlallinen, niinkuin
iankaikkinen ilo keskellä maan katoavaa kevättä…»
 Annan silmät säteilivät, ja Martti katsoi häneen kuin kirkastettuun
olentoon, joka oli taivaasta lähetetty hänen omia ajatuksiaan
sanoiksi ja teoiksi saattamaan.

»Anna, Anna… kuule…! Minulla on uusi ajatus, suuri ja ihana! Voi

jospa kerran voisin sen kankaalle kiinnittää!»

»Jumala antaa voimia… Jumalan kunniaksi on Hänen suuren

luontonsa jäljentäminen. Sinun 'Kesäyösi' kerran vielä tekee
kuuluisaksi köyhän perukkamme, sillä henkesi imee voimansa
kesäyön kirkkaudesta… Niin usko, ja sinä tulet onnelliseksi… ja
minä rukouksissani autan sinua… Se on korkein onneni…»

Polku, jota olivat tulleet, johti korkealle kummulle pappilan riihen

taakse. Siihen loppui metsä, ja siihen päättyi polkukin, sillä siitä
alkoivat pellot.

Pappilassa oltiin liikkeellä, ja suvannolta kuului lauttamiesten

lauluja.

»Minä olen nyt niin onnellinen, ja minun on nyt niin hyvä olla…
sillä minä tiedän, että nyt ymmärrät, miksi minä kesäöitä rakastan…
Voi, usein viime kesänä ajattelin: Jospa Martti kerran vielä Pohjolaan
palajaa… silloin hänelle sanon: Kesäyö on ihanin kaikista… Ja
kauas vieraalle maalle rukoilevan rukoukseni lähetin, sinun luoksesi,
että Pohjolaasi muistaisit…»

»Ja minä muistin… Minun tuli ääretön ikävä tänne… Kaikki

muistin: talviset revontuli-illat, varhaiset hankiaamut ja kesäiset yöt.
Siksi takaisin tulin enkä koskaan pois enää halua…»

»Mutta ystäväsi, joka sinua rakastaa…?»

 »Ei hän koskaan ole minua rakastanut eikä minun maailmaani
ymmärtänyt…»

Silloin juuri he saapuivat pappilan kujalle. Kumpikaan ei tiennyt

minkä vuoksi, mutta molempiin tarttui Martin viime puheen jälkeen
semmoinen ilo, että tuntui kuin maasta molemmin irtautuisivat.
Pääskyset kiitivät nuolena poikki ja pitkin pihaa, vilahtivat
avonaisesta ovesta karjalatoon ja suhahtivat pienestä reiästä tallin
ullakolle, visertelivät ja lensivät ihan Annan ja Martin päiden
päällitse.

Ison kuistin ovet olivat auki. Rovasti oli piippuineen tullut kuistille
keinumaan, niinkuin hänen tapansa oli aina ollut. Nouseva
aamuaurinko sopi siihen paistamaan, ja siinä oli hauska keinua, kun
ilmassa oli alkavan kesän lemua, joka kuistinkin täytti, ja huvikseen
katsella pääskysten lentoa halki päiväpaisteisen pihamaan.

Hän näki nuorten kujalla tulevan ja hymähti. Molemmat olivat

hänelle yhtä rakkaat, sillä Anna oli rovastin mielestä kuin oma lapsi.
Hän arvasi, mitä tietä nuoret olivat kesäkartanolta palanneet, ja
hänellä oli aavistus siitä, että heidän suhteensa ei enää ollutkaan
veljen ja sisaren. Hän oli sen heti huomannut.

Loistavin silmin riensivät Martti ja Anna kertomaan. Molemmat

näyttivät olevan yhtä iloisia ja juttelivat yhtaikaa.

Ruustinna kuuli ruokasaliin heidän tulleen ja riensi hänkin kuistiin.

Häneenkin tarttui heidän ilonsa, ja hän istahti rovastin viereen.

Martti ei ollut vielä yhtään kertaa sittenkun kotia saapui ollut niin
pirteällä tuulella, eikä Annasta ollut semmoinen ilo koskaan loistanut
kuin nyt.
 »Juuri tämä aika on kaikkein ihanin täällä Pohjolassa», sanoi
Martti. »Mikä ihmeellinen yö oli! Niitä värivivahduksia! Niitä taivaan
selittämättömiä valoja… Nyt minä ymmärrän, miksi isä ei koskaan
ole täältä etelään ikävöinyt… Tämmöisenä yönä ei saisi kukaan
nukkua… eikä yön ihanuutta näkemättä antaa sen livahtaa
menemään…»

Rovasti katseli ihastuneena poikaansa. Noin oli hänkin tuntenut

nuorena! Noin innostunut kaikesta siitä, mikä oli kaunista!

Ruustinna katsoi rovastiin, ja oli kuin hän olisi miehensä

hymyilevistä silmistä lukenut:

— Enkö sitä ole sanonut! Nuo kaksi kuuluvat toisilleen nyt, niinkuin
ennenkin.

Ja hänestäkin tuntui nyt, että niin pitikin olla, eikä toisin.

9.

Annan päiväkirjasta.

Valoisa kesäyö!

Parin viikon päästä on juhannus.

Ihmeaikaa on tämä, jota elän. On kuin unta ja todellisuutta.

Olen katsellut tästä päiväkirjastani niitä lehtiä, joita kuluneina

vuosina olen kirjoitellut — silloin tällöin — ja enimmäkseen silloin,
kun Marttia muistelin. On hauskaa katsella, mitä silloin tunsin ja
ajattelin, ja verrata siihen, mitä nyt tunnen ja ajattelen.

Olenko nyt onnellisempi kuin silloin, kun häntä palavissa

ajatuksissani muistelin ja rukoilin, että Jumala hänen taiteensa tien
tasoittaisi? Ehkä olen, ehkä en.

Ei, onnellisempi olen; olisin vielä onnellisempi, jos tietäisin, että

hän on onnellinen.

Mutta en voi sitä uskoa. Siitä asti olen sitä epäillyt, kun
kesäkartanolta palasimme. Mikä äärettömän ihana yö se olikaan!
Siitä kirjoitan vielä joskus eri luvun tähän päiväkirjaani. Kuinka
ihmeellistä se olikaan. Pelkäsin ja vapisin! Voi jos hän olisi
aavistanut, kuinka lähellä oli, etten tarttunut hänen kaulaansa…!

Mutta hän ei sitä tiennyt, ja niin onkin hyvä.

Kuulen hänen kävelevän edestakaisin tuolla huoneessaan

ullakolla, aivan pääni päällä. Hän avaa ikkunan ja katselee kai
pohjoisiin vaaroihin ja koskelle, jonka rantakoivut jo ovat täydessä
lehdessä. Tietääkö, että minäkin valvon ja häntä muistelen?
Aavistaako, että seuraan hänen työtään aivan kuin se olisi omani ja
koskisi omaa iloani ja onneani?

Ehkä ei muista minua. Sitä toista ikävöi — ja pian kai hän on

täällä, hänen ystävänsä, morsiamensa…

Mitä nyt oikeastaan ajattelen ja tunnen? Mitä mietin?

Istun tässä, avoimen ikkunan luona, joka antaa joelle ja

puutarhaan. Tuomi on täydessä kukassa, pian puhkeaa pihlajaankin.
Valoisa, lämmin kesäyö! Täällä pappilassa on hiljaista nyt, siellä
kaikki nukkuvat, paitsi Martti ja minä. Kylällä eivät nuku. Aina on
tiellä joku kulkija, ja korva ottaa ääniä etempää ja likempää. Ei tänä
aikana saakaan nukkua, — niin sanoi Marttikin. — Nyt täytyy imeä
kesäyön kirkkaudesta! Tämä on lyhyt, tämän valon ja riemun aika
poloisessa Pohjolassa! — Mutta minä olen viettänyt ihanan yön
Haltiain kivellä — Martin kanssa.

Jospa näkisin hänen sydämensä syvyyteen! Jospa tietäisin syyn,

jonka vuoksi hän usein on alakuloinen ja hajamielinen. Usein olen
hänet tavannut puutarhan penkillä istumasta. Hän tuijottaa joelle ja
lännen vaaroihin, harmaansinisissä silmissään ikäänkuin
pelonsekainen katse. Kaiketi hän miettii taideteostaan, joka syksyksi
joutuu valmiiksi…

»Ei hän koskaan ole minua rakastanut eikä minun maailmaani

ymmärtänyt.»

Niin hän sanoi, kun palasimme kesäkartanolta. Miksi hän niin

sanoi?
Mitä tarkoitti?

Usein olen toivonut, että hän ottaisi puheeksi Ellinsä tännetulon.

Mutta hän ei virka siitä mitään. Ehkä hän kuitenkin puhuu paljonkin
asiasta isälleen ja äidilleen. Mitäpä minulle puhuisikaan…

*****

Mutta… mutta! Jumala, anna minulle anteeksi, että ajattelen niin ja

tunnen näin! Olenko niin pohjalta paha ja itsekäs? Raukka, orpo,
köyhä tyttö olen, Jumala yksin turvanani. Onko väärin, että häntä
rakastan? Onko väärin, että rakastan häntä ja hänen taidettaan ja
tahtoisin hänen vierellään aina olla?
 Miksi sydämeni ja sieluni toista kuiskaavat? Ja miksi olen nähnyt
hänen silmistään, että hänkin rakastaa minua! Olenko erehtynyt ja
pettynyt? En. Sillä hän ei voisi pettää, ei valheverholla peittää syvien
silmiensä ilmettä. Ei ole Martti luotu tänne pettämään eikä valheen
palvelijaksi. Suurta, valoisaa totuutta on hän tullut luomaan, ja
Jumala kyllä auttaa häntä.

Voi, voi, kun saattaisin häntä lohduttaa! Kun rohkenisin häneltä

kysyä. Mutta en voi. Nämä päivät ovat olleet ikäviä, vaikka on kesän
kaunein aika. Kuinka onnellinen olisin, kun olisin varma siitä, että
hän vartoo, odotettua morsiantansa, häntä ikävöi ja rakastaa. Mutta
sitäpä juuri epäilenkin. Minä uskon niin, että hänen Ellinsä on kova ja
keikaileva maailmannainen, joka kyllä voi Marttia rakastaa, mutta ei
niinkuin Martti tahtoisi. Miksi hän muutoin olisi alakuloinen nyt, kun
otaksuisin hänen elonsa aamun kirkkaimmillaan olevan! Edessään
on hänellä loistava taiteen tie ja vieressään morsian, ystävä ja
hoivaaja!

Mutta ehkä hän ei Elliään ajattelekaan, ei minua eikä ketään. Ehkä

hän vain miettii taideteostaan, keväthankien kuultava kirkkaus
mielessään…

Nyt kuulen hänen kävelevän edestakaisin, väliin yhteen kohti

seisahtuen. Ehkä katselee hän tauluaan, uudistaen, muovaellen…
Rakas, rakas Martti! Hyvä Jumala sinulle parastansa antakoon!

Nyt taukoavat askeleet, hän varmaan koettaa nyt nukkua. Nukkua

pitäisi minunkin. Huomenna on raskas työpäivä. Juhannussiistimiset
alkavat pihasalla ja huoneissa. Kaikki pitää olla puhtoisen puhdasta,
suuren valonjuhlan tullessa. Salin kamari laitetaan kuntoon Martin
morsianta varten…
 Nythän on jo aamupuoli. Aurinko paistaa jo joelle, suvannon
luhtasaariin ja lännen vaaroihin. Kesäyö! Kesäyö!

Miksi minä maata pannessani aina muistan Ellin muotokuvaa?

Aina siihen katson, kun Martin huonetta siistiän. On kuin silmäni
siihen väkisin kiintyisivät. Mitä on niin kovalta näyttävää niissä
silmissä ja suupielissä, jotka ovat minusta niinkuin tahtoisivat purra!
Minä varmaan erehdyn. Mutta yksi asia vielä. Ruustinna ei puhu
paljon mitään Martin morsiamesta. Eilen hän kuitenkin sanoi:

»Nyt me, Anna, panemme parastamme, toivottua vierastamme

varten.»

Martti on varmaan nyt unessa, koska ullakolta ei kuulu mitään

liikettä.

Nuku, rakastettuni, unelmieni ja nuoruuteni sulho! Minä rakastan

sinua sittenkin, vaikka täältä siirtynet lämpöisempiin maihin. Lähetän
terveiseni ja palavat rukoukseni sinun luoksesi, — lähetän näin
valoisina kesäöinä ja revontulten hulmutessa talviöinä! Aina, aina.
Sillä sinun onnesi on minunkin onneni.

Isätön, äiditön, koditon ja turvaton! Uskallanko minä näin ajatella ja

näin kirjoittaa? Mutta ei minua tunto soimaa. Minusta tuntuu niinkuin
hyvä Jumala katsoisi olkani yli jokaista sanaa ja jokaista kirjainta
eikä käske panna pistettä. Miksen siis kirjoittaisi!

*****

Pari päivää on kulunut.

Työtä ja kiirettä on ollut aamusta iltaan. Ilma on edelleen kirkas ja

kuulakka, yö ja päivä ovat yhtä valoisat. Valoisat yöt, joita rakastan!
Ihmeyöt, joina lintujen laulu ei koko yönä lakkaa! Minä olen nuori ja
nautin, enkä tunne väsymystä. Koko viime yönkin olin valveilla. Koko
kirkonkylä valvoi. Kuka tämmöisinä öinä hennoisikaan nukkua!
Iloinnevatko muut nuoret tytöt näin tästä valon ajasta kuin minä! On
niin kummaa olla. On ihanaa ja surullista samalla. Laulaa tekisi
mieleni. Minulla onkin laulu kesäyöstä, jonka jo kansanopistossa
tein. Mutta minulla on nyt siihen paljon lisäämistä, paljon… paljon.
Siitä tulee kaunis laulu — kauniimpi kuin nuoren Sallan ja uljaan
Juho metsästäjän…

Minulla olisi niin kovin paljon kirjoittamista, menisi päiviä, viikkoja,

enkä sittenkään ehtisi sanoa puoltakaan kaikesta siitä, mitä tänä
kesänä olen tuntenut. Säilytät ne vastaisen varalta ja ilokseni niistä
lauluja laadin. Sillä sydämeni on täysi, täysi.

Tänään on Martti siirtynyt pois ullakolla ja jättänyt kevättaulunsa

kesken. Hän on maalausvehkeineen siirtynyt Haltiain kivelle ja
aloittanut suurta tauluaan »Kesäyötä». Kuinka siitä iloitsen! Siitä
taulusta tulee se taikakalu, joka Pohjolan loiston näyttää etelän
ihmisille. Nyt minä ymmärrän, miksi Martti on niin miettiväinen ollut.
»Kesäyötään» on miettinyt. Kesäyön ihmevaloja.

Hänen katseensa oli kirkas, kun hän aamulla minulle virkkoi:

»Nyt minä siirryn Haltiain kivelle… Luuletko, että hyvät haltiat

minua työssäni auttavat?»

»Auttavat ne… Ne rakastavat sinua, joka olet erämaan ystävä ja

kiveliön veli, metsän poika, jonka hyväksi kaikkensa antavat…»

Niin hänelle vastasin, ja hänen katseensa oli niin kovin lämmin ja

koko hänen olentonsa kuin kirkastettu.
 Minä seurasin mukana, ja me kävimme torpassakin, — niinkuin
ennenkin. Martti ja äijävaari ovat hyvät ystävät, vaikkei äijävaari
jaksa ymmärtää Martin yrityksiä. Mutta hauskaa oli.

Nyt on hän varmaan kivellä ja on aloittanut työtänsä, sillä öisin

aikoi hän työskennellä. Rakastettuni, unimaailmani sulho! Onnessa
työskentele, ja antakoon valkeuden Herra siveltimellesi voimaa ja
vauhtia!

Yksi asia on varma. Hän ei näytä isosti huolehtivan morsiamensa

tulosta. Lipposet jalassa hän kulkee paitahihasillaan niinkuin ennen
poikasenakin. Siten onkin hän kaikkein kaunein. Ei minkäänlaisia
herrasvehkeitä. En ole yhtään kertaa nähnyt hänellä tuota kankeaa,
korkeaa kaulusta, joka tekee hänet niin kovin juhlallisen näköiseksi.

Ruustinna on hänelle monta kertaa puvusta muistuttanut, mutta ei

hän näy siitä välittävän. Nauraa vain ja sanoo, että hän tahtoo kaikin
puolin nauttia vapaudestaan.

Tänä aamuna oli viimeksi puhe.

»Sinun pitää ruveta hiukan siistimään itseäsi sekä pukusi että

muunkin puolesta», sanoi hänelle ruustinna aamiaista syödessä.
»Ethän ole ajanut partaasikaan pitkään aikaan… Morsiamesi on pian
täällä…»

Minä toin juuri ruokaa pöytään ja kuulin Martin naurusuin

vastaavan:

»Morsiamelleni kelpaan kyllä näin kuin olen.»

Rovasti hymähti, ja minä näin, että hän hyväksyi Martin

mielipiteen.
 »Ole sinä vain niinkuin itse somimmaksi tunnet», sanoi hän.

Mutta ruustinna arveli:

»Kummallisia ihmisiä ovat taiteilijat, sen sanon vieläkin. Olisinpa

minä morsiamesi ja sinä tuolla lailla tulisit eteeni, niin paikalla
käskisin mennä…»

Mutta Martti hymyili vain. Jospa hän olisi aavistanut, kuinka hänen
puoltaan pidin! Noin hän oli, valkoisine paidanhihoineen, ihmeen
kodikas ja mieluinen.

Olen kuitenkin utelias näkemään, eikö hän muuta pukuaan nyt

pian, sillä juhannus on aivan ovella ja morsian saattaa tulla millä
hetkellä hyvänsä.

Hänen huoneensa on nyt kunnossa, saapi tulla milloin hyvänsä.

Hän on laulajatar, joka on ollut oppimassa ulkomailla. Tavattoman
hieno ja sivistynyt nainen, kertoi ruustinna. Mutta sittenkin näyttää,
ettei hän oikein sydämestään iloitse morsiamen tulosta. Niin minusta
näyttää. Ja muutenkin on kuin olisi painajainen koko talossa.
Hajamielinen ja kärtyinen on ruustinna, rovasti on kadottanut
herttaista iloisuuttaan, ja kaikki tuntuu niin jännitetyltä ja pingoitetulta.

Ja Martti itse?

Minä en tiedä, mitä ajatella, enkä uskalla kaikkia ajatuksiani

kirjoittaa, mutta minulla on kummallinen aavistus siitä, ettei hän ole
iloinen morsiamensa tulosta. Eikö hän sitten rakasta? Martti-parka!
Ehkä hän kärsii hirveästi!

Jospa nyt juhannus tulisi ja morsian, että tämä pingoitettu elämä

pääsisi entiseen luontevuuteensa! Olen varma, että Marttikin tulisi
iloisemmaksi. Ehkä hänen Ellinsä on hyvinkin rakastettava, vaikka
minäkin toisin luulen. Mutta varmaa kuitenkin on, että joku syy on
olemassa juuri hänessä, sillä Martti ei olisi minulle niin sanonut, kun
kesäkartanolta palasimme.

Minun tekisi mieleni juuri nyt, kun muut pappilassa nukkuvat,

lähteä Haltiain kivelle. Martti maalaa paraikaa. Nyt on sydänyön
hetki, juhlallinen ja loistava! Sydämeni kuiskaa: mene Martin luo
Haltiain kivelle, hän muistaa sinua… odottaa sinua! Tyynny,
sydänraukkani! Ei Martti minua kaipaa. Minä näen hänet kivellä
seisomassa telineen vieressä… ja hän katselee ikävöiden pitkin
pappilasta tulevaa polkua…

Ei. Ei. Minä hourin ja haaveksin. Sydämeni on sairas, sairas,

mutta rakkauttani en voi kuolettaa. Yhden ihanan yön jo olen
viettänyt — siinä onkin kylliksi, ja siinä on minulle muistoja elämäni
ajaksi.

Kuinka hirveän paha on ihmissydän! Nyt juuri ajattelen: Jospa

hänen Ellinsä sairastuisi tai joku muu este sattuisi, ettei hän tänne
asti tulisikaan.

Mikä hirveä, syntinen ajatus! Jumala, anna minulle anteeksi

pahuuteni ja anna minulle voimia Martin onnen ja menestyksen
hyväksi toimia.

Lintujen laulaessa käyn nukkumaan. Kesäyö, kesäyö!

*****

Martti ei ole käynyt kotona laisinkaan.

 Hän on nukkunut torpassa, äijävaarin pienessä, pimeässä
porstuan kamarissa, ja öisin on hän maalannut. Tänään olen käynyt
siellä ja Haltiain kivellä hänen »Kesäyötään» katsomassa. Kävin
viemässä ruokaa hänelle.

Vasta juuri olen palannut.

Martti on nyt iloisempi, ja hauskaa oli kuulla, mitä hän siellä

kahden vanhan kanssa hommaa. Hän näyttää unohtaneen koko
morsiamensa. Hän juttuilee ja tarinoipi äijävaarin kanssa, joka on
pian sadan vuoden vanha. Ukko alkaa vähitellen uskoa, että
maalaustaide sittenkin on jotakin erinomaisempaa. Ei syntiä eikä
vastoin Jumalan sanaa. Nyt käydessäni täytyi minun nauraa. Martti
on hämmästyttänyt molempia vanhoja erinomaisen hauskalla
taululla, johon hänellä jo ennen oli aihe ullakkokamarin seinällä:

Vanha Erkki poroineen.

Mutta nyt on taulussa pirtti, lampaita pirtin edessä jyrsimässä

männyn mäihää; Erkki metsästä palaamassa poroineen ja
honkakelkkoineen. Siitä on ukko mielistynyt ja nyt on niin hyvillään,
että häntä on ilo katsella.

Nyt ei hän enää epäile Martin kykyä, eikä pidä hänen tointansa
joutavana.

Martti on syönyt heidän kanssaan piimää ja leipää ja pitänyt ukon

sikaareissa.

»Minulla ei ole koskaan ulkomaanmatkallani ollut niin hauskaa

kuin täällä Jäkälärovassa näinä päivinä. Tämä on ihan kuin satua,
kun lisäksi on näin äärettömän kirkkaat ilmat», sanoi hän minulle.
 Minä toin hänelle terveiset pappilasta, mutta hän sanoi, ettei hän
vielä malttanut tulla.

»Kesäyöt ovat lyhyet kuin ihanat unet. Niitä ei saa nukkumalla

kuluttaa, sillä ihmiselämä on lyhyt», sanoi hän.

Sitten kävimme Haltiain kivellä. Mikä ihana taulu siitä tuleekaan,

suuresta kesäisestä luonnosta suoraan jäljennetty!

Hän puhui koko ajan »Kesäyöstään», ja minä näin hänestä, ettei

hän muuta muistanut eikä muuta ajatellut. Ei sanaakaan
morsiamesta. Ei edes kysynyt, joko olimme huoneen kuntoon
laittaneet.

*****

Toin hänen terveisensä, ettei hän vielä malttanut tulla, hän tahtoi
nauttia ja imeä kaikki, mitä kesäyö tarjosi.

»Hän ei enää liene oikeillaan koko poika», pahoitteli ruustinna.

»Onko nyt enää suunnillakaan, että puuhaa siellä nälinkuoliaana
eikä välitä mistään!»

Mutta rovasti myhäili herttaista hymyään.

»Niin tuleekin! Ei hän muutoin tosi taiteilija olisikaan, ellei kaikesta

sielustaan antautuisi taiteellensa. Niin unohtaa taiteilija muun
maailman, sillä taide tahtoo miehensä kokonaan.»

»Olkoon sitten», virkkoi ruustinna, mutta kun hän näki, että rovasti
hyväksyi Martin hommat, tuli hänkin paremmalle tuulelle ja sanoi:
 »Minkävuoksi hänestä nyt on tullut semmoinen kummallinen,
härkäpäinen olento… ja lapsena oli niin herttainen ja kuuliainen…»

Rovasti sanoi:

»Se johtuu siitä, että hän nyt vasta on selvillä tehtävästään.»

Nyt vasta alan minäkin Marttia oikein ymmärtää, hänen taidettaan.

Kuinka suuri onkaan hänen rakkautensa tähän luontoon! Kuinka
syvät ja voimakkaat hänen tunteensa. Minä voin vain aavistaa…

Kuinka onnellinen hän nyt olisikaan, jos hänen morsiamensa nyt

pian tulisi ja innostaisi häntä hänen työssään.

Osanneeko Elli ymmärtää hänen taideteostaan?

En tiedä. Minusta on kuitenkin kovin hauskaa, että Martti noin

tekee.
Tuntuu hyvältä minusta. Minkävuoksi? En tiedä sitäkään.

Kahden päivän perästä jo on juhannus-aatto.

Taas sama ikävä Haltiain kivelle. Olenko lumottu?

Voi että näkisin eteenpäin! Ei. Parempi on, etten mitään tiedä.

10.

Ellin kirje Martille.

 Istun täällä ullakolla huoneessasi, jossa suurta tauluasi
valmistelet.

Minä näet olen tullut. En kuitenkaan kovin suurin toivein, samoin

kuin en erikoisen pettyneenä lähde takaisin. Kyllä tiesin, ettei
suhteemme eivätkä tunteemmekaan totta olleet.

Sinä olit kuitenkin aika veitikka! Jätät kirjeen, kuvani ja

sormukseni
tänne pöydällesi ja itse pakenit — niin, ties mihin erämaahan. Ehdit
ennen minua! Hyvä niinkin.

Haluan kuitenkin nämä rivit luettaviksesi jättää ennenkun lähden

takaisin, vaikka vasta tänä aamuna tänne tulin. Matka on pitkä,
mutta minä kyllä jaksan.

En ole sinulle suutuksissa, sillä minä ymmärrän tekosi vallan

hyvin. Olen sen nähnyt kirjeistäsi, ja samaa kai olet sinäkin
huomannut minun kirjeistäni, jos olet niitä joutanut lukea.
Avioliittoon tietysti ei olisi puhetta ollutkaan, mutta olisin minä
mielelläni tahtonut täällä viikon pari viipyä, viettääkseni kanssasi
Pohjolan kirkkaan kesän idyllin. Minä näet tunnustan, että tämä
kaukainen seutu miellyttää minua kirkkaine öineen ja alastomine
tuntureineen.

Pian olin selvillä, miten asiat ovat.

Ei ollut enää varhainen aamu, kun ajoin tänne pappilan kuistin

eteen. Luulin, että oltaisiin jo valveilla, mutta niin ei ollutkaan.
(Täällä näkyykin olevan tapana valvoa öisin ja vasta auringon
noustessa korkeammalle käydä nukkumaan.) Mutta juuri kun olin
noussut kärryistä, tuli nuori tyttö, — Anna kuuluu hänen nimensä
olevan — kuistille. Hän oli hirveän pelästyksissään ja kertoi, että
rovasti ja ruustinna vielä olivat yösijalla. Kertoi, että minua oli
varrottu, odotettu kuin kuuta nousevaa…

Hän selkisi pian aamu-unestaan, ja nyt minä vasta tulin häntä

tarkemmin katsoneeksi. Hän on todella ihana kaunotar. Mutta
samalla kun sen havainnon tein, ymmärsin minä heti, että olin tullut
liian myöhään. Tunsin raatelevaa tuskaa ja pettymyksen kipuja,
mutta nielaisin kaikki menemään.

Mutta hetken perästä jo uskoin, että olinkin erehtynyt. Annan

käytös ja koko olemus oli niin vilpittömän ystävällistä ja suoraa, että
jo uskoin erehtyneeni. En ole kenenkään ihmisen katseessa nähnyt
niin lempeää, niin suoraa ja sydämeen asti avonaista katsetta.

Minä en vielä kysynyt sinusta mitään. Hän vei minut minua

varten kuntoon laitettuun huoneeseen, ja minä aloin jo tulla
iloiseksi. Kaikki näytti niin somalta. Hän pyyteli anteeksi ja vakuutti,
että kaikki tulee hyväksi, jahka ehditään.

Silloin aloitin keskustelun Annan kanssa ja sain tietää, kuka hän

oli. Ensin uskoin, että hän oli joku sukulaisesi; en ymmärtänyt, oliko
palvelija vai eikö. Hänen käytöksensä oli teeskentelemätöntä ja
suoraa. Mutta lopuksi käsitin, että Anna kuitenkin, kasvattina, oli
enemmän kuin tavallinen palvelija.

Kysyin sitten sinua.

Anna selitti, missä olet, että maalaat jotakin uutta taulua lähellä
olevassa torpassa. Katoamisestasi erämaahan ei täällä silloin
kukaan tiennyt — ei Annakaan.
 -Missä hän täällä kotona maalaa? Hän on kertonut suuresta
taulusta, jonka aihe on keväisestä kiveliöstä?»

Annan kasvot ihastuivat.

»Täällä ullakkokerroksessa. Pohjoispäässä. Hän rakastaa olla

pohjoispäässä sen vuoksi, että näköala on kauniimpi sieltä.»

Hän läksi minua opastamaan, ja me nousimme ullakolle.

»Se on ihana taulu, mutta se ei ole vielä valmis», kuulin Annan

sanovan, kun nousimme rappusia ylös.

Sitä sanoessaan soi hänen äänensä niin pehmeällä ja hellältä,

että äskeinen epäilykseni taas heräsi. Kun katsoin Annaan,
näyttivät hänen kasvonsa vaaleammalta.

Hän avasi oven, ja me astuimme tähän huoneeseen, jossa nyt

tätä kirjettä kirjoitan.

»Neiti on hyvä ja tulee alas sitten… Minä laitan siellä kuntoon

kaikki… uni, väsymys ja nälkä tulee taipaleella», kuulin Annan
sanovan, ja samalla hän poistui alas.

Hyvä olikin, että meni. Nyt sain rauhassa katsella tauluasi… Ilo ja
riemu ja ylpeys täytti sydämeni, sillä minä näen nyt vasta, että olet
todellinen taiteilija. Pitkään aikaan en voinut irroittaa katsettani siitä,
niin huikaisevan kaunis se oli suurine valkopäisine kukkuloineen,
jotka kuvastuivat tummansinervää taivasta vastaan…

Huoneessa oli siistiä, ja selvään näkyi, ettei siinä ollut moneen

päivään asuttu. Mutta minä havaitsin myöskin muuta, josta
epäluuloni taas virkistyi ja muuttui vihdoin varmuudeksi. Kukkia,
aivan vereksiä, oli maljakoissa sekä pöydällä että lipastolla. Kuka
niitä muu laittoi kuin Anna?

Katselin ulos ja avasin ikkunan.

Todellakin suurenmoinen on näköala.

Silloin huomasin kirjeen, jossa oli osoitteeni.

Ennenkuin sen avasinkaan ymmärsin kaikki.

Jos sinä hetkenä olisin voinut kostaa, olisi kostoni ollut

kamalaakin kamalampi.

Mutta minä olen näyttelijä pohjaltani, ja pusersin tuskani syvälle.

Mutta ajatuksissani riehui koston kuuma poltto — en omaani enkä
sinun onneasi ajatellut — kostoa, veristä ja julmaa…

En ole kuitenkaan niin huono kuin ehkä luulet. Ajattelin

menettelyäsi ja koetin sinua ja tekoasi ymmärtää. Ja uskon
löytäneeni syyt. Senvuoksi lauhtui vihani, ja koston henki laimeni.
Sillä minä uskon sallimukseen. Ajattelin omaa elämääni, joka on
takanani, ja tunsin, ettei se ollut semmoista elämää kuin sinun
Annasi elämä. Minun on helppo ymmärtää, että olet meitä
molempia toisiimme verrannut, ja että voitto kallistui Annan
puoleen, on selvä — siksi hyvin sinut tunnen. Minä tunnen, että et
rakasta aistillisuutta, joka on minun elämäni. Siksi kadotin arvoni
silmissäsi Annan rinnalla — ja olenhan jo Annaa vanhempikin.

Niinikään ymmärrän syyn, jonka vuoksi olet piiloutunut. Sinun

olisi ollut vaikeaa sanoa minulle suora totuus, etkä tietystikään
halunnut Annan läheisyydessä ruveta minua »rakastelemaan», jota
kuitenkin olisin tahtonut. Tekosi on haaveksijan, uneksijan teko, ja
minä käsitän sen ihmeen hyvin. Se on samalla alkuperäisen
romantillinen, vaikka se osoittaakin heikkoutta ja arkuutta.

Isäsi on herttainen vanha rovasti ja luulen, että olet isäsi

luontoinen. Äitisi on viisas, elämää kokenut nainen. Huomasin ensi
silmäyksestä, jonka hän minuun iski, että hän tahtoi katsoa pohjaan
asti. Minä luulen, että semmoisia vanhoja ruustinnoja on mahdoton
pettää — niin tutkiva on heidän katseensa. Riippuuko se siitä, että
heidän sielunelämänsä on niin kovin puhdasta, vai ainoastaan
toisen, tutkittavan, paha omatuntoko säpsähtelee tutkijan kirkkaan
silmän edessä?

En sitä tiedä. Mutta minä näin heti, että olin vastenmielinen

hänelle, vaikka hän koettikin, raukka, teeskennellä ystävällisyyttä.
Uskon, ettei ainakaan hän sure poislähtöäni.

Isäsi on toista maata, lämmin ukko, jonka nainen voisi taluttaa

minne hyvänsä. Me puhuimme paljon taiteesta ja taiteilijoista. Hän
on vanhaksi mieheksi seurannut merkillisen tarkkaan kaikkia
taideharrastuksia maassamme.

*****

Niin. Sinua on etsitty koko päivä. Ei jälkeäkään ole näkynyt.

Huomaan ruustinnan pelkäävän pahinta. Ja äsken, kun nousin
tänne ullakolle kirjoittamaan, näin ukko rovastinkin kävelevän
levottomana edestakaisin huoneessaan. He eivät tiedä kirjeestäsi
mitään, enkä siitä aio heille mitään mainitakaan. Annaa en ole
nähnyt sitten aamun, ja koko talo näyttää olevan levoton
katoamisesi vuoksi.